JOUNI LEHTINEN PAREMPI SISÄILMA PORIIN TOIMINTAMALLI SISÄILMAONGELMIEN HALLINTAAN JA EHKÄISYYN Opinnäytetyö, Rakennusterveysasiantuntija RTA 2016 2017 Helsinki 2017 0
SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO... 10 1.1. Miksi Porin kaupungille tarvitaan oma menettelytapaohje... 11 2. TEORIA JA TAUSTA... 11 2.1 Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys ja lähestymistapa... 11 2.2 Sisäilmaongelmien juridinen tausta... 12 2.3 Sisäilmaongelmien tutkimukset ja oppaat... 13 3. TYÖPAIKKOJEN SISÄILMAONGELMIEN NYKYTILA... 14 3.1. Kuntien tilanne... 14 3.2. Porin kaupungin tilanne... 14 3.3. Sisäilmaongelmista johtuvat terveyskustannukset... 16 4. KIINTEISTÖJEN HALLINTA JA KIINTEISTÖPITO... 16 4.1. Rakennusten korjausvelka... 17 Korjausvelkaindeksin tunnuslukujen laskentapohjat ja määritelmät... 18 Rakennusten korjausvelka ja peruskorjaus- ja perusparannustarve Porissa... 23 4.2. Rakennusten kuntoluokka... 24 Rakennusten kuntoluokka ja kuntoprofiili Porissa... 24 4.3. Korjaustoimet osana kiinteistötaloutta... 25 5. CASE: PÄIVÄKOTI... 26 5.1. Kuvaus kohteesta... 26 5.2. Tehdyt selvitykset... 27 5.3. Sisäilmaongelman tunnistaminen ja ongelmat alkuvaiheessa... 27 5.4. Sisäilmaongelmaprosessissa havaitut riskitekijät... 28 5.5. Case-kohteen sisäilmaongelman ratkaisuprosessin onnistumisen arviointi... 28 6. SISÄILMAONGELMIEN HALLINTA... 30 6.1. Hyvä sisäympäristö... 30 1
6.2. Työympäristötekijöiden huomioon ottaminen... 31 6.3. Sisäilmahaitan ilmoitusmenettely... 31 6.4. Sisäilmaongelman syiden selvittäminen... 31 6.5. Tutkimusten kiireellisyys ja terveysriskin arvioiminen... 32 6.6. Vaaran tunnistaminen... 33 6.7. Sisäilmaongelmien selvittäminen ja korjaussuunnittelu... 35 Asiantuntijoiden pätevyysvaatimukset... 37 7. PORIN KAUPUNGIN SISÄILMATYÖRYHMÄ... 39 7.1. Ryhmän tehtävä... 39 Ryhmän tehtävä kaupunkitasolla... 39 7.2. Eri toimijoiden roolit sisäilmatyöryhmässä... 40 Rakennuksista ja toimitiloista vastaavien tehtävät... 40 Työterveyshuollon tehtävät:... 40 Kouluterveydenhuollon ja muun terveydenhuollon tehtävät... 41 Terveydensuojeluviranomaisen tehtävät... 42 Työsuojeluorganisaation tehtävät... 42 Työsuojeluviranomainen... 43 Rakennusvalvonnan rooli sisäilmasto-ongelmissa... 43 Tilassa työskentelevä... 43 7.3. Eri toimijoiden ja viranomaisten yhteistyö sisäilmasto-ongelmissa... 44 8. VAIKEIDEN SISÄILMAONGELMIEN RATKAISUN TOIMINTAMALLI... 44 8.1. Sisäilmaongelmien ennaltaehkäisy... 45 Ennaltaehkäisystä vastaavat... 45 8.2. Suunnittelun mukainen käyttö ja huolto... 46 9. SISÄILMAONGELMIEN RATKAISUPROSESSIN KUVAUS... 47 9.1. Sisäilmahaitan toteaminen ja haittailmoituksen teko... 50 2
9.2. Perusselvitys... 52 9.3. Sisäympäristötutkimus... 53 9.4. Korjausvaihe ja korjausten onnistumisen seuranta... 54 9.5. Korjauksen seurantavaihe... 56 9.6. Sisäilmatyöryhmän viestintä... 57 Sisäinen tiedotuskäytäntö... 58 Julkinen viestintä... 59 10. JOHTOPÄÄTÖKSET... 59 11. POHDINTA... 60 12. TOIMINTAMALLIN JATKOKEHITTÄMISTARPEET... 61 LÄHDELUETTELO... 62 3
ESIPUHE Tämän opinnäytetyön lähtökohdat tulevat työstäni Porin kaupungin sisäilmatyöryhmän puheenjohtajana. Työssäni joudun käsittelemään erilaisia sisäilmaongelmia ja olen niiden ratkaisuja selvittäessä joutunut törmäämään moniin ongelmiin eri toimijatahojen erilaisten menettelytapojen takia. Sisäilma-asioita käsiteltäessä kaupunkiorganisaatio toimii useissa erilaisissa rooleissa kuten työnantajana, kiinteistön omistajana, toiminnan järjestäjänä, palvelun tarjoajana tai tilojen käyttäjänä. tältä osin on puuttunut selkeä toimintamalli, jossa on kuvattu menettelytavat ja eri toimijatahojen roolien mukaiset ja tehtävät ja vastuut. Sisäilma-asioiden toimintamallin määrittely on toteutettu sisäilmatyöryhmän yhteistyöllä. Työryhmään on kuulunut työhyvinvointipäällikkö Ulla Roininen, työsuojeluvaltuutettu Anne-Mari Lahtinen, terveystarkastuspäällikkö Heidi Rosenblad, terveystarkastaja Aho Sarita, työterveyspalvelujen johtaja Petri Kiippa, rakennuttajainsinööri Marko Levola, suunnittelijarakennusmestari Outi Vainikka- Majuri ja LVI-insinööri Jouni Lehtinen. Haluan kiittää opinnäytetyön valvojia TkL Jarkko Heinosta Satakunnan ammattikorkeakoulusta ja Porin kaupungin työhyvinvointipäällikkö Ulla Roinista arvokkaista neuvoista ja mielenkiinnosta työtäni kohtaan. Erityiset kiitokset haluan antaa rakkailleni, vaimolleni Marikalle ja pojallemme Veetille heidän antamastaan suuresta ymmärryksestä ja tuesta ajankäytön haasteisiin opintojeni aikana. Haluan myös kiittää Porin kaupunkia työnantajana mahdollisuudesta osallistua rakennusterveysasiantuntija-koulutukseen. Samalla haluan kiittää Porin kaupungin sisäilmatyöryhmää avusta ja ohjeista, sekä kaikista rakentavista keskusteluista mitä olen työni valmistelussa saanut. Porissa odotetaan toimintamallin käyttöönoton näkyvän tulevaisuudessa parempana sisäilmana. Porissa 30.1.2017 Jouni Lehtinen 4
Tekijä(t) Jouni Lehtinen Opinnäytetyön nimi PAREMPI SISÄILMA PORIIN, Toimintamalli sisäilmaongelmien hallintaan ja ehkäisyyn Ryhmä RTA 2016-2017 Sivu- ja liitesivumäärä 64 ja 36 Tiivistelmä Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on toimintamallin luominen ja käyttöönotto sisäilmaongelmien hallintaan ja ehkäisyyn Porin kaupungille. Toimintamalli sisältää ilmoitusmenettelyn sisäilmaongelmaa epäiltäessä, eri tahojen vastuut, tehtävät ja viestintäsuunnitelman sekä ohjeet siitä, kuinka käyttäjät voivat vaikuttaa sisäilman laatuun omalla toiminnallaan Tutkimushypoteesina on, ettei Porin kaupungin nykyinen toimintatapa takaa sisäilmaongelmien poistumista. Laajan ja kokonaisvaltaisen käsityksen muodostamisessa hyödynnetään tausta-aineistoista ja nykytilannekartoituksesta saatua olemassa olevaa tietoa. Nykyisistä toimintavoista ja niiden eri vaiheista pyritään muodostamaan mahdollisimman kokonaisvaltainen käsitys, jota tarkastellaan viitekehyksen sisällä olemassa olevia käytäntöjä ja malleja vasten. Aineistoista selvitettiin sisäilmaongelmiin liittyvää lainsäädäntöä ja ohjeistusta ja arvioitiin sisäilmaongelmien ratkaisua varten tehtyjä tutkimuksia ja kehitettyjä malleja. Tutkittiin Case kohde: Päiväkoti ja selvitettiin kyseisen hankkeen ne kriittiset tekijät, jotka johtivat sisäilmakorjauksen epäonnistumiseen. Työssä arvioitiin Porin kaupungin nykytilannetta ongelmien ja kehittämistarpeiden arvioinnin perusteella ja tehtiin toimintamalli, ja ohjeet prosessin eri vaiheisiin. Opinnäytetyön merkitys Porin kaupungille on pitkällä aikavälillä sisäilmaongelmien ja niistä seuraavien kustannusten ennaltaehkäisy. Lyhemmällä aikavälillä työn merkitys on toimintatapojen yhtenäistyminen sekä kokonaisvaltaisen ymmärryksen lisääntyminen. Avainsanat Sisäilmaselvitys, oireet, korjaus, toimintamalli Luottamuksellisuus Julkinen 5
Author(s) Jouni Lehtinen Title of the Thesis BETTER-QUALITY INDOOR AIR IN PORI TOWN, An approach to manage and prevent problems with the quality of indoor air Group RTA 2016-2017 Number of Pages and Appendices 64 and 36 Abstract The purpose of this thesis is to create and implement an approach to manage and prevent problems with the quality of indoor air to be used by the Town of Pori. The approach includes a notification procedure when a problem with the quality of indoor air is suspected, the responsibilities born and tasks undertaken by different organizations, a communication plan and instructions on how the users can affect the quality of indoor air through their own actions. The hypothesis of the research is that the current approach applied by the Town of Pori does not abolish the indoor air problems. Existing background material and the latest data are used to formulate extensive and comprehensive understanding of the problem. The objective is to form overall understanding based on the current procedures and their different stages to be reviewed within the framework of reference against the existing practices and procedures. Legislation and instructions on indoor air problems were studied, and research done and models developed with the purpose of solving indoor air problems were assessed. The Case of a Day Care Centre was studied, and the critical points of the said project leading to a failed renovation and repair of the indoor air quality were mapped. The thesis assessed the present state in Pori Town based on the problems and the needs for development, and an approach and instructions on the different stages of the process were drawn up. In the long term the theses will help Pori Town to prevent problems and costs due to low-quality indoor air. In the short term the thesis will standardize different approaches and increase comprehensive awareness. Keywords report on indoor air quality, symptoms, renovation, approach Confidentiality Public 6
KESKEISET LYHENTEET JA SYMBOLIT AVI Aluehallintovirasto STM Sosiaali- ja terveysministeriö THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos VOC Haihtuvat orgaaniset yhdisteet KESKEISET KÄSITTEET Altistuminen Altistuminen eli ihmisen joutuminen kosketuksiin haitallisen tekijän kanssa. Altistuminen sinällään ei välttämättä aiheuta terveydellisiä haittavaikutuksia. Terveydellisten haittavaikutuksien ilmaantuminen riippuu altistumisen ajallisesta ja määrällisestä voimakkuudesta sekä yksilön alttiudesta ja geneettisestä herkkyydestä. Myös aikaisemmat kokemukset vaikuttavat altistumiseen. (www.sisailmayhdistys.fi, luettu 21.11.2016). Kiinteistö Kiinteistörekisteriin merkitty maaomistuksen yksikkö. Kiinteistöön kuuluvat maa-alueet ja siinä olevat rakennukset. (L12.4.1995/554. Kiinteistönmuodostamislaki) Kiinteistönpito Kiinteistön ylläpitoon kuuluu kahdentyyppistä toimintaa: kiinteistönhoitoa ja kunnossapitoa. Kiinteistönhoito on säännöllistä toimintaa, jolla pidetään kiinteistön olosuhteet halutulla tasolla. Se sisältää kiinteistönhuollon ja teknisten järjestelmien hoidon, viallisten kohteiden korjaamisen, siivouksen, jätehuollon ja ulkoalueiden hoidon. Kiinteistönpitoon kuuluu muun muassa rakennuttaminen, vuokraus, kiinteistön ylläpito ja käyttäjätoiminnot. Kiinteistönpidolla ei välttämättä tavoitella taloudellista voittoa (Kanervo, 2001, 44). Kosteus- ja homevaurio Kosteusvaurio, jossa todetaan home- ja hiivasieni ja/tai bakteerikasvustoja. (Reijula ym. 2012). Kunnossapito Suunnitellulle kunnossapidolle on luonteenomaista, että toimenpide tehdään toistuvasti kunnossapitojakson välein. Kunnossapitoa on kiinteistön ominaisuuksien säilyttäminen joko uusimalla tai korjaamalla vialliset ja kuluneet osat siten, että kohteen suhteellinen 7
laatutaso ei olennaisesti muutu. Kiinteistöjen kunnossapitoon kuuluu myös sisäpuolisen huollon, ulkoalueiden hoidon, teknisten järjestelmien hoito. Sisäilmasto Sisältää sisäilman lisäksi tilan fysikaaliset tekijät kuten esimerkiksi lämpöolosuhteet ja ilmanvaihtojärjestelmä. (Lappalainen ym. 2010). Sisäilma-asiantuntija Henkilö, jolla on asianmukainen koulutus alalle, tuntee sisäilmaston laatuun vaikuttavat tekijät (erityisesti rakennustekniikka ja ilmanvaihtojärjestelmä) ja kykenee toimimaan sisäilmatyöryhmän asiantuntijajäsenenä. Sisäilma-asiantuntija hallitsee kemialliset, biologiset ja fysikaaliset haittatekijät. (Lappalainen ym. 2010). Sisäilmaryhmä Eri alojen asiantuntijoista ja tilan käyttäjien edustajista koostuva työryhmä, jonka tehtävänä kohteissa on suunnitella ja koordinoida sisäilmaongelmien ratkaisuprosessia sekä arvioida selvitysten tuloksia tarvittavine toimenpiteineen. Sisäilmaryhmä suunnittelee ja huolehtii myös prosessien aikana tapahtuvan viestinnän eri osapuolille. Lisäksi useissa kunnissa ja suurissa organisaatioissa on koordinoiva sisäilmatyöryhmä, jolla on yleensä etenkin ohjauksellisia tehtäviä. (Lappalainen ym. 2010). Sisäilmasto-ongelma Terveyttä tai turvallisuutta vaarantava puute tai ongelma rakennuksessa tai sen osassa. Syynä voi olla esimerkiksi kosteus- ja homevaurio, vesivahinko, rakennusmateriaaleista aiheutuva kemiallinen päästö, orgaaninen pöly tai toiminnasta aiheutuva vika tai virheellinen ylläpito. (Lappalainen ym. 2010). Sisäympäristö On käsitteenä laaja ja sisältää sisäilmaston lisäksi muun muassa akustiikan, ergonomian ja tilajärjestelyt. Sisäympäristö käsittää myös muita tekijöitä, jotka vaikuttavat sisäympäristöön kuten käytettävyys, esteettömyys, turvallisuus ja psykososiaaliset näkökulmat sekä monet viihtyvyystekijät (esim. värit ja materiaalit). Sisäympäristössä ei ole tuotannollista lähteitä, vaan sisäympäristöllä tarkoitetaan esim. toimistojen, koulujen ja päiväkotien ja sisäympäristöä. (Lappalainen ym. 2010). 8
Terveyshaitta Ihmisessä todettava sairaus, muu terveydenhäiriö tai sellaisen tekijän tai olosuhteen esiintyminen, joka voi vähentää väestön tai yksilön elinympäristön terveellisyyttä. (Terveydensuojelulaki 763/1994). Toimenpide (mitä tehdään) Esim. ensiaputoimenpiteet, väistötilat, korjaukset, käyttökielto, osittainen käyttökielto. (Hyvärinen ym. 2015). Ulkopuolinen asiantuntija Tutkimuksia ja selvityksiä viranomaisvalvontaa varten tekevä ulkopuolinen asiantuntija, jolla tulee olla tarvittava asiantuntemus ja pätevyys. Ulkopuolisen asiantuntijan on osoitettava kunnan terveydensuojeluviranomaiselle käyttämiensä tutkimusmenetelmien luotettavuus. Ulkopuoliseen asiantuntijaan sovelletaan hallintolain (434/2003) virkamiehen esteellisyyttä koskevia säännöksiä. (Terveydensuojelulaki 763/1994). 9
1. JOHDANTO Hyvään sisäilmaongelman käsittelyyn liittyy inhimillisen ja sosiaalisten ulottuvuuksien huomioiminen samanaikaisesti ongelmanratkaisun teknisten näkökulmien rinnalla. Ihmiset reagoivat vaikeisiin sisäilmaongelmiin myös tunteillaan. Esimerkiksi kosteus- ja homevauriot voivat huolestuttaa ja terveyden mahdollinen järkkyminen pelottaa. Hyvä sisäilma vähentää sairauksia, lisää viihtyvyyttä ja parantaa työtehoa. Sisäilman huono laatu lisää oireilua ja sairastuvuutta. Ihmisen terveydentila, ikä, herkistyminen, altistuksen laatu, suuruus ja kesto jne. vaikuttavat terveyshaitan syntyriskiin. Sisäilman laadulla on sekä terveydellisiä että taloudellisia vaikutuksia. Huonon sisäilmaston aiheuttamiksi kustannuksiksi Suomessa on arvioitu 3 miljardia euroa vuodessa, mikä ylittää rakennusten lämmityskustannukset. (Seppänen ja Palonen 1997) Ihmisen reagointi huonoon sisäilmastoon on yksilöllistä, mikä tekee kohteessa vaikuttavien tekijöiden tunnistamisesta ja tutkimisesta vaikeaa. Lisäksi tunnetaan vain murto-osa sisäilmastoon vaikuttavista tekijöistä ja niiden tutkimusmenetelmät ovat puutteellisia. Sisäilmastolla tarkoitetaan rakennuksen ympäristötekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisen terveyteen ja viihtyvyyteen. Sisäilman terveellisyyteen vaikuttavat tekijät voidaan jakaa fysikaalisiin, kemiallisiin, biologisiin ja tuntemattomiin tekijöihin. Psykologisilla seikoilla on myös vaikutusta. Fysikaalisia tekijöitä ovat mm. lämpötila, kosteus, melu, ilmanvaihto, säteily ja valaistus. Kemiallisia tekijöitä ovat mm. orgaaniset haihtuvat yhdisteet (VOC). Biologisista tekijöistä mainittakoon erilaiset mikrobit (virukset, bakteerit, homesienet ym.), punkit ja siitepöly. Sisäilman laatu on hyvä, kun tilaa käyttävät ovat siihen tyytyväisiä eikä siitä sairastu. Terveys on viihtymistä tärkeämpi näkökulma. Terveyttä uhkaavat sisäilmahaitat vaikuttavat keskeisesti päätöksiin, jotka koskevat rakennuksen ja ilmanvaihdon korjaamista. Sisäilmaongelman ratkaisussa ei ole pelkästään kysymys teknisen ongelman korjaamisesta vaan samalla myös ihmisten kokemuksista. Jos työntekijöiden subjektiivinen kokemus ja tulkinta tilanteesta eivät muutu, niin teknisesti onnistuneesta korjausratkaisuista huolimatta työympäristöön kohdistuvat valitukset ja oireilu jatkuu. Epäonnistuneen hankkeen hoidon jäljiltä valitukset, epäselvä tiedotus, huhut ja huono kommunikaatio eri osapuolten kesken ylläpitävät ja vahvistavat sisäilmaongelmaa sen jälkeen, kun ongelman varsinaiset fyysiseen ympäristöön liittyvät pulmat on ratkaistu, mutta työyhteisö ei pääse silti irti ongelmastaan. 10
1.1. Miksi Porin kaupungille tarvitaan oma menettelytapaohje Sisäilmasto-ongelmien ratkaisemiseksi on nykyisin käytettävissä useita valtakunnallisia ohjeita ja lukuisia kuntien omia ohjeita. Yleiset ohjeet eivät sellaisenaan sovellu toimintamalliksi Porin kaupungille. Vaikka ohjeet ovat laajoja, niin niissä ei ole riittävän yksityiskohtaisesti kuvattu eri tahojen rooleja ja vastuita toiminnan eri vaiheissa. Koska sisäilmasto-ongelmien ratkaisussa on eri toimijatahoja ja toimintatapoja paljon, niin yhtenäisen toimintatavan noudattaminen edellyttää yhteistä toimintamallia, johon kaikki osapuolet sitoutuvat. Lisäksi on huomattava tilojen käyttäjät, koululaiset, päiväkotien lapset, vanhainkotien ja sairaalojen asiakkaat ja potilaat sekä palvelutalojen asukkaat, liikunta- ja muiden tilojen ilta- ja viikonloppukäyttäjät. Toimintakenttä on siis laaja. Merkittävä ongelma kaupunkitasoiseen yhteistyöhön pääsemisessä on ollut mm. osapuolten välisten vastuiden epäselvyys sisäilma-asioiden selvittämisessä. Tästä syystä on katsottu tarpeelliseksi kuvata sisäilmaongelman ratkaisun toimintamalli prosessina. Varsinaisen ratkaisuprosessin lisäksi on kuvattava myös eri toimijatahojen roolit, tehtävät ja vastuut. Lisäksi osaprosessit tulee avata ja selittää kirjallisesti. Menettelytapaohjeen toivotaan nopeuttavan ja selkiyttävän sekä yhdenmukaistavan sisäilmasto-ongelmien vireille tuloa ja moniammatillista käsittelyä Porin kaupunkiorganisaatiossa. 2. TEORIA JA TAUSTA 2.1 Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys ja lähestymistapa Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan Porin kaupunkiorganisaation käytössä olevia rakennuksia työympäristönä, jossa työnantajaa sitovat työturvallisuuslaki sekä työterveyshuoltolaki ja rakennuksen omistajaa maankäyttö- ja rakennuslaki (L 1999/132; L 2001/1383; L 2002/738). Lisäksi työssä tarkastellaan myös terveydensuojeluun liittyvän lainsäädännön velvoitteet koskien esimerkiksi päiväkoteja ja kouluja. Tutkimushypoteesina on, ettei Porin kaupungin nykyinen toimintatapa takaa sisäilmaongelmien poistumista. Laajan ja kokonaisvaltaisen käsityksen muodostamisessa hyödynnetään tausta-aineistoista ja nykytilannekartoituksesta saatua olemassa olevaa tietoa. Nykyisistä toimintavoista ja niiden eri vaiheista pyritään muodostamaan mahdollisimman kokonaisvaltainen käsitys, jota tarkastellaan viitekehyksen sisällä olemassa olevia käytäntöjä ja malleja vasten. 11
