27.11.2008 SYKE-2008-J-191-J9 Työ- ja elinkeinoministeriö PL 32 00023 Valtioneuvosto Lausuntopyyntö Dnro 120:00/2008 KAIVOSLAIN JA ERÄIDEN SIIHEN LIITTYVIEN LAKIEN UUDISTAMINEN Työ- ja elinkeinoministeriö on 15.10.2008 pyytänyt lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi kaivoslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Suomen ympäristökeskus SYKE toteaa että esityksen mukainen uusi kaivoslaki modernisoi kaivoslain vastaamaan nykyisiä vaatimuksia niin osallistumisen kuin ympäristöasioiden osalta. SYKE haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota eräisiin kohtiin esityksessä. Kommentit suhteessa ympäristönsuojelulakiin, vesilakiin ja lakiin vesienhoidon järjestämisestä Lakiehdotus on selkeä parannus verrattuna nykyisen kaivoslain mukaisiin ympäristönsuojeluun liittyviin menettelyihin ja vaatimuksiin. Kaivoslain rinnalla sovellettaisiin tasaveroisesti mm. ympäristönsuojelulakia (YSL), vesilakia ja luonnonsuojelulakia. Asianosaisten ja haitan kärsijöiden kuuleminen samoin kuin haittojen estäminen ja korvaaminen vahvistuisivat. Puutteena lakiehdotuksen yleisperusteluissa on se, ettei perusteluissa ole mainittu nykytilan lainsäädännön kuvauksessa lakia vesienhoidon järjestämisestä (VHJL, 31.12.2004, nro 1299), vaikka ko. lailla ja sen nojalla annetulla asetuksella voi olla merkitystä kaivostoiminnan sijoittumiselle ja kaivoksen aiheuttaman pinta- ja pohjavesiin kohdistuvan kuormituksen rajoittamiselle. Vesienhoidon järjestämisen tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei pintavesien ja pohjavesien tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä. Vesienhoitolain mukaan laadittu vesienhoitosuunnitelma vaikuttaa kaivostoimintaan ympäristönsuojelulain mukaisen lupamenettelyn kautta. YSL:n 50 :n mukaan ympäristöluvassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon mitä vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. VHJL:n mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa esitetyt vesien tilaan ja käyttöön liittyvät seikat tulisi ottaa huomioon jo ehdotetun kaivoslain mukaisessa kaivosluvan harkintavaiheessa, jolloin kaivostoiminnan vaikutuksia pinta- ja pohjavesiin tarkastellaan kokonaisuutena ja yleisellä tasolla. Ehdotettuun kaivoslakiin tulisi siten lisätä tätä koskeva vaatimus. Käytännössä YSL:n nojalla tehtävät päätökset saattavat jatkossa sisältää kaivosten kannalta aiempaa tarkempia määräyksiä mm. raskasmetallien sallittavista pitoisuuksista sekä päästöissä että vesistöissä, mutta tämä ei itse kaivoslakiin vaikuta. Ko tarkempien määräysten taustalla olevaa Vesipuitedirektiiviä ja sen kansallista toimeenpanoa ei ole huomioitu perusteluissa. Eli viittaukset vesipolitiikan puitedirektiiviin, sen toimeenpanoon lailla
vesienhoidon järjestämisestä sekä kaivosten ympäristölupien kannalta olennaiseen asetukseen ympäristölle haitallisista ja vaarallisista aineista puuttuvat yleisperusteluista, luvusta 2.2 (kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö). Kaivoslain 7:ssä säädettäisiin yleisestä näytteenotto-oikeudesta. Se olisi rinnastettavissa jokamiehenoikeuksiin. Vaikka malminetsintä pääsääntöisesti varmaan tapahtuukin muualla kuin suojelualueilla, kannattaa huomata, että jokamiehenoikeuden rajoitukset koskevat myös malminetsintää ja näytteenottoa. Luonnonsuojelualueilla mukaan lukien eräät Natura-alueet voi alueen perustamisja järjestyssäännöissä olla rajoituksia mm. geologiseen tutkimukseen, malminetsintään ja/tai liikkumiseen alueella. 