EDUSKUNTA ASIAKIRJAVIHKO VALIOKUNNAT
VK-FAKTA PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA DIAARIOTE 21.06.2006 DIAARIOTE PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA U 52/2005 vp ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yleisten sähköisten viestintäpalvelujen yhteydessä käsiteltävien tietojen säilyttämisestä ja direktiivin 2002/58/EY muuttamisesta (tunnistamistietojen tallentaminen) Saapunut: Mietintövk: Lähettäjä: Saapumi spvm: Lopputoimi: Lopputoim. pvm: Lausuntoa varten SuV Puhemies 19.12.2005 PeVL 3/2006 vp 17.02.2006 Ministeriö: LVM Lähetyspvm: 16.12.2005 Tilakoodi: Käsittely päättynyt 17.02.2006 17.02.2006 17.02.2006 17.02.2006 15.02.2006 15.02.2006 14.02.2006 14.02.2006 20.12.2005 19.12.2005 Kirjaus Lausunto lähetetty SuV Valmistunut Yksityiskohtainen käsittely Yleiskeskustelu Käsittely Valmistava keskustelu Asiantuntijakuulemisen Käsittely päättäminen Ennakkokäsittely Kirjall inen lausunt o merk. s aapunee ks i Asiantu ntijoid en kuulemi nen - neuvott eleva virkami es Juha Perttul a liikenn e- ja viestin täminis teriö (K) - hallitu ssihtee ri Leena Rantala nkila oikeusm inister iö (K) - PeVL 3/2006 vp PeVL 3/2006 vp lausuntoluonnos professori Teuvo professori Tuomas Ojasen Pohjolainen (K) - kirjallinen lausunto assistentti Juha Lavapuro (K) Ilm. vkaan saapuneeksi (lausunto) Saap. lausuntoa varten
/ Lausunto 14.2.2006 Tuomas Ojanen Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle U 52/2005 vp Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yleisten sähköisten viestintäpalvelujen yhteydessä käsiteltävien tietojen säilyttämisestä ja direktiivin 2002/58/EY muuttamisesta (tunnistamistietojen tallentaminen) Yleistä Käsillä oleva direktiiviehdotus on sääntelyn sisältö huomioon ottaen kilpaileva ja korvaava ehdotus vastaavalle puitepäätösehdotukselle, jota on käsitelty useita kertoja eduskunnassakin suuressa valiokunnassa, perustuslakivaliokunnassa (PeVL 35/2004), hallintovaliokunnassa (HaVL 22/2004, 19/2005) ja liikenne - ja viestintävaliokunnassa (Li VL 17/2004) ja joka on jo pitempään herättänyt paljon keskustelua ja kiistelyä Euroopassa. Nähdäkseni perustuslakivaliokunnan lausunnossa 35/2004vp esitetty niistä seikoista, joihin tällaisen sääntelyn valtiosääntöoikeudellinen merkittävyys perustuu, soveltuvat mutatis mutandis nyt käsillä olevan ehdotuksen valtiosääntöoikeudelliseen arviointiin. Sääntelyä on siten arvioitava ennen muuta perustuslain 10 :n 1 momentissa turvatun henkilötietojen suojan kannalta. Sääntely voi sen yksityiskohtaisesta sisällöstä riippuen muodostua merkitykselliseksi myös perustuslain 10 :n 2 momentissa turvatun luottamuksellisen viestin salaisuuden, 12 :n 1 momentissa turvatun sananvapauden samoin kuin perustuslain 15 :ssä turvatun omaisuudensuojan näkökulmista. - Tyydyn tässä yhteydessä viittaamaan mainittuun perustuslakivaliokunnan lausuntoon siltä osin kuin siinä eritellään tarkemmin perustuslain 10 :n 1 momentin vaatimusta, jonka mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Sitä vastoin korostan, että ehdotuksen arvioinnissa on kotimaisten perusoikeussäännösten ohella otettava huomioon edellä mainittuja perusoikeussäännöksiä vastaavat artiklat yhtäältä Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja toisaalta Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Tällöin on perustuslain 10 :n 1 momenttia vastaavasti kiinnitettävä erityisesti huomiota yhtäältä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja etenkin 8 artiklaan ja toisaalta Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaan, joka on perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklojen yksi keskeinen lähtökohta. Vaikka Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa ei ole nimenomaisesti mainittu tietosuojaa - toisin kuin perusoikeuskirjan 8 artiklassa -, sen on katsottu kuuluvan artiklassa turvatun yksityiselämän suojan piiriin (Ks. esim. Eur. Ct. H.R., Leander v. Sweden judgment of 26 March 1987, Series A, no 116; Eur. Ct. H. R., Amann v. Swizerland judgment of 16 February; Rep. 2000-11 and Rotaru v. Romania judgment of 4 May 2000, Rep. 2000-V). Lisäksi käsillä olevan ehdotuksen arvioinnissa on huomioitava Euroopan neuvoston puitteissa yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä vuonna 1981 tehty yleissopimus (SopS 36/92, ns. tietosuojasopimus), joka tuli Suomen osalta voimaan huhtikuussa 1992. Tietosuojasopimus edellyttää muun muassa käyttö tarkoitussidonnaisuuden periaatteen
4 ja tarpeellisuusvaatimuksen noudattamista henkilötietojen käsittelyssä (5 artikla). Tiedot eivät myöskään saa olla virheellisiä tai vanhentuneita. Edelleen sopimus sisältää muun muassa määräykset arkaluonteisten tietojen käsittelystä (6 artikla), tietoturvasta (7 artikla) ja rekisteröidyn tarkastusoikeudesta (8 artikla) sekä kansainvälisestä tietojen siirrosta (12 artikla). Yleisarvio Yhdyn valtioneuvoston kantaan siinä, että käsillä oleva direktiiviehdotus on monessa suhteessa harkitumpi ja muutoinkin parempi - tai oikeamminkin vähemmän huono -henkilötietojen suojan ja muiden edellä mainittujen perus-ja ihmisoikeusmääräysten turvaamien seikkojen näkökulmasta. Silti en ole erityisen vakuuttunut tämänkään ehdotuksen hyväksyttävyydestä ja välttämättömyydestä sekä etenkään oikeasuhtaisuudesta, vaikka ehdotus on puitepäätösehdotukseen verrattuna merkittävästi parempi näissä suhteissa. Yhtäältä epäilykseni johtuvat siitä, että käsillä olevassa ehdotuksessa monet tällaisen sääntelyn perus-ja ihmisoikeusmukaisuuden mukaisuuden kannalta olennaiset seikat ja rajaukset on määritelty ehdotuksessa suhteellisen yleisellä ja tulkinnanvaraisella tavalla. Tosin vastapainoksi on syytä huomioida, että tämä jättää jäsenvaltioille liikkumavaraa ottaa huomioon esimerkiksi perusoikeuksista juontuvia vaatimuksia mahdollisessa direktiivin toimeenpanossa. Palaan tähän vielä lausuntoni lopussa. Toisaalta pidän ehdotuksen oikeasuhtaisuutta ja välttämättömyyttä kyseenalaisena yksinkertaisesti sen vuoksi, että sillä tavoiteltavia, sinänsä pääosin hyväksyttäviä