OM/DKY 10.4.2012 Suomi demokratiana kansainvälisten vertailujen pohjalta 1 Johdanto Seuraavassa kuvataan suomalaista demokratiaa kansainvälisten vertailujen pohjalta. Raportti rakentuu siten, että ensin käydään läpi keskeisimmät kansainväliset demokratiamittarit ja muutama muu aiheeseen liittyvä mittaristo (luku 2). Tarkoituksena on nostaa esille mittareiden keskeiset huomiot suomalaisen demokratian tilasta ja sijoittumisesta kansainvälisessä vertailussa. Tämän jälkeen käydään läpi vielä European Social Survey:n keräämä aineisto kansalaisten demokratia-arvioista (luku 3). Näin saadaan kokonaiskuva niin demokratian tilasta kuin niistä muutos- ja kehittämiskohteista, joita Suomen osalta nousee esille. Loppuun on sijoitettu yhteenveto raportin keskeisistä huomioista. 2 Suomi kansainvälisissä demokratiavertailuissa 1 2.1 Varhaiset vertailevat tutkimukset Cutrightin vuonna 1963 julkaistussa artikkelissa, jossa valtioita arvioidaan vuodesta 1940 vuoteen 1961 niiden poliittisen kehittyneisyyden mukaan, Suomi sijoittuu juuri ja juuri kahdenkymmenen parhaimman joukkoon 77 mukana olevasta valtiosta. Sijoitus voisi hyvin olla parempikin, mutta sotavuosien mukanaolo näkyy Suomen saamissa kokonaispisteissä. Parhaat pisteet jaetaan valtioille, joiden parlamentissa istuu vähintään kahden puolueen jäseniä, joissa vähemmistöpuolueet pitävät hallussaan vähintään 30 prosenttia paikoista, ja joissa korkein toimeenpaneva valtioelin on valittu kilpailullisten vaalien tuloksena. Teollistuneiden länsimaiden poliittiset instituutiot todetaan kehittyneimmiksi. Itäblokin valtiot sijoittuvat keskikastiin. Suurin osa valtioista, joiden poliittiset instituutiot luokitellaan kehittymättömimmiksi, tulevat ns. kolmannesta maailmasta. 2 Muutamaa vuotta myöhemmin julkaistussa Neubauerin (1967) demokratiaindeksissä Suomi loistaa. Neubaurin tavoitteena oli tehdä eroja niiden valtioiden välillä, jotka Cutright tutkimuksessaan luokitteli kaikkein demokraattisimmiksi (ts. valtiot, jotka ylittävät minimidemokratian kynnyksen). Neubauer perustaa demokratiakäsityksensä Dahlin ja Anthony Downsin liberaalidemokraattisiin määritelmiin. Neubauerin indeksin 23 valtiosta Suomi sijoittuu kolmanneksi heti Iso-Britannian ja Ranskan jälkeen. Varhaisista mittareista voidaan vielä mainita Arthur K. Smithin (1969) demokratiaindeksi, jonka avulla pyrittiin sekä lisäämään mitattavia ominaisuuksia että tasoittamaan valtioiden jakaumaa demokratia diktatuuri-jatkumolla. Smith yhdistää oman mittarinsa (20 indikaattoria) Cutrightin mittariin luoden näin uuden poliittisen demokratian indeksin. Indeksissä Suomi on jälleen samassa edustuksellisten demokratioiden länsimaisessa seurassa, vaikka muiden pohjoismaiden sijoitus onkin aavistuksen verran parempi. 1 Tämä osion alaluvut 2.1 2.4 perustuvat Ossi Piirosen Kansalaisvaikuttamisen politiikka ohjelmalle tuottamaan artikkeliin Suomi kansainvälisissä demokratiavertailuissa. Tilastotietoja/taulukoita on päivitetty uusimman tiedon mukaan. 2 Mittauksen metodologia ja pisteytys on puutteellisesti dokumentoitua, eikä tarkkoja indeksilukuja anneta. 1
1970-luvulta lähtien monet mittareiden kehittäjät ovat pyrkineet huomioimaan poliittiset oikeudet ja kansalaisvapaudet aikaisempaa laajemmin. Esimerkiksi Bollen (ks. 1980 ja 1990) pyrki laajentamaan mittauksen käsitteellistä pohjaa vaalidemokratiasta monipuolisemman liberaalidemokratian suuntaan. Bollen määrittelee demokratian tärkeimmiksi ominaisuuksiksi poliittisten vapauksien (mielipide/julkaisu, kokoontuminen/ryhmittyminen) ja kansalaisoikeuksien (osallistumisoikeus, vallanpitäjien vastuullisuus) toteutumisen. Bollenin indeksissä Suomi sijoittuu demokraattisimpien valtioiden joukkoon (sijalle 17). Huonoiten indeksissä pärjäävät kommunististen regiimien alla olevat maat, kuten Kuuba, Neuvostoliitto ja Puola. Tatu Vanhanen on mitannut itsenäisten valtioiden demokraattisuutta 1980-luvun alkupuolelta lähtien; indikaattoreiden tuottamaa aineistoa Vanhasella on kuitenkin 1800-luvun puolivälin tienoilta 2000-luvun alkuun. Vanhasen menetelmä on pelkistetty ja se koostuu vain kahdesta ominaisuudesta. Sekä kilpailullisuutta että osallistumista mittaa ainoastaan yksi indikaattori. Menetelmän viimeisimmässä versiossa on osallistumista mitattu kahdella indikaattorilla. Siinä huomioidaan myös valtiossa järjestetyt kansanäänestykset, mikä tarjoaa mahdollisuuden sisällyttää mittaukseen joitakin osallistuvan demokratian piirteitä. Vanhasen indeksin pistemäärien tarkastelu antaa vaikutelman, jonka mukaan Suomi olisi vasta 1990-luvulla saavuttanut yleisen länsieurooppalaisen tason. Ajanjakson 1970 79 IDarvo (19.4) on poikkeuksellisen alhainen sen takia, että presidentin valitseminen poikkeuslailla 1974 alensi ID-indeksin tasoa tilapäisesti. Sitä ennen ajanjaksolla 1950 1973 Suomen ID vastasi pitkälti länsieurooppalaista keskitasoa. Lisäksi on huomioitava, että käytetyt indikaattorit ovat sen verran karkeita, ettei korkean ID-arvon saavien valtioiden välisiä eroja voi pitää täysin luotettavina. Selkeästi epädemokraattiset valtiot erottuvat sen sijaan paremmin. 3 Coppedge ja Reinicke (1990) ovat kehittäneet mittarin, jonka tarkoitus on mitata valtioissa esiintyviä polyarkian piirteitä. Polyarkialla tarkoitetaan moderneihin kansallisvaltioihin sovellettavissa olevaa demokraattisen ideaalin parasta mahdollista toteutumaa. Polyarkia vastannee useimpien käsitystä edustuksellisesta liberaalidemokratiasta sellaisena, kuin se moderneissa länsivaltioissa ilmenee. Coppedgen ja Reinicken indikaattorit mittaavat: (1) vaalien reiluutta ja oikeudenmukaisuutta, (2) järjestäytymisen vapautta, (3) sanan- ja julkaisunvapautta sekä (4) mahdollisuutta vaihtoehtoisiin tietolähteisiin. Mittarin ongelmana on se, etteivät sen indikaattorit synnytä vaihtelua tarkasteltujen länsimaiden välillä. Se ei pysty hienojakoisempaan erittelyyn, vaan kykenee ainoastaan ilmaisemaan sen, missä maassa polyarkian malli toteutuu ja missä ei. Suomen poliittinen järjestelmä tietenkin täyttää muiden länsimaiden tapaan Coppedgen ja Reinicken asettamat polyarkian ehdot. 