Lehti sisältää 3 Osakunnalla tuulee 4 Kuvaelmia 6 Päätoimittaja 7 Muutoksia Unionin ja OYV:n välisessä työnjaossa 8 Hei tonttu-ukot hyppikää 10 Sääntömuutoksen ihanuudesta 11 Tohtori K. Ypsä vastaa 13 Stadi 14 Haaveiden Helsinki 15 Oma elämä? Miksi ihmeessä? Miten!?? 19 Virkailijat Kypsä nro 4/2004 Helsingin Yliopiston Kymenlaakson Osakunnan jäsenlehti Osakunnalla tuulee Osakunnalla tuulee Osakunnan kokouksessa 9.12. valittiin virkailijoita vuodelle 2005. Kaikki avoimena olleet virat eivät täyttyneet, joten virkailijaluetteloa täydennetään tammikuun kokouksessa 27.1.2005. Avoimeksi jääneet virat ovat isäntä, toiminnanohjaaja, tiedotussihteeri ja fuksiohjaaja. Tiivis yhteenveto vuodelle 2005 valituista virkailijoista: Hallituksen pj. Mari Heikkilä, emäntä Kati Lassi, sihteeri Jukka Villstedt, WWW-tiedotussihteeri Antti Palmu, Kypsän päätoimittajat Matti Hannikainen ja Antti Raappana, maakuntasihteeri Jukka Villstedt, ulkoasiainsihteeri Mirja Natunen, liikuntasihteeri Antti Tani, kulttuurisihteeri Satu Pohjola, seniorisihteeri Antti Raappana, kappalainen Mirja Natunen, laulunjohtaja Aura Raappana, valokuvaaja Heikki Kantola, arkistonhoitajat Mikko Kuokkanen ja Tarja Eerola, musiikkivastaava Jukka Villstedt. Apuemännät: Antti Palmu, Antti Raappana, Satu Pohjola, Tarja Eerola, Mari Heikkilä, Jukka Villstedt, Matti Hannikainen ja Ville Halkola. Apuisännät: Mikko Taipale, Satu Pohjola, Antti Kauppi, Matti Hannikainen, Lasse Jääskeläinen, Antti Tani ja Antti Mänttäri. Kypsän toimituskunta: Mirja Natunen, Riku Neuvonen, Mikko Kuokkanen, Jukka Villstedt, Ville Halkola, Terhi Aapro ja Aura Raappana. HTK:n edustajat: Kati Lassi ja Mari Heikkilä. Hallitus: Mari Heikkilä (pj.), Jukka Villstedt (siht.), Antti Mänttäri, Antti Palmu, Kati Lassi, Teemu Toivanen, Maiju Kettunen, Tarja Eerola. HOSU:n edustaja vuonna 2005 on Antti Tani. Rahastojen hoitokuntaan edustajiksi valittiin Mari Heikkilä ja Riku Neuvonen. Vuosijuhla 2005 Päätoimittaja & taitto : Mikko Kuokkanen Kirjoittajat : mainittu tekstin yhteydessä. Kuvat : vapaaehtoistyönä Vuosijuhlat toteutuvat 26.2.2005. Paikkana on ravintola Tekniska. Varatkaa aika kalentereistanne. Kymenlaakson Osakunta Liisankatu 17B 13 00170 Helsinki 2 3 WWW : http://kymenlaakson.osakunta.fi/
Kuvaelmia Pukki tuli ja jakoi lahjoja kansalle. Myöhemmin hän teki vielä lähempää tuttavuutta osakuntalaisiin. Kuvassa näkyvä pullo on korkkaamaton, ja sellaisena se myös poistui osakuntatiloista. Tämä herätti äänekkään vastalauseryöpyn. Yllä. Böunarit. Pubstars-voittaja SIP SAK villiinnyttää yleisön. Pikkujouluväki sai nauttia fuksien loistavasta tiernapoikaesityksestä. Myöhemmin näytös kirvoitti kiivasta keskustelua vanhojen partojen keskuudessa näiden vertaillessa itse järjestämiään pikkujouluja. Alla. Rajanylitystä hippitunnelmissa. Pikkujoulupöydässä leikittiin tulella. Tässä poltetaan alkoholia. Osakuntanauha ja värienkanto-oikeudet myönnettiin heille jotka eivät olleet itsenäisyyspäivän juhlallisuuksissa niitä vastaanottamassa. 4 5