päämääriä, on varsin helppo "kiertää" ns. Pre paid -liittymien, nettikahviloiden ja tietääkseni myös muidenkin teknisten ratkaisujen avulla. Näin ollen ehdotuksen toteuttamisesta saatava "hyöty" terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan - taikka viestinnän sisämarkkinoiden toteutumisen - kannalta ei välttämättä ylitä niitä haittoja tai ainakin riskejä, jotka sääntelystä syntyy henkilötietosuoja- ja muiden perus- ja ihmisoikeusongelmien kannalta. On myös huomattava, että ehdotuksen toteuttaminen on varsin kallista. Tästä ei kuitenkaan näytä syntyvän ongelmia perustuslain 15 artiklassa ja perusoikeuskirjan 17 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1 pöytäkirjan 1 artiklassa turvatun omaisuudensuojan kannalta, koska ehdotuksen lähtökohtana on, että sähköisten viestintäpalvelujen ja yleisten viestintäverkkojen tarjoajille korvataan niille tällä direktiivillä säädettyjen velvollisuuksien noudattamisesta aiheutuneet, todistettavissa olevat ylimääräiset kustannukset (10 artikla). Oikeusperusta Kysymyksessä on direktiiviehdotus, jonka oikeusperusta olisi EY:n perustamissopimuksen 95 artiklassa. Tämä artikla esiintyy EY:n perustamissopimuksen luvussa Hl, jonka otsikkona on "Lainsäädännön lähentäminen". Luvussa on yleisesti ottaen kysymys lainsäädännön lähentämisessä nimenomaan aloilla, jotka vaikuttavat sisämarkkinoiden toteuttamiseen ja toimintaan. Lisäksi on yleisesti syytä korostaa, että kysymys on nimenomaan yhteisöpilarin piiriin kuuluvasta instrumentista, jota koskisivat sellaiset EY-oikeuden perusperiaatteet kuin etusija, välitön oikeusvaikutus, tulkintavaikutus ja jäsenvaltion vahingonkorvausvastuu. Instrumentin tulkintaa tai pätevyyttä koskevat kysymykset olisivat myös EY:n tuomioistuimen toimivallan piirissä siten kuin minkä tahansa muun EYsäädöksen tai päätöksen. Ehdotuksen EU-oikeudellisen toimintaympäristön perusteet olisivat siten merkittävästi toisenlaisia kuin tilanteessa, jossa vastaavanlainen sääntely olisi III-pilarin puitepäätöksen muodossa, vaikka yhteisöpilarin ja III-pilarin eroja ei ole syytä ylikorostaakaan - etenkään sen
5 jälkeen, kun EY-raomioistuin on alkanut antaa ratkaisuja, jotka ilmentävät EY-oikeuden perusperiaatteiden soveltamiskeipoisuutta III-pilarin puitepäätösten yhteydessä (ks. erit. C-l 05/03, Pupino, 16.6.2005 annettu tuomio, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, jossa tuomioistuin vahvisti puitepäätöksen kyvyn tuottaa tulkintavaikutus). Nähdäkseni käsillä olevan sääntelyn sisällön ja oikeusperustan välillä on kuitenkin eräänlainen asymmetria, joka herättää kysymyksiä ehdotuksen oikeusperustan asianmukaisuudesta. Komissio on perustellut ehdotuksen perusteita ja tavoitteita osin - mutta toisaalta vain osin - tarpeella yhtenäistää jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä sisämarkkinoiden toimivuuden takia. Komissio katsoo, että nykyisellään jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen ja käytäntöjen "erilaisuus aiheuttaa esteitä sähköisen viestinnän sisämarkkinoille, sillä palvelujen tarjoajille asetetaan eri maissa erilaisia vaatimuksia, jotka koskevat sekä säilytettäviä tietotyyppejä että säilyttämisen edellytyksiä." (s. 2). Juuri tällä tavoin komissio joutuukin perustelemaan ehdotusta, koska se on tukeutunut ehdotuksen oikeusperustana 95EY artiklaan. Käytännössä komission ehdotuksesta - eikä vain rivien välistä - on luettavissa, että ehdotuksen perimmäiset perusteet ja tavoitteet liittyvät vahvasti, ei niinkään sisämarkkinoiden toimivuuteen, vaan siihen, että tunnistamistietojen tallentaminen ja tämän takaama tunnistamistietojen saatavuus on tärkeää lainvalvonnan ja turvallisuuden vuoksi, muun muassa vakavan rikollisuuden, kuten terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan, tutkinnan, selvittämisen ja syyteharkinnan osalta. Nämä tavoitteet kuuluvat kuitenkin unionin tavoitteisiin ns. III-pilarin alaisessa toiminnassa, kuten EU:n perustamissopimuksen VI osaston määräykset poliisiyhteistyöstä ja oikeudellisesta yhteistyöstä rikosasioissa nimenomaisesti osoittavat. Kun otetaan huomioon käsillä olevan säädösehdotuksen tavoitteet esim. terrorismin torjuntaan liittyen, voidaankin kysyä: pitäisikö käsillä oleva sääntely olla sen III-pilariin liittyvistä kytköksistä johtuen puitepäätöksen tai jonkin muun III-pilarin alaisen instrumentin muodossa, ts. onko artikla 95EY sittenkään asianmukainen oikeusperusta käsillä olevan kaltaiselle sääntelylle? Komission oma kanta on, että kolmanteen pilariin perustuva neljän jäsenmaan puitepäätösaloite tietojen säilyttämisvelvollisuuksista ei olisi ollut hyväksyttävissä, koska se ei olisi ollut yhteensopiva voimassa olevan EY-lainsäädännön kanssa. Komissio ei kuitenkaan erityisemmin erittele, mitä nämä ristiriitaisuudet olisivat käytännössä. Komissio viittaa myös siihen, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 47 artikla, jossa säädellään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen keskinäisiä suhteita, määrää, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen nojalla hyväksytyt säädökset eivät vaikuta EY:n perustamissopimuksen nojalla hyväksyttyyn lainsäädäntökehykseen. Itse en ole erityisen vakuuttunut komission kannan kestävyydestä. Jos ehdotuksen oikeusperustan arvioinnissa otetaan huomioon, mistä sääntelyn sisällössä ja tavoitteissa on todella kysymys, ehdotus kuuluisi IH-pilarin alaan ja se pitäisi olla puitepäätöksen tai yleissopimuksen muodossa. Joka tapauksessa on vähmtäänkin harhaanjohtavana perustella säädösehdotusta sisämarkkinoiden toimivuuteen liittyvillä syillä, koska sääntelyn tavoitteissa ja sisällössä painottuu niin vahvasti nimenomaan tietojen tallentaminen ja saatavuuden varmistaminen rikollisuuden ja rikosten torjuntaa, tutkintaa, selvittämistä ja syyteharkintaa varten. Yksittäisistä artiklaehdotuksista Yhdyn valtioneuvoston kantaan siinä, että komission direktiiviehdotus on selkeästi harkitumpi ja kypsempi kuin neljän jäsenmaan alkuperäinen puitepäätösehdotus oikeus- ja sisäasioiden neuvostolle.
