KYMIJOEN ALAOSAN TILA VUOSINA 1985-2002

KYMIJOEN ALAOSAN TILA VUOSINA 1985-22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 Anne Åkerberg ISSN 1458-864

18.8.23 1 JOHDANTO Kymijoen alaosan tilaa ja jätevesikuormituksen vaikutuksia vesialueella seurataan Itä- Suomen vesioikeuden määräämässä (Isveo 76/96/1, 19.11.1996, Vyo 16.4.1998) velvoitetarkkailussa. Vesistötarkkailu on hoidettu yhteistarkkailuna, joka on aloitettu Kymijoen alaosalla vuonna 1973. Vesistötarkkailua on hoitanut Kymijoen vesiensuojeluyhdistys ry eli nykyinen Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Tällä hetkellä voimassa oleva velvoitetarkkailun tutkimusohjelma perustuu Kymen vesi- ja ympäristöpiirin (nykyisin Kaakkois-Suomen ympäristökeskus) hyväksymään tarkkailuohjelmaan (kirje no. Kyvy 492A265/111, 23.12.1992), jota on noudatettu vuodesta 1993. Velvoitetarkkailun tuloksista on laadittu vuosittain yhteenveto, joista viimeisin käsittelee vuoden 22 tuloksia 1. Tarkkailuohjelmassa edellytetään, että tarkkailututkimuksen tuloksista tulee laatia sopivin aikavälein myös ns. laaja yhteenvetoraportti. Myös vesistötarkkailujen yleisohjeissa 2 edellytetään, että sopivin aikavälein tarkkailututkimuksen tuloksista tulisi laatia perusteellinen yhteenvetoraportti. Laajassa yhteenvedossa pyritään esittämään mahdolliset vesistön tilan kehityssuunnat ja käytetään hyväksi kaikki käytettävissä oleva vesistön tilaa kuvaava aineisto. Velvoitetarkkailutulosten lisäksi tässä yhteenvedossa on käytetty HERTASTA (ympäristöhallinnon ympäristötietojärjestelmä) löytyviä viranomaisten vesistötarkkailutuloksia. Tässä laajassa yhteenvedossa tarkastellaan Kymijoen tilan kehitystä ja jätevesikuormituksen vesistövaikutuksia aikavälillä 1985-22. Kymijoen yhteistarkkailuun osallistuvat nykyisin seuraavat kuormittajat (yläjuoksulta lukien) (kartta liite 1.1): UPM Kymmene Oyj, Voikkaa UPM Kymmene Oyj, Kymi Kuusankosken kaupunki Kouvolan kaupunki Myllykoski Paper Oy Anjalankosken kaupunki Stora Enso Publication Papers Oy Ltd Stora Enso Ingerois Oy Ruotsinpyhtään kunta Pyhtään kunta Ahlström Cores Oy Voikkaan paperitehdas Kymin paperitehdas Kuusanniemen sulfaattisellutehdas Akanojan puhdistamo Mäkikylän puhdistamo Myllykosken paperitehdas Halkoniemen puhdistamo Huhdanniemen puhdistamo Anjalan paperitehdas Inkeroisten kartonkitehdas Vastilan puhdistamo Kirkonkylän puhdistamo Karhulan kartonkitehdas Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

Suoraan merialueelle jätevetensä purkavien kuormittajien yhteistarkkailu ja Kymijoen vaikutukset merialueella käsitellään erillisessä raportissa 3. Myös merialueesta on valmisteilla pitkäaikaisraportti. 2 VESIALUEEN YLEISKUVAUS Kymijoen vesistön keskusjärvenä on Päijänne. Päijänteen luusuasta Kalkkisista alkaa Kymijoki. Kalkkisista Kuusankoskelle joki kulkee useiden järvialtaiden läpi (Ruotsalainen, Konnivesi, Kirkkojärvi, Pyhäjärvi). Kymijoen alaosa alkaa Iitin Pyhäjärven luusuasta. Pyhäjärven jälkeen järvilaajentumia on vähän. Joki saa Kuusankosken kohdalla lisävettä Valkealan reitiltä ja etelämpänä Tammijärven alueelle laskevista Tallus- ja Teutjoesta. Pernoon kohdalla Kymijoki jakaantuu kahteen virtaamaltaan lähes yhtä suureen haaraan. Läntinen haara laskee mereen Ruotsinpyhtään ja Pyhtään rajalla, itäinen päähaara Kotkan kaupungin kohdalla. Kymijoen alaosan valuma-alueen pinta-ala (12 km 2 ) on vain 2,7 % koko Kymijoen vesistöalueen pinta-alasta. Kymijoen alaosan valuma-alueella metsät ja pellot hallitsevat maankäyttöä. Soiden osuus on vähäinen verrattuna koko maan keskiarvoon, minkä takia Kymijoen vesi on melko kirkasta. Kymijoki on melko matala. Joen keskisyvyys on 9,5 m. Joen pituus Pyhäjärvestä mereen on noin 85 km. Vesi virtaa Kymijoen keskivirtaamalla Pyhäjärvestä mereen noin kolmessa vuorokaudessa. 3 SÄÄ JA VIRTAAMAT 1985-22 välisenä aikana kylmiä pakkastalvia (tammi-maaliskuu) oli vuosina 1985-1987 (liite 2). Kylmintä oli tammikuussa 1987 keskilämpötilan ollessa 2 C. Talvikuukaudet olivat erityisen leutoja vuosina 1989-9. Leudot talvet ovat olleet yleensä myös sateisia; erityisen märkiä talvia olivat 199, 1995, 1999 ja 22. Kesät 1988, 1997, 1999 ja 22 olivat normaalia lämpimämpiä. Yli +2 C keskilämpötilaan on päästy heinäkuussa 1988 ja 21. Kesät 1987 ja 1993 olivat poikkeuksellisen viileitä. Kesän sademäärä oli normaalia suurempi vuonna 1998. Kesät 1992 ja 1995 olivat vähäsateisia. Syksy 1988 oli runsassateinen. 22 loppuvuonna satoi poikkeuksellisen vähän. Kesäaikainen (touko-syyskuu) globaalisäteily oli normaalia suurempaa kesinä 1999 ja 22. Kesinä 1993 ja 1998 säteilyä oli tavallista vähemmän (liite 2). 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

Kymijoessa (Kuusankoskella) virtasi ajanjaksolla 1985-22 koko vuoden keskivirtaaman perusteella eniten vettä vuosina 1987-88 (MQ 414 ja 433 m 3 /s) ja vähiten vuosina 1996-97 (MQ 229 ja 247 m 3 /s) (kuva 1). Pienin vuorokausivirtaama mitattiin lokakuussa 22 (12 m 3 /s) ja suurin kesäkuussa 1988 (587 m 3 /s). Päijänteen säännöstelyllä on vuodesta 1964 tasattu Kymijoen virtaamia siten, että kevät- ja kesävirtaamat ovat pienentyneet ja talviaikaiset virtaamat kasvaneet. Kymijoelle on nykyisen juoksutuskäytännön vallitessa tyypillistä virtaamahuippujen ajoittuminen kevään lumensulamiskauteen ja alkukesään. Tavanomaisina vuosina alivirtaamat ajoittuvat loppukesään ja syksyyn. 4 AINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 VEDENLAATUTUTKIMUKSET Tarkkailussa on kolme päätasoa: 1. Veden fysikaalis-kemiallisen tilan seuranta, 2. Rehevöitymisen seuranta ja 3. Haitallisten aineiden kertymisseuranta. Voimassa olevien ohjelmien mukaan vesistötarkkailuun kuuluu: - kuukausittainen vedenlaatuseuranta viidellä tutkimusasemalla: Rapakoski, Huruksela, Ahvenkoski, Kokonkoski ja Karhula (liite 1.1). Näistä Hurukselan näyteasema kuuluu mukaan kansainväliseen GEMS ohjelmaan (Global Environmental Monitoring System), minkä vuoksi ko. asemalla on normaalia laajempi analyysivalikoima. - rehevöitymisseurantaan kuuluva perifytontutkimus vuosittain 5 intensiiviasemalla ja joka kolmas kesä laaja tutkimus 19 asemalla (liite 1.2). - rehevöitymisseurantaan kuuluva pohjaeläintutkimus vuosittain 5 intensiiviasemalla ja joka viides vuosi laaja tutkimus 23 asemalla (liite 1.3). - haitallisten aineiden kertymän seuranta kaloista ja simpukoista kolmen vuoden välein. Fysikaalis-kemialliset määritykset sekä bakteerimääritykset tehdään pääosin voimassaolevien SFS-standardien mukaan. Vesinäytteet on analysoitu vuoden 1998 loppuun asti yhdistyksen omassa laboratoriossa. Vuodesta 1999 eteenpäin analyysit on teetetty Kymen Ympäristölaboratorio Oy:ssä lukuun ottamatta orgaanisen hiilen kokonaismääritystä (TOC), joka on tehty Lahden tutkimuslaboratoriossa. Tehtyjen mittausten ja määritystulosten vertailukelpoisuus eri vuosien ja eri tutkimuslaitosten välillä lienee pääosin melko hyvä, vaikka jotkut menetelmät ovat vaihtuneet tarkastelujakson aikana. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 3

