1. Tutkielman ulkoasu Tutkielman ulkoasu Tutkielmaohje (tiivistelmä tiedekunnan ohjeista, taloustieteeseen sopeutettuna) Hyvä pistekoko tutkielmassa on 12. Rivivälin tulee olla 1,5. Tekstin oikea reuna pitää tasata, ja samalla on käytettävä tavutusta. Tutkielman ulkoasun kannalta vasensuora asettelu on tavallisempi kuin sisennettyjen kappaleiden käyttö. Sivut numeroidaan yleensä keskelle ylämarginaalia. Tutkielman rakenne 1) Tutkielman kannen tulee olla ohjeiden mukainen. Katso esimerkki tämän ohjeen lopusta. 2) Tiivistelmä Kandidaatintutkielmaa tulee olla tiedekunnan ohjeiden mukainen tiivistelmä. Niinpä tiivistelmä kuuluu myös seminaarityöhön, vaikkei seminaarityö ole kandidaatintutkielma. Seminaarityön tiivistelmä tehdään samoilla ohjeilla, kun kandidaatintyön tiivistelmä. Tiedekunnan tiivistelmäohje: https://flamma.helsinki.fi/content/res/pri/hy311147 3) Sisällysluettelo tulee tehdä ohjeiden mukaan 4) Varsinainen teksti: johdanto, käsittely ja päätäntö Tutkielman kappalejaon tulee olla johdonmukainen niin, että lukijan on helppo hahmottaa tekstistä sen punainen lanka eli juoni. 5) Lähteet Lähteiksi merkitään vain ne julkaisut, joita todella on käytetty ja joihin tekstissä viitataan. Lähdeluetteloa ei kannata ryhmitellä esim. lähdekirjallisuuteen ja aineistoon tai kirjallisiin, sähköisiin ja suullisiin lähteisiin. Itse lähteitä ei numeroida. Julkaisut järjestetään aakkosjärjestykseen tekijän sukunimen mukaan. Lähteet tulee laittaa lähdeluetteloon tiedekunnan ohjeiden mukaisesti.
Tiedekunnan ohjeissa ei ole ohjetta miten aikakauskirjoissa julkaistut lähteet mainitaan. Nyt käytetään tapaa: Sukunimi, etunimi sukunimi, etunimi 2013: Artikkelin nimi. Journal of Nice Economics 50, 56 57. 50 on aikakauskirjan vuosikertaan (volume) ja 56 57 viittaa sivuihin. 5) Mahdolliset liitteet Lähteiden käyttö Lähteitä joko referoidaan eli selostetaan tai siteerataan eli lainataan. Siteeraus on tehtävä sanatarkasti. Referoitaessa selostetaan lyhyesti omin sanoin lähteestä omaksuttu asia eikä käytetä alkuperäistä tekstiä sellaisenaan. Yleensä on suositeltavaa käyttää referointia, sillä runsaat suorat sitaatit eivät anna vakuuttavaa kuvaa työn omaperäisyydestä. Viitteitä tulee käyttää aina, kun viitataan jonkun toisen ajatuksiin suorasti tai epäsuorasti. Eri tieteenaloilla käytetään eri viitesysteemejä, joko teksti- tai alaviitteitä. Joskus käytetään kumpiakin: lähteet esitetään tekstiviitteinä ja tekstiin suoraan kuulumattomat mutta muuten tärkeät huomautukset alaviitteinä. Tutkielmissa riittää useimmiten jompikumpi tapa. Seminaarissa käytetään tekstiviitteitä! Tekstiviitteet sijoitetaan sulkeisiin ja niihin merkitään tavallisesti kirjoittajan sukunimi ja teoksen julkaisuvuosi sekä pilkulla erotettu sivunumero. Jos kirjoittajan nimi esiintyy tekstissä, vuosiluku ja sivunumerot voidaan antaa sulkeissa heti nimen jäljessä. Ruohonen (2001, 24) on osoittanut tämän selvästi. Jos viite kohdistuu vain yhteen tutkielman virkkeeseen, viite sijoitetaan tämän virkkeen sisään. Esimerkiksi seuraavassa vain viimeinen virke on Hurtalta: Tekijän kannattaa dokumentoida tutkielman laadinnan eri vaiheet itselleen mahdollisimman tarkasti. Selvää on, että löydettyjen lähteiden bibliografiset tiedot on tulevaa lähdeluetteloa varten merkittävä saman tien tarkasti muistiin (Hurtta 1997, 38). Jos viite kohdistuu useaan tutkielman virkkeeseen, kussakin virkkeessä on oma loppuvälimerkkinsä ja viite on loppupisteellisenä virkkeenä sulkeissa referoitujen virkkeiden jäljessä. Nyt äskeisen esimerkin kumpikin virke on Hurtalta: Tekijän kannattaa dokumentoida tutkielman laadinnan eri vaiheet itselleen mahdollisimman tarkasti. Selvää on, että löydettyjen lähteiden bibliografiset tiedot on tulevaa lähdeluetteloa varten merkittävä saman tien tarkasti muistiin. (Hurtta 1997, 38.)