Ehdotus on parempi, tarkasteltiinpa sitten säilytettäviä tietoja, säilyttämisaikoja tai säilyttämisvelvollisuuksia. Eduskunta on aiemmin edellyttänyt, että tietoja ei tulisi joka tapauksessa tallentaa kuin enintään 12 kuukautta, ja tämä vaatimus täyttyy ehdotuksessa. Perusoikeusjärjestelmän kannalta ehdotuksen tavoitteet ovat hyväksyttäviä. Kysymys on nyt vain siitä EU-instrumentista, johon tällaisiin päämääriin voidaan pyrkiä, kun otetaan huomioon voimassaolevat EY:n ja EU:n perustamissopimukset. Viittaan edellä oikeusperustasta esittämääni. Tietojen säilytysvelvollisuus näyttäisi olevan määritelty niin, että se kattaa teleyrityksen laillisessa liiketoimintaintressissä luodut, yrityksen hallussa jo olevat tiedot. Samoin ehdotus on täsmällisempi kuin puitepäätösehdotus, mitä tulee tietoihin tai tietotyyppeihin, joihin säilyttämisvelvollisuus ulottuu. Mielestäni ehdotuksessa ei ole enää vakavia puutteita näissä suhteissa. Olen valtioneuvoston kirjelmän kanssa samaa mieltä kuitenkin siitä, että komission direktiiviehdotuksessakin on kuitenkin erityisesti DP-liikenteen tunnistamistietojen vaatimuksissa kohtia, jotka voidaan teknisesti toteuttaa vain osittain ja tallentamisesta aiheutuisi huomattavia kustannuksia. Myönteistä on, että ehdotukseen sisältyy nimenomainen määräys arvioinnista (12 artiklasta), jossa harkittaisiin tarvetta muuttaa direktiivin säännöksiä, erityisesti mitä tulee 7 artiklassa mainittuun säilytysaikaan. Arvioinnissa on aikoinaan huolehdittava siitä, että se kattaa myös direktiivin vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksien turvaamiin seikkoihin ja että jo nyt sovitaan siitä, että direktiiviin voidaan tehdä myös perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisen kannalta tarpeelliset muutokset. Muuta Ehdotuksen mukaan yhtenä syynä direktiivimuotoiseen instrumenttiin päätymiselle asetuksen sijasta on ollut, että "verrattuna asetukseen direktiivin toimeenpano jättää jäsenvaltioille liikkumavaraa arkaluonteisilla aloilla ja että asetus olisi ollut liian tiukka, kun otetaan huomioon erityisesti eri operaattoreiden eri maissa käyttämät erilaiset tekniset rakenteet" (direktiiviehdotus, s. 5). Nähdäkseni on jo tässä vaiheessa paikallaan korostaa käsillä olevan säädösehdotuksen "perus-ja ihmisoikeusherkkyyden" takia, että yksittäisiä yhteisöoikeuden säännöksiä ei saa tulkita perusoikeuksien vastaisella tavalla (esim. C-100/88 Oyowe & Traore [1989] ECR 4285, tuomion kohta 16). Jos jokin säännös antaa sijaa tulkintavaihtoehdoille, niistä on valittava kaikkein perusoikeusmukaisin. Tämä velvoittaa myös jäsenvaltioita niiden pannessa yhteisön lainsäädäntöä täytäntöön (esim. C-5/88 Wachauf [1989] ECR 2609, tuomion kohdat 19 ja 22, ks. myös PeVL 25/2005vp). Lisäksi on hyvä muistuttaa eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannasta, jonka mukaan "yleiset vaatimukset perusoikeuksia koskevan sääntelyn täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta samoin kuin hyvästä lainkirjoittamistavasta ulottuvat myös EU:n oikeuden kansallista täytäntöönpanoa tarkoittaviin säädöksiin" (PeVL 9/2004vp). Äskeisten kannanottojen tiedostaminen tässä yhteydessä on tärkeää, koska niiden noudattaminen aikoinaan direktiiviä toimeenpantaessa on osaltaan puoltamassa sitä, että käsillä oleva direktiiviehdotus on sittenkin hyväksyttävissä sen prima facie perus-ja ihmisoikeusriskeistä huolimatta, etenkin kun ehdotus myös tosiasiassa näyttäisi jättävän jäsenvaltioille kohtuullisesti liikkumavaraa ottaa huomioon perus- ja ihmisoikeuksista juontuvia vaatimuksia direktiivin toimeenpanossa. Helsingissä 14. päivänä helmikuuta 2006 6
7 Tuomas Ojanen OTT, professori
fl II 11 LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖ 1 is/ U 52/2005 vp Neuvotteleva virkamies Juha Perttula 13.2.200 6 EDUSKUNNAN PERUSTUSLAKIVALIOKUNNALLE Asia U 52/2005 vp ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yleis- ten sähköisten viestintäpalvelujen yhteydessä käsiteltävien tietojen säilyttämisestä ja direktiivin 2002/58/EY muuttamisesta (tunnistamistietojen tallentaminen) Liikenne-ja viestintäministeriö lausuu perustuslakivaliokunnalle kunnioittavasti seuraavaa. Tunnistamistietojen tallentamista koskevaa direktiiviehdotuksen pääasiallinen sisältö Tunnistamistietojen tallentamista koskevalla sääntelyllä velvoitetaan teleyritykset tallentamaan direktiiviehdotuksessa määriteltyjä viestintää koskevia tietoja Tiedot koskevat mm. sitä kuka on soittanut puhelimella tai lähettänyt sähköpostiviestin, mutta ei esimerkiksi tietoa siitä mitä Internet -sivuja joku on käynyt katsomassa. Sääntelyllä ei tallenneta viestien sisältöä. Tiedot tallennetaan rikostutkinnan tarpeita varten. Sääntely koskee ainoastaan tietojen tallentamisesta, tietojen käyttö ja viranomaisten tiedonsaantioikeudet määräytyvät erikseen kansallisten säännösten mukaisesti. Taustaa ja asian käsittelyn tämän hetkinen tilanne Nyt käsillä olevaa asia lähti liikkeelle neljän jäsenmaan (Ranskan tasavalta, Irlanti, Ruotsin kuningaskunta ja Yhdistynyt kuningaskunta) puitepäätösehdotuksena. Asiaa käsiteltiin useita kertoja oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa (OSA -neuvosto) heinäkuusta 2004 alkaen. Tarvittavaa yksimielisyyttä ei kuitenkaan saavutettu. Puitepäätöksestä tehtiin U-kirje (U 42/2004 vp), ja puitepäätöstä käsiteltiin eduskunnassa suuressa valiokunnassa, perustuslakivaliokunnassa, hallintovaliokunnassa