Metsänviljelyopas Suomen 4H-liitto
Toimitus Juha Ruuska, Helena Herttuainen Teksti Hanna Hurme, Reetta Ahola Taitto Tiina Rinne Kansi Taigamedia Piirrokset Laura Salmi Julkaisija Suomen 4H-liitto, 2007 Paino Latvala-Reilat Tämä opas on tuotettu Metsämiesten Säätiön tuella.
3 JOHDANTO Metsänviljelyllä tarkoitetaan uuden metsän perustamista istuttamalla taimia tai kylvämällä siemeniä. Tavoitteena on saada aikaan kasvupaikalle sopiva, riittävän tiheä ja hyvälaatuinen taimikko. Metsä voidaan uudistaa, kun se on saavuttanut uudistuskypsyyden. Uudistuskypsyys määräytyy puuston iän tai läpimitan perusteella. Uudistus- eli päätehakkuun jälkeen metsänomistajalla on velvollisuus huolehtia siitä, että alueella kasvaa taloudellisesti kasvatuskelpoinen taimikko. Tämä uudistamisvelvoite takaa metsätalouden kestävyyden, sillä uudistusalalla tulee olla uuden puusukupolven taimikko viiden vuoden kuluessa hakkuun aloittamisesta tai kolmen vuoden kuluttua hakkuun päättymisestä. Uudistamisvelvoite on määritelty metsälaissa (Metsälaki 1996/1093). Tämä opas on tarkoitettu koko perheen metsänviljelyoppaaksi. Se antaa perustiedot metsänviljelystä, kasvupaikoista ja metsän monimuotoisuuden huomioimisesta. Metsänviljelyyn ja muihinkin metsänhoitoon liittyviin asioihin saat lisää vinkkejä ja tehtäviä 4H-liiton TOP tehtäväpankista Metsänhoito teemasta (www.4h.fi/top/metsä- ja luonto/ C-taso).
4 SISÄLLYSLUETTELO 1 Kasvupaikkatekijät 5 2 Uudistamismenetelmän valinta 6 3 Ennakkotyöt 7 Raivaus 7 Maanmuokkaus 7 Kulotus 8 Hakkuutähteiden korjaus 8 4 Kylvö 9 Kylvön edut 9 Siemenet ja kasvu 9 Kylvön ajankohta 9 Kylvötekniikka 9 Kustannukset 10 5 Istutus 10 Istutuksen edut 10 Taimityypit ja istutusajankohta 11 Istutustekniikka 11 Istutustiheys ja -kustannukset 12 6 Jälkihoito 13 Lähteet 14
1 KASVUPAIKKATEKIJÄT Kasvupaikalla tarkoitetaan kaikkia niitä ympäristötekijöitä, jotka vaikuttavat puuston ja kasvillisuuden kehitykseen. Kasvupaikat luokitellaan tavallisesti metsätyypeiksi aluskasvillisuuden perusteella. Merkittävimmät kasvupaikan ympäristötekijät ovat valon ja veden määrä, alueen lämpöolosuhteet sekä maaperän rakenne ja ravinteet. Eri puulajit vaativat erilaiset kasvuolosuhteet. Karkeajakoiset maat uudistuvat usein helposti luontaisesti, sillä taimien kehitystä haittaavaa pintakasvillisuutta on vähän, routiminen on lievää ja lämpötila riittää siemenen itämiselle. Hienojakoiset ja viljavat maat suositellaan viljeltäviksi. Niillä runsas pintakasvillisuus ja maan routiminen haittaavat luontaista taimettumista. Sammal- ja kunttakerros vaikeuttavat sirkkataimien menestymistä, siksi sammalikot ja kunttaantuneet maat kannattaa uudistaa istuttamalla. Uudistusalan kivisyys, hallaisuus ja alttius tuulille on myös huomioitava valittaessa puulajia ja uudistamismenetelmää.
