Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 727/2012 vp Poliisilain 25 :n yhtenäinen soveltaminen susivahinkotapauksissa Eduskunnan puhemiehelle Sudet aiheuttavat vaaraa ja suoranaista vahinkoa liikkumalla ihmisten asuinalueella ja tulemalla kotien pihapiiriin. Konkreettinen esimerkki näiden suurpetojen aiheuttamasta vahingosta kävi toteen Varsinais-Suomessa, kun sudet tappoivat Mynämäen Karjalassa Anita ja Matti Karppisen tilalla yön aikana kolme laitumella ollutta hiehoa. Susien aiheuttama vahinko tapahtui asuinrakennuksen läheisyydessä, ja lisäksi Karjalan kyläkoulu sijaitsee muutaman sadan metrin päässä tapahtumapaikasta. Susivahingon selvittelyssä keskiöön nousi poliisin toiminta. Varsinais-Suomen poliisi ei myöntänyt lupaa hiehoja tappaneiden susien ampumiseen. Muualla Suomessa suurpetovahinkoihin on reagoitu herkemmin. Poliisi ratkaisee suurpetoja koskevat vahingonaiheuttamistilanteet tapauskohtaisesti. Poliisilain 25 :n mukaan poliisilla on oikeus ottaa kiinni tai lopettaa eläin, jos eläin aiheuttaa huomattavaa vahinkoa omaisuudelle. Tällaisissa tilanteissa poliisilla on oikeus suorittaa suurpedon karkottamisoperaatio tai päättää eläimen lopettamisesta. Karppisten tilan tapauksessa poliisiviranomainen katsoi, että 25 :n soveltamiskynnys "huomattavaa vahinkoa omaisuudelle", ei ylittynyt. Voidaan kysyä, ottiko poliisi "huomattavan vahingon" kynnyksen ylittymistä arvioidessaan huomioon vain eläinten teurasarvon vai otettiinko huomioon myös hiehojen alkavaan maidontuotantoon liittyvät tuotto-odotukset? Ongelmana on, että poliisin käytännöt poliisilain 25 :n soveltamisesta suurpetoja koskevissa konfliktitilanteissa vaihtelevat. Poliisiviranomaisten toisistaan eroavat käytännöt sudenkaatolupien myöntämisessä asettavat eri puolilla maata asuvat kansalaiset eriarvoiseen asemaan. Poliisin toimintaa suurpetojen aiheuttamissa konfliktitilanteissa tulisi säädellä tarkemmin, jotta poliisin lupakäytännöt sudenkaadossa olisivat yhtenäiset koko maassa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta kansalaiset eivät olisi epätasa-arvoisessa asemassa sovellettaessa poliisilain 25 :ää susivahinkotapauksissa? Helsingissä 1 päivänä lokakuuta 2012 Esko Kiviranta /kesk Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Esko Kivirannan /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 727/2012 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta kansalaiset eivät olisi epätasa-arvoisessa asemassa sovellettaessa poliisilain 25 :ää susivahinkotapauksissa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Useat eri tahot kääntyvät yhä useammin poliisin puoleen tapauksissa, joissa suurpeto, erityisesti susi, tulee ihmisen elinpiiriin ja voi aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle tai huomattavaa vahinkoa omaisuudelle. Koska susi on Euroopan yhteisöjen luontodirektiivin 92/43/ETY mukaisesti vahvasti suojeltu eläin, poliisin toiminta lopettamismääräyksiä harkittaessa on suuren mielenkiinnon kohteena. Pääasiallinen menettely suurpetojen poistamisissa on Suomen riistakeskuksen poikkeuslupamenettely. Suomen riistakeskus voi myöntää luvan poiketa metsästyslain (195/2011) 37 ja 38 :n sekä 50 :n 2 momentin mukaisesta rauhoituksesta, kiellosta tai rajoituksesta 41 a 41 c :ssä säädetyin edellytyksin. Suomen riistakeskus voi myös muulloin kuin 37 :n nojalla säädettynä rauhoitusaikana myöntää 41 a :n 1 momentissa, 41 b :n 1 momentissa ja 41 c :ssä säädetyin edellytyksin poikkeusluvan riistaeläimen tai rauhoittamattoman eläimen tappamiseen tai