PE 3.11.2017 klo 19 TAMPERE-TALON ISO SALI 3.11.2017 TAMPERE FILHARMONIA Leif Segerstam, kapellimestari Juho Pohjonen, piano TAMPERE FILHARMONIA Leif Segerstam, kapellimestari Juho Pohjonen, piano JEAN SIBELIUS (1865 1957) Sarja näytelmästä Pelléas ja Mélisande op. 46 I Linnan portilla II Mélisande IIa Meren rannalla III Lähde puistossa IV Kolme sokeata sisarta V Pastorale VI Mélisande rukin ääressä VII Väliaikamusiikkia VIII Mélisanden kuolema EINAR ENGLUND (1916 1999) Pianokonsertto nro 1 I Allegro moderato - Allegro con brio II Larghissimo III Allegro moderato - Allegro assai VÄLIAIKA LEIF SEGERSTAM (s. 1944) Sinfonia piccola nro 308 Suvereenejä suvireenejä EINOJUHANI RAUTAVAARA (1928 2016) Sinfonia nro 7, Angel of light I Tranquillo II Molto allegro III Come un sogno IV Pesante Konsertti päättyy noin klo 21.30. Konsertin kaikenlainen taltioiminen on kielletty. Suvereenejä suvireenejä -sinfoniaan liittyvää videota voi katsella 2. kerroksen Aaria-kokous-huoneessa ennen konserttia ja konsertin väliajalla. Lisää aiheesta konserttiesittelyssä.
Illan kokoonpano Konserttimestari Pekko Pulakka 1. konserttimestari I viulu Maria Itkonen 3. konserttimestari Riikka Marttila* Lotta Laaksonen*** tp. Lea Antola Tatevik Ayazyan Raimo Hannikainen Siri Heinonen Katri Nikkanen Jaakko Nordman István Szalay Kati Tuominen-Heroja Martti Wiklund Hanna Parviainen tp. II viulu Kimmo Tullila* Heidi Kuula** Anna Angervo*** tp. Riitta Hallila Antti Hannikainen Heikki Hannikainen Elina Kilpinen Kirsi Korpela-Pulkkinen Eeva-Liisa Suuronen Pirjo Tulisalmi Kaisa Hiilivirta tp. Riikka Alakärppä tp. Alttoviulu György Balázs* Kimmo Kivivuori*** Heili Hannikainen Marianne Hautakangas Anne Korhonen Taavi Nachtigall Lauri Savolainen Elisabete Sorokina Anni Tiainen-Hammo Laurent Corsyn tp. Sello Panu Saari*** Reinis Birznieks Maija Juuti Miika Jämsä Tuija Lamminmäki Sampo Liukko Elina Sipilä Virpi Välimäki Kontrabasso Petri Mäkiharju** Joni Armio*** Juha Kleemola Tuomo Kinnunen Antti Laulaja Heikki Lehtinen Huilu Alexis Roman* tp. Seppo Planman Oboe Cristian Moré Coloma* Heikki Pöyhönen*** Kari Nikkanen Klarinetti Mark Reding** Reetta Näätänen Fagotti Aleksandr Veryukhanov** Marcin Wosinski Käyrätorvi Jozsef Hars* tp. Pauliina Koskela*** Ismo Ponkala Pasi Tiitinen Timo Ruskeepää Trumpetti Jonas Silinskas* Alessandro Chiavetta** Tapio Kilpinen Pasuuna Antti Hirvonen* Mikhail Kapustin*** Olavi Hostikka Tuuba Harri Miettunen* Patarummut Tiina Laukkanen* Péter Fodor*** Lyömäsoittimet Petri Hänninen* tp. Tuomo Oravakangas*** Harppu Kirsti Vartiainen* Vuokko Ahtila tp. Kosketinsoittimet Ville Hautakangas* tp. * äänenjohtaja ** vuorotteleva äänenjohtaja *** varaäänenjohtaja tp. sijainen/tilapäinen