6 5 4 3 2 1 1.1. 31.1. 1.3. 31.3. 3.4. 3.5. 29.6. 29.7. 28.8. 27.9. 27.1. 26.11. 26.12. 22 21 2 1999 1961-9 6 5 4 3 2 1 1.1. 31.1. 1.3. 31.3. 3.4. 3.5. 29.6. 29.7. 28.8. 27.9. 27.1. 26.11. 26.12. 1998 1997 1996 1995 1961-9 6 5 4 3 2 1 1.1. 31.1. 1.3. 31.3. 3.4. 3.5. 29.6. 29.7. 28.8. 27.9. 27.1. 26.11. 26.12. 1994 1993 1992 1991 199 1961-9 6 5 4 3 2 1 1.1. 31.1. 1.3. 31.3. 3.4. 3.5. 29.6. 29.7. 28.8. 27.9. 27.1. 26.11. 26.12. 1989 1988 1987 1986 1985 1961-9 Kuva 1. Kymijoen virtaama (m³/s) Kuusankoskella vuosina 1985-22 ja pitkällä ajanjaksolla 1961-9. Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

Vuonna 1989 rehevyystutkimuksessa siirryttiin perustuotantomittauksista perifytonmenetelmään. 1989 ja 1991 kasvualustoina käytettiin lasikuitusuotimia. Perifytontutkimuksen päämenetelmänä on vuodesta 1993 (paitsi 2) ollut muovilevymenetelmä 4,5. Tässä menetelmässä on kasvualustoina kussakin telineessä kolme kertakäyttöistä polykarbonaattilevyä kooltaan 1 x 15 cm. Kahden viikon mittaisia tutkimusjaksoja on ollut kesän aikana yleensä kolme. Erityisesti virtaavilla alueilla perifytonlevästön kasvu kuvaa vesialueen rehevyyttä huomattavasti herkemmin kuin planktonlevästön määrää kuvaavat veden klorofyllipitoisuudet. Virtaavissa vesissä planktoneliöstö on yleensä pääosin peräisin yläpuolisista järvialtaista, kun taas paikalleen kiinnittynyt eliöstö kuvaa juuri kyseisen kasvupaikan olosuhteita. Ensimmäiset pohjaeläintutkimukset Kymijoen alaosalla on tehty jo vuonna 1968. Vuosien mittaan näytteenotossa, seulontatekniikassa ja seulan silmäkoossa on tapahtunut muutoksia, jotka vaikeuttavat vertailua. Vuodesta 1993 lähtien näytteet on otettu vuosittain viideltä intensiiviasemalta. Nykyisen ohjelman mukainen laaja tutkimus on tehty vuosina 1996 ja 22. Näytteet otetaan syksyllä Ekman-noutimella. Kultakin asemalta otetaan kolme nostoa. Näytteet seulotaan,5 mm:n seulalla. Pohjaeläimet poimitaan suurennuslasilamppua avuksi käyttäen ja säilötään etanoliin määritystä varten. 198-luvun lopulta lähtien on Kymijoen simpukoista tutkittu haitallisia aineita ja kaloista 199-luvun alusta lähtien 6. Kalojen elohopeapitoisuuksia on tutkittu jo 196-luvulta lähtien. Vuonna 1994 tehtiin ensimmäinen uuden ohjelman mukainen haitallisten aineiden kertymisseuranta. Haitallisten aineiden pitoisuuksia tutkittiin luonnon simpukkapopulaatioista vuonna 1994 kolmella asemalla ja 1999 kuudella. Kalojen haitallisten aineiden pitoisuuksia tutkittiin hauista ja särjistä sekä 1994 että 1998 kahdella asemalla. 4.2 KALATALOUDELLISET TUTKIMUKSET Itä-Suomen vesioikeuden (Isveo 76/96/1) määräämään velvoitetarkkailuun kuuluu Kymijoen alaosan ja sen merialueen kalataloudellinen yhteistarkkailu. Kymijoen alaosan kalataloudellinen tarkkailu alkoi vuonna 1992. Nykyisen, vuodelta 1999 olevan kalataloustarkkailuohjelman mukaan kalakantojen tarkkailuun kuuluu vuosittainen poikasmäärien selvitys koekalastuksin. Kalastusta ja sitä haittaavia tekijöitä selvitetään joka kolmas vuosi tehtävillä kalastustiedusteluilla. Kalojen käyttökelpoisuutta arvioidaan vuorovuosin aistinvaraisesti ja elohopeapitoisuusanalyysein. 5 VESISTÖKUORMITUS 5.1 PISTEKUORMITUS Kymijoen alaosan teollisuudesta suurin kuormitus on UPM-Kymmene Kymillä, joten sen kuormitusmuutokset vaikuttavat eniten kokonaispistekuormitukseen. Verrattaessa nykyistä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 5

kokonaispistekuormitusta vuoden 1985 tilanteeseen, eniten on vähentynyt biologinen hapenkulutus (kuva 2). 198-luvulla laitosten siirtyminen kuormitustarkkailussaan COD Mn - menetelmästä jätevesien kemiallista hapenkulutusta paremmin kuvaavaan COD Cr - menetelmään vaikutti COD-kuormitustulosten kasvuun. Vuodesta 1988 kaikkien laitosten kuormitus perustuu COD Cr -menetelmään. Aktiivilietelaitosten käyttöönotto 198-9-lukujen vaihteessa vähensi BOD ja COD Cr -kuormitusta huomattavasti (kuva 2). Myös kiintoainekuormitus on vähentynyt selvästi aktiivilietelaitosten käyttöönoton seurauksena (kuva 2). Fosforikuormituksen väheneminen johtuu pääasiassa teollisuuden kuormituksen vähenemisestä (kuva 2). Typpikuormitus on vuodesta 1985 pysynyt lähes samalla tasolla teollisuuden kuormituksen pienentyessä ja yhdyskuntien kuormituksen kasvaessa (kuva 2). Enson Pyhtään hiomo lopetti toimintansa loppuvuodesta 1988 ja Cultor Oy:n Korelan tehdas 1989. Suomen Kuitulevy Oy:n Karhulan tehdas lopetti toimintansa keväällä 1992. Loppuvuodesta 1992 lähtien Voikkaan tehtaan jätevedet on johdettu Kuusanniemen puhdistamoon. Kuva 2. Kymijoen alaosan jätevesikuormituksen happea kuluttavan aineksen (BOD 7 ja COD Cr ) ja BOD-KUORMITUS KG/VRK TEOLLISUUDEN COD-KUORMITUS KG/VRK 8 7 6 5 4 3 2 1 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 Teollisuus Yhdyskunnat 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 FOSFORIKUORMITUS KG/VRK TEOLLISUUDEN KIINTOAINEKUORMITUS KG/VRK 4 35 3 25 2 15 1 5 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 Teollisuus Yhdyskunnat 3 25 2 15 1 5 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 TYPPIKUORMITUS KG/VRK 25 2 15 1 5 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 Teollisuus Yhdyskunnat kiintoainekuormituksen (kg/vrk) kehitys sekä ravinnekuormituksen (kok.fosfori ja typpi, kg/vrk) kehitys vuosina 1985-22. Lähde: Kaakkois-Suomen ympäristökeskus (KAS). Nykyisten lupaehtojen aikana (Isveo 76/96/1, 19.11.1996, Vyo 16.4.1998) UPM-Kymmene Oyj:lla (Kymi & Voikkaa) on ollut joitakin kuukausikeskiarvon mukaisen kiintoainekuormituksen luparajan ylityksiä, mutta ei enää vuoden 1999 jälkeen. Stora Enson Anjalankosken tehtailla oli 1998-99 parina kuukautena ylityksiä fosforin luparajassa. Myllykoski Paper Oy:llä oli biologisen puhdistamon toimintahäiriöstä johtuva kaikkien 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

