Puulaveden käytön, hoidon ja kunnostuksen yleissuunnitelma vuosille

Puulaveden käytön, hoidon ja kunnostuksen yleissuunnitelma vuosille 2016-2019 Nab Labs Oy - Ympäristöntutkimuskeskus Ambiotica Tutkimusraportti 80 / 2015 Heikki Alaja, Antti Leppänen, Arja Palomäki ja Pekka Sundell

SISÄLLYS 1. SUUNNITTELUN TAUSTA JA TAVOITTEET... 1 2. MENETELMÄT... 2 3. SUUNNITTELUALUE... 3 4. SUUNNITTELUALUEEN NYKYTILA... 6 4.1 VESISTÖT JA VALUMA-ALUEET... 6 4.1.1 Numerotietoa vesistöstä... 6 4.1.2 Valuma-alueiden ominaisuudet... 6 4.1.3 Maankäytttö... 8 4.2 VESISTÖJEN TILA...13 4.2.1 Veden laatu...13 4.2.2 Järvien tyypittely ja ekologinen luokitus...17 4.3 KUORMITUS...21 4.3.1 Valuma-alueella syntyvän kuormituksen arvioinnin virhelähteet...21 4.3.2 Valuma-alueilla syntyvä kuorma Vemala-mallin antama arvio...21 4.3.3 Länsi-Puulan ja Kälkäjoen valuma-alueen kuormituslaskelmat...23 4.3.4 Pistekuormitus...24 4.3.5 Järvialtaisiin kohdistuva kuormitus...25 4.4 KALASTO...29 4.4.1 Lajisto...29 4.4.2 Osakaskuntien arviot kala- ja rapukantojen tilasta...29 4.4.3 Kalataloudelliset tarkkailut ja tutkimukset...31 5. VESIALUEIDEN OMISTUS...39 6. VESISTÖN KÄYTTÖ JA HYÖDYNTÄMINEN...41 6.1 VESISTÖN SÄÄNNÖSTELY JA VOIMATALOUS...41 6.2 ASUMINEN JA LOMA-ASUMINEN...43 6.3 VIRKISTYSKÄYTTÖ...44 6.3.1 Vapaa-ajan kalastus...44 6.3.2 Muu virkistyskäyttö ja palveluvarustus...51 6.4 ELINKEINOKALATALOUS...53 6.4.1 Ammattikalastus...53 6.4.2 Kalastusmatkailupalvelut ja luontomatkailu...54 6.4.3 Muu elinkeinokalatalous...55 6.5 KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN JA KALAVESIEN HOITO...55 6.5.1 Kalastusrajoitukset...55 6.5.2 Kalastuksenvalvonta...56 6.5.3 Kalastusluvat...58 6.5.4 Istutukset...60 6.6 KALATALOUDEN NELIKENTTÄANALYYSI...62 7. SUUNNITTELUA OHJAAVAT KESKEISET STRATEGIAT JA OHJELMAT...63 8. KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN JA KALAKANTOJEN HOITO KALASTUSALUEELLA...64 8.1 KALAVESIEN KÄYTÖN JA HOIDON YLEISET TAVOITTEET...64 8.2 KALASTUSJÄRJESTELYT JA KALASTUKSENSÄÄTELY...66 8.2.1 Yleiset periaatteet...66 8.2.2 Pyydysyksiköinti...67 8.2.3 Ammattikalastus...67 8.2.4 Vaelluskalakantojen suojelu...69 8.3 KALA- JA RAPUISTUTUKSET...72 8.3.1 Kalaistutukset...72 8.3.2 Rapuistutukset...73

8.4 KALATALOUDELLINEN SEURANTA...74 8.4.1 Tausta...74 8.4.2 Kalastusalueen ja osakaskuntien toteuttama perusseuranta...75 8.4.3 Vaelluskalakantojen seuranta...77 8.4.4 Muun seurantatiedon hyödyntäminen...77 8.5 VESIENKÄYTTÄJILLE SUUNNATTUJEN PALVELUIDEN KEHITTÄMINEN...78 8.5.1 Infrastruktuurin kehittäminen...78 8.6 TIEDOTTAMINEN, VALISTUS, NUORET JA VALVONTA...79 8.6.1 Tiedottaminen...79 8.6.2 Valistus ja nuorisotyö...81 8.6.3 Kalastuksenvalvonta...83 9. VESIEN HOIDON JA KUNNOSTUKSEN TARPEET, TAVOITTEET JA TOIMENPITEET...84 9.1 VESIENSUOJELUONGELMAT SUUNNITTELUALUEELLA...84 9.1.1 Ekologinen tila, veden laatu ja kuormitus...84 9.1.2 Avoin kysely...85 9.1.3 Tulevaisuuden haasteita...86 9.2 VESIENHOIDON TAVOITEASETTELU...88 9.2.1 Ekologien luokittelu ja vesistön käyttö...88 9.2.2 Avoin kysely...89 9.3 VESIEN HOITO- JA KUNNOSTUSTOIMENPITEET...92 9.3.1 Valuma-alueella toteutettavat toimenpiteet...92 9.3.2 Vesistössä toteutettavat toimenpiteet... 101 10. YHTEENVETO VESIENHOIDON JA KALATALOUDEN KESKEISISTÄ TOIMENPITEISTÄ... 105 11. TOIMENPITEIDEN TOTEUTUKSEN JA VAIKUTUSTEN SEURANTA... 112 12. RAHOITUS JA HALLINNON KEHITTÄMINEN... 114 Lähteet

Osa I. YLEINEN OSA 1. SUUNNITTELUN TAUSTA JA TAVOITTEET Perinteisesti kalataloudelliset käyttö- ja hoitosuunnitelmat, vesienhoitosuunnitelmat sekä kunnostussuunnitelmat on tehty erillisinä kokonaisuuksina ja eri tahojen toimesta. Vesiympäristön, sen käyttäjien ja valuma-alueiden toiminnan yhteistarkastelu nähtiin kuitenkin Puulalla tarpeelliseksi. Suunnittelutyön tavoitteena on yhdistää vesienhoidon, kalakantojen hoidon ja kalastuksen järjestämisen tavoitteet. Suunnittelutyön sisällöllisiksi tavoitteiksi muodostuivat Puulaveden alueen vesiympäristön kestävään tulevaisuuteen tähtäävien tavoitteiden ja toimenpiteiden määrittäminen ja tarkastelu ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset näkökulmat huomioon ottaen. Päätavoitteena oli pitkäjänteisesti parantaa Puulaveden kalakantojen ja vesialueiden tilaa edistämällä kalakantojen ja vesien hoitoa sekä vesiensuojelua. Yksi suunnittelutyön aloittamiseen johtaneista syistä oli myös Puulan kalastusalueen tarve päivittää lakisääteinen kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma. Maa- ja metsätalousministeriön pilot-hankkeena käynnistynyt yleissuunnitelman laadinta aloitettiin syksyllä 2014 (kuva 1). Puulaveden käytön, hoidon ja kunnostuksen yleissuunnitelma Eri intressiryhmien välisen yhteistyön kehittäminen Vesienhoidon ja vesiensuojelun edistäminen Kalakantojen hoidon ja suojelun edistäminen Virkistys-, matkailuja ammattikalastuksen kehittäminen - Selkeä tavoiteasettelu yhteistyössä - Tiedottaminen - Jätevesien puhdistuksen tehostaminen - Hajakuormituksen vähentäminen - Toimenpiteet valuma-alueella - Luonnontilaisten arvokalakantojen suojelu - Pyydysrajoitukset - Kalakantojen hoitotoimenpiteet - Hoitokalastus - Lupakäytännön helpottaminen - Infrastruktuurin kehittäminen - Kalastuksen säätely Kuva 1. Puulaveden käytön, hoidon ja kunnostuksen yleissuunnitelman laadinnan lähtökohdat. 1

Kalakantojen hoidon, kalastuksen ja vesienhoidon suunnittelussa tehtyjen päätösten vaikutukset saattavat olla hyvin moniulotteisia ja kauaskantoisia. Päätöksenteossa on siksi tarpeen ottaa eri sidosryhmien tavoitteet huomioon. Käytännössä tämä edellyttää järjestelmällistä ja läpinäkyvää lähestymistapaa. Suunnitelman toteutustavaksi valittiin monitavoitteisen ympäristösuunnittelun perusteita noudattava lähestymistapa (Marttunen ym. 2008). Tavoitteena oli jäsentää moniarvoista ja monitavoitteista suunnittelutilannetta niin, että mahdollisimman monen käyttäjäryhmän mielipide tulisi esille ja osaksi suunnittelua (kuva 2). Vaiheeseen soveltuvia menetelmiä Vesistön käyttäjien ja omistajien mielipiteiden kartoittaminen Tavoitteiden ja ongelmien arviointi ohjausryhmässä Ohjausryhmätapaamiset, haastattelut, keskusteluforumeiden sisältö ("Mistä kentällä puhutaan") Ohjausryhmätapaamiset, työpajat Tiedotus suunnittelutyöstä Mielipiteiden ja tavoitteiden hyväksyttävyyden arviointi ja analysointi Sähköposti, www-sivut, sosiaalinen media, sanomalehti, yleisötilaisuudet, paikallisradio www-kysely, postikysely, haastattelu Toimenpide-ehdotelmien laatiminen Kuva 2. Osallistava suunnitteluprosessi ja sen vaiheet yleissuunnitelmassa. 2. MENETELMÄT Suunnitteluohjeen mukaisesti tiedonhankinnassa on käytetty ensisijaisesti olemassa olevaa aineistoa. Olemassa oleva perustieto ei kuitenkaan antanut tarpeeksi tietoa vuorovaikutteiselle ympäristönsuunnittelulle, joten lisätiedon tarve katettiin muilla menetelmillä. Vuorovaikutteisen ympäristösuunnittelun perusperiaatteena on edetä johdonmukaisesti vaiheittain etenevässä suunnitteluprosessissa. Ensimmäisenä vaiheena on nykytilan ja ongelmien sekä sosiaalisten ja ekologisten tarpeiden kartoittaminen, minkä pohjalta edetään kehittämistyössä tarvittavien toimenpiteiden määrittämiseen. Perustietoja vesienhoidon ja suojelun nykytilasta, vesienomistajien ja vesienkäyttäjien tarpeista ja tavoitteista sekä suunnittelualueen kalastuksesta, kalakannoista ja vesienhoidosta kerättiin pääosin aiemmista käyttö- ja hoitosuunnitelmista, ympäristöhallinnon rekistereis- 2

tä sekä Puulaan liittyvistä seuranta- ja tutkimusraporteista. Tiedon keräämiseen on kuulunut useita henkilökohtaisia haastatteluita, sidosryhmille lähetetty web-pohjainen kysely, vesienomistajille lähetetty kalastustiedustelu sekä kaikille Puulan vesienkäyttäjille suunnattu avoin web-kysely (myöhemmin avoin kysely). Avointa kyselyä markkinoitiin internetin keskustelupalstoilla, sähköpostilla ja paikallislehdissä alkuvuodesta 2015. Aktiivinen ohjausryhmätyöskentely oli keskeinen osa sidosryhmätyöskentelyä. Yhteenveto avoimen kyselyn toteuttamisesta on esitetty liitteessä 1. Tärkeä osa vesienhoidon ja kunnostuksen suunnittelua oli Suomen ympäristökeskukselta tilattu Puulaveden järvialtaiden osa-aluejako sekä kuormitusmallin uudelleenkalibrointi. Vesistön tavoitetilaa on tarkasteltu osa-alueittain. Vesistön tila- ja kuormitustarkastelun perusteella on määritetty, mitä vesistössä toteutettavia toimenpiteitä kullakin osa-alueella painotetaan. Suunnittelualuetta ja siihen kohdistettavia toimenpiteitä on tarkasteltu kokonaisuutena siten, että ulkoiseen ja sisäiseen kuormitukseen vaikuttavat toimenpiteet ovat paras yhdistelmä sekä vesistön, käytännön toteutusmahdollisuuksien että kustannustehokkuuden kannalta. Yleissuunnitelmaan integroidun kalataloudellisen käyttö- ja hoitosuunnitelman sisältö koostuu, uutta kalastuslakiehdotusta (36 ) mukaillen, nyky- ja tavoitetilaa kuvaavista tiedoista ja konkreettisista toimenpiteistä kestävään kalakantojen hoitoon, kunnostuksiin sekä vapaa-ajankalastuksen ja elinkeinokalatalouden järjestämiseen liittyen. Suunnitelman tavoitteiden asettelussa ja toimenpide-esitysten laadinnassa huomioidaan valtakunnalliset ja alueelliset kalatalousstrategiat ja kantavana teemana kaikissa tarkasteluissa on kestävä kalavarojen käyttö. Uuden kalastuslain tavoitteena on tehdä kalataloudellisista käyttö- ja hoitosuunnitelmista aiempaa enemmän kalavaroja ja kalastusta koskevaan tutkimus- ja seurantatietoon perustuvia sekä käytännön toimenpiteitä ohjaavia. Suunnitelma on tarkkuustasoltaan yleissuunnitelmatasoinen. Hallinnoinnin, yhteistyön kehittämisen ja rahoitusmahdollisuuksien osalta suunnittelutyö on tehty tiiviissä yhteistyössä ohjausryhmän kanssa. Toimenpiteiden kustannukset on käsitelty pääosin toimenpidevaihtoehtojen tarkastelun yhteydessä. 3. SUUNNITTELUALUE Suunnittelualue sisältää paitsi itse Puulaveden, myös Ryökäsveden, Liekuneen, Vahvajärven sekä isommat Puulaveteen laskevat järvet. Puulavesi sijaitsee Etelä-Savossa, Hirvensalmen ja Kangasniemen kuntien sekä Mikkelin kaupungin alueilla. Puulavesi on muodoltaan laajoista selistä muodostuva monimuotoinen, niukkaravinteinen ja kirkasvetinen järviketju. Sille ovat tunnusomaisia jylhät, karut, kallioiset rannat sekä monin paikoin rannan tuntumassa kasvavat lehtipuuvaltaiset metsät. 3

Kuva 3. Suunnittelualueen ja kalastusalueen (vasemmanpuoleinen kuva) ja osa-alueiden (oikeanpuoleinen kuva) rajat. L=Länsi-Puula, P=Pohjois-Puula, I=Itä-Puula, E=Etelä-Puula, K=Keski-Puula. Suunnittelualue noudattelee pääosin Puulan kalastusalueen rajoja, muutamin poikkeuksin: Kalastusalueen länsipuolella sijaitseva Siikavesi valuma-alueineen kuuluu suunnittelualueeseen, samoin Vahvajärven eteläosa alueen etelälaidalla sekä Puulan itäpuolella sijaitseva Korpijärvi. Kalastusalueen lounaisin kulma, jossa ei ole mainittavia vesialueita, on rajattu suunnittelualueen ulkopuolelle (kuva 3). Kalataloudellista käyttö- ja hoitosuunnitelmaa varten suunnittelualue jaettiin viiteen osaalueeseen: L = Länsi-Puula (Puulansalmen länsipuoli) Puulaveden Lihvanselkä-Kaiskonselkä, Haapaselkä, Siikavesi, Haapajärvi P = Pohjois-Puula (Ukonsalmen pohjoispuoli) Puulaveden Ruovedenselkä ja Vuojanselkä, Mallos, Synsiä, Lääminki I = Itä-Puula (Väisälänsaaren sillan itäpuoli) Puulaveden itäosa, Korpijärvi 4

E = Etelä-Puula (Suonsalmen eteläpuoli) Liekune, Ryökäsvesi, Vahvajärvi K = Keski-Puula (Puulan keskiosa) Puulaveden keskiosa, Simpiänselkä, Karttuunselkä Edellä mainittujen osa-alueiden lisäksi tarkasteltiin erikseen merkittävimpiä Puulaan laskevia järviä (pääasiassa Pohjois-Puulan järvet ja virtavedet, Siikavesi, Korpijärvi) ja Vahvajärveä (kuva 3). Nykytilan kuvauksessa on käytetty vesistökohtaista tarkastelua niissä kohdin kuin se on ollut käytettävissä olevan tiedon perusteella mahdollista. Toimenpideosiossa mm. istutussuunnitelma ja poistokalastustarve on esitetty vesistökohtaisesti. Kuva 4. Puulan järvialtaat. Vesimuodostumat: SYKE, ELY-keskukset. 5

Suunnitelmassa on tarkasteltu vesialueiden lisäksi koko valuma-aluetta ja otettu huomioon sieltä tuleva kuormitus. Vedenlaatutarkasteluja ja kuormituslaskelmia varten Puulavesi ja lähivedet jaettiin yhdeksään erilliseen altaaseen (kuva 4), joiden veden laatu eroaa toisistaan. Osa altaista, kuten Siikavesi ja Kotalahti ovat melko pieniä vesialueita, mutta selvästi muuta Puulaa kuormitetumpina niiden erottaminen omiksi alueikseen on perusteltua. 4. SUUNNITTELUALUEEN NYKYTILA 4.1 Vesistöt ja valuma-alueet 4.1.1 Numerotietoa vesistöstä Puulavesi ja siihen laskevat vesialueet kuuluvat Kymijoen vesistöalueen (14) Mäntyharjun reittiin (14.9). Puulaveden koko pinta-ala on 330 km² ja se on Suomen 13. suurin järvi. Pääaltaan keskisyvyys on 9,2 metriä ja syvin kohta 69 metriä (taulukko 1). Suunnittelualueen ulkopuolelta Puulaan laskevat koillisesta Läsäkosken kautta Kyyveden alueen vedet. Puulavesi laskee Liekunen, Kissakosken ja Vahvajärven kautta etelään kohti Suomenlahtea. Taulukko 1. Puulaveden osa-altaiden ja isoimpien erillisten järvialtaiden hydrologia. Järviallas Pinta-ala km 2 Keskisyvyys m Tilavuus milj. m 3 Virtaama m 3 /s Viipymä vrk Valuma-alueen pinta- ala km 2 Länsi-Puula 19.8 11.1 219.44 3.8 670 559.9 Siikavesi 4.0 7.4 29.55 1.6 218 224.0 Ruovedenselkä 18.5 10.9 202.34 0.67 3475 110.2 Vuojaselkä 21.5 11.4 243.93 16 171 1830.0 Kotalahti 2.0 6.3 12.86 0.10 1431 15.7 Itä-Puula 45.6 13.7 624.88 1.8 4119 289.1 Puulan pääaltaat 219.7 9.2 2030.43 24 961 3188.0 Ryökäsvesi 36.6 13.0 473.71 1.1 5148 179.4 Liekune 13.4 9.7 129.48 26 58 3397.7 Vahvajärvi 13.9 4.9 68.47 26 29 3474.1 Synsiä 19.3 3.1 59.36 0.99 697 143.2 Mallos 10.0 4.0 40.02 0.64 721 99.4 Hirvijärvi 5.2 10.7 55.45 0.22 2944 32.1 Korpijärvi 11.9 4.6 53.92 0.69 903 105.3 4.1.2 Valuma-alueiden ominaisuudet Suunnittelualue kattaa lähinnä Puulaveden alueen (14.92), mutta Kälkäjoen valuma-alue (14.95) on otettu mukaan kuormitustarkasteluun, koska sieltä tuleva kuormitus vaikuttaa oleellisesti Siikaveden veden laatuun (taulukko 2, kuva 5). 6

Puulaveden alueella (14.92) vesistöjen osuus pinta-alasta on suuri, 15-33 %. Kälkäjoen valuma-alueella (14.95) järviä on vähän, vain muutamia prosentteja pinta-alasta. Viljelymaata on koko suunnittelualueella melko vähän (2-9 % pinta-alasta). Eniten peltoa on Vahvajärven alueella (taulukko 2). Kuva 5. 2. ja 3. jakovaiheen mukaiset valuma-alueet. Valuma-alueet: SYKE, vesimuodostumat: SYKE, ELY-keskukset. 7

Taulukko 2. 2. ja 3. jakovaiheen valuma-alueiden pinta-alat, järvisyys ja peltojen osuus. Valumaalueen Yläpuolisen Yläpuolisen Pinta-ala Järvisyys Peltoa Nimi km 2 valuma-alueen valuma-alueen % % tunnus pinta-ala km 2 järvisyys % Puulaveden alue 14.92 1795.7 27.70 4.09 3510.1 21.57 Vahvajärven alue 14.921 74.0 20.74 8.95 3510.1 21.57 Liekuneen-Ryökäsveden a. 14.922 214.0 26.31 4.59 3436.0 21.59 Puulan lähialue 14.923 1037.5 33.27 3.91 3188.9 21.28 Hirvijärven va. 14.924 34.1 18.28 3.67 34.1 18.28 Haapajärven va. 14.925 34.0 14.47 4.03 34.0 14.47 Synsiäjärven va. 14.926 174.2 17.66 3.07 174.2 17.66 Malloksen va. 14.927 102.3 15.39 2.48 102.3 15.39 Santarajärven va. 14.928 14.3 15.62 5.38 14.3 15.62 Korpijoen va. 14.929 109.9 18.59 4.60 109.9 18.59 Kälkäjoen va. 14.95 209.3 4.02 2.89 209.4 4.02 Kälkäjoen alaosan alue 14.951 27.0 4.55 4.55 209.4 4.02 Havujoen alue 14.952 91.2 5.89 1.56 154.2 4.07 Pajupuron va. 14.953 28.1 3.20 2.67 28.2 3.20 Mustajoen va. 14.954 62.9 1.43 4.20 62.9 1.43 4.1.3 Maankäytttö Kuvassa 6 on esitetty Puulavedelle ja lähivesille tehdyn allasjaon (ks. kuva 4) mukaiset järvialtaiden valuma-alueet. Tässä ei ole otettu huomioon yläpuolisia valuma-alueita, esimerkiksi Kyyveden valuma-aluetta, joka laskee Vuojaselän kautta Puulaan. Myös jäljempänä esitetyt maankäyttötiedot koskevat altaiden lähivaluma-alueita (taulukot 3-4). Vuoden 2012 tilastojen mukaan valtaosa kokonaisviljelyalasta oli nurmella (73 %), ja kevätviljan osuus on 26 %. Muiden viljelykasvien osuus oli hyvin pieni (taulukko 3) (Maaseutuvirasto, TIKE 2012). Kuvassa 7 on esitetty peltolohkojen sijainti Puulan järvialtaiden valumaalueilla. Puulaveden alueella tehtyjen vuosittaisten uudishakkuiden pinta-ala vaihteli 700-1500 ha ja Kälkäjoen valuma-alueella vastaavasti 60-180 ha vuosina 2005-2014 (kuva 8). Ojituksia tehtiin Puulaveden alueella vuosittain 56-250 hehtaarin alalla vuosina 2001-2008 ja Kälkäjoen valuma-alueella 0-42 hehtaarin alalla vuosina 2001-2011 (kuva 9) (Metsäkeskus Etelä-Savo ja Keski-Suomi). Puulaveden alueelta puuttuivat ojitustiedot vuosilta 2009-2011. Turvemaiden osuus on suurin Siikaveden valuma-alueella, ja Länsi-Puulan ja Vuojaselän valuma-alueilla niitä on myös kohtalaisen runsaasti (taulukko 4, kuva 10). Puulan pääaltaiden, Kotalahden, Liekunen ja Vahvajärven valuma-alueilla turvemaiden osuus on pieni. Turvemaiden osuus on keskimäärin 9 %, ja niistä on ojitettu 80 %. Turvetuotannossa on 3.3 % koko suoalasta. Turvetuotantoa on Siikaveden (10.4 % suoalasta) ja Itä-Puulan (3.9 % suoalasta) valuma-alueilla. 8

Kuva 6. Puulan järvialtaiden lähivaluma-alueet. Valuma-alueet SYKE, vesimuodostumat: SYKE, ELYkeskukset. Taulukko 3. Puulan järvialtaiden lähivaluma-alueiden viljelykasviryhmien viljelyalat (Maaseutuvirasto, TIKE 2012). Järvialtaan Kasviryhmä valuma-alue Nurmet Syysvilja Kevätvilja Juurikkaat Puutarha Kaikki yhteensä ha ha ha ha ha ha Siikavesi 508.6 0.7 217.6 1.9 728.8 Länsi-Puula 640.0 0.8 253.9 20.8 915.6 Puulan pääaltaat 625.7 231.6 0.8 7.1 865.2 Ruovedenselkä 418.0 102.5 0.1 9.2 529.9 Vuojaselkä 440.1 167.0 10.9 1.0 619.0 Itä-Puula 884.5 0.5 230.5 10.8 1126.3 Kotalahti 66.6 5.7 23.6 1.2 97.1 Ryökäsvesi 414.2 0.5 206.0 0.9 621.6 Liekune 38.1 28.5 3.3 69.9 Vahvajärvi 374.6 124.9 499.5 Kaikki yhteensä 4410.4 8.2 1586.0 15.2 53.0 6072.9 9

Kuva 7. Peltolohkojen sijainti Puulan järvialtaiden lähivaluma-alueilla. Valuma-alueet: SYKE, vesimuodostumat: SYKE, ELY-keskukset. 10

ha 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 Uudishakkuut 14.95 14.92 0 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 8. Puulaveden alueen (14.92) ja Kälkäjoen valuma-alueen (14.95) uudishakkuut vuosina 2005-2014. Lähde Metsäkeskus Keski-Suomi ja Etelä-Savo. ha 250 200 Ojitukset 14.95 14.92 150 100 50 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Kuva 9. Puulaveden alueen (14.92) ja Kälkäjoen valuma-alueen (14.95) metsäojitukset vuosina 2001-2011. Vuosien 2009-2011 Puulaveden tiedot puuttuvat. Lähde Metsäkeskus Keski-Suomi ja Etelä- Savo. 11

Kuva 10. Turvemaat Puulan järvialtaiden lähivaluma-alueilla. (Soiden ojitustilanne SYKE, pohjautuu MML aineistoon 2008. Vesimuodostumat: SYKE, ELY-keskukset.) 12

Taulukko 4. Soiden ojitustilanne Puulan järvialtaiden lähivaluma-alueilla ( SYKE, pohjautuu MML aineistoon 2008). Järvialtaan Koko Soiden ojitustilanne Suot yhteensä valuma-alue pinta-ala Ojittamaton Ojitettu Turpeenotto ha ha % suoalastalastalasta alasta % suo- % suo- % koko ha ha ha Siikavesi 26307 553 21.7 3825 78.3 507.3 10.4 4885 18.6 Länsi-Puula 31528 564 14.4 3341 85.6 0.0 0.0 3905 12.4 Puulan pääaltaat 48400 408 25.4 1199 74.6 0.0 0.0 1607 3.3 Ruovedenselkä 12033 197 20.4 766 79.6 0.0 0.0 963 8.0 Vuojaselkä 21346 435 16.5 2203 83.5 0.0 0.0 2639 12.4 Itä-Puula 31595 623 27.2 1951 72.8 105.4 3.9 2679 8.5 Kotalahti 1533 17.8 35.9 31.8 64.1 0.0 0.0 49.6 3.2 Ryökäsvesi 18183 356 21.9 1268 78.1 0.0 0.0 1624 8.9 Liekune 3021 3.35 5.2 60.6 94.8 0.0 0.0 64.0 2.1 Vahvajärvi 6942 25.0 27.3 66.6 72.7 0.0 0.0 91.6 1.3 Yhteensä/ keskiarvo 200888 3181 20.5 14713 79.5 612.8 3.3 18507 9.2 4.2 Vesistöjen tila 4.2.1 Veden laatu Puulavesi on tunnettu karuna ja kirkasvetisenä vesistönä, ja pääaltaiden osalta se on edelleen maineensa veroinen (kuvat 11-13, liite 2). Selvästi humuspitoisempaa vettä löytyy Siikavedeltä ja Länsi-Puulalta erityisesti Siikaveden vaikutusalueelta sekä erillisistä järvistä suunnittelualueen länsi- ja pohjoisosassa. Näiden vesialueiden valuma-alueilla turvemaiden osuus on keskimääräistä suurempi. Kotalahti on myös pääaltaita ruskeavetisempi. Puulan pääaltaiden fosforipitoisuus on hyvin pieni, ja suurinta osaa muustakin vesialueesta voidaan luonnehtia vähäravinteiseksi. Fosforipitoisuuden perusteella Siikavesi, Länsi-Puula, Ruovedenselkä ja Kotalahti ovat lievästi reheviä. Typpipitoisuus on kaikilla alueilla melko pieni. Vesistön rehevyystasoa kuvaava klorofyllipitoisuus kertoo karuista olosuhteista suurimmassa osassa suunnittelualuetta. Siikavedellä, Ruovedenselällä sekä Synsiällä ja Malloksella tuottavuus on hieman suurempi, ja Kotalahti on rehevä. Puulan pääaltaan syvänteellä on valtakunnallinen veden laadun seurantapaikka Puulavesi 85, josta on havaintoja vuodesta 1964 lähtien. Veden laatu on pysynyt melko vakaana koko seuranjakson ajan. Selkeimmät muutokset ovat tapahtuneet värin, orgaanisen aineen (COD) sekä sameuden arvoissa, jotka ovat kasvaneet 2000-luvun loppupuolelta alkaen. Samalla näkösyvyys on pienentynyt (kuva 13). Tummumisilmiö on yleinen Etelä- ja Keski-Suomen järvissä, ja on havaittavissa esimerkiksi Päijänteen suurilla selillä. 13

Havaintoaseman 85 ravinnepitoisuuksissa ja klorofylliarvoissa ei ole selkeää muutossuuntaa, ja syvänteen happitilanne pohjan lähellä on säilynyt hyvänä. Pintaveden keskimääräinen happipitoisuus on hieman pienentynyt, mikä liittynee veden lämpötilan nousuun kesäaikana (kuva 14). Veden näkösyvyys kertoo ikään kuin summamuuttujana veden laadusta kooten yhteen värin, sameuden ja klorofyllipitoisuuden (levämäärän) muutokset (kuva 15). Siikaveden näkösyvyys pienentyi 1970-luvun puolivälistä 1990-luvun lopulle, mutta on sen jälkeen hieman kasvanut. Ruovedenselän näkösyvyys on keskimäärin hieman pienentynyt 1970- luvulta lähtien. Kotalahdella näkösyvyys oli pienimmillään 1980-luvulla, mutta on sen jälkeen jonkin verran kasvanut. Ryökäsveden näkösyvyys on pienentynyt 1990-luvulta, kun taas Liekuneella se on jonkin verran kasvanut. Kuva 11. Muutamien Puulan vedenlaadun havaintoasemien sijainti. 14

