1 KOUVOLAN HOVIOIKEUDELLE VALITUS Valittaja Vastapuoli Saunasampo Oy (entinen Sauna Site Oy) Suomen Kylmäpussi Oy c/o toimitusjohtaja Tapio Yli-Kovero Päiviöntie 10 12400 TERVAKOSKI puh. 050-61 331 fax. 019-754433 Janakkalan Teollisuusalueet Oy c/o AA Erkki Pusa Uudenmaankatu 32-34 D 7 05800 Hyvinkää Asia Valitus Riihimäen käräjäoikeuden tuomioon nro 04/1129 28.6.2004, 03/409 (yhdistetty asia nro 03/47) Vireille 10.1.2003 Vaatimukset Valittaja vaatii koko tuomion kumoamista ja valittajan jäljempänä eriteltyjen oikeudenkäyntikulujen korvaamista sekä vahingonkorvausta jäljempänä eritellysti.
2 Perustelut 1. Riidattomat tosiseikat ja tapahtumien kulku 1. Todistaja, Saunasampo Oy:n konkurssipesän asiamies Leena Kenttämies lähetti konkurssin asettamispäivänä 30.4.2002 (tiistai) faxin konkurssista Saunasampo Oy:n vuokranantaja Janakkalan Teollisuusalueet Oy:lle (JTA). 2. Saunasampo Oy:n ja Suomen Kylmäpussi Oy:n toimitusjohtaja Tapio Yli-Kovero ja JTA:n toimitusjohtaja Markus Myhrberg keskustelivat liiketoiminnan jatkamisesta heti Vapun jälkeen 2. toukokuuta, jossa yhteydessä Tapio Yli-Kovero esitti vuokrasuhteen jatkamista toisen yhtiön nimissä, mikäli saa ostetuksi Saunasampo Oy:n liiketoiminnan konkurssipesältä. 3. JTA:n edustajat Myhrberg ja AA Pusa kertoivat oikeuden istunnossa JTA:n hallituksen käsitelleen Saunasampo Oy:n konkurssia kokouksessaan 7.5.2002 (seuraavan viikon tiistai), jossa kokouksessa päätettiin käyttää asianajan palveluksia konkurssiin liittyvissä asioissa. 4. JTA:n hallitus on kokouksessaan 26.8.2002 käsitellyt Tapio Yli-Koveron ehdotusta yhdistää olemassa olevat vuokrasopimukset yhdeksi Sauna Site Oy:n kanssa solmituksi sopimukseksi. 5. Sauna Site Oy (nykyinen Saunasampo Oy) sai 15.9.2002 AA Pusan 13.9.2002 allekirjoittaman kirjeen, jossa tämä ilmoitti, ettei JTA:n hallitus hyväksynyt vuokrasopimusten yhdistämistä eikä suostunut tekemään minkäänlaista sopimusta Yli- Koveron yhtiöiden kanssa sekä määräsi Sauna Site Oy:n poistumaan huoneistosta 30.9.2002 mennessä. Yllä olevien tosiseikkojen perusteella on ilmeistä, että toimitusjohtaja Markus Myhrberg ei JTA:n hallituksen kokouksessa 7.5.2002 kertonut hallitukselle Tapio Yli-Koveron 2.5.2002 Myhrbergille tekemästä ehdotuksesta jatkaa liiketoimintaa eikä syntyneeksi väitetystä sopimuksesta. Myhrberg ei oikeudessa kertonut, miksi hän kertonut Yli-Koveron ehdotuksesta ja väitetystä sopimuksesta JTA:n hallitukselle. Myhrberg ei myöskään kertonut Yli- Koverolle, sitä että ei ole kertonut asiasta JTA:n hallitukselle. Kun asian kertominen sekä JTA:n hallitukselle että Yli-Koverolle pitkittyi ja pitkittyi, päätyi Myhrberg asianajajan käyttöön asian esittämisessä Yli-Koverolle, ilman minkäänlaista keskustelua Yli-Koveron kanssa. 2. Vuokrasopimuksen syntyminen Valittaja toteaa lyhykäisyydessään kyseen olevan siitä onko suullisesti sovittu vuokrasopimuksesta ja voiko vuokrasopimuksen kiistää sen jälkeen kun sitä on yli 4
