KIRJALLINEN KYSYMYS 891/2013 vp Tilitoimistojen rikosoikeudellinen vastuu talousrikosten yhteydessä Eduskunnan puhemiehelle Suomessa toimii useita pieniä tilitoimistoja, jotka hoitavat esimerkiksi henkilöyritysten, pienyritysten sekä järjestöjen kirjanpitoa. Usein tilitoimistot tekevät asiakkaan puolesta myös veroilmoituksia ja muita viranomaisten vaatimia ilmoituksia. Nämä tilitoimistot, jotka usein ovat yhden hengen yrityksiä tai perheyrityksiä, tekevät erittäin tärkeää työtä ja mahdollistavat yritystoiminnan perustamisen ja jatkamisen usealle pienyrittäjälle. Pienten tilitoimistojen toimintaympäristö on usein haasteellinen. Pystyäkseen jatkamaan toimintaansa ne eivät useinkaan voi valikoida asiakkaitaan, vaan kaikkiin toimeksiantoihin pitää tarttua. Tilitoimistoilla ei myöskään ole mahdollisuuksia tarkistaa asiakkailtaan saamiensa tietojen totuuspohjaa eikä päästä käsiksi asiakkaiden tilitietoihin samalla tavalla kuin viranomaiset. Tästä syystä tilitoimistot joutuvat luottamaan asiakkailta saamiinsa tietoihin ja valmistelemaan muun muassa asiakkaan kirjanpidon ja veroilmoitukset näiden tietojen pohjalta. Viranomaiset kääntyvät usein tilitoimistojen puoleen selvittäessään niiden asiakkaina olevien yritysten tai yrittäjien talousrikosepäilyjä. Tilitoimistot ovat velvollisia luovuttamaan kaikki tiedossa olevat tiedot poliisille, ja näitä tietoja käytetään todisteena oikeudessa. Tämä johtaa usein myös siihen, että tilitoimistoja vastaan nostetaan syytteitä avunannosta tilitoimiston asiakkaiden tekemiin talousrikoksiin. Tämä siitä huolimatta, että tilitoimistot ovat toimineet hyvässä uskossa ja niiden tietojen pohjalta, joita niille on asiakkaan toimesta toimitettu. Viime vuosina on ollut useita tapauksia, joissa tilitoimistoyrittäjä on tuomittu tämänkaltaisista kirjanpitorikoksista tai veropetoksista. Vankeustuomion, liiketoimintakiellon ja korvausvastuun lisäksi tilitoimistoyrittäjä menettää usein myös maineensa ja kaikki mahdollisuudet jatkaa yritystoimintaa tulevaisuudessa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen tilitoimistoille aiheutuvasta kohtuuttomasta vastuusta niiden asiakkaiden tekemien talousrikosten suhteen ja mihin toimiin hallitus on ryhtymässä korjatakseen tämän epäkohdan lainsäädännössä? Helsingissä 4 päivänä lokakuuta 2013 Peter Östman /kd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Peter Östmanin /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 891/2013 vp: Onko hallitus tietoinen tilitoimistoille aiheutuvasta kohtuuttomasta vastuusta niiden asiakkaiden tekemien talousrikosten suhteen ja mihin toimiin hallitus on ryhtymässä korjatakseen tämän epäkohdan lainsäädännössä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Tilitoimiston edustaja voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen taloushallintoalan toimenpiteistä, jos tilitoimiston edustajan katsotaan syyllistyneen esimerkiksi kirjanpitorikokseen tai veropetokseen joko tekijävastuussa olevana taikka rikoslain osallisuutta koskevien säännösten mukaisesti rikoskumppanina, yllyttäjänä tai avunantajana. Tilitoimiston edustajan rikosoikeudellisen vastuun syntyminen määräytyy rikoslain yleisten tätä koskevien säännösten mukaisesti, eikä tätä koskevaa erityissääntelyä ole. Rikosoikeudellisen vastuun edellytyksenä on muun ohella rikoslain 3 luvun 5 :n mukaisesti tahallisuus taikka tuottamus, edellyttäen, että teko on säädetty tuottamuksellisena rangaistavaksi. Myös rikoslain 5 luvun 6 :n mukainen avunantajavastuu edellyttää tahallisuutta. Rikoslain 3 luvun 6 :n mukaan tahallisuudella tarkoitetaan sitä, että tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä. Avunantajavastuun syntyminen edellyttää tahallista toisen auttamista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä. Auttamisella tarkoitetaan sitä, että ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin auttaa rikoksen tekemisessä Veropetos (RL 29:1 3) on rangaistava vain tahallisena, mutta kirjanpitorikos (RL 30:9, 9 a ja 10) on rangaistava myös törkeästä huolimattomuudesta tehtynä tuottamuksellisena. Tahallisuutta ja törkeää huolimattomuutta koskevien vastuuehtojen on osaltaan tarkoitus rajata rikosoikeudellinen vastuu moitittavaan menettelyyn. Kirjanpitorikoksen tunnusmerkistön mukaan siihen voi syyllistyä myös se, jonka tehtäväksi kirjanpito on toimeksiannolla uskottu. Kirjanpitorikos- ja veropetossäännösten soveltaminen on vahvasti sidoksissa kirjanpito-, vero- ja yhtiölainsäädäntöön, jossa on säännelty muun muassa toimintaa koskevia velvollisuuksia. Tilitoimistojen osalta usein kyse on asiantuntijan vastuun arvioimisesta. Kirjanpitäjä ei esimerkiksi voi vedota tahallisuutensa puuttumiseen, jos hän tekee kirjauksen tietoisena kirjauksen perusteen virheellisyydestä, koska asiakas on näin ohjeistanut. Ratkaisussa KKO 2010:91 arvioitiin tilitoimiston toimitusjohtajan osallisuutta kirjanpitorikokseen. Arvioinnissa kiinnitettiin huomiota muun muassa siihen, onko menettely ollut kirjanpitolain vastaista sekä minkä laajuinen toimeksianto on ollut. Tapauksessa katsottiin, että asiakasyhtiöiden kirjanpitoa koskeva toimeksiantosuhde on ollut sellainen, että tilitoimiston toimi- 2
Ministerin vastaus KK 891/2013 vp Peter Östman /kd tusjohtajalla on ollut mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten kirjaukset tehtiin, ja hän on myös tosiasiallisesti vaikuttanut tilinpäätösratkaisujen tekemiseen. Tietoisuutensa ja myötävaikutuksensa vuoksi myös tilitoimiston toimitusjohtajan on katsottu olevan tekijävastuussa virheellisten tilinpäätösten laatimisesta. Teon moitittavuutta ja syyllisyyttä arvioitaessa on myös otettu huomioon, että toimitusjohtaja on ollut KHT-tilintarkastajatutkinnon suorittanut erityisasiantuntija. Hallituksella ei ole tarkoitus antaa lainsäädäntöehdotusta, joka puuttuisi tilitoimistojen rikosoikeudellista vastuuta koskevaan sääntelyyn. Näitä kysymyksiä on arvioitu rikoslain kokonaisuudistuksessa sekä siihen liittyvissä lainsäädäntöuudistuksissa. Rikosoikeudellisen vastuun rajat konkretisoituvat oikeuskäytännössä varsinkin korkeimman oikeuden ennakkopäätöksillä. Helsingissä 23 päivänä lokakuuta 2013 Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 891/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Peter Östman /kd: Är regeringen medveten om det oskäliga ansvar som orsakas bokföringsbyråer för ekonomiska brott som deras kunder begår och vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att avhjälpa denna olägenhet i lagstiftningen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: En representant för en bokföringsbyrå kan bli straffrättsligt ansvarig för åtgärder inom ekonomiförvaltningen, om representanten för bokföringsbyrån kan anses ha gjort sig skyldig till t.ex. bokföringsbrott eller skattebedrägeri antingen som en person som har gärningsmannaansvar eller i enlighet med strafflagens bestämmelser som medgärningsman, anstiftare eller medhjälpare. Att ansvar