2.2 Sisäilmaongelmien juridinen tausta Rakennuksen omistaja vastaa rakennuksen terveellisyydestä ja turvallisuudesta (Maankäyttö- ja rakennuslaki L 5.2.1999/132, 117c ja 117d ) ja työnantaja työntekijöiden työolosuhteista ja niiden selvittämisestä (Työturvallisuuslaki L 23.8.2002/738, 5 luku). Rakennuksen omistajan tulee sallia työturvallisuuslain edellyttämien korjausten tai muutosten tekeminen ja lain velvoitteet on huomioitava myös suunnittelussa (L 2002/738, 57 ja 61 ). Työnantajan on työterveyshuollon ammattihenkilöiden avulla ennaltaehkäistävä terveysvaaroja ja -haittoja ja työterveyshuollon on selvitettävä ja arvioitava työn ja työolosuhteiden terveellisyyttä ja turvallisuutta (Työterveyshuoltolaki L 21.12.2001/1383, 4 ja 12 ). Työpaikoista mm. koulut ja päiväkodit ovat lisäksi myös terveydensuojelulain (L 19.8.1994/763) piirissä. Tämän lain tarkoituksena on väestön ja yksilön terveyden ylläpitäminen ja edistäminen sekä ennalta ehkäistä, vähentää ja poistaa sellaisia elinympäristössä esiintyviä tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa terveyshaittaa. Terveydensuojelulain muutos (HE 124/2016) kumoaa valtioneuvoston asetukset (665/2006) sekä (787/2011) joka merkitsee sitä, että Terveydensuojelulaissa ei enää säädetä valvontaohjelman ja valvontasuunnitelman sisältämää kolmen vuoden välein tehtävää tarkastusta. Elinympäristöön vaikuttavan toiminnan harjoittajan on tunnistettava toimintansa terveyshaittaa aiheuttavat riskit ja seurattava niihin vaikuttavia tekijöitä (omavalvonta). Toimintaa on harjoitettava siten, että terveyshaittojen syntyminen mahdollisuuksien mukaan estyy. Työpaikoilla tehtävää valvontaa on ohjeistettu mm. Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeessa: Kosteus- ja homevaurioiden valvonta, Työsuojeluvalvonnan ohjeita 3/2010. Ohjeessa on mm. neuvottu tekemään tarvittaessa yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa ja käyttämään ulkopuolisia asiantuntijoita. Työsuojeluviranomaisella on tiedonsaantioikeus tarvitsemistaan tiedoista (Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta L 20.1.2006/44). Terveydensuojelulain nojalla annetussa ns. asumisterveysasetuksessa (STMa 545/2015) ja sen soveltamisohjeessa (Sosiaali- ja terveysalan lupavirasto Valvira, 2016) säädetään tarkemmin terveydensuojeluviranomaisten käyttämien ulkopuolisten asiantuntijoiden toiminnasta, tutkimusmenetelmistä, sovellettavista toimenpideraja-arvoista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista. Työympäristön sisäilman laatu on siten useiden viranomaistahojen valvonnassa ja lainsäädäntö velvoittaa suoraan tai epäsuorasti ratkaisemaan myös sisäilmaongelmat. 12
2.3 Sisäilmaongelmien tutkimukset ja oppaat Sisäilmaongelmaisen rakennuksen tutkimiseen on useita oppaita tai tutkimusjulkaisuja, joissa annetaan ohjeita sisäilmaongelmiin liittyvien eri vaiheiden tunnistamiseen, tutkimiseen, tulosten arviointiin, raportointiin ja johtopäätösten tekemiseen (Leivo ym. 1998; Salonen ym. 2011; Ympäristöministeriö. Ympäristöopas 28 1997). Ympäristöministeriö on julkaissut uuden oppaan Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus. Opas on oppikirja ja ohje kosteus- ja mikrobivaurioiden ja kiinteistöjen sisäilmaongelmien kanssa tekemisissä oleville kuntotutkijoille ja muille asiantuntijoille. Opas on päivitetty ympäristöministeriön ympäristöoppaan Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus (1997) pohjalta (toim. Pitkäranta ym. 2016; Ympäristöministeriö. Ympäristöopas 2016). Sisäilmaongelmaa lähestytään laajasti mm. Työterveyslaitoksen oppaissa ja malleissa, joissa huomioidaan prosessin läpiviennin ongelmia (Lahtinen ym. 2010; Lahtinen, Lappalainen, Reijula 2006). Työterveyslaitoksen julkaisussa Ohje työpaikkojen sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen on koottu keskeiset toimintatavat sisäilmasto-ongelmien selvittämisessä työpaikoilla työsuojeluhenkilöstön, esimiehen, kiinteistöhallinnasta vastaavien ja sisäilma-asiantuntijoiden hyödynnettäväksi (Lappalainen ym. 2016; Työterveyslaitos). Työpaikkojen sisäilman kosteusvaurioiden aiheuttamia terveyshaittoja käsitellään laajasti asiantuntijaryhmän laatimassa Majvik II-suosituksessa (Suomen Lääkärilehti 7/2007 vsk 62). Sisäilmaongelmaisten koulurakennusten kunnon tutkimista ja korjaushankkeen läpiviemistä on ohjeistettu korjaamisoppaan osassa 1 (Asikainen 2008). Sisäilmaongelmakohteiden suunnittelua, korjausta, korjausprosessia sekä korjausten laadunvarmistusta on tutkittu ja arvioitu eri julkaisuissa ja opinnäytetöissä (Kurnitski, Pirinen, Peltola, Kalamees, Asikainen 2007; Asikainen ja Peltola ym. 2008; Lindell 2010; Kero 2011; Väänänen 2012). Rakennusten kosteus-ja home-ongelmien yleisyyttä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia on tutkittu ja raportoitu eduskunnalle jatkotoimia varten (Reijula ym. 2012). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin asettama työryhmä julkaisi 23.9.2016 käypähoitosuosituksen, jossa käsitellään laajasti kosteusvaurioituneen rakennuksen syysuhdetta terveysvaikutuksiin. Kyseistä julkaisua on kritisoitu siitä, että siinä on ongelmaa lähestytty näkökulmasta, että ei ole olemassa määriteltyä hometalosairautta. Kuitenkin pitää 13
huomata, että keskeinen sanoma kyseisessä julkaisussa on, että kosteusvauriot tulee pyrkiä korjaamaan ja niiden synty ehkäistä, koska siten voidaan vähentää hengitystieoireilua ja ylläpitää rakennuksen kuntoa. 3. TYÖPAIKKOJEN SISÄILMAONGELMIEN NYKYTILA 3.1. Kuntien tilanne Kosteus- ja hometalkoiden toimenpideohjelman työryhmä on tehnyt kehittämisehdotuksia kuntien julkisten rakennusten sisäilmaongelmien vähentämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Tulosten mukaan yhdessäkään kunnassa ei oltu koettu, että sisäilmaongelmat ennaltaehkäistään ja 18 % raportoi, että heillä pystytään hoitamaan vain akuutit sisäilmaongelmat ja sisäilmaongelmatilanne pahenee. Tulosten mukaan erillisellä sisäilmakorjausten määrärahalla ei ollut tilastollisesti merkittävää vaikutusta koettuun sisäilmatilanteeseen, vaikka viitteitä määrärahan ja hyvän sisäilmatilanteen välillä oli. Haastatteluissa oli korostunut, ettei kunnilla ole taloudellisia resursseja ylläpitää ja korjata rakennuskantaa riittävästi ja sisäilmaosaamisen puutteita oli koettu 78 % vastanneista kunnista. (Pekkola & Metiäinen ym. 2011, 7 20.) Kosteus- ja hometalkoiden toimenpideohjelman työryhmä on todennut, että pienten kuntien organisaatioiden välinen yhteistyö voi sujua hyvin ilman erillistä toimintamallia, mutta tällöin yksittäisten henkilöiden merkitys korostuu. Suuremmissa kunnissa on nähty tärkeämmäksi, että sisäilma-asioiden hoitamista varten on sovittu toimintatavat. Kyselyssä oli tullut esiin myös se, että valvonta korjausten aikana ja sen jälkeen parantaa korjausten onnistumismahdollisuuksia. Työryhmän mukaan toimintamalleihin liittyvää koulutusta ja työkaluja kaivataan edelleen. (Pekkola & Metiäinen ym. 2011, 32 48.) 3.2. Porin kaupungin tilanne Porin kaupungin tilannetta sisäilmaongelmien suhteen voidaan kuvata siten, että tilanne on vakava, mutta kaikesta huolimatta hallinnassa. Toisaalta rakennusten oikea korjaus ja oikea-aikainen tiedottaminen on osoittautunut hyvin vaikeaksi. Korjaukset ovat usein 14
epäonnistuneet ja rakennusta on jouduttu korjaamaan useaan kertaan. Lopulta, kun sisäilmaongelmat eivät ole syystä tai toisesta ratkenneet, niin tiloista on jouduttu luopumaan. Tosiasia on, että tiukassa taloustilanteessa on jouduttu priorisoimaan, mutta tietenkään kenenkään terveyttä ei saa vaarantaa. Porissa sisätilailmaongelmien ydin saattaa olla se, että on liikaa tilaa tarpeeseen nähden ja tässä tilanteessa ei pystytä panostamaan ennaltaehkäisevään ylläpitoon. Toimitilastrategialle on tarve ja tässä yhteydessä on tilat käytävä läpi ja tehtävä radikaaleja päätöksiä. Vuonna 2015 oli sisäilmatyöryhmän käsiteltävänä Porin kaupunkiorganisaation kohteissa eriasteisia sisäilmaolosuhteiden haittailmoituksia yli kaksikymmentä tapausta, joista merkittäviä sisäilmaongelmakohteita oli neljä. Suurin osa kohteista oli joko päiväkoteja, tai kouluja. Kuva 1: Porissa on matalan puuttumisen kynnys ja tiloissa esiintyviin oireisiin suhtaudutaan heti vakavasti, mutta silti julkisuuskuva on huono. Porissa voidaan todeta, että rakennusten sisäilmaongelmista suuri osa aiheutuu kiinteistöjen ylläpidon ja kunnossapidon puutteista sekä viivästyneistä korjauksista. 15
Sisäilma-asioiden selvittäminen ja poistaminen on vaativaa ja edellyttää erityisosaamista. Porissa tämä on tunnistettu ja Porin kaupunki panostaa koulutukseen merkittäväksi. Vuonna 2015 aloitti yhdeksän henkilöä kaupunkiorganisaatiosta rakennusterveysasiantuntijan koulutuksen. Porin kaupunki uskoo, että henkilöstön sisäilmaosaamisella on suuri merkitys siihen miten kiinteistöjä ylläpidetään ja miten ongelmien ilmetessä sisäilma-asiat hoidetaan. Porilla on jo vakiintuneita toimintamalleja käytössä, mutta on todettava, että kaikilta osin ne eivät ole eri osapuolten tiedossa tai käytössä. Tästä syystä rakennusterveysasiantuntija koulutuksessa olevat rakentavat Porin kaupunkiorganisaatiolle toimintamalliin sisälle käytännöt, teemalla Parempi sisäilma Poriin. Lisäksi Porissa on tiedostettu se tosiasia, että kiinteistöjen korjauksiin varautuminen hyvissä ajoin on tärkeää niin teknisesti kuin taloudellisestikin. Porissa on aloitettu vuonna 2015 tekemään kattavasti kuntoarvioita ja PTS-korjaussuunnitelmia. Lisäksi korjaussuunnitelmien laatuun ja tutkimusten ohjeistukseen ja korjausten valvontaan on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota, joka parantaa korjausten laatua. Porissa odotetaan näiden toimien näkyvän tulevaisuudessa parempana sisäilmana. 3.3. Sisäilmaongelmista johtuvat terveyskustannukset Kosteus- ja homevaurioiden terveyteen liittyvien talousvaikutusten arviointi on vaikeaa. Tutkijat ovat päätyneet arviossaan siihen, että terveysvaikutusten kustannukset ovat 1,5 3,0 mrd. /v. Näiden pohjalta on selvää, että kyse on valtavasta kansantaloudellisestakin ongelmasta (Kunnat.net, 21.11.2016) Tällä hetkellä ei Porin kaupungissa tehdä kosteus- ja homevaurioiden terveyteen liittyvien kustannusten tason arviointia. Tieto olisi paikallaan tehtäessä päätöksiä korjausvelan taittamiseksi. 4. KIINTEISTÖJEN HALLINTA JA KIINTEISTÖPITO Kiinteistönpidon tarkoituksena on vastata kiinteistöstä ja sen hyödyntämisestä siten että kiinteistön omistajien, käyttäjien ja kiinteistönpito-organisaation tarpeet tulevat täytetyiksi. Tavoitteellinen kiinteistönpidon onnistuminen vaatii suunnittelua, seurantaa sekä kiinteistön eri sidosryhminä olevien osapuolten osallistumismahdollisuutta kiinteistönpitoprosessiin. Kiinteistönpidon tavoitteisiin päästään parhaiten, kun kaikki osapuolet sisäistävät ja sitoutuvat yhdessä hyväksyttyihin tavoitteisiin ja toimintatapoihin 16
Kiinteistön käyttäjien tavoitteet kiinteistönpidolle voivat olla kiinteistönpidosta aiheutuvien kulujen säilyminen kohtuullisella tasolla, kiinteistön pysyminen harjoitetun toiminnan kannalta käyttökelpoisena sekä kiinteistön yleinen viihtyisyys. Kiinteistönpito-organisaation tavoitteita kiinteistönpidolle voivat olla tavoitteiden täyttämiseen riittävien resurssien käytettävyys kiinteistöpidon suunnitelmallisuus sekä omistajien ja käyttäjien tarpeiden tiedostaminen (RIL 183-7-1996. 1996. s. 219) 4.1. Rakennusten korjausvelka Korjausvelka kuvaa määritelmällisesti sitä, kuinka paljon salkun rakennuksista on vuosien saatossa tingitty rahaa, jotta ne olisivat fyysisesti tämän päivän käyttöä vastaavassa kunnossa. Rakennus on yleensä hyväkuntoinen silloin, kun sen pintamateriaalien, rakennusosien ja erilaisten laitteiden alkuperäisestä arvosta (ja toimintakunnosta) on jäljellä noin 75 %. Korjausvelalla tarkoitetaan sitä rahamäärää, jolla rakennuksen toimintakunto olisi nostettavissa tähän tasoon (Harri Isoniemi 2015). Korjausvelka tuotetaan koko salkusta ja varsinaisen indeksin laskentaa varten lähtötilanteessa tuotettava luku on korjausvelka ( ) koko salkussa (Harri Isoniemi 2015, 5) Korjausvelkaindeksi on luonteeltaan portfolioindeksi, joka mittaa joko omistettujen tai käytettyjen rakennusten vuosittaista korjausvelan muutosta. Korjausvelkaindeksi kuvaa kulumisen ja omaisuuteen suoritettujen toimenpiteiden jälkeistä rakennusten kunnon ja investointitarpeen muutosta koko kiinteistöomaisuudessa. Mikäli rakennuksiin ei investoida riittävästi, syntyy rakennuksiin korjausvelkaa, joka kulumisen jatkuessa näkyy myös kasvaneena perusparannustarpeena kaikkien omistettujen tai käytettyjen (portfolio/salkku) rakennusten tasolla. Korjausvelkaindeksi mittaa vuosittain sitä, miten korjausvelka sekä perusparannustarve ovat tarkasteltavassa kiinteistösalkussa kehittyneet. korjausvelkaan sekä perusparannustarpeeseen vaikuttavat tekijät ovat: 1) rakennusten kuluminen, 2) kaikki rakennuksiin kohdistuneet investoinnit sekä suuremmat kunnossapitotyöt, 3) rakennusten myynnit ja purut sekä 4) rakentamisen kustannustason muutos Korjausvelka siis syntyy viivästyneistä korjauksista, kun korjaustoimet viivästyvät riittävästi niin syntyy rakennevaurioita, jotka laajenevat ja korjaukset tulevat yhä kalliimmiksi. Kosteusvauriokohdissa kasvaa ennen pitkää terveydelle haitallisia mikrobeja, kuten homeita ja bakteereja. Lisäksi kosteus voi aiheuttaa materiaalissa haitallisia kemiallisia päästöjä (E. Korhonen ym. 2016, 5-6). 17
Ennen pitkää vauriot voivat aiheuttaa sisäilmaongelman, joka heijastuu tilan käyttäjien terveyteen aiheuttaen hoitokustannuksia ja sairauspoissaoloja sekä työn tuottavuuden laskua. Korjausvelkaa on mahdollista vähentää ripeällä päätöksenteolla, pitkäjänteisellä suunnittelulla ja määrätietoisella työskentelyllä. Päätöksiä tehtäessä on huomioitava, että ennakoiva kunnossapito on huomattavasti edullisempaa kuin viivästyneet korjaukset. Toisenlaisiakin ajatuksia korjausvelan merkityksestä esittää Otto Peltokoski Diplomityössään Sisäilman laatujärjestelmä osana kunnallista kiinteistöstrategiaa Hänen johtopäätöksensä korjausvelasta on, ettei korjausvelan muutoksilla ole korrelaatiota sisäilmaongelmien muutoksiin. Tämän voidaan arvella johtuvan korjausvelan sisällöllisesti määritelmästä, missä painotetaan rakennuksen ikää ja vastaavuutta kiinteistön käyttäjien tarpeeseen. Kiinteistön ikä tai käyttäjien tarpeisiin vastaamattomuus ei kuitenkaan itsessään heikennä sisäilman laatua tai aiheuta sisäilmaongelmia. Tämä on syytä huomioida sisäilman laadunhallinnan ohjeistuksissa, ettei esimerkiksi kiinteistön ikää katsottaisi itsessään toimenpiteitä aiheuttavaksi tekijäksi (Peltokoski 2014, 50). Lopputulema asiassa on mielestäni se, että sisäilmaongelmien syyt ovat moninaiset ja ainoa sisäilmaongelmia korreloiva tekijä ei ole korjausvelka vaan muuttujia lukuisia; kuten rakennusvirheet, käytöstä ja ylläpidosta johtuvat ongelmat, eikä vähäisimpänä se tosiasia, että rakentamisessa käytetään tuhansia eri kemikaaleja, joiden vaikutukset ovat moninaiset. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 166 edellyttää, että rakennus ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset, eikä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä. Omistaja vastaa siis aina rakennuksen turvallisuudesta ja terveellisyydestä, oli syy / seuraussuhde mikä tahansa. Korjausvelkaindeksin tunnuslukujen laskentapohjat ja määritelmät Korjausvelkaindeksin tunnusluvut lasketaan rakennusten jälleenhankinta- ja teknisten arvojen pohjalta saaduista tunnusluvuista. (Harri Isoniemi 2015, 9) Koko salkun osalta arvot tuotetaan lähtötilanteessa rakennustasoisina, jolta ne sitten summataan rakennuksista lasketun portfolion eli koko salkun tasolle. Määritelmällisesti laskennan pohjana käytetyt arvot ja termit ovat seuraavat: Jälleenhankinta-arvo (jälleenhankintahinta, uudishinta 1 ) kuvaa sitä rahamäärää, joka tarvitaan uuden vastaavan rakennuksen rakentamiseen. Uusissa rakennuksissa jälleenhankinta-arvo saadaan lähtötilanteessa määritellyn investoinnin kautta eli kuinka paljon rahaa rakennuksen rakentamiseen on kaikkiaan käytetty. 1 Haahtela - yhtiöiden rekisteröimä termi. 18
Uudehkoissa rakennuksissa (ikä < 10 vuotta) jälleenhankinta-arvo voidaan lähtötilanteessa niin ikään määritellä investoinnin kautta indeksoimalla alkuperäinen investointi rakennuskustannusindeksillä haluttuun tarkasteluajankohtaan. Vanhoissa rakennuksissa jälleenhankinta-arvo puolestaan määritellään arvioimalla 2 olosuhteiltaan ja ominaisuuksiltaan vastaavan rakennuksen rakentamisesta aiheutuvat kustannukset. Tekninen arvo (tekninen nykyarvo, nykyarvo, nykyhinta 3 kuvaa sitä arvoa, joka saadaan kun rakennuksen jälleenhankinta-arvosta vähennetään rakennuksen iän, käytön, kulumisen, käyttökelpoisuuden alenemisen ja vanhanaikaisuuden johdosta tapahtunut arvon aleneminen. Tekniseen arvoon vaikuttavat rakennuksen kunto ja suoritetut toimenpiteet sekä vuosittainen kuluminen. Rakennusten kuluminen (vuosittainen korjausvastuu). Rakennus alkaa kulua välittömästi valmistumisen jälkeen. Teknisessä arvossa osa rakennuksesta on ns. kulumatonta tai sen pitoikä on teoriassa erittäin pitkä (>100 v). Kulumattomaan osuuteen luetaan yleensä rakennuksen perustukset, vaippa sekä runkorakenteet. Yleisesti kulumattomana osuutena käytetään 30 % rakennuksen jälleenhankinta-arvosta (vaihtelee esim. puurunkoiset 10 % - kalliosuojat 50 %). Loppu (keskimäärin 70 %) kuluu käytetystä poistomallista riippuen, joista yleisimpiä ovat, 1) lineaarinen kuluminen esim. 70 % / 40 vuotta, jolloin vuosittainen korjausvastuu on 1,75 % 2) toisen asteen yhtälö (x 2 ) jolloin esim. 70 % / 35 vuotta, jolloin vuosittainen korjausvastuu vaihtelee 0,04 % - 4,5 % vuodessa 3) rakennusosittainen kuluminen, jolloin rakennusosat poistavat itsensä eri pitoiällä (esim. 10 % uudishinnasta 10 vuotta, 10 % uudishinnasta 20 vuotta, 30 % uudishinnasta 30 vuotta ja 20 % uudishinnasta 40 vuotta). Tässä arvioidaan 70 %:lle rakennuksen rakennusosista eripituiset pitoiät. Kun rakennusosa on kulunut loppuun, poisto pienenee. 2 Uusien (investointien kautta) ja uudehkojen rakennusten jälleenhankinta-arvon pohjalta (indeksoitu investointi) voidaan arvioida vanhojen rakennusten jälleenhankinta-arvo huomioimalla hanketekijällä (0,8 1,5) rakennuksen ikä sekä varustelutaso tai käyttämällä Haahtela-Kehitys Oy:n julkaisemaa Talonrakennusten kustannustieto - kirjaa, jossa on mm. arvioitu käyttötarkoituskohtaisia uudishintoja (jälleenhankinta- arvoja) eri rakennustyypeistä. Myös tähän arvoon tulee soveltaa hanketekijää kuvaamaan rakennusten ikää ja varustelutasoa. korjausvastuu vaihtelee 0,04 % - 4,5 % vuodessa 3 Haahtela - yhtiöiden rekisteröimä termi 19