pyydystämiseen. Poikkeuslupamenettely on pääsiallinen suurpetojen poistamisessa sovellettava menettely verrattuna poliisilain 25 :n soveltamiseen. Poliisi tekee tapauskohtaisesti poliisilain 25 :n tapauksissa tilanteen kokonaisarvioinnin, jonka perusteella poliisin toimintavelvollisuus mahdollisesti syntyy. Harkinnassa on erotettava susien aiheuttama pelko ja susien aiheuttama todellinen vaara ja vahinko, josta on näyttöä. Poliisin näkemyksen mukaan poliisilain 25 antaa poliisille riittävästi toimivaltaa niihin tilanteisiin, joihin se on tarkoitettu käytettäväksi, eikä siihen kohdistu lainsäädännöllisiä muutostarpeita. Poliisilain 25 :ssä säädetty menettely antaa poliisille laajan harkintavallan riistaeläimen lopettamiseen liittyvissä tilanteissa mahdollisista rauhoitustoimista riippumatta. Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan sudenmetsästystä koskevat säännökset on erityisesti ajateltu säätämään suden rauhoitusta ja ohjaamaan susikannan vahvistamista. Poliisilain eläimen lopettamista koskeva säännös, poliisilain 25, on taas tarkoitettu ohjaamaan yleisemmin vahinkoeläinten lopettamista tietyissä olosuhteissa. Poliisilain 25 :n soveltamisalaksi jää mahdollisuus reagoida sellaisiin nopeasti yhä uhkaavammaksi kehittyviin, ihmisen hengelle tai terveydelle vaaraa aiheuttaviin taikka omaisuudelle huomattavaa vaaraa aiheuttaviin tilanteisiin, joissa ei ole aikaa selvittää metsästyslain tai -asetuksen soveltamisedellytyksiä. Tapauksissa tulee harkita, onko tilanne vakava poliisin yleisen järjestyksen ja turvallisuuden suojaamistehtävän kannalta. Oikeuskansleri on päätöksessään OKV/11/12/98 linjannut, että petoeläinten ihmisille aiheuttama tai ainakin niistä ihmisten asuinja liikkumisalueilla tehtyihin havaintoihin perustuva todelliseksi mielletty uhka on sellainen turvallisuutta heikentävä tekijä, jonka poistaminen 2

3 Ministerin vastaus KK 727/2012 vp Esko Kiviranta /kesk on hallitusmuodon 16 a :n 1 momentin mukaisesti julkisen vallan velvollisuutena. Valtio on ensisijaisesti vastuussa myös riistaeläinten aiheuttamista vahingoista petoeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (277/2000) säädetyllä tavalla. Poliisilain 25 :n edellytysten tulkinnasta ei voida vetää sellaista johtopäätöstä, että jos vahvasti suojeltu suurpeto on tappanut esimerkiksi kaksi kotieläintä, kyse olisi huomattavasta omaisuusvahingosta ja poliisilla olisi mahdollisuus määrätä suurpeto poliisilain 25 :n nojalla lopetettavaksi. Ennalta estävään ja laajamittaiseen suurpetojen poistamiseen tai kannan sääntelyyn poliisilain 25 ei poliisin näkemyksen mukaan sovellu. Yksittäisenkin eläimen lopettamiseksi annettavassa määräyksessä on tapauskohtaisesti harkittava, onko tilanne akuutti ja vakava poliisin yleisen järjestyksen ja turvallisuuden suojaamisen kannalta. Helsingissä 22 päivänä lokakuuta 2012 Sisäasiainministeri Päivi Räsänen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 727/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Esko Kiviranta /cent: Vad tänker regeringen göra för att medborgarna vid tillämpningen av 25 i polislagen i fall av vargskador inte ska hamna i en ojämlik ställning? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Det händer allt oftare att man på olika håll vänder sig till polisen i fall där ett stort rovdjur, särskilt varg, inkräktar på människors områden där det kan utgöra fara för människors liv eller hälsa eller orsaka betydande skador på egendom. Eftersom vargen enligt EU:s habitatdirektiv 92/43/EG är en strängt skyddad djurart, är polisens agerande vid prövningen före ett avlivningsbeslut föremål för stort intresse. Det huvudsakliga förfarandet när det gäller avlivning av stora rovdjur sker genom undantagslov eller dispens som beviljas av Finlands viltcentral. Finlands viltcentral kan bevilja dispens från fredning, förbud eller begränsning som avses i jaktlagens (195/2011) 37 och 38 samt 50 2 mom. under de förutsättningar som föreskrivits i 41 a 41 c. Finlands viltcentral kan även vid andra tidpunkter än under den med stöd av 37 föreskrivna fredningstiden, under i 41 a 1 mom., 41 b 1 mom. och 41 c föreskrivna förutsättningar bevilja dispens för att döda eller fånga vilt eller icke fredat djur. Förfarandet med dispens eller undantagstillstånd är det huvudsakliga förfarande som tillämpas vid elimineringen av stora rovdjur, att jämföra med tillämpningen av 25 i polislagen. I fall som avses i 25 i polislagen gör polisen en helhetsbedömning av situationen, och bestämmer på basis av den om den har skyldighet att ingripa. Vid bedömningen gäller det att skilja mellan den rädsla som vargen framkallar och en faktisk, bevisbar risk eller skada. Enligt polisens åsikt ger 25 i polislagen tillräcklig behörighet med tanke på de situationer där paragrafen är tänkt att användas, och ser inget behov av att ändra lagstiftningen. Det förfarande som föreskrivs i 25 i polislagen ger polisen stort utrymme för skönsmässig bedömning i situationer där ett vilt djur ska avlivas, oberoende av eventuella fredningsåtgärder. Enligt riksdagens justitieombudsman är bestämmelserna om vargjakt avsedda särskilt för att reglera vargens fredning och styra stärkningen av vargstammen. Polislagens bestämmelse om avlivning av djur, 25 i polislagen, är åter avsedd för att mer allmänt reglera avlivningen av skadedjur i vissa särskilda förhållanden. Tillämpningsområdet för 25 i polislagen skapar möjlighet att reagera på sådana snabbt eskalerande hot och farosituationer som kan medföra fara för människors liv eller hälsa eller betydande skador på egendom, där man inte har tid att utreda möjligheterna för att tillämpa jaktlagen eller -förordningen. Det ska övervägas om det i fallet är fråga om avvärjande av allvarlig fara för allmän ordning och säkerhet. Justitiekanslern har i sitt beslut OKV/11/12/98 uttalat, att det är skäl att förhålla sig allvarligt till rovdjursobservationer som gjorts i närheten av bebyggelse, på grund av den betydelse som dessa har på människornas trygghetskänsla samt på grund av risken för personskador, och att det enligt 16 a 1 mom. i regeringsformen är myndigheternas uppgift att avvärja denna risk. 4

5 Ministerns svar KK 727/2012 vp Esko Kiviranta /kesk Staten är i första hand ansvarig också för skador förorsakade av jaktbart vilt på det sätt som föreskrivs i statsrådets förordning om ersättning för skador som orsakats av rovdjur (277/2000). Om ett strängt skyddat stort rovdjur till exempel har dödat två husdjur kan villkoren enligt 25 i polislagen emellertid inte tolkas så, att är det fråga om en betydande skada på egendom varvid polisen med stöd av 25 i polislagen kan besluta att rovdjuret avlivas. För förebyggande och omfattande eliminering av stora rovdjur eller reglering av viltstammens storlek lämpar sig 25 i polislagen enligt polisen inte. Också vid beslut om avlivning av ett enstaka djur ska man från fall till fall bedöma om situationen är akut och allvarlig med tanke på polisens skydd av allmän ordning och säkerhet. Helsingfors den 22 oktober 2012 Inrikesminister Päivi Räsänen 5