Loppuraportti Vieraslajit osana kasvintuotannon riskienhallintaa Risk assessment of alien species in plant production 1. Tutkimuksen tavoitteet Tutkimushankkeen tavoitteena oli tuottaa tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista vieraslajien aiheuttamien kasvinsuojeluriskien muuttumiseen Suomessa eli vastata kysymykseen: Mitkä ovat kasvintuotannon kannalta merkittävät nykyiset ja tulevat vieraslajit Suomessa? Tämä tavoite saavuttiin alkuperäisen tavoitteenasettelun mukaisesti neljässä työvaiheessa: 1) Luetteloimalla Suomeen vieraslajeina jo levinneet kasvintuhoojat ja biologisen torjunnan eliöt (kasvi-, selkärangaton- ja mikrobilajit). 2) Arvioimalla niiden merkitys kasvintuotannon kannalta nyt ja muuttuvassa ilmastossa. 3) Kartoittamalla Euroopassa (joiltakin osin myös Euroopan ulkopuolella, esim. etelänjauhiainen) esiintyvien lajien, jotka mahdollisesti tulevat vieraslajeiksi Suomeen tulevaisuudessa, esiintymistä, sekä tuloreittejä. 4) Arvioimalla näiden lajien mahdollisuudet levitä Suomeen kauppavirtojen mukana ja muodostaa täällä pysyvä populaatio tulevaisuuden ilmasto-olosuhteissa. Hankkeen tulosten avulla voidaan jäsentää ja luokitella eri rikkakasvit, taudit, tuholaiset ja torjuntaeliöt niiden sosio-ekonomisten vaikutusten ja ekologisten ominaisuuksien perusteella siten, että se auttaa yhteiskunnan resurssien suuntaamisessa. Tutkimuksen keinoin on mahdollista tehdä vertailuja paitsi yksittäisten lajien, myös laajempien kokonaisuuksien kuten rikkakasvien, kasvitautien ja kasvituholaisten välillä. Taudit ja tuholaiset rajataan taloudellisesti merkittävimpiin peltojen- puutarhojen- ja kasvihuoneiden viljelykasveihin sekä viljelyalaltaan pienialaisiin kasveihin, jotka toimivat potentiaalisena maahantuloreittinä. 2. Tutkimusosapuolet ja yhteistyö Hankkeen toteuttivat Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) sekä Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) tutkijat. MTT:ltä hankkeen päätoteuttajat olivat MTT Kasvinsuojelun tutkijoita, mutta mukana oli myös tutkijoita Taloustutkimuksen Ympäristötalouden (riskinarvioinnin asiantuntemus) sekä Kasvin- ja Puutarhatuotannon yksiköistä. Evirasta oli edustettuna Kasvianalytiikan yksikkö. Hankkeen toteuttivat pääosin MTT Kasvinsuojelun tutkijat. Eviran rooli oli toimia hankkeessa asiantuntijatahona. Ilmatieteen laitos toimitti mallinnuksessa tarvittavia sääaineistoja. 2.1 Liittyminen muihin MTT-hankkeisiin Meneillään olevista, tai juuri päättyneistä, MTT:n tutkimushankkeista keskeisimmät hakemukseen liittyvät hankkeet ovat Tulokaslajien leviämisen potentiaaliset haitat ja hyödyt muuttuvassa kasvintuotannossa (TUPOLEV) (2009-2011), Tulokaslajien potentiaaliset haitat ja hyödyt muuttuvassa perunantuotannossa (TUPOLEV-Peruna) (2009-2011) sekä Ilmastonmuutoksen vaikutukset tulokasrikkakasvien levinneisyyteen (ILMARIKKA) (2008-2010). Näissä kolmessa hankkeessa on tutkittu kasvintuotannon kannalta merkittävien vieraslajien leviämistä Suomeen ilmaston ja kasvintuotannon muutosten seurauksena. Vieraslajit osana kasvintuotannon riskienhallintaa -hankkeen tutkimus liittyi Tupolev-hankkeen työpaketteihin yksi ja kaksi (Kuva 1.).
Lajiston rajaaminen ja tutkimuslajien valinta Tulevaisuuden kasvinsuojelutarpeen määrittely ja ennakointi 2 Työpaketti I Riskien ja hyötyjen analysointi Mitkä ovat kasvintuotannon kannalta merkittävät nykyiset ja tulevat lajit? Kirjallisuuteen ja asiantuntijatietoon perustuva analyysi ekologisesta ja taloudellisesta merkittävyydestä Lajilista ja luokittelu nykyisestä ja potentiaalisista tulevasta kasvintuhoojalajistosta ILMASTONMUUTOS Työpaketti II Tuhoriskin muutos Levinneisyyden muutos - ennusteet lajien levinneisyydestä tulevaisuudessa - ilmastomallit Monitorointi - nykylevinneisyys - ilmastomallien validointi - tuhoojatietokannan päivittäminen Ekologisen roolin muutos - selkärangattomat - vakiintuneiden lajien runsastuminen - uudet tuhoojat Työpaketti III Torjuntamenetelmien muutokset tiedon soveltaminen Uusien lajien integroidut torjuntamenetelmät Toimenpidesuositukset: - mitkä lajit keskeisiä - millaisia lajikkeita tarvitaan - millaista kemiaa tarvitaan - millaisia viljelymenetelmiä käytetään Keskeisten tiedonpuutteiden tunnistaminen Kuva 1. Tupolev- tutkimushankkeen (2009-2011) rakenne. 3. Tutkimuksen tulokset 3.1 Tutkimusmenetelmät ja aineisto Tutkimuksessa tukeuduttiin asiantuntijoihin ja kirjallisuustietoon potentiaalisten riskien arvioinnissa. Lajien leviämismahdollisuuksia lähialueilta Suomeen tutkittiin käyttäen ns. analogisten alueiden vertailua CLIMEX-ohjelmistolla ilmastoskenaarioiden säädatoja hyödyntäen Tuholaisten osalta leviämispotentiaalia arvioitiin myös self-organizing map neuroverkkomalliin (Worner et al. 2006). 3.2 Tutkimustulokset Hanke tuotti lajiluettelon ja olennaiset tiedot jo saapuneista vieraslajeista, potentiaalisista vieraslajeista. Samalla TUPOLEV-hankkeen yhteydessä tuotettiin MMM:n Vieraslajistrategiaa palveleva lajilista maatalouden vieraslajeista. Luettelotieto koottiin myös Agricultural and Food Science-sarjan teemanumeroksi (http://tripunix.mtt.fi/cgi-bin/thw_afsf.pl?${base}=afsf&${html}=afsf/nuafs&${sort}=vol+des,nu,enspg&vol=20&nu=1&ss=1795-1895). Kirjallisuuskatsauksista kävi ilmi, että vieraslajien osuus tällä hetkellä kasvinsuojelun kannalta haitallisista lajeista vaihtelee eliöryhmittäin huomattavasti. Kasvitaudeissa osuus on suurin ja rikkakasveissa vähäisin. Kaikista eliöryhmistä pystyttiin tunnistamaan joukko satunnaisesti Suomessa tavattavia lajeja, jotka voivat pystyä perustamaan pysyvän kannan lähitulevaisuudessa. 3.2.1 Kasvitaudit 3.2.1.1 Viljojen kasvitaudit Suomen viljapelloilta on määritetty 57 sienikasvitautia ja ne ovat yleistyneet viimeisen 40 vuoden aikana merkittävästi. Ensimmäinen viittaus taudinaiheuttajalajistoon on vuodelta 1869 ja viimeisimmät vuoden
