Etelä-Suomi Päätös Nro 168/2012/1 Dnro ESAVI/701/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen 22.10.2012 ASIA Päätös Lassila & Tikanoja Oyj:n ympäristönsuojelulain (86/2000) 35 :n mukaisesta lupahakemuksesta, joka koskee toiminnan olennaista muuttamista Heinsuon kaatopaikalla sekä hakemus päätöksen noudattamiseksi muutoksenhausta huolimatta, Kotka. LUVAN HAKIJA Lassila & Tikanoja Oyj PL 28 00441 HELSINKI TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Heinsuon käsittelykeskus Osoite: Heinsuontie, 48410 Kotka Sijainti: Kotkan kaupungin Heinsuon kaupunginosa (19) kiinteistöt 285-19-3-1 ja 285-19-9908-19 Kiinteistöjen omistaja: Kotkan kaupunki Y-tunnus: 1680140-0 Toimialatunnus: 38210 (TOL 2008). HAKEMUKSEN VIREILLETULO Ympäristölupahakemus on tullut vireille Etelä-Suomen aluehallintovirastoon 8.12.2010. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Toiminta on ympäristöluvanvarainen ympäristönsuojelulain 28 :n 1 momentin, 2 momentin kohtien 2) ja 4), 3 momentin, 35 :n 4 momentin sekä ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin kohtien 13 d) ja 13 f) mukaan. ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO, YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE ymparistoluvat.etela@avi.fi puh. 029 501 6000 fax 03 570 8002 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela Hämeenlinnan päätoimipaikka Birger Jaarlin katu 15 PL 150, 13101 Hämeenlinna Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, 00521 Helsinki
2 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin kohtien 13 d), 13 f) ja 13 g) nojalla ympäristölupa-asian ratkaisee aluehallintovirasto. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA SOPIMUKSET Luvat ja muut päätökset Sopimukset Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on myöntänyt 4.7.2007 Salvor Oy:lle toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan Nro A 1071, joka koskee pilaantuneen maa-aineksen, rakennus- ja purkujätteen sekä teollisuusjätteen laitosmaista ja ammattimaista käsittelyä ja hyödyntämistä Kotkan Heinsuon käsittelykeskuksessa. Salvor Oy siirtyi syksyllä 2007 Lassila & Tikanoja Oyj:n omistukseen. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on myöntänyt 3.7.2009 Lassila & Tikanoja Oyj:lle toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan Nro A 1058, joka koskee toiminnan muutosta ja em. ympäristöluvan Nro A 1071, 4.7.2007 lupamääräysten muuttamista. Mikäli laitoksen toiminnassa tapahtuu olennaisia muutoksia, tulee laitoksen hakea uutta ympäristölupaa. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt 6.7.2010 Lassila & Tikanoja Oyj:lle toistaiseksi voimassa olevan luvan Nro 33/2010/2. Asiassa on kyse valtioneuvoston päätöksen kaatopaikoista (861/1997) mukaisesta pyynnöstä, joka koskee pilaantuneen maan sijoittamista hakijan ongelmajätteen kaatopaikalle Kotkan Heinsuolle. Lupa on voimassa toistaiseksi, mutta koskee vain esitetystä kunnostuskohteesta vastaanotettavia maamassoja. Kyseessä on Porvoon Wileniuksen telakka-alueen kunnostuskohteesta mahdollisesti vastaanotettava maa-aines. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on antanut 2.12.2010 päätöksen Nro 89/2010/2. Päätöksellään Etelä-Suomen aluehallintovirasto hylkäsi erään yksityishenkilön ja lähialueen asukkaiden ympäristönsuojelulain 58 :n mukaisesti tekemän hakemuksen Lassila & Tikanoja Oyj:n Kotkan Heinsuon käsittelykeskuksen toimintaa koskevan ympäristöluvan (Nro A 1058/3.7.2009) muuttamiseksi. Kymen Vesi Oy ja Lassila & Tikanoja Oyj ovat tehneet 30.3.2012 sopimuksen Heinsuon ongelmajätteen- ja pilaantuneiden maa-ainesten kaatopaikan tasausaltaan jätevesien johtamisesta Kymen Vesi Oy:n viemäriverkkoon. Lassila & Tikanoja Oyj saa johtaa sopimuksessa mainituin ehdoin Heinsuon käsittelykeskuksen esikäsitellyt jätevedet Kymen Vesi Oy:n viemäriverkkoon. Sopimuksen mukaan Lassila & Tikanoja Oyj tarkkailee viemäriverkkoon johtamansa jäteveden laatua sopijapuolten yhteisesti hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Sopimuksen allekirjoittamishetkellä voimassaoleva tarkkailuohjelma on sopimuksen liitteenä. Tarkkailuohjelma
säätelee jäteveden määritysten määrää, laajuutta ja näytteenottotiheyttä. Tarkkailuohjelmaan sisällytetään PRTR-asetuksen mukaiset analyysit. Tarkkailuohjelmaa voidaan sopijapuolten yhteisellä sopimuksella tarvittaessa muuttaa. Kotkan kaupunki/kaupunkisuunnittelu/kaupunkisuunnittelujohtajan päätöksen 8/4.2.2008 mukaisesti Kotkan kaupunki vuokraa Lassila & Tikanoja Oyj:lle maanvuokralain (258/66) 5 luvun mukaisena vuokrana alueet Kotkan kaupungin Kaukolan kylän tilasta Kaatopaikka RN:o 9:0 ja Pihkon kylän tilasta Pertonrahaka RN:o 4:64, joiden pinta-ala on yhteensä noin 16,6 ha sekä tontin 1/3/19 Heinsuo, jonka pinta-ala on 32 778 m 2, rakennusoikeus 6 556 m 2, ja osoite Heinsuontie 200. Ehtona on muun muassa, että vuokra-aika on 10 vuotta helmikuun 1. päivästä 2008 tammikuun 31. päivään 2018. Sopimus on allekirjoitettu 6.2.2008. Sopimusta on muutettu 18.3.2008. Sen mukaan vuokrasopimus kohdistuu tonttiin 1/3/19 Heinsuo (285-19-3-1), Heinsuontie 200, pinta-alaltaan 32 778 m 2 sekä yleisen alueen rekisterissä olevaan erityisalueeseen (70 532 m 2 ) ja määräalaan (n. 9,55 ha) erityisalueesta 285-19-9908-19. Muutoin entisin ehdoin. Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) Heinsuon käsittelykeskuksen ympäristövaikutukset on arvioitu vuosien 2005 2006 aikana toteutetulla ympäristövaikutusten arviointimenettelyllä (YVA-menettelyllä). Yhteysviranomaisena toiminut Kaakkois-Suomen ympäristökeskus antoi arviointiselostuksesta lausunnon 5.12.2006 (KAS-2005-R-25-53). 3 ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Etelä-Karjalan maakuntavaltuuston 10.6.2010 hyväksymässä Etelä- Karjalan maakuntakaavassa käsittelykeskuksen alue on merkitty jätteenkäsittelyalueeksi (EJ). Käsittelykeskuksen eteläpuolinen alue on merkitty teollisuus- ja varastoalueeksi (T), itäpuolinen alue maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja (MY), sekä pohjois- ja länsipuoliset alueet maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). Kotkan kaupunginvaltuuston 18.6.2007 hyväksymässä Heinsuon jätteenkäsittelyalueen asemakaavassa käsittelykeskuksen alue on merkitty jätteenkäsittelyn korttelialueeksi (EJ-1) ja jätteenkäsittelyalueeksi (EJ-2). LAITOKSEN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ Toiminnan sijainti Heinsuon käsittelykeskuksen alue rajautuu etelässä Kotkan kaupungin Heinsuon jäteasemaan. Jäteasema toimii jätteen pienerätuojien vastaanottopisteenä. Jäteasemalla on myös vanha yhdyskuntajätteen kaatopaikka, joka on suljettu pintarakentein vuonna 2004. Käsittelykeskuksen länsipuo-
