Sylvöjärven verkkokoekalastus 2017 20.12.2017 Matti Kotakorpi
2 (13) Sisällys Johdanto... 3 Verkkokoekalastukset... 3 Aineisto ja menetelmät... 3 Ekologisen tilan luokittelu... 4 Tulokset... 4 Sylvöjärven kokonaisyksikkösaalis ja kalaston rakenne... 4 Sylvöjärven lajikohtaiset saaliit... 5 Sylvöjärven ekologinen tila... 7 Tulosten tarkastelu... 8 Istutukset... 9 Kuhan ikä- ja kasvu... 10 Viitteet... 12
3 (13) Johdanto on asettanut strategiseksi tavoitteeksi ympäristön tilasta huolehtimisen, ja tavoitteen yhtenä seurantamittarina on vesistöjen tila. Vuoden 2013 pintavesien ekologisen luokittelun mukaan Sylvöjärvi on tyydyttävässä ekologisessa tilassa, mutta luokittelu on tehty vedenlaadun ja niukan kasviplanktonaineiston perusteella. Lahden ympäristöpalvelut (LYP) koekalasti Sylvöjärven kesällä 2017. Verkkokoekalastuksen tarkoituksena oli selvittää järven kalayhteisön rakenne, sekä kalalajien väliset runsaussuhteet. Koekalastuksen tuloksia on tarkoitus käyttää EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) mukaisen ekologisen tilan arvioinnissa. Uuden vesienhoidon käytännön mukaisesti vesistöjen tilaa arvioidaan veden laadun lisäksi myös biologisten tekijöiden (kasviplankton, vesikasvit, pohjaeläimet ja kalat) perusteella. VPD:n tavoitteena on pintavesien hyvä ekologinen tila. Sylvöjärvi on pintavesityyppiä Mh (matalat humusjärvet). Verkkokoekalastukset Aineisto ja menetelmät Lahden ympäristöpalveluiden työntekijät koekalastivat Sylvöjärven (218 ha) 17.-21.7.2017. Pyydyksenä käytettiin NORDIC-yleiskatsausverkkoa 1,5 x 30 m, joka koostuu 12 eri solmuvälistä kunkin hapaan pituuden ollessa 2,5 m (kuva 1). Koekalastukset perustuivat ositettuun satunnaisotantaan, jossa verkkomäärät ovat suhteessa syvyysvyöhykkeiden pinta-aloihin (Kurkilahti & Rask 1999). Tätä varten järvi jaettiin kahteen eri syvyysvyöhykkeeseen (0-3 m ja 3-10 m). Pyyntipaikkojen satunnaistamista varten järvi jaettiin ruutuihin ja pyyntipaikat arvottiin etukäteen (Liite 1.). Myös verkkojen suunta rantaviivaan nähden satunnaistettiin. Syvyysvyöhykkeellä 0-3 m käytettiin ainoastaan pohjaverkkoja. Syvyysvyöhykkeellä 3-10 m kalastettiin pohjaverkkojen lisäksi myös pintaverkoilla (1 m tapsit). Verkot laskettiin pyyntiin illalla ja nostettiin aamulla, jolloin pyyntiaikaa kertyi 13-14 tuntia. Pyyntikertoja oli neljä ja verkkovuorokausia kertyi yhteensä 26, joten pyynnissä oli 6-7 verkkoa/yö. Jakamalla kalastus useammalle eri päivälle voitiin vähentää ympäristötekijöistä kuten säästä johtuvaa vaihtelua saaliissa. Jokaisen verkon saaliista laskettiin eri kalalajien yksilömäärät ja punnittiin yhteispainot gramman tarkkuudella solmuvälikohtaisesti. Lajikohtaisten kokonaissaaliiden perusteella laskettiin yksikkösaaliit (kpl/verkko ja g/verkko). Myös kalojen pituus mitattiin yhden cm tarkkuudella lajikohtaisten kokojakaumien laskemista varten. Lisäksi laskettiin erikseen petoahventen ( 15 cm) yksilömäärä ja yhteispaino petokalojen osuuden selvittämistä varten. Kuva 1. NORDIC-yleiskatsausverkon rakenne ja solmuvälit.