3 2001 ohranäytteistä määritetty Ramularia collo-cygni sekä Fusarium langsethiae. Vuonna 2009 suomalaisten viljelijöiden pelloilla tehdyn tautikartoituksen perusteella verkkolaikun aiheuttajasientä (Pyrenophora teres) esiintyi 86%:lla, ohran tyvi ja lehtilaikun aiheuttajaa (Cochliobolus sativus) 90%:lla ja rengaslaikun aiheuttajasientä (Rhynchosporium secalis) 52%:lla tutkituista ohrapelloista. Harmaalaikun aiheuttaja (Mycosphaerella graminicola) määritettiin ensimmäisen kerran kevätvehnäpellosta. Ruskolaikkua (Stagonospora nodorum) ja pistelaikkua (Pyrenophora tritici-repentis) esiintyi molempia yli 90%:lla tutkituista kevätvehnäpelloista. Kauralla esiintyi muita viljoja vähemmän lehtilaikkutauteja. Kauranlehtilaikkua (Pyrenophora chaetomioides) löytyi 63%:lla ja ohran tyvi- ja lehtilaikkua (Cochliobolus sativus) 25%:lla tutkituista kaurapelloista. 3.2.1.2 Perunan taudit Suurin osa perunaa vaurioittavista taudinaiheuttajista on tuotu Suomeen tartuntaa kantavassa siemenperunassa. Merkittäviä kustannuksia perunasektorille aiheuttavat mm. perunasyöpä (Synchytrium endobioticum), perunantyvi- ja märkämätä (Pectobacterium spp. ja Dickeya spp.), perunan maltokaarivirus (PMTV) ja sitä levittävä kuorirokko (Spongospora subterranea) sekä perunarutto (Phytophthora infestans). Perunasyöpä todettiin Suomessa virallisesti ensimmäisen kerran Kirkkonummelta 1924, mutta se on ilmeisimmin tuotu meille Englannista ostetussa siemenperunassa Pusulaan jo vuonna 1893. Tauti levisi nopeasti lähinnä palstaviljelmillä 1920-luvulta aina 1960-luvulle, jolloin tautia oli löydetty noin 800 perunalohkolta. Karanteenitoimenpiteiden ja taudinkestävien lajikkeiden ansiosta 1970- ja 1980-luvuilla uusia perunasyöpätapauksia todettiin vain muutamia vuodessa. Viimeisen 20 vuoden aikana ei ole löytynyt yhtään uutta taudin tartuttamaa lohkoa ja jokseenkin kaikki vanhat tartuntalohkot on todettu vapaiksi taudista. Kaikki nykyisin Suomessa laajasti viljellyt perunalajikkeet ovat kestäviä meillä esiintyvää perunasyöpärotua vastaan. Vuoteen 2006 mennessä Manner-Euroopasta on kuitenkin löytynyt 37 erilaista perunasyöpärotua, joista 18 pidetään uhkaavina perunantuotannolle. Yhdelläkään kaupallisessa viljelyssä olevalla perunalajikkeella ei ole kestävyyttä näitä uusia rotuja vastaan. On suuri riski, että lisääntyvän kaupan mukana jotkut näistä roduista kulkeutuvat Suomeen ja leviävät nopeasti, kuten 1920-luvulla tapahtui. Tiukka perunan tuonnin valvonta on edelleen välttämätöntä, vaikka perunasyöpä tällä hetkellä on miltei tyystin hävitetty Suomesta. Perunantyvi- ja märkämätä on tunnettu Suomessa perunan tautina 1900-luvun alkuvuosista lähtien. 1960- luvun lopulle asti tautia ei pidetty taloudellisesti kovin merkittävänä, mutta tauti alkoi lisääntyä hälyttävästi vuoden 1967 jälkeen. Tauti saatiin kuitenkin melko hyvin hallintaan 1980- ja 1990-luvuilla siemenhuollon määrätietoisen kehitystyön ja taudin esiintymiselle asetettujen tiukkojen raja-arvojen ansiosta. Aina 2000- luvun puoliväliin tyvimätä aiheutti taloudellisia tappioita lähinnä siemenperunan viljelijöille, koska tiettyjen siemenperunaerien laatuluokka aleni tai niitä ei kelpuutettu lainkaan siemenperunaksi liiallisen tyvimätäpitoisuuden takia. Vuonna 2003 Suomesta löytyi uusia tyvi- ja märkämätää aiheuttavia, nykyisin Dickeya-sukuun kuuluvia bakteerilajeja, joita pidettiin tuolloin trooppisten seutujen perunantyvi- ja märkämätäbakteereina. 2000-luvun jälkipuoliskolla nämä bakteerit yleistyivät nopeasti perunapelloilla ja niitä löytyi myös yleisesti Etelä-Suomen jokivesistä. Osa uusista bakteerikannoista on vanhoja kantoja selvästi tuhovoimaisempia ja runsaana esiintyessään ne voivat johtaa yli 50% satotappioon. Lisäksi niillä on perunan lisäksi useita muitakin isäntäkasveja ja ne pystyvät ehkä säilymään maassa talven yli. Niinpä perunaviljelysten lähellä voi olla useita erilaisia tartuntalähteitä, kun vanha tyvimätä oli aina peräisin tartuntaa kantavasta siemenperunasta. Aivan lähivuosina perunapeltojen tyvi- ja märkämätää aiheuttavaa lajistoa ei ole kartoitettu, mutta MTT:n Ruukin perunalaboratorion tutkimista perunaeristä noin kolmasosa on ollut Dickeya-bakteerien tartuttamia. Lisäksi uudet bakteerit löytyvät useimmiten lohkoilta, joilla on todettu mittavia tyvimätätuhoja. Nyt olisi tärkeää löytää tehokkaita hallintakeinoja uusia tyvi- ja märkämätäbakteereita vastaan ja saattaa ne nopeasti käytännön viljelyyn. Perunan maltokaarivirus levisi Suomeen ilmeisimmin 1970-luvun lopulla tuontisiemenessä. Tautia levittävä kuorirokkosieni on tunnettu Suomessa ainakin 1900-luvun alusta lähtien, mutta sitä ei ole koskaan pidetty kovin merkittävänä perunan tautina. Maltokaarivirus levisi nopeasti 1980-luvulla etenkin tärkkelysperunan tuotannossa ja 1987 sitä löytyi yli 40 %:ssa tärkkelysperunapelloilta kerätyissä maanäytteissä. Tällä hetkellä tautia esiintyy yleisesti koko perunantuotantoalueella lukuun ottamatta siemenperunan High-Grade
4 tuotantoaluetta. Taudin yleisyydestä huolimatta valtaosa perunapelloistamme on vielä puhtaita taudista ja olisi erittäin tärkeää pysäyttää taudin leviäminen uusille lohkoille. Tauti leviää uusille lohkoille helposti tartuntaa kantavassa siemenperunassa. Suomalaisten säännösten mukaan sertifioidussa siemenperunassa ei saa esiintyä lainkaan PMTV-oireita kantavia mukuloita. Oireet eivät kaikissa perunalajikkeissa tule näkyviin, vaikka erä olisi pahasti viruksen tartuttama. Nämä lähes oireettomat piilotartuntaa kantavat lajikkeet ovat suuri riski taudin leviämiselle ja siemenperunan tarkastuksiin pitäisi löytyä resursseja myös piilotartunnan testaamiseen. Tällä hetkellä aidosti PMTV:n kestäviä perunalajikkeita ei ole, mutta pitkällä aikavälillä niitä olisi mahdollista jalostaa. 