KIRJALLINEN KYSYMYS 403/2009 vp Ohjeiden antaminen poliisille suurpetojen poistamiseksi asuinalueilta Eduskunnan puhemiehelle Kainuun alueelta tehdyssä suurpetojen metsästystä ja kannansäätelyä koskevassa kantelussa oikeuskanslerille (Dnro 1277/1/03) kantelun tekijät eivät pitäneet maassamme harjoitettua suurpetopolitiikkaa oikeusvaltioperiaatteen mukaisena. Oikeuskansleri Nikula toteaa kanteluun antamassaan vastauksessa perustuslaista johtuvista velvoitteista mm. seuraavaa: "Kansalliselta kannalta merkittäviä ovat perustuslain 7 :n 1 momentin säännös henkilökohtaisesta turvallisuudesta ja 15 :n 1 momentin säännös omaisuuden suojasta sekä 22 :n säännös, jonka mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Edellä luetellut sopimusmääräykset ja perustuslain säännökset korostavat julkisen vallan positiivista toimintavelvollisuutta niin, että jokaisen omaisuudensuoja ja henkilökohtainen turvallisuus toteutuvat. Perustuslain 22 :ssä ei ole säännelty tarkemmin, millaisiin keinoihin julkisen vallan on mahdollista ryhtyä perusoikeuksien ja vastaavasti ihmisoikeuksien toteutumiseksi. Perusoikeuksien turvaamisen osalta mainitaan hallituksen esityksessä HE 309/1993 vp, jonka pohjalta nykyisen perustuslain perusoikeussäännökset on säädetty, että ehdotetut perusoikeussäännökset sitoisivat julkista valtaa kaikessa sen toiminnassa, lainsäädännössä, hallinnossa ja lainkäytössä. Keinot jäävät kussakin tapauksessa erikseen harkittaviksi." "Petoeläinten kotieläimille aiheuttamat vahingot ja niiden ihmisille aiheuttama tai ainakin niistä ihmisten asuin- ja liikkumisalueilla tehtyihin havaintoihin perustuvat todellisiksi mielletyt uhat ovat sellaisia turvallisuutta heikentäviä tekijöitä, joiden poistaminen on julkisen vallan velvollisuutena." "Susi enempää kuin muutkaan petoeläimet eivät meillä kuulu asuttujen seutujen luonnonoloihin. Tältä osin viranomaisilla tulee olla nopeasti vaikuttavat tehokkaat keinot, joilla torjutaan ihmisasumusten, taajamien tai ihmisten käyttämien liikenne- ja kulkuväylien läheisyyteen tulevat petoeläimet." "Tällaisessa tilanteessa on perus- ja ihmisoikeuksia punnittava vastakkain ja pyrittävä yhteen sovittamaan ristiriitaan johtavien säännösten tulkinta tavalla, joka johtaa perusoikeuksien toteuttamiseen niiden tarkoitusta vastaavalla tavalla poikkeuksellisissakin olosuhteissa. Petoeläinten aiheuttamaa uhkaa ei voida kuitenkaan poistaa siten, että luonnon monimuotoisuus myös erämaaluonnon petokantojen osalta vaarantuu vastoin perustuslain 20 :n 1 momentin mukaista edistämisvelvoitetta." "Edellä lausuttuun viitaten on painotettava sitä, että erityisesti perusoikeutena ja ihmisoikeutena taatun turvallisuuden ylläpitäminen on julkisen vallan ensisijainen tavoite. Julkisen vallan on varauduttava toimiin ja käytettävä niitä siten, että turvattomuutta aiheuttavat eläimet saadaan torjutuiksi ja vakavimmissa tapauksissa hävitetyiksi. Silloin kun petoeläin havaitaan paikassa, jossa on ilmeinen vaara, että ihmisen turvallisuus on uhattuna, on selvää, että uhka torjutaan." Vastauksessaan oikeuskansleri toteaa myös seuraavaa: "Poliisilain 25 :ään sisältyy sään- Versio 2.0
