ETELÄ-POHJANMAAN MAAKUNTAOHJELMA 2007-2010

ETELÄ-POHJANMAAN MAAKUNTAOHJELMA 2007-2010 MAAKUNTAVALTUUSTO ON HYVÄKSYNYT ETELÄ-POHJANMAAN MAAKUNTAOHJELMAN 2007-2010 4.12.2006

Julkaisu A:23 ISBN-10: 951-766-100-2 ISBN-13: 978-951-766-100-3 ISSN: 1237-993X Julkaisua voi tilata Etelä-Pohjanmaan liitosta Puh. 020 124 4100 Faksi 020 124 4150 www.epliitto.fi Suunnittelu ja taitto: Mainostoimisto Art-Time Kannen kuvat: Juha Harju (Kokous- ja laboratoriokuva) Painopaikka: Kirjapaino Fram Painosmäärä: 1200 kpl Seinäjoki 2006

ETELÄ-POHJANMAAN MAAKUNTAOHJELMA 2007-2010 MAAKUNTAVALTUUSTO ON HYVÄKSYNYT ETELÄ-POHJANMAAN MAAKUNTAOHJELMAN 2007-2010 4.12.2006

SISÄLLYS TIIVISTELMÄ 3 1. JOHDANTO 5 1.1. Maakunnan suunnittelujärjestelmä 6 2. MAAKUNTAOHJELMAN LÄHTÖKOHDAT 7 2.1. Maakunnan nykytila ja kehitysnäkymät 7 2.1.1. Väestö 7 2.1.2. Työllisyys 10 2.1.3. Tuotanto 11 2.1.4. Yrittäjyys 12 2.1.5. Pääklusterit 14 2.1.6. Osaaminen ja innovaatiojärjestelmä 15 2.1.7. Kuntatalous ja hyvinvointipalvelut 18 2.1.8. Kulttuuri ja matkailu 19 2.1.9. Ympäristö 19 2.1.10. Liikenne, tietoliikenne ja tekninen huolto 20 2.2. Etelä-Pohjanmaan menestystekijät 21 3. MAAKUNNAN KEHITTÄMISTOIMET 22 3.1. Toimintalinja 1: Yritystoiminnan edistäminen 22 3.1.1. Aloittavien yritysten luominen ja omistajanvaihdokset 24 3.1.2. Yritysten teknologia- ja liiketoimintaosaaminen 26 3.1.3. Yritysten kasvu ja kansainvälistyminen 27 3.2. Toimintalinja 2: Osaamisen ja innovaatiojärjestelmän vahvistaminen 28 3.2.1. Työvoiman saatavuuden turvaaminen ja työllisyyden edistäminen 30 3.2.2. Vetovoimainen ammatillinen koulutus 31 3.2.3. Kansainvälinen korkeakouluyhteisö 32 3.2.4. Kansainvälisesti vetovoimainen innovaatioympäristö 34 3.3. Toimintalinja 3: Asuinympäristön ja hyvinvoinnin kehittäminen 35 3.3.1. Kilpailukykyinen maakuntakeskusseutu 36 3.3.2. Elinvoimainen maaseutu 37 3.3.3. Laadukkaat ja toimivat peruspalvelut 38 3.3.4. Hyvinvointia edistävä työ 39 3.3.5. Puhdas ja monimuotoinen elinympäristö 41 3.3.6. Verkostoituneet kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelut 42 3.4. Toimintalinja 4: Infrastruktuurin parantaminen 43 3.4.1. Maakunnan liikenteellisen aseman parantaminen 44 3.4.2. Tietoverkkojen saavutettavuus 45 4. RAHOITUSSUUNNITELMA 46 4.1. Maakunnan valtakunnallisesti merkittävät kärkihankkeet 46 4.2. Rahoituskehys vuosille 2007-2010 48 5. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI JA YMPÄRISTÖSELOSTUS 49 5.1. Johdanto 49 5.2. Ohjelman pääasiallinen sisältö 49 5.3. Ympäristön nykytila, ominaispiirteet ja ongelmat 49 5.4. Valmisteluvaiheet ja arviointiprosessi 52 5.5. Vaikutusten arviointi ja toimenpiteet haitalliset vaikutusten poistamiseksi 54 5.6. Ohjelman toteuttaminen ja seuranta 57 5.7. Yhteenveto 58 Liite 1: Maakuntaohjelman keskeisin tausta-aineisto 59 sivu 2

TIIVISTELMÄ Etelä-Pohjanmaan maakuntaohjelman visio vuodelle 2010 Ihmiset, yritykset ja ympäristö voivat hyvin innovatiivisessa ja kansainvälistyvässä yrittäjyysmaakunnassa on ohjannut vuosien 2007-2010 aluekehittämisen painopisteiden valintaa Etelä-Pohjanmaalla. Painopisteet voidaan tiivistää seuraaviin toimintalinjoihin: YRITYSTOIMINNAN EDISTÄMINEN (s. 22-27) Vääntövoimaa yritystoiminnasta! Etelä-Pohjanmaalla tullaan tulevina vuosina edelleen keskittymään ydinklustereiden (elintarvike, metalli, puu ja rakennus) kilpailukyvyn parantamiseen sekä uusien mahdollisuuksien kehittämiseen klustereiden rajapinnoilla. Lisäksi hyvinvointiklusterin arvo ja merkitys pyritään saamaan samalle tasolle kuin teollisuuden klusterit kehittämällä hyvinvointiklusteria kuntien, yritysten ja kolmannen sektorin välisellä yhteistyöllä. Maakuntaohjelman toimenpiteillä lisätään yritysten verkostoitumista ja kansainvälistymistä, turvataan toimivien yritysten liiketoiminnan jatkuvuus, ohjataan pieniä yrityksiä kasvu-uralle, lisätään yritysten uusperustantaa sekä edistetään naisyrittäjyyttä ja palveluyrittäjyyttä. Kilpailukykyiset ja elinvoimaiset yritykset ovat Etelä-Pohjanmaan hyvinvoinnin perusta. Keskeistä on uusien yritysten luominen myös kehittämispotentiaalia sisältäville aloille kuten hyvinvointipalveluihin, uusiutuvan energian tuotantoon, luoville aloille ja matkailuun. Yritystoiminnan tukemiseksi maakunnassa käynnistetään valtakunnallisen YritysSuomi -palvelujärjestelmän mukainen palveluprosessi ja siihen liittyen perustetaan seudullisia yrityspalvelupisteitä. Liiketoiminta- ja teknologiaosaamisen kehittäminen koskettaa laajasti toimialoja palveluyrityksistä maaseutuelinkeinoihin ja teolliseen yritystoimintaan. Liiketoimintaosaamista ja uuden teknologian hyödyntämistä tarvitaan mm. markkinoinnissa, tutkimuksessa ja tuotekehityksessä, informaatioteknologiassa ja tuotteistamisessa. Tulevalla maakuntaohjelmakaudella Etelä-Pohjanmaalla panostetaan erityisesti kansainvälistymiseen. Erillisen valmisteluprosessin myötä laaditaan Etelä-Pohjanmaan kansainvälistymisen toimintaohjelma, joka tulee käsittelemään monipuolisesti eri elämänalojen kansainvälistymistä. OSAAMISEN JA INNOVAATIOJÄRJESTELMÄN VAHVISTAMINEN (s. 28-34) Kilpailukykyä osaamisesta! Väestön ikääntyminen, muuttoliike ja näiden myötä työvoiman saatavuus muodostavat Etelä-Pohjanmaan työmarkkinoille merkittävän haasteen. Mahdollisimman moni maakunnan työttömistä pyritään työllistämään Etelä-Pohjanmaan työmarkkinoille. Pieneville ikäluokille on annettava aikaisempaa vahvempi koulutus ja työikäisen aikuisväestön lisäkoulutusta on pystyttävä toteuttamaan työssäkäynnin ohessa. Näiden lisäksi Etelä-Pohjanmaalla tultaneen tarvitsemaan ulkomaalaista työvoimaa. Työikäisen väestön vähentyessä tulee tukea työssäkäyvien työhyvinvointia ja ehkäistä työkyvyttömyyttä. Nuorten syrjäytymistä on ehkäistävä tukemalla heidän työllistymistä maakunnan työmarkkinoille. Etelä-Pohjanmaalla tarvitaan edelleen koulutukseen panostamista, jotta perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuutta 15 -vuotta täyttäneistä saadaan nostettua. Suurin työvoiman tarve on ammatillisen peruskoulutuksen saaneista työntekijöistä. Erityisen tärkeää on panostaa ammatilliseen koulutukseen ja sen vetovoimaisuuden lisäämiseen. Myös aikuiskoulutuksen merkitys korostuu työikäisen väestön supistuessa. Ulkomaisen työvoiman kouluttaminen on suuri haaste maakunnan oppilaitoksille. Vuosien 2007-2010 aikana Seinäjoen yliopistokeskuksen ja EPANET -tutkimusprofessoriverkoston toimintaa tullaan kehittämään pitkäjänteisesti ja elinkeinoelämän tarpeita vastaavasti. Yliopistollista koulutusta tarjotaan erityisesti tutkimuksen painopistealueilla. Yliopistokeskuksen ja ammattikorkeakoulun välistä yhteistyötä syvennetään. Korkeakoulutusta kehitetään siten, että se antaa yhä enemmän kansainvälisiä toimintavalmiuksia. Seinäjoen ammattikorkeakoulun keskeisinä painopisteinä ovat kansainvälisyyden ja yrittäjyyden vahvistaminen Etelä-Pohjanmaalla. Aluetta palvelevaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystoimintaa lisätään merkittävästi. Etelä-Pohjanmaalla on viime vuosina panostettu voimakkaasti innovaatiorakenteen kehittämiseen. Innovaatiojärjestelmän haasteena on yritystoiminnan ja tutkimustoiminnan nopea kansainvälistyminen sekä luotujen rakenteiden jatkuvuuden turvaaminen tuloksellisen toiminnan näytöillä. Innovaatio- ja palvelujärjestelmää tulee kehittää ja uudistaa jatkuvasti siten, että se houkuttelee alueelle sekä suomalaisia että ulkomaalaisia työntekijöitä ja tutkijoita. 3