2.2 Freedom Housen demokratia indeksi Freedom House on amerikkalainen itseään riippumattomaksi kutsuva thinktank, joka ilmoittaa päämääräkseen demokratian ja siihen liittyvien poliittisten vapauksien maailmanlaajuisen edistämisen (www.freedomhouse.org). Järjestö on vuosikymmenien ajan pyrkinyt tavoitteisiinsa projektien, avustusten, tutkimusten ja julkaisujen avulla. Julkilausutusta riippumattomuudestaan huolimatta Freedom House on tiukassa yhteydessä Yhdysvaltojen hallintoon. Freedom House on 1970-luvulta lähtien vuosittain julkaissut valtioiden poliittisia 3 Vanhanen määrittää demokratian kynnysarvoksi ID > 5 (uusimmassa vertailussa ID > 6) jättäen kuitenkin mittarin soveltajille mahdollisuuden määrittää raja-arvo jollekin toiselle tasolle. 2
oikeuksia ja kansalaisvapauksia arvioivaa indeksiä Freedom in the World Surveytä (FW). 4 Suomi on aina sijoittunut korkealle Freedom Housen rankkauksissa. Tosin 1970- ja 80- luvuilla pisteet olivat hiukan heikommat kuin muilla pohjoismailla. Vuodesta 1989 lähtien Freedom Housen arviointiryhmä on kuitenkin myöntänyt Suomelle täydet pisteet sekä poliittisten oikeuksien että kansalaisvapauksien toteutumisesta. Muut Pohjoismaat ovat yltäneet täysiin pisteisiin 1970-luvun puolivälistä lähtien käytännössä jokaisessa arvioinnissa. Taulukko 1 Freedom in the World (Suomi ja vertailuryhmä neljänä ajankohtana keskiarvo 1,0 2,5 = vapaa; ka 3,0 5,5 = osittain vapaa; ka 6,0 7,0 = ei-vapaa) Vuosi 1974 1985 1999 2012 PO KV kac P KV kac P KV kac P KV kac a b O a b O a b O a b Australia 1 1 1.0 1 1 1.0 1 1 1.0 1 1 1.0 Brasilia 4 4 4.0 3 2 2.5 2 4 3.0 2 2 2.0 Kuuba 7 7 7.0 6 6 6.0 7 7 7.0 7 6 6.5 Tanska 1 1 1.0 1 1 1.0 1 1 1.0 1 1 1.0 Viro - - - - - - 2 2 2.0 1 1 1.0 Suomi 2 2 2.0 2 2 2.0 1 1 1.0 1 1 1.0 Ranska 1 2 1.5 1 2 1.5 1 2 1.5 1 1 1.0 (Länsi-) 1 1 1.0 1 2 1.5 1 2 1.5 1 1 1.0 Saksa Ghana 7 5 6.0 7 6 6.5 4 4 4.0 1 2 1.5 Intia 2 3 2.5 2 3 2.5 4 4 4.0 2 3 2.5 Norja 1 1 1.0 1 1 1.0 1 1 1.0 1 1 1.0 Puola 6 6 6.0 6 5 75.5 1 2 1.5 1 1 1.0 Romania 7 6 6.5 7 7 7.0 4 3 3.5 2 2 2.0 NL/ 6 6 6.0 7 7 7.0 3 4 3.5 6 5 5.5 Venäjä Ruotsi 1 1 1.0 1 1 1.0 1 1 1.0 1 1 1.0 Turkki 2 3 2.5 3 5 4.0 5 5 5.0 3 3 3.0 Iso- Britannia 1 1 1.0 1 1 1.0 1 2 1.5 1 1 1.0 USA 1 1 1.0 1 1 1.0 1 1 1.0 1 1 1.0 a PO = poliittiset oikeudet (1 7) b KV = kansalaisvapaudet (1 7) c ka = keskiarvo (1,0 7,0) Lähde: Freedom House: Annual Freedom in the World Country Scores; http://www.freedomhouse.org/ 4 Vaikka Freedom Housen indeksiä käytetäänkin paljon, on sen sisältämää valtioiden arviointia sekä mittarin käsitteellistä että teknistä toteutusta usein kritisoitu. Freedom Housea on esimerkiksi moitittu koodauksen ja koodaussääntöjen heikosta dokumentoinnista. Myöskään disaggregoitua aineistoa eli yksittäisille arviointikohteille annettuja pisteitä ei ole julkaistu. Moitteet ovat perusteltuja, sillä pelkästään arvioitujen ominaisuuksien nimeäminen ei riitä ratkomaan menetelmän soveltamisessa vastaan tulevia ongelmia. Dokumentointi ei esimerkiksi paljasta, tarkoittavat indeksin suunnittelijat formaalia vai tosiasiallista tasa-arvoa edellyttäessään mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumista vapaissa valtioissa. Myöskään ei käy täsmällisesti ilmi, milloin vähemmistöillä katsotaan olevan kohtuullinen itsemääräämisoikeus. Arviointikriteerien epämääräisyys on myös mittarin käsitteellisen perustan arviointia hankaloittava seikka. Vihjeitä tulkinnasta saa kuitenkin tarkastelemalla Freedom Housen indeksin ohella julkaistuja maaraportteja Freedom Housen käsitys demokratiasta on liberalistinen ja pluralistinen. Yksilönvapautta, kansalaisyhteiskunnan vapautta sekä vähemmistöjä suojaavia instituutioita painotetaan erittäin voimakkaasti voimakkaammin kuin muissa mittareissa. Voidaan laskea, että 25 kohdasta ainakin 16 viittaa suoraan näihin liberaaleihin arvoihin. 3
2.3 Polity IV-tutkimus Polity -projektissa kehitetty demokratiamittari mahdollistaa institutionaalisen demokratian tason arvioimisen. Kehitetty mittari onkin varsin käytetty apuväline politiikan tutkimuksessa. Polityn neljäs ja uusin versio arvio 161 nykyistä valtiota, joista aineistoa on saatavilla vuodesta 1800 lähtien. Laajan kvantitatiivisen tietovaraston avulla on ollut mahdollista tutkia monipuolisesti regiimien vaihteluun ja auktoriteettirakenteisiin liittyviä tekijöitä. Polityn menetelmäoppaan mukaan (Marshall ja Jaggers 2002, 13) institutionalisoitunut demokraattisuus muodostuu kolmesta elementistä: (1) sellaisten instituutioiden olemassaolosta, joiden kautta kansalaiset voivat ilmaista todelliset mielipiteensä poliittisista päätöksistä ja johtajista; (2) toimeenpanovallan rajoituksista ja (3) kansalaisvapauksien takaamisesta kaikille kansalaisille 5. Koska Polityn demokratiakäsitys on minimalistinen, on Suomi yltänyt sen vertailuissa yllätyksettä täysiin pisteisiin vuosien 1919 1930 sekä 1943 2010 välillä. Sen sijaan vuosina 1931 1943 indikaattorit reagoivat kommunististen poliittisten ryhmien toiminnan rajoituksiin, erityisesti mahdollisuuksiin osallistua vaalikilpailuun tasavertaisesti. Viimeksi kuluneen kuudenkymmenen vuoden ajan suomalainen edustuksellinen vaalidemokratia on kuitenkin täyttänyt Polityn asettamat kriteerit poikkeuksetta. Taulukosta 4 nähdään, että toimiva edustuksellinen konsensuaalinen tai majoritaarinen järjestelmä tuottaa korkean politypistemäärän. Indikaattoreiden avulla onkin vaikeata tehdä eroja läntisten polyarkioiden välille, eikä se ole laajan maavertailun tarkoituskaan. Poikkeuksena mainittakoon kuitenkin Ranska, joka on hyvin presidenttivaltaisen järjestelmänsä takia saanut vertailussa naapurimaitaan vähemmän polity-pisteitä (Marshall ja Jaggers 2002, 14). 