Kapellimestari Leif Segerstam on yksi Skandinavian monipuolisimmista säveltaiteilijoista kapellimestari, säveltäjä, viulisti ja pianisti. Sibelius-Akatemiasta ja Juilliardista hänen tiensä vei Euroopan suuriin oopperataloihin mukaan lukien Tukholman Kuninkaallinen ooppera ja Wienin Valtionooppera. Johtajavierailuja hän teki muun muassa Metropolitaniin, Covent Gardeniin ja La Scalaan. Näyttävään uraan oopperataloissa nivoutuivat ylikapellimestarin tehtävät Itävallan, Suomen ja Tanskan radion sinfoniaorkestereissa, Rheinland-Pfalzin valtionfilharmoniassa ja Helsingin kaupunginorkesterissa. Vuodesta 2012 alkaen hän on toiminut Turun filharmonisen orkesterin ylikapellimestarina. Sibelius-Akatemian orkesterinjohdon professorina hän toimi vuoteen 2013 saakka. Segerstamin mittavassa, vapaapulsatiivisuudesta ammentavassa sävellystuotannossa on muun muassa satoja sinfonioita. Hänen uransa on palkittu lukuisin tunnustuksin, ja vuonna 2014 tasavallan presidentti myönsi Segerstamille professorin arvonimen. Kuva Seilo Ristimäki Suomen nuoren sukupolven kärkinimiin lukeutuva Juho Pohjonen on yksi tämän hetken kansainvälisesti tunnetuimmista pohjoismaisista pianisteista. Pohjonen on kerännyt kiitosta monipuolisella ohjelmistollaan ja työskennellyt maailman eturivin kapellimestareiden kuten Esa-Pekka Salosen, Lionel Bringuierin, Kirill Karabitsin, James MacMillanin ja Marek Janowskin kanssa. Säännöllistä yhteistyötä hän tekee Robert Spanon ja Atlanta Symphony Orchestran kanssa. Lukuisten merkittävien orkesterien solistina vieraillut pianisti on esiintynyt ympäri maailmaa myös resitaalein ja kamarimuusikkona. Kaudella 2016 2017 hän debytoi mm. Cleveland Orchestran ja Szczecin Philharmonicin solistina. Piano-opintonsa Pohjonen aloitti vuonna 1989 Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla, josta jatkoi solistisella osastolla ja valmistui musiikin maisteriksi vuonna 2008. Pohjonen on voittanut lukuisia piano- pohjoismaisia kilpailuita. Kuva Henry Fair
PYHÄINPÄIVÄN AATON KONSERTTI Tampere Filharmonian Suomi 100 -juhlinta jatkuu tänä iltana kotimaisella viimeisen reilun sadan vuoden aikana sävelletyllä musiikilla. Vanhimmalla teoksella, JEAN SIBE- LIUKSEN Pelléas ja Mélisande -orkesterisarjalla aloitetaan. Kansallissäveltäjämme kirjoitti paljon merkityksellistä näyttämömusiikkia ja piti teatteritilauksiin tarttumisesta. Pelléas ja Mélisande on belgialaisen Maurice Maeterlinckin vuonna 1893 kirjoittama näytelmä, joka sai Suomen ensiesityksensä maaliskuussa 1905 Helsingin Ruotsalaisessa teatterissa. Kyseessä oli todellinen tapaus, symbolistinen näytelmä oli saanut kiitettävästi huomiota muualla Euroopassa, ja sitä se sai myös Helsingin kulttuuriväen keskuudessa. Sibelius sävelsi Helsingin esitykseen musiikin ja johti orkesteria itse niin ensi-illassa kuin useina muinakin iltoina. Pelléas ja Mélisande oli menestys ja täytti salit haltioituneella yleisöllä. Samainen symbolistinen näytelmäteksti innoitti monia taiteilijoita ja sai muun muassa Claude Debussyn kirjoittamaan ainoan oopperansa kolme vuotta aiemmin. Unenomaisen kaunis kuvaus Pelléaan ja Mélisanden onnettomasti päättyvästä rakkaudesta sai Sibeliuksen puolestaan säveltämään lumoavaa näyttämömusiikkia, jonka hän vielä samana vuonna siirsi orkesterisarjaksi erittäin pienin muutoksin. Maeterlinckin tarina on hurja: Prinssi Golaud ihastuu upeaan nuoreen neitoon, Mélisandeen, ja heidät vihitään. Mélisande rakastuu kuitenkin aviomiehensä velipuoleen, Pelléaahan. Golaud saa selville rakastavaisten puuhat ja tappaa Pelléaan. Mélisande menehtyy myöhemmin synnytettyään tyttären.
