MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ Muistio Liite 1 Lainsäädäntöneuvos 4.12.2017 Pirjo Tomperi EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASETUKSEKSI VALTIONAVUSTUKSESTA ELÄI- MEN OMISTAJALLE NAUTOJEN, LAMPAIDEN, VUOHIEN, SIKOJEN JA SIIPIKAR- JAN RAATO-JEN KERÄILYSTÄ JA HÄVITTÄMISESTÄ AIHEUTUVIIN KUSTANNUK- SIIN Taustaa Nykytilanne Muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveys-säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1069/2009 (jäljempänä sivutuoteasetus) vahvistettiin säännökset eläimistä saataville sivutuotteille ihmisten ja eläinten terveyden turvaamiseksi. Asetuksen keskeisenä tarkoituksena on tilalla itsestään kuolleiden tai lopetettujen tuotantoeläinten ja kaiken hävitettäväksi määrätyn aineksen poistaminen ravintoketjusta sekä eläintautien leviämisen estäminen. Itsestään kuolleella tai lopetetulla eläimellä tarkoitetaan tässä kuolleita eläimiä, joita ei ole teurastettu käytettäväksi ihmisravintona. Kyseisiä kuolleita eläimiä ei saa haudata maahan, vaan ne on kerättävä ja hävitettävä käsittelemällä polttolaitoksessa tai käsittelylaitoksessa. Poikkeuksena tästä ovat sivutuoteasetuksen 3 artiklan 23 kohdassa tarkoitetut syrjäiset alueet, jotka sijaitsevat kaukana käsittelylaitoksista ja joissa eläintiheys on alhainen. Laissa eläimistä saatavista sivutuotteista (517/2015) säädetään asetuksen täytäntöönpanosta. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella (783/2015) eläimistä saatavista sivutuotteista säädetään syrjäisistä alueista, joilla kuolleiden eläinten hautaaminen on sivutuoteasetuksen vaatimuksista poiketen sallittua. Poikkeus perustuu sivutuoteasetuksen 19 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohtaan. a Elintarviketurvallisuusvirasto on tehnyt Honkajoki Oy:n kanssa sopimuksen raatojen keräilyn ja hävittämisen järjestämisestä muilla kuin syrjäisillä alueilla vuodesta 2006 lähtien. Valtionavustuksesta nautojen, lampaiden, vuohien, sikojen ja siipikarjan raatojen keräilyyn ja hävittämiseen säädetään valtionavustuslain 8 :n nojalla annetulla valtioneuvoston asetuksella (96/2010). Asetusta sovelletaan valtion talousarvion momentilla 30.20.62 (Eräät valtionavut) tiloilla itsestään kuolleiden ja lopetettujen nautojen, lampaiden, vuohien, sikojen ja siipikarjan raatojen keräilystä ja hävittämisestä eläimen omistajalle aiheutuviin kustannuksiin myönnettävään valtionavustukseen. Vuoden 2017 valtion talousarvion mukaan valtiontukea on budjetoitu tuotantoeläinten raatojen keräilyyn ja hävittämiseen 5,13 miljoonaa euroa. Valtiontuki eläimen omistajalle kuolleiden eläinten keräämiseen ja hävittämiseen on ryhmäpoikkeusasetuksen (EU) N:o 702/2014 artiklan 27 artiklan mukainen. Käytännössä keskeistä raatojen hävittämisessä on niiden keräily maatiloilta. Keräily muodostaa myös merkittävän osan hävittämiskustannuksista. Ryhmäpoikkeusasetuksen artiklan 27 kohdan 3 toisen alakohdan mukaan tuen hallinnoinnin helpottamiseksi tuki voidaan maksaa toimijoille, jotka tarjoavat kuolleiden eläinten keräämiseen ja hävittämiseen liittyviä palveluja.
