18.3.2015 Suomen metsävarat ja puumarkkinoiden kehittäminen toimintaohjelma puun käyttöää lisäävien investointienn edistämiseksi
Tiivistelmä Kotimaisen puun käytön ennustetaan toteutusvaiheessa ja suunnitteilla olevien investointien myötä kasvavan merkittävästi lähivuosina. Tähän ohjelmaan on koottu MTK:n perustellut toimenpide-esitykset puumarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi. Tässä esitettyjen puumarkkinoiden kehittämistoimenpiteiden toteuttaminen nostaa merkittävästi Suomen metsien kasvua ja kestävää hakkuusuunnitetta. Hakkuumääriä on mahdollista nostaa yli 40 prosenttia nykytasosta yli 83 miljoonaan kuutiometriin vuodessa ja pidemmällä aikavälillä vuodesta 2030 eteenpäin 86 miljoonaan kuutiometriin. MTK esittää seuraavia toimenpiteitä puumarkkinoiden kehittämiseksi 1. Kehitetään puun käyttöä ja lopputuotemarkkinoita koskevaa tilastointia ja metsänomistajille tarjottavaa markkinainformaatiota 2. Metsätilojen siirtymistä aktiivisten metsätalouden harjoittajien omistukseen edistetään sukupolvenvaihdosten verohuojennuksella ja muilla verotuksellisilla kannustimilla. 3. Kehitetään metsätilarakennetta korottamalla metsävähennys 95 %:iin ja kannustamalla metsien yhteisomistukseen 4. Uudistetaan kaavoituslainsäädäntöä tukemaan puunkäyttöä talousmetsissä 5. Otetaan uuden metsälain mahdollisuudet käyttöön metsänomistajia aktivoimalla 6. Kehitetään uusia puukauppatapoja ja otetaan laajemmin käyttöön metsänomistajien yhteismyyntejä tukeva korjuupalvelumalli 7. Otetaan metsävaratiedot paremmin käyttöön ja kehitetään metsänomistajille suunnattuja sähköisiä palveluita. 8. Kehitetään liikenneinfrastruktuuria ja kohdennetaan määrärahoja alemman tieverkon kunnostukseen. 9. Huolehditaan, että kansainväliset sopimukset, kuten ilmastosopimus, eivät vaaranna Suomen metsien kestävää käyttöä. Puumarkkinoiden ja metsänomistuksen rakenteellisilla uudistuksilla sekä infrastruktuurin kehittämisellä on mahdollista nostaa kotimaista puun tarjontaa yli 10 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa. Merkittävimmät kustannusvaikutukset valtiontalouteen tulevat nykyistä merkittävimmästä panostuksesta infrastruktuuriin ja metsätilojen sukupolvenvaihdoslainsäädännön kehittämisestä ja metsävähennysjärjestelmän kehittämisestä. Pakkokeinot ja metsätalouden kustannusrasituksen lisääminen johtavat puukaupan vaihteluiden lisääntymiseen ja puumarkkinoiden toiminnan heikentymiseen. Ohjelman positiiviset vaikutukset kansantalouteen ovat 10 miljoonan puukuutiometrin aikaan saamat suorat verotulot, työpaikat korjuussa, kuljetuksessa ja jalostuksessa sekä metsäteollisuustuotannon aiheuttamat positiiviset vaikutukset kansantalouteen vientitulojen ja verokertymän kautta. Arvioitu metsäsektorin arvonlisäyksen kasvu olisi yli miljardi euroa vuodessa ja suorat työllisyysvaikutukset yli 10 000 uutta työpaikkaa.