2/8 Luonnonsuojelunäkökohtia lakiehdotukseen Liitteenä 1 on perusteellinen kuvaus SYKEn näkökohdista sen suhteen, miten lakiehdotuksessa on otettu huomioon luonnonsuojeluasiat, ja mitä korjauksia olisi tarpeen tehdä. Usean pykälän suhteen on havaittu tarpeita täsmennyksiin luonnonsuojelun kannalta. Kommentteja liittyen patoturvallisuusasioihin Liitteenä 2 on SYKEN yksityiskohtaisia näkökohtia siitä, miten patoturvallisuusasiat on otettu ja tulisi ottaa lakiesityksessä huomioon. SYKEn käsityksen mukaan, kuten liitteestä 2 käy ilmi, uusittavista kaivoslaista ja -asetuksesta sekä patoturvallisuuslaista ja asetuksesta tulee käydä patoturvallisuuden osalta selvästi ilmi eri viranomaisten tehtävät ja vastuut. Lausunnon valmisteluun ovat osallistuneet Jorma Jantunen, Timo Maijala, Risto Kuusiniemi, Heidi Vuoristo, Jukka Husa, Jukka-Pekka Jäppinen, Tytti Kontula ja Anne Raunio. Osastonjohtajan p.o. yksikönpäällikkö Alec Estlander Johtava asiantuntija Kimmo Silvo Tiedoksi: YM, MMM, SYKE/LUM ja YVY
3/8 Liite 1 BIODIVERSITEETTINÄKÖKOHTIA KAIVOSLAIN UUDISTUKSESSA Yleistä Voimassa olevan vuonna 1965 säädetyn kaivoslain taustalla oli tarve antaa kaivostoiminnalle entistä suurempi merkitys etunäkökohtien vertailussa. Lain säätämisen jälkeen kaivoslupahakemusten käsittelyä on muutettu suuntaan, jossa maanomistajan ja kunnan kanta sekä luonnonsuojelunäkökohdat on pyritty ottamaan paremmin huomioon. Uudistetut käytännöt on nyt viety osaksi lakiuudistusta mikä on erittäin myönteinen seikka ehdotuksessa uudeksi kaivoslaiksi. Mahdollisuudet huomioida lupaharkinnassa luontonäkökohdat (esim. harvinaisten ja uhanalaisten eliölajien esiintymät) paranevat lakiuudistuksen myötä ainakin valtausalueiden osalta. SYKEllä ei ole tietoa kuinka voimassa oleva kaivoslaki on voinut käytännössä huomioida harvinaisten ja uhanalaisten lajien suojelutavoitteita. Voimassa olevassa lakitekstissä niitä ei ole aikaisemmin mainittu. Nyt ne sisältyvät valtausalueen malminetsintää koskevaan 10 :ään (lain perustelut s. 79). Lakiesityksestä ei kuitenkaan löydy vielä säädöstä, jonka perusteella arvokkaat luontokohteet estäisivät kaivosluvan saamisen. Uusi kaivoslakiesitys viittaa voimassa olevaan luonnonsuojelulakiin seuraavasti: "Etsintätyötä harjoittava sekä valtausluvan, kaivosluvan ja kullanhuuhdontaluvan nojalla toimintaa harjoittava on velvollinen noudattamaan, mitä luonnonsuojelulaissa säädetään. Keskeisiä ovat erityisesti luonnonsuojelualueilla maankäyttöä rajoittavat suojelualueiden 13 ja 16 :n rauhoitussäännökset, luonnonsuojeluohjelmien oikeusvaikutuksia koskeva 9, suojeltuja luontotyyppejä koskevat 4 luvun säännökset, maisemansuojelua koskevat 5 luvun säännökset, eläimiä ja kasveja koskevat 39 ja 42 :n rauhoitussäännökset, erityisesti suojeltavia lajeja koskevat 47-49 :n säännökset sekä toimenpidekieltoja koskevat 55 ja 56 :n säännökset. Malminetsintään, kaivostoimintaan ja kullanhuuhdontaan sovelletaan Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella tai sen välittömässä läheisyydessä luonnonsuojelulain 10 luvun säännöksiä." (s. 22). SYKEn käsityksen mukaan uudistukseen sisältyy myös kokonaisuus, jonka mukaan hakija on velvollinen selvittämään valtaus-, kaivos- ja kullanhuuhdontaa varten tehtävän