Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 654/1999 vp Vaatetusalan ottaminen arvonlisäveron alentamiskokeiluun Eduskunnan puhemiehelle Suomi on EU:n puheenjohtajamaana valmistellut komission talvella esittämää kokeilua työvoimavaltaisten palvelualojen arvonlisäverojen alentamisesta. Kansallisesti on päätettävissä, mille aloille kokeilua kussakin maassa sovelletaan. Ranska on 15. syyskuuta alentanut kansallisin päätöksin arvonlisäveron 5,5 prosenttiin 20 prosentin sijaan yksityistalouksien korjaus- ja kunnossapitotöissä. Kolmen vuoden koeajan jälkeen selvitetään alentamisen vaikutus työllisyyteen. Asiaa puolustanut pk-yrityksiä edustava UEAPME on jo ennustanut menestystä alv:n alentamiselle. Arvio on, että se synnyttää uusia työpaikkoja. Samansuuntaisia ennusteet ovat rakennussektorilla. Alv:n alentaminen 5,5 prosenttiin Ranskassa myötävaikuttaa työpaikan syntymiseen rakennusfirmoissa ja saman verran siihen liittyvillä aloilla. Toisin sanoen se edistää talouden kasvua ja työpaikkojen syntymistä. Näin ennustaa Euroopan rakennusalan konfederaatio (ESB). Suomessa tekstiili- ja vaatetusalalla on edelleen muihin aloihin verrattuna maan huonoin työllisyystilanne: 23 prosenttia alan jäsenistä on työttömänä. Pääomavaltaisella erikoistekstiilillä on vientiä ja palkanmaksukykyä, kun taas ompelupuoli on jäänyt varjoon alan keskusteluissa, ja sen selviytymisongelmat ovat suuremmat sekä vaativat enemmän työtä kuin tähän asti. Ala on viime vuosina voimakkaasti pienyritysvaltaistunut Tekstiilejä valmistaa toimipaikkaa, joista on alle viiden hengen työpaikkoja. Vaatteita valmistaa toimipaikkaa, joista on alle viiden hengen työpaikkoja. Mikroyrityksissä ei ole eroa palveluyrityksiin nähden. Ne ovat verrattavissa kahviloihin, partureihin, pieniin ruokaloihin, suutarinliikkeisiin tai ateljeeompelimoihin. Meille esimerkiksi tekstiili- ja vaatetusala on perinteisesti ollut tärkeä työllistäjä. Vaikka ala on kokenut rajun rakennemuutoksen, se työllistäisi edelleen tuhansia suomalaisia. Työvoimavaltaisen sekä avoimen ja kovan kilpailutilanteen puristuksessa oleva kotimainen teva-ala tarvitsisi juuri nyt avitusta valtiovallalta. Eräs vaihtoehto olisi niin sanottu sotu-maksujen tehokkaampi porrastus tai alv:n verokannan alentuminen kokeilun ajaksi. On perusteltua uskoa, että vaatetusalan ottaminen mukaan alv:n alentamiskokeiluun toisi alalle kauan kaivattuja työpaikkoja. Edellä olevan perusteella ja valtiopäiväjärjestyksen 37 :n 1 momenttiin viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Versio 2.0

2 Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä vaatetusalan saamiseksi mukaan arvonlisäveron alentamiskokeilun piiriin? Helsingissä 20 päivänä lokakuuta 1999 Kari Urpilainen /sd Arto Seppälä /sd Pertti Turtiainen /vas Rakel Hiltunen /sd 2