Ympäristön tila ja laatu lella on Kotkan Energia Oy:n rakentama kierrätyspolttoaineen valmistus- ja välivarastointikenttä. Muilta osin keskuksen välitön lähiympäristö on metsätalouskäytössä. Heinsuon käsittelykeskukseen ja jäteasemalle johtavan tien varressa harjoitetaan maa-ainesten otto- ja jalostustoimintaa. Toimijat ovat Lemminkäinen Oyj, Rudus Oy ja Palin Granit Oy. Louhintatoimintaa alueilla tullaan todennäköisesti jatkamaan vielä vuosikymmeniä, kunnes alueen kivivarat on saatu hyödynnettyä. Heinsuontien alkupäässä Sutelantien (mt 170) risteyksessä harjoitetaan pienimuotoista maa-ainesten jalostustoimintaa. Käsittelykeskuksen toimintaan suunnittellut alueet ovat metsätalouskäytössä niiltä osin kuin niitä ei ole vielä otettu käyttöön. Suunnittelualueen reunoilla kasvaa järeää sekapuustoa, jossa valtalajina on mänty. Keskiosat alueesta ovat soistunutta metsää (Heinsuo ja Pertonrahka), jossa kasvaa noin 10 metristä sekapuustoa. Luonto ja luonnonsuojelu Maaperä Heinsuon käsittelykeskuksen alueella ei esiinny luonnonsuojelulain (1096/1996) 29 :n mukaan suojeltavia luontotyyppejä eikä metsälain (1093/1996) 10 :n tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Alueella ei esiinny myöskään vesilain (587/2011) tarkoittamia suojeltavia pienvesiä, kuten lähteitä. Alueella ei ole liito-oravaesiintymiä ja lajille potentiaalista elinympäristöä on suunnittelualueella hyvin vähän. Luonnonsuojelulain 65 :n mukainen arviointi on esitetty käsittelykeskuksen ympäristövaikutusten arvioinnissa. Heinlahden luonnonsuojelualue on perustettu Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen päätöksellä 31.12.2004 ja luonnonsuojelualue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon lintudirektiivin perusteella. Heinlahden Naturaalue (FI010416006) sijaitsee Pyhtään kunnan puolella. Natura-alueen pinta-ala on noin 195 ha. Kasvillisuudeltaan Heinlahden pohjois-osaa reunustavat matalakasvuiset laidunnetut rantaniityt, jotka lajistonsa puolesta luokitellaan arvokkaisiin perinnebiotooppeihin. Luontodirektiivin liitteen I luontotyypeistä Heinlahdella esiintyvät laajat matalat lahdet (90 %) ja Itämeren boreaaliset rantaniityt (10 %). Langinkosken luonnonsuojelualue sijaitsee noin kolme kilometriä käsittelykeskuksesta kaakkoon. Valkmusan kansallispuisto sijaitsee noin neljä kilometriä käsittelykeskuksesta luoteeseen. Heinsuon käsittelykeskus sijoittuu suurimmilta osin kalliomoreenimäkien reunustamaan laaksopainanteeseen. Maanpinta alueella on tasolla +16 20 m mpy. Alavimpien kohtien pintamaalaji on turve. Turvekerroksen 4
paksuus vaihtelee 0,4 1,5 metriin. Turvekerrosten alla esiintyy ohut, osittain maatunut kaislakerros ja tämän alla on savi- ja silttikerros. Savi- ja silttikerros on paikoitellen hyvin löyhää ja tutkimuspisteiden perusteella kerroksen paksuus on suurimmillaan noin 2,5 3 m. Savi- ja silttikerroksesta alaspäin mentäessä maaperä vaihtuu hiekka- ja soramoreeniksi. Siirryttäessä alueella maastollisesti ylemmälle alueelle, savi- ja silttikerrokset ohenevat ja moreenikerros nousee pintaan heti ohuen humuskerroksen alle. Alueen itä-koillisosassa irtomaakerrosten paksuus on 0 1,5 m. Alueella esiintyy myös paikoitellen suuria siirtolohkareita ja avokalliota. Valuma-alue ja vesien muodostuminen Pohja- ja orsivesi Pintavedet Käsittelykeskus sijaitsee Heinsuon Hirsisuon muodostamalla paikallisella valuma-alueella. Valuma-alueen koko on noin 150 ha, lisäksi valumaalueeseen kuuluu todennäköisesti myös osia Pertonrahkan suoalueesta (arviolta n. 20 ha). Valuma-alue koostuu pääosin suoalueesta ja sen yläpuolelle kohoavista kallioisista kumpareista. Heinsuon käsittelykeskus ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella eikä sen läheisyydessä ole vedenottamoita eikä vedenottamoiden suoja-alueita. Lähin luokiteltu (Laajakoski, I luokan pohjavesialue, tunnus 0528501A) pohjavesialue sijaitsee noin 3,3 km:n etäisyydellä käsittelykeskuksen lounaispuolella. Käsittelykeskuksen alueella maaperäolosuhteista johtuen pohjaveden muodostumismäärä on pieni. Pohjavettä muodostuu lähinnä kalliomoreenimäkien rinneosilla. Siellä vesi pääsee imeytymään suoraan moreenikerrokseen. Alavilla soistuneilla osilla vesi pidättyy pääosin savi- ja silttikerroksen yläpuoliseen turvekerrokseen ja purkautuu alueen ojiin. Maaperästä johtuen valuma-alueella ei ole varsinaisia pohjavesiesiintymiä, vaan kallioisille maa-alueille satava vesi kulkeutuu ohuessa maaperässä kohti suoalueita. Suoalueilta vedet purkautuvat länsipuolella sijaitsevaan Heinsuonojaan, josta vedet virtaavat pintavetenä edelleen Heinlahden kautta mereen. Sutelantien (mt 170) ja valtatie 7:n varressa oleville kiinteistöille on rakennettu vesijohto. Lähimmät oman kaivon varassa olevat kiinteistöt sijaitsevat Pyhtään kunnan puolella Porttipelto-nimisen pellon ympäristössä (6 kiinteistöä). Etäisyys laitosalueelta on noin 2 km. Kiinteistöjen kaivojen veden laatua on tarkkailtu Pyhtään kunnan toimesta. Käsittelykeskus sijaitsee Heinsuon Hirsisuon muodostamalla paikallisella valuma-alueella. Valuma-alue koostuu pääosin suoalueesta ja sen yläpuolelle kohoavista kallioisista kumpareista. Valuma-alueen koko on noin 150 ha, lisäksi valuma-alueeseen kuuluu todennäköisesti myös osia Pertonrah- 5
kan suoalueesta (arviolta 20 ha). Heinsuonojan koko valuma-alue on laajuudeltaan noin 13 km 2. Heinsuonoja on tyypillinen humuspitoinen ja ravinteikas uoma, jonka veden laatuun vaikuttavat keskeisesti suljetun kaatopaikan suotovedet. Valuma-alueen pintavedet purkautuvat Heinsuonojaa pitkin Suomenlahden Heinlahteen, mikä on lähin pintavesialue. Pintavedet poistuvat käsittelykeskuksen alueelta kahta reittiä. Etäisyys käsittelykeskuksesta Heinlahteen on linnuntietä noin 2,8 km lounaaseen. Heinsuonojaa pitkin etäisyys on noin 5 km. Heinlahti kuuluu Natura 2000 -alueeseen ja se on suojeltu lintudirektiivin perusteella. Alueen pohjoinen osa kuuluu osittain Pertonrahkan paikalliseen pienvaluma-alueeseen. Pertonrahkanoja laskee noin 1,7 km:n päässä Heinsuonojaan. Heinsuonoja kulkee useiden asuinalueiden läpi. Heinlahti on pieni sisälahti, joka on yhteydessä Suomenlahteen kapean salmen kautta. Alue on linnustolle muutonaikainen tärkeä levähdysalue. 