Kuva 12. Puulan järvialtaiden sekä erillisten järvien veden laatu vuosien 2015-2014 keskiarvo. Lähde ympäristöhallinnon Hertta-rekisteri, vesimuodostumat: SYKE, ELY-keskukset. 15

mg/l 16 Happi 1 m mg/l 16 Happi pohja - 1 m 14 14 12 12 10 10 8 8 6 6 4 4 2 2 0 1964 1967 1971 1974 1977 1980 1982 1984 1987 1989 1992 1993 1995 1997 1998 2000 2001 2003 2004 2006 2008 2009 2010 2012 2013 2014 0 1964 1967 1971 1974 1977 1980 1982 1984 1987 1989 1992 1993 1995 1997 1999 2000 2002 2003 2005 2006 2008 2009 2011 2012 2013 2014 FNU 1.2 Sameus 1 m ms/m 8 Sähkönjohtavuus 1 m 1.0 7 0.8 6 5 0.6 4 0.4 3 0.2 2 1 0.0 1964 1967 1971 1974 1977 1980 1982 1984 1987 1989 1992 1993 1995 1997 1998 2000 2001 2003 2004 2006 2008 2009 2010 2012 2013 2014 0 1964 1967 1971 1974 1977 1980 1982 1984 1987 1989 1992 1993 1995 1997 1998 2000 2001 2003 2004 2006 2008 2009 2010 2012 2013 2014 mgpt/l 70 Väri 1 m mgo 2 /l 16 Kemiallinen hapenkulutus 1 m 60 14 50 12 40 30 20 10 8 6 4 10 2 0 1964 1967 1971 1974 1977 1980 1982 1984 1987 1989 1992 1993 1995 1997 1998 2000 2001 2003 2004 2006 2008 2009 2010 2012 2013 2014 0 1964 1967 1971 1974 1977 1980 1982 1984 1987 1989 1992 1993 1995 1997 1998 2000 2001 2003 2004 2006 2008 2009 2010 2012 2013 2014 µg/l 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 Kokonaistyppi 1 m 1964 1967 1971 1974 1977 1980 1982 1984 1987 1989 1992 1993 1995 1997 1998 2000 2001 2003 2004 2006 2008 2009 2010 2012 2013 2014 µg/l 12 10 8 6 4 2 0 Kokonaisfosfori 1 m 1964 1967 1971 1974 1977 1980 1982 1984 1987 1989 1992 1993 1995 1997 1998 2000 2001 2003 2004 2006 2008 2009 2010 2012 2013 2014 µg/l 5 a-klorofylli 0-2 m 4 3 2 1 0 07.06.1977 09.08.1977 14.06.1982 16.08.1982 23.08.1984 11.06.1986 11.08.1986 20.08.1987 15.08.1989 16.07.1990 22.08.1990 26.08.1992 15.08.1994 24.06.1996 31.07.1996 20.08.1996 19.08.1997 25.08.1999 16.07.2001 15.08.2002 15.07.2004 16.08.2005 29.08.2007 17.06.2009 05.07.2010 14.06.2011 05.07.2012 06.06.2013 08.07.2014 Kuva 13. Puulaveden keskusaltaan (havaintoasema 85) pitkän ajanjakson veden laadun kehitys (1 metrin näytteet, happi myös metri pohjasta, klorofylli 0-2 m). Osakuvissa ovat mukana kaikki mittaukset. Lähde ympäristöhallinnon Hertta-rekisteri. 16

ast-c 24 Lämpötila, elokuu mg/l 10.5 Happi, elokuu 22 10.0 20 9.5 18 9.0 16 8.5 14 8.0 12 7.5 10 7.0 22.8.1972 22.8.1974 22.8.1976 22.8.1978 22.8.1980 22.8.1982 22.8.1984 22.8.1986 22.8.1988 22.8.1990 22.8.1992 22.8.1994 22.8.1996 22.8.1998 22.8.2000 22.8.2002 22.8.2004 22.8.2006 22.8.2008 22.8.2010 22.8.2012 22.8.2014 22.8.1972 22.8.1974 22.8.1976 22.8.1978 22.8.1980 22.8.1982 22.8.1984 22.8.1986 22.8.1988 22.8.1990 22.8.1992 22.8.1994 22.8.1996 22.8.1998 22.8.2000 22.8.2002 22.8.2004 22.8.2006 22.8.2008 22.8.2010 22.8.2012 22.8.2014 ast-c 2.0 1.8 1.6 1.4 1.2 1.0 0.8 0.6 0.4 0.2 0.0 Lämpötila, maaliskuu 19.3.1965 19.3.1967 19.3.1969 19.3.1971 19.3.1973 19.3.1975 19.3.1977 19.3.1979 19.3.1981 19.3.1983 19.3.1985 19.3.1987 19.3.1989 19.3.1991 19.3.1993 19.3.1995 19.3.1997 19.3.1999 19.3.2001 19.3.2003 19.3.2005 19.3.2007 19.3.2009 19.3.2011 19.3.2013 mg/l 16.0 15.0 14.0 13.0 12.0 11.0 10.0 9.0 19.3.1965 19.3.1967 19.3.1969 19.3.1971 19.3.1973 19.3.1975 19.3.1977 Happi, maaliskuu 19.3.1979 19.3.1981 19.3.1983 19.3.1985 19.3.1987 19.3.1989 19.3.1991 19.3.1993 19.3.1995 19.3.1997 19.3.1999 19.3.2001 19.3.2003 19.3.2005 19.3.2007 19.3.2009 19.3.2011 19.3.2013 Kuva 14. Veden lämpötila ja happipitoisuus 1 metrissä Puulaveden keskusaltaalla (havaintoasema 85) maaliskuussa ja elokuussa. Lähde ympäristöhallinnon Hertta-rekisteri. 4.2.2 Järvien tyypittely ja ekologinen luokitus Pääosa Puulan alueesta kuuluu järvityyppiin suuret vähähumuksiset järvet (SVh) (kuva 16). Ruskeavetisemmistä alueista Siikavesi on tyyppiä pienet humusjärvet (Ph) ja Länsi-Puula, Synsiä ja Mallos tyyppiä keskikokoiset humusjärvet (Kh). Ruovedenselkä-Vuojaselkä, Hirvijärvi, Korpijärvi ja Vahvajärvi on sijoitettu tyyppiin pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet (Vh). Alueen järvet ovat pääasiassa erinomaisessa ekologisessa tilassa (kuva 17). Hyvään tilaan on luokiteltu Siikavesi, Ruovedenselkä-Vuojaselkä sekä Ryökäsvesi-Liekune, ja Kotalahti on tyydyttävässä tilassa. Ekologista luokittelua tarkasteltaessa on pidettävä mielessä, että tila on luokiteltu suhteessa vastaavan tyyppiseen vertailutilassa olevaan (lähes luonnontilaiseen) vesistöön. Eri tyyppisiä vesialueita ei siten voi suoraan verrata toisiinsa. Esimerkiksi vähähumuksisten järvien ja humusjärvien hyvän ekologisen tilan luokituskriteerit ovat erilaiset. 17

18 Kuva 15. Puulan alueiden sekä Ryökäsveden ja Liekunen näkösyvyyden kehitys. 0 1 2 3 4 5 6 7 8 04.04.1968 08.04.1970 22.03.1972 10.10.1973 14.10.1974 25.08.1976 06.09.1978 02.09.1980 02.09.1982 29.08.1984 25.03.1987 08.03.1989 19.02.1991 22.07.1993 31.05.1995 05.03.1996 25.02.1998 15.07.1999 01.08.2000 02.09.2003 30.08.2006 27.07.2009 02.07.2012 m Puula Kotalahti 191 0 1 2 3 4 5 6 7 8 21.04.1997 17.09.1997 12.03.1998 17.09.1998 11.07.2007 18.03.2008 14.07.2008 12.02.2009 14.07.2009 04.03.2010 31.08.2010 10.03.2011 01.08.2011 m Puula Lihvanselkä 336 0 1 2 3 4 5 6 7 8 08.04.1974 19.08.1980 17.08.1982 23.08.1983 22.08.1984 03.06.1986 10.06.1987 27.07.1988 06.09.1989 06.01.1991 05.02.1992 31.05.1993 17.05.1994 31.05.1995 27.05.1996 09.06.1997 10.03.1998 25.05.1999 18.08.1999 15.05.2002 21.05.2003 31.08.2004 31.08.2005 04.06.2007 26.08.2008 21.07.2009 31.05.2011 28.08.2012 m Puula Ruovedenselkä 206 0 1 2 3 4 5 6 7 8 23.08.1972 15.07.1985 10.03.1992 16.02.1993 29.07.1993 10.04.2006 04.07.2006 24.08.2006 19.03.2008 21.08.2008 16.09.2008 19.07.2011 30.08.2011 06.10.2011 17.03.2014 08.07.2014 26.08.2014 m Ryökäsvesi 089 0 1 2 3 4 5 6 7 8 17.09.1975 29.01.1976 31.03.1976 26.09.1977 22.05.1995 14.06.1995 01.08.1995 19.03.1996 23.07.1996 03.03.1997 08.04.1997 21.05.1997 29.07.1997 02.09.1997 10.03.1999 05.02.2004 30.08.2006 11.03.2009 11.08.2010 09.03.2011 04.04.2011 20.07.2011 01.08.2011 10.08.2011 21.03.2012 25.07.2012 09.10.2012 04.03.2013 27.08.2013 06.02.2014 m Siikavesi 1 0 1 2 3 4 5 6 7 8 24.08.1971 14.04.1977 27.10.1981 03.10.1984 02.10.1990 08.03.1994 04.07.1995 21.07.1997 02.03.1999 21.09.1999 16.10.2000 13.08.2001 24.03.2003 09.03.2004 22.08.2005 12.03.2007 04.06.2008 11.03.2009 01.09.2010 10.08.2011 21.08.2012 m Liekune 273 0 1 2 3 4 5 6 7 8 24.01.1964 25.03.1971 28.03.1973 28.08.1974 18.08.1975 30.08.1976 15.03.1978 16.08.1979 16.03.1981 13.07.1982 28.03.1983 22.03.1984 14.03.1985 19.03.1986 20.08.1987 22.08.1988 15.08.1989 22.08.1990 22.08.1991 26.08.1992 29.03.1993 18.10.1993 15.08.1994 22.08.1995 24.06.1996 31.07.1996 20.08.1996 15.10.1996 08.07.1997 29.10.1997 19.08.1998 25.08.1999 23.03.2000 21.11.2000 16.07.2001 05.11.2001 15.08.2002 27.08.2003 22.03.2004 23.08.2004 16.03.2005 24.10.2005 23.08.2006 29.08.2007 26.03.2008 23.09.2008 17.06.2009 30.09.2009 05.07.2010 18.10.2010 14.06.2011 13.10.2011 05.07.2012 16.08.2012 18.03.2013 13.08.2013 15.10.2013 08.07.2014 26.08.2014 m Puulavesi 85

Kuva 16. Järvialtaiden tyypittely. 19

Kuva 17. Järvialtaiden ekologien luokitus. 20

4.3 Kuormitus 4.3.1 Valuma-alueella syntyvän kuormituksen arvioinnin virhelähteet Kuormituslaskennassa käytetty Vemala-malli on Suomen ympäristökeskuksessa kehitetty kuormitusmalli (Huttunen et al. 2008), joka huomioi hydrologiset havainnot ja laskee mm. kokonaistypen, kokonaisfosforin ja kiintoaineen kuormitusta ja etenemistä vesistöissä. Malli yhdistää eri lähteistä tulevan kuormituksen: pistekuormituksen, laskeuman, maa- ja metsätalouden ja haja-asutuksen kuormituksen sekä taustakuorman (Huttunen ym. 2013a). Malli sovittaa kuormituksen järvien ja jokien vedenlaatuhavaintoihin. Kuormituksen pidättyminen arvioidaan tarkastelemalla järviin tulevaa kuormitusta ja havaittujen pitoisuuksien vaihtelua järviketjussa. Mitä enemmän vedenlaatuhavaintoja vesistöstä on käytettävissä, sitä tarkempi kuormitusarvio mallilla saadaan. Vedenlaatuaineiston puuttuessa kokonaan Vemala käyttää kuormituslaskennassa pelkästään ominaiskuormitusarvoja, mikä heikentää huomattavasti arvioiden luotettavuutta. Mitä pienempi osavaluma-alue on kyseessä, sitä heikompi Vemalan kuormitusarvioiden tarkkuus yleensä on. Typen ja fosforin pitoisuushavaintoja on tavallisesti riittävästi kohtuullisen luotettavuuden saavuttamiseksi ainakin 2. jakovaiheen valuma-aluetasolla. Sen sijaan kiintoaineen ja erityisesti orgaanisen hiilen kuormien mallintaminen ja jako kuormituslähteisiin on ongelmallista. Vedenlaatumittauksia on yleensä vähän, ja orgaanisen hiilen (TOC) osalta useimmissa tapauksissa ei lainkaan. Orgaanisen hiilen kuorman arvioinnissa on siten käytettävä pääasiassa ominaiskuormituslukuja. Eri lähteistä peräisin olevasta orgaanisen hiilen kuormituksesta ei ole koottu tietoa vastaavalla kattavuudella kuin ravinteiden ja kiintoaineen, joten orgaanisen hiilen ominaiskuormituslukuihin sisältyvä epävarmuus on suurempi kuin ravinne- ja kiintoainekuormituksen. 4.3.2 Valuma-alueilla syntyvä kuorma Vemala-mallin antama arvio Suomen ympäristökeskuksen Vemala-mallin tulosten perusteella sekä Puulaveden (14.92) että Kälkäjoen (14.95) valuma-alueella noin kolmannes fosforikuormasta on peräisin peltoviljelystä (kuva 18, liite 3). Laajasta vesipinta-alasta johtuen Puulaveden alueella laskeuman osuus on varsin suuri, noin 20 % kokonaiskuormasta. Metsätalouden kuormitusosuus on alle 10 % ja haja-asutuksen 6-8 %. Puulaveden valuma-alueella on pistekuormitusta muuhun kuormitukseen nähden hyvin vähän. Kälkäjoen valuma-alueella sen sijaan pistekuormitusta, joka muodostuu kokonaan turvetuotannon kuormasta, on noin 8 % fosforin kokonaiskuormasta. Luonnonhuuhtoman osuus on Puulaveden alueella noin kolmannes ja Kälkäjoen valuma-alueella 44 %. Typen laskeuma vesiin on Puulaveden alueella suuri (40 %), ja luonnonhuuhtouman osuus on samoin noin 40 %. Peltoviljelystä tulee 15 % typen kokonaiskuormasta. Muiden kuormi- 21

tuslähteiden osuus on melko pieni. Kälkäjoen valuma-alueella luonnonhuuhtouman osuus on 65 %, peltoviljelyn 12 % ja pistekuormituksen 9 % (kuva 18, liite 3). Kiintoainekuormasta valtaosa on Vemalan mukaan peräisin peltoviljelystä. Käsitellyn maan osuus kiintoainekuormasta korostuu, koska käsittelemättömältä metsämaalta tai suolta liikkeelle lähtevän kiintoaineen määrä on varsin pieni. Puulaveden alueella loppuosa kuormasta tulee luonnonhuuhtoumana sekä pieni osa metsätaloudesta. Kälkäjoen alueella pistekuormituksen eli tässä tapauksessa turvetuotannon osuus on huomattavasti suurempi (8 %) kuin Puulaveden alueella (liite 3). Kiintoainekuorma sisältää tässä kaiken hiukkasmuodossa olevan aineksen, sekä eloperäisen että mineraaliaineksen. Puulaveden alue, fosfori Kälkäjoen va, fosfori 33 % 34 % 30 % Peltoviljely Metsätalous 44 % Haja-asutus Hulevesi Pistekuormitus 19 % 5 % 8 % 0 % 1 % 3 % 8 % 9 % 6 % 0 % Laskeuma vesiin Luonnonhuuhtouma Puulaveden alue, typpi Kälkäjoen va, typpi 1 % 39 % 15 % 3 % 1 % 0 % 2 % 12 % 7 % 9 % 0 % Peltoviljely Metsätalous Haja-asutus Hulevesi 65 % 6 % Pistekuormitus Laskeuma vesiin 40 % Luonnonhuuhtouma Kuva 18. Puulaveden (14.92) ja Kälkäjoen (14.95) valuma-alueilla syntyvän fosfori- ja typpikuorman osuudet kuormituslähteittäin (Vemala). Orgaanisen hiilen kuorma on Vemalassa jaoteltu vain pelloilta ja metsistä peräisin olevaan kuormaan. Valtaosa hiilikuormasta on peräisin metsistä (94 %; liite 3). Fosforin ominaiskuormitus (kuorma pinta-alayksikköä kohti tiettynä ajanjaksona) on Puulaveden alueella melko vähäistä (taulukko 5). Suurimmat ominaiskuormat syntyvät Vahvajärven (14.921) ja Santarajärven (14.928) osa-alueilla. Kälkäjoen alueella fosforin, typen ja 22

kiintoaineen ominaiskuormat ovat keskimäärin pienempiä kuin Puulaveden alueella. Sen sijaan orgaanisen hiilen ominaiskuorma on Kälkäjoen valuma-alueella noin kolmanneksen suurempi kuin Puulaveden alueella, mikä johtuu turvemaiden ja erityisesti käsiteltyjen turvemaiden suuremmasta osuudesta. Taulukko 5. Valuma-alueilla syntyvän fosforin, typen, kiintoaineen ja orgaanisen hiilen (TOC) kokonais- ja ominaiskuormat (eivät sisällä pistekuormitusta). Alue Alueen nimi Pintaala Fosfori Typpi Kiintoaine TOC km 2 kg/v kg/km 2 kg/km 2 kg/km 2 kg/km 2 t/v t/v t/v /v /v /v /v 14_92 Puulaveden alue 1794 24055 13 708 395 4090 2280 6365 3547 14_921 Vahvajärven alue 74.0 1455 20 30.1 407 605 8173 20.9 283 14_922 Liekuneen-Ryökänsv. 214.0 2948 14 89.6 418 507 2371 783 3659 14_923 Puulan lähialue 1037.5 14305 14 425 410 1748 1685 3403 3280 14_924 Hirvijärven va. 34.1 395 12 11.4 335 56 1634 269 7903 14_925 Haapajärven va. 34.0 437 13 12.7 373 63 1852 124 3659 14_926 Synsiäjärven va. 174.2 1838 11 59.0 339 734 4215 554 3179 14_927 Malloksen va. 102.3 1083 11 32.3 316 115 1127 518 5065 14_928 Santarajärven va. 14.3 268 19 5.7 397 56 3890 57 3999 14_929 Korpijoen va. 109.9 1327 12 42.6 387 206 1877 634 5772 14_93 Kyyveden alue 1286 17264 13 468 363 4842 3765 6842 5320 14_95 Kälkäjoen va. 209 1934 9 58.1 277 209 1000 1001 4783 14_951 Kälkäjoen alaosan a. 27.0 312 12 8.4 312 43 1595 118 4380 14_952 Havujoen alue 91.2 697 8 24.0 263 27 296 476 5224 14_953 Pajupuron va. 28.1 285 10 7.7 273 39 1377 122 4339 14_954 Mustajoen va. 62.9 639 10 18.0 286 100 1598 284 4516 4.3.3 Länsi-Puulan ja Kälkäjoen valuma-alueen kuormituslaskelmat 4.3.3.1. Länsi-Puulan kuormitusselvitys Vuosina 2012-2014 tehdyn Länsi-Puulan kuormitusselvityksen (Roiha 2014) tavoitteena oli arvioida Puulan länsiosan valuma-alueiden maankäyttöä ja maankäytöstä johtuvien muutosten vaikutuksia Puulan vedenlaadulle. Maankäytön osalta huomioitiin turvetuotannon, maatalouden ja metsätalouden toimenpiteet sekä turvemaiden ojitukset. Tarkoitus oli myös kiinnittää huomiota pitoisuuksien ja ainevirtaamien ajalliseen ja paikalliseen vaihteluun ja tunnistaa vesistökuormituksen kannalta merkittävimmät kuormituskohteet. Tutkimuksessa vertailtiin läntisen Kälkäjoen valuma-alueen sekä sen itäpuolella olevan Länsi-Puulaan laskevan valuma-alueen vesistöjen pitoisuuksia ja kuormitusta. Leimaa-antavana piirteenä läntiselle alueelle on turveperäisten maa-alueiden (turvemaapohjaiset metsät, turvemaat, ojitetut turvemaat ja turpeenottoalueet) suurempi esiintyminen verrattuna itäiseen alueeseen, jossa kivennäismaiden ja vesistöjen osuus on suurempi. 23

Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että ravinteiden, humuksen ja kiintoaineen pitoisuuksien sekä soistuneiden maa-alueiden ja turpeenottoalueiden välillä oli merkitsevä positiivinen korrelaatio. Vesistökuormituksen kannalta erityisen tärkeitä olivat muokattujen turvemaaalueiden suuremmat pinta-alat (ojitukset ja turpeenotto) läntisellä valuma-alueella. Johtopäätöksissä todettiin myös vaikuttavan siltä, että läntinen valuma-alue olisi jo luontaisilta ravinne- ja humuspitoisuuksiltaan itäistä hieman suurempi pienemmän vesistöpinta-alan sekä suurempien metsä- ja turvemaa-alueiden johdosta. Muissa tutkimuksissa on todettu, että maankäytön toimenpiteistä aiheutuvien vaikutusten voimakkuuteen vaikuttaa suuressa määrin toimenpidealueen maaperän laatu (maalaji, ravinteikkuus ja kaltevuus), ja turvemaille kohdistuneilla toimenpiteillä voi olla moninkertainen vesistövaikutus kivennäis- ja kangasmaihin verrattuna (Kenttämies ja Mattsson 2006, Nieminen ym. 2013). Myös turvetuotannon ojitustoimenpiteiden on osoitettu vaikuttavan erityisesti kiintoaineen ja liuenneen orgaanisen hiilen määrään valumavesissä (Klöve 1997). Roihan (2014) tutkimustulosten perusteella ei kuitenkaan pystytty jakamaan kuormitusta eri lähteiden kesken, vaan kuormitusjakaumat arvioitiin Vemala-mallin avulla. 4.3.3.2. Kuormituslaskelmat ja humuskuorma Edellä esitetyillä kuormituslaskelmilla ei saatu vastausta kysymykseen, mikä osuus eri kuormituslähteillä ja toiminnoilla on Kälkäjoen valuma-alueen humuskuormasta. Syynä tähän on, että olemassa olevilla mallinnustyökaluilla ei vielä toistaiseksi pystytä mallintamaan humuskuormaa. Vemalaan on tulossa humuskuormituksen mallinnusosio, jota ollaan parastaikaa kehittämässä lähdekohtaisen kuormituksen laskemiseen. 4.3.3.3. Puulan kalastusalueen selvitykset humuksen lähteistä Kälkäjoen valumaalueella Puulan kalastusalueen näkemyksen mukaan suurin osa Kälkäjoen humuskuormasta on peräisin turvetuotantoalueilta (Jouko Häkkinen, Puulan kalastusalueen hallitus, kirjallinen tiedonanto). Asiaa koskeva kirjallinen tiedonanto on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 4. 4.3.4 Pistekuormitus Alueen pistekuormittajia ovat Kangasniemen ja Hirvensalmen asumajätevedenpuhdistamot sekä Vapo Oy:n turvetuotantoalueet (taulukko 6). Aiemmin Kotalahtea kuormittivat Otavan taajaman asumajätevedet ja Ryökäsveden Kotkatvettä Koskisen Oy:n Hirvensalmen viilutehtaan hautomovedet, mikä näkyy edelleen vesialueiden veden laadussa. 24

Taulukko 6. Puulaveden ja Kälkäjoen valuma-alueiden pistekuormitus. Lähteet: *VAHTI-järjestelmä, 10 vuoden jakso; **Ehdotus Etelä-Savon vesienhoidon toimenpideohjelmaksi 2016-2021. ***Vapo Oy, Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailut Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella 2012-2013. 1 Mäkelänsuon tuotanto on loppunut vuonna 2011. Kuormittaja Kohdevesistö BOD COD Kok.N Kok.P Kiintoaine Puulaveden alue Kangasniemen jätevedenpuhdistamo* 14.923 1887 12415 10750 79 2035 Hirvensalmen jätevedenpuhdistamo* 14.922 1214 6327 3084 126 2657 1 Mäkelänsuo, Vapo Oy** 14.923 384 18 1847 Pohjasuo, Vapo Oy** 14.929 982 14 1019 Kälkäjoen valuma-alue Rääsysuo*** 14.953 401 35 2173 Mesiänsuo*** 14.953 380 1.3 922 Jokipolvensuo*** 14.953 54 0.24 149 Havusuo*** 14.953 745 2.2 2890 Paju-Pihlassuo*** 14.953 902 14 6080 Tuotannossa olevien turvesoiden lisäksi taustakuormitusta suurempaa vesistökuormitusta voivat aiheuttaa myös tuotannosta poistuneet turvetuotantoalueet. Kuormituksen taso riippuu jälkikäyttömuodosta, joka voi olla peltoviljely, metsitys, lintuvesi tai esimerkiksi ruokohelven kasvatus. Ongelmana on, että alueen tarkkailuvelvoite loppuu siirryttäessä jälkikäyttövaiheeseen, jolloin kuormituksesta ei saada enää tietoa. Läsäkosken eteläpuolella sijaitseva Vapo Oy:n omistuksessa ollut 48 ha suuruinen Mäkelänsuo on poistunut turvetuotannosta vuonna 2011, ja alue on myyty vuonna 2012. Osa alueesta on jo otettu viljelykseen (15 ha). Pellon kuivatusvesien laskuojalle on haettu Mikkelin kaupungin ympäristölautakunnalta kaivu- ja johtamislupaa Läsäkoskeen. Hakemus on parhaillaan käsittelyssä. Kälkäjoen valuma-alueella sijaitsevat Vapo Oy:n Havusuon ja Jokipolvensuon turvetuotantoalueet ovat poistumassa tuotannosta lähivuosina. Havusuon jälkikäyttömuodoksi on kaavailtu osittain maanviljelystä, osittain mahdollisesti metsitystä. Havusuon jo käytöstä poistuneella osalla on osittain maatalouskäyttöä. Keski-Suomen ELY-keskuksen mukaan Havusuon yläpuolella olevan maatilan käytössä on Havusuon vieressä etälietesäiliö, joka ei kuulu tilan ympäristöluvan piiriin (Harri Liukkonen, suullinen tieto). 4.3.5 Järvialtaisiin kohdistuva kuormitus Järvialtaiden kautta kulkeva ravinne-, kiintoaine- ja orgaanisen hiilen virta on esitetty kaavioina (liite 5). Kuvissa 19 ja 20 on esitetty yksinkertaistetut fosforin ja orgaanisen hiilen kaaviot. Suuri osa Puulan pääaltaaseen kohdistuvasta fosforikuormasta tulee Vuojaselän kautta Kyyveden alueelta (45 %). Laajalta lähivaluma-alueelta tuleva fosforikuorma on myös merkittävä (43 %). Länsi-Puulalta tuleva kuorma on noin 10 % ja Itä-Puulalta tuleva kuorma noin 2 % fosforin kokonaiskuormasta. Fosforin pidättyminen on tehokasta Puulan pääal- 25

taassa, ja vain neljännes tulevasta kuormasta virtaa Liekunen ja Vahvajärven kautta pois vesistöstä. Ruovedenselkä Haapajärven va Malloksen va Härkäjärven va Kälkäjoen va Synsiäjärven va Vuojaselkä Kyyveden alue Siikavesi Länsi-Puula Santarajärven va Hirvijärven va Puulan pääallas Korpijoen va Itä-Puula Liekune Kotalahti Vahvajärvi Ryökäsvesi 100 kg/v Järvialtaasta toiseen siirtyvä kuorma 1000 kg/v Yläpuoliselta valuma-alueelta tuleva kuorma 5000 kg/v Lähivaluma-alueelta tuleva kuorma Kuva 19. Puulan altaiden fosforivirtaamat. Lähde: Suomen ympäristökeskus. Puulan pääaltaan orgaanisen hiilen virtaamasta valtaosa on peräisin Kyyjärven alueelta (56 %). Länsi-Puulalta tulee 14 % ja Itä-Puulalta 4 % hiilivirrasta. Lähivaluma-alueen osuus on selvästi pienempi kuin fosforin kohdalla eli noin 26 %. Orgaanisesta hiilestä pidättyy Puulan pääaltaassa noin 27 % eli huomattavasti vähemmän kuin fosforista. Keskimäärin noin kolmannes järvialtaisiin tulevasta fosforikuormasta on peräisin peltoviljelystä, ja vajaa kolmannes on luonnonhuuhtoumaa (kuva 21). Peltoviljelyn osuus on keskimääräistä suurempi Kotalahdella, Vuojaselällä, Korpijärvellä ja Vahvajärvellä ja keskimääräistä pienempi Itä-Puulalla sekä Synsiällä, Malloksella ja Hirvijärvellä. Pistekuormitusta kohdistuu mainittavassa määrin Siikavedelle ja sen kautta Länsi-Puulalle, sekä Ruovedenselälle ja Liekuneelle ja sen alapuoliselle Vahvajärvelle. 26

Ruovedenselkä Haapajärven va Malloksen va Härkäjärven va Kälkäjoen va Synsiäjärven va Vuojaselkä Kyyveden alue Siikavesi Länsi-Puula Hirvijärven va Santarajärven va Puulan pääallas Korpijoen va Itä-Puula Liekune Kotalahti Vahvajärvi Ryökäsvesi 100 kg/v Järvialtaasta toiseen siirtyvä kuorma 1000 kg/v Yläpuoliselta valuma-alueelta tuleva kuorma 5000 kg/v Lähivaluma-alueelta tuleva kuorma Kuva 20. Puulan altaiden orgaanisen hiilen (TOC) virtaamat. Lähde: Suomen ympäristökeskus. 27

Fosforikuorma Fosforikuorma Länsi-Puula Siikavesi Ruovedenselkä Vuojaselkä Kotalahti Itä-Puula Puula pääaltaat Ryökäsvesi Liekune Vahvajärvi Synsiä Mallos Hirvijärvi Korpijärvi Peltoviljely Metsätalous Haja-asutus Hulevesi Pistekuormitus Laskeuma Luonnonhuuhtouma Länsi-Puula Siikavesi Ruovedenselkä Vuojaselkä Kotalahti Itä-Puula Puula pääaltaat Ryökäsvesi Liekune Vahvajärvi Synsiä Mallos Hirvijärvi Korpijärvi 0 2500 5000 7500 10000 12500 15000 kg/v 0 20 40 60 80 100 % Typpikuorma Typpikuorma Länsi-Puula Siikavesi Ruovedenselkä Vuojaselkä Kotalahti Itä-Puula Puula pääaltaat Ryökäsvesi Liekune Vahvajärvi Synsiä Mallos Hirvijärvi Korpijärvi Peltoviljely Metsätalous Haja-asutus Hulevesi Pistekuormitus Laskeuma Luonnonhuuhtouma Länsi-Puula Siikavesi Ruovedenselkä Vuojaselkä Kotalahti Itä-Puula Puula pääaltaat Ryökäsvesi Liekune Vahvajärvi Synsiä Mallos Hirvijärvi Korpijärvi 0 100 200 300 400 500 600 t/v 0 20 40 60 80 100 % Kuva 21. Järvialtaisiin tuleva fosfori- ja typpikuorma sekä kuormitusosuudet lähteittäin. Valuma-alueella tapahtuvan ihmistoiminnan osuus järvialtaisiin tulevasta typpikuormasta on melko pieni, keskimäärin noin 24 %. Peltoviljelyn osuus on 16 %. Pistekuormitus on merkittävää vain Ruovedenselällä (24 %) ja Siikavedellä (10 %). 28