5 Polityn demokraattisuutta kuvaava muuttuja (DEMOC) huomioi kuitenkin vain ja ainoastaan kaksi ensimmäistä elementtiä, joita kuvataan neljän komponenttimuuttujan avulla (poliittisen osallistumisen kilpailullisuus, toimeenpanovallan rajoitukset sekä toimeenpanovallan rekrytoinnin kilpailullisuus avoimuus). Syystä tai toisesta kansalaisvapauksia ei ole katsottu aiheelliseksi sisällyttää itse mittariin. Valtiot, joiden järjestelmät pitävät sisällään eniten demokraattisia piirteitä, saavat pistemäärän kymmenen (10). Mikäli demokraattiset piirteet puuttuvat täysin, ei pisteitä kerry lainkaan (0 pistettä). Demokraattisten piirteiden rinnalla tarkastellaan valtioiden autokraattisia piirteitä, joita ovat kilpailuun perustuvan osallistumisen rajoittaminen, johtajien valitseminen eliitin joukosta sekä toimeenpanovallan rajoitteiden puuttuminen 5. Autokraattisimmat valtiot saavat pisteitä kymmenen, vähiten autokraattisin nolla. Demokraattisuuden tasoa kokonaisuudessaan kuvaava muuttuja (POLITY) muodostetaan yksinkertaisella vähennyslaskulla DEMOC-AUTOC. Valtiot saavat siten indeksiarvoja välillä +10 (voimakkaasti demokraattinen) ja -10 (voimakkaasti autokraattinen). 4
Taulukko 2, Polity IV Institutionaalisen demokratian indeksi (10 = demokraattisin -10 = autokraattisin) 1960 1970 1980 1990 2000 2010 Suomi 10 10 10 10 10 10 Ruotsi 10 10 10 10 10 10 Norja 10 10 10 10 10 10 Tanska 10 10 10 10 10 10 Viro - - - 6 6 9 Iso-Britannia 10 10 10 10 10 10 (Länsi-) Saksa 10 10 10 10 10 10 Ranska 5 8 8 9 9 9 NL/Venäjä -7-7 -7 0 7 4 Puola -7-7 -6 5 9 10 Kuuba - -7-7 -7-7 -7 Intia 9 9 8 8 9 9 Brasilia 6-9 -4 8 8 8 Ghana -8 3 6-7 2 8 USA 10 10 10 10 10 10 Australia 10 10 10 10 10 10 Lähde: Marshall ja Jaggers (2002); esitystapa Gleditsch ja Ward (1997); suomennos Piiroinen (2006). 2.4 Democracy Barometer tutkimus Edellä kuvatut demokratian mittarit, jotka perustuvat melko karkeaan arvioon demokratian tilasta, Suomi ja länsimaat sijoittuvat lähes poikkeuksetta melkein täysille pisteille. Paremman lähtökohdan demokratian toimivuuden tarkempaan vertailuun tarjoaa sveitsiläis-saksalaisen tutkimuskonsortion toteuttama Democracy Barometer tutkimus. Democracy Barometer tutkimus perustuu vuosina 1995 ja 2005 kerättyihin rekisteri- ja kyselyaineistoihin. Siinä on pyritty välttämään asiantuntija-arvioita, johtuen niiden epäluotettavuudesta. Tutkimusaineisto kattaa 30 pääosin Länsi-Eurooppaan sijoittuvaa maata. Euroopan ulkopuolisina maina ovat mukana Australia, Costa Rica, Japani, Uusi-Seelanti ja Yhdysvallat. Tutkimuksessa arvioidaan demokratian tilaa yhdeksän eri muuttujaryhmän turvin: 1) yksilön vapaudet, 2) oikeusvaltioperiaate, 3) yhteisölliset vapaudet, 4) vaalijärjestelmä, 5) toimielintenvälinen vallanjako, 6) hallituksen vahvuus/toimintamahdollisuudet, 7) avoimuus, 8) osallistuminen, 9) edustuksellisuus Yhteispisteissä Suomi sijoittuu demokratiabarometrissä heti Tanskan jälkeen toiseksi. Muita kärkiryhmän maita ovat Belgia, Islanti, Ruotsi ja Norja, joten kaikki Pohjoismaat sijoittuvat tutkimuksen kärkikastiin. 5
Taulukko 3, Democracy barometer kokonaistulokset Vapaus Valvonta Yhdenvertaisuus QOD Maa 1995 2005 1995 2005 1995 2005 1995 2005 keskiarvo Tanska 70.2 69.8 86.3 88.9 86.7 88.4 87.7 88.6 88.30 Suomi 84.9 83.9 75.2 79.2 77.4 80.7 86.4 88.3 87.7 Belgia 69.7 73.5 79.9 80.6 76.8 83.2 83.2 86.4 85.12 Islanti 63.9 72.4 79.2 80.1 73.9 84.5 80.0 86.3 83.51 Ruotsi 75.8 81.2 62.1 64.9 82.1 81.9 80.7 83.3 82.92 Norja 64.0 73.6 74.1 74.0 81.7 78.6 80.8 83.2 82.12 Kanada 69.1 66.0 66.3 81.7 69.9 75.1 76.1 81.8 79.41 Hollanti 68.4 75.2 65.2 65.9 74.7 78.8 77.1 81.0 78.97 Luxemburg 79.8 79.6 66.3 62.6 46.3 53.9 69.0 71.6 75.21 USA 80.6 77.0 72.2 70.0 54.3 53.6 75.6 73.4 74.88 Saksa 60.9 53.7 80.8 77.7 56.6 64.1 72.5 71.5 73.19 Uusi- 64.5 61.2 47.9 52.5 76..3 85.3 68.1 72.0 72.08 Seelanti Slovenia 59.9 59.5 61.1 64.6 64.7 68.9 68.4 71.3 69.59 Sveitsi 57.6 77.2 67.7 65.9 45.9 57.5 61.0 73.7 67.77 Irlanti 47.6 47.3 76.2 72.2 65.1 65.6 68.2 66.8 67.02 Portugali 49.7 47.5 67.0 65.4 69.8 61.8 67.8 62.7 66.73 Espanja 42.9 41.2 73.2 74.9 64.0 72.8 63.9 66.7 66.61 Australia 36.5 31.5 76.8 81.3 75.6 79.4 65.1 63.8 65.47 Unkari 75.3 70.2 62.6 60.0 37.7 44.1 60.7 61.9 63.16 Itävalta 41.4 40.4 73.5 74.4 62.7 71.1 62.6 65.5 63.07 Tshekki 51.5 44.6 73.3 67.4 46.3 44.1 60.4 53.2 58.25 Italia 34.1 29.4 78.7 77.1 56.2 44.9 56.7 47.4 56.98 Kypros 56.4 73.9 68.8 69.2 34.0 28.4 53.2 55.7 55.45 Malta 43.9 54.5 52.5 53.7 43.4 53.2 46.0 57.2 54.20 Japani 51.5 52.5 69.5 62.7 18.6 36.8 39.2 50.9 45.78 Iso- 38.9 37.8 44.5 43.6 40.8 64.7 37.9 47.9 44.61 Britannia Ranska 26.1 22.6 53.8 48.2 54.6 65.1 40.7 39.6 42.82 Puola 47.3 36.1 56.3 61.4 25.6 44.4 38.1 45.9 41.98 Etelä 31.2 45.9 56.6 45.4 32.9 34.9 34.5 38.6 39.83 Afrikka Costa Riika 19.6 25.7 53.1 62.7 43.7 25.7 31.0 29.2 32.70 Suomi on, osallistumista sekä toimielintenvälistä vallanjakoa lukuun ottamatta, vahvoilla tutkimuksen kaikilla osa-alueilla. Yksilön vapauksissa Suomi on sijalla yksi, oikeusvaltioperiaate (sija 3), yhteisölliset vapaudet (sija 4), vaalijärjestelmä (sija 5), toimielintenvälinen vallanjako (sija 17), hallituksen vahvuus / toimintakyky (sija 6), avoimuus (sija 5), osallistuminen (sija 13) ja edustuksellisuus (sija 7). Suomen verrattain huono sijoitus toimielinten välistä vallanjakoa mittaavalla mittarilla (sija 17) johtunee tutkimuksen lähtökodista, jossa painotetaan perustuslakituomioistuimen tai vastaavan olemassa oloa. Mittarin kärkipäässä ovat mm. Australia ja Saksa, jotka ovat maita jossa noudatetaan ns. Westminister-mallia tai jossa on perustuslakituomioistuin. Myös muut Pohjoismaat pärjäävät kyseisellä mittarilla tarkastellen melko heikosti. Suomi sijoittuu heikosti myös osallistumista mittavalla muuttujalla (sija 13). Tutkimuksessa osallistumista kuvaava muuttuja mittaa mm. äänestysaktiivisuutta, äänestysaktiivisuuden jakautumista iän, sukupuolen, tulotason ja koulutuksen mukaan. Muuttujassa huomioidaan myös muunlainen poliittinen osallistuminen kuten äänestäminen kansanäänestyksissä, vetoomusten allekirjoittaminen ja mielenosoitukseen osallistuminen ja miten tasan osallistumismuodot jakaantuvat eri sosiaalisten ryhmien välillä. Tutkimus perustuu rekisterija kyselyaineistoihin. 6