3 kuukautta sovellettu niin, että molemmat osapuolet ovat menetelleet vuokrasopimuksen mukaisesti. Yleisen oikeuskäsityksen ja kauppatavan mukaan suullinen sopimus on pätevä silloin kun molemmat osapuolet sen tunnustavat ja toisen osapuolen kiistäessä silloin, kun sopimuksen solmimisella on ollut todistajia tai jos molemmat osapuolet ovat toimineet sopimuksen mukaisesti. Suullisen sopimuksen osalta kyse on siitä sopivatko konkurssiin menneen Saunasampo Oy:n toimitusjohtaja Tapio Yli-Kovero ja Janakkalan Teollisuusalueet Oy:n (JTA) toimitusjohtaja Markus Myhrberg välittömästi konkurssiin asettamisen jälkeen siitä, että Tapio Yli-Kovero voi jatkaa entisin ehdoin toisen yrityksen puitteissa entistä toimintaa, jos hän saa ostetuksi konkurssipesältä konkurssiin menneen Saunasampo Oy:n liiketoiminnan. Kiistatonta asiassa on, että Tapio Yli-Kovero kysyi välittömästi konkurssin jälkeen Markus Myhrbergiltä, voiko hän jatkaa liiketoimintaa entisin ehdoin toisen yhtiön nimissä ja että hän maksaa kaikki rästivuokrat niin, ettei JTA:lle aiheudu vahinkoa konkurssista. Tähän liittyen Yli-Kovero kertoi maksaneensa välittömästi ennen konkurssia neljän kuukauden rästivuokrat. Yli-Koveron mukaan Myhrberg sanoi sen käyvän päinsä, minkä Yli-Kovero tulkitsi sopimukseksi asiasta. Myhrberg on myöntänyt kyseisen keskustelun käydyksi ja sisällöltään oikeaksi lukuun ottamatta sitä, että olisi suostunut pyyntöön. Keskustelun aikana paikalla ollut todistaja Forss sanoi todistuksessaan kahteen kertaan Myhrbergin sanoneen vuokrasopimuksen jatkamisen käyvän päinsä. Kun vastaajan asiamies useaan otteeseen kysyi Forssilta käyttikö Myhrberg juuri noita sanoja, sanoi Forss pitkän harkinnan jälkeen, ettei voi olla aivan varma kaksi vuotta aiemman keskustelun sanamuodoista mutta että hänelle jäi tuollainen vaikutelma keskustelusta, minkä hän yksikäsitteisesti toisti ilman varauksia uudelleenkin kysyttäessä. Tämä Forssin lausuma on aivan eri asia kuin käräjäoikeuden sanonta, "Sanavalintoja Forss ei kyennyt muistamaan, muttei Myhrberg ainakaan ollut kieltänyt Yli-Koveron ehdotuksia." Forss oli paikalla myös silloin, kun Yli-Kovero elokuun alussa kysyi mahdollisuudesta yhdistää olemassa olevat vuokrasopimukset, johon kysymykseen Muhrberg ei ottanut kantaa. Tuolloin ei keskustelusta mitenkään käynyt ilmi ettei, kyseisiä sopimuksia olisi ollut olemassa, vaan kyse oli olemassa olevien sopimusten yhdistämisestä. JTA ei ole mitenkään asettanut kyseenaliseksi Forssin luotettavuutta todistajana. Käräjäoikeuden selostus asiasta: "Yli-Koveron ja Forssin kertomuksista selviää, että keskusteluja vuokrasopimuksen solmimiseksi tai niiden jatkamiseksi ja myöhemmin yhdistämiseksi oli käyty Myhrbergin kanssa. Kuitenkaan niitä ei voida pitää nimenomaisina sopimusneuvotteluina. Myhbergin ei ole kantajanyhtiön edustajana, sen toimitusjohtajana selvitetty antaneen Yli-Koveron