4.4 Kalasto Suunnittelualueella esiintyvistä kalalajeista sekä kala- ja rapukantojen tilasta kerättiin tietoa tutkimuskirjallisuudesta, velvoitetarkkailuraporteista, koekalastusrekisteristä (vpdseuranta) sekä aiemmista käyttö- ja hoitosuunnitelmista. Tietoja täydennettiin vielä suunnittelualueen osakaskunnille suunnatun postikyselyn avulla. Suunnittelualueen osa-aluejako noudattaa kuvan 3 mukaista jakoa. 4.4.1 Lajisto Suunnittelualueella tavataan ainakin 24 kalalajia, joista suurin osa lisääntyy luonnonvaraisesti ja osaa ylläpidetään istutuksilla (taulukko 8). Taulukko 7. Suunnittelualueella esiintyvät kala- ja rapulajit (L=Luontainen, I= Istutettu). ahven L muikku L ankerias I mutu L harjus I nieriä I hauki L pasuri L järvilohi I ruutana L kiiski L salakka L kirjolohi I siika L/I kivisimppu L sorva L kivennuoliainen L särki L kuha L/I säyne L kuore L taimen L/I lahna L jokirapu L/I made L täplärapu L/I 4.4.2 Osakaskuntien arviot kala- ja rapukantojen tilasta Osakaskuntien edustajien arvioiden mukaan Puulaveden, Liekune-Ryökäsveden ja Vahvajärven muikkukannan tilaa pidettiin yleisimmin kohtalaisena tai runsaana (taulukko 9). Pohjois-, Keski- ja Länsi-Puulaveden siikakannan tilaa pidettiin heikkona tai kohtalaisena, kun taas Itä-Puulan, Liekune-Ryökäsveden ja Vahvajärven siikakanta arvioitiin useammin kohtalaiseksi tai runsaaksi. Osakaskuntakyselyn perusteella Puulaveden osa-altaiden särkikalakantoja pidettiin yleisesti runsaina. Yksittäisistä lajeista esiin nousi erityisesti lahnan runsaus Keski-Puulaveden, Liekune-Ryökäsveden ja Vahvajärven alueella. Osakaskunnat pitivät Puulaveden joki- ja täplärapukantoja yleisesti heikkoina. Ainoastaan Ryökäsveden ja Liekuneen alueella täplärapukanta arvioitiin yhdessä vastauksessa kohtalaiseksi. 29

Taulukko 8. Osakaskuntien arviot kala- ja rapulajien kannan runsaudesta Puulaveden osa-altaissa, Liekune-Ryökäsvedessä ja Vahvajärvessä vuonna 2014. Taulukossa ilmoitettu vastausten vaihteluväli. Pohjois- Puulavesi Keski- Puulavesi Länsi- Puulavesi Itä- Puulavesi Liekune- Ryökäsvesi Vahvajärvi Ahven R K-R K K R K-R Hauki R K-R K K R R Kuha K H-K H-K K H-K H-R Made H H-R K-R K H-R H-K Särki R H-R H-K R K-R H-R Lahna K R K-R K R R Kuore P H-R K H P-K K Muikku EOS K-R R K H-R K-R Siika H H-K H K H-R H-K Taimen H P-K EOS-H K P-H H Järvilohi P P-R EOS-H K P-H H Jokirapu H P-H EOS EOS P-H P-H Täplärapu EOS P-H EOS-H - EOS-K H-P Petokalat K K - - K-R R Särkikalat R R - - R R Lohikalat H P-K - - H-R H Vastauksia 1 5 2 1 5 3 R=Runsas K= Kohtalainen H= Heikko P= Puuttuu EOS= En osaa sanoa Taulukko 9. Osakaskuntien arviot kala- ja rapulajien kannan runsaudesta eräissä Puulan kalastusalueen järvissä vuonna 2014. Taulukossa ilmoitettu vastausten vaihteluväli. Synsiä Lääminki Pieni Ahvenainen Iso Ahvenainen Iso Jouhtjärvi Pesäjärvi Santaranjärvi Saarva Ahven K-R K R K R K K R Hauki K-R K R R R K K R Kuha H-K K H P EOS H P K Made H-K K H H H H EOS H Särki R K R K R K K R Lahna K-R K R R K EOS EOS R Kuore P P P P P P P - Muikku H P P P P P P EOS Siika P-H - K H H K H H Taimen P - P P P H P H Järvilohi P - P P P EOS P H Jokirapu P-H - P H H K H H Täplärapu P - P P EOS - - P Petokalat K - R - K - - - Särkikalat K - R - R - - - Lohikalat P - P - P - - - Vastauksia 2 1 1 1 1 1 1 1 30

4.4.3 Kalataloudelliset tarkkailut ja tutkimukset 4.4.3.1 Velvoitetarkkailut ja vpd-seuranta Viime vuosina suunnittelualueen kalastoa on seurattu standardinmukaisilla verkkokoekalastuksilla Puulan Siikavedellä ja Kaiskonselällä (Sikosalmen itäpuoli) turvetuotannon kalataloudellisen velvoitetarkkailun yhteydessä ja vesipuitedirektiivin mukaiseen ekologisen tilan arviointiin liittyen Puulan Uimaniemenselällä, Korpijärvellä, Verijärvellä, Synsiällä ja Ylänteellä. Puulan Siikavedessä ja Ylänteessä koekalastusten yksikkösaaliit ilmensivät selvästi korkeampaa kalabiomassaa kuin muissa vesistöissä, kun sitä vastoin Puulan Kaiskonselän ja Uimaniemenselän yksikkösaaliit olivat niukkaravinteisille vesistöille tyypillisesti hyvin alhaisia (kuva 22). Useimmista vesistöistä oli käytettävissä yhteismitallista koekalastustietoa vain kahdelta vuodelta, joten mitään päätelmiä kalakantojen ajallisista muutoksista ei ole järkevää tehdä. Siikaveden alueen kalataloudellisen velvoitetarkkailun tuloksista on esitetty tarkempi kooste liitteessä 6. 1800 70 1600 60 YKSIKKÖSALIIS (G/VERKKOYÖ) 1400 1200 1000 800 600 400 200 50 40 30 20 10 YKSIKKÖSAALIS (KPL/VERKKOYÖ) 0 2009 2013 2009 2013 2008 2014 2012 2012 2011 2011 PUULA, SIIKAVESI PUULA, KAISKONSELKÄ PUULA, UIMANIEMENSELKÄ KORPIJÄRVI VERIJÄRVI SYNSIÄ YLÄNNE 0 (GRAMMAA/VERKKOYÖ) (YKSILÖÄ/VERKKOYÖ) Kuva 22. Nordic-verkkokoekalastusten yksikkösaalis (grammaa ja yksilöä verkkoyötä kohden) eräissä suunnittelualueen vesistöissä. 31

4.4.3.4. Lohikaloihin liittyvät tutkimukset Muikku- ja siikakannat Tämän luvun tietolähteenä on ollut, ellei toisin ole mainittu, Dos. Timo J. Marjomäen ylläpitämä Puulan tutkimuksia käsittelevä nettisivu: http://users.jyu.fi/~tmarjoma/puula.htm#kalat_ja_kalastus Muikulla suuri poikastiheys on runsaan vuosiluokan edellytys, mutta suurikaan poikasmäärä ei takaa runsasta vuosiluokkaa, koska ensimmäisen kesän kuolleisuus voi vaihdella suuresti. Puulaveden vastakuoriutuneiden muikun- ja siianpoikasten määrä on selvitetty toukokuussa 1999-2014 CORNET-hankkeessa (kuvat 23-24). Viime vuosina Puulaveden muikunpoikastiheys on ollut keskinkertainen. Vastakuoriutuneiden muikunpoikasten tiheydessä havaitun kaksivuotisvaihtelun rytmi muuttui vuonna 2006. Vuoden 2007 poikastiheys oli aikasarjan suurin, mutta kalastettavasta vuosiluokasta tuli lopulta pieni. Siianpoikasten tiheys on ollut Puulalla CORNET-seurannan perusteella melko alhainen ja lisäksi jatkuvasti laskusuunnassa (kuva 24). Syytä laskuun ei tunneta. Kuva 23. Vastakuoriutuneiden muikunpoikasten tiheys (kpl/ha) vuosina 1999-2014. Lähde: http://users.jyu.fi/~tmarjoma/puula.htm#kalat_ja_kalastus, ladattu 25.3.2015 32

Kuva 24. Vastakuoriutuneiden siianpoikasten tiheys (kpl/ha) vuosina 1999-2014. Lähde: http://users.jyu.fi/~tmarjoma/puula.htm#kalat_ja_kalastus, ladattu 25.3.2015 Vaelluskalat Suunnittelualueella esiintyvistä kalalajeista vaelluskaloiksi voidaan lukea taimen, järvilohi, ankerias, siika ja nieriä. Varsinaisiksi vaelluskaloiksi ei ehkä kuitenkaan ole tarpeellista lukea nieriää ja ankeriasta, koska vaelluksen ei voida katsoa olevan lajin varsinaisen vaellusmuodon kaltaista. Siian vaellustaipumuksesta ja virtakutuisuudesta ei ole varmaa tutkittua tietoa, mutta sitä voi silti alueella tapahtua. Perimäselvityksen alustavien tulosten mukaan Läsäkoskesta pyydetyt näytesiiat poikkesivat huomattavasti Puulan pääaltaiden näytekaloista ja yleisemminkin Kymijoen vesistön muista siikanäytteistä (Dos. Timo J. Marjomäki, kirjallinen tiedonanto). Taimen ja järvilohi vaeltavat lajinomaisesti alueen vesissä, ja näiden lajien voidaankin katsoa olevan alueen tärkeimmät vaelluskalat. Taimen on Puulan alueen alkuperäinen vaelluskalalaji, jonka kannan tilaa suunnittelualueella on tutkittu muun muassa koekalastuksilla, kalamerkinnöillä, kutupesäinventoinneilla ja vaelluspoikaspyydyksellä. Historiatietoja Puulan taimenesta on saatavilla vuosisadan alusta muun muassa T.H. Järven tutkimuksista. Taimen esiintyy useissa suunnittelualueen vesissä istutettuna, mutta myös luonnontuotantoa on havaittu monin paikoin. Luonnontilaisten taimenkantojen tilaa voidaan luonnehtia suunnittelualueella yleisesti erittäin heikoksi, vaikka Puula vesistönä on taimenelle erinomainen, ja kasvunopeus on nopea (kuva 25). 33

Kuva 25. Taimenen kasvu Puulalla suomunäytteiden ja merkintätutkimuksien perusteella. Kuva: Rajala & Hentinen (2014). Puulan merkittävin taimenen lisääntymisalue ja poikastuotantoalue on Läsäkoski. Vuosittaiset poikastiheydet Läsäkosken koealoilla (8 kpl) vuosina 2009 2013 ovat vaihdelleet 1 19 kpl/100 m2, ja vuosittainen taimenen kutupesien lukumäärä 15 77 pesän välillä vuosina 2009 2014 (kuva 26). Läsäkosken vaelluspoikastuotannon arvioidaan todennäköisesti olevan kohteen tuotantokykyyn nähden pieni, enintään pari sataa poikasta vuosittain (Syrjänen ym. 2014). Läsäkosken ohella luontaista lisääntymistä on havaittu muun muassa Korpikoskessa, Kurenjoessa, Hännilänjoessa ja Tamaranjoessa. Poikastiheydet ja vaelluspoikastuotanto ovat jääneet kuitenkin näissä virtavesissä pieniksi. 100 80 77 60 40 20 29 15 41 50 32 0 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 26. Läsäkosken keski- ja alakoskien kutupesien lukumäärä vuosien 2009 2014 välillä. (Syrjänen, kirjallinen tiedonanto, Sivonen ym. 2014). Puulan ja Läsäkosken taimenesta tehtyjen tutkimuksien mukaan taimenkannan tilassa ja lajin ominaisuuksissa on tapahtunut muutoksia viimeisen sadan vuoden aikana (Järvi 1936, Sivonen ym. 2014). Vuosisadan alun nykyhetkeä luonnontilaisempaa aikakautta voidaan taimenen osalta kuvailla järvivaeltajien aikakaudeksi, jolloin Läsäkoskessa esiintyi järviva- 34

elluksen tehneitä suuria yksilöitä. Järvivaeltajien lukumäärä on nykyään potentiaaliin nähden erittäin pieni. Esimerkiksi Läsäkosken kutupesien koon perusteella suurin osa kutukaloista on todennäköisesti paikallisia yksilöitä (Sivonen ym. 2014). Järvilohi esiintyy Puulan alueella istutuslajina. Istutetut määrät ovat vaihdelleet vuosittain 8000 13 000 välillä. Istutukset tehdään nykyään pääsääntöisesti viivästytettynä istutettuna siten, että kaloja ruokitaan verkkokassissa toukokuun alusta vapautushetkeen asti, jolloin vesi on lämmennyt noin 10 12 asteiseksi. Viivästetyllä istutuksella pyritään häivyttämään kalojen vaellusviettiä ja kohdistamaan istutusten tuottoa Puulaveden alueelle. Istutetun järvilohen käyttäytymistä ja kasvua on tutkittu muun muassa suomunäytteistä ja kalamerkinnöillä. Puulan järvilohi kasvaa nopeasti ja voi vaeltaa istutusalueiltaan jopa lähes 200 km päähän (kuva 27). Sähkökoekalastustuloksien mukaan järvilohi on 2010-luvulla onnistunut lisääntymään Läsäkoskessa mahdollisesti jo vuonna 2012. Vuoden 2014 sähkökoekalastuksissa saaliiksi saatiin kaksi järvilohen 0-vuotiasta ja yksi arviolta 2-vuotias poikanen (Hentinen, suullinen tiedonanto). Lisääntymiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, koska uhanalaiseksi luokitellun taimenen lisääntyminen saattaa kärsiä voimistuvasta lohen lisääntymisestä tai lajien välisistä risteymistä. Järvilohen lisääntyminen ei ole yhteisesti hyväksyttyjen tavoitteden mukaista, eikä lajin suojelusta vuoksen alueen ulkopuolisissa vesissä ole kansallista linjausta. Näin ollen lisääntymisen voidaan katsoa olevan ei-toivottavaa. Kuva 27. Järvilohen kasvunopeus suomunäytteiden ja merkintätutkimuksien mukaan (Rajala & Hentinen 2014). 35

4.4.3.5. Kuha Suunnittelualueen kuhakantoja on tutkittu jokseenkin vähän. Tutkimuksia löytyy kuitenkin muun muassa kasvusta ja elohopeapitoisuuksista (Keskinen ym. 1999, Alaja ym. 2004). Karuissa vesissä, kuten Puulan keskiosissa kuha kasvaa yleensä hitaammin, kuin tummissa ja rehevissä vesissä. Puulaveden kuhan kasvua on arvioitu muun muassa suomunäytteistä. Puulavedellä kuha saavuttaa sukukypsyyden noin 6-vuotiaana, jolloin kalalle on kertynyt pituutta noin 50 cm (kuva 28). Yleisesti Puulan pääaltaan kuhakannat olivat runsaat vielä 1950-luvulle saakka, jonka jälkeen kannat heikentyivät. Paikoin kuhakannat Mäntyharjunreitillä ja Puulaveden alueella ovat kuitenkin vahvistuneet istutusten ja luontaisen lisääntymisen myötä (Rajala & Hentinen 2014). Suunnittelualueen osakaskuntien edustajat arvioivat kuhakantojen tilan useimmin heikoksi tai kohtalaiseksi Puulan eri osa-alueissa (taulukko 9). Ainoastaan yksi osakaskuntien edustaja arvioi Vahvajärven kuhakannan olevan runsas. Joitain suurempia tummavetisempiä järviä pidetään kuitenkin yleisesti suhteellisen hyvinä kuhajärvinä. Näitä järviä ovat muun muassa mallos ja synsiä. Suunnittelualueen vesiin istutetaan kuhaa jokseenkin runsaasti (Ks. 6.5.4. Istutukset). Kuhaistutukset tukevat luontaisesti lisääntyviä kantoja sekä tuottavat saaliskaloja sekä vapaaajan että ammattikalastajille. Kaikkiaan Puulan kalastusalueen vapaa-ajankalastajien kuhasaaliin arvioitiin vuonna 2009 olevan noin 20 tuhatta kiloa (Seppänen ym. 2011). Kuva 28. Kuhan kasvu suomunäytteiden perusteella (Rajala & Hentinen 2014). 36

4.4.3.6. Kalojen elohopeapitoisuudet Suomen kalojen raskasmetallipitoisuuksista löytyy runsaimmin tietoa elohopean osalta. Vesistöissä metallinen elohopea hapettuu metyylielohopeaksi, joka rikastuu tehokkaasti ravintoketjussa. Tämä tarkoittaa sitä, että ravintoketjun ylimmällä tasolla olevilla petokaloilla elohopean rikastuminen lihaskudoksiin on voimakkaampaa kuin esimerkiksi särkikaloilla tai muikulla. Suomessa kaupan pidettävän kalan elohopeapitoisuus ei saa ylittää rajaa 0,5 mg/kg. Tästä poikkeuksen muodostaa hauki, jonka lihaskudoksen elohopeapitoisuuden tulee olla <1 mg/kg tuorepainona. Vesistöihin elohopea päätyy suoraan laskeumana ja valuma-alueelta huuhtoutuneena. Valuma-alueen erityispiirteet ja maankäyttö vaikuttavat vastaanottavaan vesistöön huuhtoutuvan elohopean määrään. Suurissa vesimassoissa elohopean laimeneminen on tehokkaampaa kuin lammissa tai pienissä järvissä. Korkeita elohopeapitoisuuksia saatetaan havaita vesistössä erityisesti silloin, kun valuma-alueen pinta-ala on suuri suhteessa vastaanottavan vesistön tilavuuteen. Humusjärvissä korkean elohopeapitoisuuden todennäköisyys on suurempi kuin kirkasvetisissä järvissä. Kalojen elohopeapitoisuudet vaihtelevat luonnollisista syistä johtuen sekä lajien välillä että lajinsisäisesti. Useilla lajeilla lihaskudoksen elohopeapitoisuuden kalan koon (sekä iän) välillä havaitaan selvä positiivinen riippuvuussuhde. Kookkailla ja vanhoilla petokaloilla todennäköisyys korkeaan elohopeapitoisuuteen on suurempi kuin pienemmillä saman lajin yksilöillä. Puulaveden ahvenen elohopeapitoisuus on alhainen ja on tyypillinen niukkaravinteiselle suurjärvelle (kuva 29). KERTY-rekisteristä saatujen tietojen perusteella Partinsaaren läheisyydestä v. 2012 pyydettyjen ahvenien elohopeapitoisuudet olivat enimmilläänkin alle 0,2 mg/kg. Synsiällä ahvenen elohopeapitoisuus oli erityisesti v. 2011 aineistossa selvästi korkeampi kuin Puulavedellä, mutta v. 2013 aineistossa ero oli enää hyvin pieni. Synsiällä vuosien väliset erot johtuivat ilmeisesti pyyntialueiden vaihtumisesta. Hauen elohopeapitoisuuksista löydettiin nykyhetken tilannetta kuvaavaa tietoa ainoastaan Puulan Siikavedeltä, jossa seuranta liittyy turvetuotannon velvoitetarkkailuun (kuva 30). Siikavedenkään tulokset eivät ole yleistettävissä koko vesistön alueelle, koska näytekalat on pyydetty molempina vuosina Kälkäjoen suualueen läheisyydestä. Vuosina 2009-2013 Siikaveden haukinäytteiden keskimääräinen elohopeapitoisuus oli 0,68-0,7 mg/kg. Noin viidenneksellä näytekaloista elohopeapitoisuus ylitti kauppakelpoisuusrajan 1 mg/kg. Kuhan elohopeapitoisuutta Etelä-Savon järvissä selvitettiin laajemmin 2000-luvun alussa (Alaja ym. 2004). Puulavesi oli tutkituista 12 järvestä 4. puhtain kuhan elohopeapitoisuudella mitattuna (kuva 31). Suurin havaittu pitoisuus oli ainoastaan 0,28 mg/kg keskiarvon ollessa n. 0,22 mg/kg (näytekalojen keskimääräinen pituus 435 mm ja massa 844 g). Tutkimuksessa ei ollut mukana muita suunnittelualueella sijaitsevia järviä. 37

AHVEN 0,35 AHVENEN LIHAKSEN ELOHOPEAPITOISUUS (MG/KG) 0,3 0,25 0,2 0,15 0,1 0,05 PUULA, PARTINSAARI, 2012 SYNSIÄ, 2011 SYNSIÄ, HAAHKALANSELKÄ, 2013 0 0 50 100 150 200 KALAN MASSA (G) Kuva 29. Puulaveden ja Synsiän ahvenen lihaksen elohopeapitoisuuksia (mg/kg tuorepainona) massaltaan (g) eri kokoisilla yksilöillä. Lähde: KERTY-rekisteri, ladattu 31.3.2015. 1,4 HAUKI HAUEN LIHAKSEN ELOHOPEAPITOISUUS (MG/KG) 1,2 1 0,8 0,6 0,4 0,2 KORPIJÄRVI, MYLLYLAHTI 1981 VERIJÄRVI, 1981 PUULA, PIENI-LEHTINEN, 1981 PUULA VUOJASELKÄ, 1968 PUULA, KARTTUUNSELKÄ, 1971 SIIKAVESI, POHJOISOSA, 2009 SIIKAVESI, POHJOISOSA, 2013 0 0 200 400 600 800 1000 1200 1400 1600 KALAN MASSA (G) Kuva 30. Korpijärven, Verijärven, Puulaveden ja Siikaveden hauen lihaksen elohopeapitoisuuksia (mg/kg tuorep.) massaltaan (g) eri kokoisilla yksilöillä. Lähde: KERTY-rekisteri, ladattu 31.3.2015 ja Siikavesi 2009-2013 (Alaja 2014). 38

Kuva 31. Puulaveden kuhan lihaksen elohopeapitoisuuksia (mg/kg tuorep.) massaltaan (g) eri kokoisilla yksilöillä. Lähde: Alaja ym. 2004. 5. VESIALUEIDEN OMISTUS Puulan kalastusalue on jaettu kalakantojen hoitamisen, kalastuksen järjestämisen ja osakaskuntien välisen yhteistyön suhteen viiteen osa-alueeseen. Kolmella alueella huomattava osa osakaskunnista on yhtynyt yhdeksi osakaskunnaksi. Näille alueille on laadittu kalataloudellinen käyttö- ja hoitosuunnitelma vuonna 2014 (Itä-Puulan - Korpijärven, Länsi-Puulan ja Hirvensalmen osakaskunnan khs). Metsähallituksella ei ole enää yhtään vesialuetta Puulan alueella, vaan se on osakkaana alueen osakaskunnissa (Metsähallitus 2014). Keski-Puulan alue on kalakantojen hoidon ja kalastuksen kannalta Puulan merkittävintä aluetta. Huomattava osa suurten lohikalojen istutuksista ja kalastuksesta sekä muikun kaupallisesta kalastuksesta on keskittynyt tälle alueelle. Alueella toimii tällä hetkellä 24 osakaskuntaa, joista osa on varsin suuria. Osakaskunnat sekä niiden vesialueiden sijainti ja koko on esitetty liitteessä 7 (kartta). Alueella toimii Puulan viehekalastusalue, joka on useiden osakaskuntien muodostama yhteislupa-alue (Hentinen 2014). Pohjois-Puulan alue koostuu 26 osakaskunnasta. Merkittävimmät näistä ovat Ukonniemi- Väisälän, Malloksen ja Vanhamäen osakaskunnat. Osakaskunnat sekä niiden vesialueiden sijainti ja koko on esitetty liitteessä 7 (kartta). 39

Itä-Puulan alue koostui aiemmin 33 eri osakaskunnan vesialueista. Osakaskunnista noin puolet ei ollut järjestäytynyt tai toiminta oli hiipunut viimeisten vuosien aikana. Joukossa oli myös toimivia osakaskuntia ja vuonna 1971 perustettu neljän osakaskunnan yhteinen kalastuslupa-alue, jota hallinnoi Heposelän hoitokunta. Osakaskuntien yhteistoiminnan käynnistämiseksi ja kalastuslupa-alueen perustamiseksi sekä omistuksen yhtenäistämiseksi käynnistetyt neuvottelut osakaskuntien ja Puulan kalastusalueen välillä johtivat siihen, että 30 osakaskuntaa yhdisti vuonna 2013 alueensa muodostaen noin 6 000 ha uuden Itä-Puulan - Korpijärven osakaskunnan (Itä-Puulan - Korpijärven khs 2014). Yhdistymisen ulkopuolelle jäi siis vain kolme osakaskuntaa. Osakaskunnat sekä niiden vesialueiden sijainti ja koko on esitetty liitteessä 7 (kartta). Länsi-Puulan alueen noin 4000 ha vesialueen omistus jakautui vielä vuonna 2013 yhteensä 40 eri osakaskunnan pirstaleiseksi alueeksi. Osakaskunnista yli puolet ei ollut järjestäytynyt tai toiminta oli hiipunut viimeisten vuosien aikana. Joukossa oli myös yksityisiä vesiä. Osakaskuntien yhteistoiminnan käynnistämiseksi ja kalastuslupa-alueen perustamiseksi sekä omistuksen yhtenäistämiseksi käynnistettiin neuvottelut osakaskuntien ja Puulan kalastusalueen kanssa. Osakaskuntien myönteinen suhtautuminen asiaan johti siihen, että 31 osakaskuntaa yhdisti alueensa muodostaen 2300 ha uuden Länsi-Puulan osakaskunnan (Länsi-Puulan khs 2014). Yhdistymisen ulkopuolelle jäi kuitenkin vielä useita osakaskuntia, jakokuntia ja yksityisiä vesiä. Osakaskunnat sekä niiden vesialueiden sijainti ja koko on esitetty liitteessä 7 (kartta). Etelä-Puulan alueen (Ryökäsvesi-Liekune-Vahvajärvi) noin 7000 ha vesialueen omistus jakautui vielä vuonna 2013 yhteensä 30 eri osakaskunnan pirstaleiseksi alueeksi. Osakaskunnista osa ei ollut järjestäytynyt tai toiminta oli hiipunut viimeisten vuosien aikana. Alueella on toiminut pitkään Ryökäsvesi-Liekuneen yhteislupa-alue. Osakaskuntien yhteistoiminnan käynnistämiseksi, kalastuslupa-alueen perustamiseksi ja omistuksen yhtenäistämiseksi käynnistettiin neuvottelut osakaskuntien ja Puulan kalastusalueen kanssa. Neuvottelut johtivat siihen, että 20 osakaskuntaa yhdisti alueensa muodostaen uuden noin 6200 ha Hirvensalmen osakaskunnan. Osa osakaskunnan vesistä ulottuu Mäntyharjun kalastusalueen puolelle (Hirvensalmen khs 2014). Suurin osa yhdistymisen ulkopuolelle jääneistä vesialueista oli Vahvamäen ja Hurrilan osakaskuntien alueita. Osakaskunnat sekä niiden vesialueiden sijainti ja koko on esitetty liitteessä 7 (kartta). Työtä vesialueiden omistuksen yhdistämiseksi Puulalla jatketaan. Tavoitteena on, että Puulan kalastusalueella olisi tulevaisuudessa vain viisi osakaskuntaa. Se helpottaisi huomattavasti kalavesien hoitoa, kalastusta ja kalastuksen säätelyä. Puulan itä-, länsi- ja eteläosan kohdalla tämä merkitsee neuvotteluiden jatkamista niiden osakaskuntien kanssa, jotka jäivät osakaskuntia muodostettaessa niiden ulkopuolelle. Keski- ja Pohjois-Puulalla neuvotteluita vesialueiden omistuksen yhtenäistämiseksi jatketaan. 40

6. VESISTÖN KÄYTTÖ JA HYÖDYNTÄMINEN 6.1 Vesistön säännöstely ja voimatalous Samassa vedenkorkeustasossa olevia Puulaa, Liekunetta ja Ryökäsvettä säännöstellään Suur- Savon Sähkö Oy:n omistaman Kissakosken voimalaitoksen padolla. Koskessa oli pitkään kaksi voimalaitosta. Vanhempi laitos oli rakennettu kanavan pohjoisrannalle 1930-luvulla ja uudempi kanavan etelärannalle 1940-luvulla. Vuonna 2012 Kissakoskeen valmistui uusi voimalaitos, joka korvasi nämä molemmat vanhat voimalaitokset. Kissakosken padotuskorkeus ja säännöstelyolosuhteet säilyivät kuitenkin ennallaan. Samalla myös voimalaitoksen ohittava kalatie uusittiin. Nykyinen säännöstely perustuu Itä-Suomen vesioikeuden päätökseen nro 110/1964 (28.11.1964). Säännöstelyohjeen mukainen säännöstelyn ylä- ja alaraja on esitetty kuvassa 32. Jos vedenpinta nousee säännöstelyn ylärajan yläpuolelle, mutta on kuitenkin korkeuden NN+94,70 metriä alapuolella, niin juoksutus on vähintään 34 m 3 /s. Juoksutuksen määrän vaihtelut, vedenkorkeuden ylittäessä tason NN+94,70 metriä, on esitetty säännöstelyohjeessa. Yleisesti ottaen juoksutus on kuitenkin pyritty pitämään vähintään tasolla 15 m 3 /s alapuolisen vesistön virkistyskäyttömahdollisuuksien takaamiseksi. Ranta-alueiden virkistyskäytön kannalta paras vedenkorkeuden taso Puulalla on välillä NN+94,50 - NN+94,75 metriä (Mustonen 1999). Kuva 32. Puulan, Liekuneen ja Ryökäsveden säännöstelyn säännöstelyohjeen mukainen ylä- ja alaraja ja niiden muutokset eri vuodenaikoina. 41

