KIRJALLINEN KYSYMYS 558/2009 vp Metsävahinkojen tappioiden ja vakuutuskorvausten vähentäminen verotuksessa Eduskunnan puhemiehelle Kesäiset ukkosmyrskyt ja muut myrskyt tekevät vuosittain metsätuhoja eri puolilla Suomea. Myyrät aiheuttavat myös suuria vahinkoja metsien istutuksille ja jopa taimikoille. Yksittäisen metsänomistajan taloudelliset menetykset voivat olla varsin mittavat. Jos esimerkiksi myrsky kaataa ja pirstoo 40 vuotta vanhan metsän, niin myytäväksi tulee ainoastaan kuitupuuksi kelpaavaa puuta. Sahat eivät myöskään osta järeitä myrskytuhon jäljiltä korjattuja tukkeja, koska niistä ei saa ehjää sahatavaraa. Puun myyntitulon verotuksessa metsänomistaja joutuu maksamaan metsätuhon jäljiltä korjatusta ja myydystä puustosta veron, ja jos metsänomistaja on saanut vakuutuskorvauksia metsätuhosta, niin myös nämä korvaukset ovat verotettavaa tuloa. Vastaavasti maksetut vakuutusmaksut voidaan kirjata metsätalouden menoiksi. Jos metsätuhon kärsinyt metsänomistaja oli aikoinaan pinta-alaverotuksen parissa, niin myydyistä puista ja mahdollisista vakuutuskorvauksista metsänomistaja ei joutunut maksamaan erikseen veroa, vaan verotus perustui keskimääräiseen puhtaan tuoton verotukseen. Pinta-alaveron piirissä olevalla oli myös oikeus saada metsätuhoalueelle määräaikainen verovapaus tuhoutumisprosentin mukaan. Metsänomistaja saa metsäkeskuksilta verottajalle toimitettavat todistukset tuhoalueen suuruudesta ja tuhoutumisprosentista. Pinta-alaverotuksen valinneet metsänomistajat ovat tällä hetkellä paremmassa asemassa metsätuhon sattuessa. Hyvä tilanne kuitenkin poistui, kun kaikki metsänomistajat siirrettiin myyntiverotuksen piiriin 31.12.2005 jälkeen. Pinta-alapohjainen verotus oli oikeudenmukainen metsäverotusjärjestely tässäkin suhteessa. Metsänkasvatus vaatii varsin paljon kustannuksia ja työtä. Nuorta metsää kohdannut myrskyvahinko aiheuttaa sen, että myrskyn jälkeen myydystä puustosta ei metsänomistaja saa edes kulujaan kattavaa korvausta. Myrskytuhoissa tulisikin verotuskäytäntöä nyt myyntiverotuksen piirissä olevien metsänomistajien osalta muuttaa siten, että metsäkeskuksen tekemän selvityksen mukainen tappio voitaisiin vähentää verotuksessa metsätalouden tulosta esim. 15 vuoden aikana. Metsänomistaja saa myyrien aiheuttamien vahinkojen korvauksena Kemera-tuen avulla taimet tuhoalueelle erikseen olevien ehtojen mukaan. Kun metsänomistaja saa itsenäisesti ottamastaan metsävakuutuksesta vahingonkorvauksia, ovat nämä verotettavaa tuloa nykyisellään. Tilanne on ongelmallinen, koska uutta tuloa tai omaisuutta vakuutuskorvausten vastaanottamisesta ei muodostu, vaan omaisuusvaranto voi säilyä vakuutuskorvauksin vain ennallaan. Siksi vakuutuskorvausten tulisi olla verovapaita vahingon kärsineille. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin ryhdytään, että metsänomistaja saa vähentää metsäkes- Versio 2.0
kuksen selvitysten mukaisen metsätuhojen aiheuttaman tappion puun myyntitulon verotuksesta 10 vuoden aikana ja että metsävahinkojen vakuutuskorvaukset ovat verovapaita, koska vakuutuskorvaukset eivät lisää omaisuutta vaan turvaavat olemassa olevan omaisuuden arvon säilymistä? Helsingissä 16 päivänä kesäkuuta 2009 Lauri Oinonen /kesk 2
Ministerin vastaus KK 558/2009 vp Lauri Oinonen /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Lauri Oinosen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 558/2009 vp: Mihin toimenpiteisiin ryhdytään, että metsänomistaja saa vähentää metsäkeskuksen selvitysten mukaisen metsätuhojen aiheuttaman tappion puun myyntitulon verotuksesta 10 vuoden aikana ja että metsävahinkojen vakuutuskorvaukset ovat verovapaita, koska vakuutuskorvaukset eivät lisää omaisuutta vaan turvaavat olemassa olevan omaisuuden arvon säilymistä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Omaisuuden tuhoutumisesta tai arvonmenetyksestä aiheutuvan tulevaisuudessa odotettavissa olevan laskennallisen tulon eli niin sanotun odotusarvon menettäminen ei ole verotuksessa miltään osin vähennyskelpoinen meno. Tämä perustuu