Kuten osien nimet antavat ymmärtää, noudattelee orkesterisarja näytelmän kohtausten kuvastoa. Sibeliusta kiiteltiin lopputuloksesta, aivan kuten oli kiitelty niistä sävelistä, joita hän oli jo ennen tätä hetkeä kirjoittanut näytelmiin tai kuvaelmiin. Aiempia saavutuksia olivat muun muassa Karelia-musiikki, Sanomalehdistön päivien kuvaelmamusiikki, josta Finlandiaon peräisin, ja Kuolema-näytelmän musiikki, johon Valse triste lukeutuu. Nelikymppinen Sibelius olikin Pelléas ja Mélisande -musiikkia kirjoittaessaan jo tuttu nimi niin kotimaisilla kuin kansainvälisilläkin konserttilavoilla. Hän oli kirjoittanut pääteoksistaan, seitsemästä sinfoniasta, jo kaksi, ja kiersi ahkerasti johtamassa etenkin huippusuosittua jälkimmäistä ympäri Eurooppaa. Uran lisäksi myös perhe-elämän auvoisuus oli noususuhdanteista: Ainola valmistui tänään kuultavaa orkesterisarjaa edeltävänä vuonna, ja sinne asettuminen tyynnytti säveltäjän ja hänen läheistensä arkea. Sibeliuksen jälkeen siirrytään 1950-luvulle uusklassikko EINAR ENGLUNDIN pianokonserton pariin. Englund syntyi Ruotsin Gotlannissa kesällä 1916, mutta perhe muutti varsin pian pojan syntymän jälkeen Suomeen. Englund sai keskeisimmät oppinsa Sibelius-Akatemiassa, mutta pääsi Sibeliuksen antaman suosituksen turvin myös muun muassa Yhdysvaltoihin Aaron Coplandin oppiin. Vähitellen säveltäjä löysi oman musiikillisen kielensä, jonka suurimpia esikuvia lienevät Kevätuhristaan tuttu venäläissäveltäjä Igor Stravinsky ja unkarilainen kansanmusiikkivaikutteisesta uusklassismistaan tuttu Béla Bartók. Tampere Filharmonia soitti Englundia viimeksi itsenäisyyspäivänä, kun ohjelmassa oli mystinen Valkoinen peura -elokuvamusiikki 1950-luvun alusta. Ennen Valkoista peuraa Englund oli viimeistellyt jo kaksi sinfoniaa,
Sotasinfonian vuonna 1946 ja Mustarastas-sinfonian heti seuraavana vuonna. Yleisö tykästyi sinfonioihin, ja ne toivat Englundille ansaittua huomiota. Elokuvamusiikki jatkoi menestysten sarjaa; varsin harva taidemusiikkisäveltäjä ylipäätään sai tilaisuuden työskennellä tosissaan kyseisen lajin parissa vuosisadan puolivälin Suomessa. Tänään kuultava teos, säveltäjän ensimmäinen pianokonsertto, valmistui vuonna 1955 ja saavutti pian varsin keskeisen aseman suomalaisten pianokonserttojen keskuudessa. Englund osallistui teoksella Suomen Kulttuurirahaston sävellyskilpailuun ja voitti sen. Teoksen sävykirjossa on kaikuja samoista tunnelmista kuin Valkoinen peura -elokuvamusiikissa; Englund pohjaa sävelkielensä muun muassa saamelaiseen joikuperinteeseen. Huippulahjakkaana pianistina Englund soitti konserttoa mielellään itse. Menestyksestä huolimatta hyvin pian pianokonserton valmistumisen jälkeen seurasi kuitenkin pitkä sävellystauko; Englund vetäytyi säveltämisen parista ja keskittyi muun muassa lehtoraattiinsa Sibelius-Akatemiassa ja musiikkikriitikon tehtäviin. Englund etsi itseään, niin kuin etsi myös suomalainen musiikkielämä, ja koska 1960-luvulle tultaessa elettiin eräänlaista murrosvaihetta, sattui myös yhteentörmäyksiä eri sukupolvien ja erilaisten näkemyksien välillä. Englund ei ollut ainoa säveltäjä, joka ihmetteli nuorten kollegoidensa puuhia; esimerkiksi Joonas Kokkosta 1960-luvun kokeilut epäilyttivät suuresti. Säveltäjien jakautuminen kahteen selkeästi erilaiseen leiriin, kahteen sukupolveen, synnytti paljon kiivasta keskustelua vielä myöhemmilläkin vuosikymmenillä. Englundin kolmas sinfonia valmistui lopulta vuonna 1971, ja pianokonserttokin sai seuraajansa vasta samaisena vuonna. Sen jälkeen loput sinfoniat syntyivät
