RYHMÄMUOTOISUUS SOSIAALIALAN TYÖSSÄ

RYHMÄMUOTOISUUS SOSIAALIALAN TYÖSSÄ Selvitys Rovaniemen kaupungin aikuissosiaalityön, työvoiman palvelukeskuksen, perhepalvelukeskuksen ja lastensuojelun työntekijöiden kokemuksista ja kehittämistarpeista ryhmämuotoisessa sosiaalialan asiakastyössä Jenni Kehus & Sanna Lähteinen Sosiaalityön käytännön opiskelijat / Lapin yliopisto Syksy 2009

Sisällys 1 JOHDANTO... 3 2 RYHMÄMUOTOISUUS SOSIAALIALAN TYÖSSÄ... 4 2.1 Ryhmämuotoisuuden historiaa sosiaalialan työssä... 4 2.2 Ryhmämuotoisen asiakastyön nykytila ja kehittämistarpeet... 5 2.3 Ryhmämenetelmien opetus sosiaalialan korkeakoulutuksessa... 7 3 SELVITYKSEN TOTEUTUS... 8 4 ROVANIEMELLÄ TOIMIVIA RYHMIÄ... 10 4.1 Ryhmämuotoinen asiakastyö Rovaniemen kaupungissa... 10 4.2 Rovaniemellä tällä hetkellä toimivat ryhmät... 10 4.3 Rovaniemellä aiemmin toimineita ryhmiä... 12 4.4 Muiden tahojen toteuttamia ryhmämuotoisia palveluja... 13 5 RYHMÄTOIMINNAN ARVIOINTIA JA KEHITTÄMISTARPEITA... 15 5.1 Työntekijöiden kokemuksia ryhmätoiminnan hyödyistä... 15 5.2 Työntekijöiden kokemuksia ryhmämuotoisen toiminnan esteistä... 16 5.3 Koulutuksen ja tiedon tarve ryhmien käytöstä... 18 5.4 Haastatteluissa esiinnousseet tarpeet erilaisille ryhmille... 19 6 JOHTOPÄÄTÖKSET... 20 2

1 JOHDANTO Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (Poske) Lapin toimintayksikkö ja Lapin yliopiston sosiaalityön laitos käynnistivät syksyllä 2009 niin sanotun ryhmämenetelmienpilotin. Pohjois-Suomen monialaiset sosiaali- ja terveyspalvelut -hankkeessa (Pa- Kaste) yhtenä painopisteenä on ryhmätyömenetelmien kehittäminen, käyttöönotto ja tutkiminen sosiaalityön, sosiaaliohjauksen ja perhetyön keinona (ks. Poske 2009). Ryhmämuotoisen asiakastyön kehittämisen aloite on lähtenyt kentällä olevista tarpeista. Posken sosiaalialan kehittämistyössä on havaittu, että sosiaalityöntekijöiltä puuttuu menetelmällistä osaamista ryhmätyömenetelmistä. Tämän vuoksi menetelmälliseen kehittämiseen on päätetty vastata myös alan koulutuksessa. Ryhmämenetelmien pilotti on osa Lapin yliopiston opetus- ja tutkimuskeskusta (ks. esim. Opetusministeriö 2007), jossa tavoitteena on kehittää sosiaalityön käytännön opetusta. Ryhmämenetelmien pilotissa kehitetään eri tavoin uutta mallia käytännön jaksolle, jolloin tarkoituksena on, että opiskelija pääsee tutustumaan käytännön sosiaalityöhön ja ryhmän käyttöön sosiaalialan työssä. Opiskelija voi kerätä esimerkiksi aineistoa opinnäytetyötä varten, perehtyä ryhmälle tuotettujen palveluiden mahdollisuuksiin sekä osallistua ryhmän ohjaamiseen. Pilotin käynnistysvaiheessa kartoitetaan Rovaniemellä toimivia ryhmiä sekä ryhmämuotoisuutta sosiaalialan työssä. Poskessa käytännön jakson suorittaneet sosiaalityön opiskelijat Jenni Kehus ja Sanna Lähteinen tekivät selvitystyötä marras-joulukuun aikana haastattelemalla Rovaniemen kaupungin sosiaalialan työntekijöitä. Haastattelujen tarkoituksena on selvittää, millä tavoin ryhmämuotoisuutta nykyisin hyödynnetään sosiaalialan työssä, minkälaisia kokemuksia siitä on sekä minkälaisia toiveita, tarpeita ja ideoita ryhmien käyttöön työntekijöillä on. Haastattelut toteutettiin lastensuojelun, aikuissosiaalityön, työvoiman palvelukeskuksen ja perhepalvelukeskuksen työntekijöille. Selvitystyön ohjaajina ovat toimineet kehittäjä-sosiaalityöntekijät Tarja Kemppainen ja Pekka Ojaniemi Poskesta. Selvityksen toteuttamisen ideoimisessa olivat mukana lehtorit Liisa Hokkanen ja Ulla-Maija Rantalaiho Lapin yliopistosta. Selvitystyön tuloksia hyödynnetään alan kehittämistyössä ja sosiaalityön käytännönopetuksessa. Raportti toimitetaan Rovaniemen kaupungin sosiaalitoimeen ja se julkaistaan Posken internetsivuilla (www.poske.fi). Haluamme kiittää Rovaniemen kaupungin palvelupäällikkö Eliisa Lintulaa, joka suhtautui myönteisesti selvityksen toteuttamiseen sekä johtavia sosiaalityöntekijöitä Riitta Ojansivua, Eija Savelius-Koskea sekä Kaisa-Maria Rantajärveä, jotka organisoivat työntekijöiden haastattelut pikaisella aikataululla. Lämpimät kiitoksemme niille 23 sosiaalityöntekijälle, kuudelle sosiaaliohjaajalle, kolmelle perhetyöntekijälle ja psykologille, jotka osallistuivat haastatteluihimme! 3

2 RYHMÄMUOTOISUUS SOSIAALIALAN TYÖSSÄ 2.1 Ryhmämuotoisuuden historiaa sosiaalialan työssä Ryhmän käyttö sosiaalityössä ei ole uusi asia, vaan se voidaan sijoittaa 1900-luvun ensimmäisille vuosikymmenille, jolloin USA:ssa setlementtitoiminnassa sosiaalityöntekijät toimivat aktiivisesti nais- ja rauhanliikkeissä mm. sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja demokratian nimissä. (Hietalahti 1976, 4; Rissanen 1969, 17; Jauhiainen & Eskola 1994, 137.) 1930-luvulta lähtien ryhmätyö on voitu määritellä erääksi sosiaalityön menetelmäksi omine tavoitteineen ja menettelytapoineen. Vuonna 1935 sosiaalityön vuosikirja sisälsi ensimmäisen ryhmätyötä käsittelevän artikkelin. (Rissanen 1969, 1; 213.) Suomeen ryhmämuotoinen sosiaalityö teki tuloaan 1950-luvulla. Suomalaisessa sosiaalityössä ryhmätoiminta on ollut suhteellisen vähän yhteiskunnallisen muutostyön välineenä, toisin kuin muissa maissa. Ryhmätyömenetelmä tuli ensimmäisenä käyttöön kansansivistys- ja nuorisotyössä. (Jauhiainen & Eskola 1994, 138.) Hietalahden (1976, 19) mukaan ryhmätyömenetelmän käyttöönotossa sosiaalityössä oli kyse halusta kokeilla uutta ja soveliaampaa työmuotoa, joka ulkomailla oli herättänyt runsaasti innostusta ja mielenkiintoa. Aluksi ryhmämuotoisuutta kokeiltiin päihdehuollossa, jossa koettiin, että menetelmä oli sopiva asiakkaan aktivoimiskeino. Toisena syynä kokeilulle oli, Hietalahden (1976, 20) mukaan se, että samaan aikaan A-klinikan sekä AA-liikkeen toiminnat olivat alkutaipaleella. AA-liike on tunnettu ryhmämuotoisesta vertaistoiminnasta. Ryhmätyö käsitteenä on saanut ajan myötä monia eri tulkintoja. Sekä Allan Brown (1999, 8) että Reino Rissanen (1969, 215) toteavat Gisela Konopkan määritteen vuodelta 1963 sopivaksi, jossa sosiaalinen ryhmätyö todetaan sosiaalityön menetelmäksi, jolla autetaan yksilöitä parantamaan kykyään sosiaaliseen toimintaan tarkoituksenmukaisen ryhmäkokemuksen avulla ja käsittelemään entistä tehokkaammin henkilökohtaisia, ryhmänsä tai yhteiskuntansa ongelmia. Brownin (1999, 8) mielestä siinä kiteytyy pääasiat: ryhmätyö on sosiaalityön menetelmä, se auttaa yksilöitä sosiaalisessa toiminnassa, se on tarkoituksenmukainen, se keskittyy selviytymiseen henkilökohtaisella, ryhmän tai yhteiskunnan tasolla. Brown (1999, 9) lisää, että ryhmätyön avulla yksilöt voivat auttaa toinen toistaan. Se on menetelmä, jolla voidaan auttaa sekä ryhmiä että yksilöitä ratkaisemaan henkilökohtaisia, ryhmän, organisaatioiden ja yhteiskunnan tasolla olevia ongelmia. (Brown 1999, 9.) Aili Savolainen (2007, 161) toteaa, että ensimmäiset ryhmäkokemuksemme saamme jo syntyessämme perheeseen eli ryhmään. Hänen mukaan on tärkeää kokea kuuluvansa ryhmään, jossa tuntee itsensä hyväksytyksi ja arvostetuksi, jossa voi jakaa tunteensa ja osallistua ryhmän tavoitteen mukaiseen toimintaan. Ryhmää käyttävä sosiaalityö vastaa yhteiskunnallisiin tarpeisiin muodollisten ja luonnollisten ryhmien sekä kriisejä varten luotujen verkostojen avulla (Jauhiainen & Eskola 1994, 139). Ryhmämuotoinen sosiaalityö kulkee rinnan yksilösosiaalityön kanssa, eikä kumpikaan ei voi korvata toista (Levamo 2007, 81). Olennainen osa yksilön kehitystä on johonkin liittyminen, kuuluminen, hyväksytysti tuleminen, osallistuminen ja vaikuttaminen. Ryhmän avulla yksilö voi reflektoida itseään, tulla tietoiseksi omista tavoistaan, havaita, ajatella, tuntea, kommunikoida ja toimia. Ryhmässä yksilö voi helpommin pohtia toimintansa eri puolia ja vaihtoehtoja, koska ryhmätilanne on usein monimutkainen kokemus, joka tuottaa monenlaisia näkökulmia asioihin. (Jauhiainen ja Eskola 1994, 15 17.) 4

