Nora Schuurman FM, tutkija, Joensuun yliopisto POHDINTAA YHTEISKUNTATIETEELLISEN ELÄINTUTKIMUKSEN JA YMPÄRISTÖPOLITIIKAN SUHTEESTA Lyhyempi kirjoitus Marraskuu 2008 Julkaistu Edilexissä 17.7.2009 www.edilex.fi/lakikirjasto/6230 Julkaistu aiemmin teoksessa Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja 2008 toim. Tapio Määttä Joensuun yliopiston Metsä, ympäristö ja yhteiskunta -osaamiskeskittymä Joensuun yliopisto, Kauppa- ja oikeustieteiden tiedekunta/oikeustieteet, Joensuu 2008
Toimituskunta Tapio Määttä (päätoimittaja), professori, Joensuun yliopisto Anne Kumpula, professori, Turun yliopisto Kai Kokko, professori (vsn.), Lapin yliopisto Rauno Sairinen, professori, Joensuun yliopisto Jukka Similä, erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus Toimitussihteeri Sini Kärkkäinen Julkaisija Joensuun yliopiston Metsä, ympäristö ja yhteiskunta -osaamiskeskittymä Joensuun yliopisto, Kauppa- ja oikeustieteiden tiedekunta/oikeustieteet Tilausosoite Joensuun yliopiston kirjasto/julkaisujen myynti PL 107, 80101 JOENSUU Puh. 013-251 2652, 013-251 4509 Fax. 013-251 2691 Email. joepub@joensuu.fi Kansikuva ja kannen suunnittelu: Susanna Wähä Typografia: Susanna Wähä Taitto: Taittopalvelu Yliveto Oy 2008 kirjoittajat ja Joensuun yliopisto ISBN 978-952-219-147-2 ISSN 1797-206X Saarijärven Offset Oy 2008
Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja 2008 s. 457 464 Nora Schuurman POHDINTAA YHTEISKUNTATIETEELLISEN ELÄINTUTKIMUKSEN JA YMPÄRISTÖPOLITIIKAN SUHTEESTA 1 JOHDANTO Eläinaktivistit nostivat kysymyksen tuotantoeläinten ongelmista viime talvena jälleen otsikoihin. Samoihin aikoihin mediassa kerrottiin myös hevosten laittomista teuraskuljetuksista EU:ssa. Eläinkysymys on ajankohtainen, ja kiinnostus sen tutkimukseen on kasvanut myös yhteiskuntatieteissä. Aiheesta on julkaistu Suomessakin 2000-luvulla useita artikkeleita sekä yksi väitöskirjakin. 2 Kiinnostuksesta kertovat myös vuonna 2004 perustettu valtakunnallinen yhteiskuntatieteellisen eläintutkimuksen tutkijaverkosto sekä Sosiologipäivillä, Maaseutututkijapäivillä ja Kulttuurintutkimuksen päivillä pidetyt eläintutkimuksen teemaryhmät. Monitieteinen tarkastelutapa onkin osoittautunut hedelmälliseksi eläinaiheiden käsittelyssä. Tutkimuksen pikku hiljaa vakiintuessa on tullut aiheelliseksi pohtia yhteiskuntatieteellisen eläintutkimuksen asemaa suhteessa ympäristöpolitiikan tutkimukseen. Eläintutkijat mieltävät työnsä usein osaksi yhteiskuntatieteellistä ympäristötutkimusta tai ympäristöpolitiikkaa, mutta ympäristöpolitiikan foorumeilla ollaan eläintutkimukseen tai eläinpolitiikkaan vasta heräämässä. Selkeää, yhteisesti jaettua käsitystä yhteiskuntatieteellisen eläintutkimuksen suhteesta ympäristöpolitiikkaan ei ole. Kun kiinnostus eläintutkimukseen on viime vuosina kuitenkin kasvanut, aihepiirin suhdetta ympäristöpolitiikkaan on hyvä arvioida. