KIRJALLINEN KYSYMYS 941/2002 vp Opintotukea saavien opiskelijoiden tulonlaskemisperusteet Eduskunnan puhemiehelle Opintotukea saavalle opiskelijalle on opintotukilaissa määritelty niin kutsuttu vapaan tulon määrä. Se on siis summa, jonka opiskelija saa ansaita tietyllä aikavälillä ilman, että hän menettää oikeutensa opintotukeen. Vuonna 2001 muuttunut opintotukilain (1427/2001) 22 kuuluu seuraavasti: "Opiskelijan veronalaisella tulolla tarkoitetaan tätä lakia sovellettaessa, mitä tuloverolaissa (1535/1992) säädetään veronalaisesta pääomatulosta ja ansiotulosta". Kyseinen pykälä jättää Kansaneläkelaitokselle mahdollisuuden käyttää opintotuen maksamisen ehtoja miettiessään laskuperusteena opiskelijan bruttomääräisiä tuloja. Tätä mahdollisuutta se myös tuntuu tänä päivänä tietoisesti käyttävän. Ongelmaksi asia muodostui sen jälkeen, kun verottaja alkoi ilmoittaa opiskelijoiden brutto- ja nettotulot erikseen Kansaneläkelaitokselle. Aiemmin Kansaneläkelaitos sai verottajalta tietoonsa ainoastaan valmiiksi lasketun nettotulon, joten bruttotulojen käyttäminen laskentaperusteena ei ollut mahdollista. Nykyinen opiskelijaa koskeva tulonlaskentamalli on ilmeisessä ristiriidassa tuloverolain tarkoituksen ja hengen kanssa. Tuloverolaissa ohjataan tarkastelemaan nimenomaan veronmaksajan nettomääräistä tuloa. Se siis antaa veronmaksajalle mahdollisuuden laissa erikseen määriteltyjen vähennysten vähentämiseen bruttotuloista. Erityisen pahasti tällainen laskentamalli on ristiriidassa tuloverolain periaatteiden kanssa tarkasteltaessa opiskelijan pääomatuloja. Pääomatulojen määrä saattaa bruttotuloja tarkasteltaessa olla hyvinkin merkittävä, mutta myös hankintakustannukset ovat usein suuret. Siten käteen jäävä, nettomääräinen tulo on usein täysin erilainen kuin bruttotulo. Tämä otetaan kyllä tuloverolaissa vähennyksinä huomioon, mutta Kansaneläkelaitos ei asiaa jostain syystä huomioi opintotukilain asiaa koskevan pykälän (22 ) jättäessä asian vähintäänkin epäselväksi ja tulkinnanvaraiseksi. Yllä esitetty laskentamalli asettaa esimerkiksi osakekauppoja tekevän opiskelijan taloudellisesti kestämättömään asemaan tuloverolain määrittelevien vähennyksien jäädessä huomioimatta. Hänen opintotuen saantinsa saattaa katketa huolimatta siitä, etteivät hänen todelliset tulonsa ole lähellekään opintotukilaissa määriteltyjä tulorajoja. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen Kansaneläkelaitoksen nykyisestä opintotuen saajien tulonlaskentamallista, pitääkö hallitus yllä esitettyä tulonlaskentamallia kohtuullisena ja tasa-arvoisena opiskelijoiden kannalta ja aikooko hallitus ryhtyä tarpeellisiin toimiin tämän ilmeisen epäkohdan korjaamiseksi pikimmiten? Versio 2.0
Helsingissä 7 päivänä marraskuuta 2002 Inkeri Kerola /kesk Merikukka Forsius /vihr Niilo Keränen /kesk Jaana Ylä-Mononen /kesk 2
Ministerin vastaus KK 941/2002 vp Inkeri Kerola /kesk ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Inkeri Kerolan /kesk ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 941/2002 vp: Onko hallitus tietoinen Kansaneläkelaitoksen nykyisestä opintotuen saajien tulonlaskentamallista, pitääkö hallitus yllä esitettyä tulonlaskentamallia kohtuullisena ja tasa-arvoisena opiskelijan kannalta ja aikooko hallitus ryhtyä tarpeellisiin toimiin tämän ilmeisen epäkohdan korjaamiseksi pikimmiten? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Opintotukilain mukaan taloudellisen tuen tarve on yksi opintotuen yleisistä myöntämisedellytyksistä. Taloudellisen tuen tarvetta harkittaessa otetaan huomioon opiskelijan omat ja erikseen säädetyissä tilanteissa hänen vanhempiensa tai puolisonsa tulot. Opiskelijan omien tulojen perusteella tapahtuva tarveharkinta uudistettiin vuoden 1998 alusta voimaan tulleella opintotukilain muutoksella. Uudistuksen tarkoituksena oli luoda selkeä järjestelmä, jossa kaikkia opiskelijoita kohdellaan yhdenmukaisin periaattein. Mallin lähtökohtana oli se, ettei opiskelijan opintotukea hakiessaan tarvitse ilmoittaa tulojaan ajalta, jolle hän hakee opintotukea, vaan tuloseuranta tehdään jälkikäteen. Vuosittainen vapaan tulon raja on joustava ja määräytyy sen mukaan, miten monen kuukauden aikana opiskelija nostaa tukea. Tarkoitus on, että opiskelija kalenterivuoden aikana sääntelee henkilökohtaista vapaan tulon rajaansa jättämällä opintotuen nostamatta joinakin kuukausina tai palauttamalla vapaaehtoisesti yhden tai useamman kuukauden aikana nostamansa opintotuen. Verotuksen valmistumisen jälkeen opiskelijan opintotuen lisäksi ansaitsemia tuloja verrataan hänen vapaaseen tuloonsa ja mahdollinen liikaa maksettu tuki peritään takaisin. Opiskelijan omien tulojen huomioon ottamista koskevaa mallia uudistettiin vuonna 2000 annetulla lailla vuoden 1998 tulovalvonnasta saatujen kokemusten perusteella siten, että opiskelija voi palauttaa kalenterivuoden aikana liikaa nostamaansa tukea vielä seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Tätä muutosta sovellettiin jo vuonna 2000 tukea nostaneisiin opiskelijoihin. Myös tulorajan ylittyessä perittävää määrää koskevia säännöksiä tarkistettiin. Uusia säännöksiä sovelletaan ensimmäisen kerran vuotta 2001 koskevaan tulovalvontaan. Uudet säännökset pienentävät tulorajan ylittyessä perittävää määrää erityisesti silloin, kun opiskelija on nostanut opintotukea huomattavasti enemmän kuin olisi tulojensa perusteella ollut oikeutettu. Opintotukilain mukaan opiskelijan opintorahan ja aikuisopintorahan lisäksi saamat muut veronalaiset tulot otetaan tarveharkinnassa huomioon. Veronalaisten tulojen lisäksi myönnettävään tukeen vaikuttavat myös toimeentulon turvaamiseen tarkoitetut apurahat. Opiskelijan veronalaisella tulolla tarkoitetaan, mitä tuloverolaissa säädetään veronalaisesta pääomatulosta ja ansiotulosta. Tulona otetaan huomioon bruttotulo, koska tarkoituksena on, että opiskelijat itse seuraisivat tulojaan ja rajoittaisivat tuen nostamista jo tukivuoden aikana tai palauttaisivat liikaa nostamiensa tukikuukausien tuen joko tuki- 3
Ministerin vastaus vuonna tai viimeistään sen päättymistä seuraavien kolmen kuukauden aikana. Verotettava tulo ei ole vielä tällöin tiedossa ja opiskelijan olisi yleensä mahdotonta itse arvioida, mikä hänen verotettava tulonsa tulee olemaan. Pääomatulojen osalta luovutusvoittojen huomioon ottaminen on joissakin tapauksissa aiheuttanut tilanteita, joissa opiskelija ei ole etukäteen osannut arvioida tulon vaikutusta myönnettävään opintotukeen. Omaisuuden luovutuksesta saatu voitto on verotuslain mukaan veronalaista pääomatuloa. Luovutusvoitto lasketaan siten, että luovutushinnasta vähennetään hankintamenot joko todellisten menojen mukaisina tai ns. hankintameno-olettaman mukaan. Hankintameno koostuu yleensä kauppahinnasta ja luovutetun omaisuuden ostoon välittömästi liittyvistä kustannuksista. Verotuksessa verovelvollinen saa vähentää omaisuuden luovutuksesta syntyneen tappion muusta luovutuksesta saadusta voitosta verovuonna ja kolmena seuraavana vuonna sitä mukaa kuin voittoa kertyy. Luovutustappioita ei sen sijaan saa vähentää muista pääomatuloista eikä ansiotuloista. Omaisuuden myynnistä saadusta luovutushinnasta otetaan opiskelijan omana tulona huomioon voiton määrä, joka on laskettu tuloverolain 46 :ssä säädetyllä tavalla. Hinnasta vähennetään