kuukausikeskiarvon mukaisten luparajojen ylitys tammikuussa 2. Lisäksi pienempiä ylityksiä on ollut fosforin ja kiintoaineen osalta keväällä 2 ja tammikuussa 21. Ahlström Cores Oy:llä on luparaja vain COD Cr kuormitukselle. Kuukausikeskiarvon mukainen luparaja on ylittynyt joitakin kertoja. Kymijoen alaosan yhdyskuntajätevesienpuhdistamoista Mäkikylä ja Akanoja ovat selvästi suurimmat. Pieniä puhdistamoita on lakkautettu, ja niiden jätevedet johdettu suuremmille puhdistamoille. 198-luvun lopulla Kouvolan Ravikylän ja Valkealan Utin puhdistamot suljettiin. Vuonna 1995 Elimäen Korian sekä Anjalankosken Keltakankaan puhdistamot lopettivat toimintansa. Yhdyskuntajätevesien kuormitukseen vaikutti oleellisesti Kouvolan Mäkikylän puhdistamon saneeraus 1994-95. Muutostöiden aikana puhdistamo toimi vain yksinkertaisena kemiallisena laitoksena, jolloin kuormituksessa tapahtui useita ylityksiä. Saneerauksen valmistuttua Mäkikylän BOD-kuormitus pieneni selvästi vuodesta 1996 lähtien (kuva 3). Vuonna 22 happea kuluttava kuormitus kasvoi Huhdan- ja erityisesti Halkoniemen kuormituksen johdosta. Akanojan, Mäkikylän, Halkoniemen ja Huhdanniemen puhdistamoiden osalta lupaehdot perustuvat Isveo päätökseen 76/96/1, 19.11.1996. Näiden puhdistamoiden osalta luparajoissa on ollut joitakin ylityksiä lähes joka vuosi näiden lupaehtojen aikana, eli vuodesta 1997. Pienistä puhdistamoista Vastilalla on ollut ylityksiä joka vuosi, kun taas Pyhtään kirkonkylän puhdistamolla ei kertaakaan. Petjärven puhdistamolla ei ole ollut ylityksiä vuoden 1999 jälkeen. Vuoden 2 alkuun asti käytössä olleella Jaalan puhdistamolla oli pieniä ylityksiä. BOD ja N kg/vrk 14 12 1 8 6 4 2 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 4 35 3 25 2 15 1 5 P kg/vrk BOD7 N P Kuva 3. Kymijokeen laskettavien yhdyskuntajätevesien happea kuluttavan aineksen (BOD 7 ) ja ravinnekuormituksen (kokonaisfosfori ja typpi) kehitys vuosina 1985-22. Huom. fosfori luetaan Y2-akselilta. Lähde: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 7

5.2 KOKONAISKUORMITUS Ajanjaksolla 1986-22 ainevirtaamat ovat olleet laskusuunnassa (kuva 4). Tänä aikana Kymijoki on kuljettanut Suomenlahteen noin 51 tonnia kiintoainetta, 6 2 tonnia typpeä ja 25 tonnia fosforia vuodessa, tosin vuosittaiset vaihtelut ovat melko suuria. Viimeisen viiden vuoden aikana vastaavat ainevirtaamat ovat olleet noin 44 tonnia kiintoainetta, 5 8 tonnia typpeä ja 19 tonnia fosforia vuodessa. Erityisen suuria ainevirtaamat olivat vuonna 1988. Tavallista pienempiä ainevirtaamat ovat olleet 1997, 1999 ja 22 (kuva 4). Pyhtään haarasta ei oteta yhteistarkkailuohjelman yhteydessä näytteitä, joten sen osuutena kokonaisainevirtaamasta on käytetty vuoden 1992 arvoa 2 %. COD kok.p t/v 14 12 1 8 6 4 2 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 t/v 5 4 3 2 1 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 Kiintoaine kok.n t/v 12 1 8 6 4 2 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 t/v 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 Kuva 4. Kymijoen ainevirtaamat Suomenlahteen vuosina 1986-22. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Ainevirtaamat ovat usein suurimmillaan keväällä sulamisvesien vaikutuksesta. Pienimmillään ainevirtaamat ovat usein alku- ja loppuvuodesta, mutta erot eri vuosien välillä voivat olla suuria. Hajakuormituksen osuus voidaan karkeasti arvioida vähentämällä mereen joutuvista ainemääristä tunnetut tekijät eli yläpuolisesta vesistöstä tuleva kuormitus ja Kymijoen alaosalle johdettu pistekuormitus. Yläpuolisesta vesistöstä tuleva kuormitus on arvioitu Kuusankosken keskivirtaaman ja Rapakosken analyysitulosten avulla. Tässä hajakuormituksen laskentatavassa oletetaan, että Kymijoen suuren virtaaman takia sedimentaatio, ravinteiden sitoutuminen ja häviöt ilmakehään ovat vähäisiä. Koska näitä prosesseja jossain määrin tapahtuu, saatu tulos saattaa hieman aliarvioida hajakuormituksen osuutta. Laskelmien mukaan Kymijoen mereen kuljettamasta fosforista yli 3 % oli 8-luvun lopulla peräisin Kymijoen alaosan pistekuormituksesta, nykyisin noin 15 % (kuva 5). Kiintoaineesta oli 8-luvun lopulla noin 14 % pistekuormituksesta peräisin, 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

nykyisin noin 5 %. Pistekuormituksen osuus typestä sen sijaan on pysynyt samalla tasolla eli ollut noin 9 % (kuva 5). Kiintoaine 1998-22,5 % yhdysk 4 % teoll 52 % yläosa 44 % hajak. Kokonaisfosfori 1998-22 3 % yhdysk 12 % teoll 57 % yläosa 28 % hajak Kokonaistyppi 1998-22 5 % yhdysk 4 % teoll 7 % hajak 84 % yläosa Kuva 5. Eri kuormittajien %-osuuksien keskiarvot Kymijoen Suomenlahteen kuljettamasta kiintoaine-, kokonaisfosfori- ja typpikuormituksesta vuosilta 1998-22. Hajakuormitus sekä teollisuus- ja yhdyskuntakuormitus on esitetty Kymijoen alaosan osalta. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 9

6 TULOKSET 6.1 HAPPITILANNE Kymijoen veden happitilanne on hyvä. Hapenkyllästysprosentin vuosimediaanit kullakin näytepisteellä vaihtelevat 9 %:n molemmin puolin. Alueelliset erot ovat vähäisiä. Korkeimmat happipitoisuudet mitattiin pääsääntöisesti Kokonkoskella, jonka yläpuolella on vettä hyvin hapettava koskijakso. Rapakoskella oli Kokonkoskea lukuun ottamatta hieman korkeammat happipitoisuudet kuin alapuolisilla näytepisteillä. 6.2 SAMEUS JA KIINTOAINE Sameuden ja kiintoainepitoisuuden vaihtelu on sidoksissa eroosion voimakkuuteen. Näin ollen maksimiarvot esiintyvät yleensä kevätylivaluman aikana ja sadekausien jälkeen. Valumatilanne määrää pitkälle erityisesti vallitsevan sameustason. Kiintoainepitoisuuteen vaikuttaa myös perustuotanto itse joessa ja sen yläpuolisessa järvivesistössä. Kymijoen vesi on yleensä sameimmillaan ylivaluma-aikaan keväällä. Muulloin vesi on kirkasta lievästi sameaa. Sameuden pitkäaikaistarkastelussa ei ole havaittavissa mitään kehityssuuntaa. Sameinta vesi on Ahvenkoskenhaarassa, jossa näkyy etenkin kevään ylivirtaama-aikana ja kesällä hajakuormituksen vaikutukset, koska sinne laskevat peltovaltaisten alueiden läpi virtaavat Tallus- ja Teutjoki (kuva 6). Rapakoskella sameutta on hieman vähemmän kuin kuormituksen alapuolisilla pisteillä. FTU 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Sameus 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula Kuva 6. Veden sameusarvojen vuosimediaanit (FTU) Kymijoen viidellä näyteasemalla vuosina 1985-22. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. 1 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