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei silti ole antaa tyhjentäviä vastauksia, vaan herättää keskustelua ja rohkaista pohtimaan eläin- ja ympäristökysymysten suhdetta. Eläinkysymys on yhteiskuntatieteellisenä tutkimuskohteena laaja jo senkin vuoksi, miten historiallisesti ja kulttuurisesti vaihteleva eläinten ja ihmisen suhde on aikojen saatossa ollut. Myöhäismodernissa yhteiskunnassa ihmiset ovat päivittäin tekemisissä eläinten kanssa lukuisissa eri yhteyksissä, kun ote- Ks. esim. Kupsala Tuomivaara 2004; Salonen 2004; Ratamäki Tynkkynen 2006 sekä Maaseudun uusi aika -lehden eläinteemanumero 2/2007. 2 Ilvesviita 2005. http://www.valt.helsinki.fi/blogs/elaintutkimus/. 457
taan huomioon ruoka, vaatteet, lemmikit, tv-ohjelmat, eläintarhat ja vastaavat sekä eläimiin liittyvät vapaa-ajanviettomuodot kuten metsästys ja ratsastus. 4 Franklinin sanoin voisi jopa väittää, että ihmiset käyttävät nykyään enemmän aikaa eläinten kanssa ja tekevät eläimiin liittyviä asioita enemmän kuin sata vuotta sitten. 5 Eläimet ovat myös monitahoinen poliittinen kysymys, ja eläinoikeusliike on näkyvä osa ympäristöliikettä. Puhun seuraavassa eläinpolitiikasta 6 tarkoittaessani eläinkysymyksen poliittisia ulottuvuuksia (lähinnä eläinten oikeudet, suojelu ja hyvinvointi). Eläinpolitiikka tarkoittaa eläinkysymysten politisoitumista uudella tavalla, ja sen keskeisiä argumentteja ovat eläinten asema yksilöinä sekä eläinten kyky tuntea kipua ja tuskaa. 7 Sen sijaan yhteiskuntatieteellinen eläintutkimus tarkoittaa aihepiiriä kokonaisuutena. Yhteiskuntatieteellinen eläintutkimus ei ole kiinnostunut vain eläinpolitiikasta tai eläinoikeusliikkeestä vaan laajemmin siitä, miten eläinkäsityksen ja -suhteen muutos koskettaa yhteiskuntaa kokonaisuutena. Esimerkiksi Elisa Aaltolan mukaan eläimet ovat nyky-yhteiskunnassa lähempänä ihmistä kuin ennen. 8 Suuri osa yhteiskuntatieteellisen eläintutkimuksen tutkimustarpeesta kohdistuukin ihmisen ja erilaisten yhteiskunnan sisällä, eri käyttötarkoituksissa elävien eläinten väliseen suhteeseen. Näiden eläinten pitoon liittyy usein julkilausuttuja ristiriitoja, jotka tuottavat myös poliittista toimintaa, mutta myös uudenlaisia, näkymättömiäkin ilmiöitä, jotka kertovat eläinten muuttuneesta merkityksestä yhteiskunnassa. Eläinkysymyksellä ja ympäristökysymyksellä on selkeitä yhteisiä lähtökohtia. Esa Konttisen ja Jukka Peltokosken mukaan ympäristöpolitiikan neljännelle aallolle on tyypillistä kokonaisvaltainen, eettisistä pohdinnoista ja arvomuutoksista kumpuava elämäntavallinen muutos. Tähän muutokseen kuuluvat olennaisesti myös eläimet ja niihin liittyvät eettiset pohdinnat sekä veganismin kaltaiset elämäntapavalinnat. Kokonaan toinen kysymys on, ovatko eläinpoliittiset toimijat samoja, jotka näyttäytyvät ympäristöpoliittisina toimijoina. Pyrin seuraavassa tarkastelemaan kysymystä tutkimuksen näkökulmasta pohtimalla yhteiskuntatieteellisen eläintutkimuksen ja ympäristöpolitiikan suhdetta toisiinsa. Käsittelen erityisesti luonnon ja yhteiskunnan rajaan, kotieläinten asemaan sekä tietoon liittyviä kysymyksiä. 4 Cudworth 2003. 5 Franklin 1999. 6 Ks. Ratamäki Tynkkynen 2006. 7 Eläinpolitiikkaa, eläinten oikeuksia ja niihin liittyviä poliittisia toimijoita on pohdittu tarkemmin Outi Ratamäen ja Sonja Tynkkysen artikkelissa: Ratamäki Tynkkynen 2006. 8 Aaltola 2004. Konttinen Peltokoski 2000. 458