ASUINYMPÄRISTÖN JA HYVINVOINNIN KEHITTÄMINEN (s. 35-42) Hyvinvointia elinympäristöstä! Maakuntaohjelman keskeisimpänä haasteena on yhtäältä maaseudun elävänä pitäminen ja toisaalta maakuntakeskuksen kilpailukyvyn parantaminen muiden maakuntien suhteen. Maakuntakeskusseudun kehittäminen edellyttää kansallisia panostuksia. Seinäjoen seutu lukeutuu maamme nopeimmin kehittyvien kaupunkiseutujen joukkoon. Erityishaasteena on kehittää alueen innovaatioympäristöä ja vastata kansainvälistymisen aiheuttamiin palvelutarpeisiin. Seinäjoen seutua lukuun ottamatta Etelä-Pohjanmaa on lähes kokonaan maaseutua, joten suuri osa alueella tehtävästä kehittämistyöstä on maaseudun kehittämistä. Paikallisen toimintaryhmätyön ja kylätoiminnan avulla kehitetään maaseutua ruohonjuuritasolla. Kehittämisen keskiössä ovat maaseudun elinkeinojen vahvistaminen ja monipuolistaminen, palveluiden turvaaminen, kansainvälistymisen edistäminen sekä nuoriin kohdistuva työ. Kyläinvestointien sijaan keskitytään kylien toiminnalliseen kehittämiseen. Etelä-Pohjanmaan vahvuutena ovat vaihtoehtoiset asuinympäristöt niin kaupunkikeskustoissa, taajamissa kuin hajaasutusalueilla. Työpaikan ja asuinympäristön lisäksi asumisviihtyvyyteen vaikuttavat hyvinvointi- ja vapaa-ajanpalvelut, opiskelumahdollisuudet ja kulttuuripalvelut. Kulttuuri- ja vapaa-ajanpalvelujen turvaamiseksi tulee panostaa entistä enemmän ylikunnalliseen ja sektorirajat ylittävään yhteistyöhön. Peruspalvelujen riittävyys ja laatu ovat nousseet keskeisiksi kysymyksiksi valtakunnallisessa kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa (PARAS -hanke). Tavoitteena on taata nykyisin kuntien vastuulla oleville palveluille riittävän vahva taloudellinen ja rakenteellinen perusta. Maakuntaohjelmakaudella korostuu hyvinvointia edistävä työ. Erityisesti ennaltaehkäisevä työ on välttämätöntä palvelukysynnän kasvun hillitsemiseksi ja pitkän aikavälin kustannussäästöjen aikaansaamiseksi. Ennaltaehkäisevässä työssä tulee huomioida myös hyvinvoinnin ja kulttuurin välisen yhteyden kehittäminen. Lasten, nuorten ja perheiden tukiverkostoja ja moniammatillista yhteistyötä on vahvistettava. Maakunnassa on tärkeää vakiinnuttaa hyvinvointipoliittinen ohjelmatyö. Tulevaisuuden haasteena on kestävän kehityksen ja ympäristövastuullisuuden vakiinnuttaminen osaksi alueen toimijoiden ja asukkaiden arkipäivää. Panostukset bioenergian tuotantoon, energiatehokkuuden lisäämiseen ja ympäristöteknologiaan avaavat uusia mahdollisuuksia maakunnan yritystoiminnalle. Puhdas ja monimuotoinen elinympäristö edellyttää luonnon monimuotoisuuden turvaamista, vesistöalueiden tilan parantamista ja virkistyskäytön tehostamista, asutun ympäristön elinvoiman ja perinteiden turvaamista sekä tulvavahinkojen ennaltaehkäisyä. INFRASTRUKTUURIN PARANTAMINEN (s. 43-45) Saavutettavuutta yhteyksistä! Etelä-Pohjanmaa sijaitsee hyvien pääliikenneyhteyksien varrella. Etelä-pohjoissuuntaiset päätiet ja päärata halkovat maakuntaa ja kytkevät sen osaksi valtakunnallisia ja eurooppalaisia verkostoja. Nopeasti kehittyvä Seinäjoen lentokenttä tarjoaa hyvät yhteydet pääkaupunkiseudulle ja liityntämahdollisuudet kansainvälisiin lentoreitteihin. Maakunnan suotuisan sijainnin ovat huomanneet myös logistiikkapalveluja tarjoavat yritykset. Esimerkiksi Seinäjoen lentoaseman yhteyteen on rakenteilla lentoliikenne- ja maaliikenneterminaali. Maakunnassa on tarpeen parantaa logistiikan toimintaedellytyksiä. Maakunta on jäänyt muihin maakuntiin verrattuna huonompaan asemaan arvioitaessa viime vuosikymmenten liikenneinfrahankkeiden toteutumista. Suurimpia yksittäisiä hankkeita ovat Seinäjoen itäisen ohikulkutien toteuttaminen, Seinäjoen lentoaseman kiitoradan jatkaminen ja leventäminen, pääradan Helsinki-Seinäjoki-Oulu kehittäminen, Nurmo-Lapua yhteysvälin parantaminen sekä valtatie 18 Seinäjoki-Jyväskylä välin oikaisut. Lisärahoitusta vaativat maaseututeiden rakenteet ja kunnossapito sekä niiden palvelutason nosto. Perustienpidon rahoitus tulee nostaa maakunnan tarpeita vastaavalle tasolle. Myös joukkoliikennettä ja liikenneturvallisuutta tulee kehittää. Maakunnan vetovoimaisuuteen vaikuttavat myös toimivat tietoliikenneyhteydet. Tavoitteena on tietoliikennepalvelujen tasapuolinen saavutettavuus ja sisältötuotannon kehittäminen. Maakuntaohjelmakaudella edistetään Open Access - verkkojen syntymistä, kehitetään laajakaistaverkkoa ja varmistetaan riittävät yhteydet koko maakunnan alueelle (40 M). Säästöjä ja hyötyä saavutetaan myös ohjelmistojen ja palvelujen yhtenäistämisestä maakunnan alueella esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon yhteyksissä ja yhteistyössä. Lisäksi on keskeistä tehostaa tieto- ja viestintätekniikan käyttöä ja vahvistaa osaamista pk-yrityksissä. 4

