TEOSOFIA YLEISKATSAUS TEOSOFISEEN MAAILMANKATSOMUKSEEN [A Textbook of Theosophy] [1912] KIRJOITTANUT C. W. LEADBEATER SUOMENTANUT A. A. SAARNIO [1925] SUOMEN TEOSOFINEN SEURA * [Sanojen kirjoitusasua nykyaikaistettu]
Sisältö I Mitä on teosofia?... 3 II Absoluutista ihmiseen... 13 III Aurinkokunnan luominen... 24 IV Elämän kehitys... 36 V Ihmisen sielun ja ruumiin rakenne... 50 VI Kuoleman jälkeen... 77 VII Jälleensyntyminen... 120 VIII Elämän tarkoitus... 131 IX Kiertotähtiketjut... 147 X Teosofisten opintojen arvo... 163 TEOSOFINEN SEURA... 182 2
I Mitä on teosofia? Vielä on eräs filosofinen koulukunta, johon nykyajan kulttuuri ei ole huomiotaan kiinnittänyt. Näillä sanoilla A. P. Sinnett aloitti kirjansa Salattu maailma 1, jossa teosofiaa ensimmäisen kerran esitettiin maailmalle yleistajuisessa muodossa. Monet tuhannet ovat sen jälkeen saaneet itselleen viisautta tältä koulukunnalta, mutta suuri yleisö ei kuitenkaan vielä tiedä juuri mitään sen opetuksista. Sen tähden se voikin antaa vain sangen epämääräisen vastauksen kysymykseen: Mitä on teosofia? A. Besantin mestariteos Aikain viisaus antaa tähän kysymykseen seikkaperäinen vastauksen. Enkä tahdo ruveta sen kanssa kilpailemaan. Toivon ainoastaan voivani valaista tätä kysymystä, jotta esitystäni voitaisiin pitää selvänä ja helppotajuisena johdatuksena edellä mainittuun laajempaan teokseen. Puhuessamme teosofiasta tarkoitamme usein sitä totuutta, joka on kaikkien uskontojen takana. Toiselta näkökannalta katsottuna voimme kuitenkin epäilemättä 1 The Occult World 3
sanoa, että teosofia samalla kertaa on filosofiaa, uskontoa ja tiedettä. Se on filosofiaa, koska se selittää, miten sielut ja ruumiit kehittyvät meidän aurinkokunnassamme. Se on uskontoa, koska se opettaa, millä tavalla kehitystä voidaan jouduttaa, niin että voimme sen antaman opetuksen avulla itsetietoisesti pyrkiä ihmiskehityksen päämäärää kohti. Se on tiedettä, koska se käsittelee molempia edellä mainittuja kysymyksiä ei teologisen uskon, vaan suoranaisen opiskelujen ja tutkimusten avulla saavutettavan tiedon aiheena. Teosofian valossa ihmisellä ei tarvitse olla mitään sokeaa uskoa. Se opettaa, että ihmisessä on uinuvia kykyjä, jotka herätettyinä antavat hänelle mahdollisuuden itse nähdä ja tutkia. Se vielä ilmoittaa väitteensä todistamiseksi, miten nämä kyvyt voidaan herättää. Itse teosofinen maailmankatsomus on näiden kykyjen avulla tehtyjen tutkimusten tulos, sillä nuo kyvyt ovat muutamissa ihmisissä jo heränneet, ja teosofiset opit perustuvat heidän tekemiinsä suoranaisiin havaintoihin. Filosofiana teosofia selittää meille, että aurinkokunta on tarkalleen järjestetty koneisto, ihanan elämän ilmestys. Tästä elämästä ihminen on vain vähäpätöinen osa. Tuon vähäpätöisen, meitä koskevan osan teosofia ottaa käsitelläkseen sitä sellaisena kuin se on nykyjään, sellaisena kuin se on ollut menneisyydessä sekä sellaisena kuin se tulee tulevaisuudessa olemaan. 4
Teosofia käsittelee nykyisyyttä kuvailemalla, mikä ihminen kehittyvine sielunkykyineen todella on. Tavallisesti sanotaan, että ihmisellä on sielu. Suoranaisten tutkimusten perusteella teosofia sanoo, että asia on todellisuudessa aivan päinvastoin. Ihminen itse on sielu, ja tällä sielulla on ruumis oikeastaan useita ruumiita, jotka ovat hänen verhojaan ja käyttövälineitään eri maailmoissa. Nämä maailmat eivät ole eri paikoissa, vaan ovat yhtaikaa olemassa siinä, missä me elämme. Ne ovat luonnon aineellisen puolen jaotusten muodostamia osia aineen eri tiheysasteita. Ihminen on olemassa useissa näissä maailmoissa, mutta on tietoinen ainoastaan alimmasta, vaikka hän väliin unessa tai loveenlankeamistilassa saakin välähdyksen myös joistakin korkeammista maailmoista. Kuolema on ainoastaan alimpaan maailmaan kuuluvan verhon poisheittämistä. Se ei tee sieluun eli korkeammassa maailmassa olevaan todelliseen ihmiseen sen suurempaa vaikutusta tai muutosta, kuin päällystakin riisuminen tekee fyysiseen ihmiseen. Tämä on saatu selville havaintojen ja tutkimusten avulla eikä suinkaan mietiskelyjen kautta. Teosofia ilmoittaa meille paljon ihmisen menneisyydestä; se kertoo, miten hän on kehityksen kuluessa tullut sellaiseksi, kuin hän nyt on. Sekin on saatu selville suoranaisten havaintojen avulla, sillä on olemassa häviämätön heijastus kaikesta, mikä on tapahtunut, on ole- 5
massa luonnonmuisti. Tästä luonnonmuistista tutkija voi lukea kehityksen aikaisempia vaiheita antamalla niiden kulkea näkyinä silmiensä ohi, ikään kuin ne näyteltäisiin samana hetkenä. Menneisyyttä tutkimalla opimme, että ihminen on jumalallista alkuperää ja että hänen takanaan on jo pitkä kehitys, joka koskee sekä hänen elämäänsä eli sieluaan että hänen ulkonaista muotoaan. Saamme tietää myös, että ihmisen elämä sieluna on suunnattoman pitkä. Se, jota tavallisesti sanotaan elämäksi, on ihmisen todellisen olemassaolon vain yksi ainoa päivä. Hän on jo elänyt useita sellaisia päiviä, ja hänellä on niitä vielä paljon edessään. Jos siis tahdomme ymmärtää todellista elämää ja sen tarkoitusta, emme saa pitää sitä vain yhtenä sellaisena päivänä, joka alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan, vaan on meidän katseltava sitä todellisen elämän kannalta ja otettava huomioon myös kaikki ne päivät, jotka ovat jo kuluneet, samoin kuin ne, jotka ovat vielä edessä. Paljon voitaisiin sanoa niistä päivistä, jotka ovat vielä tulevaisuudessa, sillä niistäkin voidaan saada tietoja. Ensiksikin ne ihmiset, jotka kehityksessä ovat meitä paljon edellä voivat valaista tulevaisuuttamme, sillä heillä on ihmiskehityksen myöhemmistä vaiheista henkilökohtaisia kokemuksia. Toiseksi voidaan vetää johtopäätöksiä jo kuljetusta selvästä suunnasta. Ihmiskehityksen päämäärä on jo silmänkantaman päässä, vaikka kaukana. Sen 6