4 nimenomaiseen tarjoukseen vuokrasopimuksen solmimisesta entisin ehdoin myöntävää vastausta. Uutta sopimusta ei ole näytetty syntyneen Myhrbergin ja Yli-Koveron välisissä neuvotteluissa." Käräjäoikeuden selostus asiasta antaa väärän kuvan asioiden kulusta. Yli-Koveron ja Forssin kertomusten mukaan mitään neuvotteluita ei käyty lukuun ottamatta välittömästi konkurssin jälkeen tapahtunutta asiasta sopimista, jossa yhteydessä ei neuvoteltu sanan tarkoittamassa mielessä, vaan sovittiin asiasta Yli-Koveron ehdotuksen mukaisesti. Oikeuden perusteluista s. 9 on käytetty sellaista sanamuotoa, että siitä saa käsityksen että Myhrberg olisi kertonut Yli-Koverolle, että hänellä ei ole valtuuksia sopia asiasta ilman JTA:n hallituksen päätöstä. Tätä Myhrberg ei sanonut Yli-Koverolle eikä väittänyt edes näin sanoneensa. Myhrberg sanoi näin oikeudelle perustellessaan sitä, ettei ollut tehnyt sopimusta, mikä on aivan eri asia kuin, että hän olisi tuolloin vuonna 2002 sanonut noin Yli-Koverolle. 3. Väitteelle vuokrasopimuksen syntymättä jäämisestä ja neuvottelujen jatkumisesta ei ole mitään näyttöä tai sitä epäsuorasti tukevia objektiivisia tosiseikkoja. 3.1. Mistään ei käy ilmi, että olisi neuvoteltu Väite neuvottelujen käymisestä perustuu pelkästään Myhrbergin todistukseen. JTA ei ole kirjalliseen tai suulliseen todistukseen perustuen osoittanut, että neuvotteluja olisi käyty. Jos neuvotteluja olisi käyty, olisi todennäköistä, että asiasta olisi mainittu JTA:n hallituksen pöytäkirjoissa tai että Myhrberg olisi keskustellut asiasta JTA:n hallituksen puheenjohtajan tai puheenjohtajan kanssa, jotka olisivat voineen todistaa neuvottelujen käymisestä oikeudessa. 3.2 Mistään ei käy ilmi, mistä asiasta olisi neuvoteltu Missään kirjallisessa todisteessa eikä myöskään toimitusjohtaja Myhrbergin suullisessa kuulemisessa käynyt ilmi, mistä asioista olisi neuvoteltu ja mistä asioista ei olisi päästy sopuun. On äärimmäisen epätodennäköistä, että "epäonnistuneista" neuvotteluista annetuissa selostuksissa ei millään tavalla mainittaisi neuvottelujen aihetta ja sitä, minkä takia neuvotteluissa ei päästy sopuun. Jos jostain olisi neuvoteltu, niin olisi todennäköistä, että Myhrberg olisi todistuksessaan kertonut niistä ongelmista tai erimielisyyksistä, joista täytyi neuvotella varsinkin kun neuvottelut kestivät Myhrbergin mukaan kolme kuukautta 3.3. Mikä sopimus oli voimassa Jos neuvotteluja olisi käyty, olisi ollut todennäköistä, että olisi sovittu jotain neuvottelujen aikaisesta menettelystä. Esimerkiksi, että Sauna Site Oy jatkaa
5 vuokralaisen toistaiseksi ja että vuokrasuhde päättyy sopimuksen mukaan tai jonkun sovitun irtisanomisajan kuluttua. JTA:n edustajat eivät ole kirjallisesti eikä suullisesti esittäneet, millaisella sopimuksella tai välipuheella Sauna Site Oy sai toimia tiloissa ja maksaa vuokraa 4.6.2002 syntyneen liiketoiminnan ostosopimuksen ja 6.6.2002 tapahtuneen touko- ja kesäkuun vuokrien maksamisen jälkeen 15.9.2002 saakka, jolloin se sai tietoonsa AA Pusan 13.9.2002 päivätyn kirjeen. Yli-Koveron kertomuksen mukaan hän tapasi Myhrbergin ym. liiketoiminnan ostamisen jälkeen kesäkuussa ja myös heinäkuussa, mitä tapaamisia Myhrberg ei ole kiistänyt. Jos Yli-Koveron väittämää ja Myhrbergin kiistämää 2.5.2002 solmittua sopimusta ei olisi ollut, niin olisi ollut erittäin epätodennäköistä, että mitään ei oltaisi sovittu toiminnan jatkamisesta ja siltä varalta, ettei sopimusta syntyisi. 