2 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA ELÄIMET Sekä ympäristöliikkeen että eläinsuojeluaatteen taustalta on hahmotettavissa luontosuhteen dualistinen kehitys modernin yhteiskunnan alkuaikoina 1800-luvulla: jako välineelliseen, ihmisen ja luonnon eroa alleviivaavaan sekä toisaalta romanttiseen, ihmisen ja luonnon samankaltaisuutta korostavaan luontosuhteeseen. 10 Tämä ambivalenssi määrittää myös nykyistä luontosuhdettamme. Tovey näkee luonnosta kahdenlaisia määritelmiä: se joko tieteellistetään materiaksi ja prosesseiksi tai estetisoidaan maisemaksi. 11 Ensimmäisessä tapauksessa huomio on joko ihmisen elinympäristön pilaantumisessa tai ympäristöongelmien teknisessä ratkaisemisessa. Toisessa taas painotetaan luonnonarvoja, joilla jonkin kohteen suojelua perustellaan. Luonnon ja yhteiskunnan suhde on keskeinen kysymys sekä eläin- että ympäristökeskustelussa, mutta se näyttäytyy niissä hiukan erilaisena. Yhteiskuntatieteellisessä ympäristötutkimuksessa luonto on tyypillisesti määritelty tavoilla, jotka sulkevat ulos varsinkin kotieläimet. 12 Eläimet mielletään yleensä villiksi luonnoksi: lajeiksi, elinympäristöiksi ja biodiversiteetiksi. Ympäristökysymysten tai -politiikan määritelmissä harvoin edes mainitaan eläinkysymystä sinänsä. 13 Sellaiset eläinpoliittisiksi ymmärrettävät kysymykset kuten ihmiselle vaaralliset eläintaudit, tai bioteknologia määritellään kyllä riskeiksi, mutta ei eläinten kannalta vaan ihmisten. Hyvä esimerkki tästä on suu- ja sorkkatauti, joka nousi jälleen otsikoihin kesällä 2007. Tovey kirjoittaa, että eläinpoliittisesta näkökulmasta suurimman riskin muodostavat tällaisessa tilanteessa ihmiset, jotka edesauttavat taudin leviämistä muun muassa eläinkuljetusten kautta sekä panevat toimeen massateurastuksia. 14 Yhteiskuntatieteellisessä eläintutkimuksessa kysymystä luonnon ja yhteiskunnan suhteesta lähestytään hiukan eri tavoin kuin ympäristöpolitiikassa. Ei ole itsestään selvää, mihin eläimet tässä jaottelussa sijoitetaan: kuuluvatko ne luontoon vai yhteiskuntaan, ja mitkä niistä kuuluvat kumpaan. Tämä vaikuttaa myös kysymyksenasetteluun. Esimerkiksi kotieläimiä koskevaa hyvinvointiongelmaa ei helposti mielletä ympäristöpoliittiseksi kysymykseksi, koska kotieläimet koetaan osaksi yhteiskuntaa. Toveyn mukaan kotieläinten ongelma onkin, että ne eivät ole helposti sijoitettavissa osaksi luontoa, sillä kuten ihmiset, nekään eivät ole vain luonnon prosessien vaikutuspiirissä. 15 Ne eivät ole ympäristöä, joten eläinten hyvinvoinnin määrittely ympäristöpolitiikaksi on hiukan mutkikasta. 10 Ks. esim. Franklin 1999. 11 Tovey 2003. 12 Kupsala Tuomivaara 2004. 13 Ks. esim. Munro 2004. 14 Tovey 2003. 15 Tovey 2003. 459