3.2.1.2 Koristekasvien, mansikan ja puun taimien taudit Kansainvälinen kasvikauppa on edesauttanut vieraslajien ja suotuisat tuulet tulokaslajien leviämistä maasta toiseen. Varsinkin Phytophthora-suvun mikrobit ovat hyötyneet koristekasvikaupan vilkastumisesta. Suomeen kulkeutui 1990-luvun alussa taimien mukana Phytophthora cactorum-mikrobi, jota voidaan kutsua jo vakiintuneeksi vieraslajiksi. Mansikassa se aiheuttaa sekä tyvi- että nahkamätää ja saman lajin toinen kanta levälaikkutaudin koivun taimissa. Myöhemmin, vuonna 2000 mansikan mustalaikun aiheuttaja Colletotrichum acutatum, löytyi mansikan tuontitaimista. Phytophthora ramorum-mikrobi, joka Amerikassa aiheuttaa tammenäkkikuolemaa ja joka on Englanissa tuhonnut vierasperäisiä Japaninlehtikuusiviljelmiä, eristettiin ensimmäisen kerran 2004 tuontitaimista, mutta myöhemmin myös kotimaassa tuotetuista versopoltteisista alppiruusuista. Sekä C. acutatum että P. ramorum näyttävät säilyvän viljelyaloilla hävitystoimenpiteistä huolimatta. Uusimmat vieraslajit ovat Phytophthora plurivora ja P. pini, jotka tartutuskokeissa ovat osoittatautuneet erittäin haitalliseksi monille luonnossa tavattaville kasveille. Aasiasta kotoisen oleva ruostesieni, Melampsoridium hiratsukanum, levisi meille tuulten mukana 1997 ja on siitä lähtien ruskettanut paikoitellen leppien lehtiä. Muita tulokaslajeja ovat Dothistroma septosporum ja Chalara fraxinea. Ensin mainittu aiheuttaa punavyökariste-taudin monilla mäntylajeilla, ja sen esiintyminen meillä metsämännyllä varmennettiin useammalla paikkakunnalla 2008. C. fraxinea puolestaan liitetään saarnensurmaksi nimettyyn tautiin, joka on tappanut saarnimetsiköitä Euroopassa kohta 20 vuotta. Ensimmäiset oireet taudista havaittiin Ahvenanmaan saaristossa ja myöhemmin 2007 mantereella, lukuunottamatta saarnen levinneisyysalueen itäosaa. 3.2.1.3 Virukset ja viroidit Suomessa todetut kasvivirukset ja viroidit ovat pääosin kulkeutuneet maahamme ulkomailta tuodun kasviaineiston kuten kasvien, pistokkaiden, mukuloiden ja siementen mukana. Vuoteen 1997 mennessä oli raportoitu noin 30 Suomessa puutarhakasveista määritettyä virusta. Kahdeksasta Suomessa määritetystä uudesta viruksesta neljä on todettu kasvihuonekasveista, kaksi vihanneskasveista avomaalta ja kaksi koristekasveista avomaalta. Viisi uutta viroidimääritystä on tehty vuosina 2008-2009 pääasiassa koristekasveista, mutta myös vihanneskasveista. Taudinaiheuttajien määritystä vaikeuttavat piilevät tartunnat sekä virusten esiintyminen epätasaisesti ja pieninä määrinä kasveissa. Toisaalta kasvintuhoojien määritysmenetelmät ovat kehittyneet viime vuosikymmeninä. Uudet määritysmenetelmät auttavat löytämään myös kasvitaudinaiheuttajia, jotka ovat oireettomia kyseisessä kasvissa, mutta voivat aiheuttaa sadonalennusta toisessa isäntäkasvissa kuten viroidit. Puutarhakasvien karanteenivirukset ja -viroidit on pystytty hävittämään kasvintarkastusviranomaisten toimesta, mutta lisääntynyt puutarhakasvien kansainvälinen kauppa tuo mukanaan uusia kasviviruksia ja viroideja Eurooppaan ja Suomeen. 3.2.2 Selkärangattomat kasvintuhoojat Ilmastonmuutoksen arvioidaan yleisesti edistävät kasvintuhoojien leviämistä ja kotoutumista uusille maantieteellisille alueille. Tämän yleisen oletuksen arvioimiseksi päivitimme listan Suomessa vuoteen 2010 mennessä tavatuista vierasperäisistä selkärangattomista kasvintuhoojista sekä tuotimme ennusteet Suomesta vielä puuttuvien vierasperäisten tuhohyönteislajien kotoutumisriskin suuruudelle käyttäen neuroverkkomallinnukseen perustuvaa self-organizing map (SOM) -menetelmää ja materiaalina
5 maailmanlaajuista tuhohyönteistietokantaa. Suomessa jo tavattuja vieras- ja tulokaskasvintuhoojalajeja on 77, joista 67 on hyönteisiä, viisi ankeroisia, kaksi punkkeja ja kolme kotiloita. Lähes puolet listan lajeista on saapunut Suomeen viimeisten 48 vuoden aikana. Ennustetut riski-indeksit vierasta alkuperää oleville kasvintuhoojahyönteisille olivat korkeita Suomeen jo saapuneille lajeille. Tämä viittaa siihen, että SOMmenetelmä on käyttökelpoinen väline rajaamaan sitä lajistoa, jonka Suomeen saapumista ja kotoutumista on syytä erityisesti seurata. Menetelmä soveltuu hyvin täydentämään asiantuntijatietoon pohjautuvia riskinarviointeja vieras- ja tulokaslajien kotoutumismahdollisuuksista Suomeen. SOM-analyysin ennusteet viittaavat siihen, että ilmaston vähitellen muuttuessa uusien kasvintuhoojien kotoutumisriski on suurin puutarhatuotannossa (hedelmätarhat, taimitarhat, puistopuut, kasvihuoneet). Tuholaisista uurrekorvakärsäkäs, koloradonkuoriainen ja kirvat osoittautuivat kiinnostaviksi uudenlaisia torjuntatarpeita edellyttäviksi lajeiksi ilmaston muuttuessa. Erityisen mielenkiintoisiksi osoittautuivat myös avomaan- ja kasvihuonetuholaiset, jotka levittävät kasvitauteja tai käyttävät kasvihuoneita ns. astinlautoina ulkoviljelmille. Hankkeen aikana tapahtui myös yllättävä biologisen torjuntaeliön esiintyminen tuholaisena Närpiön tomaattiviljelmillä. Laji määritettiin Nesidiocoris tenuis-luteeksi, jota käytetään etelänjauhiaisten biologiseen torjuntaan Etelä-Euroopassa. Jos jauhiaisravintoa on niukasti, Nesidiocoris imee ravintoa myös kasveista, joten suurina määrinä esiintyessään se vioittaa myös tomaatteja (esim. Calvo ym. 2009). Hankeen aikana käynnistettiin Nesidiocoris tenuis-luteen monitorointi ja hävittämistoimenpiteet Närpiön tomaattiviljelmillä sekä lajista tiedottaminen muille viljelijöille. Lude on mitä todennäköisimmin on päässyt maahamme Macrolophus-luteiden, joita käytetään tavallisesti anasarijauhiaisten biologiseen torjuntaan, seassa kontaminaationa. Vastaava tapaus, jossa Macrolophusten sijasta toimitettiin Nesidiocorista, on todennettu myös Etelä-Ranskasta. Tapaus on selvä esimerkki siitä, että vieraiden torjuntaeliöiden hallitsematon maahantuonti tai -kulkeutuminen voi aiheuttaa kasvinsuojeluongelmia. 