Insinööritoimisto Olof Granlund Oy

Teksti on otettu syksyllä 2010 julkaistusta Granlundin 50-vuotishistoriikista Insinööritoimisto Olof Granlund Oy suomalaista talotekniikan suunnittelua ja konsultointia vuodesta 1960 Osa 9: Granlundin osastojen kehittymisen vaiheita Insinööritoimisto Olof Granlund Oy Teksti: Reijo Hänninen, Markku Jokela, Harri Aavaharju Tämän osan kuvien lähteet ja valokuvaajat: Granlund 143, 144, 147, 148, 150, 152 Helsingin Sanomat 146, 154 Suvi Kiviniemi 146 Arto Kiviniemi 149

Granlund muutakin kuin LVI-tekniikkaa ja kehitystä Yhtiön historian ensimmäisten vuosikymmenten toimeksiannot olivat lähes yksinomaan LVI-tekniikkaan painottuneita suunnittelu- ja valvontatehtäviä. Yrityksen historiaosassa on kerrottu kronologisesti niistä vaiheista. Teknologian kehitys ja monet talouspoliittiset tapahtumat johtivat yhtiön strategian muutoksiin ja toiminnan laajenemiseen vähitellen kattamaan kaikki talotekniikkaan liittyvät toiminnot. Kehitystoiminnan merkitys on ollut yritykselle todella suuri. Siksi sille on edellä omistettu kokonaan oma osionsa. Sen yhteydessä on myös kuvattu sitä kehitystä ja ohjelmistoja, joihin muutkin kuin LVI-osasto ovat olleet vaikuttamassa ja hyödyntämässä. Tässä osassa on kerrottu hieman syventäen muiden osastojen historiaa ja vaiheita. Niiden mer kitys on kasvanut vuosien varrella, ja ne työllistävät nykyään lähes kaksi kolmasosaa koko konsernin henkilökunnasta. RAkennusautomatiosta oma liiketoiminta-alue Rakennusautomaatio- eli RAU-suunnittelua varten perustettiin oma ryhmä vuonna 1983. Sen toimintaa oli käynnistämässä Bo Söderholm, joka oli tullut Granlundin palvelukseen edellisenä vuonna. Bosse oli palkattu tuolloin perustettuun Englannin toimistoon, mutta hänen vankkaa kokemustaan säätölaiteurakoinnissa voitiin hyödyntää myös suunnittelun kehittämisessä. Uuden ryhmän ensimmäinen automaatiosuunnittelija oli Anders Strand, sitä ennen LVI-suunnitelijaharjoittelija ja nykyisin rakennusautomaatio-osaston johtaja. Uusi tekniikka avasi myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia. DDC oli vierasta asiakkaille, joten he tarvitsivat tukea hankkeissaan. Rakennuttamistehtävät, selvitykset, kustannustarkastelut, saneeraukset jne. vaativat palvelujen kehittämistä ja resurssien lisäämistä. Myös valvonnan ja vastaanoton kehittämiseen panostettiin. Tehtävät alkoivat laajeta suunnittelusta konsultointiin. RAU-suunnitteluryhmä kasvoi nopeasti ja 1980- luvun lopulla sen vahvuus oli jo 10 henkeä. Tällöin ryhmästä tehtiin RAU-osasto. Mukaan pyrittiin saamaan myös urakointitaustaisia henkilöitä. Uusia kantavia voimia olivat mm. Veli-Matti Sihvonen, Veijo Happonen ja Kari Rintamäki. Rakennusautomaation grand old man Heikki Luomanpää, liittyi joukkoon vuonna 1989. Hän toi ryhmään arvokasta ja käytännön läheistä kokemusta suunnittelusta ja valvonnasta. Henkka jäi eläkkeelle vuonna 2010. 1990-luvun alussa elettiin laman keskellä myös RAU-suunnittelussa. Työkanta koostui pienistä tehtävistä, eikä niidenkään saaminen ollut helppoa. Erikoisosaamisen ja hyvien asiakassuhteiden ansiosta laman läpi kuitenkin selvittiin kohtuullisen hyvin. Vuonna 1997 Bosse siirtyi kiinteistönpito-osaston johtoon ja kehittämään Granlundin asiakkuuksia. RAU-osaston vetovastuu siirtyi Anders Strandille. Osasto jaettiin kolmeen suunnitteluryhmään, joiden vetäjinä toimivat Veijo Happonen, Heikki Luomanpää ja Anders Strand. 1990-luvun lopulla henkilömäärä oli emoyhtiössä jo 14 henkilöä ja tytäryhtiöissä yhteensä 5 henkilöä eli konsernissa oli vajaat 20 RAU-asiantuntijaa ja erikoisosaaminen oli laajentunut myös tytäryhtiöihin. Lahdessa RAU-suunnittelusta vastasi Veli-Matti Sihvonen, Vaasassa Kari Rintamäki ja Kuopiossa Vesa Pihlaja. 2000-luvulla rakentaminen vilkastui dot.comkuplan aiheuttaman lievän notkahduksen jälkeen, ja se näkyi myös RAU-osaston työtilanteessa. Granlundin osastojen kehittymisen vaiheita 141

Rakennusautomatiikka rakennuksen aivot Automaation merkitys tiedostettiin jo yrityksen perustamisen aikaan. Antti Oksanen pohti vuonna 1959 lehtiartikkelissaan, että hyvien sisäilmaolosuhteiden aikaansaaminen automaation avulla ei ole ylellisyyttä. Tältä pohjalta automaatiosuunnittelu lähti kehittymään ja Antin filosofia on sisäistetty hyvin. Monet vuosikymmenet säätölaitesuunnittelu oli osa LVIsuunnittelua. LVI-automaatioon erikoistuneita yrityksiä oli perustettu jo 1950-luvulla. Suunnittelija laati toimintaselostukset ja säätökaaviot, joiden perusteella urakoitsija laski tarjoukset. Säätimet olivat analogisia, toiminta-aikoja ohjattiin mekaanisilla vuorokausi- ja viikkokelloilla ja hälytyksissä käytettiin vahvavirtajohdotuksia. 1980-luvun alussa analogiasta siirryttiin digi aikaan, kun markkinoille tulivat ensimmäiset DDC- säätöjärjestelmät (Direct Digital Control). Aluksi ne olivat kömpelöitä, työläitä konfiguroi da ja monimutkaisia käyttää. Käyttöliittymät olivat numeerisia ja raportit vaikeasti luettavia. Windows toi sittemmin mukanaan värigrafiikan, jolloin käytettävyys parani huomattavasti. Myös ohjelmoitavuus ja muut ominaisuudet alkoivat vähitellen kehittyä. Merkittävimmät ensimmäiset DDC-toimittajat olivat kansainväliset Landis&Gyr, Honeywell ja Tour&Andersson sekä kotimainen Consensio. Aluksi DDC-järjestelmät tarjottiin perinteisten analogisten suunnitelmien pohjalta, joten valinta edellytti valveutuneisuutta rakennuttajalta ja suunnittelijalta. Tilaajat edellyttivät myös teknistaloudellisia perusteluja investoinnille. Takaisinmaksusaikoja yritettiin parhaan mukaan arvioida olosuhteiden hallinnalle, energiataloudelle, laajennettavuudelle ja toimivuudelle. Granlundin ensimmäinen DDC- suunnitelma oli Yleisradion Tohlopin toimintakeskus. Samalla kehitettiin mallityöselitys DDC-järjestelmälle. Sen vaatimustaso oli korkea, sillä siinä edellytettiin mm. huolto-ohjelmiston sisällyttämistä toimitukseen. Alkuvaiheessa vain harva toimittaja pystyi siihen. Tarjousten vertailuun kehitettiin erilaisia malleja, jotta järjestelmien eroista, esimerkiksi raportointiominaisuuksista, olisi saatu käsitys. On ilahduttavaa havaita, että monet silloin ideoiduista raporteissa ovat sisällöltään vieläkin käyttökelpoisia. Kouluttautuminen uuteen tekniikkaan tapahtui pääsääntöisesti suunnittelun yhteydessä ja tiiviissä vuorovaikutuksessa toimittajien kanssa. Tietoa karttui myös referenssikohteista, urakkaneuvotteluista ja työmaavalvonnasta. DDC-järjestelmien yhteensopimattomuus havaittiin pian. Järjestelmän valinnassa asiakas sitoutui pitkiksi ajoiksi yhteen toimittajaan. Avoimuuden parantamiseksi tutkittiin mm. yleiskäyttöisiä valvontajärjestelmiä ja integrointimahdollisuuksia. Markkinoille alkoikin ilmestyä valvomoratkaisuja, joissa eri toimittajien järjestelmiä voitiin liittää samaan valvomoon. Hen kilömäärä kasvoi edelleen. Vuonna 2010 RAU-osastolla on emoyhtiössä noin 20 henkilöä ja koko konsernissa noin 30 henkilöä. Kaikissa tytäryhtiöissä on rakennusautomaation hallitsevia suunnittelijoita. RAU-suunnittelu sisältyy yleensä kaikkiin Granlundin LVI-suunnittelun toimeksiantoihin, joten yrityksen RAU-referensseistä voi lukea kirjan LVI-suunnitteluprojektien esittelyn yhteydessä. 1990-luvun vientikohteista voidaan mainita erityisesti Nokian maailmanvalloitukseen liittyvän Saksan Bochumin matkapuhelintehtaan RAU-suunnittelu ja toteutuksen valvonta. Projektissa saatiin arvokasta kansainvälistä kokemusta sekä tuntumaa eri maiden urakoinnin ja kulttuurien eroihin. Henkilökohtaiset tietokoneet yleistyivät 1980- luvun lopulla ja pian kaikilla suunnittelijoilla oli PC pöydällään. Säätökaavioiden piirtämisessä siirryttiin CAD-aikaan, josta on kerrottu enemmän kirjan muissa osissa. Työkaluna oli aluksi toimistoon hankittu Prime Medusa. Sitä käytettiin aktiivisesti, sillä se oli helpohko ohjelmoida ja nopeutti työtä. 142 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy

Rakennusautomaatiovalvomo Partekilla. Partekin pääkonttori Sörnäisissä ensimmäisiä DDC-järjestelmiä 1980-luvun alkupuolella. Medusa sai sittemmin väistyä AutoCAD:in tieltä. Säätökaavioiden piirtämisessä iso AutoCAD todettiin pian liian raskaaksi ja tarkoitukseen kehitettiin AutoLT 97:än perustuva oma RAU-sovellus, jolla myös pystyi siirtämään säätökaavioiden tiedot talotekniikan suunnittelutietokantaan. Pitkäaikainen toive MagiCAD:in säätökaaviosovelluksesta on tätä kirjoitettaessa toteutumassa. Vuosien mittaan Granlundin rakennusautomaatioasiantuntijat ovat osallistuneet moniin Tekesin ja EU:n rahoittamiin kehitysprojekteihin. Niistä on kerrottu enemmän kirjan kehi tys- osuudessa, seuraavassa muutamia RAU-suunnittelun kannalta tärkeimpiä. Vuonna 1995 käynnistyneessä Tekesin Samba -ohjelmassa osallistuttiin avoimien tiedonsiirtoväylien ja LonWorks -teknologian kehittämiseen ja myös useisiin sen projekteihin johtavassa roolissa. Samban tavoitteena oli kehittää laitteita ja järjestelmiä, jotka keskustelevat keskenään toimittajasta riippumatta ja ovat vaihtokelpoisia plug and play -periaatteella. Joskus, kun kaikki asiat eivät menneet aivan putkeen, puhuttiin myös plug and pray :sta. Granlundin osastojen kehittymisen vaiheita 143

LonWorks-teknologia yleistyi Suomessa ja se kasvatti myös erikoisosaamisen tarvetta. Huonekohtaiset järjestelmät yleistyivät ja edellyttivät selvityksiä väyläratkaisuista. Merkittäviä LonWorks -kohteitamme ovat olleet mm. Sanomatalo ja ABB:n Tellus -kiinteistö. Remcon-hankkeessa kehitettiin etähallintapalveluja. Ensimmäisiä sovelluskohteita olivat Hannoverin Expo 2000 -maailmannäyttelyn Suomen paviljonki, jonka sisäilman olosuhteita ja talotekniikan toimintaa seurattiin maailmannäyttelyn aikana etäyhteydellä Helsingistä, sekä useat Nokian kohteet Saksassa ja Unkarissa. Etäseurannasta kehittyi palvelumuoto, jonka liiketoiminta on jatkuvasti kasvanut. Vuonna 2000 käynnistettiin Tekes-hanke Senaatti-kiinteistöjen kanssa, jossa kehitettiin sen uuteen pääkonttoriin uudentyyppinen kiinteistön informaationhallintatyökalu, joka sai nimekseen Taloinfo. Se sai paljon huomiota osakseen uudenlaisen lähestymistapansa johdosta. Konseptiluonteinen työkalu on sittemmin tuotteistettu Webpohjaiseksi ja otettu käyttöön myös eräissä muissa kiinteistöissä. Taloinfosta kerrotaan enemmän Senaatin pääkonttori -projektin esittelyn yhteydessä. Rakennusautomaatioalalla on kehityssuuntana, että suuret rakennusautomaatiourakoitsijat käyttävät yhä enemmän alihankkijoita ja keskittyvät itse ydintoimintoihinsa ja uusien palvelujen kehittämiseen. Alan rakennemuutokset ja tekninen kehitys pitävät valppaina ja luovat uusia mahdollisuuksia palvelujen kehittämisessä. Kenttäväylien, alakeskusten ja valvomoiden stan dardisointi etenee muutamien vaihtoehtojen pohjalta, vaikkakin hitaasti. Internetin kehityskulku näyttää varmalta ja nettivalvomot ovat jo alkaneet yleistyä. Langattomien järjestelmien ja laitteiden, esimerkiksi antureiden, käyttö kasvaa tulevaisuudessa. Ympäristö- ja energiavaatimuksien tiukkeneminen merkitsee uusia mahdollisuuksia myös rakennusautomaatioalalle. Reaali aikainen kiinteistöjen Heikki Luomanpää jää eläkkeelle 31.1.2009. energiatehokkuuden ja ylläpidon hallinta yleistyy ja uutta teknologiaa kehitetään tietojärjestelmien integroimiseksi ja tietomallien hyödyntämiseksi nykyistä paljon tehokkaammin. Taloinfo on tästä vasta prototyyppi. Granlund on jo mukana aiheeseen liittyvissä kansainvälisissä kehityshankkeissa. DDC-järjestelmien alkuaikoina LVI-suunnittelussa mukana ollut Markku Jokela muistaa erään suuren kohteen rakennusautomaation urakkaneuvottelun, jossa urakoitsijaehdokas esitteli järjestelmänsä ja käytiin läpi suunnitelman vaatimuksia. Työselityksessämme oli mainittu, että tiedot tallennetaan tietokoneen kovalevylle. Tilaajan LVI-asiantuntija, jolle tietokoneet olivat vielä uutta, halusi varmistua, että tarjous täyttää vaatimuksen ja pyysi urakoitsijaa osoittamaan, että järjestelmässä oli sellainen. Ilme peruslukemilla urakoitsija haki ruuvimeisselin, avasi PC:n kannen ja löytyihän se. Neuvottelua jatkettiin ja urakoitsija sai lopulta työn. 144 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy

Heikki Luomanpää muistelee tapauksia vuosien varrelta Sähkö kasvaa LVI-suunnittelun apulaisesta yhtiön voimatekijäksi Eräässä kohteessa neuvoteltiin rakennusautomaation etäkäytöstä, kun rakennusautomaatio oli vielä uutta. Todettiin, että etäkäyttö on toteutettavissa lisäämällä järjestelmään modeemi. Kun sopimukset oli allekirjoitettu, kohdassa Rakennusautomaatio oli seuraava teksti: Rakennus voidaan liittää etäkäyttöön, eikä siitä aiheudu muita kustannuksia kuin moderni hinta. Rakennus oli valmis ja viimeistä työmaakokousta pidettiin. Totesin, että rakennusautomaatio ei toimi oikein, kun järjestelmästä tulostuu hälytyskirjoittimelle kymmeniä sivuja hälytyksiä vuorokaudessa. Rakennuttaja kysyi: Kuinka paljon hälytyksiä sitten saa tulla? Sanoin, että normaalisti tämän kokoisessa laitoksessa niitä tulostuu enintään puoli sivua. Kokouspöytäkirjassa luki: Sovittiin, että muutetaan hälytysmäärä kymmenestä sivusta puoleen sivuun. Kun liikkuu sairaalan tiloissa, pitää tietenkin pukeutua asianmukaisesti, mm. leikkaussalissa pitää olla valkoinen suojavaatetus. Kerran, kun menin leikkaussaliin tekemään tarkastuksia ja astuin sisään, minulle tarjottiin saksia ym. instrumentteja käteen, potilas oli jo nukutettuna pöydällä. Rahapajassa taas punnittiin tarkastuksia tehtäessä ovella mennen tullen, ettei vain olisi jäänyt mitään tuotteita mukaan. Muutama vuosi sitten Wihuri-säätiölle valmistui uusi toimistotalo Leppävaaraan. Granlund oli kohteen kokonaisvaltainen talotekniikan valvoja. Kun talo oli otettu käyttöön, rakennusurakoitsija järjesti tilaajan edustajille saunaillan, johon meidätkin oli kutsuttu. Saunatilan takan toimintakokeet olivat kuitenkin vielä pitämättä. Marko Virtanen sai tuon vastuullisen tehtävän suoritettavakseen. Takka lähti aluksi vetämään hyvin, mutta kun Marko siirtyi kuormituskoevaiheeseen ja latasi takan täyteen klapeja, sen saumoista rupesi tupruamaan savua ja palohälytyskellot alkoivat soida. Hetken ihmeteltyämme palolaitoksen savusukeltajat ryntäsivät sisään paineilmalaitteet selässä ja maskit kasvoilla, keskeyttivät toimintakokeemme ja tyhjensivät rakennuksen. Tietokoneiden yleistyessä ja niiden hinnan halventuessa ymmärrettiin, että taloteknisten järjestelmien säätö ja ohjaus oli tarkoituksenmukaista hoitaa digitaalisesti, kuten edellä on kerrottu. Tämä tarkoitti sitä, että säätökaavioissa tuli esittää laitteiden lisäksi vahva- ja heikkovirtajohdotukset säätö- ja ryhmäkeskuksille. Vaikka LVI-insinöörien koulutukseen kuului sähkötekniikan lyhyt oppimäärä, harva heistä pystyi todella ymmärtämään miten johdot ja piuhat pitää yhdistää. Oli siis luonnollista, että alan johtava LVI-insinööritoimisto tarvitsi apua laadittaessa automaattisten säätölaitteiden suunnitelmia siten, että myös sähköosuus oli tehty niissä ammattimaisesti. Elettiin vuotta 1982 ja Granlundin toimistossa tehtiin jälleen uusi aluevaltaus ja palkattiin ensimmäinen sähkösuunnittelija, DI Hannu Kirsi. Ratkaisu ei ollut välttämättä helppo, sillä GOHNTtalossa samojen asioiden parissa työskenteli eräs alan johtavista sähkösuunnittelutoimistoista, Tauno Nissinen. Olof Granlundin rohkeus kuitenkin riitti ja hyvin nopeasti sähköosasto alkoi kasvaa. 1990-luvulle siirryttäessä sähkösuunnittelijoita oli jo toistakymmentä. Vantaan toimistoon palkattiin myös sähkömies, Pasi Tuominen, joka työskentelee toimistossamme edelleen. Myös Tampereelle oli syntynyt oma sähköryhmänsä 1980-luvun lopulla Tarmo Wilénin johdolla. Vuonna 1989 siirtyi sähköosaston vetäjä Alpo Mäkinen uusiin tehtäviin ja yritysjohdon tehtävä oli valita uusi virtaa täynnä oleva vetäjä. Kari Kaleva muistelee tuota ajankohtaa: Olof ja Reijo sanoivat minulle: Hoida sähköosastoa siihen asti kun keksitään parempi ratkaisu. Parempaa ratkaisua ei sitten löytynyt ja 2000-luvulle tultaessa Granlundin sähköosasto oli kasvanut Karin johdolla Suomen suurimmaksi suunnitteluyksiköksi. Lamavuodet olivat vaikeita myös Granlundin sähköosastolle. Johdon kanssa pidetyissä pala ve- Granlundin osastojen kehittymisen vaiheita 145

reis sa pohdittiin tulevaisuutta ja jotkut vaihtoehdoista näyttivät jopa erittäin synkiltä. Avainhenkilöiden voimakas sitoutuminen käynnisti kuitenkin vahvan kasvun aikakauden, joka luotiin 1990-luvun alussa määrätietoisen markkinointistrategian, hyvin hoidettujen projektien sekä tiiviin asiakastyöskentelyn avulla. Potentiaalisten asiakkaiden löytämisessä olivat apuna LVIsuunnittelun kautta syntyneet aiemmat asiakassuhteet, mutta markkinointia suunnattiin myös kokonaan uuteen asiakaskuntaan. Tosin aina eivät LVI-projektipäälliköt muistaneet vielä tuohon aikaan, että Granlundilla oli myös sähköosasto. LVI-projektipäällikkö tuli takaisin toimistolle tyytyväisenä ja kertoi Reijolle, että saimme uuden projektin. Reijon kysyessä, että kenelle sähkösuunnittelu meni, projektipäällikkö totesi, että pahus en muistanut mainita, että sähkösuunnittelukin olisi voitu tehdä Granlundilla. Uusille asiakkaille pidettiin erilaisia lyhyitä informaatiotilaisuuksia, joissa kerrottiin sähköalan uutuuksista ja siihen hetkeen liittyvistä ajankohtaisista asioista kuten ATK-päätteiden vaatimuksista valaistukselle. Olemassa olevia asiakassuhteita vahvistettiin tietopohjaisten tilaisuuksien lisäksi vapaamuotoisilla tilaisuuksilla mm. urheilun tai teatterin merkeissä sekä tietenkin tutustumalla uuden kiinteistömme saunatiloihin. Mieleen jäänyt tapahtuma oli erään asiakaskandidaatin henkilöstön haastaminen lentopallo-otteluun. Ajatus oli hyvä, mutta joukkomme innostui ottelusta niin paljon, että ennakkokaavailujen vastaisesti menimme voittamaan sen. Mainetta saatiin ja myös uhkaus kutsusta hevospoolo-otteluun. Lieneekö voittomme syytä, että emme saaneet kyseiseltä asiakkaalta yhtään projektia, kertoo Kari Kaleva. Vähitellen markkinoinnin vaikutukset alkoivat näkyä ja tilauskanta alkoi kasvaa suhteessa muihin alalla toimiviin kilpailijoihin. Wärtsilä Meriteollisuuden konkurssin seurauksena Matti Urjo ja hänen mukanaan myös muita suunnittelijoita Ilmoitus HS:ssa 13.5.1979. Näkyvä sähköosaston referenssi: Helsingin aseman kellotornin valaistus vuonna 2010. Jotta kello näyttäisi aikaa kaikissa olosuhteissa, toteutettiin myös tornin ukkossuojaus ja julkisivun sähkölämmitys. 146 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy

Sanna Forsman ja Jari Vuorinen tutkimassa LED-valaisimia. siirtyi Granlundille. Näiden vahvistusten ja innovatiivisen markkinoinnin avulla saatiin uusia asiakkaita. Tele- ja turvatekniikan kehitys eteni 1990-luvulla nopeasti. Kehitykseen kärjessä pysyminen edellyttää erikoisosaamisen keskittämistä. Tähän saakka sillä sektorilla osaamista oli pidetty yllä valitsemalla kullekin järjestelmälle tuki- ja vastuuhenkilö, joka seurasi ja informoi alueensa kehitystä sekä opasti tarvittaessa muita. Vuonna 1997 perustettiin sähköosastolle erillinen teleja turvaryhmä, johon keskitettiin suunnittelualueen osaaminen. Näin toimimalla saavutettiin se etu, että aiemmin muutaman vuosittaisen projektin sijasta toistuvien projektien yhteydessä henkilöt pystyivät entistä paremmin kehittämään osaamistaan sekä suunnittelutapaa. Sähköosaston henkilömäärä ylitti kahdenkymmenen henkilön rajan vuonna 1994. Myöhemmin 1990-luvun voimakkaan kasvun jälkeen henkilömäärän muutos on ollut maltillisempaa ja perustunut lähinnä vakioasiakkuuksien lisääntymiseen ja sähkösuunnittelutoiminnan laajentumiseen aluetoimistoihin. Sadan sähkösuunnittelijan kokonaismäärä, aluetoimistot mukaan lukien, ylittyi 2000-luvun puolessa välissä. Sähköosaston suuri työkanta mahdollistaa henkilön toiveiden mukaan toimimisen joko erikoistuneen asiantuntijan roolissa tai kokonaisvastuun ottamisen kokeneena vaativien projektien projektipäällikkönä. Sähköosaston alkuvaiheessa, ehkä osittain vallitsevan laman vuoksi, oli mahdollista rekrytoida valmiita osaajia. Tänään kokeneiden henkilöiden saaminen on harvinaista, joten on tärkeää löytää opiskelijoista alalle soveltuvia henkilöitä, jotka haluavat oppia sähkösuunnittelijoiksi joko asiantuntijan rooliin tai laaja-alaisen suunnittelutyön kautta projektipäälliköksi. Uskon, että voimme tarjota heille myös jatkossa sekä haasteellisen että taloudellisesti kilpailukykyisen työpaikan. Vaihtuvuus on sähköosastolla ollut vähäistä ja nekin henkilöt, jotka ovat meiltä lähteneet, ovat siirtyneet pääasiassa vakioasiakkaittemme palvelukseen. Näyttää siltä, että myös aluetoimistoissa sähkösuunnittelutoiminnan käynnistämisen myötä on porukkaan tullut uutta draivia. On hyvä, että samojen seinien sisältä löytyy osaajia, joiden kanssa voi pohtia yhteisiä taloteknisiä haasteita. Meillä on paljon erikoisosaamista, jota pienillä toimistoilla ei voi tietenkään olla. Itse olen siirtynyt sähköosaston vetäjän paikalta varatoimitusjohtajaksi ja seuraajani on pitkäaikainen ryhmänvetäjämme Matti Urjo, kertoo Kari Kaleva. Granlundin VPK palonsammutussuunnittelua pienellä porukalla Granlundin toimiston oma vapaapalokunta perustettiin varsinaisesti vuonna 1988. Jo sitä ennenkin sprinklerisuunnitelmia oli tosin laadittu, mutta ne olivat enemmän reitti- ja sijoitussuunnitelmia. Vuosi 1998 oli tärkeä merkkipaalu palonsammutusjärjestelmien suunnittelun ja myös urakoinnin kannalta. Siihen asti olivat vakuutusyhtiöt sanelleet laitosten suunnitteluperusteet ja hyväksyneet suunnittelijat ja urakoitsijat. Granlundin osastojen kehittymisen vaiheita 147