ja liikenne-ja viestintävaliokunnassa. Komissio teki täsmälleen samasta asiasta direktiiviehdotuksen 21.9.2005. Tämän jälkeen asiassa käsiteltiin rinnakkain kahta asiakirjaa, puitepäätösehdotusta ja direktiiviehdotusta. Tämän jälkeen asian käsittely eteni poikkeuksellisen nopeasti. OSA-neuvostossa hyväksyttiin 2.12.2005 määräenemmistöllä yleisnäkemys asiasta Euroopan parlamentin kannan vielä puuttuessa. Yleisnäkemys perustui direktiiviehdotuksen ja alkuperäisen puitepäatösehdotukseen yhdistelmään, jossa Suomen näkemykset ja Suomen eduskunnan neuvotteluille asettamat reunaehdot on täytetty liikenne-ja viestintäministeriön näkemyksen mukaan erittäin hyvin. Euroopan parlamentti hyväksyi neuvoston yleisnäkemystä vastaavan direktiiviehdotuksen 14.12.2005. Seuraavan kerran asia on ministerineuvoston asialistalla 21.2.2006, jolloin tavoitteena on hyväksyä direktiiviehdotus lopullisesti. Suomenkielinen versio direktiiviehdotuksen tämän hetkisestä versiosta on muistion liitteenä. Kaiken kaikkiaan direktiiviehdotuksen sisältö tällä hetkellä on kokonaisuutena erittäin hyvä. erityisesti verrattuna puitepäätösehdotuksen moninaisiin ongelmiin. Suomen eduskunnan rooli tämän saavutetun 2(5)
lopputuloksen kannalta on hyvin tärkeä. Asettamalla selkeät, asiantuntevat ja realistiset reunaehdot neuvotteluille, eduskunta teki mahdolliseksi, että Suomen neuvottelijat pystyivät toimimaan aktiivisesti ja myös tarvittavan tiukasti neuvotteluissa. Kovin montaa esimerkkiä ihan lähimenneisyyden EU-tason sääntelystä ei varmastikaan ole, jossa Suomen asiantuntemusta ja näkemyksiä olisi kuunneltu ja otettu huomioon näin laaja-alaisesti. Suomen näkemykset toteutuivat hyvin pitkälle. Internet -tietojen osalta Suomen vaatimat rajaukset toteutuivat. Paikkatietojen tallentamista rajattiin Suomen toivomalla tavalla. Komitologiamenettelystä luovuttiin. Oikeusperusta toteutui Suomen näkemysten mukaisesti jne. Asian valmistelu toimi erinomaisessa yhteistyössä mm. sisäasiainministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön ja oikeusministeriön välillä. Valmistelussa pyrittiin pitämään sidosryhmät, erityisesti teleyritykset, mukana niin hyvin kuin mahdollista ja hyödynnettiin alan teknisiä asiantuntijoita mm. Viestintävirastosta ja FiCom ry:stä. U-kirje(U 52/2005 vp) Nyt käsittelyssä oleva U-kirje kertoo pääasiassa alkuperäisestä komission direktiiviehdotuksesta ja käytännössä joulukuun 2005 alkupuolen tilanteesta. Jo alkuperäinen komission direktiiviehdotus oli lähempänä Suomen näkemyksiä kuin puitepäätösehdotus, mutta tämän hetkinen direktiiviteksti toteuttaa U- kirjeessä esiin tuodut näkemykset lähes kaikilta osin. Syksyllä 2005 asian käsittely eteni poikkeuksellista vauhtia. Sen sijaan kieliversioiden toimittaminen kesti hyvin pitkään ja näin ollen U-kirje pystyttiin esittelemään normaalien lausunto ym. muiden vaiheiden jälkeen valtioneuvostolle vasta 15.12.2005. Tässä suhteessa liikenne-ja viestintäministeriössä toimittiin tiedossa olevien ohjeiden mukaisesti (valtioneuvoston esittelijän opas), jonka mukaan valtioneuvoston esittelyssä tulee olla sekä suomen että ruotsinkieliset kieliversiot. Liikenne- ja viestintäministeriö laati ulkoasiainministeriölle syntyneestä tilanteesta kirjeen (Liitteenä), jossa pyydettiin arvioimaan miten vastaavanlaiset tilanteet voitaisiin jatkossa välttää. Kieliversioiden tulisi olla mahdollisimman yhdenvertaisesti ja ripeästi saatavilla ja on erittäin tärkeää, että asiat voidaan ilmoittaa riittävän ajoissa eduskunnalle vaikka asian käsittely Eu -tasolla etenisikin poikkeukseiii-sen nopeasti. Eduskunnan asettamien ehtojen täyttyminen Eduskunta yhtyi valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan puitepäätökseen voidaan lähtökohtaisesti suhtautua myönteisesti. Eduskunta edellytti kuitenkin seuraavia asioita: Velvoitteiden tulisi kohdistua vain sellaisiin teleyrityksen hallussa oleviin tunnistamistietoihin, 1) joita jo säilytetään useita kuukausia osana laillisen verkko- ja viestintäpalvelun toetuttamista ja 2) joiden tietojen säilyttämisaika voitaisiin harmonisoida ehdotettavan puitepäätöksen mukaisesti. Velvoite tulisi voida toteuttaa 3) kohtuullisin kustannuksin, 4) olemassa olevin teknisin ratkaisuin, 5) teknologianeut-raalisti ja 6) tuleva tekninen kehitys huomioiden. Lisäksi on painotettu tietosuojaan ja tietoturvaan liittyviä kysymyksiä. Säilytettävien tietojen osalta tallennettavien tietojen määrä on olennaisesti pienentynyt puitepäätosehdotukseen verrattuna. Direktiiviehdotukseen sisältyy keskeisenä periaatteena, että vain ne tiedot tallennetaan, jotka teleyritys tuottaa tai käsittelee ja velvollisuus koskee vain saatavissa olevia tietoja sekä Internetin osalta pelkästään teleyrityksen omia palveluja. Näin ollen jokaisen toimijan ei tarvitse tallentaa kaikkia direktiiviehdotuksessa lueteltuja tietoja. Näitä periaatteita soveltamalla kansallisen voimaansaattamisen yhteydessä tilanteen voidaan arvioida muodostuvan varsin kohtuulliseksi sekä teleyritysten kannalta että yksityisyyden suojan näkökulmasta ja sääntely kuitenkin mahdollistaa hyvin sääntelyn tavoitteiden toteutumisen. Asiaa on käyty jo läpi vuoden 2006 puolella kahden teleyrityksen 3(5) kanssa käytännön toteuttamisen osalta ja näyttää siltä, että valmisteluvaiheessa olleet käsitykset siitä, mitä sääntely konkreettisesti tarkoittaa teleyritysten kannalta pitävät hyvin paikkansa.