1. Puuvaramme riittävät mutta metsien käyttöä pitää tehostaa Metsämme kasvavat 104,4 milj. m 3 vuodessa runkopuuta ja kasvua voidaan edelleen kiihdyttää. Viime vuosina metsät ovat tuottaneet 33 milj. m 3 enemmän puuta kuin sitä on poistunut hakkuissa tai luontaisesti. Suomen suurimman kestävän hakkuumahdollisuusarvion (vuosille 20100-2019) mukaan tukki-milj. m 3 vuodessa. (Metsätilastollinen vuosikirja 2014.) ja kuitupuuta voidaan hakata kestävästi 73 milj. m 3 vuodessa ja energiapuuta 21 Vuotuiset hakkuut ovat viime vuosina olleet noin 78 % kestävästä hakkuumäärästä (54 59 milj. m 3 /vuosi). Jo nykyisellä metsien hoidon ja käytön tasolla hakkuita voitaisiin lisätää merkittävästi (lähes 20 milj. m 3 /vuosi). Tehostamalla metsien hoitoa ja käyttöä metsien kasvua ja kestävästi käytettävissä olevaa puumäärää voidaan lisätä merkittävästi. Vuotuisia hakkuumäär riä voitaisiinn lisätä yli 40 % nykytasosta, eli yli 83 milj. kuutiometriin. Tällä lisäyksellä saavutettaisiin myös energiapuulle asetetut kertymätavoitteet ilman, että kuitupuun mitat täyttävää puuta juurikaan käytettäisiin suoraan energiantuotantoon. Tämä voidaan saavuttaa toteuttamalla suositusten mukaiset metsänhoitotyöt sekä nopeuttamalla hakkuukiertoa. Vuoden 2030 jälkeen hakkuita voidaan nostaa kestävästi 86 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Metsänhoitotöiden nykyiset pinta-alat ovat vain noinn 55 % suositusten mukaisesta tasosta. Tehostaminen edellyttää, että harvennushakkuut tehdään ajoissa ja riittävän voimakkaina, uudistushakkuut toteutetaan ajoissa ja metsät uudistetaan heti päätehakkuun jälkeen. Uudistettaessa viljellen hyödynnetään jalostettua siementä, taimikonhoitotyö toteutetaan ajoissa ja kasvatuslannoituksia tehdään nykyistä enemmän. Kuva 1. Keskimääräiset vuotuiset hakkuukertymät (milj. m3) eri skenaarioilla sekä toteutuma v. 2001 2010. (Hynynen et al. Metsätieteen aikakauskirja 4/2013).
1000 ha 350 300 250 200 150 Hoitotyöt nykytasolla Suositusten mukaiset hoitotyöt Toteutunut 2001 2010 100 50 0 Uudistaminen Taimikonhoito Metsänlannoitus Kunnostusojitus Kuva2. Metsänhoitotöiden vuotuiset toteutuspinta-alat (1000 ha) eri skenaarioilla ja vuosina 2001-2010. (Hynynen et al. Metsätieteen aikakauskirja 4/2013). Toimenpiteet: Huolehditaan kustannustehokkaasta kannustejärjestelmästä ja panostetaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Tuetaan metsänomistajien omatoimisuutta ja huolehditaan heidän kouluttamisestaan. Kustannusvaikutus valtiontalouteen: Ei kustannusvaikutuksia, mikäli valtiovalta toteuttaa valtioneuvoston hyväksymän Metsästrategia 2025 mukaisen Kestävän metsätalouden rahoituslain ja biotalouden tutkimuksen rahoituksen ja mikäli Suomen metsäkeskuksen rahoitus säilyy nykytasolla. 2. Tilastoinnin ja markkinainformaation kehittäminen Hinta- ja määrävaihtelut Suomen puumarkkinoilla ovat selvästi tasaantuneet viimeisen kolmen vuoden aikana. Puukaupan vaihteluiden pienentyminen on omalta osaltaan tukenut Suomessa toimivan metsäteollisuuden kilpailukykyä sekä parantanut investointiedellytyksiä. Kotimaisen puun käyttö vuonna 2014 oli historiallisen korkealla tasolla. Puukaupan hintoihin ja määriin liittyvä julkisesti saatavilla oleva markkinainformaatio on korkealaatuista. Kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen näkökulmasta kuitenkin huomattavan iso puute on puun käyttöön ja lopputuotemarkkinoihin liittyvän tiedon viive. Lisäksi puuvarannoista ei ole käytännössä mitään systemaattisesti kerättyä tietoa. Edellä mainittujen tilastointipuutteiden korjaaminen pitäisi ottaa esimerkiksi MMM:n puumarkkinatyöryhmän asialistalle. Esitys: parannetaan puun käyttöä ja lopputuotemarkkinoita koskevaa tilastointia Kustannusvaikutus: ei merkittäviä kustannusvaikutuksia. Toteutetaan osana Metsästrategia 2025 hankesalkkua.