Mikko Kuokkanen Päätoimittaja Vuosi 2004 saapuu päätökseensä. Opiskelijan vuosirytmi alkaa syksyllä luentojen alkaessa ja päättyy keväällä luentojen loppumiseen. Osakunnassa viranhaltijalla rytmi on kuitenkin toisenlainen. Se alkaa ja loppuu vuodenvaihteessa. Nyt on tullut loppumisen aika. Ajanjakson päässä kuuluu katsoa taakseen ja käydä läpi se mitä on tapahtunut. Mikä oli hyvää? Mikä oli huonoa? Mitä voin tästä oppia? Mitä haluan tehdä seuraavaksi? Tätä kirjoittaessani kirjoitan todennäköisesti elämäni viimeistä pääkirjoitusta, joten anna itselleni luvan langeta tähän helppoon ratkaisuun. Summaan joitain ajatuksiani ja yritän välttää pahimpia pateettisuuden ja sentimentaalisuuden karikoita. Muumipappa esittää Itsevaltiaan sanoneen saaduista asioista näin: "Rakas kansa. Rakkaat hölmöt, juonittelevat ja järjettömät alamaiseni. Olette saaneet juuri sen mikä teille parhaiten sopii. Ja enempää te ette ansaitsekaan." Tarina jatkuu kuvauksella siitä, kuinka Itsevaltias kertoo piilottaneensa satavuotisessa viisaudessaan lahjoja erilaisiin paikkoihin. Kun juhlavieraat etsivät lahjoja sieltä mistä heidän oli niitä luonnollista etsiä, he saivat lahjoja jotka heille luonnollisesti sopivat. Jos halusi maata paljon ruohomättäillä, löysi ruohon seasta syötäviä lahjoja. Jos etsi tarkkaan ja järjestelmällisesti, löysi hyödyllisiä ja käytettäviä lahjoja. Jos etsi mielikuvituksellisista paikoista, sai haaveilijan tarpeettomia mutta ihania asioita. En tiennyt minkälaisesta paikasta etsin itselleni jotain kun lähdin Kypsän päätoimittajan virkaan, mutta pian opin ettei se ollut jotain jota voin tehdä helposti ja luonnollisesti olemassa olevilla ominaisuuksillani. Dorothy ei ollut enää Kansasissa, enkä minä omalla maaperälläni. En jää kaipaamaan päätoimittajan virkaa. Siististi sanottuna, tämä on ollut varsin raskasta. Neropatti, joka sanoi että kiire on vain organisoimisen puutetta, puhui läpiä päähänsä. Uskon paljon enemmän Murphyn lain sovellukseen: "Jos on pienikin mahdollisuus että lehden taittamiseen kuluva aika sattuu samoille päiville kuin ohjelmointiprojektin loppurutistus, tämä mahdollisuus toteutuu." Tätä sovellusta voisi laventaa myös seuraavalla toteamuksella: "Jos on pienikin mahdollisuus, että kohtuullisesti vapaa-aikaa vievä osakunnan virka sattuu samalle vuodelle kuin kaksi suurta remonttia, jotka tekevät asunnon puoleksi vuodeksi lähes asuinkelvottoman, tämä mahdollisuus toteutuu." Kaksi neljästä tänä vuonna ilmestyneestä Kypsästä jouduin kasaamaan evakossa veljeni luona. Kiireen valittaminen ei ole kuitenkaan hyödyllistä. Tosiasia on, että kaikilla on ajoittain kiire ja paineita. Siinä ei ole mitään uutta. Täytyy katsoa asiaa toisin. Vuosi yhdessä virassa on lyhyt aika, varsinkin päätoimittajan virassa, joka on hyvin kausiluonteista. Yksi viikko paahtamista, kuukausi odottelua. Vasta viimeisen kahden Kypsän kohdalla aloin saada selvää kuvaa siitä, mitä lehden tekeminen vaatii ja mitä mahdollisuuksia siinä on. Sääli tavallaan lopettaa tässä vaiheessa. Vaan ei sillä niin väliä. Nyt tiedän paremmin