Suomessa sattuu tapaturmia

Terveydenhuoltotutkimus lyhyesti Ilona Nurmi-Lüthje, Kalevi Karjalainen, Jari Hinkkurinen, Kimmo Salmio, Lasse Lundell, Martti Salminen, Janne Pelkonen, Anne Kajander, Peter Lüthje Tapaturmakäyntien tilastointi paljastaa riskiryhmät h Tapaturmien säännöllinen tilastointi ja seuranta ovat tarpeen riskiryhmien tunnistamiseksi ja interventioiden kohdistamiseksi oikein. Kuusankosken aluesairaalassa tapaturmaensikäynneillä joka neljäs ja viikonloppuisin lähes joka toinen potilas oli alkoholin vaikutuksen alainen. Suomessa sattuu tapaturmia enemmän kuin muissa Pohjoismaissa (1). Vuonna 2003 joka viides suomalainen sai fyysisen vamman tapaturman tai väkivallan takia ja lisäystä oli 2,5 prosenttiyksikköä vuodesta 1997 (2). Tapaturmat olivat vuonna 2005 Suomessa työikäisten kuolemansyistä kolmanneksi suurin ryhmä (3). Tässä tutkimuksessa selvitettiin prospektiivisesti n päivystyspoliklinikan tapaturmaensikäynnit kahden vuoden ajalta. vastaa Kouvolan, Kuusankosken, Valkealan, Elimäen, Jaalan ja osittain Anjalankosken ja Iitin erikoissairaanhoidosta. Tutkimus liittyy laajempaan Kouvolan seudun tapaturmahankkeeseen. Aineisto ja menetelmät n päivystyspoliklinikalla lisättiin tietokenttiä potilastietojärjestelmään ja kerättiin ajalla 1.6.2004 31.5.2006 prospektiivisesti hoitoontulovaiheessa yksityiskohtaisia tietoja tapaturman ensikäynnistä. Aineiston analyyseissä käytettiin STATA-tilasto-ohjelmaa. Aineiston luottavuus tarkistettiin molempina vuosina 10 %:n satunnaisotoksella. Tapaturman ulkoisen syyn, tapaturmatyypin ja vammadiagnoosin luotettavuudet olivat ensimmäisenä vuonna 89 %, 92 % ja 92 % ja toisena vuonna 91 %, 92 % ja 92 %. Ensimmäisenä vuonna 35 % Anjalankosken ja 39 % Iitin erikoissairaanhoidon päivystyskäynneistä tehtiin an. Toisena vuonna vastaavat luvut olivat 49 % ja 24 % (4,5). Alueen laskennallinen väestöpohja oli ensimmäisenä vuonna 81 983 ja toisena vuonna 83 034. Tapaturmien ilmaantuvuus laskettiin 100 000:ta henkilöä kohti. Tapaturmien ja murtumien ikävakioidut ilmaantuvuudet laskettiin 10-vuotisikäryhmittäin ja sukupuolittain Tilastokeskuksen vuoden 2005 väestötietojen perusteella. Tulokset Kahden vuoden aikana oli 5 526 tapaturmaensikäyntiä ja niillä kävi 5 206 henkilöä. Miesten osuus sekä käynneistä että potilaista oli 60 %. Valtaosa käynneistä kohdistui kirurgian erikoisalalle (84 %). Ulkopaikkakuntalaisten osuus käynneistä oli noin kymmenesosa. Tapaturmien kokonaisilmaantuvuus oli ensimmäisenä vuonna 3 522/100 000 ja toisena vuonna 3 187/100 000. Miesten tapaturmien ilmaantuvuus oli suurempi kuin naisten 70-79-vuotiaiden ikäryhmään saakka, mutta sen jälkeen tilanne kääntyi päinvastaiseksi (Liitekuvio 1). Molempina vuosina 5 % potilaista kävi toistuvasti vuoden sisällä päivystyksessä uuden tapaturman takia (vaihteluväli 2 7 kertaa). Käynneistä noin joka kymmenes oli toistuvia käyntejä. Käyntejä oli eniten klo 22 23 (7 %) ja klo 15 16 (6 %) ja vähiten klo 5 6 (2 %). Tapaturmatyyppi ja ulkoinen syy