1 1. JOHDANTO Ensimmäistä kertaa uuden lain muotoisena maakuntaohjelma tehtiin vuosille 2003-2006. Nyt laadittava maakuntaohjelma koskee vuosia 2007-2010. Lisähaasteen maakuntaohjelman valmistelulle on tuonut samanaikaisesti valmisteltavat kansalliset aluekeskus- ja osaamiskeskusohjelmat sekä EU:n uudet rakennerahasto-ohjelmat. Valmistelutilanne on ollut hyvin erilainen kuin aikaisemmin, jolloin lähinnä koottiin painotuksia olemassa olevista ohjelmista. Nyt on ollut ensimmäistä kertaa aidosti mahdollisuus esittää maakunnan kehittämistyön linjauksia, jotka vaikuttavat myös muiden ohjelmien alueelliseen valmisteluun. Maakuntaohjelma on maakunnan poliittinen kannanotto lähivuosien kehityksen tavoitteista. Ohjelman on tarkoitus ohjata alueen kehittämiseksi tehtäviä valintoja. Maakuntaohjelmassa esitetään keskeiset kehittämislinjaukset ja -tavoitteet, keskeiset hankkeet ja muut toimenpiteet sekä suunnitelma ohjelman rahoittamiseksi. Maakuntaohjelma on maakuntasuunnitelmaa konkretisoiva ohjelma, joka käsittää valtuustokauden toisen vuoden jälkeiset neljä vuotta. Tulevalla nelivuotiskaudella Etelä-Pohjanmaan kehittämistyö painottuu voimakkaasti yritystoiminnan edellytysten ja osaamisen tason nostamiseen. Aivan uudella tavalla on otettu huomioon myös ihmisten ja ympäristön hyvinvointi sekä maakunnan kansainvälistyminen. Etelä-Pohjanmaan erinomainen liikennemaantieteellinen sijainti edellyttää resursseja pääliikenneyhteyksien ja alemmanasteisen tiestön kehittämiseen. Kilpailukykyisellä Etelä-Pohjanmaalla tarvitaan myös laadukkaita tietoliikenneyhteyksiä. Maakuntaohjelma kuuluu uuden SOVA (suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi) -lainsäädännön piiriin, joka edellyttää ohjelman ympäristövaikutusten arviointia, ympäristöselostuksen laadintaa sekä yleisön kuulemista ja ohjelmasta tiedottamista. Vaikutuksia on arvioitu monipuolisesti koko prosessin ajan ja osana maakuntaohjelmaa esitetään ympäristöselostus. Tarkastelun kohteena ovat ympäristö- ja tasa-arvovaikutukset sekä sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset vaikutukset. Etelä-Pohjanmaan maakuntaohjelman visio 2010: Ihmiset, yritykset ja ympäristö voivat hyvin innovatiivisessa ja kansainvälistyvässä yrittäjyysmaakunnassa. Alueellisen kehittämisen puitteet ovat muutoksen tilassa. Etelä-Pohjanmaan kehittämisen kannalta on tärkeää luoda olosuhteet menestyä erilaisissa tilanteissa myös seuraavalla vuosikymmenellä. on hyväksytty Etelä-Pohjanmaan liiton maakuntavaltuustossa 4.12.2006. Etelä-Pohjanmaan liitto Tapio Liinamaa Maakuntavaltuuston puheenjohtaja Antti Niemi-Aro Maakuntahallituksen puheenjohtaja Asko Peltola Maakuntajohtaja Timo Urpala Aluekehitysjohtaja 5

1.1. Maakunnan suunnittelujärjestelmä Maakunnan suunnittelujärjestelmään kuuluu maakuntasuunnitelma, maakuntakaava, maakuntaohjelma ja sen toteuttamissuunnitelma. Suunnittelujärjestelmästä säädetään maankäyttö- ja rakennuslailla sekä alueiden kehittämislailla. Maakuntasuunnitelma: Maakuntasuunnitelmassa esitetään yhteiset pitkän tähtäimen kehittämislinjaukset. Maakuntasuunnitelmaa toteutetaan maakuntakaavalla ja maakuntaohjelmalla. Etelä-Pohjanmaan maakuntasuunnitelma 2030 hyväksyttiin maakuntavaltuustossa 28.11.2005. Maakuntakaava: Maakuntakaavalla luodaan pitkällä aikavälillä alueidenkäytölliset edellytykset ja suuntaviivat maakunnan tavoitetilan toteuttamiseksi. Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava hyväksyttiin maakuntavaltuustossa 1.12.2003 ja ympäristöministeriö vahvisti sen vuonna 2005. Maakuntaohjelma: Maakuntaohjelmassa esitetään lähivuosien keskeiset kehittämislinjaukset ja kehittämisen tavoitteet maakunnan mahdollisuuksien ja tarpeiden pohjalta, keskeiset hankkeet ja muut toimenpiteet sekä suunnitelma ohjelman rahoittamiseksi. Uuden alueiden kehittämislain muotoinen maakuntaohjelma tehtiin ensimmäisen kerran vuosille 2003-2006. Tämä ohjelma koskee vuosia 2007-2010. Toteuttamissuunnitelma: Maakuntaohjelmaa toteutetaan vuosittain laadittavalla maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelmalla, joka tulee hyväksyä kunkin vuoden lokakuun loppuun mennessä. Toteuttamissuunnitelman tavoitteena on tuottaa selkeä ja realistinen suunnitelma määrärahojen alueellista jakoa varten, sovittaa yhteen keskeisten tahojen näkemys linjauksista ja toimenpiteistä, joilla aluekehitystä viedään eteenpäin kahden seuraavan vuoden aikana sekä kiinteyttää yhteistyötä kuntien, seutukuntien ja aluehallintoviranomaisten kesken. Maakunnan suunnittelujärjestelmä. 6

2 2. MAAKUNTAOHJELMAN LÄHTÖKOHDAT 2.1. Maakunnan nykytila ja kehitysnäkymät Etelä-Pohjanmaa on yksi Länsi-Suomen Allianssin viidestä maakunnasta ja se muodostuu 26 kunnasta. Etelä- Pohjanmaan maakuntakeskus on Seinäjoki, jossa asuu lähes viidennes maakunnan asukkaista. Kunnat jakautuvat kuuteen seutukuntaan: Eteläiset Seinänaapurit, Härmänmaa, Järviseutu, Kuusiokunnat, Seinäjoen seutukunta ja Suupohja. Maakunnan kokonaispinta-ala on 14 000 km 2, josta vettä on 555 km 2. Etelä-Pohjanmaa on vanhastaan tunnettu mm. lakeudesta, komeista kaksifooninkisista taloista, kevättulvista, kotiseuturakkaudesta ja yrittäjyydestä. Nykyään Etelä-Pohjanmaa tunnetaan myös rockista, tangosta, oopperasta, liikunta- ja urheilutapahtumista sekä luonto-, elämys-, kulttuuri- ja ostosmatkailusta. Eteläpohjalainen yrittäjyys on arvostettua ja yrittäjien määrä suhteessa työllisiin on Suomen kärkitasoa. Viime vuosina kehittämistyö on kohdistunut maakunnan ydinklusterien (elintarvike-, metalli- ja puu) tukemiseen. Nyt rinnalle ovat nousseet myös rakennus- ja hyvinvointiklusterit. 2.1.1. Väestö Etelä-Pohjanmaan väkiluku oli vuoden 2005 lopussa 193 812 eli 3,7 % koko maan väestöstä. Väestöltään Etelä-Pohjanmaa on maamme kahdenkymmenen maakunnan joukossa yhdeksänneksi suurin. Maakuntakeskuksessa Seinäjoella on n. 36 400 asukasta. Seinäjoen seudulla, johon luetaan kuuluvaksi Seinäjoen ja Eteläisten Seinänaapurien seutukunnat, asukkaita on lähes 85 000. Väkiluvultaan pienin kunta on noin 1 700 asukkaan Karijoki. Yli 10 000 asukkaan kuntia on Etelä- Pohjanmaalla kuusi ja niissä asuu noin puolet maakunnan väestöstä. Etelä-Pohjanmaalla alle 15-vuotiaiden osuus väestöstä on hieman suurempi kuin koko maassa keskimäärin. Työikäisten (15-64 -vuotiaat) osuus väestöstä oli vuonna 2005 koko maan Seutukuntajako vuoden 2006 tilanteen mukaan. 7