Kiintoainepitoisuus on pysynyt vuodesta toiseen samalla tasolla. Pitoisuus on vuosimediaaneina kuormituksen alapuolella noin 4-5 mg/l ja Rapakoskella noin 2 mg/l (kuva 7). mg/l Kiintoaine 8 7 6 5 4 3 2 1 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula Kuva 7. Veden kiintoainepitoisuuden vuosimediaanit (mg/l) Kymijoen viidellä näyteasemalla vuosina 1985-22. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. 6.3 SÄHKÖNJOHTAVUUS, HAPPAMUUS JA PUSKURIKYKY Jätevesien sisältämät ionit nostavat Kymijoen sähkönjohtavuutta. Tämä näkyy sähkönjohtavuuden selvänä nousuna Rapakosken ja Hurukselan välillä (kuva 8). Vuosimediaanien mukaan sähkönjohtavuus nousee tällä välillä 1-2 ms/m. Mitä vähemmän joessa virtaa vettä, sitä voimakkaammin näkyy jätevesien sähkönjohtavuutta kohottava vaikutus. Sähkönjohtavuusarvot ovat hieman kohonneet 8-luvun lopulta lähtien sekä Rapakoskella että kuormituksen alapuolella. Veden ph-arvot ovat kaikilla näyteasemilla kohonneet 8-luvun lopun arvosta 6,5 nykyiseen arvoon 7,1 happamoittavan kuormituksen vähennyttyä (kuva 9). Asemien välillä ei ole eroja ph-arvoissa. Yleisesti ottaen Kymijoen veden ph on alhaisimmillaan maalishuhtikuussa, jolloin vesistöihin valuu lumensulamisvesiä. Perustuotanto puolestaan kohottaa ph-arvoja tuotantokauden aikana. Kymijoen veden puskurikyky eli alkaliniteetti on noussut tyydyttävästä (,1-,2 mmol/l) hyvään (>,2 mmol/l) (kuva 1). Kuormitetulla alueella jätevesikuormitus nostaa puskurikykyä. Alkaliniteetin kohoaminen Rapakosken ja Hurukselan välisellä alueella vastaa hyvin sähkönjohtavuuden nousua. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 11

ms/m Sähkönjohtavuus 9 8 7 6 5 4 3 2 1 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula Kuva 8. Veden sähkönjohtavuuden vuosimediaanit (ms/m) Kymijoen viidellä näyteasemalla vuosina 1985-22. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. Kuva 9. Veden ph:n vuosimediaanit Kymijoen viidellä näyteasemalla vuosina 1985-22. Aineisto: ph 7,4 7,2 7 6,8 6,6 6,4 6,2 6 5,8 5,6 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. 6.4 ORGAANINEN AINES Orgaanisen l. eloperäisen aineksen pitoisuutta arvioidaan kolmen eri parametrin, väriluvun, kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) ja orgaanisen kokonaishiilen (TOC) avulla. Orgaanisen aineksen määrät ovat yleensä suurimmat keväällä ylivirtaama-aikaan. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

mmol/l Alkaliniteetti,35,3,25,2,15,1,5 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula Kuva 1. Veden alkaliniteetin vuosimediaanit (mmol/l) Kymijoen viidellä näyteasemalla vuosina 1985-22. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. Väriluku on selvästi laskenut Kymijoen alaosalla 8- ja 9-luvuilla. Aiemmin Rapakosken vesi oli värittömämpää kuin alapuolisten asemien vesi, mutta nykyisin ero on tasoittunut (kuva 11). Kemiallisen hapenkulutuksen lasku vastaa väriluvun alentumista. Aiemmin kemiallinen hapenkulutus oli Rapakoskella selvästi pienempää kuin kuormitetulla osuudella, mutta nykyisin eroa on enää vähän (kuva 12). COD:n pieneneminen johtuu ennen kaikkea jätevesikuormituksen pienenemisestä. Kuva 11. Veden väriarvojen vuosimediaanit (mg/pt/l) Kymijoen viidellä näyteasemalla vuosina mgpt/l Väri 6 5 4 3 2 1 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula 1985-22. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 13

mg/l CODMn 12 1 8 6 4 2 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula Kuva 12. Veden kemiallisen hapenkulutuksen vuosimediaanit (mg/l) Kymijoen viidellä näyteasemalla vuosina 1985-22. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. Orgaanisen kokonaishiilen määrä on pysynyt samalla tasolla lukuun ottamatta vuosien 1985-86 korkeampia tuloksia (kuva 13). Rapakoskella määrä on ollut hieman pienempi kuin muilla näyteasemilla. Hurukselasta jokisuihin arvot pysyivät jokseenkin samoina. Kuva 13. Veden orgaanisen kokonaishiilen vuosimediaanit (mg/l) Kymijoen viidellä näyteasemalla mg/l TOC 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula vuosina 1985-22. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. 6.5 FOSFORI K ymijoen kokonaisfosforipitoisuus on laskenut kuormitetulla osalla lähes puoleen v errattuna 8-luvun puoliväliin, kun taas Rapakoskella pitoisuus on pysynyt lähes samana (k uva 14). Kymijoen kokonaisfosforipitoisuus nousi Rapakosken ja Hurukselan asemien 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

välillä 8-luvun lopulla ja 9-luvun alussa vielä noin 13 µg/l, nykyisin noin 7 µ g/l. Pistekuormituksen alkupitoisuus (kuormitus/virtaama) on laskenut vuosien 1985 ja 1986 tasosta 1-14 µg/l nykyiseen tasoon 2-3 µg/l. Kuva 14. Veden kokonaisfosforin vuosimediaanit (µg/l) Kymijoen viidellä näyteasemalla vuosina ug/l 4 35 3 25 2 15 1 5 Fosfori 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula 1985-22. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. Liukoisen kokonaisfosforin osuus kokonaisfosforista on noin kolmannes-neljännes. Liukoisen kokonaisfosforin määriä on tutkittu vasta 199-luvun alkupuolelta lähtien. Tänä aikana pitoisuudet ovat kullakin asemalla pysyneet samalla tasolla. Pitoisuus nousee mediaanien mukaan Rapakosken ja Hurukselan välillä 1-2 µg/l. 6.6 TYPPI Kymijoen kokonaistyppipitoisuus on pysynyt samalla tasolla koko tarkastelujakson ajan (kuva 15). Myöskään typpikuormitus ei ole tällä ajanjaksolla vähentynyt (kuva 2). Kymijoen kokonaistyppipitoisuus nousee Rapakosken ja Hurukselan välillä lähes 1 µg/l. Kokonaistypen pistekuormituksen alkupitoisuus on noin 6 µg/l, joten pistekuormitus aiheutti laskennallisesti kaksi kolmasosaa typpipitoisuuden noususta Rapakosken ja Hurukselan välillä. Nitraatti + nitriitti-typen määriä on yhteistarkkailussa tutkittu vasta 199-luvun alkupuolelta lähtien. Nitraatti-nitriittitypen pitoisuuksissa ei näy mitään kehityssuuntaa (kuva 16). Suurimmat pitoisuudet on yleensä saatu Ahvenkoskella, jonne laskevat peltovaltaisten alueiden läpi virtaavat Tallus- ja Teutjoki. Nitraattitypen pitoisuutta näyttää säätelevän vuodenajat ja niiden mukaan vaihtelevat biokemialliset prosessit sekä valumat enemmän kuin pistekuormitus. Yleisesti pitoisuudet ovat talvella korkeampia ja kesällä matalia perustuotannon ottaessa nitraatin käyttöönsä. Nitraatti-nitriittitypen osuus kokonaistypestä on keskimäärin 35 %. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 15