3.2.3 Rikkakasvit Kirjallisuuskatsaus osoitti, että Euroopassa tavatuista 2220 rikkakasvilajista 1165 on tavattu Suomessa. Näistä 815 on vieraslajeja, joista 314 lajilla on vakiintunut populaatio Suomessa. Suomessa ei-tavattujen haitallisten vierasrikkakasvilajien menestyminen Suomessa arvioitiin alhaiseksi. Sen sijaan Suomessa satunnaisvieraina tavatuista lajeista kymmenen lajin (hulluruoho, kananhirssi, keltapäivänkakkara, myrkkyraiheinä, peltopuna-alpi, silkkiunikko, sormiheinä, verihirssi, viherrevonhäntä ja villikaura) arvioitiin voivan pystyä vakiintumaan Suomeen. Suomeen jo vakiintuneiden lajien levinneisyysalueen koko oli riippuvainen siitä kuinka pitkään laji ollut maassamme. Useiden vakiintuneiden uustulokkaiden (saapuneet Suomeen 1600-luvun jälkeen) voidaan olettaa laajentavan esiintymisaluettaan maatalousympäristöissä tulevaisuudessa. 3.2.4 Tuotantotapojen muutokset ja kasvinsuojelu Ilmastonmuutoksella on sekä hyödyllisiä että haitallisia vaikutuksia Suomen kasvintuotannolle. Kun ilmasto lämpenee, kasvukausi pitenee ja kasvukauden aikainen lämpösumma kasvaa. Viljelyyn voidaan ottaa uusia kasvilajeja ja lajikkeita, joiden menestystä Suomessa on tähän asti rajoittanut liian lyhyt kasvukausi ja liian pieni lämpösumma. Ilmaston lämmetessä voidaan viljellä isommalla alalla mm. rapsia, sinimailasta ja rehumaissia. Nykyisin viljeltävistä kasveista voidaan ottaa käyttöön niiden syysmuotoja ja satoisampia pidemmän kasvukauden lajikkeita. Alkukasvukauden kuivuus tulee kuitenkin tulevaisuudessakin rajoittamaan kasvintuotantoamme. Syysmuotoiset viljelykasvilajikkeet tuovat helpotusta tähän, sillä ne voivat käyttää alkukasvussaan hyväkseen talven sateiden ja lumen sulamisvesien tuomaa kosteutta. Syysmuotoiset viljelykasvit ovat tärkeitä pellon kasvipeitteisyyden ylläpitäjiä ja siten eroosion ja ravinteiden huuhtoutumisen estäjiä, mutta saattavat tuoda omat ongelmansa kasvinsuojeluun. Kasvipeitteisellä pellolla voivat eri viljelykasvien tuholaiset viihtyä yhä paremmin, kun talvet leudontuvat ja muuttuvat sateisimmiksi. Pidempi kasvukausi ja kovien pakkasten väheneminen luovat paineita lisääntyneelle kasvinsuojelulle. Kasvintuhoojien, kuten kirvojen, mukanaan kuljettamat virukset tulevat luultavimmin myös yleistymään, kun niitä kuljettavien tuholaisten elinolot paranevat ja niiden määrä lisääntyy. Kun syyskylvöisten kasvien
6 viljely yleistyy, myös kasvinsuojelutoimet tulevat yhä enemmän ajoittumaan syksyyn, mikä lisää torjuntaaineiden huuhtoutumisriskiä sateisen ja leudon talven aikana. Kemiallisen kasvinsuojelun aiheuttamia kuluja ja ympäristöriskejä voidaan vähentää tehokkailla hälytysjärjestelmillä, tuholaisten ja tautien seurannalla ja siihen liittyvällä täsmätorjunnalla, sopivilla viljelykierroilla ja kestävillä kasvilajikkeilla. 3.2.5 Vieraslajien ja eksoottisten tautien priorisointimenetelmien kirjallisuuskatsaus: periaatteet ja käytännöt Yhteiskunnan resurssien niukkuuden vuoksi myös bioturvallisuuteen käytettyjen voimavarojen käyttöä tulee kohdentaa ja priorisoida. Akateemisessa kirjallisuudessa on useita malleja, joita on kehitetty tautien ja tuholaisten priorisointiin. Tässä tutkimuksessa kävimme läpi näitä malleja ja niiden ominaisuuksia. Tutkimus käsitti kaikki bioturvallisuuden osa-alueet (ihmistaudit, eläintaudit, kasvintuhoojat ja -taudit sekä vieraslajit). Kirjallisuuskatsaus kattoi 78 priorisointitutkimusta, joista suurin osa sijoittui Pohjois- Amerikkaan, Eurooppaan sekä Australiaan ja Uuteen Seelantiin. Suurin osa tutkimuksista on julkaistu viimeisen viiden vuoden aikana. Kirjallisuuskatsauksen keinoin selvitimme mihin tekijöihin priorisointimalleissa tulee kiinnittää huomioita. Vaikka mallien tulokset ovat yleensä aikaan ja paikkaan sidottuja, itse malleista voimme oppia paljon. Priorisointimallin avulla on mahdollista käyttää ekologista ja taloudellista tutkimustietoa tukemaan biologisiin vaaroihin liittyvää päätöksentekoa. 3.3 Toteutusvaiheen arviointi Hanke eteni pääsääntöisesti työsuunnitelman mukaisesti. Haasteelliseksi osoittautui se, että saatavilla olevan tiedon määrä lajien levinneisyydestä sekä lajien reagoinnista ilmastomuuttujiin, joita tarvitaan levinneisyyden mallinnuksissa, vaihtelee huomattavasti. Tämä osaltaan rajoitti lajivalikoimaa Työpaketin II mallinnuksissa. Yleisenä havaintona voidaan myös todeta yksittäisten lähestymisten rajoitukset tuhoriskin arvioinnissa. Luotettavan kokonaiskuvan muodostaminen vieraslajien riskeistä edellyttää laajojen kenttähavaintojen ja saatavilla olevaan kirjallisuustiedon yhdistämistä erilaisten mallien tuottamiin ennusteisiin. Hakemuksessa esitettyjen mallityökalujen lisäksi tuholaisten osalta sovelsimme onnistuneesti selforganizing map neuroverkkomallia (Worner et al. 2006). Neuroverkkomalli hyödyntää lajien globaaleja levinneisyystietoja (CABI; http://www.cabi.org/), joiden pohjalta ensimmäinen Suomea koskeva tuholaislajilista laadittiin yhdessä Dr. Susan Worner:in kanssa syksyllä 2009. Hankkeessa kehitettiin (Timo Kaukoranta) myös Ensembles-projektin (http://www.ensembles-eu.org/, http://eca.knmi.nl/download/ensembles/download.php) tuottamaa päiväkohtaista sääaineistoa hyödyntävä malli. Tämän SAS-ohjelmistopohjaisen mallin etu esim. perinteisesti käytettyihin Climex-malleihin on parempi aika- ja tilaresoluutio sekä mallin muokattavuus, mikä mahdollistaa paikkakohtaisten sääaineistojen sisältämän ajallisen vaihtelun hyödynnettävyyden ennustettaessa esim. talven alimpien lämpötilojen ja lämpötilavaihtelujen vaikutusta vieraslajien levittäytymiselle. Mallin muokattavuus puolestaan mahdollistaa uusien muuttujien (esim. sää- ja maaperätiedon) yhdistämisen tarkasteltaessa vieraslajien menestymistä. Hanke poiki erillisen Biologiset vuorovaikutukset tutkijakoulun (www.sci.utu.fi/biovuo/) rahoittaman etelänjauhiaiseen sekä sen lähisukulaiseen ansarijauhiaiseen keskittyvän väitöskirjatyön (Irina Ovcarenco). 3.4 Julkaisut Hankkeen tuloksena julkaistiin 19 tieteellistä artikkelia sekä lukuisia popularisoivia artikkeleissa alan ammattilehdissä (Katso liite 1). Erillisen teemaseminaarin sijaan hankkeen tuloksista tiedotettiin sidosryhmille ISTO-loppuseminaarissa tammikuussa 2011.