pienin eli 63,6 %. Yli 65 -vuotiaiden osuus väestöstä on koko maan vastaavaa osuutta suurempi. Suurin yksittäinen 5 - vuotisikäluokka on sekä Etelä-Pohjanmaalla että koko maassa 55-59 -vuotiaat. Etelä-Pohjanmaan väestön keski-ikä oli vuoden 2005 lopulla 41,5 vuotta, kun se koko maassa oli 40,5 vuotta. Etelä-Pohjanmaan väestö väheni 1990-luvun lopulla muuttoliikkeen seurauksena yli tuhannen henkilön vuosivauhdilla. Vuonna 2004 Etelä-Pohjanmaan väkiluku kasvoi ensi kertaa 11 vuoteen, mutta vuonna 2005 väestötappio oli noin 260 henkeä. Väestöltään kasvavia kuntia ovat pitkään olleet Nurmo ja Seinäjoki. 2000-luvulla kasvu-uralle ovat päässeet myös Lapua ja Töysä. Vuoden 2005 väestökehitys oli positiivinen yllätys Ylistarossa, jonka väkiluku kasvoi ensimmäisen kerran sitten vuoden 1990. Vuosina 2000-2004 Etelä-Pohjanmaa sai muuttovoittoa Keski- Pohjanmaalta, Lapista, Kanta-Hämeestä, Satakunnasta, Kainuusta ja Itä-Uudeltamaalta. Muuttotappiota kärsittiin eniten Uudellemaalle ja Pirkanmaalle. Koulutusasteittain tarkasteltuna muuttoliike oli Etelä-Pohjanmaalle voitollista perus- ja tutkijakoulutuksen saaneen väestön osalta. Yli 65 -vuotiaiden määrä ja suhteellinen osuus väestöstä kasvaa nopeasti 2010-luvulle tultaessa. Tilastokeskuksen uusimman väestöennusteen mukaan alle 65 -vuotiaiden määrä alentuisi vuosina 2005-2015 Etelä-Pohjanmaalla noin 12 000 hengellä ja yli 65 -vuotiaiden määrä kasvaisi 7 500 hengellä. Etelä-Pohjanmaalla asui vuoden 2005 lopulla 1 061 ulkomaalaista. Ulkomaalaisväestön osuus on Etelä-Pohjanmaalla maakuntiemme pienin eli 0,5 %, kun se koko maassa on 2,2 %. Väkiluku 2000-2005. (Tilastokeskus) Muutos 2000-2005 2000 2001 2002 2003 2004 2005 henkeä % Koko maa 5 181 115 5 194 901 5 206 295 5 219 732 5 236 611 5255 580 74 465 1,4 Etelä-Pohjanmaa 195 615 194 542 194 105 193 954 194 076 193 812-1 803-0,9 Härmänmaa 30 480 30 218 30 110 30 047 30 046 29 945-535 -1,8 Järviseutu 22 583 22 219 21 934 21 685 21 572 21 364-1 219-5,4 Kuusiokunnat 29 739 29 408 29 114 28 881 28 711 28 482-1 257-4,2 Seinäjoen seutu yht. 82 134 82 366 82 873 83 489 84 050 84 625 2 491 3,0 Eteläiset seinänaapurit 19 632 19 455 19 424 19 390 19 259 19 164-468 -2,4 Seinäjoen seutukunta 62 502 62 911 63 449 64 099 64 791 65 461 2 959 4,7 Suupohja 30 679 30 331 30 074 29 852 29 697 29 396-1 283-4,2 8

9 2

Väestöennuste 2005-2030. (Tilastokeskus) Muuttoliikkeen sis. laskelma Muutos % Omavaraislaskelma Muutos % 2005 2010 2020 2030 2005-30 2010 2020 2030 2005-30 Koko maa 5255 580 5 309 656 5 411 566 5 442 841 3,6 5 269 926 5 335 738 5 325 526 1,3 Etelä-Pohjanmaa 193 812 190 784 188 338 185 798-4,1 194 623 198 562 201 159 3,8 Härmänmaa 29 945 29 224 28 603 28 113-6,1 29 996 30 402 30 720 2,6 Järviseutu 21 364 20 026 18 421 17 319-18,9 21 663 22 342 22 949 7,4 Kuusiokunnat 28 482 27 541 26 396 25 574-10,2 28 492 28 721 28 879 1,4 Seinäjoen seutu 84 625 85 986 88 667 89 735 6,0 85 177 87 910 89 652 5,9 Suupohja 29 396 28 007 26 251 25 057-14,8 29 295 29 187 28 959-1,5 Suurimmat ulkomaalaisten kansalaisuusryhmät ovat virolaiset, venäläiset ja ruotsalaiset. Etelä-Pohjanmaan väestö on ikävakioidun sairastavuusindeksin mukaan hieman maan keskiarvoa sairaampaa. Etelä- Pohjanmaan sairastavuusindeksi vuonna 2005 oli 108,0. Sairastavuusindeksiltään korkeimpia eteläpohjalaiskuntia olivat Isojoki ja Soini. Vain Nurmossa sairastavuus oli valtakunnan tasoa pienempää. Sairastavuusindeksi perustuu kuolleiden, työkyvyttömyyseläkkeellä olevien (osuus työikäisistä) sekä erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen osuuteen väestöstä, jotka on suhteutettu erikseen koko maan keskiarvoon (jota merkitään luvulla 100). Lopullinen indeksi on kunkin osaindeksin keskiarvo. 2.1.2. Työllisyys Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen perusteella Etelä- Pohjanmaalla oli vuonna 2005 työllisiä keskimäärin 84 000 henkilöä, mikä on 1 300 henkilöä enemmän kuin edellisvuonna. Jo muutaman vuoden ajan työllisten määrä on kasvanut. Työllisyysaste (15-64 v.) oli 66,8 %, mikä oli 0,7 prosenttiyksikköä korkeampi kuin vuonna 2004. Työllisyysaste parani odotettua enemmän. Koko maan työllisyysaste oli 68,0 %. Työllisyys on Etelä-Pohjanmaalla viime vuosina parantunut lähinnä yksityisissä palveluissa, etenkin kaupassa ja liikeelämän palveluissa. Julkisen sektorin palveluissa työllisten määrä on pysynyt suurin piirtein ennallaan. Rakentamisessa työllisyys on kasvanut parina viime vuonna. Teollisuuden työllisten määrä on hieman vähentynyt. Yksityisen sektorin työpaikkaosuus oli 51,4 % vuonna 2003. Etelä-Pohjanmaan työttömyysaste (ml. lomautetut) oli 7,0 % syyskuussa 2006 (TE-keskuksen työllisyyskatsaus). Työttömyysaste oli 15:sta TE-keskusalueesta neljänneksi pienin ja työttömyyden keskimääräinen kesto oli TE-keskusalueista pienin. Etelä-Pohjanmaalla oli vuonna 2005 työttömänä keskimäärin 8 106 henkilöä. Naisten osuus työttömistä oli 52,3 %. Vuoden 2004 tasosta työttömien työnhakijoiden määrä laski yli 400 hengellä. Etelä-Pohjanmaalla työttömien määrä 10

2 laski vuoden aikana 4,8 % kun koko maassa alenema oli 4,5 % (työhallinnon tilastot). Työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta aleni Etelä-Pohjanmaalla 9,6 prosentista 9,1 prosenttiin. Nuorten työttömyys aleni vuonna 2005 selvästi kokonaistyöttömyyttä nopeammin. Alle 25 -vuotiaita työttömiä oli vuonna 2005 keskimäärin 1 034 henkilöä, mikä oli 132 henkeä (-11,3 %) edellistä vuotta vähemmän. Alueen työmarkkinat vetävät kohtuullisen hyvin. Myös nuorten yhteiskuntatakuulla ja nuorille suunnatuilla projekteilla on ollut vaikutusta hyvään kehitykseen. Yli 50 -vuotiaiden työttömien määrä kasvoi vuonna 2005 muutamalla kymmenellä hengellä keskimäärin 2 749 henkilöön kuukaudessa. Vuonna 2006 yli 50 -vuotiaiden työttömyyden arvellaan hieman kasvavan. Jatkossa yli 50 -vuotiaiden työttömyys alenee hyvin vähän, sillä vaikeimmin työllistyvissä ryhmissä ikääntyneiden osuus on korkea. Pitkäaikaistyöttömyys on alentunut hitaasti. Yli vuoden työttömänä olleita oli vuonna 2005 keskimäärin 1 469, mikä oli vain 54 henkeä vähemmän kuin edellisenä vuonna. Muissa rakenteellisen työttömyyden ryhmissä voidaan ennakoida parempaa kehitystä, jos esimerkiksi työhallinnon toimenpiteiden vaikuttavuus säilyy hyvällä tasolla. Etelä-Pohjanmaan työpaikoista alkutuotannon osuus oli vajaat 11 %, jalostuksen vajaat 28 % ja palvelualojen hieman yli 59 % (vuoden 2004 ennakkotieto). Alkutuotannon työpaikkaosuus on maakunnista kaikkein suurin ja työpaikkamäärältään Etelä- Pohjanmaa sijoittuu toiseksi Pohjois-Pohjanmaan jälkeen. Jalostuksen työpaikkaosuus on hieman koko maata korkeampi. Palvelualojen osuus työpaikoista on Etelä-Pohjanmaalla maakuntiemme pienin. Työpaikkojen määrä kasvoi Etelä-Pohjanmaalla vuoden 1994 lopusta vuoden 2004 loppuun ennakkotiedon mukaan noin 9 100:lla eli 13 % (koko maassa 19 %). Työpaikkojen määrä on kasvanut eniten palvelusektorilla koko maan tapaan ja on vauhdiltaan samaa luokkaa. Jalostuksen työpaikat ovat lisääntyneet Etelä- Pohjanmaalla selvästi koko maan kasvua nopeammin. Alkutuotannossa työpaikat ovat vähentyneet noin 6 000 työpaikalla eli 42 % (koko maassa vähennys oli 40 %). Vuosina 2000-2004 Etelä-Pohjanmaan työpaikat lisääntyivät eniten julkisissa palveluissa, mutta kasvuvauhti oli nopeinta kaupan alalla. Sekä julkisten palveluiden että kaupan alan kasvuvauhti oli Etelä-Pohjanmaalla ajanjaksolla 2000-2004 koko maan vauhtia nopeampaa. Työvoiman saatavuus suurten ikäluokkien eläköityessä on keskeinen yhteiskuntapoliittinen haaste lähitulevaisuudessa myös Etelä-Pohjanmaalla. Työmarkkinoilta alkaa poistua enemmän väkeä kuin sinne tulee. Esimerkiksi kunta-alalla eläkkeelle siirtyy lähimmän viidentoista vuoden aikana noin puolet nykyisestä työntekijämäärästä. Alueelliset ja ammattiryhmittäiset erot voivat kuitenkin olla suuria. Työvoiman rekrytointiongelmat ovat lisääntyneet Etelä-Pohjanmaalla erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä metallialalla. 2.1.3. Tuotanto Etelä-Pohjanmaan arvonlisäyksen suuruus oli vuonna 2004 Tilastokeskuksen aluetilinpidon ennakkotiedon mukaan noin 3,5 miljardia euroa. Koko maan arvonlisäys oli yhteensä 132,2 11

