VALTIOVARAINVALIOKUNNAN LAUSUNTO 5/2011 vp Valtioneuvoston kirjelmä ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB) Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Eduskunnan puhemies on lähettänyt 18 päivänä heinäkuuta 2011 valtioneuvoston kirjelmän ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB) (U 22/2011 vp) suureen valiokuntaan ja samalla määrännyt, että valtiovarainvaliokunnan on annettava asiasta lausuntonsa suurelle valiokunnalle. Jaostovalmistelu Asia on valmisteltu valtiovarainvaliokunnan verojaostossa. Asiantuntijat Verojaostossa ovat olleet kuultavina - neuvotteleva virkamies Terhi Järvikare ja erityisasiantuntija Tarja Järvinen, valtiovarainministeriö - ylitarkastaja Kari Aaltonen, Verohallinto - veroasiantuntija Virpi Pasanen, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry - professori Marjaana Helminen, Helsingin yliopisto - osastopäällikkö Tomi Viitala, Keskuskauppakamari - partner, hallituksen jäsen Tomi Pitkänen, Deloitte edustaen Suomen Veroasiantuntijat ry:tä. Kirjallisen lausunnon ovat antaneet Ålands landskapsregering / Ahvenanmaan maakunnan hallitus Suomen Yrittäjät ry. VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ Euroopan komissio on 16 päivänä maaliskuuta 2011 tehnyt ehdotuksen neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB). Ehdotus, joka on annettu asiakirjassa KOM(2011) 121 lopullinen, perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 115 artiklaan. Direktiiviehdotuksen tavoitteena on parantaa sisämarkkinoiden toimintaa poistamalla jäsenvaltioiden erilaisista verojärjestelmistä aiheutuvia esteitä ja vääristymiä, edistää rajat ylittävää yritystoimintaa ja tehdä Euroopan unionista kilpailukykyinen sijaintipaikka yrityksille. Ehdotukseen liittyy myös vaikutusarvio {SEC(2011) 315 final} sekä tiivistelmä vaikutusten arvioinnista {SEK(2011) 316 lopullinen}. Ehdotus sisältää säännökset verotettavan tuloksen laskemisesta sekä konserniyhtiöiden U 22/2011 vp Versio 2.0
verotettavien tulosten yhdistämisestä ja tämän tuloksen jakamisesta verotettavaksi jäsenvaltioille. Komission arvion mukaan eri jäsenvaltioissa asuvien konserniyhtiöiden tulosten yhdistäminen poistaisi siirtohinnoitteluun liittyviä muodollisuuksia ja vähentäisi yritysten hallinnollisia kustannuksia. Konserniyhtiöiden tappiot tulisivat vähennetyiksi samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden voitoista. Konsernin verotuksen toimittaminen emoyhtiön sijaintivaltiossa mahdollistaisi veroasioiden hoidon yhden veroviranomaisen kanssa. Direktiiviehdotuksessa ei ole jäsenvaltioiden yhtiöverokantoja koskevia säännöksiä. Yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja on tarkoitettu pääasiassa rajat ylittävää toimintaa harjoittavien yhtiöiden tarpeisiin. Se olisi yhtiöille vapaaehtoinen. Komissio on esittänyt, että jos direktiiviehdotuksesta ei saada aikaan yksimielisyyttä, harkittavaksi saattaa tulla tiivistetyn yhteistyön käyttö. Ehdotuksen taloudelliset vaikutukset jäsenvaltioille aiheutuisivat suurimmaksi osaksi veropohjien yhdistämisestä ja veropohjan jakamisesta jäsenvaltioille jakokaavan mukaan. Ehdotuksen taloudellisia vaikutuksia jäsenvaltioille on arvioitu useissa tutkimuksissa. Kaikkiin tutkimustuloksiin liittyy kuitenkin merkittävää epävarmuutta muun muassa aineistojen puutteellisuuden vuoksi ja siksi, ettei tutkimuksissa voida ottaa huomioon käyttäytymismuutoksia. Direktiiviehdotukseen liittyvässä