6 Ilman laatu Ilman laatua seurataan aistinvaraisesti käyttöhenkilökunnan toimesta. Erityisiä muutoksia ilman laadussa ei ole havaittu. Käsittelykenttää on harjattu koneellisesti pölyämisen estämiseksi urakoitsijan lisälaitteella. Muut ympäristöolosuhteet Museovirasto on inventoinut suunnittelualueen 9.6.2005. Suunnittelualueella ei ole todettu olevan muinaismuistolain perusteella rauhoitettuja muinaisjäännöksiä. Suunnittelukohteessa eikä sen lähiympäristössä ole myöskään kulttuuriperinnön tai maisemansuojelun kannalta suojeltavia kohteita. Alue ja kohteet, joihin toiminnalla on vaikutuksia Käsittelykeskuksen etäisyys lähimpään asutukseen on noin 800 m itään Korkiakallion suuntaan. Noin 900 m lounaaseen on haja-asutusta. Kotkan kaupungin Katajasuon ja Petäjäsuon asuinalueet sijaitsevat noin 1,3 km:n etäisyydellä kaakossa. Lähin koulu (Pihkoon ala-aste) ja päiväkoti (Pihkoon päiväkoti) sijaitsevat noin 1,6 km päässä suunnittelualueesta itään. Voimajohtolinja kulkee noin 300 m:n päässä suunnittelualueen rajasta. Voimajohtolinjalla kulkee myös hiihtolatu. Etäisyys Kotkan kaupungin keskustaan on noin 8 km. Lähin virkistysalue sijaitsee noin 2 km:n etäisyydellä käsittelykeskuksesta etelään. Melu, liikenne ja muu kuormitus alueella Alueella nykyinen melu aiheutuu liikenteestä, työkoneista ja laitteiden käytöstä, louhinnasta ja murskauksesta. Käsittelykeskuksen vaikutusalueella valtatien 7 liikennemäärä vuonna 2005 oli 7 500 23 900 ajoneuvoa vuorokaudessa, josta raskasta liikennettä oli 13 19 %. Maantien 170 liikennemäärä Heinsuontien liittymän lähei-
syydessä oli noin 1 600 ajoneuvoa vuorokaudessa, josta raskaan liikenteen osuus oli noin 10 %. Tällä hetkellä (vuonna 2009) kokonaisliikennemäärä valtatiellä 7 (E18) Sutelantien (mt 170) liittymän kohdalla on noin 10 300 ajoneuvoa/vrk ja raskaan liikenteen määrä on noin 1 200 ajoneuvoa/vrk. Sutelantien liikennemääristä ei ole tilastoitua tietoa saatavissa Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. Liikennemäärä Heinsuontiellä on tällä hetkellä ja jatkossa 20 25 raskasta ajoneuvoa vuorokaudessa. 7 LAITOKSEN TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Nykyinen toiminta Heinsuon käsittelykeskuksessa vastaanotetaan, käsitellään ja hyödynnetään teollisuudessa sekä rakennus- ja purkutoiminnassa muodostuvaa jätettä, hiekan-, öljyn- ja rasvanerotuskaivojen lietteitä, jätteenkäsittelylaitoksissa muodostuvia jätteitä, käytöstä poistettuja autonrenkaita sekä pilaantuneiden maa-alueiden kunnostushankkeissa muodostuvia jätteitä ja maaaineksia. Käsittelykeskuksessa vuosittain vastaanotettavat jätemäärät ja jätteen laatu: Jätelaji Pilaantuneet maa-ainekset Teollisuuden sekä rakennusja purkutoiminnan jäte Puhtaat ylijäämämaat ja pilaantuneet maa-ainekset, jotka eivät vaadi käsittelyä Määrä t/a Maksimivarastomäärä t Laatu 50 000 25 000 pysyvä, tavanomainen tai ongelmajäte* 75 000 25 000 pysyvä, tavanomainen tai ongelmajäte* Hyödyntämisja käsittelytapa R10, D1, D5 R3, R4, R5, R10, R13, D1, D5 50 000 50 000 pysyvä jäte R10, D1 Yhteensä 175 000 100 000 Teollisuuden jätteet koostuvat energiantuotannon ja jätteenpolton prosessijätteistä (lento- ja pohjatuhka, rikinpoistojäte), metalli- ja kaivosteollisuuden prosessijätteistä (mm. valssihilse, sivukivi, metallisakat ja -pölyt, teräskuonat, rikastushiekka, masuunihiekka, valimohiekka), paperiteollisuuden prosessijätteistä (mm. kuitusavi, soodasakka, meesa, kalkkihiekka, pastajäte) ja kemianteollisuuden prosessijätteistä, joka on lähinnä prosessikip-
siä. Rakennus- ja purkujäte koostuu pääosin kiviaineksesta (betoni ja tiili), puusta, metallista ja lämpöeristeistä. Vastaanotettavat materiaalit pyritään ensisijaisesti ohjaamaan hyötykäyttöön materiaalina tai energiana nykyisen ympäristöluvan (Nro A 1071, 4.7.2007) mukaisesti. Hyötykäyttöön soveltumattomat tai vaikeasti hyödynnettävät jätejakeet loppusijoitetaan. Laitoskokonaisuus muodostuu hyötykäyttökelpoisen jätteen lajittelu-, käsittely- ja varastointialueesta (käsittelykenttä) sekä jätteen loppusijoitusalueesta ja jätevesien käsittelyalueesta. Käsittelykeskuksen kokonaispinta-ala on noin 23 ha. Jätteen vastaanottoja käsittelytoiminnalle suunnitellun kentän kokonaispinta-ala on noin 3,4 ha. Jätteen loppusijoitustoiminnalle varattavan alueen kokonaispintaala on noin 15 ha. Lisäksi alueelta on varattu tilaa vesien keräilylle ja käsittelylle noin 4,0 ha. Loppuosa alueesta jää suoja-alueeksi. Käsittelykeskuksen ensimmäisen vaiheen rakennustyöt päättyivät ja alue on otettu käyttöön marraskuussa 2008. Ensimmäisessä vaiheessa alueelle rakennettiin pinta-alaltaan noin 1,0 ha:n loppusijoitusalue ongelmajätteen kaatopaikkaluokan mukaisin rakentein, alueella tarvittavat tiet ja huoltoalueet, eteläinen vesien keräily- ja käsittelyalue sekä käsittelykenttää noin 1,8 ha. Käsittelykentällä tapahtuu laitokselle tuotavan materiaalin vastaanotto (mm. punnitus ja kirjaaminen sekä asiakirjojen ja kuormien tarkastus), käsittelyä vaativan materiaalin välivarastointi ja käsittely sekä valmiin hyötykäyttöön toimitettavan materiaalin varastointi. Lisäksi kentän yhteyteen rakennetaan tarvittavat tilat laitoksen henkilökunnalle sekä työvälineiden ja koneiden huollolle. Tavanomaisen jätteen ja ongelmajätteen täyttöalueet: Tavanomaisen jätteen kaatopaikka Pinta-ala m 2 Tila 1. vaihe 9 000 täytetty 2. vaihe 8 000 täytetty 3. vaihe 6 100 käytössä 4. vaihe 14 000 rakenteilla Yhteensä 37 100 Ongelmajätteen kaatopaikka Pinta-ala m 2 Tila 1. vaihe 10 000 käytössä 2. vaihe 3 700 käytössä 3. vaihe 4. vaihe Yhteensä 13 700 Edellä kuvatut käsiteltävät jätejakeet ja käsittelyprosessit ovat nykyisen ympäristöluvan mukaiset ja ne on kuvattu kahdessa aikaisemmassa ympäristöluvassa. Seuraavassa esitetään muutokset käsittelyprosesseihin. 8
9 Muutokset käsittelytoimintoihin Jatkossa teollisuuden sekä rakennus- ja purkutoiminnan jätettä käsitellään tarvittaessa kuten tähän asti pilaantuneita maita niiden kaatopaikka- tai hyötykäyttökelpoisuuden parantamiseksi. Näihin jätteisiin laajennettavat käsittelytavat ovat stabilointi, pesukäsittely ja alipainekäsittely. Näille käsittelytavoille Kotkan Heinsuon käsittelykeskuksella on ympäristölupa pilaantuneiden maiden osalta. Muutokset tuhkajätteiden raja-arvoihin Tuotteet, tuotanto ja kapasiteetti Heinsuon käsittelykeskukseen on tarkoitus sijoittaa tulevaisuudessa Lahti Energia Oy:n kaasutusvoimalaitoksen suodatintuhkaa ja Kotkan Energia Oy:n hyötyvoimalan savukaasujen puhdistuksessa syntyvää APC (Air Pollution Contol residue)-lopputuhkaa. Vuosittain Lahti Energia Oy:n suodatintuhkaa muodostuu 22 000 tonnia ja Kotkan Energia Oy:n APC-tuhkaa noin 2 500 tonnia. Nämä edustavat tyypillisiä jätekeskukseen vastaanotettavia jätteenpoltossa syntyviä tuhkia, ja mahdollisesti niiden sijaan vastaanotetaan muita vastaavia tuhkia. Yllä esitetyt jätemäärät