Aivan keskeistä on huomata, että velvoitteiden rajautuminen vain saatavilla oleviin tietoihin ja tietyiltä osin teleyritysten omiin palveluihin saavat yhdessä aikaan sen, että toimijoiden ei tarvitse tallentaa kaikkia direktiiviehdotuksessa lueteltuja tietoja. Säilytysaika on direktiivin mukaan valittavissa kansallisesti 6 kuukauden ja kahden vuoden välillä, mikä on linjassa eduskunnan edellyttämän enintään 12 kuukauden tallentamisen kanssa. Viestintävirasto on arvioinut direktiiviehdotuksen aiheuttamia kustannuksia. Investointikustannukset olisivat 10-40 miljoonaa euroa Suomessa. Vuotuiset käyttökustannukset olisivat alle 10 % investointikustannuksista. Aiemminhan arviot nousivat jopa 250 miljoonaan euroon puitepäätösehdotuksen kohdalla. Suuri kysymys sääntelyn kansallisen voimaansaattamisen vaiheessa tulee olemaan kustannusten korvaaminen. Suomen lähtökohtana koko valmistelun ajan on ollut, että kustannusten korvaamisesta säädetään viestintämarkkinalain 98 :ssä, jonka mukaan kustannukset tulisivat korvattaviksi valtion varoista teleyrityksille. Maksuvelvollinen viranomainen olisi se viranomainen, jonka intressissä ja tehtävien hoitamista varten tietoja tallennetaan. Nykyisessä muodossa direktiiviehdotus on huomattavasti aiempaa täsmällisempi ja tarkkarajaisempi sen suhteen, mitä tietoja tallentamisvelvollisuus koskee. Olennaista on myös tallennettavien tietojen rajaaminen Suomen edellyttämällä tavalla erityisesti Internet -tietojen osalta. Valmistelun aivan loppuvaiheessa tehdyt rajaukset teleyritysten omiin palveluihin, rajaavat mm. Skype -tyyppiset Internet -puhelut ja muiden kuin teleyritysten tarjoamat sähköpostipalvelut kokonaan tallentamisvelvollisuuden piiristä, mikä vähentää erittäin merkittävästi tallennettavan tiedon määrää ja estää tilanteen, jossa teleyritykset joutuisivat tallentamaan kaiken kauttaan kulkevan IP -liikenteen. Lisäksi direktiiviehdotukseen sisältyy tarvittavat tarkennukset siltä osin, että sääntelyn perusteella ei tallenneta missään tapauksessa viestinnän sisältöjä. Näillä tehdyillä rajauksilla kustannukset pysyvät Viestintäviraston arvioimissa rajoissa. Direktiiviehdotukseen tehdyt Internetiä koskevat rajaukset ja velvoitteiden rajautuminen teleyrityksen tuottamiin tai käsittelemiin sekä saatavilla olevaan tietoon varmistaa myös sen, että sääntely on toteutettavissa olemassa olevin teknisin ratkaisuin. Teknologianeutraalius on ollut sääntelyn tavoitteena ja Suomen valmistelussa ohjenuorana. Teknologianeutraalius or± kuitenkin osin vastakkainen erittäin tärkeiden sääntelyn täsmällisyyttä ja tarkkarajai-suutta koskevien tavoitteiden kanssa, joten tältä osin tämänkaltaisessa sääntelyssä ei ole mahdollista päästä täysin teknoiogianeutraaliin lopputulokseen. Tulevaa teknistä kehitystä on kuitenkin pyritty huomioimaan siinä määrin kuin se on mahdollista. Tältä kannalta sääntelyn uudelleen arviointia koskevat säännökset ovat olennaisia. Tietosuojan osalta periaatteellinen muutos nykyiseen tilanteeseen on merkittävä, kun tietoja tullaan säilyttämään tulevia viranomaistarpeita varten ja kaikkien viestintää harjoittavien osalta. Tietosuojaan ja tietoturvaan on direktiiviehdotuksessa kuitenkin kiinnitetty olennaisesti aiempaa enemmän huomiota. Direktiiviehdotuksen 7 artiklassa viitataan henkilötietodirektiivin (95/46/EY) ja sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin (2002/58/EY) soveltamiseen ja luetellaan tietojen käsittelyssä sovellettavat tietoturvaperiaatteet. Lisäksi direktiiviehdotuksen 9 artiklassa säädetään riippumattomasta kansallisesta viranomaisesta, jonka tulee valvoa säilytettävien tietojen tietoturvallisuutta koskevien säännösten noudattamista. Lisäksi jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että tietojen väärinkäytöstä tulee olla voimassa tehokkaita hallinnollisia tai rikosoikeudellisia sanktioita. Koska tallennusvelvollisuus koskee tietoja, joita teleyritykset säilyttävät jo nyt omissa järjestelmissään, kyse on ennen kaikkea näiden tietojen 4(5) säilyttämisajan jatkamisesta muutamalla kuukaudella ja näin ollen sääntelyn vaikutukset yksityisyyden suojan kannalta ovat hyväksyttäviä suhteessa sääntelyllä tavoiteltaviin tavoitteisiin. Liikenne-ja viestintäministeriön näkemyksen mukaan direktiiviehdotus täyttää nykyisessä muodossaan erittäin hyvin eduskunnan puitepäätösehdotuksen yhteydessä asettamat edellytykset. Direktiiviehdotuksen tämän hetkinen teksti arvioituna perustuslakivaliokunnan puitepäätösehdotuksesta antaman lausunnon (PeVL 35/2004vp) pohjalta
Perustuslakivaliokunta on katsonut lausunnossaan, että sääntelyä on arvioitava ennen muuta perustuslain 10 :n 1 momentissa turvatun henkilötietojen suojan kannalta. Sääntely voi olla merkityksellinen myös luottamuksellisen viestin salaisuuden, sananvapauden ja omaisuuden suojan kannalta Perustuslakivaliokunnan mukaan lainsäätäjän tulee turvata henkilötietojen suojaa koskeva oikeus tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa. Lainsäätäjän harkintaa sitoo, että sääntelyn kohteita rekisteröinnissä ovat ainakin rekisteröinnin tavoite, rekisteröitävien henkilötietojen sisältö, sallitut käyttötarkoitukset mukaan lukien tietojen luovutettavuus sekä tietojen säilytysaika ja rekisteröitävien oikeusturva. Lisäksi sääntelyn tulee olla riittävän kattavaa ja yksityiskohtaista. Liikenne- ja viestintäministeriö toteaa, että direktiiviehdotuksen 7 artiklassa viitataan henkilötietodirektiivin (95/46/EY) ja sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin (2002/58/EY) soveltamiseen ja luetellaan tietojen käsittelyssä sovellettavat tietoturvape-riaatteet. Lisäksi direktiiviehdotuksen 9 artiklassa säädetään riippumattomasta kansallisesta viranomaisesta, jonka tulee valvoa säilytettävien tietojen tietoturvallisuutta koskevien säännösten noudattamista. Lisäksi jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että tietojen väärinkäytöstä tulee olla voimassa tehokkaita hallinnollisia tai rikosoikeudellisia sanktioita. Näin ollen henkilötietojen rekisteröinnin osalta lainsäätäjän harkintaa rajoittavat sääntelyn kohteet tulevat liikenne- ja viestintäministeriön näkemyksen mukaan hyvin katetuiksi. Tietojen säilyttämisen tarkoituksen osalta perustuslakivaliokunta totesi, että tarkoitukset ovat perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä. Säilytettävien tietojen osalta perustuslakivaliokunta katsoi, että puitepäätöksen täsmentäminen tältä osin on tärkeää. Säilyttämisvelvollisuuden vähimmäissisällön kannalta on aivan olennaista mihin tietoihin tai tietotyyppeihin velvollisuus kohdistuu. Sääntelyn ulottaminen yritysten nykyisin tallentamien tietojen lisäksi uusiin tietotyyppeihin ja viestintämenetelmiin voi muodostua ongelmalliseksi sääntelyn oikeasuhtaisuuden näkökulmasta. Liikenne- ja viestintäministeriö toteaa, että sääntelyä on täsmennetty ja tarkennettu olennaisesti siltä osin, mitä tietoja ja tietotyyppejä säilyttämisvelvollisuus koskee. Lisäksi tallennettavien tietojen määrää on vähennetty merkittävästi mm. sulkemalla Internet -selailua koskevat ja muiden kuin teleyritysten omia palveluja koskevat tiedot tallentamisvelvollisuuden ulkopuolelle. Säilyttämisvelvollisten osalta perustuslakivaliokunta totesi, että sääntely näyttää muodostuvan varsin laajaa joukkoa koskevaksi. Valiokunta ei ole pitänyt samanlaisten velvoitteiden asettamista esimerkiksi yksityishenkilöille ja viestintäyhtiöille kaikilta osin perusteltuna mm. siksi, että sääntely voisi kaventaa henkilöiden mahdollisuuksia käyttää sananvapautta verkossa Velvoitteiden laaja ulottaminen voisi muodostua ongelmalliseksi myös henkilötietojen suojan kannalta. Perustuslakivaliokunta totesi, että puitepäätöksen tekstistä ei käy selkeästi ilmi. että velvoite koskee vain teleyrityksiä. Liikenne- ja viestintäministeriö toteaa, että direktiiviehdotuksen nykyisessä tekstissä velvollisuudet on kohdistettu yksiselitteisesti koskemaan ainoastaan teleyrityksiä. 5(5) Tunnistamistietojen säilyttämisajoista perustuslakivaliokunta totesi, että säilyttämiseen liittyy aina riskejä sekä luottamuksellisen viestin suojan että henkilötietojen suojan kannalta ja riskit kasvavat mitä kauemmin tietoja säilytetään. Perustuslakivaliokunta kuitenkin katsoi, että minimiaikana puitepäätökseen sisältynyt vuoden säilyttämisaika ei muodostu ongelmaksi perustuslain kannalta, erityisesti jos säilyttämisvelvollisuuden vähimmäissisältöä ja säilyttämisvelvollisisia koskevia säännöksiä täsmennetään. Liikenne- ja viestintäministeriö toteaa, että direktiiviehdotuksen sääntely mahdollistaa vielä puitepäätöstäkin lyhyemmän säilyttämisajan (6 kk - 24 kk) kansallisen päätöksen mukaisesti. Koska minimiaika on laskenut puitepäätöksestä ja säilyttämisvalvollisuuden sisältöä ja velvoitteiden kohdentumista koskevia säännöksiä on täsmennetty merkittävästi, ehdotus ei ole tältäkään osin ongelmallinen perustuslain kannalta.