hankintahinta ja kaupasta aiheutuneet myyntikulut. Näin saatu voitto on opintotuessa huomioon otettavaa veronalaista tuloa. Opintotukilain 22 :n säännös tulojen huomioon ottamisesta ja Kansaneläkelaitoksen ohjeistus luovutusvoittojen huomioon ottamisesta on ollut sama tulomallin uudistamisesta lähtien, mutta vuosien 1998 ja 1999 osalta Kansaneläkelaitos on saanut verohallinnolta pääomatuloina tiedot, joissa luovutustappiot on vähennetty luovutusvoitoista. Vuoden 2000 osalta tiedot on saatu vähentämättöminä, mikä vastaa Kansaneläkelaitoksen ja verohallinnon käsitystä veronalaisista luovutusvoitoista. Hallitus katsoo, että uusi järjestelmä on toimiva myös pääomatulojen huomioon ottamisen osalta. Pääomatulot otetaan ansiotuloja lievemmin huomioon, koska luovutushinnasta saa vähentää hankintahinnan ja ainoastaan saatu voitto otetaan tulona huomioon. Tappiollisenkin kaupan yhteydessä myyjä voi sinänsä saada käyttöönsä varoja, joilla voi rahoittaa toimeentulokustannuksiaan, mutta näitä ei oteta tulona huomioon. Tuensaajan näkökulmasta järjestelmä on joustava ja sen toimeenpanon edellyttämä hallinnollisen työn määrä on kohtuullinen. Merkittävin etu on, että järjestelmä ei mahdollista väärinkäytöksiä. Koska tukioikeus tarkistetaan jälkikäteen verotustietojen perusteella, kaikki tuensaajat ovat valvonnan piirissä. Helsingissä 26 päivänä marraskuuta 2002 Kulttuuriministeri Kaarina Dromberg 4
Ministerns svar KK 941/2002 vp Inkeri Kerola /kesk ym. Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Inkeri Kerola /cent m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 941/2002 rd: Är regeringen medveten om Folkpensionsanstaltens nuvarande kalkylmodell för inkomstberäkningen när det gäller studiestödstagare, anser regeringen den ovan presenterade kalkylmodellen för inkomstberäkning rimlig och jämlik ur den studerandes ståndpunkt, och avser regeringen vidta behövliga åtgärder för att med det snaraste råda bot på detta uppenbara missförhållande? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt lagen om studiestöd är det en generell förutsättning för att studiestöd skall beviljas att det föreligger ett behov av ekonomiskt stöd. Vid en prövning av om det föreligger ett behov av ekonomiskt stöd beaktas den studerandes egna och, i fråga om särskilt bestämda situationer, föräldrarnas eller makens inkomster. Behovsprövningen på basis av den studerandes egna inkomster reviderades i en ändring av lagen om studiestöd som trädde i kraft i början av 1998. Genom reformen ville man skapa ett överskådligt system och införa principen att alla studerande skall behandlas lika. I modellen utgick man från att den studerande när han eller hon söker studiestöd inte behöver beräkna inkomsterna för studiestödstiden utan att en uppföljning av inkomsten sker i efterskott. Gränsen för fribeloppet varierar per år och beror på månaderna studiestöd lyfts. Idén är att studeranden under kalenderåret reglerar gränsen för sitt personliga fribelopp själv genom att vissa månader antingen avstå från att lyfta studiestöd eller frivilligt betala tillbaka redan uttaget studiestöd. Efter färdig beskattning jämförs inkomsterna utöver studiestödet med fribeloppet och det stöd som eventuellt har betalats för mycket återkrävs. Modellen som beaktar den studerandes egna inkomster reviderades 2000 i lag på basis av erfarenheterna av inkomstkontrollen från 1998 så att stöd som lyfts till för stort belopp kan betalas tillbaka ännu inom mars månad det följande året. Ändringen tillämpades redan för studerande som lyft studiestöd 2000. Bestämmelserna om det återkrävda beloppet ifall inkomstgränsen överskrids