komission vaikutusarviossa Suomen osuuden veropohjasta arvioidaan alenevan yli 30 prosenttia niiden yritysten osalta, jotka olisivat mukana CCCTB-järjestelmässä. Vaikutus bruttokansantuotteeseen, työllisyyteen ja investointeihin olisi myös negatiivinen, mutta pieni. Vaikutusarviossa käytetty aineisto on kuitenkin puutteellista, ja siksi tuloksiin tulee suhtautua varauksellisesti. Suomen kanta Valtioneuvosto pitää direktiiviehdotuksen tavoitteita sinänsä kannatettavina. Yritysten rajat ylittävän toiminnan helpottaminen on lähtökohtaisesti tärkeää sisämarkkinoiden toiminnan kannalta. Direktiiviehdotuksen merkitykseen tulee kuitenkin vaikuttamaan se, missä määrin yhtiöt olisivat halukkaita valitsemaan järjestelmään liittymisen. Valtioneuvosto suhtautuu järjestelmään liitettyyn vapaaehtoisuuteen tässä vaiheessa myönteisesti. Lopullista kantaa ei kuitenkaan voida vielä muodostaa, vaan asiaa tulee tarkastella uudelleen jatkokäsittelyn yhteydessä. Valtioneuvosto pitää direktiiviehdotuksessa olevaa laajan veropohjan periaatetta hyvänä lähtökohtana. Veropohjaa koskevia säännöksiä tulee kuitenkin vielä tarkastella lisää ja Suomen kantaa yksityiskohtiin tulee tarkentaa käsittelyn edetessä. Valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti direktiiviehdotuksen sisältämään veropohjien yhdistämiseen ja veropohjan jakamiseen jäsenvaltioille. Veropohjan jakaminen jäsenvaltioille ehdotetun jakokaavan mukaan toisi Suomelle merkittävän epävarmuuden verotuloista. Lisäksi veropohjien yhdistäminen toisi mukanaan monia, muun muassa kansainväliseen verotukseen liittyviä ongelmia, joita direktiiviehdotuksessa ei ole kattavasti käsitelty. Käsittelyn edetessä veropohjien yhdistämistä ja veropohjan jakamista koskevaa kantaa on tarkennettava. Konsernin verotus toimitettaisiin ehdotuksen mukaan pääasiallisen verovelvollisen verotuksellisessa kotivaltiossa. Veroilmoituksen antamiseen, verotuksen toimittamiseen sekä muutoksenhakuun liittyy useita merkittäviä kysymyksiä, joihin tulee muodostaa tarkempi kanta direktiiviehdotuksen käsittelyn edetessä. Ehdotuksen vaikutusta hallinnollisiin kustannuksiin pyritään myös selvittämään tarkemmin. VALIOKUNNAN KANNANOTOT 2 Perustelut Komission ehdotus neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB) on lähes koko viime vuosikymmenen
kestäneen perusteellisen valmistelutyön tulos. Sen tavoitteena on poistaa veroesteitä rajat ylittävältä yritystoiminnalta EU:n alueella ja parantaa siten yritysten mahdollisuuksia kansainvälistyä ja toimia Euroopassa. Näin voitaisiin edistää sisämarkkinoiden toimintaa. Kokoava taustaajatus on tukea Euroopan kilpailukykyä ja tehdä Euroopasta houkutteleva sijoittautumispaikka myös EU:n ulkopuolisille yrityksille. Nämä kaikki tavoitteet ovat Lissabonin strategian mukaisia. Ehdotus merkitsisi toisaalta myös sitä, että jäsenvaltioiden välinen kilpailu veropohjilla häviäisi, kun verotettavan tuloksen laskentasäännökset olisivat kaikkialla samat. Veropohjaeroihin perustuva verosuunnittelu ja konsernin siirtohinnoittelu menettäisivät nekin pääosin merkityksensä. Kilpailu kohdistuisi siten vain verokantoihin, jotka säilyisivät järjestelmässä edelleen jäsenvaltioiden päätösvallassa. Yhtenäinen säännöstö ja verosuunnittelumahdollisuuksien kaventuminen vähentäisivät myös yritysten hallinnollisia kustannuksia. Eri jäsenvaltioissa sijaitsevien konserniyhtiöiden verotettavat tulokset laskettaisiin yhteen ja jaettaisiin vahvistetun