2 Ehdotettu muutos Valtiontukea käytetään eläinten omistajalle aiheutuvien kustannusten osittaiseksi korvaamiseksi ja sen varmistamiseksi, että itsestään kuolleet eläimet kerätään ja hävitetään sivutuoteasetuksen vaatimusten mukaisesti. Korostettakoon, että tuessa ei ole kysymys kuolleiden eläinten käsittelylaitokselle maksettavasta kuljetustuesta. Tämän hetkisen Elintarviketurvallisuusviraston ja Honkajoki Oy:n välisen sopimuksen mukaan eläimen omistaja maksaa nautojen raatojen keräilystä ja hävittämisestä 110,34 euroa kuollutta eläintä kohden yli kuuden kuukauden ikäisten nautojen osalta. Alle kuuden kuukauden ikäisten vasikoiden keräily ja hävitys maksaa tuottajalle 69,23 euroa. Mikäli vasikoita toimitetaan kerralla enemmän, on hinta tuottajalle edullisempi. Pikkuvasikka yli kolmen kuukauden ikäisen naudan kanssa kerätään ja hävitetään veloituksetta. Kuolleiden nautojen keräilyn osalta valtion tuki on hieman alle puolet kustannuksista. Vuohien ja lampaiden osalta keräilyn ja hävityksen kokonaishinta on 119, 07 euroa, josta tuottajan osuus on 37,07 euroa kuollutta eläintä kohden. Mikäli samalta tilalta haetaan samalla noutokerralla useampia kuolleita eläimiä, on hinta edullisempi. Sikojen ja siipikarjan osalta raatokeräilyn kustannukset noutokertaa (150 kg - 499 kg) kohden ovat 135,93 euroa, josta tuottaja maksaa 73,93 euroa. Tilalta kerralla noudettavien raatojen vähimmäismäärä on 150 kiloa. Alle 150 kilon noudoille ei makseta valtion tukea. Kustannukset yli 400 kilon ylittävältä kultakin täydeltä sadalta kilolta ovat 25,01 euroa, josta tuottaja maksaa 14,01. Kaikki edellä mainitut hinnat ovat ilman arvonlisäveroa. Ehdotuksen mukaan oleellisin muutos nykytilanteeseen olisi, että avustusta raatokeräily-toimintaan haettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastolta. Avustusta hallinnoivia raatokeräilytoimijoita voisi olla useita. Voimassa olevan asetuksen mukaan raatokeräilyä ja käsittelyä on voinut hoitaa Elintarviketurvallisuusviraston kanssa sopimuksen tehnyt sivutuotteiden käsittelylaitos. Pykäläkohtaiset perustelut 1 Soveltamisala Pykälässä säädettäisiin asetuksen soveltamisalasta. 2 Valtionavustuksen käyttötarkoitus ja saaja Komission maa- ja metsätalousalan ryhmäpoikkeusasetuksessa (EU) N:o 702/2014 (jäljempänä ryhmäpoikkeusasetus) säädetään mahdollisuudesta maksaa kansallista valtiontukea maatalousalalla. Ehdotetun asetuksen mukainen maatiloilla kuolleiden eläinten keräilystä ja hävityksestä maksettava tuki olisi ryhmäpoikkeusasetuksen 27 artiklan mukainen. Ryhmäpoikkeusasetuksen artiklan 27 kohdan 3 toisen alakohdan mukaan tuen hallinnoinnin helpottamiseksi tuki voidaan maksaa toimijoille, jotka tarjoavat kuolleiden eläinten keräämiseen ja hävittämiseen liittyviä palveluja. Myös valtionavustuslain 7 :n 2 momentin mukaan valtionavustus voidaan myöntää käytettäväksi käyttötarkoitusta toteuttavan muun kuin saajan toiminnan, eli tässä tapauk-
3 3 Valtionapuviranomainen sessa eläimen omistajan, avustamiseen. Avustuksen saaja olisi avustusta hakenut raatekeräilytoimija, joka käyttää avustuksen eläimen omistajan hyväksi. Avustus olisi tarkoitettu korvaamaan osan kuolleiden eläimen keräilystä ja hävittämisestä aiheutuvista kustannuksista eläimen omistajalla ns. keräilyalueella. Keräilyalueeseen kuuluisivat kaikki muut alueet paitsi eläimistä saatavista sivutuotteista annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (783/2015) liitteen 4 mukaiset syrjäiset alueet, joilla maahan hautaaminen on sallittua. Ehdotetun asetuksen mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto olisi valtionapuviranomainen. 