4. Tulosten arviointi 7 4.1 Tulosten käytännön sovellutuskelpoisuus Hankkeen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää ilmastonmuutokseen sopeutumisessa sekä laadittaessa torjuntastrategioita kasvintuotannon kannalta merkittäville vieraslajeille. Käytännössä tämä tarkoittaa tietoa, joka osoittaa: a) mitkä vieraslajit voivat muodostaa pysyvän kannan nykyisin viljeltyjen kasvien tuhoojina, b) mitkä lajit hyötyvät viljelyjärjestelmien muutoksesta, c) mitkä vieraslajit runsastuvat uusien viljelykasvien yleistyessä Suomessa d) mitkä vieraslajit ovat taloudellisesti niin merkittäviä, että niiden torjunta tulee ottaa tutkimus- ja kehityskohteeksi, e) mitkä vierasperäiset torjuntaeliöt voivat aiheuttaa riskin kotoperäisille lajeille ja f) mitkä vieraslajit tulee luokitella karanteenilajeiksi joko merkittävän vahinkoriskin tai suurta resursointia edellyttävän torjunnan vuoksi. Hankkeen asiakkaita ovat: a) päättäjät, b) kasvinterveysviranomaiset, c) elintarvikeketjut ja sopimusviljelyttäjät, d) neuvojat, viljelijät ja kasvinsuojelualan yritykset, e) kasvinjalostus sekä f) kuluttajat, jotka haluavat valinnoillaan edistää biologisen torjunnan kehitystä ja käyttöä riskien kasvaessa. Päättäjille tuotettiin tietoa siitä, millä tutkimus- ja tuotantopolitiikalla voidaan vähentää kasvavien kasvinsuojeluriskien vaikutusta tuotannon määrään, tuotteiden laatuun sekä kasvintuotannon kannattavuuteen. Hankkeen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää Maa- ja metsätalousministeriön johtaman Vieraslajistrategian (2008-2010) laadinnassa sekä koko EU:n laajuisissa yhteistyöverkostoissa. Tieto hyödyttää EU:n uuden torjunta-ainepolitiikan täytäntöönpanoa Suomessa. Kasvinterveysviranomaisille tuotetaan tietoa uusista kasvintuhoojista, jonka avulla voidaan kohdistaa valvontaresursseja. Elintarvikeketjuille tuotettiin tietoa tulokaslajien alueellisista vaikutuksista sekä viljelymenetelmien sopeuttamisesta keinoin, joilla vähennetään riskejä ja parannetaan luonnon puskurikykyä muuttuvassa ilmastossa. Neuvojat ja viljelijät saivat tietoa todennäköisimmistä riskeistä ja niiden aikataulusta sekä luontaisten torjuntamekanismien käyttömahdollisuuksista. Kasvinsuojelualan yrityksille tuotettiin tietoa tulevaisuuden tärkeimmistä torjuntakohteista ja kotimaisista sekä tänne tuotavista torjuntaeliöistä ja antagonisteista, joiden käyttöön liittyvään teknologiaan kannattaa panostaa. Kasvinjalostusyrityksille tulevaisuuden tuhoojalajiston sekä riskien ennakointi on ensiarvoinen perustieto taudinkestävyys- sekä lajikejalostusstrategiaa työstettäessä. Hankkeen tulokset auttavat maahantuotavien biologisten torjuntaeliöiden valinnassa, kun tavoitteena on mahdollisimman vähäinen häiriö kotimaisten luontaisten vihollisten populaatioille. Itämeren tutkijayhteisö sai luotettavaa toteutumatietoa tulokaslajeista ja mahdollisuuden mallien validointiin, varoitusjärjestelmien kehittämiseen sekä perustiedot kullekin alueelle sopivan biologisen torjunnan kehittämiseen. Tutkimus liitetään osaksi valmisteilla olevaa Nordic-Baltic yhteistyötä, jota valmistellaan parhaillaan NJF:n ryhmissä. Hanke tuotti lajiluettelon ja olennaiset tiedot jo saapuneista vieraslajeista. Lajiluettelo koottiin tietopankkiksi, johon hankkeen aikana ja myöhemmin kootaan tietoa lajien levinneisyydestä, ekologiasta ja merkityksestä kasvintuhoojina Suomessa. Toistaiseksi tietopankki on suljettu, mutta sitä pyritään kehittämään osaksi MTT:n sidosryhmille suunnattua palvelutoimintaa. Tietopankki saatettiin Vieraslajistrategiatyöryhmän käyttöön vuoden 2010 aikana. 4.2 Tulosten tieteellinen merkitys Hankkeen tuloksena julkaistiin 19 tieteellistä artikkelia sekä lukuisia popularisoivia artikkeleissa alan ammattilehdissä. Tulosten keskeinen alueellinen arvo on tiedon päivittämisessä. Esimerkiksi tuhoeläinten osalta vastaama työ Suomessa on toteutettu viimeksi 50 vuotta sitten. Kansainvälisesti tulokset ovat erittäin kiinnostavia, sillä vastaavan laajuisia ilmastonmuutoksen vaikuttavuustutkimuksia on vähän, erityisesti maatalousvaltaisen alueen pohjoisilta äärialueilta.
8 Viitteet FAO 2007. International standards for phytosanitary measures 1 to 29 (2007 edition). ISPM No. 11 Pest risk analysis for quarantine pests including analysis of environmental risks and living modified organisms (2004), Rome, 135-160. Calvo, J., Bolckmans, K., Stansly, P.A. & Urbaneja, A. 2009. Predation by Nesidiocoris tenuis on Bemisia tabaci and injury to tomato. Biocontrol 54: 237-246. Hannukkala, A., Kaukoranta, T., Lehtinen, A. & Rahkonen, A. 2007. Late-blight epidemics on potato in Finland, 1933-2002; increased and earlier occurrence of epidemics associated with climate change and lack of rotation. Plant pathology 56, 1: 167-176. Heikkilä, J. 2006. Economics of invasive alien species: pre-emptive versus reactive control. MTT Discussion Papers 9/2006: 162 p. (Licentiate Thesis). http://www.mtt.fi/english/publications/dp/2006/dp2006_9.pdf Jylhä, K., Tuomenvirta, H. & Ruosteenoja, K., 2004. Climate change projections for Finland during the 21st century. Boreal Environment Research, 9, 127-152. Kurppa, A. 1989. The distribution and incidence of potato mop-top virus in Finland as determined in 1987 and on the variation of disease symptoms in infected potatoes. Annales Agriculturae Fenniae 28, 4: Annales Agriculturae Fenniae. Seria Phytopathologia 107: 285-295. Laurila, J., Ahola, V., Lehtinen, A., Joutsjoki, T., Hannukkala, A., Rahkonen A. & Pirhonen, M. 2008. Characterization of Dickeya strains isolated from potato and river water samples in Finland. European journal of plant pathology 122, 2: 213-225. Lehmann, A., Overton, J. M. C. & Leathwick, J. R., 2002. GRASP: Generalized Regression Analysis and Spatial Predictions. Ecological Modelling, 157: 189-207. van Lenteren, J.C., Bale, J., Bigler, F., Hokkanen, H. M. T. & Loomans, A. J. M. 2006 Assessing risk of releasing exotic biological control agents of arthropod pests. Annual Review of Entomology 51: 609-634. Soares, A. O., Borges, I., Borges, P. A. V., Labrie, G. & Lucas, E. 2008. Harmonia axyridis: What will stop the invader? BioControl 53: 127-145. Sutherst R.W., Maywald G.F., Yonow T. & Stevens P.M., 1999. CLIMEX: predicting the effects of climate on plants and animals. CLIMEX: predicting the effects of climate on plants and animals. Collingwood, Australia CSIRO Publishing iv + 88 pp. Tiilikkala, K., Carter, T., Heikinheimo, M. & Venäläinen, A. 1995. Pest risk analysis of Meloidogyne chitwoodi for Finland. Bulletin OEPP/EPPO Bulletin 25, 3: 419-435.