nös, että poliisimiehellä on oikeus eläimen lopettamiseen mm. silloin, kun eläin aiheuttaa vaaraa ihmisen terveydelle tai hengelle." Oikeuskansleri toteaa selkeästi häirikköpetojen poiston sisäministeriön alaisuudessa olevan poliisin tehtäväksi. Kirjalliseen kysymykseen KK 49/2008 vp antamassaan vastauksessa Sirkka-Liisa Anttila toteaa seuraavaa: "Maa- ja metsätalousministeriö katsoo, että voimassa oleva metsästyslainsäädäntömme mahdollistaa suden, karhun ja ilveksen rauhoituksesta poikkeamisen tilanteissa, joissa ihmisten turvallisuus on vaarassa. Suurpetojen rauhoituksesta säädetään metsästysasetuksen 24 :ssä (869/1998) ja suden, karhun ja ilveksen rauhoituksesta poikkeamisesta metsästysasetuksen 28 :ssä (664/2001). Säännökset ovat EU:n luontodirektiivin (92/43/ETY) 12 ja 16 artikloiden mukaisia. Metsästysasetuksen 28 :n mukaan yleisen turvallisuuden kannalta pakottavasta syystä voidaan poiketa em. suurpetojen rauhoituksesta, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole ja metsästys ei haittaa suotuisan suojelutason säilyttämistä. Siten suden, karhun ja ilveksen pyynti on mahdollista joko riistanhoitopiirin metsästysasetuksen 28 :n nojalla tai maa- ja metsätalousministeriön metsästyslain 41 :n nojalla tekemin lupapäätöksin." Anttilan vastaus on täysin ristiriidassa oikeuskanslerin vastauksen kanssa, kun kyse on häirikkösuurpedoista, kuten susi, joka on omalta erämaa-alueeltaan tullut ihmisten "reviirille" pihapiireihin tai pihapiirien välittömään läheisyyteen. Silloin pedon poistaminen ei kuulu enää metsästyslain piiriin vain poliisilain piiriin. Anttilan vastaus tarkoittaa myös, jos häirikköpedon poisto tehdään metsästyslain alaisuudessa, että kansalaisten perustuslaillinen oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja omaisuuden suojaan on siirretty maamme rajojen ulkopuolelle artiklojen ja direktiivien alaisuuteen. Ja näinhän ei voi olla, sillä Suomen perustuslaki on se asiakirja, jonka pitää taata perusoikeutena turvallisuuteen liittyvät ihmisoikeudet. Ihmetystä on herättänyt se, miksi poliisiasioista vastaava ministeri Anne Holmlund ei ripeästi asioihin tarttuvana ole antanut selkeitä suorasanaisia ohjeita, joihin poliisit voisivat nojautua ryhtyessään pikaisiin toimiin pedon eliminoimiseksi tilanteissa, joissa häirikköpeto on tullut ihmisten pihoihin tai niiden välittömään läheisyyteen. Suurpetoasia on poikinut myös kansalaistoimintaa: tohmajärveläinen henkilö on tehnyt hiljattain poliisille rikosilmoituksen, koska hän pitää täysin perustuslain vastaisena häirikköpetojen poistonestokäytäntöä, jota ministeriöiden virkamiehet tarkoituksellisesti pitävät yllä. Rikosilmoituksensa lopuksi em. henkilö kirjoittaa seuraavaa: "Kaikki tosiasiat viittaavat siihen, ettei voi olla kysymys mistään tulkinnasta tai inhimillisestä virheestä, vaan järjestelmällisestä ja harkitusta terroritoiminnasta, joka kohdistuu satoihin tuhansiin ihmisiin ja erikoisesti lapsiin. Tämän tulee olla asiassa erittäin raskauttava tekijä." Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin poliisiasioista vastaava ministeri välittömästi ryhtyy antaakseen poliisille selkeän ohjeistuksen häirikköpetojen poistamisesta ilman vetkutteluja pihapiireistä tai niiden välittömästä läheisyydestä, että turvataan ihmisten perustuslaillinen oikeus henkilökohtaiseen turvaan ja omaisuuden suojaan, ja mihin toimiin hallitus osaltaan ryhtyy, että tohmajärveläisen henkilön tekemä rikosilmoitus otetaan tutkintaan ilman tarpeetonta viivyttelyä? Helsingissä 6 päivänä toukokuuta 2009 2 Esa Lahtela /sd Pentti Oinonen /ps Lauri Kähkönen /sd Matti Kangas /vas