6 2 UUDISTAMIS- MENETELMÄN VALINTA Uudistamistapa valitaan kasvupaikan mukaan viimeistään päätehakkuuta suunniteltaessa. On suositeltavaa käyttää uudistamismenetelmiä, joilla on kokemuksen mukaan saatu hyviä tuloksia. Samalla alalla voidaan käyttää eri uudistamismenetelmiä ja puulajeja kasvupaikkojen vaihteluiden mukaan. Metsä voidaan uudistaa joko luontaisesti tai viljelemällä. Luontaisella uudistamisella tarkoitetaan uuden puusukupolven aikaansaamista hakkuualalle jätettyjen siemenpuiden avulla tai uudistettavan alueen reunametsän siementämänä. Luontaista uudistamista voidaan edistää maanmuokkauksella ja ennakkoraivauksella. Luontaista uudistamismenetelmää käytetään pääasiassa karuilla ja karuhkoilla kankailla, joilla ei ole kilpailevaa kasvustoa haittaamassa taimien kehitystä. Luontainen uudistaminen ei vaadi maanomistajalta välttämättä suurempia toimia tai taloudellista panostusta uudistamisen onnistumiseksi. Onnistuminen on tosin viljelyä epävarmempaa, eikä uudistusalan puulajiin tai taimitiheyteen voida paljon vaikuttaa. Metsänviljelyssä uutta puustoa kasvatetaan kylvämällä siemeniä tai istuttamalla taimitarhoilta hankittuja taimia. Istutustaimet voi myös kasvattaa itse. Suomen 4Hliiton julkaisemasta 4H-Taimitarhaoppaasta löytyy tietoa oman taimitarhan perustamisesta ja taimikasvatuksesta. Metsänviljelytavan valintaan vaikuttavat alueen kasvuolosuhteet ja eri puulajien ominaisuudet. Kuusi soveltuu parhaiten kasvatettavaksi tuoreelle tai sitä rehevämmälle kasvupaikalle. Mäntyä taas kasvatetaan karummilla kasvupaikoilla. Uudistusala viljellään silloin, kun luontaisen uudistamisen
7 edellytykset ovat epävarmat tai niitä ei ole. Viljelyä käytetään myös silloin, kun kasvatettava puulaji halutaan vaihtaa eikä se ole luontaisesti mahdollista. Viljely myös nopeuttaa uudistamista ja onnistumisvarmuus paranee, vaikka luontaiselle uudistumiselle olisikin kohtuulliset edellytykset. Kertakustannusten sijaan tarkastellaan kokonaiskustannuksia uudistamistöistä taimikon vakiintumiseen ja taimikonhoitoon. Metsän uudistamisessa käytetään vain kotimaisia puulajeja sekä alueelle sopivaa alkuperää olevia siemeniä tai taimia. Kylvössä käytetään siemenviljelys- ja metsikkösiementä ja istutusmateriaalina pääasiassa paakkutaimia. 3 ENNAKKOTYÖT Hakkuun jälkeen, ennen metsänviljelytöiden aloittamista, maastossa tehdään ennakkotöitä. Ennakkotöiden tarkoituksena on helpottaa metsänviljelytoimia sekä parantaa viljelytulosta. Ennakkotöitä ovat mm. maanmuokkaus, raivaus, kulotus ja hakkuutähteiden keruu. Näistä voidaan käyttää viljelyalalla yhtä tai useampaa menetelmää samanaikaisesti. Raivaus Päätehakkuussa uudistusalalle jäänyt, ainespuuksi kelpaamaton pieni puusto kannattaa raivata pois ennen maanmuokkausta ja viljelyä. Raivaus on tarpeen silloin, kun istutusalueen puusto haittaa tai estää viljeltävien taimien kasvuunlähtöä ja kasvua. Mikäli aluetta ei raivata, se heijastuu taimien kasvuun: kasvu on hidasta tai se voi