3. Aktiivisen metsätalousyrittäjyyden kehittäminen Puun tarjonnassa metsänomistajan keski-ikä ja metsien hakkuumahdollisuudet ovat keskeisimmät selittävät tekijät. Luonnonvarakeskuksen tutkimusten mukaan metsänomistajien keski-iän nuorentuminen 10 vuodella lisäisi puun tarjontaa 3 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Metsätilojen sukupolvenvaihdosten edistäminen olisi puumarkkinoiden toimivuuden kannalta ylivoimaisesti tärkein toimenpide. Merkittävä tarjonnan lisäys, 1,5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, tulisi myös metsätilojen keskipintaalan kasvattamisella 30 hehtaarista 50 hehtaariin. Metsänomistajakyselyiden mukaan metsätilan pinta-ala ei kuitenkaan tälläkään hetkellä vaikuta hakkuumahdollisuuksien hyödyntämiseen ja puun myyntikäyttäytymiseen. Ratkaisevampi merkitys on sillä, että onko metsänomistajalla myytävää puuta. Lisäksi metsänomistajakunnan kaupungistumisella ei ole vaikutusta puun myyntikäyttäytymiseen ja hakkuumahdollisuuksien hyödyntämiseen. Metsänomistajille on oltava tarjolla heidän tavoitteidensa mukaisia puukaupallisia palveluita. 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% % 6,0 81% 85% 5,0 70% 4,0 53% 3,0 41% 2,0 % myi m3/ha/v 1,0 1999,0 5 10 10 20 20 50 50 100 100 Valtakirja ja sopimusasiakaskauppa 45% 40% 35% 30% 25% 20% 15% 10% V altakirja 5% S asiakas % 5 10 10 20 20 50 50 100 Yli 100 Kuva 3. Puukauppa-aktiivisuus tilakokoluokittain vuosina 1999-2009, metsänhoitoyhdistys valtakirjaasiakkaat ja metsäteollisuusyritysten sopimusasiakkaat tilakokoluokittain (Metla 2010). Puumarkkinoiden toimivuutta ja tehokkuutta voidaan parantaa metsätilarakennetta kehittämällä. Metsätilarakenteen kehittämiseen on nopeasti luotavissa kannustimia. Metsävähennyksen ja luovutusvoittoverovapauden yhdistelmällä tuotaisiin metsätiloja markkinoille samalla, kun tilan ostajalle luotaisiin kannustimia, jotka ovat hyödynnettävissä vain, jos puukauppaa tekee aktiivisesti. Korottamalla metsävähennys 95 prosenttiin luotaisiin aktiivisuutta puumarkkinoille ja luovutusvoittoverovapaudella kannustettaisiin passiivisia metsänomistajia myymään metsätilansa aktiivisille. Vuoden 2003 jälkeen Suomeen on perustettu lähes 140 uutta yhteismetsää (47 000 hehtaaria). Uudet yhteismetsät ovat valtaosin suvun tai perheen yhteismetsiä, jotka on muodostettu huomattavasti keskimääräistä suuremmista, yleensä yhtymä- tai perikuntamuotoisista tiloista tai sukulaisten erillisistä tiloista. Yhteismetsälakia uudistamalla olisi mahdollista edelleen alentaa kynnystä yhteismetsän perustamisessa. Myös muiden yhteisomistusmuotojen, kuten kiinteistörahastojen, toimintaedellytyksiä tulisi kehittää. Tällä hetkellä meillä ei ole kiinteistörahastolaki, joka mahdollistaisi verotehokkaat
kiinteistörahastot. Myös mahdollisuutta siirtää metsäomaisuuttaa apportti-omaisuutenaa muussa yhteisömuodossa toimivaan metsätalousyritykseen tulee kehittää. Esitys: Toteutetaan metsätilojen spv-huojennus. Otetaan käyttöön metsätilojen määräaikainen luovutusvoittoverovapauss ja korotetaan metsävähennystä 95 % metsätilojen kauppa-arvosta. Kehitetään yhteisomistu usta niin yhteismetsälainsäädännön kuin kiinteistörahastolainsäädännön kautta. Kustannusvaikutus: Metsäntutkimuslaitoksen laskelmien mukaan sukupolvenvaihdoshuojennuksen kokonaisverokertymä (lahjahuonoimmassa vaihtoehdossa. Todennäköisimpien vaihtoehtojen mukaan verojen yhteisverok ertymän lisäys yltäisi ja perintö- sekä puunmyyntituloverot) olisi positiivinen jopa kaikkein ensimmäisellä viisivuotisjaksolla parhaimmillaan 7 8 miljoonaan euroon vuodessa. Metsävähennyksenn korotus merkitsisi valtiolle noin 50 miljoonan euron verotulojen menetystä: Lisääntyvä puun käyttö pienentää menetystä. 4. Muut veroratkaisut Maa- ja metsätaloudenharjoittajien sekä pienten yrittäjien verotusta on kiristetty nostamalla pääomatulojen verokannan 30 prosenttiinn ja muuttamalla veronn progressiiviseksi siten, että veron taso on 33 prosenttia pääomatulojen 30 000 euroa ylittävältä osalta. Samaa yhteisöverokantaa on määrätietoisesti alennettu Kuva 4. Eri verokantojen kehitys 1993-2014 (Metsätieteen aikakauskirja 1/2014).