Vapaa-ajan tapaturmat olivat molemmilla sukupuolilla yleisin tapaturmatyyppi kaikissa ikäryhmissä. Päivähoidossa ja koulussa tapaturmia sattui pojille enemmän kuin tytöille (20 % vs. 13 %). Urheilu- ja liikuntatapaturmia oli molemmilla sukupuolilla eniten 10 19-vuotiaiden ikäryhmässä. Työtapaturmien osuus oli suurempi sekä 30 39- että 40 49-vuotiailla miehillä kuin naisilla (23 % vs. 17 % ja 18 % vs. 11 %). Kotitapaturmien osuus kasvoi iän myötä, ja 70 80-vuotiailla niiden osuus oli jo suurempi kuin vapaa-ajan tapaturmien. Tapaturmia sairaalassa tai laitoksessa alkoi ilmetä 70 ikävuoden jälkeen (Liitekuviot 2 ja 3). Urheilu- ja liikuntatapaturmista (n = 414) 77 % sattui miehille, enimmäkseen jalkapallossa ja jääkiekossa. Naisille urheilutapaturmia sattui eniten yksilölajeissa kuten rat- 3434

sastuksessa, voimistelussa, hiihdossa ja laskettelussa. Kaatumiset ja putoamiset olivat yleisin tapaturman ulkoinen syy (51 %), seuraavina olivat elottoman ympäristön aiheuttamat tapaturmat (mm. iskut ja törmäämiset, työkalujen ja välineiden, lasin ja terävien esineiden aiheuttamat) (16 %) ja liikennetapaturmat (11 %). Pahoinpitelyjen osuus oli yli 7 %. Itsensä vahingoittamistapauksia, joihin luokiteltiin myös alkoholimyrkytykset, oli toisena tutkimusvuonna enemmän (Liitetaulukko 1). Alkoholin osuus Ensimmäisenä vuonna puhallutettiin 24 %:ssa ja toisena vuonna 35 %:ssa käynneistä (taulukko 1). Alkoholinkäyttöön liittyvien tapaturmien osuus kaikista käynneistä ja 15 vuotta täyttäneiden käynneistä lisääntyi. Miehiä puhallutettiin enemmän, ja heillä oli alkoholitapaturmia enemmän kuin naisilla. Alle 15-vuotiaita puhallutettiin yhteensä 20 kertaa, ja 8 kertaa saatiin positiivinen tulos. Ensimmäisenä vuonna 15 vuotta täyttäneistä positiivisen tuloksen puhalsi 24 % ja toisena vuonna 28 % (taulukko 1) ja yli promillen tuloksen vastaavasti 21 % ja 23 %. Yli promillen puhalsivat useimmin miehistä 45 54- vuotiaat, naisista 35 44-vuotiaat. Toisena vuonna miehistä 18 24-vuotiaat Taulukko 1. nousivat kakkossijalle. Alkoholinkäytön yhteydessä tapaturmia sattui eniten lauantaisin ja sunnuntaisin, ensimmäisenä vuonna noin kolmannes, toisena vuonna lähes puolet. Myös yli promillen humalatiloja mitattiin useimmin viikonloppuisin ja niidenkin osuus oli toisena vuonna suurempi (Liitekuvio 4). Yöaikaan (klo 0 4) käynnille tulleista yli 60 % oli käyttänyt alkoholia. Toistuvista käynneistä alkoholinkäyttöön liittyviä tapaturmia oli ensimmäisenä vuonna 40 % ja toisena vuonna 51 %. Pahoinpitely- ja väkivaltatapauksista 64 % (258/405 ) ja itsensä vahingoittamistapauksista 63 % (165/ 260) oli sattunut alkoholinkäytön yhteydessä. Murtumat Murtumatapauksia oli käynneistä 1 678, useimmat yläraajoissa (46 %) ja alaraajoissa (39 %). Loput olivat pään ja kasvojen (4 %), ylävartalon (9 %) ja alavartalon murtumia (3 %). Kaikista potilaista 31 %:lla oli murtumia. Miesten murtumien ilmaantuvuus oli suurempi kuin naisten 60 ikävuoteen asti, ja sen jälkeen tilanne kääntyi päinvastaiseksi (Liitekuvio 5). Osteoporoottisia murtumia oli 50- vuotiailla ja sitä vanhemmilla yhteensä 652, ja tavallisimpia olivat rannemurtumat (26 %) ja lonkkamurtumat Puhallutettujen ja alkoholipositiivisten tapaturmien osuudet tapaturmakäynneistä ja keskimääräiset puhallustulokset 15-vuotiaiden ja sitä vanhempien miesten ja naisten käynneissä. Käynnit n Osuus kaikista Keskimääräinen käynneistä, % puhallustulos, (vaihteluväli, ) 1. vuosi, kaikki käynnit 2 880 kaikki puhallutetut 677 24 1,54 alkoholipositiiviset 614 21 1,70 (0,1 5,0) 2. vuosi, kaikki käynnit 2 646 kaikki puhallutetut 918 35 1,2 alkoholipositiiviset 662 25 1,66 (0,1 4,8) 1. vuosi, 15 v 2 552 puhallutetut miehet 498 20 1,63 alkoholipositiiviset miehet 459 18 1,77 (0,1 5,0) puhallutetut naiset 175 7 1,31 alkoholipositiiviset naiset 153 6 1,50 (0,1 3,3) 2. vuosi, 15 v 2 402 puhallutetut miehet 624 26 1,32 alkoholipositiiviset miehet 473 20 1,74 (0,1 4,8) puhallutetut naiset 278 12 0,97 alkoholipositiiviset naiset 184 8 1,47 (0,1 3,6) (26 %). Osteoporoottisten murtumien ilmaantuvuus kasvoi jyrkästi naisilla noin 50 vuoden ja miehillä noin 70 vuoden jälkeen (Liitekuvio 5). Lonkkamurtuman kokonaiskustannukset vuoden aikana murtuman jälkeen ovat, deflatoituna vuoden 2006 kustannustasolle, 16 500 euroa/potilas (6). Tämän aineiston 167 lonkkamurtumaa aiheuttivat murtuman jälkeisenä vuonna yhteensä noin 2,8 miljoonan euron kustannukset. Pohdinta Tässä todetut tapaturmien ilmaantuvuudet ovat samansuuntaisia kuin vuonna 1999 Niemisen ym. tutkimuksessa (7), jossa tapaturmariskiä selvitettiin asukastiheyden mukaan. Toisen tutkimusvuoden pienemmät tapaturmaluvut erikoissairaanhoidossa johtuvat todennäköisesti terveyskeskusten ilta- ja viikonloppupäivystyksen siirtymisestä n tiloihin vuonna 2005. Päivystyspotilaat vakavimpia ja selvästi erikoissairaanhoitoon kuuluvia tapauksia lukuun ottamatta ohjattiin terveyskeskukseen. Terveyskeskusiltapäivystyksen päättyminen klo 22 näkyi käyntien lisääntymisenä tämän ajankohdan jälkeen. Tapaturmatyypit Kaatuminen tai putoaminen on yleisin vammaan ja sairaalahoitoon johtaneen tapaturman syy (2,8,9), kuten tässäkin todettiin. Erikoissairaanhoitoon hakeutuneiden pahoinpitelyjen osuus (yli 7 %) vaikuttaa suurelta, kun sitä verrataan Suomalaisten turvallisuus -väestöhaastatteluihin, joiden mukaan vuonna 2003 kaikista johonkin vammaan mutta ei välttämättä hoitoon johtaneista tapaturmista 10 % (2) ja vuonna 2006 puolestaan 11 % (10) oli pahoinpitelyjä. Lähes kaksi kolmasosaa pahoinpitelyistä ja itsensä vahingoittamistapauksista tapahtui alkoholinkäytön yhteydessä. Vielä 1980-luvun alussa vain puolet pahoinpitelyvamman vuoksi Töölön tapaturma-asemalle hoitoon tulleista (n = 518) oli alkoholin vaikutuksen alaisena (11). Urheilu- ja liikuntatapaturmista kolme neljästä sattui miehille, enemmän kuin haastattelututkimuksessa on todettu (2). Jalkapallo ja jääkiekko ovat 3435

