KIRJALLINEN KYSYMYS 895/2001 vp Ruotsissa asuvien vaikeavammaisten sotainvalidien kuntapalvelut Eduskunnan puhemiehelle Sotilasvammalain mukainen kuntapalvelu, jossa vaikeavammaiset sotainvalidit ovat oikeutetut ilmaisruokailuun sekä siivous- ja pesulapalveluihin, ei toteudu Ruotsissa. Siellä arvioidaan vielä olevan noin 700 sotiemme invalidia, joista noin 50 % on vaikeavammaisia vamma-aste 30 % tai sen yli. Mikäli kuntapalvelu ulotettaisiin heihinkin, olisi se tasapuolisuuden vuoksi täysin kohtuullinen toimenpide, josta vuosittain aiheutuisi valtiollemme noin 500 miljoonan markan menoerä, joka kuolemantapausten vuoksi vähenisi noin 400 000 mk vuodessa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä saattaakseen maamme sodissa vammautuneet Ruotsissa asuvat vaikeavammaiset sotainvalidit tasapuoliseen asemaan Suomessa asuvien vaikeavammaisten sotainvalidien suhteen kuntapalveluiden osalta? Helsingissä 13 päivänä elokuuta 2001 Seppo Kanerva /kok Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Seppo Kanervan /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 895/2001 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä saattaakseen maamme sodissa vammautuneet Ruotsissa asuvat vaikeavammaiset sotainvalidit tasapuoliseen asemaan Suomessa asuvien vaikeavammaisten sotainvalidien suhteen kuntapalveluiden osalta? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Suomessa Valtiokonttori korvaa sotilasvammalain perusteella maassamme asuville sotainvalideille heille järjestetystä koti- ja asumispalvelusta, omaishoidon tuesta sekä kansanterveyslain mukaisesta koti-, päivä- ja yösairaanhoidosta aiheutuneet kustannukset. Palvelut järjestää kunta tarveharkinnan perusteella. Valtiokonttori korvaa palvelujen kustannukset kunnille. Invalideille palvelut ovat maksuttomia. Vuonna 1999 avopalveluiden kustannukset olivat noin 224 miljoonaa markkaa. Avopalveluiden korvaamisen edellytyksenä on, että invalidilla on sotilasvammalakiin perustuva vähintään 30 prosentin työkyvyttömyysaste. Mainitun ehdon täyttäviä invalideja oli 31.12.2000 11 100. Vähintään 30 prosentin invalideja on tällä hetkellä Ruotsissa noin 170. Lisäksi sotainvalideja asuu jonkin verran eri puolilla maailmaa, pääosin Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa. Ruotsissa on tarjolla vastaavantyyppisiä avopalveluja kuin Suomessa ja asiakas maksaa siellä saamistaan palveluista tulojen perusteella määräytyvän maksun. Ruotsissa keskimääräiset avopalveluiden kustannukset ovat suurkaupungeissa 71 459 kruunua vuodessa (noin 45 000 mk/vuosi) ja muissa kunnissa 82 716 kruunua vuodessa (52 100 mk/vuosi). Lisäksi tulevat vielä ruokapalvelukustannukset, jotka vaihtelevat melko paljon riippuen ruoan kuljetusmatkasta. Tukholmassa keskihinta lounaalle on 37 kruunua, johon tulee kuljetuskustannukset (keskimäärin 45 kruunua) lisäksi. Jos arvioidaan kotipalvelujen tarpeessa olevan noin 60 80 sotainvalidia ja ruokapalvelun tarpeessa noin 100 120 invalidia, niin kokonaiskustannukset olisivat vuositasolla noin 5,8 6,2 miljoonaa markkaa. Laskelmassa on käytetty ruoan hintana 52 markkaa ja kotipalvelun vuosikustannuksena 49 000 markkaa. Kirjallisessa kysymyksessä esitetty arvio (500 milj. mk) palvelujen korvaamisesta aiheutuvista kustannuksista vaikuttaa siten ylimitoitetulta. Suomessa palvelujen rahoitus on toteutettu siten, että Valtiokonttori maksaa kunnille kuukausittain ennakkoa niiden tekemän arvion perusteella ja kunnat tekevät vuosittain maaliskuun loppuun mennessä selvityksen Valtiokonttorille rahojen käytöstä. Jos ennakot ovat olleet liian suuria, ylimenevä osa palautetaan Valtiokonttorille ja päinvastaisessa tapauksessa Valtiokonttori maksaa kunnalle lisää. Tämän vuoden helmikuun alusta on voimaan tullut lainsäädännön muutos, joka mahdollistaa sotilasvammalain mukaista laitoshuoltoa ja osaaikaista laitoshuoltoa vastaavan hoidon korvaamisen myös Ruotsissa asuville sotainvalideille. Lain mukaan laitoshuolto voidaan korvata invalidille, jos hänen kotona huoltamistaan ei vamman tai sairauden aiheuttaman terveydentilan pitkäai- 2