3.4. Miten neuvottelut päätetään Normaalisti neuvottelut päätetään neuvottelussa, jossa neuvottelijat toteavat ettei sopimukseen ja päästä ja sopivat toimenpiteistä, joita neuvottelujen päättyminen aiheuttaa. Oikeudenkäynnissä Yli-Kovero kertoi, ettei ollut ennen oikeudenkäyntiä keskustellut AA Pusan kanssa ja että hän oli elokuun alun vuokrasopimusten yhdistämistä koskevan keskustelun jälkeen keskustellut Myhrbergin kanssa ainoastaan 15.9. 2002 saatuaan häätökirjeen, jossa keskustelussa Myhrberg sanoi, ettei neuvoteltavaa ole, koska päätös oli lopullinen. Myhrberg ei kiistänyt näitä keskusteluja. Jos neuvotteluja olisi oikeasti käyty, olisi neuvottelutulos todettu neuvotteluissa neuvottelijoiden kesken tai ainakin neuvottelijoiden välisessä kirjeenvaihdossa, jota sitäkään ei olemassa. On äärimmäisen kummeksuttavaa ja hyvien tapojen vastaista, että neuvottelut katkaistaisiin ilman neuvottelijoiden välistä kontaktia ja neuvotteluihin osallistumattoman asianajajan tylyllä, epärealistia vaatimuksia sisältävällä kirjeellä, joiden vaatimusten toteuttaminen aiheuttaisi toiselle osapuolelle kohtuutonta haittaa. "Neuvottelujen" päättäminen asianajajan kirjeeseen on osoitus siitä, että neuvotteluja ei oltu käyty. Missään kirjallisessa tai suullisessa todistelussa ei ole mainittu tai edes vihjattu, että Yli-Koverolla ja Myhbergillä olisi ollut muuta yhteydenpitoa tai että Yli- Koveron ja Myhrbergin välillä olisi ollut jotain riitaa tai erimielisyyttä, joka olisi tehnyt suoran yhteydenpidon mahdottomaksi ja asianajajan käytön tarpeelliseksi. Asianajajan käyttö tässä muodossa voidaan tulkita vain niin, että Myhrberg tiesi toimivansa solmitun sopimuksen vastaisesti ja tekevänsä sopimusrikkomuksen, jonka onnistumisen varmistamiseksi hän käytti asianajajan palveluksia.
6 3.5 Milloin JTA sai tietää Saunasampo Oy:n toiminnan jatkamisesta toisella nimellä. JTA hallitsee lukuisia asuin- ja liikekiinteistöjä Janakkalassa, johon toimintaan liittyy usein asiakasyritysten konkurssit. Lisäksi JTA:n hallitus teki 7.5.2002 päätöksen käyttää asiassa apuna asianajajaa, minkä perusteella voidaan edellyttää JTA:n olevan perillä tai pitäisi olla perillä yritystoimintaan ja konkursseihin liittyvistä asioista. JTA sai 2.5.2002 tiedon Yli-Koveron aikeesta jatkaa liiketoimintaa toisen yhtiön nimissä. Yli-Kovero kertoi liiketoiminnan ostamisesta Myhrbergille heti kaupan jälkeen kesäkuun alussa. Kaupan syntymisen vahvisti kesäkuun 6. päivänä tapahtunut touko- ja kesäkuun vuokrien maksaminen, jossa maksajana oli Sauna Site Oy ja pankin tiliotteelle kirjoitettuna maksun syynä "toukokuun vuokra, kesäkuun vuokra". Näin maksettiin myös heinä- elo ja syyskuun vuokrat. Alan ammattilaiselle on selvää, ettei vuokrien maksaja voinut olla konkurssipesä, joka jatkaa konkurssiin menneen yrityksen liiketoimintaa. Jos vuokrien maksaja olisi ollut konkurssipesä, olisi maksajana ollut Saunasampo Oy:n tai Taka-Hattelmalan Lämmönvaihdinliikkeen konkurssipesä, mutta ei missään tapauksessa