saavuttamisen jälkeen näyttää avautuvan vielä suunnattomia kehitysmahdollisuuksia jokaiselle, joka vain haluaa edelleen kehittyä. Teosofian antama suurin hyöty on siinä, että sen valossa voidaan ratkaista useita kysymyksiä ja että se poistaa tieltämme monet vaikeudet, selittää elämän ilmeiset vääryydet sekä tuo järjestyksen näennäiseen kaaokseen. Vaikka teosofian muutamat opit perustuvatkin sellaisten voimien havaitsemiseen, joiden välittömät vaikutukset ovat jonkin verran ulkopuolella tavallisten ihmisten näköpiiriä, niin tulemme kuitenkin hyvinkin pian huomaamaan ne oikeiksi. Voimme nimittäin tutustua niihin hypoteeseina, jolloin huomaamme, että vain niiden avulla voimme antaa yhtenäisen ja järkevän selityksen siitä elämännäytelmästä, jota edessämme näytellään. Suurimpia ja huomattavimpia totuuksia, joita teosofia länsimaille antaa, ovat sen julistukset, että on olemassa täydellisiä ihmisiä ja että on mahdollista päästä kosketukseen heidän kanssaan sekä saada heiltä opetusta. Teosofia vielä ilmoittaa sen uuden ja hämmästyttävän tosiasian, ettei maailma sokeasti voi ajautua anarkiaan. Täydellisesti järjestetty Hierarkia valvoo maailman edistystä, niin ettei vähäpätöisinkään olento voi joutua perinpohjaisen tuhon omaksi. Jo pelkkä vilahdus Hierarkian työstä herättää etsijässä halun päästä sen palvelukseen. Hän haluaa saada siltä vaikka kuinka vähäpätöisen 7
toimen voidakseen kerran kaukaisessa tulevaisuudessa tulla niin arvokkaaksi, että pääsisi sen alempiin osastoihin. Tämä vie meidät teosofian siihen puoleen, jota sanotaan uskonnoksi. Ne, jotka ovat saaneet tietoja näistä asioista ja oppineet niitä ymmärtämään, eivät voi tyytyä tässä kosmisessa aikakaudessa tapahtuvaan hitaaseen kehitykseen. He toivovat voivansa heti tulla käyttökelpoisiksi ja tiedustelevat sen tähden lyhempää sekä jyrkempää kehitystietä. Tästä tiestä teosofia antaa heille tietoja. Ei ole mahdollista vapautua siitä suunnattomasta työstä, joka on tehtävä. Sitä voidaan verrata taakan kantamiseen ylös vuorelle. Joko se kannetaan suoraan ylös jyrkkää rinnettä tai viedään se vähitellen ylöspäin pitkin vuoren ympäri kiertäen kohoavaa tietä. Molemmissa tapauksissa vaatii taakan nostaminen saman voimamäärän yhtä monta newtonia. Voidakseen suorittaa työn mahdollisimman lyhyessä ajassa, vaaditaan suunnattomia voimainponnistuksia. Kuitenkin se voidaan tehdä, sillä muutamat ovat sen jo tehneet, ja ne jotka ovat sen tehneet, ovat yhtä mieltä siinä, että vaiva tulee moninkertaisesti palkituksi. Ihminen vapautuu vähitellen eri verhojensa aiheuttamista rajoituksista ja tulee Hierarkian avustajaksi kaikkien olentojen kehitystä varten tehdyn valtavan suunnitelman toteuttamisessa. Uskontona teosofia antaa kannattajilleen sellaisen 8
elämänohjeen, joka ei perustu mihinkään muinaisuudessa annettuun käskyyn, vaan havaittuihin tosiasioihin nojautuvaan terveeseen järkeen. Teosofian tutkija vastaanottaa esitetyt ohjeet enemmänkin terveysopillisina neuvoina kuin tottelevaisuutta vaativina uskonnon käskyinä. Teosofia sanoo vain, että tämä tai se on sopusoinnussa luonnonlakeina ilmenevän jumalallisen tahdon kanssa. Koska tämä jumalallinen tahto asettaa kaiken järjestykseen, sen lakien rikkominen aiheuttaa häiriötä lainalaisessa elämässä. Pieni elämänkatkelma joutuu lyhyeksi silmänräpäykseksi pois kehitysradaltaan ja aiheuttaa siten vahinkoa sekä itselleen että toisille. Viisas ihminen koettaa sen tähden olla näitä lakeja rikkomatta hän ei ole niitä rikkomatta siis sen vuoksi, että hän pelkäisi jonkun suuttuneen jumalolennon kuviteltua vihaa. Jos eräältä näkökannalta voimmekin pitää teosofiaa uskontona, täytyy meidän kuitenkin ottaa huomioon, että teosofia eroaa kahdessa suhteessa siitä, mitä länsimailla pidetään uskontona. Ensiksikään teosofia ei vaadi kannattajiaan uskomaan mihinkään dogmiin. Se ei vaadi heiltä edes mitään uskoa siinä merkityksessä kuin tätä sanaa tavallisesti käytetään. Salatieteen tutkija ei lausu mielipidettään mistään sellaisesta, mitä hän ei täysin tieteellisesti tiedä. Hän ei hyväksy sokeaa uskoa. Tietenkään eivät näiden opintojen aloittelijat eivät voi tietää kaikkea, ja siksi heitä kehotetaankin lukemaan eri tutkijoiden ha- 9
vaintojen tuloksia, pitämään niitä todennäköisinä olettamuksina hyväksymään ne hypoteeseina ja toimimaan niiden mukaan, kunnes tulee aika, jolloin he itse kykenevät niitä tutkimaan. Toiseksi teosofia ei yritä käännyttää ketään hänen omasta uskonnostaan. Se päinvastoin selittää hänelle hänen omaa uskontoaan ja tekee hänet kykeneväksi näkemään siinä syvällisemmän tarkoituksen. Se opettaa häntä sitä ymmärtämään ja sen mukaan paremmin elämään. Usein teosofia antaa ihmiselle takaisin älyllisemmässä muodossa sen uskon, jonka hän on ehkä jo melkein täydellisesti kadottanut. Teosofia on myös tiedettä. Se on todella elämäntiedettä. Sen tutkimusmenetelmä on puhtaasti tieteellinen. Se tekee johtopäätöksensä usein toistettujen huolellisten havaintojen perusteella. Siten se on tutkinut luonnon eri tasoja ja ihmistajunnan olotilaa niin hyvin tässä elämässä kuin niin kutsutun kuoleman jälkeen. Ei voida kyllin usein toistaa, että tiedot näistä asioista eivät suinkaan perustu mihinkään arveluihin tai uskonkappaleisiin vaan suoranaisiin ja usein tehtyihin havaintoihin kaikesta mitä tapahtuu. Näiden kysymysten tutkijat ovat työskennelleet myös yleisesti hyväksyttyjen tieteiden aloilla, kuten esimerkiksi okkulttisesta kemiasta 2 selvästi käy ilmi. 2 Occult Chemistry, kirj. Annie Besant 10
Huomaamme siis, että teosofiaan sisältyy kaikki, mikä on oleellista filosofiassa, uskonnossa ja tieteessä. Kuitenkin kysyttäneen, minkä sanoman teosofia tuo elämään kyllästyneelle maailmalle? Mitkä ovat kaikkien sen tutkimusten tulosten pääkohdat? Mitkä ovat ne suuret totuudet, jotka se esittää ihmiskunnalle? On olemassa kolme ehdotonta ja häviämätöntä totuutta, joita emme kuitenkaan kykene täydellisesti ilmaisemaan: 1. Ihmisen sielu on kuolematon, ja sillä on tulevaisuus, jossa sen kehittymisellä ja yhä suurenevalla kirkkaudella ei ole mitään rajoja. 2. Meissä oleva elämänperuste on kuolematon ja ikuisesti hyvä; sitä ei voida kuulla eikä nähdä, mutta ihminen voi sen tajuta, jos hän vain tahtoo. 3. Jokainen ihminen on täydellisesti oman elämänsä määrääjä; hän itse tekee sen joko synkäksi tai valoisaksi, hän itse jakaa itselleen palkinnot ja rangaistukset. Nämä totuudet ovat yhtä suuret kuin itse elämä, ne ovat yhtä yksinkertaiset kuin ihmisen yksinkertaisimmat ajatukset. Puhuaksemme kieltä, jota kaikki ymmärtävät, voimme lyhyesti sanoa, että Jumala on hyvä ja että ihminen on kuolematon. Mitä kylvämme, sitä saamme niittääkin. On olemassa määrätty suunnitelma kaikkia ja kaikkea varten, ja tämä suunnitelma on sellaisen älylli- 11