lupahakemuksen osana ko. alueen luontoarvot, jotta niiden vahingoittumista voitaisiin välttää. Tavoite sisältynee ehdotuksen 30 :ään, jonka konkreettinen velvoittavuus on jäänyt kuitenkin epäselväksi. SYKE katsoo, että luontoarvojen selvittämisvelvollisuus on todettava lain perusteluissa nykyistä selkeämmin. Luontoarvojen selvittämisvelvollisuuden siirtyminen luvanhakijalle on myönteinen uudistus, sillä aiemmin velvollisuus tuottaa vastaavat tiedot korvauksetta lausunnonantajana on kuormittanut alueellisia ympäristökeskuksia, jotka ovat olleet jo muutenkin ylityöllistettyjä. Kaivoslakiuudistuksen myötä koneellinen kullan kaivaminen Lemmenjoen kansallispuistossa vähenisi, mikä on askel oikeaan suuntaan, muttei lainkaan riittävä. Esityksen perusteluissa todetaan, ettei lakiuudistus välttämättä merkitsisi koneellisen kullankaivuun loppumista Lemmenjoen kansallispuistossa. Yleisten ja yksityisten etujen sekä haittojen vertailussa kansallispuiston jokivarren maisemaa tuhoava, joen uomaan ja kulkuun puuttuva, vedenlaatua ja alueen virkistyskäyttöarvoa erittäin merkittävästi heikentävä sekä ranta- ja vesieliöstöä haittaava toiminta ei ole perusteltua. SYKEn kannan mukaan koneellinen kullan kaivaminen tulisi lopettaa kokonaan Lemmenjoen kansallispuistossa mahdollisimman lyhyen siirtymäajan jälkeen ja siirtyä lapiolla tapahtuvaan perinteiseen kullan huuhdontaan. Lain soveltamisala / kaivosmineraalit (2 ) Ehdotuksessa uudeksi kaivoslaiksi ei ole esitetty muutoksia lain tarkoittamiin kaivosmineraaleihin vaan lain sisältö on säilytetty samana kuin voimassa olevassa kaivoslaissa. Ehdotuksen laatinut työryhmä on tarkastellut erityisesti vuolukiven asemaa suhteessa kaivoslainsäädännön ja maaaineslain soveltamisalaan ja päätynyt säilyttämään vuolukiven osana kaivoslakia. Työryhmän näkemyksestä poiketen SYKE katsoo, että vuolukiven louhinta on toiminnaltaan ja ympäristövaikutuksiltaan rakennuskivilouhintaa ja se poikkeaa selvästi muiden teollisuuskivien louhinnasta.
Vuolukiveä irrotetaan kalliosta sahaamalla avolouhoksissa. Helposti työstettävän vuolukiven pääainekset ovat talkki ja magnesiitti sekä vähäisissä määrin serpentiini ja kloriitti. Ominaisuuksiensa takia vuolukivestä valmistetaan mm. uuneja, takkoja, astioita ja rakentamisessa käytettäviä kivilaattoja seinä- ja lattiapintoihin. Keskimäärin 10 20 % irrotetusta vuolukivestä päätyy hyödynnettäväksi. Loput 80 90 % läjitetään louhosalueelle sivukivikasoiksi, joille ei ole juuri hyötykäyttöä. Sivukiven hyödyntämisessä paikalliset erot ovat kuitenkin huomattavia eri louhosten välillä riippuen kiviaineksen laadusta. Vuolukiven osalta ehdotuksen perusteluissa annetaan ymmärtää, että vuolukivessä olevaa talkkia voitaisiin hyödyntää teollisuusmineraalina vuolukiven louhinnan yhteydessä. Käytännössä hyödyntäminen on kuitenkin hyvin vähäistä. Kaivosmineraalina louhittavaa talkkimalmia louhitaan Suomessa talkkirikkaista esiintymistä, jotka kiven koostumuksen ja laadun takia eivät sovellu vuolukiven tuotantoon. Koska kaivoslain soveltamisalaan kuuluvat kaivosmineraalit ovat teollisuuden raaka-aineina hyödynnettäviä metallisia malmeja ja teollisuusmineraaleja, SYKE katsoo, että vuolukiven louhintaan liittyvä lupaharkinta kuuluisi paremmin maa-aineslain soveltamisalaan. Vuolukiviesiintymiin liittyy usein harvinaisia luontotyyppejä (ns. serpentiinikalliot), jotka on todettu