4 (13) Ekologisen tilan luokittelu Osana vesienhoidon käytäntöä Sylvöjärven ekologista tilaa arvioitiin kalayhteisön rakenteen perusteella. Ekologisen tilan arvioinnissa käytetään muuttujina yksikkösaaliin painoa (g/verkko), kalojen lukumäärää (kpl/verkko), rehevöitymisestä hyötyvien särkikalojen osuutta saaliin painosta ja rehevöitymisestä kärsivien indikaattorilajien esiintymistä (Tammi ym. 2006). Ekologinen laatusuhde (ELS) saadaan kunkin muuttujan havaitun arvon ja kyseisen järvityypin vertailuarvon suhteesta. Muuttujien ekologisen laatusuhteen arvoista lasketaan keskiarvo, joka kuvaa kalaston perusteella arvioitua järven ekologista tilaa. Ekologinen tila luokitellaan viisiportaisella asteikolla: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Luokittelussa käytettävät vertailuarvot ja luokkarajat on päivitetty vuonna 2012, minkä vuoksi kalastoperusteinen luokittelu on hieman tiukentunut (Aroviita ym. 2012). Tulokset Sylvöjärven kokonaisyksikkösaalis ja kalaston rakenne Sylvöjärven kokonaisyksikkösaaliit olivat kesän 2016 koekalastuksissa 2856 g/verkko ja 150 kpl/verkko (kuva 2, taulukko 1). Koekalastussaalis koostui yhdeksästä eri kalalajista: ahven, hauki, kiiski, kuha, lahna, pasuri, salakka, suutari ja särki. Koekalastusten perusteella runsaimmat lajit painosaaliin ja yksilömäärän osalta olivat särki ja ahven (kuva 2 ja taulukko 1). Painosaaliin osalta särkikalat (särki, pasuri, lahna, salakka ja suutari) olivat vallitseva lajiryhmä 63 % osuudella saaliista, ahvenkalojen (ahven, kuha ja kiiski) osuuden jäädessä 32 % (taulukko 1). Petokalojen (kuha, 15 cm ahven ja hauki) osuus koekalastussaaliin biomassasta oli 22 % (taulukko 1). Lohikaloja ei saaliissa ollut lainkaan. Kuva 2. Eri kalalajien yksikkösaaliit Sylvöjärvessä vuonna 2017.
5 (13) Taulukko 1. Sylvöjärven kokonaissaaliit, yksikkösaaliit ja prosenttiosuudet kalalajeittain vuonna 2017. Kokonaissaalis (g) Yksikkösaalis g/verkko Biomassaosuus % Kokonaissaalis (kpl) Yksikkösaalis kpl/verkko Lukumääräosuus % Laji Ahven 18270 702,7 24,6 1571 60,4 40,4 Hauki 3789 145,7 5,1 7 0,3 0,2 Kiiski 517 19,9 0,7 157 6,0 4,0 Kuha 4698 180,7 6,3 9 0,4 0,2 Lahna 5787 222,6 7,8 174 6,7 4,5 Pasuri 8023 308,6 10,8 265 10,2 6,8 Salakka 2542 97,8 3,4 213 8,2 5,5 Suutari 1019 39,2 1,4 1 0,0 0,0 Särki 29611 1138,9 39,9 1489 57,3 38,3 Yhteensä 74256 2856,0 100,0 3886 149,5 100,0 Ahvenkalat 23485 903,3 31,6 1737 66,8 44,7 Särkikalat 46982 1807,0 63,3 2142 82,4 55,1 Petoahvenet (>15 cm) 7673 295,1 10,3 82 3,2 2,1 Petokalat yht. 16160 621,5 21,8 98 3,8 2,5 Sylvöjärven lajikohtaiset saaliit Särkisaalis (1139 g/verkko ja 57 kpl/verkko) koostui 6-21 cm yksilöistä (taulukko 1, kuva 4). Runsaimmat pituusluokat olivat välillä 10-15 cm. Ahvensaalis (703 g/verkko ja 60 kpl/verkko) koostui 3-32 cm yksilöistä. Ylivoimaisesti runsain pituusluokka oli 8 cm (kuva 3), jonka yksikkösaalis oli lähes 40 kpl/vekko. Petokalaksi luokiteltujen ahventen (>15 cm) yksikkösaalis oli 295 g ja 3,2 kpl/verkko. Pasurin Yksikkösaalis oli 309 g ja 10 kpl/ verkko (taulukko 1). Pasurisaalis koostui 7-27 cm pituisista yksilöistä (kuva 4). Lahnasaalis (223 g ja 7 kpl/ verkko, (taulukko 1)) koostui 6-29 cm pituisista yksilöistä (kuva 4). Kuhia saatiin saaliiksi 9 kpl. Kuhan yksikkösaalis oli 181 g ja 0,4 kpl/verkko. Saaliiksi saadut kuhat olivat 13-49 cm pituisia. Hauen yksikkösaalis oli 146 g ja 0,3 kpl/verkko. Haukia saatiin saaliiksi 7 kpl pituusväliltä 32-63 cm. Salakan yksikkösaalis oli 98 g ja 8,2 kpl/ verkko (taulukko 1). Salakkasaalis koostui 7-16 cm pituisista yksilöistä (kuva 4). Kiisken Yksikkösaalis oli 20 g ja 6 kpl/ verkko (taulukko 1). Kiiskisaalis koostui 5-10 cm pituisista yksilöistä (kuva 3). Koekalastuksessa saatiin saaliiksi yksi 40 cm suutari.