sen johdon alaisena, joka toimii järkähtämättömien lakien mukaan. Ihmisellä on oma paikkansa tässä suunnitelmassa, ja hän elää sen lakien alaisena. Jos hän tuntee ne lait ja työskentelee sopusoinnussa niiden kanssa, hän edistyy nopeasti ja tulee onnelliseksi. Jos hän ei niitä tunne jos hän joko tieten tai tietämättään rikkoo niitä, hän vain hidastuttaa kehitystään ja tulee onnettomaksi. Tämä ei ole mitään teoriaa, vaan toteen näytetty tosiasia. Joka sitä epäilee, tutkikoon ensin ja lausukoon sitten vasta arvostelunsa. 12
II Absoluutista ihmiseen Emme nykyisellä kehitysasteellamme tiedä mitään ehdottomasta, rajattomasta ja kaiken käsittävästä absoluutista, paitsi että se on. Emme voi sanoa siitä mitään, mikä ei sisältäisi jotain rajoitusta, ja sen tähden emme myöskään kykene antamaan siitä mitään selitystä. Siinä on lukematon määrä maailmankaikkeuksia, ja jokaisessa maailmankaikkeudessa on lukemattomia aurinkokuntia. Jokainen aurinkokunta on muoto, jonka kautta jokin mahtava olento ilmentää itseään, ja me nimitämme tätä olentoa Logokseksi, Jumalan Sanaksi, aurinkojumalaksi. Hän on aurinkokunnalle se, jota ihmiset sanovat Jumalaksi. Hän läpäisee koko aurinkokunnan, eikä siinä ole mitään, missä hän ei olisi. Se on hänen ilmestymismuotonsa sellaisessa aineessa, jonka me voimme nähdä. Hän on kuitenkin myös sen ylä- ja ulkopuolella eläen vertaistensa joukossa elämää, joka käy yli kaiken ymmärryksemme. Eräässä pyhässä itämaisessa kirjoituksessa sanotaan: Jään olemaan antaessani osan itsestäni virrata kautta koko tämän aurinkokunnan. Tästä hänen korkeammasta elämästään emme mi- 13
tään tiedä, mutta sen ilmenemisestä alemmissa maailmoissa, sen siitä osasta, joka antaa voimaansa aurinkokunnalle, voimme jotakin tietää. Emme näe häntä, mutta näemme hänen voimansa toimivan. Yksikään selvänäkijä ei voi olla ateisti, todisteet ovat niin merkittäviä. Logos on vuodattanut itsestään elämän tähän suunnattomaan aurinkokuntaan. Me, jotka siinä elämme, olemme osia hänen elämästään, kipinöitä hänen jumalallisesta tulestaan. Me kaikki olemme hänestä lähteneet ja kaikki taas häneen palaamme. Useat kysyvät, miksi hän on sen tehnyt, miksi hän on omasta itsestään antanut virrata ulos koko tämän aurinkokunnan, ja miksi hän on lähettänyt meidät elämän myrskyihin? Ne ovat kysymyksiä, joihin emme osaa vastata, ja sitä paitsi ei näillä kysymyksillä ole mitään käytännöllistä merkitystä. Siinä on kyllin, että olemme täällä. Meidän on elettävä parhaan kykymme mukaan. Useat filosofit ovat kuitenkin näitä kysymyksiä pohtineet ja esittäneet monenlaisia ajatuksia. Kauneimman esityksen, jonka tunnen, on eräs gnostikko-filosofi antanut kirjoittaessaan: Jumala on rakkaus, mutta rakkaus ei voi olla täydellistä ilman olentoja, joihin tämä rakkaus voi kohdistua ja jotka voivat sille antaa vastarakkautta. Sen tähden verhoutui hän aineeseen ja rajoitti oman kirkkautensa, jotta me luonnollisen ja hitaan kehityksen kautta voisimme 14
astua elämään ja kehittyä hänen tahtonsa mukaan, kunnes vihdoin saavutamme hänen täydellisyytensä. Silloin on Jumalan tosi rakkaus tuleva vielä täydellisemmäksi, koska se silloin virtaa hänen omien lastensa yli, jotka kykenevät sitä täydellisesti ymmärtämään ja vastarakkaudellaan palkitsemaan. Sillä tavalla on hänen suuri suunnitelmansa toteutuva ja tahtonsa tapahtuva. Emme tiedä, missä huimaavassa korkeudessa hänen tajuntansa on, emmekä tunne sen todellista luontoa sellaisena kuin se siellä ilmenee. Mutta hänen astuessaan alas sellaisiin oloihin, jotka ovat meidän käsitettävissämme, on hänen ilmestymisensä aina kolminainen. Sen tähden kaikki uskonnot esittävätkin hänet kolmiyhteisenä. Kolme, jotka perusolemukseltaan muodostavat yhden, kolme persoonaa, joiden perustana on yksi Jumala, ilmenee kolmen olemuspuolen kautta. Alhaalta meidän näkökannaltamme katsottuna on olemassa kolme, koska ne suorittavat eri tehtäviä, mutta hänen kannaltaan ne ovat vain yksi, koska hän tietää, että ne ovat ainoastaan eri puolia hänen omasta olemuksestaan. Kaikki nämä kolme olemuspuolta ottavat osaa aurinkokunnan kehitykseen, samoin myös ihmisen kehitykseen. Tämä kehitys on hänen tahtonsa, se on hänen suunnitelmansa. Aurinkojumalaa lähinnä on hänen seitsemän apulaistaan, seitsemän planeettahenkeä, jotka jollakin salaperäi- 15
sellä tavalla ovat osia hänestä. Jos otamme vertauksen oman ruumiimme fysiologiasta, voimme sanoa, että ne ovat samanlaisessa suhteessa häneen kuin hermokeskukset aivoihin. Kaikki kehitys tulee hänestä jonkun planeettahengen välityksellä. Sitten seuraavat järjestyksessä suuret sotajoukot eli niiden henkiolentojen veljeskunnat, joita sanotaan enkeleiksi eli deevoiksi. Emme vielä tunne kaikkia niitä tehtäviä, joita he suorittavat tämän ihmeellisen maailman eri osissa, mutta olemme huomanneet, että muutamat heistä ovat yhteydessä aurinkokunnan rakentamisen ja elämän kehittymisen kanssa. Tässä meidän maailmassamme on korkea olento, joka edustaa aurinkojumalaa ja valvoo koko tällä kiertotähdellä tapahtuvaa kehitystä. Me voimme pitää häntä tämän maailman todellisena hallitsijana, kuninkaana, jonka alaisina ovat eri osastojen johtajat. Eräs näistä osastoista ohjaa ihmiskunnan eri rotujen kehitystä. Jokaisella rodulla on oma johtajansa, ja tämä johtaja on rodun perustaja. Hän erottaa sen kaikista muista roduista ja valvoo sen kehitystä. Eräs toinen osasto pitää huolta uskonnosta ja kasvatuksesta. Se on lähettänyt maailmaan historian suurimmat opettajat, se on antanut alun kaikille uskonnoille. Tämän osaston korkea johtaja, huomatessaan sen tarpeelliseksi, tulee itse tai lähettää jonkun oppilaansa perustamaan uuden uskonnon. 16
Sen tähden kaikki uskonnot, aina varhaisimmasta alkaen, ovat määrätyllä tavalla esittäneet totuutta, jonka perusaatteet ovat aina olleet samat. Esittämistapa on vaihdellut, riippuen niiden rotujen erilaisuuksista, joille uskonnot on annettu. Eri rotujen erilaisten sivistysten ja kehitystasojen tähden on ollut välttämätöntä antaa tälle ainoalle totuudelle erilaisia muotoja. Sen sisin olemus on kuitenkin aina ollut sama. Samoin on se myös saanut alkunsa aina samasta lähteestä, vaikka sen ulkonaiset muodot ovatkin olleet niin erilaiset, että ne ovat väliin näyttäneet aivan päinvastaisiltakin. On järjetöntä, että ihmiset taistelevat jonkun opettajan tai uskonnon muodon paremmuudesta, sillä adeptien Suuri Veljeskunta lähettää kaikki opettajat, ja kaikissa tärkeissä kohdissa, siveysopillisissa ja siveellisissä kysymyksissä, kaikki uskonnot pyrkivät samaan päämäärään. Maailmassa on totuudenlähde, joka on kaikkien uskontojen takana. Se antaa meille tietoja luonnon tosiasioista, mikäli kykenemme tietoa siitä ammentamaan. Sen tähden, että ihmiset eivät tiedä mitään tuosta totuudenlähteestä, he väittelevät Jumalan olemassaolosta, kehityksen ja ihmisen kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuuksista sekä hänen suhteestaan maailmankaikkeuteen. Älyn herätessä ihmisen ajatukset kääntyvät noihin kysymyksiin. Niihin ei ole mahdotonta vastata, vaikka yleensä niin luullaan. Jokainen voi saada vastauksen 17
