Pääkaupunkiseudun ilmastoraportti päästöjen kehitys 2008

Pääkaupunkiseudun ilmastoraportti päästöjen kehitys 2008

Pääkaupunkiseudun ilmastoraportti päästöjen kehitys 2008 YTV Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta, Seutu- ja ympäristötieto

YTV Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta Seutu- ja ympäristötieto Opastinsilta 6 A 00520 Helsinki puhelin (09) 156 11 faksi (09) 156 1369 www.ytv.fi Kansikuva: YTV / Hannu Bask Copyright graafit: YTV ja EUCO2 2009 Copyright valokuvat: YTV / Hannu Bask, YTV / Karoliina Bärlund ja Irma Karjalainen Edita Prima Oy Helsinki 2009

Esipuhe Ilmastonmuutos on aikamme vakavin ympäristöongelma. Kasvavien kasvihuonekaasupäästöjen myötä maapallon keskilämpötila kohoaa ja merenpinta nousee. Tällä ei ole vaikutuksia vain luontoon ja ympäristöön vaan laajasti myös taloudellisiin ja sosiaalisiin olosuhteisiin kautta maailman. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030 hyväksyttiin Helsingissä, Espoossa, Kauniaisissa ja Vantaalla alkuvuodesta 2008. Tavoitteena on vähentää määrävuoteen mennessä pääkaupunkiseudun asukaskohtaisia kasvihuonekaasupäästöjä 39 % vuoden 1990 tasosta. Tähän pääsemiseksi strategia tarjoaa toimintalinjoja ja keinoja, jotka ovat kaupunkien oman päätösvallan alaisia tai toteutettavissa kaupunkien ohjauksella. YTV:n Seutu- ja ympäristötieto edistää pääkaupunkiseudun ilmastotyötä ja julkaisee säännöllisesti tiedot pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä sekä päästöjen vähentämiseksi tehdyistä parhaista toimista. Pääkaupunkiseudun ilmastoraportti päästöjen kehitys 2008 -julkaisu käsittää kaupunkiseudun tuoreimmat saatavissa olevat tiedot kasvihuonekaasupäästöjen kehityksestä ja vertailun muihin Euroopan kaupunkiseutuihin. YTV:n Seutu- ja ympäristötieto on mukana kaupunkiseutujen ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen liittyvissä EU-rahoitteisissa hankkeissa, joilla tuetaan ja edistetään pääkaupunkiseudun kaupunkien yhteistä ilmastotyötä. YTV:n Seutu- ja ympäristötieto on partnerina kaupunkiseutujen verkoston, METREX:in, ilmastonmuutoksen hillinnän EUCO2 80/50 -hankkeessa. Hankkeessa on mukana 18 kaupunkiseutua Euroopasta ja epävirallisesti kaksi Yhdysvalloista. Kaupunkiseuduille laskettiin ensimmäistä kertaa päästöinventaarit yhtenevin, vertailukelpoisin kriteerein. Vertailun tuloksia esitellään tämän raportin lopussa. EUCO2 80/50 -hankkeessa tuodaan jatkossa käyttöön skenaario- ja strategiatyökaluja, joilla voidaan havainnollistaa ja arvioida etukäteen kaupunkiseutujen strategisten valintojen kasvihuonekaasupäästövaikutuksia. Vuodesta 2010 alkaen organisaatiomuutoksessa pääkaupunkiseudun kuntien vesihuoltotoiminnot, YTV:n Seutu- ja ympäristötieto ja Jätehuolto yhdistetään. Uuden perustettavan kuntayhtymän, Helsingin seudun ympäristöpalveluiden (HSY), puitteissa Seutu- ja ympäristötiedon toimiala jatkaa pääkaupunkiseudun ilmastotyötä ja raportoi kasvihuonekaasupäästöjen kehityksestä säännöllisesti. YTV:n Seutu- ja ympäristötiedon Pääkaupunkiseudun ilmastoraportin 2008 ovat laatineet projektisuunnittelija Johannes Lounasheimo ja ilmansuojeluasiantuntija Jarkko Niemi, ja työtä on ohjannut tietopalvelujohtaja Irma Karjalainen. Helsingissä 6.6.2009 YTV Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta Raimo Inkinen yhteistyöjohtaja Irma Karjalainen tietopalvelujohtaja

