EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel 19.3.2008 KOM(2008) 153 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE SEURANTAKERTOMUS EUROOPAN SÄHKÖISEN VIESTINNÄN SISÄMARKKINOISTA 2007 (13. KERTOMUS) {SEK(2008) 356} FI FI
1. JOHDANTO Tässä tiedonannossa käsitellään sähköisen viestinnän alalla vuonna 2007 tapahtunutta kehitystä 1. EU:n sääntelyjärjestelmän tavoitteena on hyödyttää käyttäjiä ja kuluttajia huolehtimalla siitä, että kilpailu ja Euroopan markkinoiden jatkuva yhdentyminen kannustavat investoimaan innovatiivisiin, houkutteleviin ja edullisiin palveluihin. Järjestelmän lopullisena tavoitteena on poistaa taloudellinen ennakkosäätely asteittain, kun kilpailu on ensin kehittynyt riittävästi. Tämä lähestymistapa on ollut menestyksekäs. Vahvistuneet sisämarkkinat, tiukentunut kilpailu ja sääntelytaakan keveneminen tarjoavat kuitenkin hyvät mahdollisuudet saavuttaa muitakin etuja. Sen vuoksi komissio on antanut tarkistetun suosituksen merkityksellisistä markkinoista 2 sekä ehdotukset 3 niiden direktiivien muuttamisesta, jotka muodostavat EU:n sääntelyjärjestelmän. Näiden erityisenä tavoitteena on lujittaa sisämarkkinoita tuomalla kansalliseen sääntelyyn yhdenmukaisuutta, vahvistamalla kuluttajansuojaa ja käyttäjien oikeuksia sekä tehostamalla taajuushallintoa ja taajuuksien käyttöä. 2. MARKKINAKEHITYS Teleala on tieto- ja viestintätekniikan alan suurin yksittäinen sektori, jolla on lähes 44 prosentin osuus sen kokonaisarvosta 4. Telealan arvioitu kasvu vuonna 2007 oli 1,9 prosenttia 5. Sillä on yhä keskeinen asema Euroopan taloudessa, ja sen osuus työn tuottavuuden kasvusta on noin 12 prosenttia 6. Tulojen arvioidaan kasvaneen 289 miljardista 293 miljardiin euroon vuodesta 2006 4. Kiinteän verkon puheensiirrosta saadut tulot vähenevät edelleen, kun taas matkaviestintä jatkaa kasvuaan ja kiinteän verkon laajakaistapalvelut kasvavat yhä voimakkaasti. Vuonna 2007 kuluttajat hyötyivät jälleen erityisesti matkapuhelupalvelujen hintojen alenemisesta. Tätä täydensi vielä tarjonnan lisääntyminen muun muassa matkaviestinnän laajakaistapalvelujen ja erityisesti sellaisten nopeiden kiinteän verkon palvelujen alalla, joissa käytetään optista tiedonsiirtoa. Useimmilla EU:n markkinoilla myyntiluvut kasvavat ja hinnat laskevat, mikä viittaa siihen, että sähköisten viestintäpalvelujen eurooppalainen keskivertokuluttaja oli vuonna 2007 paremmassa asemassa kuin vuotta aiemmin. 1 2 3 4 5 6 Jollei toisin ilmoiteta, kertomuksessa kuvataan 31. joulukuuta 2007 vallinnutta tilannetta ja esitetään markkinatietoja, jotka ovat 1. päivältä lokakuuta 2007. Komission suositus 2007/879/EY. KOM(2007) 697 699. EITO (European Information Technology Observatory) 2007. EITO Update 2007. Arvio perustuu EU KLEMS -projektin tietoihin. FI 2 FI
Komissio on edelleen toiminut aktiivisesti sektoreilla, joilla markkinavoimat eivät ole saaneet aikaan hinnanalennuksia tai parempaa tarjontaa. Vuonna 2007 annettiin verkkovierailuasetus 7, jolla puututtiin verkkovierailupuhelujen korkeisiin hintoihin EU:ssa. Alan yritysten tuolloin esittämät pessimistiset ennusteet eivät ole toteutuneet. Komissio seuraa edelleen verkkovierailuhintoja tekstiviesti- ja datapalvelujen osalta ja ilmoittaa saamistaan tuloksista neuvostolle ja parlamentille vuoden 2008 loppuun mennessä. Investoinnit Vuonna 2007 alan kokonaisinvestoinnit pääomamenoina laskettuina olivat arviolta yli 50 miljardia euroa, mikä merkitsee investointien lisääntymistä vuoteen 2006 verrattuna. Investoinnit ovat lisääntyneet vuosittain jo viitenä peräkkäisenä vuotena. Vakiintuneet kiinteän verkon operaattorit investoivat vuonna 2007 noin 13,5 prosenttia tuloistaan eli suurin piirtein saman verran kuin vuonna 2006. Vaihtoehtoiset operaattorit ylittivät jälleen tämän prosenttimäärän. Esimerkiksi Ranskassa ja Italiassa johtavat vaihtoehtoiset operaattorit investoivat noin 30 prosenttia tuloistaan. Markkinoiden uudet tulokkaat tekivät arviolta 25 prosenttia investointien kokonaismäärästä. Taloudelliset näkymät Muutaman vuoden hitaamman markkinakehityksen jälkeen sähköisen viestinnän ala on elpynyt yleiselle tasolle vuodesta 2005 alkaen. Nykyään monet rahoitusanalyytikot pitävät alaa vahvana muun muassa sen vuoksi, että kiinteät ja laajakaistapalvelut tuottavat jatkuvaa vahvaa kassavirtaa, velkaantuneisuus on vähentynyt viime vuosina ja osinkotulot ovat olleet suuria. Alan suhteellinen tuloskehitys vuoden 2003 jälkeen 70% 60% 50% Prosentuaalinen muutos 40% 30% 20% 10% 0% 2003 2004 2005 2006 2007 Aika Dow Jones Euro Stoxx Telecoms (SXKE) DJ Euro Stoxx 50 7 Asetus (EY) N:o 717/2007. FI 3 FI