mitä haluan tehdä ja mitä en, millä tavalla nurmikolla pitää maata jotta löytää oikea lahjat. Oppimassa täällä ollaan, ei pätemässä. Kypsän haaste on siinä, kuinka saada ihmiset innostumaan siihen mukaan. Harvoin ja harvoilla on elämässä mahdollisuus tehdä suhteellisen laajalevikkistä lehteä. Kuinka tarjota ihmisille mielekkäitä keinoja osallistua tähän lehden tekemiseen? Kypsä on kuitenkin vähintään yhtä paljon osakuntalaisten tekemä kuin osakuntalaisille tehty. Siinä tekemistä seuraaville päätoimittajille. 6 7 Hyvää ja rauhallista joulua kaikille! Ilkka Hannula M o n e l l e vanhemmallekin osakuntalaiselle lienee välillä tuottanut vaikeuksia saada selkoa HYY:n Osakuntalaisen Unionin ja Osakuntien yhteisvaltuuskunnan (OYV) välisistä eroista ja työnjaosta. Osakuntien vanhan yhteistyöjärjestö OYV:n rinnalle pari vuosikymmentä sitten suomenkielisten osakuntien edustajistovaal iorganisaatioksi perustettu Osakuntalainen Unioni onkin viime vuosina hoitanut suuren osan OYV:lle alun perin kuuluneista tehtävistä. Samalla järjestöjen välinen raja on päässyt hämärtymään. Järjestöjen välisiä eroja, työnjakoa ja tarkoitusta on kuluneen vuoden aikana pohdittu myös Unionissa ja OYV:ssä. Pyrkimys on ollut nykyistä selväpiirteisempään kokonaisuuteen, jonka myötä osakunnat voisivat tehokkaasti valvoa etujaan ja koordinoida yhteistä toimintaansa. Mietintöjen tuloksena on järjestöjen välisessä työjaossa päätetty toimeenpanna muutamia uudistuksia. Vuodesta 2005 lähtien siirretään joka syksyisen Osakuntasuunnistuksen järjestämisvastuu jatkoineen Unionilta OYV:n hoidettavaksi. Samalla OYV ottaa vastuun myös osakuntien yhteisen rekrytointitoiminnan koordinoimisesta. Rekrytointitoiminnalla tarkoitetaan tässä yhteydessä kokonaisuutta, joka sisältää keväällä osakuntainfot tiedekuntien tutorkoulutuksessa, kesällä osakuntien esittelylehtisen lähettämisen uusille opiskelijoille hyväksymiskirjeiden joukossa sekä syksyllä osakuntaesittelyiden pitämiset tiedekuntien orientoivilla opintojaksoilla. Lisäksi OYV osallistuu ja vastaa osakuntien näkyvyydestä yliopiston Avajaiskarnevaaleilla ja ylioppilaskunnan Uusien illoissa. Muutosten perimmäisenä tavoitteena on muokata OYV:stä entistä selvemmin osakuntien keskinäisen yhteistyön työkalu ja foorumi sekä profiloida Unionia selvemmin sen jäsenosakuntien ja ylioppilaskunnan väliseksi toimijaksi. Toimintojen järkeistäminen ei sinällään muuta Unionin kokoonpanoa, mutta OYV pyrkinee vastaamaan lisääntyneeseen työmäärään kutsumalla itselleen virkailijoita, kuten esimerkiksi suunnistusja rekrytointivastaavia. Tämän myötä myös tarve yhteistoiminnasta kiinnostuneille ja ahkerille osakuntalaisille kasvaa. Työ Unionissa ja OYV:ssä laajentaa näkemystä osakunnista, yliopistosta ja ylioppilaskunnasta. Samalla tarjoutuu myös mahdollisuus uusiin ihmisiin tutustumiselle ja välillä jopa hauskanpidolle. Toivottavasti tehdyt muutokset lisäävät tulevaisuudessa myös osakuntalaisten kiinnostusta niissä toimimiseen. Muutoksia Unionin ja OYV:n välisessä työnjaossa Ilkka Hannula Unionin hallituksen pj OYV:n hallituksen jäsen