siihen, että kysymys ei ole vielä kertyneestä tulosta, joka voitaisiin menettää. Saman periaatteen mukaan ei vielä realisoitumatonta omaisuuden arvonnousuakaan veroteta tulona. Verotuksessa voidaan vähentää tuhoutuneen hyödykkeen alkuperäinen hankintameno, jos se on liittynyt tulonhankkimistoimintaan. Metsän osalta puuston hankintamenon vähentäminen toteutuu osaltaan metsävähennysjärjestelmän puitteissa. Metsätuhoihin liittyvien vahinkojen aiheuttamista toimenpiteistä metsänomistajalle aiheutuvat menot ovat täysimääräisesti vähennyskelpoisia menoja verotuksessa. Lähtökohtaisesti tuet tai vahingonkorvaussuoritukset, jotka maksetaan tulon menetyksen sijaan tai korvaamaan sellaisia kustannuksia, joita aiheutuu vahingon korjaamisesta, ovat aina veronalaista tuloa. Suoritukset ovat veronalaista tuloa, ja vastaavasti ovat kaikki ne menot, jotka aiheutuvat vahingon korjaamisesta, vähennyskelpoisia verotuksessa. Metsävahinkojen perusteella metsänomistajalla on mahdollisuus saada ns. Kemera-tukia kestävän metsätalouden rahoituslain (544/2007) 9 :n nojalla muun muassa metsänviljelyyn, jos metsänuudistamisen seurauksena syntynyt taimikko on tuhoutunut maanomistajasta riippumattomasta syystä tai jos myrsky- tai lumituho taikka muu äkillinen maanomistajasta riippumaton luonnontuho edellyttää alueen metsittämistä viljelemällä. Metsänomistajan saama Kemera-tuki on aina verovapaata tuloa, ja tästä syystä vastaavasti ne menot, joiden kattamiseksi tuki on myönnetty, ovat verotuksessa vähennyskelvottomia. Siltä osin kuin menot ylittävät saatujen tukien määrän, ne ovat vähennyskelpoisia verotuksessa. Metsänomistaja voi vakuuttaa metsänsä, jolloin myös vahingosta aiheutuva puuston tulevaan kasvuun perustuvien tulevien tulojen menetys korvataan riittävän laajan vakuutuksen perusteella. Silloin, kun korvataan puuston arvon merkittävää alenemista, korvaus on veronalaista tuloa, koska se saadaan menetetyn puun myyntitulon sijaan, joka olisi veronalaista tuloa. Kun vahingonkorvaus saadaan korvaamaan niitä kustannuksia, jotka aiheutuvat vahinkoalueen uudistamisesta, on korvaus veronalaista tuloa, ja ne kustannukset, jotka uudistamistoimista aiheutuvat, ovat verotuksessa vähennyskelpoisia menoja. Tästä on lopputulos se, että mikäli uudistamismenot ovat yhtä suuret tai suuremmat kuin saatu korvaus, ei korvauksen perusteella synny veronmaksuvelvollisuutta. Mikäli metsänomistaja ei suorita tu- 3
Ministerin vastaus hoalueella uudistamistöitä, joista aiheutuisi hänelle kustannuksia, vakuutuskorvaus jää hänelle veronalaiseksi tuloksi. Jos vahingonkorvaus olisi saajalleen verovapaata tuloa ja metsänomistajalle aiheutuvat menot vahingosta olisivat vähennyskelpoisia verotuksessa, syntyisi verovapaudesta verotuksen kautta myönnettävä ylimääräinen tuki. Uuden tuen luominen tuloverotukseen ei olisi hyvälle verojärjestelmälle asetettavien tasapuolisuusvaatimusten mukaista. Kysymyksessä tarkoitettujen metsätuhojen aiheuttamien menetysten, niihin saatavien tukien ja vakuutuskorvausten verotuksessa noudatetaan johdonmukaisesti verotukseen kuuluvia periaatteita. Vahinkojen korvaamiseen on olemassa järjestelmät sekä kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain että yksityisen vakuutusjärjestelmän kautta. Hallitus ei aio ryhtyä toimenpiteisiin erillisen, verotuksen kautta toteutettavan tukijärjestelmän luomiseksi. Helsingissä 8 päivänä heinäkuuta 2009 Valtiovarainministerin sijaisena Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi 4