noihin kysymyksiin, jos hän vain tarmokkaasti ryhtyy niitä tutkimaan. Totuus voidaan saavuttaa ja jokainen, joka vain tahtoo nähdä tarvittavan vaivan, voi täyttää totuuden saavuttamiseen vaadittavat ehdot. Ihmiskunnan kehityksen varhaisemmilla asteilla tulivat Hierarkian korkeat palvelijat aurinkokunnan muista pidemmälle kehittyneistä osista, mutta niin pian kuin muutamat kehittyneimmät ihmisyksilöt olivat saaneet riittävästi viisautta ja voimaa, otettiin heidät näihin Hierarkian toimiin. Tullakseen kelvolliseksi tällaiseen toimeen ihmisen täytyy nousta hyvin korkealle kehitystasolle, hänen täytyy tulla siksi, jota me kutsumme adeptiksi olennoksi, joka hyvyydessä, viisaudessa ja voimassa on kohonnut korkealle muun ihmiskunnan yläpuolelle, sillä hän on jo saavuttanut tavallisen ihmiskehityksen huippukohdan. Hän on jo suorittanut sen kehitystaipaleen, jonka jumalallinen suunnitelma on asettanut ihmiskehityksen päämääräksi tässä maailmassa. Adeptinkin kehitys kuitenkin jatkuu edelleen jumalolentoa kohti. Suuri ihmisjoukko on jo saavuttanut adeptiuden, ja nämä ihmiset ovat kotoisin ei yhdestä kansasta, vaan yleensä maailman johtavista kansoista. He ovat poikkeussieluja, jotka lannistamattomalla tarmolla ovat valloittaneet luonnon varustuksia ja päässeet selville sen syvimmistä salaisuuksista, joten heitä voidaan heidän 18
omien ansioittensa perusteella nimittää adepteiksi. He ovat useilla eri kehitysasteilla ja työskentelevät eri toiminnan aloilla. Muutamat heistä jäävät meidän maailmamme asioita ja ihmiskunnan kehitystä valvovan Hierarkian jäseninä pysyväisesti yhteyteen meidän maailmamme kanssa. Tätä korkeaa yhdyskuntaa sanotaan usein Suureksi Valkoiseksi Veljeskunnaksi. Sen jäsenet eivät kuitenkaan muodosta yhdyskuntaa siinä merkityksessä, että he kaikki asuisivat yhdessä. He ovat vetäytyneet pois maailmasta ja heidän tietonsa korkeammista voimista ovat niin suuret, että he voivat aina olla yhteydessä sekä keskenään että johtajansa kanssa, ilman että heidän tarvitsee tavata toisiaan tässä fyysisessä maailmassa. Useissa tapauksissa he jäävät asumaan kukin omaan maahansa, eivätkä ne, joiden keskuudessa he elävät, edes aavista heidän voimiensa suuruutta. Jokainen ihminen, joka haluaa, voi herättää heidän huomionsa, mutta hän voi tehdä sen vain siten, että hän osoittaa olevansa heidän mielenkiintonsa arvoinen. Kenenkään ei tarvitse pelätä, että hänen ponnistuksensa jäisi heiltä huomaamatta. Se on suorastaan mahdotonta, sillä ihminen, joka täydestä sydämestään tahtoo antautua ihmiskunnan palvelukseen, näyttää eroavan muusta ihmiskunnasta yhtä selvästi kuin tulenliekki ympäröivästä yön pimeydestä. Muutamat näistä suurista adepteista, jotka työskentelevät maa- 19
ilman puolesta, ovat halukkaita ottamaan itselleen oppilaita juuri niiden keskuudesta, jotka päättävät täydellisesti antautua ihmiskunnan palvelukseen. Sellaisia adepteja nimitämme mestareiksi. Eräs heidän oppilaistaan oli Helena Petrovna Blavatsky suuri sielu, joka 1870-luvulla lähetettiin antamaan maailmalle tietoa. Yhdessä eversti Olcottin kanssa hän perusti Teosofisen Seuran levittämään sitä tietoa, jota hänellä oli annettavana. Niiden joukossa, jotka näinä varhaisempina aikoina tulivat kosketukseen hänen kanssaan, oli A. P. Sinnett, The Pioneer -lehden toimittaja. Hänen terävä älynsä käsitti heti Blavatskyn esittämän opin suuruuden ja merkityksen. Madame Blavatsky oli aikaisemmin kirjoittanut Hunnuttoman Isiksen 3, joka ei kuitenkaan herättänyt juuri mitään huomiota. Vasta A. P. Sinnett esitti The Occult World 4 ja Esoteric Buddhism -nimisissä kirjoissaan teosofian siinä muodossa, että länsimainen lukija saattoi sitä helposti ymmärtää. Näiden teosten kautta tutustuin ensin niiden tekijään ja sittemmin madame Blavatskyyn. Heiltä molemmilta olen saanut paljon oppia. Kysyessäni madame Blavatskylta, mistä voisi saada enemmän tietoa ja miten olisi mahdollista päästä etenemään sillä tiellä, jonka hän meille osoitti, hän kertoi, että suuret mestarit voivat ottaa 3 Isis Unveiled 4 Suomennettu nimellä "Salainen maailma" 20
oppilaikseen yhtä hyvin muitakin opiskelijoita, kuten he olivat ottaneet hänet. Ainoa tapa, jolla heidän oppilaakseen voidaan päästä, on osoittaa kelvollisuutensa vakavalla ja epäitsekkäällä työllä. Hän sanoi minulle, että tämän päämäärän saavuttamiseksi täytyy kokonaan keskittyä päätökseensä, sillä kukaan, joka palvelee sekä Jumalaa että mammonaa, ei voi milloinkaan toivoa pääsevänsä mestarin oppilaaksi. Eräs näistä mestareista on lausunut: Onnistuakseen oppilaan täytyy jättää oma maailmansa ja tulla meidän luoksemme. Sillä tarkoitetaan, että hänen täytyy lakata kuulumasta siihen ihmisten enemmistöön, joka tavoittelee rikkautta ja valtaa. Hänen täytyy liittyä siihen vähemmistöön, joka ei kiinnitä huomiotaan näihin asioihin, vaan elää voidakseen epäitsekkäästi uhrautua maailman onnen puolesta. Hän huomautti varoittaen, että tätä tietä on vaikea kulkea. Maailman ihmiset tulevat ymmärtämään väärin ja pilkkaamaan meitä, odotettavissamme on vain mitä vaivalloisinta työtä. Vaikka lopputulos oli varma, ei kukaan voinut etukäteen sanoa, kauanko sen saavuttaminen tulisi kestämään. Muutamat meistä suostuivat ilolla noihin ehtoihin, emmekä ole milloinkaan hetkeäkään katuneet päätöstämme. Muutamien vuosien työskentelyn jälkeen pääsin yhteyteen näiden viisauden mestarien kanssa. He opettivat minulle monenlaisia asioita mm. miten voisin itse to- 21