4 Valtionavustuksen myöntämisen erityiset edellytykset Valtionavustuksen saannin edellytys olisi, että on eläimet olisivat tunnistettuja ja merkittyjä eläintunnistusjärjestelmälain (238/2010) edellyttämällä tavalla. Lain mukaan eläintenpitäjä on eläimen omistaja tai haltija. Eläintunnistusjärjestelmälaki edellyttää myös, että eläintenpitäjä ja käsittelylaitos ovat tehneet lain vaatimat ilmoitukset rekisteriin ajallaan. Naudat, lampaat ja vuohet tulisivat olla merkittynä Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymällä tunnistimella ja ilmoitettuna eläinrekisteriin. Sikaeläimillä ja siipikarjalla ei ole vastaavia yksilöllisiä tunnistimia, joten niiden osalta raatokeräilijä yksilöisi eläintenpitäjän (tilatunnus tai asiakastunnus) ja kerätyn eläinlajikohtaisen aineksen kilomäärän. Eläimen omistajan olisi tehtävä noutoilmoitus kuolleesta eläimestä raatokeräilytoimijalle viipymättä, jotta raatojen keräily voitaisiin järjestää tehokkaasti. Avustusta hallinnoivalta saajalta edellytettäisiin kirjanpitoa sen keräämistä kuolleista eläimistä. Kirjanpitovaatimuksesta säädetään sivutuoteasetuksen 22 artiklassa. Edellytyksenä avustuksen saannille olisi lisäksi, että hakija sitoutuisi keräämään keräily-alueella kaikkien tuen piiriin kuuluvien eläinlajien raadot riippumatta raadon laadusta ja maatilan sijainnista keräilyalueella. Lisäksi edellytettäisiin, että hakijalla olisi valmius ja riittävästi kapasiteettia raatojen keräilyyn ja käsittelyyn eläintautilaissa tarkoitetun vastustettavan tai vakavan eläintaudin levitessä maassa. TSE-testaus on pakollista hävittämislaitoksessa yli 48 kuukauden ikäisten nautojen ja yli 18 kuukauden ikäisten lampaiden ja vuohien kohdalla (maa- ja metsätalousministeriön asetus 20/2013 nautaeläinten BSE-taudin vastustamisesta ja maa- ja metsätalousministeriön asetus 736/2016 lampaiden ja vuohien TSE-taudin vastustamisesta). Ryhmäpoikkeusasetuksen 27 artiklassa on otettu huomioon pakollinen TSE testaus tuen myöntämisessä. Valtiontuen tarkoituksena olisi edistää kuolleiden eläinten hävittämistä sivutuoteasetuksen vaatimusten mukaisesti eikä toimia yritystukena sivutuotelaitoksille tai kuljetusyrityksille. Ryhmäpoikkeusasetuksen artiklan 27 kohdan 3 toisen alakohdan mukaan tuen hallinnoinnin helpottamiseksi tuki voidaan maksaa toimijoille, jotka tarjoavat kuolleiden eläinten keräämiseen ja hävittämiseen liittyviä palveluja.
4 5 Avustuksen hakeminen 6 Avustuksen määrä Valtionavustuslain 37 :n nojalla valtionapuviranomainen (Elintarviketurvallisuusvirasto) voisi antaa tarkempia ohjeita teknisluonteisista yksityiskohdista, jotka koskevat valtionavustuksen hakemista, valtionavustuksen hakijan selvittämisvelvollisuutta, valtionavustuksen saajan kirjanpitovelvollisuutta, valtionavustuksen maksamista sekä valtionavustuksen käyttöä ja valvonnan toteuttamista. Jos eläimet olisi jouduttu lopettamaan eläinsuojelusyistä, ei valtionavustusta maksettaisi raatojen keräilystä eikä hävityksestä. Valtionavustusta ei myöskään maksettaisi, jos valvontaviranomainen olisi joutunut antamaan sivutuotelain 63 :n mukaisen määräyksen kuolleen eläimen hävityksestä. Toisin sanoen eläimen omistaja olisi laiminlyönyt velvollisuutensa järjestää kuolleen eläimen nouto ja ryhtyisi tarvittaviin toimenpiteisiin vasta määräyksen saatuaan. Avustushakemuksessa hakijan olisi esitettävä Elintarviketurvallisuusvirastolle