Selvityksessämme ryhmämuotoisuus käsitetään laajasti. Haastatteluissa emme tehneet tarkkaa rajausta siitä, mitä ryhmämuotoisuudella ymmärrämme, koska halusimme saada esille mahdollisimman paljon sellaista toimintaa, jossa ryhmämuotoisuus on jollakin tavalla läsnä ja jossa työntekijä toimii useamman asiakkaan kanssa samanaikaisesti. Mielenkiintomme kohteena olivat sellaiset ryhmät, joiden toiminta on tavoitteellista. Selvityksessämme käytämme rinnakkain käsitteitä ryhmätyö, ryhmämuotoisuus, ryhmämuotoinen sosiaalityö, ryhmämuotoinen asiakastyö ja ryhmätoiminta tarkoittamaan erityyppistä sosiaalialan ryhmämuotoista työskentelyä. 2.2 Ryhmämuotoisen asiakastyön nykytila ja kehittämistarpeet Aulikki Kananojan (2007, 3-4) mukaan suomalaisen sosiaalityön sisältöä ovat jo pitkään hallinneet lakien ja säännösten määrittelyt ja hallinnolliset perinteet. Tämä ei ole jättänyt paljon tilaa hyvinvointia vahvistaville sosiaalisille kokemuksille. Ryhmämuotoisessa asiakastyössä työntekijät asettuvat kuulemaan asiakkaita heidän omista kokemuksistaan käsin. Kunnallisessa sosiaalityössä ryhmätoiminta tarkoittaa merkittävää orientaation muutosta, koska siinä työskentely ei lähde lainsäädännöstä, järjestelmästä tai tietyn ammattikunnan vakiintuneesta osaamisalueesta vaan asiakkaista ja heidän elämässään olevista vaikeuksista. Näin ollen ryhmämuotoinen työskentely vastaa aidosti sosiaalista lähestymistapaa sekä antaa yhden vastauksen siihen, miten sosiaalinen sosiaalityössä toteutuu. (Kananoja 2007, 3-4.) Vaikka ryhmätyö on sosiaalityön historian valossa hyvinkin perinteinen työmenetelmä, niin se ei ole kuulunut viime aikoina vakiintuneesti käytössä oleviin menetelmiin sosiaalialalla. Ryhmämuotoisen asiakastyön kehittelyt ovat lähteneet siitä, että perinteiset sosiaalityön menetelmät ovat olleet riittämättömiä vastaamaan asiakkaiden elämässä oleviin ongelmiin (esim. Rönn 2000; Levamo 2007). Keskeiseksi kysymykseksi on muodostunut, miten sosiaalityössä voitaisiin paremmin vastata asiakkaiden tarpeisiin sekä tukea heidän hyvinvointiaan. Yhtenä kantavana tekijänä metodisen kehittämisen taustalla ovat olleet psykososiaalisen tuen tarve sekä vertaisuuden ja osallisuuden vahvistaminen (esim. Levamo 2007, 70). Ryhmätoiminnan hyödyntämistä on vaikeuttanut myös tutkimustiedon puute (Pekkarinen 2006, 100). Työmenetelmää tulisi kuitenkin kehittää, sillä tehtyjen tutkimusten perusteella ryhmämuotoinen toiminta saa parhaimmillaan hyviä tuloksia aikaan. Joitakin uusia avauksia on tehty viime vuosien aikana erityisesti siellä, missä työmetodeja on kehitetty käytännön toimijoiden ja sosiaalityön yliopistoyksiköiden tiiviinä yhteistyönä. Esimerkiksi Heikki Waris -instituutissa toteutettiin joitakin vuosia sitten lasten ja nuorten avohuollon ryhmätoiminnan metodista kehittämistä koskeva hanke, jonka tuotoksena valmistui mm. julkaisu Näe minut kuule minua. Kokemuksia ryhmistä (Heikkinen ym. 2007). Lisäksi esimerkiksi Vantaalla toteutettiin selvitys ryhmämuotoisesta asiakastyöstä lastensuojelun avohuollon kontekstissa (ks. Paasivirta 2008). Tavoitteena oli selvittää, minkälaista ryhmämuotoinen asiakastyö on lastensuojelussa ja miten sitä voitaisiin laadullisesti kehittää. Haastatteluistamme nousi useaan kertaan esille, että ryhmän kautta yksilöt saavat tukea toisiltaan tukea ja että ryhmät toimivat selkeänä vertaisryhmänä. Vertaisuuden kokemuksen perustana on jokin yhteisesti jaettu ja tärkeäksi koettu asia. Vertaisuuden ko- 5

kemukseen perustuvia ryhmiä on muodostunut jonkin yhteiskunnallisesti, käytännöllisesti tai emotionaalisesti ongelmalliseksi koetun tilanteen ympärille. Ei ole kuitenkaan poissuljettua, että vertaisryhmän perustana on jokin positiivinen kokemus. Vertaisryhmät ovat viime vuosikymmenellä laajenneet yhä uusille elämänalueille. Osa vaikutuksensa on ollut elämän ja kokemusten yksityistymisellä, inhimillisellä yhteyden kaipuulla sekä julkisten varojen supistumisella. Vertaisryhmissä toiminta perustuu ihmisten omaan, koettuun tietoon, ei niinkään ammattilaisten tuottamaan tietoon. Vertaisuuden kautta ihmisen kokemukset ja tuntemukset normalisoituvat, niitä ei tarvitse selitellä tai oikeuttaa. (Pietilä 2006, 29 32, 34 35.) Elina Pekkarisen (2006) mukaan ryhmätoiminta haastaa lastensuojelun avohuollon sosiaalityön perinteiset menetelmät ottamalla lapsen tai nuoren vertaisryhmän osaksi asiakkuusprosessia. Sosiaalityössä vertaistukea on hyödynnetty oma-apuryhmissä ja erilaisissa sosiaalisiin verkostoihin perustuvissa työmenetelmissä, kuten läheisneuvonpidossa, verkostotyössä, ja -terapiassa. Lastensuojelun avohuollon sosiaalityössä vertaisryhmiä on kuitenkin hyödynnetty satunnaisesti. Tavallisesti ryhmätoiminta on lyhytkestoista projektitoimintaa, jolloin siitä ei muodostu pysyvää työmenetelmää lastensuojelun palveluihin. (Pekkarinen 2006, 99 100.) Sosiaalisen vertailun kautta, jota tapahtuu vertaisryhmässä, lapsi tai nuori oppii paljon itsestään ja rakentaa sen avulla minäkuvaansa, käsitystä itsestään ja ominaisuuksistaan. Vertaisryhmän avulla lapsi tai nuori tuntee kuuluvansa johonkin, saa kokea läheisyyttä ja kumppanuutta. (Salmivalli 2008, 33 34.) Ryhmätoiminnan on oltava tarvittaessa pitkäkestoista, jopa vuosien mittaista (Heikkinen 2005). Ryhmätoiminta on kohdennettava ja ryhmä on valikoitava huolellisesti, toiminnan on oltava tavoitteellista ja suunniteltua. Elina Pekkarisen (2006) tekemän tutkimuksen mukaan vailla riittävää osaamista ryhmäprosessi saattaa karata käsistä ja ryhmädynamiikka kärjistää jo olemassa olevia ongelmia. Sama asia nousi esiin myös haastatteluistamme. Työntekijät pelkäsivät, että kokoamalla yhteen esimerkiksi nuoria, joilla päihdeongelma, saatettaisiin vain pahentaa tilannetta. Parhaimmillaan ryhmä kuitenkin tuottaa merkityksellisiä osallisuuden kokemuksia sekä uusia ulottuvuuksia myös työntekijöiden ja asiakkaiden väliselle vuorovaikutukselle (Pekkarinen 2006). Lastensuojelun ryhmätoiminnassa lapsi tai nuori kohdataan erityisesti osallisuuden kautta: hänet liitetään osaksi ryhmää, jossa hän voi kohdata vertaisiaan ammattitaitoisten työntekijöiden ohjauksessa (Pekkarinen 2005, 126). Parhaimmillaan vertaissuhteet tuottavat lapsille arkisen yhteisöllisyyden kokemuksia, jotka tukevat lapsen yksilöllistä kasvua ja kehitystä. Ryhmäkokemukset itsessään voivat auttaa ihmistä löytämään omimman itsestään (Jauhiainen & Eskola 1994, 16). 6