6 (13) Kuva 4. Ahvenkalojen kokojakaumat Sylvöjärven koekalastussaaliissa vuonna 2017.
7 (13) Kuva 5. Runsaimpien särkikalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa vuonna 2017. Sylvöjärven ekologinen tila Sylvöjärven ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi fysikaalis-kemiallisten muuttujien, kahden kasviplanktonaineiston sekä a-klorofyllipitoisuuden perusteella (suppea ekologinen aineisto). Luokittelun perusteella Sylvöjärven kasviplanktonaineisto kuvasi tyydyttävää tilaa ja fysikaalis-kemialliset muuttujat oli hyvän ja tyydyttävän rajalla (Ympäristöhallinnon hertta-tietojärjestelmä). Nyt saatujen koekalastustulosten perusteella kalaston ekologinen tila näyttäisi olevan välttävä, eli yhtä tilaluokkaa heikompi kuin suppeaan ekologisen aineiston perusteella määritelty järven ekologinen tila
8 (13) (taulukko 2). Kalaston tila oli painossa mitatun yksikkösaaliin perusteella välttävä ja kappalemääräisen saaliin osalta huono. Särkikalojen biomassaosuuden osalta tila oli välttävä ja indikaattorilajien osalta tyydyttävä. Kalastoluokituksessa käytettävä ekologisen laatusuhteen lukuarvo oli 0,31, mikä on välttävälle tilaluokalle asetettujen raja-arvojen (0,2-0,4) välissä. Nyt saatua tietoa kalaston ekologisesta tilasta voidaan hyödyntää seuraavassa luokittelussa. Taulukko 2. Sylvöjärven kalaston ekologinen tila. Tulosten tarkastelu Sylvöjärven pintaveden kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet kesäaikaan enimmäkseen rehevällä tasolla (20-50 µg/l), mutta ajoittain yli 50 µg/l, mikä on jo erittäin rehevä taso (Ketola 2016). Sylvöjärven pintavesityyppi on matala humusjärvi (Mh), jonka vertailuarvojen mukaan järven fosforipitoisuus kuvaa hyvää tilaa. Nyt saadut koekalastustulokset kuvaavat selkeästi muuta aineistoa heikompaa ekologista tilaa, mikä voi kertoa siitä että järven rehevöityminen on edennyt pidemmälle kuin muu aineisto antaa ymmärtää. Tämän koekalastuksen saalis oli hyvin samankaltainen, kuin vuonna 2000 tehdyn koekalastuksen saalis. Vuonna 2000 yksikkösaalis oli 3229 g ja 187 kpl/verkko ja särkikalojen osuus saaliin biomassasta oli 72 % (Ketola 2016). Vuoden 2017 koekalastussaalis oli hieman alhaisempi, mutta erot voivat selittyvät sääolosuhteilla. Vuoden 2000 koekalastus oli erittäin suppea, mikä lisää satunnaistekijöistä johtuvaa vaihtelua. Sylvöjärven kalasto on särkikalavaltainen, särkikalojen (särki, pasuri, lahna, salakka ja suutari) biomassaosuuden ollessa 63 %. Sylvöjärven yksikkösaalis oli rehevöityneelle järvelle tyypilliseen tapaan melko runsas. Kokonaissaalis muodostui valtaosalta särjestä ja ahvenesta. Kappalemääräinen saalis oli runsas ja huonoa ekologista tilaa. Kappalemääräistä saalista nosti eniten 8 cm ahven sekä 10-15 cm särjet. Kappalemääräinen saalis oli erityisen runsas olosuhteet huomioon ottaen, koska kylmän kesän vuoksi saaliista puuttuivat lähes kokonaan tämän kesän poikaset, jotka muodostavat usein merkittävän osan kappalesaaliista. Petokalojen osuus saaliista on melko normaali (biomassaosuus 22 %), eikä sinällään osoita erityisiä tarpeita kalastonhoidolle. Sarvilinnan ja Sammalkorven (2010) mukaan hoitokalastustarvetta