deta useimmat heidän antamansa opetukset. Sen tähden voinkin kirjoittaa tästä aiheesta, mitä tiedän ja mitä olen itse nähnyt. Teosofisessa opissa on muutamia määrättyjä kohtia, joiden toteaminen vaatii paljon suurempia voimia kuin mitä tähän asti olen saavuttanut. Niistä voin sanoa ainoastaan, että ne ovat sopusoinnussa sen kanssa, mitä tiedän, sekä että ne usein ovat välttämättömiä hypoteeseja, joiden avulla voidaan selittää, mitä olen nähnyt. Koska useimmat näiden suurten opettajien antamat tiedot ovat myöhemmin tekemieni tutkimusten perusteella osoittautuneet täydellisesti oikeiksi, niin voin pitää hyvin todennäköisenä, että myös ne ilmoitukset, joita en vielä kykene toteamaan, osoittautuvat oikeiksi, kun vain saavutan sen kehitysasteen, jolla kykenen niitä itse tutkimaan. Jokainen vakava teosofian tutkija asettaa päämääräkseen päästä jonkun viisauden mestarin oppilaaksi. Se vaatii kuitenkin huomattavaa ponnistusta. On aina ollut ihmisiä, jotka ovat tuohon ponnistukseen antautuneet, ja sen tähden on myös ollut sellaisia, joilla on ollut tietoa. Heidän tietonsa on niin suuri, että ihminen sen täydellisesti omaksuttuaan on enemmän kuin ihminen. He nousevat meidän näköpiirimme yläpuolelle. Tämän tiedon saavuttamisessa on useita eri asteita, ja jos tahdomme, voimme oppia paljon heiltäkin, jotka itse vielä opiskelevat, sillä jokainen meistä on kehityksen 22
portaiden jollakin askelmalla. Alkuihminen on niiden alimmalla askelmalla, mutta me, jotka olemme sivistyneitä, olemme jo nousseet jonkin verran ylöspäin. Kuten voimme heittää silmäyksen taaksepäin ja nähdä ne askelmat, jotka jo olemme kulkeneet, voimme myös silmäillä ylöspäin niille askelmille, joille emme vielä ole ehtineet. Samoin kuin ihmisiä on joka askelmalla meidän alapuolellamme, mistä voimme tutkia, miten ihmiskunta on kehittynyt, samoin heitä on myös meitä ylempänä olevilla askelmilla, ja sen kautta voimme saada viittauksia ihmiskunnan tulevasta kehityksestä. Koska näemme ihmisiä kehityksen portaiden joka askelmalla, tiedämme, että mekin voimme nousta noita portaita myöten, jotka johtavat sanoin kuvailemattomaan kirkkauteen. Ne, jotka jo ovat noiden portaiden ylimmillä askelmilla, omaavat niin ihmeellisen viisauden ja voiman, että he näyttävät meistä jumalilta. He ovat jo aikoja sitten jättäneet ne askelmat, joilla me nyt olemme, ja tämä heidän ja meidän välinen matka täytyy meidänkin kulkea, jos tahdomme tulla heidän kaltaisikseen. 23
III Aurinkokunnan luominen Emme tiedä mitään maailmankaikkeuden alusta onko sillä alkua edes ollutkaan. Tuntemamme kehityshistoria alkaa kehityksen siitä kohdasta, jossa hengen ja aineen eli elämän ja muodon suuret vastakohdat ovat olleet jo täydessä toiminnassa. Huomaamme, että tavallinen käsitys aineen olemuksesta tarvitsee tarkistamista, sillä ne, joita tavallisesti sanotaan voimaksi ja aineeksi, ovat todellisuudessa vain hengen eri kehitysasteella olevaa kaksi muunnelmaa, ja todellinen aine eli kaiken perusta on taustalla näkymättömänä. Eräs ranskalainen tiedemies on hiljattain sanonut: Ei ole mitään ainetta; ei ole muuta kuin reikiä eetterissä. Tämä tiedemiehen lausunto on sopusoinnussa myös professori Osborne Reynoldsin tunnustusta saaneen opin kanssa, ja salatieteelliset tutkimukset osoittavat, että se on oikea käsitys, samoin kuin ne osoittavat oikeaksi myös itämaisten pyhien kirjojen väitteen, että aine on harhaa. Juuriaine eli alkuaine sellaisena, kuin voimme sen omalta näkökannaltamme käsittää, on sama kuin tiede- 24
miesten maailman avaruuden eetteri 5. Fyysisille aisteille sen täyttämä tila näyttää tyhjältä, mutta todellisuudessa se on kuitenkin paljon tiheämpää kuin voimme ajatellakaan. Professori Reynoldsin mukaan sen tiheys on 10 000 kertaa suurempi kuin veden ja sen paine noin 750 000 tonnia neliötuumaa kohti. Tämä juuriaine voidaan havaita vain hyvin korkealle kehittyneen selvänäön avulla. Me oletamme, että se on joskus täyttänyt koko avaruuden, mutta mitään varmaa emme siitä tiedä. Meidän arvelumme mukaan korkea jumalolento on aiheuttanut juuriaineen lepotilassa muutoksen antamalla henkensä ja voimansa virrata sen johonkin määrättyyn osaan. Tämä jumalolento ei kuitenkaan ole meidän aurinkokuntamme jumala, vaan joku häntä vielä paljon suurempi olento. Hänen valtavan, uloshengitystä muistuttavan voimanvuodatuksensa vaikutuksesta syntyi juuriaineessa eli avaruuden eetterissä lukematon joukko pieniä pallomaisia kuplia 6. Nämä kuplat ovat aineen varsinaisia alkuatomeja, mutta ne eivät ole kemian eivätkä myöskään fyysisen maailman alkuatomeja, sillä ne kuuluvat paljon korkeampaan maailmaan. Ne, joita tavallisesti nimitetään atomeiksi, ovat näiden kuplien suuria yhdistelmiä, kuten myöhemmin 5 Okkultisessa kemiassa nimitetään sitä koiloniksi. 6 Salaisessa opissa esitetään kuplat onteloina, joita Fohat kaivaa avaruuteen. 25
tulemme näkemään. Ennen aurinkokuntamme luomista oli jo olemassa näitä varsinaisia alkuatomeja lukematon joukko pieniä kuplia, joita voitiin muovailla meidän tuntemamme aineen eli materian eri muotoihin. Aurinkojumala aloittaa luomistyönsä muodostamalla toiminta-alueensa kehän, joka on paljon suurempi kuin hänen tulevien planeettojensa radat. Tämän kehän sisällä hän synnyttää suunnattoman suuren pyörteen pyörreliikkeen, joka vetää kaikki kuplat yhteen suureksi keskusmassaksi. Siten saadaan aineksia syntyvää nebuloosaa varten. Tuohon pyörteeseen aurinkojumala lähettää perättäisiä voimaimpulsseja, jotka kokoavat kuplia yhä monimutkaisemmiksi yhdistelmiksi ja muodostavat siten seitsemän maailmaa. Jokaisessa maailmassa on tiheydeltään erilaista ainetta, niin että ne läpäisevät toinen toisensa ja voivat siten kaikki olla samassa paikassa. Ensimmäisen voimaimpulssin hän lähettää toiminta-alueensa kehän sisältämään suunnattomaan palloon kolmannen olemuspuolensa kautta. Silloin syntyy suuri joukko pienempiä pyörteitä, joista jokainen vetää puoleensa 49 kuplaa ja järjestää ne määrättyyn muotoon. Näin syntyneet pienet kuplaryhmät ovat sen maailman alkuatomeja, joka on luomisjärjestyksessä toinen edellä mainituista seitsemästä toisiinsa läpäisevästä maailmasta. Kaikkia kuplia ei kuitenkaan käytetä toisen maailman alkuato- 26