2.3 Ryhmämenetelmien opetus sosiaalialan korkeakoulutuksessa 1 Sosiaalialan koulutusten tuottamat valmiudet ryhmämenetelmien käyttämiseen poikkeavat toisistaan melko paljon. Ammattikorkeakouluissa opetetaan ryhmien käyttöä työmenetelmänä erillisten opintojaksojen verran ja niissä keskitytään ryhmien ohjaamiseen. Ryhmien ohjauksessa käytetään erilaisia menetelmiä, esimerkiksi sosiodraamaa. Sosiaaliohjaajilla ja perhetyöntekijöillä on koulutuksensa puolesta hyvät valmiudet myös ryhmämuotoiseen asiakastyöhön. Ryhmien hyödyntämistä sosiaalityön menetelmänä on sisällytetty opintovaatimuksiin Turun, Kuopion ja Tampereen yliopistojen sosiaalityön opetuksessa. Tampereella sosiaalityön menetelmiä opetetaan menetelmäkirjallisuuden avulla, joista yksi käsittelee ryhmätyötä sosiaalityöhön sovellettuna. Turussa keskitytään perhehaastattelun perusteisiin ja Kuopiossa on oma opintojakso, joka liittyy perheeseen, ryhmään ja yhteisöön. Ryhmän hyödyntämistä sosiaalityön menetelmänä voi olla sosiaalityön koulutusohjelmien tarjonnassa enemmänkin, mutta se ei välity opinto-oppaissa olevista tutkintovaatimuksista. Menetelmäopintoja sosiaalityössä opetetaan kaikkiaan hyvin vähän. Sosiaalityön opiskelijat saavat koulutuksessa tiedollisen ja taidollisen osaamisen sosiaalityöstä ja osaamisessa integroituu tutkimuksen ja käytännön välinen suhde. Ryhmien käyttö sosiaalityöntekijöiden menetelmänä on yksi taidollisen ja käytännön osaamisen väline, jota on jatkossa syytä vahvistaa sosiaalityön koulutuksessa. 1 Kiitokset suunnittelija YTM Katriina Kvistille Lapin yliopiston sosiaalityön laitokselta sosiaalialan korkeakoulutusten opetussuunnitelmia koskevasta selvityksestä. Kvist on analysoinut sosiaalialan ammattikorkeakoulujen sosionomi (AMK) -koulutuksen ja yliopistojen sosiaalityön koulutusohjelman menetelmäopintoja ryhmätyön näkökulmasta. Tiedot on kerätty koulutusohjelmien lukuvuoden 2009 2010 opinto-oppaista. 7

3 SELVITYKSEN TOTEUTUS Selvityksen toteutuksesta ovat vastanneet sosiaalityön opiskelijat Jenni Kehus ja Sanna Lähteinen, jotka olivat marras-joulukuun 2009 aikana sosiaalityön aineopintoihin kuuluvalla käytännönopetusjaksolla Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen Lapin toimintayksikössä. Selvitys perustuu Rovaniemen kaupungin sosiaalialan työntekijöille tekemiimme haastatteluihin (9), joiden tarkoituksena oli selvittää: 1) millä tavoin ryhmämuotoisuutta hyödynnetään sosiaalialan työssä, 2) minkälaisia kokemuksia työntekijöillä ryhmistä on sekä 3) minkälaisia toiveita, tarpeita ja ideoita työntekijöillä on ryhmien käyttöön. Toteutimme haastattelut lastensuojelun, aikuissosiaalityön, työvoiman palvelukeskuksen ja perhepalvelukeskuksen sosiaalityöntekijöille, sosiaaliohjaajille ja perhetyöntekijöille. Haastattelujen määrää jouduttiin rajaamaan aikataulullisista syistä ja siksi osa sosiaalitoimen alaisista yksiköistä valikoitui aineistonkeruun ulkopuolelle. Aineistonkeruutavaksi valittiin haastattelut osittain siitä syystä, että kyseessä oli opiskelijoiden käytännön jakso ja tarkoituksena oli saada kosketuspintaa käytännön sosiaalityöhön. Ryhmäkeskustelun valitsimme aineistonkeruumetodiksi, koska ajattelimme, että sillä tavoin saataisiin parhaiten hahmotettua kokonaisvaltainen kuva ryhmämuotoisesta asiakastyöstä sosiaalialan työssä. Haastatteluihin osallistui yhteensä 23 sosiaalityöntekijää, kuusi sosiaaliohjaajaa, kolme perhetyöntekijää ja psykologi. Haastatteluista seitsemän oli ryhmämuotoista (lastensuojelussa 3 haastattelua, perhesosiaalityö, perheneuvola, työvoimanpalvelukeskus, aikuissosiaalityö) ja kaksi haastattelua (lastensuojelun sosiaalityöntekijä, perhetyön perhetyöntekijä) toteutettiin yksittäisen työntekijän kanssa. Kutsumme aineistonkeruutapaamme ryhmähaastatteluksi, vaikka kyseessä on pikemmin ryhmäkeskustelu kuin ryhmähaastattelu. Ryhmäkeskustelulla Anu Valtonen (2005, 223) tarkoittaa järjestettyä keskustelutilaisuutta, johon on kutsuttu joukko ihmisiä keskustelemaan tietystä aiheesta fokusoidusti, mutta vapaamuotoisesti. Ryhmähaastattelulla puolestaan tarkoitetaan, että haastattelija tekee yksilöhaastatteluja ryhmätilanteessa. Kyse on siis erosta vuorovaikutuksessa haastateltavien ja haastattelijan välillä; ryhmäkeskustelussa vetäjä pyrkii tietoisesti saamaan aikaan osallistujien välistä vuorovaikutusta (Valtonen 2005, 224). Haastattelijan tehtävänä on saada keskustelua aikaan ja helpottaa keskustelun sujumista, ei niinkään ryhmän haastatteleminen (ks. myös Hirsjärvi & Hurme 2000, 61). Ryhmähaastattelu menetelmänä sopii hyvin pienoiskulttuurien merkitysrakenteiden tutkimiseen tai tietojen saamiseen haastateltavien sosiaalisesta ympäristöstä. Ryhmähaastattelua pidetään hyvänä erityisesti silloin, kun ollaan kiinnostuneita haastateltavien mielipiteistä ja kulttuurisista jäsennyksistä. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 61.) Ryhmähaastattelua voidaan käyttää kahdella vaihtoehtoisella tavalla: joko yksilöhaastattelun sijasta tai yksilöhaastattelun ohella. Ensimmäistä tapaa voidaan käyttää, kun oletetaan että haastateltavat jännittävät tilannetta niin paljon, että haastatteluista ei tulisi mitään. Lisäksi tietoa voidaan saada yksilöhaastatteluja huomattavasti enemmän kuin silloin, kun tullaan lähelle kollektiivisen muistelun menetelmää. Yksilöhaastattelujen ohlla käytetty ryhmähaastattelu mahdollistaa uuden tiedon saavuttamisen siten, että ryhmäläi- 8