arvioitaessa alle viidennekseen kokonaissaaliista jäävä petokalasaalis voisi olla yksi merkki hoitokalastustarpeesta. Sylvöjärven runsain petokalalaji näyttäisi olevan petoahven ( 15 cm), jonka osuus kokonaissaaliin biomassasta oli 10,3 %. Kuhan osuus kokonaissaaliin biomassasta oli 6,3 % ja hauen 5,1 %. Koekalastusmenetelmä ei yleensä anna luotettavaa kuvaa haukikannan runsaudesta, sillä hauen pyydystettävyys loppukesästä koeverkoilla on yleensä heikko ja satunnainen. Ahvensaalis koostui 3-32 cm kaloista. Ahvensaaliista 42 % oli petoahventa (yli 15 cm). Tämän kesän ahvenia (3 ja 4 cm) saatiin niukasti, mikä johtuu todennäköisesti kylmästä kesästä. Kylmän kesän takia sekä poikasten määrä että keskikoko on jäänyt alhaiseksi. Todennäköisesti vuoden 2016 vuosiluokkaa edustavat 8 cm ahventa oli sen sijaan runsaasti. Koekalastuksessa saatiin saaliiksi 9 kuhaa (13-49 cm). Kuhasaalis jäi suhteellisen vähäiseksi esimerkiksi Kymijärven ja Kärkjärven koekalastuksiin verrattuna. Kuhasaalis saattaa viitata heikkoon luonnonlisääntymiseen. Tämän kesän poikasia ei saatu saaliksi lainkaan, mikä johtuu todennäköisesti
9 (13) kylmästä alkukesästä. Myöskään viikkoa aikaisemmin toteutetussa Kärkjärven koekalastuksessa ei saatu vuonna 2017 syntyneitä kuhia. Kuhasaalista voi verrata Kymijärveen, jossa kuha lisääntyy luontaisesti. Edellisenä vuonna samalla menetelmällä tehdyssä Kymijärven koekalastuksessa (Lahden ympäristöpalvelut) saatiin yhteensä 189 kuhaa. Särkikalasaaliin osuus kokonaissaaliista oli korkea. Särki oli ylivoimaisesti runsain särkikalalaji. Lahna-, pasuri- ja salakkasaalis olivat vähäisempiä. Useissa Lahden järvissä ei tavata pasuria, mutta Sylvöjärvessä pasuria oli runsaasti. Pasurin tarkka levinnäisyysraja ei ole tiedossa, mutta todennäköisesti joko Immilänkoski tai Kumiankoski ovat estäneet pasurin levittäytymisen järviketjun ylimpiin järviin. Viileää ja hapekasta vettä vaativia indikaattoriljeja ei saatu saaliiksi. Istutusrekisterin mukaan siikaa ei ole pitkään aikaan istutettu Sylvöjärveen, eikä sitä myöskään koekalastuksessa saatu saaliiksi. Tämän koekalastuksen perusteella arvioituna Sylvöjärven ekologinen tila on välttävä. Muut muuttujat osoittivat välttävää ekologista tilaa, kappalemääräinen yksikkösaalis huonoa ja indikaattorilajit tyydyttävää ekologista tilaa. EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) tavoitteena on pintavesien hyvä ekologinen tila. Sylvöjärven tila on luokiteltu suppean ekologisen aineiston perusteella (Ympäristöhallinnon hertta-tietojärjestelmä). Tämä koekalastus viittaa melko selkeästi huonompaan ekologiseen tilaan, kuin muu Sylvöjärveltä kerätty aineisto. Sylvöjärven tila edellyttää lisätoimenpiteitä hyvän tilan saavuttamiseksi. Ulkoisen kuormituksen vähentäminen on aina tärkein toimenpide, vaikka Sylvöjärven tyylisessä matalassa järvessä sisäinen kuormitus on yleensä suurempaa kuin ulkoinen. Sisäinen kuormitus on kuitenkin käytännössä aina seurausta järveen kohdistuneesta ulkoisesta kuormituksesta. Särkikalasaaliin perusteella hoitokalastus voisi periaatteessa olla perusteltua Sylvöjärvessä, mutta tehokkaan hoitokalastuksen