Suomen melko heikko sijoitus edellä mainitulla mittarilla ei voitane pitää yllätyksenä. Tutkimukset ovat jo pitkään osoittaneet osallistumisen heikkenevän ja yhä voimakkaammin polarisoituvan sosiaalisten ryhmien mukaan. Osallistumisen heikkenemiseen ja eriarvoistumiseen on tämän takia kiinnitetty runsaasti huomiota oikeusministeriön toimesta sekä Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmassa (2003 2007), että Periaatepäätöksessä demokratian edistämisestä Suomessa (2010). Osallistumisen muutos on sidoksissa pitkän aikavälin yhteiskunnallisiin muutoksiin ja suotuisan kehityksen tukeminen vaatii siksi pitkäjänteisiä ja monipuolisia toimenpiteitä. 2.5 The Economist Intelligence Unit s Index of Democracy Democracy index on tutkimusyhtiö Economist Intelligence Unitin tekemä laaja-alainen selvitys maailman demokratian tilasta. Kyseistä demokratia-selvitystä on tuotettu vuodesta 2007 lähtien, tässä tarkasteltava raportti on vuodelta 2011. Tutkimuksessa on otettu huomioon 165 itsenäistä valtiota, joista yli puolet täyttävät demokraattisen valtion tunnusmerkit. Mittarin lähtökohtana onkin tehdä hienovaraisempia erotteluita erilaisten demokratioiden välille. Esimerkiksi vain 25 maata saavat indeksissä parhaaseen kategoriaan oikeuttavat pisteet. Suomi tietenkin mahtuu näiden 25 maan joukkoon, muiden Pohjoismaiden tapaan. Democracy indexin mittari muodostuu viidestä kategoriasta: 1) vaalijärjestelmä 2) kansalaisten perusoikeudet 3) hallinnon toiminta 4) poliittinen osallistuminen 5) poliittinen kulttuuri Lopullinen vertailuluku muodostuu näiden viiden kategorian saamien pisteiden keskiarvosta. Maat jaetaan tämän jälkeen vertailuluvun perusteella neljään regiimikategoriaan siten, että 8-10 pistettä saaneet valtiot muodostavat täyden demokratian ryhmän (full democracies) 6, 6-7.9 pistettä saaneet maat muodostavat puutteellisten demokratioiden ryhmän (flawed democracies), 4-5.9 pistettä saaneet maat muodostavat hybridiregiimien ryhmän ja alle 4 pistettä saavat maat luetaan autoritaarisiksi. Suomi kuuluu täyden demokratian maihin, ja sijoittuukin koko tilastossa yhdeksänneksi, hieman muita Pohjoismaita huonommin. 6 Täydellä demokratialla (full democracies) viitataan maihin, joissa yleisen poliittisen vapauden ja kansalaisten perusoikeuksien toteutumisen ja kunnioittamisen lisäksi pyritään aktiivisesti tukemaan poliittisen kulttuurin syntyä ja kehitystä. Lisäksi hallinnon tulee toimia riittävän hyvin, median tulee olla riippumaton ja monipuolinen, oikeusistuinten tulee olla riippumattomia ja järjestelmässä tulee olla riittävästi mekanismeja vuorovaikutukselle. Yleisesti ottaen ongelmat saavat olla vain pieni ja muodollisia demokratian toiminnan kannalta. 7
Taulukko 4, näkyy Democracy indexin kymmenen kärki. Overall score Electoral process and pluralism Functioning of government Political participation Political culture Civil liberties Norja 9.80 10.00 9.64 10.00 9.83 10.00 Islanti 9.65 10.00 9.64 8.89 10.00 9.71 Tanska 9.52 10.00 9.64 8.89 9.38 9.71 Ruotsi 9.50 9.58 9.64 8.89 9.38 10.00 Uusi-Seelanti 9.26 10.00 9.29 8.89 8.13 10.00 Australia 9.22 10.00 8.93 7.78 9.38 10.00 Sveitsi 9.09 9.58 9.29 7.78 9.38 9.41 Kanada 9.08 9.58 9.29 7.78 8.75 10.00 Suomi 9.06 10.00 9.64 7.22 8.75 9.71 Hollanti 8.99 9.58 8.93 8.89 8.13 9.41 Olennaista on huomata, että Suomi sijoittuu vertailussa korkeimmalla kaikista EMU-maista, mutta huonommin kuin oman valuuttansa säilyttäneet muut Pohjoismaat. Yleinen trendi kuitenkin on, että kaikkien maiden vertailuluvut ovat joko laskeneet tai pysyneet samana. Tähän on pitkälti syynä finanssikriisi, joka on siirtänyt demokraattista päätäntävaltaa virkamiehistölle ja kansainvälisille ei-demokraattisille instituutioille. Esimerkkinä tästä Euroopan keskuspankin, Euroopan komission ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) toimet Euroopan unionin alueella. Suomen saama vertailuluku 9.06 on pienempi kuin vuonna 2010 tehdyssä mittauksessa, jolloin se oli 9.19, joka oikeutti 7. sijaan maiden välisessä vertailussa. Syy tähän lienee edellä mainittu finanssikriisi, mutta myös yleinen demokratiainflaatio ja osallistumisasteen lasku, joka on ollut havaittavissa jo pidemmän aikaa. Poliittisen osallistumisasteen heikentymistä todistaa myös Suomen saama verrattain heikko pistemäärä (7.22) kyseisen kategorian kohdalla. Kuten edellisessä kappaleessa on todettu, heikkoa osallistumisasteen indeksilukua ei kuitenkaan voida pitää yllätyksenä. Huomion arvoista on lisäksi Suomen hyvä sijoitus kokonaisuudessaan, varsinkin verrattuna muihin EMU-maihin. Suomi kuitenkin jää selvästi poliittisen osallistumisen ja poliittisen kulttuurin kategorioissa jälkeen muita Pohjoismaita. Osasyynä voidaan pitää EMU-maiden tiukentunutta yhteistyötä ja siitä aiheutunutta ylikansallista kontrollia toisaalta nämä seikat ovat myös aktivoineet kansalaisia osallistumaan politiikkaan. Democracy indexin vahvuutena voidaan pitää sen kykyä ottaa huomioon laajempi poliittinen kulttuuri. Mittari on rakennettu siten, että se pyrkii tulkitsemaan demokratian yleisten polyarkisten arvojen lisäksi myös poliittisen kulttuurin maaperää. Näin voidaan selvittää kuinka vahvalla pohjalla demokratian kannatus on kansalaisten keskuudessa. Lisäksi tulokset on pyritty muodostamaan laajojen empiiristen tutkimusten pohjalta, joissa vastaajina ovat toimineet asiantuntijoiden sijaan tavalliset kansalaiset. Tällaisia aineistoja tarjoaa esimerkiksi the World Values Survey, jonka aineistoja Democracy index käyttää pääsääntöisenä lähteenään. Tämän lisäksi mittariston hienojakoisuus tarjoaa mahdollisuuden vertailla kärkimaita toisiinsa eri kategorioiden mukaan, ja asettaa yleisemminkin eri maat selkeään järjestykseen demokraattisuusasteen mukaan. 8