Matkaviestintä Matkaviestinnästä saadut tulot kasvoivat 133 miljardista eurosta vuonna 2006 4 arviolta 137 miljardiin euroon. Kasvu oli 3,8 prosenttia, kun se oli edellisenä vuonna ollut 4,1 prosenttia 4. Yleisyysaste kasvoi yhä laskennallisesti 111,8 prosenttiin väestöstä, kun se oli ollut edellisenä vuonna 103,2 prosenttia. Matkaviestinnän yleisyysaste ja tilaajamäärät EU:ssa (2G ja 3G) 600 111,8% 120% 103,2% 500 95,0% 100% 84,6% 400 80% Milljoonaa tilaajaa 300 200 386,61 436,68 478,38 553,46 60% 40% Peittoaste EU:ssa 100 20% 0 Lokakuu 2004 Lokakuu 2005 Lokakuu 2006 Lokakuu 2007 0% Tilaajia EU:ssa Yleisyysaste EU:ssa Source: Commission services based on NRA data and EMC Tulojen kasvukehitys kuvastaa kilpailun kiristymistä ja vähittäishintojen laskua, markkinoiden kyllästymistä useimmissa maissa sekä kohdeverkkomaksujen alenemista. Pienkäytön hinnat 8 laskivat noin 10 prosenttia, kun taas keskiverto- ja suurkäytön hinnat laskivat lähes 14 prosenttia. Johtavien operaattoreiden, tärkeimpien kilpailijoiden ja uusien tulokkaiden suhteelliset markkinaosuudet eri jäsenvaltioissa eivät ole muuttuneet merkittävästi vuodesta 2004. 8 OECD:n menetelmän mukaan (ks. komission sisäinen valmisteluasiakirja). FI 4 FI
38 Kaikkien mukaan luettujen operaattoreiden hintojen yksinkertainen keskiarvo Keskivertokäyttö OECD:n hintakorimenetelmän (2002) mukaan 36 36,3 34 euroa/kk, alv mukaan luettuna 32 30 28 26 24 33,0 29,4 25,2 22 20 2004 2005 2006 2007 Matkaviestinnän datapalvelut Tekstiviestit ovat edelleen merkittävä tulolähde, ja niiden osuus vuoden 2007 kokonaistuloista oli noin 14 prosenttia. Muutkin datapalvelut kasvoivat merkittävästi, ja niiden osuus tuloista oli 7 prosenttia. Vuonna 2006 se oli ollut 5 prosenttia. Kolmannen polven matkaviestinpalvelut (3G) kehittyivät nopeasti vuonna 2007. Kaupallisia 3G-palveluja tarjoaa nykyään 86 operaattoria kaikissa eri jäsenvaltioissa, kun niitä oli viime vuonna 70. Näiden palvelujen yleisyysaste kasvoi loppuvuoden 2006 ja loppuvuoden 2007 välisenä aikana 11 prosentista 20 prosenttiin 9, mikä tarkoittaa yli 88:aa miljoonaa liittymää. Tietoliikennekorteista, joita käytetään laajakaistaisissa matkaviestinpalveluissa, on tulossa merkittävä tulolähde (erityisesti Itävallassa). Matkaviestinoperaattoreiden perimät kohdeverkkomaksut Sääntely painaa yhä matkaviestinoperaattoreiden perimiä kohdeverkkomaksuja alaspäin, vaikka sisämarkkinoiden kannalta esteenä on yhä yhtenäisen lähestymistavan puute. Keskiarvo putosi ensimmäisen kerran tänä vuonna alle 10 sentin 9,67 senttiin, mikä merkitsee 12 prosentin pudotusta lokakuuhun 2006 verrattuna. Kohdeverkkomaksut vaihtelevat kuitenkin suuresti jäsenvaltiosta toiseen: 1,93 sentistä (Kypros) 22,37 senttiin (Viro), ja maksujen keskiarvo on 8,7 kertaa suurempi kuin vastaavien maksujen keskiarvo kiinteässä verkossa. 9 IDATE PAC Consultants Coe-Rexecode, marraskuu 2007. FI 5 FI
Matkaviestinoperaattoreiden perimät kohdeverkkomaksut (kansallinen keskiarvo tilaajamäärän perusteella) EU:n keskiarvo lokakuussa 2007: 9.67 eurosenttiä Eurosenttiä/min 20 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 15.53 9.91 18.82 10.57 10.86 11,37 9.90 11.38 9.11 16.84 16.82 12.40 10.96 11.44 9.68 9.81 7.81 13.47 12,80 12.17 10.95 2.22 2.06 8.99 9.13 10.43 10.43 13.97 11.61 11.57 9.64 11.48 10.55 11.37 10.38 10.10 7.51 11.67 10.61 11.00 11.00 7.33 7.18 16.00 7.57 11.82 10.97 7.96 7.07 7.03 5.98 8.94 8.82 BE BG CZ DK DE EE EL ES FR IE IT CY LV LT LU HU MT NL AT PL PT RO SI SK FI SE UK Lokakuu 2006 Lokakuu 2007 EU keskiarvo (lokakuu 2007) Matkapuhelinnumeron siirrettävyys Siirrettyjen matkapuhelinnumerojen määrä kasvoi viime vuonna 7,1 miljoonalla numerolla. Lokakuuhun 2007 mennessä 46 miljoonaa tilaajaa (8,31 prosenttia) oli siirtänyt numeronsa. Numeronsa siirtäneitä asiakkaita oli pelkästään Italiassa yli 14 miljoonaa. Tämä on 15,96 prosenttia matkapuhelinnumerojen kokonaismäärästä. Siirrettyjen numeroiden prosenttiosuus on suurin Suomessa (68,18 prosenttia) ja sen jälkeen Tanskassa (42,06 prosenttia) ja Espanjassa (27,3 prosenttia). Yleisesti katsoen tulokset ovat kuitenkin olleet hyvin vaihtelevia, sillä useissa jäsenvaltioissa numeroja ei ole siirretty juuri lainkaan, ja mahdollisia kilpailuvaikutuksia ei ole selvästikään hyödynnetty täysimittaisesti. Sen vuoksi komissio on ehdottanut, että aika, jonka kuluessa operaattorin on toteutettava numeron siirto, lyhennetään yhteen työpäivään. FI 6 FI