3 Ministerin vastaus KK 654/1999 vp- Kari Urpilainen /sd ym. Eduskunnan puhemiehelle Valtiopäiväjärjestyksen 37 :n momentissa mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Kari Urpilaisen /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 654/1999 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä vaatetusalan saamiseksi arvonlisäveron alentamiskokeilun piiriin? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Arvonlisävero on yleinen kulutusvero, jota kannetaan kaikesta liiketoiminnan muodossa Suomessa harjoitetusta hyödykkeiden myynnistä. Arvonlisäverolain (1501/1993) mukaan tekstiilija vaatetusalalla myytyihin tavaroihin ja palveluihin sovelletaan yleistä 22 prosentin verokantaa. Arvonlisäverolaissa sovellettava veropohja sekä verokantarakenne ja -taso on määritelty Suomea sitovasti neuvoston kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä (77/388/ETY). Suomella ei siten ole oikeutta kansallisilla päätöksillä soveltaa alennettua verokantaa muihin kuin direktiivin sallimiin hyödykkeisiin. Neuvosto hyväksyi 22 päivänä lokakuuta 1999 direktiivin 1999/85/EY kuudennen arvonlisäverodirektiivin muuttamisesta siten, että siihen sisällytetään mahdollisuus soveltaa kokeiluluontoisesti alennettua arvonlisäverokantaa erityisen työvaltaisiin palveluihin. Direktiivin mukaan neuvosto voi myöntääjäsenvaltiolle luvan soveltaa 1 päivänä tammikuuta 2000 alkavan kolmivuotiskauden aikana alennettuja verokantoja direktiivin liitteessä K lueteltuihin palveluihin. Jäsenvaltio voi pääsääntöisesti ottaa käyttöön alen- netun verokannan enintään kahteen liitteessä mainittuun palveluryhmään kuuluviin palveluihin. Jäsenvaltion, joka haluaa osallistua kokeiluun, on ilmoitettava siitä komissiolle ennen 1 päivää marraskuuta Kokeilukauden lopulla kokeiluun osallistuvan jäsenvaltion on laadittava yksityiskohtainen kertomus, johon sisältyy yleisarvio toimenpiteiden vaikuttavuudesta erityisesti uusien työpaikkojen luomisen ja tehokkuuden kannalta. Kirjallisessa kysymyksessä ehdotetaan, että tekstiili- ja vaatetusala otettaisiin mukaan työvaltaisten palvelujen alennettuja verokantoja koskevaan kokeiluun. Direktiivin mukaan jäsenvaltio ei voi ottaa alennettua verokantaa käyttöön tekstiili- ja vaatetusalalla siltä osin kuin kysymyksessä on uusien tekstiilien ja vaatteiden valmistaminen ja myynti. Työvaltaisia aloja koskevaa arvonlisäverokokeilua ei ole missään vaiheessa katsottu voitavan ottaa käyttöön tavaroiden myynnin osalta, koska tavarat voivat liikkua jäsenvaltioiden rajojen yli. Alennetun verokannan soveltaminen yhdessä jäsenvaltiossa aiheuttaisi siten todennäköisesti kilpailunvääristymiä yhteisön alueella. Kilpailuneutraalisuussyistä alennettua verokantaa ei ole myöskään katsottu voitavan ottaa käyttöön ostajan toimittamasta raaka-aineesta tapahtuvaan uusien tavaroiden valmistustyön myyntiin. Tästä syystä arvonlisäverokokeilun soveltamisala myös tekstiili- ja vaatetusalalla on rajoitettu direktiivin K liitteessä mainittuihin palveluihin. Direktiivin liitteeseen K sisältyvät muun muassa pienet korjauspalvelut, jotka kohdistuvat kenkiin ja nahkatavaroihin sekä vaatteisiin ja liinavaatteisiin. Jotta jäsenvaltio voi saada luvan soveltaa alennettua verokantaa näihin palveluihin, niiden on lisäksi täytettävä kyseisessä jäsen- 3

4 Ministerin vastaus valtiossa direktiivissä säädetyt tarkemmat edellytykset: palvelujen on oltava työvaltaisia, niitä on tarjottava laajalti lopulliselle kuluttajalle ja niiden on oltava pääasiallisesti paikallisia, eivätkä ne saa todennäköisesti luoda kilpailunvääristymiä. Lisäksi verokannan alentamisesta aiheutuvan hinnanalennuksen sekä kysynnän ja tarjonnan välillä on oltava kiinteä yhteys. Alennetun verokannan soveltamisella pieniin korjauspalveluihin ei olisi tehtyjen selvitysten perusteella merkittävää työllistävää vaikutusta Suomessa. Kenkien ja nahkatavaroiden sekä vaatteiden ja liinavaatteiden korjaus on taloudelliselta merkitykseltään vähäistä ja työllisyyden kannalta hyvin marginaalinen ala. Myös kokeilun seuranta direktiivin edellyttämällä tavalla olisi kyseisillä aloilla saattanut olla vaikeaa, koska nämä palvelut eivät muodosta yhtenäistä toimialaa. Lisäksi on huomattava, että työllisyyden edistämiseksi on olemassa tehokkaampiakin keinoja kuin työvaltaisten palvelujen arvonlisäverokannan alentaminen. Muun muassa sosiaaliturvamaksujen ja tuloverotuksen alentaminen on eräiden selvitysten mukaan tehokkaampi verotuksellinen keino työllisyysvaikutusten aikaansaamiseksi kuin arvonlisäveron alentaminen. Kokeiluna todennäköisesti saavutettavien työllisyysvaikutusten vähäisyyden takia talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti 26 päivänä lokakuuta 1999, että Suomi ei osallistu työvaltaisten palvelualojen alennettuja verokantoja koskevaan kokeiluun direktiivin mahdollistamilla toimialoilla. Edellä esitetyillä perusteilla hallitus katsoo, että alennettuja verokantoja koskevan kokeilun käyttöönotto tekstiili- ja vaatetusalalla ei ole ollut perusteltua. Helsingissä 12 päivänä marraskuuta 1999 Ministeri Suvi-Anne Siimes 4