Antti Raappana Hei tonttu-ukot hyppikää Näin vuoden lopuksi on tapana katsahtaa menneeseen ja ynnätä vuotta yhteen. Houkutus itsellänikin tähän touhuun on suuri. Taivun vain toteamaan, että toimintaa on ollut, myös aivan uudenlaista, uusia osakuntalaisia on tullut mukaan toimintaan ja vanhoja on valmistunut ja siirtynyt työelämään. Vuosi on taas todistanut, että tietyt asiat pysyvät ja opiskelijat haluavat viettää opiskelijaelämää. Kiitos tästä vuodesta kaikille toimintaa järjestäneille ja toimintaan osallistuneille. Hauskaa on ollut. Menneen ja tulevan vuoden välissä on enää joulu. Valitettavan monelle joulunaika tosin tarkoittaa tammikuisten rästitenttien aiheuttamaa kirjojen kuljetusta maakuntaan ja takaisin. Jotkut ovat jopa niin hulluja, että hamuavat itselleen vapaaehtoisesti tentin tammikuun alkuun. Itse en koskaan onnistunut lukemaan joululomalla. Suunnittelin kyllä usein niin tekeväni. Aiheutin itselleni vain huonon omatunnon ja kipeän olkapään. Enää en sitä tee. Vaikka itsensä haastaminen pitääkin mielen virkeänä, rasitus on mielelle sekä ruumiille hyvästä (kunhan pysyy jossain rajoissa) ja tiukat tilanteet kasvattavat, niin välillä ajatuksetkin tarvitsevat lomaa. Joulunaika lukukausien välissä on juuri sopivassa kohdassa lomalle. Mikäli sinulla vain on mahdollisuus siihen, kannustan sinua jättämään opiskelut Helsinkiin. Rankka työ vaatii rankat huvit, kun itsestään on ottanut kaiken irti, maistuu vapaakin kahta maukkaammalta. Olen aina ollut sitä mieltä, että syksy on opiskelujen kannalta todella rankka rupeama. Se on lyhyt ja intensiivinen, pimeys on masentava, väsyttävä ja lamauttava (kirkasvalolamput kaikille pitäisi olla osa ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä). On suoranainen ihme, että tällaisessa yössä pystyy elämään, saati että opiskelemaan. Pian kuitenkin alkaa jo päivä pitenemään ja kevät on edessä. Ole siis itsellesi armollinen, minä ainakin aion olla. Anna löysiä, palkitse itsesi olethan selvinnyt syksystä. Odotan innolla, mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Enpä vuosi sitten osannut odottaa menneestä vuodesta tällaista. Joka kerta elämä yllättää. Kai sitä voisi alkaa suhtautua hieman positiivisemmin tulevaan. Ehkäpä myös entinen mottoni Aina häviää joutaa pikku hiljaa syrjään. Toisaalta joululaulun sanat...hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika. Hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä... sopii niin hyvin tähän pimeyteen. Kuitenkin talven jälkeen tulee kevät, kevään jälkeen tulee kesä, jonka jälkeen syksy, jonka jälkeen talvi jne. Yhtʼäkkiä huomaa, että useampi vuosi on vierähtänyt. Opiskeluaika on ollut hienoa aikaa ja taputan itseäni selkään, etten ole koko ajaksi jäänyt kotiin löhöämään. Hetken kestää opiskeluelämäkin, joten siitä on parasta ottaa kaikki irti. 8 9 Levollista joulunaikaa ja intoa ensi vuoteen, PS. Uutena vuotena kantsii luvata jotain, itseään on kiva ahdistaa. Antti on KyO:n vuoden 2004 hallituksen puheenjohtaja.