Tiivistelmäsivu Julkaisija: YTV Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta Tekijät: Lounasheimo J., Niemi, J. Päivämäärä 12.06.2009 Julkaisun nimi: Pääkaupunkiseudun ilmastoraportti päästöjen kehitys 2008 Rahoittaja / Toimeksiantaja: YTV Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta Tiivistelmä: YTV:n Seutu- ja ympäristötieto edistää pääkaupunkiseudun ilmastotyötä ja seuraa kasvihuonekaasupäästöjen kehitystä. Pääkaupunkiseudun (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen) kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2008 olivat 5,9 miljoonaa tonnia hiilidioksidiksi laskettuna (CO 2 -ekv.), eli samalla tasolla kuin vuonna 1990. Edellisvuoteen verrattuna päästöt laskivat noin 10 %. Noin puolet pääkaupunkiseudun päästöistä aiheutuu lämmityksestä, neljännes sähkönkulutuksesta ja neljännes liikenteestä. Tarkastelussa ei ole mukana lentoliikennettä, kansainvälistä meriliikennettä eikä ruoantuotannon ja kulutushyödykkeiden valmistamisen aiheuttamia välillisiä päästöjä. Asukaskohtaiset päästöt olivat vuonna 2008 Helsingissä 5,3, Espoossa 5,9 ja Vantaalla 6,7 t CO 2 -ekv. Laskua vuodesta 2007 kertyi vastaavasti 14 %, 7 % ja 6 %. Kaupunkien yhteinen asukasta kohti laskettu päästölukema oli 5,7 t CO 2 -ekv., joka on selvästi vähemmän kuin vuonna 1990 (7,1 t CO 2 -ekv.). Väkiluku on kasvanut samassa ajassa merkittävästi, mikä näkyy pienentyneinä asukaskohtaisina päästöinä. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoitteena on laskea asukasta kohti laskettuja päästöjä 39 % vuoden 1990 tasosta eli 4,3 tonniin CO 2 -ekv. vuoteen 2030 mennessä. Vuoden 2008 pienet päästöt selittyvät pitkälti sillä, että Suomessa ja pääkaupunkiseudulla kulutettu sähkö oli poikkeuksellisen vähäpäästöistä hyvästä vesivoiman saatavuudesta ja vähäisestä lauhdesähkön tuotannosta johtuen. Lisäksi Helsingin Energian kaukolämmön tuotannon päästöt pienenivät merkittävästi kun kivihiilen käyttöä korvattiin maakaasulla. Pääkaupunkiseudun kaukolämmön tuotanto perustuu kuitenkin edelleen lähes kokonaan fossiilisiin polttoaineisiin. Pääkaupunkiseudun liikenteen kasvihuonekaasupäästöt laskivat 7 % vuonna 2008 edellisvuoteen verrattuna, mikä johtuu lähes kokonaan autoliikenteestä. Aiemmista vuosista poiketen autoliikenteen liikennesuorite ja polttonesteen kulutus laskivat. Erityisesti liikennemäärät laskivat raskaassa liikenteessä loppuvuonna alkaneen taloudellisen taantuman vuoksi. Polttoaineen kallistunut hinta ja parantuneet joukkoliikenteen poikittaisyhteydet lisäsivät vähäpäästöisen julkisen liikenteen suosiota autoilun kustannuksella etenkin Helsingissä. Ajoneuvoverouudistuksen myötä myös ensirekisteröityjen autojen hiilidioksidipäästöt alenivat selvästi. Vertailuvuoteen 1990 nähden kaukolämmön, jätteiden käsittelyn ja teollisuuden polttoainekäytön kasvihuonekaasupäästöt ovat alentuneet merkittävästi. Vuonna 2008 myös liikenteen ja sähkönkulutuksen päästöt laskivat edellisvuoteen verrattuna, mutta etenkään sähkön kohdalla ei voida puhua trendimuutoksesta. Pohjoismainen sähköntuotantorakenne ja sitä kautta myös kasvihuonekaasupäästöt vaihtelevat voimakkaasti vuosittain riippuen etenkin vesivoimatilanteesta. Vuonna 2008 sähköä kulutettiin pääkaupunkiseudulla yhtä paljon kuin edellisvuonna, mutta vuodesta 1990 sähkönkulutus on kasvanut voimakkaasti. YTV:n Seutu- ja ympäristötieto on partnerina METREX:in EUCO2 80/50 -projektissa, jossa inventoitiin 18 eurooppalaisen kaupunkiseudun päästöt ensimmäistä kertaa yhtenevin kriteerein. Pääkaupunkiseudun asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2005 olivat 7,0 t CO 2 -ekv., eli jonkin verran projektiin osallistuneiden keskiarvon (9,7 t CO 2 -ekv.) alapuolella. Tukholman ja Oslon seutujen päästöt olivat vertailun pienimmät: 3,6 ja 3,5 t CO 2 - ekv. EUCO2 80/50 -projektin GRIP-inventaarityökalu ottaa huomioon YTV:n käyttämästä laskentamenetelmästä poiketen myös lentoliikenteen ja halogenoitujen hiilivetyjen päästöt. Lisäksi energiankulutuksen päästöt lasketaan kokonaisuudessaan paikallisen tuotannon perusteella. Tämän vuoksi GRIP:llä saatavat päästötulokset ovat YTV:n vastaavia suuremmat. Avainsanat: kasvihuonekaasupäästöt, ilmastonmuutos, pääkaupunkiseutu Sarjan nimi ja numero: YTV:n julkaisuja 20/2009 ISBN (nid.) 978-951-798-757-8 ISSN 1796-6965 Kieli: suomi Sivuja: 24 ISBN (pdf) 978-951-798-758-5 YTV Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta, PL 521, 00521 Helsinki, puhelin (09) 156 11, faksi (09) 156 1369

Sammandragssida Utgivare: Huvudstadsregionens samarbetsdelegation Författare: Lounasheimo J., Niemi, J. Datum 12.06.2009 Publikationens titel: Huvudstadsregionens klimatrapport utsläppens utveckling år 2008 Finansiär / Uppdragsgivare: Huvudstadsregionens samarbetsdelegation Sammandrag: SAD:s Region- och miljöinformation främjar klimatarbetet i huvudstadsregionen och följer med växthusgasutsläppens utveckling. Huvudstadsregionens (Helsingfors, Esbo, Vanda och Grankulla) växthusgasutsläpp år 2008 var 5,9 miljoner ton, räknat som koldioxid (CO 2 -ekv.), det vill säga på samma nivå som år 1990. Jämfört med föregående år minskade utsläppen med cirka 10 %. Ungefär hälften av huvudstadsregionens utsläpp förorsakas av uppvärmning, en fjärdedel av elförbrukning och en fjärdedel av trafik. I studien inkluderas inte flygtrafik, internationell sjötrafik och inte indirekta utsläpp från matproduktion och tillverkning av konsumtionsförnödenheter. Utsläppen per invånare var år 2008 i Helsingfors 5,3, i Esbo 5,9 och i Vanda 6,7 t CO 2 -ekv. Minskningen från år 2007 var motsvarande 14 %, 7 % och 6 %. Städernas sammanräknade utsläppsmängd räknat per invånare var 5,7 t CO 2 -ekv., vilket var klart mindre än år 1990 (7,1 t CO 2 -ekv.). Folkmängden har ökat märkbart under samma tidsperiod, vilket syns som minskade utsläpp per invånare. Målsättningen för huvudstadsregionens klimatstrategi är, att sänka utsläppen per invånare med 39 % från 1990 års nivå, det vill säga till 4,3 ton CO 2 -ekv. fram till år 2030. De låga utsläppen år 2008 förklaras till stor del av, att den elektricitet som förbrukades i Finland och i huvudstadsregionen genererade exceptionellt låga utsläpp på grund av god tillgång på vattenkraft och låg produktion av kondenselektricitet. Därtill minskade utsläppen från Helsingfors Energis fjärrvärmeproduktion märkbart, då användningen av stenkol ersattes till en del med naturgas. Produktionen av huvudstadsregionens fjärrvärme baserar sig dock fortsättningsvis nästan helt på fossila bränslen. Utsläppen från huvudstadsregionens trafik minskade år 2008 med 7 % jämfört med föregående år, vilket nästan i sin helhet beror på biltrafiken. Till skillnad från föregående år minskade biltrafikens trafikvolym och bränsleförbrukning. Speciellt minskade trafikvolymerna för den tunga trafiken på grund av den ekonomiska recessionen, som inträdde i slutet av året. Det dyrare bränslepriset och kollektivtrafikens förbättrade tvärförbindelser gjorde kollektivtrafiken, som ger mindre utsläpp, populärare på bekostnad av bilismen, framför allt i Helsingfors. I och med fordonsskattereformen minskade koldioxidutsläppen klart även för förstagångsregistrerade bilar. I förhållande till referensåret 1990, har utsläppen från fjärrvärme, behandling av avfall och industrins bränsleförbrukning märkbart minskat. År 2008 minskade också utsläppen från trafik och elförbrukning i förhållande till föregående år, men framför allt i fråga om el kan man inte tala om något trendbrott. Elproduktionsstrukturen i Norden och därigenom även växthusutsläppen varierar årligen kraftigt beroende på, framför allt, vattenkraftssituationen. År 2008 förbrukades lika mycket el i huvudstadsregionen, som föregående år, men från år 1990 har elförbrukningen ökat kraftigt. SAD:s Region- och miljöinformation deltar i projektet METREX EUCO2 80/50, i vilket man för första gången med överensstämmande kriterier inventerade utsläppen i 18 europeiska stadsregioner. Huvudstadsregionens växthusgasutsläpp per person år 2005 var 7,0 t CO 2 -ekv., det vill säga något under medeltalet (9,7 t CO 2 -ekv.) för deltagarna i projektet. Utsläppen i Stockholms- och Osloregionerna var undersökningens lägsta: 3,6 ja 3,5 t CO 2 -ekv. EUCO2 80/50 -projektets GRIP-inventeringsverktyg beaktar, till skillnad från den av SAD använda beräkningsmetoden, även utsläppen från flygtrafik och halogenerade kolväten. Därtill beräknas energiförbrukningens utsläpp i sin helhet på basen av lokal produktion. Därför är utsläppsresultaten som fås med GRIP högre än SAD:s motsvarande resultat. Nyckelord: växthussgasutläpp, klimatförändring, huvudstadsregionen Publikationsseriens titel och nummer: SAD publikationer 20/2009 ISBN (nid.) 978-951-798-757-8 ISSN 1796-6965 Språk: finska Sidantal: 24 ISBN (pdf) 978-951-798-758-5 Huvudstadsregionens samarbetsdelegation, PB 521, 0051 Helsingfors, telefon (09) 156 11, telefax (09) 156 1369

