Kutsu Professuuriesitelmät 13.5.2014 Kuopion kampus
Kutsu kuulemaan julkisia esitelmiä, jotka Itä-Suomen yliopiston molekyyligenetiikan professori Mikko Hiltunen, hoitotieteen, erityisesti hoitotyön johtamisen professori Arja Häggman-Laitila, lastentautien professori Jarmo Jääskeläinen, sisätautiopin professori Johanna Kuusisto, yleislääketieteen professori Pekka Mäntyselkä farmaseuttisen kemian, erityisesti fysikaaliskemiallisen lääkekehityksen professori Jarkko Rautio potilasturvallisuuden professori Risto Roine patologian professori Ylermi Soini ja kansanterveystieteen, erityisesti epidemiologian professori Tomi-Pekka Tuomainen pitävät toukokuun 13. päivänä 2014 klo 9.15 alkaen. Kutsun kunnioittavasti yliopiston opettajat, muun henkilökunnan ja opiskelijat sekä tieteenharjoittajat, suosijat ja ystävät kuulemaan esitelmiä. Kahvitarjoilu esitelmien jälkeen Medistudia-rakennuksen aulassa. Kuopiossa 23.4.2014 Rehtori Perttu Vartiainen
Professuuriesitelmien salijako Medistudia-rakennuksen salissa ML1 klo 9.15 alkaen (Yliopistonranta 1 A, Kuopio) Professori Pekka Mäntyselkä Professori Tomi-Pekka Tuomainen Professori Risto Roine Medistudia-rakennuksen salissa ML2 klo 9.15 alkaen (Yliopistonranta 1 A, Kuopio) Professori Jarmo Jääskeläinen Professori Johanna Kuusisto Professori Ylermi Soini Medistudia-rakennuksen salissa ML3 klo 9.15 alkaen (Yliopistonranta 1 A, Kuopio) Professori Mikko Hiltunen Professori Arja Häggman-Laitila Professori Jarkko Rautio
Häggman-Laitila, Arja Maarit Hoitotieteen, erityisesti hoitotyön johtamisen professori Syntynyt 26.3.1957, Alatornio Tutkinnot Opettajankoulutuksen pedagogiset opinnot, Haaga-Helia, 2005 Terveystieteiden tohtori, Tampereen yliopisto, 1999 Terveydenhuollon lisensiaatti, Tampereen yliopisto, 1992 Terveydenhuollon kandidaatti, Tampereen yliopisto, 1987 Ylioppilas, Ivalon lukio, 1975 Tärkeimmät virat ja tehtävät Professori, johtaminen, erityisesti hoitotyön johtaminen, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos, 1.6.2013 alkaen viiden vuoden määräajaksi Professori, johtaminen, erityisesti hoitotyön johtaminen (ma.), Itä-Suomen yliopisto, 10/2012 5/2013 Tutkimusjohtaja, Hoitotyön tutkimussäätiö, 9/2006 7/2008 Professori (ma.), Kuopion yliopisto, hoitotieteen laitos, 9/2004 5/2005 Kehityspäällikkö ja yliopettaja, tutkimus ja kehittäminen, Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia ja Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2/2002 9/2012 Preventiivisen hoitotieteen teorian dosentti, Kuopion yliopisto, 2001 Projektinjohtajan ja tutkijan tehtäviä, Hausjärven kunta, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja STAKES, 1991 2001 Vaikuttavan asiakas- ja potilastyön johtaminen hoitotyössä Hoitotyön johtamisen tutkimus ja opetus rakentuvat monitieteiselle tietoperustalle. Tutkimus on ensisijaisesti soveltavaa. Hoitotyön johtamisen tutkimusala kytkeytyy yhteiskunnallisiin ja terveys- ja sosiaalipalvelujen tuottamisen haasteisiin. Tutkimusalan ydinteemoja ovat asiakaslähtöisyys, vetovoimaisuus ja kumppanuus. Teemat pysyvät ajantasaisina palvelurakennemuutosten yhteydessä. Asiakaslähtöisyyden näkökulmasta keskeisiä kysymyksiä ovat asiakaskunnan tarpeiden ja erilaisten asiakkuusprofiilien tunnistaminen ja pal- 5
velujen räätälöinti. Esimerkiksi terveyden edistämisessä ongelmana ovat heikosti tunnistetut kohderyhmät ja tästä syystä interventioiden heikko kohdentuvuus ja vaikuttavuus. Muita keskeisiä kysymyksiä ovat palvelujen laatu, vaikuttavuus ja asiakkaiden ja heidän lähiyhteisöjensä osallisuus. Hoitotyön vaikuttavuuden ja näyttöön perustuvan toiminnan implementoinnin tutkimus on vasta kehittymässä ja tarvitsee voimakasta panostusta. Implementoinnissa on kyse muutosjohtamisesta ja organisaatioiden oppimisesta. Hoitotyön vetovoimatekijöitä ovat henkilöstön työhyvinvointi ja osaamisen kehittäminen sekä osallistavat ja valtaannuttavat johtamiskäytännöt. Prosessien johtamisessa ollaan taitavampia kuin ihmisten johtamisessa, jossa tärkein instrumentti on vuorovaikutus. Tämä edellyttää lähijohtajien ja työntekijöiden yhteistyösuhteisiin kohdentuvaa tutkimusta. Hoitotyön laadukas panos ja osaamisen yhteiskehittely moniammatillisissa tiimeissä parantavat toiminnan tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Kansainvälistä tutkimusnäyttöä on vetovoimaisista terveydenhuollon yksiköistä. Niissä esimerkillisesti johdetut hoitotyön toimintaympäristöt ovat tuottaneet hyviä tuloksia asiakastyössä ja henkilöstövoimavaroissa. Kumppanuuden tunnuspiirteitä ovat vastavuoroinen vuorovaikutus, rajoja ylittävä päätöksenteko ja asiantuntijuuden yhteiskehittely. Kumppanuus tuottaa lisähyötyjä, joihin osapuolet eivät yksistään yllä. Kehittymätön tietoperusta eri tahojen kumppanuusprosesseista ja -rakenteista edellyttää myös tutkimuspanostusta. β Tärkeimmät julkaisut Häggman-Laitila A. & Rekola L. 2014. Factors influencing partnerships between higher education and health care. Nurse Education Today http.