Säännöstelyn aloittaminen vuonna 1964 tasasi huomattavasti Puulan, Liekuneen ja Ryökäsveden vedenpinnan vaihteluita. Luonnontilan aikana (vuosina 1885-1963) vedenkorkeuden vaihteluväli oli 1,87 metriä. Säännöstelyn ala- ja ylärajan välinen korkeusero on vain 0,48. Vuosina 2000-2013 toteutunut vedenkorkeuden vaihteluväli oli 0,74 metriä. Säännöstely vähensi vedenkorkeuden vaihteluita sekä nostamalla alhaisia vedenkorkeuksia että alentamalla tulvakorkeuksia (kuva 33). Säännöstely alkoi nykyisen kaltaisena jo 50 vuotta sitten. Järven rantavyöhyke ja kalasto ovat jo ehtineet sopeutua tähän uuteen tasapainotilaan. Vaikka säännöstely onkin Puulan alueella tasannut vedenpinnan korkeuden vaihteluita, pitää osa avoimeen nettikyselyyn vastanneista Puulaveden käyttäjistä sitä edelleen alueella haitallisena. Erityisen haitallisiksi vedenpinnan korkeuden vaihtelut koettiin Puulan alapuolella sijaitsevalla Vahvajärvellä. Vuosien 2000 ja 2014 välisenä aikana vedenpinnan vaihteluväli oli siellä 1.84 metriä, eli huomattavasti enemmän kuin säännöstellyllä Puulalla. Suurimmillaan vaihtelut olivat vuosina 2002 ja 2013 (noin 1.3 m) ja pienimmillään vuonna 2004 (0.50 m). Vahvajärvi ei kuulu Puulan säännöstelyn piiriin. Siksi vedenkorkeuden vaihtelut ovat siellä Puulaa suurempia, lähellä Puulan luonnontilaisia vedenkorkeuden vaihteluita. Kuva 33. Puulan, Liekuneen ja Ryökäsveden vedenpinnan korkeuden vaihtelut (ylin, keskiarvo, alin) luonnontilassa vuosina 1885-1963 (siniset viivat) ja säännöstelyn aikana vuosina 2000-2013 (punaiset viivat). 42

Puulan alueella nykyinen vedenpinnan korkeuden vaihtelu johtuu säännöstelyä enemmän luontaisista tekijöistä. Vahvajärvellä sen sijaan Kissakosken voimalaitoksen juoksutuksilla saattaa ajoittain olla merkittävä vaikutus järven vedenkorkeuteen. On kuitenkin syytä muistaa, että vedenpinnan korkeudessa tapahtuvat muutokset kuuluvat osana järven luontaiseen rytmiin ja vaihtelut voivat olla luontaisesti suuria sekä vuoden sisällä että vuosien välillä. 6.2 Asuminen ja loma-asuminen Suunnittelualueella sijaitsevat tärkeimmät taajamat ovat Kangasniemen kirkonkylä Ruovedenselän rannalla, Hirvensalmen kirkonkylä Liekunen rannalla sekä Mikkelin kaupungin Otavan taajama Kotalahden eteläpuolella. Suunnittelualueen asutus on valtaosin hajaasutusta. Viemäriverkoston ulkopuolella asui Puulaveden valuma-alueella noin 4300 henkilöä ja Kälkäjoen valuma-alueella noin 260 henkilöä vuonna 2013 (taulukko 10). Puulaveden rannat ovat yksi Suomen suosituimmista mökkikohteista. Puulaveden alueella oli kaikkiaan lähes 5900 loma-asuntoa vuoden 2013 tilastojen mukaan. Vähäjärvisellä Kälkäjoen valuma-alueella loma-asuntoja oli vain noin 200 kappaletta. Taulukko 10. Haja-asutuksen ja loma-asuntojen määrä Puulaveden ja Kälkäjoen valuma-alueilla vuonna 2013. Valuma-alue Valuma-alueen tunnus Hajaasukas Lomaasunto Puulaveden alue 14_92 4337 5865 Vahvajärven alue 14_921 188 271 Liekuneen-Ryökäsveden a. 14_922 834 717 Puulan lähialue 14_923 2192 3794 Hirvijärven va. 14_924 36 139 Haapajärven va. 14_925 123 54 Synsiäjärven va. 14_926 245 319 Malloksen va. 14_927 210 227 Santarajärven va. 14_928 23 16 Korpijoen va. 14_929 486 328 Kälkäjoen va. 14_95 257 201 Kälkäjoen alaosan alue 14_951 37 19 Havujoen alue 14_952 113 147 Pajupuron va. 14_953 9 18 Mustajoen va. 14_954 98 17 Yhteensä 4594 6066 lkm lkm 43

6.3 Virkistyskäyttö 6.3.1 Vapaa-ajan kalastus Suunnittelualueen vapaa-ajankalastusta muotoja, määrää, paikkoja ja saaliita selvitettiin olemassa olevasta tietoaineistosta sekä muun muassa avoimella kyselyllä. Osa-alueita käsiteltäessä jako on tehty kuvan 3 mukaisesti. 6.3.1.1. Kalastajien ja kalastuksen määrä Vapaa-ajan kalastajien lukumääriä ja kalastuksen määrää on tilastoitu suomessa muun muassa ELY-keskus- ja kalastusalueittain. Viimeisin Puulan kalastusaluekohtainen vapaaajankalastajamäärän arvio on tehty vuoden 1997 kansallisessa kyselytutkimuksessa, jolloin Puulan kalastusalueen kalastajamääräksi arvioitiin noin 26 tuhatta henkilöä (Leinonen ym. 1998). Määrä oli tällöin 11,4 % kaikista Etelä-Savon työvoima- ja elinkeinokeskuksen alueella kalastaneista. Suunnittelualueen kalastajien osuutta Etelä-Savon kalastajamäärästä tänä päivänä ei tunneta, mutta vuoden 1997 suhdeluvun vallitessa karkea arvio kalastajamääristä olisi vuonna 2009 ollut koko Etelä-Savon vapaa-ajankalastajamäärästä noin 23 tuhatta, ja vuonna 2012 noin 17 tuhatta henkilöä. Viimeisimmän vapaa-ajankalastustilaston mukaan vuonna 2012 Etelä-Savon ELY-keskuksen alueella kalastaneista henkilöistä suurempi osa asui muualla kuin Etelä-Savossa (RKTL 2014). Huomattava osa suunnittelualueella kalastaneista asuu näin ollen tilastojen valossa muualla kuin Puulan alueella. Myös vuonna 2004 tehdyn viehelupa-alueen asiakaskyselyn mukaan suurempi osa luvanlunastaneista oli mökkiläisiä tai muualta kalastamaan tulleita, kuin rantakunnan asukkaita (Asp ym. 2006). Suunnittelualueella kalastaa lisäksi lukuisia ulkomaalaisia kalastusmatkailijoita, joiden lukumäärästä tai kalastuksen määrästä ei ole tarkkaa tietoa. Pyydyspäivissä (pyyntipäivissä) mitattuna Puulan kalastusalueella kalastettiin vuonna 2009 noin 311 tuhatta päivää (Seppänen ym. 2011). Vastaava pyydyspäivien määrä vuoden 2005 kyselytutkimuksessa oli noin 456 tuhatta (Toivonen 2006). Pyydyspäivät käsittävät kyselytutkimuksissa vapaa-ajan kalastuksen, joka perustuu jokamiehenoikeuteen, läänikohtaiseen viehekalastus- tai vesialueen omistajan viehekalastus- tai muuhun lupaan (pyydykset). Tarkimmat tiedot suunnittelualueen pyyntivälinekohtaisesta pyyntiponnistuksesta on Keski- Puulan noin 20 000 hehtaarin keskusaltaalta, jonka kotitarve- ja vapaa-ajankalastusta on selvitetty vuosina 1999 ja 2000 (Marjomäki ym. 1999, Tyrkkö ym. 2001).Vuonna 2000 kokemiskertojen määräksi arvioitiin (nuotta, verkko, katiska, rysä, vapa) noin 96 tuhatta kertaa. Vaikka kalastajien asuinpaikka on useammassa tapauksessa muu kuin suunnittelualue, pyyntiponnistuksesta suurin osa koostuu todennäköisimmin paikallisten asukkaiden kalastuksesta. Tätä olettamusta tukevat avoimen kyselyn tulokset, joiden mukaan keskimääräi- 44

nen vuotuinen kalastuspäivien määrä vuosina 2013 2014 oli suurempi paikallisella asukkaalla kuin ulkopaikkakuntalaisella (kuva 34). Pyyntipäivien k.a./vuosi 40 35 30 25 20 15 10 5 0 Kaikki 34 E-Savo 30 Muu Suomi 25 27 22 19 19 8 8 7 12 9 7 8 7 2 5 3 Onki/Pilkki Katiska Verkkokalastus Uistelu Vapakalastus Perhokalastus Kuva 34. Avoimeen kyselyyn vastanneiden pyyntipäivien vuotuinen keskiarvo pyyntimuodoittain ja asuinpaikoittain vuosien 2013 2014 välisenä aikana. 266 vastaajasta kalastusmuotokohtaisen pyyntipäivän ilmoittaiden vaihteluväli 83 160 vastaajaa. Suunnittelualueen merkittävimmän koskikalastuspaikan, Läsäkosken vuosittaiset kalastajamäärät ovat vaihdelleet 196 501 kalastajan välillä vuosien 2009-2013 aikana. Kalastajamäärien vaihteluun vaikuttavat yleisesti muun muassa kalastussäännöt ja veden lämpötila. Kuumina kesinä valveutuneet kalastajat eivät kalasta lämpimissä vesissä kylmempien kesien tapaan, koska kalastus vaikuttaa olennaisesti koskikalojen selviämiseen väsytyskamppailusta. 6.3.1.2. Saaliit Avoimeen kyselyyn vastanneiden keskimääräinen (±keskivirhe) kokonaiskalansaalis oli noin 37±5 kg vuodessa. Keskimäärin runsaimmin vastaajat saivat muikkua (>12 kg/hlö), haukea ja ahventa (kuva 36). Saalisvastauksissa yleisimmin ilmoitettu saalislaji oli ahven, jonka jälkeen tulivat hauki ja muikku. Taimenen keskisaalis oli melko alhainen, joskin noin neljäsosa vastanneista sai sitä kuitenkin saaliiksi. Avoimessa kyselyssä saalis pyydettiin ilmoittamaan ainoastaan kolmen tärkeimmän lajin osalta, joten tulokset painottivat jossakin määrin yleisimpien kalalajien saalista. Suomi kalastaa -kalastustiedusteluiden perusteella Puulan kalastusalueen vapaaajankalastuksen kokonaissaalis oli vuosina 2001 ja 2009 arviolta 274-284 tonnia, josta muikun osuus oli 84-110 tonnia (taulukko 11). Avoimen kyselyn pohjalta suunnittelualueen kokonaissaalista ei voitu arvioida vertailukelpoisesti aiempiin tutkimuksiin nähden, mutta 45

siitä voitiin kuitenkin muodostaa karkea arvio avoimeen kyselyyn vastanneiden keskisaaliin ja aiemmista tutkimuksista johdettujen kalastajamääräarvioiden perusteella (ks. ed. luku). Edellä mainittuja tietoja hyödyntäen vuoden 2014 kokonaissaalis näyttäisi olleen yli kaksinkertainen Suomi kalastaa tutkimusten arvioihin nähden. Koska ero oli varsin suuri, on syytä epäillä, että avoimessa kyselyssä vastaajat eivät edustaneet kaikilta osin todellista kalastajien perusjoukkoa, vaan mahdollisesti aktiivisempaa osaa siitä. Epävarmuustekijät huomioiden näyttäisi kuitenkin todennäköiseltä, että Puulan kokonaissaalis ei ole ainakaan laskenut muutaman viimeisen vuoden aikana. Suunnittelualueen ainoa merkittävä virta ja koskikalastuspaikka on Läsäkoski, ja alueen merkittävin saaliskala on taimen. Läsäkosken kalastus on ekologisesti kestävää pyydä- ja päästä kalastusta, jolloin kala pyritään vapauttamaan mahdollisimman lyhyen väsytyksen jälkee nopeasti vahingoittumatta takaisin veteen. Tämä tarkoittaa sitä, että saalistilastoissa saattaa esiintyä usein useampaan kertaan pyydettyjä yksilöitä. 15 70 Keskisaalis (kg±s.e.) % ilmoitti saaliin 60 Vastaajan keskisaalis (kg/vuosi) 10 5 50 40 30 20 10 % vastaajista ilmoitti lajin saaliin 0 Muikku Hauki Ahven Lahna Kuha Taimen Järvilohi Särki Made Säyne Siika Kirjolohi Nieriä Kuva 35. Avoimeen kyselyyn vastanneiden keskimääräinen vuosisaalis (kg±keskivirhe) suunnittelualueelta vuosina 2013-2014. Kyselyssä pyydettiin ilmoittamaan saalis kolmen tärkeimmän lajin osalta. Vastauksia 194 kpl. 0 Taulukko 11. Puulan kalastusalueen (vasen) ja Etelä- Savon (oikea) vapaa-ajan kalastajien lajisaalis (tonnia) vuosina 2001 ja 2009 (Toivonen ym. 2003, Seppänen ym. 2011). Rapusaalis x 1000 kpl. *Vuoden 2009 arvioon sisältyy täplärapu. Vuosi Ahven Hauki Kuha Lahna Särki Muikku Siika Taimen Lohi Rapu 2001 86 822 59 754-95 19 214-271 110 615-94 - 30-34 - 72 2009 60 649 80 798 20 196 26 384 14 217 84 381-79 - 58-52 - *193 46

Läsäkosken saalispalautteita on menneinä vuosina kerätty kalastuksen järjestäjän toimesta. Saalispalautteen antaminen on kalastussääntöjen mukaan nykyäänkin pakollista. Palautteiden mukaan vapakalastajien vuosittaisen taimensaaliin vaihteluväli vuosien 2009 2013 aikana on ollut 390 982/kalaa. Saalistilastoissa ei ole loppusyksyisin esiintynyt suuria määriä isoja (yli 60 cm) vaeltavia taimenia, mikä käytännössä viittaa vaellustaimenen heikkoon tilaan. 6.3.1.3. Kalastuspaikat Vapaa-ajan kalastajat valitsevat Puulalla kalastuspaikkansa lukuisten tekijöiden vaikutuksesta. Uistelijoiden suosiossa ovat Keski-Puulan selkävedet ja perhokalastajilla Läsäkoski. Satunnaisesti kalastava mökkiläinen valinnee kalapaikkansa mökin lähivesiltä. Yhtä ainoaa kaavaa kalastuspaikan valinnalle ei siis ole, mutta valintoihin vaikuttavia tekijöitä voidaan selvittää esimerkiksi kalastustiedustelulla, kyselytutkimuksilla ja lupamäärien myynnin seurannalla. Aiemmin Puulan alueen vapaa-ajankalastajien mieltymyksiä kalapaikoista ja saaliista on selvitetty muun muassa viehelupa-alueen suljetussa asiakaskyselyssä (Asp ym. 2006). Kyselyn mukaan viehelupa-alueen luvalla kalastettiin eniten suurilla selillä, kuten Simpiänselällä ja Karttuunselällä. Samankaltaisia tuloksia saatiin myös avoimessa kyselyssä, jossa eniten mainintoja sai Keski-Puula ja sen selät, kuten Simpiänselkä ja Karttuunselkä sekä Itä-Puula (Vuojaselkä, Korpijärvi, Pääskynselkä) (kuva 36). Keski-Puula säilytti valta-aseman pääasiallisena kalapaikkana, vaikka selittävänä muuttujana käytti asuinpaikkaa. Etelä-Savossa asuvan vastaajan (n=82) pääasiallisimmat kalastuspaikat olivat Keski-Puulan lisäksi Pohjois- Puula. Etelä-Savon ulkopuolella asuvan vastaajan (n=123) pääasiallisimmat kalastuspaikat olivat Keski-Puula ja Läsäkoski. Läsäkosken suosiota selittänee se, että se on suunnittelualueen ainoa merkittävä koskikalastuspaikka. Keski-Puula Itä-Puula Pohjois-Puula Länsi-Puula Etelä-Puula Läsäkoski 47.3 % 19.5 % 15.1 % 14.1 % 9.3 % 12.2 % Kuva 36. Avoimeen kyselyyn vastanneiden pääasialliset kalapaikat Puulan alueella vuosian 2013 2014. (n=205, kalastaja voinut kalastaa useammalla kuin yhdellä alueella). 6.3.1.4. Vapaa-ajan kalastusmuodot Kalastuksen järjestäjän on tärkeää selvittää, millä kalastusmuodoilla kalastusalueella kalastetaan, ja kuinka paljon. Yleissuunnitelmaa varten toteutetussa avoimessa kyselyssä tiedusteltiin vastaajan pääasiallisia kalastusmuotoja Puulan alueella vuosina 2013 2014. Kysymyksellä ei pyritty selvittämään vastaajan kalastusmuodolla tapahtuvaa kalastusmäärää, vaan vastaajan taipumusta käyttää tiettyä pyydystä. Noin puolet vapaa-ajankalastusta Puu- 47

lan alueella harrastaneista vastaajista, jotka ilmoittivat pääasiallisimmat pyydyksensä (n=223), käyttivät jotakin seuraavaa kalastusmuotoa: Onki/pilkki, katiska, verkko, uistelu tai heittokalastus (kuva 37). Onki/Pilkki Katiska Verkko Uistelu Vapa-/heitto Perho Rantarysä Iso-rysä Muu 54% 40% 46% 53% 47% 15% Kuva 37. Avoimeen kyselyyn vastanneiden pääasiallisimmat pyydykset Puulan alueella vuosina 2013 2014. (n=223, % kertoo osuuden vastaajista, jotka ovat maininneet kyseisen pyyntimuodon pääasialliseksi pyydyksekseen). Huomioitavaa on, että vastaajan pääasiallinen kalastusmuoto ja toteutunut pyynnin määrä tietyllä pyyntitavalla eroavat toisistaan. Pyyntipäivissä laskettuna vastaajien suosituimmat pyyntitavat vuosina 2013 2014 olivat verkkokalastus ja katiskapyynti (kuva 34). Vuotuinen pyyntipäivien keskiarvo Etelä-Savon asukkaalla oli kalastusmuodosta riippumatta sama tai suurempi, kuin muualla asuvilla. Kuvasta 35 puuttuvat rantarysä, isorysä ja muu kalastusmuoto (koukkukalastus), joita harjoitti pelkästään muutama Etelä-Savossa asuva vastaaja. Pyyntipäivä tarkoittaa päivää, jolloin tietyllä kalastusmuodolla on kalastettu. Käytetyimpien verkkotyyppien osuutta kokonaisverkkokalastuksesta on edellisen kerran selvitetty vuonna 2001. Tällöin Puulan keskusaltaalla (ns. Keski-Puula) kokemiskerroista laskettuna muikkuverkkojen osuus oli 41 % ja muiden harvojen verkkojen osuus 59 % (Heikkilä ym. 2001). Avoimessa kyselyssä käytetyimpien solmuvälien osuutta ei selvitetty pyyntiponnistustiedoista, vaan kysymällä mieltymyksistä. Tulosten mukaan suunnittelualueen verkkokalastajien 1. tärkein verkko oli 47 % vastaajista (n=123) muikkuverkko ja 53 % harva verkko (kuva 38). Tulokset tukevat näin ollen arviota, että Puulan alueella karkeasti noin puolet verkkokalastuksesta tapahtuu muikkuverkoilla ja puolet harvemmilla verkoilla. Tuloksia ei voida ulottaa koskemaan jokaista vesistöä, koska esimerkiksi muikuttomissa vesissä harvojen verkkojen osuus on huomattavasti suurempi. Käytetyissä solmuväleistä suunnittelualueen eri osa-alueiden välillä ei ollut merkittäviä eroja koko aineistoon verrattuna. Itä-, Pohjois- ja Länsi-Puulalla muikkuverkkojen osuus muista verkoista oli kuitenkin pienempi, kuin Keski-Puulalla ja Etelä-Puulalla. Etelä-Savossa asuva vastaaja käytti vuosien 2013 2014 aikana suhteellisesti enemmän harvempaa verkkoa (55 65 mm), kuin muualla suomessa asuva. Muualla suomessa asuvan tärkein verkko oli useammin muikkuverkko ja 45 54 mm, kuin Etelä-Savon asukkaalla. 48

Ääniä 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 6 15 58 11 18 6 6 19 13 15 22 20 1. Tärkein 2. Tärkein 3. Tärkein "Muikkuverkko" 25-44 mm 45-54 mm 56-64 mm 65-85 mm Yli 85 mm 7 15 14 7 6 3 Kuva 38. Avoimen kyselyn vastaajien tärkeimmät solmuvälit Puulan alueella vuosina 2013 2014. (Vastaajia n=106, 18 % vastaajista ei osannut arvottaa tärkeimpiä solmuvälejä - ts. sama tärkeys useammalla solmuvälillä.) Kyselyssä vesienkäyttäjiltä tiedusteltiin myös keskimääräistä kerralla käytössä ollutta ja uisteluvapojen määrää (taulukko 12). Tyypillisin (moodi) yhdellä kerralla käytössä olleiden verkkojen ja uisteluvapojen määrä erosi hieman keskiarvosta. Taulukko 12. Avoimeen kyselyyn vastanneiden (n) keskimääräinen (K.a.) ja tyypillisin (Moodi) kerralla käytössä ollut verkko- ja uisteluvapojen määrä suunnittelualueella vuosien 2013 2014 aikana. Kaikki E-Savo Muu Suomi K.a. Mo n K.a. Mo n K.a. Mo n Verkko (lukumäärä) 4 2 100 4 4 51 3 3 49 Uistelu (vapamäärä) 6 10 134 5 10 53 6 10 81 6.3.1.5. Halutuimmat saalislajit Vapaa-ajankalastajien tavoitelluimpia saalislajeja Puulan viehelupa-alueella, eli pääosin Keski-Puulan alueella tiedusteltiin vuonna 2004 luvan lunastaneilta (Asp ym. 2006). Tavoitelluimmista saalislajeista selvimmin esiin nousivat taimen ja järvilohi (kuva 39). Kolmanneksi ja neljänneksi tärkeimmät saalislajit olivat kuha ja nieriä. Tuloksia selittää luultavimmin se, että suuri osa vieheluvan lunastaneista kalastajista oli uistelijoita. 49

Kuva 39. Vuonna 2004 viehelupa-alueen luvanlunastaneiden mieluisimmat saalislajit (Asp ym. 2006). Avoimessa kyselyssä Puulan alueen vesienkäyttäjiltä tiedusteltiin tavoitelluimpia saalislajeja suunnittelualueella vuosien 2013-2014 aikana. Avoimen kyselyn vastaajajoukko oli värikäs, eikä mikään kalastajaryhmä noussut erityisen voimakkaasti esille. Tavoitelluimmista lajeista tasaisen kärjen jakoivat ahven, järvilohi, muikku, taimen ja kuha (kuva 40). Vastanneista vapaa-ajankalastajista 50 % ei kyennyt (tai ei halunnut) selvästikään valita tärkeimpiä lajeja, jolloin usean lajin kohdalle saatettiin merkitä sama tärkeys. Valinnan vaikeutta saattoi osin selittää web-kyselyn esitystapa ja rakenne. On myös mahdollista, että kalastaja ei pohtinut asiaa todellisen arvottamisen näkökulmasta, vaan oman pyyntiponnistuksen jakautumisen näkökulmasta (yhtä paljon kalastusta eri lajeilla). Näistä syistä johtuen on hyvä tarkastella myös sen vastaajaryhmän osuutta, joka todella arvotti lajeja, ja merkitsi ainoastaan yhden tärkeyden yhdelle lajille (kuva 40). % vastauksista/tärkeys 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% 1. Tärkein 2. Tärkein 3. Tärkein Ahven JärvilohiMuikku Taimen Kuha Hauki Siika Made Nieriä Harjus Lahna Säyne KirjolohiSärki Kuore Kuva 40. Vapaa-ajankalastajien tavoitelluimmat saalislajit Puulan alueella vuosina 2013-2014. Vasen pylväs kuvaa kaikkien vastauksien osuutta (vastaajat n=219). Oikea pylväs kuvaa vastauksien osuutta (vastaajat n=109), jossa vastaaja on arvottanut yhden lajin yhdellä tärkeydellä. 50

Tarkasteltaessa vain niitä vastauksia, jotka sisälsivät yhden tärkeyden yhden lajin kohdalla, tärkeimmiksi lajeiksi nousivat taimen ja järvilohi. Muikulla ja ahvenella oli lähes sama tärkeys. Mielenkiintoinen havainto oli nieriän ja harjuksen arvottaminen jokseenkin merkityksettömäksi sekä kaikkien vastaajien että todellisten arvottajien keskuudessa. Kalastusalueen onkin järkevää pohtia erityisesti harjuksen istuttamisesta luopumista. Nieriään on istutettu vain vähäisiä määriä, jolloin laji ei odotetusti lukeudu tärkeimpien lajien joukossa. Kalalajien arvottamisen tarkastelussa selittävinä tekijöinä käytettiin myös vastaajan asuinpaikkaa (maakunta) ja pääasiallista kalapaikkaa (Puulan osa-alue). Etelä-Savossa asuva vastaaja arvotti odotetusti muikun tärkeimmäksi saalislajiksi, kun taas muualla suomessa asuva arvotti taimenen ja järvilohen muikkua tärkeämmäksi. Keski-Puulalla muikku ja järvilohi olivat tavoitelluimpia lajeja, kun taas Itä- ja Länsi-Puulalla tavoitelluimmat lajit olivat kuha ja ahven. 6.3.2 Muu virkistyskäyttö ja palveluvarustus Puulan vesistömatkailun merkittävimmät vetovoimatekijät ovat rauhallisuus ja hiljaisuus väen vähäisyys), puhtaus (veden ja ilman hyvä laatu) sekä järvien laajuus ja suuruus (avaruus). Alue onkin paikallisille ja vapaa-ajan asukkaille erittäin merkittävä virkistyskohde. Puulan alueen merkittävimmät kävijäryhmät ovat vuokramökeiltä ja loma-asunnoilta veneilemään lähtevät lomalaiset, omalla veneellä liikkuvat virkistysuistelijat, melojat sekä matkailuyritysten asiakkaat, joista suuri osa on venäläisiä (Metsähallitus 2014). Suunnitteilla on mm. päivämatkoille soveltuvien veneiden (7-8 m) vuokraus sekä venereittipakettien ja kalastusmatkailutuotteiden kehittäminen (Nylander 2013). Kesäisin Puulan vesiliikenne vilkastuu huomattavasti. Järvi on kuitenkin erittäin karikkoinen ja kivinen. Siksi siellä on suositeltavaa liikkua vain merkittyjä reittejä pitkin. Rannoilla ja saarissa on vakituista asutusta sekä tuhansia vapaa-ajanasuntoja, joista suuri osa on ympärivuotisessa käytössä. Lisäksi mökkejä ja loma-asuntoja vuokraa noin 40 yrittäjää ja yksityishenkilöä. Alueen suurin majoitusyritys on Satulinna Hirvensalmella (75 vuodepaikkaa). Ohjelmapalveluita, mm. kalastusta ja maisemaristeilyjä sekä välinevuokrausta (kajakit, kanootit, uisteluveneet) tarjoaa ainakin 12 yrittäjää. Virkistyskäytön ja matkailun merkittäviä toimijoita alueella ovat vireät kyläyhdistykset, jotka pitävät toiminnallaan yllä ja kehittävät matkailun paikallisia voimavaroja; kulttuuria, maisemaa ja rakenteita. Kyläyhdistykset järjestävät Puulan alueella monipuolisia tapahtumia, jotka palvelevat paikallisten asukkaiden lisäksi myös kesäasukkaita, matkailijoita ja yritysten asiakkaita (Nylander 2013). Näihin lähiseudun tapahtumiin saavutaan usein vesitse. Puulalla on useita veneilyreittejä joiden ylläpidosta vastaavat merenkulkulaitos ja alueen kunnat. Venereitit, niiden kulkusyvyydet ja veneiden vesillelaskupaikat on merkitty Puulan luontomatkailukarttoihin. Puulan vesistömatkailukarttaa (1:50000) on saatavilla mm. alueen yrityksissä, matkailuneuvonnoissa ja palvelupisteissä. Veneiden vesillelaskupaikkoja Puulalla on mm. Kangasniemen kirkonkylässä paloaseman rannassa, Ukonsalmessa, Käräjäniemessä, Mainiemessä, Lutakossa, Vintinniemessä sekä Liekuneella Hirvensalmella. Vieras- 51

laitureita on edellä mainittujen alueiden lisäksi Savisalossa, Pääskysaaressa, Iso- Säkkisalossa, Puulasalossa ja Puukonsaaressa. Lisäksi rantautumispaikkoja on Uitonniemessä, Hirsisaaressa, Pieni-Paatsalossa, Iso-Säkkisalossa, Malvaniemessä, Pääskysaaressa ja nimettömässä saaressa Soisalonselän pohjoispuolella. Puulan suojelualueella veneille soveltuvia rantautumispaikkoja ovat Papusaaren, Soisalonselän, Hirsisaaren (itäpuoli), Laajalahden, Kankariluodon ja Lehmisaaren rantautumispaikat. Kankarinluodon rantautumispaikka on Puulan käytetyimpiä retkikohteita. Kunnat vastaavat rantautumispaikkojen hoidosta omilla alueillaan. Puulalla on myös linnuston pesimärauha-alueita, joilla liikkumista on vältettävä 15.5. ja 15.7. välisenä aikana (Metsähallitus 2014). Puulavedellä kalastuksen ja veneilyn lisäksi suosittu vesiharrastus on melonta. Alueella on retkeily- ja melontareittejä, jotka ulottuvat osittain suunnittelualueelle. Pieksämäeltä Kangasniemelle yltävä 110 km pituinen Naarajoen melontareitti kulkee Kyyveden ja Puulaveden poikki. Haukivuorella 40 km pituinen Häkkilän luontopolku kulkee osittain valtion mailla Keronvuoren ympäristössä. Hirvensalmella sijaitsee Kissakosken luonto- ja kulttuuripolku ja Kangasniemellä Kutemajärven ja Siikajärven luontopolut. Puulaveden pyöräilyreitti kiertää Puulavettä Hirvensalmen, Kangasniemen, Joutsan ja Mikkelin alueilla (Nylander 2013). Etelä-Savon ulkoilureittisuunnitelmassa Puulavesi kuuluu kuitenkin alueeseen, jolla on retkeilyreittien kehittämistarvetta (Poutamo 2005). Melontareittien varrella on useita rantautumispaikkoja, joihin on helppo pysähtyä. Kaikissa rantautumispaikoissa on kuivakäymälä ja tulentekopaikka. Avotulen teko metsäpalovaroituksen aikana on kielletty myös tulentekopaikoilla. Muualle on suositeltavaa rantautua vain väliaikaisesti hätätilanteen sattuessa. Puulalla on paljon yksityismaita, joiden rauhaa retkeilijöiden toivotaan kunnioittavan. Osa suojelualueiden rantautumispaikoista on suunniteltu erityisesti yöpymiseen. Suojelualueilla yöpyminen on sallittua jokamiehenoikeudella (metsähallitus 2014). Suojelualueiden ulkopuolella teltanpohjia on Uitonniemen ja Pälväniemen sekä Karhukallion rantautumispaikassa. Puulavedellä Likoniemen, Uitonniemen ja Vattusaaren rantautumispaikoissa on laavu. Edellä mainittujen paikkojen lisäksi Ryökäsvedellä on laavu Varissaaressa sekä Liekuneella Kissakosken kanavan yläpuolella. Puulan alueella on mahdollista harjoittaa myös metsästystä valtion mailla. Alueella on 520 hehtaarin pienriistan lupametsästysalue (lisätietoja www.eraluvat.fi). Vesialueet ovat kuitenkin monin paikoin niin voimakkaasti rantarakennettuja tai pienvesistöt niin pieniä, ettei siellä voi käytännössä metsästää veneestä käsin. Huomattava osa maa-alueesta on siksi vuokrattu paikallisille metsästysseuroille hirvieläinten ja pienriistan metsästykseen, eikä erillisiä sorsastuslupia myydä. Riistakannat ovat alueella hyvät (metsähallitus 2014). Puulan alueella liikkuville on tarjolla myös digitaalisia palveluja. Saimaa Routes (www.saimaaroutes.com) on ohjelma, jonka tavoitteena on kehittää Mikkelin seudun ja Etelä-Savon virkistys- ja vapaa-ajantoimintaa parantamalla sekä paikallisten asukkaiden että alueen matkailijoiden tietoisuutta käytettävissä olevista reitistöistä (retkeilyreitit, pyöräilyreitit, vesiretkeilyreitit, moottorikelkkareitit, hiihtoladut, kulttuurireitit) ja näiden varsilla sijaitsevista palveluista (uimarannat, kaupat, postilaatikot jne.). Puulan osalta tästä järjes- 52