joku muu maksaja. Lisäksi JTA oli 11.7.2002 saanut pyytämänsä selvityksen konkurssipesän tilasta, josta selvityksestä kävi ilmi liiketoiminnan myynti ja se, että konkurssipesä ei jatkanut liiketoimintaa. Näin ollen JTA:n väitteet siitä, että se olisi saanut tiedon asian oikeasta laidasta vasta 9.9.2002 eivät pidä paikkaansa. Kanteessa annetaan ymmärtää, että valittaja, Saunasampo Oy tai Suomen Kylmäpussi Oy olisi menetellyt jotenkin sopimattomasti asiassa mm. salaamalla yhtiöiden nimenmuutoksia. Kun Yli-Kovero kertoi 2.5.2002 aikovansa jatkaa toimintaa uusien yhtiöiden nimissä, sisälsi se automaattisesti sen, vuokralaisina jatkavat juridisesti uudet yhtiöt riippumatta siitä, millä nimellä ne toimivat. Tässä ei ollut alan ammattilaiselle mitään uutta ja ihmeellistä ja JTA olisi milloin tahansa voinut pyytää ja saada tietoa yritysjärjestelyistä. JTA:n väitettä ei tue myöskään, se että konkurssipesän asiamies AA Kenttämies, kertoi ettei ollut JTA:n kanssa missään yhteydessä koskien tilojen vuokrausta ennen syyskuussa alkanutta häätöä. Yrityksen konkurssi merkitsee lähtökohtaisesti sitä, että konkurssin menneen yrityksen vuokrasuhde päättyy. Vuokrasuhde jatkuminen edellyttää konkurssipesän jonkunlaista tahdonilmaisua. Se, ettei yhteyttä ollut pidetty, voidaan ymmärtää vain niin, ettei JTA tarvinnut yhteydenpitoa, koska oli sopinut Yli_Koveron kanssa vuokrasopimuksen jatkamisesta. Jos konkurssipesällä JTA:n mielestä tuolloin olisi ollut vielä jotain tekemistä vuokrasuhteen kanssa, olisi ollut luonnollista, että JTA olisi kysynyt konkurssipesältä sen aikeista, jolloin tätäkin kautta olisi selvinnyt oikea asiantila. 3.6. Konkurssin vaikutus toiminnan jatkamista koskeviin sopimuksiin. Konkurssi koskee konkurssiin mennyttä yritystä, mutta ei sen liiketoiminnan jatkajaa.
7 Em.. vuokrien maksujen perusteella JTA:lle olisi pitänyt olla täysin selvää, että konkurssipesä ei ollut jatkanut Saunasampo Oy:n liiketoimintaa ja että sillä ei ollut enää mitään tekemistä ko. liikehuoneiston kanssa. Yrityksen konkurssi merkitsee lähtökohtaisesti sitä, että konkurssin menneen yrityksen vuokrasuhde päättyy. Konkurssipesän vuokrasuhteen loppuminen ei edellytä konkurssipesän vaan vuokranantajan toimia. Liikehuoneiston vuokraamista koskevan lain 39 :n 1 momentissa edellytetään vuokranantajan selvittävän, ottaako konkurssipesä vastatakseen konkurssin alkamisen jälkeen aiheutuvien täyttämisestä. Lain 3. momentissa todetaan konkurssipesän olevan vastuussa velvollisuuksien täyttämisestä, jos se on käyttänyt huoneistoa, vaikka se ei olisi asiasta sopinutkaan. Edellä olevan perusteella vuokranantajalla on konkurssitilanteessa velvollisuus selvittää vuokrasuhteen jatkuminen konkurssipesän kanssa. Se, että JTA ei ole selvittänyt asiaa konkurssipesän kanssa on selitettävissä vain sillä, että JTA on ollut tietoinen liiketoiminnan ostamisesta, jolloin selvittämistarvetta ei ollut. Asian "selvittäminen ja sopiminen" vasta häädön alkamisen jälkeen 5 kuukauden päästä konkurssista ei ole uskottavaa. 