eivät kuitenkaan muuttuisi. Vastaanotettavat tuhkat kuuluvat seuraaviin jätenimikkeisiin: 19.01 Jätteiden poltossa syntyvät jätteet 19 01 05* kaasujen käsittelyssä syntyvät suodatuskakut 19 01 07* kaasujen käsittelyssä syntyvät kiinteät jätteet 19 01 11* pohjatuhka ja kuona, jotka sisältävät vaarallisia aineita 19 01 13* lentotuhka, joka sisältää vaarallisia aineita 19 01 15* kattilatuhka, joka sisältää vaarallisia aineita 19 01 17* pyrolyysijätteet, jotka sisältävät vaarallisia aineita 10.01 Voimalaitoksissa ja muissa polttoprosesseissa syntyvät jätteet 10 01 04* öljyn poltossa syntyvä lentotuhka ja kattilatuhka 10 01 14* rinnakkaispoltossa syntyvä pohjatuhka, kuona ja kattilatuhka, jotka sisältävät vaarallisia aineita 10 01 16* rinnakkaispoltossa syntyvä lentotuhka, joka sisältää vaarallisia aineita 10 01 18* kaasujen puhdistuksessa syntyvät jätteet, jotka sisältävät vaarallisia aineita. Edellä mainittuihin jätenimikkeisiin kuuluvien, käsiteltyjen tuhkien ongelmajätteenkaatopaikkasijoitukselle haetaan lupaa korottaa liukoisen kloridin ja orgaanisen hiilen kokonaismäärän (TOC) kaatopaikkakelpoisuuden rajaarvoja kolminkertaiseksi siten, että liukoisen kloridin raja-arvo olisi 75 000 mg/kg ja orgaanisen hiilen kokonaismäärän (TOC) raja-arvo olisi 18 %. Laitoksessa käsitellään ja hyödynnetään jätteitä ja maa-aineksia yhteensä enintään 125 000 t/a, josta 50 000 t/a on pilaantunutta, puhdistuskäsittelyä vaativaa maa-ainesta. Loppuosa 75 000 t/a muodostuu muista edellä lue-
telluista jätejakeista. Lisäksi alueella vastaanotetaan ja varastoidaan puhtaita ylijäämämaita ja lievästi pilaantuneita maa-aineksia, jotka eivät vaadi käsittelyä, yhteensä 50 000 t/a. Laitokselle tuotavat jätteet ovat luokiteltavissa pysyviksi, tavanomaisiksi ja ongelmajätteiksi. Alueella varaudutaan vastaanottamaan myös onnettomuuksissa syntyviä pilaantuneita maaaineksia siinä laajuudessa kuin onnettomuuden luonne sitä vaatii ja käsittelykeskuksessa on osoittaa maille turvallinen välivarastointialue. Näiden määrä vaihtelee vuosittain muutamasta kymmenestä tonnista kymmeniin tuhansiin tonneihin. Tilavaraukset ja täyttösuunnitelma Käsittelykeskuksen tilavarauksiin ja täyttösuunnitelmiin ei esitetä muutoksia voimassa oleviin ympäristölupiin verrattuna. Loppusijoitusalueiden rakentamisessa noudatetaan aikaisempia ympäristölupia (Nro A 1071, 4.7.2007 ja Nro A 1058, 3.7.2009). Kaatopaikkojen pohja- ja pintarakenteet Se, missä suhteessa alueelle rakennetaan ongelmajätteen ja tavanomaisen jätteen kaatopaikkaluokkien mukaisia loppusijoitusalueita, riippuu siitä, missä suhteessa ko. luokkien mukaista jätettä alueelle tulee. Arvio on, että määrä jakaantuu siten, että noin 40 % jätteestä on luokiteltavissa ongelmajätteeksi ja 60 % tavanomaiseksi ja pysyväksi jätteeksi. Perusperiaate loppusijoitusalueiden käytössä on kuitenkin se, että jätteen loppusijoitusalueet muodostavat loppuvaiheessa yhtenäisen täytön alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Täyttötekniikka toteutetaan siten, että kaatopaikkaluokkien välisillä rajapinnoilla ongelmajäte jää tavanomaisen ja pysyvän jätteen alle. Rajapinnoilla väliin asennetaan suotovesiä ohjaava eriste siten, että tavanomaisen jätteen kaatopaikkavesiä ei pääse ongelmajätetäyttöön. Eriste tehdään jätemäärien kehityksestä riippuen luiskarakenteena tai pystyrakenteena. Jätetäyttöjen kokonaisaloihin ja tilavuuksiin ei haeta muutosta. Jätetäyttöön sijoitetaan myös kuivattua lietettä (noin 1 000 kuiva-t/a) sekä käsittelylaitoksilla muodostuvaa hyötykäyttöön sopimatonta jätettä. Jäte muodostuu laitoksissa käsittelyprosesseissa, joissa kaikki hyödyntämiskelpoinen jäte otetaan pois. Seuraavassa esitetään ne kaatopaikkojen pohja- ja pintarakenteet, jotka on aikoinaan esitetty 16.2.2007 ja 8.12.2008 vireille tulleissa kaatopaikkoja koskevissa ympäristölupahakemuksissa. Hakemusten johdosta on annettu päätökset Nro A 1071, 4.7.2007 ja Nro A 1058, 3.7.2009. Päätöksen Nro A 1071, 4.7.2007 määräyksen 10. mukaan Kaatopaikan pohjarakenteet tulee rakentaa valtioneuvoston kaatopaikoista antaman päätöksen 861/1997 mukaisesti hakemuksen mukaisesti ja määräyksen 11. mukaan Kaatopaikan pintarakenteet tulee rakentaa valtioneuvoston kaatopaikoista antaman päätöksen 861/1997 mukaisesti hakemuksen mukaisesti. Päätöksen Nro A 1058, 3.7.2009 määräyksen 1. mukaan Osa Heinsuon käsittelykeskuksen loppusijoitusalueista voidaan rakentaa valtioneuvoston kaatopai- 10
koista antaman päätöksen 861/1997 mukaisesti tavanomaisen jätteen kaatopaikkaluokan mukaisin pohja- ja pintarakentein huomioiden 4.7.2007 annetussa ympäristölupapäätöksen liitteessä 1 mainitut materiaalivaihtoehdot. Ongelmajätteen kaatopaikka Pohjarakenteet Alue rakennetaan ongelmajätteen kaatopaikkaluokan mukaisin rakentein ja pohjarakenteissa noudatetaan kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen (861/1997) mukaisia periaatteita. Pohjarakenne muodostuu tiivistyskerroksesta, keinotekoisesta eristeestä ja kuivatuskerroksesta. Mineraalinen tiivistyskerros rakennetaan käyttäen rakennushetken saatavuudesta riippuen luonnon maa-aineksia (savi, siltti, moreeni, tiivisturve), bentoniittiseoksia, teollisuuden sivutuotteista kehitettyjä materiaaleja (esim. kuitusavet, tuhkat, lievästi pilaantuneet maa-ainekset) tai näiden yhdistelmiä. Kerros rakennetaan siten, että sen tiiveys yksinään tai yhdistettynä toiseen mineraaliseen eristeeseen vastaa viiden metrin paksuista veden kyllästämää maata, jonka vedenläpäisevyys k-arvolla ilmoitettuna on enintään 1,0 10-9 m/s. Mineraalinen tiivistyskerros voidaan rakentaa viittä metriä ohuempana kerroksena, jolloin k-arvo on vastaavasti suurempi, jotta rakenteen läpi suotautuva vesimäärä ei muutu perusvaatimuksesta. Alle yhden metrin paksuista kerrosta ei kuitenkaan rakenneta. Mineraalisen eristyskerroksen päälle asennetaan keinotekoinen eriste. Eristemateriaalina käytetään muovia (esim. 2 mm:n HDPE tai vastaava hitsatuin saumoin) tai vesitiivistä asfalttia. Käytettäessä muovikalvoa se suojataan yläpuoleltaan suojageotekstiilillä (ρ = 1 200 g/m 2 ). Mikäli sopivaa ainesta on saatavilla, geotekstiili korvataan kivituhkalla tai muulla hienojakoisella aineksella, kuten esimerkiksi lentotuhkalla tai fillerihiekalla (h = 100 mm, raekoko 0 3 mm). Kaatopaikkavesien keräys tapahtuu keinotekoisen eristeen päälle rakennettavan kuivatuskerroksen avulla. Kuivatuskerros rakennetaan vettä hyvin johtavista kitkamaista (hiekka, sora, murske), kumimurskeesta, lasimurskeesta, välppäkivistä tai vastaavista vettä hyvin johtavista materiaaleista (k 1 10-3 m/s). Kuivatuskerroksen paksuus on vähintään 500 mm. Veden keräämistä tehostetaan asentamalla kuivatuskerroksen alaosaan salaojat tarvittavin osin. Kuivatuskerroksen toimivuus varmistetaan suodatinkankaalla, joka asennetaan 200 mm:ä kuivatuskerroksen yläpinnan alapuolelle. Kumimursketta käytettäessä suodatinkangas asennetaan kumimurskekerroksen yläpuolle ja tämän päälle asennetaan 0,5 metriä paksu kivennäismaa- tai tuhkakerros palomuuriksi. Periaatekuvia em. tiiveys- ja kuivatusvaatimukset omaavista pohjarakenteista oli esitetty 16.2.2007 vireille tulleen ympäristölupahakemuksen liit- 11