joukkue- ja kontaktilajeina salibandyn ohella osoittautuneet myös muissa tutkimuksissa miesten lajeista vaarallisimmiksi (2,12). Alkoholin osuus Vuosittaiset 15 vuotta täyttäneiden alkoholiehtoisten tapaturmien osuudet (24 % ja 28 %) ovat suurempia kuin Peijaksen sairaalan päihtyneiden tai päihteistä riippuvaisten päivystyspotilaiden osuus (18 %) (13). Myös Peijaksessa päihtyneitä oli eniten päivystysaikana. ssa päihtyneiden osuudet olivat jälkimmäisenä vuonna lauantaisin ja sunnuntaisin suuremmat (47 % ja 43 %) kuin Salon terveyskeskuksessa, jossa yli 12-vuotiaista tapaturmapotilaista lähes 40 % oli humalassa hoitoon tullessa (Seppo Junnila, henkilökohtainen tiedonanto). Tässä tutkimuksessa yli promillen humala oli joka viidennessä 15 vuotta täyttäneen tapaturmassa, viikonloppuisin useamminkin. Alkoholin ja liikennetapaturmien vuoksi menetettyjä elinvuosia oli Pohjois-Kymenlaakson kunnissa PYLL-indeksin (14) mukaan huomattavasti enemmän kuin maassa keskimäärin (Ilkka Vohlonen, suullinen tiedonanto). Alkoholikuolemien ilmaantuvuus ja alkoholin aiheuttamien sairauspäivien määrät ovat koko Kymenlaaksossa synkät (15). Alkoholikuolemien ilmaantuvuus oli vuonna 2005 koko maassa keskimäärin 39/100 000 asukasta, mutta Kymenlaaksossa kaikista maakunnista suurin, 62/100 000 (15). Tässä tutkimuksessa 18 24-vuotiaiden miesten yli promillen humalassa sattuneiden tapaturmien osuus lisääntyi. Havainto on samansuuntainen kuin Nuorten terveystapatutkimuksessa, jossa 18-vuotiaiden poikien alkoholinkäyttö ja tosihumalat lisääntyivät vuoden 2004 alkoholipolitiikan muutoksen jälkeen (16). Tämänikäisten miesten tapaturmat ovat selvästi useammin kuin naisten ajotapoihin ja asenteisiin sekä päihtyneenä ajamiseen liittyviä liikennetapaturmia (17). Suomessa humalatila liittyy myös erityisesti miesten väkivaltaan (18). Alkoholinkäyttö ei enää ole harvinaista vanhemmissakaan ikäluokissa (19), mutta alkoholin osuudesta vanhusten tapaturmissa on niukasti tietoa. Vuonna 2003 2004 an lonkkamurtuman takia hoitoon tulleiden vanhuspotilaiden veren alkoholimittaustulos oli positiivinen 28 %:lla (20), kun viisi vuotta aiemmin vain 5 % saman alueen lonkkamurtumapotilaista puhalsi positiivisen alkoholituloksen (21). Alueellisia eroja näyttää olevan, koska Päijät-Hämeen keskussairaalan lonkkamurtumapotilaista vain 7 %:lla veren alkoholimittaustulos oli positiivinen (20). Alkoholinkäyttöön liittyvien tapaturmien lähempi tarkastelu tehdään tästä aineistosta erikseen. Potilaiden alkoholinkäyttö näkyy päivystyspoliklinikoilla yhä useammin, mutta siihen ei juuri puututa eikä välineitä ongelmakäyttäjien tunnistamiseksi käytetä (22). Lyhyistä alkoholinkäytön ja tapaturmien vähentämiseen tähtäävistä interventioista on tutkimusten mukaan hyötyä (23,24, 25). Tapaturmapotilaan päihtymystilan selvittäminen on tärkeää. Alkoholinkäyttö vaikuttaa potilaan jatkohoitoon ja esimerkiksi leikkausta vaativat toimenpiteet voidaan tehdä vasta, kun potilaan tila sen sallii. Vamman kotihoito-ohjeet potilas omaksuu vasta, kun hän ne muistaa ja ymmärtää. Alkoholipuhallutuksia tehtiin enemmän jälkimmäisenä