toteuttaminen voi käytännössä olla Sylvöjärvessä vaikeaa järven mataluuden vuoksi. Myös yhteys Arrajärveen voi heikentää hoitokalastuksen tehoa, koska särkikalat voivat siirtyä Arrajärvestä Sylvöjärveen jos Sylvöjärvessä vapautuisi elintilaa hoitokalastuksen seurauksena. Sylvöjärven ekologisen tilan arvioimiseksi olisi hyvä saada tietoa myös muista biologisista muuttujista. Kalaston osalta ekologinen tila ei todennäköisesti ole ainakaan nyt saatuja tuloksia parempi, koska poikkeuksellisen kylmä kesä 2017 todennäköisesti rajoitti jonkin verran saalista ja lämpöisempänä kesänä kalaston tila olisi voinut näyttää vielä huonommalta. Tähän viittaavat myös vuoden 2000 koekalastustulokset. Istutukset Sylvöjärven mataluuden ja rehevyyden takia tuottoisia istutuslajeja on melko vähän. Todennäköisesti kuha, ankerias ja karppi menestyvät Sylvöjärvessa ja niihin istutukset ovat myös painottuneet viime aikoina (taulukko 3). Lohikalaistutusten tuotto jää Sylvöjärvessä todennäköisesti olemattomaksi, koska Sylvöjärvessä ei ole lohikalojen vaatimaa viileää ja hapekasta alusvettä. Koekalastuksen perusteella Sylvöjärvessä on runsaasti ravintoa petokaloille. Kuhakanta näyttää lisääntyvän heikosti, tai on myös mahdollista että se on lähes kokonaan istutusten varassa, joten tämän koekalastuksen perusteella kuhaistutukset näyttävät perustelluilta. Kuhaistutuksissa voisi olla myös järkevää kokeilla suuria (yli 8 cm) poikasia, jotka ovat paikoitellen osoittautuneet kustannustehokkaiksi korkeammasta hinnasta huolimatta.
10 (13) Taulukko 3. Sylvöjärven istutukset 2000-2017. Lähde: Istutusrekisteri (haettu 14.8.2017). 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Laji ikä Kuha Yksikesäinen 600 11500 5988 1291 652 630 8550 600 7800 600 600 1200 600 600 Kuha Vastakuoriutunut Planktonsiika Yksikesäinen 8400 Järvisiika Yksikesäinen 7650 Ankerias Kaksivuotias 1000 Karppi Kolmevuotias 135 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Kuhan ikä- ja kasvu Sylvöjärveltä kerättiin tätä raporttia varten suomunäytteitä kuhilta. Näytteitä saatiin yhteensä 22 kpl, joista 14 oli peräisin harrastajakalastaja Jukka Makkosen verkkosaaliista ja 8 kpl saatiin koeverkkokalastuksessa. Kuhayksilöistä otettiin 10-30 suomun näyte taaemman selkäevän ja kylkiviivan välistä (Raitaniemi ym. 2000). Tutkimuskaloista mitattiin pituus ja suomuista valikoitiin 7-9 kooltaan yhtenevää suomua, jotka jäljennettiin polykarbonaattilevyille. Mittauslinja valikoitiin suomun etulohkolta, minkä jälkeen suomuista mitattiin säde sekä vuosikasvurenkaiden lukumäärä iänmäärityksiä varten. Vuosirenkaiden etäisyys suomun keskustasta mitattiin mikrofilminlukulaitteen näytöltä. Kuhayksilöiden kasvu määritettiin taannehtivasti Fraser-Leen kaavalla vakiolla 4,4 (Ruuhijärvi ym. 1996). Kasvunmääritykset teki työharjoittelija Alexandr Vaitynen. Vanhimmat yksilöt elivät kahdeksatta elinvuottaan pyyntihetkellä, pituuksien ollessa 56-68 cm. Ensimmäisen kasvukauden aikana kuhat kasvavat keskimäärin 7,35 cm mittaisiksi (kuva 5). Kuha saavuttaa Sylvöjärvessä lakisääteisen 42 cm alamitan keskimäärin viidennen kasvukauden aikana (Kuva 5), mitä voidaan pitää