Kuva 15. Veden kokonaistypen vuosimediaanit (µg/l) Kymijoen viidellä näyteasemalla vuosina ug/l 8 7 6 5 4 3 2 1 Typpi 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula 1985-22. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. Kuva 16. Veden nitraatti-nitriittitypen vuosimediaanit (NO 23 N µg/l) Kymijoen viidellä näyteasemalla ug/l Nitraatti-nitriittityppi 3 25 2 15 1 5 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula vuosina 1989-22. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. Jätevesikuormituksen vaikutus näkyy Rapakosken ja Hurukselan välillä selvimmin ammoniumtypen pitoisuuden nousuna (kuva 17). Pitoisuusnousu on vuosimediaanien mukaan ollut 1-25 µg/l eli ammoniumtypen määrä kaksin-nelinkertaistui. Kymijoen suurimpien kunnallisten jätevedenpuhdistamojen kuormitusten perusteella yhdyskuntajätevesien kokonaistypestä on keskimäärin 85 % ammoniumtyppeä. Tällä perusteella pelkästään yhdyskuntien ammoniumtypen alkupitoisuus on keskimäärin 26 µg/l. Ammoniumtypen osuudesta puunjalostusteollisuuden jätevesien kokonaistypessä ei ole juurikaan tietoja, mutta osuus on kuitenkin pienempi kuin yhdyskuntajätevesissä. Em. lukujen perusteella pistekuormituksen osuus ammoniumtypen pitoisuusnoususta on merkittävä. Osa ammoniumtypestä kuluu jokiuomassa. Ammoniumtypen pitoisuus oli eri 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

jokihaaroissa samalla tasolla kuin Hurukselassa, joten tämän perusteella Kymijoen alimman osan hajakuormitus ei nostanut ammoniumtyppipitoisuuksia. Kuva 17. Veden ammoniumtypen vuosimediaanit (NH 4 -N µg/l) Kymijoen viidellä näyteasemalla ug/l 45 4 35 3 25 2 15 1 5 Ammoniumtyppi 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula vuosina 1985-22. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. 6.7 TYPPI-FOSFORI SUHDE Mikäli kokonaisravinteiden painosuhde (kok.n/kok.p) on yli 17, fosfori on levien kasvua rajoittava tekijä, ja mikäli suhde on alle 1, typpi on kasvun minimitekijä 7. Rapakoskella fosfori on ainakin nykyisen tarkkailuohjelman aikana, eli vuodesta 1993, ollut rajoittavana. Kymijoen alaosan jätevesikuormituksen vuoksi kuormituksen alapuolella fosforin määrä kasvaa suhteessa typen määrään. Vielä 9-luvulla on ajoittain ollut tilanteita, jolloin kumpikaan ravinne ei ole rajoittavana, mutta useimmiten fosfori on Kymijoen minimiravinne myös kuormitetulla jokialueella. Mikäli mineraaliravinteiden painosuhde (NO3+NO2+NH4/liuk. fosfori) on yli 12, pidetään fosforia rajoittavana tekijänä. Mikäli suhde on alle 5, on typpi rajoittava tekijä. Lähes aina arvo 12 on ylittynyt, joten myös mineraaliravinnesuhteiden perusteella fosfori on selkeästi Kymijoen minimiravinne. Pistekuormituksen vaikutus liukoisen fosforin pitoisuuteen on pieni, minkä takia mineraaliravinteiden painosuhteissa ei ole selvää eroa Rapakosken ja Hurukselan välillä. Mineraaliravinteiden suhdelukua vääristää hieman se, että liukoisen fosforin arvona käytettiin liukoista kokonaisfosforia eikä leville käyttökelpoisinta liukoista fosfaattifosforia, jonka pitoisuus kuvaa parhaiten reaktiivisinta fosforia. 6.8 MUUT KEMIALLISET YHDISTEET Kymijoen Hurukselan asemalla mitattujen muiden alkuaineiden ja yhdisteiden pitoisuudet ovat 1994-22 pysyneet jokseenkin samalla tasolla (taulukot 1 & 2). Esimerkiksi raskasmetallipitoisuudet ovat samalla tasolla kuin kymmenen vuotta sitten, sen sijaan Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 17

AOX-pitoisuus (adsorboituvat orgaaniset halogeeniyhdisteet) on laskenut. Suuret erot alumiinituloksissa johtuvat siitä, että analysoinnissa on käytetty kahta eri menetelmää: spektrofotometristä ja grafiittiuunimenetelmää. Grafiittiuunitulokset ovat tasoltaan korkeampia kuin spektrofotometriset. Vesien yleisen käyttökelpoisuuden luokittelussa vesi kuuluu luokkaan huono, mikäli arseeni-, kromi- tai lyijypitoisuus ylittää 5 µg/l. Hurukselassa mitatut pitoisuudet ovat,3,,6 ja,14 µg/l. Huonossa vedessä elohopeaa on yli 2 µg/l ja kadmiumia yli 5 µg/l. Hurukselassa elohopeaa on,3 µg/l ja kadmiumia alle määritysrajan,3 µg/l. Taulukko 1. Hurukselan aseman ainepitoisuuksien mediaaneja vuosina 1994-22. Alumiinianalyysejä tehty kahdella eri menetelmällä g=grafiittiuuni, s=spektrofotometrinen. Tulokset: Kymijoen vesi ja ympäristö ja KAS. vuosi Cl mg/l SO 4 mg/l SiO 2 mg/l Cl 2 µg/l 22 5,9 1 2 24 21 5,4 9,7 2,3 6 2 5,9 11 1,4 9 1999 6 11 1,9 1998 6,1 11,5 2,3 1997 5,8 1,3 2,2 1996 6,4 9,8 2,1 1995 5,8 9,7 2,3 1994 6,2 9,7 2,2 med 5,9 1 2,2 6 Al Ca Mg Na µg/l mg/l mg/l mg/l 22 179 g 5,7 1,5 6,9 21 63 g, s 5,1 1,5 6,2 2 1 g, s 5,3 1,5 6,9 1999 35 s 5,3 1,4 6,8 1998 <2 s 5,6 1,5 6,1 1997 <2 s 5,6 1,5 6,9 1996 2 s 5,5 1,4 7,1 1995 16 g 5,3 1,3 6,2 1994 136 g 5,2 1,5 6,2 med 5,3 1,5 6,8 Fe Mn µg/l µg/l 25 35 18 32 2 44 13 17 114 18 12 19 235 34 145 2 17 24 17 24 K mg/l 1,6 1,6 1,6 1,5 1,5 1,8 1,8 1,5 1,6 1,6 Taulukko 2. Hurukselan aseman raskasmetalli-, seleeni- ja AOX pitoisuuksien mediaanit (µg/l) vuosina 1994-22. Tulokset: KAS. ug/l Zn Se Ni Pb Cu Cr Cd As Hg AOX 22 2,8 <,4,8,15 1,14,69 <,3,33,3 29 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

21 2 2,1 2,7 <,4 <,4,7,8,12,17 1999 1,5 <,4,7,1 1998 3,6 <,4,9,12 1997 3 <,4,8,14 1996 3,8 <,4,9,15 1995 3,8 <,4,8,2 1994 3,2 <,4,7,1 med 3, <,4,8,14 1,1 1,2,9 1,2 1,1 1,2 1 1,1 1,1,55,53,53,6,9,5,4,7,6 <,3 <,3 <,3 <,3 <,3 <,3 <,3 <,3 <,3,33,33,34,34,33,3,3,3,33,3 <,5 <,5 <,5 <,1 <,1 <,1,3 31 36 37 39 38 44 36 51 37 6.9 VEDEN HYGIEENINEN LAATU Voimassa olevien EU-normien (Sosiaali- ja terveysministeriön päätös yleisten uimarantojen vedenlaatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista, nro 41/1999) mukaan vesi on hygieeniseltä laadultaan uimavedeksi soveltuvaa, mikäli fekaalisia enterokokkeja on alle 2 kpl / 1 ml ja fekaalisia koleja alle 5 kpl / 1ml. Kymijoen veden hygieenistä laatua arvioidaan fekaalisten enterokokkien, lämpökestoisten kolien ja alustavan Escherichia coli -määrityksen avulla. Fekaalisten enterokokkien määrien perusteella Kymijoen vesi on hygieeniseltä laadultaan uimavedeksi soveltuvaa. Enterokokkien määrä oli vuosimediaaneja tarkasteltaessa suurimmillaan 133 kpl/1ml Hurukselassa vuonna 1985. Yksittäisissä mittaustuloksissa on kuitenkin uimaveden raja-arvon 2 kpl/1 ml ylittäneitä tuloksia varsinkin Karhulassa ja Hurukselassa, mutta ei enää vuoden 1997 jälkeen. Vähiten fekaalisia enterokokkeja on ollut Rapa- ja Ahvenkosken vedessä (kuva 18). Fekaalisten kolien määrän vuosimediaani ylitti vielä 8-luvun lopulla vuosittain Karhulassa ja Hurukselassa uimaveden raja-arvon 5 kpl/1 ml. Myöhemminkin yksittäisillä tutkimuskerroilla fekaalisten kolien määrä on ylittänyt 5 kpl joitakin kertoja vuodessa kuormituksen alapuolisilla asemilla. Fekaalisten kolien kokonaismäärissä tulee Kymijoessa esiin myös puunjalostusteollisuuden biologisten puhdistamoiden bakte erikantojen vaikutus; tämän vuoksi alustava Escheric hia coli määritys soveltuu Kymijoessa paremmin kuvaamaan veden hygieenistä laatua. Alustavien E. colien määrät ovat olleet suurimpia Karhulassa ja Hurukselassa (kuva 19). Vähiten E. coleja on ollut Rap a- ja Ahvenkoskella. Suurimmat yksittäiset tulokset saatiin joulukuus sa 1997, jolloin Hurukselassa oli 18 5 E.colia/1 ml, ja muillakin kuormituksen alapuolisilla näyteasemilla 3-85 kpl. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 19