vuonna, koska asiaa painotettiin tutkimuksen kestäessä. Jos alkoholipuhallustulos oli merkitty, se oli yleensä oikein, mutta aineistosta myös puuttui alkoholituloksia, vaikka potilas oli puhallutettu ja mittaustulos oli potilaskertomuksessa. Tässä suhteessa tiedonkeruussa on parantamisen varaa. Pysyvä tapaturmatiedon keräys tärkeää Tapaturmien ehkäisy edellyttää säännöllistä tiedonkeräystä tapaturmista. Tähän velvoittavat niin kansanterveyslaki (26) kuin Terveys 2015 -kansanterveysohjelma (27) ja ministeriöiden asettamat tavoitteet (28,29). Kouvolan seudun tapaturmahankkeen tuottama tieto, josta tässä on käsitelty vain osa, on Suomessa ainutlaatuista. Kouvolan seutu toimii kansallisena pilottialueena ja sen tapaturmatieto kansallisena viitetietona. Terveydenhuollon tapaturmatilastointia ja sen hyödyntämistä korostettiin jo 1990-luvulla (30). Viime aikoina paineita tapaturmatilastointiin on tullut usealta taholta (31,32,33). Sosiaalija terveysministeriö esittää Kouvolan seudun tapaturmahankkeessa saatujen kokemusten hyödyntämistä valtakunnallisesti avohoidon tapaturmatilastoinnin kehittämisessä (29). Kouvolan seudun tapaturmahankkeen tavoite on vakiinnuttaa tapaturmatiedon seurantajärjestelmä. Yhä useammasta kansanterveydellisesti merkittävästä indikaattorista olisi tärkeää saada säännöllistä tietoa potilastietojärjestelmistä, joihin tilastoinnin tulisi olla ennen kaikkea helppoa ja käyttäjäystävällistä (34). Tapaturmatieto on kansallista viitetietoa, mutta sen avulla kiinnitetään myös huomio tapaturmavaarassa olevien tunnistamiseen ehkäisyinterventioita varten. Riskiryhmiä ovat esimerkiksi alkoholikäytön yhteydessä toistuvasti tapaturmaan joutuvat, toistuvasti kaatuvat iäkkäät tai itsensä vahingoittamisen takia päivystykseen tulevat henkilöt. Interventiot ja jatkohoitoon ohjaaminen tulisi tehdä yhteistyössä perusterveydenhuollon, sosiaalihuollon ja asiantuntijatahojen sekä asianomaisten erikoisalojen, kuten geriatrian ja psykiatrian kanssa. Säännöllisen tapaturmatiedon avulla voidaan tehdä tapaturmien kustannusseurantaa sitä mukaa, kun eri tapaturmien ja vammojen kustannuksista saadaan tutkimustietoa. Kirjallisuusluettelo ja liitetaulukot julkaistaan artikkelin sähköisessä versiossa, joka löytyy Lääkärilehden kotisivulta www.laakarilehti.fi (ks. Sisällysluettelot). Ilona Nurmi-Lüthje FT, dosentti, projektipäällikkö Kouvolan seudun tapaturmahanke, Kouvolan seudun ktt:n ky www.tapaturmahanke.fi ilona.nurmi-luthje@kstk.fi Kalevi Karjalainen, Jari Hinkkurinen, Kimmo Salmio, Lasse Lundell, Martti Salminen, Janne Pelkonen, Anne Kajander, Peter Lüthje 3436