l miljardia euroa eli asukasta kohti laskettuna 25 288 euroa. Etelä-Pohjanmaan asukasta kohti laskettu arvonlisäys oli 18 244 euroa eli 72 % koko maan ja 82 % EU-maiden tasosta. Etelä-Pohjanmaan arvonlisäys asukasta kohti oli maakunnista toiseksi alhaisin Kainuun jälkeen. Vuosina 2000-2004 Etelä-Pohjanmaan talouskasvu oli maan tasoa hieman nopeampaa, sillä maakunnan käypähintainen arvonlisäys kasvoi 15,5 prosenttia, kun koko maassa kasvu oli 14,8 prosenttia. Etelä-Pohjanmaalla kasvu oli nopeinta Seinäjoen seutukunnassa (21,7 %) ja hitainta Järviseudulla (8,1 %). Arvonlisäykseltään suurimmat toimialat Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2004 olivat terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut (394,4 milj. euroa), asuntojen omistus ja vuokraus sekä kuljetuksen, varastoinnin ja tietoliikenteen toimiala. Vuosina 2000-2004 käypähintainen arvonlisäys kasvoi toimialoista eniten terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluissa, noin 77 miljoonalla eurolla. Kasvuvauhti oli nopeinta kotitalouspalveluissa (165,5 %). Arvonlisäys pienentyi eniten rahoitus- ja vakuutustoiminnassa (noin 61 milj. euroa). Vuosina 2000-2004 Etelä-Pohjanmaan teollisuuden ulkomaille suuntautuneen viennin arvo oli n. 3,5 miljardia euroa. Viennin arvo oli suurin metalliteollisuudessa (hieman alle 1,6 mrd euroa) ja elintarviketeollisuudessa (n. miljardi euroa). Viennin yhteenlasketusta arvosta vuosina 2000-2004 noin puolet tuli EU-maista. On kuitenkin huomattava, että vuonna 2004 EUmaiden ulkopuolisen viennin arvo suhteessa EU:iin suuntautuneeseen vientiin oli suurempi vain elintarviketeollisuudessa, vaatteiden ja turkisten valmistuksessa, koneiden ja laitteiden valmistuksessa sekä elektroniikkateollisuudessa. Muilla aloilla vienti suuntautui pääosin EU-maihin. Etelä-Pohjanmaan teollisuuden vientiaste oli vuonna 2004 maakuntiemme pienin 24,5 % eli alle puolet koko maan tasosta. 2.1.4. Yrittäjyys Etelä-Pohjanmaa tunnetaan yrittäjyydestä. Etelä- Pohjanmaalla on asukaslukuun suhteutettuna maakunnista Ahvenanmaan jälkeen toiseksi eniten yritysten toimipaikkoja. Vuonna 2004 toimipaikkoja oli kaikkiaan 10 742. Ne työllistivät noin 39 000 henkeä. Toimipaikkoja oli eniten tukku- ja vähittäiskaupassa, teollisuudessa ja rakentamisessa. Etelä- Pohjanmaalle on ominaista pienyrittäjyys: toimipaikoista yli 90 % on alle 10 henkilöä työllistäviä. Ainoastaan kuusi toimipaikkaa työllisti yli 250 henkilöä. Yritysten toimipaikkojen määrä on kasvanut vuosittain 1990- luvun puolivälistä lähtien. Vuosien 1994-2004 aikana määrä lisääntyi Etelä-Pohjanmaalla vajaalla 1 700 toimipaikalla eli 18 % (koko maa 24 %). Toimipaikkojen lukumäärä ko. ajanjaksolla lisääntyi kaikissa Etelä-Pohjanmaan kunnissa. Kasvu on ollut suurinta rahoitus- ja kiinteistöpalveluissa, yhteiskunnallisissa palveluissa sekä rakentamisen toimialalla. Toimipaikat ovat vähentyneet kaivostoiminnassa ja louhinnassa. Toimipaikkojen henkilöstön määrä on kasvanut vastaavana aikana Etelä-Pohjanmaalla 31 % (koko maassa 27 %). Yritysten nettomuutoksen kehityssuuntaan vaikuttaa palkkatyömahdollisuuksien vahvistuminen ja yrittäjäkunnan ikääntyminen. Etelä-Pohjanmaalla jää n. 3 000 yrittäjää eläkkeelle seuraavan kymmenen vuoden aikana. Huolestuttavaa on myös se, että yrittäjyyttä harkitsevien määrä verrattuna yrittäjiksi ryhtyvien määrään on merkittävästi suurempi. Etelä-Pohjanmaalla yrittäjien osuus kaikista työpaikoista on maakuntien korkein. Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaan vuonna 2003 maakunnassa työssäkäyvistä 18 % oli yrittäjiä (ml. maatalousyrittäjät ja yrittäjäperheenjäsenet, jotka muina kuin palkansaajina työskentelevät yrityksessä), kun koko maassa yrittäjien osuus oli 11 %. Yrittäjien määrä on kuitenkin laskenut maakunnassa vuosina 1994-2003 määrällisesti eniten sekä suhteellisesti kolmanneksi eniten Kainuun ja Pohjois-Karjalan jälkeen. Laskua selittää maatalouden rakennemuutos. Tilastokeskuksen yritystietojen mukaan Etelä-Pohjanmaalla oli joulukuun 2005 lopulla 10 951 toimivaa yritystä. Edellisvuoden lopusta yritysten määrä kasvoi 142:lla eli 1,3 %. Kasvuvauhti oli koko maan vauhtia (2,9 %) hitaampi. 12

2 Uudet innovaatiot ja yrittäjyys ovat keskeisimpiä tekijöitä aluetalouksien kehittämisessä. Olennaista Etelä-Pohjanmaan kehittymisen kannalta on, että maakunnasta löytyy jatkossakin yrityksiä, joilla on kasvukykyä ja -halua sekä korkeatasoista liiketoimintaosaamista. Yrityksiä varten tarvitaan mahdollisimman toimiva innovaatioympäristö sekä maakunta- että seutukuntatasolla. Panostuksia uusien yritysten synnyttämiseen tarvitaan, sillä uusien yritysten määrän kasvu on hiipunut viime vuosina ja mm. uutta kasvupotentiaalia sisältävän palveluyrittäjyyden kehitys on ollut maan keskiarvoa hitaampaa. Yrityksissä ja kotitalouksissa syntyy noin 80 % maakunnan arvonlisäyksestä. 13