uppstår för en representant för en bokföringsbyrå bestäms i enlighet med strafflagens allmänna bestämmelser om detta och det finns inga specialbestämmelser som rör detta. En förutsättning för att straffrättsligt ansvar ska uppstå är i enlighet med 3 kap. 5 i strafflagen uppsåt eller oaktsamhet, förutsatt att gärningen har föreskrivits vara straffbar som begången av oaktsamhet. Också medhjälparansvar i enlighet med 5 kap. 6 i strafflagen förutsätter uppsåt. Enligt 3 kap. 6 i strafflagen avses med uppsåt att gärningsmannen uppsåtligen har orsakat en följd som omfattas av en brottsbeskrivning, om han eller hon har avsett att orsaka följden eller ansett följden vara säker eller övervägande sannolik. Följden har likaså orsakats uppsåtligen, om gärningsmannen ansett att den med säkerhet har samband med den följd han eller hon har avsett. Att medhjälparansvar uppstår förutsätter en uppsåtlig hjälp till en annan vid begåendet av ett uppsåtligt brott eller ett straffbart försök till brottet. Med medhjälp avses att man före brottet eller medan det pågår med råd och gärningar eller på annat sätt hjälper till vid begåendet av brottet. Skattebedrägeri (SL 29:1 3) är straffbart endast begånget av uppsåt, men bokföringsbrott (SL 30:9, 9 a och 10 ) är straffbart också begånget av oaktsamhet, om oaktsamheten har varit grov. Avsikten med ansvarsvillkoren för uppsåt och grov ovarsamhet är för sin del att avgränsa det straffrättsliga ansvaret till ett klandervärt beteende. Enligt rekvisitet för bokföringsbrott kan till ett sådant göra sig skyldig också den åt vilken bokföringen har uppdragits. En tillämpning av bestämmelserna om bokföringsbrott och skattebedrägeri är fast anknuten till bokförings-, skatte- och bolagslagstiftningarna där det bl.a. har reglerats om skyldigheter som har samband med verksamheten. För bokföringsbyråers del är det ofta fråga om en bedömning av sakkunnigansvaret. En bokförare kan t.ex. inte åberopa avsaknad av uppsåt, om han eller hon gör en notering medveten om att grunden för noteringen är felaktig och för att kunden har gett sådana anvisningar. I avgörandet HD 2010:91 bedömdes delaktigheten i ett bokföringsbrott för verkställande direktören för en bokföringsbyrå. Vid bedömningen fästes uppmärksamhet bl.a. vid om huruvida förfarandet hade varit i strid med bokföringslagen och hur omfattande uppdraget hade varit. I 4
Ministerns svar KK 891/2013 vp Peter Östman /kd fallet ansågs att uppdragsförhållandet i fråga om kundbolagens bokföring hade varit sådant att den verkställande direktören för bokföringsbyrån hade haft möjlighet att påverka hur noteringarna gjordes, och han har också de facto påverkat bokslutsavgörandena. På grund av sin medvetenhet och medverkan har också en verkställande direktör för en bokföringsbyrå ansetts ha gärningsmannaansvar för att felaktiga bokslut gjordes upp. Vid bedömning av hur klandervärd gärningen är och av skulden har också beaktats att verkställande direktören har varit en specialsakkunnig som avlagt CGR-revisorsexamen. Regeringen har inte för avsikt att lägga fram ett lagförslag som ingriper i regleringen om bokföringsbyråers straffrättsliga ansvar. Dessa frågor bedömdes vid totalrevideringen av strafflagen och lagstiftningsreformer som hade samband med revideringen. Gränserna för det straffrättsliga ansvaret konkretiseras i rättspraxis i synnerhet genom högsta domstolens prejudikat. Helsingfors den 23 oktober 2013 Justitieminister Anna-Maja Henriksson 5