teessä. Liitteessä esitettyjen periaatekuvien lisäksi loppusijoitusalueen pohja voidaan tehdä muunkinlaisena rakenteena, joka täyttää kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen (861/1997) vaatimukset. Pohjarakenteisiin ei esitetä poikkeuksia valtioneuvoston päätöksen kaatopaikoista (861/1997) mukaisista pohjarakennevaatimuksista. Lopulliset pohjarakennesuunnitelmat toimitetaan lupaviranomaiselle ennen rakennushankkeeseen ryhtymistä. Lopullisen rakenteen valintaan vaikuttavat mm. materiaalien saatavuus rakennushetkellä, uusien materiaalien kehitys ja markkinoille tulo, nykyisistä rakenteista saatavat kokemukset sekä rakennusajankohdan lainsäädäntö. Pintarakenteet Täyttöalueet suljetaan tarkoituksenmukaisin kokonaisuuksin sitä mukaa, kun ne saavuttavat lopullisen täyttökorkeutensa. Pintarakenteissa noudatetaan kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen (861/1997) periaatteita koskien ongelmajätteen kaatopaikkoja. Pintarakenne muodostuu kaasunkeruukerroksesta (tarvittaessa), mineraalisesta tiivistyskerroksesta, keinotekoisesta eristeestä, kuivatuskerroksesta ja pintakerroksesta, jonka ylin osa muodostaa kasvukerroksen. Suljettu ja maisemoitava jätetäytön osa muotoillaan suunnitelman mukaiseen muotoon. Loppumuotoilu tehdään käyttäen hyödyksi tarkoitukseen soveltuvia jätejakeita ja maa-aineksia. Muotoilun jälkeen jätetäytön suljettava osa esipeitetään 20 30 cm:n paksuisella maakerroksella ja annetaan painua 2 3 vuotta ennen lopullisten pintarakenteiden tekoa. Jos täytössä todetaan muodostuvan sellaisia määriä kaasua, että se on kerättävä hallitusti, lopullisten pintarakenteiden teko aloitetaan kaasunkeräyskerroksella. Kerroksen tehtävänä on tällöin kerätä jätetäytössä mahdollisesti muodostuva kaasu ja johtaa se täytön lakialueella oleviin kaasunkeruukaivoihin. Kaasunkeräyskerroksessa käytettävä materiaali valitaan siten, että sen huokosverkosto johtaa hyvin kaasua ja samalla materiaali on riittävän kantavaa tiivistyskerroksen rakentamista varten. Tähän tarkotukseen soveltuvia materiaaleja ovat muun muassa kivimurske, lasimurske, karkeat kivennäismaat ja välppäkivet. Kaasunkeräyskerroksen rakentamistarve selviää, kun ennen sulkemistöitä tutkitaan suljettavan täytön osalta mahdollisesti muodostuvan kaatopaikkakaasun määrä ja laatu. Koska täyttöön sijoitettava jätemateriaali on pääosin mineraalista, on täytössä muodostuvan kaatopaikkakaasun määrä todennäköisesti niin vähäinen, että erillistä kaasunkeruuta alueella ei tarvita. Kaasunkeräyskerros suojataan yläpuoleltaan suodatinkankaalla. Kaasukeräyskerroksen tai suoraan esipeittokerroksen päälle rakennetaan mineraalinen tiivistyskerros. Kerroksen avulla estetään sadeveden hallitsematon imeytyminen jätetäyttöön ja vähennetään näin suotoveden muodostumista ja jätetäytön sisäisen veden määrää. Tiivistyskerroksella tehdään myös pinnan lopullinen muotoilu sadevesien poisjohtamiseksi alueel- 12
ta. Kerros rakennetaan siten, että sen tiiveys vastaa 0,5 metrin paksuista kerrosta, jonka vedenläpäisevyys on enintään 1 10-9 m/s. Tiivistyskerros rakennetaan luonnonmateriaaleista sellaisenaan tai lisäainein seostettuna, teollisesti valmistetuista materiaaleista tai teollisuuden sivutuotteista. Luonnonmateriaaleista käytetään vettä heikosti läpäiseviä maa-aineksia. Tällaisia ovat muun muassa savi, siltti, moreeni sekä tiivisturve. Maa-ainesten ominaisuuksia parannetaan tarvittaessa sekoittamalla joukkoon bentoniittisavea tai muita lisäaineita. Neitseellisten maa-ainesten lisäksi käytetään myös pilaantuneita maita, mikäli niitä on tarpeeksi saatavilla ja mikäli ne laadultaan soveltuvat tähän tarkoitukseen. Maa-ainesten sijaan mineraalinen tiivistyskerros voidaan rakentaa myös bentoniittimatosta (k 5 10-11 m/s). Teollisuuden sivutuotteista tiivistyskerrokseen voidaan käyttää muun muassa kuitusavea, valimohiekkaa tai muuta tarkoitukseen soveltuvaa ainesta. Tiivistyskerroksen päälle asennetaan vastaavanlainen keinotekoinen eriste kuin pohjarakenteessa. Kerros suojataan yläpuoleltaan geotekstiilillä tai mineraalisella hienorakeisella aineksella, joka täyttää tekniset ja kemialliset laatuvaatimukset. Mineraalisen suojakerroksen paksuus on vähintään 100 mm. Keinotekoisen eristeen päälle rakennetaan kuivatuskerros. Kerroksen avulla varmistetaan pintakerroksen kuivatus. Kerroksen paksuus on vähintään 0,5 m käytettäessä hiekkaa, soraa, karkeita moreeneja ja vähintään 0,3 m käytettäessä edellä mainittuja materiaaleja paremmin vettä johtavia materiaaleja, kuten esim. rengasrouhetta, kivimursketta tai seulakiviä. Kerroksen toimivuus varmistetaan suodatinkankaalla, kun kerroksessa käytettävä materiaali on erittäin karkeaa. Kerroksessa käytettävän materiaalin vedenläpäisevyys on vähintään 1 10-3 m/s. Kuivatuskerroksen päälle rakennetaan vähintään metrin paksuinen pintakerros maa-aineksista. Kasvien juurtumisen ja alueen maisemoitumisen edistämiseksi pintakerroksen ylin osa (0,2 m) tehdään humuksesta, kompostimullasta, kuorihakkeesta tai vastaavasta. Viimeistelyn lopuksi pinta nurmetetaan ja alueelle istutetaan pensaita ja muita matalajuurisia kasveja tai maisemoidaan muutoin ympäröivään luontoon sopivalla tavalla. Periaatekuvia pintarakenteista oli esitetty 16.2.2007 vireille tulleen ympäristölupahakemuksen liitteessä. Liitteessä esitettyjen periaatekuvien lisäksi loppusijoitusalueen pinta voidaan tehdä muunkinlaisena rakenteena, joka täyttää kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen (861/1997) vaatimukset maaperän ja pohjaveden suojelun suhteen. Lopulliset rakenteet hyväksytetään lupaviranomaisella vähintään 3 kuukautta ennen rakennushankkeeseen ryhtymistä. Lopullisen rakenteen valintaan vaikuttavat mm. materiaalien saatavuus rakennushetkellä, uusien materiaalien kehitys ja markkinoille tulo, nykyisin käytetyistä rakenteista saadut kokemukset sekä rakennusajankohdan lainsäädäntö. 13