Abstract page Published by: YTV Helsinki Metropolitan Area Council Author: Lounasheimo J., Niemi, J. Date of publication 12.06.2009 Title of publication: Helsinki Metropolitan Area Climate Report Emission Trends in 2008 Financed by / Commissioned by: YTV Helsinki Metropolitan Area Council Abstract: YTV Regional and Environmental Information promotes work to combat climate change in the Helsinki Metropolitan Area and monitors greenhouse gas emission trends. The greenhouse gas emissions of the Helsinki Metropolitan Area (Helsinki, Espoo, Vantaa and Kauniainen) in 2008 amounted to 5.9 million tonnes of carbon dioxide equivalent (t CO 2 e), which was the same level as in 1990. This signified a fall in emissions of about 10 per cent compared to the preceding year. About half of the emissions of the Helsinki Metropolitan Area are due to heating, one quarter result from electricity consumption and the remaining quarter come from transport. This inventory excludes aviation, international shipping, and indirect emissions due to food production and consumer goods manufacturing. Per capita emissions in 2008 amounted to 5.3 t CO 2 e in Helsinki, 5.9 t CO 2 e in Espoo and 6.7 t CO 2 e in Vantaa. This corresponds to a reduction from 2007 emission levels of 14 per cent, 7 per cent and 6 per cent respectively. The combined per capita emission figure for these cities was 5.7 t CO 2 e, which is clearly lower than the figure of 7.1 t CO 2 e reached in 1990. The decrease in per capita emissions reflects a significant rise in population over the same period. The Helsinki Metropolitan Area climate strategy seeks to cut per capita emissions by 39 per cent of the 1990 level, reaching 4.3 t CO 2 e by the year 2030. The low emissions for 2008 are largely explained by unusually low emissions from electricity generating for consumption in Finland and the Helsinki Metropolitan Area thanks to plentiful hydroelectric power and correspondingly lower output from combustion-based power sources. The emissions of the Helsinki Energy district heating service also fell significantly since the use of coal was reduced. District heating in the Helsinki Metropolitan Area nevertheless remains almost entirely dependent on fossil fuels. The greenhouse gas emissions of transport in the Helsinki Metropolitan Area fell by 7 per cent compared to 2007, which was almost entirely due to road transport. By contrast with previous years, there was a fall in the total mileage and fuel consumption of road transport. The volume of heavy goods vehicle haulage fell in particular, owing to the economic recession that began towards the end of the year. Higher fuel prices and improved crosstown public transport services increased the popularity of low-emission transportation and reduced private motoring, especially in Helsinki. Changes in motor vehicle taxation policy also led to a clear reduction in the carbon dioxide emissions of newly registered vehicles. Greenhouse gas emissions from district heating, waste management and fuel use in industry have fallen substantially compared to the reference year of 1990. Emissions from transport and electricity consumption were also lower than in 2007, but particularly with respect to electric power it is still too early to speak of any changing trend. The electricity generating structure of the Nordic countries and its associated greenhouse gas emissions vary considerably from year to year, particularly in relation to the availability of hydroelectric power. The Helsinki Metropolitan Area consumed as much electric power in 2008 as in the preceding year, but electricity consumption has increased rapidly since 1990. YTV Regional and Environmental Information is a partner in the METREX EUCO2 80/50 project, which has reviewed the emissions of 18 European metropolitan areas on common criteria for the first time. The per capita greenhouse gas emissions of the Helsinki Metropolitan Area in 2005 were 7.0 t CO 2 e, which was some way below the average of 9.7 t CO 2 e for the cities involved in the project. The lowest emission levels were recorded in the Stockholm and Oslo regions (3.6 and 3.5 t CO 2 e respectively). Unlike the calculation method employed by YTV, the GRIP model used in the EUCO2 80/50 project also allows for aviation and for emissions of halogenated hydrocarbons. Emissions from energy consumption are also reckoned as a whole based on local production. This means that the emission figures provided by GRIP are larger than the corresponding YTV figures. Keywords: greenhouse gas emissions, climate change, Helsinki Metropolitan Area Publication Series title and number: YTV:n publications 20/2009 ISBN (nid.) 978-951-798-757-8 ISSN 1796-6965 Language: Finnish Pages: 24 ISBN (pdf) 978-951-798-758-5 YTV Helsinki Metropolitan Area Council, Box 521, 0051 Helsinki, phone +358 9 15 611, fax +358 9 156 1369

Sisällysluettelo 1. Johdanto...11 2. Laskentamenetelmä...12 3. Kasvihuonekaasujen päästöt pääkaupunkiseudulla...13 3.1 Päästöt asukasta kohti laskettuna...14 3.2 Pitkän aikavälin sektorikohtainen tarkastelu...15 4. Pääkaupunkiseudun päästöt verrattuna muihin Euroopan kaupunkiseutuihin...17 5. Kaupunkiseudut avainasemassa päästöjen vähentämisessä...20 6. Lähdeluettelo...21 Liite 1. Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöjen kehitys...22 Liite 2. EUCO2 METREX:in toimenpide-ehdotuksia kasvihuonekaasujen vähentämiseksi...24

