VESIPARLAMENTTI 25.10.2017 KARI KINNUNEN
KAIKKIEN SOPIMUSTEN ÄITI: Helsinki rules on the uses of water of international rivers, by the International Law Association, 1966 oli sopimuksen pohjana yksipuolista päätöksentekoa tulisi välttää taloudelliset hyödyt tulisi jakaa oikeudenmukaisesti yhteisiä hallinnollisia rakenteita tulisi suosia
KAKSI KANSAINVÄLISTÄ PUITESOPIMUSTA UNECE (1992) Convention on the Protection and Use of Transboundary Watercourses and International Lakes UN (1997) Convention on the Law of the Non-Navigational Uses of International Watercourses UNECE: Käytännönläheisempi, vaatii yhteistyöelimen, keskittyy haittojen ehkäisyyn, useita pysyvää toimintaa tukevia elementtejä UN Convention luo lakipohjaa kansainväliseten kiistojen ratkaisemiseksi Periaatteessa sopimusten välillä ei ole suuria eroja, lähinnä on kyse painotuksista ja tulkinnasta SOPIMUKSET LUOVAT RAAMIT MAIDEN VÄLISILLE SOPIMUKSILLE
Status of ratification of the Convention RATIFIOINTITILANNE/UNECE: SOPIMUS 38 countries and the European 40 maata Union ja EU Parties Countries in accession Non Parties. United Nations Economic Commission for Europe Convention on the Protection and Use of Transboundary Watercourses and International Lakes
KOLME PÄÄPERIAATETTA Haittojen ehkäisy Resurssien kohtuullinen ja tasavertainen käyttö Yhteistyö LÄPÄISEVÄNÄ TAVOITTEENA KESTÄVÄ KÄYTTÖ
VALTIOIDEN VÄLISET RAJAVESISTÖSOPIMUKSET Valtiot neuvottelevat keskinäiset rajavesistösopimukset, mutta on hyvä muistaa, että ne on tehty vesistöalueen ja siellä asuvien ihmisten hyvinvoinnin takaamiseksi
ENSIMMÄINEN SUOMALAIS-RUOTSALAINEN RAJAJOKIKOMISSIO 1970
SUOMALAIS-RUOTSALAINEN RAJAJOKIKOMISSIO 1970 Tuomioistuin, jossa 6 jäsentä (3/maa) ja henkilökohtaiset varajäsenet) laki-, tekninen- ja paikallinen asiantuntija. avoin käsittely päätökset olivat ilmaisia pysyvä sihteeristö Haaparannalla kompensaatioita lukuunottamatta päätöksistä ei voinut valittaa pääosa hakemuksista käsitteleli vesien käyttöä ja kuormitusta kalastuksen järjestely
Ainutlaatuinen rajavesistösopimus, jossa sopijamaat luopuivat osasta suvereniteettiaan antamalla lopullisen päätäntävallan yhteiselle elimelle, komissiolle.