Siirrettyjen matkapuhelinnumeroiden kumulatiivinen määrä prosentteina matkapuhelinnumeroiden kokonaismäärästä ja matkapuhelinnumern siirron tukkuhinta, lokakuu 2007 Siirretyt numerot 70,00% 60,00% 50,00% 40,00% 30,00% 20,00% 10,00% 0,00% 19.18% 0 20.92 42.06% 21.51 1,32% 1.53% 9.60 9.60 2.24% 0 20.00 27.30% 20.07% 15.96% 9.70 3.63% 2.86% 0,12% 0.81% 3,80% 6,81% 1.72% 9,45 6,00 5.42% 0 11.83% 5 23.16% 8.21 13.26 15.00 5 29.48 0.09% 1.21% 2.53% 0.19% 68.18% 26.34% 9.00 1.74 0.83 BE CZ DK DE EE EL ES FR IE IT CY LV LT LU HU MT NL AT PL PT SI SK FI SE UK 35 30 25 20 15 10 5 0 Tukkuhinta siirrettyä numeroa kohden ( ) Siirretyt numerot (%) (lokakuu 2006) Siirretyt numerot (%) (lokakuu 2007) Tukkuhinta siirrettyä numeroa kohden (lokakuu 2007) Verkkovierailut Verkkovierailuasetus tuli voimaan 30. kesäkuuta 2007, ja se on pantu kaikissa jäsenvaltioissa täytäntöön ilman suurempia vaikeuksia. Kuluttajat säästävät nykyään verkkovierailupuheluissa huomattavan paljon: noin 60 prosenttia aiempaan verrattuna. Komissio tutkii nyt asetuksen toimivuutta ja erityisesti sitä, olisiko asetuksen voimassaoloa jatkettava kesäkuuta 2010 pitemmälle ja onko tarpeen säännellä verkkovierailuhintoja, jotka peritään tekstiviesteistä ja datasiirrosta. Kiinteän verkon puheensiirto Kiinteän verkon puheensiirrosta saadut tulot ovat vähentyneet edelleen noin 5 prosenttia 4, kuten myös vuonna 2006. Tulojen arvioidaan olevan 79 miljardia euroa 4. Kiinteän verkon puheensiirron vähenemisen voidaan katsoa johtuvan jatkuvasta siirtymisestä IP- ja matkaviestinpalveluihin. Vakiintuneiden kiinteän verkon operaattoreiden markkinaosuudet ovat (vähittäismyyntitulojen ja liikenteen määrän perusteella) melkeinpä vakiintuneet, lukuun ottamatta ulkomaanpuheluja, joissa niiden osuudet ovat pienentyneet edelleen. Joissakin maissa vakiintuneet kiinteän verkon operaattorit ovat kuitenkin vahvistaneet asemaansa ja markkinat ovat yhä hyvin keskittyneet. Uusien tulokkaiden suorien liittymien määrä on siitä huolimatta kasvanut, ja kiinteän numeron siirrettävyys on yhä tärkeä kilpailua lisäävä tekijä. FI 7 FI
EU:n vakiintuneiden operaattoreiden keskimääräinen osuus puheensiirtomarkkinoista (tulojen perusteella) 80% 70% 69.1% 66.0% 66.3% 65.4% 60% 58.9% 62.5% 57.0% 61.2% 53.8% 50% 40% Joulukuu 2004 Joulukuu 2005 Joulukuu 2006 Yhdistetyt palvelut Kotimaanpuhelut Puhelut matkapuhelimiin Ulkomaanpuhelut Toteutusalustojen teknisen yhdentymisen ohella suuntauksena ovat edelleen palvelupaketit, joissa operaattorit tarjoavat sekä kiinteän verkon puheensiirtoa, laajakaistaa että televisio- ja matkaviestinpalveluja kiinteään hintaan. Olennaista on kuitenkin, että vaihtoehtoisilla operaattoreilla on mahdollisuus saada tarvittavaa kapasiteettia tukkuehdoin, jotta ne voivat tarjota kilpailevia palveluja, ja että käyttäjien vapautta vaihtaa operaattoria ei rajoiteta tarpeettomasti. Eräs EU:n tutkimus 10 on osoittanut, että 29 prosenttia kotitalouksista on tilannut ainakin yhtä tällaista yhdistettyä palvelua. Edellisenä vuonna vastaava luku oli 18 prosenttia. VoIP-palvelut Vaikka VoIP-palvelujen käyttö kasvaa useissa jäsenvaltioissa ja on esimerkiksi Ranskassa 14 prosenttia, Itävallassa 6,3 prosenttia ja Sloveniassa 5,6 prosenttia kunkin maan kiinteän verkon koko liikenteestä, kansallisten sääntelyviranomaisten erilaiset lähestymistavat voivat haitata tämän teknologian tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämistä. Erot ovat ilmeisiä sellaisissa kysymyksissä kuin suhtautuminen VoIP-palveluun tavanomaisena puhepalveluna, numerointi, numeroiden siirrettävyys, yhteenliittäminen, palvelun laatu ja soittajan sijaintia koskevien tietojen antaminen hätäpalveluista vastaaville viranomaisille. Eurooppalainen sääntelyviranomaisten ryhmä (ERG) esitti hiljattain yhteisen kannan moniin näistä kysymyksistä 11, mikä edustaa jonkinasteista lähestymistapojen yhtenäistämistä. Laajakaista Kiinteän verkon datapalveluista ja ennen kaikkea laajakaistapalveluista saadut tulot kasvavat yhä voimakkaasti. Arvion mukaan ala tuotti yhteensä 62 miljardia euroa, kun vastaava luku vuonna 2006 oli 58,5 miljardia euroa 4. 10 11 E-Communications Household Survey (marraskuu ja joulukuu 2007). ERG (07) 56 rev 2. FI 8 FI