5 Ministems svar KK 654/1999 vp- Kari Urpilainen /sd ym. Tili riksdagens talman 1 det syfte mom. riksdagsordningen anger har Ni, Fru talman, till vederbörande medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsman Kari Urpilainen /sd m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 654/1999 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att beklädnadsbranschen skall omfattas av försöket med reducerad mervärdesskatt? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Mervärdesskatten är en allmän konsumtionsskatt, som uppbärs på all rörelsemässig försäljning av nyttigheter i Finland. Enligt mervärdesskattelagen ( ) tillämpas den allmänna skattesatsen på 22 % på varor och tjänster som sålts inom textil- och beklädnadsbranschen. Den skattebas samt skattesatsstruktur och skattesatsnivå som skall tillämpas enligt mervärdesskattelagen har bestämts på ett för Finland bindande sätt i rådets sjätte mervärdesskattedirektiv (77 /388/EEG). Finland har således inte rätt att genom nationella beslut tillämpa en reducerad skattesats på an,~:lra nyttigheter än på dem som direktivet tillåter. Rådet godkände den 22 oktober 1999 direktivet 1999/85/EG om ändring av det sjätte mervärdesskattedirektivet. Enligt ändringen inkluderas i direktivet en möjlighet att på försök tillämpa en reducerad mervärdesskattesats på speciellt arbetsintensiva tjänster. Enligt direktivet kan rådet bevilja en medlemsstat tillstånd att under en treårsperiod som börjar den 1 januari 2000 tillämpa reducerade skattesatser på tjänster som anges i bilaga K till direktivet. En medlemsstat kan i regel tai bruk den reducerade skattesatsen på tjäns- ter inom högst två av de kategorier som anges i bilaga K. En medlemsstat som vill delta i försöket skall underrätta kommissionen om detta före den 1 november s1utet av försöksperioden skall en medlemsstat som deltar i försöket utarbeta en detaljerad rapport med en övergripande bedömning av åtgärdens effektivitet i synnerhet när det gäller skapandet av sysselsättning och verkningsfullhet. 1 det skriftliga spörsmålet föres1ås att textiloch beklädnadsbranschen tas med i försöket med reducerade skattesatser för arbetsintensiva tjänster. Enligt direktivet kan en medlemsstat inte ta den reducerade skattesatsen i bruk inom textiloch beklädnadsbranschen tili den del som det är fråga om framställning och försäljning av nya textilier och kläder. Försöket med mervärdesskatt inom arbetsintensiva branscher har inte i något som helst skede ansetts kunna tas i bruk när det gäller försäljning av varor, eftersom varoma kan föras över medlemsstatemas gränser. Om reducerad skattesats tillämpas i en medlemsstat medför detta troligtvis snedvridning av konkurrensen på gemenskapens område. Av skäl som hänför sig tili konkurrensneutralitet har en reducerad skattesats inte heller ansetts kunna tas i bruk i fråga om försäljning av tillverkningsarbete som avser nya varor som framställs av råvaror som köparen har levererat. Av denna orsak har tillämpningsområdet för försöket med mervärdesskatt också inom textil- och beklädnadsbranschen begränsats tili de tjänster som nämns i bilaga K till direktivet. 1 bilaga K tili direktivet ingår bl.a. små reparationstjänster, som avser skor och lädervaror samt kläder och linne. För att en medlemsstat skall få tillstånd att tillämpa en reducerad skattesats på 5

6 Ministerns svar dessa tjänster skall de dessutom i medlemsstaten i fråga uppfylla de noggrannare villkor som bestäms i direktivet: de skall vara arbetsintensiva, de skall till stor del tillhandahållas slutkonsumenten direkt och de skall i huvudsak vara lokala och inte kunna leda till att konkurrensen snedvrids. Dessutom måste det finnas ett nära samband mellan de lägre priser som den reducerade skattesatsen leder till och efterfrågan och utbudet. Tillämpningen av en reducerad skattesats på små reparationstjänster skulle enligt gjorda utredningar inte ha någon betydande sysselsättande verkan i Finland. Reparation av skor och lädervaror samt kläder och linne har ringa ekonomisk betydelse och med tanke på sysselsättningen är det en mycket marginell bransch. Också uppföljningen av försöket på det sätt som direktivet förutsätter kunde ha varit svår inom bran- schema i fråga, eftersom dessa tjänster inte bildar någon enhetlig bransch. Därtill bör observeras att det finns effektivare sätt att främja sysselsättningen än en reducerad mervärdesskattesats för arbetsintensiva tjänster. Enligt vissa utredningar är bl.a. sänkta socialskyddsavgifter och sänkt inkomstbeskattning ett effektivare medel att åstadkomma en sysselsättande verkan än vad en sänkt mervärdesskatt är. Finanspolitiska ministerutskottet beslöt den 26 oktober 1999, till följd av den obetydliga sysselsättande verkan som försöket uppenbarligen skulle ha, att Finland inte deltar i försöket med reducerade skattesatser inom arbetsintensiva servicebranscher inom de branscher som direktivet möjliggör. På ovan anförda grunder anser regeringen att det inte är motiverat att tai bruk reducerade skattesatser inom textil- och beklädnadsbranschen. Helsingforsden 12 november 1999 Minister Suvi-Anne Siimes 6