uhanalaisiksi äskettäin valmistuneessa Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa. Näiden luontotyyppien säilyminen turvattaisiin paremmin, jos vuolukiven ottoa säädeltäisiin maa-aineslain piirissä (maa-aineslaissa kielletään ainesten otto, jos siitä aiheutuu erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista). Yleinen näytteenotto-oikeus ja etsintätyö (7 ja 8 ) Malminetsintä tarkoittaa esitysluonnoksessa toimintaa, johon tarvitaan valtauslupa, sekä toimintaa, joka on mahdollista jokamiehenoikeuden perusteella. SYKE katsoo, että malminetsintä-termin käyttö tulisi rajata lakitekstissä pelkästään jompaankumpaan tarkoitukseen. Lakiuudistuksen mukaan etsintätyö ei yleensä edellyttäisi lupaa, vaan etsintätyöstä vastaavan olisi vain ilmoitettava asiasta maanomistajalle, kunnalle ja alueelliselle ympäristökeskukselle (s. 76). Maanomistaja voi kieltää etsintätyön, mutta lakiesityksestä ei selviä, voiko alueellinen ympäristökeskus ohjata etsintätyötä esim. uhanalaisten lajien esiintymien turvaamiseksi. Tämä lienee mahdollista kansallis- ja luonnonpuistoissa, joissa alueellisen ympäristökeskuksen tehtäväksi on todettu luonnonsuojelulain noudattamisen varmistaminen (s. 77). Selvää ohjaustarvetta on myös muilla alueilla ja muissa tarkoituksissa kuin tiukasti luonnonsuojelulain noudattamisen varmistamisessa. Etsintätyön vaikutukset maa- ja kallioperään on lakiesityksessä kuvattu vähäisiksi, mitä ne eivät kallioilla elävien uhanalaisten lajien kannalta välttämättä ole. Uhanalaisten lajien pienimmät esiintymät kallioilla ovat usein niin pienialaisia, että ne voidaan tuhota jopa kokonaan murtamalla kivinäyte kalliosta tai poistamalla kasvillisuutta. Tästä syystä alueellisella ympäristökeskuksella on oltava oikeus ohjata etsintätyö pois lajistoarvoiltaan kriittisimmiltä alueilta. Tämä on lakiesityksen hengen mukaista, sillä esityksen 1 :ssä mainitaan, että lain yhtenä tarkoituksena on "ehkäistä, vähentää ja torjua ympäristövahingot", joihin voidaan lukea myös eliölajiston köyhtyminen. Malminetsintä valtausalueella ja lausunnot lupahakemuksesta (10 ja 31 ) Nykyisen käytännön mukaan kaikki valtaushakemukset lähetetään lausunnolle alueelliselle ympäristökeskukselle ja Metsähallituksen hallinnassa olevien valtionmaiden osalta myös Metsähallitukselle (s. 22). Tästä on ollut seurauksena se, että alueelliset ympäristökeskukset ovat joutuneet maksutta kokoamaan aluetta koskevat tiedot, mikä ei ole ollut linjassa kaivostoimintaan rinnastettavan muun taloudellisen toiminnan kohtelun kanssa. Muussa toiminnassa luvanhakija on ollut velvollinen selvittämään luontoarvot, yleensä luontokonsultteja käyttäen. Lakiesityksessä menettelytapaa on tarkoitus uudistaa siten, että luvanhakija on velvollinen selvittämään valtausalueen luontoarvot (tarkoittanee 30 6)). Myös uudessa kaivoslaissa varmistettaisiin edelleen lausuntomenettelyllä (31, mm. alueelliset ympäristökeskukset), että arvokkaat luonnonesiintymät on todella otettu huomioon. 4/8