jakokaavan mukaan niiden jäsenvaltioiden kesken, joissa konsernilla on yritystoimintaa. Kustannussäästöä syntyisi erityisesti siitä, että siirtohinnoittelun dokumentoinnista voitaisiin luopua järjestelmän piirissä olevien yhtiöiden välisissä toimissa. Hallinnollista helpotusta toisi myös se, että konserniyritykset voisivat asioida yleensä yhden maan veroviranomaisen kanssa. Toimivaltainen olisi konsernin emoyhtiön kotivaltion viranomainen, joka toimittaisi verotuksen ja jakaisi muiden konserniyhtiöiden sijaintivaltioille niille kuuluvat jako-osat. Esityksen lähtökohdat ja tausta-ajatus vastaavat siis EU:n tavoitteita ja ovat lähtökohtaisesti perusteltuja ja johdonmukaisia. Yritysten toiminnan ja Euroopan kilpailukyvyn kannalta on kuitenkin olennaista, miten hyvin tavoitteet voidaan saavuttaa myös käytännössä. Järjestelmän toimivuus on elintärkeä myös jäsenvaltioille, joiden on voitava arvioida ja saada osuutensa yritysverotuotoista myös jatkossa. Komission ehdotus jättää tässä suhteessa paljon avoimia kysymyksiä ja tarkentamista vaativia näkökohtia. Valiokunta pitää valtioneuvoston esittämiä varaumia ja tarkennusvaatimuksia sen vuoksi varsin perusteltuina. Valiokunta käsittelee seuraavassa tarkemmin joitain veropohjan harmonisointiin ja yhdistämiseen liittyviä seikkoja. Sen jälkeen arvioidaan eräitä järjestelmään liittyviä keskeisiä valintakysymyksiä ja lopuksi ehdotuksen toteuttamiskelpoisuuteen liittyviä näkökohtia. Veropohjan harmonisointi Komission ehdotus perustuu laajan veropohjan käsitteelle ja vastaa pitkälti Suomen nykyistä yritysveropohjaa. Siihen ei itsessään liity merkittäviä ongelmia eikä erityisiä kannusteita yrityksille. Valiokunnalla ei ole sen vuoksi huomautettavaa ehdotukseen tältä osin. Eri asia on, jos CCCTB-järjestelmä toteutuu vain joidenkin jäsenvaltioiden kesken tiivistetyn yhteistyön muodossa. Silloin sen ulkopuolelle jättäytyvät jäsenvaltiot voisivat edelleen kilpailla kapeammilla veropohjilla verokantahoukuttimen lisäksi. Myös tämä näkökohta on hyvä ottaa huomioon, kun arvioidaan järjestelmän toimivuutta käytännössä. Vaikka veropohja itsessään näyttää hyväksyttävältä, uuden säännöstön omaksuminen vaatii joka tapauksessa aikaa. Haasteina ovat mm. säännöstön laajuus sekä erot jäsenvaltioiden hallintokulttuureissa ja oikeusjärjestelmissä 1. Tulkinnan eheydellä ja oikeusvarmuudella on kuitenkin tavallista suurempi merkitys, koska jokainen yksittäinen verotuspäätös vaikuttaa yleensä yrityksen lisäksi usean jäsenvaltion veropohjaan. Huomion arvoista on myös se, ettei ehdotus syrjäytä kansainvälisiä kahdenkeskisiä vero- 1 Professori Seppo Penttilä on arvioinut, että uusi mittava säännöstö 136 artiklaa tulisi aiheuttamaan soveltamistasolla huomattavan paljon tulkintaongelmia. Niistä osa olisi hänen mukaansa ilman muuta sellaisia, että niiden ratkaisemiseen tarvittaisiin EU:n tuomioistuimen tuomio. Arvio on esitetty Keskuskauppakamarin Suuressa Veropäivässä 21.9.2011 puheenvuorossa "EU-oikeuden soveltaminen ja Suomen yritysverotus". 3