set innostavat toinen toisiaan aiheesta enemmän. (Eskola & Suoranta 1998, 95 96.) Selvityksessämme käytimme tätä jälkimmäistä tapaa ryhmähaastatteluista. Haastattelut poikkesivat keskenään toisistaan riippuen siitä, kuinka monta työntekijää niihin osallistui sekä minkälainen kokemus haastateltavilla oli ryhmämuotoisesta toiminnasta. Haastattelut olivat pääosin luonteeltaan suhteellisen vapaamuotoisia ja etenivät vapaasti haastateltavien esiintuomien asioiden ehdoilla. Haastattelutilanteessa esitimme yleensä vain muutamia, mutta suhteellisen laajoja aiheeseen virittäviä tai orientoivia kysymyksiä, kuten Minkälaista ryhmämuotoista toimintaa teillä on? tai Minkälaisille asiakasryhmille ryhmämuotoisuus voisi kokemuksenne mukaan soveltua?. Haastattelut etenivät näiden kysymysten pohjalta työntekijöiden esiintuomien asioiden ehdoilla ja tutkijoina rooliksemme jäi esittää pääsääntöisesti joitakin tarkentavia kysymyksiä. Niissä tilanteissa, joissa oli vain yksi tai muutama haastateltava, osuutemme vuorovaikutuksessa korostui ja esitimme enemmän tarkentavia kysymyksiä. Ryhmätilanne toi haastatteluihin mukaansa omat erityispiirteensä. Käsityksemme mukaan haastattelut toivat esille kulttuurisesti jaetun tiedon ryhmämuotoisuuteen liittyen. Yksittäisiä työntekijöitä haastattelemalla olisimme saaneet selville laajemmin ryhmän yleisestä mielipiteestä poikkeavia näkökohtia. Selvityksen tavoitetta ajatellen ryhmämuotoiset haastattelut kuitenkin toimivat odotetulla tavalla ja tuottivat selvitykseen tarvittavat tiedot. Toinen erityispiirre liittyy tutkimaamme aiheeseen, ryhmämuotoisuuteen. Vaikka ryhmätyö onkin perinteinen sosiaalialan työmenetelmä, oli osalle haastateltavia aluksi hankaluuksia tavoittaa selvityksemme tarkoitusta sekä sitä, mitä ryhmämuotoisuudella ja ryhmätyöllä tarkoitimme; tarkoitammeko asiakasryhmiä, työntekijöiden muodostamia erilaisia ryhmiä, vertaisryhmiä ja niin edelleen. Haastattelut tallennettiin digisanelimella ja purettiin tekstitiedostoiksi, joita kertyi yhteensä 97 liuskaa (fontti Times New Roman, pt 12, riviväli 1). Haastattelut analysoitiin teemoittelemalla, jolla tarkoitetaan että analyysivaiheessa tarkastellaan aineistosta nousevia piirteitä, jotka ovat yhteisiä usealle haastateltavalle. Analyysista nousevat teemat pohjautuvat tutkijan tulkintoihin haastateltavien sanomista. (Hirsjärvi ja Hurme 2000, 173.) Selvityksessä oli alun perin tavoitteena haastatella myös asiakkaita. Selvityksen tekemisen kuluessa kävi kuitenkin ilmi, että asiakkaiden haastatteleminen selvityksen toteuttamisen aikarajoitteissa olisi ollut hankalaa ja jäi tämän vuoksi toteutumatta. 9

4 ROVANIEMELLÄ TOIMIVIA RYHMIÄ 4.1 Ryhmämuotoinen asiakastyö Rovaniemen kaupungissa Alla esittelemme Rovaniemellä olevaa ryhmämuotoista toimintaa, aiemmin toimineita ryhmiä sekä muiden tahojen tuottamia ryhmämuotoisia palveluita. Esittely ei ole kaiken kattava, sillä tuomme esille vain niitä palveluita, joita haastatteluissa mainittiin. Selvityksessämme ryhmämuotoisuutta tarkastellaan työntekijöiden näkemyksistä ja kokemuksista käsin, jolloin asiakkaiden näkökulma jää huomioimatta. Selvityksen kautta saimme selville, että ryhmämuotoista asiakastyötä on kaiken kaikkiaan melko vähän Rovaniemellä. Ryhmän ohjaaminen on usein työntekijän persoonallinen tapa työskennellä. Ryhmät ovat usein erityisestä tarpeesta syntyneitä ja kestoltaan määräaikaisia. Kolmannen sektorin ja järjestöjen ryhmissä toiminta on useammin jatkuvaa. Tietyillä alueilla hyödynnetään ryhmiä enemmän ja ne on koettu tärkeäksi toimintamuodoksi. Näin on esimerkiksi perheneuvolassa, jossa asiakkaita ohjataan erilaisiin ryhmiin joko ensitapaamisen jälkeen tai yksilökohtaisen työskentelyrupeaman ohella. Osa ryhmistä on avoimia ja osaa suljettuja. Avoimet ryhmät ovat usein toiminnallisia ja niihin voi tulla kuka tahansa, eikä se johda sitoutumiseen. Avoin ryhmä on esimerkiksi avoin päiväkoti perhepalvelukeskuksessa, joka on osoittautunut suosituksi ja tarpeelliseksi. Suljettuihin ryhmiin osallistujat valitaan määriteltyjen kriteerien perusteella ja ryhmillä on usein selkeä rakenne ja toiminta-aika. Suljetuissa ryhmissä asioita käsitellään luottamuksellisessa ilmapiirissä. Esimerkkeinä suljetuista ryhmistä ovat mm. depressiokoulu ja perhetupa-majakka. Ryhmät voivat kokonsa puolesta olla pienryhmiä tai suurryhmiä. Pienryhmän koko voi vaihdella kolmesta henkilöstä jopa yli kymmeneen. Pienryhmässä jokainen osallistuja on henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa kaikkien muiden kanssa. (Ks. Pietilä 226, 34; Jauhiainen & Eskola 1994, 110 112.) 4.2 Rovaniemellä tällä hetkellä toimivat ryhmät Seuraavaksi esittelemme haastatteluiden kautta esille tulleita ryhmiä lastensuojelussa, perhepalvelukeskuksessa sekä työvoiman palvelukeskuksessa. Aikuissosiaalityössä ei selvityksemme perusteella ollut tällä hetkellä toimivia asiakasryhmiä. Esittelemme kootusti tämän hetkisiä sekä päättyneitä ryhmiä ja ryhmämuotoista työskentelyä. Esittely ei ole kattava, vaan siihen on voitu koota ainoastaan ne ryhmät, jotka haastatteluiden kautta tulivat esille. Lastensuojelu: Irti arjesta perheleiri ja vertaisryhmät. Rovaniemen kaupungin ja seurakunnan järjestämä perheleiritoiminta, joka on saanut alkunsa Yhteisvastuukeräyksen kautta. Perheet valitaan lähinnä lastensuojeluperustein, 15 perhettä enintään. Parina viime kesänä mukana on ollut myös kolme maahanmuuttajaperhettä. Etusijalla on perheet, jotka eivät ole olleet leirillä aiemmin. Perheleiri pidetään elokuussa ennen koulujen alkamista Norvajärven leirikeskuksessa, joka on seurakunnan omistama paikka. Leirin kesto on neljä päivää, maanantaista torstaihin. Leirillä on ollut omat kanavat lapsille, nuorille ja aikuisille: keskustelua, askartelua, yhdessä oloa, uintia, saunomista, kalastamista, ruokailuja jne. Leirin 10