kpl/1ml Fekaaliset enterokokit 14 12 1 8 6 4 2 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula Kuva 18. Fekaalisten enterokokkien määrä (kpl/1 ml) vuosimediaaneina Kymijoen näyteasemilla v uosina 1985-22. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. Kuva 19. Alustavien Escherichia colien määrä (kpl/1 ml) vuosimediaaneina Kymijoen kpl/1ml 14 12 1 8 6 4 2 2 E. coli 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula näyteasemilla vuosina 199-22. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. 6.1 PÄÄLLYSLEVÄSTÖ Nykyisen tarkkailuohjelman mukaiseen rehevöitymisseurantaan kuuluva perifyton- eli päällyslevästötutkimus on tehty vuodesta 1993 vuosittain 5 intensiiviasemalla ja joka kolmas kesä (1994, -97, 2) laaja tutkimus 18 asemalla. Perifytontutkimuksen päämenetelmänä on tänä aikana (paitsi vuonna 2) ollut muovilevymenetelmä. Aiemmin (1989 ja 1991) ja vuonna 2 päämenetelmänä oli lasikuitusuodin. Eri menete lmillä s aadut perifytonmäärät eivät ole vertailukelpoisia. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

Levämäärien muutoksia pitkällä aikavälillä voi vertailla vuoden 1991 ja 2 laajojen tutkimusten lasikuitusuodintulosten perusteella. Myllykoskelle (as 8) asti levämäärät ovat molempina vuosina pysyneet samalla tasolla kuin kuormituksen yläpuolella (kuva 2). Vuonna 2 Myllykosken alapuolisilla asemilla levämäärät olivat 3-1-kertaisia suhteessa vertailualueeseen, vuonna 1991 vain kaksinkertaisia. Vuonna 2 suurimmat levämäärät saatiin Kymijoen itäisessä haarassa Langinkoskella (as 16) ja Karhulassa (as 15). Suhteellisten levämäärien tarkasteluun voidaan ottaa myös vuoden 1994 & -97 muovilevytulokset (kuva 21). 1994 levämäärät eivät kohonneet vertailualueen (as 1&3) tasosta kuin hieman Akanojan ja Mäkikylän puhdistamoiden jälkeen (as 6 & 8), Langinkoskella (as 16) ja läntisessä haarassa (as 17-21). Suurin tulos saatiin Pyhtäällä (as 2), jossa vesi oli lähes seisovaa. 1997 vasta Anjalankosken Enson alapuolella (as 1) levämäärät kasvoivat ja olivat 2-7 kertaisia suhteessa vertailualueeseen muualla paitsi Inkeroisissa (as 11) ja Langinkoskella (as 16) (kuva 21). Suurin tulos oli jälleen Pyhtäällä, jossa virtausnopeus oli selvästi alle suositusten. Kuva 2. Päällyslevästön (perifyton) klorofylli a:n määrä (mg/m 2 ) Kymijoen 18 näyteasemalla 25 klorofylli a mg/m2 2 15 1 5 1 3 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 2 21 2 1991 vuosina 1991 & 2. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö. Intensiiviasemien muovilevymenetelmän tuloksia on vuosilta 1993-22. Myllykosken yläpuolella olevan näyteaseman levämäärät eivät yleensä ole poikenneet Rapakosken vertailuaseman tuloksista (kuvat 22 & 23). Heposaarella, Anjalankosken alapuolella, on joinakin vuosina ollut kaksinkertaiset levämäärät suhteessa vertailualueeseen, mutta aina eroa ei ole ollut. Hirvivuolteella ja Ahvenkoskella on vuotta 1996 lukuun ottamatta ollut enemmän levää kuin vertailualueella, yleensä 2-3-kertaisesti. Suurimmat absoluuttiset levämäärät on saatu Ahvenkoskelta vuosina 1997-98 (kuva 22). Sekä vertailualueella että kuormitetulla jokiosuudella levämäärät olivat vuosina 21-2 alhaisempia kuin aiempina vuosina. Levämäärien pieneneminen johtunee ainakin osittain Kymijoen veden alentuneesta fosforipitoisuudesta. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 21

Kuva 21. Päällyslevästön (perifyton) klorofylli a:n määrä Kymijoen 18 näyteasemalla suhteessa 1 8 6 4 2 1 3 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 2 21 1991 1994 1997 2 asemaan 1 vuosina 1991 & 2 (lasikuitusuodinmenetelmä) ja 1994 & 1997 (muovilevymenetelmä). Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö. chl a mg/m2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 Rapakoski Erottelu Heposaari Hirvivuolle Ahvenkoski Kuva 22. Päällyslevästön (perifyton) klorofylli a:n määrä (mg/m 2 ) Kymijoen 5 intensiivinäyteasemalla vuosina 1993-22. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö. 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

Tammijärvessä olleesta perifytonasemasta luovuttiin vuoden 1994 jälkeen, koska paikka on virtausolosuhteiltaan erilainen kuin muut Kymijoen perifytonasemat. Sen sijaan Perifytonintensiiviasemat 1993-22 5 4 3 2 1 Rapakoski Erottelu Heposaari Hirvivuolle Ahvenkoski 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 Tammijärvestä on viime vuosina otettu perifytontutkimuksen yhteydessä tavallinen vesiklorofyllinäyte. Vuosista 1997-98 vuosiin 2-2 veden fosforipitoisuus on laskenut lähes puoleen (38 -> 2 µg/l). Myös klorofyllipitoisuudet ovat hiukan laskeneet: keskiarvo vuosilta 1997-98 oli 12, 2-2 9 µg/l. Myös rehevyysluokitus on muuttunut rehevästä lievästi reheväksi. Kuitenkin näkösyvyys on hieman vähentynyt (1,8 -> 1,4 m). Kuva 23. Päällyslevästön (perifyton) klorofylli a:n määrä Kymijoen 5 intensiivinäyteasemalla suhteessa asemaan 1 vuosina 1993-22. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö. 6.11 POHJAELÄIMET Kymijoen pohjan likaantumisen luokittelu perustui aiemmin koko pohjaeläinlajistoon, - tiheyksiin ja pohjaeläinbiomassoihin 8. Pohjan tila on muuttunut Rapakosken- Kuusankosken alueella ja Myllykosken alapuolella likaantuneesta lievästi likaantuneeksi vuosien 1981-1996 aikana. Viimeisimmissä tutkimuksissa on luokiteltu jokien pohjan tilaa ROC- 9 ja siitä edelleen kehitetyllä R-indeksillä 1, jotka kuvaavat pohjan rehevyystasoa harvasukamatojen ja surviaissääskentoukkien esiintymiseen perustuen. Vuoden 1996 laajassa tutkimuksessa pohja oli ROC-indeksin mukaan Myllykoskelle asti mesotrofinen. ROC-indeksin mukaan merkittävin pohjan tilan parantuminen vuosina 1992-96 tapahtui Voikkaan alapuolella (as 4) ja Rapakoskella (as 5). Jätevesien purku Voikkaan alapuolelle loppui vuonna 1992. ROC-indeksin mukaan pohjan ravinteisuus lisääntyi Myllykosken jälkeen ja pohja oli mesoeutrofinen Inkeroisten alapuolelle asti ja länsihaarassa. Itähaarassa ravinteisuus laski mesotrofiseksi. Uusimmat raportoidut tulokset ovat vuosilta 1998 ja 99. Intensiiviasemien hyväkuntoisin, lievästi karu, pohja oli Erottelussa (as 9A). Huonokuntoisin pohja, hyvin rehevä, oli alimmalla näyteasemalla eli Tammijärvellä (as 23). Muut asemat kuuluivat luokkaan rehevä. Vuosina 1981-1999 Pilkanmaan asema (as 1) on luokiteltu useimmiten lievästi karuksi, mitään tiettyä kehityssuuntaa ei ole havaittavissa (kuva 24). Rapakosken (as 5) tuloksissa on selvästi havaittavissa pohjan laadun paraneminen kuormituksen loputtua Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 23