Pääomaverotukseen tuodut portaat saattavat johtaa puukauppojen pienenemiseen korkeamman veron välttämiseksi. Pääomaverotuksen keventämisellä mahdollistettaisiin suurempien puukauppojen tekeminen ilman progressiivisuutta. Se missä yhteisömuodossa elinkeinotoimintaa harjoitetaan, ei saisi vaikuttaa verotuksen tasoon. Esitys: Yksityisten elinkeinonharjoittajien ja henkilöyhtiöiden, kuten metsätalouden harjoittajien, verotusta kevennetään osakeyhtiöiden kanssa tasapuolisemmaksi tekemällä näiden elinkeinotoiminnan tulosta 5 prosentin suuruinen yrittäjävähennys. Kustannusvaikutus: pääomatulon osittainen verovapaus pienentää verokertymää noin 10 15 miljoonaa euroa vuodessa. 5. Metsätalouden kannattavuus edellyttää että puulla on kysyntää Metsätalouden kannattavuus riippuu puun tuotannon kustannusten lisäksi keskeisesti puun hinnasta ja kysynnästä. Metsäteollisuuden kannattavuuden paraneminen nostaa metsätalouden kannattavuutta ja päinvastoin. Suurimman uhan tulevaisuuden hakkuumahdollisuuksille aiheuttaa metsien nykyinen vajaakäyttö. Pelkästään ensiharvennuksia jää riittämättömän puun kysynnän ja metsätalouden heikon kannattavuuden vuoksi tekemättä noin 60 000 ha:lla vuosittain. Suomessa on yhteensä lähes 1,6 milj. ha taimikoita tai nuoria metsiä, joissa taimikonhoito tai ensiharvennus on metsähoidollisessa mielessä myöhässä. Ellei harvennusten tekeminen ole taloudellisesti nykyistä huomattavasti mielekkäämpää, hakkuumahdollisuudet alkavat tulevina vuosikymmeninä supistumaan. Ensiharvennusrästien poisto toisi puuta markkinoille noin 3 milj. m 3 vuodessa. Metsien käytön tehokkaampi hyödyntäminen edellyttää, että puulla on kysyntää ja metsänomistajien aktiivisuus kasvaa. Metsänomistajat eivät tee investointi- tai puunmyyntipäätöksiä kansantalouden tai metsäteollisuuden näkökulmasta, vaan yksityistaloudellisista syistä. Metsätalouteen liittyviä lisäinvestointeja on hyvin vaikea perustella, ellei nykyisillekään puuvaroille ole käyttöä. Kestävien hakkuumahdollisuuksien vajaakäyttö ohjaa metsiä vääjäämättä talouskäytön ulkopuolelle erityisesti pohjoisessa. Puun kysyntää lisäävät investoinnit toteutuessaan parantavat puun kysyntää ja näin puukaupan toimivuutta ja tasaisuutta. Toisaalta tilanne vaihtelee Suomen eri osissa huomattavasti eri osissa ja erityisesti Pohjois-Suomeen kaivattaisiin lisää uusia käyttökohteita. Tällä hetkellä puun kaukokuljetusmatkat ovat kannattavan metsätalouden näkökulmasta liian pitkiä. 6. Kaavoitus tukemaan puunkäyttöä talousmetsissä Kaavoitusta ja muuta maankäyttöä koskevat normit sekä maakuntien ja kuntien viranomaiskäytäntö estävät tai rajoittavat - usein perusteettomasti - puun käyttöä tavallisissa talousmetsissä.