Kirjallisuutta 1 Nomesco. Health Statistics in the Nordic countries 2004. 2 Heiskanen M, Sirén R, Aromaa K. Suomalaisten turvallisuus 2003. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 2004:58. Helsinki: tilastokeskus. http://www.optula.om.fi/24727.htm 3 Tilastokeskus. Kuolemansyyt 2005. http://www.stat.fi/ til/ksyyt/2005/ksyyt_2005_2006-10-31_tie_001.html 4 Kymenlaakson sairaanhoitopiiri. Käyntitilastot kunnittain vv. 2004 2005 ja 2005 2006. 5 Päijät-Hämeen sairaanhoitopiiri. Käyntitilastot kunnittain vv. 2004 2005 ja 2005 2006. 6 Nurmi I, Narinen A, Lüthje P, Tanninen S. Cost analysis of hip fracture treatment among the elderly for the public health services. A prospective study in 106 consecutive patients. Arch Orthop Trauma Surg 2003;123:551 4. 7 Nieminen S, Lehtonen O-P, Linna M. Väestötiheys vaikuttaa tapaturmariskiin. Suom Lääkäril 2001;56:2131 4. 8 Heiskanen M, Aromaa K. Suomalaisten turvallisuus 1997. Vuoden 1997 haastattelututkimuksen ennakkotietoja tapaturmien ja rikosten kohteeksi joutumisesta, 1998. OPTL:n tutkimustiedonantoja 35/1998. 9 Stakes. Hoitoilmoitusrekisteri. Tapaturmat vuosina 1999-2001 ulkoisen syyn mukaan. Koti ja vapaa-ajan torjuntatyön vahvistaminen. Sosiaali- ja terveysministeriö, työryhmämuistio 2003:29;33. 10 Tiirikainen K, Lounamaa A, Sihvonen S. Suomalaiset tapaturmien ja väkivallan uhreina 2006. Uhritutkimuksen perustaulukoita. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B4, 2007. 11 Honkanen R, Kiviluoto O, Nordström R. Victim of assault attending casualty departments. Scand J Soc Med 1980;8:63 6. 12 Parkkari J, Kannus P, Natri A ym. Active living and injury risk. Int J Sports Med 2004;25:209 16. 13 Kantonen J, Niittynen K, Mattila J, Kuusela-Louhivuori P, Manninen-Kauppinen E, Pohjola-Sintonen S. Päihtyneet ja päihdeongelmaiset potilaat Peijaksen sairaalan päivystyspoliklinikalla. Suom Lääkäril 2006;61:4923 7. 14 Vohlonen I, Bäckmand H, Korhonen J. Menetetyt elinvuodet. PYLL-indeksi väestön hyvinvoinnin mittana. Suom Lääkäril 2007;62:305 9. 15 Stakes/SVT Tilastotiedote 28/2006. http://www.stakes.fi/nr/rdonlyres/f45c01b5-d206-4a39-839a-a2673ed33c08/0/tt28_06.pdf 16 Rimpelä A, Rimpelä M, Lintonen T ym. Vaikuttiko alkoholiveron alennus nuorten alkoholinkäyttöön? Suom Lääkäril 2005;60:2611 7. 17 Laapotti S, Keskinen E. Has the difference in accident patterns between male and female drivers changed between 1984 and 2000? Accid Anal Prev 2004;36:577 84. 18 Sirén R. Pahoinpitelyrikollisuus 1950-1997. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Helsinki, 2000. 19 Sulander T. Functional ability and health behaviours. Trends and associations among elderly people, 1985-2003. Väitöskirja, Helsingin yliopisto, 2005. 20 Kaukonen JP, Nurmi-Lüthje I, Lüthje P ym. Acute alcohol use among patients with acute hip fractures: a descriptive incidence study in south-eastern Finland. Alcohol Alcohol 2006;41:345 8. 21 Narinen A, Nurmi I, Tanninen S, Lüthje P. Reisiluun yläosan murtumapotilaiden hoitotulokset, selviytyminen ja kustannukset vuoden aikana Pohjois- Kymenlaaksossa. Kymenlaakson sairaanhoitopiirin julkaisusarja 2001:A1. 22 Savola O. Brain injury and hazardous alcohol drinking in trauma patients. Acta Universitas Ouluensis, Department of neurology, University of Oulu. Väitöskirjat D789. Oulu 2004. 