4, RI 3,5 3, 2,5 2, 1,5 1,,5, 1 5 9A 11A 23 Voikkaalla. Nykyisin pohja kuuluu luokkaan rehevä. Erottelun (as 9A) pohjan tila on kohentunut 199-luvulla rehevästä lievästi karuksi. Sen sijaan Heposaaren aseman (as 11A) pohjan tilassa ei ole tiettyä kehityssuuntaa, pohja on ollut eri vuosina joko lievästi karua tai rehevää. Tammijärven pohja on ollut koko tarkkailujakson ajan hyvin rehevä ja pohjaeläimistö köyhää. Kuva 24. River Indexin arvo Kymijoen intensiiviasemilla. Tutkimusvuodet ovat järjestyksessä 1984, 1987 ja 1992-1999 (vuonna 1997 ei lainkaan näytteitä, vuonna 1984 ei asemalta 9A ja vuonna 1993 ei asemalta 1). Vuoden 1994 osalta asemalle 23 ei voitu laskea indeksiä, koska aineistossa ei ollut lainkaan indeksilajeja. Aseman 11A vuoden 1999 aineisto perustuu vain yhteen toukkaan. Indeksi voi saada arvoja välillä 1-4 (hyvin rehevä - karu). Kuvassa punainen = hyvin rehevä, keltainen = rehevä, vihreä = lievästi karu ja sininen = karu. 6.12 HAITALLISET AINEET Vuonna 1994 särkien kloorifenolipitoisuudet (S2PCP) eivät eronneet Pyhäjärven vertailualueen ja Tammijärven välillä 6. Sen sijaan Tammijärven hauissa oli korkeammat pitoisuudet kuin Pyhäjärven hauissa. Simpukoiden S2PCP-pitoisuudet eivät eronneet vertailualueen (Pilkanmaa) ja kuormitetun alueen (Koria, Tammijärvi) välillä. Kloorihiilivedyistä PCB:tä esiintyi kaloissa ja simpukoissa eniten. Tammijärven kaloissa PCB:tä oli hieman enemmän kuin Pyhäjärvessä. Särjissä määrät olivat hieman pienempiä kuin hauissa. Muiden kloorihiilivetyjen, esim. DDT:n, määrät olivat pieniä. Tammijärven simpukoissa oli PCB:tä kaksinkertainen määrä Pilkanmaahan ja Koriaan verrattuna. Elohopeaa lukuun ottamatta kalojen haitallisten raskasmetallien pitoisuudet olivat alle määritysrajan. Korialla ja Tammijärvellä simpukoiden elohopeapitoisuudet olivat hieman korkeampia kuin Pilkanmaalla. Tämän tutkimuksen kalanäytteissä kaikki havaitut vierasaineiden pitoisuudet jäivät alle kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen 133-134/1996 mukaisten elintarvikkeiden enimmäismäärien. Simpukan osalta ylittyi kadmiumin enimmäispitoisuusraja niukasti Pyhä- ja Tammijärvellä. 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

Vuoden 1998-99 tutkimuksissa haukien ja simpukoiden kloorifenolipitoisuudet olivat samaa alhaista tasoa kaikilla tutkimusalueilla 11. Tammijärvellä haukien PCB-pitoisuus oli korkeampi kuin Pyhäjärvellä, mutta pitoisuudet eivät olleet suuria. Särkien osalta kummallakaan alueella ei saatu juuri määritysrajaa suurempia pitoisuuksia. Simpukoiden PCB- ja elohopeapitoisuudet jäivät alle määritysrajan. Sen sijaan Kymijoen kaloissa esiintyy edelleenkin taustatasoa korkeampia elohopeapitoisuuksia 12, 13. 7 KALATALOUDELLINEN TARKKAILU Uuden ohjelman mukaisia tarkkailuja on tehty vuodesta 1999 13. Viimeisin raportoitu tarkkailu käsittelee vuoden 2 tuloksia 14. Vuonna 1999 ja 2 selvitettiin siian ja mateen poikastuotantoa, tehtiin koeverkko- ja nuottakalastuksia sekä pyydettiin nahkiaistoukkia. Vuonna 1999 tutkittiin lisäksi kalojen elohopeapitoisuuksia. Vuonna 2 kalojen käyttökelpoisuutta arvioitiin puolestaan aistinvaraisesti ja toteutettiin kalastuskysely. Koekalastuksista on aineistoa vasta parilta vuodelta, eikä mitään suuntauksia tai muutoksia voi vielä havaita. Jo pelkkä tieto, että alle vuoden ikäisiä poikasia joessa esiintyy, kertoo, että lisääntyminen on ainakin jossain määrin onnistunut. Hurukselassa ja Tammijärvellä haukien elohopeapitoisuudet alittavat vain niukasti ravinnoksi käytettävän kalan enimmäispitoisuusrajan 1 mg/kg (KTM päätös 169/93). Joen kaikilla tutkituilla alueilla haukien elohopeapitoisuudet ovat tasolla,5-1 mg/kg, joka edellyttää käytön rajoittamista puoleen kiloon viikossa (vierasaineasetus 756/9). Vielä 197-luvulla elohopea-arvot olivat nykyiseen verrattuna moninkertaiset. Kalojen aistinvaraisen arvioinnin mukaan hauet ja siiat ovat ihmisravinnoksi kelpaavia. Näytekaloista 2/3 sai arvosanan hyvä ja loput arvosanan melko hyvä. Vielä 199-luvun alkupuolella näytekalat määritettiin selvästi huonommiksi, mutta suurin osa kaloista oli kuitenkin jo ravinnoksi kelpaavia 15. Kalastustiedustelun mukaan 7 % kalastuskerroista tapahtui uistimella/perholla tai pilkillä/ongella. Myös katiskapyynti oli yleistä, sen sijaan verkkokalastus oli vähäistä. Runsaimmat saalislajit olivat hauki, ahven, särki ja lahna. Voikkaan ja Inkeroisten välillä kalastusta haittaavimpina tekijöinä kalastajat pitivät vähäarvoisten kalalajien runsautta, huonoa saalista, vedenkorkeuden vaihtelua ja jätevesiä. Kymijoen länsihaarassa edellisten lisäksi myös pyydysten likaantuminen kuului kalastusta eniten haittaaviin tekijöihin. Inkeroisten ja Kotkan välillä eniten haittasivat jätevedet, liian voimakas kalastus, vedenkorkeuden vaihtelu ja ilkivalta. 8 JAALAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON VESISTÖTARKKAILU Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 25