Kiinteitä laajakaistaliittymiä oli 1. tammikuuta 2008 yli 99 miljoonaa. Tammikuussa 2007 vastaava luku oli 80 miljoonaa. Keskimääräinen yleisyysaste kasvoi EU:ssa 16,3 prosentista 20,0 prosenttiin tammikuun 2007 ja tammikuun 2008 välisenä aikana. 40% Laajakaistan yleisyysaste EU:ssa (tammikuu 2008) 35% 30% 31,2% 34,2% 34,6% 35,6% 25% 20% 15% 10% 5% 7,6% 8,4% 8,8% 9,1% 9,8% 13,7% 13,8% 14,2% 14,6% 15,0% 16,1% 16,9% 17,1% 17,3% 17,4% 18,3% 19,0% 20,0% 21,2% 23,3% 23,8% 25,4% 25,6% 25,7% 0% BG PL SK EL RO LT CY HU CZ LV PT M T IT SI IE ES AT EU27 EE FR DE LU BE UK SE NL FI DK Viroa, Ranskaa, Liettuaa, Alankomaita ja Itävaltaa koskevat tiedot lokakuulta 2007. Yleisyysasteeltaan suurimman ja pienimmän jäsenvaltion välinen ero kasvoi 27,4:stä 28,0 prosenttiyksikköön tammikuun 2007 ja tammikuun 2008 välisenä aikana. Lisäksi laajakaistan saatavuudessa on suuri eroja kaupunkialueiden ja maaseudun välillä. Esimerkiksi DSL-yhteyksien peittoaste on maaseudulla 71,3 prosenttia, kun se on koko maassa 89,3 prosenttia (ja kaupunkialueilla 94 prosenttia). Kaapelimodeemiyhteyksien osalta ero on vielä suurempi: maaseudulla peittoaste on vain 7,4 prosenttia, kun se on koko maassa 35,6 prosenttia. DSL- ja kaapelimodeemiyhteyksien peittoaste maaseudulla poikkeaa erityisen suuresti koko maan keskiarvosta Slovakiassa, Italiassa, Latviassa ja Saksassa 12. Näitä eroja voidaan kaventaa komission ehdottamilla uudistuksilla, joilla helpotetaan digitalisoinnissa vapautuvien taajuuksien käyttöä, jotta laajakaistan saatavuutta voitaisiin parantaa maaseudulla langattomien ratkaisujen avulla. Kansainvälinen vertailu Tanskassa ja Alankomaissa laajakaistan yleisyysasteet olivat heinäkuussa 2007 suurimmat koko maailmassa, ja monet muutkin EU-maat olivat kansainvälisessä vertailussa kärkisijoilla. Vaikka laajakaistan yleisyysaste kasvoi myös Yhdysvalloissa ja Etelä-Koreassa, EU:ssa on tätä nykyä kahdeksan maata, joissa se on suurempi kuin Yhdysvalloissa. 12 Broadband Coverage in Europe 2007, IDATE (tilanne 31. joulukuuta 2006). FI 9 FI
Laajakaistan yleisyysaste kansainvälisesti - 25 kärkimaata (1. heinäkuuta 2007) 40% 35% 30% 25% 20% 15% 10% 15,1% 15,3% 15,9% 16,5% 16,8% 18,2% 18,4% 20,0% 21,1% 21,3% 22,1% 22,3% 22,7% 23,7% 23,7% 23,8% 25,0% 28,3% 28,8% 29,8% 29,8% 29,9% 30,7% 33,1% 34,1% 5% 0% Irlanti Slovenia Italia Uusi-Seelanti Espanja EU27 Itävalta Viro Saksa Japani Yhdysvallat Ranska Australia Luxemburg Lähde: COCOM -komitean raportti, heinäkuu 2007 (EU-maat), OECD (EU:n ulkopuoliset maat) Belgia Yhdistynyt kuningaskunta Kanada Ruotsi Suomi Islanti Norja Etelä-Korea Sveitsi Alankomaat Tanska EU:ssa kasvu on ollut suurinta Suomessa, Saksassa, Ruotsissa, Irlannissa ja Kyproksella. Suomessa ja Ruotsissa yleisyysaste oli suuri jo ennen tätä kasvua, mutta kolme muuta edellä mainittua ovat tältä osin kirineet kehityksessä. Yleisyysaste ja kasvunopeus tammikuussa 2008 40% 35% NL DK FI Yleisyysaste 30% 25% 20% 15% 10% 5% AT PT IT EE BE FR ES BG LT PL LU EU27 SI SK EU27 keskiarvo UK CZ HU 0% 0 1 2 3 4 5 6 7 8 Yleisyysasteen kasvu tammikuusta 2007 tammikuuhun 2008 (prosenttiyksikköinä) MT LV EL RO CY IE SE DE EU27 keskiarvo Viroa, Ranskaa, Liettuaa, Alankomaita ja Itävaltaa koskevat tiedot lokakuulta 2007 FI 10 FI
Laajakaistatekniikat DSL on EU:ssa yhä ylivoimaisesti yleisin laajakaistatekniikka, jonka osuus kaikista liittymistä on 80 prosenttia. DSL-liittymien suhteellinen osuus muuttui kuitenkin vuosien 2006 ja 2007 välisenä aikana, sillä kasvu oli vuonna 2007 vain 22,4 prosenttia, kun se oli ollut 34,5 prosenttia vuonna 2006. Vaihtoehtoisista tekniikoita, joita ovat pääasiassa kaapelilaajakaista mutta myös FTTH (valokuituyhteys kotiin asti), WLL (kiinteän verkon langaton liityntä) ja mobiili laajakaista, alkaa kuitenkin tulla varteenotettavia tekijöitä laajkaistatekniikoiden välisessä kilpailussa. Kaapelilaajakaista kasvoi 21,7 prosenttia tammikuusta 2007, ja sen kasvu oli erityisen voimakasta Saksassa, Puolassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Espanjassa, Unkarissa ja Belgiassa. Niissä jäsenvaltioissa, joissa valokuituliityntöjen osuus on kaikkein suurin, eli Ruotsissa, Liettuassa ja Virossa, FTTH-laajakaista on kasvattanut markkinaosuuttaan vuoden 2006 loppuun verrattuna. WLL on puolestaan merkittävä liityntätekniikka Tšekissä, Irlannissa ja Slovakiassa, jossa se on yleistynyt merkittävästi vuoden 2007 aikana. Kilpailu Vaikka vakiintuneiden operaattoreiden osuus laajakaistamarkkinoista näyttää pienenevän (tammikuun 2007 ja tammikuun 2008 välisenä aikana noin 46,8 prosentista 46,3 prosenttiin), suuri osa kilpailusta perustuu yhä vakiintuneiden operaattoreilta vuokrattujen liittymien jälleenmyyntiin. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa vakiintuneiden operaattoreiden markkinaosuus on 25,8 prosenttia, jos liittymien jälleenmyyntiä ei oteta lukuun, mutta muuten se on lähes kaksinkertainen. Saksassa vastaava ero on 18,0 prosenttiyksikköä ja Luxemburgissa 10,8 prosenttiyksikköä. Vakiintuneiden operaattoreiden markkinaosuus vaihtelee 17,2 prosentista (Romania) 88,0 prosenttiin (Kypros). Vaikka markkinoiden uusien tulokkaiden toiminta perustuu suureksi osaksi jälleenmyyntiin niiden tarjotessa laajakaistaa asiakkailleen, ne ovat kuitenkin irtautumassa pelkästä palvelutason kilpailusta. Tukkutasolla vuokrattujen eriytettyjen tilaajayhteyksien osuus, joka on nykyään 12,8 prosenttia yleisen kytkentäisen puhelinverkon yhteyksistä EU:ssa, on kasvanut vuoden aikana (täysin eriytetyt tilaajayhteydet 54,2 prosenttia ja rinnakkaiskäytössä olevat tilaajayhteydet 33,8 prosenttia), ja bittivirta on puolestaan kasvanut 10,5 prosenttia. Eriytettyjä tilaajayhteyksiä on nykyään 23,5 miljoonaa, mitä voidaan verrata 11,6 miljoonaan jälleenmyytyyn yhteyteen ja 6,0 miljoonaan bittivirtayhteyteen. Tämä viittaa siihen, että uudet tulokkaat etenevät investointiportailla. 3. SÄÄNTELY-YMPÄRISTÖ Institutionaaliset puitteet Kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltuudet ja resurssit Komissio tutkii parhaillaan niitä epäilyjä, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla ei olisi riittävän tehokkaita täytäntöönpanovaltuuksia varsinkaan, kun on kyse suurimmista määrättävissä olevista taloudellisista seuraamuksista (Bulgaria, Viro ja Itävalta), ja että niillä ei olisi riittäviä mahdollisuuksia puuttua käyttöoikeuksia ja yhteenliittämistä koskeviin kysymyksiin (Puola ja Ruotsi). FI 11 FI
Vaikka sääntelyviranomaisten toimintaa on tehostettu useissa maissa (Italia, Irlanti, Unkari, Ruotsi ja Alankomaat), komissio tutkii yhä resurssien puutteeseen liittyviä ongelmia, joita esiintyy Bulgariassa, Kreikassa, Luxemburgissa, Puolassa ja Slovakiassa. Erityisesti pienten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten voi olla vaikea kerätä riittävästi asiantuntemusta ja resursseja, joita tarvitaan markkinakatsausten tekemiseen ja korjaavien toimenpiteiden toteutuksen valvontaan yhä monimutkaisemmilla markkinoilla. Riippumattomuus Sääntelyvarmuus edellyttää kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuutta. Latviassa ja Unkarissa onkin toteutettu tai suunniteltu toimenpiteitä tämän riippumattomuuden tukemiseksi. Epäilyjä esiintyy kuitenkin vielä Bulgariassa ja Luxemburgissa sekä erityisesti Puolassa, jossa ongelmana ovat edelleen säännöt, jotka koskevat kansallisen sääntelyviranomaisen johtajan erottamista. Sen vuoksi komissio on sisällyttänyt sääntelyjärjestelmän tarkistamista koskeviin ehdotuksiinsa säännöksiä, joilla pyritään vahvistamaan kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuutta. Muutoksenhaut Pitkälliset ja järjestelmälliset muutoksenhaut haittaavat yhä kansallisten sääntelyviranomaisten tekemien päätösten tehokasta täytäntöönpanoa, vaikka prosessia on yritetty tehostaa useissa jäsenvaltioissa (Saksassa, Kreikassa, Irlannissa, Maltalla, Puolassa ja Ruotsissa). Komission tällä alalla tekemien uudistusehdotusten pitäisi vähentää tekijöitä, jotka kannustavat käyttämään muutoksenhakua järjestelmällisesti keinona, jolla voidaan viivyttää sääntelypäätösten täytäntöönpanoa. Sääntelytoimenpiteiden toteutus Markkinakatsaukset Markkinakatsausten ensimmäinen kierros on nyt saatu suurelta osin päätökseen kaikissa jäsenvaltioissa Bulgariaa ja Romaniaa lukuun ottamatta. Vaikka komissio on tämän johdosta luopunut rikkomusmenettelyistä yhtätoista jäsenvaltiota vastaan, kyseisten maiden markkinat