23 Antti-Poika I, Karaharju E, Roine R, Salaspuro M. Intervention of heavy drinking- a prospective and controlled study of 438 consecutive injured male patients. Alcohol Alcohol 1988;23:115 21. 24 Fleming MF, Lawton BK, Baier ML, Johnson K, London R. Brief physician advice for problem alcohol drinkers. A randomized controlled trial in community-based primary care practices. JAMA 1997;277:1039 45. 25 Gentilello LM, Rivara FP, Donovan DM ym. Alcohol interventions in a trauma center as a means of reducing the the risk of injury recurrence. Ann Surg 1999;230:473 83. 26 Kansanterveyslaki 928/2005. 27 Terveys 2015- kansanterveysohjelma. http://www.terveys2015.fi/ 28 Sisäasiainministeriö. Arjen turvaa - sisäisen turvallisuuden ohjelma. http://www.intermin.fi/julkaisu/442004 29 Sosiaali- ja terveysministeriö. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelma vuosille 2007-2012. Sosiaali- ja terveysministeriö. Julkaisuja 2006:24. 30 Pihlaja M. Terveydenhuollon tilastot tarpeen tapaturmien ehkäisyssä. Suom Lääkäril 1993;48:1892. 31 Rintanen H. Tapaturmien tilastoinnin nykytila ja tulevaisuus Suomessa. Stakes. Aiheita 2002:26. 32 Rintanen H. Selityksen paikka. Laatua halutaan seurata ja tietoa kaivataan, mutta, esimerkkinä diabetes. Kunnallislääkäri 2004;19:32 3. 33 Lonkkamurtumapotilaan Käypä hoito -suositus 2006. http://www.kaypahoito.fi/ 34 Forsström J. Lääkäri ja potilastietojärjestelmät. Suom Lääkäril 2007;62:489. Ilona Nurmi-Lüthje FT, dosentti, projektipäällikkö Kouvolan seudun tapaturmahanke, Kouvolan seudun ktt:n ky Kalevi Karjalainen LL, anestesiaylilääkäri Jari Hinkkurinen ESH, osastonhoitaja Kimmo Salmio LL, yleislääketieteen erikoislääkäri Lasse Lundell SH Martti Salminen LL, osastonylilääkäri Janne Pelkonen VTM, tilastoasiantuntija Kouvolan seudun tapaturmahanke, Kouvolan seudun ktt:n ky Anne Kajander LL, ylilääkäri Kymen sotavammaisten kuntoutuslaitos Peter Lüthje LKT, dosentti, konsultoiva ortopedi 1

Liitetaulukko 1. n erikoissairaanhoidon tapaturmaensikäyntien ulkoiset syyt (ICD-10) kahden vuoden aikana (n = 5 526). Ulkoinen syy ICD -10 2004 2005 2005 2006 Yhteensä n % n % n % Liikennetapaturmat jalankulkijan tapaturma V01-09 16 0,5 8 0,3 24 0,4 pyöräilytapaturma V10-19 109 3,8 108 4,1 217 3,9 moottoripyörätapaturma V28-29 55 1,9 46 1,7 101 1,8 henkilöautotapaturma V48-49 100 3,5 108 4,1 208 3,8 muun liikenteen ja kuljetustapaturma V59-99 31 1,1 40 1,5 71 1,3 Yhteensä 311 10,8 310 11,7 621 11,2 Kaatumiset ja putoamiset kaatuminen jää- tai lumikelillä W00 117 4,1 20 0,8 137 2,5 kaatuminen samalla tasolla tai matalalta (< 1 m) putoaminen W01 1029 35,7 1003 37,9 2032 36,8 kaatuminen ja putoaminen portailla/portailta W10 112 3,9 125 4,7 237 4,3 putoaminen tikapuilta W11 24 0,8 25 0,9 49 0,9 sukeltaminen tai veteen hyppääminen W16 - - 4 0,2 4 - putoaminen korkealta (> 1 m) W17 83 2,9 84 3,2 167 3,0 muu määrittelemätön kaatuminen ja putoaminen W19 133 4,6 78 2,9 211 3,8 Yhteensä 1498 52,0 1339 50,6 2837 51,4 Elottoman ympäristön aiheuttamat tapaturmat esineisiin törmääminen tai esineen osuminen henkilöön W22 235 