Eläinten asema yhteiskunnan sisällä, rajalla tai ulkopuolella on tuottanut pohdintaa myös yhteiskuntatieteellisen eläintutkimuksen piirissä. Eläinten jako erilaisiin kategorioihin esimerkiksi käyttötarkoituksen mukaan vaikuttaa suoraan siihen, miten niihin suhtaudutaan: ei ole samantekevää, puhutaanko lemmikistä, tuotantoeläimestä, luonnonvaraisesta, ehkä vielä uhanalaisestakin eläimestä vai haittaeläimestä. 16 Samakin eläin koetaan toisaalta luontona, toisaalta yhteiskunnan jäsenenä: esimerkiksi metsästyskoira on saalista etsiessään luontokappale, mutta kun se luovuttaa saaliin isännälleen, se on yhteisön jäsen, joka toimii annettujen sääntöjen mukaan. Tavallaan voidaankin kysyä, missä kohtaa luonnon ja yhteiskunnan raja ylittyy eläinyksilön kohdalla. Riittääkö, että se elää ihmisen toiminnan vaikutuspiirissä? Toisaalta niin voidaan sanoa myös täysin luonnonvaraisista eläimistä, joiden kantaan tai eläinympäristöön ihminen aina jollakin tavoin vaikuttaa. Rajana voidaan ehkä pitää sitä, että eläintä käytetään hyväksi (taloudellisessa) toiminnassa kuten ruuantuotannossa, eläinkokeissa tai erilaisissa vapaaajan toiminnoissa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun eläintä koulutetaan ns. yhteiskuntakelpoisiksi, toimimaan ihmisen kanssa yhteisesti hyväksyttyjen sääntojen mukaan kuten koiria tai hevosia, voidaan varmasti jo perustellusti puhua eläimistä yhteiskunnan jäseninä. Mutta lakkaavatko ne silloin olemasta luontoa? Entä mitä käytännössä seuraa siitä, että eläimet kategorisoidaan niiden yhteiskuntasuhteen perusteella? Eläinoikeuskeskustelussa luonnon ja yhteiskunnan rajan ongelman konkretisoi kysymys eläinten välisestä oikeudenmukaisuudesta. 17 Kysymystä voidaan tarkastella sekä lajien välisenä (luonnonvaraiset vs. kotieläimet) että sisäisenä (mm. eri tarkoituksiin käytettävien koirien erilaiset pitovaatimukset esimerkiksi häkkien koon osalta). Uudenlaista rajankäyntiä taas edustaa viime aikoina herännyt keskustelu riistaeläinten hyvinvoinnista metsästyksessä, tästä tuoreena esimerkkinä perinteisen ketunmetsästyksen kieltäminen Britanniassa vuonna 2005. 3 KOTIELÄIMET, ARKI JA TIETO Pohdittaessa kotieläinten asemaa niitä on tarkasteltava osana yhteiskunnan toimintaa ja ihmisten jokapäiväistä elämää arjen tasolla. Uudessa eläinkäsityksessä on keskeisesti mukana sosiaalinen aspekti: eläimiä pidetään tavalla tai toisella osana yhteisöä, joka on perinteisesti yhteiskuntatieteissä mielletty koostuvaksi vain ihmisistä. 18 Ihmisten ja kotieläinten suhde perustuu kuitenkin tietynasteiseen luottamukseen ja molemminpuoliseen ymmärtämiseen, ts. kommu- 16 Kupsala Tuomivaara 2004. 17 Ratamäki Tynkkynen 2006. 18 Ks. esim. Tovey 2003; Munro 2004. 460