Lakiesityksen 10 :n mukaan valtausalueella tehtävistä toimista ei saa aiheutua "harvinaisten tai arvokkaiden luonnonesiintymien olennaista vahingoittumista". Perusteluissa kerrotaan, että tarkoitettuja luonnonesiintymiä voivat olla esim. harvinaisten ja uhanalaisten harju- ja kalliokasvien esiintymät (s. 79). On muistettava, että uhanalaisten lajien kasvupaikkoihin rinnastettavia luonnonesiintymiä ovat myös uhanalaisten luontotyyppien esiintymät. Toiminnan harjoittajan on siis ennalta selvitettävä, onko alueella tällaisia esiintymiä ja estettävä niiden vahingoittuminen. Menettelytapa on edistysaskel voimassa olevaan kaivoslakiin verrattuna. Myös valtausalueella tehtävässä malminetsinnässä on muistettava, että koelouhintaa vähäisempikin toiminta voi olla harvinaisten tai uhanalaisten lajien esiintymien kannalta tuhoisaa. Kaivosluvan myöntämisen esteet (39 ) ja vaihtoehto kaivoslain rajaamiselle (s. 60) Lakiesityksessä todetaan, että kaivosluvan myöntäminen tehdään yleisten ja yksityisten hyötyjen ja menetysten tai haittojen intressivertailuna (mm. s. 58). Mikäli intressivertailu ymmärretään pelkästään talouden ja työllisyyden näkökohdista katsoen, se vaikeuttaa lakiuudistuksen luontovaikutusten arviointia merkittävästi. Selkeisiin säädöksiin verrattuna intressivertailu on subjektiivisempi lähestymistapa, joka heikentää päätöksenteon ennustettavuutta. Kaivoslupien myöntäminen intressivertailuna on vaarassa muodostua yleiseksi käytännöksi, jonka mukaan ristiriitatilanteessa arvokkaat luonnonesiintymät voidaan pääsääntöisesti uhrata. Tehdyt päätökset voivat riippua myös päättäjistä, eivät lainsäädännöstä. Intressivertailun seurauksena arvokkaiden luonnonesiintymien merkitys saatetaan sivuuttaa, ja on mahdollista, että kaivosalueen sisälle ja siten kaivostoiminnan välittömästi uhkaamaksi joutuu uhanalaisten tai harvinaisten lajien ja luontotyyppien esiintymiä tai laajempia arvokkaita luontokokonaisuuksia. Tällaisissa tapauksissa on välttämätöntä, että kaivostoiminnan harjoittaja pohtii yhdessä esim. alueellisen ympäristökeskuksen kanssa, miten näitä luontoarvoja on mahdollista suojata kaivosalueella. Ainakin niissä tapauksissa, joissa kaivostoiminta ei ole avolouhintaa, pienialaisten luontoarvojen suojaaminen ja alueen kaivoskäyttö voivat onnistua samanaikaisesti. Ekologisesti ja päätöksenteon läpinäkyvyyden kannalta kestävämpi lähestymistapa olisi se, että kaivosluvan myöntämiseen liittyvässä harkinnassa otetaan huomioon samat seikat kuin valtausluvassa. Toisaalta lakiesityksen perusteluissa todetaan myös, että työryhmä on pohtinut lain soveltamisalan rajaamista esim. luonnonsuojelulaissa tarkoitettujen luonnonsuojelualueiden ulkopuolelle (s. 60). Jos tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että maamme luonnonsuojelualueet olisivat tällöin suojassa kaivostoiminnalta, vaihtoehto on todella kannatettava, sillä se vähentäisi olennaisesti em. intressivertailusta johtuvaa epävarmuutta luonnonarvojen säilyttämisessä. Alueen kunnostaminen (124 ) Uudistettavan kaivoslain 124 :ssä säädetään kaivoksen lopettamisesta ja maisemoinnista. Pykälässä tai sen perusteluissa ei mainita ilmoitusvelvollisuutta alueelliselle ympäristökeskukselle. Ilmoitusvelvollisuus ja alueellisen ympäristökeskuksen mahdollisuus osallistua maisemoinnin suunnitteluun edistäisi kaivosalueelle mahdollisesti kehittyneiden arvokkaiden lajiesiintymien säilymistä. Etenkin kalkkikivilouhoksissa ja toisinaan myös muihin kaivosmineraaleihin liittyen kaivosalueiden ja jätekivikasojen vanhimmissa osissa voidaan tavata harvinaista, osin uhanalaistakin kasvilajistoa. Lajiston huomioiminen kunnostustyössä voi olla myös toiminnanharjoittajan etu: jos osia alueesta jätetään lajistollisista syistä kunnostamatta, kustannuksissa voidaan säästää. 5/8