mien muodostamiseen, vaan jätetään niistä tarpeellinen määrä kuplaryhmiksi yhdistämättä, ja nämä siten vapaiksi ja erillään oleviksi jätetyt yksityiset kuplat ovat ensimmäisen eli korkeimman maailman alkuatomeja. Aikaa myöten tulee toinen voimaimpulssi, joka valtaa melkein kaikki 49-kuplaiset atomit. Se jättää niistä jäljelle ainoastaan toista maailmaa varten tarvittavan määrän ja vetää kaikki muut itseensä. Sitten se heittää ne taas ulos, niin että syntyy sellaisia pyörteitä, joissa jokaisessa on 2401 eli 49 49 eli 49 2 kuplaa. Nämä pyörteet ovat kolmannen maailman atomeja. Jonkin ajan kuluttua tulee kolmas voimaimpulssi, joka samalla tavalla valtaa melkein kaikki 2401-kuplaiset atomit, vetää ne takaisin alkuperäiseen muotoonsa ja heittää ne taas ulos neljännen maailman atomeina, joissa jokaisessa on 49 3 kuplaa. Tämä tapahtuma toistuu, kunnes kuudes voimaimpulssi on luonut seitsemännen eli alimman maailman atomit, joissa jokaisessa on 49 alkuperäistä kuplaa. Seitsemännen maailman atomi on fyysisen maailman alkuatomi ei kemian tuntema atomi, vaan alkuatomi, josta kaikki kemian atomit on muodostettu. Siten olemme kehityksessä tulleet suunnattoman suureen pyörivään palloon, nebuloosaan, jossa on seitsemän eri aineen perusolomuotoa eli -tyyppiä. Ne ovat muodostetut samanlaisista, mutta eri tiheysasteessa olevista kuplista. Kaikki nämä ainemuodot on sekoitettu toistensa kanssa 27
yhteen, niin että joka puolella palloa on aina vähän kaikkia ainemuotoja. Tiheämmillä atomeilla on kuitenkin taipumus vetäytyä yhä enemmän keskipistettä kohti. Seitsemäs impulssi, joka lähetetään aurinkojumalan kolmannesta olemuspuolesta, ei vedä fyysisiä atomeja ensin alkuperäiseen muotoonsa edellisten impulssien tavoin, vaan se muodostaa niistä heti määrättyjä yhdistelmiä. Siten luodaan joukko erilaisia elementtejä, joita voidaan sanoa alkuelementeiksi. Nämä alkuelementit yhdistetään niiksi erilaisiksi muodoiksi, jotka tiede tuntee kemiallisina alkuaineina. Niiden luominen kestää pitkiä aikakausia, ja se tapahtuu määrätyssä järjestyksessä erilaisten voimien yhteisvaikutuksen avulla. Sir William Crookes esittää sen hyvin tarkasti The Genesis of the Elements -nimisessä teoksessaan. Alkuaineiden luominen ei ole nykyään vielä loppuun suoritettu. Mikäli tiedämme, on uraani viimeksi valmistunut ja raskain tuntemistamme alkuaineista, mutta tulevaisuudessa syntyy varmasti vielä monimutkaisemmin muodostuneita alkuaineita. Tiheytyminen jatkui yhä pidemmälle, kunnes nebuloosa vähitellen muuttui hehkuvaksi. Se jäähtyi vähitellen ja tuli nopean pyörimisensä vaikutuksesta suureksi litteäksi levyksi. Tämä levy särkyi renkaiksi, jotka jatkoivat pyörimistään keskusmassan ympäri, kuten nykyään pienemmässä mittakaavassa Saturnuksen renkaat pyörivät Saturnuksen ympäri. Sen kehityskauden sarastaessa, 28
jolloin alettiin tarvita kiertotähtiä, synnytti Jumala jokaisessa renkaassa pyörteen, joka veti itseensä suuren osan renkaassa olevasta aineesta. Aineosasten yhteentörmäysessä syntyi lämpöä, joten uusi kiertotähti tuli ensin pitkiksi ajoiksi hehkuvaksi kaasumassaksi, joka alkoi vähitellen yhä enemmän jäähtyä, kunnes se vihdoin tuli sopivaksi sellaisen elämän näyttämöksi kuin maapallollamme nykyään on. Melkein kaikki aine, joka muodosti aurinkokuntamme seitsemän toinen toisensa läpäisevää maailmaa, keskittyi syntyviin kiertotähtiin, joten jokaisessa niissä on nyt kaikkiin eri tiheysasteisiin kuuluvaa ainetta. Maa ei ole ainoastaan alimman maailman atomeista eli fyysisestä aineesta muodostunut pallo, vaan siinä on myös kuudennen, viidennen, neljännen, kolmannen ja toisen maailman ainetta. Kaikki, jotka ovat tutkineet luonnontieteitä, tietävät varsin hyvin, että aineen pienimmät osaset eivät edes kovimmissakaan aineissa kosketa toisiaan. Niiden välinen etäisyys on paljon suurempi kuin niiden oma koko. Siksi kaikkien toisten maailmoiden atomeilla fyysisessä aineessakin on kylliksi tilaa, jossa voivat olla ja liikkua vapaasti sekä fyysisten atomien välissä että niiden ympärillä. Tästä johtuu, että tämä maapallo, jonka pinnalla elämme, ei ole ainoastaan yksi maailma, vaan että siinä on seitsemän maailmaa, jotka kaikki läpäisevät toinen toisensa, vain sillä pienellä erotuksella, että hie- 29
nommat ainemuodot ulottuvat kauemmaksi pallon keskipisteestä kuin karkeammat. Voidaksemme helpommin puhua näistä seitsemästä maailmasta olemme antaneet niille jokaiselle oman nimensä. Ensimmäistä sanomme jumalalliseksi eli Jumalan maailmaksi, vaikka se ei oikeastaan mitään nimeä tarvitse, koska ihminen ei ole sen kanssa välittömässä yhteydessä. Toista nimitämme monadimaailmaksi, koska siellä ovat ne jumalallisen elämän kipinät, joita sanomme ihmismonadeiksi. Näitä kahta ensimmäistä maailmaa emme nykyään edes kehittyneimmälläkään selvänäöllä kykene ollenkaan tutkimaan. Kolmatta maailmaa, jonka atomeissa on 2401 kuplaa, nimitämme hengenmaailmaksi, koska ihmisessä oleva korkein henki on siellä. Intuitiivimaailma 7 on neljäs, sieltä saavat alkunsa meidän korkeimmat intuitiomme. Viides on mentaalimaailma 8, jonka aineesta ihmisen ajatuskyky on luotu. Astraalimaailma 9 on kuudes järjestyksessä, ihmisen tunteet synnyttävät sen aineessa värähtelyjä. Keskiajan alkemistit nimittivät sitä astraalimaailmaksi, koska sen aine näyttää karkeamman fyysisen aineen yhteydessä loistavalta tähtivalolta. Seitsemäs maailma on muodostettu siitä ainela- 7 Intuitiivimaailma on välittömän tajunnan maailma. Aikaisemmassa teosofisessa kirjallisuudessa nimitetään sitä buddhiseksi tasoksi. 8 äly- eli ajatusmaailma 9 tunne- eli halumaailma 30
jista, jota eri muodoissa näemme kaikkialla ympärillämme. Tätä seitsemättä maailmaa sanotaan fyysiseksi maailmaksi. Aine, josta nämä kaikki toisensa läpäisevät ja läpituntevat maailmat on muodostettu, on olemukseltaan samaa, mutta se on eri maailmoissa järjestetty eri tavalla ja on tiheydeltään erilaista. Sen tähden värähdysnopeudetkin, joilla nämä eri ainemuodot tavallisesti värähtelevät, ovat eri suuruiset. Ne muodostavat pitkän värähtelyasteikon, jossa oktaavien luku on hyvin suuri. Fyysinen aine värähtelee määrätyissä alemmissa oktaaveissa ja astraaliaine niitä seuraavien korkeampien oktaavien ryhmässä, mentaaliaine värähtelee vielä korkeammissa oktaaveissa jne. Näillä maailmoilla on jokaisella, ei ainoastaan oma aineenperusolomuotonsa, vaan myös näiden muotojen omat yhdistelmänsä omat substanssinsa. Ne järjestetään joka maailmassa seitsemään luokkaan niiden molekyylien värähtelynopeuden perusteella. Tavallisesti, mutta ei aina, hitaampi värähtely edellyttää suurempaa molekyyliä, sellaista, jonka lähinnä korkeampaan ainemuotoon kuuluvien pienempien molekyylien yhdistelmä muodostaa. Lämpö lisää molekyylien kokoa saattamalla niiden värähtelyn nopeammaksi ja suuremmaksi. Molekyyli siis laajenee lämmön vaikutuksesta ja saa vihdoin niin suuren laajuuden, ettei se pienempien mole- 31