Liite 1. Julkaisut 9 Tieteelliset julkaisut HYVÖNEN, T. 2011. Foreword. Agricultural and Food Science 20, 1: 1. HAKALA, K., HANNUKKALA, A.O., HUUSELA-VEISTOLA, E., JALLI, M., PELTONEN-SAINIO, P. 2011. Pests and diseases in a changing climate a major challenge for Finnish crop production. Agricultural and Food Science 20, 1: 3-14. HEIKKILÄ, J. 2011. A review of risk prioritisation schemes of pathogens, pests and weeds: principles and practices. Agricultural and Food Science 20, 1: 15-28. LEMMETTY, A., LAAMANEN, J., SOUKAINEN, M., TEGEL, J. 2011. Emerging virus and viroid pathogen species identified for the first time in horticultural plants in Finland in 1997-2010. Agricultural and Food Science 20, 1: 29-41. HANNUKKALA, A.O. 2011. Examples of alien pathogens in Finnish potato production - their introduction, establishment and consequences. Agricultural and Food Science 20, 1: 42-61. JALLI, M., LAITINEN, P., LATVALA, S. 2011. The emergence of cereal fungal diseases and the incidence of leaf spot diseases in Finland. Agricultural and Food Science 20, 1: 62-73. JAUNI, M., HYVÖNEN, T. Invasion level of alien plants in semi-natural agricultural habitats in boreal region. Agriculture, ecosystems & environment 138(2010):1-2, 109-115 doi:10.1016/j.agee.2010.04.007 LATVALA-KILBY, S., AURA, J., PUPOLA, N., HANNUKKALA, A., VALKONEN, J. Detection of Potato mop-top virus in Potato Tubers and Sprouts: Combinations of RNA2 and RNA3 Variants and Incidence of Symptomless Infections. Phytopathology 99(2009) :5, 519-531 doi:10.1094/phyto-99-5-0519 LEHTINEN, A., ANDERSSON, B., LE, V., NAERSTAD, R., RASTAS, M., KETOJA, E., HANNUKKALA, A., HERMANSEN, A., NIELSEN, B., HANSEN, J., YUEN, J. Aggressiveness of Phytophthora infestans on detached potato leaflets in four Nordic countries. Plant pathology 58(2009) :4, 690-702 doi:10.1111/j.1365-3059.2009.02038.x LILJA, A., RYTKÖNEN, A., HANTULA, J., MÜLLER, M., PARIKKA, P., KURKELA, T. 2011. Introduced pathogens found on ornamentals, strawberry and trees in Finland over the past 20 years. Agricultural and Food Science 20, 1: 74-85. HYVÖNEN, T., JALLI, H. 2011. Alien species in the Finnish weed flora. Agricultural and Food Science 20, 1: 86-95. MUNYANEZA, J., FISHER, T., SENGODA, V., GARCZYNSKI, S., NISSINEN, A., LEMMETTY, A. Association of "Candidatus Liberibacter solanacearum" with the Psyllid, Trioza apicalis (Hemiptera: Triozidae) in Europe. Journal of economic entomology 103(2010):4/2010, 1060-1070 doi:10.1603/ec10027 SAARI, S., HELANDER, M., FAETH, S., SAIKKONEN, K. The effects of endophytes on seed production and seed predation of tall fescue and meadow fescue. Microbial ecology 60(2010):4, 928-934 doi:10.1007/s00248-010-9749-8 SAARI, S., HELANDER, M., LEHTONEN, P., WALLIUS, E., SAIKKONEN, K. Fungal endophytes reduce regrowth and affect competitiveness of meadow fescue in early succession of pastures. Grass and forage science 65(2010):3, 287-295 doi:10.1111/j.1365-2494.2010.00746.x SAARI, S., SUNDELL, J., HUITU, O., HELANDER, M., KETOJA, E., YLÖNEN, H., SAIKKONEN, K. Fungal-mediated multitrophic interactions - do grass endophytes in diet protect voles from predators?. PLoS ONE 5 (2010):3, e9845 doi:10.1371/journal.pone.0009845 Url SAIKKONEN, K., WÄLI, P., HELANDER, M. Genetic compatibility determines endophyte-grass combinations. PloS ONE 5(2010):6, e11395, 6 p doi:10.1371/journal.pone.0011395 Url SAIKKONEN, K., SAARI, S., HELANDER, M. Defensive mutualism between plants and endophytic fungi?. Fungal diversity 41(2010):1, 101-113 doi:10.1007/s13225-010-0023-7
VÄNNINEN, I., WORNER, S., HUUSELA-VEISTOLA, E., TUOVINEN, T., NISSINEN, A., SAIKKONEN, K. 2011. Recorded and potential alien invertebrate pests in Finnish agriculture and horticulture. Agricultural and Food Science 20, 1: 96-114. 10 Muut julkaisut BOBERG, J., LEMMETTY, A., VALKONEN, J. Muodonmuutoksia ja kasvuhäiriöitä - asialla fytoplasma. Luonnon tutkija 114(2010):2/2010, 40-48 HANNUKKALA, A. Perunarutto - yllätyksellinen perunalla loisiva vieraslaji. Kasvinsuojelulehti 43(2010):3/2010, 74-79 HANNUKKALA, A. Perunasyöpä - Suomesta lähes hävitetty vieraslaji - voi tulla takaisin. Tuottava peruna 37(2010):1/2010, 26-27 HANNUKKALA, A., PIRHONEN, M., LAURILA, J., DEGEFU, Y., VIRTANEN, E. Uusi tyvimätä yleistyy. Tuottava peruna 36(2009):4/2009, 12-14 HANNUKKALA, A., RAHKONEN, A. Muista perunaruton torjunnan perusasiat. Tuottava peruna 37 (2010):3/2010, 16-18 HEIKKILÄ, J. Vieraslajien riskiluokittelu on taloudellisesti järkevää. Kasvinsuojelulehti (2010):1/2010, 4-5 HUUSELA-VEISTOLA, E. Viljakukko viihtyy lämpimässä. Käytännön maamies 60(2011) :1/2011, 53 HUUSELA-VEISTOLA, E. Kaalikoi säännöllinen vaeltaja, muttei vakinainen asukas. Käytännön maamies 59(2010):11/2010, 27 HUUSELA-VEISTOLA, E. Kuminan rengaspunkki : Pieni, mutta hankala tuhoeläin. Käytännön maamies 59(2010):8/2010, 27 HYVÖNEN, T. Ketunhäntä pellossa. Käytännön maamies 59(2010):13/2010, 34 HUUSELA-VEISTOLA, E., MARKKULA, I., NISSINEN, A., TUOVINEN, T., VÄNNINEN, I. Kutsumattomat vieraat pellolla ja puutarhassa - vieraslajeista osa tuholaisia. Kasvinsuojelulehti 43(2010) :1/2010, 19-23 HYVÖNEN, T., JALLI, H. Vieraslajit ovat keskeinen osa rikkakasvilajistoamme. Kasvinsuojelulehti43(2010):1/20101, 10-12 JALLI, H. Luoho leviää keveiden siemeniensä avulla. Käytännön maamies 59(2010):9/2010, 19 