Ministerin vastaus KK 403/2009 vp Esa Lahtela /sd ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 403/2009 vp: Mihin toimiin poliisiasioista vastaava ministeri välittömästi ryhtyy antaakseen poliisille selkeän ohjeistuksen häirikköpetojen poistamisesta ilman vetkutteluja pihapiireistä tai niiden välittömästä läheisyydestä, että turvataan ihmisten perustuslaillinen oikeus henkilökohtaiseen turvaan ja omaisuuden suojaan, ja mihin toimiin hallitus osaltaan ryhtyy, että tohmajärveläisen henkilön tekemä rikosilmoitus otetaan tutkintaan ilman tarpeetonta viivyttelyä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Viime vuoden elokuun alusta voimaan tulleen metsästysasetuksen 28 :n muutoksen jälkeen riistanhoitopiiri voi myöntää luvan karhun tai suden metsästämiseksi tiettyjen edellytysten vallitessa muun muassa kansanterveyden, yleisen turvallisuuden tai muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien taloudelliset ja sosiaaliset syyt. Tämä uudistus, joka nopeutti lupaprosessia, soveltuu käytettäväksi myös harkittaessa toimenpiteitä niin sanottujen häirikköpetojen suhteen. Poliisin toimivalta lopettaa eläin perustuu poliisilain 25 :ään. Kyseisen lainkohdan mukaan poliisilla on oikeus ottaa kiinni tai lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle. Eläin voidaan lopettaa myös silloin, kun se aiheuttaa huomattavaa vahinkoa omaisuudelle tai vakavasti vaarantaa liikennettä. Kaikkea poliisin toimivallan käyttöä rajoittaa kuitenkin poliisilain 2, jonka mukaan poliisin toimenpiteet on suoritettava aiheuttamatta suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi. Toimenpiteiden on lisäksi oltava perusteltuja suhteessa tehtävän tärkeyteen ja kiireellisyyteen sekä tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaviin seikkoihin. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on eräässä kanteluratkaisussaan (Dnro 612/4/04) todennut, että poliisilain 25 :ää ei voida tulkita ottamatta huomioon asiaan liittyviä metsästyslain ja -asetuksen sekä luontodirektiivin säännöksiä. Poliisilakia ei saa käyttää näiden säännösten "kiertämiseen". Kanteluratkaisussa todetaan edelleen, että poliisilain 25 :n soveltamisalaksi jää lähinnä mahdollisuus reagoida sellaisiin yhä uhkaavammaksi kehittyviin, ihmisen hengelle tai terveydelle vaaraa aiheuttaviin taikka omaisuudelle huomattavaa vaaraa aiheuttaviin tilanteisiin, joissa ei ole aikaa selvittää metsästyslain tai -asetuksen soveltamisedellytyksiä. Erityisesti on otettava huomioon myös se, että omaisuusvahinkojen korvaamista varten on olemassa oma järjestelmänsä. Kuluvan vuoden maaliskuussa sisäasiainministeriön poliisiosasto järjesti koulutuspäivät poliisilaitoksiin nimetyille erävalvonnan yhdyshenkilöille. Koulutuspäivillä käsiteltiin myös poliisilain 25 :n soveltamiskäytäntöjä. Sisäasiainministeriön käsityksen mukaan poliisilain 25 :n soveltaminen suurpetojen osalta on viime vuosina toiminut hyvin ja poliisilla on hyvät valmiudet tehdä asiaan liittyviä päätöksiä tarvittaessa nopeastikin. Poliisi konsultoi yleensä aina suurpetotutkijoita tai muita asiantuntijoita varmis- 3
Ministerin vastaus taakseen sen, että päätökset ovat eri näkökohdista punnittuja ja perusteltuja. Mitä tulee kysymyksessä mainitun tohmajärveläisen henkilön tekemään rikosilmoitukseen, viittaan tältä osin esitutkintalain (449/1987) 2 :ään, jonka mukaan poliisin on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin on syytä epäillä, että rikos on tehty. Jos siis tämä tutkintakynnys ylittyy, tutkintatoimenpiteet käynnistetään. Helsingissä 3 päivänä kesäkuuta 2009 Sisäasiainministeri Anne Holmlund 4