2.6 The Democracy Ranking The Democracy Ranking on itävaltalais-sveitsiläisen tutkimusjärjestön tuottama vuotuinen seurantaraportti maailman valtioiden demokratian tilasta. Selvitystä on tuotettu vuodesta 2008 ja tässä esiteltävä raportti on vuodelta 2011. The Democracy Ranking pyrkii mittamaan demokratian laatua, ja täten mittaristo on rakennettu laajemmaksi kuin esimerkiksi Freedom Housen selvityksessä. Vapauden lisäksi tutkimuksessa otetaan huomioon tasa-arvo ja sosioekonomiset ulottuvuudet. Yhdistämällä nämä eri osa-alueet keskenään pyritään luomaan kattavampi ja neutraalimpi mittaristo demokratian laadun mittaamiseen. Keskeinen syy siihen, miksi tutkimus laajentaa perinteistä Robert Dahlin polyarkista demokratiamallia, on siinä, että näin se yrittää päästä irti/yli oikeisto-vasemmisto-jaosta. Esimerkiksi vapautta painottava mittaristo suosii usein poliittista oikeistoa, kun taas mittaristo, joka painottaa tasa-arvoa tai -vertaisuutta suosii mittauksissa poliittista vasemmistoa. Tarkastelemalla vapauden ja tasa-arvon lisäksi suoritusta/toimintaa (performance), The Democracy ranking pyrkii ylittämään oikeisto-vasemmisto-jaon ja luomaan siten neutraalimman mittariston. Suoritus/toiminta-käsite viittaa valtioiden sosioekonomiseen kehittyneisyyteen, jolla katsotaan olevan vaikutusta demokratian laatuun. The Democracy rankingin mittaristo muodostuu kuudesta ulottuvuudesta: 1) poliittinen järjestelmä 2) sukupuolten tasa-arvo 3) talous 4) tieto (koulutus, tutkimus, innovaatiot jne.) 5) terveys (terveydenhuolto, yleinen terveydentila, syntyvyys/kuolleisuus) 6) ympäristö Ulottuvuuksia on painotettu siten, että politiikka-ulottuvuus muodostaa puolet annetusta vertailuluvusta ja loput viisi ulottuvuutta kukin 10 %. Politiikan painottamista perustellaan sillä, että halutaan korostaa poliittisen järjestelmän olevan keskeinen tekijä mitattaessa demokratiaa. Näin varmistetaan se, että ranking rakentuu vahvasti demokraattisen järjestelmän varaan. Ottamalla huomioon viisi muuta ns. ei-poliittista ulottuvuutta indeksin demokratiamääritelmä laajenee, jolloin tarkastelun alle tulee myös järjestelmän sosioekonominen kestävyys. 9
Taulukossa 5, näkyy The Democracy rankingin kymmenen kärki vuoden 2009 2010 mittauksessa: Kokonaispisteet Poliittinen järjestelmä Talous Ympäristö Terveys Tieto Sukupuolten tasa-arvo Norja 88.2 98.7 92.3 55.6 84.5 66.9 89.0 Ruotsi 87.2 97.0 72.2 58.7 87.2 82.6 86.4 Suomi 85.8 98.8 71.8 45.6 81.4 76.6 88.3 Sveitsi 85.2 91.4 83.9 61.9 88.3 77.6 83.3 Tanska 83.5 93.5 75.5 52.8 80.1 73.0 86.3 Uusi-Seelanti 82.9 93.7 66.7 54.4 83.5 67.5 88.5 Hollanti 82.6 91.7 79.9 50.5 84.0 67.6 85.2 Irlanti 81.0 91.8 72.4 52.8 81.6 61.5 82.2 Saksa 80.9 89.6 74.5 51.5 84.3 67.4 83.8 Iso-Britannia 79.9 88.7 69.1 53.3 80.7 68.9 83.4 Taulukosta voidaan huomata Suomen sijoittuvan jälleen erittäin korkealle, ja saavan kolmanneksi parhaat pisteet kokonaisvertailussa. Demokratian kannalta tärkeimmässä ulottuvuudessa eli poliittisen järjestelmän ulottuvuudessa Suomi saa parhaat pisteet kaikista maista. Tämä osoittaa sen, minkä myös muut indeksit osoittavat, Suomen poliittinen järjestelmä on hyvin demokraattinen. Ei-poliittisilla ulottuvuuksilla Suomi pärjää jotakuinkin jokaisella osa-alueella, mutta ympäristö-ulottuvuus näyttäisi olevan muiden kärkimaiden, paitsi Sveitsin, tapaan alhainen. Myös muut Pohjoismaat näyttäisivät olevan jonkin verran edellä ympäristöasioissa. Voidaan tietenkin kysyä, missä määrin ei-poliittiset ulottuvuudet mittaavat demokratiaa. Ainakin talous- ja ympäristöulottuvuus antaa kyseenalaisia tuloksia demokratian mielessä, sillä useampi loppupään maa pärjää näillä ulottuvuuksilla, jopa paremmin kuin kärkipään maat. Esimerkiksi Bahrain, Kuwait ja Singapore näyttäisivät saavan vahvan pistemäärän taloudesta, mutta poliittisen järjestelmän osalta ne saavat taas heikon. Myös esimerkiksi usea Afrikan valtio saa erittäin korkeat pisteet ympäristö-ulottuvuudessa, mutta taas heikot pisteet poliittisen järjestelmän kohdalla. Näin ollen edellä esitetty eri ulottuvuuksien painottaminen on ollut tarpeellista ja ymmärrettävää. Toisaalta tämän kaltaiset raportit antavat kärkipään kehittyneen demokratian maille arvokasta tietoa sellaisista ei-poliittisista osa-alueista, joita läntisten demokratioiden tulisi kehittää parantaakseen demokratioidensa laatua. Varsinkin ympäristökysymykset näyttäisivät tämän raportin mukaan tarjoavan maailman demokraattisimmille maille haasteita. Samalla voidaan verrata Suomen ja muiden pohjoismaiden saamia pisteitä, jolloin pohjoismaista yhteystyötä voidaan kehittää kunkin maan erityistarpeiden mukaan. 2.7 Migrant Integration Policy Index Migrant Integration Policy Index eli MIPEX on maahanmuuttajia koskevaa integraatiota selvittävä indeksi. Onnistunut integraatiopolitiikka voidaan nähdä tärkeänä osana hyvin toimivaa demokratiaa, jossa täyttyy yhdenvertaisten oikeuksien, velvollisuuksien ja mahdollisuuksien toteutuminen kaikilla keskeisillä politiikan alueilla myös maahanmuuttajien osalta. Tällöin erillinen indeksi tai selvitys integraatiopolitiikasta on omiaan antamaan arvokasta lisätietoa suomalaisen demokratian tilasta, ja nostamaan esille sellaisia haasteita jotka eivät muissa demokratiaindekseissä välttämättä pääse esille. 10