Senaatti-kiinteistöjen pääkonttorin iv-konehuonenäkymä. Järjestelmien mitoituksella ja valinnalla vaikutettiin suoraan vakuutusmaksujen suuruuteen. Järjestelmillä suojattiin ensisijaisesti omaisuutta, henkilöiden suojaaminen on toissijaista. Palvelutalo Viljamin palo Maaningalla 4.12.1999 muutti tilannetta oleellisesti. Siihen asti pelastuslaitoksella ei juuri ollut roolia palonsammutusjärjestelmien valintatilanteessa. Maaningan palossa kuitenkin kuoli 14 vanhusta, kun palokunta oli puolen tunnin ajomatkan päässä. Henkilökunta ei ehtinyt pelastaa vanhuksia riittävä nopeasti ja seuraukset olivat kauhistuttavat. Minulla oli muutaman vuoden suunnittelukokemus urakoitsijan palveluksessa. Granlundin toimisto pulpahti silloin tällöin esiin, kun meille tuli laskettavaksi heidän laatimiaan suunnitelmia. Suunnitelmia olivat laatineet mm. Seppo Niemelä ja Marcus Bäckman. Suunnitelmat olivat kuitenkin alustavia ja jos saimme urakan, laadimme vakuutusyhtiön hyväksymät suunnitelmat, kertoo Granlundin toimiston palonsammutusosaston vetäjä Risto Ihalainen. Lehti-ilmoituksessa haettiin vastuullista sprinklerisuunnittelijaa. Siihen aikaan asennusliikkeessä piti olla vastuuhenkilö, vastaava suunnittelija ja sprinklerisuunnittelija. Koulutus tapahtui pääasiassa päämiehen luona USA:ssa ja Englannissa. Jotta suunnittelutoimisto olisi ollut hyväksytty, sillä piti olla palkkalistoillaan kahden vuoden kokemuksen vastaavana suunnittelijana kerännyt henkilö. Vaatimus muuttui kolmeksi, joten minun kokemuksen ei sitten riittänytkään ja olin 90-luvun alussa jonkin aikaa töissä urakoitsijalla, että saatiin 3 vuotta täyteen. Haastattelutilanteesta muistan, että paikalla oli Olof ja Väisäsen Heikki. Olof teki tiukkoja kysymyksiä ja mieleen jäi, kun hän keikkui tuolillaan pitäen kenkiä pöydällä. Vakuutusyhtiöiden rooli hävisi ja niissä työsken nelleet henkilöt siirtyivät tarkastuslaitosten pal velukseen. Tarkastuslaitokset kuten IF ja Suomen turvatarkastus antoivat lausunnon. Ne joko hyväksyivät tai hylkäsivät suunnitelmat. Viranomaisen rooli kasvoi merkittävästi. Sprinklerisäännöt eivät periaatteessa ole muuttuneet. Erilaisia uusia järjestelmiä on tullut ja niiden suunnittelu ja toteutus perustuvat pääasiassa valmistajan ohjeisiin. Vuonna 2000 laaditun asetuksen mukaan sääntöjä päivitetään parin vuoden välein. Viimeinen päivitys on tehty vuonna 2006 ja juuri nyt tilanne on hieman epäselvä. Amerikkalaiset standardit ovat käytössä ja niiden mukaan laitoksia toteutetaan. Laitoksen valinta perustuu rakennuttajan, sprinklerisuunnittelijan ja viranomaisten kanssa käytyihin neuvotteluihin. Vakuutusyhtiöillä ei enää nykyään ole mitään roolia tässä asiassa. Espoon kaupungin rakennusvalvonta mm. edellyttää selvitystä jo lupavaiheessa. Siinä käydään läpi luokat, järjestelmät ja vesilähteet. Taulukkomitoituksesta luovuttiin 90-luvun alussa ja siirryttiin tietokonepohjaiseen mitoi tuk seen. Verkostot koodattiin ja mitoitukset aluksi tehtiin USA:ssa. Tällä hetkellä käytetään SYMCAD:ia ja ollaan vähitellen siirtymässä MagiCadin käyttöön. Yhden hengen yksiköstä on tullut viiden hengen tehoryhmä, jolla toimeksiantoja tippuu tasaiseen tahtiin, kertoo Risto Ihalainen. 148 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy

Kiinteistönpito-osasto palvelun sekatavarakauppa Jack Westrén-Doll Palokonsultointia tehdään edelleen, mutta vähemmässä määrässä. Palokonsultit työskentelevät rakenteellisen palosuojauksen ja savunpoiston parissa. Me konsultoimme rakennuttajaa palonsammutuksen tarpeellisuudesta ja kohteeseen sopivasta järjestelmästä. Palveluasuminen ja senioritalot, päiväkodit ja suuret kauppakeskukset ovat selkeitä kohteita, joihin palonsammutusjärjestelmiä suunnitellaan. Asuinrakennuksista keskustellaan ja puukerrostaloihin niitä jo tehdään. Sumujärjestelmillä saadaan pienillä vesimäärillä hyvä sammutusteho. Jatkuva koulutus ja alan kehityksen seuraaminen ovat ehdoton edellytys tämän työkentän hoitamiseksi. Amerikkalaiset elokuvat ja se yksi Aku Ankan tarina, jossa yhden sprinklerin laukeaminen aiheuttaa valtaisan tulvan koko rakennukseen, seuraa tiiviisti edelleen arjen keskusteluissa. Joudumme aina uudelleen selvittämään, että vettä käytetään vain siinä kohteessa, jossa palopesäke esiintyy. Energiaselvityksistä syntynyttä liiketoimintaa voidaan pitää kiinteistönpito-osaston alkuvaiheena. Kävimme paikan päällä tutustumassa kiinteistöjen LVI- ja sähkölaitteisiin, laskimme tavoite-energiankulutuksen ja seurasimme toteutuneita kulutuksia. Kun kävimme IV-konehuoneissa ja lämmönjakohuoneissa huomasimme, miten huonolla hoidolla monet niistä olivat, muistelee insinööri Jack Westrén-Doll ensimmäisiä vuosiaan Granlundin toimiston riveissä. 1983 perustettu muutaman hengen energiaryhmä kasvoi 1980-luvun lopulla noin kymmenen hengen ryhmäksi, joka toteutti myös taloteknisiä kuntoarvioita, sisäolosuhdeselvityksiä ja erilaisia taloteknisiä saneeraustarve- ja ongelmaselvityksiä. Ryhmä oli erikoistunut kenttätöihin ja mittauksiin. Ryhmäläiset avustivat usein suunnittelijoita suunnittelun lähtötietojen hankinnassa kohteissa ja rakennusten käyttöönottoon liittyvissä tarkistusmittauksissa. Rakennusten työmaavalvontaa oli tehty jo 1960-luvulta lähtien, mutta palvelukokonaisuutta kehitettiin ja luotiin uusia työkaluja ja toimintamalleja. Energiaryhmän nimi muutettiin 1980-luvun lopulla Palveluyksiköksi kuvaamaan laajemmin monimuotoista tehtäväkenttää. Tällä nimellä ryhmä toimi vuoteen 1995, jolloin syntyi Kiinteistönpito-osasto. Ajan myötä 1990-luvulle tultaessa ATK-ohjelmistot ja laitteet kehittyivät. Yrityksessä kehitettiin omia ohjelmistoja. RYHTI ja RIUSKA ottivat ensimmäisiä askeleitaan. Uusia liiketoimintamalleja tarvittiin, sillä perinteellinen talotekninen suunnittelu kamppaili tuon ajan kaiken lamauttavassa hetkellisessä roudassa. Meitä oli siihen aikaan kymmenen henkilöä työskentelemässä näiden asioiden parissa. Yksikkö oli jaettu kahteen ryhmään, joista KP1 työskenteli energia-asiantuntija- ja selvityspalveluiden parissa ja KP2 hoiti RYHTI:in liittyviä tehtäviä. Ykköstä vedimme minä ja Erja Reinikainen ja Granlundin osastojen kehittymisen vaiheita 149