Ministerns svar KK 403/2009 vp Esa Lahtela /sd ym. Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 403/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd m.fl.: Vilka åtgärder ämnar den minister som ansvarar för polisärenden omedelbart vidta för att ge polisen tydliga anvisningar för hur störande rovdjur utan dröjsmål kan avlägsnas från gårdsområden eller deras närhet, så att människors grundlagsenliga rätt till personlig säkerhet och egendomsskydd tryggas och vilka åtgärder ämnar regeringen för sin del vidta för att den brottsanmälan en person från Tohmajärvi inlämnat utan onödigt dröjsmål tas till utredning? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Efter den ändring av 28 i jaktförordningen som trädde i kraft i augusti i fjol kan jaktvårdsdistriktet med hänsyn till folkhälsan, den allmänna säkerheten eller något annat synnerligen viktigt allmänt intresse av tvingande skäl, ekonomiska och sociala skäl inbegripna, under vissa förhållanden bevilja jaktlicens för jakt på brunbjörn eller varg. Denna reform, som gjorde tillståndsprocessen snabbare, lämpar sig för användning även då åtgärder övervägs i fråga om störande rovdjur. Polisens befogenheter att avliva ett djur grundar sig på polislagens 25. Enligt lagrummet i fråga har en polisman rätt att ta fast eller avliva ett djur som orsakar fara för människors liv eller hälsa. Ett djur kan även avlivas när djuret orsakar ansenliga skador på egendom eller allvarligt äventyrar trafiken. All användning av polisens befogenheter begränsas dock i 2 i polislagen, enligt vilken polisens åtgärder inte ska medföra större skada eller olägenhet än vad som är nödvändigt för att en uppgift ska kunna fullgöras. Åtgärderna ska dessutom vara motiverade i förhållande till hur viktig och brådskande uppgiften är samt till övriga omständigheter som inverkar på helhetsbedömningen av situationen. Riksdagens justitieombudsman har i sitt avgörande i ett klagomålsärende (Dnr 612/2004) konstaterat att polislagens 25 inte kan tolkas utan att bestämmelserna i jaktlagen och jaktförordningen samt naturdirektivet tas i beaktande. Polislagen får inte användas för att "kringgå" dessa bestämmelser. I avgörandet i fråga konstateras vidare att tillämpningen av polislagens 25 främst innebär möjlighet att reagera i situationer där det finns fara för människors liv, hälsa eller egendom som utvecklas i en allt mer hotande riktning och där det inte finns tid för att utreda förutsättningarna för tillämpningen av jaktlagen eller jaktförordningen. Särskilt ska också beaktas att det finns ett särskilt system för ersättning av egendomsskador. I mars i år ordnade inrikesministeriets polisavdelning utbildningsdagar för de personer som vid polisinrättningarna har utsetts till kontaktpersoner för övervakningen av jakt och fiske. Under utbildningsdagarna behandlades även tillämpningspraxis för polislagens 25. Enligt inrikesministeriets åsikt har tillämpningen av polislagens 25 de senaste åren fungerat väl i fråga om stora rovdjur och polisen har god beredskap att fatta beslut i dessa fall, vid behov även brådskande. Polisen konsulterar i allmänhet alltid forskare som är specialiserade på stora rovdjur eller andra sakkunniga för att försäkra sig om att beslu- 5
Ministerns svar ten ur alla aspekter är väl avvägda och motiverade. I fråga om den brottsanmälan den nämnda personen från Tohmajärvi har lämnat in hänvisar jag till 2 i förundersökningslagen (449/1987) enligt vilken polisen skall göra en förundersökning när det på grund av anmälan till den eller annars finns skäl att misstänka att ett brott har begåtts. Om således denna utredningströskel har överskrids inleds utredningsåtgärder. Helsingfors den 3 juni 2009 Inrikesminister Anne Holmlund 6