Ministerin vastaus KK 895/2001 vp Seppo Kanerva /kok kaisen heikentymisen takia voida pitää kohtuullisena. Laitoshuolto tarkoittaa siis pitkäaikaista laitoshoitoa ja osa-aikainen laitoshuolto lähinnä päiväsairaalatyyppistä hoitoa. Suomessa asumispalveluna korvattava hoito on Ruotsin hoitojärjestelmässä ainakin osaksi laitoshoitona korvattavaa. Suomessa se korvataan kuntien järjestämänä avopalveluna. Vähintään 20 prosentin invalidi voi nyt jo saada Ruotsissakin korvausta maksamistaan kotipalvelu- ja kotisairaanhoitokuluista enintään 300 markkaa kuukaudessa eli 3 600 markkaa vuodessa ns. sairausapulisänä, joka on tuloharkintainen korvaus. Ruotsissa asuvat sotainvalidit saavat siis jo nyt osakorvausta myös saamistaan avopalveluista. Helsingissä 30 päivänä elokuuta 2001 Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Seppo Kanerva /saml undertecknade skriftliga spörsmål SS 895/2001 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att i fråga om kommunal service placera de gravt handikappade krigsinvalider som bor i Sverige och som invalidiserats under Finlands krig i en jämlik situation med de gravt handikappade krigsinvalider som bor i Finland? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: I Finland ersätter Statskontoret med stöd av lagen om skada, ådragen i militärtjänst de kostnader som föranleds av hem- och boendeservice, av stöd för närståendevård samt av hem-, dag- och nattsjukvård enligt folkhälsolagen när det gäller de krigsinvalider som bor i vårt land. Kommunerna ordnar denna service på basis av behovsprövning. Statskontoret ersätter kommunerna för servicekostnaderna. Servicen är avgiftsfri för invaliderna. Kostnaderna för öppenvårdstjänser var år 1999 ca 224 milj. mk. Förutsättning för ersättande av öppenvårdstjänster är att invaliden har en invaliditetsgrad, som baserar sig på lagen om skada, ådragen i militärtjänst, och som är minst 30 %. Den 31 december 2000 fanns det 11 000 invalider som uppfyllde det nämnda villkoret. I Sverige finns det för närvarande ca 170 invalider som har en invaliditetsgrad på minst 30 %. Dessutom bor en del krigsinvalider runtom i världen, till största delen i USA, Kanada och Australien. I Sverige står motsvarande öppenvårdstjänster till buds som i Finland och för de erhållna tjänsterna betalar klienten där en avgift som bestäms på basis av inkomsterna. I Sverige är de genomsnittliga kostnaderna för öppenvårdstjänster 71 459 kr om året (ca 45 000 mk/år) i storstäder och 82 716 kr om året (52 100 mk/år) i andra kommuner. Därutöver tillkommer kostnaderna för matservice som varierar ganska mycket beroende på den sträcka som maten transporteras. I Stockholm är genomsnittspriset på lunch 37 kronor, vartill tillkommer transportkostnaderna (i medeltal 45 kronor). Om man uppskattar att ca 60 80 krigsinvalider är i behov av hemservice och att ca 100 120 krigsinvalider är i behov av matservice är totalkostnaderna på årsnivå ca 5,8 6,2 milj. mk. I beräkningen har som pris för mat använts 52 mk och som årlig kostnad för hemservice 49 000 mk. Den beräkning (500 milj. mk) för kostnaderna för ersättning av service som framförs i det skriftliga spörsmålet förefaller sålunda vara överdimensionerad. I Finland har finansieringen av denna service skötts så att Statskontoret varje månad betalar ut förskott utgående från en beräkning som kommunerna utfört och varje år före utgången av mars lämnar kommunerna en redogörelse till Statskontoret för hur pengarna har använts. Om förskotten har varit för stora återbördas det överstigande beloppet till Statskontoret och i motsatt fall betalar Statskontoret mera till kommunen. Vid ingången av februari i år har en ändring av lagstiftningen trätt i kraft som gör det möjligt att även i fråga om krigsinvalider som bor i Sverige ersätta den vård som motsvarar anstaltsvård och deltidsvård enligt lagen om skada, ådragen i militärtjänst. Enligt lagen kan anstaltsvård ersättas i fråga om en invalid om det på grund av en långvarig försämring av patientens hälsotillstånd, or- 4
Ministerns svar KK 895/2001 vp Seppo Kanerva /kok sakad av ett handikapp eller en sjukdom, inte kan anses rimligt att vårda honom hemma. Anstaltsvård innebär följaktligen långvarig anstaltsvård och deltidsvård innebär närmast dagsjukhusvård. Den vård som i Finland skall ersättas i form av boendeservice ersätts inom det svenska vårdsystemet åtminstone delvis i form av anstaltsvård. I Finland ersätts den som öppenvård som ordnas av kommunerna. En person som har en invaliditetsgrad på minst 20 % kan redan nu även i Sverige få s.k. hjälptilllägg vid sjukdom i ersättning för kostnaderna för hemservice och hemsjukvård till ett belopp av högst 300 mk i månaden, dvs. 3 600 mk om året. Det är en ersättning som utbetalas enligt inkomstprövning. De krigsinvalider som bor i Sverige får således redan delvis ersättning för erhållna öppenvårdstjänster. Helsingfors den 30 augusti 2001 Omsorgsminister Osmo Soininvaara 5