MIPEX-selvityksen tavoitteena on antaa mahdollisimman laaja-alainen kuvaus eri maiden integraatiopolitiikasta sekä vertailla näitä keskenään. Selvityksen tekemistä ovat koordinoineet British Council ja Migration Policy Group. Mukana selvitystä tekemässä ovat olleet 37 eri toimijaa lukuisista eri maista ja yhteiskuntaelämän osa-alueilta. Asiantuntijanäkemysten sijaan MIPEX-indeksi perustuu julkisiin lakeihin, säädöksiin ja menettelytapoihin. Pistemäärä muodostuu sen mukaan, onko tarkasteltavassa maassa olemassa kyseisestä osa-alueesta säädöstä tai toimenpidettä, ja kuinka hyvin tämä noudattaa EU:n toimesta määriteltyä maksimistandardia MIPEX tarkastelee integraatiopolitiikkaa seitsemän eri osa-alueen avulla: 1) Liikkuvuus työmarkkinoilla 2) Perheiden yhdistäminen 3) Koulutus 4) Poliittinen osallistuminen 5) Pitkäaikainen maassa oleskelu 6) Kansalaisuuden saaminen 7) Syrjinnän vastaiset toimet Suomi sijoittuu kokonaisvertailussa neljänneksi. Taulukossa 6, näkyvät myös kymmenen kärkimaan saamat pisteet eri osa-alueilta. Suomen kohdalle on lisätty sulkuihin kunkin osaalueen erillissijoitus. Tarkasteltavat luvut ovat vuoden 2011 selvityksestä. Taulukko 6, MIPEX indeksi Koknaispisteet Liikkuvuus työmarkkinoilla Perheiden yhdistäminen Koulutus Poliittinen osallistuminen Pitkäaikainen maassa oleskelu Kansalaisuuden saaminen Syrjinnän vastaiset toimet Ruotsi 83 100 84 77 75 78 79 88 Portugali 79 94 91 63 70 69 82 84 Kanada 72 81 89 71 38 63 74 89 Suomi (4.)69 (9.)71 (7.)70 (4.)63 (2.)87 (17.)58 (13.)57 (8.)78 Hollanti 68 85 58 51 79 68 66 68 Belgia 67 53 68 66 59 79 69 79 Norja 66 73 68 63 94 61 41 59 Espanja 63 84 85 48 56 78 39 49 USA 62 68 67 55 45 50 61 89 Italia 60 69 74 41 50 66 63 62 EU:n keskiarvo 52 57 60 39 44 59 44 59 Tuloksista voidaan todeta Suomen osalta se, että kokonaisuudessaan suomalainen integraatiopolitiikka on Euroopan kärkipäätä. Suomen vahvuutena voidaan pitää erityisesti koulutukseen ja poliittiseen osallistumiseen liittyvien integraatiopoliittisten kysymysten hoitaminen. Näillä osa-alueilla Suomi on aivan tilaston kärkipäässä (sijat 4 ja 2). Positiivisina asioina nähdään Suomen koulutusjärjestelmän yhdenvertaisuus ja kyky ottaa huomioon lasten erityispiirteet. Lisäksi kiitosta saa suomalainen lainsäädäntö, joka kannustaa osallistumaan ja mahdollistaa poliittisen osallistumisen myös maahanmuuttajille. Kritiikkiä osakseen saavat politiikka-alueet, jotka koetaan Suomelle heikoiksi. Nämä alueet ovat pitkäaikainen maassa oleskelu (sija 17) ja kansalaisuuden saaminen (sija 13). Kuten 11
tilastosta huomataan, Suomi jää näillä osa-alueilla kymmenen kärkimaan ulkopuolelle. Varsinkin pitkäaikainen maassa oleskelu toteutuu Suomessa Euroopan keskiarvoa huonommin. Tämä tietenkin korreloi osaltaan kansalaisuuden saamisen kanssa. On kuitenkin huomattava, että Suomen heikot osa-alueet koetaan maahanmuuttajien keskuudessa kuitenkin keskimääräisesti paremmin toimivina Euroopan kokonaistasoon verrattuna. Ongelmana on se, ettei MIPEX -indeksi mittaa todellista tilannetta, vaan ainoastaan kyseisen maan lainsäädännön tarjoamat puitteet. Mittariston ongelma tulevat esille myös Suomen kohdalla. Suomen sijoittuminen koulutuksen ja poliittisen osallistumisen kohdalla Euroopan huippumaihin ei kerro todellista tilannetta, vaan sen, että Suomessa lainsäädännön tasolla kyseiset sektorit on hoidettu hyvin. Todellisuudessa tiedetään, että Suomessa on ongelmia maahanmuuttajien integroitumisessa yhteiskuntaa niin yhteiskunnallisen osallistumisen kuin koulutuksenkin osalta, eikä suomalainen integraatiopolitiikka ole näilläkään saroilla Euroopan huippumaiden tasoa, vaikka MIPEX -indeksi näin esittää. MIPEX -indeksiin tulee näin ollen suhtautua varovaisen positiivisesti. Suomella on lainsäädännölliset edellytykset parempaan integraatiopolitiikkaan, mutta niitä tulisi osata hyödyntää nykyistä paremmin. 3 Kansalaisten arviot demokratian toimivuudesta 7 Edellä on vertailtu suomalaisen demokratian toimivuutta erilaisten kansainvälisten demokratiaindeksien näkökulmasta. Tässä osiossa keskiöön nousevat kansalaisten näkemykset demokratian toimivuudesta Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Seuraavassa esitellään European Social Survey:n (ESS) keräämän aineiston keskeiset tulokset neljän Pohjoismaan kansalaisten politiikkasuhteesta ja yhteiskunnallisesta kiinnittymisestä. Huomiota kiinnitetään yleiseen politiikan asemaan kansalaisten elämässä, yhteiskunnallisten asioiden seuraamiseen ja poliittiseen kiinnostukseen, keskeisiin poliittis-yhteiskunnallisiin asenteisiin, erilaisiin järjestöjäsenyyksiin sekä poliittiseen toimintaan osallistumiseen. Näin tarkastelu pyrkii kattamaan oleelliset tiedolliset, toiminnalliset ja asennetasoiset yhteiskuntaan kiinnittymisen muodot ja sisällöt. Kansalaisvaikuttamisen vertailu muihin Pohjoismaihin on Suomen osalta myös haastavaa. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan yhtenä kulmakivenä on totuttu pitämään vahvaa kansalaisyhteiskuntaa ja kansalaisten aktiivista osallistumista myös edustuksellisen kansanvallan keskeisillä toiminta-alueilla. Pohjoismaat ovatkin pitkään olleet sekä eurooppalaisittain että maailmanlaajuisesti kansalaisosallistumisen ja demokratia-asioiden esimerkkimaita. Tämä näkyy myös kysyttäessä Pohjoismaiden kansalaisten yleistä tyytyväisyyttä demokratian toimivuuteen. 7 Tämä osio perustuu Sami Borgin Kansalaisvaikuttamisen politiikka ohjelmalle tuottamaan juklaisuun Kansalaisena Suomessa. 12
Pohjoismainen yleiskuva kertoo kansalaisten olevan jokseenkin tyytyväisiä demokratian toimivuuteen maassaan: kaikissa maissa asiaan erittäin tyytymättömiä oli sangen vähän. Tanskalaiset näyttävät olevan tyytyväisimpiä kansanvallan toteutumiseen maassaan. Suomi sijoittuu nyt niukasti Ruotsin ja Norjan edelle, mutta erot eivät ole suuria. ESS-maiden kokonaistulokseen verrattuna kansanvallan arvioidaan toimivan kirkkaasti paremmin kaikissa Pohjoismaissa. Suomen osalta tilanteen on tiedetty muuttuneen osallistumisaktiivisuuden kannalta jo jonkin aikaa sitten. Toisaalta, kun verrataan Suomen tilannetta ESS-maiden keskimääräiseen tasoon antavat monet kohdat myönteisen kuvan maamme kansalaisten politiikkasuhteesta. Kuva kuitenkin muuttuu dramaattisesti, kun maatamme verrataan kolmeen pohjoismaahan. Huomio painottuu osallistumisen ja kiinnittymisen ongelmakohtiin, koska tämä palvelee parhaiten mahdollisten demokratian kehittämistoimien suunnittelua. 