Tietojen luovuttamisen osalta perustuslakivaliokunta totesi, että luovuttamisen edellytykset jäävät jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä säänneltäviksi, joten puitepäätösehdotus ei ole ongelmallinen luottamuksellisen viestin suojan näkökulmasta. Liikenne- ja viestintäministeriön toteaa, että myös direktiiviehdotuksen mukaan tietojen käytöstä ja luovuttamisen edellytyksistä säädetään erikseen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, joten direktiiviehdotus ei ole ongelmallinen luottamuksellisen viestin suojan kannalta. Kokonaisuutena arvioituna direktiiviehdotus ei liikenne- ja viestintäministeriön näkemyksen mukaan ole miltään osin ongelmallinen perustuslain kannalta. Internet -tietoja koskeva lisäaika (15 art 3 kohta) Direktiivin kansallisen voimaansaattamisen määräaika on 18 kk direktiivin hyväksymisestä. Kukin jäsenvaltio voi kuitenkin lykätä direktiivin soveltamista Internet -yhteyden, Internet puhelujen ja Internet -sähköpostin osalta ylimääräiset 18 kk normaalista voimaansaattamismääräajasta eteenpäin. Tästä tulisi kuitenkin ilmoittaa direktiivin hyväksymisen yhteydessä deklaraatiolla neuvostolle ja komissiolle. Suomi on varsin hyvin selvillä mitä direktiiviehdotuksen sääntely näidenkin tietojen osalta myös käytännön tasolla tarkoittaa. Kysymyksessä on kuitenkin erittäin vaikea ja monisäikeinen asia, joka edellyttää tulevan kevään ja kesän aikana hyvin yksityiskohtaisia selvityksiä. Selvityksissä pohditaan erilaisia direktiivin mahdollistavia sääntelyn voimaansaattamisen vaihtoehtoja mm. eri teleyritysten järjestelmissä olevien erojen kannalta ja näiden selvitysten yhteydessä voi tulla esille sellaisia Internet -tietoja koskevia ongelmia, joita ei ole ollut mahdollista vielä ennakoida. Asiasta on käyty keskusteluja liikenne-ja viestintäministeriön, sisäasiainministeriön ja oikeusministeriön välillä ja yhteinen näkemys on, että Suomen tulisi ilmoittaa käyttävänsä tätä mahdollisuutta. Kysymys on optiosta, jota ei ole pakko käyttää, jos kansallinen voimaansaattaminen katsotaan tarkoituksenmukaiseksi ja mahdolliseksi tehdä jo lisäaikaa aiemmin.
11 II w LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖ 11.1.2006 45/05/2006 Ulkoasiainministeriö Viite Asia Komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yleisten sähköisten viestintäpalvelujen yhteydessä käsiteltävien tietojen säilyttämisestä ja direktiivin 2002/58/EY muuttamisesta Kieliversioiden viivästyminen Liikenne- ja viestintäministeriö haluaa saattaa kohteliaimmin ulkoasiainministeriön tietoon tilanteen, joka syntyi teletoirninnan tunnistamistietojen tallentamista koskevan direktiiviehdotuksen käsittelyn yhteydessä. Oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa (OSA-neuvosto) käsiteltiin neljän jäsenmaan (Ranskan tasavalta, Irlanti, Ruotsin kuningaskunta ja Yhdistynyt Kuningaskunta) tekemää puitepäätösehdotusta teletoiminnan tunnistamistietojen tallentamisesta useita kertoja heinäkuusta 2004 alkaen. Yksimielisyyttä ei kuitenkaan saavutettu. Komissio teki 21.9.2005 direktiiviehdotuksen (KOM (2005) 438 lopullinen) asiasta. Ehdotuksen poikkeuksellisen nopean käsittelyn jälkeen Euroopan parlamentin yleisistunto hyväksyi direktiiviehdotuksen 14.12.2005. Direktiiviehdotuksen suomenkielisten ja ruotsinkielisten käännösten saaminen kesti kuitenkin niin pitkään, että U-kirje voitiin normaalien välttämättömien valmistelu-, lausunto- ym. prosessien jälkeen esitellä Valtioneuvostolle vasta 15.12.2005. Käsillä olleessa asiassa viivästyksestä ei aiheutunut todellista haittaa, koska direktiiviehdotus vastasi sisällöltään Suomen eduskunnan useaan kertaan käsittelemää puite-päätösehdotusta ja direktiivin hyväksytyssä muodossa otettiin erittäin hyvin huomioon Suomen eduskunnan edellyttämät näkökohdat. Lisäksi komission direktiiviehdotus tuotiin esille eduskunnan Suuren valiokunnan käsittelyssä. Asia on kuitenkin periaatteellisesti hyvin tärkeä. Kaikki kieliversiot tulisi olla saatavilla mahdollisimman yhdenvertaisesti ja niin ripeästi, että vaikka jonkin tietyn asian EUtason käsittely olisikin poikkeuksellisen nopeaa, asia ehditään viemään riittävän ajoissa myös Suomen eduskunnan käsiteltäväksi. Liikenne- ja viestintäministeriö esittää ulkoasiainministeriön harkittavaksi, miten yllä mainitun kaltaisilta tilanteilta jatkossa vältyttäisiin. Kansliapäällikkö Juhani Korpela Ylijohtaja Tiedoksi Sisäasiainministeriö U 5 61 //SL0ö6~ -fi-r*
EUROOPAN UNIONI EUROOPAN PARLAMENTTI NEUVOSTO Bryssel, 3. helmikuuta 2006 (OR. en) 2005/0182 (COD) PE-CONS 3677/05 COPEN 200 TELECOM 151 CODEC 1206 OC 981 SÄÄDÖKSET JA MUUT VÄLINEET Asia: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisen viestintäverkon yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttämisestä ja direktiivin 2002/58/EY muuttamisesta YHTEINEN NÄKEMYS Kuuleminen päättyy Bulgarian ja Romanian osalta: 14.2.2006 EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/.../EY, annettu yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisen viestintäverkon yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttämisestä ja direktiivin 2002/58/EY muuttamisesta EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan, ottavat huomioon komission ehdotuksen, ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 1, noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä 2, PE-CONS 3677/05 DG H 2 B JEB/hmt FI
EUVLC [...],[...], s. [...]. Euroopan parlamentin lausunto, annettu 14. joulukuuta 2005(ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä) ja neuvoston päätös, tehty... (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä,). sekä katsovat seuraavaa: (1) Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY 1 jäsenvaltiot velvoitetaan suojaamaan luonnollisten henkilöiden oikeudet ja vapaudet henkilötietojen käsittelyssä ja erityisesti heidän oikeutensa yksityisyyteen, jotta henkilötietojen vapaa liikkuvuus yhteisössä voidaan turvata. (2) Direktiivissä 95/46/EY vahvistetut periaatteet on henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12 heinäkuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/58/EY 2 muunnettu sähköisen viestinnän alaa koskeviksi erityissäännöiksi. (3) Direktiivin 2002/58/EY 5, 6 ja 9 artiklassa annetaan säännöt, joiden mukaisesti verkko-operaattorien ja palveluntarjoajien on käsiteltävä sähköisten viestintäpalvelujen käytöstä johtuvia liikenne- ja paikkatietoja. Kyseiset tiedot on poistettava tai tehtävä nimettömiksi, kun niitä ei enää tarvita viestinnän välittämiseenylukuun ottamatta laskutusta tai yhteenliittämismaksuja varten tarvittavia tietoja; eräitä tietoja voidaan käyttää myös markkinointitarkoituksiin ja lisäarvopalvelujen tarjoamiseen asiakkaan suostumuksella. PE-CONS 3677/05 DG H 2 B JEB/hmt FI