kakkosta Riku Bitter ja Pekka Metsi. Yksikkö toimi Bo Söderholmin ohjauksessa, joten yhteys yrityksen ylimpään johtoon oli selkeä ja suora. Alussa oli taloudellisesti raskasta, kun perustaa toiminnalle luotiin, toteaa Jack Westrén-Doll. Olimme kaikki nuoria. KP-toimintamalleja ei ollut ja saimme itse olla mukana luomassa niitä. Meillä oli rohkeutta tarttua uusiin asioihin, palvelukykyä ja kykyä ajatella asiakaskeskeisesti. Siihen aikaan laaditut teesit ovat edelleen tänä päivänä täyttä asiaa. 1990-luvun lopulle tultaessa osaston käytännön johtamisen vastuu oli siirtynyt Jack Westrén- Dollille. Tuolloin kehiteltiin uutta perustaa KPosastolle. Bossen loistoajatus oli puettu kaavan muotoon: Suunnittelu + kiinteistönpito = business² Siihen asti rakennusten suunnittelu oli ollut yrityksen selkeä päätuote. Elinkaarimallin ajatukset alkoivat vähitellen hahmottua. Kiinteistöjen omistaminen oli ollut siihen asti käyttäjäomistamista ja maailma oli siirtymässä kohti sijoitusomistamista. Meille oli kiinteistönpito-osaston alkuvaiheessa selvinnyt, että asiakkuus on tärkeämpää kuin projektit. Voi olla tyypillistä, että asiakkuus on alkanut vaikkapa 1990-luvulla ja olemme yhdessä kehittyneet asiakkaan kanssa. On parempi saada toimeksianto sopimusmenettelyn kuin tarjousmenettelyn kautta. Myös aluetoimistoissa on ymmärretty tämä ja varsinkin Kuopio ja Vaasa ovat kehittyneet oikeaan suuntaan. Osaston tarkoituksena on tuottaa palveluita ja menetelmiä ja ohjelmistoja, joiden avulla asiakkaat voivat ylläpitää kiinteistöjensä talotekniikkaa halutun laatutason mukaisena, minimoiden kustannukset. Se tarkoittaa, että teknisen ylläpidon toiminnot liitetään osaksi kiinteistöjohtamista. Aluksi toiminta vaati paljon kehitystä ja se ei ehkä ollut kannattavaa. Joskus myös tarvitaan pitkää yhdessä oloa asiakkaan kanssa, että luottamus aikaansaadaan. Tarkistusmittauksia työmaalla: Harri Nyyssölä ja Timo Husu. Nykyään KP-osasto on kuitenkin yksi Granlundin liiketoiminnan suhdanteista riippumaton tukijalka, jonka merkitys ei ainakaan vähene tulevaisuudessa. Pari viimeistä vuotta KP-osasto on ollut yrityksen tuloksellisesti paras yksikkö. Hieno esimerkki asiakkuusprosessista on ollut Stockmann. Granlund oli ensin RYHTI-kumppani ja osittain kiinteistönpito-osaston toiminnan ansiosta yritys valittiin myös Helsingin keskustan tavaratalokorttelin laajennuksen ja saneerauksen talotekniseksi suunnittelijaksi. Ympäristövastuuraportit asettavat KP-osaston toiminnalle uusia vaatimuksia. Niiden laadinta vaatii tietoa entistä yksityiskohtaisemmalla 150 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy

tasolla ja edellyttää toiminnan jatkuvaa kehittämistä. Tulevaisuudessa asiakkaat haluavat tietää toiminnastaan aiheutuvan hiilijalanjäljen. Myös energiatodistus tuo jatkossa liiketoimintaa, sillä nykyisessä muodossaan energiatodistus ei ole vielä läheskään täydellinen ja ennen kaikkea se on huonosti markkinoitu. Vuonna 2010 kiinteistönpito-osastolla työskentelee 45 henkilöä seitsemässä ryhmässä. Aluetoimistot mukaan lukien henkilöitä on kaikkiaan 60. Historiansa aikana KP-osasto on ollut jatkokou lutuspaikka, josta monet ovat siirtyneet eteen päin vaikkapa asiakkaidemme palvelukseen. Gran lundin toimintamallin mukaan osastolle pyritään löytämään nuoria jo pari vuotta ennen heidän valmistumistaan. Kun he sitten päättävät opintonsa, he ovat valmiita aloittamaan tositoimissa. 1990-luvulla kaikki henkilöt olivat talotekniikka-alan insinöörejä. Nykyään joukossa on restonomeja, IT-insinöörejä ja kiinteistön johdon ammattilaisia. Henkilöiden roolit ja vastuu kasvavat nopeasti ja samalla sitoutuminen yritykseen ja sen asettamiin tehtäviin. Kiinteistönpito-osaston teesit ovat seuraavat: Me olemme niin hyviä kun koko yksikkö on Meidän tulee olla asiakaslähtöinen ja aktiivinen toimija Meidän tulee omata korkea toimintamoraali annettujen lupauksien lunastamisessa ja sovituissa taloudellisissa raameissa pysymisessä Meidän tulee pyrkiä aloitteellisuuden tukemiseen, tavoitteena toiminnan jatkuva kehittäminen Meidän tulee pyrkiä laajaan kiinteistön pidon konsultointiin ja myönteisen tavoitteellisen ja kehityshakuisen toimintailmapiirin vahvistamiseen Osaston tunnus on: KP kelpaa palvella. Kevennyksenä energiaryhmän ajalta voitaneen kertoa seuraavaa: Huulenheittona joku totesi, että kun ryhmään palkattiin uusia työntekijöitä (yleensä insinööriopiskelija tai teekkari) oli valintakriteerinä se, että ryhmässä tuli aina olla vähintään yksi noin 190-senttinen kaveri. Pituudesta oli se etu, että pystyi suorittamaan ilmavirta- yms. mittauksia ilman tikkaita. Juttu ei liene aivan perätön, koska ryhmässä oli 1990-luvulla pari-kolme kriteerit täyttävää henkilöä. Selvitys- ja valvontatöitä tekevän kp-henkilöstön on myös todettu olevan poikkeuksellisen sanavalmista positiivisessa mielessä ja ehkä keski vertoinsinööriin suhteutettuna. Ominaisuudesta on ollut hyötyä monta kertaa kun on neuvoteltu työmailla urakoitsijoiden ja laitetoimittajien kanssa tai koottu huoltomiehiä haastattelemalla tietoa kiinteistöstä energiakatselmusta tai kuntoarviota varten. Tiukimmat ryhmän edustajien keskustelut urakoitsijoiden kanssa ovat muodostuneet legendoiksi, mutta niitä ei ehkä ole tässä syytä toistaa. Kenttätöissä ja työmailla toimitaan usein hankalissa ja vaativissa oloissa ja silloin sattuu ja tapahtuu, sille ei voi mitään. Milloin on pudonnut äänimittari auton katolle pysäköintihallin ilmanvaihdon äänitasoa mitattaessa, joskus taas on ilmavirtamittauksessa kanavaan reikiä poranneelta lähtenyt pora kädestä ja osunut sopivasti vesijohtoon ja erään kerran on saatu aikaan kohteessa kunnon sähkökatko. Onneksi on ollut vakuutukset kunnossa eikä onneksi henkilövahinkoja ole sattunut. Kiinteistönpito-osaston selvittäjät ovat vuosien varrella bonganneet Helsingin upeimpia näköaloja kohteiden katoilla käydessään: Palace, Savoy, Presidentinlinna, Hotelli Torni, Stockmann, Finlandiatalo, Ooppera, Olympiastadion, Merisotakoulu Suomenlinnassa, Britannian suurlähetystö Kaivopuistossa Granlundin osastojen kehittymisen vaiheita 151