kyylien yhdistelmä, joka juuri muodostaa tuon lämmön vaikutuksesta laajenevan molekyylin, enää pysykään koossa, vaan hajoaa. Silloin molekyyli särkyy ja muuttuu lähinnä korkeampaan olomuotoon. Fyysinen maailma voidaan aineensa tiheyden puolesta jakaa seitsemään tasoon. Näiden eri osien aineet ovat alimmasta eli karkeimmasta lukien kiinteät aineet, nesteet, kaasut, eetterit ja ylieetterit ja ali-atominen sekä atominen aine. Kaikki ainemuodot fyysisen maailman atomisella tasolla syntyvät siten, että alkuatomeja puristetaan yhteen määrätyiksi muodoiksi kokoamatta niitä ensin molekyyleiksi. Voimme verrata fyysisiä alkuatomeja esimerkiksi pieniin kiviin. Liittämällä sellaisia pieniä kiviä yhteen määrätyiksi muodoiksi luodaan maailman atomisella tasolla erilaisia muotoja. Lähinnä seuraavassa eli ali-atomisella tasolla syntyy muotojen rakennusaine taas siten, että ensin liitetään määrätty luku noita pieniä kiviä, alkuatomeja, yhteen suuremmiksi kivimöhkäleiksi, molekyyleiksi, joissa jokaisessa on esimerkiksi neljä, viisi, kuusi tai seitsemän pientä kiveä. Nämä kivimöhkäleet ovat sitten rakennuskiviä, ne ovat muotojen rakennusaineksia. Fyysisen maailman seuraavan tason aine muodostetaan edellisen tason kivimöhkäleistä liittämällä niitä määrätyllä tavalla yhteen suuremmiksi rakennuskiviksi jne. Aine voidaan muuttaa kiinteästä olomuodosta nestemäiseen kasvattamalla sen molekyylien värähdysno- 32
peutta niin paljon, että niiden muodostamat molekyyliyhdistelmät särkyvät, jolloin pienemmät molekyylit jäävät itsenäisiksi, yksinkertaisemmiksi molekyyleiksi. Kun mainitut molekyyliyhdistelmät ovat juuri kiinteän aineen molekyylejä ja pienemmät, yksinkertaisemmat molekyylit vastaavan nestemäisen aineen molekyylejä, niin kiinteä aine on siten molekyyliensä hajoamisen kautta siirtynyt nestemäiseen olomuotoon. Tätä hajoamistapahtumaa voidaan jatkaa, kunnes mikä tahansa fyysinen aine hajoaa fyysisen maailman alkuatomeiksi. Kaikilla maailmoilla on omat asukkaansa, jotka aisteillaan kykenevät vastaamaan omassa maailmassaan oleviin värähtelyihin. Fyysisessä maailmassa elävä ihminen näkee, kuulee ja tuntee häntä ympäröivässä fyysisessä maailmassa olevien värähtelyjen kautta. Fyysinen maailma ei kuitenkaan ole ainoa maailma, joka häntä ympäröi, sillä astraali-, mentaali- ja muut maailmat tunkevat tämän tiheämmän maailman läpi, ja ympäröivät häntä kaikkialla, vaikka hän ei tavallisesti siitä mitään tiedä, koska hänen aistinsa eivät kykene vastaamaan noiden hienompien maailmojen aineen värähtelyihin, samoin kuin ei fyysinen silmäkään kykene vastaanottamaan ultravioletin valon säteitä. Kuitenkin tieteelliset tutkimukset osoittavat näiden säteiden olemassaolon. Astraalimaailman asukas voi olla aivan samassa paikassa kuin fyysisenkin maailman olento, mutta he eivät 33
tiedä mitään toisistaan, eivätkä he myöskään millään tavalla ole toistensa esteenä liikkuessaan. Sama pätee myös kaikkiin muihin maailmoihin nähden. Korkeammat maailmat ovat aina meidän ympärillämme ja aivan yhtä lähellä kuin tämä fyysinenkin maailma, jonka näemme. Niiden asukkaat kulkevat meidän lävitsemme ja ympärillämme, ilman ettei meillä ole siitä mitään tietoa. Koska olemme nykyään sillä kiertotähdellä, jota nimitetään Maaksi, niin käsittelemme tässä ainoastaan niitä korkeampia maailmoja, jotka ovat yhteydessä Maan kanssa. Kun siis nyt edempänä puhun esimerkiksi astraalimaailmasta, tarkoitan sillä ainoastaan meidän maapallomme sitä tasoa, joka on kokoonpantu astraaliaineesta, enkä kuten tähän asti koko aurinkokunnan astraalimaailmaa. Tämä maan astraaliaineen muodostama taso on myös pallo. Se on aivan samassa paikassa kuin tämä näkyvä fyysinen maailmakin, mutta koska sen aine on kaikkea fyysistä ainetta paljon keveämpää, se ulottuu joka suunnalle avaruuteen paljon kauemmaksi kuin maan ilmakehä. Se ulottuu lähes maan ja kuun keskivälille, niin että se melkein koskettaa kuun astraaliaineen muodostamaa palloa kuun ollessa lähimpänä maata. Samoin tulen käyttämään mentaalimaailma -nimitystä siitä vielä suuremmasta mentaaliaineen muodostamasta pallosta, jonka keskipisteenä on meidän fyysinen maapallomme. Kun puhumme vielä korkeammista maail- 34
moista, tarkoitamme vielä suurempia palloja, niin suuria, että ne koskettavat aurinkokuntamme toisten kiertotähtien vastaavia palloja. Meidän ruumiimmekin on osittain muodostettu niiden hienompiaineisten suurten pallojen aineesta, jotka kuuluvat Maahan, ja nämä pallot kiertävät yhdessä näkyvän fyysisen tasonsa kanssa auringon ympäri. Lukijan tulisi tottua ajattelemaan maata tällaisena toistensa läpäisevien maailmoiden massana eikä ainoastaan niiden keskipisteessä olevana verrattain pienenä pallona. 35
IV Elämän kehitys Kaikki ne voimasysäykset, jotka loivat nuo toinen toisensa läpäisevät maailmat, ovat tulleet Jumalan kolmannesta olemuspuolesta. Sen tähden tätä olemuspuolta sanotaan elämänantajaksi. Kristillinen sanontatapa ilmaisee sen lauseella: Henki liikkui vetten päällä. Teosofisessa kirjallisuudessa näitä voimasysäyksiä pidetään yhtenä kokonaisuutena, jota sanotaan ensimmäiseksi uloshengitykseksi. Kun maailmat olivat valmistuneet ja useimmat kemialliset alkuaineet jo olivat olemassa, tapahtui toisen elonvirran ulosvuodatus eli toinen uloshengitys. Se tuli Jumalan toisesta olemuspuolesta ja toi mukanaan yhteensovittamiskyvyn, muotojen rakentamisvoiman. Se tuli kaikkiin maailmoihin, niihin maailmoihin, jotka nähdäksemme olivat alkuainemaailmoja. Se yhdisti nämä alkuaineet elimistöiksi, joita se sitten alkoi elähdyttää, luoden siten seitsemän luontokuntaa. Teosofia jakaa luonnon seitsemään luontokuntaan, koska se erottaa ihmisen eläinkunnasta ja ottaa lukuun myös useita sellaisia kehitysasteita, joita fyysisellä silmällä ei voida havaita. Näille viimeksi mainituille teosofia antaa saman ni- 36