tasaisempaan tahtiin ja niitä kertyi lopulta seitsemän. Seuraavaksi on illan kapellimestarin musiikin vuoro. LEIF SEGERSTAM tunnetaan uskomattoman järkkymättömästä sävelkorvastaan ja omintakeisista sävellyksistään sekä mielenkiintoisista lausunnoistaan; Segerstam ei tapaa kutsua itseään säveltäjäksi vaan kuvaa omaa rooliaan mieluummin sävelten valitsijaksi. Hän soitti jo Sibelius-Akatemiassa ja hieman myöhemmin New Yorkin Juilliard School of Music -korkeakoulussa lukuisia instrumentteja. Tänäänkin Segerstam nähdään paitsi kapellimestarina myös pianon ääressä, hän ei nimittäin halua sinfonioitaan johdettavan. Nimenomaan valtavasta sinfoniatuotannostaan Segerstam ehkäpä kaikkein parhaiten tunnetaan; tämän illan sävellys, kesällä 2017 valmistunut sinfonia, kantaa numeroa 308, ja sen jälkeenkin on kertynyt jo muutama lisää. Historiankirjoissa sinfoniakirjallisuuden suuri muutos yhdistetään usein saksalaismestari Ludwig van Beethoveniin, joka sävelsi edeltäjiänsä kunnianhimoisempia sinfonioita ja näin ollen myös huomattavasti pienilukuisemmin kuin vaikkapa käyttömusiikkia juhlatilanteisiin kirjoittanut Mozart Beethovenin yhdeksäs sinfonia jäi säveltäjän viimeiseksi, ja sitä pidetään eräänlaisena sinfoniakirjallisuuden huipentumana. Beethovenia vajaat sata vuotta nuorempi Sibelius kirjoitti kaiken kaikkiaan seitsemän sinfoniaa. Segerstam puolestaan edustaa jälleen uudenlaista lähestymistapaa: illan kapellimestari on valinnut sävelet pitkälti yli kolmeensataan sinfoniaan. Segerstam valaisee käsitystään sinfoniasta: Sinfonianimi on ihan oikeutettu, koska vanhalla kreikalla sin on yhdessä ja fonia on soi, eli yhdessä soi, niin se on jo sinfonia, niin kuin
Sibeliuksen seitsemäs sinfonia, joka on yhdessä kaaressa ja haukuttiin aikanaan, et ei se mikään sinfonia oo [ ]. Sen kunniaksi kun Sibelius on tehnyt viimeisen vapaamuurarillisen neuvon mukaisesti meille jälkeläisille eteen sinfonian yhdessä, kahdessa, yhdessä osassa, niin minä olen nyt niitä tehnyt, ja viimeinen, joka on saanut nimen, mutta ei yhtään säveliä, on tuo 319, joka on Jenni Haukion ja Sauli Niinistön lapselle, ja sen nimi on sitten Ihmisihme tai englanniksi The Human Wonder. Ja se on myös tämmöinen sinfonia piccolo, neljä palaa musiikkia ja se tulee olemaan hyvin perusmaista ameebaääntä alussa ja sitten se menee vaikka astronautiksi tämä lapsi, onko se sitten tyttö vai se jolla on se nenä ultraäänessä. Tämän illan sinfonia, kuten lukuisat muutkin Segerstamin sävellykset, koostuu palasista, joita orkesteri soittaa ennalta määrittämättömän, mutta yleensä jollain tapaa haarukoidun ajan. Yhteisestä sopimuksesta siirrytään kunkin soitinryhmän kesken aina seuraavaan pikkupalaseen, jota soitetaan, kunnes on taas seuraavan