Energia- ja ympäristöasiat tärkeiksi Granlund on toiminut aktiivisesti energiankulutuk sen laskentaan, hallintaan ja tehostamiseen liittyen 1980-luvun alkupuolelta alkaen. Energiasimulointien ja kulutusseurannan työkalujen kehityksen ja konsultointipalveluiden osalta toiminta on ollut aktiivista ja pitkäaikaista. Yritys on ollut mukana useissa kotimaisissa ja kansainvälisissä kehityshankkeissa, joissa on luotu toimintamalleja rakennusten ja yritysten energiankäytön selvittämiseen, tehostamiseen ja hallintaan. 2000-luvun alussa Granlundilla on panostettu energiaosaamisen lisäksi myös elinkaarikonsultointipalveluiden kehittämiseen ja toimintamallien luomiseen. Kiinteistönomistajien kanssa yhteistyössä on luotu menettelytapoja, työkaluja ja ohjeita ekotehokkuuden ja elinkaarivaikutusten huomioimiseen uudisrakennus- ja peruskorjausprojekteissa. Rakennuksiin sitoutuneen ympäristövaikutuksen tarkastelut ovat kuuluneet Granlundin palveluihin jo 2000-luvun alusta, jolloin kehitettiin ympäristövaikutusten laskentaan tietomallipohjainen työkalu (BSLCA). Asiakkaiden kiinnostus rakennusten ympäristövaikutuksiin on kuitenkin ollut melko laimeaa viime vuosiin saakka. Vakava mielenkiinto kiinteistöjen elinkaarija ympäristövaikutuksia kohtaan heräsi vasta ilmastomuutoskeskustelun ja siihen liittyvien kansainvälisten sopimusten asettamien velvoitteiden Energia ja ympäristö -osasto aloitti vuoden 2010 alussa: Takana vas. Erja Reinikainen, Noora Herronen, Jarkko Kuronen, Hanna Stammeier, Ken Dooley, edessä vas. Lassi Loisa, Piia Sormunen, Kristian Bäckström, Kari Engström. BREEAM- ja LEED-tunnukset sekä lähivuosina kiristyvien rakennusmääräysten myötä. Erityyppisten energiatehokkuus- ja elinkaarikonsultointitehtävien määrä kasvoi tasaisesti 2000-luvun alkuvuosina, mutta 2008-09 tapah tui selkeä liiketoiminnan kasvu tällä alueella. Elinkaarikonsultti toimii rakennushankkeissa ra ken- Yhteiskuntavastuun ja liiketoiminnan yhteensovittaminen energia- ja ympäristöasioissa. Yhteiskunnallinen ja ympäristövastuu Rakennuksen elinkaarikustannukset Lakien vaatimukset Energiankäyttö, CO 2 Sisäilmastoolosuhteet Työntekijöiden tuottavuus Yhteiskunnallinen näkökulma Liiketaloudellinen näkökulma 152 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy

nuttajan ja rakennuttajakonsultin sekä arkkitehdin ja erikoissuunnittelijoiden tukena tavoitteiden asettamisessa ja suunnittelun ohjauksessa hankkeen alkuvaiheista lähtien. Ympäristöluokitusten käyttö rakennusten elinkaariasioiden huomioimisen työkaluna on yleistynyt Suomessa. 2000-luvun alkupuolella kehitetyn ja varsin suppean kiinteistönomistajajoukon käytössä olleen kotimaisen Promise-luokitustyökalun jatkokehitys jäi toteutumatta, kun sen kansainväliset kilpailijat rantautuivat Suomeen. 2010-luvun alussa käytössä on amerikkalainen LEED-ympäristösertifiointi ja eurooppalainen BREEAM. Granlundin asiantuntijat ovat perehtyneet käytössä oleviin ympäristöluokitusjärjestelmiin sekä rakentamisen ekotehokkuuden kriteereihin ja yrityksen edustajat ovat osallistuneet kansainvälisten luokitusjärjestelmien koulutukseen ja suorittaneet auktorisointitentit. LEED-konsultti toimii rakennushankkeessa ohjaten suunnittelua ja rakentamista ympäristömyötäiseen suuntaan yhteistyössä hankkeen osapuolien kanssa. Vuoden 2010 alussa perustettiin Energia ja ympäristö -osasto, jonne keskitettiin yrityksen tämän aihealueen erityisosaaminen. Elinkaarikonsultoinnin, energiasimulointien, ympäristöluokitusten, elinkaarikustannusten, uusiutuvien energiamuotojen ja energian varastoinnin asiantuntijat toimivat nyt samassa yksikössä. Osastoa ryhtyi vetämään TkT Piia Sormunen. Osasto toimii tiiviissä yhteistyössä kaikkien muiden Granlundin osastojen kanssa, sillä energia- ja ympäristöasiat koskettavat kaikkia ja vaativat myös melkoisia tulevaisuuden kehityspanoksia. Elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia ryhdytään tulevaisuudessa tarkastelemaan energiatehokkuuden avulla. Energiankulutusta ja uusiutu van energian käyttöä arvioidaan yhtenä kokonaisuutena. Asiakkaat näkevät ympäristövaikutusten huomioonottamisen rakennushankkeissaan yhä useammin myös kiinteistön arvoa nostavana tekijänä. Viime aikoina asiakaskunnan kiinnostus uusiutuvien energiamuotojen käyttöön on lisääntynyt ja useissa hankkeissa toteutetaan vaihtoehtoisten energiamuotojen (maalämpö ja maajäähdytys, aurinkolämpö, aurinko- ja tuulisähkö) käyttömah dollisuuksien tarkasteluja sekä niihin liittyviä elinkaarikustannus- ja päästövertailuja. Myös energian varastointia ja rakennusmassan hyödyntämistä on tarkasteltu. Energia- ja elinkaaritarkasteluissa käytetään Granlundilla kehitettyjä rakennuksen tietomallia hyödyntäviä työkaluja (Riuska, BSLCA, LIFEST), jotka on linkitetty mallinnus-, energialaskenta- ja suunnitteluohjelmistoihin. Vientiä oli kun entisellä tytöllä tansseissa Vientitoiminta alkoi 1970-luvun jälkipuoliskolla, kuten kirjan historia-osassa on kerrottu. Vientitoiminnan lähtökohdat olivat niin Granlundilla kuin Suomen muillakin suurilla suunnittelutoimistoilla halu ja uteliaisuus laajentaa toimintaansa rajojen ulkopuolelle. Varsinaista omaa vientiosastoa ei Granlundilla koskaan ole ollut, vaan vien ti projekteja hoitivat aluksi tietyt projektipäälliköt, joiden ympärille sitten kerättiin suunnitteluryhmä. Nämä ryhmät olivat sikäli joustavia, että ne pystyivät myös hoitamaan samanaikaisesti kotimaan projekteja. Vientitoiminta oli siten eräänlainen lisätuki, mikäli kotimaan töistä oli puutetta. Kun vientiprojektien koko nopeasti kasvoi 1980- luvulla, tarvittiin niiden toteuttamiseen lisää kapasiteettia muista suunnitteluryhmistä. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kohteet laajenivat yhä useampiin maihin ja tehtäviin kuuluivat yleensä kaikki talotekniikan suunnittelualueet. Omien yritysten perustaminen ensin Viroon ja 2000-luvulla Venäjälle nostivat edelleen osaamisen ja erikoistumisen tasoa. Vientipäällikkönä toimi 1990-luvulla Kari Siuru ja hänen jälkeensä Granlundin osastojen kehittymisen vaiheita 153