Ministerns svar KK 558/2009 vp Lauri Oinonen /kesk Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 558/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Lauri Oinonen /cent: Vad tänker man vidta för åtgärder för att skogsägaren i beskattningen av inkomsterna från virkesförsäljningen under 10 års tid ska få avdra förluster som enligt skogscentralens utredningar orsakats avskogsskador och för att försäkringsersättningen för skogsskador ska bli skattefri, eftersom försäkringsersättningarna ju inte ökar skogsägarens egendom utan bara tryggar att värdet av befintlig egendom bevaras? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Förlust av sådan förväntad kalkylerad inkomst som beror på att egendom förstörts eller minskat i värde eller förlust av så kallat förväntningsvärde är inte en sådan utgift som till en enda del kan avdras i beskattningen. Det beror på att det är fråga om inkomster som inte ännu influtit, och som man kunde förlora. Enligt samma princip beskattas inte heller sådan värdestegring som inte ännu realiserats som inkomst. Den ursprungliga anskaffningsutgiften för en vara som förstörts kan avdras i beskattningen om den har haft att göra med förvärvsverksamhet. När det gäller skog avdras däremot anskaffningskostnaden för trädbeståndet inom ramen för systemet med skogsavdrag. Utgifter som skogsägaren har på grund av åtgärder som förorsakas av skogsskador är i sin helhet avdragbara i beskattningen. Primärt är stöd eller skadeersättningar som betalas på grund av inkomstbortfall eller som ersättning för sådana kostnader som förorsakas på grund av reparation av skador alltid beskattningsbar inkomst. Betalningarna räknas som beskattningsbar inkomst, och alla de utgifter som uppkommer på grund av reparationen av skador är på motsvarande sätt också avdragbara i beskattningen. Skogsägare har på grund av skogsskador möjlighet att få så kallat Kemera-stöd enligt 9 i lagen om finansiering av ett hållbart skogsbruk (544/2007) för bland annat skogsodling, om ett plantbestånd som uppkommit till följd av skogsförnyelse har förstörts av någon orsak som inte beror på markägaren, eller för skogsodling, om en stormskada, en snöskada eller någon annan plötslig skada i naturen som inte beror på markägaren kräver att området beskogas genom odling. Kemera-stödet till markägaren är alltid skattefri inkomst och därför är inte heller de utgifter för vars täckande stödet beviljats avdragsgilla i beskattningen. Utgifterna är avdragbara i beskattningen till den del de överskrider det beviljade stödbeloppet. Skogsägaren kan försäkra sin skog, varvid också förlusterna av de inkomster man förväntats få av det växande beståndet och som skadan orsakat ersätts, förutsatt att försäkringen är tillräckligt täckande. När en betydande minskning av beståndets värde ersätts, är ersättningen beskattningsbar inkomst, eftersom den ersätter de uteblivna försäljningsinkomsterna av virket, som ju skulle ha varit beskattningsbar inkomst. När skadeersättning betalas för att ersätta de kostnader som uppkommer för förnyelsen av ett skadeområde är ersättningen beskattningsbar inkomst, och de kostnader som uppkommer på grund av förnyelsen är avdragbara utgifter i beskattningen. Slutresulta- 5
Ministerns svar tet är, att om kostnaderna för förnyelsen är lika stora som eller större än den erhållna ersättningen, uppstår ingen skattskyldighet på grund av ersättningen. Om skogsägaren underlåter att utföra sådana skogsförnyelsearbeten på skadeområdet, som leder till kostnader blir försäkringsersättningen beskattningsbar inkomst för skogsägaren. Om skadeersättningen var skattefri inkomst för ersättningstagaren och de utgifter som skogsägaren orsakats på grund av skadan var avdragbara i beskattningen skulle skattefriheten leda till att skogsägaren beviljades ett extra stöd via beskattningen. Inrättandet av ett nytt stöd i inkomstbeskattningen skulle inte vara förenligt med de krav på jämställdhet som ställs i ett bra beskattningssystem. Förlusterna på grund av skogsskador, stödet för dessa samt den beskattning av skadeersättningar som avses i spörsmålet behandlas i beskattningen konsekvent enligt principerna för vår beskattning. Det finns system för ersättande av skador både inom lagen om finansiering av ett hållbart skogsbruk och inom det privata försäkringssystemet. Regeringen tänker inte vidta några åtgärder för att inrätta ett särskilt stödsystem som skulle förverkligas via beskattningen. Helsingfors den 8 juli 2009 Finansministerns ställföreträdare Förvaltnings- och kommunminister Mari Kiviniemi 6