3.1 Suhtautuminen politiikkaan Politiikka on kaikissa neljässä pohjoismaassa erittäin tärkeä elämänalue vain hyvin harvoille kansalaisille. Tulosta ei voitane lukea siten, että se heijastaa kansalaisten lähes täydellistä suostumusta demokratian edustuksellisiin järjestelyihin sekä johtavien poliitikkojen oikeutta kansan valtuuttamiin osallistumisrakenteiden ja valtahierarkioiden maksimaaliseen hyväksikäyttöön. Enimmäkseen politiikan perifeerisyys ihmisten tärkeiden elämänalueiden joukossa kuvaa kansalaisten suuren enemmistön vähäistä kiinnostusta muuhun kuin välittömimmin omaan ja läheisten hyvinvointiin vaikuttaviin asioihin. Sellaisiksi ei näköjään mielletä edes niitä tukevia poliittisia rakenteita ja toimintoja. Kaikkiaan tulosten suuruusluokka sekä elämänalueiden keskinäinen järjestys eivät kuitenkaan ole yhteiskunnallisesti dramaattisia. Pikemminkin ne ovat tarkoituksenmukaisia. Perheiden ja koko yhteiskunnan hyvinvointi voisi olla vaarassa, jos kansalaiset pitäisivät politiikkaa vähänkään yhtä tärkeänä kuin esimerkiksi työtä. Toisaalta vertailu muihin maihin viittaa siihen, että politiikka voisi olla suomalaisille tärkeämpää. Tähän viittaavat esimerkiksi kansalaisten yleisestä poliittisesta kiinnostuksesta tehdyt havainnot (kuvio 3). ESS-aineiston mukaan vain seitsemän prosenttia suomalaisista sanoi olevansa erittäin kiinnostunut politiikasta, kun Norjassa osuus oli yhdeksän, Ruotsissa 12 ja Tanskassa jopa 14 prosenttia. Suomessa kysymykseen tuli suhteellisesti eniten (11 %) myös 13
toisen ääripään vastauksia, joiden mukaan vastaajat eivät olleet lainkaan kiinnostuneita politiikasta. Olennaista on myös, että Suomessa ja Norjassa eniten vastauksia kerännyt vaihtoehto oli ei kovin kiinnostunut, Ruotsissa ja Tanskassa sen sijaan melko kiinnostunut. Hyvän kansalaisen ominaisuuksien tärkeysjärjestys oli sekä Pohjoismaissa että kaikissa ESSmaissa sama. Arvioiduista kuudesta asiasta kaksi tärkeintä olivat itsenäinen mielipiteenmuodostus ja vaaleissa äänestäminen. Kolmanneksi tärkeimmäksi asiaksi nousi lakien ja sääntöjen noudattaminen. Myös itseään heikommassa asemassa olevien tukeminen kuului vähintään joka viidennen vastaajan mielestä hyvän kansalaisen erittäin tärkeisiin ominaisuuksiin. Sitä vastoin vapaaehtoisjärjestöjen toimintaan osallistuminen ja poliittinen aktiivisuus olivat vain hyvin harvan vastaajan mielestä hyvin tärkeitä hyvän kansalaisen ominaisuuksia. Poliittisen aktiivisuuden osalta tulos noudattaa aikaisemmin esiteltyä linjaa politiikan yleisestä merkityksestä. Tulos ei myöskään ole ristiriidassa sen kanssa, että kaksi viidestä pohjoismaalaisesta pitää vaaleissa äänestämistä erittäin tärkeänä kansalaisen ominaisuutena. Läheskään kaikki eivät miellä äänestämistään poliittiseksi toiminnaksi, vaan vastaavat vaalitilanteessa kansalaisnormien noudattamista koskeviin ulkoisiin haasteisiin. Pohjoismaiden välinen vertailu osoittaa puolestaan jopa dramaattisia suhtautumiseroja joidenkin asioiden suhteen. Eri maiden vastaajat näyttävät suhtautuvan jokseenkin yhtä vahvasti siihen, kuuluvatko heikommassa asemassa olevien tukeminen, lakien ja sääntöjen noudattaminen sekä vapaaehtoistyö ja poliittinen aktiivisuus hyvän kansalaisen ominaisuuksiin. Sen sijaan vaaleissa äänestämisen ja muista riippumattoman mielipiteenmuodostuksen kohdalla Suomi ja Norja näyttävät poikkeavan erittäin paljon Ruotsista ja Tanskasta. Suomessa vaaliosallistumisnormin omaksuminen ja noudattaminen on nykyisin mitä ilmeisimmin muita Pohjoismaita heikompaa. Erittäin vahvasti normin omaksuneiden 26 prosentin osuus on pieni Norjaankin verrattuna (33 %), ja peräti mitätön Ruotsiin (45 %) ja Tanskaan (52 %) nähden. Hyvin kiinnostavasti Ruotsi ja Tanska poikkeavat Suomesta ja Norjasta myös siinä, että näissä valtioissa merkittävästi useammat ajattelevat hyvän kansalaisen ominaisuudeksi kuuluvan sen, että hän muodostaa itsenäisesti omat mielipiteensä. 14
Kaikkiaan tulokset oikeuttanevat luonnehtimaan ruotsalaista ja tanskalaista kansalaisvaikuttamisen kulttuuria meikäläistä kehittyneemmäksi. Ehkä tanskalainen ja ruotsalainen poliittinen kulttuuri ovat keskustelevampia kuin Norjassa ja Suomessa. Edellyttäähän omien mielipiteiden muodostaminen paitsi itsenäistä tiedonhankintaa, myös omien näkemysten puntarointia suhteessa muiden kantoihin. Siksi eristyneisyys mielipiteiden vaihdosta ei voi olla kantojen riippumattomuuden ehto, vaan itsenäisten kantojen muodostaminen nimenomaan edellyttää keskustelevaa ja avointa vuorovaikutusta. Suomen kannalta tulokset luovat valitettavasti myös vaikutelmaa byrokraattis-legalistisen hallintokulttuurin elinvoimaisuudesta. Maa sijoittuu vertailun viimeiselle sijalle kaikissa muissa kohdin paitsi lakien ja sääntöjen kunnioittamisen tärkeänä pitämisessä. 3.2 Kansalaiset ja puoluepolitiikka Kansalaiset ja puolueet ovat Suomessa etääntyneet toisistaan enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Meillä ainoastaan neljä prosenttia kansalaisista kokee olevansa erittäin lähellä jotakin puoluetta. Ruotsissa osuus on kaksinkertainen ja Tanskassa sekä Norjassa puolitoista kertaa suurempi. Summattaessa erittäin ja melko lähellä olevien osuuksia havaitaan lisäksi, että suomalaisista joka kolmas kuuluu tähän ryhmään. Ruotsissa ja Norjassa näin lähellä jotakin puoluetta on vastaavasti noin joka toinen. 15
Myös suomalaisten poliitikkokielteisyys on selvästi vahvempaa kuin ruotsalaisten, tanskalaisten ja norjalaisten. Lisäksi suomalaisista joka toinen kokee politiikan monimutkaiseksi toisinaan tai usein, mikä on lähes kaksinkertainen osuus kansalaisista kolmeen muuhun pohjoismaahan verrattuna. Selväsanaisesti poliittisesta ryhmätoiminnasta kieltäytyviä eli todennäköisesti ei tai ehdottomasti ei vastanneita oli Suomessa ylivoimaisesti eniten, peräti 70 prosenttia vastaajista. Suomessa pitkään jatkunut kielteinen suhtautuminen puolueisiin ja poliitikkoihin näyttää jo tukahduttaneen merkittävässä määrin kansalaisten kiinnostusta poliittiseen ryhmäosallistumiseen. 3.3 Kansalaiset ja järjestötoiminta Suomi ei muiltakaan osin ole pohjoismaisittain järjestö- ja yhdistystoiminnan luvattu maa; vertailun kohteina olleista kahdestatoista yhdistys- tai järjestötyypistä seitsemässä Suomi sijoittui 16