11 1. Johdanto Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030 hyväksyttiin YTV-kaupungeissa eli Helsingissä, Espoossa, Kauniaisissa ja Vantaalla alkuvuodesta 2008. Strategian tavoitteena on vähentää pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasujen päästöjä 39 prosenttia asukasta kohti vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä (YTV 2007). Lisäksi ilmastostrategian tavoitteena on alentaa energiankulutusta. Strategian lähtökohdaksi on laadittu pääkaupunkiseudun ilmastovisio vuoteen 2030 (kuva 1). Päävisiona on, että energiatehokkuuden paraneminen ja luonnonvarojen säästävä käyttö johtaa seudun kasvihuonekaasupäästöjen vähenemiseen sekä kilpailukyvyn vahvistumiseen. Lisäksi strategiassa esitetään kuusi sektorikohtaista osavisiota. Yhdessä nämä visiot muodostavat koo- tun näkemyksen siitä tulevaisuuden tavoitetilasta, jota kohden pääkaupunkiseudulla tulee pyrkiä kasvihuonekaasujen vähentämistavoitteen saavuttamiseksi. YTV:n Seutu- ja ympäristötieto edistää ja seuraa ilmastostrategian toteutumista. Strategian toimien etenemistä kuvataan puolivuosittain julkaistavassa Pääkaupunkiseudun ilmastotyö etenee -katsauksessa. Lisäksi kasvihuonekaasupäästöjen kehittymisestä tehdään vuosittain yhteenveto. Tässä raportissa esitetään yhteenveto pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasujen päästöistä vuonna 2008. Lisäksi vertaillaan lyhyesti pääkaupunkiseudun ja eräiden muiden eurooppalaisten kaupunkiseutujen päästöjä EUCO2 80/50 -projektin tulosten perusteella. Rakennusvisio Sähkövisio Liikennevisio Sähkönkulutus asukasta kohti on kääntynyt laskuun. Liikenteen asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet ainakin 20 %. Joukkoliikenne, pyöräily ja kävely ovat ensisijaisina liikkumismuotoina houkuttelevampia. Rakennusten suunnittelua, hankintaa ja käyttöä ohjaavat elinkaarikustannukset, energiatehokkuus, monikäyttöisyys ja käyttöaste. Kaupungit toimivat esimerkkeinä. Energiatehokkuuden ja luonnonvarojen säästävän käytön paraneminen johtaa seudun kasvihuonekaasupäästöjen vähenemiseen sekä kilpailukyvyn vahvistumiseen. Kestävän yhdyskuntarakenteen kehittäminen perustuu sen täydentämiseen ja eheyttämiseen raideliikenteeseen tukeutuen. Hankinnat ja kuluttaminen ovat kestävällä tasolla. Syntyvä jätemäärä suhteessa tuontantoon ja asukasmäärään on pienentynyt. Lämmön, sähkön ja jäähdytyksen tuotanto on kilpailukykyistä ja ominaispäästöiltään edullista sekä pääasiassa yhdistettyä. Hankinta-, kulutusja jätevisio Energiantuotannon visio Maankäyttövisio Kuva 1. Pääkaupunkiseudun ilmastovisio vuoteen 2030 (YTV 2007).

12 2. Laskentamenetelmä Kasvihuonekaasujen päästöinventaari tehtiin HIL- MA-menetelmällä, joka perustuu suurelta osin Suomen Kuntaliiton ja SYKE:n Kasvener kasvihuonekaasu- ja energiatasemalliin. YTV:n Seutu- ja ympäristötieto kehitti HILMA-menetelmän Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030 päästölaskentaa varten (YTV 2007). Tässä raportissa käytettiin hieman uudistettua HILMA-menetelmää, jotta saadaan muiden kuntien kanssa vertailukelpoiset tulokset. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian ilmestymisen jälkeen menetelmää muutettiin hivenen sähkölämmityksen ja valtakunnallisen sähkönkulutuksen päästökertoimen laskutavan osalta (Lounasheimo 2009; Uudenmaan liitto 2009). Muutos tehtiin myös aikaisempien vuosien YTV:n inventaarituloksiin, jotta luotettava trenditarkastelu on mahdollista. Vertailuvuoden 1990 kokonaispäästöt säilyivät samana kuin alkuperäisessä ilmastostrategian HILMA-inventaarissa. Päästöinventaarissa painopiste on energiankulutuksen aiheuttamissa kasvihuonekaasupäästöissä. HILMA-menetelmä sisältää seuraavien toimintojen aiheuttamat päästöt pääkaupunkiseudun alueelta: rakennusten lämmitys, sähkönkulutus (pääkaupunkiseudulla kulutetun sähkön tuottamisen aiheuttamat päästöt Suomessa), jätteen ja jäteveden käsittely, maatalous, liikenne (autoliikenne, satamat, paikallisjunat, raitiovaunut ja metrot) sekä teollisuuden ja työkoneiden käyttämät polttoaineet. Tarkastelussa ei ole mukana lentoliikennettä eikä laivojen päästöjä ns. satamajärjestysalueen ulkopuolelta. Myös ruoantuotannon ja kulutushyödykkeiden valmistamisen aiheuttamat päästöt puuttuvat inventaarista. Nämä syntyvät pääosin pääkaupunkiseudun ulkopuolella ja tunnetaan toistaiseksi puutteellisesti. Inventaarista puuttuvat päästöt, erityisesti ruoan ja muun kulutuksen aiheuttamat välilliset päästöt, muodostavat merkittävän osan pääkaupunkiseudulla asuvien ihmisten hiilijalanjäljestä. HILMA-menetelmän laskentatapaa kutsutaan kuitenkin kulutusperusteiseksi, koska energiasektorin päästöt lasketaan kunakin vuonna kulutetun sähkön ja lämmitysenergian perusteella. Kuvat: YTV / Hannu Bask ja YTV / karoliina Bärlund Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasujen päästöt ovat lähes täysin peräisin fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Ne aiheutuvat erityisesti rakennusten lämmittämisestä, liikenteestä ja sähkönkulutuksesta.