Uuden sopimuksen tarve: - Valitusmahdollisuus kaikissa tapauksissa (EU:n ihmisoikeussopimus) - Parempi yhteistyö vesiasioissa - Sopijapuolet liittyivät Euroopan Unioniin - EU:n vesipuitedirektiivi (vaatii hallinnollisia järjestelyjä)
Uuden sopimuksen valmisteluprosessi Ruotsin selvityshenkilön raportti 1997 Kansallinen Tornionjokityöryhmä 1999-2002 Maiden väliset neuvottelut 2002-2004; 2007-2009 Uusi sopimus ratifioitiin ja rajajokikomissio perustettiin 01.10.2010
Merkittävimmät muutokset aikaisempaan Kansalliset viranomaiset ratkaisevat vesiin liittyvät luvat, komissio antaa lausuntoja, mutta sillä on valitusoikeus Uusi kalastussopimus Kansalliset kalastusviranomaiset soveltavat kalastussopimusta ja määräävät kalastuksesta, komissiolla on lausunnonanto-oikeus Uuden Suomalais-ruotsalaisen rajajokikomission perusteminen Tärkeimmät tehtävät: Yhteistyön edistäminen kaikilla tasoilla ja toimialueen vesien suojelu
KOMISSION RESURSSIT Komissiolla on pysyvä sihteeristö Haaparannalla, kaksi vakituista työntekijää Budjetti noin 250 000, jaetaan tasan maiden välillä Komissiolla on 3 varsinaista jäsentä per maa ja varajäseniä Puheenjohtajat alueellisesta vesiviranomaisesta, muut jäsenet vesistöalueelta Komissiolla voi olla myös pysyviä asiantuntijoita, tällä hetkellä 1 asiantuntija per maa Komission toiminta on täysin alueellistettu Yhteistyöneuvottelut rahoittavien ministeriöiden (MMM, Miljöoch energidepartementet) kanssa kerran vuodessa
Suomalais-norjalainen rajavesistökomissio prosessi alkoi 1970-luvun puolivälissä, sopimus voimaan 05.11.1980 komissio toimii Suomen ja Norjan valtioiden välisenä neuvoa antavana yhteistyö- ja tiedonvaihtoelimenä maiden hallitukset valitsevat 3 jäsentä varahenkilöineen: yksi vesienhoidosta vastaavasta viranomaisesta yksi rajavesistöalueen väestöstä yksi määrittelemätön kokoontuu vähintäin kerran vuodessa Ei erillistä sihteeristöä, sihteeristöt aluetasolla
Työskentelyn kehittyminen Ensimmäiset 10 vuotta puheenjohtajuus ministeriö- / keskusvirastotasolla 1990 Suomen ja myöhemmin Norjan puheenjohtajuus siirtyi aluetasolle Myöhemmin koko toiminta alueellistettu Tämän jälkeen toiminta-alueen kuntien osallistuminen voimakasta Murmanskin aluehallinnon epärvirallinen osallistuminen
MERKITTÄVIMMÄT SAAVUTUKSET Tenojoen yhteinen veden laadun seuranta- ja raportointiohjelma yhteiset rajajokien käytön yleissuunnitelmat: Tenojoki 1990 (uudistettavana parhaillaan) Näätämöjoki 1992 Paatsjoki 1996 (Suomi, Norja ja Venäjä) monia yhteisiä tutkimus- ja seurantaohjelmia saamelaiset voimakkaasti mukana toiminnassa Murmanskin aluehallinnon mukaantulo Suomen ja Norjan puolen kuntien parantunut yhteistyö ja suuri rooli rajavesistöyhteistyössä rajajokien vedenlaatu on parantunut
JOHTOPÄÄTÖKSIÄ POHJOISTEN RAJAVESISTÖKOMISSIOIDEN TOIMINNASTA: tärkeää, että rajavesistösopimuksissa huomioidaan paikallisen väestön tarpeet Komissioiden alueellistaminen on ollut hyvä ratkaisu komissioiden päätöksiä ja suosituksia suuniteltaessa sekä toteutettaessa on tärkeää sitouttaa alueen väestö, hallinto sekä toimintaa rahoittavat ministeriöt rajavesistökomissiot voivat edistää valtioiden ja paikallisviranomaisten välistä yhteistyötä myös yleisellä tasolla Seuraava dia
JOHTOPÄÄTÖKSIÄ POHJOISTEN RAJAVESISTÖKOMISSIOIDEN YHTEISTYÖSTÄ (jatkuu) Toimivan yhteistyön kehittäminen on pitkä ja aikaavievä prosessi, joka vaatii resursseja, kulttuurista herkkyyttä, paikallistuntemusta ja pitkää pinnaa!!! Molemmissa pohjoisen rajavesistökomissioissa on tässä kehityksessä onnistuttu hyvin ja on onnistuttu sovittamaan maiden käytänteet toimiviksi ratkaisuiksi Molempien rajajokikomissioiden mandaatista on valitettavasti erotettu kalastuksen järjestely. Kalastussektori ei ole läpikäynyt vastaavaa yhteensovittavaa prosessia, minkä vuoksi edellämainittua yhteistyökulttuuria ei ole päässyt kehittymään Voisiko tilannetta jotenkin parantaa?