KIRJALLINEN KYSYMYS 854/2012 vp NATO-maan ilmatilan valvonta Eduskunnan puhemiehelle Lakisääteisesti ilmavoimiemme tehtävänä ei ole Islannin eikä minkään muunkaan maan ilmatilan valvonta. Ilmatilan valvonta on osa kunkin itsenäisen valtion ilmapuolustusta ja ilmapuolustus taas on osa kunkin maan maanpuolustuksen konseptia. Jos Suomen ilmavoimat osallistuvat Islannin ilmatilan valvontaan, vaikka vain lyhyeksi aikaa, niin ilmavoimamme tukevat tällöin konkreettisella tavalla NATO-maan maanpuolustusta. Tällöin kyse ei ole harjoituksesta vaan todellisesta vastuullisesta tehtävästä NATO-maan puolustusjärjestelmän osana. Ilmatilan valvontaan kuuluu olennaisena osana mahdollisen ilmatilan loukkauksen tunnistamistehtävät ja käännyttäminen takaisin kansainväliseen ilmatilaan. Aseistamattomuus ei tee tehtävän hoidon kannalta toimintaa uskottavaksi eikä se myöskään tee ilmatilan valvontatehtävistä nykyisen lain hengen mukaisia. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Millä perusteella hallitus on poikennut ilmavoimien lakisääteisten tehtävien ja lain hengen mukaisista toimintatavoista ja miksi eduskunnan hyväksymistä/valtuutusta ollaan hakemassa vasta prosessin loppuvaiheessa, kun julkisuudessa olleiden käsitysten mukaan hyväksyntä oltiin tekemässä vain hallituksen päätöksellä? Helsingissä 6 päivänä marraskuuta 2012 Reijo Tossavainen /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Reijo Tossavaisen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 854/2012 vp: Millä perusteella hallitus on poikennut ilmavoimien lakisääteisten tehtävien ja lain hengen mukaisista toimintatavoista ja miksi eduskunnan hyväksymistä/valtuutusta ollaan hakemassa vasta prosessin loppuvaiheessa, kun julkisuudessa olleiden käsitysten mukaan hyväksyntä oltiin tekemässä vain hallituksen päätöksellä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Puolustusvoimista annetun lain mukaan puolustusvoimien tehtävänä on Suomen sotilaallinen puolustaminen, muiden viranomaisten tukeminen ja osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan. Näistä Suomen sotilaallinen puolustaminen on puolustusvoimien päätehtävä, ja tähän kuuluu myös maa-alueen, vesialueen ja ilmatilan valvominen sekä alueellisen koskemattomuuden turvaaminen. Tehtävien toteuttaminen on osa Suomen puolustuskyvyn osoittamista. Kansainvälinen toiminta sisältyy tänä päivänä kiinteästi kaikkiin kolmeen puolustusvoimien tehtävään. Kansainvälisellä harjoitustoiminnalla on kasvava merkitys Suomen puolustuskyvyn ja sotilaallisten suorituskykyjen ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Kansainvälinen toiminta pitää sisällään myös tilannekuvayhteistyön kehittämisen puolustuksen vahventamiseksi sekä lento- ja meriliikenteen turvallisuuden lisäämiseksi. Näin myös varmistetaan puolustusvoimien kustannustehokas ja kokonaisvaltainen kehittäminen sekä joukkojemme ja järjestelmiemme kyky vastata kaikkiin puolustusvoimien tehtäviin. Suomen ilmavoimien osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön kehittää ilmavoimien välistä yhteistoimintaa ja lentoturvallisuutta. Se kehittää myös ilmavoimien kykyä kansalliseen alueellisen koskemattomuuden valvontaan ja turvaamiseen. Tästä syystä aktiivinen osallistuminen kansainväliseen ilmavoimien väliseen yhteistyöhön on keskeinen osa Suomen puolustuskyvyn ylläpitoa ja kehittämistä. Suomi on selvittänyt mahdollisuuksia osallistua Islannin ilmavalvontaan yhdessä Ruotsin ja Norjan kanssa osana pohjoismaisen puolustusyhteistyön tiivistämistä. Taustalla on Stoltenbergin raportin suositukset vuodelta 2009 sekä Islannin Suomelle ja Ruotsille lähettämä pyyntö toukokuussa 2012. Keväällä 2012 tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhteinen kokous linjasi, että Suomen osallistumismahdollisuudet selvitetään myönteisessä hengessä. Naton pääsihteerin kanta on, että varsinainen tunnistuslentotoiminta kuuluu vain Nato-maille. Tarkoituksena olisi osallistua Norjan valvontavuoron yhteydessä toteutettavaan harjoitustoimintaan yhdessä Ruotsin kanssa vuonna 2014. Suomalais- ja ruotsalaiskoneet olisivat todennäköisesti aseistamattomia. Voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukaan Suomi voi osallistua Islannin ilmatilan valvomisen yhteydessä tapahtuvaan harjoitustoimintaan. Selvityksen perusteella, johon sisältyi hankkeen yhteispohjoismaisen luonteen varmistaminen, tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ul- 2
Ministerin vastaus KK 854/2012 vp Reijo Tossavainen /ps ko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta linjasivat lokakuussa, että osallistumisen edellyttämiä valmisteluja jatketaan ja että Suomi lähtökohtaisesti suhtautuu myönteisesti Islannin pyyntöön osallistua maan ilmatilan valvontaan. Samassa yhteydessä linjattiin, että lopullinen osallistumispäätös tehdään myöhemmin jatkovalmistelujen pohjalta, kun muun muassa Natolta on saatu tiedot, minkälaiseen toimintaan Suomi ja Ruotsi voivat osallistua. Eduskuntaa on informoitu asian valmistelujen etenemisestä hankkeen valmistelun käynnistymisestä, toukokuusta 2012, alkaen. Eduskunnalle annetaan asian valmistelun eri vaiheissa tarpeelliset tiedot, jotta eduskunta voi muodostaa siihen kantansa. Suomen turvallisuuspolitiikan