sopimuksia, jotka jäisivät siis edelleen rinnalle sovellettaviksi. Esitys ei koske myöskään kirjanpitosäännöksiä. Ne jäisivät siten edelleen kansallisen sääntelyn varaan, vaikka veropohja olisi sama kaikissa jäsenvaltioissa. Tällä on kuitenkin lähinnä hallinnollinen haitta, koska CCCTB ei sisällä kirjanpitosidonnaisuutta. Verotettavien tulosten (voittojen ja tappioiden) yhdistely ja jako jäsenvaltioille Konsernin eri jäsenvaltioissa olevien yritysten verotettavien tulosten yhdistely (konsolidointi) merkitsee siis mahdollisuutta tasata yrityksen voitot ja tappiot Euroopan laajuisesti. Se on ehdotuksen se osa, josta nimenomaan yritykset ovat kiinnostuneita; pelkkä veropohjien harmonisointi ei poista yritysten keskeisimpiä veroesteitä, siirtohinnoitteluongelmia eikä kansallisesti rajattua tappiontasausoikeutta. Kysymys verotettavien tulosten yhdistämisestä on siis eräänlainen järjestelmän kulmakivi, jolla on ratkaiseva merkitys asetetuille tavoitteille. Mahdollisuus tulosten yhdistämiseen avaa kuitenkin samalla kokonaan uuden maailman, jossa konsernin tulos jaetaan aivan eri tavalla kuin nykyisin. Tämä merkitsee epävarmuutta paitsi jäsenvaltioille myös yrityksille. Veropohjien yhdistämiseen liittyvät edut rajoittuisivat lisäksi vain niihin konserneihin, jotka toimivat pelkästään EU-alueella. Näitä olisivat lähinnä pk-yritykset. Hyöty olisi vastaavasti rajallinen globaaleilla markkinoilla toimiville yrityksille. Jäsenvaltioiden kannalta keskeinen on se jakokaava, jolla yhdistetty veropohja jaettaisiin maiden kesken. Valittu malli on sinänsä selkeä jäsenvaltiossa sijaitsevan yhtiön osuus koko konsernin myynnistä, työvoimasta ja omaisuuseristä ja kunkin osatekijän painoarvo olisi sama 1/3. Omaisuuteen ei kuitenkaan luettaisi lainkaan aineettomia oikeuksia, jotka juuri ovat tärkeitä Suomen kaltaiselle innovaatioihin ja aineettomiin oikeuksiin perustuvalle yritysympäristölle. Suomen saama osuus ei siis vastaisi aidosti täällä syntyvää tuottoa. Jakokaavan rakenne näkyy myös komission ehdotukseen sisältyvässä vaikutusarviossa. Siinä Suomen saama yhteisöveron tuotto alenisi yli 30 prosenttia nykyisestä järjestelmässä mukana olevien yhtiöiden osalta. Tämä voisi merkitä usean sadan miljoonan euron verotulojen menetystä vuosittain. Myös muissa tehdyissä tutkimuksissa on päädytty siihen, että Suomi tulisi häviämään verotuottojen uusjaossa. Aleneman suuruus vaihtelee myös sen mukaan, onko järjestelmä pakollinen vai vapaaehtoinen yrityksille. Näkemys on yleisesti jaettu, vaikka kaikkiin arvioihin liittyy myös epävarmuustekijöitä, mm. koska niiden pohjana on käytetty tilinpäätöstietoja eikä verotustietoja ja koska aineistot ovat kaikkiaan puutteellisia. Kysymys aineettomien oikeuksien asemasta on itsessään monisärmäinen; aineettomiin oikeuksiin liittyy vaikeita ja kansainvälisesti ratkaisemattomia todentamis-, arvostamis- ja kohdentamisongelmia 2, mutta samalla myös mittavia mahdollisuuksia vapaalle verosuunnittelulle. Jakokaavaa on siten tosiasiassa vaikea kehittää Suomen kannalta oikeudenmukaisemmaksi ja samalla käytännössä aidosti ja luotettavasti toimivaksi. Jakokaavan muutos ei olisi siten edes onnistuessaankaan Suomelle riskitön vaihtoehto. Valiokunta ei pidä käytännössä toimivana myöskään sitä toissijaista keinoa, jossa jäsenvaltioiden viranomaiset voisivat sopia yksittäistapauksessa poikkeavasta jakokaavasta. Päätös edellyttäisi yksimielisyyttä ja olisi sen vuoksi säännönmukaisen verotuksen vaatiman ratkaisutahdin kannalta haavoittuva. Siirtohinnoittelukysymysten tilalle nousisikin mitä ilmeisimmin kiistat jäsenvaltioiden välisistä verotulojen allokoinneista. Tämä aiheuttaisi merkittävää hallin- 2 OECD:n piirissä on vasta aloitettu aineettomien oikeuksien siirtohinnoitteluun liittyvä projekti OECD Fiscal Affairs, The Transfer Pricing Aspects of Intangibles, 2011 ("WP6TPI"). Myös sen asettamisen yhteydessä on todettu, että aineettomat oikeudet ovat haasteellisimpia siirtohinnoitteluun liittyvistä alueista, niin teoreettisesti kuin niistä aiheutuvien oikeusriitojen vuoksi. 4
nollista ja oikeudellista epävarmuutta niin yrityksille kuin jäsenvaltioille. Vapaaehtoisuus Yksi keskeinen kysymys on, onko järjestelmä yrityksille vapaaehtoinen, kuten komissio esittää, vai pakollinen, kuten eräät suuret jäsenvaltiot preferoivat. Yritykset voisivat siis komission ehdotuksen mukaan itse valita, haluavatko ne kuulua järjestelmän piirin vai pysyttäytyä nykyisten kaltaisten kansallisten yritysverojärjestelmien piirissä. Vapaaehtoisuuden merkitys korostuu ennen muuta silloin, jos vain osa jäsenvaltioista ryhtyy hankkeeseen tiivistetyn yhteistyön pohjalta. Yrityksille jäisi silloin mahdollisuus etsiä verosäästöjä järjestelmän piirissä ja sen ulkopuolella olevien valtioiden verojärjestelmien rajapinnoista. Tämä olisi vastoin järjestelmälle asetettuja tavoitteita. Se olisi myös omiaan ylläpitämään verosuunnittelusta aiheutuvia hallinnollisia kustannuksia. Kysymys järjestelmän luonteesta on olennainen monessa suhteessa; pakollisuus voi olla vastoin EU-oikeuden suhteellisuusperiaatetta, vaikka sillä muutoin voitaisiinkin edistää järjestelmän keskeisimpiä tavoitteita. Myös yritysten valintoja on mahdoton arvioida etukäteen. Niistä kuitenkin riippuisi, miten tehokkaasti järjestelmä ylipäänsä toteuttaa sille asetetut tavoitteet ja mikä mahdollisuus jäsenvaltioilla on ennakoida tulevia verotuottojaan. Ratkaisu järjestelmän käyttöönotosta tehtäisiin siis ratkaisevalta osin vajavaisin tiedoin. Esitys kaipaa tältä osin vielä lisäpohdintaa ja mahdollisuuksien mukaan myös lisätietoa. Ilman niitä kysymykseen järjestelmän vapaaehtoisuudesta ei ole perusteita ottaa tämän tarkempaa kantaa. Tiivistetty yhteistyö Edellä on useaan otteeseen viitattu jäsenvaltioiden tiivistetyn yhteistyön mahdollisuuteen. Ongelmaksi siis muodostuisi se, että kilpailu veropohjilla ja siihen liittyvä kaikkinainen verosuunnittelu olisivat edelleen mahdollisia. Tämä olisi vastoin esityksen keskeisiä alkuperäisiä tavoitteita, kuten edellä on jo todettu. Ratkaisevaa on kuitenkin, mitkä valtiot ovat valmiita tiivistettyyn yhteistyöhön. Suomi on pieni, avoin talous, jonka on tarkoituksenmukaista olla verotuksellisesti houkutteleva maa kansainvälistä toimintaa harjoittaville yrityksille myös jatkossa. Sen vuoksi muiden maiden valintoja on joka tapauksessa syytä seurata. Tärkeää on kiinnittää huomiota myös siihen, mitkä maat olisivat jättäytymässä tiivistetyn yhteistyön ulkopuolelle. Esimerkiksi Ruotsi on näyttänyt osaltaan ns. keltaista korttia ja tehnyt komission ehdotuksesta toissijaisuusväitteen 3. Vastaavalla tavalla on toiminut myös kahdeksan muuta maata, joista merkittävimmät ovat Iso- Britannia, Hollanti ja Irlanti. Tiivistetyn yhteistyön keskiö saattaisi tämän perusteella muodostua Saksan ja Ranskan ympärille. Suomen kannattaisi joka tapauksessa arvioida omaa ratkaisuaan myös naapurimaiden valintojen valossa, koska Pohjoismaat kilpailevat myös keskenään emoyhtiöiden sijaintivaltiosta. Tiivistetty yhteistyö aiheuttaisi siis vaikeita valintaongelmia ja lisääntyvää epävarmuutta verotuotoista. Se asettaisi yritykset ja Verohallinnon entistä useampien haasteiden eteen. Arviointia Järjestelmän eittämätön etu on siis parhaimmillaan se, että yritykset välttyisivät siirtohinnoitteluun liittyvältä dokumentoinnilta ja monenkertaisen verotuksen riskiltä silloin, kun ne toimivat yksinomaan järjestelmän piirissä olevissa maissa. Samoin kansainväliset konsernit voisivat tasata tuloksensa yli rajojen ja maksaa veroja todellisen taloudellisen tuloksensa perusteella. Nämä edut saavutetaan, jos järjestelmä toteutuu sellaisena kuin se on ideatasolla kuvattu. Järjestelmää tulee kuitenkin tarkastella valiokunnan mielestä mahdollisimman realistisesti. EU:n kilpailukykyä voidaan edistää aidosti vain, jos järjestelmä toimii riittävän ennakoitavasti ja 3 Toissijaisuusilmoitus annettiin keväällä 2011. Suomen eduskunta ei ole käsitellyt sitä erikseen aikataulusyistä. 5
luotettavasti niin yritysten kuin veronsaajan kannalta. Lisäksi tulisi olla luottamus siihen, että järjestelmää kyetään uudistamaan tarvittaessa riittävän nopeasti. Kehittämistarpeita kumpuaa globaaleilta markkinoilta, ja niihin olisi voitava vastata myös yhteisen järjestelmän piirissä EU:n kilpailuaseman säilyttämiseksi. Järjestelmässä havaittuja epäkohtia olisi niitäkin kyettävä hiomaan. Pelkona on kuitenkin, ettei reagointi olisi riittävän joustavaa, koska kaikki verotusta koskevat päätökset edellyttävät jäsenvaltioiden yksimielisyyttä. Tämä voisi jättää yksittäiset jäsenvaltiot kohtuuttomaan asemaan. 4 VATT Tutkimukset 156, Yritysveropohjan harmonisoimisen vaikutus Suomen yhteisöverotuottoon, Helsinki 2010 5 Johtopäätökset, s. 18. Hallinnolliset kustannukset. Komission ehdotuksen tehokkuushyödyt näyttävät VATT:n selvitysten mukaan mm. simulointitutkimusten valossa vähäisiltä 4. Tutkimuksessa on huomautettu myös siitä, ettei esimerkiksi hallinnollisten kustannusten pienentymistä ole arvioitu vieläkään luotettavasti, vaikka se oli yksi tärkeimmistä esityksen tavoitteista. VATT:n mukaan luotettavampia tutkimustuloksia tarvittaisiin kipeästi 5. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on todettu perustellusti, että yritysten saama hallinnollinen hyöty kertyisi vähitellen vuosien myötä. Järjestelmään siirtymisen kustannukset muodostuisivat sitä vastoin kerralla ja olisivat yrityksille ilmeisesti erittäin mittavat. Tämä näkökohta on unohtunut kuitenkin komission tarkastelussa. Hallinnollisia kustannuksia aiheutuisi väistämättä myös järjestelmän piirissä, kun yritykset arvioisivat esimerkiksi emoyhtiön sijoittautumista tai sitä, kuinka kauan järjestelmä on niille ylipäänsä edullisin malli. Yritysten tulisi varautua myös sen varalle, että ne päättävät poistua järjestelmästä. Tämä näkökohta aiheuttaa joka tapauksessa kustannuksia Verohallinnolle, jonka on ylläpidettävä kahta erilaista verojärjestelmää. Valiokunta katsoo, että kysymystä ehdotuksen hallinnollisista hyödyistä on aihetta tarkastella lisätietojen valossa vielä uudelleen. Vertailua voi hakea myös eurooppayhtiöstä, jota perusteltiin nimenomaan kustannussäästöillä. Nyt näitä yrityksiä on Euroopan laajuisesti kuitenkin vain yksittäistapauksia. Suomen rooli ja suhde kotimaiseen kehittämistyöhön Järjestelmää on pidetty valiokunnan asiantuntijakuulemisessa yritysten näkökulmasta erittäin teoreettisena, ei-realistisena hankkeena. Sen on arveltu toteutuvan aikaisintaan 10 vuoden päästä, jos koskaan. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin edellä esitettyjä epäilyjä myös yritysten puolesta. Edes yritysten parissa toimivat eivät siis suhtaudu järjestelmään avoimen toiveikkaasti, vaan korostavat järjestelmään sisältyviä merkittäviä epävarmuuksia ja oikeusturvanäkökohtia. Toisaalta, osa asiantuntijoista on puoltanut järjestelmää varauksetta. Tältä osin kannanotot ovat olleet kuitenkin varsin yleisiä. Valiokunta tukee näkemystä, jonka mukaan Suomen kannattaa olla edelleen tiiviisti mukana valmistelussa. Siinä saatava lisätieto helpottaa myös päätöksentekoa tiivistettyyn yhteistyöhön ryhtymisestä, jos se osoittautuu ajankohtaiseksi ja Suomen edun mukaiseksi. Valiokunta korostaa kuitenkin, että vaikka Suomi osallistuu asian jatkovalmisteluun, prioriteetin tulee kuitenkin olla kotimaisen yritysverolainsäädännön kehittämistyössä. Suomessa on ollut kilpailukykyinen yhteisöverokanta, ja se on ohjannut yritysten rakenteita Suomen kannalta suotuisasti. Kansallinen verohallintomme on myös kehittynyt asiakaspalvelussaan yritysten kannalta erittäin myönteiseen suuntaan. Suomalaisten yritysten kilpailukykyä voidaan siis edistää tehokkaasti kotimaisin keinoin, eikä siksi kannata jäädä odottamaan CCCTBjärjestelmän voimaantuloa. Lisäksi tulee kiinnittää huomiota siihen, ettei CCCTB syö kohtuuttomasti resursseja tältä muualta kehittämistyöltä. 6
Lausunto Lausuntonaan valtiovarainvaliokunta ilmoittaa, että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan korostaen edellä esitettyjä näkökohtia. Helsingissä 4 päivänä lokakuuta 2011 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa vpj. jäs. Pentti Kettunen /ps Jouko Jääskeläinen /kd Timo Kalli /kesk (osittain) Sampsa Kataja /kok Esko Kiviranta /kesk Mika Lintilä /kesk Heli Paasio /sd Kari Rajamäki /sd (osittain) Markku Rossi /kesk Matti Saarinen /sd Sari Sarkomaa /kok vjäs. Osmo Soininvaara /vihr Kari Uotila /vas (osittain) Pia Viitanen /sd Ville Vähämäki /ps Pietari Jääskeläinen /ps (osittain) Risto Kalliorinne /vas (osittain) Esko Kurvinen /kok Antti Rantakangas /kesk (osittain) Lenita Toivakka /kok Juha Väätäinen /ps (osittain) Tuula Väätäinen /sd (osittain). Valiokunnan sihteerinä jaostokäsittelyssä on toiminut valiokuntaneuvos Maarit Pekkanen. 7
Eriävä mielipide /ps ERIÄVÄ MIELIPIDE Perustelut Valiokunnan kannanotto on hyvä ja ottaa huomioon CCCTB:n mahdolliset kustannusvaikutukset. Kuitenkin nyt ollaan tilanteessa, jossa Suomen yhtiöveropohja tuottaa paremmin kuin ehdotuksessa käytetty jakokaava tuottaisi. Puhuttaisiin jopa satojen miljoonien eurojen menetyksistä. Innovaatioiden ja aineettomien oikeuksien merkitystä ei voida väheksyä erityisesti Suomen kohdalla. Näitä aineettomia omaisuuksia ei voida kuitenkaan sisällyttää tähän jakokaavaan. Yksittäisen konsernin T jäsenvaltiolle i maksama yhtiöverosumma määräytyy CCCTBdirektiivin mukaan alla olevan mallikaavan mukaan. Kaava on VATT:n julkaisusta "VATTkeskustelualoitteita 434". Kaavassa t on maan i nimellinen yhteisöverokanta, Ki on konsernin pääoman (omaisuuden) määrä jäsenmaassa i, K on konsernin pääoman (omaisuuden) kokonaismäärä EU:ssa, Wi on konsernin palkkasumma jäsenmaassa i, W vuorostaan on konsernin EU-laajuinen palkkasumma, Si on konsernin (lopputuotteiden) myynti jäsenmaassa i, S on myynti koko EU:n alueella ja "pii"t on konsernin verotettava voitto koko unionin alueelta eli kokonaisveropohja. Huomataan se, että tilanne monimutkaistuu nykytilanteesta, jossa konsernin T jäsenvaltiolle Suomi maksama yhteisöverosumma on muotoa Ts = Ts. Eriävä mielipide Edellä olevan perusteella ehdotamme, että ehdotusta CCCTB:stä ei puolleta. Helsingissä 4 päivänä lokakuuta 2011 Ville Vähämäki /ps Pentti Kettunen /ps Juha Väätäinen /ps 8