selvästi keskimääräistä nopeampana kasvuna (Kuva 7.). Kasvu jatkuu erittäin hyvänä myös vanhemmissa ikäryhmissä. Verkkokalastajalta saadut saalisnäytteet oli pyydetty 60-90 mm verkoilla ja niillä saadut näytekuhat olivat ikäryhmiä 5+ - 7+. Todennäköisesti 6-7 vuotta on paras pyynti-ikä Sylvöjärven kuhille, joten kuhakalastukseen voi hyvin suositella solmuväliltään vähintään 60 mm solmuväliä verkkopyynnissä. Koekalastuksen perusteella järven kuhakanta vaikuttaisi melko harvalta, ja pienten kuhien harvalukuisuus viittaa heikkoon luonnonlisääntymiseen. Pienten kuhien määrä oli huomattavan vähäinen esimerkiksi Kärkjärven tai Kymijärven koekalastussaaliisiin verrattuna. Istutusrekisterin mukaan Sylvöjärveen ei ole istutettu kuhia vuosina 2010, 2012 ja 2015. Näiden vuosiluokkien osuus näytekaloista oli kuitenkin huomattava. Kuhilla on esteetön vaellusyhteys Arrajärvestä Sylvöjärveen, joten on mahdotonta tietää ovatko kuhat Sylvöjärven omaa tuotantoa vai vaeltaako Arrajärvestä kuhia Sylvöjärveen. Vaellusyhteyden vuoksi kuhaistutusten tuloksellisuuden selvittäminen Sylvöjärvessä on haastavaa. Sylvöjärvi soveltuu hyvin muilta ominaisuuksiltaan kuhan elinympäristöksi, joten syitä heikolta vaikuttavaan luontaiseen lisääntymiseen on vaikea arvioida. Mahdollisesti järvessä on niukasti kuhan kutualueeksi soveltuvia kovia pohjia. Sylvöjärvessä voisi kannattaa kokeilla kuhan lisääntymisen edistämistä kututurojen avulla.
11 (13) Kuva 6. Kuhan ikäryhmäkohtainen kasvu ja niiden keskihajonnat Sylvöjärvessä 2017. Kuva 7. Kuhan vuosiluokkakohtainen kasvu Sylvöjärvessä 2017. Kuva 8. Kuhan kasvunopeus kuudessa Hämeen- ja Päijät-Hämeen järvessä (Aineistot: RKTL, LYP).
12 (13) Viitteet Aroviita J.M, Hellsten S., Jyväsjärvi J., Järvenpää L., Järvinen M., Karjalainen S.M., Kauppila P., Keto A., Kuoppala M., Manni K., Mannio J., Mitikka S., Olin M., Pilke A., Rask M., Riihimäki J., Sutela T., Vehanen T ja Vuori K-M. 2012. Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille 2012-2013 päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Suomen ympäristökeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, moniste 53 s. Ketola M. 2016. Yhteenveto Nastolan järvien tilasta. Vesijärvisäätiö. Moniste 21 s. Kurkilahti, M. & Rask, M. 1999. Verkkokoekalastukset. Teoksessa: Böhling, P. ja Rahikainen, M. (toim.). Kalataloustarkkailu. Periaatteet ja menetelmät. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki. s. 151 161. Raitaniemi J, Nyberg K, Torvi I, 2000. Kalojen iän ja kasvun määritys. Riistan- ja kalantutkimus, Helsinki. Ruuhijärvi J., Salminen M. & Nurmio T. 1996. Releases of pikeperch (Stizostedion lucioperca (L.)) fingerlings in lakes with no established pikeperch stock. Ann. Zool. Fennici 33: 553-567. Sarvilinna A. & Sammalkorpi I. 2010. Rehevöityneen järven kunnostus ja hoito. Suomen ympäristökeskus. Tammi, J., Rask, M. & Olin, M. 2006. Kalayhteisöt järvien ekologisen tilan arvioinnissa ja seurannassa. Alustavan luokittelujärjestelmän perusteet. Kala- ja riistaraportteja 383. 51 s. Ympäristöopas 2010. 63 s. Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä, haettu 14.8.2017.
13 (13) Liite 1.