13 3. Kasvihuonekaasujen päästöt pääkaupunkiseudulla Pääkaupunkiseudun kulutusperusteiset kasvihuonekaasupäästöt olivat 5,9 miljoonaa tonnia hiilidioksidiksi laskettuna (CO 2 -ekv.) vuonna 2008 (kuva 2 ja liite 1 a). Tämä luku on vielä ennakkotieto, sillä jätteiden käsittelyn sekä teollisuuden ja työkoneiden polttoaineiden kulutuksen lähtötiedot ovat vuodelta 2007. Näiden sektorien osuus pääkaupunkiseudun kokonaispäästöistä on kuitenkin vain noin 4 %. Myös raide- ja laivaliikenteen tiedot sekä Espoon ja Kauniaisten kaukolämmön kulutus ovat tässä raportissa vielä vuodelta 2007. Lopulliset luvut eivät muuta merkittävästi tuloksia. Suurin osa pääkaupunkiseudun päästöistä vuonna 2008 aiheutui rakennusten lämmittämisestä (48 %), sähkönkulutuksesta (23 %) ja liikenteestä (24 %). Maatalouden päästöjen osuus oli vain 0,2 %. Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2008 olivat noin 10 prosenttia edellisvuotta pienemmät ja jotakuinkin samalla tasolla kuin vertailuvuonna 1990 (kuva 2). Poikkeuksellisen matalat päästöt johtuivat etenkin kaukolämmön ja sähköntuotannon päästöjen alentumisesta. Myös autoliikenteen päästöt laskivat selvästi. Pääkaupunkiseudun kaukolämmön tuotannon päästöjä laski vuonna 2008 erityisesti Helsingin voimalaitosten käyttämän kivihiilen korvaaminen vähäpäästöisemmällä maakaasulla (kuva 2). Lisäksi leuto talvi vähensi lämmitystarvetta (Helsingin Energia 2009a; 2009b; 2009c). Kaukoläm- mön kulutus laski edellisvuodesta noin 3 % mutta päästöt jopa 10 %. Kaukolämmön tuotanto perustuu kuitenkin edelleen pääosin fossiilisiin polttoaineisiin. Myös erillislämmityksen päästöt laskivat (2 %) vuonna 2008, kun öljylämmitystä korvattiin muilla lämmitystavoilla. Sähkön kokonaiskulutus (sähkölämmitys + kulutussähkö) pysyi lähes ennallaan edellisvuoteen verrattuna, mutta päästöt laskivat peräti 14 % (kuva 2). Vuonna 2008 Suomessa ja pääkaupunkiseudulla kulutettu sähkö oli hyvin vähäpäästöistä, koska sähköä tuotettiin erillisenä lauhdetuotantona tavallista vähemmän. Lauhdetuotannon osuutta laskivat mm. hyvä vesivoimatilanne ja teollisuuden energiankulutuksen väheneminen loppuvuodesta alkaneen taantuman vuoksi (Energiateollisuus 2009). Lisäksi EU:n toisen päästökauppakauden 2008 2012 alkaminen nosti vuoden alussa kivihiili- ja turvelauhdetuotannolla tuotetun sähköenergian hintaa selvästi. Loppuvuonna päästöoikeuksien hinta putosi merkittävästi taloudellisen taantumisen alkamisen vuoksi. Liikenteen kasvihuonekaasupäästöt laskivat 7 % vuonna 2008 edellisvuoteen verrattuna (kuva 2), mikä johtuu lähes kokonaan autoliikenteestä. Laiva- ja raideliikenteen osuus liikenteen päästöistä on ollut pääkaupunkiseudulla 2000-luvulla vain noin 10 %. Aiemmista vuosista poiketen autoliikenteen liikennesuorite ja polttonesteen kulutus laskivat. Liikennesuorite väheni pääkaupunkiseu- 7000 khk-päästöt (1000 t CO 2 -ekv.) 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 1990 2003 2005 2006 2007 2008* Maatalous Jätteiden käsittely Teollisuus ja työkoneet Liikenne Kulutussähkö Sähkölämmitys Erillislämmitys Kaukolämpö Kuva 2. Kulutusperusteiset kasvihuonekaasujen päästöt sektoreittain pääkaupunkiseudulla jaksolla 1990 2008. *Vuosi 2008 on ennakkotieto.

14 dulla liki 2 %, kun edellisvuonna kasvu oli kolmen prosentin luokkaa. Eniten liikennemäärät laskivat raskaassa liikenteessä loppuvuonna alkaneen taloudellisen taantuman vaikutuksesta. Autoliikenteen päästöjä vähensi myös hiilineutraali biopolttoaineiden osuus, jonka arvioitiin olevan Suomessa 2 % vuonna 2008 (Mäkelä 2009) sekä autoverouudistus, jonka myötä uusien autojen, joilla yleensä ajetaan kaikkein eniten, polttoaineenkulutus ja hiilidioksidipäästöt pienenivät. Lisäksi polttoaineen kallistunut hinta ja parantuneet joukkoliikenteen poikittaisyhteydet lisäsivät vähäpäästöisen julkisen liikenteen suosiota autoilun kustannuksella etenkin Helsingissä. Teollisuuden ja työkoneiden polttoaineiden käytön sekä jätteiden käsittelyn päästöt ovat tässä laskelmassa samat vuosina 2007 ja 2008, koska vuoden 2008 lähtötiedot eivät olleet vielä saatavilla inventaaria tehtäessä. Näiden sektorien lopulliset luvut saadaan loppuvuodesta 2009, joskin niiden merkitys pääkaupunkiseudun kokonaispäästöjen kannalta on melko vähäinen (teollisuus 2,5 % ja jätteiden käsittely 1,5 % vuonna 2007). Maatalouden päästömäärät ovat erittäin pienet. Vuonna 2008 Helsingin osuus pääkaupunkiseudun päästöistä oli 52 %, Espoon ja Kauniaisten yhteensä 25 % ja Vantaan 22 % (kuva 3). Helsingissä päästöt laskivat noin 13 % edellisvuoteen verrattuna, Vantaalla sekä Espoossa noin 5 %. Vuoden 1990 tasoon verrattuna Helsingin päästöt olivat 16 % matalammat, Espoon 28 % korkeammat ja Vantaan 20 % korkeammat. Liitteessä 1 a on taulukot kunkin kaupungin kasvihuonekaasupäästöistä vuosina 1990, 2003 ja 2005 2008. 3.1 Päästöt asukasta kohti laskettuna Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2008 lähestulkoon samat kuin vertailuvuonna 1990 (kuva 3). Tällä 18 vuoden jaksolla seudun väestömäärä on kuitenkin kasvanut voimakkaasti eli noin 23 % (yli 190 000 asukkaalla). Tämän vuoksi pääkaupunkiseudun asukasta kohti lasketut päästöt ovat laskeneet selvästi: noin 10 % jaksolla 1990 2007 ja peräti 19 % taantumavuoden 2008 loppuun mennessä (kuva 4 ja liite 1 b). Merkittävin syy tähän on Helsingin Energian tuotantorakenteen muuttuminen vähäpäästöisempään ja tehokkaampaan suuntaan. Energiantuotannon ominaispäästöt laskivat voimakkaimmin 1990-luvulla, mutta suotuisa kehitys on jatkunut hitaampana myös 2000-luvulla. Helsingin Energian myymän energian hiilidioksidin ominaispäästöt vuonna 2008 olivat 240 kg CO 2 / MWh eli kaikkien aikojen alhaisimmat. Vertailuvuonna 1990 päästöt olivat vielä 400 kg CO 2 / MWh. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoite on, että asukaskohtaiset päästöt laskevat 39 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Toisin sanoen päästöt voivat olla korkeintaan 4,3 t CO 2 -ekv. asukasta kohti vuonna 2030. Vuonna 2008 pääkaupunkiseudun asukaskohtaiset pääs- 7000 khk-päästöt (1000 t CO 2 -ekv.) 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 1990 2003 2005 2006 2007 2008* Vantaa Espoo ja Kauniainen Helsinki Kuva 3. Kulutusperusteiset kasvihuonekaasujen päästöt kaupungeittain pääkaupunkiseudulla jaksolla 1990 2008. *Vuosi 2008 on ennakkotieto.