telmästä löytyvät mm. ajan tasalla olevat tiedot retkisatamista, venelaitureista, kotisatamista, vierasvenesatamista ja venetankkauspisteistä. Retkisatamien osalta järjestelmästä löytyy niiden tarkka sijaintitieto, lähestymiskartat, kuvaus retkisataman palveluista (mm. nuotiopaikat, laavut, telttapaikat, venekiinnitys) sekä tietoa navigoinnista kohteeseen. Vierasvenesatamien kohdalla käyttäjä voi mm. varata vierasvenepaikkoja. 6.4 Elinkeinokalatalous 6.4.1 Ammattikalastus Nykyhetkellä Puulalla kalastaa 3 troolikuntaa ja noin 10 nuottakuntaa. Talvinuottapyyntiä harjoittaa pääasiassa 4 nuottakuntaa (Hölttä, suullinen tiedonanto). Satunnaisesti pyyntiä harjoittavia nuottakuntia on enintään 20. Pitkällä aikavälillä ammattikalastajien määrä on laskenut Puulavedellä selvästi. Esimerkiksi v. 1984 Puulavedellä kalasti vielä noin 50 nuottakuntaa. Puulan kalastusalueen kaupallisten kalastajien pääasiallinen saalislaji on muikku, josta pääosa pyydetään troolilla. Tällä hetkellä Puulaveden muikkukannan runsaus mahdollistaisi vielä huomattavasti nykyistä suuremman saalismäärän, mutta erityisesti pienikokoisemman muikun heikko kysyntä rajoittaa pyyntiä merkittävästi. Avoimessa kyselyssä vastaajat antoivat palautetta mm. ammattikalastuksen kehittämiseen liittyen sekä vastasivat esitettyihin väittämiin ammattikalastuksen kestävyydestä. Kyselyssä vesienkäyttäjille esitettiin väittämiä siitä, onko ammattikalastus järjestetty Puulalla kestävällä tavalla, ja onko sitä ylipäätään mahdollista järjestää ilman negatiivisia vaikutuksia istutetuille kaloille samoilla alueilla virkistyskalastuksen kanssa (liite 8). Vastaajista (n=256) 39 % oli samaa tai osittain samaa mieltä, ja 28 % eri tai osittain eri mieltä siitä, että ammattikalastus on järjestetty kestävästi. Etelä-Savossa asuvat pitivät ammattikalastusta kestävämmin järjestettynä kuin muualla asuvat. Väitteessä ammattikalastuksen negatiivisista vaikutuksissa istukkaisiin ilmiö toistui. Etelä-Savon asukas ei pitänyt ammattikalastuksen vaikutuksia istukkaisiin yhtä negatiivisina, kuin toisaalla asuva vastaaja. Reilusti yli puolet vastaajista asuinpaikasta riippumatta olivat sitä mieltä, että ammattikalastus ja virkistyskalastus on mahdollista järjestää samoilla alueilla. Vesienkäyttäjien keskuudessa Puulan ammattikalastus nähdään monijakoisesti, mutta pääsääntöisesti positiivisena asiana, jonka järjestäminen ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla on mahdollista. Avoimen kyselyn kohtaan: Kuinka ammattikalastusta voisi mielestäsi kehittää?, saatiin 90 vastausta, joissa nousivat esille erityisesti seuraavat teemat: 53

Yhteislupa-alue ammattilaisille tai lisää alueita Sääntöjen lisääminen ja valvonnan tehostaminen (troolisäleikkö, troolin kokemisväli, vetonopeus) tarpeen Nuottauksen lisääminen kannatettavaa Tiedotus avoimeksi ja kaikkien nähtäville (saaliit, pyyntiponnistus, alueet, valvonnan toteutuminen) Kalan ostamisen mahdollisuus suoraan kalastajalta Enemmän kalaa lähialueen kauppoihin Muita esiintyneitä teemoja vastauksissa olivat kalasataman rakentaminen, tutkimustiedon käytön lisääminen päätöksissä, vähempiarvoisen kalan vastaanottopiste ja käytön edistäminen, lupapolitiikan selkeyttäminen ja kalastusmatkailupalveluiden kehittäminen. Ammattikalastuksen hyvien puolien korostamista kalastusalueen toimesta pidettiin myös tärkeänä, ja troolauksen aiheuttamaa häiriötä mökkiläisille ja vapaa-ajankalastukselle haluttiin myös vähennettäväksi. Noin kymmenesosassa vastauksista korostui ammattikalastuksesta elämykselliseen palveluihin siirtymisen tärkeys. Eräs kehittämisidea oli luonnonvaraisen kalan ympärille rakentuva ammattikalastusta ja matkailua yhdistävä palvelu, joka voisi vastaajien mielestä toimia teemalla ammattikalastajan matkassa. Näin saatava aluetaloudellinen hyöty voisi kohdistua ammattikalastajien lisäksi matkailupalveluyrittäjille. 6.4.2 Kalastusmatkailupalvelut ja luontomatkailu Suunnittelualueella toimii useita kalastus- ja luontomatkailualan yrityksiä, joille Puulan alueen vesistöt ovat olennainen elinkeinon lähde suoraan tai välillisesti. Luontoon liittyvät ohjelmapalvelut käsittävät suunnittelualueella muun muassa kalastusmatkailua, luonto- ja maisemaretkeilyä, veneilyä, melontaa, marjastusta, ratsastusta, sekä näiden yhteydessä usein majoituspalveluita, saunomismahdollisuuden, kokoustiloja ja ravintolapalveluita. Kalastusmatkailupalvelut sisältävät opastettua ja ohjattua kalastusta kaikkine siihen liittyvine oheispalveluineen, kuten kuljetusta kalastuspaikoille ja välinevuokrausta. Vuonna 2014 alueella toimi ainakin neljä kalastusmatkailupalveluja tarjoavaa yritystä. Läsäkosken Kartano Oy Rock and lake (Kakkaramäki Oy) Sinttiapajat Uistelumatkat Mika Pihlaja Puula Tours maisemaristeilyjä M/S Sisko -maisemaristeilyjä Avoimessa kyselyssä Puulan alueen vesienkäyttäjiltä kysyttiin luontoon liittyvien elämyksellisten ohjelmapalveluiden tarjonnasta, käytöstä, tietoisuudesta, lisätiedon tarpeesta, yrityksen asiakasmäärästä ja palveluihin käytetystä rahamäärästä. 54

Vastaajista (n=266) 15 kpl (6 %) oli tarjonnut joitain edellä mainittuja palveluita alueella vuosien 2013 2014 aikana, ja heistä yli puolet (9) ilmoitti tarjonneensa kalastusmatkailupalveluita Puulan alueella. Vastaajista 85 kpl, eli 32 % oli käyttänyt joitain edellä mainituista palveluista. Vastaajista 45 % oli tietoisia Puulan alueen ohjelmapalveluista, mutta eivät olleet käyttäneet niitä. Noin 66 % alueen ohjelmapalveluita käyttäneistä vastaajista asui Etelä- Savon maakunnan ulkopuolella. Palveluita tarjonneilta pyydettiin arvio yrityksensä asiakasmäärästä vuosilta 2013 2014. Keskimääräinen asiakasmäärä luontoon liittyvällä ohjelmapalveluyrityksellä Puulan alueella kyselyn tulosten mukaan oli noin 40 asiakasta/vuosi. Kolme vastaajaa ilmoitti asiakasmääräkseen yli 300 asiakasta vuosien 2013 2014 aikana. Palveluita käyttäneiltä kysyttiin palveluihin käytettyä rahamäärää vuosien 2013 2014 aikana. Vastaajan keskimääräinen luontoon liittyviin ohjelmapalveluihin käytetty rahamäärä oli noin 317,9 vuosi, eli noin 159 /vuosi vuosien 2013-2014 aikana. Puulan alueen puhtaat vedet ja runsaat kalakannat kestävät huomattavasti nykyistä suurempaa hyödyntämistä alueen väestön, vapaa-ajan asukkaiden ja matkailun tarpeisiin ilman että vaarannetaan kestävän kehityksen tavoitteita. Se edellyttää kuitenkin alan yritysten lisäämistä, laajentamista ja niiden toiminnan kehittämistä. Etelä-Savon maaseudun kehittämisstrategian tavoitteena on parantaa ihmisten hyvinvointia maaseudulla ja vahvistaa maaseudun elinvoimaisuutta edistäviä rakenteita asiakaslähtöisten palvelujen turvaamiseksi ja kehittämiseksi, maaseudun infrastruktuurin parantamiseksi sekä ympäristön tilan parantamiseksi. Kylien kehittämisessä tulee vakituisten asukkaiden lisäksi ottaa huomioon lisääntyvä vapaa-ajanasukkaiden määrä ja heidän tarpeensa. Matkailun lisääntyminen ja kysynnän muutokset voivat luoda aivan uudenlaisia tarpeita ja antaa mahdollisuuksia kylien innovatiiviselle kehittämiselle. Ympäristöstä huolehtiminen on kehittämisstrategiassa vahvasti mukana. Asiakaslähtöisiin palveluihin, paikallistuotteisiin sekä luontoa ja kulttuuria hyödyntäviin ohjelmapalveluihin ja kulttuurikohteisiin liittyvät kehittämishankkeet vauhdittavat matkailualan innovatiivista kehittymistä alueella (Etelä-Savon ELY 2013). 6.4.3 Muu elinkeinokalatalous Puulaveden lähialueella toimivista kalanjalostusyrityksistä merkittävin on Puula-Särvin Oy, joka harjoittaa mm. kalasäilykkeiden valmistamista paikallisista raaka-aineista. 6.5 Kalastuksen järjestäminen ja kalavesien hoito 6.5.1 Kalastusrajoitukset 6.5.1.1. Kalastusalueen yhteiset rajoitukset Puulan kalastusalueen rajoituksissa on huomioitu ensisijaisesti vesistön tärkeimmät ja halutuimmat saalislajit, joita ovat mm. ahven, taimen, järvilohi, kuha, hauki ja siika (kuva 41). Jo 55

nykyhetkellä Puulan kalastusalueen alamitta- ja solmuvälirajoitukset tukevat uuden kalastuslakiesityksen hengen mukaisesti ns. yhden kutukerran periaatetta luontaisesti lisääntyvien petokalojen osalta. Tämän lisäksi istutusten varassa olevilla lajeilla, kuten järvilohella, on pyritty mahdollisimman suureen istutusten tuottoon solmuvälisäätelyn ja viivästetyn istutuksen avulla. Koko Puulan kalastusaluetta koskevat seuraavat kalastusalueen ja valtioneuvoston asetukset: Osakasten kokouksessa 8.4.2014 päätetyt alamitat, jotka ovat voimassa 31.5.2019 saakka: Nieriä 60 cm ja kuha 50 cm Valtioneuvoston asetuksella järvilohen ja järvitaimenen alamitta 60 cm 1.1.2014 alkaen Pinta- ja välivesipyynnissä kielletty 21-69 mm verkot 1.6.2014-30.4.2016 Pinta- ja välivesipyynnissä kielletty 21-79 mm verkot 1.5.2016 alkaen 6.5.1.2. Osakaskuntien rajoitukset Länsi-Puulan, Itä-Puulan - Korpijärven ja Hirvensalmen osakaskunnat ovat omissa käyttö- ja hoitosuunnitelmissaan täsmentäneet kalastusrajoituksia vastaamaan paremmin heidän omien vesialueittensa erityispiirteitä (taulukko 13). 6.5.2 Kalastuksenvalvonta Toimiva kalastuksen valvonta on tärkeä osa kalavesien hoitoa. Valvonnalla varmistetaan, että kalastuksessa noudatetaan kalastusta koskevia säännöksiä ja että kaikki kalastusta harjoittavat henkilöt ovat lunastaneet tarvittavat luvat. Kalastuksen valvontaa saa tehdä vain henkilö, joka on suorittanut hyväksyttävästi kalastuksen valvojan kokeen ja ELY-keskus, jonka alueella henkilön kotikunta sijaitsee, on hyväksynyt hänet kalastuksen valvojaksi. Sen lisäksi valvojalla pitää olla kalastusalueen tai osakaskunnan valtuutus valvottavalle vesialueelle. Kalastuksen valvontaa suorittavat kalastusalueen (12 kpl) ja osakaskuntien nimeämät valvojat sekä metsähallituksen erävalvojat ja poliisi. Lista Puulan kalastusalueen kalastuksenvalvojista löytyy kalastusalueen nettisivuilta: www.puula.fi. Suunnittelualueen kalastuksenvalvonnan kehittämisen ja lisäämisen tarve ei osoittautunut edellisessä kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmassa tärkeimpien tavoitteiden joukkoon. Alueella ei aiemman toimikauden aikana havaittu merkittäviä rikkeitä, joten laajamittaisempaan valvonnan tehostamiseen ei koettu olevan tarvetta. Tavoitteena valvonnan kehittäminen ja lisääminen tänä päivänä koetaan alueella kuitenkin tärkeäksi ja toimintaa pyritään edistämään (ks. 8.6.3). 56

Taulukko 13. Kalastusta koskevat määräykset Itä- ja Länsi-Puulan osakaskuntien alueella. Hirvensalmen osakaskunnan vesialueella noudatetaan Puulan kalastusalueen alamittapäätöksiä ja valtioneuvoston asetuksia (koskee myös Mäntyharjun kalastusalueen puolella sijaitsevia vesistöjä). VESISTÖ ITÄ-PUULA KORPIJÄRVI- VERIJÄRVI VALKJÄRVI MUUT VESISTÖT LÄNSI-PUULA HAAPAJÄRVI / MUUT VESISTÖT RAJOITUKSET JA MÄÄRÄYKSET Pinta- ja välivesipyynnissä on kielletty solmuväliltään 21-79 mm verkot. 1.9.-30.11. välisenä aikana on kielletty solmuväliltään 36-79 mm verkot. 1.8.-30.4. välisenä aikana yli 10 metrin syvyydellä on kielletty 36-59 mm:n verkot Yli 6 m syvyysvyöhykkeellä on kielletty solmuväliltään 40-59 mm verkkojen käyttö. Solmuväliltään alle 50 mm verkkojen käyttö on kielletty. Ei erillisiä rajoituksia. 1.9.-15.10. välisenä aikana on kielletty solmuväliltään 36-79 mm:n verkot. Yli 6 m syvyysvyöhykkeellä on kielletty 36-59 mm verkot. 1.8.-30.4. yli 10 m syvyydellä kielletty 36-59 mm verkot. PERUSTELUT Järvitaimenen ja lohen sekä nieriän alamitta on 60 cm. Alle 80 mm:n verkot pyytävät tehokkaasti alamittaisia, lain mukaan kuolleenakin vapautettavia kaloja. Syksyllä vaelluskalat liikkuvat aktiivisesti rantavesissä, jolloin niiden joutuminen alamittaisena pyydyksiin on haitallista kalakantojen kestävälle käytölle. Kielto ei estä muikun, siian tai ahvenen pyyntiä, eikä haittaa kohtuuttomasti hauen tai muiden lajien pyyntiä. Kuhakanta on alueella heikko. Rajoituksella pyritään turvaamaan kuhan luontainen lisääntyminen Puulan kalastusalueella sekä vähentämään syvänteissä elävien alamittaisten nieriöiden, järvilohien ja järvitaimenten saaliiksi joutumista. Tavoitteena turvata kuhan ja hauen luontaista lisääntymistä sekä parantaa istutusten tuottavuutta. Rajoituksella turvataan kuhalle vähintään yksi lisääntymiskerta. Tavoitteena parantaa planktonsiikaistutusten tuottavuutta. Syksyllä kudulle vaeltavat sukukypsät järvitaimenet liikkuvat aktiivisesti rantavesissä ja vaellusreiteillä. Silloin niiden joutuminen alamittaisena tai juuri ennen lisääntymistä on haitallista kalakantojen kestävälle käytölle. Kielto ei estä muikun ja siian pyyntiä eikä haittaa kohtuuttomasti mm. kuhan, hauen ja ahvenen pyyntiä. Tavoitteena kuhan ja hauen luontaisen lisääntymisen turvaaminen sekä istutusten tuottavuuden lisääminen. Rajoituksella turvataan kuhalle vähintään yksi lisääntymiskerta. Alle 6 m syvyydessä voidaan pyytää mm. ahvenia, siikoja ja mateita 36-59 mm verkoilla. Tavoitteena kuhan ja hauen luontaisen lisääntymisen sekä istutusten tuottavuuden turvaaminen. Rajoituksella turvataan kuhalle vähintään yksi lisääntymiskerta. Länsi- ja Itä-Puulan osakaskunnissa on em. lisäksi määrätty seuraavaa: Rasvaevällisten taimenien vapautuspakko ollut voimassa vuodesta 2014 alkaen, rasvaevälliset järvilohet vapautettava vuodesta 2017 alkaen *alkaen) on aina vapautettava. 57

6.5.3 Kalastusluvat 6.5.3.1. Osakaskuntien lupamyynti ja pyydysyksiköt Nykyhetkellä Hirvensalmen, Itä-Puulan ja Länsi-Puulan osakaskunnat myyvät lupia eniten osakkaille ja paikkakunnalla asuville kalastajille. Ravustus- ja verkkomerkkejä myydään paikallisissa myyntipisteissä. Heitto- ja vetouistelulupia myydään paikallisissa myyntipisteissä ja suorana tilisiirtona osakaskuntien tileille. Lähitulevaisuudessa myös pyydysmerkkien ostaminen voi olla mahdollista internet-palveluntuottajien kautta. Tiedottamista (mm. kalastuslupien myyntipisteet, lupahinnat, rajoitukset) varten uusille osakaskunnille on perustettu omat internet-sivut: www.hirvensalmenosakaskunta.net, www.itapuula.net, www.lansipuula.net. Hirvensalmen, Itä-Puulan ja Länsi-Puulan osakaskunnat myyvät erillisiä erikoislupia, joiden hinta määrätään vuosittain osakaskunnan kokouksessa. Nuotta- ja ravustuslupia myydään vain osakkaille (nuotan osalta poikkeuksen muodostavat ammattikalastajat). Osakaskuntien tulee pyrkiä kalastusta ja ravustusta järjestäessään sekä lupahinnoittelussa eri pyyntimuotojen tasapuoliseen kohteluun. Pyydysyksiköinti ja erikoislupien myynti määrätään osakaskuntien säännöissä ellei muuta ole päätetty. Pyydysyksikön sekä erikoislupien hinta ja ehdot päätetään osakaskuntien kokouksessa. Osakaskuntien tulee ottaa huomioon lupamyynnin kehittämisessä kalakantojen ja kalastuskohteiden erilaiset kehittämistarpeet sekä yritystoiminnan mahdollistaminen. Ammattikalastus-, koskikalastus-, mökkivuokrausja matkailuyrittäjälupien sisällyttäminen lupavalikoimaan parantaa uhanalaisten kalakantojen ja yritystoiminnan kehittämisen edellytyksiä sekä lisää aluetalouden positiivisia vaikutuksia. Kattava lupajärjestelmä tuo alueelle lisää lupatuloja, millä on positiivinen vaikutus osakaskuntien ja kalastusalueen kykyyn kehittää toimintaansa. 6.5.3.2. Avoimen kyselyn tuloksia lupajärjestelyistä Avoimessa kyselyssä vastaajaa pyydettiin arvioimaan kalastuslupiin kuluttamaansa rahamäärää vuosien 2013-2014 aikana Puulan alueella. Valmiiksi annettuja vaihtoehtoja oli 10, joista kolme käsitti 0 -vaihtoehdon, jolloin vapaa-ajankalastajan kalastusoikeus perustui vesialueen omistajan lupaan, jokamiehenoikeuteen tai muuhun syyhyn (esim. tutkimuspyynti). Vastanneista vapaa-ajankalastajista 13 % kalasti maksamatta erikseen kalastusluvista. Kalastusluvasta maksaneista suurin osa maksoi luvista 50 99 euroa, keskimäärin kuitenkin noin 102 (kuva 41). Etelä-Savon ulkopuolelta tuleva kalastaja käytti kalastuslupiin keskimääräistä hieman enemmän rahaa, kuin Etelä-Savon asukas. Alle 40 vuotiaat kuluttivat keskimäärin myös enemmän rahaa kuin yli 40-vuotiaat. Tulosten mukaan vastaajat käyttivät yhteensä vähintään 19 764 euroa kalastuslupiin suunnittelualueella vuosien 2013 2014 aikana. 58

Kaikki, n=193 E-Savo, n=79 Muu Suomi, n=114 %-osuus maksaneista 35% 30% 25% 20% 15% 10% 5% 0% K.a. Kaikki 102 E-Savo 87 Muu suomi 113 Alle 40v 127 Yli 40v 82 1-19 20-49 50-99 100-149 150-299 300-500 Yli 500 Kuva 41. Kalastusluvasta maksaneiden vastaajien osuus kalastuslupiin käytetyistä rahamääristä. Keskiluvut ovat aritmeettisia keskiarvoja vastaajan valitsemien kategorioiden minimisummista (näin ollen mahdollisesti aliarvioita). Avoimessa kyselyssä esitettiin Puulaveden vesienkäyttäjille väittämiä kalastuslupien saatavuudesta ja lupien hinnoittelun järkevyydestä suunnittelualueella. Yli puolet vastaajista (asuinpaikasta riippumatta) vastasivat samaa tai osittain samaa mieltä väitteeseen, Kalastuslupien ostaminen Puulavedelle on helppoa. Noin puolet vastaajista piti kalastuslupien hinnoittelua kalastusmenetelmän mukaan järkevästi hoidettuna Puulan alueella. Noin viidesosa vastaajista oli eri tai osittain eri mieltä siitä, että luvanosto on alueella helppoa. Myös sanallisissa vastauksissa vapaa-ajankalastuksen kehittämisestä kysyttäessä, useita mielipiteitä esitettiin siitä, että lupaviidakkoa pitäisi saada selkeämmäksi. Vaikka kyselyn tuloksissa lupamyynti koettiin suhteellisen hyvin järjestetyksi, unohtaa ei sovi sitä noin viidesosaa potentiaalisista maksajista, jotka olivat eri tai osittain eri mieltä. Kalastuksen järjestäjän tulee tarkkailla luvanmyynnin sujuvuutta, ja puuttua mahdollisiin ongelmakohtiin välittömästi lupatulojen, alueen imagon ja kalakantojen heikkenemisen estämiseksi. Kattava ja erilaiset kalastajaryhmät huomioiva, joustava ja täsmällinen lupajärjestelmä tuo alueelle lisää lupatuloja, millä on olennainen vaikutus kalastusalueen kykyyn kehittää omaa toimintaansa. Yksi suurimmista syistä sille, että kalastuslupa jää kokonaan ostamatta, on tiedonpuute kalaveden omistajien luvanmyyntipaikoista (Seppänen ym. 2012). Luvanmyyjän tuleekin kehittää koko lupajärjestelmää yhtenä olennaisena tekijänä toiminnassa, koska ostamatta jääneellä kalastusluvalla voi olla laajemmin tarkasteltuna yllättäviä negatiivisia sosiaalisia, ekologisia ja taloudellisia vaikutuksia alueen vetovoimaisuuden kehittymiseen. 6.5.3.3. Yhteislupa-alueen viehekalastuslupien myyntimäärät Puulan viehelupa-alueen myytyjä lupien määrään perusteella vieheluvan lunastaneiden kalastajien määrät ovat pysyneet verrattain muuttumattomina viimeisen 10 vuoden aikana (kuva 42). 59

500 Kpl 400 300 200 100 0 170 37 214 143 35 61 154 151 23 33 39 32 121 104 96 121 140 2004* 2009 2010 2011 2012 2013 Kuva 42. Yhteislupa-alueen vieheluvan lunastaneiden määrän kehitys vuosina 2004 2013. Vuoden 2004 tiedot viehelupa-alueen asiakaskyselystä (Asp ym. 2006). 144 37 45 158 34 49 vuosilupa kuukausilupa viikkolupa 2 vrk lupa 6.5.4 Istutukset Puulan osakaskunnat ja viehelupa-alueet palauttavat kalastuslupatuloja kalaston hoitoon istuttamalla kalanpoikasia vuosittain noin 60000 :n arvosta. Kalataloushallinnon istutusrekisterin tietojen mukaan vuosina 2010-2014 Puulan kalastusalueelle istutettiin keskimäärin noin 130 000 kalanpoikasta vuodessa (kuva 43). Vuosina 2010-2014 Puulan kalastusalueen vesiin on istutettiin yhdeksää eri kalalajia (järvilohi, järvitaimen, kuha, planktonsiika, nieriä, muikku, harjus, kirjolohi, ankerias) sekä jokirapua. Yksilömäärältään runsaimmin istutettiin yksikesäisiä kuhia (45 %) ja planktonsiikaa (36 %). Vähintään 2-vuotiaiden järvitaimenien ja lohien osuus kokonaisistutusmäärästä oli noin 15 % (kuva 44). Puulan vesistössä tärkeimmät luontaisesti lisääntyvät lajit ovat muikku, hauki, ahven, made ja särkikalat sekä siika. Petokaloista vain kuhakanta on paikoitellen vahvistunut istutusten avulla (kuva 46). Taimenen, lohen ja nieriän osalta kalastus perustuu istutuksiin, eikä niiden luontainen lisääntyminen luo edellytyksiä kalastukselle. Useissa vesistöissä istutukset ovat välttämättömiä myös kuhan ja planktonsiian osalta (Itä-Puulan khs 2014). Varsinaisen seurantatiedon puuttuessa istutuksien onnistumista arvioidaan usein kalastajien ja vesienomistajien kokemusten ja näkemysten perusteella. Osakaskuntien edustajien arvioita istutusten onnistumisesta selvitettiin postikyselyllä, jonka tulosten mukaan siikaistutukset eivät ole onnistuneet viime vuosina keskimäärin kovinkaan hyvin (kuva 45). Kuhaistutusten ovat onnistuneet jokseenkin hyvin, kun taas käsitys taimenistutuksien onnistumisesta jakautui vaihtelevasti. 60

180000 160000 ISTUTUSMÄÄRÄ (KPL) 140000 120000 100000 80000 60000 40000 20000 0 2010 2011 2012 2013 Kuva 43. Kalojen istutusmäärät (kpl) Puulan kalastusalueelle vuosina 2010-2013. Lähde: Kalataloushallinnon istutusrekisteri, ESELY. TAIMEN JA JÄRVILOHI 2 V 15 % MUUT LAJIT 0,3 % NIERIÄ 2,2 % KUHA 44,7 % PLANKTONSIIKA 36,0 % MUIKKU 2,2 % Kuva 44. Istutusten jakautuminen (% istutusmäärästä) lajeittain Puulan kalastusalueelle vuosina 2010-2014. Mukana ei ole taimenen mäti- ja vk-istutuksia. Suunnitelman laadinnan aikana osa vuoden 2014 istutuksista oli ilmeisesti vielä merkitsemättä istutusrekisteriin. Lähde: Kalataloushallinnon istutusrekisteri, ESELY. 61

SIIKA (N=22) TAIMEN (N=16) KUHA (N=23) 70 60 OSUUS VASTNNEISTA (%) 50 40 30 20 10 0 HYVIN KOHTALAISESTI HEIKOSTI EI NÄKYVIÄ TULOKSIA EN OSAA SANOA Kuva 45. Osakaskuntien arviot siika-, kuha- ja taimenistutusten onnistumisesta viime vuosina eräissä Puulan kalastusalueen järvissä (N = vastanneiden osakaskuntien määrä). 6.6 Kalatalouden nelikenttäanalyysi Mahdollisuudet Kiinnostus luontoa ja siellä liikkumista kohtaan kasvaa Kalaravinnon terveellisyyden merkitys ja lähiruoan arvostus kasvavat Kalastuksen ohjelmapalveluiden kehittyminen Virtavesien kunnostukset parantavat luontaisen lisääntymisen edellytyksiä Vesialueiden omistus yhtenäistymässä Vahvuudet Ympäristön puhtaus ja rauhallisuus Tuottava ja monipuolinen kalakanta Suurten lohikalojen nopea kasvu Kalastusalueen aktiivinen toiminta Uhkat Ympäristön kuormituksen vaikutukset Nuorison kiinnostus kalastusta kohtaan vähenee Väestön ikääntyminen Byrokratian lisääntyminen Heikkoudet Vesialueiden omistus edelleen pirstaleista Luontaisesti lisääntyvä taimenkanta uhanalainen Kalastettavat kalakannat osin istutusten varassa Kalastuslupajärjestelmä monimutkainen Palvelutarjonnan ja markkinoinnin vähäisyys 62