taantua. Raivauksella voidaan myös samalla siistiä maisemaa miellyttävämmän näköiseksi. Uudistusalalla raivaamatta jätetään säästöpuuryhmät, joiden tarkoituksena on edistää luonnon monimuotoisuutta. Maanmuokkaus Maanmuokkaus ratkaisee useimmilla kasvupaikoilla uudistumisen onnistumisen. Maanmuokkaus helpottaa istutusta ja auttaa taimia hyvään kasvuun, sillä se vähentää kilpailua kasvutekijöistä. Muokkaus myös vähentää tukkimiehentäituhoja. Muokkaustapoja ovat laikutus, äestys, laikkumätästys ja mätästys. Laikutus soveltuu parhaiten karkeille maalajeille luontaisen uudistamisen tai kylvön yhteyteen. Laikutusta voidaan käyttää myös kuusen istutusaloilla. Laikutuksessa paljastetaan kivennäismaa poistamalla humus laikuittain. Äestys on laikutusta järeämpi keino, jossa muokkausjälki on vähän laikkuja syvempi. Äestys soveltuu useille kangasmaille luontaisen
8 uudistamisen tai viljelyn yhteyteen, ei kuitenkaan paksukunttaisille tai veden vaivaamille maille. Laikkumätästyksessä tehdään matalahko laikku, josta kuntta ja kivennäismaa käännetään laikun reunalle mättääksi. Taimet istutetaan tiiviiksi puristettuihin mättäisiin. Menetelmä soveltuu parhaiten kuusen istutusaloille. Mätästyksessä tehdään maa-aineksesta kohoumia istutusta varten. Mättäät soveltuvat hyvin istutus- ja kasvualustoiksi veden vaivaamilla, heinittyvillä, kunttaisilla sekä kylmillä mailla. Kovin karkeille ja kuiville tai liian hienoille, routiville maille mätästys ei sovellu. Maanmuokkauksen yhteydessä on huolehdittava, ettei maasta irtoavaa kiintoainesta ja ravinteita pääse vesistöihin. Tämä voidaan estää jättämällä vesistöjen ympärille riittävän leveät suojavyöhykkeet, joita ei muokata. Soistuneita painanteita ja noroja ei muokata eikä uudistusalan maapuihin kosketa. Myöskään säästöpuuryhmien lähialueita ei muokata, vaan ne säilytetään mahdollisimman luonnontilaisina. Kulotus Kulotus luo taimelle paremmat kasvuolosuhteet. Kulotuksella eli pintakasvillisuuden ja humuksen poltolla ohennetaan humuskerrosta, parannetaan maaperän lämpöolosuhteita, ravinteikkuutta ja happamuutta. Parhaita kulotuskohteita ovat moreenimaiden kuivahkot ja tuoreet kankaat, jotka uudistetaan männylle. Kulotuksella on myös hyvä vaikutus luonnon monimuotoisuuteen. Hakkuutähteiden korjaus Nykyisin uudistusaloilta voidaan korjata hakkuutähteitä ja kantoja maanmuokkauksen ja metsänviljelyn helpottamiseksi. Hakkuutähteiden korjuu myös edistää täystiheiden taimikoiden syntymistä kuusen ja rauduskoivun viljelyssä. Lisäksi kantojen korjuu vähentää juurikäävän riskiä ja maanmuokkauskustannuksia. Tuoreet kankaat ja sitä viljavammat maat sekä ruoho- ja mustikkaturvekankaat soveltuvat parhaiten hakkuutähteiden korjuuseen. Karuilta ja ravinne-epätasapainosta kärsiviltä mailta ei hakkuutähteitä kannata kerätä. Kantojen korjuuseen soveltuvat tuoreet kankaat ja sitä viljavammat maat sekä ruoho- ja mustikkaturvekankaat. Kantoja ei korjata pohjavesialueilta eikä pienvesien ja vesistöjen reuna-alueilta.