//dx.doi. org/10.1016/j.nedt.2014.02.001. Häggman-Laitila A., Pietilä A-M. 2013. Small groups for parents: motives and practical issues boosting attendance. Nordic Social Work Research 3 (1), 59 77. Häggman-Laitila A. & Rekola L. 2011. Työelämän ja ammattikorkeakoulun kumppanuus: odotuksia ja kokemuksia hyödyistä. Hallinnon Tutkimus 4 (30), 263 278. Häggman-Laitila A., Tanninen H-M. & Pietilä A-M. 2010. Effectiveness of resource-enhancing family-oriented intervention. Journal of Clinical Nursing 19 (17-18), 2500 2510. Häggman-Laitila A., Seppänen R., Vehviläinen-Julkunen K. & Pietilä A-M. 2010. Benefits of video home training on families health and interaction: evaluation based on follow up visits. Journal of Clinical Nursing 19 (23&24), 3504 3515. 6
Hiltunen, Mikko Juhani Molekyyligenetiikan professori Syntynyt 11.5.1970, Kuopio Tutkinnot Filosofian tohtori, Kuopion yliopisto, 2001 Filosofian maisteri, Kuopion yliopisto, 1995 Ylioppilas, Teuvan lukio, 1989 Tärkeimmät virat ja tehtävät Molekyyligenetiikan professori, Itä-Suomen yliopisto, 1.10.2013 alkaen viiden vuoden määräajaksi Tutkimusjohtaja, Kuopion yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto, 2006 2013 Akatemiatutkija, Kuopion yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto, 2008 2013 Tutkija, Harvard Medical School, MGH, Department of Neurology, USA, 2003 2006 Suomen akatemian tutkijatohtori, Kuopion yliopisto, 2002 2003 Molekyyligenetiikka Alzheimerin taudin tutkimuksessa Alzheimerin tauti on yleisin dementiaa aiheuttava muistisairaus maailmassa. Suomessa noin 7 prosenttia yli 65-vuotiaista sairastaa dementiaa ja muistisairaiden määrän arvioidaan kasvavan merkittävästi tulevina vuosikymmeninä. Alzheimerin tauti on aivoja rappeuttava sairaus, johon keskeisesti liittyy β-amyloidipeptidin ja hyperfosforyloituneen tau-proteiinin kertyminen aivokudokseen. Tästä kertymisestä johtuva synapsien ja hermosolujen tuho tietyillä aivoaluilla ovat osa taudin patogeneesiä. Alzheimerin taudin yksityiskohtaisia syntymekanismeja ei edelleenkään täysin tunneta, mutta on ilmeistä, että sekä geneettiset että ympäristötekijät vaikuttavat yhdessä taudin ilmaantumiseen. Tämän vuoksi Alzheimerin taudin geneettisten riskitekijöiden tunnistaminen ja niiden biologisen toiminnan selvittäminen molekyyligenetiikan keinoin on tärkeää etsittäessä keinoja sairauden ennaltaehkäisemiseksi sekä uusien, tautia paremmin ennakoivien biomarkkereiden löytämiseksi. 7
Alzheimerin taudin syntymekanismeja on tutkittu paljon viimeisen 20 vuoden aikana. Keskeisenä osana tätä tutkimusta on ollut myös Alzheimerin taudin geneettisten riskitekijöiden tunnistaminen. Nämä tekijät eivät itse suoraan aiheuta Alzheimerin tautia, vaan ne vaikuttavat taudin riskiin. Viimeaikaiset koko perimän kattavat assosiaatiotutkimukset suurissa potilas-kontrolliaineistoissa ovat mahdollistaneet keskeisimpien Alzheimerin taudin riskigeenien löytämisen. Riskitekijöiden geneettinen tunnistaminen ei kuitenkaan yksistään riitä selvittämään niiden roolia taudin synnyssä ja etenemisessä. Lisäksi tarvitaan tutkimuksia, joissa riskigeenien biologisia vaikutusmekanismeja selvitetään solutasolla. Alzheimerin taudin uusien riskigeenien tunnistaminen ja niiden toiminnan biologinen karakterisointi tehostavat tulevaisuudessa oireettomien henkilöiden sairastumisriskin arviointia sekä yksilöllisten lääkehoitojen suunnittelua. Tärkeimmät julkaisut Lambert JC, Grenier-Boley B, Harold D, Zelenika D, Chouraki V, Kamatani Y, Sleegers K, Ikram MA, Hiltunen M et al. Genome-wide haplotype association study identifies the FRMD4A gene as a risk locus for Alzheimer s disease. Mol Psychiatry. 2013 Apr;18(4):461 70. Sarajärvi T, Tuusa JT, Haapasalo A, Lackman JJ, Sormunen R, Helisalmi S, Roehr JT, Parrado AR, Mäkinen P, Bertram L, Soininen H, Tanzi RE, Petäjä-Repo UE, Hiltunen M. Cysteine 27 variant of the delta-opioid receptor affects amyloid precursor protein processing through altered endocytic trafficking. Mol Cell Biol. 2011 Jun;31(11):2326 40. Viswanathan J, Haapasalo A, Böttcher C, Miettinen R, Kurkinen KM, Lu A, Thomas A, Maynard CJ, Romano D, Hyman BT, Berezovska O, Bertram L, Soininen H, Dantuma NP, Tanzi RE, Hiltunen M. Alzheimer s Disease-Associated Ubiquilin-1 Regulates Presenilin-1 Accumulation and Aggresome Formation. Traffic. 2011 Mar;12(3):330 48. Lambert JC, Heath S, Even G, Campion D, Sleegers K, Hiltunen M et al. Genomewide association study identifies variants at CLU and CR1associated with Alzheimer s disease. Nat Genet. 2009 Oct;41(10):1094 9. Bertram L, Hiltunen M, Parkinson M, Ingelsson M, Lange C, Ramasamy K, Mullin K, Menon R, Sampson AJ, Hsiao MY, Elliott KJ, Velicelebi G, Moscarillo T, Hyman BT, Wagner SL, Becker KD, Blacker D, Tanzi RE. Family-based association between Alzheimer s disease and variants in UBQLN1. N Engl J Med. Mar 3;352(9):884 94, 2005 8