2.1.5. Pääklusterit Etelä-Pohjanmaan avainklustereita ovat elintarvike-, metallija puuklusterit. Lisäksi alueella on vahva rakennusklusteri. Klusterit ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa. Perinteisten toimialojen toiminnassa ovat tieto- ja viestintäteknologian sekä älytekniikan sovellukset vahvasti mukana. Myös hyvinvointiklusterin merkitys on noussut keskeiseksi. Elintarvikeklusteri Elintarviketeollisuus Etelä-Pohjanmaan elintarvikeklusteri rakentuu vahvasta elintarvikkeita jalostavasta teollisuudesta, tälle raaka-aineita tuottavasta maataloudesta ja maatalouskoneita sekä elintarviketeollisuuden koneita ja laitteita valmistavasta metalliteollisuudesta. Lisäksi klusteriin kuuluu alan asiantuntija-, koulutus- ja tutkimusorganisaatiot. Maakunnassa onkin merkittävässä määrin maaseutu- ja elintarvikealan koulutusta ja tutkimusta. Elintarvikeklusteri työllistää kaikkiaan noin 20 000 ihmistä. Vuonna 2003 maakunnassa oli 140 elintarvikkeiden jalostuksessa toimivaa yritystä. Yritysten lukumäärässä ei ole tapahtunut viime vuosina merkittäviä muutoksia. Elintarviketeollisuuden työllisten määrä on noin 3 000 henkilöä, joista n. 1 930 työskentelee Atrian Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevissa toimipaikoissa. Työllisyyskehityksessä ei tulevien vuosien osalta odoteta tapahtuvan suuria muutoksia. Etelä- Pohjanmaan elintarvikejalostuksen yritysrakenne on laajuudeltaan suhteellisen monipuolinen, mutta keskisuuria yrityksiä on kohtalaisen vähän. Tuotannon bruttoarvolla mitattuna elintarviketeollisuus oli maakunnan suurin teollisuudenala vuonna 2004. Tuotannon arvo oli 1,17 miljardia euroa eli 40 % maakunnan koko teollisuuden bruttoarvosta. Etelä-Pohjanmaan lisäksi elintarviketeollisuus oli maakuntansa suurin teollisuuden ala vain Ahvenanmaalla. Elintarvikesektori saa voimansa vahvasta alkutuotannosta, muutamasta suuryrityksestä sekä pkyrityksistä. Myös metalliteollisuuden kone- ja laitevalmistus kytkeytyy klusteriin. Etelä-Pohjanmaan elintarviketeollisuuden viennin osuus koko maan elintarviketeollisuuden viennistä on noin 37 %. Vienti keskittyy muutamalle suurelle yritykselle. Niiden toiminta onkin viimeisten vuosien aikana voimakkaasti kansainvälistynyt. Etelä-Pohjanmaan elintarvikeklusteri on maamme merkittävin maa- ja elintarviketalouden keskittymä. Etelä-Pohjanmaan elintarvikeklusterin asema suhteessa muuhun maahan on viime vuosina edelleen vahvistunut. Yritysten liikevaihdon muutoksesta ja maatilojen investointiaktiivisuudesta näkyy Etelä-Pohjanmaan yritysten muuta maata suotuisampi kehitys. Alkutuotanto Etelä-Pohjanmaalla työskentelee alkutuotannon parissa enemmän ihmisiä kuin maassa keskimäärin. Alue on maan tärkeimpiä tuotantoalueita niin maidon, lihan kuin kasvinviljelynkin osalta. Raaka-aineiden riittävyys vaikuttaa jalostavan teollisuuden sijoittumiseen ja investointeihin. Etelä-Pohjanmaalla on noin 8 000 maatilaa. Tilojen määrän vähentyminen on tasaantumassa. Rakennemuutos on kasvattanut yksikkökokoja ja ohjannut tuotannon alueellista keskittymistä suhteellisen kilpailuedun mukaisesti. Rakennemuutoksen myötä yrittäjien määrä on vähentynyt, mutta tuotanto on pysynyt ennallaan tai jopa kasvanut. Tällä hetkellä tilakohtainen viljelypinta-ala on keskimäärin 30 hehtaaria. Tilakoko tulee edelleen kasvamaan, sillä pellot siirtyvät lopettajilta joko jatkajille tai naapureille lisämaiksi. Yrityskoon kasvu lisää haasteita maatalouden kehittämiseen. Perinteisestä perheviljelmätoiminnasta tulee yhä yritysmäisempää. Toisaalta haasteena on myös sivutoimisten viljelijöiden lisääntyminen, mikä voi olla myös merkittävä mahdollisuus kehittää palvelutoimintoja maataloudessa (urakointipalveluyritykset). Metalliklusteri Metalliklusteri on Etelä-Pohjanmaan vientisuuntautunein klusteri. Sen vienti on pysynyt kasvu-uralla valtakunnan tasoa noudattaen. Metalliklusteri työllistää noin 6 300 henkeä ja klusterin sisällä toimii 610 yritystä. Metalliteollisuudelle on ominaista vahvat alihankinta- ja sopimusvalmistajasuhteet yritysten välillä. Henkilöstön määrän kehitys on ollut lievästi noususuuntaista huolimatta toimialan yleisistä rekrytointiongelmista. Alan liikevaihto on kasvanut merkittävästi. Sitä kertyy miljardin euron verran vuodessa. Etelä-Pohjanmaa on maakuntien vertailussa keskitason yläpuolella koneiden ja laitteiden sekä metallituotteiden valmistuksen arvonlisäyksessä. Metalliteollisuus on kehittynyt teknologiateollisuudeksi ja älytekniikkaa on lisätty tuotteisiin, joka on ollut myös vastaus kilpailukyvyn kehittämiseen laskevassa hintatrendissä. Maakunnassa tapahtuva koulutus on hyvin tärkeää alan kehityksen kannalta. Metalliklusteri kytkeytyy elintarvikeklusteriin kone- ja laitevalmistuksen sekä maatalouskoneteollisuuden kautta. Erityisen vahvat kytkökset metallialan yrityksillä on myös rakentamiseen. Muita metalliklusteriin kuuluvia merkittäviä osaalueita ovat elektroniikka, materiaalinkäsittely ja logistiset järjestelmät. Klusterissa on tärkeää löytää uusia kansainvälisiä markkinoita ja tuotteita. Kasvupotentiaalia maakunnan yrityksissä on merkittävästi. Uusia markkinoita voivat tarjota esimerkiksi bioenergian sekä ympäristö- ja terveysteknologia-alojen koneiden ja laitteiden suunnittelu sekä valmistus. Sulautetun älykkyyden lisääntyminen tuotteissa on yksi tämän hetken vahvimpia teknologiatrendejä. Älytekniikan kehittäminen tarjoaa merkittävän kasvupotentiaalin perinteisten toimialojen pk-yrityksille. Sillä on voimakasta synergiaa Etelä- Pohjanmaan vahvoihin aloihin kuten metalli- ja elintarviketeollisuuteen. Puuklusteri Puuklusteriin kuuluu metsätalous, kotimainen energia, puutuote-, huonekalu-, rakennuspuusepänteollisuus ja näiden toimialojen tutkimus-, koulutus- ja kehittämistoiminta. Etelä- Pohjanmaan puuklusteri työllistää suoraan noin 6 000 henkeä, joista metsätalouden osuus on noin 2 000 henkeä ja puutuotesekä huonekaluteollisuuden noin 3 500 henkeä. Toimialojen 14