9 4 KYLVÖ Kylvön edut Siemeniä kylvetään aina tiheämpään kuin mitä taimia istutetaan. Kylvötuppaassa kehittyy luonnollista kilpailua ja näin elinvoimaisimmat taimet pärjäävät. Istutustaimeen verrattaessa siemenestä asti maastossa kasvavalla taimella ei myöskään ole juuristo-ongelmia. Kylvötaimikon alkutiheyden (4000 10 000 tainta/ha) ansiosta kasvatettavien puiden laatua voidaan parantaa, sillä taimikonhoidossa voidaan tehdä valinta hyvälaatuisten taimien kasvattamisen hyväksi. Yleensä kylvämällä perustetaan männiköitä. Siemenet ja kasvu Siemenellä tulee olla kiinteä yhteys kasvualustassa olevaan veteen, jotta itäminen pääsee käyntiin. Lämpötila taas vaikuttaa itämisnopeuteen. Männyn kylvöä käytetään viljelymenetelmänä silloin, kun pintakasvillisuuden kilpailu ei ole liian voimakasta kehittyville taimille. Kuusi ei varjopuuna sovellu hyvin kylvöön. Karuille paikoille mäntyä kylvettäessä päästään varmimmin hyviin tuloksiin. Kylvön ajankohta Kylvämään pääsee, kun routa on sulanut eikä yöpakkasia enää ole. Männyn siemen tarvitsee vähintään + 5 C:ta itääkseen. Kangasmailla kevätkosteus haihtuu kesäkuun aikana, joten kangasmaiden kylvöaika jatkuu siihen asti. Turvemailla kosteus säilyy pidempään, joten kylvöaikakin on hieman pidempi. Nyrkkisääntönä voidaankin pitää sitä, että kylvää voidaan juhannukseen asti. Mitä aikaisemmin siemenet kuitenkin itävät, sitä pidempi on syntyvien taimien ensimmäinen kasvukausi ja sitä vahvemmaksi taimet kehittyvät. Kylvötekniikka Kylväminen onnistuu ilman apuvälineitä, mutta varmemman annostelutarkkuuden saa esim. kylvökannuja tai -laitteita apuna käyttäen. Kylvökohtia sijoitetaan hehtaarille 1,5 2 metrin välein 2000 2500 kpl. Kylvökohdan tulee olla noin 1 cm:n syvyinen
10 jälki, johon siemenet ripotellaan. Siemenet peitetään ripottelun jälkeen noin puolen sentin kivennäismaakerroksella. Jokaiseen kylvökohtaan ripotellaan n. 20 50 siementä alueen itämisoloista riippuen. Käsin kylvettäessä siemeniä kuluu 250 400 g/ha. Kustannukset Kylvö on taloudellisesti istutusta edullisempaa. Viljelymenetelmän valintaa pohdittaessa tuleekin ottaa huomioon viljelymenetelmän onnistumisen mahdollisuus. Liian rehevälle paikalle kylvetyt siemenet häviävät helposti kilpailussa muulle pintakasvillisuudelle ja näin uudistusalalle ei saada nopeasti kasvatuskelpoista taimikkoa. Tämä vie aikaa puuston kasvatukselta ja vähentää metsikön taloudellista tuottoa. Esimerkkejä siemenhinnoista v. 2006: mänty 560 e/kg, kuusi 400 e/kg, rauduskoivu 450 e/kg 5 ISTUTUS Istutuksen edut Istutus on kylvöä kalliimpi, mutta varmempi menetelmä. Etelä-Suomessa istutuksella voitetaan aikaa seuraavaan uudistamiseen noin kaksi vuotta männyn kylvöön, 3-5 vuotta männyn luontaiseen uudistamiseen ja 5-15 vuotta kuusen luontaiseen uudistamisen verrattuna. Kasvu nopeutuu, koska istutettavat taimet ovat kooltaan suurempia ja näin myös pystyvät paremmin vastaamaan alueen kilpailuun. Istutus soveltuukin kaikenlaisille kasvupaikoille, missä luontaisen uudistamisen ja kylvön edellytykset eivät ole riittävät. 1 vuotisia paakkutaimia