EYVL 281, 23.11.1995, s. 31, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1). EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37. (4) Direktiivin 2002/58/EY 15 artiklan 1 kohdassa säädetään, millaisin ehdoin jäsenvaltiot voivat rajoittaa mainitun direktiivin 5 ja 6 artiklassa, 8 artiklan 1,2,3 ja 4 kohdassa sekä 9 artiklassa säädettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien soveltamisalaa. Rajoitusten on demokraattisessa yhteiskunnassa oltava välttämättömiä, asianmukaisia ja oikeasuhteisia tiettyihin yleiseen järjestykseen liittyviin syihin nähden, kuten kansallisen turvallisuuden (valtion turvallisuus) sekä puolustuksen, yleisen turvallisuuden tai rikosten tai sähköisen viestintäjärjestelmän luvattoman käytön torjunnan, tutkinnan, selvittämisen ja syyteharkinnan varmistamiseksi. (5) Useissa jäsenvaltioissa on annettu lainsäädäntöä, jonka mukaan palvelujen tarjoajien on säilytettävä tietoja rikosten torjuntaa, tutkintaa, selvittämistä ja syyteharkintaa varten. Kansallisissa säännöksissä on huomattavia eroja. (6) Tietojen säilyttämistä rikosten torjuntaa, tutkintaa, selvittämistä ja syyteharkintaa varten koskevien kansallisten lakien ja teknisten määräysten keskinäiset erot aiheuttavat esteitä sähköisen viestinnän sisämarkkinoille, koska palvelujen tarjoajille asetetaan eri maissa erilaisia vaatimuksia, jotka koskevat sekä säilytettäviä liikenne-ja paikkatietotyyppejä että säilyttämisen edellytyksiä ja säilytysaikoja. (7) Joulukuun 19 päivänä 2002 kokoontuneen oikeus- ja sisäasioiden neuvoston päätelmissä korostetaan, että sähköisen viestinnän tarjoamien mahdollisuuksien huomattavan lisääntymisen johdosta sähköisen viestinnän käyttöön liittyvät tiedot ovat erityisen tärkeä ja näin myös hyödyllinen väline rikosten ja varsinkin järjestäytyneen rikollisuuden, torjunnassa, mtlcinnassa, selvittämisessä ja syyteharkinnassa. PE-CONS 3677/05 DG H 2 B JEB/hmt FI
(8) Eurooppa-neuvoston 25 päivänä maaliskuuta 2004 antamassa julkilausumassa terrorismin torjunnasta neuvostoa kehotettiin tarkastelemaan toimenpiteitä, joiden avulla palvelujen tarjoajille laaditaan viestintäliikennetietojen säilyttämistä koskevat säännöt (9) Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityiselämäänsä ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset saavat puuttua tämän oikeuden käyttämiseen ainoastaan silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä esimerkiksi kansallisen tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Koska tietojen säilyttäminen on osoittautunut niin tarpeelliseksi ja tehokkaaksi tutkintakeinoksi lainvalvonnassa monissa jäsenvaltioissa ja erityisesti vakavissa asioissa, kuten järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin tutkinnassa, on tarpeen taata, että säilytetyt tiedot saatetaan lainvalvontaviranomaisten saataville tietyn ajanjakson ajaksi tässä direktiivissä säädetyin edellytyksin. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan vaatimusten mukaisen tietojen säilyttämistä koskevan välineen käyttöönotto on näin ollen välttämätön toimi. (10) Neuvosto vahvisti uudelleen 13 päivänä heinäkuuta 2005 julkilausumassaan Lontoon terrori-iskujen tuomitsemisesta, että teletietojen liikennetietojen säilyttämistä koskevia yhteisiä toimenpiteitä on toteutettava mahdollisimman pian. (11) Kun otetaan huomioon liikenne- ja paikkatietojen merkitys rikosten tutkinnassa, selvittämisessä ja syyteharkinnassa, minkä eri tutkimukset ja useiden jäsenvaltioiden käytännön kokemus ovat osoittaneet, on syytä varmistaa Euroopan tasolla, että yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisen viestintäverkon tarjoajien viestintäpalvelujen tarjoamisen yhteydessä tuottamia tai käsittelemiä tietoja on säilytettävä tietty aika tässä direktiivissä säädetyin edellytyksin. (12) Direktiivin 2002/58/EY 15 artiklan 1 kohtaa sovelletaan edelleen tietoihin, mukaan lukien epäonnistuneisiin soittoyrityksiin liittyvät tiedot, joiden säilyttämistä ei erikseen edellytetä tässä direktiivissä, ja jotka näin ollen jäävät tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, sekä säilyttämiseen muihin tarkoituksiin kuin tässä direktiivissä on mainittu, oikeudelliset tarkoitukset mukaan luettuina. (13) Tämä direktiivi koskee ainoastaan tietoja, jotka luodaan tai joita käsitellään viestinnän tai viestintäpalvelun tuloksena ja jotka eivät liity viestinnän sisältönä oleviin tietoihin. Tiedot olisi säilytettävä siten, että vältetään niiden säilyttämistä useammin kuin kerran. Asiaa koskevia viestintäpalvelulta tarjottaessa luodut tai käsitellyt tiedot koskevat saatavissa olevia tietoja. PE-CONS 3677/05 DG H 2 B JEB/hmt 17 YI
Erityisesti mitä tulee Internetin kautta välitettäviin sähköposteihin ja Internet-puheluihin liittyvien tietojen säilyttämiseen, tietojen säilyttämisvelvollisuus voi koskea vain tarjoajien tai verkkopalvelujen tarjoajien omiin palveluihin sisältyviä tietoja. PE-CONS 3677/05 DG H 2 B JEB/hmt 18 YI