15 8 khk-päästöt asukasta kohti (t CO 2 -ekv.) 7 6 5 Pääkaupunkiseudun tavoite 2030 4 3 2 1 0 1990 2003 2005 2006 2007 2008* Vantaa Espoo ja Kauniainen Helsinki PKS Kuva 4. Kulutusperusteiset kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohti laskettuna pääkaupunkiseudulla jaksolla 1990 2008. *Vuosi 2008 on ennakkotieto. 3,0 khk-päästöt asukasta kohti (t CO 2 -ekv.) 2,5 2,0 1,5 1,0 0,5 0,0 1990 2003 2005 2006 2007 2008* Kaukolämpö Erillislämmitys Sähkölämmitys Kulutussähkö Liikenne Teollisuus ja työkoneet Jätteiden käsittely Maatalous Kuva 5. Sektorikohtaiset kasvihuonekaasupäästöt pääkaupunkiseudulla asukasta kohden laskettuna jaksolla 1990 2008. *Vuosi 2008 on ennakkotieto. töt olivat 5,7 t CO 2 -ekv. Helsingissä päästöt olivat 5,3, Espoossa ja Kauniaisissa 5,9 ja Vantaalla 6,7 t CO 2 -ekv./asukas (kuva 4 ja liite 1 b). Espoossa ja varsinkin Vantaalla asukaskohtaisia päästöjä nostaa muun muassa suuri autoliikenteen määrä, joka selittyy osin kaupunkien läpi kulkevien pääväylien liikenteellä. Asukaskohtaiset kokonaispäästöt ovat pysyneet Espoossa ja Vantaalla likimain vuoden 1990 tasolla, lukuun ottamatta vuoden 2008 laskua. Helsingissä päästöt ovat laskeneet 16 % jaksolla 1990 2007 ja 28 % jaksolla 1990 2008. 3.2 Pitkän aikavälin sektorikohtainen tarkastelu Kaukolämmön ja varsinkin sähköntuotannon päästöt vaihtelevat melko voimakkaasti vuodesta toiseen, koska mm. pohjoismainen sähkömarkkinatilanne (etenkin vesivoiman saatavuus), sääolot ja päästökauppa vaikuttavat tuotantomuotojen osuuksiin. Tämän vuoksi kasvihuonekaasupäästöjen trenditarkasteluun tarvitaan pitkiä aikasarjoja. Sektorikohtaisessa tarkastelussa havaitaan, että asukasta kohti lasketut kaukolämmön päästöt ovat nykyään selvästi pienemmät kuin vuonna 1990 (kuva 5 ja liite 1 b). Tuotanto on entistä vähäpäästöisempää ja tehokkaampaa. Erillislämmityksen päästöt asukasta kohti ovat vähentyneet hieman. Syynä tähän on mm. öljylämmitteisten rakennusten osuuden vähentyminen ja öljykattiloissa tapahtunut hyötysuhteen paraneminen. Sähkön kokonaiskulutuksen kasvihuonekaasupäästöt jaetaan sähkölämmitykseen ja kulu-

16 9 sähkönkulutus asukasta kohti (MWh) 8 7 6 5 4 3 2 1 0 1990 2003 2005 2006 2007 2008 Teollisuus Palvelut Yksityinen Kuva 6. Sektorikohtainen sähkönkulutus pääkaupunkiseudulla asukasta kohden laskettuna jaksolla 1990 2008. tussähköön. Sähkölämmityksen asukasta kohti lasketut päästöt ovat nousseet vuodesta 1990, koska sähkölämmitteisten rakennusten osuus on kasvanut. Lämmitystä enemmän on lisääntynyt muu sähkönkäyttö eli kulutussähkö. Tämän sektorin asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvaneet merkittävästi vuodesta 1990. Edelleen 2000-luvulla päästöt ovat olleet nousussa viimeistä kahta vuotta lukuun ottamatta, jolloin sähkön valtakunnallinen päästökerroin (Suomen sähköntuotannon päästöt suhteessa sähkönkulutukseen) on ollut matala. Kulutussähkön käyttöä ovat lisänneet muun muassa kodinkoneet, tietotekniikka-, valaistus- ja jäähdytyslaitteet sekä rakennusten käyttöajan kasvu (esim. pidentyneet kauppojen aukioloajat). Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoitteena on, että asukaskohtainen sähkönkulutus kääntyy laskuun ennen vuotta 2030. Vuonna 2008 pääkaupunkiseudun sähkönkulutus oli asukasta kohden lähes 8000 kwh, joka on 16 % enemmän kuin vuonna 1990 (kuva 6). Asukaskohtainen kulutus on kasvanut yksityisissä kotitalouksissa (23 %) ja palveluissa (24 %), mutta laskenut teollisuudessa (-23 %). Absoluuttisesti sähkön kokonaiskulutus on kasvanut jaksolla 1990 2008 30 %, kun väestönkasvu on ollut 23 %. Liikenteen kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvaneet vuodesta 1990 lähtien suunnilleen samaan tahtiin väkiluvun kanssa (1990-luvun alun lamavuosia lukuun ottamatta), eli asukaskohtaiset päästöt ovat pysyneet entisellä tasolla. Liikennesuorite on kasvanut voimakkaasti, mutta ajoneuvojen polttoaineen kulutus ajettua kilometriä kohden on laskenut. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategiassa liikennesektorille asetetun tavoitteen mukaan liikenteen päästöt asukasta kohden vähenevät ainakin 20 % vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2008 pääkaupunkiseudun autoliikennesuorite ja polttoaineenkulutus olivat ensimmäistä kertaa edellisvuotta alemmat loppuvuonna alkaneesta taloudellisesta taantumasta johtuen. Jätteiden käsittelyn sekä teollisuuden ja työkoneiden päästöt ovat laskeneet merkittävästi vuodesta 1990. Esimerkiksi Ämmässuon kaatopaikalla bioperäisen jätteen hajoamisesta peräisin oleva voimakas kasvihuonekaasu metaani saatiin talteen jo 86-prosenttisesti vuonna 2008. Teollisuuden ja työkoneiden päästöt ovat puolestaan laskeneet, kun teollisuutta on vuoden 1990 jälkeen siirtynyt pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Lisäksi teollisuudessa polttoaineiden käyttöä on korvattu sähköllä ja kaukolämmöllä. Maatalouden päästöt ovat pääkaupunkiseudulla hyvin pienet.