Kuvaukset keskeisimmistä rakenteisiin soveltuvista jätemateriaaleista oli esitetty 16.2.2007 vireille tulleessa ympäristölupahakemuksessa. Tavanomaisen jätteen kaatopaikka Pohjarakenteet Tavanomaisen jätteen kaatopaikkaluokan mukaisissa pohjarakenteissa noudatetaan kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen (861/1997) mukaisia periaatteita. Rakenne muodostuu mineraalisesta tiivistyskerroksesta, keinotekoisesta eristeestä ja kuivatuskerroksesta. Mineraalisen tiivistyskerroksen toiminnallisena tavoitteena on minimoida haitta-aineiden suotautuminen maaperään. Mineraalinen tiivistyskerros rakennetaan käyttäen rakennushetken saatavuudesta riippuen luonnon maaaineksia (savi, siltti, moreeni tai tiivisturve), maabentoniittiseoksia, teollisuuden sivutuotteista kehitettyjä materiaaleja (esim. kuitusavet, tuhkat ja lievästi pilaantuneet maa-ainekset) tai näiden yhdistelmiä. Kerros rakennetaan siten, että sen tiiveys vastaa yhden metrin paksuista veden kyllästämää maata, jonka vedenläpäisevyys on enintään 1 10-9 m/s. Mineraalisen tiivistyskerroksen kerrospaksuus on vähintään 0,5 metriä. Mineraalisen eristyskerroksen päälle asennetaan keinotekoinen eriste, jonka materiaalina käytetään muovia (esim. 2 mm:n HDPE-muovikalvo hitsatuin saumoin) tai vesitiivistä asfalttia. Keinotekoinen eriste täydentää mineraalista tiivistyskerrosta pidättäen erilaisia haitta-aineita ja tehostaen suotovesien keräilyä. Muovikalvo suojataan yläpuolelta 100 mm:n paksuisella mineraalisella suojakerroksella, jonka materiaalina käytetään kivituhkaa tai muuta hienojakoista ainesta, kuten lentotuhkaa tai fillerihiekkaa (0 3 mm). Vaihtoehtoisesti muovikalvo suojataan suojageotekstiilillä (ρ = 1 000 g/m 2 ). Suojarakenne vastaanottaa ja jakaa yläpuolisista kerroksista aiheutuvia mekaanisia ja termisiä kuormituksia siten, ettei niistä aiheudu muovikalvoon pysyviä muodonmuutoksia. Suojarakenne suojaa kalvoa myös rakentamisen aikana ja estää kuivatuskerroksen karkeampien rakeiden aiheuttamien pistekuormitusten muodostumisen. Mikäli keinotekoinen eriste rakennetaan käyttäen vesitiivistä asfalttia, ei suojakerroksen rakentaminen ole tarpeen. Keinotekoisen eristeen päälle rakennetaan vähintään 0,5 metrin paksuinen kuivatuskerros, jonka tehtävänä on kerätä ja poistaa jätetäytöstä muodostuvat suotovedet ja vähentää alapuolisten rakenteiden päälle muodostuvaa vesipainetta. Kuivatuskerroksen materiaalina käytetään vettä hyvin johtavaa luonnon kiviainesta (esim. hiekka, sora tai murske) tai jätemateriaaleista kehitettyjä materiaaleja (esim. rengasrouhe, lasimurske tai välppäkivet). Materiaalin vedenläpäisevyyden tulee olla vähintään 1 10-3 m/s. Veden keräämistä tehostetaan tarvittaessa asentamalla kuivatuskerroksen alaosaan (300 mm) salaojat. Salaojat ympäröidään salaojasoralla. Kuivatuskerroksen ala- (300 mm) ja yläosan (200 mm) väliin asennetaan käyttöluokan N3 suodatinkangas kuivatuskerroksen toimivuuden varmistamiseksi ja salaojien tukkeutumisen estämiseksi. 14
Pohjarakenteet vaihtoehtoisine materiaaleineen oli esitetty 8.12.2008 vireille tulleen ympäristölupahakemuksen liitteessä. Esitettyjen vaihtoehtojen lisäksi pohjarakenne voidaan toteuttaa muunkinlaisena rakenteena, joka täyttää kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen (861/1997) mukaiset vaatimukset. Periaatekuva lopullisesta pohjarakenteesta toimitetaan viranomaisen hyväksyttäväksi ennen rakentamisen aloittamista. Lopullisen rakenteen valintaan vaikuttavat mm. materiaalien saatavuus rakennushetkellä, uusien materiaalien kehitys ja markkinoille tulo, muilla vastaavilla loppusijoitusalueilla käytetyistä pohjarakennemateriaaleista saadut kokemukset sekä rakennushetken lainsäädäntö. Pintarakenteet Täyttöalueet suljetaan sitä mukaan, kun ne saavuttavat lopullisen korkeutensa. Pintarakenteissa noudatetaan valtioneuvoston päätöksen kaatopaikoista (861/1997) mukaisia periaatteita. Tavanomaisen jätteen kaatopaikan pintarakenne muodostuu esipeittokerroksesta, kaasunkeräyskerroksesta (tarvittaessa), tiivistyskerroksesta, kuivatuskerroksesta ja pintakerroksesta, jonka ylin osa muodostaa kasvukerroksen. Pintaeristyksellä estetään sade- ja lumensulamisvesien imeytyminen jätetäyttöön. Lisäksi tiiviin pintarakenteen avulla vähennetään kaatopaikan haju-, pöly- ja maisemahaittoja. Suljettu ja maisemoitava jätetäytön osa muotoillaan suunnitelman mukaiseen muotoon käyttäen hyödyksi tarkoitukseen soveltuvia jätejakeita ja maa-aineksia. Muotoilun jälkeen jätetäyttö esipeitetään noin 30 cm:n paksuisella maakerroksella ja annetaan painua 2 3 vuotta ennen lopullisten pintarakenteiden rakentamista. Kaatopaikkakaasujen muodostumista tutkitaan, kun jätetäytön korkeus saavuttaa neljän metrin tason. Jos jätetäytössä todetaan muodostuvan sellaisia määriä kaasua, että se on kerättävä hallitusti, lopullisten pintarakenteiden teko aloitetaan kaasunkeräyskerroksella. Kerroksen tehtävänä on kerätä jätetäytössä muodostuva kaatopaikkakaasu ja johtaa se täytön lakialueelle rakennettaviin kaasunkeruukaivoihin. Kaasunkeräyskerroksessa käytetään kaasua hyvin johtavaa materiaalia, jonka on myös oltava riittävän kantavaa tiivistyskerroksen rakentamista varten. Soveltuvia materiaaleja ovat esim. kivimurske, lasimurske, karkeat kivennäismaat ja välppäkivet. Kaasunkeräyskerroksen rakentamistarve selviää, kun ennen sulkemistöitä tutkitaan suljettavan täytön osalta mahdollisesti muodostuvan kaatopaikkakaasun määrä ja laatu. Täyttöön sijoitettava jätemateriaali on pääasiassa mineraalista, joten jätetäytössä muodostuvan kaasun määrä on todennäköisesti vähäinen eikä erillistä kaasunkeräyskerrosta tarvita. Mikäli kaasunkeräyskerros on tarpeen rakentaa, suojataan se yläpuolelta suodatinkankaalla. Kaasukeräyskerroksen tai suoraan esipeittokerroksen päälle rakennetaan vähintään 0,5 metrin paksuinen mineraalinen tiivistyskerros. Kerroksen avulla estetään sadeveden hallitsematon imeytyminen jätetäyttöön ja vähennetään siten suotoveden muodostumista ja jätetäytön sisäisen veden 15