eivät selvästikään ole hyötyneet kohdennetusta sääntelystä samalla tavoin kuin niissä jäsenvaltioissa, joissa markkinakatsaukset tehtiin ajoissa. Jäsenvaltioissa, joissa markkinakatsausten ensimmäinen kierros saatiin ajoissa päätökseen ja joissa aloitettiin asianmukainen sääntely tukkutasolla, on ollut mahdollista purkaa sääntelyä joillakin vähittäismarkkinoilla. On todennäköistä, että tämä sääntelyn purkaminen jatkuu tulevien markkinakatsausten jälkeen, joita kansalliset sääntelyviranomaiset tekevät ottaen huomioon komission tarkistetun suosituksen merkityksellisistä markkinoista. Korjaavien toimenpiteiden toteutus Korjaavien sääntelytoimenpiteiden määräämisen ja täytäntöönpanon osalta tilanne vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen. Monissa jäsenvaltioissa (kuten Unkarissa ja Puolassa) lopullisia toimenpiteitä ei ole vielä toteutettu, ja esimerkiksi Saksassa, Virossa, Irlannissa ja Luxemburgissa erityisenä ongelmana on se, että markkina-analyysien päätökseen saattamisen ja lopullisten velvoitteiden asettamisen välillä on liian suuri viive. FI 12 FI
Vaikka lopulliset velvoitteet olisikin asetettu, monissa tapauksissa ne eivät ole niin yksityiskohtaisia, että niillä voitaisiin luoda vankka perusta investointeja ja markkinoille pääsyä varten. Kaupallista toimintaa ei useinkaan käynnistetä ennen kuin tärkeimmät yksityiskohdat on selvitetty muutoksenhakumenettelyissä tai yksittäisissä riitojenratkaisumenettelyissä. Lisäksi yksittäisiä säänneltyjä tuotteita koskevien viitetarjousten hinnoitteluehdot voivat olla sellaiset, että ne eivät kannusta vaihtoehtoisia operaattoreita käynnistämään kilpailevia palveluja (näin on esimerkiksi Liettuassa, Luxemburgissa, Maltalla, Puolassa, Slovakiassa ja Ruotsissa). Tukkutuotteiden toimittamiseen liittyvät vaikeudet (esimerkiksi muu kuin hintoihin perustuva syrjintä verrattuna huomattavan markkinavoiman operaattorin omaan vähittäiskauppaa harjoittavaan yksikköön sekä ongelmat, jotka liittyvät palvelutasosopimuksiin, rinnakkain sijoittamiseen, tuotemigraatioihin ja siirrettävyyteen) voivat myös viivyttää toimien toteutusta ja heikentää vaihtoehtoisten vähittäistarjousten kilpailukykyä. Yksi ala, jolla korjaavien toimenpiteiden toteutuksen epäyhtenäisyys on kaikkein ilmeisintä, ovat kustannuslähtöisyys ja kustannuslaskentamenetelmät. Kustannuslähtöisyyteen voidaan myös siirtyä hyvin erilaisilla aikatauluilla ja eri laajuudessa, mihin erilaiset kansalliset markkinaolosuhteet eivät välttämättä anna aihetta. Nämä erot ovat ylimääräisenä taakkana operaattoreille, jotka pyrkivät tarjoamaan yleiseurooppalaisia palveluja, ja ne haittaavat sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden toteutusta. Kansallisten sääntelyviranomaisten riittämättömät täytäntöönpanovaltuudet tai haluttomuus käyttää valtuuksiaan voivat olla toinen syy siihen, miksi korjaavia toimenpiteitä ei ole vielä toteutettu käytännössä. Edellä mainitut puutteet ovat saaneet komission vakuuttuneeksi siitä, että sillä on oltava mahdollisuus vaikuttaa korjaaviin toimenpiteisiin ja että kansallisten sääntelyviranomaisten täytäntöönpanovaltuuksia on vahvistettava. Nämä muutokset onkin sisällytetty komission uudistusehdotuksiin. Vaikeudet, joita kansalliset sääntelyviranomaiset ovat kohdanneet pyrkiessään varmistamaan, että syrjintäkieltoa noudatetaan ripeästi ja tehokkaasti koko säännellyillä markkinoilla, ovat saaneet monet maat (muun muassa Italian, Puolan ja Ruotsin) harkitsemaan, olisiko vakiintuneen kiinteän verkon operaattorin paikallisverkon liityntäpalvelut erotettava toiminnallisesti operaattorin muista vähittäis- ja tukkukaupan liiketoimintayksiköistä sen varmistamiseksi, että vakiintuneen operaattorin vähittäiskauppaa harjoittava yksikkö ja vaihtoehtoiset operaattorit voisivat saada kapasiteettia yhtäläisin tukkuehdoin. Irlannissa vakiintunut operaattori on itse ehdottanut eräänlaista rakenteellista erottamista. Tämä kehitys osoittaa olevan tarpeen löytää mekanismi, jolla varmistetaan eri jäsenvaltioiden soveltamien lähestymistapojen yhtenäisyys. FI 13 FI