Jaalan jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailun näytteet otettiin Pyhäjärven Tiirinsyvänteestä ja Kotolahdesta kaksi kertaa vuodessa vuosina 1998-21 maalis- ja kesä-syyskuussa. Jaalan jätevedenpuhdistamon toiminta päättyi huhtikuussa helmikuussa 2, ja jätevedet alettiin johtaa siirtoviemärissä Kuusankosken Akanojan puhdistamolle. Kotalahden veden laatu ei juuri poikkea syvännealueen veden laadusta (kuva 25). Ammoniumtyppeä on ajoittain enemmän Kotalahdessa kuin syvännealueella, myös puhdistamon toiminnan loppumisen jälkeen. Hajakuormituksen vaikutus on aina suurempi ranta- ja lahtialueilla kuin selkävesillä. ug/l Klorofylli mgo2/l COD 8 8 6 4 2 syvänne lahti 6 4 2 1998 1999 2 21 4/96 9/96 3/97 9/97 4/98 7/98 3/99 8/99 7/ 3/1 6/1 ug/l Typpi ug/l Fosfori 8 2 6 15 4 1 2 5 4/96 9/96 3/97 9/97 4/98 7/98 3/99 8/99 7/ 3/1 6/1 4/96 9/96 3/97 9/97 4/98 7/98 3/99 8/99 7/ 3/1 6/1 ug/l 5 4 3 2 1 NO23 4/96 9/96 3/97 9/97 4/98 7/98 3/99 8/99 7/ 3/1 6/1 NH4 ug/l 2 15 1 5 4/96 9/96 3/97 9/97 4/98 7/98 3/99 8/99 7/ 3/1 6/1 liuk. P ug/l 8 6 4 2 4/96 9/96 3/97 9/97 4/98 7/98 3/99 8/99 7/ 3/1 6/1 väri mgpt/l 4 3 2 1 4/96 9/96 3/97 9/97 4/98 7/98 3/99 8/99 7/ 3/1 6/1 Kuva 25. Pyhäjärven vedenlaatu vuosina 1996-21 Tiirinsyvänteessä ja Kotalahdella. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö. Pyhäjärven päällysvesi on melko kirkasta. Veden hygieeninen laatu on erittäin hyvä. Alusvedessä on yleensä ollut vähiten happea maaliskuussa, jolloin hapen kyllästysprosentti on ajoittain laskenut alle 2. Elokuussa 22 happea oli selvästi 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

normaalia vähemmän, 7 %. Järven rehevyystasosta kertovat erityisesti tuotantokauden päällysveden fosforipitoisuus ja klorofylli a pitoisuus. Pyhäjärvi kuuluu luokkaan lievästi rehevä. Viimeisen viiden vuoden aikana fosforipitoisuus on laskenut, sen sijaan klorofyllipitoisuus on pysynyt samalla tasolla jo kymmenen vuotta (kuva 26). Päällysveden typpipitoisuus on nykyisin noin 45 µg/l, mikä on vähemmän kuin 198-9-luvun vaihteessa (kuva 26). Myös kemiallinen hapenkulutus on laskenut 9-luvun loppupuolelle saakka ja on nykyisin tasoa 5,5 mgo2/l (kuva 26). ug/l Kokonaisfosfori 1 m kesä 16 14 12 1 8 6 4 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 ug/l 6 55 5 45 4 35 3 25 2 Kokonaistyppi 1 m kesä 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 mgo2/l COD 1 m kesä 9 8 7 6 5 4 3 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 ug/l 16 14 12 1 8 6 4 2 Klorofylli kesä 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 27

Kuva 26. Pyhäjärven Tiirinsyvänteen päällysveden fosfori-, typpi- ja klorofyllipitoisuus ja kemiallinen hapenkulutus (COD) kesinä 1985-22. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. 9 RUOTSINPYHTÄÄN KUNNAN VASTILAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON VESISTÖTARKKAILU Vastilan jätevedenpuhdistamon yläpuolinen näytepiste on Hirvivuolle ja alapuolinen Hirvikoski (liite 1.1). Hirvikosken näytepiste sijaitsee vain noin 15 metriä puhdistamopurkuputkesta alavirtaan. Vesistönäytteet on otettu neljä kertaa vuodessa. Vastilan puhdistamon vähäinen kuormitus (keskimääräinen jätevesimäärä 3 m³/vrk) ei näy normaalitilanteessa Kymijoen veden laadussa (kuva 27). Puhdistamon ylä- ja alapuolen vedenlaadussa havaitut erot jäävät yleensä aina analyysimenetelmän mittausepätarkkuudesta aiheutuvan vaihtelun sisälle. Veden laatu Vastilan puhdistamon ylä- ja alapuolella määräytyy ennen kaikkea Kymijoen yleisen vedenlaadun perusteella. Esimerkiksi kiintoainepitoisuus on pienimmillään talvella ja suurimmillaan kesällä, mutta puhdistamon ylä- ja alapuolen tulokset eivät eroa toisistaan (kuva 27). Myöskään ravinnepitoisuuksissa ei ole eroa ylä- ja alapuolella. Fekaalisten enterokokkien määrä on vain kerran niukasti ylittänyt uimaveden raja-arvon 2 kpl/1 ml. Muulloin enterokokkeja on yleensä ollut alle 1-5 kpl molemmilla näytepisteillä. 28 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

Kuva 27. Kymijoen vedenlaatu Ruotsinpyhtään Vastilan jätevedenpuhdistamon yläpuolella (Hirvivuolle) ja alapuolella (Hirvikoski) vuosina 1994-22. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö. 1 PYHTÄÄN KIRKONKYLÄN JÄTEVEDENPUHDISTAMON VESISTÖTARKKAILU Pyhtään kirkonkylän puhdistamon yläpuolinen näytepiste on Kymijoen piste 7 ja alapuolinen 4 (liite 1.1). Näytepisteiden välinen etäisyys on yli 2 kilometriä. Vesistönäytteet on otettu kaksi kertaa vuodessa. Pääsääntöisesti veden laadussa ei ole ollut oleellista eroa Pyhtään puhdistamon ylä- ja alapuolella (kuva 28). Ainoastaan ammoniumtyppipitoisuus on yleensä ollut puhdistamon alapuolisella näyteasemalla korkeampi kuin puhdistamon yläpuolella tai Kymijoen pääuomassa. Hapen kyllästysaste on ollut Pyhtään haarassa hieman pienempi kuin pääuomassa. Mitään tiettyä kehityssuuntaa Pyhtään haaran vedenlaadussa ei ole havaittavissa. Fekaalisten enterokokkien osalta Pyhtään haaran vesi täyttää uimaveden kriteerit; mg/l Kiintoaine ug/l kok. fosfori 14 12 1 8 6 4 2 12/94 2/95 5/95 8/95 11/95 2/96 5/96 8/96 11/96 2/97 5/97 7/97 11/97 3/98 5/98 8/98 11/98 2/99 6/99 8/99 11/99 2/ 6/ 8/ 11/ 1/1 6/1 8/1 11/1 2/2 6/2 8/2 11/2 Hirvik Hirviv 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 12/94 2/95 5/95 8/95 11/95 2/96 5/96 8/96 11/96 2/97 5/97 7/97 11/97 3/98 5/98 8/98 11/98 2/99 6/99 8/99 11/99 2/ 6/ 8/ 11/ 1/1 6/1 8/1 11/1 2/2 6/2 8/2 11/2 mgo2/l 9 8,5 8 7,5 7 6,5 6 5,5 5 4,5 4 COD 12/94 2/95 5/95 8/95 11/95 2/96 5/96 8/96 11/96 2/97 5/97 7/97 11/97 3/98 5/98 8/98 11/98 2/99 6/99 8/99 11/99 2/ 6/ 8/ 11/ 1/1 6/1 8/1 11/1 2/2 6/2 8/2 11/2 ug/l 9 8 7 6 5 4 3 2 1 NH4 12/94 2/95 5/95 8/95 11/95 2/96 5/96 8/96 11/96 2/97 5/97 7/97 11/97 3/98 5/98 8/98 11/98 2/99 6/99 8/99 11/99 2/ 6/ 8/ 11/ 1/1 6/1 8/1 11/1 2/2 6/2 8/2 11/2 kpl/1ml Fek. streptokokit 25 2 15 1 5 12/94 2/95 5/95 8/95 11/95 2/96 5/96 8/96 11/96 2/97 5/97 7/97 11/97 3/98 5/98 8/98 11/98 2/99 6/99 8/99 11/99 2/ 6/ 8/ 11/ 1/1 6/1 8/1 11/1 2/2 6/2 8/2 11/2 enterokokkeja on alle 2 kpl/1 ml. Ainoa poikkeus on runsaiden sateiden jälkeen otettu näyte heinäkuussa 1996, jolloin puhdistamon alapuoliselle pisteellä oli 26 fekaalista enterokokkia/1 ml. Myös lämpökestoisten kolibakteerien lukumäärän perusteella Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 29