Jääskeläinen, Jarmo Eero Sakari Lastentautien professori Syntynyt 27.2.1963, Tervo Tutkinnot Lääketieteen tohtori, Kuopion yliopisto, 2000 Lastenendokrinologian erikoislääkäri, Helsingin yliopisto, 1998 Lastentautien erikoislääkäri, Kuopion yliopisto, 1993 Lääketieteen lisensiaatti, Kuopion yliopisto, 1987 Ylioppilas, Vesannon lukio, 1981 Tärkeimmät virat ja tehtävät Lastentautien professori, Itä-Suomen yliopisto, kliinisen lääketieteen yksikkö, 1.3.2014 alkaen Lastentautien professori (ma.), Itä-Suomen yliopisto, 2011 2014 Lastentautien kliininen opettaja, Itä-Suomen yliopisto, 2006 2010 Tutkija, Suomen Akatemia, 2002 ESPE Research Fellow, Cambridgen yliopisto, 2000 2002 Erikoislääkäri, lastentaudit ja lastenendokrinologia, Kuopion yliopistollinen sairaala, 1998 alkaen Lapsen lisämunuaiskuoren toiminnan häiriöt Lisämunuaiskuoren rakenne ja toiminta muuttuu läpi sikiökauden ja lapsuuden. Sikiökaudella lisämunuaiskuori koostuu suurimmalta osin fetaalisesta kerroksesta, joka tuottaa androgeenien heikkoja esiasteita, joita istukka tarvitsee estrogeenisynteesiä varten. Sikiön lisämunuaiskuoren elintärkeän kortisolin tuotanto on epäkypsää, millä on merkitystä lapsen syntyessä huomattavan ennenaikaisena. Syntymän jälkeen fetaalinen kerros surkastuu ja lisämunuaiskuori koostuu tästä eteenpäin kolmesta kerroksesta: zona glomerulosa tuottaa mineralokortikoideja, zona fasciculata glukokortikoideja ja zona reticularis heikkoja miessukupuolihormoneja. Lisämunuaiskuoren toiminta on synnynnäisesti häiriintynyt perinnöllisissä entsyymivioissa, joista tavallisin on 21-hydroksylaasivaje. Sen vaikeimmassa suolanmenetysmuodossa lapsi ajautuu ilman hoitoa hengen- 9
vaaralliseen suolanmenetystilaan. Tytöllä sairauden vaikea muoto johtaa sikiöaikaiseen virilisoitumiseen. Lievemmissä muodoissa lapsen kasvu on kiihtynyttä miessukupuolihormoniylimäärän vuoksi. Huomattamasti tavallisempi häiriö on ennenaikainen adrenarke. Adrenarke on fysiologinen ilmiö, joka etenee vähitellen zona reticulariksen kypsyessä. Jos tilaan liittyvä miessukupuolihormonien erityksen lisääntyminen johtaa oireisiin tytöllä ennen kahdeksaa ja pojalla ennen yhdeksää ikävuotta, on adrenarke ennenaikainen. Adrenarke näyttää ohjelmoituvan hyvin varhain, ilmeisesti ensimmäisen ikävuoden loppuun mennessä, ja tämä vaikuttaa myös lapsen kasvuun jo ennen adrenarken toteamista. Adrenarken säätelyn tutkiminen on tavattoman haastavaa, koska ilmiötä ei esiinny lainkaan ei-kädellisillä nisäkkäillä. Ennenaikainen adrenarke assosioituu ylipainoon ja siihen ajatellaan liittyvän lisääntynyt riski aikuisiän metaboliseen oireyhtymään ja munasarjojen monirakkulatautiin. Näitä vaikutuksia on tutkittu aiemmin vain valikoiduissa aineistoissa ja väestöissä, eivätkä tulokset näytä olevan sovellettavissa kaikkiin populaatioihin. Tärkeimmät julkaisut Jääskeläinen J, Levo A, Voutilainen R, Partanen R. Population-wide evaluation of disease manifestation in relation to molecular genotype in steroid 21-hydroxylase (CYP21) deficiency: good correlation in a well defined population. J Clin Endocrinol Metab 1997;82:3293 3297. Jääskeläinen J, Deeb A, Schwabe JW, Mongan NP, Martin H and Hughes IA. Human androgen receptor gene ligand binding domain mutations leading to disrupted interaction between the amino- and carboxyl-terminal domains. J Mol Endocrinol. 2006; 36: 361 368. Utriainen P, Voutilainen R, Jääskeläinen J. Girls with Premature Adrenarche Have Accelerated Early Childhood Growth. J Pediatr 2009; 154:882 887. Lappalainen S, Utriainen S, Kuulasmaa T, Voutilainen R, Jääskeläinen J. Androgen receptor gene CAG repeat polymorphism and X-chromosome inactivation in children with premature adrenarche. J Clin Endocrinol Metab 2008; 93: 1304 1309. Utriainen P, Voutilainen R, Jääskeläinen J. Continuum of phenotypes and sympathoadrenal function in premature adrenarche. Eur J Endocrinol 2009; 160:657 665. 10