(14) Sähköiseen viestintään liittyvät tekniikat kehittyvät nopeasti ja toimivaltaisten viranomaisten perustellut vaatimukset voivat muuttua. Näitä asioita koskevien neuvojen hankkimiseksi ja parhaiden käytänteiden jakamiseen rohkaisemiseksi komissio aikoo perustaa ryhmän, joka muodostuu jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisista, sähköisen viestintäteollisuudenalan liittojen ja Euroopan parlamentin edustajista sekä tietosuojaviranomaisista, Euroopan tietosuojavaltuutettu mukaan luettuna. (15) Direktiiviä 95/46/EY ja direktiiviä 2002/58/EY sovelletaan täysimääräisesti tämän direktiivin nojalla säilytettäviin tietoihin. Direktiivin 95/46/EY 30 artiklan 1 kohdan c alakohdassa edellytetään, että komissio kuulee näissä asioissa kyseisen direktiivin 29 artiklassa mainittua yksilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä koskevaa työryhmää. (16) Palvelutoimittajien velvollisuudet, jotka koskevat tietojen laadun turvaavia toimia ja jotka aiheutuvat direktiivin 95/46/EY 6 artiklasta, samoin kuin niiden velvollisuudet, jotka koskevat tietojen käsittelyn luottamuksellisuuden ja turvallisuuden takaavia toimia ja jotka aiheutuvat kyseisen direktiivin 16 ja 17 artiklasta, koskevat täysimääräisesti tietoja, jotka säilytetään tässä direktiivissä tarkoitetulla tavalla. (17) On olennaisen tärkeää, että jäsenvaltiot toteuttavat lainsäädäntötoimia sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin nojalla säilytetyt tiedot toimitetaan yksinomaan kansallisen lainsäädännön mukaan toimivaltaisille kansallisille viranomaisille asiaan liittyvien henkilöiden perusoikeuksia täysimääräisesti kunnioittaen. (18) Tässä yhteydessä direktiivin 95/46/EY 24 artiklassa jäsenvaltioille määrätään velvollisuus määrätä sanktioita kyseisen direktiivin mukaisesti säädettyjen säännösten rikkomistapauksissa. Direktiivin 2002/58/EY 15 artiklan 2 kohdassa määrätään sama vaatimus direktiivin 2002/58/EY mukaisesti hyväksyttyjen kansallisten säädösten osalta. Tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä 24 päivänä helmikuuta 2005 tehdyssä neuvoston puitepäätöksessä 2005/222/YOS 1 edellytetään, että tarkoituksellinen laiton tunkeumminen tietojärjestelmiin samoin kuin niissä säilytettyihin tietoihin on rikosoikeudellisesti rangaistava teko. (19) Sellaisten henkilöiden oikeus saada direktiivin 95/46/EY 23 artiklaan perustuvia korvauksia, jotka ovat kärsineet vahinkoja laittoman tietojen käsittelyn seurauksena tai minkä tahansa toimen seurauksena, joka on kyseisen direktiivin mukaisesti hyväksyttyjen kansallisten säädösten vastainen, koskee myös henkilötietojen laitonta käsittelyä tämän direktiivin mukaisesti. PE-CONP 3677/05 DG H 2 B JEB/hmt 19 FI
(20) Euroopan neuvoston vuoden 2001 yleissopimus tietoverkkorikollisuudesta ja Euroopan neuvoston vuoden 1981 yleissopimus yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä kattavat myös tässä direktiivissä tarkoitetulla tavalla säilytettävät tiedot. EUVLL69,16.3.2005, s. 67. (21) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitteita, eli yhdenmukaistaa palvelujen tarjoajien velvollisuudet säilyttää tietyt tiedot ja varmistaa, että kyseiset tiedot ovat käytettävissä kunkin jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä vakavaksi rikollisuudeksi määritellyn rikollisuuden tutkintaa, selvittämistä ja syyteharkintaa varten, vaan ne voidaan tämän direktiivin laajuuden ja vaikutusten takia saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen. (22) Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita. Tällä direktiivillä ja direktiivillä 2002/58/EY pyritään erityisesti varmistamaan kansalaisten perusoikeus siihen, että heidän yksityiselämäänsä ja viestejään kunnioitetaan sekä henkilötietojaan suojataan, kuten perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa todetaan. (23) Ottaen huomioon, että sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien velvollisuuksien olisi oltava kohtuullisia, tässä direktiivissä edellytetään, että ne säilyttävät ainoastaan tiedot, jotka ne luovat tai PE-CONS 3677/05 JEB/hmt 20 DG H 2 B Fl
joita ne käsittelevät viestintäpalveluja tarjotessaan. Jos näiden palvelujen tarjoajat eivät luo tai käsittele tällaisia tietoja, niiltä ei edellytetä tietojen säilyttämisvelvollisuutta. Tämän direktiivin tarkoituksena ei ole tietojen säilyttämisteknologian yhdenmukaistaminen, joka on ratkaistava kansallisella tasolla. (24) Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 1 34 kohdan mukaisesti neuvosto kannustaa jäsenvaltioita laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoltaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne. (25) Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen antaa lainsäädäntöä, joka koskee kansallisten viranomaisten määritettyä tiedonsaanti- ja tiedonkäyttöoikeutta. Kansallisten viranomaisten tämän direktiivin mukaisesti sellaista toimintaa varten, joka mainitaan direktiivin 95/46/EY 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa, säilyttämien tietojen saantioikeutta koskevat kysymykset eivät kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan. Niihin voidaan kuitenkin soveltaa kansallista lainsäädäntöä tai Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston mukaisia toimia. Tällaisissa laeissa tai toimissa on kunnioitettava täysimääräisesti perusoikeuksia, jotka johtuvat jäsenvaltioiden yhteisistä perustuslaillisista perinteistä ja jotka on taattu Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan, siten kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin sitä tulkitsee, viranomaisten puuttumisessa yksityisiin oikeuksiin on noudatettava välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden vaatimuksia ja sen on näin ollen palveltava yksityiskohtaisia, täsmällisiä ja laillisia tarkoitusperiä ja se on toteutettava tavalla, joka on puuttumisen tarkoituksen suhteen riittävä, asianmukainen ja oikeasuhtainen, OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: PE-CONP 3677/05 DG H 2 B JEB/hmt 21 FI
EUVLC 321, 31.12.2003, s. 1. 1 artikla Kohde ja soveltamisala 1. Tämän direktiivin tavoitteena on yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden säännökset, jotka koskevat yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisen viestintäverkon tarjoajien tuottamien tai käsittelemien eräiden tietojen säilyttämiseen liittyviä velvollisuuksia, sen varmistamiseksi, että kyseisiä tietoja voidaan käyttää kunkin jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä vakavaksi rikollisuudeksi määritellyn rikollisuuden tutkintaa, selvittämistä ja syyteharkintaa varten. 2. Tätä direktiiviä sovelletaan oikeushenkilöiden ja luonnollisten henkilöiden liikenne- ja paikkatietoihin sekä tilaajan tai rekisteröityneen käyttäjän tunnistamiseksi tarvittaviin tietoihin. Direktiiviä ei sovelleta sähköisen viestinnän sisältöön eikä sähköistä viestintäverkkoa käyttämällä haettuihin tietoihin. PE-CONS 3677/05 JEB/hmt 22 DG H 2 B Fl