6/8 Liite 2 KAIVOSLAIN SUHDE PATOTURVALLISUUTEEN Yleisenä kommenttina SYKE toteaa, että kaivoslakiehdotuksesta ei käy tarkasti ilmi, mitkä padot kuuluvat patoturvallisuuden valvonnan osalta tarkasti ottaen patoturvallisuusviranomaiselle (alueellinen ympäristökeskus) ja mitkä kuuluvat kaivosviranomaiselle eli Turvatekniikan keskukselle. Padot voivat sijaita kaivoksessa (avo- tai maanalainen louhos) tai kaivosalueella ja ne voivat olla maanalaisia tai maanpäällisiä. Onko tarkoitus, että asiaa käsitellään tarkemmin uudessa kaivosasetuksessa? Patoturvallisuuslain kokonaisuudistus on vireillä ja ilmeisesti siinä on tarkoitus käsitellä, mitkä kaivostoimintaan liittyvät padot kuuluvat uuden patoturvallisuuslain piiriin. Seuraavassa on yksityiskohtaisia kommentteja joihinkin työryhmän ehdotuksen kohtiin. Lainaukset ehdotuksesta ovat kursivoituna ja osittain lihavoituna ja alla SYKEn kommentit ko. kohtiin. YLEISPERUSTELUT Sivut 16-17 2 Nykytila 2.1.1 Kaivoslaki - - - - Kaivostyön turvallisuudesta säädetään kumottavassa laissa varsin yleisellä tasolla. Kaivostyön harjoittajan on huolehdittava erityisesti siitä, että koneistot, kalustot, terveydelliset ja muut tarpeelliset laitteet, käytössä olevat kulkutiet ja kaivostilat sekä kaivos- ja rikastustoimintaan liittyvät padot jatkuvasti pysyvät asianmukaisessa kunnossa ja että niiden rakenteesta, laadusta ja käytöstä annettuja sekä muita hengen ja omaisuuden turvaamista koskevia määräyksiä noudatetaan niin, että työntekijöiden ja muiden henkilöiden turvallisuutta tai omaisuutta ei vaaranneta. - - - - Kommentti: Kumottavassa kaivoslaissa (503/1965) säädetään myös kaivos- ja rikastustoimintaan liittyvien patojen turvallisuudesta. Uudessa esityksessä tätä asiaa ei ole otettu huomioon riittävän selkeästi. Yllä oleva teksti on voimassa olevan kaivoslain 57 :stä. Sivut 25-27 2.1.6 Turvallisuus Kaivosturvallisuus Tukes tarkastaa kaivokset vähintään kerran vuodessa. - - - - -.Tukes on lisäksi tarkastanut määräajoin kaivosten maanpäälliset padot kumottavan lain 57 :n nojalla. Patoturvallisuus Patoturvallisuudesta säädetään patoturvallisuuslailla (413/1984) ja patoturvallisuusasetuksella (574/1984), joita on täydennetty maa- ja metsätalousministeriön patoturvallisuusohjeilla (MMM:n julkaisuja 7/1997). Kaivostoimintaan liittyvät padot eivät kuulu patoturvallisuuslain piiriin, vaan niihin sovelletaan kumottavan lain kaivosturvallisuutta koskevia säännöksiä ja kauppa- ja teollisuusministeriön päätöstä kaivosten turvallisuusmääräyksistä. Käytännössä maanpäällisten kaivospatojen suunnittelussa ja viranomaisvalvonnassa on kuitenkin noudatettu soveltuvin osin patoturvallisuuslakia ja -asetusta sekä patoturvallisuusohjeita. Kaivoksissa tarvitaan sekä maanalaisia että maanpäällisiä patoja. Maanalaisia patoja käytetään lähinnä louhosten täyttömateriaalin patoamiseksi. Maanpäällisiä patoja käytetään puolestaan veden ja liejuuntuvan maa-aineksen pitämiseksi erillään kaivoksesta, rikastushiekan varastointiin sekä prosessivesien selkeytykseen. Kaivospatoja on Suomessa noin kolmekymmentä yhteensä kymmenellä toiminnassa olevalla kaivoksella, minkä lisäksi esimerkiksi avolouhoksilla on joitakin työpatoja. Maanalaisia patoja voi kaivosten teknisistä ratkaisuista riippuen olla ajoittain vaihteleva määrä. Patoturvallisuuslain kokonaisuudistus on vireillä.