Laskettavia tunnuslukuja voidaan tarkastella graafisesti, kun tarkastelulähtökohdaksi otetaan rakennuksen kuluminen sekä nykykunnon ja tavoitekunnon välinen suhde eli kuntoluokka. Kuva 2. Rakennuksen kuluminen ja kulumisen pohjalta lasketut omaisuuden tunnusluvut Lähde: Trellum Consulting Oy Rakennuksen ajallista kulumista voidaan siis tarkastella rakennuksen kuntoluokan eli nykykunnon kehittymisen kautta (tekninen/jälleenhankinta-arvo). Uuden rakennuksen kuntoluokka ja nykykunto ovat lähtötilanteessa 100 % ja välittömästi valmistumisensa jälkeen rakennus alkaa kulua jolloin kuntoluokka ja nykykunto vuosittain laskevat. Kuvassa 2. rakennuksen oletuskuluminen on 1,75 %, vuodessa ja kun rakennus saavuttaa 40 vuoden iän, on rakennuksesta jäljellä enää perustus- ja runkorakenteet eli rakennuksen pitkäikäisimmät osat, jonka jälkeen oletuskuluminen laskee 0,5 % vuodessa (arvio 200 vuoden pitoaika). Tähän rakennuksen elinkaareen (nykykunnon kehitys) voidaan hahmottaa kaksi ajallista ja laskennallisesti merkittävää kohtaa: 1. Ensimmäinen merkittävä kohta saavutetaan rakennuksen ollessa 13 vuotta vanha, jolloin rakennuksen lineaarisen kulumisen mallissa nykykunto saavuttaa 75 % kuntoluokan. Tämän kuntoluokan jälkeen rakennukseen muodostuu korjausvelkaa eli nykykunto alittaa korjausvelan lähtötason, joka fyysisesti tämä näkyy noin 13-23 vuotta vanhoissa rakennuksissa rakennuksen lisääntyneenä kunnossapitotarpeena. 20
2. Toinen laskennallisesti merkittävä kohta saavutetaan 23 vuoden kohdalla, jolloin pelkkä kunnossapito ei rakennukseen riitä, vaan rakennus on peruskorjaus- / perusparannustarpeessa. Käytännössä peruskorjaus/perusparannusinvestointi toteutetaan noin 25 40 vuoden iässä, jolloin rakennuksen kuntoluokka asettuu noin 30 55 % väliin. Mitä myöhemmin investointi toteutetaan, sitä kalliimmaksi peruskorjaus/perusparannus yleensä tulee. Jos rakennus korjataan alkuperäistä tasoa vastaavaan sisältöön, voidaan puhua peruskorjaustarpeesta, jolloin peruskorjaustarve saadaan alle 60 % nykykunnon alittavista rakennuksista nostamalla ne 90 % tavoitetasoon. Perusparannuksessa rakennus puolestaan uudistetaan tämän päivän uuden käyttötarkoitukseltaan vastaavan rakennuksen mukaisen toiminnalliseen ja laadulliseen tasoon, jolloin toiminnallisten muutosten johdosta perusparannusinvestoinnin tavoitetaso (120 %) ylittää rakennuksen alkuperäisen rakentamiskustannustason. Perusparannustarve saadaan siis alle 60 % kuntoluokan rakennuksissa nykykunnon ja 120 % tavoitekunnon välisenä erotuksena. Investoinnin korjausaste saadaan, kun toteutunut investoinnin hinta suhteutetaan rakennuksen investoinnin jälkeiseen jälleenhankinta-arvoon. Toiminnallisten muutosten johdosta korjausaste saattaa nousta huomattavan korkeaksikin, mutta silti investoinnin neliöhinta saattaa jää alle täysin uuden rakennuksen investointikustannusta. Jossain vaiheessa rakennus saattaa tulla niin huonoon kuntoon tai toiminnallisten muutosten tarve olla niin suuri, että vanhan korjaaminen ei kannata, jolloin järkevämpää on purkaa vanha rakennus ja rakentaa täysin uusi tarpeita vastaava rakennus tilalle. Omaisuuden tunnuslukujen laskennassa erittäin tärkeässä osassa ovat siis määritellyt rakennusten arvot, joista arvotietojen lisäksi saadaan myös tieto rakennuksen nykykunnosta, jolloin nykykunnon ja tavoitekunnon mukaiset laskelmat ja tunnusluvut saadaan määriteltyä. (Harri Isoniemi 2015, 13-14) Korjausvelkaindeksin laskemista varten määritellään salkkutasolta laskettaville tunnusluvuille halutut tavoitetasot. Laskenta pohjautuu rakennuksen nykykunnon ja asetetun tavoitekunnon välisiin eroihin. Laskennan pohjana käytettävät lähtö- ja tavoitetaso kuntoluokat (Kla) ovat seuraavat: 1) Korjausvelka: lähtötason Kla < 75 % -> tavoitetason Kla 75 % Korjausvelan määrittelyä varten salkun kaikista kuntoluokaltaan alle 75 % rakennuksista lasketaan kuinka paljon rahaa rakennuksiin tulisi laittaa, jotta saavutetaan 75 % tavoitetaso. Tavoitteena oleva kuntoluokka on alalla yleisesti vakiintunut tavoitetaso korjausvelan laskennalle. Tämän jälkeen lasketaan koko salkun tasolla korjausvelka ( ). 21
Korjausvelka lasketaan siis koko salkun tasolla seuraavasti: 2) Peruskorjaustarve: lähtötaso Kla < 60 % -> tavoitetason Kla 90 % Peruskorjaustarpeen määrittelyä varten salkun kaikkien kuntoluokaltaan alle 60 % rakennuksista lasketaan kuinka paljon rahaa rakennuksiin tulisi laittaa, jotta saavutetaan 90 % tavoitetaso. Oletuksena on että peruskorjauksessa uusitaan rakennusosia lähes uudenveroiseksi, jolloin tavoitetasona on lähes uusi vastaava rakennus. Jälleenhankinta-arvosta laskettavat korjausasteet vaihtelevat tällöin 30 % - 60 %, riippuen laskennan lähtötason kuntoluokasta. Peruskorjaustarve lasketaan koko salkun tasolla seuraavasti: 3) Perusparannustarve: lähtötason Kla < 60 % -> tavoitetason Kla 120 % Perusparannustarpeen määrittelyä varten salkun kaikkien kuntoluokaltaan alle 60 % rakennuksista lasketaan kuinka paljon rahaa rakennuksiin tulisi laittaa, jotta saavutetaan 120 % taso. Oletuksena on, että perusparannuksessa rakennusta uusitaan tämän päivän tarvetta ja lainsäädäntöä vastaavaksi, jolloin investointi sisältää sellaisia toiminnallisia muutoksia, joita rakennuksessa ei alun perin ole ollut. Tämä nostaa myös korjausastetta. Tässä jälleenhankinta-arvosta laskettavat korjausasteet vaihtelevat 60 % - 90 % riippuen lähtötason kuntoluokasta. Peruskorjaustarve lasketaan näin koko salkun tasolla seuraavasti: 22
Rakennusten korjausvelka ja peruskorjaus- ja perusparannustarve Porissa Porissa korjausvelan laskenta pohjautuu Trellum korjausvelkaindeksin kautta rakennusten teknisten ja jälleenhankinta-arvoista saataviin nyky- ja tavoitekuntoa kuvaaviin tunnuslukuihin, jolloin se mahdollistaa rakennusomaisuuteen liittyvien korjausvelan sekä muiden investointitarpeiden karkean tason tarkastelun ja laskennan. Trellum Korjausvelkaindeksin ideana on näiden arvojen kautta tarkastella nykykunnon ja tavoitekunnon välistä erotusta, kun tavoitekuntoa tarkastellaan kahdesta eri näkökulmasta eli omaisuudesta tinkimisen näkökulmasta korjausvelka sekä välittömän investointitarpeen näkökulmasta perusparannustarve. Rakennusten teknisten ja jälleenhankinta-arvojen vuosittaisen päivittämisen kautta voidaan myös laskea, miten korjausvelka sekä perusparannustarve on kehittynyt omaisuuteen kohdistuvien toimenpiteiden eli investointien, kulumisen sekä mahdollisten myyntien ja purkujen seurauksena. Porin vuoden 2014 rakennusten arvojen, korjausvelan ja peruskorjaus- sekä perusparannustarpeen tunnusluvut on kuvattu alla olevassa taulukossa (kpl, m2,, /m2, %) Taulukko 1: Lähde Trellum korjausvelkaindeksi 2014, Porin vuoden 2014 rakennusten arvojen, korjausvelan ja peruskorjaus- sekä perusparannustarpeen tunnusluvut (kpl,m2, /m2, %) 23
Taulukko 2: Lähde Trellum korjausvelkaindeksi 2014, Porin korjausvelka v. 2014 ikäprofiileittain (kpl,m2,m2/kpl) 4.2. Rakennusten kuntoluokka Rakennuksen kuntoluokka - % (Kla) (tekninen arvo / jälleenhankinta-arvo), kuvaa rakennuksen kuntoa arvioituna teknisen ja jälleenhankinta-arvon kautta. Kun rakennuksen tekninen arvo jaetaan jälleenhankinta-arvolla, saadaan tunnusluku, joka yleisemmin vaihtelee 30 % - 100 % välillä. Näistä arvoista voidaan muodostaa rakennusten kuntoluokat seuraavasti: < 50 % rakennuksen kunto heikko 50 % - 60 % rakennuksen kunto välttävä 60 % - 75 % rakennuksen kunto tyydyttävä 75 % - 90 % rakennuksen kunto hyvä > 90 % rakennuksen kunto erinomainen Rakennusten kuntoluokka ja kuntoprofiili Porissa Porin rakennusomaisuuden keskimääräinen kuntoluokka on 73,4 %. Kun 75% korjausvelkaa pidetään sellaisena rajana, jossa rakennuksen heikentynyt kunto alkaa viimeistään näkyä rakennuksen käyttäjille erilaisina ongelmina, ei kuitenkaan aina sisäilmaongelmana. 24
Taulukko 3: Lähde Trellum korjausvelkaindeksi 2014, Porin Trellum kuntoprofiili v. 2014 (kpl, m2/kpl, %) Taulukko 4: Lähde Trellum korjausvelkaindeksi 2014, Porin korjausvelka ja perusparannustarve kuntoprofiileittain v. 2014 ikäprofiileittain (m2, /m2, %/) Omaisuuden keskimääräinen kuntoprofiili vuoden 2014 lopussa oli noin 73,4 %. 4.3. Korjaustoimet osana kiinteistötaloutta Rakennukset eivät ole sinällään itsetarkoitus vaan ne ovat luokiteltavissa resursseiksi, jotka palvelevat niissä tapahtuvaa toimintaa. (Kaivonen.1994, 59) Rakennuksen ensisijainen tarkoitus on tarjota käyttäjilleen suojaa ja rakennuksen olemassa olon oikeutus perustuu sen kykyyn täyttää käyttötarkoituksensa asettamat vaatimukset. Rakennuksessa suoritettava toiminta on oltava taloudellisesti tuloksellista. Julkishallinnon rakennuksissa taloudellisuus tarkoittaa rakennuksen käytöstä syntyneiden kustannusten pysymistä mahdollisimman pieninä. (Kaivonen.1994, 30-48) Rakennuksille muodostetaan usein teollisuudesta poimittu käyttöikään ja kunnossapitojaksoihin perustuva elinkaarimalli, jonka pohjalta voidaan arvioida rakennukselle syntyviä korjaus- ja ylläpitokustannuksia. Rakennukset eroavat teollisuuden koneista, joissa yhdenkin osan turmeltuminen voi estää koneen käyttöä, kun taas kunnossapidon laiminlyönti voi mahdollistaa lyhyen aikavälin kustannussäästön sellaisten rakennusosien osalla, jotka eivät aiheuta välitöntä toiminnallista tai esteettistä haittaa (Kaivonen.1994, 30-48). 25
Pyrkimyksestä rakennusten tehokkaampaan ja taloudellisempaan tilankäyttöön, on monessa yhteydessä siirrytty käyttämään tilojen vuokrausjärjestelmää. Tällöin tilojen vuokra koostuu pääoma-, ylläpito- ja korjausvastikkeesta. Korjausvastikkeen laskemiseksi tulee olla käytettävissä arvio tiloihin kohdistuvista tulevista korjauskustannuksista. (Kaivonen.1994, 59) Kuntaorganisaation sisällä tiloista perittävä sisäinen vuokra mahdollistaisi myös todellisten palvelukustannuksien määrittämisen. (Isoniemi, 2002, 15-17) Porin kaupungin suoraan omistamien kiinteistöjen osalta vuokran maksua kutsutaan sisäiseksi vuokraksi. Sisäinen vuokran tarkoituksena on ohjata yksittäisiä käyttäjiä optimoimaan toiminnan tarvitseman tilan määrä suhteessa varsinaiseen palvelutoimintaan. Porissa kustannusten laskenta pohjautuu Haahtela TM kiinteistötieto -järjestelmään, joka perinteisten rekisteriominaisuuksien ja rutiiniluonteisten toimenpiteiden hoidon lisäksi mahdollistaa tavoitteellisen kiinteistöjohtamisen, jossa tavoitelaskenta perustuu tilojen ominaisuuksien perusteella mallinnettuihin hintoihin ja tätä kautta saataviin tunnuslukuihin. Vuokran muodostuksen kannalta olisi äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että kiinteistöön sijoitettu pääoma kuluu rakennuksen tai sen rakennusosan teknistaloudellisen pitoajan aikana. On huomattava, että myös rakennuksen kunnossapitoa varten tulee kerätä varoja koko ajan, jotta rakennus voidaan pitää toimintakuntoisena ja rakennusosien täysi käyttöikä savuttaa (Myyryläinen L. 2008, 97-88). Mikäli rakennuksen arvo halutaan säilyttää, tulee pääomatuloja kerätä vuokrana tai vastikkeena koko elinkaaren ajan siten, että kuluneet rakennusosat voidaan uusia oikea-aikaisesti. 5. CASE: PÄIVÄKOTI Sisäilmaongelmaprosessin ja sisäilmaongelmalähtöisen korjaussuunnittelun nykytilaa selvitettiin viiteaineiston lisäksi yhden sisäilmasto-ongelmaisen päiväkotikohteen avulla. Case kohteen tapaustutkimusten avulla on selvitetty mm. miten sisäilmaongelmalähtöisyys ja todetut ongelmat on huomioitu ongelman esiintulosta korjausten valmistumiseen. Selvityksissä on käytetty ensisijaisesti asiakirjatietoja ja omia tutkimustuloksia ja korjauksen onnistumisesta. Lähdeviittauksia tai tietoja kohteesta ei esitetä, koska kohde halutaan tässä yhteydessä pitää anonyyminä. 5.1. Kuvaus kohteesta Päiväkoti oli ollut sisäilmastoselvityskohteena pitkittyneiden sisäilmaongelmien takia. Rakennus on 1930 luvulla rakennettu ja kaksikerroksinen, osassa rakennusta on lisäksi kellarikerroksessa tiloja. Rakennuksessa on konesaumattu peltikatto ja ulkoseinät ovat massiivitiilirakenteisia koksikuonakerroksella. Yläpohja on puurakenteinen ja välipohjat ovat osin puurakenteisia ja osin betonirakenteisia. Rakennuksessa on koneellinen tulo- ja 26
poistoilmanvaihto ja se on liitetty kunnalliseen vesi- ja jätevesiverkkoon sekä kaukolämpöön. Kohteeseen on tehty korjauksia eri aikakausina ja lähivuosinakin erityisesti sisäilman laadun parantamiseksi, mutta ne ovat olleet riittämättömiä, sillä oireilu rakennuksessa on jatkunut korjauksista huolimatta. Rakennus otettiin pois käytöstä jatkuvan oireilun takia helmikuussa 2015. 5.2. Tehdyt selvitykset Rakennusta on tutkittu useaan otteeseen ja rakennuksessa on tehty merkittävä määrä sisäilman laadun parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Tehdyistä selvityksistä ja tutkimuksista sekä korjaussuunnitelmista oli käytettävissä seuraavat asiakirjat: - Kopioita alkuperäisistä julkisivukuvista sekä rakennusleikkauksesta. - Pohjapiirustuksia, leikkauskuvia ja julkisivupiirustuksia vuosilta 1990 ja 2011 - Rakentajain konevuokraamon kosteusmittauspöytäkirja, 3.7.2000 - Käyttäjäkyselyn tulokset, SSM, 20.4.2004 - Työsuojelutarkastuksen seurantatarkastuksen pöytäkirja, Aluehallintovirasto, 21.10.2011 - Työsuojelutarkastuksen pöytäkirja, Aluehallintovirasto, 14.11.2011 - Työterveyshuollon työpaikkakäynnin muistio, 22.3.2011 - Työterveyshuollon työpaikkakäynnin muistio, 31.5.2005 - Sisäilmastokyselyn tulokset, Satakunnan työterveyspalvelut, 10.1.2013 - Sisäilmaryhmän käynnin muistio, 19.6.2013 - Sisäilmapalaverin muistio, Porin kaupunki, 2.1.2013 - Korjaussuunnitelmat alapohjien ja salaojien korjauksista, A-insinöörit, 2013-2014 - Rakennusmateriaalinäytteiden analyysivastauksia, Porilab, 2014 - Pölynkoostumusraportti, Labroc, 2014 - Porin kaupungin ympäristöviraston tarkastuskertomus, 3.3.2014 - Ilmanvaihdon puhdistuspöytäkirja, Porin kaupungin tekninen palvelukeskus, 9.9.2014 - Työsuojeluvaltuutetun tarkastuskäynnin muistio 13.10.2014 - Sisäilmapalaverin muistio 13.11.2014 - Sisäilmastokatselmuksen muistio, Porin kaupunki, 14.1.2015 - Insinööritoimisto Levolan raportti sisäilmatutkimuksista liitteineen, 12.1.2015 - Tarkastusraportti, Insinööritoimisto Kähkönen, 15.1.2015 - Sisäilmanäytteiden testausseloste, Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, 5.3.2015 5.3. Sisäilmaongelman tunnistaminen ja ongelmat alkuvaiheessa Ensimmäiset varsinaisesti sisäilmasto-ongelmiin liittyvät selvitykset ja tutkimukset kohteessa on tehty jo vuonna 1990. Tämän jälkeen rakennusta on korjattu perusteellisestikin 27
monessa eri vaiheessa. Lähivuosina on uusittu 1. kerroksen alapohjaa erittäin perusteellisesti ja rakenneliittymät oli tässä yhteydessä pyritty tekemään tiiviiksi. Kellariin oli tehty sisäpuolisia parannuksia haitta-aineita kapseloimalla. Kellarikerroksen ilmatiiviydessä oli kuitenkin selviä puutteita ja useita yhteyksiä maaperään. Korjaustöiden yhteydessä on 2. kerroksen hirsivälipohjan orgaaninen täyttö poistettu ja uusittu. Märkätiloissa on alkuperäiset täytemateriaalien epäpuhtaudet ja niiden tilojen osalta ilmanpitävyys oli erittäin heikko. Vesikatto on päiväkodin johtajan mukaan vuotanut uusimisestaan lähtien 20 vuoden ajan 2. kerrokseen saakka, joten palopermannossa on varmuudella mikrobivaurioita. Vesivuodot ovat aiheuttaneet mikrobivaurioita myös massiiviulkoseinien sisäpuolisiin rappauksiin. 5.4. Sisäilmaongelmaprosessissa havaitut riskitekijät Käyttäjien kokemaa ongelmaa ei prosessin alkuvaiheessa käsitelty riittävästi yhdessä osallisten kanssa, mikä voi johtaa siihen, että selvitettiin ja korjattiin sisäilmaongelman näkökulmasta väärää asiaa ja ongelma voi toistua. Rakenteiden ja materiaalien kunto, mahdolliset epäpuhtaudet ja vaikutukset sisäilman laatuun eivät olleet tiedossa, jolloin niitä ei voitu suunnitelmallisesti huomioida ratkaisuja tehdessä. Myöskään ongelmaa ja sen syitä ei määritetty, jolloin niitä ei voida poistaa suunnitelmallisesti ja ongelmat voivat jatkua. Edellä kuvatuissa korjauksissa ei tehtyjä korjauksia ole huomioitu sisäilmateknisesti kokonaisuutena ja korjaustoimenpiteet ovat olleet riittämättömät. Lisäksi henkilökunnan odotukset korjauksista olivat lähtökohtaisesti paljon mittavammat kuin toteutuneet korjaustoimet. 5.5. Case-kohteen sisäilmaongelman ratkaisuprosessin onnistumisen arviointi Alkuvaiheessa ei tunnistettu tai erotettu sisäilmaongelmaa muista ongelmista, jolloin ennaltaehkäisy tai nopea puuttuminen asiaan vaikeutuu. Syyt miksi ongelmaa ei tunnisteta tai eroteta muista ongelmista, jäi epäselväksi. Sisäilma-asioita hoitivat organisaation johtotehtävissä olevat henkilöt, joten on mahdollista, että viesti sisäilmaongelmista ja niiden laajuudesta ei tule heille. 28
Edellä mainitut syyt viittaavat siihen, ettei ongelmaa havaita ja osata määritellä tai määrittelyä ei katsota tarpeelliseksi. Varsinainen korjauspäätös tehtiin jo alkutarkastuksen ja rajatun tutkimuksen yhteydessä. Tämän jälkeen tarveselvitys ja hankesuunnitelma tehtiin melko suppeina. Jo ennakolta oli tiedossa kohteeseen saatavan korjausmäärärahan suuruus. Määräraha ei kuitenkaan riittänyt kaikkien vaurioiden korjaamiseen, joten osa vaurioista päätettiin jättää korjaamatta. Korjaamatta jätetyt, vaurioituneet rakenteet muodostivat erittäin suuren riskin oireilun jatkumiselle. Korjaamatta jätettävistä vaurioista ei mainita hankkeen asiakirjoissa lainkaan. Minkään korjauksen osalta ei ryhmän kokoonpanosta selvinnyt, oliko joku osallistujista toiminut sisäilma-asiantuntijana korjaushankkeessa. Asiakirjatiedoista ei käynyt ilmi, mitä ja miksi sisäilmaan liittyviä toimenpiteitä oli tehty jo ennen kyseisen hankkeen käynnistämistä, ja esim. miksi sisäilmaan liittyviä tilaisuuksia oli pidetty, ja miksi erilaisia tiedotteita sisäilman laadusta oli tehty. Varsinaisia tutkimuksia ei tehty kokonaisuutena, vaan tutkimukset rajoittuivat selviin ongelmakohteisiin, eikä lisäselvitystarpeissa otettu kantaa lähtötietojen riittävyyteen. Myös korjaus-suunnittelu oli aloitettu ilman, että laatutavoitteet ja kriteerit oli sovittu. Henkilökunnan esiin tuotuja sisäilman laatuun liittyviä korjaustarpeita ei oltu käsitelty tai kirjattu lähtötietoihin. Käyttäjien edustajat eivät osallistuneet suunnittelukokouksiin ja tieto suunnitelmista tai laatutavoitteista ei saavuttanut käyttäjiä. Korjaussuunnitteluprosessi eteni kuten tavanomaisessa korjaussuunnittelussa, eikä sisäilmaongelmiin liittyviä asioita käsitelty tai otettu huomioon kokonaisuutena. Kokonaisuuteen nähden pieniä, mutta sisäilman laadun ja erityisesti ongelman poistamisen kannalta ratkaisevia asioita jäi käsittelemättä ja hoitamatta. Suunnitelmien muutosten hyväksyntämenettelyjen toteutus- ja dokumentointitapa jäi epäselväksi. Samoin jäi epäselväksi, kuka vastasi dokumentoinnin toteutumisesta sovitun mukaisesti. Viestintä ei ollut suunnitelmallista tai puuttui, jolloin myös hyvin hoidetut asiat muuttuivat käyttäjien näkökulmasta huonoiksi. Tämä johti siihen, että asioiden palauttaminen oikeiksi ja oikeisiin mittasuhteisiin oli mahdotonta. 29