Metsäntutkimuslaitoksen vuonna 2013 julkaiseman tutkimuksen mukaan yleiskaavoituksen ja metsien suojelun vaikutuksesta Etelä-Suomen alueen 32 kunnan alueella 8 % metsä- ja kitumaasta oli suojeltu tai rajoitetun puutuotannon piirissä. Hyvinkäällä suojeltuja tai rajoitetun metsätalouskäytön metsä- ja kitumaita oli peräti 23 %. Esitys: Kaavoitusta ja muuta maankäyttöä koskevaa lainsäädäntöä uudistetaan sekä viranomaistoimintaa ohjataan suuntaan, joka edistää puunkäyttöä talousmetsissä. Kustannusvaikutus: Toteutetaan osana Metsästrategia 2025 strategista hankesalkkua. Ei suoria, ylimääräisiä kustannusvaikutuksia valtiontalouteen. 7. Uusi metsälaki lisää metsänomistajien aktiivisuutta Uudistettu metsälaki astui voimaan 1.1.2014. Uudistuksessa otettiin huomioon metsänomistajien tavoitteiden monipuolistuminen ja purettiin metsien käytön yksityiskohtaista säätelyä. Uusi laki mahdollistaa entistä monipuolisemman metsien käsittelyn mm. eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen, minkä arvioidaan lisäävän nykymenetelmiin varauksellisesti suhtautuvien metsänomistajien aktiivisuutta metsien hoidossa ja hyödyntämisessä. Uudistushakkuiden järeys- ja ikärajoitteet poistettiin, mikä mahdollistaa yhtenäisten käsittelyalueiden koon kasvattamisen ja lisää näin toiminnan kustannustehokkuutta. Muutokset todennäköisesti lisäävät metsänomistajien aktiivisuutta ja puun tarjontaa. Myös metsänhoitoyhdistyksiä koskeva lainsäädäntö muuttui vuoden 2015 alussa. Metsänhoitomaksu poistui samalla, kun metsänhoitoyhdistystoiminnan rajoitteita poistettiin. Lakimuutos on kannustanut metsänhoitoyhdistyksiä entistä aktiivisempaan toimintaan myös puumarkkinoilla. Metsänhoitoyhdistysten merkittävää roolia puumarkkinoilla kuvaa se, että neljä viidestä puukaupasta käynnistyy metsänhoitoyhdistyksen avustuksella. Tällä hetkellä metsänomistajien aktivointia rajoittaa puun kysyntä. Puun käytön kasvaessa on metsänhoitoyhdistyksillä valmius aktivoida metsänomistaja tarjoamaan puuta. Esitys: kaikki organisaatiot viestivät aktiivisesti metsälain uudistuksen tuomista vaihtoehdoista ja panostavat osaamisen lisäämiseen, jotta uusia toimintatapoja voidaan hyödyntää. Tehostetaan ja priorisoidaan Suomen metsäkeskuksen toimintaa. Kustannusvaikutus: ei suoria vaikutuksia valtion budjettiin 8. Uudet puukauppatavat ja korjuupalvelumallin kehittäminen Puumarkkinoiden toimivuutta voidaan parantaa ottamalla käyttöön nykyaikaisempia toimintatapoja. Sähköinen puumarkkinapaikka, kuten www.puumarkkinat.fi, tuovat puukaupan uusien metsänomistajien ulottuville. Sukupolvi, joka on tottunut ostamaan ja myymään verkkokauppapaikoissa on valmis omaksumaan myös verkossa tehtävän puukaupan. Sähköisen puukaupan kehittyminen vaatii kuitenkin markkinaosapuolten sitoutumista jatkokehittämiseen.