Kuusisto, Maria Johanna Sisätautiopin professori Syntynyt 27.4.1959, Vaasa Tutkinnot Kardiologian erikoislääkäri, Kuopion yliopisto, 1997 Lääketieteen tohtori, Kuopion yliopisto, 1996 Sisätautien erikoislääkäri, Kuopion yliopisto, 1991 Lääketieteen lisensiaatti, Kuopion yliopisto, 1984 Tärkeimmät virat ja tehtävät Sisätautiopin professori, Itä-Suomen yliopisto, kliinisen lääketieteen yksikkö, 1.2.2014 alkaen Sisätautien, erityisesti kardiologian professori, Tampereen yliopisto, 1/2013 1/2014 Sisätautiopin professori (ma.), Itä-Suomen yliopisto, 8/2010 1/2013 Sisätautien ylilääkäri, Kuopion yliopistollinen sairaala, sisätautien klinikka, 8/2010 1/2013 Kardiologian professori (ma.), Kuopion yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto, 9/2007 7/2010 Kardiologian ylilääkäri, Kuopion yliopistollinen sairaala, sisätautien klinikka, kardiologinen yksikkö ja sydänkeskus 9/2007 7/2010 Kardiologian osastonylilääkäri (ma.), Kuopion yliopistollinen sairaala, sisätautien klinikka, kardiologinen yksikkö, 2004 2007 Sisätautiopin dosentti, Kuopion yliopisto, 1996 Vieraileva tutkija, University of Washington, Seattle, Department of Medicine, Division of Cardiology, 1993 1994 Sepelvaltimotauti ja sydänlihassairaudet tänään ja huomenna Työikäisten sepelvaltimotautikuolleisuuden vähenemisestä huolimatta sepelvaltimotauti on yleisin suomalaisten kuolinsyy ja selittää noin 25 prosenttia kaikista kuolemantapauksista. Sepelvaltimotaudin syntyyn vaikuttavien uusien mekanismien tunnistamisessa voidaan käyttää geeni- ja biomarkkeri- 11
tutkimuksia. Koko genomin tutkimuksissa on löydetty kymmeniä geneettisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat sepelvaltimotautiriskiin joko perinteisten vaaratekijöiden tasoon vaikuttamalla tai vielä tuntemattomilla uusilla mekanismeilla. Tutkimusryhmämme on yli 10 000 kuopiolaista miestä käsittävän METSIM -tutkimuksen puitteissa osallistunut yhteistyötutkimuksiin, joissa on tunnistettu kymmeniä uusia valtimotaudin riskitekijöiden, kuten diabeteksen, ylipainon ja kohonneen verenpaineen, geneettisiä riskivariantteja. METSIMtutkimuksesta on meneillään sepelvaltimotautitapausten seurantatulosten rekisteröinti ja sepelvaltimotaudin riskiin suoraan vaikuttavien geneettisten tekijöiden tutkiminen. Biomarkkerit ovat tavallisesta verinäytteestä helposti mitattavia aineita, jotka ennustavat sairastumisriskiä. METSIM-tutkimuksessa on löydetty useita uusia aiemmin kuvaamattomia diabeteksen kehittymistä ennustavia biomarkkereita, kuten rasva- ja aminohappoja, joiden merkitystä sepelvaltimotaudin riskin suhteen tutkitaan parhaillaan. Olemme tutkineet myös paksuntavan sydänlihassairauden genetiikkaa ja biomarkkereita. Paksuntava sydänlihassairaus on yleisin perinnöllinen sydänsairaus ja yleisin nuorten ja urheilijoiden sydänperäisen äkkikuoleman syy. Olemme löytäneet Suomesta kolme yksittäistä valtamutaatiota, jotka selittävät 23 prosenttia tautitapauksista. Yleisimpään valtamutaatioon olemme havainneet liittyvän metabolomiikkatutkimuksissa aiemmin tuntemattomia aminohappotasojen muutoksia. Taudin taustalla olevia vielä tuntemattomia geenivirheitä selvitämme parhaillaan uudella, 59 kardiomyopatiageeniä kattavalla sekvensointimenetelmällä. Suomalaisista valtamutaatioista on meneillään myös ips-tutkimukset, joissa selvitetään kantasolutekniikoilla ihosoluista indusoitujen sydänlihassolujen rakennetta, toimintaa ja aineenvaihduntaa. Tärkeimmät julkaisut Kuusisto J, Mykkänen L, Pyörälä K, Laakso M. Non-insulin dependent diabetes and its metabolic control predict coronary heart disease in elderly subjects. Diabetes 43:960 967, 1994. IF 7.895. Otto CM, Kuusisto J, Reichenbach DD, Gown AM, O Brien KD. Characterization of early lesion of degenerative valvular aortic stenosis: histologic and immunohistochemical studies. Circulation 90:844 853, 1994. IF 15.202. Jääskeläinen P, Soranta M, Miettinen R, Saarinen L, Pihlajamäki J, Silvennoinen K, Tikanoja T, Laakso M, Kuusisto J. The cardiac β-myosin heavy chain gene is not the predominant gene for hypertrophic cardiomyopathy in the Finnish Population. J Am Coll Cardiol 32:1709 16, 1998. IF 14.086. Wang J, Ruotsalainen S, Moilanen L, Laakso M, Kuusisto J. The metabolic syndrome predicts cardiovascular mortality: a 13-year follow-up study in elderly non-diabetic Finns. Eur Heart J 28(7):857 64, 2007. IF 14.097. Kuusisto J, Kärjä V, Sipola P, Kholova I, Peuhkurinen K Jääskeläinen P, Naukkarinen A, Ylä-Herttuala S, Punnonen K, Laakso M. Low-grade inflammation and the phenotypic expression of myocardial fibrosis in hypertrophic cardiomyopathy. Heart 98(13);1007 1013, 2012. IF 5.045. 12
Mäntyselkä, Pekka Tapani Yleislääketieteen professori Syntynyt 11.2.1964, Kuopio Tutkinnot Lääketieteen tohtori, Kuopion yliopisto, 1999 Yleislääketieteen erikoislääkäri, Kuopion yliopisto, 1997 Lääketieteen lisensiaatti, Kuopion yliopisto, 1990 Ylioppilas, Kuopion klassillinen lukio, 1983 Tärkeimmät virat ja tehtävät Professori, yleislääketiede, Itä-Suomen yliopisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, 1.8.2013 alkaen Professori, yleislääketiede, Turun yliopisto, lääketieteen laitos, 7/2012 7/2013 Professori, yleislääketiede (määräaikainen), Kuopion yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto, 2007 2009 ja 2012. Yleislääketieteen dosentti, Helsingin yliopisto, 2008 Ylilääkäri (vs.), Kuopion yliopistollinen sairaala, yleislääketieteen yksikkö, 2008 2012 Yleislääketiede