vuoro. Kapellimestarin partituurissa on neljä sivua, joista kukin on kuin yksi osa. Kun on aika siirtyä tällaisesta isommasta kokonaisuudesta seuraavaan, tekee koko orkesteri tämän yhteisestä merkistä. Segerstam kuvailee teoksen rakennetta: Tämä on myös sellainen vapaapulsatiivinen sinfoninen nuotinnus sävelvalitsija Segerstamilta, ja mä oon valinnu neljä sivua täyteen, ja joka sivun alussa on joku, joka näyttää, että nyt lähdetään tästä eteenpäin. Se on konserttimestari muutaman kerran, mutta huilut viimeisellä kerralla, sitten soitetaan vasemmalta oikealle ihan niin kuin nuotissa lukee, mutta jos tulee paussi ja jos se on haarukoitu se sekuntimäärä, niin sitten odottaa sen, mitä äänenjohtaja siinä sitten päättää
odottaa, mutta jollain lailla tulis käytettyä enemmän kuin kolme minuuttia tai vähemmän kuin neljä minuuttia kuhunkin neljään palaan, koska ne on neljä palaa nyt tässä sinfonia piccolassa, ei ole siis tahtiviivoja, mutta on normaalit nuotit ja on metronomimerkit ja on attribuuttifunktiomerkit, accelerando, rallentando, crescendo, diminuendo ja sillai, ja koko orkesteri häärää. Segerstam on omistanut sinfonioita lukuisille eri tahoille, niin ihmisille kuin esimerkiksi sairaalalaitteillekin. Tämän illan sinfonian maestro on säveltänyt pojalleen: Kesällä tuli sävellettyä sinfonia numero 308, Suvereenejä suvireenejä, nimi, jonka poikani Selimoskar antoi, hän kun harrastaa maratonjuoksua ja on saanut jo Metsämaraton-sinfonian aikaisemmin, se oli Malmössä, silloin hän oli siellä jopa lavalla juoksemassa, nyt hän ei ole paikallakaan. Mutta hänen lukionsa 60-vuotisjuhla oli tänä vuonna, hän teki sinne semmosen juoksuvideon, hän on tehnyt musiikin itse ja hän on lahjakas juoksija, kerran hän juoksi neljä kertaa kakskyt kilsaa sunnuntaina, eikä ollut moksiskaan siitä. Tämä nyt on siis Suvereenejä suvireenejä, eli että kesällä pitää mennä juoksemaan, ja jos on lahjakkuus, niin se kehittyy. Ja musikaalisesti semmonen suvireeni voi olla, että soittaa siis nuotteja niin kuin joggaisi, että tsan, tsan, tsan, tsan, tsan, tsan, tsan, tsan, eikä lopeta ikinä ennen kuin noin kuudentoista minuutin tai noin kahdentoista minuutin jälkeen, siltä väliltä se on se kesto, niin loppuu se musiikki ja näin Tampere Filharmonia suostuu tekemään nuotinnukseni mukaisesti ja sitä nyt on harjoiteltu ja se oli ihan kivaa. Konsertin päättää EINOJUHANI RAUTA- VAARAN seitsemäs sinfonia, teos, joka aikanaan 1990-luvun puolivälissä nosti suomalaisten keskuudessa jo huipputunnetun ja ra-
kastetun säveltäjän maailmanmaineeseen. Sinfonia syntyi tilauksesta: yhdysvaltalainen David Picket ihastui Rautavaaran musiikkiin, muun muassa 1970-luvulla valmistuneeseen Cantus arcticukseen, Suomessa edelleen valtavan ahkerasti soitettuun konserttoon linnuille ja orkesterille. Picket, joka opetti Indianan Bloomingtonin yliopistossa, halusi tilata Rautavaaralta alkusoittomaisen teoksen johtamalleen harrastajaorkesterille. Rautavaara vastaanotti tilauksen, mutta vähitellen hän alkoikin haluta kirjoittaa jotakin isompaa hahmottumaisillaan oli yksi 1900-luvun jälkipuoliskon rakastetuimmista orkesteriteoksista. Picket luotti