JALLI, H. Hukkakaura taimettuu sopivissa oloissa. Maaseudun Tiede 67 (2010):2(31.5.2010), 4 Url JALLI, M. Pantterilaikku vaanii ohrapelloissa. Käytännön maamies 59 (2010):14/2010, 61 JALLI, M. Uusia vieraita kasvustoissa: harmaalaikku.reviiri laajentunut kevätvehnään. Käytännön maamies 59(2010):7/2010, 39 JALLI, M. Muutosta ilmassa. Käytännön maamies 59(2010):2/2010, 39 JALLI, M., LAITINEN, P. Ympäristö ohjaa viljoilla vierailevien taudinaiheuttajien vakiintumista. Kasvinsuojelulehti 43(2010):1/2010, 8-10 LAITINEN, P., HANNUKKALA, A. Öljykasvien tautien torjunta kannattaa. Maaseudun Tiede 66 (2009):2(1.6.2009), 16 Url LEMMETTY, A., TEGEL, J. Pepinon mosaiikkiviruksen uusi tuleminen. Puutarha&kauppa 14 (2010):13/2010, 12-13 LEMMETTY, A., LAAMANEN, J., KOKKOLA, M. Puutarhakasveissa esiintyvien virusten ja viroidien vieraslajit. Kasvinsuojelulehti 43(2010):1/2010, 6-8 LILJA, A., HANTULA, J., RYTKÖNEN, A., MÜLLER, M., PARIKKA, P. Vieraslajit uhka metsäkasveillemme. Taimiuutiset (2009) :1/2009, 16-18 LILJA, A., HANTULA, J., RYTKÖNEN, A., MÜLLER, M., PARIKKA, P., POUTTU, A., KURKELA, T. Vieras- ja tulokaslajit tautien aiheutajina metsäpuilla. Metsätieteen aikakauskirja (2010):3/2010, 283-301 Url LILJA, A., PARIKKA, P., RYTKÖNEN, A. Ilmaston lämpeneminen ja taudit puilla. Kasvinsuojelulehti 43(2010):1/2010, 24-27 PARIKKA, P. Vaivaako omenapuitasi hedelmäpuun syöpä tai kuorimätä?. Puutarha&kauppa 13(2009):7/2009, 17 RANTA, H., MARKKANEN, S., HYVÖNEN, T. Siementavara tarjoaa leviämisreitin rikkakasveille. Kasvinsuojelulehti 43(2010):1/2010, 14-18 SÖDERMAN, G., HUUSELA-VEISTOLA, E. Tulokaslajit tulevat: Igutettix oculatus -kaskaan vioitukset yleistymässä. Kasvinsuojelulehti 42(2009):3/2009, 79-80
11 VÄNNINEN, I. Nessie - en nykomlig på österbottniska tomatodlingar. Trädgårdsnytt 63(2009):11/2009, 14-16 ZEMEK, R., HUUSELA-VEISTOLA, E. Aceria carvi - potential thread for caraway production in Europe?. IOBC/wprs Bulletin 50(2009), p. 131-134 Url Esitelmä ja posterit HAKALA, K., HANNUKKALA, A., HUUSELA-VEISTOLA, E., PELTONEN-SAINIO, P. Ilmaston lämpeneminen tuo uusia kasvilajeja ja -lajikkeita viljelyyn, mutta myös uusia haasteita kasvinsuojelulle. Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote (2010):26, 3 p. Maataloustieteen Päivät: Helsinki, 2010 Url, Julkaistu 11.1.2010 HAKALA, K., HANNUKKALA, A., HUUSELA-VEISTOLA, E., PELTONEN-SAINIO, P. Ilmaston lämpeneminen tuo uusia kasvilajeja ja -lajikkeita viljelyyn, mutta myös uusia haasteita kasvinsuojelulle. Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote(2010):27, p. 213. Maataloustieteen Päivät: Helsinki, 2010 HANNUKKALA, A. Uusi tyvimätä on yleistynyt nopeasti - onko hallintakeinoja?. Suomen perunaseuran julkaisu (2009):2/2009, 14. Suomen Perunaseura, syysseminaari: Dagsmark, 2009 HANNUKKALA, A., RASTAS, M., HANNUKKALA, A. Phenotypic characteristics of Finnish and North- Western Russian populations of Phytphthora infestans in 2006-2007. PPO-Special Report (2009):13, 191-196. EuroBlight workshop: 11, Hamar, 2008. (abstrakti). HANNUKKALA, A. Den nya stjälkbakteriosen blir snabbt allt vanligare - hur kan den bekämpas?. Suomen perunaseuran julkaisu (2009) :3/2009, 14. Suomen Perunaseura, höstseminarie: Dagsmark, 2009 HANNUKKALA, A. 2010. Welcome to the 2010 EAPR Pathology section meeting in Carlow, Ireland. In: Louis Cooke, ABFI (Editor). Proceedings of the European Association for Potato Research Pathology Section Meeting 2010, Potato Pests and Diseases: Old Enemies, New Threats, Carlow, Ireland, 13th- 16th Semptember 2010. Carlow: [p. 2] HANNUKKALA, A. 2010. Recent changes in Nordic potato diseases and pathogens. In: Louise Cooke, ABFI (Editor). Proceedings of the European Association for Potato Research Pathology Section Meeting 2010, Potato Pests and Diseases: Old Enemies, New Threats, Carlow, Ireland, 13th-16th September 2010. Carlow: p. 11. (Abstract). HANSEN, J. G., ANDERSSON, B., BAIN, R., SCHMIEDL, J., SOELLINGER, J., RITCHIE, F., BUCENA, L., CAKIR, E., COOKE, L., DUBOIS, L., FILIPPOV, A., HANNUKKALA, A., HAUSLADEN, H., HAUSVATER, E., HELDAK, J., HERMANSEN, A., KAPSA, J., PLIAKHNEVICH, M., KOPPEL, M., LEES, A., MUSA, T., RONIS, A., SCHEPERS, H., VOGELAAR, K., VANHAVERBEKE, P. The development and control of Late Blight (Phytophthora infestans) in Europe in 2007 and 2008. PPO-Special Report (2009):13, 11-30. EuroBlight Workshop: 11, Hamar, 2008. (abstrakti). HUUSELA-VEISTOLA, E. Ilmastonmuutoksen vaikutukset tuholaisiin. Kasvinsuojelupäivä (2010):19.1.2010, p. 8-9. Kasvinsuojelupäivä: Jokioinen, 2010. (Tiivistelmä). HUUSELA-VEISTOLA, E. Climate change and new pest problems in Finland. NJF Report 6(2010):1/2010, 63. NJF seminar: 430, Uppsala, 2010. (Abstract). HYVÖNEN, T., RAMULA, S. 2010. Climate change and weeds - population dynamics of two annual weeds in different temperatures. In: The Ecological Society of America, 95th Annual Meeting, Pittsburgh, PA, 1-6 August 2010. (Poster abstract). HYVÖNEN, T., RAMULA, S. 2010. Climate change and weeds - population dynamics of two annual weeds in different temperatures. In: 15th symposium, Kaposvár 2010, 12-15 july, 2010, EWRS, Proceedings. Budapest : EWRS. p. 132. (Poster abstract). HYVÖNEN, T., GLEMNITZ, M., JALLI, H., LUOTO, M., UOTILA, P. Tuoko ilmastonmuutos uusia rikkakasvilajeja Suomeen?. Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote (2010):26, 1 p. Maataloustieteen Päivät: Helsinki, 2010 Url, Julkaistu 11.1.2010 JALLI, M. 2010. Tulevaisuuden kasvinsuojeluongelmat - kasvitaudit. Kasvinsuojeluruiskun käyttäjäkouluttajien koulutuspäivät. MMM, Maaseutuverkosto. 32 p Url
