Eduskunnan puhemiehelle

Samankaltaiset tiedostot
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Till riksdagens talman

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio:

KIRJALLINEN KYSYMYS 106/2005 vp Ravitsemuspalveluiden arvonlisäveron alentaminen Eduskunnan puhemiehelle Yhdenvertaisen kohtelun ja neutraliteetin kannalta on tärkeätä, että kaiken ruokamyynnin arvonlisäverokanta siirretään 17 prosenttiin. Nyt yhdenvertaisuutta ei ole, kun ruokatarjoilun verokanta on 22 prosenttia ja ruoan vähittäismyynnin verokanta 17 prosenttia. Nyt tarjoiluksi katsotaan ruoan tarjoilu asiakkaalle ravitsemisliikkeessä tai sen esillepanoon liittyvä työpanos. Jos ruoka myydään asiakkaalle ulosvietäväksi, se on vähittäismyyntiä siitä riippumatta, kuinka suuri työpanos ruoan valmistamiseen liittyy. Hyvä esimerkki on kahvila. Asiakas ostaa pullan, istuu pöytään syömään ja käyttää sen jälkeen WC-tiloja. Kahvilalle tulee kustannuksia palvelutapahtumasta ja viihtyisän ympäristön tarjoamisesta ja verokanta on 22 prosenttia. Jos asiakas pyytää pullan pussiin kotiin tai uloskuljetettavaksi, on verokanta 17 %. Verotuksessa suositaan siis vähemmän työllistävää toimintatapaa. Käytännössä harva kahvila soveltaa kahta verokantaa. Ravitsemuspalveluiden kilpailussa on vääristäviä tekijöitä. Esimerkiksi suuren marketin kahvila voi noudattaa 17 prosentin verokantaa. Asiakas ostaa tiskiltä valmiin tuotteen, jonka hän voi viedä kotiin tai nauttia lähellä olevissa pöydissä. Tilaa ei ole luokiteltu ravitsemisliikkeeksi, vaan pöydät ovat ikään kuin kauppaliikkeen sisällä. Verokantana käytetään 17:ää prosenttia. Ero kahvilaan tai ravintolaan on täysin keinotekoinen. Noutopizzapaikoissa tai hampurilaisravintoloissa noudatetaan yleensä kahta verokantaa. Niinpä pöydissä syötävä ruoka on 22 prosentin verokannan mukainen ja noutoruoka 17 prosentin verokannan mukainen. Käytännössä näissä paikoissa syntyy ristiriitaisia tilanteita, joiden verokannan tulkinta on lähes mahdotonta. Grillikioskien osalta kaikkeen myyntiin sovelletaan 17 prosentin verokantaa, vaikka monet grillikioskit ovat varustettuja ja mahdollistavat ruoan nauttimisen paikan päällä. Nykyisen hallituksen ohjelman mukaan hallitus toimii EU:n säännösten muuttamiseksi siten, että ravintoloiden ja henkilöstöruokailun ruokatarjoilun arvonlisäverokanta voidaan alentaa elintarvikkeiden arvonlisäveron tasolle. Hallituksen lähtökohtana on, että Suomi osallistuu EU:ssa mahdollisesti jatkuvaan pienten työvaltaisten palvelualojen arvonlisäverotuksen huojennukseen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus toteuttaa ohjelmaansa perustuvan ravintola- ja kahvilapalveluiden arvonlisäveron alentamisen elintarvikkeiden arvonlisäveron tasolle ja koska EU:n arvonlisäverodirektiivin muuttaminen on osoittautunut vaikeak- Versio 2.0

si, hakeeko hallitus komissiolta poikkeuslupaa ravintola- ja kahvilapalveluiden arvonlisäverokannan alentamiseksi sekä millä aikataululla hallitus toteuttaa ohjelmaansa perustuvan pienten työvaltaisten palvelualojen arvonlisäveroalennuksen huojennuksen? Helsingissä 22 päivänä helmikuuta 2005 Jouko Laxell /kok Jari Vilén /kok Jari Koskinen /kok Tuija Nurmi /kok Eero Akaan-Penttilä /kok Olli Nepponen /kok Arto Satonen /kok Lyly Rajala /kok Petri Salo /kok Marja Tiura /kok Maija Perho /kok Heikki A. Ollila /kok Pertti Hemmilä /kok 2