päätteeksi seurakunnan järjestämä hartaus. Leirin jälkeen on koottu vertaisryhmät lapsille, nuorille ja aikuisille, tapaamisia ollut syksyn aikana 5 kertaa ja perheiden toiveena on, että vertaisryhmät jatkuisivat myös keväälle. Leirin ohjaajina on ollut vaihtelevasti eri koulutuksen saaneita henkilöitä, mm. sosiaalityöntekijöitä, perhetyöntekijöitä, päiväkodeista lastentarhaopettajia ja lastenhoitajia, seurakunnan diakoneja, erityisnuorisotyöntekijöitä ja lastenohjaajia. Suljettu ryhmä. Avohuollossa sosiaaliohjaajan persoonalliseen työskentelytapaan kuuluva ryhmämuotoinen asiakastyö. Ohjaaja on muodostanut poikaryhmiä, jotka ovat epävirallisia ja toimivat tarpeen mukaan. Poikien ikä vaihtelee alakoululaisista yli kahdeksaantoista ikävuoteen asti. Tapaamisia on kerran viikossa, kesto kuukasista vuosiin. Ryhmä on pienryhmä, jonka koko on maksimissaan 3-4 poikaa. Toiminnallinen ryhmä, jossa nuoret voivat käydä kuntosalilla, lasketella, retkeillä, uida, valokuvata jne. Toisinaan on ollut ulkopuolinen ohjaaja, jos toiminta vaatii erityisosaamista, esimerkiksi jousiammunnassa. Samantyyppistä toimintaa on myös jälkihuollossa. Suljettu ryhmä. Jälkihuollon itsenäistyville nuorille, omaan kotiin tai vasta muuttaneille nuorille on alkamassa vuoden alusta inforyhmä. Ryhmän koko on 4-6 asiakasta ja kaksi ohjaajaa. Ryhmässä käsitellään esimerkiksi omaan asuntoon muuttamiseen liittyviä kysymyksiä ja toimeentuloturvaa. Suljettu ryhmä. Perhepalvelukeskus: Avoin päiväkoti ja perheryhmät. Toiminta on tarkoitettu alle kouluikäisille lapsille ja heitä kotona hoitaville vanhemmille tai hoitajille. Avoin ryhmä. Isä lapsi-toiminta. Ryhmä on alle kouluikäisille lapsille ja heidän isille. Lapsilla on mahdollisuus leikkiä ja harjoitella sosiaalisia taitoja yhdessä toisten lasten ja aikuisten kanssa. Antaa mahdollisuuden vahvistaa isän ja lapsen suhdetta ja samalla äidille annetaan hengähdystauko. Toiminta on rentoa yhdessäoloa ja jutustelua arkisista asioista. Se perustuu aktiiviseen yhdessäoloon, jossa isät huolehtivat lapsistaan. Avoin ryhmä. Vauvavoimaa. Ryhmä on alle 1-vuotiaille ja heidän vanhemmillensa. Vanhemmat voivat keskustella mm. lapsiperheen arjen asioista ja lapsen kehityksestä toisten vanhempien ja alan ammattilaisten kanssa. Ryhmässä vierailee terveydenhoitaja ja perhetyöntekijä kerran kuukaudessa. Toiminta on yhdessäoloa, jossa vanhemmat huolehtivat lapsistaan. Avoin ryhmä. Perheneuvolan sijoitettujen tyttöjen ryhmä. Toiminnallinen ryhmä, jossa esimerkiksi näyttelemisen kautta käydään läpi vaikeita asioita, kuten sitä hetkeä, kun sosiaalityöntekijä tuli hakemaan uuteen kotiin. Suljettu ryhmä. Perheneuvolan erovanhempien lasten ryhmä. Yhteensä seitsemän tapaamista, joista ensimmäisellä ja viimeisellä kerralla vanhemmat mukana, jolloin annetaan palautetta. Osallistujia alun perin kymmenen, mutta kolme jatkoi loppuun asti. Ohjaajina on ollut perheneuvolan työntekijöitä. Suljettu ryhmä. Depressiokoulu. Perheneuvolan ja mielenterveystoimiston yhdessä järjestämä ryhmä pienten lasten äideille, jotka ovat kokeneet masennusta. Ohjaajina toimivat perheneuvolan psykologi ja mielenterveystoimiston sosiaalityöntekijä. Ryhmään ohjataan esimerkiksi perheneuvolan ns. ensitiimistä äitejä, joilla on masennusta ja väsymystä. Ryhmään otetaan 4-7 henkilöä. Tapaamisia on 8-9 kertaa ja yksi tapaaminen kestää 2 tuntia. Lisäksi myöhemmin on kaksi seurantakäyntiä. Depressiokoulussa osallistujat tekevät huomioita toisista ja keskustelevat niistä. Suljettu ryhmä. 11

Perhetupa Majakassa toteutetaan ennaltaehkäisevää ja ohjaavaa ryhmämuotoista perhetyötä. Majakan ryhmämuotoinen perhetyö tarjoaa kodinomaisen ympäristön, jossa toiminta suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä perheiden kanssa. Toiminnassa pyritään huomioimaan perheiden toiveet, voimavarat, taidot sekä lasten tarpeet ja kehitystaso. Kokoontuu kaksi kertaa viikossa, yhteensä 18 24 kertaa. Ryhmässä kerralla 5-7 perhettä. Toimintaa järjestetään keskustan perhepalvelukeskuksessa ja Saarenkylässä. Suljettu ryhmä. Majakka-ryhmiä suunnitteilla lisää eri kaupunginosiin. Rovaniemen työvoiman palvelukeskus (TYP): Ostopalveluna työvoimahallinnolta Työtä, toimintaa ja tulevaisuutta - ryhmäpalvelu. Suunnattu syrjäytymisvaarassa oleville nuorille, joilla on mielenterveysongelmia, esim. paniikkihäiriötä. Tapaamisia 3-4 kertaa viikossa. Toimintaan sisältyy myös esimerkiksi luonnossa liikkumista, teatterissa käynti ja ruuanlaittoa. 4.3 Rovaniemellä aiemmin toimineita ryhmiä Haastatteluissa työntekijät kertoivat ryhmistä, jotka ovat joskus toimineet Rovaniemellä, mutta erinäisistä syistä jatkoa ei ole tullut. Syinä on voinut mm. olla osallistujien puute, tarpeen katoaminen tai resurssipula. Osa on voinut olla muutaman kerran tapaamisia tai satunnaista kokeilua, osa pitkäkestoisempaa toimintaa. Lastensuojelu: Tarpeen mukaan kootaan yhteen vanhemmat, mikäli heidän lapsia yhdistää jokin ongelmakäyttäytyminen, esimerkiksi päihteet. Tavoitteena on kohdennettu interventio, jossa vanhemmat tulevat tietoiseksi ongelmasta ja työskentelevät yhdessä asian ratkaisemiseksi esimerkiksi asettamalla yhteiset rajat nuorille. Vanhemmat voivat saada vertaistukea toisiltaan. Termi-vertaisryhmä lapsille. Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien lasten vertaistukiryhmätoimintamalli Rovaniemen seudulla. Toimintaa käynnistetty ja suunniteltu 2006 2007. Tavoitteena oli antaa lapselle tietoa ja ymmärrystä vanhemman päihde- tai mielenterveysongelmasta, saada aikaan avoin vuorovaikutus ja kommunikaatio, omien tunteiden ja tarpeiden ilmaisu, arjessa selviytyminen, turvallisuus ja itsetunnon vahvistaminen sekä puuttuminen koulukiusaukseen. Avo- ja jälkihuollon nuorille toteutettiin kokkikurssi yhdessä Marttaliiton kanssa. Ohjaajina olivat Marttaliiton työntekijä ja lastensuojelun avohuollon sekä jälkihuollon sosiaaliohjaajat. Toisella kerralla ei saatu osallistujia tarpeeksi. Jälkihuollossa itsenäistyvien nuorten ryhmä, jossa tavoitteena olisi ollut käsitellä itsenäistymiseen liittyviä aiheita. Osallistujia ei tarpeeksi. Jälkihuollossa nuorten äitien ryhmä, aiheena oli lastenhoitoon liittyvät asiat ja vertaistuki. Ryhmän muodostamisen tarpeeseen ei kyetty vastaamaan riittävän nopeasti, jolloin osallistujia ei ollut tarpeeksi. Rovaniemen työvoiman palvelukeskus (TYP): Naisten ja miesten ryhmät. Keskusteluryhmiä. (Ostopalveluna työvoimahallinnolta) 12

Nuorten päihdeongelmaisten ryhmä sekä romaninuorten ryhmä, yhdessä aikuissosiaalityön kanssa. (Ostopalveluna Romotkelta). Ryhmä koottiin aikuissosiaalityön suurimpien asiakasryhmien pohjalta. Osallistujat eivät sitoutuneet loppuun asti, mutta toiminta tuotti työntekijöille tietoa asiakasryhmiin liittyvistä asioista. 4.4 Muiden tahojen toteuttamia ryhmämuotoisia palveluja Haastatteluissa työntekijät kertoivat, että usein asiakas ohjataan esimerkiksi kolmannen sektorin tarjoamiin ryhmiin. Näin on esimerkiksi aikuissosiaalityössä. Monet työntekijät kokivat olevansa hyvin perillä siitä, millaisia ryhmämuotoisia palveluita kullakin järjestöllä on ja kokivat, että ryhmiin ohjaaminen on luonnollinen osa asiakkaan kanssa työskentelyä. Alla esittelemme niitä muiden tahojen kuin Rovaniemen kaupungin toteuttamia ryhmämuotoisia toimintoja, jotka haastatteluissa tulivat esille. Esittely ei ole kattava, mutta ainakin näiden toimintojen olemassaolosta kaupungin työntekijät ovat tietoisia ja ovat ohjanneet asiakkaitaan niiden pariin. Rovaniemen AA-kerho Kaksi ryhmää, joilla tapaamisia 3-6 kertaa viikossa. Mielenterveysyhdistys Balanssi ry. Useita erilaisia ryhmiä Hupakot: Naisten ryhmä, suljettu ryhmä. Ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoiden vertaistukiryhmä. Ryhmässä keskustellaan arjen jaksamisesta: opiskelusta, ihmissuhteista, terveydestä ja hyvinvoinnista, harrastuksista sekä muista ryhmän osallistujia kiinnostavista aiheista. Kaksisuuntaisten ryhmä. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hallintakurssi perustuu työkirjatyöskentelyyn. Kurssilla on mahdollisuus saada tukea toisten kokemuksista, ymmärtää elämän rytmien merkitys ja tunnistaa ensioireet sekä löytää selviytymis- ja hallintakeinoja. Ryhmä toimii pienryhmänä ja kokoontuu kerran viikossa. Kokoontumiskerran kesto on 60-90 min. Kokoontumiskertoja on yhteensä 9. Psyykkisesti sairastuneiden omaisten ja läheisten ryhmä. Ryhmän tavoitteena on kokemusten jakaminen, rohkeuden ylläpitäminen, vertaistuki, sosiaalisen verkoston vahvistuminen ja tiedon saaminen psyykkisistä sairauksista, hoidoista ja kuntoutuksesta sekä tarjolla olevista tukipalveluista. Mannerheimin Lastensuojeluliitto Tarvittaessa vertaistukiryhmiä (esim. avioeron kokeneille vanhemmille että heidän lapsilleen) Rovaniemen Monitoimikeskus-säätiö (Romotke) Kuntouttavassa työtoiminnassa kerran viikossa ryhmäpäivä. Toiminnan sisältönä on asiapitoiset ja ajankohtaiset aiheet sekä tutustumiset. Lisäksi yksilölliset, tarpeen mukaiset pienryhmät mm.: Liikunta-iltapäivät ja Rentoutus-ryhmät, ATK- ja työnhakuryhmät, Tutorryhmä sekä muut erityisryhmät (esim. laihdutus, päihde, depressio). 13