men, kuin keskiaika niille antoi, nimittäin elementaalikunnat. Jumalallinen elämä virtaa alas aineeseen ylhäältäpäin, tai oikeammin sanoen, sisältäpäin ulos aineeseen. Sen koko kulkema rata voidaan ajatella käsittävän kaksi kehityskautta: asteittaisen yhä karkeampaan ja karkeampaan aineeseen verhoutumisen ja niiden käyttövälineiden perättäisen poisheittämisen, joihin tämä elämä on verhoutunut. Ensimmäinen kehitysaste, jolloin elämän käyttövälineitä voidaan tieteellisesti 10. havaita, on mentaalinen. Tämän asteen elämä saavuttaa viidennessä maailmassa, lukien hienommasta karkeampaan. Käytännöllisessä teosofian opiskelussa mentaalimaailma jaetaan mukavuussyistä kahteen tasoon, joita nimitämme korkeammaksi ja alemmaksi mentaalimaailmaksi 11. Korkeampi käsittää mentaalimaailman kolme hienompiaineista ja alempi neljä karkeampiaineista tasoa. Jumalan toisen uloshengityksen synnyttämä elonvirta tultuaan korkeampaan mentaalimaailmaan vetää yhteen siellä olevia eetterisiä alkuaineita ja rakentaa niistä itselleen muotoja, joihin se asettuu elämään. Tunkeuduttuaan erilaisten muotojen kautta koko ajan yhä alaspäin elonaalto vihdoin pitkän kehityskauden jälkeen samaistaa itsensä 10 Okkultisesti 11 Alempaa mentaalimaailmaa voidaan sanoa myös ajatusmaailmaksi. 37
niiden muotojen kanssa, joihin se on itsensä korkeammassa mentaalimaailmassa verhonnut. Sen sijaan että se vain jonkin aikaa eläisi noissa muodoissa ja käyttäisi niitä, se oppii yhdistämään ne itseensä ja jää niihin. Elonaalto on silloin ensimmäisenä elementaalikuntana. Sellaisena se laskeutuu yhä edelleen alaspäin verhoutuakseen vielä alemman maailman muotoihin. Kun se on saavuttanut tämän kehitysasteen, nimitämme sitä toiseksi elementaalikunnaksi. Se elämä, joka elähdyttää tätä toista elementaalikuntaa, on siis kotoisin korkeammasta mentaalimaailmasta, ensimmäisestä elementaalikunnasta, sitä vastoin ne käyttövälineet, joiden kautta tämän toisen elementaalikunnan elämä ilmenee, ovat muodostettu alemman mentaalimaailman aineesta. Suunnilleen yhtä pitkän kehityskauden jälkeen näemme alaspäin kulkevan elonaallon toistavan saman tapahtuman. Elämä samaistaa taas itsensä niiden muotojen kanssa, joita se elähdyttää, niin että se kykenee laskeutumaan astraalimaailmaan ja elähdyttämään sen ainetta. Tällä kehitysasteella nimitämme elonaaltoa kolmanneksi elementaalikunnaksi. Me käytämme näistä muodoista puhuessamme sanoja hienompi ja karkeampi, sen mukaan miten ne suhtautuvat toisiinsa, mutta ne ovat kuitenkin kaikki suunnattoman hienompia kuin hienoinkin aine fyysisessä maailmassa. Jokainen noista kolmesta elementaalikunnasta 38
on luontokunta, ja ne ovat elonmuotojensa puolesta yhtä moninaiset kuin meidän tuntemamme eläin- ja kasvikunnat. Elähdytettyään pitkien aikakausien kuluessa kolmannen elementaalikunnan muotoja alkaa elämä taas samaistaa itsensä näidenkin muotojen kanssa, niin että se kykenee laskeutumaan vielä alemmaksi ja elähdyttämään kivikunnan eetterisiä osia. Kivikunnassakin on nimittäin elämää aivan samoin kuin eläin- ja kasvikunnassa, vaikka siinä se on sellaisessa tilassa, ettei se voi ilmetä yhtä vapaasti kuin jälkimmäisissä. Metallien kehittyessä alaspäin kulkeva elonaalto vaikuttaa siten, että elämä samaistaa itsensä fyysisen maailman eetterisiin muotoihin. Näiden muotojen kautta se elähdyttää sitä metallien kiinteämpää ainetta, jonka me voimme aisteillamme havaita. Kivikuntaan emme lue ainoastaan metalleja, vaan myös nesteet, kaasut ja useat eetteriset aineet, joita länsimainen tiede ei tunne. Kaikki aine, jonka tunnemme, on elävää ja yhtämittaisen kehityksen alaista. Kun elonaalto on saavuttanut kivikunnan tiheimmän aineen, päättyy alaspäin kulkeva virta ylöspäin pyrkivään liikkeeseen. Uloshengitys loppuu ja sisäänhengitys alkaa. Kun elämä kivikunnassa on kehittynyt suunnitelman mukaiseen täydellisyyteen, se vetäytyy takaisin astraalimaailmaan ja vie mukanaan kaikki fyysisessä maailmassa hankkimansa kokemukset. Tällä kehitysasteella se 39
elähdyttää kasvikuntaa ja alkaa ilmetä selvemmin. Tällä asteella sitä tavallisesti jo pidetäänkin elämänä kasvielämänä sen erilaisissa muodoissa. Vielä myöhemmällä kehitysasteella ylöspäin kulkeva elonaalto jättää kasvikunnan ja siirtyy eläinkunnan elähdyttäjäksi. Silloin elonaalto nousee alempaan mentaalimaailmaan, ja jotta siihen kuuluva elämä voisi yhä edelleen käyttää fyysistä ainetta, eläimen ruumista, sen täytyy vaikuttaa siihen välillä olevan astraaliaineen välityksellä, mutta tuo astraaliaine ei enää kuulu sen ryhmäsieluun, sillä se on eläinyksilön oma yksilöllinen astraaliruumis, josta tuonnempana annetaan tarkempi selitys. Elämä viipyy kaikissa näissä maailmoissa meidän aikakäsityksemme mukaan suunnattoman kauan. Se läpikäy määrätyn kehityksen, alkaen meidän maailmassamme alemmista ilmenemismuodoista ja päättyen korkeimpiin. Esimerkiksi kasvikunnassa elonvoima alkaa ruoho- ja sammallajien luomisesta ja päättyy komeiden puiden elähdyttämiseen. Eläinkunnassa se alkaa pienistä mikroskooppisista eläimistä ja päättyy kauneimpiin imettäväisiin. Koko edellä kuvattu tapahtuma on yhtämittaista kehitystä alemmista muodoista korkeampiin, yksinkertaisemmista monimutkaisemmin yhdistettyihin. Ensin kehittyy elämä ja sitten vasta sen muoto. Elon toiminnan jatkuessa muodot lopullisesti kehitetään täydellisyyteen- 40
sä, jotta niistä tulisi sopivia käyttövälineitä yhä eteenpäin kulkeville elonaalloille. Noustuaan eläinkunnassa mahdollisimman korkealle kehitystasolle elämä voi siirtyä ihmiskuntaan tavalla, jonka kohta selitämme. Jos ulosvuodatetussa elonvirrassa olisi ainoastaan yksi sellainen edellä esitetty elonaalto, joka vierii luontokunnasta toiseen, niin ei olisi myöskään muita kuin ainoastaan yksi luontokunta kerrallaan. Jumala lähettää kuitenkin yhtä mittaa noita elonaaltoja, niin että niitä on useita yhtaikaa toiminnassa. Ihmiskunta edustaa yhtä tällaista elonaaltoa, mutta meidän vieressämme huomaamme toisen aallon, joka elähdyttää eläinkuntaa, aallon, joka on lähtenyt jumaluudesta yhtä aikakautta myöhemmin kuin nykyinen ihmiskunta. Kasvikunta edustaa kolmatta ja kivikunta neljättä aaltoa. Salatieteilijät tietävät, että ympärillämme on vielä kolme elementaalikuntaa, jotka edustavat viidettä, kuudetta ja seitsemättä elonaaltoa. Ne ovat kaikki perättäisiä elonaaltoja siinä suuressa elonvirrassa, joka lähtee Jumalan toisesta olemuspuolesta. Meillä on tässä siis kehityskaava, jonka mukaan jumalallinen elämä verhoutuu yhä syvemmälle aineeseen voidakseen aineen välityksellä vastaanottaa eri maailmoissa olevia värähtelyjä. Aineeseen verhoutumisen avulla elämä saa ulkoapäin vaikutteita, jotka vähitellen synnyttävät siinä vastaavia värähtelyjä. Myöhemmin se 41