määrää. Mineraalinen tiivistyskerros rakennetaan käyttäen rakennushetken saatavuudesta riippuen luonnon maa-aineksia (savi, siltti, moreeni tai tiivis turve), maabentoniittiseoksia, teollisuuden sivutuotteista kehitettyjä materiaaleja (esim. kuitusavet, tuhkat ja lievästi pilaantuneet maa-ainekset) tai näiden yhdistelmiä. Kerros rakennetaan siten, että sen tiiveys vastaa 0,5 metrin paksuista kerrosta, jonka vedenläpäisevyys on enintään 1 10-9 m/s. Vaihtoehtoisesti tiivistyskerros rakennetaan bentoniittimatosta, jonka vedenläpäisevyys on enintään 5 10-11 m/s. Tiivistyskerroksen päälle rakennetaan kuivatuskerros, jonka tehtävänä on alentaa tiivistysrakenteeseen kohdistuvaa vesipainetta ja johtaa pintarakenteen läpi suotautuva vesi pois rakenteesta. Kerroksen paksuus on vähintään 0,5 m käytettäessä hiekkaa, soraa, mursketta tai karkeaa moreenia ja vähintään 0,3 m käytettäessä vettä paremmin johtavia materiaaleja, kuten esim. rengasrouhetta, kivimursketta tai seulakiviä. Materiaalin vedenläpäisevyyden tulee olla vähintään 1 10-3 m/s. Kerroksen toimivuus varmistetaan suodatinkankaalla erityisesti silloin, kun kerroksessa käytettävä materiaali on erittäin karkeaa. Kuivatuskerroksen päälle rakennetaan vähintään metrin paksuinen pintakerros. Kerroksen toiminnallisena tavoitteena on alapuolisten rakenteiden suojaaminen roudan, kuivumisen ja kasvien juurien varalta. Pintakerroksen ylin osa (200 mm) toimii kasvukerroksena, joka vähentää sadevesien imeytymistä ja edistää pintavaluntaa. Kerroksen alaosa (800 mm) rakennetaan käyttäen luonnon maa-aineksia. Yläosa tehdään humuspitoisesta maasta, kompostimullasta, kuorihakkeesta tai vastaavasta hyvänä kasvualustana toimivasta materiaalista. Viimeistelyn lopuksi pinta nurmetetaan ja alueelle istutetaan pensaita ja muita matalajuurisia kasveja tai maisemoidaan muutoin ympäröivään luontoon sopivalla tavalla. Periaatekuvat eri pintarakennevaihtoehdoista oli esitetty 8.12.2008 vireille tulleen ympäristölupahakemuksen liitteessä. Esitettyjen vaihtoehtojen lisäksi pintarakenne voidaan toteuttaa muunkinlaisena rakenteena, joka täyttää kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen (861/1997) mukaiset vaatimukset. Periaatekuva lopullisesta pintarakenteesta toimitetaan viranomaisen hyväksyttäväksi ennen rakentamisen aloittamista. Lopullisen rakenteen valintaan vaikuttavat mm. materiaalien saatavuus rakennushetkellä, uusien materiaalien kehitys ja markkinoille tulo, muilla vastaavilla loppusijoitusalueilla käytetyistä pintarakennemateriaaleista saadut kokemukset sekä rakennushetken lainsäädäntö. Raaka-aineet, kemikaalit ja polttoaineet Raaka-aineiden, kemikaalien ja polttoaineiden varastointi tapahtuu aiemmissa ympäristölupahakemuksissa esitetyn mukaisesti. Aineiden suojaukseen kiinnitetään entistä paremmin huomiota. Alueella ei varastoida yhtäaikaisesti polttonesteitä tai muita vaarallisia nestemäisiä kemikaaleja sellaisia määriä, että kemikaalien varastointi edellyttäisi hakijan käsityksen mukaan erillistä ympäristölupaa. 16
Prosessit, laitteistot ja rakenteet Jätteiden vastaanotto Työkoneiden polttoainehuoltoa varten käsittelykeskukseen sijoitetaan kevyen polttoöljyn säiliöitä, jotka jäävät yhteistilavuudeltaan alle 10 m 3 :n. Säilöt ovat maanpäällisiä ja kaksoisvaipallisia. Yksi säiliöistä sijoitetaan jätteen loppusijoitusalueelle tai sen välittömään läheisyyteen kaatopaikkakoneen polttoainehuoltoa varten. Muut säiliöt sijoitetaan konesuojien yhteyteen. Pilaantuneiden maiden bitumistabiloinnissa tarvittava energia tuotetaan aggregaatilla. Aggregaatti toimii kevyellä polttoöljyllä, jota varten stabilointiaseman yhteydessä on noin 3 m 3 :n säiliö. Stabiloinnissa käytetään raakaaineena bitumia. Bitumi on maaöljystä saatua tislauksen pohjatuotetta, jolla on korkea kiehumispiste. Aineena se on vettä läpäisemätön, inertti, veteen kemiallisesti liukenematon ja useampia kemikaaleja hyvin kestävä. Stabiloinnissa tarvittava bitumi tuodaan paikan päälle säiliöautoilla. Varastosäiliössä oleva bitumimäärä on 60 100 t. Tarvittaessa muiden raaka-aineiden ja kemikaalien, kuten sementin, varastointi tapahtuu suojattuna siten, että aineita ei pääse leviämään ympäristöön tuulen tai sateen johdosta eikä haihtumalla esim. varastoimalla peitettynä, hallissa tai tiiviissä säiliöissä. Teollisuuden sekä rakennus- ja purkutoiminnan jäte otetaan vastaan käsittelykentällä. Esikäsittelyä vaativat tai sellaisenaan hyötykäyttöön kelpaavat jätejakeet varastoidaan jätteen laadun mukaan eriteltynä omalla kentän osallaan. Vaikeasti hyödynnettävät jätejakeet ohjataan suoraan loppusijoitukseen. Jätteet varastoidaan pääosin ulkona aumoissa siten, että jätejakeet eivät pääse sekoittumaan keskenään. Tarvittaessa varastointi tapahtuu suojattuna siten, että haitta-aineita ei pääse leviämään ympäristöön tuulen tai sateen johdosta eikä haihtumalla esim. varastoimalla peitettynä, hallissa tai tiiviissä säiliöissä. Varastomäärän ollessa riittävän suuri hyötyjäte kuormataan ja viedään suuremmissa erissä jatkojalostukseen tai ne käytetään hyödyksi käsittelykeskuksessa. Osa materiaaleista murskataan ja mahdollisesti myös paalataan ennen pois kuljetusta. Käsittelyprosessit, joille haetaan lupaa Käsittelytavat, joille haetaan lupaa, ovat stabilointi, pesukäsittely ja alipainekäsittely sekä näiden yhdistelmät. Esikäsittelynä käytetään tarvittaessa seulontaa, murskausta ja kuivausta. Jätteiden tarvittavalle loppusijoitukselle on jo lupa olemassa. Kulloinkin käytettävä käsittelytapa valitaan aina siten, että se soveltuu ko. jätteelle. Jätteen käsittelyllä pyritään muuttamaan jätteen kemiallis- 17
fysikaalisia ominaisuuksia tai alentamaan niiden haitta-ainepitoisuutta siten, että loppusijoitus tai hyötykäyttö on mahdollista. Ainoastaan ne jätteet, joita ei ole teknistaloudellisesti mahdollista esikäsitellä haitattomampaan muotoon, loppusijoitetaan sellaisenaan. Stabilointi- ja pesukäsittelyt tapahtuvat siirrettävällä kalustolla. Siirrettävät kalustot ovat Lassila & Tikanoja Oyj:n omia, vuokraamia tai aliurakoitsijan laitteistoja. Ennen kuin kalusto on taloudellisesti kannattavaa tuoda paikanpäälle, on kerrallaan käsiteltävän massamäärän oltava riittävän suuri. Seuraavissa kappaleissa on periaatekuvaukset prosesseista, mutta käytettävästä kalustosta riippuen kuvausten yksityiskohdat voivat vaihdella. Stabilointi Stabiloinnissa jätteeseen esim. tuhkiin sekoitetaan sideaineita siten, että haitta-aineiden liikkuvuus ja liukoisuus vähenevät. Tämä saadaan aikaiseksi parantamalla haitta-aineen sitoutumista partikkeleihin tai muuttamalla rakennetta siten, että vesi ei pääse suotautumaan partikkelien muodostaman huokosverkoston läpi. Yleisesti käytettäviä sideaineita ovat sementti ja bitumi. Tämän lisäksi voidaan käyttää muitakin käsiteltävälle jätteelle ja haitta-aineelle soveltuvia stabilointiaineita, kuten mm. ferrosulfaattia, magnesiumoksidia, kalkkia, tuhkaa, puhtaita ja pilaantuneita maita sekä tarkoitukseen soveltuvia teollisuuden jätteitä. Yleisimmin stabilointia käytetään, kun esim. tuhka on pilaantunut metalleilla, mutta stabilointi soveltuu myös tiettyjen orgaanisten aineiden käsittelyyn. Sideaineen laatu ja määrä määritetään aina ennakkoon reseptöinnin yhteydessä. Reseptit laaditaan