Nuorten työpaja, osana MeToo-hanketta, 2008-2010. Ryhmätoiminta yhtenä toiminnan muotona. Rovalan setlementti ry Erityisnuorisokeskus Erkki. Pienryhmätoimintaa tarjolla sekä nuorille että vanhemmille. Ryhmiin ohjaudutaan eri tahojen välityksellä, kuten koulu-, sosiaalija nuorisotoimen kautta. Ryhmissä on 2 ohjaajaa ja 2-6 nuorta. Ryhmät ovat toiminnallisia ja kokoontuvat n. kerran viikossa 1-2 tuntia kerrallaan. Ryhmän kesto muutamasta kuukaudesta pariin vuoteen. Ryhmät ovat suljettuja. Lapin nuorten päihde- ja huumeklinikka Romppu kautta ollut aikoinaan vanhempien ryhmä, kun tietyllä alueella esiintyi nuorilla päihdeongelmia. Ryhmä toimi kirjallisuusryhmän nimellä, mutta taustalla olivat lasten päihteiden käyttö taustalla. Nuppu. Tyttöjen ryhmä yhteistyössä Rompun hanketyöntekijän kanssa Rovaniemen seurakunta Huumeidenkäyttäjien läheisten illat. Vertaistukiryhmä, keskustelua. Rovaseudun Yksin- ja Yhteishuoltajat ry TUIKE on vertaistukea äideille, jotka ovat olleet lastensa kanssa alusta asti yksin. Kokoontuu joka kuukauden viimeinen lauantai klo 10.00 12.00. Lapin ensi- ja turvakoti ry Tuuliassa avomuotoista perhekuntoutusta, jossa yhteisöllistä ryhmätoimintaa ja vertaistukea. 14

5 RYHMÄTOIMINNAN ARVIOINTIA JA KEHITTÄMISTARPEI- TA 5.1 Työntekijöiden kokemuksia ryhmätoiminnan hyödyistä Selvitystyön tuloksena voidaan todeta, että ryhmämuotoista asiakastyötä on Rovaniemen kaupungissa suhteellisen vähän. Olemassa olevat rakenteet ovat pitkälti yksittäisten kiinnostuneiden työntekijöiden tai hankkeiden varassa. Kaupungin oman toiminnan lisäksi luotetaan tiettyihin ostopalveluihin sekä kolmannen sektorin tarjoamiin palveluihin. Vaikka toiminta onkin suhteellisen vähäistä, pitävät ryhmämuotoista asiakastyötä tekevät työntekijät toimintaa tarpeellisena ja hyvin perusteltuna. Ryhmämuotoinen asiakastyö soveltuu monenlaisille asiakasryhmille. Osan mielestä voi jopa pohtia, onko asiakasryhmää, jolle se ei lähtökohtaisesti soveltuisi ollenkaan, vaikka työskentelyn hyödyt ja tarpeet arvioidaan tietysti aina asiakaskohtaisesti. Ryhmämuotoinen asiakastyö ei välttämättä vähennä yksilötyöskentelyn tarvetta, mutta auttaa asiakasta muulla tavoin. Työntekijät kertoivat, että ryhmämuotoisen työskentelyn hyödyt ovat usein siinä, että asiakas saa vertaistukea, hänen sosiaaliset taitonsa kehittyvät ja ryhmän jäsenten kautta oma elämäntilanne ikään kuin normalisoituu. Vertaisen kokemukset ovat voimallisia ja vaikuttavat asiakkaisiin usein voimakkaasti. Ryhmätoiminta tuottaa verkostoitumista saman asian kokeneiden kanssa. Toisaalta työntekijät toivat esille, että aina verkostoituminen ei välttämättä ole toivottavaa. Erityisesti toiminnalliset ryhmät tuovat asiakkaille uudenlaisia ja positiivisia kokemuksia sekä parantavat sosiaalisia taitoja. Ryhmissä saatetaan käydä retkellä tai teatterissa, nautitaan luonnosta tai laitetaan ruokaa. Ruoka onkin osoittautunut tärkeäksi ihmisiä yhdistäväksi elementiksi ryhmätoiminnassa. Kootusti voidaan todeta, että asiakkaalle koituvat hyödyt ryhmämuotoisesta työskentelystä voivat olla seuraavankaltaisia: - vertaistuki, - kaveri- tai ystävyyssuhteiden syntyminen - yksinäisyyden vähentyminen - kokemukset yhdessä olosta, hauskat hetket ja arjesta irtautuminen - osallisuuden kokemus, - omaan elämäntilanteeseen liittyvien ilmiöiden tietynlainen normalisoituminen - rytmi ja rutiinit, kotoa liikkeelle lähteminen - fyysinen kunnon parantuminen ja jaksaminen (erityisesti liikunnalliset ryhmät), - uusien asioiden ja tilanteiden kokeminen, sosiaalisten taitojen kehittyminen - voimaantuminen - turvallisuuden tunne. Mikä ryhmämuotoisessa työskentelyssä on työntekijöiden mielestä tärkeää? Työntekijöiden kokemuksissa asiakkaan luottamus sekä toiminnan säännöllinen ja riittävä kesto ovat tärkeitä asioita. Sekä työntekijän että asiakkaan on sitouduttava toimintaan, jotta se onnistuisi. Ryhmämuotoisen toiminnan tavoitteiden asettaminen on myös olennaisen tärkeää. 15

Työntekijät kertovat, että myös heille ryhmämuotoinen asiakastyö tuottaa iloa elämään, sillä ryhmissä on vaikeista asioista huolimatta usein paljon naurua, mitä yksilökohtaisessa työskentelyssä ei välttämättä aina ole samalla tavalla. Ryhmämuotoisessa toiminnassa työntekijä joutuu usein laittamaan myös itsensä peliin työntekijänä ja ihmisenä. Toiminnan kautta työntekijä voi saada erilaisen käsityksen asiakkaasta ja se voi tuoda omaan työhön erilaista ulottuvuutta ja näin ollen parantaa myös työssä jaksamista. Esimerkiksi vertaisryhmän ohjaajana sosiaalityöntekijä näyttäytyy asiakkaalle muun roolin kuin vain viranomaisen tai päätöksentekijän roolin kautta. Tämä voi edesauttaa luottamuksellisen kumppanuussuhteen syntymistä. Haastatteluissa tuli esille, että ryhmämuotoinen toiminta voi pitkällä aikavälillä helpottaa asiakaspainetta, jos työskentelymuoto vastaa asiakkaan tarpeisiin ja elämäntilanteeseen. Ryhmätoiminnalla paikataan myös tukihenkilöiden puutetta, sillä tukihenkilöitä on ollut viime vuosina vaikea saada. Toimintamuodon soveltuvuuden arviointi asiakkaan elämäntilanteeseen on tärkeää. 5.2 Työntekijöiden kokemuksia ryhmämuotoisen toiminnan esteistä Ryhmämuotoisen asiakastyön vähäinen määrä liittyy osittain siihen, että se ei kuulu sosiaalialan vakiintuneeseen osaamisalueeseen tai työskentelytapaan (ks. Kananoja 2007). Tekemiemme haastattelujen perusteella erityisesti lastensuojelussa, aikuissosiaalityössä ja perhesosiaalityössä työntekijät kokevat, että ryhmämuotoinen työskentely istuu varsin huonosti heidän päivittäiseen työhönsä. Sosiaalityötä on monesti syytetty toimenpidekeskeisyydestä, mikä saattaa liittyä ryhmämuotoisen asiakastyön vähäisyyteen siinä mielessä, että sen ulkopuolelle jää pitkälti kaikki ne toimenpiteet (esim. toimeentuloturva, huostaanotto, lapsen sijoitus, isyyden selvittäminen), joita erityisesti sosiaalityöntekijät tekevät. Näin ollen perinteiset tekemisen ja toimimisen tavat ohjaavat työn sisältöä ja rajaavat käytössä olevia työmenetelmiä. Ryhmämenetelmien käyttöönotto vaatisi rohkeutta toisin tekemiseen ja myös uuden opettelua. Haastatteluiden pohjalta voidaan todeta, että keskeistä on, minkälaisen tuen työntekijä omalta organisaatioltaan, esimieheltään ja muilta työntekijöiltä erilaisten menetelmien hyödyntämiseen saa. Esimerkiksi tilaaja-tuottajamalli saattaa paikoin toimia ryhmämuotoisen asiakastyön esteenä. Osa työntekijöistä toi tämän esille haastatteluissa sillä tavoin, että heidän roolinsa on enemmänkin ohjata asiakkaita erilaisten vertais- ja muiden ryhmien pariin kuin itse ohjata ryhmiä. Kun muut tahot jo tarjoavat ryhmämuotoista toimintaa, josta myös heidän asiakkaansa hyötyvät, niin miksi olisi edes järkevää tehdä asioita päällekkäin. Haastatteluissa työntekijät korostivat, että heidän asiakkaittensa elämäntilanteet ovat siinä määrin kuormittuneita, vaikeita ja sensitiivisiäkin, etteivät asiakkaat edes halua olla niiden osalta tekemisissä muiden sosiaalitoimiston asiakkaiden tai edes työntekijöiden kanssa. Tähän liittyy erityisesti sosiaalityöntekijöiden rooli viranomaisina ja siten myös vallan käyttäjänä suhteessa asiakkaaseen. Asiakasta voi olla vaikea saada ryhmään mukaan, mikäli asiakkuus itsessään koetaan vastentahtoisena tai epätoivottuna. Haastatteluissa tuotiin myös esille, kuinka osa asiakkaista on varsin hankalasti ryhmäytettävissä. Esimerkiksi vaikea päihdeongelma tai sosiaaliset pelot voivat toimia merkittävinä esteinä ryhmään osallistumisessa. 16