2 yhteenlaskettu liikevaihto on yli 700 miljoonaa euroa vuodessa. Yrityksiä on 950, joista huonekaluteollisuudessa on lähes 300 yritystä. Etelä-Pohjanmaalla onkin Suomen huonekaluteollisuuden toinen merkittävä keskittymä. Vuonna 2004 Etelä-Pohjanmaan huonekalujen valmistuksen toimiala muodosti 12 % alan valtakunnallisesta liikevaihdosta ja henkilöstöstä. Etelä-Pohjanmaan huonekalualan yritykset työllistävät n. 1 400 henkeä eli käytännössä saman verran kuin Suomen ainut alan suuryritys. Paikallisella tasolla huonekalualan merkitys on työvoimapoliittisessa mielessä erittäin tärkeä. Perustana jalostukselle ovat merkittävät alueelliset puuraakaaine- ja turvevarat. Metsänomistajia alueella on noin 30 000 ja metsäpinta-ala noin 900 000 hehtaaria, raakapuuta hakataan vuosittain noin 2,6 miljoonaa kuutiometriä. Metsien hyödyntämisaste on Etelä-Pohjanmaalla korkea, 95 %. Puuja turve-energia-alan yritystoiminta, erityisesti lämpöyrittäjyys, on laajentunut ja alalle on syntynyt paljon uusia yrityksiä ja energiainvestointien määrä on ollut merkittävä. Etelä-Pohjanmaan puutuoteteollisuudella on vahva historiallinen pohja. Käsityöosaaminen ja saatavilla ollut puuraakaaine ovat edesauttaneet alan kehittymistä. Tuotantoteknologiaa on kehitetty pitkän ajan kuluessa käytännön tarpeiden kautta. Tekninen taso on saavuttanut alalla vaadittavan tason. Alueellisten tuotantopanosten käyttö (raaka-aine, työ, urakointityö, kuljetukset) niin metsätaloudessa, puu- ja turveenergian tuotannossa ja käytössä kuin puuta jalostavassa teollisuudessa on erittäin korkea. Klusterin yritystoiminta on erityisen merkittävää ydinmaatalousalueen ulkopuolella. Puutuotealan tuotanto on lisääntynyt merkittävästi ja viennin määrä on noussut. Koko puuklusterin suotuisasta kehityksestä poiketen huonekaluteollisuus on joutunut kamppailemaan kovien haasteiden kanssa. Huonekalujen tuonti ulkomailta on lisääntynyt voimakkaasti, tuotekehitykseen kohdistuvat vaatimukset ovat lisääntyneet ja huonekalukauppa on keskittynyt suuremmille jakelijoille, jotka puolestaan keskittävät ostojaan entistä pienemmälle joukolle toimittajia. Mukana pysyminen edellyttää yritysten verkostoitumista ja keskittymistä ydinosaamiseensa. Heikkouksina puutuotealalla ovat olleet imago, kansainvälisten trendien tuntemus, muotoilu, markkinointi sekä monipuolisten ja kansainvälisten osaajien rekrytoinnin vähyys. Tuottavuus ja kilpailukykyisyys ovat haasteita alalle. Verkostoituminen ei ole edennyt kansainvälisen toimintaympäristön edellyttämällä tavalla. T & k -toiminnan panostukset ovat olleet vähäisiä. Puuklusterin kannalta myönteisiä trendejä ovat puun arvostuksen nousu, sisustamisen painoarvon kasvu, lähimarkkinoiden taloudellinen elpyminen, suomalaisten design-imago, kierrätysvaatimusten kasvu ja komponenttien ostohalu Euroopassa. Rakennusklusteri Suomen kansallinen kiinteistö- ja rakennusklusteri on määritelty niiden toimialojen klusteriksi, jotka osallistuvat rakennetun ympäristön tuotantoon ja korjaamiseen sekä yllä- ja kunnossapitoon. Rakennettu ympäristö pitää sisällään rakennukset ja rakenteet tuotannolliseen toimintaan, asumiseen ja vapaa-aikaan. Etelä-Pohjanmaan rakennusklusterin erityispiirteenä on vahva rakennustuoteteollisuus. Vahvoja toimialoja ovat hirsi- ja taloteollisuus, metallirakenteita valmistava teollisuus ja rakennuspuusepänteollisuus. Lisäksi kahteen viimeksi mainittuun liittyy myös tasolasin jalostus. Etelä-Pohjanmaan rakennusklusterin arvo on noin miljardi euroa. Tähän arvoon on laskettu yhteen maakunnan rakentaminen, kiinteistönpito ja rakennustarviketuotanto sekä vähennetty näistä muualta tuodut ja rakennustarvikekaupan kautta myydyt rakennustuotteet. Rakennusklusterin yritysten osuus koko maakunnan yritysten liikevaihdosta on 25 %, työllisyydestä 25 % ja tuotannon arvosta 30 %. Eteläpohjalaisten yritysten asiakaskunta koostuu useista tahoista: tuotteita myydään asunto-, toimitila- ja teollisuusrakentamiseen, maatalouden rakentamiseen sekä vientiin. Useat tuotteet soveltuvat rakennusten korjaamiseen ja uudistamiseen sekä uudisrakentamiseen. Maakunnan yritykset vievät tuotantoaan muihin maakuntiin ja vientiin. Viennin osuus siihen suuntautuneilla yrityksillä on usein 50-70 prosenttia tuotannosta. Rakennusklusterin merkitys on ollut kasvussa 1990 -luvun alusta lähtien. Merkitystä ovat kasvattaneet maakuntaan sidottu suunnittelu- ja rakennustuotanto ja rakennustuoteteollisuus. Rakennusklusterin tulevaisuuden näkymät ovat hyvät, sillä alueella valmistettavien tuotteiden ja palveluiden kysyntä on kasvava. Asuntokannan ikääntyminen ja kotitalouksien varallisuuden kasvu lisäävät rakennuspuusepän tuotteiden kysyntää. Hyvinvointiklusteri Tulevaisuudessa tuotannollisten klustereiden rinnalle merkittävään asemaan nousee hyvinvointiala. Väestön ikääntyminen ja yleinen vaurastuminen lisäävät hyvinvointipalveluiden kysyntää ja luovat uusia työpaikkoja. Perinteisesti hyvinvointipalvelut on nähty julkistaloudellisina kustannuksina. Tulevaisuudessa palvelualojen merkitys tuotannollisena alana ja elinkeinona korostuu. Hyvinvointipalvelut ovat työvoimaintensiivisiä aloja ja niiden tuotanto tapahtuu lähellä asiakasta. Siten alan kasvu tukee hyvin työllisyyttä ja vahvistaa aluetaloutta. Suomessa yksityisen ja kolmannen sektorin osuus sosiaalija terveyspalveluiden tuottamisessa on viime vuosina kasvanut nopeasti. Karkeasti voidaan todeta, että sosiaalipalvelut ovat järjestövetoisia ja terveyspalvelut yritysvetoisia. Vuonna 2002 yksityisten (järjestöt ja yritykset) palvelutuottajien osuus sosiaalipalvelujen henkilöstöstä oli 18 % ja terveyspalvelujen henkilöstöstä 13 %. Luvut ovat selvästi maan keskiarvojen alapuolella (24 % ja 17 %). Keskeistä on kuntien merkitys palveluiden tilaajana. Vuonna 2004 Etelä-Pohjanmaalla yksinomaan julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden markkinat olivat yhteensä 427 miljoonaa euroa. Koko hyvinvointiklusterin arvo maakunnassa on arviolta noin miljardi euroa. 2.1.6. Osaaminen ja innovaatiojärjestelmä Väestön koulutustaso on Etelä-Pohjanmaalla maamme matalimpia. Tilastokeskuksen koulutustasomittaimen mukaan 15