11 Taimityypit ja istutusajankohta Taimityypin valintaan ja taimien eloonjääntiin vaikuttavat alueen kasvupaikkatyypit. Myös ympäristötekijät, kuten halla ja tuuli, hyönteiset, sienitaudit ja hirvituhot vaikuttavat taimien eloonjääntiin. Istutus on etenkin Etelä-Suomessa usein kannattavampaa helposti heinittyvillä mailla. Kuusi ja rauduskoivu soveltuvat istutettaviksi tuoreille kankaille ja niitä rehevämmille kasvupaikoille. Hieskoivua taas istutetaan turvemaille. Paakkutaimia istutetaan tuoreelle kankaalle tai sitä rehevämmälle kasvupaikalle. Taimet istutetaan helpoimmin pottiputkella (tai koneella). Kuusen paakkutaimia istutetaan touko-kesäkuussa ja syksyllä. Syysistutuksissa tulee huomioida maan routivuus eri maalajeilla. Männyn ja koivun paakkutaimien istutusajankohtia ovat touko-, elo- ja syyskuu. Tutkimusten mukaan keväällä istutetut taimet juurtuvat syysistutettuja taimia nopeammin maan lämpötilasta ja juurten kasvurytmistä johtuen. Taimitarhat kasvattavat erilaisia taimia metsänviljelyyn. Esimerkiksi rehevämmälle kasvupaikalle voidaan istuttaa 2-vuotias kuusen paakkutaimi, joka on hieman kookkaampi ja kalliimpi kuin 1-vuotias taimi. Kookkaampi taimi pärjää alueen kilpailuolosuhteissa pienempää tainta paremmin. Taimitarhojen paljasjuurisia taimia istutetaan rehevälle ja helposti routivalle maalle. Paljasjuuriset taimet on helpointa istuttaa kuokalla. istutusta. Sairaita tai vioittuneita taimia ei kannata istuttaa. Pottiputki on hyvä väline paakkutaimien istutukseen. Istutus onnistuu myös kuokalla tai koneellisesti. Paakkutaimet soveltuvat istutettaviksi laikkumätästys- tai äestysalueelle. Laikkumätästyskohteella paakkutaimi tulee istuttaa suoraan mättääseen eikä mättäiden väliin, sillä mättäiden väliin kertyy helposti liikaa vettä. Istutetun taimen paakun päällä tulee olla n. 4 cm kivennäis- Istutustekniikka Istuttajan huolellinen työ edesauttaa istutuksen onnistumista. Ennen istuttamista taimia tulee suojata kuivumiselta. Taimivakkaan laitetaan esim. märkää sammalta taimien juurten suojaamiseksi. Istuttajan tulee myös tarkastaa taimien kunto ennen
12 maata, ettei paakku pääse heti kuivumaan. Istutetun taimen ympärillä oleva maa on hyvä tiivistää jalalla painelemalla, jotta taimi jää mahdollisimman tukevasti kasvamaan. Äestyskohteella istutettaessa pätevät samat säännöt kuin mättäälle istutettaessa. Paakkutaimia ei tule sielläkään istuttaa kuoppaan vaan äestysvaon reunalle. Äestetylle kohteelle istutetun taimen paakun päälle tulee riittää kivennäismaata noin 2 cm:ä. Paljasjuuritaimien (eli avojuuritaimien) istutuksessa apuvälineenä on hyvä käyttää kuokkaa. Kuokalla istuttaja muotoilee istutuskuopan kuperaksi, jotta taimen juuret saadaan tasaisesti levitettyä. Istutetun taimen ympäriltä tulee tiivistää maa huolellisesti jalalla, jotta taimi pysyy suorassa kasvuasennossa ja on maassa tukevasti. Istutustiheys ja -kustannukset Metsänistutuksen vähimmäistavoitteena on saada nk. lakiraja täyteen. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion hyvän metsänhoidon suositusten ja lakirajan mukaiset taimitiheydet eroavat toisistaan (taulukko 1). Tapion suosituksen mukaisesti viljellyn taimikon tiheys antaa suunnan hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. Taulukko 1. Taimikoiden tiheysvaatimukset ja -suositukset. Kasvatuskelpoisia taimia tasaisesti uudistusalalle jakautuneina, kpl/ha. Menetelmä Lakiraja Lappi Lakiraja muu Suomi Viljelytiheys Männyn istutus Männyn kylvö 1100 1100 1300 1300 2000 4000-5000 Kuusen istutus Koivun istutus 1000 1000 1200 1000 1600-1800 1600-2000 (Hyvän metsänhoidon suositukset 2006) Esimerkkejä taimihinnoista v. 2006 (1 v. paakkutaimi): mänty 23 snt/kpl, kuusi 19 snt/kpl, rauduskoivu 35 snt/kpl