Plagiointi Plagiointi on toisen ihmisen ideoiden, ajatusten, kirjoitusten, keksintöjen jne. kopiointia ja esittämistä ominaan ja se on aina loukkaus hyvää tieteellistä käytäntöä sekä asianomaista opettajaa kohtaan. Plagiointi on rangaistava teko ja siihen puututaan lievimmissäkin tapauksissa. Plagiointi on kiellettyä opintojen kaikissa vaiheissa ja kaikilla opintojaksoilla. Perustaitoihin kuuluu, että osaa tehdä eron oman ja lainatun tiedon välillä, eikä toisen tekijänoikeuksia saa loukata. Toisten töihin tulee viitata laitoksen ohjeiden mukaan. Epäselvissä tapauksissa kannattaa kysyä neuvoa opettajalta. Yhtälöt Tiedekunnan tutkielmaohjeissa ei sanota mitään yhtälöiden käyttämisestä. Seuraavat ohjeet ovat siksi tarpeen (Pekka Pere seminaariohjeista vuodelta 2010):
Täsmennys: vain yhtälöt joihin viitataan tekstissä numeroidaan.
2. Seminaarityön kirjoittaminen (lähde: Pere 2010) 1. Käsittely on otsikon mukainen. Kirjoittaja osoittaa, että hän hallitsee asiakokonaisuuden ja osaa rajata siitä olennaisen käsiteltäväksi annetussa tilassa. 2. Esseessä keskitytään otsikon kannalta keskeisiin seikkoihin. Kirjoittaja ei rönsyile vaan osoittaa kykynsä ajatella kriittisesti: hän osaa erottaa tärkeän vähemmän tärkeästä. 3. Esitystapa kertoo asian ymmärtämisestä: kirjoittaja ei kopioi ajatuksia eikä sanoitusta. Kirjoittaja pystyy käsittelemään aihetta omaan ajatteluunsa pohjautuen omin sanoin, konkreettisesti, omin soveltavin esimerkein ja omalla kirjoitustyylillään. 4. Kirjoituksen rakenne on johdonmukainen ja kiinteä. Kirjoittaja pystyy näkemään asioiden välisiä loogisia suhteita ja esittää asioista johtoajatuksen ohjaamana jäsentyneen näkemyksensä. 5. Kirjoitustapa on neutraali, konkreettinen, objektiivinen (ei emotionaalinen) sekä asiallisen erittelevä. Väitteiden perustelut ovat pitäviä ja riittäviä. Kirjoittaja kunnioittaa toisia kirjoittajia, vaikka näiden näkemykset eivät vastaisikaan hänen omia näkemyksiään. Hän argumentoi asiaperustein, ei henkilöä vastaan hyökkäillen. Näin menetellen kirjoittaja myös kunnioittaa lukijoitaan: hän pitää lukijoita älykkäinä ja järkevinä ihmisinä ja tarjoaa heidän harkittavakseen perusteltuja kannanottojaan. Kirjoitelma on hyvin kirjoitettu: yleistajuisen selvä ja ytimekäs. Kirjoittaja osoittaa hallitsevansa asian lisäksi myös kielen mahdollisuudet. Helppolukuisella, kiinnostavalla ja viimeistellyllä kielenkäytöllään hän ottaa lukijan huomioon. Vihjeitä esitelmään (lähde: Pere 2010) 1. Laadi esitelmäsi kohdeyleisöllesi 3. Esitelmä 2. Valmistaudu perusteellisesti ja harjoittele etukäteen 3. Tee helppolukuiset kalvot 4. Puhu hitaasti ja voimakkaalla äänellä. 5. Ole innostunut aiheestasi. 6. Katso yleisöön puhuessasi. 7. Älä puhu pidempään kuin sinulle on annettu aikaa.
8. Vastaa kysymyksiin kohteliaasti ja ytimekkäästi. Myönnä, jos et tiedä vastausta. Valmistaudu hyvin etukäteen, niin jännität vain sopivasti ja esität asiasi sujuvasti. Varaudu selittämään ja perustelemaan kaikki väitteesi ja kaavasi. Harjoittele esitelmöintiä kellon kanssa. Esitelmöijällä on harvoin liikaa aikaa käytettävissä. Aikataulussa pysyminen on yllättävän vaikeaa. Perusasioiden selittäminen on kohteliasta yleisöä kohtaan. Kuulijat seuraavat mielenkiinnolla esitelmääsi, jos oivaltavat asioita. Silloin he myös muistavat tuloksesi myöhemmin. Siksi kannattaa keskittyä muutamaan pääkohtaan. Puhu hitaasti, selvästi ja kuuluvasti. Muista katsekontakti. Vältä selin olemista yleisöön. Laita vähän asiaa kullekin kalvolle ja valitse iso kirjasinkoko. Lähteiden arvo: 1) Kansainväliset aikakauskirjat 4. Sekaista Aikakauskirjojen hyödyllisiä ranking-listoja ovat Keele-ranking ja julkaisufoorumi. Keele ranking: http://www.uncp.edu/home/ashraf/journal%20rankings/keele%20econ%20journal%20ran ks.pdf Julkaisufoorumi: http://www.tsv.fi/julkaisufoorumi/ 2) Kirjat 3) Muut aikakauskirjat ja hyvät discussion ja working paperit (NBER, IMF ja EKP) 4) Muut kirjalliset lähteet 5) Nettilähteet 6) Muut lähteet
RAHOITUSMARKKINOIDEN JA MAKROTALOUDEN YHTEYS Etunimi Sukunimi Helsingin yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta Taloustiede Kandidaatintutkielma Kuukausi vuosi