Ministerin vastaus KK 106/2005 vp Jouko Laxell /kok ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jouko Laxellin /kok ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 106/2005 vp: Aikooko hallitus toteuttaa ohjelmaansa perustuvan ravintola- ja kahvilapalveluiden arvonlisäveron alentamisen elintarvikkeiden arvonlisäveron tasolle ja koska EU:n arvonlisäverodirektiivin muuttaminen on osoittautunut vaikeaksi, hakeeko hallitus komissiolta poikkeuslupaa ravintola- ja kahvilapalveluiden arvonlisäverokannan alentamiseksi sekä millä aikataululla hallitus toteuttaa ohjelmaansa perustuvan pienten työvaltaisten palvelualojen arvonlisäveroalennuksen huojennuksen? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Arvonlisäverolain (1501/1993) mukainen yleinen verokanta on 22 prosenttia. Tämä verokanta koskee myös ravintolapalveluja. Elintarvikkeisiin sovelletaan alennettua 17 prosentin verokantaa ja eräisiin muihin hyödykkeisiin alennettua 8 prosentin verokantaa. Arvonlisäverotuksessa sovellettavista verokannoista on säädetty Suomea sitovasti Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä (77/388/ETY). Jäsenvaltiolla voi direktiivin mukaan olla yleisen verokannan lisäksi enintään kaksi muuta alempaa verokantaa, joiden tasojen tulee olla vähintään 5 prosenttia. Arvonlisäverodirektiivin mukaan jäsenvaltiot voivat soveltaa alennettua verokantaa direktiivin H-liitteessä lueteltuihin hyödykkeisiin, kuten elintarvikkeisiin. Ravintolapalvelut eivät sisälly tähän luetteloon. Työvaltaisiin palveluihin sovellettava neuvoston direktiiviin (99/85/ETY) perustuva alennettua arvonlisäverokantoja koskeva määräaikainen kokeilu alkoi sen soveltamiseen luvan saaneissa jäsenvaltioissa vuoden 2000 alussa. Kokeilun määräaika päättyy vuoden 2005 lopussa. Koska Suomi päätti aikanaan olla osallistumatta kokeiluun, se ei voi siihen enää osallistua. Komissio antoi 23.7.2003 ehdotuksen alennettuja arvonlisäverokantoja koskevien sääntöjen uudistamiseksi; KOM(2003)397. Ehdotuksen tarkoituksena on järkeistää ja yksinkertaistaa sekä yhdenmukaistaa alennettuja verokantoja koskevia sääntöjä. Uutena kohtana H-liitteeseen ehdotetaan lisättäväksi muun muassa ravintolapalvelut. Alennetun verokannan soveltamisalaa ei ehdoteta laajennettavaksi koskemaan työvaltaisia palvelualoja, koska niitä koskeva kokeilu ei osoittanut, että verokannan alentaminen olisi vaikuttanut työllisyyttä edistävästi tai harmaata taloutta vähentävästi. Osa kokeiluun kuuluvista palveluista sisällytettäisiin kuitenkin H liitteeseen osana sen järkeistämistä. Ehdotuksesta on keskusteltu useita kertoja neuvoston työryhmissä ja ECOFIN-kokouksissa toistaiseksi tuloksetta. Ehdotuksen käsittely kuitenkin jatkuu, mutta sen hyväksymisaikataulusta ei ole varmuutta. Hallitusohjelman mukaisesti hallitus toimii EU:n säännösten muuttamiseksi siten, että ravintoloiden ja henkilöstöruokaloiden ruokatarjoilun verokanta voidaan alentaa elintarvikkeiden tasolle. Hallitus onkin kannattanut komission alennettuja verokantoja koskevaa ehdotusta erityisesti siltä osin kuin siinä esitetään alennetun verokan- 3

Ministerin vastaus nan ulottamista ravintolapalveluihin. Voimassa olevan yhteisölainsäädännön rajoituksista johtuen ravintoloiden ja henkilöstöruokaloiden ruokatarjoilun verokannan alentaminen Suomessa ei kuitenkaan toistaiseksi ole mahdollista. Nämä rajoitukset koskevat myös työvaltaisia palveluja. Voimassa olevan kuudennen arvonlisäverodirektiivin mukaan ei ole mahdollista hakea poikkeuslupaa ravintoloiden ja henkilöstöruokaloiden ruokatarjoilun verokannan alentamiseksi. Direktiivin 27 artiklassa tarkoitettu poikkeuslupamenettely koskee vain toimenpiteitä, joissa on kysymys veronkierron estämisestä tai veronkannon yksinkertaistamisesta ja jotka vaikuttavat vain vähäisessä määrin kulutuksesta kannettavan veron määrään. Verokantoja koskevan poikkeuksen saaminen edellyttää siten direktiivin muuttamista. Helsingissä 16 päivänä maaliskuuta 2005 Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos 4