12 JALLI, H., SAARISALO, E. Hukkakauran siemenien itävyyden säilymisriski maassa. Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote (2010):27, p. 222. Maataloustieteen Päivät: Helsinki, 2010 LASSI, K., RUUTTUNEN, P. CLEARFIELD-viljelymenetelmä torjuu rypsin rikkakasvit tehokkaasti. Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote (2010):27, p. 127. Maataloustieteen Päivät: Helsinki, 2010 JALLI, H. 2010. Rikkakasvien torjunta öljy- ja valkuaiskasveilla. Pitkäjänteisyyttä öljy- ja valkuaiskasvien viljelyyn.öljy- ja valkuaiskasvipäivä, Hämeenlinna. 3 p. ( Esitelmätiivistelmä). JALLI, H. 2010. Öljykasvien kasvinsuojeluriskien hallinta ja rikkakasvien torjunta. Vilja- ja öljykasvimarkkinoiden ajankohtaispäivä, Valtra Atrium, Suolahti. [5 p.]. ( Esitelmätiivistelmä). JALLI, H. 2010. Työturvallisuus kasvinsuojelutöissä. Virallisten lajikekokeiden koulutuspäivä, MTT, Jokioinen. [1 p.]. ( Esitelmätiivistelmä). JALLI, H., SAARISALO, E. Hukkakauran siemenien itävyyden säilymisriski maassa. Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote (2010):26, 6 p. Maataloustieteen Päivät: Helsinki, 2010 Url, Julkaistu 11.1.2010 JALLI, M. Plant pathogens as climate change indicators in Finland. NJF Report 6(2010):1/2010, p. 92. NJF seminar: 430, Uppsala, 2010. (Abstract). LAAMANEN, J., LEMMETTY, A., UOSUKAINEN, M. New virus detections in Humulus L., Prunus L. and Allium L. species in Finland. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences (2010):1, p. 47. Finnish symposium on plant science: 9, Joensuu, 2010. (Abstract). LEMMETTY, A., NISSINEN, A. 2010. Could carrot leaf discolouration symptoms be associated to phytoplasma infection in Finland. In: Editors Assunta Bertaccini, Amparo Lavina, Ester Torres. Current status and perspectives of phytoplasma disease research and management, February 1st and 2nd 2010, Sitges, Spain, Cost Action FA0807. p. 21. (Abstract). MARKKULA, I., HUUSELA-VEISTOLA, E., KETOLA, J. 2010. Tulevaisuuden kasvinsuojeluongelmat - tuholaiset. Kasvinsuojeluruiskun käyttäjäkouluttajien koulutuspäivät, Tikkurila (Seinäjoki 25.11.2010). 28 p. (Esitelmätiivistelmä ). Url MUNYANEZA, J.E., FISHER, T.W., SENGODA, V.G., GARCYNSKI, S.F., NISSINEN, A., LEMMETTY, A. First report of "Candidatus Liberibacter solanacearum" associated with psyllidaffected carrots in Europe. Plant disease 94(2010):5/2010, 639-Abstract doi:10.1094/pdis-94-5- 0639A NYKÄNEN, A., HANNUKKALA, A., RINNE, M., SALO, T. Palkokasvit nurmitilan kierrossa. Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote (2010):27, p. 52. Maataloustieteen Päivät: Helsinki, 2010 NYKÄNEN, A., HANNUKKALA, A., RINNE, M., SALO, T. Palkokasvit nurmitilan kierrossa. Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote (2010):26, 7 p. Maataloustieteen Päivät: Helsinki, 2010 Url, Julkaistu 11.1.2010 OVCARENKO, I., VÄNNINEN, I., LINDSTRÖM, L., SAIKKONEN, K. 2010. Greenhouse whitefly in the warming-up North - an evolving alien species in isolation?. In: NJF Seminar 430, Climate Change and Agricultural Production in the Baltic Sea Region : Focus on Effects, Vulnerability and Adaptation, Uppsala, Sweden, 4-6 May 2010. Uppsala. (Poster abstract). PARIKKA, P., LEMMETTY, A. Plant diseases in changing northern climatic conditions. Acta Horticulturae (2009):838, p. 123-127. Workshop on Berry Production in Changing Climate Conditions and Cultivation Systems: Geisenheim, 2009. (abstrakti). SAIKKONEN, K. 2009. Endophyte-grass symbiosis - a classic example of mutualistic interactions?. In: The 10th International Congress of Ecology (INTECOL), Brisbane, Australia, 16-21 August 2009.. (esitelmäabstrakti). SAIKKONEN, K. 2010. Potential alien invertebrate pests in Finland. In: NJF Seminar 430, Climate Change and Agricultural Production in the Baltic Sea Region : Focus on Effects, Vulnerability and Adaptation, Uppsala, Sweden, 4-6 May 2010. ( Esitelmäabstrakti). TIILIKKALA, K., HANNUKKALA, A., SALONEN, J., HUUSELA-VEISTOLA, E, LAITINEN, P., OJANEN, H., OOPERI, S. Lisääntyvät kasvinsuojeluriskit ja niiden hallinta ilmaston muuttuessa. Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote (2010):26, 7 p. Maataloustieteen päivät: Helsinki, 2010 Url, Julkaistu 11.1.2010
13 TIILIKKALA, K., HANNUKKALA, A., SALONEN, J., HUUSELA-VEISTOLA, E., LAITINEN, P., OJANEN, H., OOPERI, S. Lisääntyvät kasvinsuojeluriskit ja niiden hallinta ilmaston muuttuessa. Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote (2010):27, p. 11. Maataloustieteen Päivät: Helsinki, 2010 TUOVINEN, T. Risk of invasive Arthropod pests related to climate change in the northernmost small fruit production area in EU. Acta Horticulturae (2009):838, p. 151-154. Workshop on Berry Production in Changing Climate Conditions and Cultivation Systems: Geisenheim, 2009. (abstrakti). VIRTANEN, E., HANNUKKALA, A., TUOMISTO, J., MATTILA, T. 2010. PERUNAKETJU - kuluttajalähtöinen perunantuotannon kehittäminen. In: Perunatutkimuksen talvipäivät 2010 : seminaarin esityksiä ja alustuksia 16.2.2010 : kylpylähotelli Rantasipi Tropiclandia, Lemmenpolku 3, Vaasa. 2 p. (Esitelmä).