17 4. Pääkaupunkiseudun päästöt verrattuna muihin Euroopan kaupunkiseutuihin Euroopan ensimmäinen kaupunkiseutuja koskeva yhtenevillä kriteereillä tehty päästövertailu valmistui toukokuussa 2009. Työ tehtiin Euroopan metropolialueiden verkosto METREX:in käynnistämässä EUCO2 80/50 -projektissa, jonka ensimmäisen vaiheen tuloksena syntyi raportti 18 eurooppalaisen kaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä (EUCO2 2009). YTV:n Seutu- ja ympäristötieto on hankkeessa partnerina ja vastasi pääkaupunkiseudun päästöinventaarista. Projekti jatkuu syksyllä 2009, mikäli siihen saadaan rahoitusta EU:n Interreg IVC -ohjelmasta. Toisessa projektivaiheessa kehitetään ja verrataan strategioita ja päästöskenaarioita, joilla pyritään 80 % päästövähennyksiin vuoteen 2050 mennessä. EUCO2-projektissa eri kaupunkiseutujen kasvihuonekaasupäästöt laskettiin käyttäen Manchesterin yliopiston kehittämää online-pohjaista päästöinventaarityökalua, GRIP-mallia (Greenhouse gas Regional Inventory Protocol). Vertailukelpoiset päästötulokset laskettiin vuodelle 2005. Lisäksi kaikkien kaupunkiseutujen päästölaskennan tarkkuus arvioitiin. Projektissa ovat mukana seuraavat kaupunkiseudut ja metropolialueet: Ateena, Bologna, Brysseli, Frankfurt, Glasgow, Hampuri, Helsinki (YTValue), Ljubljana, Madrid, Napoli, Oslo, Pariisi, Porto, Rotterdam, Tukholma, Stuttgart, Torino ja Venetsia. Edellä mainittujen kaupunkiseutujen yhteenlasketut päästöt vuonna 2005 olivat 455 miljoonaa tonnia CO 2 -ekv., joka vastasi 11,5 prosenttia EU:n päästöistä. Hankkeen väestöllinen kattavuus on samaa luokkaa, kun osallistuja-alueilla asuu yhteensä noin 55 miljoonaa EU:n 500 miljoonasta asukkaasta. Kuvassa 7 esitetään eri alueiden kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohti laskettuna kansallisine vertailukohtineen. Asukasta kohti laskettuna päästöt olivat kaupunkiseuduilla keskimäärin 9,7 t CO 2 -ekv. Lukua nostaa jonkin verran Rotterdamin poikkeuksellisen korkeat asukaskohtaiset päästöt. Kuvasta 7 nähdään, että kaupunkiseutujen asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat pääosin vastaavia kansallisia päästöjä pienemmät. Kaupunkiseuduilla on muuta maata suurempi asukastiheys ja usein vähemmän raskasta teollisuut- keskiarvo Ateena Bologna Brysseli Frankfurt Glasgow Hampuri Helsinki Ljubljana Madrid Napoli Oslo Pariisi Porto Rotterdam Stuttgart Torino Tukholma Venetsia Kansallinen Kaupunkiseutu 0 5 10 15 20 25 30 asukaskohtaiset khk-päästöt (t CO 2 -ekv.) Kuva 7. Kasvihuonekaasupäästöt 18 kaupunkiseudulla Euroopassa (t CO 2 -ekv./asukas) sekä vastaavat kansalliset luvut (EUCO2 2009). Helsinki tarkoittaa YTV-aluetta. Kansalliset luvut ovat peräisin valtioiden YK:n ilmastosopimukselle vuosittain raportoimista päästötiedoista.

18 Ateena Bologna Brysseli Frankfurt Glasgow Hampuri Helsinki Ljubljana Madrid Napoli Oslo Pariisi Porto Rotterdam Stuttgart Torino Tukholma Venetsia Polttoaineteollisuus Asuminen Teollisuus Palvelut Liikenne Energiansiirtohävikki Teollisuusprosessit Jätteiden käsittely Maatalous 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Kuva 8. Eri päästölähteiden osuudet (%) kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä 18 kaupunkiseudulla Euroopassa (EUCO2 2009). ta. Suomen päästöt ovat muun muassa energiaintensiivisestä teollisuudesta johtuen Euroopan korkeimpia. EUCO2-projektin osallistujat sijoittuvat 13 eri maahan, joiden joukossa Suomen asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat Belgian jälkeen toiseksi korkeimmat. Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2005 GRIP-mallilla laskettuna asukasta kohti 7,0 t CO 2 -ekv., joka on jonkin verran vähemmän kuin EUCO2-partnerien keskiarvo. Lukuja vertailtaessa on muistettava, että alueet voivat olla rakenteellisesti hyvin erilaisia keskenään. Useilla kaupunkiseuduilla on teollisuutta huomattavasti enemmän kuin YTV-alueella, ja esimerkiksi Hampurin, Pariisin ja Venetsian seuduilla maatalous on merkittävä päästölähde (kuva 8). Korkeimmat kasvihuonekaasupäästöt väkilukuun suhteutettuna olivat Rotterdamissa, jonka alueella sijaitsee useita runsaspäästöisiä öljynjalostamoja ja erittäin vilkas satama. Tukholman ja Oslon kaupunkiseutujen asukaskohtaiset päästöt olivat selvästi keskimääräistä pienemmät, ja vain noin puolet YTV-alueen päästöistä (ks. kuva 7). Pääkaupunkiseudun päästöt ovat korkeammat kuin Tukholman ja Oslon seudulla erityisesti siksi, että kaukolämpöä ja säh- köä tuotetaan runsaasti fossiilisilla polttoaineilla. Tukholmassa ja Oslossa ilmastopolitiikka on ollut pitkään kärkipäässä kaupunkien asialistoilla. Myös niiden uudet ilmastotavoitteet ovat kunnianhimoisia. Esimerkiksi Tukholman alueella päästöt alenevat tavoitteen mukaan nykyisestä 8500 kilotonnista 3500 kt:iin vuonna 2030 (nykyisellä asukasmäärällä 1,8 t/asukas) ja edelleen 1500 kt:iin CO 2 -ekv. vuonna 2050 (0,8 t CO 2 -ekv./as.). Lyhyen tähtäimen tavoitteisiin kuuluu täysin hiilineutraali kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmä. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategiassa käytetystä ns. HILMA-menetelmästä poiketen GRIP:iin Taulukko 1. Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasujen päästöt (1000 t CO 2 -ekv.) vuonna 2005 HILMAja GRIP-menetelmillä. HILMA GRIP Asuminen 2 320 2 500 Palvelut 1 810 2 160 Teollisuus 560 560 Liikenne 1 470 1 320 Jätteiden käsittely 110 40 Maatalous 50 30 YHTEENSÄ 6 320 6 610 per asukas (t) 6,4 6,7

19 sisältyvät lentoliikenteen päästöt (LTO-sykli eli nousut ja laskut 3000 jalkaan saakka) ja halogenoitujen hiilivetyjen käytöstä aiheutuvat päästöt (esim. kylmälaitteet). Näiden osuus pääkaupunkiseudun kokonaispäästöistä oli noin 5 % vuonna 2005. Mikäli lentoliikenne ja halogenoidut hiilivedyt jätetään laskelmista pois ja muokataan HIL- MA-metodin sektorijakoa vastaamaan GRIP:n sektoreita, havaitaan että menetelmät antavat varsin yhtenevät tulokset (taulukko 1). Energiasektorin (Asuminen, Palvelut, Teollisuus) päästöt jäävät HILMA-metodilla hieman GRIP:n tuloksia pienemmiksi. Tämä johtuu siitä, että sähkönkulutuksen valtakunnallinen päästökerroin viiden vuoden keskiarvolla oli vuonna 2005 pienempi kuin GRIP:ssä käytetty pääkaupunkiseudun paikallinen kerroin. Myös kaukolämmön päästöt olivat HILMA:n hyödynjakomenetelmällä pienemmät kuin GRIP:n käyttämällä energiamenetelmällä lasketut. Kaiken kaikkiaan menetelmät ovat läpinäkyviä, ja tulokset lähellä toisiaan. EUCO2 80/50 -projekti on uraauurtava hanke, jossa tuotetaan GRIP-inventaarityökalun avulla vertailukelpoista tietoa erilaisten alueiden päästöistä. Jatkovaiheessa hankkeessa saadaan käyttöön työkalut strategiseen suunnitteluun. GRIP-skenaariotyökalu on tietokonesovellus, jolla voidaan havainnollisesti kuvata eri sektoreita koskevien erilaisten valintojen ilmastovaikutusta kokonaisuutena ja arvioida tulevaa päästökehitystä. Kaupunkiseutujen välisen yhteistyön, yhteisten skenaariotyöpajojen ja parhaiden käytäntöjen vaihdon kautta voidaan löytää tehokkaimmat toteutettavissa olevat keinot päästöjen vähentämiseksi. EUCO2 80/50 -hankkeen viimeisessä vaiheessa projektin tulokset ja siinä käytetyt työkalut aiotaan jakaa edelleen hyödynnettäväksi sadalle METREX-partnerille Euroopassa ja sadalle Pohjois-Amerikassa. Yhdessä nämä 200 kaupunkiseutua ovat vastuussa noin 25 %:sta maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Yhdysvalloista on METREX-kumppanuuden myötä osoitettu suurta kiinnostusta GRIP-mallia ja EUCO2-projektia kohtaan. Jo nyt projektissa ovat epävirallisesti mukana Sacramenton kaupunkiseutu Kaliforniasta sekä Alexandria Pohjois-Virginiasta. Kuva: Irma Karjalainen Hampurissa tammikuussa 2009 järjestetty EUCO2-projektin työpaja, johon osallistui 18 kaupunkiseutua Euroopasta. Työpajassa perehdyttiin kasvihuonekaasupäästöjen laskentaan GRIP-mallilla hankkeen johtavan tutkijan Sebastian Carneyn ohjauksessa.