Henkilöstön ja vanhempien tiedotustehtävään ei oltu nimetty vastuutahoa tai sovittu tiedottamistapaa ja -tiheyttä. Kohteen ongelmat ovat olleet työntekijöiden keskuudessa paljon esillä. Ongelmista on keskusteltu työpaikalla aktiivisesti ja monenlaisia huhuja mahdollisista ongelmien syistä on ollut liikkeellä. Ongelman jatkuva käsittely ja pohtiminen työpaikalla ovat vaikuttaneet haitallisesti työilmapiiriin ja heikentäneet työtehokkuutta. Työntekijät eivät ole luottaneet kiinteistönomistajaan ja tämän mahdollisuuksiin tarjota turvallisia ja terveellisiä työtiloja. Varsinaista jälkiseurantaa ei kohteessa keritty pitämään, koska henkilökunnan ja lasten oireilu voimistui korjaustöiden jälkeen ja päiväkoti siirtyi vaiheittain väistötiloihin ja toiminta tiloissa loppui. 6. SISÄILMAONGELMIEN HALLINTA Keskeisimpiä vaiheita niin sisäilmasto-ongelman ratkaisussa kuin siihen liittyvässä viestinnässäkin on ongelman määrittelyvaihe. Sillä tarkoitetaan yritystä muodostaa kuvaa siitä, mistä kaikesta käsillä olevassa ongelmatilanteessa on kysymys, mitkä ovat mahdollisia koettujen oireiden aiheuttajia tai syitä ja mikä on niiden terveydellinen merkitys. Tämä vaihe on altis konflikteille. Koska sisäilmasto-ongelmat ovat usein moniulotteisia, samasta tilanteesta saattaa syntyä keskenään ristiriitaisia tulkintoja ja johtopäätöksiä. Jotta riittävä yhteisymmärrys saavutetaan, tarvitaan vuorovaikutteista viestintää niin sisäilmaryhmän jäsenten kesken kuin sisäilmaryhmän ja tilan käyttäjienkin välillä. Mikäli yhteisymmärrystä ongelmasta ja sen terveydellisestä merkityksestä ei synny, ei ongelman ratkaisukeinoistakaan päästä yksimielisyyteen. Tämä johtaa siihen, että korjaustoimenpiteiden jälkeenkin tilanne jää kiistanalaiseksi. 6.1. Hyvä sisäympäristö Hyvä sisäympäristö tukee tilassa tehtäviä toimintoja ja tilan käyttäjien terveyttä. Sisäympäristö on laadukas, jos sisäympäristötekijöissä ei havaita puutteita, tilan käyttäjät ovat sisäympäristöön tyytyväisiä. Edellytys hyvälle sisäympäristölle on hyvät toimintatavat, niin rakennuksen ylläpidossa, kuin sisäympäristöongelmien tunnistamisessa ja ongelmien ehkäisemisessä (Lappalainen, 2010, 9). 30
Sisäympäristö koostuu monesta osatekijästä, kuten ilman laadusta, ilmanvaihtojärjestelmistä, lämpöoloista, ääniympäristöstä, valaistusolosuhteista ja tilajärjestelyistä. Sisäympäristöongelmia selvitettäessä sisäilmastoa ja -ympäristöä tarkastellaan kokonaisuutena. Sisäympäristön arvioinnissa on erityinen painoarvo sillä, miten tilojen käyttäjät kokevat ympäristön. Tilojen käyttäjien kuuleminen on tärkeää, koska mitattu ja koettu sisäympäristö eivät aina vastaa toisiaan (Lappalainen, 2010, 13-14). 6.2. Työympäristötekijöiden huomioon ottaminen Työympäristötekijät tulisi ottaa huomioon jo rakennusta suunniteltaessa tai tiloja vuokrattaessa. Työympäristön fysikaalisia tekijöitä, biologisia ja kemiallisia epäpuhtauksia sekä niiden leviämistä voidaan mallintaa ja arvioida eri hallintakeinojen valitsemiseksi. Kosteus- ja homevaurioiden mahdollisen ilmaantumisen kannalta on tärkeää tunnistaa rakennuksiin liittyviä riskirakenteita, joita voivat olla esimerkiksi eloperäisen materiaalin käyttäminen eristeenä tai rakenteiden vuotokohdat. Ilmanvaihtolaitteiston toimivuuteen, pintamateriaalien valintoihin, rakennuksen yleiskuntoon ja kosteusvaurioihin kannattaa kiinnittää huomiota jo ennen toiminnan aloittamista arvioitavissa tiloissa. 6.3. Sisäilmahaitan ilmoitusmenettely Työpaikalla tulee olla käytössä ilmoitusmenettely. Työntekijä havaittuaan sisäympäristöön liittyvän ongelman (esimerkiksi kupruilevaa pinnoitetta, kosteutta seinämässä, homekasvustoa) ilmoittaa siitä lähiesimiehelle, joka ilmoittaa sen eteenpäin kiinteistönhallintaan. Selkeissä tapauksissa ilmoitus johtaa suoraan ongelman poistamiseen tai korjaamiseen, eikä ongelma vaadi välttämättä muuta käsittelyä. Ilmoitusmenettely sisältyy työturvallisuuslain 19 :ään, jonka mukaan työntekijän on viipymättä ilmoitettava työnantajalle ja työsuojeluvaltuutetulle muun muassa työolosuhteissa havaitsemistaan vioista ja puutteellisuuksista, jotka voivat aiheuttaa haittaa tai vaaraa työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle. Työnantajan on puolestaan kerrottava ilmoituksen tehneelle työntekijälle ja työsuojeluvaltuutetulle, mihin toimenpiteisiin esille tulleessa asiassa on ryhdytty. Sinänsä ilmoitus ongelmasta voi tulla muutakin kautta, esimerkiksi työterveyshuollon kautta, tai työnantaja on itse havainnut ongelman. (Suomaa, STM, 2009, 61) 6.4. Sisäilmaongelman syiden selvittäminen Sisäilmaongelman täsmentäminen ja syiden selvittäminen on koettu haasteellisena. Selvitystyössä ongelmaksi koetaan, että ensimmäiseksi havaittu ongelma usein käsitetään 31
koko ongelman aiheuttajaksi ja puutteellisen selvitystyön johdosta korjausratkaisut ohjautuvat virheellisesti tai ne korjaustoimenpiteet ovat riittämättömiä. Onnistuneissa tai sellaisiksi arvioiduista sisäilmastokorjauskohteissa osa tilan käyttäjistä oirehtii kaikesta huolimatta. Usein näissä kohteissa ei voitu selvittää, oireilun jatkumisen syytä. Sisäilmaongelmaa täsmentäviä tutkimuksia tehdään enimmäkseen tapauskohtaisesti, riippuen aiemmista selvityksistä ja ongelman laajuudesta. Laajemmista tutkimuksista tehdään tutkimussuunnitelma, jossa määritetään tarvittavat rakenneavaukset ja sisäilmatutkimukset. Työterveyslaitoksen tutkimusten mukaan sisäilmaongelmien ratkaisemisessa peruspilareja ovat moniammatillisen yhteistyön rakenteiden luominen, tilojen käyttäjiä osallistava työote, ongelmatilanteiden kokonaisvaltainen ja maltillinen tarkastelu, tavoitteellinen ja prosessimainen työskentely sekä vuorovaikutteinen ja säännöllinen viestintä. Tavoitteena on laadukas sisäympäristö, joka käsittää sen, että sisäympäristötekijät ovat kunnossa, tilojen käyttäjät kokevat sisäympäristön hyvänä sekä että työpaikalla on hyvät toimintatavat näiden kysymysten ehkäisemiseen, tunnistamiseen ja hallintaan. (Suomaa, STM, 2009, 62) Sisäilmaongelmien selvitysten prosessimainen läpivienti edellyttää, että eri toimijoiden roolit ja vastuut ovat kaikkien tiedossa. 6.5. Tutkimusten kiireellisyys ja terveysriskin arvioiminen Tutkimusten kiireellisyyden arviointi perustuu tilan käyttäjien terveydentilaan ja oireiluun. Kiireellisyyden arvioinnissa huomioidaan alustavat tutkimukset ja taustaselvitykset. Altistumisen arviointi on terveysriskin arvioinnin perusta. Sisäilmaongelmien jatkotoimenpiteiden määrittelyssä ja niiden kiireellisyyden arvioinnissa yleisimmät perusteet ovat myös käyttäjien terveydentila ja oireet. Terveysriskiä arvioidaan aina lisäselvitysten yhteydessä. Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajan selvittämään ja tunnistamaan työstä, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät sekä milloin niitä ei voida poistaa, arvioimaan niiden merkityksen työntekijöiden turvallisuudella ja terveydelle. Lisäksi työnantajalla tulee olla hallussaan tämä selvitys ja arviointi. Selvitys ja arviointi on tarkistettava olosuhteiden olennaisesti muuttuessa ja se on muutenkin pidettävä ajan tasalla. (Työturvallisuuslaki 10 ) 32
Porissa terveysriskin arviointi perustuu toteutuneeseen oireiluun ja sairauksien esiintymiseen, terveyshaitan vakavuuteen ja laajuuteen sekä altistumisen todennäköisyyteen. Riskin suuruus muodostuu haitallisen tapahtuman todennäköisyydestä ja aiheutuneiden seurausten vakavuudesta Tauluko 5. Vaaratekijöiden tunnistaminen ja riskien arviointi( ttk.fi 21.11.2016) Riskien merkittävyydestä päättäminen tarkoittaa sitä, pienennetäänkö riskiä vai ei. Karkeana toimenpiderajana voidaan käyttää riskitaulukon mukaan määriteltyä riskin suuruutta. Kun riskin suurus on 1-2, se ei edellytä toimenpiteitä. Kun riskin suuruus on 3-5, tulee riskiä pienentää. Selvityksissä työterveyshuolto ja kouluterveydenhuolto ovat olennaisimmassa roolissa, kun käsitellään terveysriskiä. Vaaran arvioinnin tekee moniammatillinen sisäilmatyöryhmä. Vaikeutena on todellisten terveyshaittojen määrittäminen, tässä työterveyslääkärin ja terveystarkastajan lausunto on painava. On kuitenkin muistettava, että sisäympäristöä tulisi aina tarkastella kokonaisuutena, jossa huomioidaan samanaikaisesti sisäympäristötekijät, koettu sisäympäristö sekä toimintatavat rakennuksen ylläpidossa, sisäympäristöongelmien tunnistamisessa ja hallinnassa. Nämä osa-alueet tulee huomioida työpaikkakohtaisesti myös johtopäätöksissä ongelman määrittelyssä, riskinarvioinnissa ja toimenpiteissä. Porissa merkittävä ongelma nykykäytännön osalta on se, että säännöllisesti toteutettavan työturvallisuuslain edellyttämän vaarojen tunnistamisen perusteella saatu tieto ei johda riittäviin toimenpiteisiin. Lisäksi tulisi huomata, että vaikka arvioidun riskin suuruus (1-2) ei edellytä varsinaisia toimenpiteitä, niin se kuitenkin edellyttää jatkuvaa tilanteen seurantaa. 6.6. Vaaran tunnistaminen Sisäilman vaaratekijä voi olla biologinen, kemiallinen tai fysikaalinen tekijä, joka vaikuttaa tilaa käyttävän terveyttä huonontavasti. 33
Vaara voi liittyä lämpöoloihin, liian korkeaan hiilidioksidipitoisuuteen, meluun, valaistukseen, hajuihin tms. tekijää. Havaitut vaarat voivat olla toisistaan riippuvaisia: esimerkiksi kylmille pinnoille voi kondensoitua kosteutta, koska puutteellinen ilmanvaihto ei pysty poistamaan sisäilmasta riittävästi kosteutta. Kosteusvaurioihin liittyvä vaara tunnistetaan epäsuorasti mittaamalla mikrobeja tai kemiallisia yhdisteitä rakennuksen sisäilmasta tai materiaaleista. Mikrobialtisten merkitystä voidaan arvioida, kun huomioidaan vaurion laajuus ja ilmayhteys työtilaan, mikrobikasvuston määrä ja laatu (indikaattorimikrobit), sekä muu sisäilmaongelma, joka pahentaa tilannetta (ilmanvaihto, pölyisyys, kuidut) Haitallinen altistuminen epätodennäköinen Haitallinen altistuminen mahdollista Haitallinen altistuminen todennäköistä Ei kosteusvauriota, ei riskirakenteita, tilat eivät voimakkaasti alipaineisia, eikä vuotoilmareittejä esim. läpivientien tai kuilujen kautta sisäympäristön epätavanomaisiin mikrobilähteisiin. Kosteusjälkiä (ei näkyvää mikrobikasvua), riskirakentei- ta, korjattu kosteusvaurio, tilat ajoittain voimakkaasti alipaineisia ja/tai mahdollisia vuotoilmareittejä sisäympäristön epätavanomaisiin mikrobilähteisiin. Näkyvät vauriot sisäpinnalla, mikrobikasvua materiaaleissa tai ympäröivissä rakenteissa, poikkeavaa mikrobialtistetta todettu (ilma- tai pölynäyte) Taulukko 6. Riskiarviointi, altistumisen todennäköisyys (Kosteusvauriotyöryhmän muistio STM 2009) Viime aikoina on julkisuudessa ollut keskustelua mikrobimyrkkyjen (home- ja bakteeritoksiinit) merkityksestä sisäilma-altisteina. Kosteusvaurioituneilla materiaaleilla kasvaa usein mikrobeja, jotka kykenevät tuottamaan erittäin myrkyllisiä yhdisteitä, mikrobitoksiineja. Mikrobitoksiineja on suuri joukko, ne ovat kemialliselta rakenteeltaan vaihteleva joukko yhdisteitä, ja niitä tuottavat monet eri homesienet ja bakteerit. Käytännön kokemus viittaa siihen, että rakennuksissa, joissa kasvaa toksiineja tuottavia homeita ja bakteereja, esiintyy vakavampia terveyshaittoja kuin muulla tavoin vaurioituneissa rakennuksissa. Tätä yhteyttä ei kuitenkaan ole tieteellisin tutkimuksin osoitettu tai dokumentoitu. Toksiinien aiheuttaman riskin suuruutta ei pystytä vielä tämän hetken tiedon perus- 34
teella arvioimaan. Tästä syystä myöskään terveysperusteisia ohjearvoja yksittäisten toksiinien pitoisuuksille sisäilmassa ei pystytä antamaan. Koska kyseessä kuitenkin ovat erittäin toksiset yhdisteet, on rakennusten homekasvuun viisasta suhtautua varoen ja altistumista välttäen. (Suomaa, 2009, 37) Jos työpaikan työntekijöillä on työpaikkaan liittyviä oireita tai sairastelua tai työpaikalla aistitaan selvästi homeen tai maakellarin hajua, tunkkaista hajua tai työpaikalla on merkkejä kosteusvaurioista, on työnantajan ryhdyttävä toimenpiteisiin ongelman löytämiseksi ja poistamiseksi. Työturvallisuuslaissa on edellytetty työnantajalta aktiivista selvittämisvelvollisuutta eikä työnantaja voi passiivisesti jäädä odottamaan jonkin asian tulemista hänen tietoonsa. Työnantajalla on velvollisuus kertoa työntekijöille työtiloissa olevista kosteus- ja homevaurioista. Lisäksi työntekijöitä on opastettava siihen, että he osaavat ilmoittaa työnantajalle työpaikalla mahdollisesti ilmenevistä puutteista, joista voi seurata kosteus- ja homevaurioita. (Suomaa, 2009, 37) 6.7. Sisäilmaongelmien selvittäminen ja korjaussuunnittelu Kosteusvauriot ovat yleisiä sisäilmaongelmien aiheuttajia. Sisäilmaongelmia aiheuttavat myös muut kosteudesta riippumattomat tekijät. Sisäilmaongelman ratkaisu edellyttääkin tyypillisesti hyvää kokonaisuuden hallintaa, jossa otetaan huomioon erilaisten kemiallisten ja mikrobiologisten altisteiden lisäksi myös tilojen käyttöön, fysikaalisiin olosuhteisiin ja ilmanvaihtoon liittyvät tekijät. Sisäilmaongelmien syiden selvittäminen edellyttää erityisosaamista, Syy sisäilmaongelmiin voi johtua yksinkertaisesta, normaalein huoltotoimin hoidettavasta viasta. Selkeät, pienimuotoiset sisäilmaongelmat saattavat selvitä yhdenkin asiantuntijan toimesta, mikäli tällä on riittävän monipuolinen osaaminen. Tällaisia osaajia ovat mm. rakennusterveysasiantuntijat, joilla on rakennusalan peruskoulutus ja sen lisäksi sisäilmastokysymysten ymmärtämiseen hankittu laaja rakennusterveyskoulutus. Jos kyse on laajemmasta ongelmasta, on taustalla usein pitkälle edennyt kosteus- tai homevaurio, jonka selvittämiseen tarvitaan moniammatillista osaamista ja eri asiantuntijoita, kuten rakennusfysiikan asiantuntija, sisäilman mittaamiseen perehtynyt tutkija ja terveydenhuollon asiantuntija. Terveydenhuollon asiantuntijan tehtävänä on arvioida koettujen oireiden merkittävyyttä ja suhdetta rakennukseen yhdessä rakennusterveysasiantuntijan kanssa. Terveydenhuollon usein käyttämä työkalu on oirekysely, jolla saadaan tietoa tilojen käyttäjien kokemien oireiden määrästä, laadusta ja sijainnista. Nämä ovat erittäin tärkeitä tietoja arvioitaessa eri vaurioiden merkitystä ja korjausten kiireellisyysjärjestystä (Korhonen 2015, 10-11) 35
Korjauksille tulee asettaa tavoitteet eli onnistumisen kriteerit. Tavoitteita tulisi asettaa korjausprosessin toteuttamiseen, sisäympäristöön ja tilojen käyttäjien hyvinvointiin liittyen. Tavoitteiden tulee olla lisäksi riittävän konkreettisia, jotta niiden toteutumista voidaan arvioida. Sisäilmaongelmaisten koulurakennusten kunnon tutkimista ja korjaushankkeen läpiviemistä on ohjeistettu korjaamisoppaan osassa 1 (Asikainen 2008). Oppaassa on ohjeistettu ja perusteltu mm. selvitysten eri vaiheita, tutkimusmenetelmiä ja niiden raportoinnin vaatimuksia kiinteistöjen omistajille ja tutkimusten tekijöille. Rakennuksen korjausprosessiin on esitetty toimintamalli ja tarkempi kaavio, joka sisältää mm. teknisen riskiarvion, lähtötilanneselvityksen ja käyttäjäkyselyn. Prosessia noudattamalla voidaan oppaan mukaan vähentää hankkeen toteutuksen aikaisia yllätyksiä tai tiedetään, onko niitä odotettavissa (Asikainen 2008. 10 11; kuvat 2 ja 3). Myös tiedonhallintaan on esitetty vaihtoehtoisia toteutustapoja (Asikainen 2008, 27; kuva 4). Sisäilmaongelmaisten koulurakennusten kosteusvaurioiden korjaussuunnittelua on ohjeistettu korjaamisoppaan osassa 2 (Peltola 2008). Oppaan tavoitteena on ollut määrittää yleisesti hyväksyttäviä rakenteiden ja ilmavaihtojärjestelmien korjausratkaisut 1950-luvulla ja sen jälkeen rakennetuille koulurakennuksille (Peltola 2008, 51). Ohjeet ovat periaatteellisia ja ne on jaettu tasoiltaan kolmeen tasoon, A, B ja C vaurioiden ja korjausten laajuuden mukaan. Vaihtoehtoiset ratkaisut on käsitelty järjestelmä-, rakenne- tai rakennusosittain. Myös rakenteiden kuivattamista, alipaineistamista ja tiivistämistä ja tiivistystyön onnistumisen arviointia on ohjeistettu (Peltola 2008, 223 245). Kaikkea suunnittelutyötä määrää ja ohjeistaa lisäksi suuri määrä lakeja, asetuksia, määräysluonteisia ohjeita, periaatteellisia ohjeita jne. Tilannetta kuvaa hyvin RIL ry:n julkaisun, RIL 250-2011 kuva L10.1 sivulla 227, jossa on esitetty rakennusten terveellisyyttä ja kosteudenhallintaa koskevien säädösten ja alan ohjeistusten muodostama monimutkainen kokonaisuus. (RIL 250-2011, 227.) Asuntojen, koulujen ja muiden oleskelutilojen terveydellisten olosuhteiden arviointia ja ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksia on ohjeistettu asumisterveysasetuksessa (STMa 545/2015) ja sen soveltamisohjeessa (Sosiaali- ja terveysalan lupavirasto Valvira, 2016) Ympäristöministeriö on julkaissut oppaan Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus (Pitkäranta ym. 2016; Ympäristöministeriö. Ympäristöopas 2016). Opas on oppikirja ja ohje kosteus- ja mikrobivaurioiden ja kiinteistöjen sisäilmaongelmien kanssa tekemisissä oleville kuntotutkijoille ja muille asiantuntijoille. Oppaassa on kuvattu tärkeimmät sisäilman laatua heikentävät tekijät ja niiden tutkimusmenetelmät. 36