13 6 JÄLKIHOITO Kun metsänviljelytyöt on saatu päätökseen, on jälkihoidon ja seurannan aika. Jälkihoidon toimenpiteitä ovat pintakasvillisuuden torjunta ja täydennysviljely. Nämä toimenpiteet edistävät taimikon kasvua ja kehitystä tuottavaksi metsiköksi. Jälkihoitoa tehdään aina siihen asti, kunnes uusi taimikko on vakiintunut eli saavuttanut noin kahden metrin korkeuden ja riittävän tiheyden. Pintakasvillisuutta joudutaan torjumaan etenkin rehevillä viljelyalueilla. Tuoreilla kankailla ja sitä viljavimmilla alueilla sekä pelloilla, heinät valtaavat nopeasti uudistusalan ja haittaavat taimien kasvua. Näillä aloilla heiniä torjutaan niin kauan, että taimien latvat ylettyvät alueen pintakasvillisuuden korkeudelle. Paras tapa pintakasvillisuuden torjumiseen on poistaa heinät ennen kuin taimet peittyvät heinien alle. Suositeltava heinäämisaika on heinäkuun loppupuoli, jolloin uusi heinikko ei enää ehdi kasvaa ennen syksyä. Taimen kasvua haittaavaa pintakasvillisuutta voidaan torjua sekä mekaanisesti että kemiallisesti. Mekaanisia torjuntakeinoja ovat muun muassa heinien polkeminen taimien ympäriltä jaloin tai taimisuojien käyttö. Pintakasvillisuutta voidaan torjua kemiallisesti rehevillä mailla maanmuokkauksen yhteydessä. Koska täydennysviljely on kallista, kannattaa uudistamiseen panostaa kunnolla heti hakkuun jälkeen. Täydennysviljely tulee kysymykseen silloin, kun uudistusalalla ei ole lain määräämää taimimäärää. Ennen täydennysviljelyä selvitetään, miksi uudistaminen epäonnistui. Täydennysviljely tehdään sellaisella puulajilla, jolla on parhaat menestymisedellytykset olemassa olevassa taimikossa. Täydennys tehdään mahdollisimman pian viljelyn jälkeen eli seuraavien 2-3 vuoden aikana. Uudistusala täydennetään usein istuttamalla taimia suositeltuun viljelytiheyteen. Metsänviljelyketjun viimeisenä toimenpiteenä on muutaman metrin korkuisen taimikon perkaaminen ja harventaminen lopulliseen kasvatustiheyteen. Perkauksessa ja harventamisessa jätetään taimikkoon kasvamaan kehityskelpoisia taimia. Sopiva taimitiheys voidaan tarkistaa pyörähtämällä ympyrä 4 metrin kepin kanssa taimikon eri kohdissa. Tällöin yksi tarkasteltava ympyräkoeala on 50 m²:ä ja jokainen koealan sisälle jäänyt taimi vastaa 200 tainta hehtaarilla. Esimerkki: Yhdellä ympyräkoealalla on 8 kuusen tainta. Taimimäärä kerrotaan 200:lla. Näin saadaan selville, että tämän koealan perusteella hehtaarilla on yhteensä 1600 tainta. Taimimäärä on Tapion suositusten mukainen, joten metsänomistaja voi olla taimikkoonsa tyytyväinen.
14 LÄHTEET Hyvämäki, T. (toim.) 2002. Tapion Taskukirja. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Hyvän metsänhoidon suositukset. 2006. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Metsänviljelyopas. 2006. Metsäteho. Metsätalouden ympäristöopas. 2004. Metsähallitus. Rikala, R. 2002. Metsätaimiopas taimien valinta ja käsittely tarhalta uudistusalalle. Gummerus kirjapaino Oy. Tavoitteena tuottava taimikko. 2001. TaimiTapio. Taimien istutusohjeet istuta ja varastoi taimet oikein. Kotimaiset metsätaimituottajat. Valkonen, S., Ruuska, J., Kolström, T., Kubin, E. & Saarinen, M. (toim.) 2001. Onnistunut metsänuudistaminen. Metsälehti Kustannus. Valtion säädöstietopankki. [www-sivu]. [viitattu 6.11.2006] Saatavissa: www.finlex.fi
www.4h.fi 16