Taajuushallinto Vuonna 2007 jatkettiin langattoman viestinnän sisämarkkinoiden kehittämistä toteuttamalla EU:n tasolla useita toimenpiteitä, joilla yhdenmukaistettiin taajuuksien käyttöä, joka ei edellytä yksittäisiä käyttölupia (lyhyen kantaman laitteet, radiotaajuustunnistus (RFID) ja radiotaajuuksia käyttävä lähiverkko (R-LAN)). Suuntauksena on edelleen, että taajuushallintoon sovelletaan yhä enemmän markkinalähtöisiä lähestymistapoja. Sääntelyjärjestelmään ehdotettujen muutosten odotetaan tukevan tätä suuntausta, ja sitä edellyttävät myös uusien teknologioiden nopea käyttöönotto, muuttuvat palvelutarpeet ja markkinoiden jatkuva globalisoituminen. Joissakin jäsenvaltioissa on myös ollut pyrkimystä tehdä taajuusvaltuutuksista teknologia- ja palveluneutraaleja sen mukaisesti, mitä komissio on esittänyt GSM-direktiivin kumoamista ja sääntelyjärjestelmän muuttamista koskevissa ehdotuksissaan. Esimerkiksi Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan sääntelyviranomaiset ovat ilmoittaneet aikovansa tehdä ainakin osan digitaalilähetyksiin siirtymisessä vapautuvista taajuuksista teknologia- ja palveluneutraaleiksi. Lisäksi monet jäsenvaltiot ovat käynnistäneet prosessin, joka johtaa 3Gpalvelujen käyttöön 900 MHz:n taajuusalueella, joka on toistaiseksi varattu GSMpalveluihin 13. Malta, Tanska ja Suomi valmistelevat myös laajaa taajuushallintouudistusta. Vaikka useimmat jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön taajuuksien yhdenmukaistamista koskevat komission päätökset, jotka tehtiin vuosina 2004 2007 radiotaajuuspäätöksen 676/2002/EY nojalla, prosessin päätökseen saattaminen vaatii yhä merkittävää panostusta. Yhtenä vaikeutena on myös se, että taajuuksien yhdenmukaistamista koskeva EU:n lainsäädäntö on päällekkäistä CEPT:ssä tehtyjen ei-sitovien hallitustenvälisten sopimusten kanssa. Elokuussa 2007 komissio antoi jatkotoimena päätökselleen 2007/98/EY, joka koskee radiotaajuuksien yhdenmukaistettua käyttöä satelliittivälitteisiä matkaviestintäpalveluja tarjoavissa järjestelmissä, ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi, jonka tavoitteena on luoda oikeusperusta satelliittivälitteisiä matkaviestintäpalveluja tarjoavien operaattoreiden yleiseurooppalaista valintaa ja valtuutusta varten. Yleiseurooppalaisella tasolla on käynnistetty myös koordinoitua toimintaa, jonka tavoitteena on helpottaa matkaviestinnän käyttöä lentokoneissa. On selvää, että yhteisön tasolla tarvitaan muitakin yhdenmukaistettuja menettelyjä sen varmistamiseksi, että yleiseurooppalaisissa palveluissa käytettäviin taajuuksiin tarvittavat luvat myönnetään ripeästi ja koordinoidusti. Tästä syystä komissio on ehdottanut uutta elintä, Euroopan sähköisen viestinnän markkinaviranomaista, jonka tehtävänä olisi muun muassa helpottaa lupien myöntämistä yleiseurooppalaisiin palveluihin. 4. KULUTTAJIEN EDUT Kansalliset sääntelyviranomaiset ovat yhä enemmän keskittyneet kuluttaja-asioihin, mikä voi olla osoitus kilpailun kiristymisestä toisiaan lähentyvillä markkinoilla, erilaisten palvelutarjousten yhdistämisestä sekä siihen liittyvästä operaattoreiden pyrkimyksestä hankkia uusia asiakkaita ja säilyttää entiset asiakkaansa. 13 Asiasta on tekeillä EU:n päätösehdotus. FI 14 FI
Hintojen läpinäkyvyys Hintojen läpinäkyvyys on yhä huolenaiheena, vaikka yhä useammat sääntelyviranomaiset kehittävät parhaillaan verkkopohjaisia hintavertailuvälineitä, joiden avulla kuluttajan on helpompi valita sellainen palveluntarjoaja, jonka palvelut vastaavat parhaiten kuluttajan omia tarpeita. Lisäksi monet jäsenvaltiot ovat toteuttaneet toimia, joiden tavoitteena on lisätä sellaisten lisämaksullisten ja muiden ei-maantieteellisiä numeroita käyttävien palvelujen läpinäkyvyyttä, joissa ongelmana ovat piilokustannukset ja hintatietojen puute. Komissio suhtautuu myönteisesti tähän kehitykseen, joka on sääntelyjärjestelmään ehdotettujen muutosten mukaista. Yleispalvelu Saksa ja Luxemburg ovat edelleen ainoat jäsenvaltiot, joissa yleispalvelua tarjotaan tavanomaisin markkinaehdoin. Monet muut jäsenvaltiot ovat päättäneet jättää tietyt palvelut yleispalveluoperaattorin velvoitteen ulkopuolelle (esimerkiksi luettelo- ja numerotiedustelupalvelut Italiassa ja Virossa ja numerotiedotuspalvelut Irlannissa ja Itävallassa). Tšekki ei enää edellytä kiinteissä sijaintipaikoissa olevia liittymiä, ja Ruotsi ja Suomi harkitsevat puolestaan mobiiliratkaisuja. Romania taas rajoittaa yleispalvelun telepisteiden tarjontaan mahdollistaakseen palvelun saannin maaseudulla. Vammaiset ja muut käyttäjät, joilla on erityistarpeita, kohtaavat yhä lukuisia