nikaatioon. Mikäli nämä eläimet määriteltäisiin osaksi luontoa, niihin liittyvä yksilöllisyys, tieto, subjektiivisuus ja kokemus jäisivät huomiotta. Sen sijaan jos eläimet ymmärretään toimijoiksi ja sosiaalisen suhteen aktiivisiksi osapuoliksi, ne voi perustellusti mieltää osaksi yhteiskuntaa. Vaikka ihmiset ovat vuosituhansien ajan pitäneet kotieläimiä, myöhäismodernissa yhteiskunnassa eläimiin suhtaudutaan entistä enemmän yksilöinä. 19 Samalla kun yhteys tuotantoeläimiin on modernisaation myötä muuttunut lähes näkymättömäksi, ihmiset haluavat viettää aikaa eläinten kanssa enemmän kuin ennen, ja tämä näkyy ennen kaikkea seuraeläinten määrän kasvuna. 20 Franklin esittääkin, että lemmikkieläimet pitäisi itse asiassa sisällyttää perheen käsitteeseen. 21 Lemmikkien sijaan voisi tosin puhua laajemmin seuraeläimistä, jolloin mukaan luetaan myös hevoset, joiden lukumäärä on viime vuosikymmeninä ollut voimakkaassa kasvussa. 22 Seuraeläinten pitoa on pidetty merkkinä kaupungistuneen ihmisen kaipuusta takaisin luontoon. Erityisen selkeästi se näkyy silloin, kun koko elämäntapa rakentuu pitkälti eläintenpidon ympärille tai kun luonnonvaraisia eläinlajeja kuten käärmeitä, pidetään lemmikkeinä. Samalla kun eläinkysymys konkretisoituu voimakkaasti arjessa, ovat ympäristöongelmat ja -riskit puolestaan muuttuneet entistä vaikeammiksi hahmottaa tai rajata ajallisesti tai paikallisesti. 23 Ympäristöpolitiikassa (luonnon)tieteellisellä tiedolla on siksi keskeinen merkitys. Ilmastonmuutoksen kaltaisia monimutkaisia globaaleja prosesseja ei voi ymmärtää ilman tieteen selittävää roolia. Myös monet eläinpoliittiset kysymykset ovat sidoksissa laajempiin yhteiskunnallisiin prosesseihin kuten globalisaatioon. 24 Tällaisia ovat esimerkiksi valaanpyynti ja kansainväliset teuraseläinkuljetukset. Tieteellä on keskeinen rooli myös esimerkiksi eläinten hyvinvoinnissa, mutta tiedon merkitys on eläinkysymyksessä hiukan erilainen. Koska kotieläimiä on pidetty vuosituhansia, niiden hoitoa koskevaa tietoa on hyvin monentyyppistä ja -tasoista. Hiljaisen, käytännöllisen tiedon merkitys on perinteisesti ollut keskeinen, ja sen suhde asiantuntijatietoon on monitahoinen. Eläintenpitoa koskevat kysymykset ratkaistaan pääsääntöisesti eläintiloilla jokapäiväisissä hoitokäytännöissä, ja tällöin asiantuntijatieto rakentuu osin henkilökohtaisen kokemuksen ja osin tieteellisen tiedon varaan. 25 Seuraeläinten tilanne poikkeaa tuotantoeläimistä sikäli, että vakiintuneiden asiantuntijainstituutioiden asema on heikompi, jolloin erilaiselle maallikkoasiantuntijuudelle jää enemmän tilaa ja asiantuntijan sosiaalinen asema korostuu. 19 Cudworth 2003. 20 Kupsala 2007. 21 Franklin 1999. 22 Ratamäki Schuurman 2006. 23 Peuhkuri 2004. 24 Cudworth 2003. 25 Vrt. Saaristo 2000. 461