7. SUUNNITTELUA OHJAAVAT KESKEISET STRATEGIAT JA OHJELMAT Yleissuunnitelman tavoitteiden sisältöä linjaavat ja tukevat useat kalatalouteen ja vesienhoitoon liittyvät valtakunnalliset ja alueelliset strategiat ja ohjelmat. On tärkeää, että kalastusalueella tehtävät päätökset ovat tehty yhteisesti sovittujen tavoitteiden mukaisesti. Näin ollen jokaisen päätöksentekoon osallistuvan tulee olla tietoinen kansallisten ja alueellisten strategioiden sisällöstä. Kuvassa 46 esiteltyjen strategioiden ja ohjelmien lisäksi ympäristöpäätöksenteossa tulee ottaa huomioon myös alueelliset hankkeet ja esimerkiksi yksittäisiä lajeja koskevat kansalliset strategiat, kuten järvilohistrategia ja suomen kansallinen ankeriaanhoitosuunnitelma. Vesiviljelystrategia Kalastusmatkailun kehittämisen valtakunnallinen toimenpideohjelma Vesien kunnostusstrategia Elinkeinokalatalouden toimintaohjelma Vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma Vapaa-ajan kalatalouden kehittämistrategia Kansallinen rapustrategia Kalatiestrategia Kansallinen vieraslajistrategia Luonnonvarastrategia Vesienhoito ja kalatalous Mäntyharjunreitin kestävän kalastuksen ohjelma ja kalataloudellinenkehittämissuunnitelma Etelä-Savon vapaaajankalatalouden kehittämisohjelma (luonnos )?? Etelä-Savon ELY-keskuksen kalatalouden toimintasuunnitelma Itä-Suomen kalatalousryhmän kehittämisstrategia Etelä-Savon kalataloudellinen kehittämisstrategia?? Etelä-Savon virtavesien kalataloudellinen kunnostusohjelma Vesienhoidon toimenpideohjelma Kuva 46. Vesienhoidon ja kalatalouden suunnitteluun liittyvät strategiat ja ohjelmat valtakunnallisesti ja alueellisesti. 63

OSA II. VESISTÖJEN KÄYTÖN, HOIDON JA KUNNOSTUKSEN SUUNNITELMA 8. KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN JA KALAKANTOJEN HOITO KALASTUSALUEELLA 8.1 Kalavesien käytön ja hoidon yleiset tavoitteet Uusi kalastuslaki astuu voimaan 1.1.2016. Ehdotetun lain tarkoituksena on järjestää kalavarojen käyttö ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Kalavesien hoidossa on pyrkimyksenä turvata aiempaa enemmän kalakantojen luontaista elinkiertoa ja kalavarojen monimuotoisuutta. Tämän vuoksi tavoitteena on siirtyä yhä voimakkaammin istutuskeskeisestä kalavesien hoidosta kalastuksensäätelyyn perustuvaan kalavarojen hoitoon. Koska kalastuslakiesityksen perusteluissa todetaan, että kalastuksensäätelyn tulee olla kokonaisvaltaista ja perustua parhaaseen käytettävissä olevaan tutkimus- ja seurantatietoon, kalastuksen ja kalakantojen seurannan järjestäminen uuden kalastuslain edellyttämällä tavalla koskee lähivuosina koko Puulan kalastusaluetta (taulukko 13). Osakaskuntien yhdistäminen tukee Puulan kalastusalueen kalavesien käytön ja hoidon kehittämistä ja parantaa merkittävästi valmiuksia vastata uuden kalastuslain haasteisiin. Kalastusalueen keskeisenä tavoitteena on edesauttaa osakaskuntien yhdistämisprosessia. Pitkän aikavälin visiona on, että Puulan kalastusalue koostuisi vain viidestä osakaskunnasta. Vesialueiden omistuksen keskittämisestä laajempiin yksiköihin on tunnistettavissa mm. seuraavia hyötyjä nykytilanteeseen nähden: Laajoja vesialueita koskevan päätöksenteon helpottuminen, jolla on merkitystä mm. kalastuksen järjestämisen, kalastuksensäätelyn ja kalavesien hoidon kannalta Vesialueen omistajien kalastusmahdollisuus lisääntyy ja helpottuu Hallinnollisten kulujen väheneminen Omistajakorvausten määrän kasvu Osakaskuntien välisen yhteistyön helpottuminen Lupakäytäntöjen selkiytyminen ja lupamyynnin kasvu Seurannan ja valvonnan järjestämisen helpottuminen Yksi tärkeimmistä Puulan kalastusalueen ja osakaskuntien pitkän aikavälin tavoitteista on kalastajien määrän lisääminen. Väestön ikääntymisen vuoksi tulisi kiinnittää erityistä huomiota nuorten kalastusharrastuksen tukemiseen. Kalastajamäärien kasvattamisesta koituu mm. seuraavia hyötyjä: Varmistetaan riittävä perusrahoitus vesialueiden omistajille kalastuslupatulojen kasvun kautta 64

Ylläpidetään ja kehitetään kalastuskulttuuria Turvataan paikallistiedon huomioivan päätöksenteon säilyminen tulevaisuudessa Varmistetaan kalavesien hoidon jatkuvuus Taulukko 14. Puulan kalastusalueen toiminnan lähivuosien tavoitteita osa-alueittain. Teema Osa-alue Lähivuosien keskeiset tavoitteet Kalakantojen käyttö ja kalastuksen järjestäminen Kalakantojen hoito Seuranta ja tutkimus Tiedottaminen ja valistus Hallinto Ammattikalastus Vapaa-ajankalastus Kalastusluvat Valvonta Kalastusmatkailu Kalastuksen infrastruktuuri Kalastuksensäätely Istutukset Kunnostustoimet Perusseuranta Tutkimushankkeet Kalastusalueen tiedottaminen Nuorisotyö ja tapahtumat Päätöksenteko Talous Edunvalvonta Kehittämishankkeet Troolikalastuksen yhtenäislupa-alueen luominen Keski-Puulalle, ammattikalastuksen seurannasta tiedottaminen Vapaa-ajankalastuksen seurannan kehittäminen ohjelman mukaisesti, seurannasta tiedottaminen ja motivointi osaksi luvanmyyntiä Toimenpiteet kalastuslupien saatavuuden parantamiseksi Valvonnan yhteistyön kehittäminen uusien osakaskuntien kanssa, valtuutukset osakaskunnilta kalastusalueen valvojille pyydysmerkkien tarkistamiseksi Yhteistyön lisääminen elinkeinokalatalouden toimijoiden välillä. Matkailun kehittämishankkeen suunnittelu Puulan ympäryskuntien kanssa. Veneluiskien kunnostukset ja rakentaminen, yhteiskäyttöisen kalasataman / kalankäsittelytilan tarpeen selvittäminen Uusien rajoitusten (mm. rauhoitusalueet) käyttöönotto tärkeimmillä vaelluskala-alueilla vuoteen 2019 mennessä Tiedon kerääminen istutusten tuottavuuden arviointia varten, heikkotuottoisista istutuksista luopuminen seuraavaan suunnittelukauteen mennessä Osallistutaan mahdollisuuksien mukaan rahoituksen hakemiseen ja toimenpiteiden ohjaukseen tunnistetuissa kunnostuskohteissa Kalansaaliiden, pyynnin ja kalastajamäärien seurannan tehostaminen Yhteistyötä tutkimuslaitosten kanssa jatketaan ja kehitetään, aloitteenteko selvitystarpeissa, joihin perusseurannalla ei saada tietoa Puula.fi-sivuston kehittäminen, seurannasta tiedottamisen korostaminen, linjaukset sosiaalisen median käytöstä Lähikalan käytön edistäminen. Pyritään verkostoitumaan lähiruokahankkeiden kanssa. Onkikilpailu koululaisille. Tutkimus- ja seurantatiedon käytön korostaminen esitteissä. Puulan kalastusalueen esitys tulevan kalatalousalueen rajoista, uuden kalastuslain edellyttämien toimenpiteiden valmistelu Rahoituksen hakeminen uuden kalastuslain edellyttämiin siirtymäajan toimenpiteisiin, seurannan rahoituksen varmistaminen Ympäristölupaprosesseihin osallistuminen. Puula-foorumin järjestäjänä toimiminen. Vedenlaatuun vaikuttaminen! Osakaskuntien yhdistämiseen ja kalastajamäärien kasvattamiseen tähtäävien toimenpiteiden jatkaminen. Puulan alueen matkailun kehittäminen yhdessä Hirvensalmen, Kangasniemen ja Mikkelin kanssa. 65

Kalastus kuuluu kaiken ikäisille, mutta kalastuksen osaaminen ja perinne eivät enää siirry samalla tavalla sukupolvelta toiselle kuin aikaisemmin. Lasten ja nuorten mahdollisuudet päästä kosketuksiin kalastuksen kanssa ovat vähentyneet. Tämä luo uhkan vapaaajankalastuksen kehittymiselle ja tulevaisuudelle. Vahvaan ja hyvään kalastuskulttuuriin kuuluu monipuolinen kalastus ja toisten kalastajaryhmien hyväksyminen. Osana siihen kuuluu myös taito hyödyntää saatua kala- ja rapusaalista ravintona. Kalastukseen liittyy aina vastuu ympäristöstä. Kalastajien tulee ottaa toiminnassaan huomioon toiset kalastajat sekä muut vesillä ja rannoilla liikkujat. Kalastajien on tunnistettava toimintansa vaikutukset ympäristöön (Salo 2013). Vapaa-ajankalastuksen tulee olla ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää, jotta se säilyttää yhteiskunnallisen hyväksyttävyytensä. Kalatalousalan toimijat voivat itse vaikuttaa kalastajien asenteisiin ja käyttäytymiseen ja näin säilyttää kalastuksen asema eettisesti hyväksyttynä uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämistapana. Toisaalta myös vastuullinen kalastaja pystyy omilla valinnoillaan vaikuttamaan siihen, että kalastus on kestävää ja eettistä (Salo 2013). 8.2 Kalastusjärjestelyt ja kalastuksensäätely 8.2.1 Yleiset periaatteet Hirvensalmen, Itä-Puulan-Korpijärven ja Länsi-Puulan kalavesien käytöstä ja hoidosta on annettu yksityiskohtaisia määräyksiä osakaskuntien käyttö- ja hoitosuunnitelmissa. Siksi näiden alueiden osalta yleissuunnitelmassa on tarpeen antaa vain eräitä tarkennuksia (mm. vaelluskalakantojen suojelu, istutukset, seuranta). Keski- ja Pohjois-Puulan alueella osakaskuntien yhdistymisprosessi on vielä pitkälti kesken. Lähitulevaisuudessa uusien osakaskuntien toiminta sekä kalavesien käyttö ja hoito tulisi järjestää vesialueiden erityispiirteet huomioiden samojen periaatteiden mukaisesti kuin Hirvensalmen, Itä-Puulan-Korpijärven ja Länsi-Puulan osakaskunnissa. Kalastuksensäätely tulisi suunnitella Puulan kalastusalueella siten, että turvataan eri kalalajien monipuolinen kalastus huomioiden kuitenkin luontaisesti lisääntyvien kalalajien osalta vähintään yhden kutukerran periaate sekä uhanalaiset vaelluskalakannat. Pyydysyksiköinnissä ja lupien hinnoittelussa tulisi ottaa huomioon osakkaiden oikeudet kalastaa edullisesti luontaisesti lisääntyviä kalalajeja, kuten muikkua, madetta, ahventa, haukea ja lahnaa. Istutusten varassa olevien kalakantojen osalta periaatteena on, että kalastajat maksavat yhdessä näiden lajien kalastuksesta ja lupatulot palautetaan mm. istutuksilla takaisin kalastuksen edistämiseen. Lupien hinnoittelussa on syytä huomioida yleisen kustannustason nousu. Uusien osakaskuntien kalastuksensäätelyn lähtökohtana voidaan pitää koko Puulan kalastusaluetta koskevia määräyksiä, jonka lisäksi osakaskunnat voivat asettaa tai antaa omista- 66

miensa vesialueiden erityispiirteiden mukaisesti vielä tarkempia rajoituksia tai suosituksia. Kalastusalueen ja eräiden osakaskuntien asettamat voimassa olevat kalastusrajoitukset ja - suositukset on käsitelty luvussa 6.5.1. Ne ovat linjassa tässä yleissuunnitelmassa esitettyjen tavoitteiden kanssa, joten tarkempaa käsittelyä niiden osalta ei enää tässä kohdassa tarvita. 8.2.2 Pyydysyksiköinti Puulan kalastusalue suosittelee käytettäväksi seuraavaa pyydysyksiköintiä (py) kalastusta järjestettäessä: Katiska 0-1 py Verkko, solmuväli enintään 20 mm; 0,5 py aina alkavaa 90 m 2 kohden Verkko, solmuväli yli 20 mm; 1,0 py aina alkavaa 90 m 2 kohden Pitkäsiima (100 koukkua) 5 py Koukut 10 kpl, 1 py Tuulastus 1 py Rysä tai paunetti (korkeus alle 2 m) 5 py Iso- tai avorysä tai paunetti (korkeus yli 2 m) 10 py Nuotta 20 py Trooli 40-100 py Uistin ja rapumerta; osakaskunnan erillinen erikoislupa 8.2.3 Ammattikalastus Kaupalliset kalastajat ovat kokeneet nykyisen kalastuslupakäytännön ja pirstaleisen vesialueiden omistuksen haittaavan merkittävästi ammatin harjoittamista. Puulan kalastusalueen tavoitteena on saada muodostettua Keski-Puulan kattava yhtenäinen vesialue, jossa troolikalastusta voidaan harjoittaa yhdellä luvalla. Trooliluvan voisi myöntää kalastusalue (kalatalousalue) vesialueenomistajien valtuutuksella. Suunniteltu troolikalastuksen yhtenäislupa-alue on esitetty kuvassa 48. Kalastusalue on määritellyt Puulavedelle soveltuvaksi troolikuntien määräksi 3-4 kpl muikkukannan runsaudesta riippuen. Lähivuosina troolikalastuksen tiukemmalle rajoittamiselle ei ole tarvetta, ellei tutkimus- tai seurantatieto anna tähän erityistä perustetta. Merkittävä osa Puulaveden ammattikalastuksesta keskittyy Keski-Puulan selkävesille, jossa on riittävästi syviä vesialueita pinta- ja välivesitroolausta varten (kuva 48). Tämän lisäksi ammattikalastuskalastuslupia myönnetään myös Länsi-Puulan, Itä-Puulan ja Hirvensalmen osakaskuntien vesialueille. Puulan muissa osissa kaupallista kalastusta voidaan harjoittaa lähinnä nuotalla, verkolla ja rysällä. 67

Kuva 47. Troolikalastukseen parhaiten soveltuvat alueet Puulavedellä. Kaupallisen kalastuksen monipuolistamiseksi ja kalastuskulttuurin ylläpitämiseksi ammattikalastajille tulee antaa mahdollisuus harjoittaa pyyntiä erilaisilla rysäpyydyksillä ja katiskoilla. Niin ikään hoitokalastusta ja siihen rinnastettavaa vähäarvoisen kalan kaupallista pyyntiä esimerkiksi kalanjalostuksen tarpeisiin tulisi voida harjoittaa ammattikalastuspyydyksillä koko Puulan alueella. 68

8.2.4 Vaelluskalakantojen suojelu Uudessa kalastuslakiesityksessä painotetaan luontaisesti lisääntyvien vaelluskalakantojen suojelua edistäviä toimenpiteitä. Järvitaimenen luontainen lisääntyminen Puulan kalastusalueella on vähäistä ja sen kalastettavat kannat ovat pitkälti istutustoiminnan varassa. Mitä ilmeisimmin erityisen heikko on Puulaveden alkuperäisen, vaeltavan järvitaimenkannan tila. Pohjois-Puulan alueella sijaitseva Läsäkoski on yksi kalastusalueen tärkeimmistä taimenen lisääntymisalueista. Myös Synsiöjärvestä Puulaveteen laskeva Hännilän jokireitti on potentiaaliltaan merkittävä järvitaimenen luontaisen lisääntymisen alue, joka tuottaa nykyisin kuitenkin enintään muutamia satoja vaelluspoikasia vuodessa. Itäisen Puulan alueella taimenen on havaittu lisääntyvän luontaisesti Korpikoskessa. Koski voi tuottaa Puulaveteen vuosittain vain muutamia kymmeniä vaelluspoikasia. Suunnittelualueen eteläosissa taimen lisääntyy luontaisesti Tuhankoskessa ja Ripatinkoskessa. Tuhankoski ja Ripatinkoski ovat UPM-Kymmene Oyj:n omistuksessa ja kalavesien hoidosta on vastannut pääasiassa kalastusoikeutta vuokrannut urheilukalastajaklubi. Kalavesien hoidon, seurannan ja kalastuksensäätelyn yhtenäistämiseksi yhteistyötä kalastusalueen ja yksityiskoskien välillä tulisi lisätä. Nykyhetkellä suunnittelualueella ei rajoiteta vapaa-ajankalastuksen pyyntiponnistusta, vaan petokalakantoja pyritään turvaamaan solmuvälisäätelyn ja alamittasäännösten avulla. Sivosen ym. (2014) mukaan kuitenkin esimerkiksi Läsäkosken taimenen kutukannan kokoa säätelee todennäköisesti merkittävästi kalastus järvialtailla, mikä on ainakin tähän asti estänyt järvivaeltajien lisääntymisen lähes täysin. Vaikka nykyiset kalastusrajoitukset sinänsä parantavat nopeasti kasvavien lohikalojen luontaisen lisääntymisen edellytyksiä aiempaan tilanteeseen nähden, on vaeltavan taimenkannan tila niin heikko, että järvialueella tarvitaan lisätoimenpiteenä nykyisten rauhoitusalueiden laajentamista ja osakaskuntien harkinnanvaraisena toimenpiteenä uusien rauhoitusalueiden perustamista tai kalastuksensäätelyn tiukentamista merkittävimmillä vaellusväylillä. Karttatarkastelun perusteella suunnittelualueelta on tunnistettavissa useita vaelluskalojen liikkumisen kannalta kriittisiä alueita (taulukko 15, kuva 48). Tällaisia alueita ovat potentiaalisten taimenjokien luusuat ja purkualueet sekä näiden alapuolisten kapeiden salmien muodostamat virtapaikat. Nykyiset varsin suppeat rauhoitusalueet eivät riitä turvaamaan riittävästi järvitaimenen liikkumista syönnös- ja lisääntymisalueiden välillä. On huomattava, että tärkeillä vaellusalueilla täysrauhoitus ei ole ainoa vaihtoehto, vaan myös ajalliset rajoitukset tai verkko- ja / tai viehekalastuksen kieltäminen saattavat olla riittäviä toimenpiteitä. Nykyisten rauhoitusalueiden laajentamista tulee harkita erityisesti Läsäkosken alapuolella sekä Kissakosken ja Vahvajärven välisellä reitillä. 69

Taulukko 15. Vaelluskalojen kannalta kriittisiä kohteita suunnittelualueella, joiden osalta rauhoitusalueen perustamisen edellytyksiä tai nykyisten kalastusrajoitusten riittävyyttä on arvioitava tulevaisuudessa tarkemmin. Nykyisten rauhoitusalueiden laajentamista suositellaan erityisesti Läsäkosken alapuolisella alueella. Osa-alue Kohde Toimenpide Alustava arvio kohteiden merkittävyydestä Etelä-Puula / Hirvensalmen osakaskunta Keski-Puula Länsi-Puula Itä-Puula Kissakosken ja Vahvajärven välinen reitti Uusi ja nykyisen alueen laajennus Melko tärkeä-tärkeä Vahvajärven luusua Uusi Tärkeä Vahvajärven alapuolinen reitti, esim. Sämpiänsalmi Uusi Melko tärkeä Suonsalmi Uusi Ei tarkkaa tietoa Puulansalmi Uusi Ei tarkkaa tietoa Hännilänjokireitin alapuolisen vesistön salmikapeikot Puulavedessä *Väisälänsaaren sillan alue, Korpikosken alapuoliset salmikapeikot Puulavedessä Uusi Uusi Ei tarkkaa tietoamelko tärkeä Melko tärkeä-tärkeä Läsäkosken alapuolinen järvialue Nykyisen alueen laajennus Tärkeä Vuojaselän-Ruovedenselän väliset Pohjois-Puula salmet Uusi Melko tärkeä Vuojakosken alue Uusi Ei tarkkaa tietoa Mallokseen laskevien jokien purkualueet Uusi Ei tarkkaa tietoa Tärkeys karttatarkastelun ja yleisten taustatietojen perusteella: Tärkeä = sijaitsee todennäköisesti merkittävällä vaellusreitillä lisääntymisalueen lähellä, Melko tärkeä = sijaitsee todennäköisesti merkittävällä vaellusreitillä, mutta ei lisääntymisalueen lähellä, Ei tarkkaa tietoa = sijaitsee karttatarkastelun perusteella mahdollisella vaellusreitillä, mutta ei tunnetun lisääntymisalueen lähellä. * poikkeus Väisälänsaaren sillan istutusalue = tärkeä Rauhoitusalueita voidaan asettaa vain vesialueen omistajan suostumuksella. Korpikoski ja Hännilänjokireitin koski- ja virtapaikat on rauhoitettu vapakalastukselta toistaiseksi osakaskuntien päätöksellä. Kyseisten jokialueiden lisääntymis- ja poikasalueita on pyrittävä ennallistamaan (Itä-Puulan khs 2014, Länsi-Puulan khs 2014). Virtavesien kalataloudellisia kunnostuksia on käsitelty tarkemmin kohdassa 9.3.2.2. 70

Kuva 48. Suunnittelualueen nykyiset rauhoitusalueet sekä taimenen ja jokikutuisen siian kannalta mahdollisesti kriittisiksi arvioidut vaellusalueet, joissa nykyisten kalastusrajoitusten riittävyyttä tulisi erityisesti tarkastella. 71

8.3 Kala- ja rapuistutukset 8.3.1 Kalaistutukset 8.3.1.1. Osa-aluekohtaiset suositukset Tulevien vuosien kalaistutuksista on tehty selkeitä linjauksia Hirvensalmen, Itä-Puulan- Korpijärven ja Länsi-Puulan käyttö- ja hoitosuunnitelmissa. Pitkän aikavälin tavoitteena istutustoiminnan kehittämisessä on pidettävä kannattamattomista istutuksista luopumista, johon liittyvää arviointia ja päätöksentekoa ei voida käytännössä tehdä ilman riittävää seurantaa. Tässä yhteydessä seurannalla ei tarkoiteta yksittäisten kalastajien kokemuksia tai mielipiteitä, vaan suunnitelmallista tiedonkeruuta istutettavien kalalajien yksikkösaaliista (g/pyydys-vrk tai g/vapakalastuskerta) ja istutusmääristä eri vuosina. Itä-Puulan pääaltaan merkittävimmät istukaslajit vuosina 2015-2020 ovat järvitaimen, järvilohi, nieriä ja planktonsiika. Korpijärvellä ja alueen pienvesillä istutuksissa käytetään pääasiassa kuhaa ja planktonsiikaa. Länsi-Puulan alueelle istutukset tehdään joko kuhilla tai planktonsiioilla. Poikkeuksen muodostaa Hännilänjoki, minne istutetaan vuosittain järvitaimenen vaelluspoikasia sekä Kurenjoki, missä järvitaimenistutuksissa käytetään mätiä tai pienpoikasia. Puulan eteläosassa (Hirvensalmen osakaskunta) yleisimmin käytetty istukaslaji on siika. Suurimmilla vesialueilla istutuksissa käytetään lisäksi kuhia ja järvitaimenia. Suunnittelualueen rajalla sijaitsevan Ripatinkosken taimenkantaa on hoidettu yksityisen kalastajaklubin toimesta mm. mäti- ja poikasistutuksilla. Keski-Puulavedelle ensisijaisesti soveltuvia istutuslajeja ovat taimen ja järvilohi. Nieriäistutusten jatkaminen Keski-Puulan alueella on perusteltua lähinnä lajin suojelun ja geneettisen monimuotoisuuden turvaamisen nimissä. Laji on äärimmäisen uhanalainen alkuperäisellä levinneisyysalueellaan, eikä verrattain vähäisillä istutuksilla voida olettaa olevan negatiivisia vaikutuksia Puulaveden ravintoverkkoon. Istutuksien tuloksellisuutta tulee kuitenkin seurata. Pohjois-Puulavedellä kalastuksensäätelyn ja kalavesien hoidon tavoitteena on tilanne, jossa kuhan luontainen lisääntyminen saadaan tasolle, joka turvaa runsaan, kalastusta kestävän kuhakannan. Tähän tavoitteeseen pyritään pääsemään koko kalastusalueella vuoteen 2022 mennessä, jonka jälkeen kuhaistutusten määrää vähennetään asteittain. Puulan kalastusalueella istutusten suunnittelun lähtökohtana on liitteessä 9 esitetty istutussuunnitelma. 72

8.3.1.2. Istukkaiden ikä, koko ja istutusalueet Kuha- ja planktonsiikaistutuksissa käytetään 1-kesäisiä poikasia, jotka istutetaan syksyllä. Molemmilla lajeilla ensimmäisen talven poikaskuolleisuus kasvaa käytettäessä liian pieniä istukkaita. Kuhalla suositeltavana istutuskokona voidaan pitää 9-10 cm ja planktonsiialla yli 10 cm. Jokialueille tehtävissä istutuksissa käytetään järvitaimenen mätiä, rasvaevällisiä pienpoikasia (0+) tai vaelluspoikasia (2-v.), jotka vapautetaan vesistöön toukokuussa (Itä-Puulan khs 2014). Kaikki järvialueille istutettavat taimen- ja järvilohi-istukkaat merkitään rasvaeväleikkauksella. Järvilohi-istutukset pyritään tekemään viivästettynä 2-vuotiailla yksilöillä riittävän etäälle Läsäkosken vaikutusalueesta. Tulevaisuudessa järvilohella voitaisiin mahdollisesti harkita myös steriilien istukkaiden käyttämistä. Tämän suunnitelman kirjoittamishetkellä ei ollut kuitenkaan tietoa tällaisten istukkaiden saatavuudesta tai hintatasosta. 8.3.1.3. Petokalojen istutusmäärien sopeuttaminen vallitsevaan ravintotilanteeseen Nieriää, järvilohta ja järvitaimenta istutetaan Puulaveteen yhteensä 15000-25000 kappaletta vuodessa (Hentinen 2014). Niiden ravinnokseen käyttämä kalamäärä, joka koostuu pääosin muikusta, vastaa suunnilleen yhden troolin saalista vuodessa (Marjomäki, suull. tieto). Lohikalojen istutusmäärät tulisi pystyä mitoittamaan muikkukannan runsauden muutosten mukaisesti. Heikon muikkukannan aikana istutusmääriä alennettaisiin ja tarvittaessa uusien ammattikalastuslupien myöntämistä rajoitettaisiin. Nopean vasteen kalastuksensäätelyjärjestelmän kehittäminen ja ylläpito vaativat ainakin alkuvaiheessa tutkimuslaitosten asiantuntemusta ja kalastusalueen ulkopuolista rahoitusta. Tällaisessa lähestymistavassa päätöksenteko edellyttäisi ehdottomasti vuosittaista seurantatietoa muikkukannan tilasta, joka pitäisi pystyä analysoimaan ennen istutusmääristä sopimista. 8.3.2 Rapuistutukset Rapujen istuttaminen on aina ELY-keskuksen luvan edellyttämää toimintaa. Puulan kalastusalueella on jokirapukantoja muutamissa pienvesistöissä ja useissa kohteissa on mahdollisuus palauttaa jokirapukantoja. Ryökäsveteen ja Liekuneeseen sekä Puulan pääaltaalle on levinnyt täplärapukanta luvattomista istutuksista. Reittivedet ovat rapuruttoa kantavan täpläravun saastuttamat, eikä jokiravun istutus kannata. Uudessa alkukesästä 2015 valmistuvassa alueellisessa rapustrategiassa tullaan linjaamaan, että Puulaveden pääallasta, Ryökäsvesi-Liekunetta ja Vahvajärveä ei luokitella jokiravun suojelualueeksi, koska reittivesistössä on täplärapukanta ja jokirapukanta on korkeintaan satunnainen. Kaikki muut vesistöalueet Puulan kalastusalueella on jokirapujen suojelualuetta, johon ei saa siirtää, istuttaa tai sumputtaa täplärapuja, eikä myönnetä istutuslupia täpläravulle (Teemu Hentinen, suullinen tiedonanto). Linjaus tarkoittaa käytännössä, että Puu- 73

lan pääaltaalle, Ryökäsvesi-Liekuneelle ja Vahvajärveen ELY-keskus voi harkita täpläravun istutuslupia, mikäli kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma puoltaa sen istuttamista. Täpläravun levittäminen edellä mainitulla alueella lisää jokirapukantoihin kohdistuvaa rapuruttoriskiä ja täpläravun hallitsematonta levittäytymistä. Kalastusalue päättää asiasta erikseen tai linjaa kantansa seuraavassa käyttö- ja hoitosuunnitelmassa. 8.4 Kalataloudellinen seuranta 8.4.1 Tausta Vielä voimassaolevassa kalastuslaissa kalastusalueelle tai osakaskunnille ei ole annettu erityistä velvoitetta kalataloudellisen seurannan järjestämiseksi. Vakiintuneet toimintatavat, selkeiden tavoitteiden puuttuminen ja niukat taloudelliset resurssit ovat myös osaltaan hidastaneet seurannan kehittämistä. Uudessa kalastuslakiesityksessä todetaan, että käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on sisällytettävä suunnitelma kalastustietojen seurannan järjestämiseksi. Lisäksi edellytetään, että kalavarojen ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä käyttö ja hoito tulee järjestää parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon perustuen. Jossakin määrin tämä tieto on pysyvää, yleiseen tutkimustietoon liittyvää, mutta toisaalta kalakantojen ja kalastuksen dynaamisen luonteen, vesistökohtaisten erityispiirteiden ja osin epäennustettavan vaihtelun vuoksi tarvitaan ehdottomasti myös jatkuvaluonteista seurantaa. Tulevaisuudessa kalastus- tai kalatalousalueen järjestämän kalataloudellisen seurannan tuloksia tulee hyödyntää aiempaa enemmän kalavesien käytön ja hoidon suunnittelussa sekä mm. kalastuksensäätelyä koskevassa päätöksenteossa. Suunnitelman laatijan näkemyksen mukaan tämä saattaa edellyttää lähitulevaisuudessa Marjomäen ym. (2014) kuvaaman sisävesi- ja rannikkokalastuksen seuranta- ja ohjausjärjestelmän (SeOs II-hanke) kehittämistä ja käyttöönottoa Puulan kalastusalueella tai myöhemmin kalatalousalueella. Seurannalla voitaisiin kerätä tietoa päätöksentekoa varten mm. seuraavilta osa-alueilta: Kalastuksensäätelyn sopeuttaminen kalakantojen runsauden mukaisesti (erityisesti muikun ammattikalastus) Järvilohi- ja taimenistutusten mitoittaminen ravintovaroja vastaavaksi Vaelluskalakantojen suojelun kohdentaminen Istutusten tuloksellisuuden arviointi Kalakantojen pitkäaikaismuutosten havainnointi Kalastajamäärien ja pyynnin määrän sekä kohdentumisen muutokset Palaute kalavesien käytön ja hoidon järjestämisen tasosta sekä sosiaalisesta kestävyydestä Osakaskuntien toiminnan taso ja muutokset 74

Seurantatiedon hyödyntämisessä on hyvä muistaa, että kerätty (julkinen) tieto saattaa nousta myöhemmin yllättävään arvoon esimerkiksi tutkijoiden näkökulmasta. Luotettavasti kerätty tieto voi hyödyttää kalastusaluetta muun muassa uusien tutkimushankkeiden tai opinnäytetöiden muodossa. Seuranta- ja ohjausjärjestelmän käyttöönotto ja kalastusalueiden perehdyttäminen seurantatiedon käsittelyyn ja hyödyntämiseen edellyttävät riittävän pitkäkestoista hankerahoitusta. Koska seurantatiedoista syntyvää hyötyä käytetään kalavesien käytön ja hoidon järjestämiseen ja kehittämiseen kalastuslain edellyttämällä tavalla, voidaan katsoa, että seurannan kulut kuuluvat jossakin määrin myös kalavesien käyttäjille eli kalastajille. Todettuun tarpeeseen vastaava seurannan lisääminen voi siten toimia perusteltuna kalastuslupien hintojen maltillisille korotuksille. Tällöin on kuitenkin huomattava, että myös seurannan tulokset ja niiden hyödyntämiseen liittyvä päätöksentekoprosessi ovat julkisia. Vähimmillään tämä voisi tarkoittaa sitä, että ajantasainen seurantatieto on saatavilla helposti ymmärrettävinä kuvina tai taulukoina esimerkiksi kalastusalueen nettisivuilta. 8.4.2 Kalastusalueen ja osakaskuntien toteuttama perusseuranta Puulan kalastusalueella kalataloudellisen seurannan kehittäminen koskee vapaaajankalastusta, kaupallista kalastusta ja osakaskuntien toiminnan seurantaa, jossa kerätään tietoa esimerkiksi kalastusrasituksen määrittelyä varten. Niukkojen taloudellisten resurssien vuoksi seurannan tiedonkeruussa käytettävien menetelmien valinnassa, aineiston käsittelyssä ja tulosten raportoinnissa on painotettava kustannustehokkuutta. Käytännössä hyvä ratkaisu voisi olla esimerkiksi automaattinen vapaa-ajankalastuksen pyynti- ja saalistietojen käsittely internet-pohjaista saalisilmoituslomaketta käyttämällä. Jatkossa kalastusalueella kerätään seurantatietoa mahdollisuuksien mukaan kohtien A-E mukaisesti (kooste liitteessä 10): A. Osakaskuntien toiminnan seuranta Osakaskunnat toimittavat vuosi-ilmoituksen toiminnastaan kalastusalueelle Lomake ladattavissa mm. puula.fi-sivustolta Osakaskuntien yhdistyminen helpottaa myytyjen lupien määrän keräämistä ja tilastointia Kalastusalueen ilmoittama sanktio tietojen toimittamatta jättämiselle on jatkossa kyseisen osakaskunnan rasitekertoimen määrittely nollaksi B. Ammattikalastuksen saaliskirjanpito Uuden kalastuslakiesityksen mukaan ammattikalastajien pyynti- ja saalistiedot velvoitetaan toimittamaan Luonnonvarakeskukselle (LUKE). Ajantasaisen tiedonsaannin varmistamiseksi tämä ei kuitenkaan riitä, vaan kaikkien Puulan kalastusalueella pyyntiä harjoittavien ammattikalastajien tulee jatkossa raportoida pyynti- ja saalistiedot erikseen so- 75

vittavalla tavalla myös kalastusalueelle. Vähimmäisvaatimuksena tässä voidaan pitää esim. pyyntiajan ja -paikan, pyydystyypin, pyydyksen mittojen tai pyyntipinta-alan (nuotta/trooli) sekä lajikohtaisen saaliin muistiin kirjaamista vakiomuotoiselle lomakkeelle, joka mahdollistaa esim. yksikkösaaliin (kg/pyyntiponnistus) laskemisen tärkeimmille saalislajeille. Ammattikalastuksen saalistietojen esittämisessä tulee huomioida yksityisyydensuoja. C-D. Vapaa-ajankalastuksen kalastuskirjanpito ja vapaaehtoiset saalisilmoitukset Vapaa-ajankalastuksen pyyntiponnistuksesta ja saaliista voidaan kerätä tietoa kalastuskirjanpidon tai vapaaehtoisten saalispalautteiden avulla. Hyvin järjestetyn kalastuskirjanpidon tulokset kuvaavat yleensä paremmin kalakannan suhteellisen runsauden muutoksia kuin hajanaiset saalispalautteista kerätyt tiedot. Tulosten arvo kasvaa kuitenkin huomattavasti, mikäli saalispalautteita saadaan riittävästi samoilta alueilta, eikä niiden määrä vaihtele merkittävästi eri vuosina. Menetelmänä kalastuskirjanpito on ainoastaan hieman kalliimpi kuin pelkkä saalispalautteiden kerääminen, jos tietojen kerääminen saadaan järjestettyä internetpohjaisesti ja tulosten käsittely voidaan automatisoida ohjelmoidun tietokonesovelluksen avulla. Kalastuskirjanpitäjiksi valitut kalastajat pyritään sitouttamaan pyynti- ja saalistietojen toimittamiseen jopa useiden vuosien ajaksi ja käytännössä tähän kannustetaan mm. pieniä kirjanpitopalkkioita maksamalla. Kirjanpitokalastajien valinnassa tulee etusijalle asettaa lähinnä jollakin tietyllä alueella runsaasti, mahdollisesti jopa ympärivuotisesti kalastavat henkilöt. Satunnaisesti tai ainoastaan vähän kalastavia henkilöitä ei tule valita kirjanpitokalastajaksi. Vapaa-ajankalastuksen pyynti- ja saalistietojen ilmoittaminen on vapaaehtoista, joten kalastajien motivointi palautteen antamiseen sekä seurannan tärkeydestä ja tuloksista tiedottaminen tulee huomioida jo seurannan suunnitteluvaiheessa. Kirjanpitokalastuksella kerättävän tiedon käyttökelpoisuuden varmistamiseksi on tärkeää, että kalastajien vaihtuvuus on mahdollisimman vähäinen. Tietojen kirjaamisen vähimmäisvaatimukset ovat samat kuin ammattikalastuksen saaliskirjanpidossa. Tavoiteltava kirjanpitäjien määrä 3-5 henkilöä/vesistö/pyyntitapa Puulavedessä kohderyhmänä esimerkiksi aktiiviset uistelijat ja verkkokalastajat Kalastusalueen muissa järvissä kalastuskirjanpito voidaan järjestää esimerkiksi erityisen seurantatarpeen, kuten istutusten tuloksellisuuden arvioimiseksi Vaelluskalakantojen seuranta integroidaan osaksi saaliskirjanpitoa, esim. Puulavedellä pyydetään ilmoittamaan rasvaeväleikattujen / luontaisten taimenien ja järvilohien saalismäärät Menetelmien kustannustehokas hyödyntäminen edellyttää internetpohjaista saaliiden ilmoittamista ja tulosten automaattista koostamista taulukoiksi, mallina esim. metsähallituksen tietojärjestelmä, Luhta (2008) Sähköisen seurantatiedon siirron ja automaattisen tiedonkäsittelyn kehittäminen ja käyttöönotto vaativat ehdottomasti riittävää hankerahoitusta! 76

E. Kalastustiedustelut Kohderyhmänä viehe- tai pyydysluvan lunastaneet henkilöt (ja samassa taloudessa asuvat) Pyyntiponnistus ja saalis välineittäin ja lajeittain eri vesistöjen osalta Internet-lomakkeisiin siirtyminen alentaa merkittävästi kustannuksia, mutta edellyttää sähköpostiosoitteiden keräämistä luvan myynnin yhteydessä Seuraava kalastustiedustelu vuoden 2020 alussa koskien vuoden 2019 kalastusta V. 2019 luvan lunastaneiden yhteystiedot pyrittävä keräämään kattavasti, suositellaan myös sähköpostiosoitteiden kirjaamista. Luvan myynnin yhteydessä tiedotetaan tulevasta kyselystä. Kyselyyn erillinen kohta vaelluskaloista (rasvaevälliset / -evättömät) sekä täpläravun esiintymisestä 8.4.3 Vaelluskalakantojen seuranta Kalastusalue ja osakaskunnat osallistuvat mahdollisuuksien mukaan vaelluskalakantojen seurantaan Mäntyharjun reitillä. Tähän saakka reitin vaelluskalaseurantoja on tehty vaihtelevien rahoituslähteiden turvin. Kalastusalueen tulisi ottaa tavoitteeksi kehittää seurantaan liittyvää yhteistyötä yksityiskoskien omistajien kanssa. Esimerkiksi UPM Kymmene Oyj voisi osallistua vaelluskalakantojen seurannan kustannuksiin erityisesti Ripatinkoskessa ja Tuhankoskessa. Suunnitelman laatijan mukaan suositeltavia seurantatoimenpiteitä olisivat jatkossa: Vuosittaiset sähkökoekalastukset Mäntyharjun reitin merkittävissä koskissa Vuosittaisten kutupesälaskentojen jatkaminen, mahdollisesti myös muualla kuin Läsäkoskessa, koskien saalistilastot (myös yksityiskoskien) jossakin muodossa osaksi kalastusalueiden seurantaa Taimenen mädin alitsariinimerkinnän hyödyntäminen luontaisen lisääntymisen seurannassa 8.4.4 Muun seurantatiedon hyödyntäminen Muuta seurantatietoa pyritään hyödyntämään mahdollisuuksien mukaan ainakin käyttö- ja hoitosuunnitelmien laadinnan yhteydessä. Kalataloudellisten velvoitetarkkailujen koekalastusten ja vpd-verkkokoekalastusten tulokset ovat yleensä ladattavissa ympäristöhallinnon koekalastusrekisteristä. Kalojen elohopeapitoisuuksista kerättyjä tietoja tallennetaan KERTY-rekisteriin. Kalataloudelliset velvoitetarkkailut: Siikaveden alueella Kälkä- ja Vallasjoen kalataloudellinen yhteistarkkailu (kalastustiedustelut, verkkokoekalastukset, sähkökoekalastukset, koeravustukset, haukien hg-seuranta), 77

Kangasniemellä kunnan jätevedenpuhdistamon kalataloudellinen velvoitetarkkailu (kalastustiedustelu) Vpd-verkkokoekalastukset (ekologisen tilan luokittelu), kemiallisen tilan seuranta (kalojen hg-pitoisuus) Hoitokalastushankkeiden tuloksellisuuden seuranta JY:n Dosentti Timo J. Marjomäen muikkututkimukset sekä tutkimuslaitosten erilliset tutkimukset 8.5 Vesienkäyttäjille suunnattujen palveluiden kehittäminen 8.5.1 Infrastruktuurin kehittäminen Suunnittelualueen infrastruktuurin kehittämisellä tarkoitetaan luontoon liittyvien palvelurakenteiden kehittämistä. Puulan alueella on kattava luontoharrastusta tukeva palveluverkosto, joka pyrkii edistämään luonnon kestävää käyttöä taloudelliset ja sosiaaliset seikat huomioiden (Ks. 6.3.2. Muu virkistyskäyttö ja palveluvarustus). Kehittämisen tulee kuitenkin olla jatkuvaa ja palveluvarustuksen täytyy elää ajassa virkistyskäyttäjien tarpeet huomioiden. Palveluverkoston rakentaminen, ylläpitäminen ja käyttö eivät silti saa olla uhka terveelle ekosysteemille. Näin ollen nykykäyttäjien tarpeita ja tulevien sukupolvien mahdollisuuksia tuleekin tarkastella rinnakkain. Puulan alueen vesienkäyttäjien mielipiteitä olemassa olevien palvelurakenteiden toimivuudesta ja kehittämisestä saatiin selville muun muassa avoimen kyselyn vastauksista. Esitetyt kehitysideat liittyivät pääsääntöisesti rantautumispaikkojen varustukseen. Suunnittelualueelle toivottiin lisää nuotiopaikkoja, veneenlaskuluiskia, autopaikkoja luiskien läheisyyteen, wc-tiloja ja telttapaikkoja sekä venelaitureita rantautumispaikoille. Edellä mainittujen varustuksien tarve voi suunnittelualueella olla paikoin huomattava, mutta osin tarpeeseen voidaan vastata kehittämällä tiedotusta jo olemassa olevasta palveluvarustuksesta ja sen verkostosta. Esimerkiksi veneenlaskuluiskia Puulan pääaltaalla on jo jokseenkin kattavasti, joskin osa niistä on kunnostuksen tarpeessa. Etelä-Savon ELY-keskuksen tekemässä selvityksessä kartoitettiin Puulaveden venelaskupaikkojen kunnostustarvetta (liite 11). Yhtenä keskeisenä infrastruktuurin kehittämiseen liittyvänä hankkeena voidaan pitää yhteiskäyttöisen kalasataman rakentamisen tarpeen selvittämistä. Yhteiskäyttöinen, ammattikalastajia, vapaa-ajankalastajia ja kalastusmatkailuyrittäjiä palveleva tila vesistön läheisyydessä voisi tukea ammattikalastuksen lisäksi muun muassa vajaasti hyödynnetyn pienen järvikalan käyttöä ja vientiä (kuore, särki). Kalasataman palveluvarustukseen voisi minimissään kuulua käsittelytilat, kylmävarasto, jäähilekone, perkauskone/ linjasto, tarvikevarasto ja sosiaalitilat. Kalasatama voisi sisältää myös pakastuslaitteistoa, pakkasvarastoja, pyydysvarastoja, jalostustiloja ja esimerkiksi myymälän. Edellä mainitut lisäykset perustason kalasataman varustukseen nostavat kuitenkin kustannuksia huomattavasti, ja saattavatkin tulla laajennuksina kysymykseen vasta sataman toiminnan kehittyessä. 78

Mahdollisen kalasataman suunnitteluprosessissa ensimmäisenä tulee kartoittaa halu, tavoitteet ja edellytykset toiminnalle. Tämän jälkeen prosessi etenisi rahoitusmahdollisuuksien kartoituksesta yritysmuodon valintaan. Järkevimpänä yritysmuotona kalasatamalle voidaan pitää osuuskuntaa tai osakeyhtiötä, joista osakeyhtiö on kuitenkin hallinnollisesti osuuskuntaa raskaampi. Rahoituksen hakijana ja tilojen omistajana voisi myös toimia kunta, joka vuokraisi tiloja käyttöasteeltaan erityyppisille käyttäjille mahdollisesti erilaisilla sopimuksilla. Pienimuotoisen kalasataman toiminnalle voidaan löytää edellytykset jo noin 25 30 000 kilon vuosisaaliilla, mikä Puulalla ylittyisi jokseenkin varmasti jo pelkästään muikkusaaliista. Puulan alueen edellytyksiä sataman sijoitukselle puoltavat myös vesien kalalajisto, monimuotoiset kalastajaryhmät sekä mahdollisesti kalasataman myötä runsastuva paikallisen kalan menekki. Kalasatama voisi palvella myös opetuksellisena kohteena alueen oppilaitoksia. 8.6 Tiedottaminen, valistus, nuoret ja valvonta 8.6.1 Tiedottaminen Vaikka kalastus on suosittu harrastus, siihen liittyvät mahdollisuudet, oikeudet ja velvollisuudet jäävät usein vähälle huomiolle. Vapaa-ajankalastukseen liittyvällä tiedottamisella kerrotaan kalastusmahdollisuuksista, -tapahtumista ja kalastuksen myönteisistä vaikutuksista hyvinvointiin. Tiedottamisella voidaan vaikuttaa kalastajien käyttäytymiseen ja tietoihin kalastuksen vaikutuksista ympäristöön. Näkyvällä, avoimella ja selkeällä tiedottamisella voidaan lisätä kalastusmääräysten ja -rajoitusten hyväksyttävyyttä (Salo 2013). Tiedottamisen kehittämisen tulee olla jatkuvaa ja kalastusalueen tavoitteiden toteutumiseen tähtäävää. Edellisen käyttö- ja hoitosuunnitelman tavoite kalastusalueen nettisivujen perustamisesta on toteutunut, ja seuraavat haasteet liittyvätkin verkkosivujen osalta luonnollisesti sisällöntuotannon täsmällisyyteen ja ajanmukaisuuteen, eli jatkuvaan päivittämiseen, kävijäliikenteen seuraamiseen, ja asiakkaiden tarpeiden tunnistamiseen ja täyttämiseen. Olennainen haaste on myös kalastusalueen viestintään osallistuvien henkilöiden asenteiden ja osaamisen päivittäminen käyttäjäkunnan ja digitalisoitumisen murroksessa. Aiemmissa toimintasuunnitelmissa mainitut tavoitteet kalastusalueen näkyvyyden lisäämisessä erilaisissa tapahtumissa (Puula-forum, Hirvensalmen pitäjäjuhlat, kalastuskilpailut ym.) ovat toteutuneet hyvin. Tuttuihin tapahtumiin on syytä osallistua tulevina vuosinakin, ja pyrkiä löytämään myös uusia tapahtumia. 79

Taulukko 16. Tiedottamisen kehittämisen pääasiallisia tavoitteita ja toimenpiteitä. Tavoite Alatavoite Toimenpiteitä Vastuuhenkilöiden kartoitus ja Kalastusalue etsii tiedottamisesta vastaavan suunnitelmallisuuden lisääminen henkilön, jolla tulee olla, tai tulee hankkia tarvittava viestintä-/tiedotusosaaminen. Luodaan tarvittaessa viestintäsuunnitelma. Internetsivujen ulkoasun ja Internetsivujen löydettävyyden ja käytettävyyden sisällöntuotannon kehittäminekieli) takaamiseksi ulkoasua (ohjelmointi- voidaan päivittää nykyaikaisemmaksi, ja ottaa käyttöön verkkosivujen seurantaohjelma (mm. google analytics) käyttäjien tunnistamiseksi ja palveluiden parantamiseksi. Lisätään sisältöä (erityisesti kuvia ja videoita) kaikkia kalastajaryhmiä, ja mahdollisesti muita vesienkäyttäjiä paremmin huomioiden. Huomioidaan google-näkyvyys sisällöntuotannossa. Tekstissä ja otsikoiden, kuvien ja videoiden nimeämisessä tulee käyttää tietoa hakevan kieltä. Tuodaan tutkimustietoa paremmin saataville ja ajetaan avoimesti ja tasapuolisesti erilaisten käyttäjäryhmien etuja. Tuodaan kalastusalueen tapahtumat raportoidusta kaikkien nähtäville. Somen käytön lisääminen Kalastusalue voi luoda tilit esimerkiksi facebook- ja instagram-palveluihin. Palveluissa voidaan järjestää kilpailuja ja kampanjointia näkyvyyden parantamiseksi ja erityisesti nuorten osallistamiseksi sekä tietoisuuden lisäämiseksi alueen kalastuksesta ja luonnosta. Tiedottamisen kehittäminen Tiedottamisen lisääminen kentällä Kalastuslupiin tulee lisätä selkeät yhteystiedot (myyjä, valvojat ym.) ja kalastajille tulee tarvittaessa jakaa erillisiä tiedotteita kalastusalueella käynnissä olevista hankkeista ja yleisistä säännöistä. Tärkeimmille veneenlaskurannoille ja rauhoitetuille alueille asennetaan informatiivisia ja myös vieraskielisiä perusteluin, valokuvin ja yhteystiedoin varustettuja selkeitä opasteita säännöistä ja (uhanalaisista) kalakannoista. Seurannasta ja seurannan tärkeydestä tiedottaminen -> Anna saalispalaute! Tiedotuskanavien lisääminen Linkitetään osakaskuntien ja kalastusalueen nettisivut mm. kyläyhdistysten ja kuntien nettisivuille Selvitetään uutiskirjeen tarve asiakaskyselyllä (web-kysely). Tarpeen ilmetessä selvitetään tarkemmin laadintaan liittyviä kysymyksiä. 80

Tiedottamisen, tiedonjakamisen ja valistuksen puutteet näkyvät usein luottamuksen puutteena ja vetovoimaisuuden heikentymisenä niin kalastusalueen sisällä kuin ulkopuolella. Läpinäkyvään, avoimeen ja vuorovaikutteiseen toimintaan pyrkivällä tiedottamisella kannustetaan kaikkia vesienkäyttäjiä vuoropuheluun kalastusalueen toiminnasta sekä edistetään yhteistyösuhteiden ja houkuttelevan imagon syntymistä. Hyvä tiedottaminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kaikille vesienkäyttäjille on selvää, minkälaista toimintaa kalastusalueella on, mihin toiminnalla pyritään, kenelle toiminta on suunnattu, mitkä ovat käytettävät keinot ja kuka toimintaa harjoittaa. Sekä sisäiseen että ulkoiseen tiedottamiseen paneutuminen on erityisen tärkeää Puulan kaltaisilla matkailukalastukseen otollisilla alueilla, joilla vesienkäyttäjäkunta koostuu käyttötottumuksiltaan, iältään ja kalastusmuodoiltaan laajasta joukosta erilaisia kalastajia (liite 1, kysely). Huomioitavaa on, että vanhempi käyttäjäkunta ei välttämättä etsi tietoa nuorempien kalastajien tavoin internetistä, ja saattaakin näin ollen tukeutua paperisiin tietolähteisiin verkkopalveluita enemmän. Nuoremmalle vesienkäyttäjälle edes verkkosivuilla oleva tekstitai kuvamuodossa oleva tieto ei välttämättä riitä, vaan kalastuspaikoista tai kalastuksesta halutaan nähdä videoita ja keskustella sosiaalisessa mediassa. Tiedotuksen kulurakenne suhteessa tavoitettuun käyttäjämäärään on myös pääsääntöisesti parempi verkkotiedotuksessa kuin paperisissa julkaisuissa. Tärkeimmät tiedotukseen liittyvät tavoitteet esitellään taulukossa 16. 8.6.2 Valistus ja nuorisotyö Kalatalouteen ja vesienhoitoon liittyy lukuisia tavoitteita, eikä ristiriidoilta voida välttyä. Ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset tavoitteet voivat olla usein ristiriidassa. Jos tavoite on esimerkiksi pelkästään vapaa-ajankalastajamäärien lisääminen, saattaa se tarkoittaa uhkaa yksittäisen lajin suojelulle tai heikentää ammattikalastuksen järjestämistä. Jos taas tavoite on kalastusalan työllisyyden tai ammattikalastajan pyyntiponnistuksen maksimointi, saattaa se hyvinkin uhata sosiaalista tai ekologista kestävyyttä alueella. Yhteisesti hyväksyttyjen tavoitteiden mukaisessa monitavoitteisesssa ympäristössä valistajan on hyvä tarkastella omia tarkoitusperiään laaja-alaisesti, koska on selvää, että yhden tavoitteen puolestapuhuja saattaa leimautua toisen tavoitteen vastustajaksi. Valistajan täytyy elää ajassa ja seurata toimintakenttää jatkuvasti, jotta muutoksiin voidaan reagoida ajoissa, ja säilyttää tavoitteen mukainen toiminta. Tavoite voi olla esimerkiksi vetovoimaisuuden lisääminen, jolloin on tärkeää selvittää alueen vetovoimaisuutta lisäävät ja tukevat tekijät. Jos vetovoimaisuutta lisää esimerkiksi tietty kalastusmuoto tai laji, valistajan on hyvä sisällyttää sanomaansa lajia tai kalastusmuotoa tukevia asioita, jolloin mahdollisesti vastakkaiset henkilökohtaiset intressit on pakko jättää vähemmälle. Kalatalouden kentällä haasteet on tunnistettu, sillä kuuluuhan ammatti- ja harrastajakuntaan ikärakenteeltaan todella suuri joukko erilaisia vesienkäyttäjiä. Jos vanha haluaa vanhaa, ja nuori uutta, on valistajan sanomassa hyvä näkyä kompromissien tavoittelu. Tällöin päätöksistä aiheutuva lopputulos palvelee todennäköisesti paremmin suurempaa käyttäjäkuntaa. 81

Taulukko 17. Valistuksen ja nuorisotyön kehittämisen pääasiallisia tavoitteita ja toimenpiteitä. Tavoite Toimenpiteet ja tavat Määritetään tavoitteet ennen valistusta Jokainen kalastalouteen liittyvään päätöksentekoon osallistuva varmistuu kalatalouteen liittyvien tavoitteiden sisällöllisestä hallinnasta tiedollisesti ja taidollisesti Mitä ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset tavoitteet tarkoittavat, ketä ne koskettavat, ja mihin Näkökulmien avartaminen ja vesienkäyttäjien välisten ristiriitojen vähentäminen Kalastuskulttuuri ja vesiluonto tutuksi nuorisolle niillä pyritään. Jokainen vesienkäyttäjä pyrkii näkemään kalatalouden monitavoitteisena erilaisten intressiryhmien välisenä kokonaisuutena, jossa kompromissit ovat väistämättömiä yhteisen edun kannalta. Jokaisen tulee perehtyä tutkimuksiin erilaisista kalalajeista, pyyntimenetelmistä ja vesiympäristöstä, ja siitä, miten tutkimuksia voidaan käyttää hyväksi ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävään lopputulokseen pyrittäessä. Jokainen tarkastelee omia kalastukseen ja kalakantoihin liittyviä tavoitteitaan suhteessa tutkimustietoon ja yhteisesti sovittuihin tavoitteisiin. Ennen virallisia kannanottoja pohditaan tarkasti sanoman sisältö ja sen mahdollisia vaikutuksia. Jatketaan yhteistyötä oppilaitosten kanssa. Järjestetään kalastusnäytöksiä tapahtumissa ja selvitetään kalastusleirien järjestämisen mahdollisuuksia. Valistaja käyttää aikaa nuorten mieltymysten selvittämiseen esim. koulu-, nuorisotalovierailuiden ja/tai tutkimuksiin ja selvityksiin perehtymisen muodossa (käytetyimmät kalastusmuodot, tietokone- /mobiilipelit, kalastuksen verkkosivut/some, kalastustietous). Alueen koulujen kanssa voidaan sopia esim. lyhyestä oppituntien alussa toteutettavasta kalastusaiheisesta kyselystä edellä mainitun tiedon hankkimiseksi. Kerrotaan vinkkejä alueen koulujen opettajille mielenkiintoisista kalastusalueella vierailtavista paikoista (maasto-opetus). Selvitetään tarve ja toteutus nuorisotiimin/jaoston, tai tiettyyn kalastusmuotoon liittyvän nuortenryhmän perustamiseksi. Ymmärrystä luonnonvarojen, kuten kalakantojen ja puhtaan veden merkityksestä kaikessa laajuudessaan tulee edistää elinkaaren jokaisessa vaiheessa, mutta luonnollisesti erityisen tärkeässä asemassa ovat nuoret. Valistajan täytyy kuitenkin olla perillä valistettavan yleisen hyväksyttävyyden lisäksi siitä, miten nuoret käsittävät kalastuksen ja luonnon nykypäivänä. Valistajan täytyy näin ollen hyväksyä ja opetella uusia menetelmiä tiedon jakamisessa. Pelkkä pilkille vienti voi toimia, mutta alkusysäys ja kiinnostus voi syntyä yhtä lailla mobiilipelin avulla. Joskus voi yhteinen hetki nuotta-apajalla sytyttää kipinän kalastukseen. Tässäkin tukena toimii tutkimustieto siitä, mitä menetelmiä kannattaa käyttää. Parhaimmat vinkit 82

löytyvät nuorilta itseltään, joten valistajan täytyy käyttää aikaa nuorten todellisten mieltymysten selvittämiseen ennen toimiin ryhtymistä. 8.6.3 Kalastuksenvalvonta Valvonnan lisäämistä tukevat avoimen kyselyn tulokset. Vastaajista (n=223) 10 % ilmoitti kalastuksenvalvojan kysyneen lupaa Puulan alueella vuosien 2013-2014 aikana. Etelä- Savossa asuvalta vastaajalta lupaa oli kysytty 14 % vastaajista, kun taas ulkopaikkakuntalaisista 8 % ilmoitti lupaa kysytyn. Etelä-Savon suurempi osuus selittynee suuremmalla pyyntiponnistuksella. Tarkastetuista pyydyksistä ei ole tarkkaa lukumäärää, ellei valvoja ole itse suorittanut tilastointia. Avoimessa kyselyssä pääasiallisen kalastuspaikkansa ja lupatiedusteluun vastanneiden yhteismäärä jäi jokseenkin pieneksi. Keski-Puulalla lupaa ilmoitti kysytyn 10 (14 % Keski- Puulan kalapaikakseen maininneista) ja Itä-Puulalla 2 (9 %) henkilöä. Etelä- ja Pohjois- Puulan pääasialliseksi kalastuspaikakseen maininneista (n=33) keneltäkään ei ollut kysytty lupaa vuosien 2013 2014 aikana. Läsäkoskella 19 vastaajasta 3 (16 %) ilmoitti, että lupaa oli kysytty. Mielipiteissä vapaa-ajankalastuksen kehittämisessä ongelmakohtina valvonnassa nähtiin erityisesti Keski-Puula ja viehelupa-alue sekä Etelä-Puulan Ryökäs ja Liekune. Avoimessa kyselyssä esitettiin myös väite: Kalastuksenvalvonta on Puulan alueella on tehokasta (liite 7). Väittämään vastanneista (n=257) 46 % oli väittämästä eri tai osittain eri mieltä, kun samaa tai osittain samaa mieltä olleiden osuus oli 24 %. Etelä-Savossa asuva vastaaja koki valvonnan selkeästi tehokkaammaksi kuin muualla asuva. Taulukko 18. Kalastuksen valvonnan tavoitteet ja toimenpiteet Puulan alueella. Tavoite Toimenpiteet Yhteistyön ja suunnitelmallisuuden ja lisääminen Kaikkien valvontaan liittyvien henkilöiden (kalastusalue, osakaskunnat, ELY, poliisi, metsähallitus, osakaskunnat) kartoitus, kokoontuminen ja valvontasuunnitelman laatiminen yhteistyössä. Tilastoinnin lisääminen Kalastuksenvalvojat merkitsevät valvontatapahtumat ja koostavat vuosiraportin kalastusalueelle. Näkyvyyden lisääminen Tarkastetut pyydykset merkitään. Kalastusalue tiedottaa valvonnan vuosiyhteenvedon tunnuslukuja avoimesti internetsivuilla (Ks. 8.6.1. Tiedottaminen). Asiakastyytyväisyyden lisää- Valvoja toimii palveluammatissa! minen Tietämyksen lisääminen (Ks. 8.6.2. Valistus ja nuorisotyö) Tehokkuuden ja luotettavuuden lisääminen Kalastusjärjestelyistä, kalakantojen tilasta ja alueeseen liittyvistä tutkimushankkeista tiedotetaan ja valistetaan kalastajia Valvontasuunnitelmassa määritellyille painopistealueille ja ajanjaksoille kohdistetaan enemmän resursseja. Valvotaan alueita ristiin, ja vaihdellaan valvottavia alueita. 83