Nähdäksemme työntekijöiden esiintuomat näkemykset ryhmätoiminnan esteistä ovat ainakin osittain kietoutuneena kysymykseen siitä, miksi ryhmämuotoinen työskentely voisi olla asiakkaalle hyödyllistä ja auttaa häntä omassa elämäntilanteessaan. Monet ryhmätoimintaan osallistumisen esteet (esim. sosiaaliset pelot, syrjäytyminen, puutteet sosiaalisissa taidoissa) ovat juuri niitä asiakkaiden elämässä olevia ongelmia, joita ryhmässä olemisen kautta voitaisiin ratkaista. Monen asiakkaan kohdalla ryhmän löytyminen olisi tärkeää vertaistuen, yksinäisyyden helpottamisen ja osallisuuden kokemuksen saamiseksi. Asiakkaiden motivointi ja sitoutuminen ryhmään on tärkeä osa ryhmän tavoitteiden onnistumista. Työntekijät kertoivat, että monesti ryhmän osallistumista täytyy valmistella pitkään ja huolellisesti, eikä se siltikään välttämättä onnistu kaikkien asiakkaiden osalta. Osa voi jättäytyä ryhmästä pois sen toiminnan aikana. Usein onkin tarpeen, että työntekijä saattelee asiakkaan ryhmään tai osallistuu ryhmän toimintaan asiakkaan kanssa. Erityisesti nuorten kohdalla hyväksi tavaksi on koettu ns. pehmeä lasku ryhmään. Ohjaaja työskentelee ensin esimerkiksi kahden nuoren kanssa, ja sitten kun nuori on saanut kokemusta muiden nuorten kanssa olemisesta ja itselleen varmuutta, niin sitten voidaan ajatella pienryhmän toimintaan osallistumista. Työntekijöiden kokemuksen mukaan heillä on kuitenkin liian vähän aikaa ja resursseja motivoida asiakkaita osallistumaan ryhmiin. Toisinaan ryhmät nähdään nopeana ratkaisuna saada tilastoja ja toimia kustannustehokkaasti. Haastatteluiden perusteella tilanne näyttäytyy toisenlaisena. Ryhmämuotoinen työskentely ei yleensä säästä juurikaan työntekijän työaikaa, sillä se ei välttämättä poista yksilökohtaisen työskentelyn tarvetta. Sosiaalialalla toimivat ryhmät ovat yleensä suhteellisen pieniä, maksimissaan noin kuusi henkilöä mutta yleensä n. 4-5 asiakasta kerrallaan. Ryhmän toiminnan suunnittelu, toteutus ja sen arviointi vie myös suhteellisen paljon työaikaa. Työntekijät toivatkin esille, että suuren asiakasmäärän vuoksi ryhmän toiminnan suunnitteluun ei ole riittävästi aikaa, sillä työntekijöiden aika menee päätöksentekoon ja selvittelyyn (lastensuojelutarpeen selvitykseen jne.). Haastatteluissa tuotiin esille, että työntekijöillä ja organisaatiolla tulisi olla riittävän nopea reagointivalmius ryhmän muodostamiseen silloin, kun useammalla asiakkaalla olisi tarvetta ryhmämuotoiseen työskentelyyn tai vertaistukeen. Tämä edellyttäisi, että ryhmämuotoinen työskentely olisi luonteva osa asiakkaan palvelusuunnitelman laadintaa ja että työntekijöillä olisi mahdollisuus reagoida asiakkaiden tarpeisiin. Lisäksi tieto asiakaskunnan tarpeista tulisi liikkua työntekijöiden keskuudessa. Keskeisinä toiminnan esteinä työntekijät kokivat soveltuvien tilojen, välineiden ja toimintabudjetin puuttumisen. Ryhmämuotoinen toiminta vaatii siihen soveltuvat tilat sekä usein pienen rahoituksen onnistuakseen. Lisäksi työntekijät toivoivat, että ryhmämuotoista työskentelyä tuettaisiin myös työyhteisössä ja sen suunnitteluun varattaisiin riittävästi työaikaa. Toiminnallisena esteenä voi olla myös liian jäykät työaikajärjestelyt, sillä painetta iltaisin ja viikonloppuisin toteutettavaan ryhmätoimintaan on olemassa. Lasten ja nuorten ryhmien osalta keskeinen toiminnan onnistumisen edellytys on, että vanhemmat sitoutuvat ryhmän toimintaan ja mm. lasten kuljettamiseen. 17

5.3 Koulutuksen ja tiedon tarve ryhmien käytöstä Haastatteluissamme kysyimme, minkälaista tarvetta työntekijöillä oli saada koulutusta ryhmän käyttöön osana sosiaalialan työtä. Osalla työntekijöistä on vankkaa osaamista ryhmämenetelmien käyttämiseen, mutta osalla oman peruskoulutukseen sitä ei ole sisältynyt joko ollenkaan tai hyvin vähän. Myös hankitussa täydennyskoulutuksessa on suuria eroja. Osalla ryhmien ohjaaminen on luontainen osa työtä, jolloin työ itsessään on ainakin osittain opettanut ryhmien käyttöön. Kootusti voi todeta, että keskimäärin sosiaaliohjaajilla ja perhetyöntekijöillä on paremmat valmiudet sekä koulutuksen että kokemuksen puolesta ryhmämenetelmien käyttämiseen kuin sosiaalityöntekijöillä. Monet sosiaalityöntekijät saattavat kokea, että perusvalmiudet menetelmän käyttöön on kyllä saatu sosiaalityön peruskoulutuksesta, mutta heillä ei välttämättä ole täydennyskoulutuksen kautta hankittua osaamista tiettyjen menetelmien käyttöön. Myös kokemus ryhmien ohjaamisesta puuttuu. Saattaa olla, että eri sosiaalityön alueiden (lastensuojelu, aikuissosiaalityö jne.) työntekijät ovat erilaisessa asemassa sen suhteen, minkä verran ja minkälaista täydennyskoulutusta heille on tarjolla. Haastatteluissamme mainittuja koulutuksia olivat mm. Verttivertaisryhmäohjaajan koulutus, läheisneuvonpito, tulevaisuuden muistelu ja verkostotyö. Menetelmiin liittyvien ns. täsmäkoulutusten suhteen tärkeää olisi lisäksi saada tietoa siitä asiakasryhmästä tai elämäntilanteesta, jonka parissa kyseistä menetelmää aiotaan soveltaa. Osa sosiaalityöntekijöistä ei koe kaipaavansa koulutusta ryhmämenetelmien käyttöön, koska eivät koe tarvitsevansa sitä omassa työssään. Sosiaalityöntekijät hahmottavat sosiaaliohjaajien tai perhetyöntekijöiden kanssa olevan työparityöskentelyn kautta niin, että sosiaalityöntekijän tehtävänä on kertoa asiakkaille ryhmistä ja ohjata asiakkaita ryhmiin, mutta että ryhmien ohjaaminen kuuluu enemmän ohjaajien työhön. Myös ohjaajien kokemuksen mukaan ryhmätoiminnan suunnittelu ja vetäminen on varsin ohjaajalähtöistä, vaikka toisaalta sosiaalityöntekijän osallistuminen olisi hyödyllistä työntekijälle ja edesauttaisi asiakkaan elämäntilanteen parantumista. Toisaalta ryhmän käyttö sosiaalialan työssä on selkeästi myös työntekijän persoonaan liittyvä asia, eivätkä kaikki työntekijät koe menetelmää omakseen. Ryhmätyö onkin vain yksi sosiaalityön menetelmä, eikä kaikkien näin ollen olekaan tarvetta ottaa sitä haltuun. Ongelmana on kuitenkin, jos työyhteisössä kellään ei ole ryhmätyöhön liittyvää menetelmällistä osaamista. Tällöin tärkeä menetelmä uhkaa jäädä kokonaan hyödyntämättä. Rovaniemen perheneuvolassa on käytössä hyvin toimiva malli, jossa ryhmän ohjaamisesta on kerrallaan vastuussa kaksi työntekijää, yksi aiemmin mukana ollut ja toinen ensimmäistä kertaa mukana oleva. Näin ryhmän ohjaamisen taito siirtyy työntekijältä toiselle, eikä työyhteisössä oleva osaaminen ole niin haavoittuvaa esimerkiksi mahdollisten sairaslomien tai virkavapauksien sattuessa. Osa kaupungin työntekijöistä kokee, että tietoa parhaillaan toiminnassa olevista ryhmistä on saatavilla riittävästi, mutta osa kokee tässä olevan puutteita. Lisäksi tieto on hajanaisesti saatavilla, joten esimerkiksi netissä oleva ajantasainen tieto Rovaseudulla toimivista ryhmistä voisi olla tarpeellinen. Ongelmana on, kuka sivustoa voisi päivittää ja miten varmistettaisiin sivuston ajantasaisuus. Lisäksi on tarvetta sille, että jonkin uuden 18