Viime vuosina on esitetty useita tapoja tuoda tehokkuutta puun korjuuseen sekä puukauppaan. Esimerkiksi maa- ja metsätalousministerin vetämä puumarkkinatyöryhmä esitti uutta toimintamallia, jossa metsänhoitoyhdistys tai muu vastaava tuottaja valmistelee myyntiin tulevan leimikon siten, että hinnoittelu ja korjuun aloittaminen on mahdollista ilman erillistä ostajan tekemää maastokäyntiä. Korjuuvalmiin leimikon tavoitteena on mm. metsäammattilaisten päällekkäisen työn vähentäminen ja puukaupan tehostaminen. Olemassa oleva tapa puumarkkinoiden tehokkuuden parantamiseksi on metsänhoitoyhdistysten ja pk-yritysten puun korjuupalvelu sekä toimitussuunnitelmat. Tällä hetkellä metsäteollisuuden omat puunkorjuuorganisaatiot vastaavat 80 %:sta yksityismetsissä tehtävästä puunkorjuusta. Korjuupalvelussa metsänhoitoyhdistys tekee puun käyttäjän kanssa sopimuksen toimitettavasta puumäärästä, ajasta ja tavasta. Tämän jälkeen lukuisien yksittäisten pienten metsänomistajien puita voidaan metsänomistajien niin tahtoessa yhdistää samaan toimitukseen. Markkinoiden tehokkuus paranee huomattavasti. Erityisesti huomioitava piirre korjuupalvelussa on se, että kullekin puun käyttäjälle voidaan toimittaa juuri hänen tarvitsemaansa puutavaralajia. Puu ohjautuu juuri sinne, missä sillä on paras jalostusarvo. Puun hankinnan kustannuksia sekä markkinoiden tasaista toimivuutta voidaan parantaa kasvattamalla korjuupalvelumallin käyttöä. Toimenpiteet: Puumarkkinaosapuolet ottavat käyttöön uusia puukauppatapoja ja kehittävät uusia toimintamalleja, kuten sähköistä puukauppapaikkaa Kustannusvaikutus: Ei kustannusvaikutuksia valtiontalouteen 9. Metsäomistajien tavoittaminen ja aktivointi Valtakunnan metsien inventoinnin mukaan neljännes Suomen metsistä on ollut kymmeniä vuosia koskemattomina. On olennaista selvittää missä nämä metsät sijaitsevat, kuka ne omistaa ja mitkä ovat syyt siihen, ettei metsiä ole hyödynnetty taloudellisesti. Metsänhoitoyhdistysten lisäksi Suomen metsäkeskuksella on olemassa valmis toimintamalli kohdennetun neuvonnan antamiseksi. Metsäkeskus pystyy asiakkuusohjelman kautta kohdistamaan toimenpiteet niihin metsänomistajiin, jotka eivät ole aktiivisesti käyttäneet metsiään. Metsäkeskuksen neuvonta- ja edistämisresursseja tulee kohdistaa näihin tiloihin ja metsänomistajiin. Toimenpiteet: Suomen metsäkeskuksen asiakkuusohjelman tehokas kohdentaminen ja resurssien käytön tehostaminen Kustannusvaikutukset: Ei valtiotaloudellisia lisäkustannuksia
10. Metsävaratietojen hyödyntäminen ja sähköiset palvelut metsänomistajille Suomessa on kattava valtakunnan metsien inventointiaineisto ja j toisaalta Suomen metsäkeskuksen Metsään.fi -järjestelmä tilakohtaisista metsävaratiedoista. Olennaista on miten näistä tiedoista rakennetaan seuraavan sukupolven metsätieto ja ennen kaikkea, miten tietoa käytetään asiakaslähtöisesti metsätalouden toimintaedellytysten parantamiseksi. Toimenpiteet: Metsään.fi -palvelua kehitetään metsäomistajien maksuttomaksi asiointiportaaliksi ja toteutetaan Metsästrategia 2025 mukaisesti Metsätieto 2020 hanke. Kustannusvaikutukset: Ei suoria kustannusvaikutuksia. Hoidetaan LUKE:n ja SMK normaalilla budjettirahoituksella. Edellyttää toiminnan priorisointia. 