Työterveyslaitoksen julkaisussa Ohje työpaikkojen sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen on koottu keskeiset toimintatavat sisäilmasto-ongelmien selvittämisessä työpaikoilla (Lappalainen ym. 2016; Työterveyslaitos). Suomen LVI-liitto, SuLVI Ry on julkaissut oppaan Ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmien kuntotutkimus. yleisohje ja tilaajan ohje. (IVKT 2016 / SuLVI) Tämä julkaisu on yleisohje ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmien ja laitteiden kuntotutkimuksen tekijöille ja tilaajille. Ohjeita on tehty eri suunnittelualueille sekä hankkeen johtamiseen ja rakennuttamiseen. Ohjeet määrittelevät kuka vastaa mistäkin asiasta tai suunnittelutehtävästä. Korjaussuunnittelu on otettu ohjeistuksissa huomioon, ja ohjeissa on esitetty ne tehtävät, jotka tulevat kysymykseen vain korjausrakentamisessa (RT 10-11108; RT 10-11109; RT 10-1110; RT 10-11128; RT 13-11120 2013.) Yleisesti voitaneen todeta, ettei sisäilmaongelmien selvittelyssä ja ongelmien ratkaisussa ohjeistuksen puute ole syynä, jos ratkaisuissa epäonnistutaan. Asiantuntijoiden pätevyysvaatimukset Terveydensuojelulain alaisissa kohteissa, kuten koulut, päiväkodit, asunnot ja muut oleskelutilat, noudatetaan asumisterveysasetuksen (545/2015) mukaisia ulkopuolisen asiantuntijan pätevyysvaatimuksia. Sisäilmasto-ongelmien ja rakennusten kosteusvaurioiden korjaamiseen liittyvissä rakennusluvan varaisissa muutos- ja korjaustöissä noudatetaan maankäyttö- ja rakennuslain päivitettyjä pätevyyskriteereitä (laki maankäyttö- ja rakennuslain 29 muuttamisesta 41/2014) ja valtionneuvoston asetuksessa esitettyjä kelpoisuusvaatimuksia korjaustyön suunnittelijoista Ympäristöministeriön ohjeessa (YM1/601/2015) on esitetty kosteusvauriosuunnittelijoiden ja korjaustyön työnjohdon kelpoisuusvaatimukset ja kohteiden suunnittelutehtävien vaativuusluokat yksityiskohtaisesti. 37
Taulukko 7. Yhteenveto asiantuntijoiden pätevyyksistä: 1 = samat pätevyysvaatimukset kuin on asetettu asumisterveysasetuksessa 2 = korkeakoulututkinto rakennus-, talotekniseltä tai sisäilmastoaihealueelta (kuten kemia, mikrobiologia, fysiikka, ympäristötiede, arkkitehti) ja laaja osaaminen ongelmaratkaisuprosesseista työpaikoilla (lisäkoulutuksena esim. rakennusterveysasiantuntijapätevyys tai täydennyskoulutusta mm. ratkaisuprosesseista ja työntekijöiden altistumisen arvioinnista) 38
7. PORIN KAUPUNGIN SISÄILMATYÖRYHMÄ Sisäympäristöongelmien ratkaisussa on kysymys mittavasta moniammatillisesta yhteistyöstä. Sisäilmatyöryhmä on yhteistyön muoto ja välttämätön vaikeiden sisäympäristöongelmien ratkaisussa. Porin kaupungin sisäilmatyöryhmä on eri alojen asiantuntijoista koostuva moniammatillinen työryhmä, joka ei tee hallinnollisia päätöksiä tilojen eikä henkilöiden suhteen. Sisäilmatyöryhmällä ei ole viranomaisstatusta ja se antaa toimenpidesuosituksia. Porin kaupungin sisäilmatyöryhmä on perustettu vuonna 1999 ja se on Porin kaupunginhallituksen nimeämä. Sen kokoonpanoa tarkistettiin viimeksi 2014. 7.1. Ryhmän tehtävä Sisäilmaryhmän tehtävä on olla monialaisen yhteistyön foorumi. Se toimii ongelman käsittely- ja ratkaisuprosessin organisoijana ja työpaikoilla. Ryhmällä on päätösvaltaa siinä suhteessa kuin sen yksittäiset jäsenet sitä omaavat omien työrooliensa kautta. Sisäilmatyöryhmän keskeisin tehtävä on parantaa yhteistyötä ja tiedonkulkua sisäilmaongelmien ratkaisemiseen osallistuvien tahojen välillä. Sisäilmatyöryhmä suunnittelee ja koordinoi sisäilmaongelmien ratkaisuprosessia sekä arvioi selvitysten tuloksia tarvittavine toimenpiteineen. Sisäilmatyöryhmän tehtävänä on kuitenkin antaa nimissään lausuntoja ja vastineita niitä pyydettäessä Ryhmän tehtävä kaupunkitasolla Sisäilmatyöryhmällä ei ole omaa budjettia, eikä suoranaista toimivaltaa. Sisäilmatyöryhmä on kaupunginhallituksen asettamana ja keskusjohdon ohjaama. Sisäilmaryhmän tehtävät ovat ohjauksellisia. Porin kaupungin sisäilmatyöryhmän tehtävänä on: kehittää yhteisiä toimintatapoja ja työnjakoa sisäilmaongelmien käsittelyssä kaupunkiorganisaatiossa, kehittää sisäilmaongelmien ratkaisuprosesseja, seurata ja tiedottaa sisäilmaongelmiin liittyvien uusien tutkimus- ja ratkaisumenetelmien kehityksestä, kehittää sisäilmaongelmien dokumentointia, ohjeistaa korjaustöitä sisäilmakohteissa, järjestää alaan liittyvää koulutusta ja tiedottamista. 39
7.2. Eri toimijoiden roolit sisäilmatyöryhmässä Porin kaupungin sisäilmatyöryhmän kokoonpano on moniammatillinen ja ryhmän toiminta vaatii onnistuakseen eri toimijoiden roolien ja toimintatapojen selkeyttämisen sekä eri ammattiryhmien työskentelytapojen ja tavoitteiden yhteensovittamista, Yhteinen koulutus, yhdessä toteutetut työpaikkakäynnit sekä tasavertainen, toisen ammattiosaamista ja tilan käyttäjien kokemuksia arvostava vuorovaikutus luovat hyvän pohjan onnistumiselle. (Lahtinen, Työterveyslaitos 2006.) Rakennuksista ja toimitiloista vastaavien tehtävät Kiinteistön omistajalla on aktiivinen rooli sisäilmaryhmässä kiinteistön tietojen kokoamisessa, analysoinnissa ja luovuttamisessa sekä selvittämiseen ja erilaisten toimenpiteiden toteuttamiseen liittyen. Rakennuksen hallinnoinnista ja teknisestä kunnosta vastaavan tahon tehtävänä on vastata hallinnoimiensa kiinteistöjen ylläpidosta, kunnossapidosta ja käytettävyydestä siihen käyttötarkoitukseen, johon tilat on tarkoitettu. Maankäyttö- ja rakennuslain pykälä 166 edellyttää, että rakennus ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset, eikä se aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä. Omistaja siis vastaa rakennuksen turvallisuudesta ja terveellisyydestä. Tämä on yleensä vastuutettu kiinteistöryhmittäin niin sanotulle reviirirakennuttajalle tai ulkoa vuokrattujen tilojen osalta isännöitsijälle. Tämän tahon tehtäviä on: selvittää vaurion syy selvittää vaurion laajuus tutkimussuunnitelman laatiminen tai teettäminen tarvittavien tutkimusten suorittaminen tai teettäminen tutkimusten rahoittajan hankkiminen rahoituksen hankkiminen korjaussuunnittelulle ja korjaustyölle korjaussuunnitelman laatiminen ja teettäminen vaurion aiheuttajan poistaminen rakenteiden kuivattaminen vaurioituneiden rakenteiden uusiminen jälkiseuranta ja seurantutkimuksien suorittaminen tai teettäminen Työterveyshuollon tehtävät: Työturvallisuuslain mukaan työterveyshuollon rooli sisäilmasto-ongelmien selvittämisessä ja erityisesti niiden terveydellisen merkityksen arvioinnissa työpaikalla on tärkeä. 40
Työpaikalla sisäilmasto-ongelmaa arvioitaessa ja ratkaistaessa on altistumisolosuhdetietojen lisäksi huomioitava myös toimintaympäristöä ja työntekijöiden terveydentilaa koskevat tiedot sekä arvioitava haitan ja vaaran terveydellinen merkitys. Työpaikalla tästä vastaa työnantaja. Työnantaja vastaa myös siitä, että työntekijöiden terveydentilan sekä haitan ja vaaran terveydellisen merkityksen arviointiin käytetään työterveyshuollon asiantuntijoita ja ammattihenkilöitä (738/2002/10 ) siten kuin siitä säädetään työterveyshuoltolaissa (1383/2001/5 ). Nämä tehtävät kuuluvat työterveyshuollon perustehtäviin. Sisäilmasto-ongelmissa työterveyshuollon tehtävänä on perehtyä työtiloja koskeviin altistumisolosuhdetietoihin sekä selvittää tarvittaessa tiloihin liittyvää työntekijöiden kokemaa haittaa sekä oireilua ja terveydentilaa niin yksilö- kuin ryhmätasolla. Työterveyshuollon tehtäviin kuuluvat mm. sisäilmastokyselyiden järjestäminen ja arvioiminen sekä terveydentilatietojen systemaattinen kerääminen ja arviointi sekä näihin liittyvä tietojen anto ja ohjaus. Työterveyshuolto voi antaa lausunnon haitan ja vaaran terveydellisestä merkityksestä ja siihen perustuvia suosituksia toimenpiteistä ja seurannasta. Työterveyshuollon lausunto annetaan työpaikkaselvitykseen tai työpaikalla tehtäviin sisäilmastoselvityksiin liittyen. Terveydenhuoltohenkilöstön tehtävä on: ottaa yhteyttä kunnossapidosta vastaavaan henkilöön ilmoittaa ongelmasta työsuojeluorganisaatiolle, työterveyshuollolle ja perusterveydenhuoltoon arvioida terveysriskejä tehdä tarkastuskäyntejä valvonnan piiriin kuuluviin tiloihin sisäilmastokyselyiden järjestäminen ja arvioiminen asettaa tarvittaessa rakennus tai toimitilat käyttökieltoon tai tekee siitä suosituksen tallentaa tarkastuskäyntien muistiot sisäilmatyöryhmän arkistoon Kouluterveydenhuollon ja muun terveydenhuollon tehtävät Kouluterveydenhuolto huolehtii koululaisten terveydentilaan liittyvistä asioista. Kouluterveydenhuolto voi tarvittaessa toteuttaa terveyskyselyn tai terveystarkastukset tiloja käyttäville oppilaille. Kouluterveydenhuolto tekee arvion sisäympäristöongelman terveydellisestä merkityksestä koululaisille. Sisäilmasto-ongelmien terveysvaikutuksia arvioitaessa tulee tarvittaessa hyödyntää myös esimerkiksi kouluterveydenhuollossa tai muussa terveydenhuollossa olevaa terveystietoa. Koululaisten terveydentilaa voidaan arvioida kouluterveydenhuollossa ja päiväkotilasten esimerkiksi lastenneuvolassa tai muussa terveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveydenhuollon kiinteistöissä hoidossa olevien potilaiden ja asukkaiden terveydentilaa arvioivat tarvittaessa heitä hoitavat terveydenhuollon ammattihenkilöt. 41
Terveydensuojeluviranomaisen tehtävät Ympäristöterveydenhuollon tehtävänä (terveydensuojeluviranomaisena) on päiväkotien, koulujen, oppilaitosten, vanhainkotien ym. vastaavien julkisten tilojen terveydellisten olojen valvonta. Terveydensuojeluviranomainen antaa ohjeita ja tarvittaessa velvoittavia viranomaismääräyksiä terveyshaittaa aiheuttavien epäkohtien tutkimiseksi, korjaamiseksi ja poistamiseksi. Terveydensuojeluviranomainen toimii sisäilmaryhmässä asiantuntijana. Terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa kiinteistön omistajaa ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin silloin, kun haitan aiheutuminen katsotaan olevan kiinteistön omistajan vastuulla ja purkaa käyttökielto tehtyjen jälkitarkastusten ja mittaustulosten perusteella, kun rakennus tai toimitilat on korjattu. Työsuojeluorganisaation tehtävät Kaupungin oman työsuojeluorganisaation tehtävänä on: valvoa, että työntekijöiden työskentelyolosuhteet täyttävät niille annetut määräykset. osallistua sisäilmaongelmien käsittelyyn työpaikoilla seurata korjaustoimenpiteiden etenemistä toimia koordinaattorina käyttäjien, kiinteistönhoidosta vastaavien ja eri viranomaisten välillä toimittaa AVI:n tarkastuskäynneillä tulevat sisäilma-asioita käsittelevät tarkastuskertomukset sisäilmatyöryhmä käyttöön ja varmistaa, että oikeat tahot saavat tiedon tarkastuksella ilmenneistä seikoista. STM on antanut sisäilmasto-ongelmia ja lähinnä kosteus- ja homevaurioita varten työsuojeluvalvonnan ohjeita. Tarkastuksen lähestymistapa on kokonaisvaltainen turvallisuuden ja terveellisyyden hallinnan arviointi. Työpaikan tulee itse arvioida ja toteuttaa kosteus- ja homevaurioiden torjumiseksi tarvittavat toimet. Tällöin on huomioitava työturvallisuuslain seuraavat pykälät: 8 yleinen huolehtimis-, tarkkailu- ja toteuttamisvelvoite 10 vaarojen selvittäminen ja arviointi 32 työpaikan rakenteiden, materiaalien, varusteiden sekä laitteiden turvallisuus ja terveellisyys 33 työpaikan ilmanvaihto 38 kemialliset tekijät 40 biologiset tekijät. 42
Työsuojeluviranomainen Aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueiden työsuojelutarkastajat valvovat, että työnantaja noudattaa lakisääteisiä velvoitteitaan työntekijöiden suojelemiseksi. Työsuojeluviranomainen antaa tarvittaessa velvoittavia viranomaismääräyksiä mahdollisia terveyshaittoja aiheuttavien epäkohtien korjaamiseksi ja poistamiseksi. Rakennusvalvonnan rooli sisäilmasto-ongelmissa Kun on kyse luvanvaraisesta korjaus- ja muutosrakentamisesta, noudatetaan maanrakennuslakia, ympäristöministeriön asetusta rakentamista koskevista suunnitelmista ja selvityksistä ja ympäristöministeriön ohjeita. Rakennuslupa tarvitaan sellaiseen korjaus- ja muutostyöhön, joka on verrattavissa rakennuksen rakentamiseen, rakennuksen laajentamiseen tai kerrosalaan laskettavan tilan lisäämiseen. Rakennuksen korjaus- ja muutostyötä varten tarvitaan rakennuslupa muun muassa silloin, jos työllä voi olla vaikutusta rakennuksen käyttäjien turvallisuuteen tai terveydellisiin oloihin. Rakennusvalvontaviranomainen arvioi rakennusluvan tarpeen esimerkiksi tehtyjen teknisten selvitysten ja mahdollisten alustavien hankesuunnitelmien perusteella. Laajempien sisäilmasto-ongelmien taustalla on usein rakennus- ja ilmanvaihtotekniikkaan liittyviä ongelmia, joiden korjaustyöt ovat laajoja ja useasti luvanvaraisia. Luvanvaraisen korjaus- ja muutostyön lähtötietoihin on sisällytettävä selvitys, josta ilmenee rakennusosien rakennusfysikaalinen toimivuus, rakennuksen sisäilmaston terveellisyys ja muut rakennuksen turvallisuuteen ja terveellisyyteen liittyvät seikat sekä niiden selvityksissä käytetyt menetelmät ja selvityksen laatijan tiedot. Rakennusvalvontaviranomainen tekee arvion kohteen kosteusvaurio- ja sisäilmasto-ongelmaselvityksen tekijän pätevyydestä ennen lupahakemuksen jättämistä. Erittäin vaativissa hankkeissa lupaviranomainen voi lupahakemusta käsitellessään vaatia erityismenettelyä, jossa ulkopuoleinen asiantuntija tekee asiakirjojen tarkastuksen. (Lappalainen 2016, 23) Tilassa työskentelevä Työpaikan esimies huolehtii hyvästä järjestyksestä tiloissa ja siitä, että tiloja käytetään tarkoituksenmukaisesti. Esimies tuo ensisijaisesti reviirirakennuttajalle tai isännöitsijälle tietoa mm. tiloihin liittyvistä ongelmista. 43
7.3. Eri toimijoiden ja viranomaisten yhteistyö sisäilmasto-ongelmissa Oppilaitosten, päiväkotien ja terveydenhuollon tilojen valvonta kuuluu sekä työsuojeluettä terveydensuojeluviranomaisille. Oppilaitosympäristön terveellisyydestä ja turvallisuudesta sekä yhteisön hyvinvoinnista huolehtiminen ja näiden edistäminen on monelle eri toimijalle säädetty tehtävä lainsäädännössä. Terveydenhuoltolain mukaan koulu- ja opiskeluterveydenhuollon tehtäviin sisältyy oppilaitosympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden sekä yhteisön hyvinvoinnin edistäminen ja seuranta kolmen vuoden välein. Tarkastukset on toteutettava laajassa yhteistyössä eri viranomaisten sekä oppilaiden, opiskelijoiden ja huoltajien kanssa. (Hietanen Peltola, 2015, 7) 8. VAIKEIDEN SISÄILMAONGELMIEN RATKAISUN TOIMINTAMALLI Tässä opinnäytetyössä tehty toimintamalli kattaa koko prosessin sisäilmaongelmien havaitsemisesta jälkiseurantaan. Tutkitussa case päiväkoti tapauksessa todettiin sisäilmaongelmalähtöisessä prosessissa viisi kriittistä päävaihetta, jotka tarvitsevat selkeän toimintamallin ja ohjeistuksen. Nämä vaiheet ovat: ongelman alkuvaihe, selvitys, suunnittelu, korjaus ja korjausten onnistumisen arviointi sekä prosessin onnistumisen arviointi. Toimintamallissa on panostettu erityisesti ongelman alkuvaiheen ohjeistukseen, jossa epäonnistumista tapahtuu eniten ja epäonnistumisen vaikutus on suuri. Toimintamallissa kuvataan toimintatavat ja vastuut sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen. kuinka sisäilmaongelmaepäilyn selvittäminen laitetaan vireille, kuka, miten ja kenelle ilmoitetaan ensimmäisestä epäilystä, kuinka selvittely etenee, avataan toimintamallin työryhmien ja toimijoiden tehtäviä ja vastuita, ohjataan kaupungin eri toimijatahot tekemään yhteistyötä kaupungin kiinteistöjä koskevissa sisäilmasto-ongelmissa, lisätään sisäilmasto-ongelmaprosessin sujuvuutta, ohjeistetaan tiedottaminen 44
8.1. Sisäilmaongelmien ennaltaehkäisy Ennaltaehkäisy on paras tapa välttyä ongelmilta. Toisaalta pulmien ratkaiseminen on helpompaa, kun toimintatavoista ongelmatilanteiden varalle on sovittu etukäteen. Hyvä sisäilma vaatii paitsi etukäteissuunnittelua myös hyvää ylläpitoa. Uudis- ja korjausrakentamisessa tulee olla huolellinen suunnittelussa ja itse rakentamisessa. Suunnittelussa on otettava huomioon uusin tieto rakentamisesta ja sisäilmastoon vaikuttamista tekijöistä. Käyttöönoton jälkeen tulee rakennuksen käytön olla suunnitellun mukaista ja rakennukset tulee huoltaa säännöllisesti. Ennakointityössä korostuu esimiesten sekä tilan käyttäjien oma vastuu ja rooli. Ennaltaehkäisystä vastaavat Työsuojeluorganisaation, työterveydenhuollon ja kiinteistöhallinnan ja huollon tulee ennakoida ja huomioida sisäilman mahdollisia haittatekijöitä esimerkiksi katselmoinnein, työpaikkaselvityksin ja normaalien huoltotoimenpiteiden yhteydessä. Kaikki eri toimijat ovat tärkeitä, kun ylläpidetään rakennusta ja taataan hyvä työympäristö. Kiinteistönhoidon rooli sisäilmaongelmien ehkäisyssä on merkittävä. Kiinteistöhoito on ensimmäinen taho ratkaisemassa tilojen käyttäjien kokemia sisäilmaongelmia ja olosuhdevalituksia. Nopealla ja ammattitaitoisella toiminnalla voidaan välttää ongelmien kärjistyminen. Valtaosa sisäilman haittatekijöistä voidaan selvittää nopeasti ja korjata esimerkiksi taloteknisin säädöin. Pienempi osa sisäilman haittatekijöistä on epäselviä ja niiden selvittäminen vaatii erityisosaamista Kiinteistönhoitajan tulee aina kohteessa kierrettäessä tarkkailla rakenteita ja aistia olosuhteita ja opetella tuntemaan rakennus ja sen tekniikka. Kiinteistönhoitajan tulee reagoida nopeasti epäkohtiin. Säännöllisellä seurannalla päästään ongelmien vähenemiseen ja konkreettiset vaikutukset on nähtävissä nopeasti. Tärkeintä on ennakointi ennen kuin käyttäjä huomaa ongelmaa. Kiinteistönhoitajan tulee tietää ja tuntea tai tarkistaa kohteesta: tavoitearvot ja toiminta-ajat, säädöt eri kuormitusolosuhteissa., ilmanvaihdon käyttöajat tarkistaa kokonaisilmamäärät / painesuhteet tarkistaa tulevan ja poistuvan ilman lämpötilat reagoi kun ongelmia (pieniäkin) ilmenee 45