Rautavaaraan ja alkoi haalia kasaan summaa, jolla Rautavaara suostuisi laajamittaisen orkesteriteoksen kirjoittamaan. Projekti onnistui, ja niin kutsuttu Bloomington Symphony sai kantaesityksensä Indianassa vuonna 1994. Ensiesitys ei saanut valtaisaa huomiota, olihan kyseessä harrastajaorkesteri. Rautavaara kuitenkin huomioi orkesterin teoksessaan: hän kirjoitti teeman, johon otti mukaan orkesterin nimen, Bloomington Symphony Orchestran. Samainen viittaustekniikka on ollut käytössä vuosisatoja, esimerkiksi barokkiguru Johann Sebastian Bach sisällytti oman sukunimensä moniin teoksiinsa kirjoittaen peräkkäin nuotit b, a, c ja h. Rautavaara poimi tilaajaorkesterin nimestä ne kirjaimet, joilla on vastineensa sävelten nimissä: Bloomingtonista b:n ja g:n, Symphonysta s:n, jonka säveltäjät ovat kautta aikain muuttaneet es-säveleksi (s-säveltä kun ei ole olemassa), ja h:n. Orchestra-sanasta mukaan tulivat vielä kirjaimet c, h, e, s (es) ja a. Blomington Symphonyn seuraava esitys oli vain parin kuukauden päästä Suomessa, kun Helsingin kaupunginorkesteri soitti teoksen tämänkin illan kapellimestarin Leif Segersta-
min johdolla. Kotimaassaan sinfonia noteerattiin heti kiinnostavana mestariteoksena. Ondine halusi levyttää teoksen, ja levy-yhtiön ja Rautavaaran yhteistyössä esille nousi jo sävellyksen alkuvaiheessa mukana ollut enkeliaihe, ja teos sai lopulta nimen Angel of Light. Enkeliaihe oli ollut mukana jo aiemmissa Rautavaaran teoksissa ja esiintyy myös seitsemännen sinfonian jälkeisessä tuotannossa. Segerstamin ja HKO:n levytys saavutti Grammy-ehdokkuuden, ja teos levisi vähitellen ympäri maailmaa. Tapaus asetti Rautavaaran valokeilaan, joka poiki muun muassa lukuisia lisätilauksia. Rautavaaran tyyli oli kokenut vuosien saatossa lukuisia mullistuksia aina 1960-luvun sarjallisesta Arabescata-sinfoniasta ja 1970-luvun Cantus arcticuksesta seitsemännen sinfonian romanttishenkiseen ilmaisuun. Bloomington Symphony Orhestran johtaja tilasi Rautavaaralta jotakin, jonka soittaminen sujuu amatööriorkesterilta ja joka on toisaalta helposti kuunneltavaa nykymusiikkia; kenenkään ei tarvitsisi olla ammattilainen, ei soittajien eikä kuulijoiden. Niin syntyi upea, maailmoja syleilevä enkelisinfonia, joka soi tänä iltana Tampere-talon Isossa salissa. Luvassa on jälleen uusi tulkinta jo yli parikymppisestä sinfoniasta. Illan maestro tapaa luonnehtia musiikin ja konserttien ja erilaisten tulkintojen merkitystä virkkeellä, jota hänen oppilaansa Santtu-Matias Rouvalikin siteerasi Vuosisadan kulttuurigaalan TV-lähetyksessä pari viikkoa sitten ja joka istuu eittämättä tähänkin marraskuiseen iltaan: Musiikki ei ole se mikä soi, vaan se, miksi se mikä soi, soi niin kuin se soi. Teksti Maija Leino
LAPSIPARKKINÄYTTELY TALVIPUUTARHASSA TÄNÄÄN PE 3.11. & LA SU 4. 5.11. TUTUSTU MM. LAPSI- PARKKILAISTEN MAALAUKSIIN & KUUNNELMAAN! LAPSIPARKKI 3 12-VUOTIAILLE KAIKISSA ORKESTERIN ISON SALIN ILTAKONSERTEISSA 6/8 TAMPERE FILHARMONIAN PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANIT Lomalinja Oy Medilaser Oy Sasor Oy Visura Oy Vapriikki Pro Orchestra ry