jätelajikohtaisesti. Jätejakeita sekoitetaan, jos teknisesti tai toiminnallisesti voidaan parantaa massan loppusijoitus- tai hyötykäyttöominaisuuksia. Lisäksi samankaltaisia jäte-eriä yhdistetään, jotta stabilointi saadaan tuotannon kannalta tehokkaaksi. Reseptin koostumukseen vaikuttavat mm. käsiteltävien jätteiden rakeisuus sekä sen sisältämien haitta-aineiden laadut ja pitoisuudet. Resepti laaditaan siten, että jäte käsittelyn jälkeen täyttää standardisoitujen liukoisuustestien vaatimukset. Koska reseptöinti on aina tapauskohtainen, ei toimivaa yleisreseptiä voida etukäteen antaa. Tiedot käytetyistä kemikaaleista toimitetaan viranomaiselle. Reseptöinnin jälkeen ryhdytään varsinaiseen stabilointiprosessiin. Prosessin alussa, kun sopiva resepti on laadittu, käsiteltävä jäte homogenisoidaan. Tämä koostuu seulonnasta, jolloin joukosta poistetaan ylisuuri materiaali ja muut kuulumattomat epäpuhtaudet. Tarvittaessa jäte myös murskataan. Homogenisoitu jäte siirretään maansiirtokoneella ja/tai siirtolaitteistolla sekoitukseen. Samassa yhteydessä joukkoon lisätään tarvittavat sideaineet ja tarvittaessa myös vettä. Sekoitettu massa siirretään edelleen lopulliseen kohteeseen. Stabiloitavia massoja käytetään hyödyksi kenttien penger- ja päällysrakenteissa sekä osana loppusijoitusalueen pintarakennetta korvaamaan neit- 18
seellisten luonnonmateriaalien käyttöä. Lisäksi stabiloitavia massoja sijoitetaan myös kaatopaikalle (loppusijoitus). Hyötykäytön ympäristökriteereihin ei esitetä muutoksia. Pesukäsittely Pesukäsittelyllä haitalliset aineet liuotetaan tai lietetään pesunesteeseen, josta ne erotetaan jatkokäsiteltäväksi tai loppusijoitettavaksi. Pesussa käytetään tarvittaessa erilaisia apuaineita, kuten pinta-aktiivisia aineita tai haitallisten aineiden liukenemista edistäviä lisäaineita. Käsittely voi sisältää myös mekaanista käsittelyä/hiertoa sekä pesuveden lämpötilan nostamista että määräaikaista ph:n muuttamista haitallisten aineiden irrottamiseksi. Pesu sopii menetelmänä monille haitallisille aineille ja soveltuvuutta rajoittaa enemmänkin käsiteltävän massan ominaisuudet sekä joissakin tapauksissa useampien erilaisten aineiden läsnäolo. Pesu soveltuu sekä orgaanisten yhdisteiden (öljyhiilivedyt, PAH, PCB, pestisidit ja kreosootit, dioksiinit, furaanit ja kloorifenolit) että epäorgaanisten haitta-aineiden (raskasmetallit ja syanidit) pesuun. Lisäksi esimerkiksi tuhkien kaatopaikka- ja hyötykäyttökelpoisuutta voidaan parantaa poistamalla pesuprosessilla liukoisia suoloja, kuten klorideja ja sulfaatteja. Käsiteltävän massan pesu tapahtuu siirrettävällä pesulaitteistolla. Pesun avulla saadaan eroteltua haitta-aineet sisältävä jae eli pesurejekti ja puhdas jae. Pesurejekti ja -vesi vaativat yleensä jatkokäsittelyä vaihtoehtoisilla menetelmillä. Seuraavassa on kuvattu esimerkki pesuprosessin toiminnasta. Jos jäte sisältää karkeaa epäorgaanista jaetta (sora, hiekka), se on usein puhdasta eikä kaipaa jatkokäsittelyä. Lietefaasiin jäävä siltti, savi ja orgaaninen hienoaines voidaan puhdistaa tarvittaessa. Olennainen osa käsittelyä on haitallisten aineiden erottaminen pesuvedestä sekä pesuveden että apukemikaalien kierrättäminen takaisin prosessiin. Vesi puhdistetaan poistamalla epäpuhtaudet esim. saostamalla, flokkaamalla, biologisilla menetelmillä tai suodattamalla aktiivihiilen läpi. Puhdistettu vesi kierrätetään ja käytetään uudelleen. Käsittelyprosessin päätyttyä laitteistossa jäljellä oleva vesi johdetaan käsittelykeskuksen tasausaltaaseen ja edelleen käsittelyyn yhdessä alueella muodostuvien muiden jätevesien kanssa, mikäli ne täyttävät ympäristöluvan mukaiset vesistöön johdettavien vesien raja-arvot. Pesulaitteessa syntyviä väkeviä jätevesiä ei yhdistetä suotovesiin, vaan ne toimitetaan laitokseen, jolla on lupa käsitellä kyseisiä vesiä. Haihtuvia aineita käsiteltäessä pesuvaiheen ilma käsitellään esim. suodattamalla haihtuvat hiilivedyt aktiivihiileen. Kokonaisvedenkulutus on noin 10 200 l/t riippuen jäteaineksen ja haittaaineiden laadusta ja määrästä. Vastaavista tekijöistä riippuen pesulaitok- 19
sen käsittelykapasiteetti on 10 40 t/h ja tehontarve 300 700 kw. Laitos toimii sähköllä. Alipainekäsittely Alipainekäsittely soveltuu haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) poistoon. Alipainekäsittely tapahtuu käsittelykentälle tarvittaessa rakennettavassa alipainehallissa. Alueelle tuotavat jätteet pyritään ottamaan käsittelyyn välittömästi sitä mukaan, kun niitä tuodaan alueelle, elleivät jätteet vaadi muuta esikäsittelyä tätä ennen. Mikäli jätteitä joudutaan varastoimaan kentällä ennen varsinaista käsittelyä, tehdään varastointi siten, että siitä ei aiheudu haittaa eikä vaaraa terveydelle eikä ympäristölle. Jätemassat käsitellään alipainehalliin tehtävissä aumoissa. Aumat peitetään haitta-aineiden hallitsemattoman ilmaan leviämisen ehkäisemiseksi. Aumaan sijoitetun jätemassan sisään asennetaan imuputkisto, jonka avulla saadaan aikaiseksi ilmavirtahuuhtelu partikkelien välissä. Imetty ilma johdetaan bio- tai aktiivihiilisuodattimen tai katalyyttisen polttimen kautta ulkoilmaan. Klooratuilla hiilivedyillä pilaantuneita massoja käsiteltäessä huokosilma käsitellään vain aktiivihiilisuotimella. Imuilman mukana kulkeutuvat haitta-aineet pidättyvät suodattimeen tai ne palavat katalyyttisesti. Suodattimen kapasiteetin täytyttyä se vaihdetaan uuteen ja kyllästynyt massa toimitetaan asianmukaiseen käsittelyyn. Aktiivihiilisuodatuksen keskimääräinen erotustehokkuus on vähintään 99 % ja katalyyttisen polttimen 96 %. Puhdistumisprosessia seurataan ottamalla kokoomanäytteitä imetystä ilmasta sekä puhdistettavasta jätemassasta. Puhdistusta jatketaan kunnes haitta-ainepitoisuus jätemassassa alittaa pilaantuneelle maalle määritettävän ylemmän ohjearvon. Hyötykäytön ympäristökriteereihin ei esitetä muutoksia. Loppusijoitus Ei muutosta nykyisen ympäristöluvan mukaiseen tilanteeseen, joka on seuraava: Loppusijoitukseen ohjautuvan jätemäärän arvioidaan olevan enimmillään noin 60 000 t/a, kun toiminta on täydessä mittakaavassa. Tästä määrästä arviolta noin 35 000 t/a on teollisuuden sekä rakennus- ja purkutoiminnan jätettä ja noin 25 000 t/a on pilaantunutta maa-ainesta. Tämän lisäksi täyttöalueelle sijoitetaan noin 25 000 t/a pilaantuneita maa-aineksia hyötykäyttötarkoituksessa osana kaatopaikan rakenteita ja hoitoa. Käsittelykeskukseen on tehty yhteensä noin 15 ha:n tilavaraus jätteen loppusijoitusta varten. Tämä alue jakaantuu kahteen osaan, itäiseen käsittelykentän viereen ja ensimmäisessä vaiheessa käyttöön otettavaan noin 20