Hyvä ja säännöllinen siivous on osa sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyä. Riittävän hyvästä säännöllisestä siivouksesta sopiminen ja sen toteutuksen seuraaminen on parasta ennakoivaa toimintaa sisäilmanhaittatekijöiden ehkäisemiseksi. Siivous on tärkeä kiinteistönhuoltotehtävä, jolla voidaan konkreettisesti sitoa pölyä ja vähentää ilman hiukkaspitoisuutta. Se on yksi tärkeimmistä perusasioista, kun luodaan moitteetonta työympäristöä. Siisti sisäympäristö tukee sujuvaa työskentelyä ja edistää merkittävästi työntekijöiden hyvinvointia, koska se on tärkeä tuotantotekijä. Porissa on otettu käyttöön siivottavuuden arviointilomake, jonka avulla tilojen siivottavuus arvioidaan ja tarvittaessa puututaan erilaisiin katselmuksessa havaittujen siivousta haittaavien seikkojen poistamiseksi. Työturvallisuuslain (738 / 2002) kohdassa kemialliset ja biologiset kuormitustekijät määritellään työpaikan epäpuhtaudet ja niiden estäminen. Laki edellyttää työpaikalla esiintyvien, terveydelle haitallisten tai häiritsevien epäpuhtauksien, kuten pölyn, savun ja höyryn leviämisen estämistä. Siivouksen rooli sisäilmaongelmien ehkäisyssä on huolehtia: sovitusta siivoustasosta Siivousajankohdat ja ajoitus Siivousaineet (päästöt) materiaalitietoisuus (oikeat hoito-ohjeet) ongelmien havainnointi ja ilmoittaminen käyttäjän tuntemusten kysyminen ja nopea reagointi ongelmatilanteissa Esimiehet ovat tärkeässä asemassa terveellisen ja turvallisen työympäristön luomiseksi ja rakennuksen käyttäjät ovat vastuussa talon oikeasta käytöstä ja mahdollisten haittatekijöiden ilmoittamisesta oikeille tahoille. Taito käyttää rakennusta oikein edellyttää yhteistyötä kiinteistöä hoitavien ja käyttävien tahojen välillä. Käyttäjien vastuu ja rooli tarkoittavat sitä, että: tiloja käytetään käyttötarkoituksen mukaisesti, tiloihin ei tehdä muutoksia ilman omistajan lupaa kalusteet asetellaan niin, että ilma pääsee kiertämään varsinkin ulkoseinillä ja voimakkaasti tuoksuvat aineet ja liuottimet käsitellään niille tarkoitetuissa tiloissa. 8.2. Suunnittelun mukainen käyttö ja huolto Tiloja tulisi käyttää siihen tarkoitukseen, mihin ne on suunniteltu. Tilojen käyttötarkoituksen muuttuessa pitää aina arvioida työympäristötekijät uudelleen. Rakennukseen ja muun muassa sen ilmanvaihtojärjestelmän liittyvistä säännöllisistä huolloista pitää sopia etukäteen. Rakennuksesta pitää löytyä päivitetty huoltokirja, jonka 46
tietoja voidaan käyttää hyväksi mahdollisten muutosten suunnittelun yhteydessä tulevaisuudessa. Rakennuksen käyttökoulutuksessa tulee neuvoa käyttäjiä, miten esimerkiksi ilmanvaihtojärjestelmän toimintaa tarkkaillaan ja kuinka monta henkilöä eri tiloissa voi enintään työskennellä tai oleskella, jotta sisäilman laatu säilyy hyvänä. Ennakoivasta toiminnasta huolimatta on todennäköistä, että lähes jokaisella työpaikalla ilmaantuu joskus sisäilmaongelmia. Ennakointia toteuttavilla työpaikoilla niitä on vähemmän ja ne ovat helpommin ratkaistavissa kuin niillä työpaikoilla, jossa hyvään sisäilmaan ei aktiivisesti pyritä. 9. SISÄILMAONGELMIEN RATKAISUPROSESSIN KUVAUS Sisäympäristöongelmien ehkäisemisessä on oleellista hyvä ja suunnitelmallinen rakennusten ylläpito ja huolto. Tavanomaiset rakennusten tekniset viat hoidetaan normaalina rakennuksen kunnossapitona. Laajempien tai vaikeiden sisäympäristön ongelmatilanteiden selvittely ja ratkaiseminen hoidetaan sisäilmaryhmätoiminnalla. Porin kaupungin moniammatilliseen yhteistyöhön perustuva sisäympäristöongelmien ratkaisuprosessissa kuvataan toimintatavat ja vastuut sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen: kuinka sisäilmaongelmaepäilyn selvittäminen laitetaan vireille, kuka, miten ja kenelle ilmoitetaan ensimmäisestä epäilystä, kuinka selvittely etenee, avataan toimintamallin työryhmien ja toimijoiden tehtäviä ja vastuita, ohjataan kaupungin eri toimijatahot tekemään yhteistyötä kaupungin kiinteistöjä koskevissa sisäilmasto-ongelmissa, lisätään sisäilmasto-ongelmaprosessin sujuvuutta, ohjeistetaan tiedottaminen 47
Kuva 3. Sisäilmaongelman ratkaisuprosessi Sisäympäristöongelmanratkaisun prosessi käynnistyy tilan käyttäjän kokeman haitan tai oireilun perusteella. Tämä johtaa tilojen käytön ja toiminnan kriittiseen tarkasteluun, ja tarvittaessa tilasta voidaan tehdä haittailmoitus. Haittailmoitus puolestaan johtaa tekniseen perusselvitykseen, ja mikäli tämän jälkeen todetaan laajempien tutkimusten ja selvitysten tarve, käynnistetään sisäympäristötutkimukset. Tutkimusvaiheen päätyttyä yleensä käynnistyy korjaussuunnittelu, ja purkuja korjaustöiden jälkeen tilat otetaan käyttöön. Korjausten onnistumista seurataan laaditun seurantasuunnitelman mukaisesti useammankin vuoden ajan. Aika, joka kuluu haittailmoituksesta korjattujen tilojen käyttöönottoon, riippuu tutkittavan ja korjattavan alueen sekä korjaustoimenpiteiden laajuudesta. 48
Kuva 4. Porin kaupungin toimintamalli Tämän opinnäytetyön yhteydessä Porin kaupungille luotu toimintamalli noudattaa pääpiirteissään Työterveyslaitoksen ohjetta: Työpaikkojen sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen, 2016 Työterveyslaitos (kuva 5.). Lisäksi toimintamallissa on soveltuvin osin hyödynnetty Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n sisäympäristöongelman selvitystyöhön liittyvää kampuskohtaista toimintamallia. 49
Kuva 5. Toimintamalli sisäilmasto-ongelmien ratkaisemiseen eri toimijoiden yhteistyönä. (Lappalainen, 2016, 10) 9.1. Sisäilmahaitan toteaminen ja haittailmoituksen teko Tavanomaiset rakennusten tekniset viat tulee hoitaa normaalina rakennuksen kunnossapitona. Sisäympäristöongelmaepäilyt voivat liittyä moniin tekijöihin, esimerkiksi kosteusvaurioihin, pölyisyyteen tai ilmanvaihdon toimivuuteen. Epäily sisäilmahaitasta syntyy usein koetun haitan tai oireilun perusteella. 50
Tavallisimmin tiedon mahdollisesta ongelmasta saa lähiesimies, työsuojeluhenkilöstö, työterveyshuolto tai reviirirakennuttaja. Henkilökunta tulee ohjeistaa siten, että esimies ja kiinteistöhoito saavat aina tiedon ongelmasta. Lisäksi sisäympäristöongelmaa epäilevä työntekijä voi aina olla yhteydessä myös työterveyshuoltoon tai työsuojeluhenkilöstöön, etenkin jos sisäympäristöön mahdollisesti liitettyä oireilua esiintyy. Esimies ilmoittaa epäillystä sisäympäristöongelmasta rakennuksen teknisestä kunnosta ja ylläpidosta vastaavalle taholle (reviirirakennuttaja tai isännöitsijä). Haittailmoitus on hyvä tehdä sähköisesti Haahtela-RES järjestelmään luodulle ilmoitusalustalle. Sähköisesti tehty haittailmoitus ohjautuu kiinteistöhuollolle ja vastuulliselle rakennuttajalle (reviirirakennuttaja) tai ulkoa vuokrattujen tilojen hallinnasta vastaavalle, joka käynnistää tiloja koskevan teknisen perusselvityksen. Tavoitteena on, että tarkastuskäynti tehdään 2 työpäivän kuluessa ilmoituksesta. Henkilö joka on vastuutettu vastaanottamaan ilmoituksen, antaa palautteen ilmoituksen lähettäjälle asian etenemisestä. Kuva 6. Haittailmoituksen teko sisäympäristöongelmien käsittelyyn 51
9.2. Perusselvitys Alustavista selvityksistä vastaa rakennuksen teknisestä kunnosta ja ylläpidosta vastaava taho (reviirirakennuttaja tai isännöitsijä). On huolehdittava, että kohteen käyttäjiä informoidaan riittävästi ja riittävän laajasti selvitysten aloittamisesta. Selvityksissä tulee huolehtia riittävän taustatiedon saamisesta tilojen käyttäjiltä ja oireiden esiintyessä työterveyshuollolta. Sisäympäristöongelmaa epäiltäessä on tärkeää selvittää jo alkuvaiheessa, vastaako tilojen nykyinen käyttö suunniteltua käyttötarkoitusta. Ongelmatilanteen luonne vaikuttaa siihen, minkälaisia alustavia teknisiä selvityksiä tarvitaan. Isännöitsijä tai rakennuttaja hoitavat yhdessä sisäilmatyöryhmän ja tilojen toiminnan järjestäjän kanssa tiedottamisen haitan aiheuttajasta ja sen poistamiseksi tehdyistä toimenpiteistä tilojen käyttäjille. Jos ongelma on ilmeinen ja korjaavat toimenpiteet ovat rajallisia, niin ongelman ratkaisusta annetaan palaute esimiehelle ja muille tahoille, jotka osallistuivat alkuselvittelyyn. Korjaava toimenpide toteutetaan siis normaalin rakennuksen kunnossapidon mukaisesti. Esimies huolehtii palautteen edelleen antamisesta haittailmoituksen tehneelle henkilölle ja tarvittaessa laajemmin tilojen käyttäjille. Prosessi voi päättyä tähän kohtaan, kun korjaukset on tehty, niin korjausten vaikutusta tulee seurata. Mikäli jokin toimijataho on alkuselvittelyistä ja ratkaisusta eri mieltä, niin tilanteesta järjestetään neuvottelu ja sisäilmatyöryhmä osallistuu neuvotteluun. Kuva 7. Perusselvityksen kulku 52
9.3. Sisäympäristötutkimus Jos korjaavien toimenpiteiden jälkeen haitat/oireet jatkuvat, tarvitaan ilmoitus prosessin käynnistämiseksi. Ilmoitus tehdään RES- huoltokirjan prosessin jatkamiseksi sisäympäristötutkimusvaiheeseen. Rakennuttaja tai isännöitsijä käynnistää laajemman sisäympäristötutkimuksen. Tutkimuksen käynnistämiseksi Sisäilmatyöryhmä ohjeistaa kohdekohtaisen projektiryhmän. Projektiryhmän kokoonpanoon kuuluu kiinteistönomistajan edustuksen lisäksi myös toiminnanjärjestäjän, tilan käyttäjän, Sisäilmatyöryhmän edustajat. Projektiryhmä kartoittaa lähtötiedot, sopii tehtävistä lisätutkimuksista ja jatkotoimenpiteistä ja tiedottamisesta. Lisäselvityksistä neuvotellaan yhteisesti eri toimijatahojen ja käyttäjien kesken. Selvitysten aikana on huolehdittava viestinnästä asiaa hoitavien tahojen sekä tilojen käyttäjien ja tarvittaessa myös tiedotusvälineiden suuntaan. Rakennusteknisissä ja ilmanvaihtoon liittyvissä selvityksissä noudatetaan Sisäilmayhdistyksen raportissa 12 (1999) Sisäilma- ja kosteustekninen kuntotutkimus kouluille ja päiväkodeille annettuja ohjeita. Kuva 8. Sisäympäristötutkimuksen kulku 53
Kun tutkimussuunnitelman mukaiset tutkimukset ja selvitykset on tehty, asiantuntijat esittelevät projektiryhmälle tulokset ja johtopäätökset sekä toimenpide-ehdotukset. Sisäilmatyöryhmä tekee tutkimuksista lausunnon. Tarvittaessa sisäilmaryhmä voi tehdä e hdotuksen teettää lisätutkimuksia. Projektiryhmä yhdessä sisäilmatyöryhmän kanssa arvioi sisäympäristöongelmaan liittyvän terveysriskin (työterveyshuollon asiantuntemuksen johdolla) ja sopii korjaushankkeen tavoitteet, toimenpiteet ja aikataulun. Työterveyshuollon rooli on keskeinen terveydellisen merkityksen arvioinnissa, ja siihen liittyvässä keskustelussa tilojen käyttäjien kanssa. Riskinarvioinnin tulokset vaikuttavat korjaustoimenpiteiden aikataulutukseen siten, että toimenpiteet käynnistetään kohtalaisessa riskissä kohtuullisessa aikataulussa, merkittävässä riskissä nopeasti ja sietämättömässä riskissä välittömästi (tarvittaessa tilan sulkeminen työskentelyltä). Ongelman määrittelystä, riskinarvioinnista, korjausten tavoitteista ja sisällöstä tulee tehdä kirjallinen yhteenveto ja informoida tilojen käyttäjiä. Vuorovaikutteinen viestintä tilojen käyttäjien ja asiaa hoitavien tahojen kesken on tarpeellista erityisesti vaikeissa tai huolta herättävissä sisäympäristöongelmissa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009. Kosteusryhmän muistio) Tutkimustulosten ja riskien arvioinnin perusteella käydään keskustelu tilojen käytettävyydestä. Projektiryhmän tehtävä on miettiä, miten asiaa lähdetään viemään eteenpäin ja huolehtia viestinnästä. Kun, nämä määritykset on tehty, niin käyttäjille järjestetään tiedotustilaisuus, jossa asiantuntijat avaavat raportin. Käyttäjillä on mahdollisuus keskustella raportista tässä tilaisuudessa. Raportti on mahdollista tämän jälkeen julkaista yhdessä sovitussa paikassa. 9.4. Korjausvaihe ja korjausten onnistumisen seuranta Korjausten kokonaisuuden hahmottaminen on tärkeää. Usein tarvitaan samanaikaisesti korjauksia moneen eri sisäympäristötekijään (esim. ilmanvaihto ja kosteusvauriot). Korjausvaihtoehtoja voi olla useita. Korjaustoimenpiteet tulee suunnitella huolellisesti ja ammattitaitoisesti. Korjaustoimenpiteiden aikana on huolehdittava valvonnasta, dokumentoinnista ja yhteyshenkilöiden hyvästä tiedottamisesta. Korjausten aikaiset suojaustoimenpiteet on suunniteltava ja valvottava huolellisesti (RATU-kortti 82-0239 ohjeistus). Korjaustoimenpiteiden tavoitteiden tulee olla realistisia ja todennettavia esim. mittauksin tai havainnoinnein. 54
Tavoitteet asetetaan kolmesta näkökulmasta: 1. Korjausprosessin toteuttamiseen liittyen, esim. noudatetaan Ratu 82-0239 (Kosteus- ja mikrobivaurioituneiden rakenteiden purku) ohjeita työvaiheet dokumentoidaan esim. valokuvaamalla ja katselmoimalla säännöllisesti 2. Sisäympäristöön kohdistuvat olosuhdevalitukset vähenevät alle vertailuarvojen kyselyissä kosteusvauriot ja niiden syyt korjataan ja mikrobivaurioitunut materiaali poistetaan ja ilmamääriä lisätään (kirjataan arvot) ja säätö tehdään huoneittain 3. Tilojen käyttäjien keskuuteen levinnyt epätietoisuus tilanteesta vähenee (toimenpiteinä säännöllinen viestintä prosessin aikana) sisäilmaan liittyvän oireilun esiintyvyys laskee (verrattuna alkutilanteeseen) hengitystiesairauksien osuus työterveyshuollon käynneistä on selvästi laskeva Kuva 9. Korjausvaiheen kulku Korjausten suunnitteluvaiheessa asetetaan konkreettiset tavoitteet korjausprosessille, sisäympäristön laadulle sekä käyttäjien hyvinvoinnille esim. oireilun vähenemiselle 55
sisäilmastokyselyssä laatimalla seurantasuunnitelma. Seurantasuunnitelman laativat asiantuntijat ja suunnitelman toteutumista seuraa sisäilmatyöryhmä. Valvontaan tulee panostaa ja tehdä tarvittavat työmaakatselmoinnit, jotka suunnittelija määrittelee. Työmaatilannetta voidaan arvioida ja seurata sisäilmaryhmässä tai korjaushankkeen projektiryhmässä. Koko ratkaisuprosessin aikana toteutetaan aloituskokouksessa laadittua viestintäsuunnitelmaa. 9.5. Korjauksen seurantavaihe Sisäilmatyöryhmän yhtenä tärkeimmistä tehtävistä on valvoa sisäilman laatuun liittyvien tutkimusten ja korjauksille asetettujen tavoitteiden toteutumista sekä huolehtia seurantavaiheen tiedottamisesta. Kuva 10. Seurantavaiheen kulku Seurannan tavoitteena on saavutetun lopputuloksen arviointi. Viestinnän avulla voidaan myönteiset tulokset tehdä näkyviksi tilan käyttäjille. Aina kaikki osapuolet eivät kuitenkaan ole yhtä mieltä tuloksista. Viestintätilanne on erityisen haasteellinen silloin, kun onnistuneista korjausratkaisuista huolimatta osa voimakkaasti oireilleista tilan käyttäjistä ei voi palata korjattuihin tiloihin. Näissä tilanteissa työterveyshuollon rooli niin viestinnässä kuin jatkoseurannassakin on äärimmäisen tärkeä. (Lappalainen, 2016,12-13) 56
Useimpien korjausten onnistuminen voidaan arvioida riittävän hyvin seuraavasti: 1. katselmoimalla tilat ja pyytämällä arvio tilojen käyttäjiltä sisäympäristöstä (kysely tai haastattelu), 2. tarvittaessa toteuttamalla sisäilmastokysely sisäilmaan liitetyistä oireista ja koetuista olosuhdehaitoista (www.ttl.fi /sisailmastokysely) sekä 3. tarvittaessa arvioimalla korjausprosessi Sisäilmastokyselyn tulokset saadaan parhaiten hyödynnettyä, jos kysely on tehty myös ennen korjaustoimenpiteitä. Erityisesti laajemman korjauksen prosessivaiheiden seuranta ja dokumentointi kannattaa tehdä reaaliajassa. Rakennuksen huoltokirjaan tulee merkitä rakennukseen liittyvät sovitut seurantatoimenpiteet. On hyödyllistä tarkastella myös rakennuksen nykyinen huolto- ja ylläpitoprosessi sekä sisäympäristöhaittojen ilmoitus- ja ratkaisumenettelyt, jotta mahdolliset uudet ongelmat saadaan hallintaan mahdollisimman nopeasti. Sisäilmaseurantamittauksia suositellaan tehtäväksi aikaisintaan 3-6 kk kuluttua korjausten jälkeisestä siivouksesta, mikäli niihin on tarvetta. 9.6. Sisäilmatyöryhmän viestintä Hyvä viestintä tukee ongelmanratkaisua. Se ei ole pelkästään tiedon välittämistä vaan vastavuoroista näkemysten vaihtamista. Osallistavassa viestintäprosessissa kaikki osapuolet voivat saada äänensä kuuluviin ja myös tuntea tulevansa kuulluiksi. Terveyteen liittyvistä riskeistä puhuttaessa myös tunteet ovat pelissä mukana ja joskus voidaan ajautua ristiriitoihin. Tunteiden ja erimielisyyksien sivuuttaminen tuntuu usein helpoimmalta ratkaisulta, mutta niitä välttelemällä joudutaan yhä vaikeampiin tilanteisiin. Pitkään jatkuneet sisäilmasto-ongelmat herättävät työpaikalla epätietoisuutta ja huolta. Epäselvä informaatio, huhut ja huono viestintä eri osapuolten kesken ylläpitää ja vahvistaa ongelmaa vielä senkin jälkeen, kun varsinaiset sisäympäristöön liittyvät ongelmat on ratkaistu. Suunnitelmallinen ja selkeä viestintä sisäilmaongelman toteamisesta, tutkimuksista, ratkaisusta ja vaikutuksista on tärkeää. Hyvä viestintä ei ole pelkästään tiedon välittämistä, vaan lisäksi tarvitaan käyttäjiltä tietoa mm. tilan käytöstä ja mahdollisista oireista. Onnistuneessa viestintäprosessissa kaikki osapuolet saavat riittävästi tietoa ja äänensä kuuluviin. 57
Suunnitelmallinen viestintä parantaa sisäilmasto-ongelman ratkaisuprosessin sujuvuutta ja auttaa yhteisymmärryksen löytämisessä eri osapuolten välille. Viestintäsuunnitelman tulee vastata seuraaviin kysymyksiin: - Miten saadaan tarvittavaa tietoa tilan käyttäjiltä sisäilmatyöryhmälle? - Mistä asioista, missä vaiheessa ja millä tavalla sisäilmatyöryhmän tieto tulisi välittää tilankäyttäjille? - Miten vahvistetaan sisäilmatyöryhmän sisäistä tiedonkulkua ja viestintää? - Miten otetaan huomioon ulkoinen viestintä, tiedotusvälineet? Viestintäsuunnitelmasta ja sen käytöstä vastaa sisäilmatyöryhmä Toimintamallin osaksi luotiin myös viestintäsuunnitelma Porin kaupungin sisäilmatyöryhmän käyttöön. viestintäsuunnitelman pohjana käytettiin (Työterveyslaitoksen Selätä sisäilmastokiista viesti viisaasti ). julkaisua. VIESTINTÄ HAITTAILMOITUS PERUSSELVITYS SISÄYMPÄRISTÖTUTKIMUS KORJAUS SEURANTA Tieto siitä, että tutkimukset on aloitettu. Tietoa prosessin etenemisestä Tieto siitä, että tutkimukset on aloitettu. Tietoa prosessin etenemisestä Ongelmasta, sen syistä ja terveydellisestä merkityksestä on muodostunut kokonaiskuva ja alustava arvio toimenpiteistä tehty (selkokielinen esitys tuloksista ja niiden terveydellisistä riskeistä sekä jatkotoimenpiteiden esittely) (Tieto korjaussuunnittelun etenemisestä) Toteutettavien toimenpiteiden ja korjausten aikana Tieto työn etenemisestä - työmaaviestintä - sisäilmaryhmän viestintä Seurantatutkimusten valmistuttua (Seurantatulosten läpikäynti käyttäjien kanssa; saavutetut tulokset näkyviksi, jotta voidaan saavuttaa yhteinen näkemys saavutetusta lopputuloksesta) Kuva 11. Sisäilmatyöryhmän viestintäsuunnitelma Sisäinen tiedotuskäytäntö Sisäilmatyöryhmän sihteeri huolehtii tarvittavan materiaalin jaosta ryhmän jäsenille sähköpostilla. Ryhmän jäsenet toimittavat kaiken sisäilmaan liittyvän aineiston työryhmän sihteerille, joka tallentaa ne arkistoon. 58