muutoksessa Yleislääketiede on monipuolisen kliinisen osaamisen, potilas- ja väestökeskeisen työotteen sekä perusterveydenhuollon toimintaympäristön kautta oma erikoisalansa. Yleislääketieteen erikoislääkäri on potilaidensa ja heidän perheidensä pitkäaikainen lääkäri, joka tekee yhteistyötä muun sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa ja auttaa potilaansa kulkua palveluverkostoissa. Hän tuntee väestönsä ja on asiantuntija terveyden edistämisessä sekä toiminnan kehittämisessä. Yleislääketieteen erikoislääkärin keskeinen toimintakenttä on perusterveydenhuollossa. Nykyistäkin vahvemmin sen kehittämisen perustana tulee olla opetus, koulutus ja tutkimus. Perusterveydenhuollossa voidaan tutkia hoitojen, uusien diagnoosimenetelmien ja toimintatapojen hyödyllisyyttä ja vaikuttavuutta valikoitumattomilla potilailla. Tämä voi siten olla translationaalista tutkimusta eli tutkimusta, jossa alkuvaiheen perustutkimuksesta 13
sekä rajatuilla potilasaineistoilla tehdyistä kliinisistä tutkimuksista saatua tietoa sovelletaan ja siirretään jokapäiväiseen kliiniseen käytäntöön ja päätöksentekoon. Laboratoriona tässä on avoterveydenhuollon toimintaympäristö ja väestö. Tässä ympäristössä väestö- ja potilastutkimukset sekä toimintayksiköiden verkostot voivat toimia myös tutkimusaineistojen tuottajina eri tieteenalojen yhteiseen tutkimukseen. Yksittäistä potilasta ja väestöä hyödyttävän vaikuttavan hoidon kehittämisessä ja terveyden edistämisessä tarvitaan tällaista toimintaympäristöä toimivine tietojärjestelmineen. Yleislääketieteen erikoislääkäri näkee erilaisten sairaus- ja muiden taakkojen kasautumisen yksittäisen potilaan ja väestön sairastavuuden selittämisessä usein läheisemmäksi kuin esimerkiksi molekyylilääketieteen. Tieteiden välinen yhteistyö sekä monialainen opetus ja tutkimus ovat yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen perustana. Tärkeimmät julkaisut Mäntyselkä PT, Turunen JHO, Ahonen RS, Kumpusalo EA: Chronic pain and poor self-rated health. JAMA 2003;290:2435 42. Mäntyselkä P, Halonen P, Vehviläinen A, Takala J, Kumpusalo E. Access to and continuity of primary medical care of different providers as perceived by the Finnish population. Scand J Prim Health Care 2007; 25: 27 32. Mäntyselkä P, Korniloff K, Saaristo T, Koponen H, Eriksson J, Puolijoki H, Timonen M, Sundvall J, Kautiainen H, Vanhala M. Association of depressive symptoms with impaired glucose regulation, screen-detected, and previously known type 2 diabetes: findings from the Finnish D2D Survey. Diabetes Care 2011;34:71 6. Vanhala M, Saltevo J, Soininen P, Kautiainen H, Kanhgas AJ, Ala-Korpela M, Mäntyselkä P. Serum omega-6 polyunsaturated fatty acids and the metabolic syndrome: a longitudinal population-based cohort study. Am J Epidemiol 2012; 176:253 60. Savolainen J, Kautiainen H, Miettola J, Niskanen L, Mäntyselkä P. Low quality of life and depressive symptoms are connected with an unhealthy lifestyle. Scand J Public Health 2014 ;42:163 70. 14
Rautio, Jarkko Tapani Farmaseuttisen kemian, erityisesti fysikaaliskemiallisen lääkekehityksen professori Syntynyt 7.8.1971, Kuopio Tutkinnot Farmasian tohtori, Kuopion yliopisto, 2000 Farmasian lisensiaatti, Kuopion yliopisto, 1999 Proviisori, Kuopion yliopisto, 1996 Ylioppilas, Kallaveden lukio, 1990 Tärkeimmät virat ja tehtävät Professori, farmaseuttinen kemia, erityisesti fysikaaliskemiallinen lääkekehitys, Itä-Suomen yliopisto, 1.8.2013 alkaen Professori, farmaseuttinen kemia, erityisesti fysikaaliskemiallinen lääkekehitys, Kuopion yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto, 3/2008 7/2013 Akatemiatutkija, Suomen Akatemia, 2/2009 7/2009 Yliassistentti, Kuopion yliopisto, farmaseuttisen kemian laitos, 2007 Farmaseuttisen kemian dosentti, Kuopion yliopisto, 2006 Vieraileva tutkija, GlaxoSmithKline, RTP, 2005 ja 2011 Tutkijatohtori, Suomen Akatemia, 2002 2006 Post doc -tutkija, Marylandin yliopisto, Baltimore, 2001 Lääkeaineiden fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien merkitys ja niiden parantaminen aihiolääketeknologialla Lääkeaineen kemiallinen rakenne määrää lääkeaineen fysikaalis-kemialliset ominaisuudet, joista keskeisimpiä ovat ionisoituminen, liukoisuus, jakautuminen, molekyylin koko ja vetysidosten muodostuminen. Nämä ominaisuudet vuorostaan määrittävät muun muassa lääkeaineen imeytymisen ja jakautumisen elimistössä, lääkeaineen vuorovaikutukset kohteen kanssa, sairauden hoidossa käytettävän hoitoannoksen, lääkeaineen metabolian sekä lopulta sen poistumisen elimistöstä. Uusia lääkeaineita suunnitellaan kuitenkin usein siten, että lääkeaineen ja lääkevaikutuksen kohteen väliset vuorovaikutukset pyritään maksimoimaan. Kohdelähtöinen ajattelu ei kui- 15