4. Käräjäoikeuden perusteluista A. Vuokrasopimuksen syntyminen Käräjäoikeuden perustelujen mukaan vuokrasuhdetta ei ollut syntynyt, koska aiempien vuokralaisten konkurssien alkamisen jälkeen asiasta oli käyty vasta neuvotteluja. Tämä kanta perustuu Markus Myhbergin lausumaan ja on vastoin Tapio Yli-Koveron ja todistaja Isko Forssin lausumaa. Aiempien yhtiöiden konkurssit eivät millään tavalla setä uuden vuokrasopimuksen syntymistä, koska ne koskevat eri aikaa eikä niillä ole minkäänlaista riippuvuutta toisistaan. Käräjäoikeuden logiikan mukaan JTA ei olisi voinut tehdä tilojen vuokraamisesta sopimusta kenenkään kanssa, koska konkurssit olivat kesken. Uudet yhtiöt olivat juridisesti riippumattomia, konkurssin suhteen samanlaisia oikeushenkilöitä, kuin kaikki muutkin ulkopuoliset. Konkurssilaki tai liikehuoneiston vuokrauksesta annettu laki eivät tee eroa sille, kenelle vuokranantaja voi vuokrata konkurssiin menneen yrityksen jälkeensä jättämän huoneiston. Oikeudellisesti kyse voi olla vain siitä, oliko syntynyt sopimus jatkaa vuokrasuhdetta entisten sopimusten vai pohjalta vai käyntiinkö asiasta neuvotteluja koko kesä. Jos pysyvää sopimusta ei JTA:n lausuman mukaisesti ollut syntynyt, niin minkä sopimuksen mukaan toimittiin?
8 JTA:n ajatuskulkua noudattaen voitaisiin ajatella "neuvottelujen" aikana sovitun noudatetun vanhaa sopimusta toistaiseksi, koska mm. vuokran suuruus oli sama kuin aiemmin ja muuta ei ole saatettu todennäköiseksi. Määräaikaisesta sopimuksesta ei ole minkäänlaista viittausta eikä sellaista olisi ollut mahdollista solmia, koska ei olisi voitu tietää kestävätkö "neuvottelut" yhden, neljä vai kaksitoista kuukautta. Konkurssin ja häädön aloittamisen välillä oli 4,5 kuukautta, mikä niin pitkä aika, ettei voida ajatella toimitun ilman minkäänlaista sopimusta. Sekin on sopimus ettei ole sopimusta. Johtopäätös, ettei mitään sopimusta olisi ollut, edellyttäisi, että huoneisto olisi ollut tyhjennettävä neuvottelujen ajaksi. Käräjäoikeuden tuomiosta ei käy ilmi käräjäoikeuden näkemystä siitä, että minkälainen sopimus tai mikä muu kuin sopimus oli pohjana "neuvotteluihin" käytettyyn aikana tapahtuneessa vuokrasuhteessa. JTA ei ole tuonut esille mitään selitystä sille, miten vuokrasuhde olisi jatkunut neuvottelujen aikana ilman minkäänlaista sopimusta. Kun JTA oli ennen häädön aloittamistaan hyväksynyt viiden kuukauden vuokrat maksetuiksi ilman minkäänlaista huomautusta tai muuta reaktiota, on sen katsottava ainakin hiljaisesti hyväksyneen vuokrasuhteen jatkumisen toistaiseksi voimassa olevana. Edellä olevan perusteella, jos pysyvää sopimusta ei myönnetä olleen, niin kyseessä oli toistaiseksi jatkuva sopimus. Liikehuoneiston vuokrauksesta annetun lain 4 :n mukaan suullisesti solmittu sopimus on voimassa toistaiseksi. Lain 41 :n mukaan, jos toistaiseksi voimassa oleva vuokrasopimus irtisanotaan, se päättyy irtisanomisajan kuluttua. Lain 42 :n mukaan, jos toisin ei ole sovittu, on toistaiseksi voimassa olevan vuokrasopimuksen irtisanomisaika 3 kuukautta vuokranantajan irtisanoessa vuokrasopimuksen ja yksi kuukausi vuokralaisen