Valvontasuunitelma on valvonnan toteutuksen ja seurannan konkreettinen ohje, joka sisältää muun muassa tiedon valvojista, ajankohdista, alueista, resurssien hankkimisesta ja kohdentamisesta (mahdollinen ulkoistaminen), seurannasta sekä mahdollisesti case-tyyppisiä esimerkkejä erilaisista valvojien kohtaamista tilanteista. 9. VESIEN HOIDON JA KUNNOSTUKSEN TARPEET, TAVOITTEET JA TOIMENPITEET 9.1 Vesiensuojeluongelmat suunnittelualueella 9.1.1 Ekologinen tila, veden laatu ja kuormitus Valtaosalla suunnittelualueesta ei ole vesiensuojeluongelmia tai ne ovat vähäisiä. Selkeitä ongelmakohteita ovat Siikavesi ja sen alapuolinen Länsi-Puulan osa sekä Kotalahti Puulaveden kaakkoiskulmassa. Siikavedeltä virtaava humuspitoinen vesi vaikuttaa vesistön käyttäjien havaintojen mukaan Mainiemen tasolle saakka, jonka jälkeen aukeavat isommat selät ja humuspitoinen vesi laimenee suureen vesitilavuuteen. Ekologisen luokittelun perusteella ainoastaan tyydyttävässä tilassa oleva Kotalahti kaipaa toimenpiteitä kuormituksen vähentämiseksi. On kuitenkin tärkeää turvata myös hyvässä ekologisessa tilassa olevien alueiden (Siikavesi, Ruovedenselkä-Vuojaselkä ja Ryökäsvesi- Liekune) säilyminen vähintään hyvässä tilassa. Osalla vesialueista (esimerkiksi Ryökäsvesi- Liekune) voi olla edellytykset erinomaiseen tilaan, koska tila on erinomaisen ja hyvän rajan tuntumassa. Parantamalla laita-alueiden veden laatua turvataan myös keskusaltaan säilyminen puhtaana ja vähäravinteisena. Siikavedellä ongelmia aiheuttaa lähinnä Kälkäjoen valuma-alueelta tuleva humuskuorma ja sen aiheuttama veden tumma väri, ei niinkään liiallinen ravinteisuus, vaikka alue onkin lievästi rehevä. Kuten kuormitusta käsittelevässä osassa on todettu, Kälkäjoen valuma-alueen keskimääräistä suurempi humuskuorma johtuu lähtökohtaisesti turvemaavaltaisesta valuma-alueesta, jolla kaikkinainen maankäsittely, ojitukset, turvetuotanto sekä pelto- ja metsämaan muokkaus aiheuttavat suuremman kuormituksen kuin kivennäismaavaltaisella valuma-alueella. Kotalahdella taas ongelmana on rehevyys, joka johtuu osaksi suhteellisesti keskimääräistä suuremmasta peltoviljelyn kuormasta. Osaksi syynä voi olla lisääntynyt asutus Otavan taajamassa ja siitä johtuva kasvanut hulevesikuormitus. Lisäksi Kotalahdella saattaa olla sisäistä kuormitusta, joka juontaa juurensa aiempien vuosien asumajätevesien kuormitukseen. Järvialtaisiin tuleva fosforikuorma ylittää alemman sietorajan Siikavedellä, Ruovedenselällä, Kotalahdella ja Ryökäsvedellä (taulukko 19). Alemman sietorajan ylittävä kuorma tarkoittaa käytännössä lievää rehevöitymistä. Mikäli ylempi sietoraja ylittyisi, se johtaisi vesialueen 84

rehevöitymiseen. Esimerkiksi Puulan pääaltailla nykyinen fosforikuormitus on vain 20 % ylemmästä sietorajasta ja noin puolet alemmasta sietorajasta. Taulukko 19. Puulan altaiden ja erillisten järvien fosforikuorma sekä fosforikuormituksen alempi ja ylempi sietoraja (Vollenweider & Dillon 1974). alittaa alemman sietorajan ylittää alemman sietorajan Järvi Tulokuorma Alempi sietoraja Ylempi sietoraja kg/vuosi g/m 2 /v kg/vuosi g/m 2 /v kg/vuosi g/m 2 /v Länsi-Puula 3221 0.163 3437 0.174 8039 0.407 Siikavesi 1408 0.354 1096 0.276 2276 0.573 Ruovedenselkä 1296 0.070 1129 0.061 3480 0.188 Vuojaselkä 8576 0.399 8962 0.417 16699 0.777 Kotalahti 303 0.148 155 0.076 449 0.220 Itä-Puula 2206 0.048 2874 0.063 8803 0.193 Puulan pääaltaat 14450 0.066 26809 0.122 69000 0.314 Ryökäsvesi 1967 0.054 1901 0.052 6068 0.166 Liekune 4036 0.301 9962 0.744 15961 1.192 Vahvajärvi 4722 0.340 10305 0.742 16513 1.189 Synsiä 1132 0.059 1445 0.075 4202 0.218 Mallos 775 0.077 873 0.087 2458 0.245 Hirvijärvi 287 0.055 343 0.066 1029 0.198 Korpijärvi 969 0.082 995 0.084 2821 0.238 9.1.2 Avoin kysely Avoimen kyselyn vastaajista noin puolet pitää Puulaveden nykyistä tilaa hyvänä ja 30 % tyydyttävänä. Noin 8 % prosenttia kokee tilan erinomaiseksi. Vesistön tila koetaan siis huonommaksi kuin ekologisen luokituksen antama tila-arvio. Yleisön arvio veden laadusta on toki riippuvainen siitä, mistä osasta Puulaa vastaajilla on kokemusta. Lähes 70 % kyselyn vastaajista kokee Puulan vedenlaadun heikentyneen viimeisten 10 vuoden aikana. Ainoastaan 2 %:n mielestä veden laatu on parantunut, ja noin 30 % vastaajista ei ole huomannut muutosta tai ei osaa sanoa, onko muutosta tapahtunut. Kyselyn vastauksista käy ilmi, että veden tummuminen ja samentuminen sekä näkösyvyyden madaltuminen ja verkkojen ja rakenteiden limoittuminen koetaan suurimpina veden laadun heikennyksinä Puulavedellä. Lietteen kerääntyminen rannoille ja kapeikkoihin koetaan myös ongelmaksi. Mainittuja ilmiöitä on havaittu erityisesti Länsi-Puulalla (50 % vastanneista), mutta myös Pohjois- ja Itä-Puulalla (kummallakin noin 20 %). Keski- ja Etelä- Puulalla kyseiset muutokset ovat kiinnittäneet vain muutaman vastaajan huomiota. 85

Valtaosa vastaajista pitää veden laadun heikentymisen pääasiallisena syynä turvetuotantoa. Myös metsäojitukset ja maatalous nähdään vesistöä kuormittavina tekijöinä. Muutamat vastaajat mainitsevat asumajätevedenpuhdistamoiden kuormituksen. 9.1.3 Tulevaisuuden haasteita 9.1.3.1. Peltojen fosforivarastot Vielä 1990-luvun taitteessa peltojen fosforilannoitus oli Suomessa yli kolminkertainen nykytilanteeseen verrattuna (kuva 49). Vaikka fosforilannoitteiden käyttö laski jyrkästi 1990- luvulla, peltojen keskimääräinen fosforiluku on pienentynyt vasta vähän 1990-luvun loppupuoliskolta, jolloin se oli suurimmillaan (kuva 50). Fosforiluku on edelleen noin 2,5- kertainen verrattuna 1960-luvun alkuun. Pelloilla riittää siis ylimääräisiä fosforivarastoja vielä pitkään, mikä asettaa haasteita maatalouden vesiensuojelutoimille. 40 35 30 25 Fosforilannoitus Kg/ha 20 15 10 5 0 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 Kuva 49. Peltojen fosforilannoitus Suomessa vuosina 1975-2010 (Lähde: Huttunen ym. 2014). Fosforiluku, koko maa 1955-2005 16 14 12 10.70 11.10 11.80 12.30 12.40 13.90 12.64 10 mg/l 8 7.70 6 5.40 5.00 4 2 0 55-60 61-65 66-70 71-75 76-80 81-85 86-90 91-95 96-00 01-05 5-vuotisjaksot 1955-2005 Kuva 50. Peltomaan fosforiluvun kehitys Suomessa vuosina 1955-2005 (Lähde: Huttunen ym. 2014). 86

9.1.3.2. Ilmastonmuutos Arvioiden mukaan ilmastonmuutoksen seurauksena Suomessa etenkin talvilämpötilat kohoavat ja hyvin ankarat pakkaset harvinaistuvat, hellejaksot yleistyvät ja kaikkein ylimmät lämpötilat kohoavat (taulukko 20). Lämpötilan muuttumisen johdosta lumipeitteinen aika vuodesta lyhenee, lumikerroksen paksuus ja vesiarvo pienenevät sekä routaa on nykyistä vähemmän. Lauhoina ja sateisina talvina maa on märkä ja kantavuus on huono. Taulukko 20. Suuntaa antava esitys ilmastosuureiden odotettavissa olevista muutoksista Suomen etelä- ja pohjoisosassa eri vuodenaikoina (XII-II: joulu-helmikuu, III-V: maalis-toukokuu, VI-VIII: kesäelokuu, IX-XI: syys-marraskuu) vuosisadan loppua lähestyttäessä. Lähde: Ruuhela 2012 (toim.). Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa huomattavia muutoksia myös veden kiertokulussa. Talvisin sateet lisääntyvät ja tulevat yhä useammin vetenä. Rankkasateiden odotetaan voimistuvan enemmän kuin keskimääräisten sateiden. Talvella ja keväällä pisimmät sateettomat jak- 87

sot lyhenevät jonkin verran ja kesällä poutajaksot saattavat hieman pidentyä. Ilmastonmuutoksen arvioidaan vaikuttavan huomattavasti jokien virtaamien ja järvien vedenkorkeuksien vaihteluihin eri vuodenaikoina. Tämä näkyy kevättulvien pienenemisenä, talven virtaamien kasvuna ja nykyistä pidempinä kuivakausina erityisesti kesällä. Talven vedenkorkeudet ja virtaamat kasvavat etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa, kun entistä suurempi osa sateesta tulee vetenä ja osa lumesta sulaa talven aikana. Vesistöissä jääpeitteinen aika lyhenee ja Itämeren jääpeite supistuu. Vaikutukset vaihtelevat vesistöalueen sijainnin ja ilmastollisten ja hydrologisten ominaisuuksien mukaan. Vedenkierrossa tapahtuvat muutokset vaikuttavat myös veden laatuun (Ruuhela 2012). Ilmastonmuutoksen vaikutukset voivat heikentää vesistöjen vedenlaatua, kun maa on sulana pitempiä aikoja syksyllä ja talvella. Leudot talvet lisäävät paitsi ravinteiden, myös humuksen huutoutumista. Muutokset valunnan jakautumisessa eri vuodenaikojen välillä vaikuttavat myös ravinnekuormituksen ajoittumiseen. Talven ravinnekuormitukset lisääntyvät virtaamien kasvaessa, kun taas kevään ravinnekuormitukset vähenevät kevätvirtaamien pienentyessä. Vesiensuojelussa joudutaan sopeutumaan valunnan, eroosion ja ravinnekuormituksen lisääntymiseen. Tämä tuo haasteita erityisesti maatalouden vesiensuojelulle. Sateet lisäävät ravinteiden huuhtoutumista sulasta maasta vesistöihin, joiden rehevöityminen voi kiihtyä. Eri viljelytoimenpiteillä (mm. suojavyöhykkeet ja talviaikainen kasvipeitteisyys kaltevilla pelloilla) ja tarkemmalla lannoituksella ilmastonmuutoksen vaikutusta maatalouden vesistökuormituksiin voidaan hillitä (Ruuhela 2012, Maa- ja metsätalousministeriö 2014). Sen sijaan lisääntyvään humuksen huuhtoutumiseen ja sen aiheuttamaan vesien tummumiseen on vaikeampi vaikuttaa. 9.2 Vesienhoidon tavoiteasettelu 9.2.1 Ekologien luokittelu ja vesistön käyttö Puulaveden hoidon tavoiteasettelussa valtaosassa vesistöä ei voida lähteä liikkeelle hyvän ekologisen tilan saavuttamisesta, kuten huonokuntoisemmissa vesistöissä. Hoidon tavoitteeksi voidaan ekologisen tilan näkökulmasta asettaa: 1. hyvän ekologisen tilan ylläpitäminen tai tilan heikentymisen pysäyttäminen ja kehityssuunnan muuttaminen nyt hyvässä tilassa olevilla vesialueilla (Siikavesi, Ruovedenselkä-Vuojaselkä sekä Ryökäsvesi-Liekune) 2. Puulan keskusaltaiden erinomaisen tilan säilyttäminen 3. hyvän ekologisen tilan saavuttaminen Kotalahdella Pitkällä ajanjaksolla koko Puulaveden saamiseen erinomaiseen tilaan voi olla edellytykset seuraavan vesienhoitojakson loppuun, vuoteen 2027 mennessä. Tämä voidaan asettaa epäviralliseksi tavoitteeksi. Virallisesti vesienhoidossa tavoitteita ovat hyvän tilan saavuttami- 88

nen tai erinomaisen tilan heikkenemisen ehkäiseminen, eli erinomaisen tilan saavuttamista ei voida asettaa viralliseksi tavoitetteeksi. Ongelma-alueiden kohdalla erityisiä tavoitteita ovat vesienhoidon kannalta: 4. Siikaveden humus- ja ravinnekuormituksen vähentäminen kaikilla kuormituslähteillä 5. Kotalahden ravinnekuormituksen vähentäminen Vesistön käytön kannalta voidaan asettaa lisätavoitteiksi: 6. virkistyskäyttömahdollisuuksien parantaminen erityisesti kuormitetuimmissa osissa 7. lohikaloille riittävän hyvän vedenlaadun turvaaminen ja huonokuntoisimmissa osissa laadun parantaminen Määrällisiä kuormituksen vähennystavoitteita ei ole asetettu vesialueille, jotka ovat erinomaisessa tai hyvässä ekologisessa tilassa. Toimenpide-esitykset on laadittu siten, että otetaan käyttöön kustannustehokkaimmat toimenpiteet ottaen huomioon mm. maatalouden ympäristötukien myöntämisedellytykset sekä vesienhoidon toimenpideohjelmien linjaukset. Kotalahdella hyvän ekologisen tilan saavuttaminen vaatii 40 % fosforikuormituksen vähentämistä. Fosforipitoisuus ei sinänsä edellyttäisi kuormituksen leikkaamista, vaan on järvityypin vertailuoloihin verrattuna erinomaisella tasolla. Fosforipitoisuuteen nähden korkea klorofyllipitoisuus ilmentää kuitenkin rehevyyttä. Kuormituksen vähentämistarve on tässä tapauksessa määritelty klorofyllipitoisuuden perusteella. 9.2.2 Avoin kysely Avoimessa kyselyssä tiedusteltiin mielipidettä vesistön tilan parantamiseen liittyvistä tavoitteista. Tärkein vesienhoidollinen tavoite oli vastaajien mielestä turvetuotannon vesistökuormituksen vähentäminen. Seuraavaksi tärkeimpinä pidettiin maatalouden ja metsätalouden kuormituksen vähentämistä (kuva 51). Suuri osa vastaajista ei ollut merkinnyt tärkeyksiä 1. 3. kolmeen tavoitteeseen, jolloin esimerkiksi useampi tavoite sai merkinnän 1. tärkein. Kolme tärkeintä tavoitetta olivat kuitenkin samat laskentatavoista riippumatta. Puulan vesienkäyttäjiltä kysyttiin myös, mitä käytännön kunnostustoimia he pitävät tärkeimpinä (kuva 52), ja vastaajalle annettiin mahdollisuus merkitä 5 tärkeintä ilman tärkeysjärjestystä. Tärkeimpinä kunnostustoimina pidettiin maa- ja metsätalouden suojakaistoja, rehevöityneiden vesistöjen kunnostusta ja hoitoa ja maatalouden kosteikkoja ja laskeutusaltaita. Myös metsätalouden tehostettua vesiensuojelusuunnittelua, lannan ympäristöystävällistä käyttöä maataloudessa sekä kemiallisen käsittelyn lisäämistä turvetuotannossa pidettiin tärkeinä. 89

Mitä mieltä olet seuraavista vesistön tilan parantamiseen liittyvistä tavoitteista? Turvetuotannon vesistökuormituksen vähentäminen Maatalouden vesistökuormituksen vähentäminen Metsätalouden vesistökuormituksen vähentäminen Uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden vahvistaminen Vastauksia 0 50 100 150 200 250 Haja-asutuksen vesistökuormituksen vähentäminen Teollisuuden jätevesien vesistökuormituksen vähentäminen 1. tärkein 2. tärkein 3. tärkein Kuva 51. Avoimen kyselyn vastausjakauma kysymykseen: Mitä mieltä olet seuraavista vesistön tilan parantamiseen liittyvistä tavoitteista? Vastauksissa on huomioitu vain kolmen tavoitteen arvioijat. Mitä seuraavia mahdollisia hoito- ja kunnostustoimenpiteitä pidät kaikkein tärkeimpinä? Maa- ja metsätalouden suojakaistat ja vyöhykkeet Rehevöityneiden vesialueiden kunnostus ja hoito Maatalouden kosteikot ja laskeutusaltaat Metsätalouden tehostettu vesiensuojelusuunnittelu Lannan ympäristöystävällinen käyttö maataloudessa Kemiallisen käsittelyn lisäys turvetuotannossa Kalojen vaellusesteiden poisto Maa- ja metsätalouden vesiensuojelun koulutus ja neuvonta Virtavesien kunnostus Uudet ja peruskunnostettavat yhdyskuntien jätevedenpuhdistamot Maa- ja metsätalouden eroosiontorjunta Säännöstelykäytännön kehittäminen Uudet yhdyskuntien siirtoviemärit Keskitetyn viemäröinnin toteuttaminen haja-asutusalueella 0 % 5 % 10 % 15 % Kuva 52. Avoimen kyselyn vastaajien mielestä tärkeimmät vesiensuojelutoimet Puulaveden alueella. 90

Vesistön käyttäjien omaa suhtautumista vesien hoitoon kartoitettiin muutamilla kysymyksillä ja väittämillä. Mikäli Puulan alueen vesistön tila heikkenisi huomattavasti nykyisestä, noin kolmannes vastaajista kertoi ottavansa yhteyttä viranomaisiin. Reilu viidennes siirtyisi käyttämään muita paremmassa tilassa olevia vesistöjä, ja 20 % harkitsisi jopa loma-asunnon tai vakituisen asunnon myymistä (kuva 53). Jos Puulaveden alueen vesistön tila heikentyisi huomattavasti nykyisestä, kuinka arvioisit toimivasi? 0 10 20 30 40 % En reagoisi todennäköisesti millään tavalla Harkitsisin vapaa-ajanasuntoni/vakituisen asuntoni myymistä. Ryhtyisin käyttämään enemmän muita kauempana ja paremmassa tilassa olevia vesistöjä. Ottaisin yhteyttä kaupunkiin, kuntaan, Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen (ELY). En ryhtyisi toimenpiteisiin, mutta toivoisin tilanteen paranevan. Ryhtyisin muihin toimenpiteisiin. Kuva 53. Avoimen kyselyn vastausjakauma kysymykseen: Mitä mieltä olet seuraavista vesistön tilan parantamiseen liittyvistä tavoitteista? Lähes puolet kyselyn vastaajista suhtautui epäilevästi väittämään, että ilmastonmuutos vaikuttaa veden laatuun. Toisaalta noin 40 % oli samaa tai osittain samaa mieltä väitteen kanssa (kuva 54). Sen sijaan lähes kaikki vastanneet olivat sitä mieltä, että Puulaveden valumaalueella tulisi tehdä enemmän vesiensuojelua edistäviä toimia. Vesiensuojeluun suhtaudutaan vakavasti jopa taloudellisessa mielessä, sillä lähes 90 % vastanneista vastusti ajatusta, että elinkeinotoiminta saa heikentää vesistöjen vedenlaatua, jos toiminta tuo alueelle työllisyyttä. Vesiensuojelusta vastaavien tahojen toimintaan suhtaudutaan varsin kriittisesti, sillä 80 % vastaajista yhtyi ajatukseen, että Puulaveden vedenlaatua heikentävät tekijät tunnetaan, mutta asiaan ei haluta puuttua. 91

Samaa mieltä Osittain samaa mieltä Osittain eri mieltä Eri mieltä Yhdentekevää En osaa sanoa 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Ilmastonmuutos on eräs vedenlaatuun, kuten veden väriin vaikuttava tekijä (n=256) Puulaveden valuma-alueilla tulisi tehdä enemmän vesiensuojelua edistäviä toimia (n=257) Puulaveden vedenlaatua heikentävät tekijät tunnetaan, mutta asiaan ei haluta puuttua (n=257) Valuma-alueiden elinkeinotoiminta saa heikentää alapuolisten vesistöjen vedenlaatua, jos toiminta tuo alueelle työllisyyttä (n=254) Kuva 54. Muutamien avoimessa kyselyssä esitettyjen väitteiden vastausjakauma. 9.3 Vesien hoito- ja kunnostustoimenpiteet 9.3.1 Valuma-alueella toteutettavat toimenpiteet Maatalouden, metsätalouden, haja-asutuksen ja turvetuotannon vesiensuojelutoimenpiteillä saavutettavaa fosforin kuormitusvähennystä sekä toimenpiteiden kustannustehokkuutta tarkasteltiin Suomen ympäristökeskuksessa kehitetyn KUTOVA-työkalun avulla (Syke/Hjerppe 2013). KUTOVA -työkalu laskee vesiensuojelutoimenpiteiden kustannustehokkuuden eli hinnan yhden fosforikilon vähentämiselle. Työkalu sisältää toimenpiteitä maatalouden, metsätalouden, haja-asutuksen ja turvetuotannon alueilta. Työkalun avulla on mahdollista vertailla yksittäisiä vesiensuojelutoimenpiteitä niiden kustannustehokkuuden tai niillä saavutettavissa olevan kuormitusvähenemän mukaan. Lisäksi työkalun avulla voidaan muodostaa toimenpideyhdistelmiä, joiden yhteisvaikutus kuormitukseen voidaan selvittää sekä laskea toimenpideyhdistelmän kustannukset. Työkalun lähtötietoja ovat kuormitus sektoreittain, toimenpiteiden maksimialat ja maatalouden toimenpiteiden osalta toimenpiteiden reduktiot. Maatalouden peltotoimenpiteitä tarkastellaan viidessä luokassa pellon kaltevuuden mukaan. Kosteikot on jaettu yhdeksään luokkaan niiden koon ja valuma-alueen peltoprosentin suhteen. Lähtötiedot kerätään pääasiassa Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmän vedenlaatuosiosta (Vemala) (Huttunen ym. 2006, 2007 ja 2008), viljelyalueiden valumavesien hallintamallista (VIHMA) (Puustinen ym. 2010) ja valvonta- ja kuormitustietojärjestelmästä (VAHTI) (Ympäristö.fi 2013b). Metsätalouden toimenpiteiden osalta käytettiin Keski-Suomen ja Etelä-Savon Metsäkeskuksesta saatuja hakkuu- ja ojitustietoja. Viemäröimättömän haja- ja loma-asutuksen määrä saatiin Vemalasta, johon tiedot päivitetään rakennus- ja huoneistorekisterin (RHR) tietokannasta. Virhettä haja-asutuksen kuormituksen arviointiin tuo se, että RHR:n tiedot viemäriliittymistä ovat epätarkkoja. Nykykäy- 92

täntö on, että kuntien rakennusvalvonta päivittää tietoja vain luvanvaraisten toimenpiteiden osalta. Viemäreihin liittymisaste saattaa olla vähän parempi kuin RHR:n tiedoista voi päätellä. KUTOVA-tarkastelu on tehty 2. jakovaiheen valuma-alueille eli erikseen Puulaveden alueelle (14.92) ja Kälkäjoen valuma-alueelle (14.95). Liitteessä 12 on esitetty KUTOVA-työkalun lähtötiedot ja laskentaan liittyvät oletukset käyttöoppaan mukaan. 9.3.1.1. Maatalouden vesiensuojelu Vuoden 2012 tilastojen mukaan suunnittelualueen peltoalasta 73 % oli nurmella ja noin neljännes kevätviljalla (ks. taulukko 3; Maaseutuvirasto, Tike 2012). Muiden viljelykasvien osuus peltoalasta oli hyvin pieni. Peltoviljelyn osuus vesistöön tulevasta fosforikuormituksesta on suhteellisesti suurinta Kotalahdella, jossa puolet kuormasta on peräisin pelloilta. Vuojaselällä osuus on hieman yli 40 % ja Länsi-Puulalla, Ruovedenselällä, Vahvajärvellä ja Korpijärvellä hieman alle 40 %. Kun otetaan huomioon sekä kuormituksen vähennystarve että peltoviljelyn osuus kuormituksesta, maatalouden vesiensuojeluun on kiinnitettävä erityistä huomiota Kotalahdella. Siikavedellä, Vuojaselällä ja Ruovedenselällä maatalouden vesiensuojelutoimia tehostetaan mahdollisuuksien mukaan, ja muilla alueilla riittävät tavanomaiset maatalouden vesiensuojelutoimet. Lisäksi Kälkäjoen valuma-alueella on kiinnitettävä mahdollisuuksien mukaan huomiota orgaanisen kuormituksen vähentämiseen myös maatalouden vesiensuojelussa. Käytettävissä olevat toimenpiteet KUTOVA-laskentatyökalulla on mahdollista käsitellä seuraavat maatalouden kuormituksen vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet: Suojavyöhykkeet Kosteikot Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys (eroosion torjunta) Monivuotinen nurmiviljely Säätösalaojitus Ravinnetaseen hallinta/optimaalinen lannoitus Kipsin levitys pelloille Säätösalaojitusta ei käytetä Puulaveden valuma-alueella, eikä sitä tulla maatalousviranomaisten mukaan ottamaan käyttöön tulevalla tukikaudellakaan. 93

Kipsin levittämistä pelloille ei suositella sellaisten järvien valuma-alueilla, joiden sulfaattipitoisuus on pieni. Kipsin levittäminen lisää vesistön sulfaattipitoisuutta ja päätyessään järvialtaisiin sulfaatti voi kiihdyttää sisäistä kuormitusta (Ekholm ym. 2011). Kipsin levittämistä ei suositella tässä suunnitelmassa. Suositellut toimenpiteet KUTOVA-mallin mukaan suojavyöhykkeitä kannattaa perustaa erityisesti kaltevimmille peltolohkoille. Kosteikot ovat kustannustehokkaimmillaan valuma-alueilla, joilla peltojen osuus on suuri. Monivuotinen nurmiviljely ja talviaikaisen eroosion torjunta ovat kustannustehokkaita kaltevilla peltolohkoilla. KUTOVA-malli on kuitenkin teoreettinen ja se sisältää monia epävarmuustekijöitä. Tarkempaa suunnittelua varten olisi hyvä saada lisätietoa peltolohkoista, joiden vesiensuojeluun kannattaa panostaa. Taulukko 21. KUTOVA-työkalulla lasketut maatalouden vesiensuojelun toimenpiteet, toimenpiteiden kustannustehokkuus sekä saavutettava kuormitusvähennys. Toimenpide Lähtökuorma kg P/v Reduktio Teoreettinen maksimimäärä Toteutettava määrä yksikkö Kustannustehokkuus ( /P kg) Kustannus ( ) Saavutettava kuormitusvähennys (P kg) Puulaveden alue (14.92) Suojavyöhykkeet, 3,0-6,0% kaltevuus 3638 5 % 72 20 ha 172 9 000 52 Suojavyöhykkeet, >6,0% kaltevuus 3831 3 % 16 16 ha 70 7 200 103 Pienet kosteikot (<0,5 ha), > 50 % peltoa 35 34 % 2 2 kpl 119 1 416 12 Keskikokoiset kosteikot (0,5-2 ha), > 50 % peltoa 94 34 % 4 4 kpl 253 8 087 32 Suuret kosteikot (> 2 ha), 30-50 % peltoa 176 34 % 4 4 kpl 300 17 986 60 Eroosion torjunta, 0,5-1,5% kaltevuus 3944 1 % 552 552 ha 1258 27 600 22 Eroosion torjunta, 1,5-3,0% kaltevuus 3915 2 % 916 916 ha 692 45 800 66 Monivuotinen nurmiviljely, 3,0-6,0% kaltevuus 3936 9 % 895 895 ha 131 44 750 340 Monivuotinen nurmiviljely, >6,0% kaltevuus 3991 5 % 204 204 ha 56 10 200 181 Ravinteiden käytön hallinta 8217 7 % 7608 5325 ha 628 266 250 424 Yhteensä 445 038 1 331 Kälkäjoen valuma-alue (14.95) Suojavyöhykkeet, 3,0-6,0% kaltevuus 318 3 % 3 3 ha 183 1 350 7 Pienet kosteikot (<0,5 ha), 30-50 % peltoa 5 34 % 1 1 kpl 410 708 2 Keskikokoiset kosteikot (0,5-2 ha), 30-50 % peltoa 15 34 % 1 1 kpl 390 2 022 5 Eroosion torjunta, <0,5% kaltevuus 318 2 % 227 227 ha 2243 11 350 5 Eroosion torjunta, 0,5-1,5% kaltevuus 329 1 % 68 68 ha 1315 3 400 3 Eroosion torjunta, 1,5-3,0% kaltevuus 330 1 % 54 54 ha 745 2 700 4 Eroosion torjunta, 3,0-6,0% kaltevuus 330 2 % 8 8 ha 321 400 1 Monivuotinen nurmiviljely, 3,0-6,0% kaltevuus 331 4 % 34 34 ha 148 1 700 12 Monivuotinen nurmiviljely, >6,0% kaltevuus 333 1 % 6 6 ha 60 300 5 Ravinteiden käytön hallinta 625 8 % 764 535 ha 728 26 750 37 Yhteensä 50 680 80 Kaikki yhteensä 495 718 1412 94

Kuva 55. Vemalan tuottamista kosteikoista jatkotarkasteluun valitut sopivimmat kosteikkojen paikat. Vesimuodostumat: SYKE, ELY-keskukset. Realistisena tavoitteena voidaan pitää enintään 10 kosteikon lisäystä nykytasoon ja suojavyöhykkeiden lisäämistä nykyisestä noin 3 hehtaarilla, mikä tarkoittaa noin 40 ha peltoalaa. Pelloista kasvipeitteisenä (ko. viljelykasvit, kesannot, nurmet ym.) oli Etelä-Savossa vuonna 2012 noin 90 %. Peltojen talviaikaisen eroosion torjunnan kannalta osuuden kasvattaminen voi olla vaikeaa, joten tavoitteena on talviaikaisen kasvipeitteisyyden pitäminen vähintään nykytasolla. 95