Jokainen ryhmän jäsen on velvollinen ilmoittamaan kaikille ryhmän jäsenille välittömästi tilanteiden muutoksista esimerkiksi kohteeseen liittyvien tutkimustulosten valmistuttua. Näin varmistetaan, että jokainen ryhmänjäsen on heti tietoinen kohteen ongelmiin liittyvistä asioista. Julkinen viestintä Viestinnän vastuuhenkilö toimii asiantuntijana viestintään liittyen. Ohjaa ja kehittää sisäympäristöasioihin liittyvää viestintää. Varmistaa riittävän ja johdonmukaisen tiedottamisen medialle ja muille sidosryhmille. Viestinnän asiantuntija neuvoo myös muita ryhmän jäseniä viestintään liittyvissä asioissa. Viestinnän asiantuntija huolehtii, että julkinen viestintä on nopeaa, avointa ja asiallista. Tiedotteen sisällöstä kerrotaan aina ensin ongelmakohteen henkilöstölle ja käyttäjälle. Tämä on kohteen esimiehen ja sisäilmatyöryhmän puheenjohtajan tehtävä. Tiedottamisessa noudatetaan työyhteisön tiedotuskäytäntöjä. Sihteeri laatii tiedotteesta luonnoksen, joka lähetetään sähköpostilla kaikille ryhmän jäsenille kommentoitavaksi. Sihteeri lähettää yhdessä hyväksytyn tiedotteen keskushallintoon, jossa päätetään tiedotteen lopullinen sisältö ja julkaisuajankohta. 10. JOHTOPÄÄTÖKSET Budjettivastuu voi olla yksi syy siihen, että ongelman tunnistuskynnys on korkea. Jos sisäilmaongelman korjauksen toteutuksen ongelma on rahan puute, niin se johtaa siihen, ettei korjata oikeaa asiaa ja kierre on valmis ja kustannukset lisääntyvät. Tämä seikka korostaa sitä tosiasiaa, että ongelman alkuvaiheen toimenpiteisiin ja tiedottamiseen ja käyttäjälähtöiseen vaikuttamiseen tulee erityisesti panostaa. Niin kauan kuin tähän vaiheeseen ei haluta tai osata kiinnittää huomiota, ongelmat tulevat jatkumaan ja pahenemaan. Tutkimusaineistosta oli pääteltävissä, että jos rakennuksen kunnosta ei huolehdita ajoissa, niin korjausvelka alkaa näkyä rakennuksen käytettävyyden huonontumisena ja ennen pitkää rakennus vaurioituu, niin että seurauksena on sisäilmaongelmia. Porin rakennusomaisuuden keskimääräinen kuntoluokka oli vuonna 2014 73,4 %. Kun 75% korjausvelkaa pidetään sellaisena rajana, jossa rakennuksen heikentynyt kunto alkaa viimeistään näkyä rakennuksen käyttäjille erilaisina ongelmina. 59
On tärkeätä, että Porissa 2015 aloitetut rakennusten kuntoarvioiden ja PTS-korjaussuunnitelmien laadinta viedään päätökseen ja tältä pohjalta korjaukset priorisoidaan ja sovitetaan investointiohjelmaan. Hyvin tehtyjen kuntotutkimusten perusteella korjaukset voidaan suunnitella laadukkaasti ja tällöin myös korjauksien onnistumismahdollisuudet paranevat, kun korjataan oikeaa asiaa. Sisäilmaongelmia ennaltaehkäisevään kunnossapitoon pääseminen edellyttää mittavia ja systemaattisia toimenpiteitä korjausvelan vähentämiseksi. Mikäli näin ei tehdä, tilanne huononee tulevaisuudessa ja huonosta sisäilmasta aiheutuvat terveyshaitat jatkuva. Kyseisestä panostuksesta ei kuitenkaan aiheudu pitkällä tähtäimellä ylimääräisiä kustannuksia. Rakennukset on korjattava joka tapauksessa ja kiinteistöjen ennakoivan ylläpidon on arvioitu olevan noin 30 % halvempaa kuin viivästynyt korjaaminen. Sisäilmaongelmalähtöisessä prosessissa voidaan tunnistaa viisi kriittistä päävaihetta, joihin toimintamalli ja ohjeistus tulee luoda. Näitä vaiheita ovat: 1. ongelman alkuvaihe 2. selvitys 3. suunnittelu 4. korjaus 5. korjausten onnistumisen arviointi sekä prosessin onnistumisen arviointi Toimintamallissa tulee panostaa erityisesti ongelman alkuvaiheen ohjeistukseen ja tiedottamiseen, jossa epäonnistumista tapahtuu eniten ja epäonnistumisen vaikutus on suuri. Prosessin onnistumista pitäisi arvioida kriittisesti käyttäjätahon kanssa yhteistyössä. 11. POHDINTA Opinnäytetyön tavoitteena oli tehdä toimintamalli sisäilmaongelmien ratkaisemiseksi Porin kaupungille. Tutkimus perustui useisiin eri prosessin vaiheista ja eri näkökulmista aiemmin tehtyihin tutkimuksiin ja case kohteen tapaustutkimukseen. Tutkimus perustui myös vuosien ajalta saatuun kokemukseen sisäilmakorjauksien rakennuttamisesta. Tulokset tukivat asetettua tutkimushypoteesia siitä, etteivät nykyiset toimintatavat ja - mallit takaa ongelman poistumista. Opinnäytetyön yhteydessä laadittua toimintamallia voidaan siten pitää yhtenä hyvänä vaihtoehtona ja ongelmien ratkaisemisen apuna prosessin läpiviemisessä. 60
Nykyisistä toimintavoista ja niiden eri vaiheista muodostettiin mahdollisimman kokonaisvaltainen käsitys eli synteesi. Käsitys muodostettiin tarkastelemalla aiempaa tutkimustietoa sekä case-tapausta omaa kokemusta vasten. Tuloksena saatiin hyvä yleiskäsitys niistä ongelmakohdista, joihin apua tarvitaan. Saatuja tuloksia ja niistä tehtyjä johtopäätöksiä voidaan pitää luotettavina. Systemaattinen ongelmien käsittelyn toimintatapa luo pohjan myös ongelmien ennaltaehkäisyyn ja merkittävää kehitystä on jo se, että ongelmakierteet saadaan katkaistua hyvillä toimintatavoilla ja prosesseissa onnistumisella. 12. TOIMINTAMALLIN JATKOKEHITTÄMISTARPEET Opinnäytetyöajan puitteissa saatiin valmiiksi kattava ohjeistus, mutta sen sisällön toimivuutta ole testattu käytännössä, joten ne mahdollisesti vaativat edelleen kehittämistä ja lisätyötä. Erityisesti johtopäätöksissä kuvattuihin ongelmakohtiin tulisi löytää ratkaisu ohjeistusta ja toimintamalleja jatkotyöstettäessä. Työn tuottavuuden ja työntekijöiden työhyvinvoinnin lisääminen tapahtuu työpaikoilla. Tästä syystä olisi tärkeää selvittää mitä kustannuksia sisäilmaongelmien vuoksi aiheutuu työpaikkatasolla. Sisäilmaongelmista aiheutuvien terveyskustannusten selvittämistä tarvitaan päätöksenteon tueksi ja siksi tulee ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. Sisäilmaongelmaprosessien pirstaleisuutta, sisäilmaongelmien kierrettä ja niistä aiheutuvia turhia kustannuksia tulee vähentää. Tämä edellyttää selkeämpää kokonaisuuden hallintaa ja ymmärrystä oikea-aikaisten korjaustoimenpiteiden merkityksestä sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyssä. Onnistuakseen tavoitteessaan Parempi sisäilma Poriin tulee toimintamalli ottaa laajalti käyttöön koko kaupungin organisaatiossa. Käyttöön otettavan toimintamallin organisoimiseksi tarvitaan päätoiminen rakennusterveysasiantuntija Porin kaupungin palvelukseen. 61
LÄHDELUETTELO Eskola, J., Suoranta, J. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere. Vastapaino, (Jyväskylä : Gummerus). Hietanen-Peltola M., Korpilahti U. 2015. Terveellinen, turvallinen ja hyvinvoiva oppilaitos - Opas ympäristön ja yhteisön monialaiseen tarkastamiseen. http://urn.fi/urn:isbn:978-952-302-505-9 (luettu 23.11.2016) Hirsjärvi S., Remes, Sajavaara P. 2009. Tutki ja kirjoita. Hämeenlinna. Kariston kirjapaino Oy. Hyvärinen A., Turunen M., Ung -Lanki S. 2015. Koulujen sisäilmaongelmien selvittämisen ja ohjeistuksen kehittäminen. Kuntien toimintatavat koulujen sisäilmaongelmien selvittämisessä ja toimenpiteiden kiireellisyyden arvioinnissa. IVKT 2016 / SuLVI, Suomen LVI-liitto, SuLVI Ry Ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmien kuntotutkimus. yleisohje ja tilaajan ohje Kanervo, J. Kiinteistöliiketoiminnan sanasto. Helsinki 2001, Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI Ry) Kero P. 2011. Diplomityö: Kosteus ja homevaurioprosessin arviointi kuntien kiinteistöissä Lahtinen M., Lappalainen S., Reijula K. 2009. Tietokortti 17. Sisäilmaongelmien ratkaisun toimintamalli. TTL. http://www.ttl.fi (luettu 23.11.2016) Lappalainen S., Lahtinen M., Hapuoja P. ym. Sisäympäristöongelmien ratkaiseminen kuntien rakennuksissa. Ohje toimintatavoista sisäympäristöongelmia hoitaville ryhmille ja henkilöille. Kuntaliitto 2010. http://shop.kunnat.net/product_details.php?p=351 (luettu 22.11.2016) Lappalainen S., Reijula K., Lahtinen M. ym. Ohje työpaikkojen sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen. Työterveyslaitos 2016. Maankäyttö- ja rakennuslaki, 132/1999MKRL Nevalainen, A. 2008. Koulurakennusten kosteus- ja homevauriot, Opas ongelmien selvittämiseen. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja C 2/ 2008. Ohje työpaikkojen sisäilmaongelman selvittämiseen. Telma 2016. http://telmalehti. fi/ohje-tyopaikkojen-sisailmasto-ongelmien-selvittamiseen/(luettu 18.11.2016) 62
Pekkola V. 2015. Luento: Terveydensuojelulain asumisterveyttä koskevat muutokset. Pekkola V., Metiäinen P., Mussalo-Rauhamaa H., Lönnblad P., Kivi R., Metsäranta Pekkola, V. 2012 Kuntien julkisten kiinteistöjen sisäilmaongelmien hallinta. Ympäristöja Terveys lehti Toim. Pitkäranta M, Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus, Julkaisija: Ympäristöministeriö 2016. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/75517 (luettu 27.1.2017) E., Ruokojoki J., Lappalainen S., Kujanpää R. 2011. Kehitysehdotuksia kuntien julkisten rakennusten sisäilmaongelmien vähentämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Ympäristöministeriö. Kosteus- ja Hometalkoot. Reijula K., Ahonen G., Alenius H., Holopainen R., Lappalainen S., Palomäki E., Reiman M. 2012. Rakennusten kosteus- ja homeongelmat. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2012. Espoo, 2012. ISBN 978-951-53-3454-1 (nid.).1. painos. 6. Hallintolaki Sisäilmayhdistys 2015: http://www.sisailmayhdistys.fi/terveelliset-tilat/ongelmientutkiminen/terveydelliset-tutkimukset/altistumisen-tutkiminen, (luettu10.11.2016) Sisäilmayhdistys 2016: Sisäilma-uutiset lehti 2015-2016. Sosiaali- ja terveysministeriö 2009a. Asumisterveysopas. Asumisterveysohjeen soveltamisopas, 3. painos. Ympäristö ja Terveys-lehti. Vaasa 2009. Asumisterveysasetus (STMa 545/2015) ja sen soveltamisohje (Sosiaali- ja terveysalan lupavirasto Valvira, 2016) Sosiaali- ja terveysministeriö 2009 b. Kosteusvauriotyöryhmän muistio: Kosteusvauriot työpaikoilla. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:18. Tähtinen K., Lappalainen S., Palomäki E., Rautio-Laine S., Reiman M., Helsingin kaupunki, Senaatti-kiinteistöt, Sipoon kunta, Suomen Sisäilmakeskus Oy, Vahanen Oy. Tilaajan ohje sisäilmasto-ongelman selvittämiseen. Työterveyslaitos 2012.http://www.ttl.fi/fi/tyoymparisto/sisailma_ja_sisaymparisto/Documents/ TTL_Tilaajaohje_8_Lores.pdf (luettu 11.11.2016) Työterveyshuoltolaki 1383/2001 63
Terveydensuojelulain muutos (HE 124/2016) Työturvallisuuslaki 2002. 738/2002 VNp työntekijöiden suojelemisesta työhön liittyvältä biologisten tekijöiden aiheuttamalta vaaralta 1993. 1155/1993 Valtioneuvoston päätös työntekijöiden suojelemisesta työhön liittyvältä biologisten tekijöiden aiheuttamalta vaaralta11 11553.1155/1993.http://www.tyosuojelu.fi/fi/biologisetvaarat (luettu 10.11.2015) Valvira 2016. http://www.valvira.fi/ymparistoterveys/terveydensuojelu/asumisterveys Kiinteistönmuodostamislaki L12.4.1995/554 64
PAREMPI SISÄILMA PORIIN TOIMINTAMALLI SISÄILMAONGELMIEN EHKÄISYYN JA HALLINTAAN 30.1.2017 PORIN KAUPUNGIN SISÄILMATYÖRYHMÄ
SISÄLTÖ 0. ESIPUHE... 2 1. JOHDANTO... 2 1.1 YLEISTÄ SISÄILMASTA JA SISÄILMASTO-ONGELMISTA... 2 2. PORIN KAUPUNGIN SISÄILMATYÖRYHMÄ... 3 3. MENETTELYTAPAOHJEET SISÄILMAONGELMIEN VÄHENTÄMISEKSI... 6 3.1 SISÄILMAONGELMIEN ENNALTAEHKÄISY... 6 3.1.1 ENNALTAEHKÄISYSTÄ VASTAAVAT... 6 3.2 RAKENNUSTEN SUUNNITTELU JA RISKIRAKENTEIDEN TUNNISTUS... 7 3.3 SUUNNITELLUN MUKAINEN KÄYTTÖ JA HUOLTO... 7 3.4 KIINTEISTÖNHOITO... 8 3.4 SIIVOUS... 8 4. VAIKEIDEN SISÄILMAONGELMIEN RATKAISUMALLI... 9 4.1 TOIMINTAMALLIN YLEISKUVAUS... 9 4.2 SISÄILMAHAITAN TOTEAMINEN JA ILMOITUKSENTEKO... 10 4.3 KORJAUSVAIHE JA KORJAUSTEN ONNISTUMISEN SEURANTAVAIHE... 14 PORIN KAUPUNGIN SISÄILMATYÖRYHMÄN JÄSENTEN YHTEYSTIEDOT... 15 TPK:N OMISTAMISEN YKSIKÖN REVIIRIRAKENNUTTAJIEN YHTEYSTIEDOT... 14 KIRJALLISUUTTA... 17 LIITTEET... 17 Porin kaupungin sisäilmatyöryhmä 1
0. Esipuhe Viime vuosina on uusia sisäilmaongelmia tullut esiin Porin kaupungin eri hallintokuntien käytössä olevissa toimitiloissa enemmän kuin vanhoja on ehditty korjaamaan. Tilanteen parantamiseksi apulaiskaupunginjohtaja Kari Hannus käynnisti toimenpideohjelman PAREMPI SISÄILMA PORIIN. Toimenpideohjelman tarkoituksena on aikaansaada toimintamalli kosteus- ja sisäilmaongelmien korjaamiseen sekä ennaltaehkäisyyn. Tämän toimenpideohje on syntynyt rakennusterveysasiantuntijakoulutuksen osasuorituksena. Toimintamalli sisältää ilmoitusmenettelyn sisäilmaongelmaa epäiltäessä, eri tahojen vastuut, tehtävät ja viestintäsuunnitelman ja ohjeet siitä, kuinka käyttäjät voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa sisäilman laatuun omalla toiminnallaan. Porin kaupunginhallitus on hyväksynyt toimintamallin käyttöönotettavaksi ja edellyttää, että toimintamalli otetaan käyttöön laajalti kaupungin organisaatiossa auttamaan osaltaan päättäjiä tekemään oikeita ratkaisuja hyvän sisäilmatavoitteen toteuttamiseksi. 1. Johdanto 1.1 Yleistä sisäilmasta ja sisäilmasto-ongelmista Hyvään sisäilmaongelman käsittelyyn liittyy inhimillisen ja sosiaalisten ulottuvuuksien huomioiminen samanaikaisesti ongelmanratkaisun teknisten näkökulmien rinnalla. Ihmiset reagoivat vaikeisiin sisäilmaongelmiin myös tunteillaan. Esimerkiksi kosteus- ja homevauriot voivat huolestuttaa ja terveyden mahdollinen järkkyminen pelottaa. Hyvä sisäilma vähentää sairauksia, lisää viihtyvyyttä ja parantaa työtehoa. Sisäilman huono laatu lisää oireilua ja sairastuvuutta. Ihmisen terveydentila, ikä, herkistyminen, altistuksen laatu, suuruus ja kesto jne. vaikuttavat terveyshaitan syntyriskiin. Sisäilman laadulla on sekä terveydellisiä että taloudellisia vaikutuksia. Huonon sisäilmaston aiheuttamiksi kustannuksiksi Suomessa on arvioitu 3 miljardia euroa vuodessa, mikä ylittää rakennusten lämmityskustannukset (Seppänen ja Palonen 1997). Ihmisen reagointi huonoon sisäilmastoon on yksilöllistä, mikä tekee kohteessa vaikuttavien tekijöiden tunnistamisesta ja tutkimisesta vaikeaa. Lisäksi vain murto-osa sisäilmastoon vaikuttavista tekijöistä tunnetaan ja niiden tutkimusmenetelmät ovat puutteellisia. Porin kaupungin sisäilmatyöryhmä 2
Sisäilmastolla tarkoitetaan rakennuksen ympäristötekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisen terveyteen ja viihtyvyyteen. Sisäilman terveellisyyteen vaikuttavat tekijät voidaan jakaa fysikaalisiin, kemiallisiin, biologisiin ja tuntemattomiin tekijöihin. Lisäksi psykologisilla seikoilla on vaikutusta. Fysikaalisia tekijöitä ovat mm. lämpötila, kosteus, melu, ilmanvaihto, säteily ja valaistus. Kemiallisia tekijöitä ovat mm. orgaaniset haihtuvat yhdisteet (VOC). Biologisista tekijöistä mainittakoon erilaiset mikrobit (virukset, bakteerit, homesienet ym.), punkit ja siitepöly. Sisäilman laatu on hyvä, kun tilaa käyttävät ovat siihen tyytyväisiä eikä se aiheuta oireita. Terveys on viihtymistä tärkeämpi näkökulma. Terveyttä uhkaavat sisäilmahaitat vaikuttavat keskeisesti päätöksiin, jotka koskevat rakennuksen ja sen ilmanvaihdon korjaamista. Sisäilmaongelman ratkaisussa ei ole pelkästään kysymys teknisen ongelman korjaamisesta vaan samalla myös ihmisten kokemuksista. Jos työntekijöiden subjektiivinen kokemus ja tulkinta tilanteesta eivät muutu, niin teknisesti onnistuneista korjauksista huolimatta työympäristöön kohdistuvat valitukset ja oireilu jatkuvat. Epäonnistuneen hankkeen hoidon jäljiltä valitukset, epäselvä tiedotus, huhut ja huono kommunikaatio eri osapuolten kesken ylläpitävät ja vahvistavat koettua sisäilmaongelmaa. 2. Porin kaupungin sisäilmatyöryhmä Sisäilmatyöryhmä on eri alojen asiantuntijoista koostuva moniammatillinen työryhmä. Sisäilmatyöryhmä ei tee hallinnollisia päätöksiä tilojen eikä henkilöiden suhteen. Sisäilmatyöryhmällä ei ole viranomaisstatusta ja se antaa toimenpidesuosituksia. Sisäilmatyöryhmän tehtävänä on kuitenkin antaa nimissään lausuntoja ja vastineita niitä pyydettäessä. Porin kaupungin sisäilmatyöryhmä on perustettu vuonna 1999 ja se on Porin kaupunginhallituksen nimeämä. Sen kokoonpanoa tarkistettiin viimeksi 2014. Kaupunginhallitus asetti ryhmän 10.11.2014 LVI-insinööri Jouni Lehtinen, puheenjohtaja rakennuttaja Marko Levola, varapuheenjohtaja suunnittelurakennusmestari Outi Vainikka-Majuri, sihteeri työhyvinvointipäällikkö Ulla Roininen työterveyslääkäri Tiia Virtanen työsuojeluvaltuutettu Anne-Mari Lahtinen terveysvalvontapäällikkö Heidi Rosenblad ja terveystarkastaja Sarita Aho Porin kaupungin sisäilmatyöryhmä 3
Ryhmän tehtävä parantaa yhteistyötä ja tiedonkulkua sisäilmaongelmien ratkaisemiseen osallistuvien tahojen välillä. suunnitella ja koordinoida sisäilmaongelmien ratkaisuprosessia arvioida selvitysten tuloksia tarvittavine toimenpiteineen kehittää yhteisiä toimintatapoja ja työnjakoa sisäilmaongelmien käsittelyssä kaupunginhallinnossa kehittää sisäilmaongelmien ratkaisuprosesseja seurata ja tiedottaa sisäilmaongelmiin liittyvien uusien tutkimus- ja ratkaisumenetelmien kehityksestä kehittää sisäilmaongelmien dokumentointia ohjeistaa korjaustöitä sisäilmakohteissa järjestää alaan liittyvää koulutusta ja tiedottamista Eri toimijoiden roolit sisäilmatyöryhmässä Terveydensuojeluorganisaation tehtävät: ottaa yhteyttä kunnossapidosta vastaavaan henkilöön ilmoittaa ongelmasta työsuojeluorganisaatiolle, työterveyshuollolle ja perusterveydenhuoltoon arvioida terveysriskejä tehdä tarkastuskäyntejä valvonnan piiriin kuuluviin tiloihin asettaa tarvittaessa rakennus tai toimitilat käyttökieltoon tai tekee siitä suosituksen purkaa käyttökielto tehtyjen jälkitarkastusten ja mittaustulosten perusteella, kun rakennus tai toimitilat on korjattu tallentaa tarkastuskäyntien muistiot sisäilmatyöryhmän arkistoon Rakennuksista ja toimitiloista vastaavien tehtävät: selvittää vaurion syy selvittää vaurion laajuus tutkimussuunnitelman laatiminen tai teettäminen tarvittavien tutkimusten suorittaminen tai teettäminen tutkimusten rahoittajan hankkiminen rahoituksen hankkiminen korjaussuunnittelulle ja korjaustyölle korjaussuunnitelman laatiminen ja teettäminen vaurion aiheuttajan poistaminen rakenteiden kuivattaminen vaurioituneiden rakenteiden uusiminen jälkiseuranta ja seurantutkimuksien suorittaminen tai teettäminen Työterveyshuollon tehtävät: sisäilmastokyselyn käyttö ongelman esiselvityksessä ja jälkiseurannassa henkilöstön terveystarkastukset tarvittaessa oireilevien henkilöiden tutkimukset oireilevien henkilöiden jatkotutkimuksiin lähettäminen Porin kaupungin sisäilmatyöryhmä 4