tenkaan aina huomioi lääkeaineen fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia. Lääkeaineiden kehitys saatetaankin joutua lopettamaan jo lääkekehityksen varhaisessa vaiheessa juuri epäsuotuisten fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien vuoksi. Lääkeaineiden kliinistä käytettävyyttä voi heikentää muun muassa niukka vesiliukoisuus, koska ainoastaan liuennut lääkeaine voi kulkeutua biologisten kalvojen läpi. Lääkeaineen liukoisuusominaisuudet vaikuttavat myös lääkemuodon valintaan. Lääkeaineen vesiliukoisuutta ja useita muita fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia voidaan parantaa aihiolääketeknologialla. Aihiolääkkeet ovat inaktiivisia lääkeainemolekyylejä, jotka läpikäyvät elimistössä joko entsymaattisen tai kemiallisen muutoksen vapauttaakseen aktiivisen lääkeaineen, joka voi sen jälkeen aikaansaada halutun farmakologisen vaikutuksen. Nykyään lähes joka kymmenes markkinoille hyväksytyistä lääkeaineista voidaan määritellä aihiolääkkeiksi. Tunnettuja aihiolääkkeitä ovat muun muassa pratsolit, oseltamiviiri ja levodopa. Suomessa aihiolääkkeitä kehitetään systemaattisesti ainoastaan Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksella. Tärkeimmät julkaisut Lauri Peura, Kalle Malmioja, Kristiina Huttunen, Jukka Leppänen, Miia Hämäläinen, Markus M. Forsberg, Jarkko Rautio and Krista Laine: Design, synthesis and brain uptake of LAT1-targeted amino acid prodrugs of dopamine. Pharm Res 30(10): 2523 2537, 2013. Henna H. Härkönen, Lauri Peura, Kalle Malmioja, Jukka Leppänen, Krista Laine, Antti Poso, Maija Lahtela-Kakkonen, Jarkko Rautio: Structure-activity relationship study of compounds binding to large amino acid transporter 1 (LAT1) based on pharmacophore modeling and in situ rat brain perfusion. Eur J Pharm Sci 48(3): 523 531, 2013. Kristiina Huttunen, Anne Mannila, Krista Laine, Eeva Kemppainen, Jukka Leppänen, Jouko Vepsäläinen, Tomi Järvinen, Jarkko Rautio: The first bioreversible prodrug of metformin with improved lipophilicity and enhanced intestinal absorption. J Med Chem 52: 4142 4148, 2009. Mikko Gynther, Krista Laine, Jarmo Ropponen, Jouko Savolainen, Tomi Järvinen, Anne Mannila, Tapio Nevalainen, Jarkko Rautio: Large neutral amino acid transporter enables brain drug delivery via prodrugs. J Med Chem 51(4): 932 936, 2008. Jarkko Rautio, Hanna Kumpulainen, Tycho Heimbach, Reza Oliyai, Dooman Oh, Tomi Järvinen, Jouko Savolainen: Prodrugs design and pharmaceutical applications. Nature Reviews Drug Discovery 7(3): 255 270, 2008. 16
Roine, Risto Paavo Antero Potilasturvallisuuden professori Syntynyt 7.2.1951, Helsinki Tutkinnot Hallinnon pätevyys, 2005 Päihdelääketieteen erityispätevyys, 1994 Lääketieteen ja kirurgian tohtori, Helsingin yliopisto, 1987 Sisätautien erikoislääkäri, Helsingin yliopisto, 1984 Laillistettu lääkäri, Zürichin yliopisto, 1977 Ylioppilas, Töölön yhteiskoulu, Helsinki 1970 Tärkeimmät virat ja tehtävät Potilasturvallisuuden professori, Itä-Suomen yliopisto, sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, 1.1.2014 alkaen Arviointiylilääkäri, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri 2001 2014 Ylilääkäri, Finohta/Stakes, 1996 2001 Hallinnollinen apulaisylilääkäri, Helsingin yliopistollinen keskussairaala, 1994 1996 Dosentti, Helsingin yliopisto, 1992 Visiting Associate, Bronx Veterans Administration Medical Center and Mount Sinai School of Medicine, 1989 1990 Hoidon vaikuttavuus on potilasturvallisuuden kulmakivi Terveydenhuollossa on parin viimeisen vuosikymmenen aikana herätty huomaamaan, että lähes kaikkiin hoitomuotoihin liittyy potilaalle koituvien haittojen riski. Kansainvälisten tutkimustulosten perusteella Suomessa on arvioitu, että jopa 700 1 700 potilasta kuolee vuosittain hoidon haittojen seurauksena. Ainakin puolet noista haittatapahtumista voitaisiin todennäköisesti ehkäistä. Potilasturvallisuuteen on viime vuosina Suomessa panostettu muun muassa lainsäädännöllisin toimin, ja terveydenhuollon toimijoita on velvoitettu edistämään potilasturvallisuutta aikaisempaa järjestelmällisemmin. Asian 17
edistämiseksi on käynnistetty myös kansallinen potilasturvallisuusohjelma, joka kiinnittää erityistä huomiota muun muassa syyllistämättömän potilasturvallisuuskulttuurin edistämiseen, johdon sitouttamiseen potilasturvallisuusasioihin, infektiohaittojen ehkäisyyn ja lääkitysvirheiden torjuntaan. Hieman vähemmälle huomiolle on ehkä jäänyt potilasturvallisuustyön tärkein perusta se, että terveydenhuollossa tehdään vain vaikuttavaksi todettuja, potilaalle todellista terveyshyötyä tuottavia asioita. Laajaa julkisuutta saaneet, tuoreisiin tutkimustuloksiin perustuvat väitteet siitä, että Suomessa tehdään muun muassa paljon turhia polven tähystystoimenpiteitä tai olkapääleikkauksia, viittaavat siihen, että tietoa eri hoitomuotojen arkivaikuttavuudesta siis niiden kyvystä