eteläpohjalaiset ovat suorittaneet keskimäärin 2,5 vuotta perusasteen jälkeistä tutkintoon johtavaa koulutusta. Alueelliset erot ovat kuitenkin huomattavia kuntien välillä. Maakunnan väestön koulutustaso on nousujohteinen. Tutkinnon suorittaneiden osuus 15 -vuotta täyttäneestä väestöstä oli vuonna 2004 Etelä-Pohjanmaalla maakunnista neljänneksi matalin eli 58,4 % (koko maa 62,7 %). Vain kahdessa kunnassa, Seinäjoella ja Nurmossa, koulutustaso oli näin mitattuna koko maan tasoa korkeampi. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on Etelä-Pohjanmaalla 19,4 %, kun se koko maassa on 25,0 %. Etelä-Pohjanmaalla on maan keskiarvoa enemmän keskiasteen tutkinnon suorittaneita sekä sellaisia, jotka eivät ole perusasteen jälkeen suorittaneet tutkintoa. Väestön koulutusrakenne 2004. (Tilastokeskus) 15 -vuotta Tutkinnon Keskiasteen Korkea-asteen Ei täyttäneet suorittaneet % tutkinto % tutkinto % tutkintoa % Koko maa 4 322 051 2 709 548 62,7 1 627 687 37,7 1 081 861 25,0 1 612 503 37,3 Etelä-Pohjanmaa 159 206 92 996 58,4 62 127 39,0 30 869 19,4 66 210 41,6 Härmänmaa 24 572 14 201 57,8 9 167 37,3 5 034 20,5 10 371 42,2 Järviseutu 17 634 9 484 53,8 6 693 38,0 2 791 15,8 8 150 46,2 Kuusiokunnat 23 747 12 714 53,5 9 079 38,2 3 635 15,3 11 033 46,5 Seinäjoen seutu yht. 68 505 43 354 63,3 27 574 40,3 15 780 23,0 25 151 36,7 Eteläiset seinänaapurit 15 890 8 899 56,0 6 420 40,4 2 479 15,6 6 991 44,0 Seinäjoen seutukunta 52 615 34 455 65,5 21 154 40,2 13 301 25,3 18 160 34,5 Suupohja 24 748 13 243 53,5 9 614 38,8 3 629 14,7 11 505 46,5 Etelä-Pohjanmaalla toimii 21 lukiota, joiden oppilasmäärä oli vuonna 2005 lähes 4 600. Lukioiden määrä on säilynyt viime vuodet ennallaan, mutta niiden oppilasmäärä on laskenut vuoteen 2000 verrattuna 14 % (koko maa 8 %). Toisen asteen ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärä oli vuoden 2005 tammikuussa Etelä-Pohjanmaalla vajaat 5 300 (sis. opetussuunnitelmaperusteisen nuorisoasteen ja aikuiskoulutuksen). Ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärä on ollut tasaisessa kasvussa. Maakunnan toisen asteen ammatillista koulutusta on viime vuosina organisoitu uudelleen entistä suuremmiksi yksiköiksi mm. Seinäjoen seudulla, Härmänmaalla ja Järviseudulla. Ammatillisen koulutuksen ylläpitorakenteen yhtenäistämiseksi ollaan tekemässä uudelleenjärjestelyjä. Tällä hetkellä maakunnassa on 11 ammatilliseen perustutkintoon johtavan koulutuksen ylläpitäjää. Näiden kokoamisella pyritään mm. koulutuksen joustavaan järjestelyyn ja alueelliseen saavutettavuuteen niin, että koulutusta voidaan jatkossakin antaa maakunnan eri puolilla. Etelä-Pohjanmaalla toimii Seinäjoen ammattikorkeakoulu, joka tarjoaa kahdeksassa koulutusyksikössään opetusta seitsemällä koulutusalalla. Ammattikorkeakoulututkintoon johtavia koulutusohjelmia on 22 ja ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavia neljä. Seinäjoen ammattikorkeakoulussa on noin 4 400 tutkinto-opiskelijaa, vuosittain noin 870 aloituspaikkaa nuorten koulutuksessa, aikuisopiskelijoiden vuotuinen määrä noin 550 ja henkilökuntaa noin 300. Ammattikorkeakoulu on vakiinnuttanut asemansa Etelä- Pohjanmaalla nopeasti ja koulutustoiminnan ohella sen toimintoja on kehitetty aktiivisesti tutkimus- ja kehittämistoiminnan, kansainvälistymisen ja aluekehittämisen saralla. Ammattikorkeakoulun ylläpitäjänä on Seinäjoen koulutuskuntayhtymä, johon kuuluu 14 kuntaa, väestöpohjaltaan 75 % maakunnan väestöstä. Etelä-Pohjanmaa kuuluu niiden kymmenen maakunnan joukkoon, joilla ei ole omaa tiedekorkeakoulua. Yliopistotoimintoja Seinäjoella on ollut kuitenkin vuodesta 1981, jolloin Tampereen yliopisto aloitti toimintansa. Tämän jälkeen Seinäjoelle ovat tulleet myös Helsingin yliopisto, Sibelius-Akatemia, Vaasan yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto. Vuonna 2003 aloittanut Seinäjoen yliopistokeskus muodostuu näistä viidestä yliopistosta sekä Epanet -tutkimusyhteistyöstä. Yliopistokeskus on noin 130 asiantuntijan monitieteellinen yhteisö, jonka tehtävänä on yliopistollisen tutkimuksen, koulutuksen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen toteuttaminen yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Keskuksen toimintaa on koordinoinut Tampereen yliopisto vuodesta 2004 alkaen. Etelä-Pohjanmaan innovaatiojärjestelmän keskiössä ovat Epanet -tutkimusprofessoriverkosto, alueen aktiiviset yritykset, Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja yliopistokeskus sekä alueen osaamiskeskukset. Foodwest, Seinäjoen Teknologiakeskus ja terveysteknologiakeskus Mediwest muodostavat Seinäjoki Science Park -kokonaisuuden, joka on maakunnan innovaatiotoiminnan ydin. Teknologiakeskus Logistia Oy, Alavuden teknologiakeskus Fasadi Oy, Pohjanmaan Nikkarikeskus, TEAK Oy ja Thermopolis ovat eri puolilla maakuntaa toimivia teknologiakeskittymiä. Lisäksi Etelä-Pohjanmaalla on lukuisa joukko muita kehittämisorganisaatioita ja pienempiä osaamiskeskittymiä, jotka on esitelty maakuntasuunnitelmassa. Etelä-Pohjanmaan innovaatiojärjestelmä on kehitetty maakunnan osaamisen ja elinkeinollisten vahvuuksien varaan. Seinäjoella sijaitsee eniten yksiköitä, mutta huomattava osa yksiköistä on muodostettu tukemaan paikallisten vahvuuksien kehittämistä eri puolille maakuntaa. 16

2 Etelä-Pohjanmaalla tutkimus- ja kehittämistoimintaan käytettiin 29,7 miljoonaa euroa vuonna 2005. Etelä-Pohjanmaan osuus koko maan menoista oli 0,5 %. Asukaslukuun suhteutettuna Etelä-Pohjanmaan t & k -menot ovat maakunnista toiseksi pienimmät. Etelä-Pohjanmaa on kuitenkin kyennyt ajanjaksolla 2000-2005 kasvattamaan Tekesin tutkimus- ja kehittämisrahoitusta lähes 30 %. T & k -investoinnit ovat olleet pieniä, yrityskohtaisia teknologiastrategioita on tehty vähän ja yritysten ulkopuolisiin t & k -projekteihin osallistuminen on ollut vähäistä. Härmänmaan ja Seinäjoen seudun osuus maakunnan t & k -menoista on noin 86 %. Yritystoiminnan innovatiivisuus on Etelä-Pohjanmaalla suhteellisen alhaista: Eteläpohjalaiset yritykset hakivat v. 2000-2004 13-18 patenttia/vuosi, mikä vastaa n. 1 % Suomessa haetuista patenteista. 17

2.1.7. Kuntatalous ja hyvinvointipalvelut Etelä-Pohjanmaan kuntatalouden tilaa viime vuosina voidaan luonnehtia kohtalaiseksi. Kuntatalouden tilanteessa on kuitenkin kuntien välillä huomattavia eroja. Vuoden 2004 lopussa kymmenellä kunnalla oli kattamatonta alijäämää. Vuonna 2004 verotulot muodostivat Etelä-Pohjanmaan kuntien tuloista 46 % (koko maa 54 %) ja valtionosuudet 33 % (koko maa 19 %). Etelä-Pohjanmaan kuntien verotulot ovat noin 79 % koko maan tasosta. Suomen Kuntaliiton alkuvuonna 2005 tekemän arvion mukaan Etelä-Pohjanmaan kuntatalous kiristyy ja muuttuu alijäämäiseksi vuonna 2007. Arvion mukaan alijäämä syventyy siten, että vuonna 2011 se olisi asukasta kohti 679 euroa. Myös kuntien velkaantuminen lisääntyy. Vuonna 2011 Etelä- Pohjanmaan kuntien lainakanta olisi asukasta kohti laskelman mukaisessa perusvaihtoehdossa 2 571 euroa eli vuoteen 2004 verrattuna 2,4-kertainen. Vuoden 2005 tilinpäätösten ennakkotietojen mukaan Etelä- Pohjanmaan kuntien yhteenlaskettu vuosikate asukasta kohti oli 203 euroa, ollen hieman koko maan tasoa alempana. Vuosikatteeltaan negatiivisia kuntia oli Etelä-Pohjanmaalla tuolloin 11, kun niitä oli vuotta aiemmin seitsemän ja vuonna 2003 neljä. Etelä-Pohjanmaalla kuntien lainakanta oli vuoden 2005 lopulla ennakkotiedon mukaan vajaat 257 miljoonaa euroa (1326 euroa/asukas), mutta lainakanta kasvoi vuoden aikana 238 eurolla asukasta kohti. Kuntien lainakanta oli siis noin 46 miljoonaa suurempi kuin vuotta aiemmin. Etelä-Pohjanmaan kuntien kyky rahoittaa peruspalveluiden tuottamista on vaikeutunut viime vuosina. Sosiaali-, terveysja sivistyspalveluiden menot kattavat jo noin 75 % kuntien nettokäyttömenoista. Vuosina 2000-2004 kaikkien Etelä- Pohjanmaan kuntien käyttömenojen nettokasvusta 68 % syntyi sosiaali- ja terveyspalveluiden menoista. Joissakin kunnissa sektorin osuus menojen kasvusta oli lähemmäs 90 %. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat siis avainasemassa kuntatalouden kannalta. Kuntatalouden ongelmat sekä väestön keskittyminen ja ikääntyminen tulevaisuudessa pakottavat palvelurakenteiden uudistamiseen ja kehittämiseen. Kasvavan väestön alueella palvelutuotantoa on lisättävä ja vähenevän väestön alueella palveluiden kysynnän lasku aiheuttaa vajaakäyttöä ja kannattavuusongelmia. Ikääntymisen myötä palvelutarpeet kasvavat erityisesti hoiva- ja hoitoalalla. Vastaavasti lasten ja oppilasikäluokkien määrä alenee. Koulutuksessa on panostettava aikaisempaa enemmän työelämälähtöisyyteen sekä aikuiskoulutukseen osaavan työvoiman saatavuuden turvaamiseksi. Työikäisen väestön vähetessä kuntien verotulot uhkaavat pienentyä, jolloin kunnallisten peruspalveluiden rahoittaminen muuttuu entistä vaikeammaksi. Valtakunnallisen kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeen ja maakunnallisen peruspalveluohjelman avulla myös Etelä- Pohjanmaalla haetaan aluelähtöistä ratkaisua kuntatalouden haasteisiin. Luonnollisesti myös paikallistasolla pohditaan kuntalaisten palvelutarpeita ja keinoja riittävän palvelutason turvaamiseksi tulevaisuudessa. 18