neljän maan osallistumisvertailussa viimeiselle sijalle. Suomalaisista yli 40 prosenttia oli osallistunut viimeksi kuluneen vuoden aikana jollakin tavalla korkeintaan yhden yhdistyksen toimintaan; muissa kolmessa pohjoismaassa näin vähän osallistuvia oli vähemmän, noin 30 prosenttia. Tämäkin tulos oli Suomen kannalta huolestuttava, koska yhdistys- ja järjestöosallistumisesta muodostuvien sosiaalisten verkostojen havaittiin edesauttavan merkittävästi kansalaisten tarttumista erilaisiin suoriin poliittisiin vaikutuskeinoihin. Kaikkiaan suomalaisten kauttaaltaan heikompi kiinnittyminen monilla suhtautumisulottuvuuksilla tarjoaa luontevan selityksen toiminnallisiin eroihin, joita havaitaan vaali-, puolue- ja järjestöosallistumisessa. 4 Yhteenveto Suomi sijoittuu erilaisissa demokratiaindekseissä poikkeuksetta hyvin korkealle. Freedom Housen sekä Polity IV:n kaltaisista indekseistä voidaan nähdä, että Suomi on ollut vahvan demokratian maa käytännössä koko itsenäisyytensä ajan, poikkeuksena sotavuodet ja Kekkosen presidenttikaudet. Nämä karkeajakoisempia mittareita käyttävät tutkimukset ovat antaneet raporteissaan Suomelle täydet pisteet vuosi toisensa jälkeen. Kyseiset tutkimukset tarkastelevat demokratiaa edustuksellisen liberaalidemokratian peruskriteerien kautta, jolloin keskiöön nousevat poliittiset oikeudet ja kansalaisvapaudet. Näillä kriteereillä mitattuna Suomi on täysin demokraattinen maa, kuten myös muut länsimaiset demokratiat. Tämän tapaisista mittareista ei ole juurikaan hyötyä, jos mittauksen tavoitteeksi asetetaan demokratian syventäminen suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomalaisesta näkökulmasta esitettyjenkaltaisten mittareiden suurin hyöty lienee potentiaalinen: ne voivat toimia jonkinlaisena hälytysjärjestelmänä sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, jossa saavutetuista keskeisistä standardeista lipsutaan. Huomattavasti hyödyllisempiä indeksejä Suomen kannalta ovat sellaiset, jotka mittaavat hienojakoisemmin demokratiaa. Tällöin mittaristot ovat rakennettu niin, että ne laajentavat demokratian peruskriteereitä, jolloin länsimaisten demokratioiden vertailu toisiinsa tulee mahdolliseksi. Näiden mittareiden avulla voidaan verrata myös Pohjoismaita toisiinsa, mikä on suomalaisen demokratian kehittämisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Hienojakoisempia mittareita käyttävien indeksien, kuten Democracy Indexin ja Democracy Rankingin avulla huomataan, että vaikka Suomi kuuluu länsimaisiin vahvoihin demokratioihin, se ei käytännössä ole tämän joukon kärkipäätä. Esimerkiksi muihin 17
pohjoismaihin verrattuna Suomi pärjää verraten heikosti poliittisen osallistumiskulttuurin sekä ei-poliittisten kategorioiden kohdalla. Näiden mittarien näkökulmasta suomalaista demokratiaa tulee kehittää kohti aktiivisempaa osallistumiskulttuuria, jossa kansalaisilla on tosiasialliset mahdollisuudet, kyvyt ja halu vaikuttaa tasa-arvoisesti niin poliittisiin kuin eipoliittisiin yhteiskunnan ulottuvuuksiin. Suomen etuna on lainsäädännöllisestä ja oikeudellisesta näkökulmasta katsottuna vahva edustuksellinen järjestelmä. Tämä käy ilmi kaikista tarkastelluista demokratiaindekseistä. Esimerkiksi MIPEX-indeksi, joka mittaa integraatiopolitiikkaa, antaa Suomelle erittäin korkeat pisteet maahanmuuttajien osallistumista ja koulutusta mittaavissa kategorioissa. Ongelmana onkin se, ettei suomalaisen järjestelmän potentiaalia tosiasiallisesti käytetä hyväksi tai se ei täysimittaisesti toteudu. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että maahanmuuttajien todellinen osallistumis- ja kouluttautumisaste ovat Suomessa varsin heikolla tasolla, vaikka säädöstasolla asiat näyttäisivät olevan kunnossa. Suomalaisen demokratian ongelmat näyttäisivät olevan säädöstason sijaan toimenpide- ja osallisuustasolla. Suomen tulee kehittää edustuksellista järjestelmäänsä kohti avoimempaa ja osallistavampaa demokratiaa. Tämä ilmenee myös European Social Survey:n keräämästä tutkimusaineistosta. Pääpaino tulee olla demokratiapolitiikassa, joka tähtää siirtymiseen byrokraattis-legalistisesta hallintokulttuurista kohti aidosti vuorovaikutuksellista päätöksentekokulttuuria, jossa kaikki väestöryhmät voisivat osallistua kykyjensä ja halujensa mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Tällä saralla Suomella näyttäisi olevan jonkin verran opittavaa muilta Pohjoismailta. Lähteet Borg, Sami (2002): Kansalaisena Suomessa. Kansalaisvaikuttaminen Pohjoismaissa ja European Social Survey 2002. Oikeusministeriön julkaisuja 2005:3. Helsinki: Oikeusministeriö. Bühlmann, Marc et al. (2011): Democracy Barometer. Methodology. Aarau: Zentrum für Demokratie. Cambell, David F. J. (2008): The Basic Concept for the Democracy Ranking of the Quality of Democracy. Vienna: Democracy Ranking. <URL: http://www.democracyranking.org/en/> Economist Intelligence Unit (2011): Democracy index 201: Democracy under stress. <URL: http://www.eiu.com//public/topical_report.aspx?campaignid=democracyindex201>1 Freedom House (2003): Freedom in the World 2003: Survey Methodology. <URL: http://www.freedomhouse.org/> Huddleston, Thomas et al. (2011): Migrant Integration Policy Index. <URL: http://www.mipex.eu/ > Marshall, Monty G. & Jaggers, Keith (2002): Polity IV Project: Dataset Users Manual. Center for International Development and Conflict Management (CIDCM). University of Maryland. <URL: http://www.cidcm.umd.edu/inscr/polity> 18
Marshall, Monty G. & Jaggers, Keith (2010): Polity IV Project: Country Reports 2010. <URL: http://www.systemicpeace.org/polity/polity06.htm> Piiroinen, Ossi (2006): Suomi kansainvälisissä demokratiavertailuissa. Teoksessa Borg, Sami (toim.) Suomen demokratiaindikaattorit. Oikeusministeriön julkaisuja 2006:1. Helsinki: Oikeusministeriö. Ss. 22 48. 19