tuottaa potilaille hyötyä terveydenhuollon jokapäiväisessä toiminnassa ei aina ole riittävästi. Tällaisen tiedon tuottaminen ja hoidon vaikuttavuuden rutiininomainen seuranta tulisikin nostaa yhdeksi terveydenhuolto- ja potilasturvallisuustutkimuksen prioriteettialueista. Vain siten taataan, että potilaat saavat ainoastaan sellaisia hoitoja, joista he hyötyvät, eikä heitä turhaan altisteta hyödyttömän hoidon mahdollisille haitoille. Tärkeimmät julkaisut Räsänen P., Krootila K., Sintonen H., Leivo T., Koivisto A-M., Ryynänen O-P., Blom M., Roine RP., Cost-utility of routine cataract surgery. Health and Quality of Life Outcomes 2006, 4:74, (http://www.hqlo.com/content/4/1/74). Räsänen P., Paavolainen P., Sintonen H., Koivisto A-M., Blom M., Ryynänen O-P., Roine RP., Cost per quality-adjusted life years gained by routine hip and knee replacement surgery. Acta Orthopaedica 2007;78:108 115. Taipale K., Leminen A., Räsänen P., Heikkilä A., Tapper A-M., Sintonen H., Roine RP., and The HUS QoL Study Group, Costs and health-related quality of life effects of hysterectomy in patients with benign uterine disorders. Acta Obstet Gynecol Scand. 2009;88:1402 10. Vainiola T., Roine RP., Pettilä V., Kantola T., Räsänen P., Sintonen H., Impact of healthrelated quality-of-life instrument and QALY calculation method on the number of QALYs gained in the emergency care setting. Value in Health 2011;14:1130 4. Färkkilä N., Sintonen H., Saarto T., Järvinen H, Hänninen J., Taari K., Roine R., Healthrelated quality of life in colorectal cancer. Colorectal Dis 2013;15:e215 22. 18
Soini, Matti Jouko Ylermi Patologian professori Syntynyt 21.9.1955, Helsinki Tutkinnot Lääketieteen ja kirurgian tohtori, Oulun yliopisto ja Helsingin yliopisto, 1990 Patologian erikoislääkäri, Oulun yliopisto, 1989 Lääketieteen lisensiaatti, Helsingin yliopisto, 1981 Tärkeimmät virat ja tehtävät Patologian professori, Itä-Suomen yliopisto, kliinisen lääketieteen yksikkö, 1.11.2013 alkaen Patologian professori, Kuopion yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto, 4/2007 10/2013 Patologian ylilääkäri, Kuopion yliopistollinen sairaala ja Oulun yliopistollinen sairaala, 1995 alkaen Patologian professori (ma.), Oulun yliopisto, 2007 ja 2002 2003 Patologian yliassistentti, Oulun yliopisto, 1995 2004 Patologian dosentti 1995, Oulun yliopisto Visiting Scientist, Laboratory of Human Carcinogenesis, NIH, Bethesda, USA 1993-1995 Pehmytkudossarkoomien molekyylibiologia Pehmytkudossarkoomat ovat pahanlaatuisia kasvaimia, jotka saavat alkunsa kehon sidekudos-, rasva-, lihas-, endoteeli- tai hermojen tukikudossolukosta. Nykykäsityksen mukaan mesenkymaaliseen kantasoluun liittyvä toimintahäiriö johtaa näiden kasvainten kehittymiseen. Viimeisen kahden-kolmenkymmenen vuoden aikana ymmärrys pehmytkudossarkoomien biologisesta luonteesta on kehittynyt huimasti. Vaikka morfologinen diagnostiikka ja siihen liittyvä immunohistokemia ovat edelleen sarkoomien diagnostiikan kulmakiviä patologiassa, mukaan ovat tulleet uudet molekyylibiologiset aspektit, jotka paitsi auttavat diagnostiikassa, vaikuttavat myös kasvainten hoitoon. 19
Syöpä ylipäänsä on geneettinen sairaus, ja niin ovat myös pehmytkudossarkoomat. Noin kolmasosassa pehmytkudossarkoomia esiintyy translokaatioita, jotka ovat spesifisiä juuri tietylle kasvaintyypille, kun taas muissa pehmykudossarkoomissa geneettiset häiriöt ovat satunnaisia. Translokaatiossa kahden geenin perimäaines siirtyy lähelle toisiaan synnyttäen fuusiogeenin, joka antaa solulle kasvuedun näin muuntaen sen kasvainsoluksi. Viime vuosina on myös alettu ymmärtämään epigeneettisten muutosten merkitystä sarkoomien kehityksessä. Epigeneettiset mekanismit eivät muuta DNA:n emäsjärjestystä niin kuin mutaatiot, vaan muuttavat geenien luentaa joko lisäämällä tai vaimentamalla sitä. Näitä mekanismeja ovat kromatiiniainekseen liittyvät histonimodifikaatiot, mikrorna:t ja DNA:n metylaatio. Sarkoomissa onkin todettu geenien promoottorialueilla poikkeavaa metylaatiota verrattuna normaaliin kudokseen, samoin muutoksia on todettu DNA-kaksoiskierrettä ympäröivien histoniproteiinien kemiallisissa rakenteissa. Solujen kehitykseen ja erilaistumiseen vaikuttavat myös mikrornamolekyylit, jotka estävät lähetti-rna:n luentaa. Sarkoomissa mikrornamolekyylien on voitu todeta vaikuttavan solujen erilaistumiseen liittyvien geenien toimintaan. Kaikki nämä mekanismit ilmentävät syöpäsolukon monimutkaista rakennetta, mutta samalla antavat toivoa erityyppisten täsmälääkkeiden kehittämiseen. Tärkeimmät julkaisut Hartikainen JM, Tengström M, Kosma VM, Kinnula VL, Mannermaa A, Soini Y. Genetic polymorphisms and protein expression of NRF2 and Sulfiredoxin predict survival outcomes in breast cancer. Cancer Res. 2012;72:5537 46 Merikallio H, Turpeenniemi-Hujanen T, Pääkkö P, Mäkitaro R, Riitta K, Salo S, Salo T, Harju T, Soini Y. Snail promotes an invasive phenotype in lung carcinoma. Respir Res. 2012;13:104 Merikallio H, Kaarteenaho R, Pääkkö P, Lehtonen S, Hirvikoski P, Mäkitaro R, Harju T, Soini Y. Impact of smoking on the expression of claudins in lung carcinoma. Eur J Cancer. 