Kommentti: Kaivostoiminnassa tarvitaan sekä maanalaisia että maanpäällisiä patoja. Tukes tarkastaa nykyisin kaikki kaivostoimintaan liittyvät padot eivätkä ne kuulu patoturvallisuuslain piiriin. Kuten yllä on selostettu, Tukes on kuitenkin noudattanut viranomaisvalvonnassaan soveltuvin osin patoturvallisuuskäytäntöjä. Uudistettavassa laissa tulisi myös selvästi käydä ilmi eri viranomaisten väliset roolit. ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Sivu 64 4 Esityksen vaikutukset 4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan. - - - - - Kaivosturvallisuuden osalta viranomaisvalvonta painottuu esityksessä johtamisjärjestelmienvalvontaan. Tukesin nykyinen tehtäväkenttä supistuisi jossain määrin myös sen vuoksi, että rikastehiekka-altaiden patojen ja vesialtaiden patojen valvontaa ollaan keskittämässä patoturvallisuutta koskevan lainsäädännön kokonaisuudistuksen seurauksena alueellisille ympäristökeskuksille. Nostolaitteiden tarkastus siirtyisi hyväksytylle tarkastuslaitokselle. Kaivosturvallisuuden valvontaa koskevat muutosehdotukset eivät kuitenkaan vapauttaisi Tukesin resursseja, kun otetaan huomioon kaivostoiminnan nähtävissä oleva kasvu. - - - - - Kommentti: Suunniteltua rikastehiekka-altaiden ja vesialtaiden patojen (maanpäällisten patojen) valvonnan keskittämistä patoturvallisuuslainsäädännön kokonaisuudistuksen seurauksena alueellisille ympäristökeskuksille on pidettävä kaivospatojen turvallisuuden kannalta hyvänä asiana. Lakiteksteissä ei ole mainintaa, mitkä padot kuuluisivat patoturvallisuusviranomaisen (alueellinen ympäristökeskus) valvontaan. Onko asiasta tarkoitus mainita kaivosasetuksessa vai hoituuko asia patoturvallisuuslain uudistuksessa? ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Sivu 70 6 Riippuvuus muista esityksistä - - - - - Esityksen kannalta merkityksellisiä ovat myös patoturvallisuuslain kokonaisuudistus ja ympäristövastuudirektiivin kansallinen voimaan saattaminen, joita koskevat hallituksen esitykset annettaneen eduskunnalle syksyllä 2008. - - - - - Kommentti: Tällä hetkellä hallituksen esitystä uudeksi patoturvallisuuslaiksi ei ole vielä annettu eduskunnalle. ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 7/8 Sivu 121 96. Yleinen velvollisuus huolehtia kaivosturvallisuudesta. Ehdotetussa 11 luvussa säädettäisiin kaivostoimintaa koskevista turvallisuusvaatimuksista sekä toiminnanharjoittajan yleisistä velvollisuuksista, jotka liittyvät kaivosturvallisuuteen. Lisäksi kaivostoiminnassa olisi noudatettava, mitä patoturvallisuuslaissa, työturvallisuuslaissa, - - - säädetään. Uudessa kaivoslaissa ei ole tarpeen säätää erikseen suuronnettomuusvaaran torjumisesta, sillä muualla lainsäädännössä on asiasta jo säädetty riittävässä laajuudessa. Kaivoksessa tapahtuva suuronnettomuus olisi esimerkiksi sortumasta, tulipalosta, liejun tai veden purkauksesta taikka muista ilmiöistä aiheutunut hallitsematon tapahtuma, joka voi aiheuttaa vakavaa vaaraa terveydelle, ympäristölle tai omaisuudelle. Vaara voi olla välitöntä tai se voi ilmetä myöhemmin ja se voi kohdistua myös kaivosalueen ulkopuolelle. Kemikaaliturvallisuuslaissa säädetään - - -. Ympäristönsuojelulaissa säädetään - - -. Patoturvallisuuslaissa säädetään kaivospatoihin liittyvästä suuronnettomuusvaarasta. Kommentti: Ihmetyttää lause "Patoturvallisuuslaissa säädetään kaivospatoihin liittyvästä suuronnettomuusvaarasta." Tarkoitetaanko tässä uutta, vireillä olevaa patoturvallisuuslakia vai onko koko lause tarpeeton tässä yhteydessä.
8/8 LAKIEHDOTUKSET Sivu 174-216 Kaivoslaki Kommentti: Lakiehdotuksen yleisperustelujen kohdissa 4.2 ja 6 sekä yksityiskohtaisissa perusteluissa pykälien 96, 106 ja 153 kohdalla on viitattu patoihin, patoturvallisuuteen tai alueellisiin ympäristökeskuksiin määrättyjen kaivostoimintaan liittyvien patojen patoturvallisuusviranomaisena, mutta varsinaisessa lakitekstissä ei ole mainintoja padoista tai patoturvallisuudesta. SYKEn käsityksen mukaan uusittavista patoturvallisuuslaista ja asetuksesta sekä kaivoslaista ja -asetuksesta tulee käydä patoturvallisuuden osalta selvästi ilmi eri viranomaisten tehtävät ja vastuut.