Jaakko Latomäki. Sähköosaston vientiryhmästä 2000-luvulla on vastannut Taisto Mansio. Granlundin ensimmäinen vientitoimeksianto oli Finnplancon jäsenenä vuonna 1977 Iranin shaahin henkivartiokaartin asuntojen suunnittelu (Imperial Guard Housing) Teheraniin. Sen tilaajana oli Ministry of Housing and Urban Development. Projekti käsitti kaikkiaan 63 rakennusta sisältäen 3 528 asuntoa. Hankkeen koko oli yhteensä 1 323 000 m 3. Siitä ei ole tietoa rakennettiinko niitä koskaan valmiiksi, kun vallankumous alkoi vuonna 1979 ja shaahi syöstiin vallasta. Granlund sai kuitenkin suunnittelupalkkionsa kolme päivää ennen vallankumousta. Vientitoiminta kasvoi nopeasti ja etenkin Irak oli suomalaiselle rakentamiselle tärkeä maa 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alkupuolella. Finnplancolla oli siellä yhteistyötä Vise Co rakennusliikkeen kanssa käsittäen mm. ympäri maata rakennettuja kouluja yms. Projekteja oli myös muissa Lähi-idän maissa kuten Saudi-Arabiassa, Kuwaitissa, Egyptissä ja Libyassa. Lähi-idän tilanne muuttui kuitenkin nopeasti, kun Irak hyökkäsi Iraniin syksyllä 1980. Sotahan jatkui aina vuoteen 1988 saakka ja samalla Finnplancon toiminta hiipui vähitellen. Mielenkiintoista on jälkikäteen havaita, että yhtiön ensimmäiset vientikohteet olivat Iranissa ja Irakissa. Lähi-idän maat olivat kiinnostuneita saamaan länsimaista teknologiaa ja Suomi oli sopivan puolueeton maa. USA ja Neuvostoliitto eivät tulleet kysymykseen ja siksi suomalaiset rakentajat olivat hyvä kontakti toimittamaan tietotaitoa ja laitteita Iraniin ja Irakiin. Irakin suurlähettiläs Suomessa oli kovin innostunut suomalaisesta osaamisesta ja hänen avul laan saivat rakennusliikkeet pään auki siihen suuntaan. Ensimmäiset Irakin kohteet olivat maatalousoppilaitoksia, joita toteutettiin kaikkiaan kuusi ja ne sijaitsivat eri puolilla Irakia. Oppilaitoksissa oli talleja, navettoja, broilerikasvattamoja, teurastamoita ja tietenkin myös asuntoloita ja koulutiloja. Mitoituslämpötilat olivat hyvinkin erilaisia riippuen siitä, sijaitsiko kohde etelässä vai pohjoisessa. Samantyyppisestä talosta siis laadittiin kuusi eri versiota. Laskimme mm. kanojen lämmönluovutusta saadaksemme jäähdytystehoja ja suunnitelmat laadittiin tietenkin englanniksi. Kun suunnitelmat saatiin valmiiksi, lähetettiin suunnittelijat niiden kanssa Irakiin. Alkuperäiset muovit käärittiin rullalle ja niitä sitten hyväksyttämään paikallisilla viranomaisilla. Rakentamiskulttuuri siellä oli peräisin Itä-Euroopan maista. Insinöörit olivat saaneet koulutuksensa Bulgariassa ja Neuvostoliitossa. Saimme päiväsaikaan kommentteja ja iltaisin sitten korjattiin niitä alkuperäisiin suunnitelmiin. Nämä suunnitelmat oli tekstattu sabluunalla, joten korjaus onnistui ilman Outin tekstauskoulun päästötodistusta, kertoo Göran Langhoff, joka tuohon aikaan vastasi Irakin hankkeista. Kohteet valmistuivat aikanaan ja myöhemmin Irakiin suunniteltiin mm. huvipuistoalue Bagdad Island. Suomalaiset rakennusliikkeet, kuten YIT, olivat vahvoilla myös Neuvostoliitossa. Sinne suunni teltiin kaikenlaista kohteita aina kokonaisista kaupungeista alkaen. Yksi tärkeimmistä ja kuuluisimmista hankkeista, joissa Granlund oli mukana, oli Moskovan Kremlin eteläpuolella sijaitseva Tretjakovin Galleria, jonka vanha osa oli rakennettu vuosina 1902 1904. Artikkeli Tretjakovin Galleriasta Helsingin Sanomissa 8.4.1995. 154 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy

Vuosina 1982 1984 suomalainen rakennusyhtiö YIT toteutti Tretjakovin gallerian yhteyteen Depositariumin, jossa on tilat taidevaraston arvokokoelmille sekä työtilat korjaus- ja restaurointitöiden asiantuntijoille. Vuosina 1985 1989 gallerian viereen rakennettiin Insinööritalokompleksi, jonka 13 900 m 2 :n tiloissa on 1 500 m 2 näyttelytiloja, 400-paikkainen konferenssisali ja 280-paikkainen luentosali. Lisäksi rakennettiin ja uusittiin gallerian lasikattoja. Uudisrakennusten julkisivut noudattavat vanhan Tretjakovin Gallerian arkkitehtonista tyyliä. Kohde sai Suomen Betoniteollisuuden Keskusliiton Vuoden betonirakenne-palkinnon vuonna 1984. Toinen maininnan arvoinen kode oli Jamburgin vuonna 1969 löydettyjen kaasukenttien läheisyyteen rakennettu kaupunki. Seutu on ikiroudan aluetta ja ainoat kulkuyhteydet olivat tuolloin vesitse matalilla jokialuksilla, joilla rakennustarvikkeet oli tuotava lyhyen kesän aikana. Vuonna 1982 tuotiin alueelle kahdella laivalla valmistaloelementit 400 hengelle. Seuraavana kesänä rakennettiin lisää konttitaloja ja elokuussa avattiin terveyskeskus, kauppa ja sääasema sekä loppuvuodesta 1983 ensimmäinen oikea rakennus. Suunnitelmana oli rakentaa asuntoja jopa 30 000 asukkaille, joilla myöhemmin korvattiin vaatimattomat konttirakennukset. Vuoden 1986 alusta alettiin rakentaa Stary Finski ( Vanha Suomi ) osaa ja alkuvuodesta 1989 Novy Finski ( Uusi Suomi) osaa. Konttiasunnoista luovuttiin lopullisesti vuonna 1989. Neuvostoliiton töiden laatiminen perustui paikallisten normien (SNIP) tuntemiseen. Oli aivan turha perustella mitään suomalaisilla rakentamistai palomääräyksillä. Raimo Ripatti muisteli aikoinaan: Neuvostoliiton vientiä varten vientiosasto joutui opiskelemaan sikäläiset suunnittelunormit SNIP:it. Paksua pumaskaa tutkittiin ahkerasti ja tulkintoja selviteltiin vientiryhmässä. Normeissa oli määritelty rakentamista ja teknisiä ratkaisuja hyvinkin yksityiskohtaisesti. Jotkut ratkaisut tuntuivat suomalaisista vanhanaikaisilta. Esimerkiksi kaukolämmön korkeapainepuolen suora kytkentä patteriverkostoon kuulosti jopa pelottavalta turvallisuuden kannalta. Kun suunnitelmat oli saatu valmiiksi, piti niitä lähteä esittelemään Leningradiin. Minä lähdin nuorena insinöörinä yksin edustamaan suunnitteluosapuolta. Vastapuolella saattoi olla jopa viisi eri LVI-tekniikan osa-alojen asiantuntijaa. Tulkki käänsi kumpaankin suuntaan. Ekspertit olivat yleensä ansioituneita harmaapäisiä herroja, joskus joukossa saattoi olla kultahampainen daami. Eräässä palaverissa joku heistä torkkui palaverin alkupuolen pari ensimmäistä tuntia. Kun tulkki sitten käänsi sanan sadevesiviemäri venäjäksi, säpsähti torkkuja. Kun häntä koskevat suunnitteluasiat oli käyty läpi, niin jatkoi tuo ansioitunut neuvostoliittolaisen tekniikan erikoisasiantuntija jälleen kokouksen seuraamista säästöliekillä. Berliinin muurin sortuessa ja Neuvostoliiton hajotessa tyrehtyivät myös vientihommat useaksi vuodeksi, 1990-luvun alkupuoliskolla ainoat käytännön vientiprojektit olivat sotilaskylät Venäjälle, joita tarvittiin, kun venäläiset sotilaat tuli siirtää pois Itä-Saksan alueelta Saksojen yhdistyessä. Vientitoiminta käynnistyi kuitenkin vuonna 1994 Virossa ja seuraavana vuonna Nokian hankkeilla Bochumissa. Venäjän vienti lähti käyntiin ruplakriisin jälkeen vuosituhannen lopulla. Näistä tapahtumista on kerrottu tarkemmin historiaosiossa, samoin myös oman yhtiön vaiheista Venäjällä 2000-luvulla. Rakentamisen kulttuurit poikkeavat toisistaan melkoisesti eri maissa. Granlund on ollut mukana hankkeissa Aasiasta Amerikkaan. Modernin puhelintehtaan rakentaminen Intiaan on kokemus, jossa keskiaikaiset työtavat kohtaavat nykytekniikan ja jossa koko perhe muuttaa työmaan viereen telttakylään. Moskovassa taas määräykset, viranomaisten menettelytavat ja sopimusten täytäntöönpanon vaikeudet muodostavat esteitä Granlundin osastojen kehittymisen vaiheita 155