TAMPEREEN OOPPERAN KANTAESITYS PE 16.2.2018 KLO 18.30 TAMPERE-TALO Sävellys Olli Kortekangas Musiikinjohto Santtu-Matias Rouvali Libretto ja ohjaus Tuomas Parkkinen Tampere Filharmonia Tampereen Oopperan kuoro ja lapsikuoro Solisteina mm. Tuuli Takala, Ville Rusanen, Tuomas Katajala ja Juha Kotilainen. ESITYKSET: Pe 16.2. klo 18.30, su 18.2. klo 15, ke 21.2. klo 18.30, la 24.2. klo 15, to 1.3. klo 18.30 ja la 3.3. klo 15. TAMPERE-TALO.FI/VELJENIVARTIJA Liput 98/86/66 Eläkel. 93/80/60 Kysy myös ryhmälippuja! Musiikkia ja makuja -illallispaketti 133/121/101 @VELJENIVARTIJA TAMPERE-TALO.FI/LIPUNMYYNTI TAMPERE FILHARMONIAN YHTEISTYÖKUMPPANIT
Tänään! Konsertin jälkeen jatkoille Sasoriin. Tarjolla pikkupurtavaa hyvän viinin kanssa. Kokoa buffetista sasoriks-lautanen oman makusi mukaan 2 kpl/suupala sasorikseja viiniä ja tunnelmaa Viinitarjouksia: valkkari tai punkku, 24 pullo Tarjous on voimassa vuoden 2017 loppuun SASOR Restaurant & Winebar Yliopistonkatu 50 010 324 6740 www.sasor.fi Birckala 1017 Tursiannotkon viikinkiaikainen hämäläiskylä 9.6.2017 19.8.2018 JA YLI KYMMENEN MUUTA NÄYTTELYÄ YHDELLÄ LIPULLA! ALAVERSTAANRAITTI 5, TAMPERE PUH. 03 5656 6966 / 12/6 WWW.VAPRIIKKI.FI
Uusia asuntoja Tampereen keskustaan KOy Tampereen Keidas Puutarhakatu 17 Helppoa asumista Puutarhakadulla. Asuntojen suunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota toimivuuteen ja esteettömyyteen. Sisääntuloaula kahvilalla ja saunaosasto. KOy Vanha Painotalo, Näsilinnankatu 21 Nykyaikaista asumista keskellä kaupunkia. Asunnot on suunniteltu innovatiivisesti ja persoonallisesti. Lisätietoja antaa: Matti Frick, p. 0503482044, matti.frick@visura.fi www.visura.fi NÄET KYLLÄ ERON. Medilaser Oy on kotimainen, lääkäreiden omistama yksityisklinikka. Tarjoamme korkean teknologian kirurgisia ratkaisuja lähes kaikkiin näkemisen ongelmiin - myös suuriin miinuksiin ja ikänäköön.
Tampere Filharmonian ystäväyhdistys Täydennä musiikkielämyksiäsi Pro Orchestran kanssa Yhdistyksessämme saat eturivin paikan tutustua Tampere Filharmoniaan ja tuet samalla orkesteria. Toiminta sopii kaikille musiikin ystäville. Jäsentilaisuuksissamme vierailee kiinnostavia taiteilijoita ja järjestämme vuosittain useita musiikkimatkoja. Myyntipisteemme on Tampere-talon toisessa kerroksessa Tampere Filharmonian konserteissa. Tutustu toimintaamme www.proorchestra.fi Liity jäseneksi sivuillamme tai myyntipisteessämme. Tutustu kevään 2018 toimintaan ja matkoihin! Tutustu yhdistyksen kevään 2018 toimintaan ja matkoihin www.proorchestra.fi/tapahtumat ja tule mukaan. Muista katsoa myös www.proorchestra.fi/musiikkivinkkejä. Yli 25 vuotta toimintaa Tampere Filharmonian rinnalla 22.-26.12. PIEMONTEN JOULUMATKA Milano - Torino - Piemonte Ainutlaatuinen joulu Italian viehättävimmissä kohteissa. Kuninkaallisia linnoja, tunnelmallisia piazzoja ja joulutoreja sekä Italian parhaimpia viinejä. I HINTA 1 356 Asiantuntijaopas Eliisa Niinimäki Katso kaikki joulumatkat LOMALINJA.FI/JOULUMATKAT TAMPERE 010 289 8100 I HELSINKI 010 289 8102 I RYHMÄT 010 289 8101 Palvelumaksu 23 /varaus. Verkkokaupasta 24h ilman palvelumaksua. Puhelut 8,35 snt/puh + 17, 17 snt/min.
www.tamperefilharmonia.fi