pykälässä esitetyt tiedot, jotta Elintarviketurvallisuusvirasto voisi arvioida hakijan edellytykset täyttää sille asetetut vaatimukset. Avustusta tulisi hakea vuosittain. Hakemuksessa tulisi esittää tiedot, siltä osin kuin ne olisivat muuttuneet. Elintarviketurvallisuusvirasto päättäisi vuosittain eläimen omistajalle maksettavan eläinlajikohtaisen avustuksen määrän tarkoitukseen varatun määrärahan puitteissa. Viime vuosina raatokeräilyyn budjetoitu määräraha on riittänyt kattamaan noin puolet keräilyn kustannuksista. 7 Avustuksen maksaminen Valtionavustuksen saaja olisi raatokeräilypalveluja tarjoava toimija, joka hallinnoisi avustusta. Raatokeräilypalveluja tarjoava toimija laskuttaisi eläimen omistajalta kustannukset, jotka olisi alennettu valtionavustuksen suuruudella. Elintarviketurvallisuusvirasto maksaisi valtionavustuksen osuuden raatokeräilytoimijalle saatuaan toimijalta raportin kerätyistä eläimistä. Valtionavustuslain 7 :n 2 momentissa edellytetään, että valtionavustuksen saajan on tehtävä selvitys valtionavustuksen käytöstä silloin kun avustusta käytetään muun kuin sen saajan toiminnan avustamiseen. Valtionavustuksen palauttamisesta ja takaisinperinnästä säädetään valtionavustuslaissa. Hallintoasiassa asianosainen on hallintolain 11 :n mukaan se, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee. Jos eläimen omistaja katsoo, että hän ei olisi saanut hänelle kuuluvaa etuutta, hän voisi toimittaa viranomaiselle hakemuksen tai ilmoituksen itseään koskevan asian vireille panemiseksi. Asianosaisaseman kannalta asian vireille tulon tavalla ei olisi sinällään merkitystä. Taloudellista etuutta viranomaiselta hakeva olisi hallintolaissa tarkoitettu asianosainen. Asia voisi tulla vireille myös viranomaisen aloitteesta, jolloin menettelyssä ei ole hakijaa.
5 7 Voimaantulo Lausuntoyhteenveto Tämä asetus tulisi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2018. Tällä asetuksella kumottaisiin valtionavustuksesta eläimen omistajalle nautojen, lampaiden, vuohien, sikojen ja siipikarjan raatojen keräilystä ja hävittämisestä aiheutuviin kustannuksiin annettu valtioneuvoston asetus (96/2010). Tätä asetusta sovellettaisiin ensimmäisen kerran haettaessa avustusta vuodelle 2019. Kumotun asetuksen nojalla tehtyyn sopimukseen sovellettaisiin kumottua asetusta vielä vuonna 2018. Lausunnot pyydettiin seuraavilta tahoilta: Honkajoki OY Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund rf Elintarviketurvallisuusvirasto Kilpailu- ja kuluttajavirasto Valtiovarainministeriö Suomen Lammasyhdistys Suomen Vuohiyhdistys Lausunto saatiin Honkajoki Oy:ltä, MTK:lta, Elintarviketurvallisuusvirastolta, Kilpailu- ja kuluttajavirastolta ja valtiovarainministeriöltä. Lausunnossaan Honkajoki Oy:llä ei ole huomautettavaa menettelyyn, jonka mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto hyväksyy hakemuksesta raatokeräilytoimijan. Honkajoki Oy:n näkemyksen mukaan nykyinen menettely raatojen keräilyn tasahinnoittelu aiheuttaa jossain määrin ongelmia. MTK pitää lausunnossaan mahdollista kilpailun lisääntymistä raatokeräilyssä hyvänä. MTK pitää uhkana, että Elintarviketurvallisuusvirasto voi asettaa kohtuuttomia ehtoja raatokeräilytoimijalle. Elintarviketurvallisuusvirasto esittää lausunnossaan lähinnä teknisiä kommentteja. Kilpailu- ja kuluttajavirasto pitää ehdotettua muutosta myönteisenä ja hallituksen maatalouspoliittisten tavoitteiden mukaisena. Valtiovarainministeriöllä ei ollut huomautettavaa asetusluonnokseen.