taloudellisesti kannattavalle liiketoiminnalle. Seuraava esimerkki kertokoon puolestaan: Paloviranomaiset ovat viimeinen este rakennuksen käyttöönotolle. Kyseessä oli tavaratalon suuri parkkihalli ja siellä sijaitsevien IV-kanavien paloeristys. Olimme suunnitellet normaalin mineraalivillaeristyksen, mutta se ei kelvannut palotarkastajalle. Toimitimme kaikki mahdolliset standardit ja normit, mutta mikään ei riittänyt. Kysymyksemme vastattiin, että kanavat on suojattava palosuojamaalilla. Palotarkastaja sanoi tuntevansa paikallisen liikkeen, joka osasi suorittaa kyseessä olevan työn tiettyyn hintaan. Eihän siinä mikään auttanut, rakennusliikkeen oli tilattava työ. Kaksi miestä saapui paikalle mukanaan kolmen litran purkki maalia ja muutama pensseli. He sanoivat, että työmaa pitää tyhjentää muista rakentajista maalauksen ajaksi. Parin tunnin päästä työ oli valmis. Kanavien pinnalla ei näkynyt mitään. Ihmettelyyn he vastasivat, että kerros on hyvin ohut ja maali lisäksi läpinäkyvää, mutta vakuuttivat sen suojaavan hyvin. He antoivat vielä todistuksen työn suorituksesta. Eristimme kanavat alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ja palotarkastaja löi leiman asiapapereihin. Yhtiön talouden selkäranka Hallinto-osasto Jokaisessa yrityksessä tarvitaan vastuuhenkilöitä, jotka pitävät yhtiön talouden sekä sen erilaiset tukipalvelut järjestyksessä. Tällaiset toiminnot ovat välttämättömiä, vaikka ne ovatkin kustannuksia aiheuttavia. Granlundilla nämä palvelut on pyritty kautta koko historian lähes kokonaisuudessaan hoitamaan itse omalla henkilökunnalla. Historian ensimmäisinä kahtena vuosikymmenenä yhtiön hallintoyksikköön kuului konttoripäällikkö, kirjanpitäjä, laskuttaja, konekirjoittaja, piirustusarkiston hoitaja, kirjastonhoitaja sekä lähetti. Konttoripäällikkö vastasi yhtiön laskutuksesta, henkilöstöhallinnosta ja muista juoksevista asioita. Palkat maksettiin käteisellä vielä 1960-luvun lopulle asti ja pankissa asioiminen oli monimutkaisempaa. Tätä tehtävää hoiti vuoden 1964 lopusta aina vuoden 1989 loppuun asti Armi Saarni. Koska yhtiö kasvoi nopeasti, tarvittiin lisää henkilökuntaa. Vuonna 1974 yhtiöön palkattiin hänen avukseen Aira Merjovirta, jonka tehtäviin kuului kirjanpidon hoito tilinpäätöksineen ja Armin sijaisena toimiminen. Armin siirtyessä hoitamaan Olof Granlundin perustaman investointiyhtiön asioita Airan tehtäväkenttä kasvoi ja hänestä tuli vuonna 1989 yhtiön osakas ja talousjohtaja. Aira muistelee yhtä Granlundin uransa merkittävintä hetkeä, kun yrityksen omistusjärjestelyt muuttuivat vuonna 1989. Talouspäällikkönä tuolloin toiminut Aira sai tehtäväkseen papereiden laatimisen yhdessä tuolloin asianajajana toimineen Mikko Tulokkaan kanssa. Papereita oli melkoinen nippu ja siihen aikaan niitä ei vielä tehty PC:llä niin kuin nykyään. Aira kertoo sopimusten allekirjoitustilaisuudesta: Allekirjoitukset puuttuivat paperista. Kokouksen aluksi Reijo Honkaranta kuitenkin ilmoitti jäävänsä äänettömäksi yhtiömieheksi. Hän selitti olevansa suunnittelija, ei yritysjohtaja. Tunnelma kiristyi huomattavasti ja totesin, että taidanpa siirtyä näiden papereiden kanssa omaan huoneeseeni. Tiesin, että neuvottelut olivat olleet pitkät ja perusteelliset ja yhtiökumppanivaihtoehdot oli harkittu tarkkaan. Hetken kuluttua Olof tuli huoneeseeni ja totesi, että jos vaihdetaan vain yksi nimi, niin homma ei olisi niin hankala. Kysyessäni, kuka vaihdetaan Honkarannan Reijon tilalle, vastasi Olof: Ryhdytkö sinä Aira osakkaaksi, niin pysyy paperit järjestyksessä? Ehdotus oli yllättävä, mutta vastasin: Voisihan sitä ryhtyä. Jos kuitenkin aamulla tulen toisiin ajatuksiin, niin voinko vielä perua? Aamulla tullessani töihin oli Mellerin Jukka huoneeni ovella. No? Nyökäytin päätäni ja niinpä sitä sitten kuuluin uuteen johtoryhmään. Rajapitäjässä Simpeleellä syntynyt ja Parikkalassa lukion käynyt Aira pääsi ylioppilaaksi 1966. 156 Insinööritoimisto Olof Granlund Oy

Helsingin kauppakorkeakoulusta hän valmistui 1971. Vuosien 1966 ja 1971 väliin sijoittuu myös ylioppilasmerkonomin tutkinto Lappeenrannan kauppaoppilaitoksesta ja vuoden työskentely Yhtyneiden Paperitehtaiden Simpeleen tehtaan osto-osastolla ostopäällikön sihteerinä. YIT:n palveluksessa vuodesta 1971 kirjanpitäjänä työskennelleen Airan työtoveri oli hakenut paikkaa Granlundilta, mutta sai samaan aikaan paikan toisesta firmasta. Granlundin paikka tuli uudestaan hakuun ja Aira haki kyseistä paikkaa. Antti Oksanen ja silloinen konttoripäällikkö Armi Saarni haastattelivat kokelasta. Samalla käynnillä sovittiin, että Aira ottaa ko. tehtävän vastaan ja aloittaa yhtiössä 16.7.1974 eikä peru sitä kuten edeltäjä teki. Raakojen rakentajien keskeltä tulin hieman hienostuneempaan työyhteisöön. Miesvaltaisessa ympäristössä joka viides toimihenkilö oli nainen. Meitä oli piirtäjiä, puhelinvaihteen hoitaja, kirjanpitäjä, laskuttaja, lähetti ja konekirjoittaja. Kirjanpito ja laskutus tehtiin tuolloin aika paljolti käsin. Tiliöidyt tositteet lähetettiin Konekirjanpito-nimiseen firmaan, joka tallensi ja hoiti laskennan ja toimitti raportit meille viikon päästä. Myyntilaskut kirjoitettiin vielä 1980-luvulla kirjoituskoneella kalkeeripaperin avulla useampana kappaleena, kuten myös työselitykset. Tuntitiedot laskutusta varten vietiin käsin tuntilistoista. Vuonna 1989 tulivat hallinto-osastolla PC:t työkaluiksi. Siirryimme tuolloin käyttämään Finanssi-ohjelmaa, jolloin aloimme tallentaa itse tositteet ja muodostaa ohjelman avulla kirjanpidon ja kustannusseurannan raportit. Finanssissa oli myös projektiseuranta, josta saimme laskutusta varten projektien tuntierittelyt. Vaikka Granlundin konsernin henkilökuntamäärä on 1970-luvun luvun alusta lähes kymmenkertaistunut, ei konttorihenkilökunnan määrä ole merkittävästi kasvanut. Hallinto-osasto käsittää vuonna 2010 kaikkiaan 20 henkilöä, jotka hoitavat seuraavia tehtäviä: talousjohtaja toimistopäällikkö laskutus (3 henkeä) kirjanpito (2 henkeä) puhelinvaihde osastosihteerit (3 henkeä) ATK-tukihenkilöt (4henkeä) piirustusarkisto ja kopiolähetysten hoitajat (3 henkeä) laatupäällikkö ja web master lähetti/kahvinkeittäjä. Eräitä tehtäviä on myös jäänyt historiaan. Erillisiä konekirjoittajia ei enää tarvita. Myöskään kokopäivätoimiselle kirjastonhoitajalle ei ole riittävästi töitä, koska tiedon haku tapahtuu pääosin Internetin kautta ja osastosihteerit pitävät kirjastot järjestyksessä ja hoitavat lehtien ja kirjojen hankinnan. Granlundin projektien määrä on ollut valtava. Yhtiön piirustusarkisto ja sen järjestyksessä pitäminen on ollut elintärkeää. Tässä työssä arkistonhoitajana 40 vuotta toimineen Helka Grönholmin panos on ollut merkittävä. Granlundin arkistosta löytyvät vanhatkin projektit, tosin mikrofilmattuina. Nykyään, kun suunnitelmat tehdään tietokoneella, on näiden tiedostojen tallennus ja ylläpito muuttanut toimintoja. Suunnitelmat tallennetaan palvelimille ja varmuuskopiot otetaan päivittäin ja toimitetaan erillisiin ulkopuolisiin arkistoihin. Granlundilla on myös omat kopiointilaitteet paperikopioiden tulostamiseen, vaikka suuri osa kopioista lähtee suoraan verkon kautta ulkopuolisille kopiolaitoksille. ATK-laitteiden määrän kasvu 1990-luvun alusta lähtien on lisännyt henkilökunnan tarvetta. Etenkin PC:t, uusien ohjelmien päivitykset, Internet- ja intranet-verkot sekä tietoturva-asiat työllistävät yhä enemmän ja vaativat erikoisosaamista. Näiden palvelujen vastuu on ollut jo 30 vuotta yhtiössä työskennelleellä DI Markku Huupposella, mutta yhtiö käyttää myös apuna osittain ulkopuolisia konsultteja. Granlundin osastojen kehittymisen vaiheita 157