irtisanoessa. Käräjäoikeudentuomio ei perustu lakiin, koska JTA:lla ei ollut laillista syytä ilman irtisanomisaikaa häätää Sauna Site Oy:tä ja Suomen Kylmäpussi Oy:tä, joilla oli, jos ei valittajan väittämää pysyvä vuokrasuhde niin ainakin toistaiseksi jatkuva vuokrasopimus, jonka irtisanomisaika on 3 kuukautta. B. Asiassa on kysymys siitä, millä tavoin vuokrasopimus on laadittava ollakseen pätevä Lain mukaan suullisesti tehty vuokrasopimus on voimassa toistaiseksi. Tässä kyseisessä tapauksessa on valittajan näkemyksen mukaan sovittu vuokrasopimusta jatkettavana entisten sopimusten pohjalta. Kun entiset sopimukset olivat kirjallisia, on syntyneen sopimuksen voimassa oloaika kyseisen kirjallisen sopimuksen mukainen ja sopimukseen on noudatettava samoja säännöksiä, kuin kirjallisista sopimuksista. Käräjäoikeus ei perusteluissaan ota huomioon aikatekijää. Kaikki käräjäoikeuden perustelut olisivat järkeenkäyviä ja uskottavia, jos "neuvotteluja" olisi käyty toukokuussa.
9 Liiketoiminnassa vallitsevan käytännön mukaan suullinen sopimus katsotaan syntyneeksi ja lainvoimaiseksi, kun osapuolet toimivat sopimuksen mukaisesti. Tässä tapauksessa sopimuksen mukaisesti oli toimittu yli neljän kuukauden ajan ilman pienintäkään merkkiä siitä, että sopimuksesta ei oltaisi yksimielisiä. Kun toinen osapuoli näin pitkän ajan kuluttua kiistää sopimuksen, on sitä pidettävä uuden tarjouksen tekemisenä eikä se voi mitenkään kyseenalaistaa aiemman sopimuksen olemassaoloa. Janakkalan Teollisuusalueet Oy olisi voinut laillisesti irtisanoa vuokrasopimuksen elokuussa 2002 päättyväksi 31.12.2002 vuokrasopimuksen irtisanomisaikoja noudattaen, jolloin mitään oikeudenkäyntiä. Irtisanominen olisi voinut tapahtua myös vuonna 2003. Valittajan kannalta on ollut samantekevää, vaikka valittajan väittämää suullista sopimusta ei olisi syntynytkään, sillä tuolloin olisi vuokrasuhde jatkunut toistaiseksi voimassa olevana ja päättynyt lain mukaisen kolmen kuukauden irtisanomisajan kuluttua. Todistelu Valittaja vetoaa todistelussaan molempien osapuolten käräjäoikeudessa esittämään kirjalliseen ja suulliseen todisteluun. Valittajan vaatimukset Valittaja vaatii käräjäoikeuden tuomion kumoamista kokonaisuudessaan ja kanteen hylkäämistä. Valittaja vaatii kantajaa korvaamaan oikeudenkäyntikulunsa ja vahingonkorvausvaatimuksensa korkolain 4 1 momentin mukaisine korkoineen 28.7.2004 lukien. Valittaja uudistaa käräjäoikeuden istunnossa esittämänsä oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa 4.900,00 euroa + alv lisättynä tämän valituksen laatimiskustannuksilla 24 h a' 100 euroa on 2.400,00 euroa + alv. Valittaja vaatii vahingonkorvausvaatimuksensa valittajalle aiheutuneen ajankäytön aiheuttamasta katteenmenetyksestä ja henkisestä rasituksesta. Valittaja katsoo JTA:n menetelleen tahallisesti lain vastaisesti, kun se ilman lain mukaista irtisanomisaikaa purki ainakin toistaiseksi voimassa olevan vuokrasopimuksen. Vahingonkorvausvaatimus Saunasampo Oy:lle 6.000 euroa ja Suomen Kylmäpussi Oy:lle 4.000 euroa. Hämeenlinnassa 27.7.2004 Tapio Yli-Kovero