20 5. Kaupunkiseudut avainasemassa päästöjen vähentämisessä YK:n taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen osasto ennustaa, että 70 % maapallon väestöstä asuu kaupungeissa vuonna 2050 (YK 2008). Tämä korostaa sitä, että kaupungit ovat avainasemassa ympäristöongelmien ratkaisemisessa. Liitteessä 2 esitetään EUCO2-projektin yhteydessä koottu METREX:in toimenpide-ehdotusten lista siitä, mitkä ovat keskeisiä keinoja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä kaupunkiseuduilla, kansallisesti ja Euroopan tasolla. 50 85 prosentin vähennys maailman hiilidioksidipäästöissä vuoden 2000 tasoon nähden tarkoittaisi hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin neljännen arviointiraportin mukaan (IPCC 2007) maapallon keskilämpötilan 2 2,4 asteen nousua (esiteolliseen aikaan nähden), ja ilmakehän CO 2 - pitoisuuden stabiloitumista välille 350 400 ppm. Globaalien kasvihuonekaasupäästöjen tulisi tällöin kääntyä laskuun vuosien 2000 2015 välillä. Kuva: YTV / Hannu Bask Euroopan unioni hyväksyi joulukuussa 2008 ilmasto- ja energiapaketin, joka tähtää ilmastonmuutoksen rajoittamiseen enintään + 2 asteeseen. Paketin sitovana tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20 % vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon. Lisäksi uusiutuvien energialähteiden osuus on lisättävä 20 %:iin ja energiankulutusta on vähennettävä peruskehitykseen verrattuna 20 %. Päästövähennystavoitetta kiristetään 30 %:iin, mikäli uusi maailmanlaajuinen ilmastosopimus syntyy. Kahdenkin asteen keskilämpötilan nousulla on mittavat vaikutukset maapallon sosiaalisiin ja taloudellisiin olosuhteisiin sekä ympäristöön. Suomen leveysasteilla vastaava lämpötilan nousu olisi jo 3 4 astetta. Kaupunkiseutujen tehokkailla ilmastostrategioilla on suuri merkitys kamppailussa ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi jokseenkin siedettävälle tasolle. Tarvitaan vähäpäästöisten energiantuotantotapojen laajamittaista käyttöönottoa sekä suuria muutoksia asumisessa, liikkumistavoissa ja kulutustottumuksissa. Tässä kaikessa kaupunkien ja kaupunkilaisten tulee olla aktiivisesti osallisina. Maailmanlaajuisesti kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvaneet kiihtyvällä tahdilla edelleen 2000-luvulla, ja päästömäärät ylittävät jo IPCC:n pahimmatkin skenaariot. Jos tämä epäsuotuisa päästökehitys jatkuu, ilmasto voi lämmetä useita asteita tällä vuosisadalla. Havaijin Mauna Loan tutkimusasemalla mitattiin CO 2 -pitoisuuden vuoden 2008 keskiarvoksi ennätykselliset 386 ppm, joten kahden asteen lämpötilannousun alla pysyminen näyttää epätodennäköiseltä ilman erittäin nopeita ja tehokkaita toimia päästöjen vähentämisessä. Euroopan keskilämpötila on noussut esiteollisesta ajasta jo yhden asteen ja nousu jatkuu. On selvää, että tarvitaan entistä kunnianhimoisempia, sitovia päästöjen vähentämistavoitteita ja -toimia sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisstrategioita niin kansallisella kuin kaupunkiseutujen tasolla. Tänään ilmaan päästetty hiilidioksidi poistuu ilmakehästä vasta noin sadan vuoden kuluttua. Tarvitaan nopeita päätöksiä päästöjen vähentämiseksi, jotta ilmasto olisi suotuisa myös tuleville sukupolville.

21 6. Lähdeluettelo Energiateollisuus 2009. Energiavuosi 2008. Sähkö. Lehdistötiedote 22.1.2009. <http://www.energia.fi/fi/ajankohtaista/lehdistotiedotteet> EUCO2 2009. Greenhouse gas emissions inventories for 18 European regions. EUCO2 80/50 Project Stage 1. Inventory Formation. The Greenhouse Gas Regional Inventory Protocol (GRIP). Helsingin Energia 2009a. Vuosikertomus 2008. Yhteiskuntavastuun raportti. Ympäristövaikutukset. <http://www.helen.fi/vuosi2008/y_vaikutukset.html> Helsingin Energia 2009b. Tolonen, R. Kirjallinen tiedonanto kaukolämmön kulutuksesta Helsingissä 23.4.2009. Helsingin Energia 2009c. Häyrinen, A. Kirjallinen tiedonanto Helsingin Energian päästöistä 2008 27.3.2009. IPCC 2007. Metz, B., Davidson, O., Bosch, P., Dave, R. & Meyer, L. (toim.). Climate Change 2007. Mitigation. Contribution of Working Group III to the Fourth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change. Cambridge University Press: Cambridge, United Kingdom ja New York, USA. Lounasheimo, J. 2009. Kasvihuonekaasupäästöjen alueellisten laskentamenetelmien vertailua. Opinnäytetyö. Laurea-ammattikorkeakoulu, Hyvinkää. Mäkelä, K. 2009. VTT. Suullinen tiedonanto 4.5.2009. Uudenmaan liitto 2009. Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2006. YK 2008. Department of Economic and Social Affairs. Population Division. World Urbanization Prospects. The 2007 Revision Population Database. <http://esa.un.org/unup/> YTV 2007. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030. YTV:n julkaisuja 24/2007. YTV Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta.