Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 VALTIOVARAINVALIOKUNNAN LAUSUNTO 6/2012 vp Valtioneuvoston selvitys komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle arvonlisäveron tulevaisuudesta Kohti yksinkertaisempaa, vakaampaa ja tehokkaampaa sisämarkkinoiden tarpeisiin suunniteltua alv-järjestelmää Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Suuri valiokunta on 20 päivänä tammikuuta 2012 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle arvonlisäveron tulevaisuudesta Kohti yksinkertaisempaa, vakaampaa ja tehokkaampaa sisämarkkinoiden tarpeisiin suunniteltua alv-järjestelmää (E 135/2011 vp) valtiovarainvaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Jaostovalmistelu Asia on valmisteltu valtiovarainvaliokunnan verojaostossa. Asiantuntijat Verojaostossa ovat olleet kuultavina - lainsäädäntöneuvos Tommi Parkkola, valtiovarainministeriö - professori Esko Linnakangas, Helsingin yliopisto - hallituksen varapuheenjohtaja, OTK Leena Äärilä, Suomen Veroasiantuntijat ry - pääekonomisti Minna Punakallio, Veronmaksajain Keskusliitto. Kirjallisen lausunnon on antanut Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry. Verohallinto ilmoitti, ettei sillä ole huomauttamista asiaan. VALTIONEUVOSTON SELVITYS E 135/2011 vp Valtioneuvoston kanta Komission tiedonannossa esitetään EU:n tulevan arvonlisäverojärjestelmän pitkän tähtäyksen tavoitteet samoin kuin asioiden tärkeysjärjestys ja etenemistapa yksinkertaisemman, vakaamman ja tehokkaamman sisämarkkinoiden tarpeisiin mukautetun arvonlisäverojärjestelmän saavuttamiseksi. Komission tiedonanto muodostaa hyvän pohjan arvonlisäverojärjestelmän kehittämiselle ja jatkokeskusteluille. Suomi kannattaa arvonlisäverojärjestelmän kehittämistä sisämarkkinoiden toimivuuden tehostamiseksi. Suomen käsityksen mukaan alkuperämaaverotukseen siirtyminen EU:n sisäisten liiketoimien arvonlisäverotuksessa ei edelleen- Versio 2.0

2 kään vaikuta mahdolliselta. Suomi tukee näin ollen komission ajatusta luopua alkuperämaaperiaatteesta ja kehittää edelleen määräpaikkaperiaatteeseen perustuvaa arvonlisäverojärjestelmää. Tiedonannossa määritellyt EU:n tulevan alvjärjestelmän perusominaisuudet ovat järjestelmän kehittämistä ohjaavina pitkän aikavälin tavoitteina kannatettavia. Suomen mielestä on tärkeää kehittää järjestelmää kohti nykyistä yksinkertaisempaa, tehokkaampaa sekä vakaampaa ja paremmin petoksilta suojattua järjestelmää. Myös tiedonannossa määritellyt ensisijaiset painopistealat tulevien vuosien jatkotoimia varten on tunnistettu oikein. Arvonlisäverojärjestelmän yksinkertaistaminen on keskeinen kehittämistavoite. Suomi pitää tärkeänä yritysten hallinnollisten kustannusten vähentämistä, jonka toteutumista yksinkertaisempi ja tehokkaampi järjestelmä, jossa otetaan huomioon uusien teknologioiden kehitys, edesauttaa. Suomi kannattaa keskitetyn asiointipisteen soveltamisalan laajentamista. Myös muita yritysten hallinnollisten kustannusten alentamiseen liittyviä toimenpiteitä yritysten tiedonsaannin parantamiskeinoja sekä velvoitteiden standardointimahdollisuuksia tulee tarkastella ennakkoluulottomasti. Suomi kannattaa pyrkimyksiä tehostaa arvonlisäverojärjestelmää. Erityisesti verotuksen neutraalisuuden parantaminen on tärkeää. Julkisen toiminnan verokohtelu kaipaa uudelleen tarkastelua, koska toimintojen yksityistäminen ja ulkoistaminen ovat nostaneet esiin nykysäätelystä aiheutuvat kilpailun vääristymät ja hankintaneutraalisuuteen liittyvät ongelmat. Myös kaikkia muita verovapautuksia samoin kuin niiden toteuttamistapaan liittyviä kysymyksiä on tarpeen tarkastella uudelleen taloudellisten ja teknologisten muutosten valossa. Verokantarakenteen osalta yhden verokannan järjestelmää on yleisesti pidetty kansantaloudellisten vaikutusten näkökulmasta tehokkaimpana mallina. Alennetut verokannat vähentävät verotuloja. Ne eivät myöskään yleensä ole tehokkaita välineitä tiettyjen yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi, vaan tässä suhteessa muut keinot, kuten suorat tuet ja pienituloisten etuudet, ovat usein parempia. Näistä syistä Suomi suhtautuu lähtökohtaisesti varauksellisesti uusien alennettujen verokantojen käyttöönottoon. Suomi kannattaa alennettuja verokantoja koskevien sääntöjen järkeistämistä ja yksinkertaistamista. Niiden soveltamisalasta on kuitenkin vaikea päästä poliittiseen sopimukseen, kuten aikaisemmat keskustelut ovat selkeästi osoittaneet. Suomi kannattaa vakaampaa ja paremmin petoksilta suojattua arvonlisäverojärjestelmää. Veropetoksia on vaikea torjua tehokkaasti arvonlisäverotuksen perusperiaatteita muuttamalla. Tämän vuoksi pääpainon veropetosten torjunnassa tulisi jatkossakin olla verovalvonnan ja jäsenvaltioiden välisen hallinnollisen yhteistyön tehostamisessa ja kehittämisessä. Suomi kannattaa myös uusien veronkanto- ja valvontamenettelyjen jatkoselvittämistä. Mallien toteuttamiskelpoisuutta arvioitaessa on tärkeää pitää mielessä, että niiden aiheuttamat kokonaiskustannukset ovat suhteessa saavutettaviin hyötyihin. Tiedonantoon ei sisälly lainsäädäntöehdotuksia. Suomen kannat myöhemmin annettaviin ehdotuksiin tullaan muodostamaan kunkin ehdotuksen osalta erikseen, kun ehdotus on annettu ja sen sisältö on tiedossa. Myös muihin yksittäisiin kehittämistoimenpiteisiin voidaan ottaa tarkemmin kantaa vasta myöhemmässä vaiheessa, kun vaikutusarviot ovat käytettävissä. Suomi pitää tärkeänä, että toimenpiteiden vaikutukset arvioidaan huolellisesti ennen päätöksentekoa. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Valiokunta tukee valtioneuvoston näkemyksiä EU:n arvonlisäverojärjestelmän tulevaisuudesta annetusta komission tiedonannosta. Tiedonantoa pohjustanut komission vihreä kirja ja siihen liittynyt avoin kuulemisprosessi 2

3 osoittivat kiistatta, ettei EU:n yhteinen alv-järjestelmä täytä tyydyttävästi toimivien sisämarkkinoiden sille asettamia odotuksia. Järjestelmän mutkikkuus ja pirstoutuminen 27 kansalliseen alv-järjestelmään aiheuttavat yrityksille merkittäviä lisäkustannuksia ja oikeudellista epävarmuutta. Samalla järjestelmä sisältää epäneutraaleja piirteitä, synnyttää kilpailun vääristymiä ja on altis petoksille. Nämä näkökohdat ovat tulleet selvästi ilmi myös valiokunnan asiantuntijakuulemisessa. Alv-järjestelmää on siten tärkeä tarkastella perusteellisesti tiedonannossa viitoitetuin tavoin. Tiedonanto muodostaa kaikkiaan hyvän pohjan jatkokeskusteluille järjestelmän kehittämiseksi. Komissio on kuvannut varsin suoraan ja peittelemättä nykyisen järjestelmän keskeisiä ongelmia ja linjannut joukon ensisijaisia alueita jatkotoimia varten. Lisäksi se on päättänyt luopua tavoittelemasta alkuperämaaverotukseen pohjautuvaa lopullista alv-järjestelmää, mikä antaa viimein mahdollisuuden kehittää väliaikaisena pidettyä nykyistä järjestelmää. Valiokunta pitää hyvänä myös sitä, että pitkän tähtäimen tavoitteiden ohella on kuvattu asioiden tärkeysjärjestys ja kaavailtu etenemistapa kohti nykyistä yksinkertaisempaa, tehokkaampaa ja vakaampaa järjestelmää. Komission hanke on laaja ja vaativa. Se edellyttää pitkäjänteisyyden ja jäsenmaiden sitoutuneisuuden lisäksi myös käytännön realismia. Vain siten voidaan saavuttaa niitä merkittäviä etuja, joiden vuoksi uudistustyö on käynnistetty. Huomiota tulee kiinnittää siten lainsäädännön lisäksi myös jäsenvaltioiden verohallintojen valmiuteen panna täytäntöön yhteisesti sovittavat menettelyt, kuten kaavailtu yhden asiointipisteen järjestelmä yrityksille (one stop shop). Vuonna 2015 käyttöön otettava, mm. sähköisiä palveluja koskeva rajattu menettely tulee olemaan tässä suhteessa osoittava ja tärkeä koetinkivi. Komission tiedonanto ja valtioneuvoston kannanotto ovat vielä melko yleisluontoisia. Linjaukset täsmentyvät aikanaan annettavien lainsäädäntöesitysten myötä, ja valiokunta ottaa niihin siinä vaiheessa erikseen kantaa. Vaikka tiedonanto ei anna mahdollisuutta vielä kovin pitkälle meneviin johtopäätöksiin, valiokunta nostaa kuitenkin jo nyt esiin eräitä näkökohtia jatkokeskustelua varten. Nykyistä yksinkertaisempi järjestelmä Valiokunta tukee näkemystä, jonka mukaan nykyistä järjestelmää tulee yksinkertaistaa ja turvata siten sen toimivuus. Se on keskeinen tavoite myös yritysten hallinnollisten kustannusten vähentämiseksi ja petosten estämiseksi. Kysymys on pohjimmiltaan kansallisten lainsäädäntöjen lähentämisestä, jolloin yritysten tiedontarve kunkin jäsenvaltion erityispiirteistä vähenee. Komissio on esittänyt kuitenkin eräitä käytännön toimia, joilla yritysten tietotarpeita voidaan palvella nykytilanteessa. Valiokunnan huomautukset liittyvät näihin ehdotuksiin. Edellä on jo viitattu tarpeeseen varmistua yhden yhteyspisteen järjestelmän edellyttämien käytännön valmiuksien olemassaolosta. Se edellyttää jäsenvaltioilta täyttä teknistä valmiutta ja riittäviä resursseja, jotta järjestelmä voi toimia kaikkien osapuolten kannalta luotettavasti. Tältä osin avoin ja realistinen etenemistapa on tarpeen, jotta vältetään esimerkiksi ulkomaalaispalautuksia koskevan maakohtaisen portaalin käyttöönottoon liittyneet epäkohdat. Komission ehdotus EU:n alv-verkkoportaalista on niin ikään lähtökohtaisesti kannatettava. Eri kielillä tarjottava ajantasainen tieto jäsenvaltioiden järjestelmistä voi helpottaa yritysten tietotarpeita. Tarjottava tieto saattaa kuitenkin jäädä käytännön verotustilanteita varten liian yleisluontoiseksi. Hanketta on syytä arvioida sen vuoksi mahdollisimman realistisesti. Tehokkaampi tiedon tarjonta ei voi myöskään korvata alv-järjestelmän yksinkertaistamiseen ja yhdenmukaistamiseen liittyviä tavoitteita. Valiokunta pitää niin ikään tärkeänä, etteivät yhteisesti sovittavat alv-velvoitteiden standardit muodostu kompromissien kautta turhan mutkikkaiksi. Suomi voi muiden pohjoismaiden kanssa edistää yritysten kannalta yksinkertaisten ja joustavien mallien käyttöönottoa. 3

4 Nykyistä tehokkaampi järjestelmä Tiedonannossa on tarkasteltu avoimesti myös alv-järjestelmän tehokkaan toiminnan kannalta keskeisiä kysymyksiä, tarvetta laajaan veropohjaan ja kiinteämpään verorakenteeseen. Teemat ovat keskeisiä niin järjestelmän neutraalin toiminnan kuin jäsenvaltioiden verotuottojen kannalta. Lisäksi mahdollisimman ehyt verorakenne yksinkertaistaa jo itsessään verotusta. Eteneminen näissä kysymyksissä on siis toivottavaa, vaikkakin poliittisesti vaativaa. Valiokunta tukee kuitenkin mahdollisimman avointa ja tavoitteellista tarkastelutapaa. Valiokunnan huomiot liittyvät sekä verokantaan että veropohjan laajuuteen. Verokanta. Verokannan osalta olisi perusteltua keskustella tarpeesta nostaa alinta yleistä verokantaa. Tämänhetkinen kirjo jäsenmaiden välillä on niin suuri Luxemburgin 15 prosentista Unkarin 27 prosenttiin että se itsessään on jo epäneutraalisuutta voimistava seikka. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on nostettu lisäksi esiin kysymys tarpeesta säätää myös katto yleiselle verokannalle. Yksi vaihtoehto voisi olla myös se, että alennettujen verokantojen alaraja sidottaisiin yleiseen verokantaan. Veropohja. Valiokunta tukee niin ikään tavoitetta tiivistää nykyistä veropohjaa. Sen osalta on asianmukaista selvittää sekä nykyisten vapautettujen alojen perusteiden ajanmukaisuus että mahdollisuus kaventaa alennettujen verokantojen alaa. Voimassa olevat säännökset ovat monin osin ajalta, jolloin yhteiskunnan toimintaympäristö oli olennaisesti toisenlainen kuin nykyisin. Vapautettujen alojen ja alennettujen verokantojen tarkastelu on myös taloudellisessa mielessä keskeinen, kuten tiedonannossa esitetyt laskelmat hyvin osoittavat. Veropohjaan liittyy myös kysymys uusien tekniikoiden synnyttämästä neutraalisuusongelmasta: samaa tuotetta voidaan verottaa eri verokannoilla sen perusteella, myydäänkö tuote esim. kirja tavarana vai sähköisenä palveluna. Neutraalisuustavoitteen mukaista olisi, että verokohtelu olisi sama teknisestä toteutustavasta riippumatta. Kysymys tulee yleistymään nopean kehityksen myötä, ja siihen olisi sen vuoksi aiheellista hakea kestävä ratkaisu mahdollisimman pian. Nykyistä vakaampi järjestelmä Alv-petokset ovat mittava ongelma EU-tasolla. Ne heikentävät rehellisesti toimivien yritysten toimintaedellytyksiä ja syövät valtioiden verotuloja. Selvää on, että niihin on puututtava. Valiokunta korostaa tässä yhteydessä lähinnä sitä, että valittavat toimet on mitoitettava oikein. Torjuntatoimet tulisi kyetä kohdentamaan mahdollisimman tarkasti, jottei niistä aiheudu vain lisärasitteita rehellisesti toimiville yrityksille. Lausunto Lausuntonaan valtiovarainvaliokunta ilmoittaa, että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan korostaen edellä esitettyjä näkökohtia. 4

5 Helsingissä 16 päivänä maaliskuuta 2012 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Kimmo Sasi /kok Pentti Kettunen /ps Leena Harkimo /kok Jouko Jääskeläinen /kd Timo Kalli /kesk Heli Paasio /sd Kari Rajamäki /sd Markku Rossi /kesk Matti Saarinen /sd Kauko Tuupainen /ps Kari Uotila /vas Ville Vähämäki /ps vjäs. Mats Nylund /r Raimo Piirainen /sd Eero Reijonen /kesk Raija Vahasalo /kok. Valiokunnan sihteerinä jaostokäsittelyssä on toiminut valiokuntaneuvos Maarit Pekkanen. 5