johdonmukaisena linjana on pyrkimys turvallisuuden ja vakauden lisäämiseen kansainvälisen yhteistyön kautta sekä pohjoismaisen yhteistyön vahvistaminen. Linjan uskottavuus edellyttää puheiden lisäksi myös valmiutta käytännön toimiin, silloin kun uusia mahdollisuuksia ehdotetaan ja osallistuminen kansallisessa päätöksenteossa harkitaan myös Suomelle hyödylliseksi. Yhteistyö Islannin ilmatilan valvonnassa on konkreettinen pohjoismaisen turvallisuuspoliittisen yhteistyön ilmentymä, joka vahvistaa myös pohjoismaista yhteenkuuluvuutta ja tiivistää pohjoismaista yhteistyötä. Helsingissä 27 päivänä marraskuuta 2012 Puolustusministeri Carl Haglund 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 854/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Reijo Tossavainen /saf: På vilken grund har regeringen avvikit från de verksamhetssätt som är förenliga med flygvapnets lagstadgade uppgifter och lagens anda och varför ber man om godkännande/fullmakt av riksdagen först i slutfasen av processen, medan man enligt uppfattningar i offentligheten var på väg att fatta godkännandet endast med beslut av regeringen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt lagen om försvarsmakten är det försvarsmaktens uppgift att försvara Finland militärt, att stödja andra myndigheter och att delta i internationell militär krishantering. Av dessa är det militära försvaret av Finland försvarsmaktens huvuduppgift, och i detta ingår också att övervaka landområdet, vattenområdet och luftrummet samt att trygga den territoriella integriteten. Genom att utföra uppgifterna visar man den finska försvarsförmågan. Internationell verksamhet ingår i dag i försvarsmaktens samtliga tre uppgifter. Internationella övningar ökar i betydelse vid upprätthållandet och utvecklandet av den finska försvarsförmågan och de militära kapaciteterna. Internationell verksamhet inbegriper också utvecklandet av lägesbildssamarbetet för att försvaret ska kunna förstärkas samt säkerheten i flyg- och sjötrafiken ökas. På detta sätt säkerställs även att försvarsmakten utvecklas kostnadseffektivt och helhetsbetonat samt att våra trupper och system har förmåga att klara av försvarsmaktens samtliga uppgifter. Det finska flygvapnets deltagande i internationellt samarbete utvecklar samverkan mellan flygvapnen samt flygsäkerheten. Det utvecklar också flygvapnets förmåga att övervaka och trygga den nationella territoriella integriteten. Av detta skäl är ett aktivt deltagande i det internationella samarbetet mellan flygvapnen en viktig del av upprätthållandet och utvecklandet av den finska försvarsförmågan. Finland har rett ut möjligheterna att delta i den isländska luftbevakningen tillsammans med Sverige och Norge som en del av ett intensifierat nordiskt försvarssamarbete. Bakom detta ligger rekommendationerna i Stoltenbergs rapport från år 2009 samt den begäran som Island sände Finland och Sverige i maj 2012. Republikens presidents och statsrådets utrikes- och säkerhetspolitiska ministerutskotts gemensamma möte stakade våren 2012 ut en linje om att Finlands möjligheter att delta reds ut i positiv anda. Natos generalsekreterares ståndpunkt är att den egentliga identifieringsflygverksamheten endast är en sak för Nato-länderna. Syftet skulle vara att i samband med att det är Norges tur att sköta övervakningen delta i en övning tillsammans med Sverige år 2014. De finska och de svenska flygplanen skulle sannolikt vara obestyckade. Enligt gällande nationell lagstiftning kan Finland delta i en övning i samband med övervakningen av det isländska luftrummet. På basis av en utredning, i vilken ingick att säkerställa att projektet har en samnordisk karaktär, stakade republikens presidents och statsrådets utrikes- och säkerhetspolitiska ministerut- 4
Ministerns svar KK 854/2012 vp Reijo Tossavainen /ps skott i oktober ut en linje om att de förberedelser som förutsätts för ett deltagande fortgår och att Finland i princip förhåller sig positivt till Islands begäran om ett deltagande i övervakningen av landets luftrum. I samband med detta bestämdes också att det slutliga beslutet om deltagande fattas senare utgående från fortsatt beredning, när man bl.a. av Nato har fått uppgifter om hurdan verksamhet Finland och Sverige kan delta i. Riksdagen har informerats om hur beredningen av ärendet framskrider från det beredningen av projektet inleddes i maj 2012. Riksdagen ges den information som behövs i de olika faserna av beredningen av ärendet så att riksdagen kan bilda sig en ståndpunkt i saken. En konsekvent linje i den finska säkerhetspolitiken är strävan att öka säkerheten och stabiliteten via internationellt samarbete samt att förstärka det nordiska samarbetet. För att linjen ska vara trovärdig förutsätts utöver tal också beredskap till praktiska åtgärder när nya möjligheter föreslås och det vid det nationella beslutsfattandet anses att det är nyttigt också för Finland att delta. Samarbetet vid övervakningen av det isländska luftrummet är ett konkret uttryck för nordiskt säkerhetspolitiskt samarbete och det stärker också den nordiska samhörigheten och intensifierar det nordiska samarbetet. Helsingfors den 27 november 2012 Försvarsminister Carl Haglund 5