Ministerns svar KK 106/2005 vp Jouko Laxell /kok ym. Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 106/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Jouko Laxell /saml m.fl.: Har regeringen för avsikt att i enlighet med utfästelserna i sitt program sänka mervärdesskatten på restaurang- och kafétjänster till samma nivå som mervärdesskatten på livsmedel och eftersom det har visat sig svårt att ändra EU:s mervärdesskattedirektiv, tänker regeringen anhålla hos kommissionen om dispens för att kunna sänka mervärdesskattesatsen på restaurang- och kafétjänster och inom vilken tidsram har regeringen tänkt lindra mervärdesskatten för små arbetskraftsintensiva servicebranscher som den lovat i sitt program? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt mervärdesskattelagen (1501/1993) är den allmänna mervärdesskattesatsen 22 procent. Den gäller också restaurangtjänster. På livsmedel tilllämpas en reducerad mervärdesskattesats på 17 procent och på vissa andra varor en reducerad skattesats på 8 procent. Vad gäller skattesatserna vid mervärdesbeskattningen är Finland bundet av Europeiska gemenskapernas råds sjätte mervärdesskattedirektiv (77/388/EEG). Enligt direktivet får en medlemsstat utöver den allmänna mervärdesskattesatsen tillämpa högst två andra reducerade skattesatser som ska vara minst 5 procent. Enligt mervärdesskattedirektivet får medlemsstaterna tillämpa en reducerad skattesats på de varor, typ livsmedel, som räknas upp i direktivets bilaga H. Restaurangtjänster ingår inte i förteckningen. Ett tidsbegränsat försök med reducerade mervärdesskattesatser som byggde på rådets direktiv om möjlighet att på försök tillämpa en reducerad mervärdesskattesats på arbetsintensiva tjänster (99/85/EEG) inleddes i de medlemsstater som fått lov till det i början av 2000. Tiden för försöket går ut i slutet av 2005. Finland beslutade en gång att inte delta i försöket och kan därför inte längre vara med om det. Kommissionen lämnade den 23 juli 2003 ett förslag om ändring av reglerna för reducerade mervärdesskattesatser; KOM(2003)397. Syftet är att rationalisera, förenkla och få till stånd en mer enhetlig tillämpning av reglerna om reducerade mervärdesskattesatser. Bilaga H föreslås bli kompletterad med en ny punkt om bl.a. restaurangtjänster. Räckvidden för den reducerade mervärdesskattesatsen föreslås inte bli utvidgad till arbetsintensiva servicebranscher eftersom försöket inom dem inte visade att en reducerad mervärdesskattesats skulle ha gynnat sysselsättningen eller minskat den grå ekonomin. En del av de tjänster som ingick i försöket ska i alla fall tas med i bilaga H som en rationaliseringsåtgärd. Förslaget har diskuterats i flera omgångar i rådets arbetsgrupper och vid ECOFINs möten, men hittills utan resultat. Behandlingen fortsätter, men ingen vet när förslaget kan tänkas bli godkänt. I linje med sitt program arbetar regeringen för att ändra EU:s bestämmelser så att mervärdesskattesatsen för matservering i restauranger och personalmatsalar kan reduceras till samma nivå som för livsmedel. Regeringen har ställt sig bakom kommissionens förslag om reducerade mervärdesskattesatser framför allt till den del som de 5

Ministerns svar föreslås omfatta också restaurangtjänster. På grund av begränsningarna i gällande gemenskapslagstiftning är det ännu inte möjligt att reducera mervärdesskattesatsen för matservering i restauranger och personalmatsalar i Finland. Begränsningarna gäller också arbetsintensiva tjänster. Enligt det gällande sjätte mervärdesskattedirektivet är det inte möjligt att söka dispens för att reducera mervärdesskattesatsen för matservering i restauranger och personalmatsalar. Dispensförfarandet i direktivets artikel 27 gäller bara åtgärder för att hindra kringgående av skatt eller förenkling av skatteuppbörden och som i mycket liten utsträckning inverkar på skatten på konsumtion. Dispens för skattesatserna kräver alltså en ändring av direktivet. Helsingfors den 16 mars 2005 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 6