11. Liikenneinfrastruktuurin kehittäminen Puun kuljettamien laitoksille on vakavasti vaarassa tieverkkomm me rapistuessa. Yhteiskunnan rahoitus alempaan tieverkkoon ja yksityisteihin on liian pieni suhteessa niiden nykyiseen ja tulevaan merkitykseen. Mikäli tieverkostomme ei ole ympäri vuoden liikennöitävässä kunnossa, on biotalouden kasvu vaarassa. Kuva 5. 2015). Ruotsin valtio panostaa liikenneinvestointeihin kuusinkertaisesti Suomeenn verrattuna (PTT Parlamentaarinen korjausvelkatyöryhmä esitti perusväylänpitoon 200 miljoonan euron tasokorotusta. Lisäksi tarvitaan noin 50 milj. vuotuista lisäystää alemman tieverkon ylläpitoon. Myös siltojen ikääntyminen nostaa rahoitustarvetta. Yksityistiemäärärahojen lähes poistaminen valtion talousarviosta vaarantaa kuljetukset. Nostamalla yksityisteiden vuosittainen avustustaso noinn 30 miljoonaan euroon turvataan biotaloudenn kuljetukset. Tienpidon määrärahat painottuvat nykyisin vilkasliikenteisiin teihin. Koska perusväylänpidon rahoitustaso on jo vuosia ollutt kestämättömän alhainen, on alemman tieverkon ylläpito jäänyt ilman riittävää rahoitusta. Väylien hoidosta ja ylläpidosta säästäminen on todellinen
uhka Suomen kilpailukyvylle ja biotaloudelle. KEMERA-järjestelmän uudistamisen vaikutuksia metsäteihin on myös seurattava tarkasti. PTT:n tuoreen selvityksen mukaan painorajoitteisten siltojen ja tieosuuksin kunnostaminen ja tiestön kunnon parantaminen alentaisi metsä- ja elintarviketeollisuuden tuotantolaitosten kuljetuskustannuksia yli 5 % nykyisestä. Kahdeksanvuotisella 20 miljoonan euron perustienpidon vuosittaisella lisärahoituksella alennettaisiin metsäteollisuuden raakapuun kuljetuskustannuksia vuosittain 25 miljoonalla eurolla. Koko teollisuuden kuljetuksissa säästö olisi kaksinkertainen. Tieverkon kunnosta uhkaa muodostua este kustannustehokkaalle puuhuollolle. Toimenpiteet: Parlamentaarisen korjausvelkatyöryhmän esittämän 200 milj. tasokorotuksen lisäksi tarvitaan noin 50 milj. vuotuista lisäystä alemman tieverkon ylläpitoon. Lisäksi yksityisteiden vuosittainen avustustaso on nostettava noin 30 milj. euroon. Kustannusvaikutukset: 200 milj. + 80 milj. /v 12. Kansainvälisten sopimusten vaikutus metsien käyttöön on otettava huomioon Durbanin ilmastokokouksessa vuonna 2011 päätettiin maankäyttö- ja metsäsektorin nielujen ja päästöjen roolista maiden päästövähennysvelvoitteiden täyttämisessä Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella 2013 2020. Suomen metsänhoidon nieluksi määritettiin 19,3 miljoonaa tonnia CO 2 ekvivalenttia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Suomen metsien kasvun tulee vuosittain olla noin 21,5 miljoonaa m 3 suurempi kuin puuston kokonaispoistuma. Mikäli metsien nielu eli kasvun ja poistuman erotus on tätä suurempi, voidaan ylimenevästä osasta laskea pieni osuus hyväksi muiden alojen päästöissä. Mikäli kasvun ja poistuman erotus on tätä pienempi, tulkitaan tämä metsänhoidon päästöksi joka lasketaan sellaisenaan muiden päästöalojen rasitteeksi. Tämä vaikeuttaa Suomen päästötavoitteen saavuttamista. Metsäntutkimuslaitoksen tietojen mukaan Suomen metsät ovat viime vuosina tuottaneet vuosittain puuta noin 33 milj. m 3 enemmän kuin sitä on poistunut hakkuissa ja luontaisesti. Tämä tarkoittaa, että Suomi on saanut metsistään pienen nieluhyödyn kokonaispäästöjä laskettaessa. Vuonna 2013 ero oli kasvaneen puunkäytön ja hakkuiden seurauksena vain 25 milj. m 3 eli jo lähellä 21,4, milj. m 3 :n rajaa, jolloin metsät kääntyvät päästöksi. Metsäteollisuuden uudet investoinnit tulevat lisäämään puunkäyttöä merkittävästi. Vaikka puuvarojen puolesta investoinneille ei ole estettä, saattavat Suomen hyväksyvät ilmastositoumukset muodostua esteeksi puunkäytön lisäämiselle. Tämän vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että Suomi tiedostaa myös ilmastopolitiikasta tulevat haasteet Suomen metsien käytölle. Suomella ei ole varaa Durbanin kaltaisiin epäonnistumisiin meneillään olevissa neuvotteluissa uudesta, maailmanlaajuisesta ilmastosopimuksesta, joka on määrä hyväksyä Pariisissa joulukuussa 2015. Suomen tulee varmistaa metsäsektorinsa toimintaedellytykset myös EU:ssa unionin valmistellessa vuoden 2020 jälkeistä ilmasto- ja energiapolitiikkaansa. Toistaiseksi maankäyttö- ja metsäsektori eivät ole olleet mukana EU:n päästövähennystavoitteessa,
mutta komissio haluaa sisällyttää nämä sektorit vuoden 2020 jälkeiseen ilmastopolitiikkaan. Tällöin esiin nousevat myös metsien hiilinielut ja niiden tavoitetasot jäsenmaissa. Toimenpiteet: Metsäsektorin toimintaedellytykset otetaan huomioon EU-tason ilmasto- ja energiapolitiikkaa suunniteltaessa ja toteutettaessa sekä globaaleissa ilmastoneuvotteluissa Kustannusvaikutus: Ei suoria kustannusvaikutuksia valtiontalouteen 13. Metsätalousmaan kiinteistövero ja metsätalouden kustannusrasituksen lisääminen haittaisivat investointien toteutumista Uusilla veroilla tai metsätalouteen kohdistuville maksuilla ei päästä asetettuihin tavoitteisiin. Niiden avulla ei ehkäistäisi tilojen pirstoutumista tai kannustettaisi metsänomistajia säännölliseen puukauppaan. Suurimpaan ongelmaan, metsänomistajien ikääntymiseen, lisäveroilla ei olisi mitään vaikutusta. Metsätalouden kustannusrasitusta lisäämällä tai pakkokeinoja metsätalouteen etsimällä ei edistetä sen enempää puumarkkinoiden toimivuutta kuin metsätilakoon kasvua. Kiinteistövero tai siihen rinnastettavat maksut saattaisivat sen sijaan johtaa metsätilojen pirstomiseen Metsäelinkeinon byrokratian, sääntelyn ja kustannusrasituksen lisääminen johtaisivat puukaupan volatiliteetin lisääntymisen ja metsäelinkeinon houkuttelevuuden romahtamiseen. Tällä olisi kauaskantoiset negatiiviset seuraamukset koko alan kehitykselle. Metsät tuottavat puun lisäksi erilaisia luonto-, maisema- ja virkistyspalveluita, joita yhteiskunta odottaa metsäomistajien myös tuottavan. Näille palveluille ei ole vielä toistaiseksi minkäänlaisia markkinoita. Näiden palveluiden tuottajien kustannusrasitus nousisi merkittävästi. Kiinteistövero myös todennäköisesti kaventaisi Suomen perinteistä, laajaa jokamiehenoikeutta. Myös turha säätely halvaannuttaa puumarkkinoita ja estää sektorin uusiutumista. Tästä on hyvänä esimerkkinä Ruotsi, jossa puumarkkinoita säädeltiin 1975 1993. Säätelyllä havaittiin olleen yksinomaan kielteisiä vaikutuksia. Puumarkkinoiden sääntelyn aikana massateollisuuden kapasiteetin kasvu hidastui ja massa- ja paperiteollisuuden maailmanmarkkinaosuus pieneni, vaikka säätelyn tavoite oli nimenomaan teollisuuden puuhuollon turvaaminen. Lisäksi puun osuus sähkön ja lämmön tuotannossa romahti. Markkinoiden sääntelyn ei katsottu häirinneen ainoastaan raaka-aineen käyttöä, vaan myös teknologian kehitystä ja tuotannon laajentamismahdollisuuksia sekä tätä kautta vaikuttaneen kielteisesti työllisyyteen. Yksittäiset metsänomistajat menettivät tuloja. Tämän raportin on tuottanut MTK:n metsälinja www.mtk.fi/metsa