yksilön ja työyhteisön tukitoimenpiteiden järjestäminen oireilevien henkilöiden seuranta ja jatkotoimenpiteet työpaikkojen selvityskäynnit tallentaa sisäilmastokyselyt ja työpaikkakäyntien muistiot sisäilmatyöryhmä arkistoon arvioida terveysriskit Työsuojeluorganisaation tehtävät: valvoa, että työntekijöiden työskentelyolosuhteet täyttävät niille annetut määräykset. osallistua sisäilmaongelmien käsittelyyn työpaikoilla seurata korjaustoimenpiteiden etenemistä toimia koordinaattorina käyttäjien, kiinteistönhoidosta vastaavien ja eri viranomaisten välillä toimittaa AVI tarkastuskäynneillä tulevat sisäilma-asioita käsittelevät tarkastuskertomukset sisäilmatyöryhmä käyttöön ja varmistaa, että oikeat tahot saavat tiedon tarkastuksella ilmenneistä seikoista Sisäilmatyöryhmän viestintäkäytännöt Sisäinen tiedotuskäytäntö Sisäilmatyöryhmän sihteeri huolehtii tarvittavan materiaalin jaosta ryhmän jäsenille sähköpostilla. Ryhmän jäsenet toimittavat kaiken sisäilmaan liittyvän aineiston työryhmän sihteerille, joka tallentaa ne arkistoon. Jokainen ryhmän jäsen on velvollinen ilmoittamaan kaikille ryhmän jäsenille välittömästi tilanteiden muutoksista esimerkiksi kohteeseen liittyvien tutkimustulosten valmistuttua. Näin varmistetaan, että jokainen ryhmänjäsen on heti tietoinen kohteen ongelmiin liittyvistä asioista. Julkinen viestintä Julkinen viestintä on nopeaa, avointa ja asiallista. Tiedotteen sisällöstä kerrotaan aina ensin ongelmakohteen henkilöstölle ja käyttäjälle. Tämä on kohteen esimiehen ja sisäilmatyöryhmän puheenjohtajan tehtävä. Tiedottamisessa noudatetaan työyhteisön tiedotuskäytäntöjä. Sihteeri laatii tiedotteesta luonnoksen, joka lähetetään sähköpostilla kaikille ryhmän jäsenille kommentoitavaksi. Sihteeri lähettää yhdessä hyväksytyn tiedotteen keskushallintoon, jossa päätetään tiedotteen lopullinen sisältö ja julkaisuajankohta. Perusajatuksena viestinnässä on, että: ensin tiedotetaan henkilökunnalle ja käyttäjille toiseksi medialle Porin kaupungin sisäilmatyöryhmä 5
3. MENETTELYTAPAOHJEET SISÄILMAONGEL- MIEN VÄHENTÄMISEKSI Ohjeet on laadittu yhteistyössä eri toimialojen kanssa. Yhteistyöllä on pyritty löytämään sisäilmaongelmien vähentämiseksi toimivia ratkaisuja, jotka voidaan toteuttaa nykyisillä taloudellisilla ja henkilöstöresursseilla. 3.1 Sisäilmaongelmien ennaltaehkäisy Ennaltaehkäisy on paras tapa välttyä ongelmilta. Toisaalta pulmien ratkaiseminen on helpompaa, kun toimintatavoista ongelmatilanteiden varalle on sovittu etukäteen. Hyvä sisäilma vaatii paitsi etukäteissuunnittelua myös hyvää ylläpitoa. Uudis- ja korjausrakentamisessa tulee olla huolellinen suunnittelussa ja itse rakentamisessa. Suunnittelussa on otettava huomioon uusin tieto rakentamisesta ja sisäilmastoon vaikuttamista tekijöistä. Käyttöönoton jälkeen rakennuksen käytön tulee olla suunnitellun mukaista ja rakennukset tulee huoltaa säännöllisesti. Ennakointityössä korostuu esimiesten sekä tilan käyttäjien oma vastuu ja rooli. 3.1.1 Ennaltaehkäisystä vastaavat Työsuojeluorganisaation, työterveydenhuollon ja kiinteistöhallinnan ja huollon tulee ennakoida ja huomioida sisäilman mahdollisia haittatekijöitä esimerkiksi katselmoinnein, työpaikkaselvityksin ja normaalien huoltotoimenpiteiden yhteydessä. Kaikki eri toimijat ovat tärkeitä, kun ylläpidetään rakennusta ja taataan hyvä työympäristö. Esimiehet ovat tärkeässä asemassa terveellisen ja turvallisen työympäristön luomiseksi. Toisaalta rakennuksen käyttäjät ovat vastuussa talon oikeasta käytöstä ja mahdollisten haittatekijöiden ilmoittamisesta oikeille tahoille. Taito käyttää rakennusta oikein edellyttää yhteistyötä kiinteistöä hoitavien ja käyttävien tahojen välillä. Yhteisessä rakennuksen käyttökoulutuksessa neuvotaan käyttäjille, miten esimerkiksi ilmanvaihtojärjestelmän säätöjä tarkkaillaan ja kuinka monta henkilöä eri tiloissa voi enintään työskennellä tai oleskella, jotta sisäilman laatu säilyy hyvänä. Ennakoivasta toiminnasta huolimatta on todennäköistä, että lähes jokaisella työpaikalla ilmaantuu joskus sisäilmaongelmia. Ennakointia toteuttavilla työpaikoilla niitä on vähemmän ja ne ovat helpommin ratkaistavissa kuin niillä työpaikoilla, jossa hyvään sisäilmaan ei aktiivisesti pyritä. Porin kaupungin sisäilmatyöryhmä 6
3.2 Rakennusten suunnittelu ja riskirakenteiden tunnistus Työympäristötekijät tulisi ottaa huomioon jo rakennusta suunniteltaessa tai tiloja vuokrattaessa. Työympäristön fysikaalisia tekijöitä, biologisia ja kemiallisia epäpuhtauksia sekä niiden leviämistä voidaan mallintaa ja arvioida eri hallintakeinojen valitsemiseksi. Kosteus- ja homevaurioiden mahdollisen ilmaantumisen kannalta on tärkeää tunnistaa rakennuksiin liittyviä riskirakenteita, joita voivat olla esimerkiksi eloperäisen materiaalin käyttäminen eristeenä tai rakenteiden vuotokohdat. Ilmanvaihtolaitteiston toimivuuteen, pintamateriaalien valintoihin, rakennuksen yleiskuntoon ja kosteusvaurioihin kannattaa kiinnittää huomiota jo ennen toiminnan aloittamista arvioitavissa tiloissa. 3.3 Suunnittelun mukainen käyttö ja huolto Tiloja tulisi käyttää siihen tarkoitukseen, mihin ne on suunniteltu. Tilojen käyttötarkoituksen muuttuessa pitää aina arvioida työympäristötekijät uudelleen. Rakennukseen ja muun muassa sen ilmanvaihtojärjestelmän liittyvistä säännöllisistä huolloista pitää sopia etukäteen. Rakennuksesta pitää löytyä päivitetty huoltokirja, jonka tietoja voidaan käyttää hyväksi mahdollisten muutosten suunnittelun yhteydessä tulevaisuudessa. Esimiehet ovat tärkeässä asemassa terveellisen ja turvallisen työympäristön luomiseksi ja rakennuksen käyttäjät ovat vastuussa talon oikeasta käytöstä ja mahdollisten haittatekijöiden ilmoittamisesta oikeille tahoille. Taito käyttää rakennusta oikein edellyttää yhteistyötä kiinteistöä hoitavien ja käyttävien tahojen välillä. Käyttäjien vastuu ja rooli tarkoittavat sitä, että: tiloja käytetään käyttötarkoituksen mukaisesti, tiloihin ei tehdä muutoksia ilman omistajan lupaa kalusteet asetellaan niin, että ilma pääsee kiertämään varsinkin ulkoseinillä ja voimakkaasti tuoksuvat aineet ja liuottimet käsitellään niille tarkoitetuissa tiloissa. Porin kaupungin sisäilmatyöryhmä 7
3.4 Kiinteistönhoito Kiinteistönhoidon rooli sisäilmaongelmien ehkäisyssä on merkittävä. Kiinteistöhoito on ensimmäinen taho ratkaisemassa tilojen käyttäjien kokemia sisäilmaongelmia ja olosuhdevalituksia. Nopealla ja ammattitaitoisella toiminnalla voidaan välttää ongelmien kärjistyminen. Valtaosa sisäilman haittatekijöistä voidaan selvittää nopeasti ja korjata esimerkiksi taloteknisin säädöin. Pienempi osa sisäilman haittatekijöistä on epäselviä ja niiden selvittäminen vaatii erityisosaamista. Kiinteistönhoitajan tulee aina kohteessa kierrettäessä tarkkailla rakenteita ja aistia olosuhteita, sekä opetella tuntemaan rakennus ja sen tekniikka. Kiinteistönhoitajan tulee reagoida nopeasti epäkohtiin. Säännöllisellä seurannalla päästään ongelmien vähenemiseen ja konkreettiset vaikutukset ovat nopeasti nähtävissä. Tärkeintä on ennakointi ennen kuin käyttäjä huomaa ongelmaa. Kiinteistönhoitajan tulee tietää ja tuntea tai tarkistaa kohteesta: tavoitearvot ja toiminta-ajat, säädöt eri kuormitusolosuhteissa, ilmanvaihdon käyttöajat tarkistaa kokonaisilmamäärät / painesuhteet tarkistaa tulevan ja poistuvan ilman lämpötilat reagoi kun ongelmia (pieniäkin) ilmenee 3.5 Siivous Riittävän hyvästä säännöllisestä siivouksesta sopiminen ja sen toteutuksen seuraaminen on parasta ennakoivaa toimintaa sisäilmanhaittatekijöiden ehkäisemiseksi. Siivous on tärkeä kiinteistönhuoltotehtävä, jolla voidaan konkreettisesti sitoa pölyä ja vähentää ilman hiukkaspitoisuutta. Se on yksi tärkeimmistä perusasioista, kun luodaan moitteetonta työympäristöä. Laadukas sisäympäristö tukee sujuvaa työskentelyä ja edistää merkittävästi työntekijöiden hyvinvointia, koska se on tärkeä tuotantotekijä. Hyvän ja säännöllinen siivous on osa sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyä. Riittävän hyvästä säännöllisestä siivouksesta sopiminen ja sen toteutuksen seuraaminen on parasta ennakoivaa toimintaa sisäilmanhaittatekijöiden ehkäisemiseksi. Siivous on tärkeä kiinteistönhuoltotehtävä, jolla voidaan konkreettisesti sitoa pölyä ja vähentää ilman hiukkaspitoisuutta. Se on yksi tärkeimmistä perusasioista, kun luodaan moitteetonta työympäristöä. Siisti sisäympäristö tukee sujuvaa työskentelyä ja edistää merkittävästi työntekijöiden hyvinvointia, koska se on tärkeä tuotantotekijä. Siivouksen rooli sisäilmaongelmien ehkäisyssä on huolehtia: sovitusta siivoustasosta Siivousajankohdat ja ajoitus Siivousaineet (päästöt) materiaalitietoisuus (oikeat hoito-ohjeet) ongelmien havainnointi ja ilmoittaminen käyttäjän tuntemusten kysyminen ja nopea reagointi ongelmatilanteissa Porin kaupungin sisäilmatyöryhmä 8
4. VAIKEIDEN SISÄILMAONGELMIEN RATKAI- SUMALLI Toimintamallissa kuvataan toimintatavat ja vastuut sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen: kuinka sisäilmaongelmaepäilyn selvittäminen laitetaan vireille, kuka, miten ja kenelle ilmoitetaan ensimmäisestä epäilystä, kuinka selvittely etenee, avataan toimintamallin työryhmien ja toimijoiden tehtäviä ja vastuita, ohjataan kaupungin eri toimijatahot tekemään yhteistyötä kaupungin kiinteistöjä koskevissa sisäilmasto-ongelmissa, lisätään sisäilmasto-ongelmaprosessin sujuvuutta, ohjeistetaan tiedottaminen 4.1 Toimintamallin yleiskuvaus Sisäympäristöongelmanratkaisun prosessi käynnistyy tilan käyttäjän kokeman haitan tai oireilun perusteella. Tämä johtaa tilojen käytön ja toiminnan kriittiseen tarkasteluun. Tämä vaihe sisältää myös siivottavuuden arvioinnin. Tarvittaessa tilasta voidaan tehdä haittailmoitus. Haittailmoitus puolestaan johtaa tekniseen perusselvitykseen, ja mikäli tämän jälkeen todetaan laajempien tutkimusten ja selvitysten tarve, käynnistetään sisäympäristötutkimukset. Tutkimusvaiheen päätyttyä yleensä käynnistyy korjaussuunnittelu, ja purku- ja korjaustöiden jälkeen tilat otetaan käyttöön. Korjausten onnistumista seurataan laaditun seurantasuunnitelman mukaisesti useammankin vuoden ajan. Kuva 1. Sisäilmaongelman ratkaisuprosessi Aika, joka kuluu haittailmoituksesta korjattujen tilojen käyttöönottoon, riippuu tutkittavan ja korjattavan alueen sekä korjaustoimenpiteiden laajuudesta. HAITTAILMOITUS TEKNINEN PERUSSELVITYS AVIOINTIKÄYNTI SISÄYMPÄRISTÖTUTKIMUS TUTKIMUS VALMIS MAHDOLLISET LISÄTUTKIMUKSET KORJAUSSUUNNITTELU VÄISTÖTILAT KÄYTÖÖN PURKUTYÖ KORJAUKSET KORJAUS VALMIS TILOJEN KÄYTTÖÖNOTTO SEURANTAJAKSO Porin kaupungin sisäilmatyöryhmä 9
Kuva 2. Sisäympäristöongelman selvitysten toimintamalli Sisäympäristöongelmien selvitysten prosessimainen läpivienti edellyttää, että eri toimijoiden roolit ja vastuut ovat kaikkien tiedossa. 4.2 Sisäilmahaitan toteaminen ja haittailmoituksen teko Vaikeissa sisäilmaongelmatapauksissa selvää yksiselitteistä haittaa ei ole aina tunnistettavissa. Ongelma voi ilmetä esimerkiksi työympäristöön liittyvänä ongelmana. Sisäilmatyöryhmän tulee käsitellä asiaa silloin, kun havaitun haitan korjaaminen vaatii merkittäviä toimenpiteitä tai korjausyrityksistä huolimatta, sitä ei ole saatu poistetuksi. Saatuaan tiedon mahdollisesta työympäristöön liittyvästä sisäilmahaitasta työryhmä arvioi ongelman laajuuden ja monitahoisuuden. Arvioinnin taustaksi tulee kerätä riittävästi taustatietoa muun muassa haitoista ja oireilusta sekä niiden yleisyydestä, laadusta ja esiintymisestä työpaikoilla. Sähköisesti tehty haittailmoitus (Haahtela-Res) ohjautuu kiinteistöhuollolle ja vastuulliselle rakennuttajalle tai ulkoa vuokrattujen tilojen hallinnasta vastaavalle, joka käynnistää tiloja koskevan teknisen perusselvityksen (kuva 4). Tavoitteena on, että tarkastuskäynti tehdään 2 työpäivän kuluessa ilmoituksesta. Porin kaupungin sisäilmatyöryhmä 10
Kuva 3. Haittailmoituksen teko Tässä kuvattu toimintamalli liittyy sisäympäristöongelmien käsittelyyn. Normaalitilanteissa huolto- ja kunnossapitoon kuuluvat tekniset viat (ts. viat, jotka pystytään selkeästi kohdentamaan) hoidetaan kiinteistöhuollon toimesta. Ilmoitukset tehdään normaalin vikailmoituskäytännön mukaisesti. Esimerkiksi äkillisissä tai laajoissa vesivuoto- tms. tapauksissa otetaan suoraan yhteyttä kiinteistöhuoltoon. Kuva 4. Perusselvityksen kulku Isännöitsijä tai rakennuttaja hoitavat yhdessä tiedottamisen haitan aiheuttajasta ja sen poistamiseksi tehdyistä toimenpiteistä tilojen käyttäjille. Jos korjattavaa löytyi, prosessi voi päättyä tähän kohtaan, kun korjaukset tehdään ja korjausten vaikutusta jäädään seuraamaan. Jos korjaavien toimenpiteiden jälkeen haitat/oireet jatkuvat, tarvitaan ilmoitus prosessin käynnistämiseksi. Ilmoitus tehdään REShuoltokirjan Terveelliset Tilat osioon prosessin jatkamiseksi sisäympäristötutkimusvaiheeseen. Porin kaupungin sisäilmatyöryhmä 11
Kuva 5. Sisäympäristötutkimus Jos ongelma ei ratkea perusselvityksellä, rakennuttaja tai isännöitsijä käynnistää laajemman sisäympäristötutkimuksen. Tutkimuksen käynnistämiseksi Sisäilmatyöryhmä ohjeistaa kohdekohtaisen projektiryhmän. Rakennuttaja tai isännöitsijä k o- koaa projektiryhmän ja johtaa sen toimintaa ja päättää tehtävistä toimenpiteistä Sisäilmatyöryhmältä saamiensa ohjeiden ja kiinteistöstä ja käyttäjiltä kerättyjen tietojen perusteella. Projektiryhmän kokoonpanoon kuuluu kiinteistönomistajan edustuksen lisäksi myös toiminnanjärjestäjän, tilan käyttäjän, Sisäilmatyöryhmän edustajat. Projektiryhmä kartoittaa lähtötiedot, sopii tehtävistä lisätutkimuksista ja jatkotoimenpiteistä ja tiedottamisesta. Perusselvitykseenseuraavat asiakokonaisuudet: Tekninen perusselvitys: kohde tutkitaan silmämääräisesti, kosteusvauriot yms. tarkistetaan mm. ilmanvaihto, lämpötila ja valaistus Projektiryhmän tarkistetaan mm. toimenkuvaan kohteen siivoustaso kuuluvat ja viherkasvit asiakokonaisuudet: tiloissa työskentelevien haastattelu, havainnot käynnistä laaditaan kirjallinen raportti, joka tallennetaan Haahtela RES- huoltokirjan Terveelliset Tilat osioon. suorittaa arviointikatselmus ja arvio tilojen käyttökelpoisuudesta pyytää työterveyshuollolta ja / tai oppilasterveydenhuollolta lausunto sekä tilaa oireilukyselyt (oireiluperusteinen riskinarviointi, oireilukartat) suunnittelee tarvittavat lisätutkimukset ja aikatauluttaa ne pyytää lausunnot Sisäilmatyöryhmältä tutkimussuunnitelmasta, selvityksen tuloksista, tai korjaustarvemäärittelyistä (tarvittaessa) muodostaa moniammatillisesti yhteinen näkemys ongelmasta arvioi riskejä ja asettaa konkreettisia tavoitteita arvioida väistötilan tarve ja kiireellisyys, irtaimiston puhdistustarpeen ja laajuuden sekä siirtojen arviointi ja ohjeistus Porin kaupungin sisäilmatyöryhmä 12
päättää riskinhallinnasta; suunnitteluttaa, aikatauluttaa ja järjestää korjaavien toimenpiteiden toteutuksen tiedottaa tilojen käyttäjille yhteistyössä Sisäilmatyöryhmän kanssa (Sisäilmatyöryhmä vastaa viestin jakelusta) Projektiryhmän toiminta sisäympäristötutkimusvaiheessa Rakennuttajan tai isännöitsijän kokoon kutsuman projektiryhmän aloituskokouksessa tutustutaan kohteessa esiintyviin ongelmiin ja niiden taustoihin sekä selkiytetään eri osapuolten odotuksia ongelman ratkaisuprosessin kulusta. Sisäilmatyöryhmän ohjeistamat asiantuntijat laativat tutkimussuunnitelman kustannusarvioineen ja aikatauluehdotuksineen, jota projektiryhmä saa kommentoida ja jonka rakennuttaja arvioi ja hyväksyy ja tilaa tehtävät tutkimukset. Samalla aloitetaan viestinnän suunnittelu. Kun tutkimussuunnitelman mukaiset tutkimukset ja selvitykset on tehty, asiantuntijat esittelevät projektiryhmälle tulokset ja johtopäätökset sekä toimenpide-ehdotukset. Projektiryhmän tehtävä on miettiä, miten asiaa lähdetään viemään eteenpäin ja huolehtia viestinnästä. Sisäilmatyöryhmä tekee tutkimuksista lausunnon. Tarvittaessa sisäilmaryhmä voi tehdä e hdotuksen teettää lisätutkimuksia. Tutkimustulosten perusteella käydään keskustelu tilojen käytettävyydestä. Kun tutkimusraportti on valmistunut, käyttäjille järjestetään tiedotustilaisuus, jossa asiantuntijat avaavat raportin. Käyttäjillä on mahdollisuus keskustella raportista tässä tilaisuudessa. Raportti on mahdollista tämän jälkeen julkaista yhdessä sovitussa paikassa. Projektiryhmä yhdessä sisäilmatyöryhmän kanssa arvioi sisäympäristöongelmaan liittyvän terveysriskin (työterveyshuollon asiantuntemuksen johdolla) ja sopii korjaushankkeen tavoitteet, toimenpiteet ja aikataulun. Työterveyshuollon rooli on keskeinen terveydellisen merkityksen arvioinnissa, ja siihen liittyvässä keskustelussa tilojen käyttäjien kanssa. Riskinarvioinnin tulokset vaikuttavat korjaustoimenpiteiden aikataulutukseen siten, että toimenpiteet käynnistetään kohtalaisessa riskissä kohtuullisessa aikataulussa, merkittävässä riskissä nopeasti ja sietämättömässä riskissä välittömästi (tarvittaessa tilan sulkeminen työskentelyltä). Ongelman määrittelystä, riskinarvioinnista, korjausten tavoitteista ja sisällöstä tulee tehdä kirjallinen yhteenveto ja informoida tilojen käyttäjiä. Vuorovaikutteinen viestintä tilojen käyttäjien ja asiaa hoitavien tahojen kesken on tarpeellista erityisesti vaikeissa tai huolta herättävissä sisäympäristöongelmissa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009. Kosteusryhmän muistio) Porin kaupungin sisäilmatyöryhmä 13
4.3 Korjausvaihe ja korjausten onnistumisen seurantavaihe Kuva 6. Sisäilman laatuun vaikuttavien asioiden huomioiminen korjausvaiheessa Korjausten suunnitteluvaiheessa asetetaan konkreettiset tavoitteet korjausprosessille, sisäympäristön laadulle sekä käyttäjien hyvinvoinnille esim. oireilun vähenemiselle sisäilmastokyselyssä laatimalla seurantasuunnitelma. Seurantasuunnitelman laativat asiantuntijat ja suunnitelman toteutumista seuraa sisäilmatyöryhmä. Käyttäjäasennukset ja kalustaminen korjausten loppuvaiheessa aiheuttavat läpivientien tekemistä. Puhtaudenhallinta P1-luokan mukaisesti on varmistettava myös tässä vaiheessa. Koko ratkaisuprosessin aikana toteutetaan aloituskokouksessa laadittua viestintäsuunnitelmaa, jota on prosessin aikana päivitetty. Kuva 7. Korjauksen seurantavaiheen tehtävät Seurannan tavoitteena on saavutetun lopputuloksen arviointi. Viestinnän avulla voidaan myönteiset tulokset tehdä näkyviksi tilan käyttäjille. Aina kaikki osapuolet eivät kuitenkaan ole yhtä mieltä tuloksista. Viestintätilanne on erityisen haasteellinen silloin, kun onnistuneista korjausratkaisuista huolimatta osa voimakkaasti oireilleista tilan käyttäjistä ei voi palata korjattuihin tiloihin. Näissä tilanteissa työterveyshuollon rooli niin viestinnässä kuin jatkoseurannassakin on äärimmäisen tärkeä. Useimpien korjausten onnistuminen voidaan arvioida riittävän hyvin seuraavasti: 1. katselmoimalla tilat ja pyytämällä arvio tilojen käyttäjiltä sisäympäristöstä (kysely tai haastattelu), 2. tarvittaessa toteuttamalla sisäilmastokysely sisäilmaan liitetyistä oireista ja koetuista olosuhdehaitoista sekä 3. tarvittaessa arvioimalla korjausprosessi. Porin kaupungin sisäilmatyöryhmä 14