justerades. De nya bestämmelserna tillämpas första gången i inkomstkontrollen för 2001. De nya bestämmelserna minskar det återkrävda beloppet om inkomstgränsen överskrids, särskilt om ett betydligt större belopp studiestöd lyfts än vad inkomsterna berättigar till. Enligt lagen om studiestöd beaktas utöver studiepenningen och vuxenstudiepenningen den studerandes andra skattepliktiga inkomster också vid behovsprövningen. Utöver de skattepliktiga inkomsterna inverkar också stipendier som skall trygga utkomsten på det beviljade stödet. Med den studerandes skattepliktiga inkomst avses det som i inkomstskattelagen bestäms om skattepliktig kapitalinkomst och förvärvsinkomst. Som inkomst beaktas bruttoinkomsten, eftersom meningen är att de studerande själva skall kontrollera sina inkomster och begränsa uttag av stöd redan under stödåret eller i annat fall antingen un- 5
Ministerns svar der stödåret eller senast under de tre månader som följer efter årets slut återbetala stöd som lyfts för stödmånader i överkant. Den skattepliktiga inkomsten är inte i det skedet känd och den studerande kan omöjligt själv bedöma vilken den skattepliktiga inkomsten blir. I fråga om kapitalinkomsterna har överlåtelsevinsten i vissa fall orsakat situationer där en studerande inte på förhand kunnat bedöma inkomstens inverkan på det beviljade studiestödet. Vinsten på överlåtelse av egendom är enligt skattelagen skattepliktig kapitalinkomst. Överlåtelsevinsten beräknas så att inköpspriset avdras från överlåtelsepriset antingen till verkligt belopp eller till en uppskattad anskaffningsutgift. Anskaffningsutgiften består vanligen av köpeskillingen och de direkta kostnaderna i samband med köp av överlåten egendom. I beskattningen får den skattepliktige avdra förlust vid egendomsöverlåtelse från annan överlåtelsevinst under beskattningsåret och de tre därpå följande åren vartefter som vinst uppkommer. Överlåtelseförluster får dock inte avdras från andra kapitalinkomster eller förvärvsinkomster. Av överlåtelsepriset för försäljningen av egendom beaktas vinstbeloppet kalkylerat enligt 46 inkomstskattelagen som den studerandes egen inkomst. Av priset avdras inköpspriset och försäljningskostnaderna för affären. Den så uppkomna vinsten är skattepliktig inkomst som beaktas i samband med studiestödet. Bestämmelserna i 22 lagen om studiestöd som avser beaktande av inkomstens och Folkpensionsanstaltens anvisningar om beaktande av överlåtelsevinst har varit likadan alltsedan inkomstmodellen reviderades, men för 1998 och 1999 har Folkpensionsanstalten från skatteförvaltningen fått uppgifter om kapitalinkomsterna, där överlåtelseförlusterna avdragits från överlåtelsevinsterna. För 2000 var uppgifterna utan avdrag, vilket motsvarar Folkpensionsanstaltens och skatteförvaltningens uppfattning om skattepliktiga överlåtelsevinster. Regeringen anser att det nya systemet fungerar bra också i fråga om beaktandet av kapitalinkomsterna. Kapitalinkomsterna beaktas mindre än förvärvsinkomsterna, eftersom anskaffningspriset får avdras från överlåtelsepriset och endast vinsten beaktas om inkomst. Säljaren kan dock få medel till sitt förfogande också om affären varit förlustbringande och med dessa medel finansiera kostnaderna för utkomsten utan att dessa beaktas som en inkomst. Systemet är flexibelt med tanke på stödtagaren och den byråkratiska insatsen är måttlig. Den största fördelen är att systemet eliminerar missbruk. Eftersom rätten till stöd granskas i efterhand utifrån beskattningsuppgifterna blir samtliga mottagare av stöd övervakade. Helsingfors den 26 november 2002 Kulturminister Kaarina Dromberg 6