8,2 159 6,0 394 7,1 nosto-ja siirtolaitteisiin liittyvä tapaturma tai puristuksiin joutuminen W24 1-12 0,4 13 0,3 terävän lasin aiheuttama W25 38 1,3 47 1,8 85 1,5 moottoroimattoman käsityökalun aiheuttama W27 38 1,3 44 1,7 82 1,5 moottoroidun laitteen, koneen aiheuttama W31 62 2,2 65 2,4 127 2,3 tuliaseiden laukaukseen liittyvä W34 2 0,1 5 0,2 7 0,1 ilotulitteiden aiheuttama W39 2 0,1 3 0,1 5 0,1 vierasesineen tunkeutuminen silmään t. luonnolliseen aukkoon W44 41 1,4 41 1,6 82 1,5 vierasesineen tunkeutuminen ihon läpi W45 45 1,5 40 1,5 85 1,5 Yhteensä 464 16,1 416 15,7 880 15,9 Elollisen ympäristön aiheuttamat tapaturmat ihmisen tai ihmisten tahattomasti aiheuttama vahinko W52 50 1,7 62 2,4 112 2,0 nisäkkään purema tai kolhaisu W55 19 0,7 37 1,4 56 1,0 myrkyttömän hyönteisen purema tai pisto W57 1-3 0,1 4 - altistuminen elävien olentojen aiheuttamille mekaanisille voimille W64 - - 1-1 - Yhteensä 70 2,4 103 3,9 173 3,1 Muut tapaturmat määrittämätön veteen hukkuminen, tapaturmainen tukehtuminen tai hengitysteiden tukkeutuminen W74,76,80 2 0,1 3 0,1 5 0,1 Yhteensä 2 0,1 3 0,1 5 0,1 Altistumiset altistuminen eri tekijöille tai aineille W91,99 3 0,1 12 0,5 15 0,3 altistuminen savulle, tulelle tai liekeille X09 3 0,1 4 0,2 7 0,1 altistuminen kuumuudelle, kuumille aineille tai kosketus kuumiin aineisiin tai esineisiin X03,12,14,18,19 20 0,7 23 0,9 43 0,8 kosketus myrkyllisiin käärmeisiin tai muihin myrkyllisiin eläimiin X20,27 2 0,1 3 0,1 5 0,1 altistuminen voimakkaalle luonnolliselle kylmyydelle X31 1-4 0,2 5 0,1 lääkemyrkytys (ei sisällä alkoholimyrkytyksiä X45) X44-2 - 2 - altistuminen orgaanisille liuottimille X46 1-1 - 2 - altistuminen kaasuille, höyryille X47 1-4 0,2 5 0,1 altistuminen torjunta-aineille, kemikaaleille tai muille vahingollisille aineille X48-49 2 0,1 2-4 - Yhteensä 33 1,2 55 2,1 88 1,6 Muut ylirasitus tai rasittavat, toistuvat liikkeet X50 9 0,3 24 0,9 33 0,6 muu tai määrittämätön tapaturma X57-59 143 5,0 30 1,1 173 3,2 itsensä vahingoittaminen (sisältää alkoholimyrkytykset, n = 25) X45, X69-84 107 3,7 153 5,8 260 4,7 pahoinpitely ja väkivalta X85-Y09 216 7,5 189 7,2 405 7,3 vahinkoa tuottava tapahtuma, tahallisuus epäselvä Y19, 28,34 27 0,9 24 0,9 51 0,9 Yhteensä 502 17,4 420 15,9 922 16,7 Kaikki yhteensä 2880 100 2646 100 5526 100 2

Liitekuvio 1. Miesten ja naisten tapaturmien (n = 5 526) ikävakioitu ilmaantuvuus ikäryhmittäin. Liitekuvio 2. Miesten tapaturmatyyppien suhteelliset osuudet tutkimusaikana i ikäryhmittäin (n = 3 354). 3

Liitekuvio 3. Naisten tapaturmatyyppien suhteelliset osuudet tutkimusaikana ikäryhmittäin (n = 2 172). Liitekuvio 4. Tapaturmakäyntien suhteelliset osuudet tutkimusvuosina viikonpäivittäin alkoholimittauksen mukaan (n = 5 526). 1. = ensimmäinen vuosi: 1.6.2004 31.5.2005, 2. = toinen vuosi: 1.6.2005 31.5.2006. 4

Liitekuvio 5. Miesten ja naisten kaikkien murtumien (n = 1 678) ja 50 vuotta täyttäneiden henkilöiden osteoporoottisten murtumien (n = 652) ikävakioitu ilmaantuvuus ikäryhmittäin. 5