2011;47:620 30 Erkko H, Xia B, Nikkilä J, Schleutker J, Syrjäkoski K, Mannermaa A, Kallioniemi A, Pylkäs K, Karppinen SM, Rapakko K, Miron A, Sheng Q, Li G, Mattila H, Bell DW, Haber DA, Grip M, Reiman M, Jukkola-Vuorinen A, Mustonen A, Kere J, Aaltonen LA, Kosma VM, Kataja V, Soini Y, Drapkin RI, Livingston DM, Winqvist R. A recurrent mutation in PALB2 in Finnish cancer families. Nature. 2007;446:316 9 Kinnula VL, Lehtonen S, Sormunen R, Kaarteenaho-Wiik R, Kang SW, Rhee SG, Soini Y. Overexpression of peroxiredoxins I, II, III, V, and VI in malignant mesothelioma. J Pathol. 2002;196:316 23. 20
Tuomainen, Tomi-Pekka Kansanterveystieteen, erityisesti epidemiologian professori Syntynyt 30.4.1966, Kajaani Tutkinnot Lääketieteen tohtori, Kuopion yliopisto, 2006 Lääketieteen lisensiaatti, Kuopion yliopisto, 1996 Ylioppilas, Vuohengin lukio, Kajaani, 1985 Tärkeimmät virat ja tehtävät Kansanterveystieteen, erityisesti epidemiologian professori, Itä-Suomen yliopisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, 1.12.2013 alkaen Kansanterveystieteen, erityisesti epidemiologian professori (määräaikainen), Itä-Suomen yliopisto, 2010 2013 Kansanterveystieteen, erityisesti epidemiologian professori (määräaikainen), Kuopion yliopisto, 2007 2009 Tieteellinen johtaja, Kuopion yliopisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen laitos, kansanterveyden tutkimusyksikkö, 2007 2010 Kansanterveystieteen, erityisesti epidemiologian dosentti, Kuopion yliopisto, 2007 Epidemiologinen tutkimustieto iloa ja ongelmia Terveystieteellisen tutkimustiedon tuottaminen ja tarve lisääntyvät. Terveysuutisia julkaistaan päivittäin enenevässä määrin ja niitä luetaan ahkerasti. Tiedon laatuun ei kuitenkaan kiinnitetä riittävästi huomiota eikä tiedon luotettavuuden arviointia kenties hallita riittävästi. Epidemiologia on tieteenala, joka tutkii ja kehittää terveystieteellisen tutkimuksen metodeja ja soveltaa niitä käytännössä. Sen tehtävänä onkin osaltaan koettaa ylläpitää terveystieteellisen tutkimuksen laatua ja laadunarvioinnin osaamista. Yliopistoissa koulutettavat terveysammattilaiset saavat perehdytyksen epidemiologian perusteisiin ja terveystieteellisen tutkimuksen tekoon, oppia voisi toki olla tarjolla enemmänkin. Laajemmassa mielessä 21
haitaksi ei olisi, vaikka perehdytystä saisivat myös terveysuutisoijat ja kenties terveysuutisten kuluttajatkin. Tutkimuksen saralla käytännön epidemiologinen tutkimustyö tuottaa merkittävän määrän terveystieteellistä tietoa, joka auttaa ennen kaikkea sairauksien selittämisessä ja niiden ennaltaehkäisyssä. Itä-Suomen yliopistolla on kansainvälisesti tunnustettu vahva maine epidemiologisen tutkimuksen osaajana, erityisesti kroonisten kansantautien väestöpohjaisissa tutkimuksissa. Tutkimuksessa on kuitenkin myös monia menetelmällisiä haasteita. Eräs tärkeimmistä on hyvin perustavanlaatuinen: tutkimuksen kohteena ovat ihmisryhmät, mutta soveltamiskohteena yksilöt. Soveltuuko keskimääräinen ryhmätieto yksilöä koskeviin ennaltaehkäisyn tai hoidon päätöksiin? Toinen merkittävä haaste liittyy havainnoivan tutkimuksen tyypilliseen vertailevaan luonteeseen. Ihannetapauksessa vertailtavien ryhmien välillä ei ole muita eroja kuin tarkastelun kohteena oleva. Käytännössä eroja aina on. Sekä epidemiologian opetuksen että epidemiologisen tutkimuksen parissa tehtävää mielekästä ja tärkeää työtä tulee riittämään. Tärkeimmät julkaisut Virtanen J.K., Nurmi T., Voutilainen S., Mursu J., Tuomainen T.-P., Association of serum 25-hydroxyvitamin D with the risk of death in a general older population in Finland. European Journal of Nutrition. 2011; 50:305 312. Aregbesola A., Voutilainen S., Virtanen J.K., Mursu J., Tuomainen T.-P. Body iron stores and the risk of type 2 diabetes in middle-aged men. European Journal of Endocrinology. 2013; 169:247 253. Carlberg C., Seuter S., de Mello V.D., Schwab U., Voutilainen S., Pulkki K., Nurmi T., Virtanen J., Tuomainen T.-P., Uusitupa M. Primary vitamin D target genes allow a categorization of possible benefits of vitamin D 3 supplementation. PLoS One. 2013; 8:e71042. Voutilainen S., Nurmi A., Virtanen J., Mursu J., Tuomainen T.-P. Voi ja sydäninfarktiriski. Suomen Lääkärilehti. 2013; 68:2351 2357. Virtanen J.K., Mursu J., Voutilainen S., Uusitupa M., Tuomainen T.-P. Serum omega-3 polyunsaturated fatty acids and risk of incident type 2 diabetes in men: the Kuopio Ischemic Heart Disease Risk Factor study. Diabetes Care. 2014; 37:189 196. 22