rajoituksia sosiaalisen ja taloudellisen elämän kannalta keskeisten palvelujen käytössä. Vaikka sääntelyjärjestelmässä kannustetaan jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla helpotetaan valtaosan hyödyntämien palvelujen käyttömahdollisuutta, toimien toteuttaminen ja niillä saavutetut tulokset vaihtelevat suuresti EU:n eri osissa. Numeron siirrettävyys Matkaviestintäpalvelujen ja kiinteän verkon palvelujen käyttäjät voivat nykyään saada numeronsa siirrettyä kaikissa jäsenvaltioissa Bulgariaa ja Romaniaa lukuun ottamatta. Monet jäsenvaltiot ovat toteuttaneet toimia helpottaakseen numerojen siirrettävyyttä VoIPpalveluissa ja virtuaalisen matkaviestintäverkon operaattoreiden (MVNO) palveluissa, mutta säännöt vaihtelevat suuresti numeroiden luokituksen ja käytön mukaan. Numeron siirtämiseen tarvittava aika (ja siihen liittyvät kustannukset) vaikuttaa olennaisesti kilpailuun. Vaikka parannuksia on saatu aikaan (esimerkiksi Ranskassa, Espanjassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa), viivästykset haittaavat yhä kilpailua monissa jäsenvaltioissa. Sen vuoksi komissio on ehdottanut, että numeron siirtämiselle asetettaisiin lakisääteisenä vaatimuksena yhden työpäivän pituinen määräaika. FI 15 FI
112 Eurooppalaista hätänumeroa 112 käyttämällä voi soittaa ilmaiseksi hätäpalveluihin kiinteistä ja matkapuhelimista koko Euroopassa, Bulgariaa lukuun ottamatta. Soittajan sijainta koskevien tietojen antaminen hätäpalveluille aiheuttaa yhä ongelmia. Komissio on päättänyt nostaa yhteisöjen tuomioistuimessa kanteet kuutta jäsenvaltiota (Italiaa, Alankomaita, Liettuaa, Slovakiaa, Latviaa ja Puolaa) vastaan ja on myös käynnistänyt rikkomusmenettelyn Romaniaa vastaan, koska nämä jäsenvaltiot eivät ole varmistaneet soittajan sijaintia koskevien tietojen antamista silloin, kun hätänumeroon 112 soitetaan matkapuhelinverkosta. Hätäpuheluihin vastaamisen laatu vaihtelee suuresti EU:n eri osissa, koska alaa koskevia sääntöjä ei ole yhdenmukaistettu. Ennen kuin voimassa olevia EU-säännöksiä muutetaan, millä luodaan puitteet alan parhaille toimintatavoille, komissio pyrkii edistämään 112- puheluihin vastaamisen laatua viestintäkomitean ja sen alaisen hätäviestien asiantuntijaryhmän sekä väestönsuojelukomitean välityksellä. 5. PÄÄTELMÄT Tulot kasvavat edelleen sähköisen viestinnän alalla, mikä johtuu kiinteän verkon laajakaistapalveluista ja matkaviestintäpalveluista saadun liikevaihdon jatkuvasta kasvusta. Kilpailun kiristyminen on samalla höydyttänyt kuluttajia alentamalla hintoja. EU:n sääntelymalli on osoittanut, että sillä voidaan lisätä markkinoilla käytävää kilpailua ja taata samalla vankka kuluttajansuoja ja peruspalvelutaso. Jäsenvaltioissa, joissa sääntely on ollut parhaiden toimintatapojen mukaista, on voitu osoittaa kuluttajien hyötyvän tästä esimerkiksi innovatiivisten laajakaistapalvelujen käyttöönotossa. Sääntely on ollut erityisen tuloksekasta silloin, kun markkina-analyysiprosessi on saatu ajoissa päätökseen, huomattavan markkinavoiman operaattoreille on määrätty riittävän täsmällisiä ja yksityiskohtaisia korjaavia toimenpiteitä, muutoksenhakuprosessi ja tuomioistuinkäsittelyt on toteutettu tehokkaasti ja sääntelyviranomaiset ovat voineet puuttua aktiivisesti muihinkin kuin hintakysymyksiin. Nykyinen sääntelyjärjestelmä antaa kuitenkin mahdollisuuden päättää varsin vapaasti siitä, mitä tarkempia sääntöjä otetaan käyttöön ja miten niitä tosiasiassa sovelletaan. Tästä syystä sääntely-ympäristö rakentuu usein epäjohdonmukaisille lähestymistavoille, mikä on merkittävänä esteenä todellisten sisämarkkinoiden toteutukselle unionissa ja siitä saataville taloudellisille eduille. Epäyhtenäistä sääntelyä sovelletaan esimerkiksi matkaviestinoperaattoreiden perimiin kohdeverkkomaksuihin ja näitä maksuja koskeviin siirtymäaikoihin, laskentamenetelmiin, VoIP-palvelujen käsittelyyn, matkapuhelinnumerojen siirrettävyyteen ja määräävässä markkina-asemassa olevien yritysten harjoittamaan muuhun kuin hintoihin perustuvaan syrjintään. Nämä ongelmat pyritään ratkaisemaan komission ehdotuksilla, joita käsitellään parhaillaan Euroopan parlamentissa ja neuvostossa. Ehdotuksissa sovelletaan innovatiivisia lähestymistapoja aina kun se on mahdollista, mutta säilytetään samalla vuonna 2002 luodun sääntelyjärjestelmän yleiset periaatteet. FI 16 FI