Myös tutkimuksen metodologiset lähtökohdat voivat painottua eri tavoin. Eläintutkimuksessa argumentit realismin puolesta ovat hieman erilaisia kuin ympäristöpolitiikassa, mikä johtuu nimenomaan ajatuksesta, että eläin on subjekti, toimija ja vuorovaikutuksen aktiivinen osapuoli. Tiukan konstruktionistisesta lähtökohdasta saattaisi seurata, että eläinten kokema kärsimys on myös miellettävä sosiaalisesti rakentuneeksi, eikä sen olemassaolosta olisi varmuutta. Näin ollen eläinkysymys sinänsä menettäisi merkitystään. 26 Ajatuksena tämä ei kuitenkaan ole uusi. Esimerkiksi eläinsuojelulainsäädäntö on sen alkuajoilta 1800-luvulta lähtien liittynyt keskeisesti suuren yleisön moraaliin: uskottiin, että eläinten huonon kohtelun näkeminen saattaisi alentaa kansan moraalia. 27 Ensisijaisena huolenaiheena ei siis välttämättä ole ollut itse eläimen kärsimys, vaan kyse on siitä, että ihmiset kokevat ajatuksen eläimen kärsimyksestä epämiellyttäväksi. 4 LOPUKSI Kuten edellä on todettu, on yhteiskuntatieteellisellä eläintutkimuksella ja ympäristöpolitiikalla paljon yhteistä, mutta myös olennaisia lähtökohtaeroja. Oheisessa kuviossa hahmotan niiden suhdetta siten, että yhdistävänä osa-alueena molemmissa on eläinpolitiikka. Kun ympäristöpolitiikan huomio kiinnittyy yhä enemmän globaaleihin kysymyksiin, yhteiskuntatieteellisen eläintutkimuksen päähuomio on ihmisen ja eläimen suhteessa sekä kotieläimissä osana yhteiskuntaa ja arkea. Ympäristöpolitiikan eläinkäsitys määrittelee eläimen osaksi luontoa, ja tähän mennessä kiinnostuksen kohteena ovat olleet pääasiassa luonnonvaraiset eläimet. Yhteiskuntatieteellisessä eläintutkimuksessa pohditaan eläinkäsitettä ja eläinten asemaa luonto yhteiskunta -jaottelussa. Eläinpolitiikka ammentaa näistä molemmista. Eläinpoliittinen keskustelu keskittyy toisaalta kysymyksiin eläinten oikeuksista, toisaalta eläinten hyvinvointiin ja eläinsuojeluun. Mutta mitä muuta siihen kuuluu? Kuuluuko eläinpolitiikkaan esimerkiksi keskustelu eläinten tilasta yhteiskunnassa tai eläinten roolista ihmisten hyvinvoinnissa? Nämä ovat kysymyksiä, jotka ovat vasta muotoutumassa, ja ne vaikuttavat myös eläinpolitiikka-käsitteen sisältöön. Yhteiskuntatieteellisen eläintutkimuksen laajentuessa myös eläinpolitiikkaan voidaan käsittää kuuluvaksi alueita, jotka eivät niinkään kosketa ympäristöpoliittisia lähtökohtia. Siksi saattaa olla problemaattista määritellä eläinkysymys vain ympäristöpolitiikan osa-alueeksi. Toisaalta ympäristöpolitiikan sisällä on välttämätöntä pohtia edelleen luonnon ja yhteiskunnan määritelmiä ja eläinten asemaa siinä. 26 Cudworth 2003. 27 Franklin 1999. 462
YMPÄRISTÖ- POLITIIKKA Globaalit kysymykset Eläimet osa luontoa Luonnonvaraiset eläimet ELÄIN- POLITIIKKA Eläinten oikeudet Eläinten hyvinvointi Eläinsuojelu YHTEISKUNTA- TIETEELLINEN ELÄINTUTKIMUS Ihmisen ja eläimen suhde Kotieläimet osana yhteiskuntaa ja arkea Eläimet luonnon ja yhteiskunnan rajalla Kuvio 1. Ympäristöpolitiikan ja yhteiskuntatieteellisen eläintutkimuksen yhtymäkohtana voidaan pitää eläinpolitiikkaa. Eläinkysymys hämmentää vakiintunutta luonto-yhteiskunta -jakoa ja avaa kysymyksen tavalla, joka koetaan ehkä hankalaksikin. Tilannetta hämmentää vielä se, että eläimet saattavat myös itse osallistua ympäristöongelmien tuottamiseen tai saattavat kärsiä niistä, kuten suu- ja sorkkatautitapauksessa. Myös tarkasteltaessa esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksia luonnonvaraisiin tai kotieläimiin joudutaan perinteistä luonto yhteiskunta -jakoa pohtimaan uudelta kannalta. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia sitä, miten eläinkysymys ja ympäristökysymys nähdään suuren yleisön keskuudessa ja miten ympäristö ja eläimet koetaan toisiinsa liittyvinä ja toisistaan riippuvaisina asioina. Esimerkiksi metsästykselle esitetään nykyään mielellään luonnonsuojelullisia perusteita, jotta toiminta näyttäisi hyväksyttävältä. 28 Toinen kiinnostava kysymys liittyy siihen, millä tavoin käytännössä eläinten hyvinvointi ja ympäristönsuojelu saattavat olla ristiriidassa keskenään. Tällaiset kysymykset saattavat liittyä vaikkapa kotieläinten erilaisiin kuivikemateriaaleihin. Lisäksi olisi hedelmällistä tarkastella, miten eri tavoin eläinpoliittinen keskustelu painottuu eri yhteiskunnissa (eläinten oikeuksiin vai hyvinvointiin?), ja millaisia seurauksia sillä on käytännön eläinpolitiikalle. 28 Cudworth 2003; Ilvesviita 2005. 463
LÄHTEET Aaltola, Elisa: Eläinten moraalinen arvo. Tampere 2004. Cudworth, Erika: Environment and Society. Routledge. London 2003. Franklin, Adrian: Animals and modern cultures. A Sociology of Human-Animal Relations in Modernity. Sage Publications. London 1999. Ilvesviita, Pirjo: Paaluraudoista kotkansuojeluun. Suomalainen metsästyspolitiikka 1865 1993. Acta Universitatis Lapponiensis 93. Rovaniemi 2005. Konttinen, Esa Peltokoski, Jukka: Ympäristöprotestin neljännen aallon sielunmaisema. Sosiologia 37/2000, s. 111 129. Kupsala, Saara: Eläinten hyvinvointia ja teurastusta koskevat dilemmat: maatalouseläinten ambivalentti asema. Maaseudun uusi aika 2/2007, s. 19 34. Kupsala, Saara Tuomivaara, Salla: Sosiologinen eläintutkimus eläinten yhteiskunnallinen merkitys sosiologian tutkimuskohteena. Sosiologia 41/2004, s. 310 321. Munro, Lyle: Animals, Nature and Human Interests. Teoksessa Rob White (toim.): Controversies in Environmental Sociology. Cambridge University Press 2004. Peuhkuri, Timo: Tiedon roolit ympäristökiistassa. Saaristomeren rehevöityminen ja kalankasvatus julkisen keskustelun ja päätöksenteon kohteena. Turun yliopiston julkaisuja C 220. Turku 2004. Ratamäki, Outi Schuurman, Nora: Susia ja hevosia maaseudun eläimet muutoksessa. Maaseudun uusi aika 2/2006, s. 35 46. Ratamäki, Outi Tynkkynen, Sonja: Eläinpolitiikka mitä se voi olla? Alue ja Ympäristö 35/2006, s. 14 24. Saaristo, Kimmo: Avoin asiantuntijuus. Ympäristökysymys ja monimuotoinen ekspertiisi. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 66. Jyväskylän yliopisto 2000. Salonen, Ville: Eläinmaantiede näkökulmia ihmisen ja eläimen vuorovaikutussuhteeseen. Terra 116/2004, s. 227 240. Tovey, Hilary: Theorising Nature and Society in Sociology: The Invisibility of Animals. Sociologia Ruralis 43/2003, s. 196 215. 464