ryhmän käynnistyessä työntekijä voisi käydä esittelemässä toimintaa muille työntekijöille, jotta he osaisivat ohjata omia asiakkaitaan ryhmän pariin. 5.4 Haastatteluissa esiinnousseet tarpeet erilaisille ryhmille Haastatteluissa työntekijät toivat esille toiveita ja tarpeita ryhmämuotoisesta toiminnasta, joita olemme koonneet oheen. Esitetyt tarpeet ovat hyvin monentasoisia ja - kirjaviakin: Osa on haastattelutilanteessa syntyneitä ideoita tai havaintoja siitä keille ryhmämuotoisesta toiminnasta voisi olla hyötyä. Osa huomioi myös asiakkailta saamaa palautetta ja mietti tarpeita sitä kautta. Osa näistä saattaa olla myös menneitä, mutta hyväksi havaittuja kokeilua. Vertaistukiryhmiä: sijoitetut lapset ja nuoret (tyttöjen ja poikien ryhmät) perhehoitajat PRIDE-koulutuksen käyneet eroperheen vanhemmat yksinhuoltajavanhemmat parisuhdeväkivalta nuoret äidit lastensuojeluperheiden vanhemmat (ennalta ehkäisevänä toimintana) huostaan otettujen lasten vanhemmat erityislasten (ADHD jne.) vanhempien ryhmä Eri teemoihin tai elämänongelmiin liittyvät ryhmät: Peli- ja internetriippuvaisuus Parisuhdeväkivalta Ruuanlaittokursseja (esim. jälkihuollon nuoret, työttömät) Inforyhmiä (esim. jälkihuollon nuoret) Matalan kynnyksen toiminnallisia ryhmiä: Asiakkaille, joita eivät voi kuntonsa puolesta sitoutua mihinkään toimenpiteeseen (esim. kuntouttava työtoiminta) Mielenterveyteen (esim. paniikkihäiriöihin ja sosiaalisiin pelkoihin) ja päihteisiin liittyviä ryhmäpalveluita aikuisille Eri kaupunginosissa toimivia asukastupia tai vastaavia avoimia ryhmiä yhteisöllisten työmenetelmien toteuttamiseksi Asiakasryhmät palautteen keräämiseksi: Bikva-asiakasryhmien käyttäminen vakituisesti oman toiminnan ja työn kehittämiseksi. 19

6 JOHTOPÄÄTÖKSET Selvityksemme tavoitteena on ollut selvittää: 1) millä tavoin ryhmämuotoisuutta hyödynnetään sosiaalialan työssä, 2) minkälaisia kokemuksia työntekijöillä ryhmistä on sekä 3) minkälaisia toiveita, tarpeita ja ideoita työntekijöillä on ryhmien käyttöön. Selvityksen tarkoituksena on ollut toimia ikään kuin eräänlaisena lähtölaukauksena ryhmämenetelmien kehittämistyölle luomalla kuvaa Rovaniemen kaupungin työntekijöiden kokemuksista ryhmämuotoisesta työstä ja ryhmämenetelmien kehittämistarpeista. Selvityksen tiedonkeruu perustui ryhmähaastatteluihin, joka ei välttämättä ollut paras käytettävissä oleva metodi olemassa olevan tiedon kokoamiseksi. Se kuitenkin mahdollisti laajan työntekijäjoukon tavoittamisen selvityksen tekemiseen käytettävissä olleiden aikarajoitteiden puitteissa. Selvitys tuottaa yleisen katsauksen ryhmämuotoisen asiakastyön tilaan ja kehittämistarpeisiin Rovaniemen kaupungin aikuissosiaalityössä, lastensuojelussa, perhepalvelukeskuksessa ja työvoiman palvelukeskuksessa työntekijöiden kokemusten kautta. Selvityksen perusteella voidaan todeta, että moniammatillisuus ja verkostotyöskentely ovat läsnä sosiaalialan työssä jatkuvasti, mutta varsinaista ryhmämuotoista asiakastyötä on suhteellisen vähän. Rovaniemen kaupungin sosiaalialan työssä monet ryhmämuotoiset toiminnot ovat yksittäisten työntekijöiden kiinnostuksen perusteella syntyneitä sekä sen varassa toimivia. Ryhmien tarjonta vaihtelee eri sosiaalityön alueilla suhteellisen paljon. Eniten selvityksemme mukaan ryhmämuotoista työskentelyä ja ryhmäpalveluita Rovaniemellä on perhepalvelukeskuksessa. Erityisesti avoimessa päiväkodissa on runsaasti avoimia ryhmiä, joihin kuka tahansa voi osallistua. Vakiintuneesti toimivaa ryhmämuotoista asiakastyötä on jonkin verran perheneuvolassa, perhetupa Majakka sekä kerran vuodessa toteutettava perheleiri ja siihen liittyvät vertaisryhmät. Sosiaaliohjaajat ja perhetyöntekijät käyttävät sosiaalityöntekijöitä enemmän ryhmiä työmenetelmänä kuin sosiaalityöntekijät. Osa sosiaalityöntekijöistä ei koe, että ryhmät olisivat osa heidän toimenkuvaansa, erityisesti näin on sosiaalitoimiston sosiaalityössä (lastensuojelu, aikuissosiaalityö). Sosiaalityöntekijän viranomaisrooli tuottaa työntekijöiden kokemuksissa tietynlaisen esteen ryhmätoimintaan. Nähdäksemme osa siitä, että ryhmämenetelmiä ei koeta mahdollisiksi omassa työssä selittyy toimintakulttuuriin liittyvillä tekijöillä mutta myös kokemuksen puutteella. Jos ei ole kokemusta ryhmän käytöstä ja ohjaamisesta, voi myös olla vaikea mieltää, minkälaisia vaikutuksia se tuottaisi. Näin ollen olisi tärkeää, että yhä useammalla työntekijällä olisi mahdollisuus kokeilla ryhmämenetelmien käyttämistä omassa työssään. Kiinnostus menetelmän käyttämiseen on myös työntekijän persoonaan liittyvä kysymys, mutta olisi tarpeellista tunnustaa, että ryhmätyö voi olla luonteva osa myös sosiaalityöntekijän työnkuvaa. Miksi ryhmämuotoinen asiakastyö ja ryhmämenetelmien kehittäminen olisi tärkeää? Nähdäksemme mikään menetelmä ei tulisi olla itseisarvo sinänsä, vaan tulisi pohtia sitä, mitä sillä voidaan kussakin tilanteessa saavuttaa. Ryhmämenetelmien kehittäminen on monesti lähtenyt siitä, että on ollut tarve vastata asiakkaiden psykososiaalisen tuen tarpeeseen ja perinteiset menetelmät on koettu riittämättömiksi. Ryhmämenetelmillä voidaan vastata asiakkaiden tarpeisiin vertaisuuden ja osallisuuden vahvistumisen kautta. 20