Riku Neuvonen Sääntömuutoksen ihanuudesta Säännöt kuulostavat yleensä joltakin, joka kahlitsee ja jopa haittaa toimintaa. Kuitenkin ne ovat järjestöissä kaiken selkäranka ja tapa siirtää varmasti joitakin perinteitä sekä hyväksi havaittuja toimintamalleja tuleville sukupolville. Välillä kuitenkin sääntöjä pitää muuttaa vastaamaan ajan haasteita ja näin osakunnassa tehtiin vuosi sitten. Itse muutosprosessi alkoi, kun vuoden 2001 hallitus totesi keväällä, että sääntöjä tulisi muuttaa ja luonnollisesti tehtävä uskottiin paljon parjatu(i)lle jurist(e)ille. Syksyllä projekti jäi muiden asioiden varjoon ja valmis tulos oli mallia säännöt kaipaavat muuttamista. Ohessa toki syntyi huomioita vuoden 1987 sääntöjen ongelmakohdista, mutta erinäisten asioiden vuoksi itse prosessi ei edennyt minnekään. Keväällä 2002 asia tuli uudemman kerran esiin ja perustettiin erillinen epävirallinen sääntömuutostyöryhmä. Syksymmällä pidetyn kokouksen seurauksena valmisteltiin malli, jossa hahmoteltiin sääntömuutoksen suunnat ja tärkeimmät linjaukset. Etusijalla oli kaikkien jäsenten tasa-arvoistaminen ja jo vuosia kuolleena olleiden pykälien lopullinen hautaaminen. Tämän jälkeen edettiin vanhojen sääntöjen edellyttämällä tavalla ja muodostettiin kuraattorin johdolla erityinen sääntömuutostyöryhmä. Epävirallisessa ja virallisessa työryhmässä oli edustusta osakunnan senioreista, ulkojäsenistä ja jäsenistä kaikilta ajanjaksoilta. Vuoden 2003 mittaa pidettiinkin useita kokouksia, joiden jälkeen silloisen kuraattori Juutin kanssa kahdestaan kirjoitettiin jo sovitut pykälät sekä uudet ehdotukset seuraavaan kokoukseen. Syksyllä 2003 osakunta hyväksyi säännöt kahdessa peräkkäisessä kokouksessa ja yliopiston rehtorin vahvistuksen jälkeen säännöt astuivat voimaan 15.1.2004. Mikä sitten on muuttunut? 1. Kaikki osakunnan jäsenet ovat tasaarvoisia, osa vähän tasa-arvoisempia kuin toiset. Ulkojäseniä ei enää ole, mutta hallituksen puheenjohtajan ja koulutussihteerin on oltava kirjoilla Helsingin yliopistossa. Samaten sääntömuutoksista saavat äänestää vain Helsingin yliopistossa kirjoilla olevat. Ennen ulkojäsenillä ei ollut äänioikeutta ja monet virat oli heiltä suljettu. 2. Osakunnan toimintatapoja on suoraviivaistettu ja monet pykälät on päivitetty nykyaikaa vastaaviksi. Esimerkiksi sähköpostilista on nykyään virallistettu osakuntalaisten käyttämä ilmoituskanava. 3. Yliopistolainsäädännössä tehdyt muutokset on huomioitu valitusmahdollisuuksissa ja näin säännöt vastaavat todellisuutta. Yllättävän paljon vanhaakin jäi ja lähinnä kyse oli myös kirjoitusasun selkeyttämisestä. Nykyaikaista lainsäädäntökäytäntöä mukaillen jokaisella pykälällä on oma otsikkonsa ja muutenkin teksti on selkeämpää kuin vanhoissa vuoden 1987 säännöissä. Muutosprojekti oli varsin hauska ja antoisa, mutta ihan heti en siihen ryhtyisi uudestaan. Aikaa vierähti itseltä lähemmäs kolme vuotta enemmän ja turhan usein vähemmän intensiivisesti. Eri vaiheissa työryhmiin kuuluivat Terhi Aapro, Tuulia Asplund, Kalle Juuti, Ville Keto, Joni Niemi, Terhi Puikkonen, Juha-Matti Seppänen, Jyrki Suihkonen ja Jukka Villstedt. Kieliasun tarkasti ennen hyväksymistä Taina Mustamo. Kohta on takana vuosi uusia sääntöjä ja ongelmia ei ole juurikaan ilmennyt. Osakunnalla on ensimmäistä kertaa virallisesti teekkari isäntänä. Järjestely, joka aiemmin toteutettiin valitsemalla isäntä ja sitten vt. isäntä. Toiminnassa tosin näkyy vielä merkkejä vanhoista ajatusmalleista, mutta eivätköhän ne vuosien mittaa unohdu. Seuraava hanke eli kaikenlaisen muun ohjeistuksen tekeminen on myös onnistunut mainiosti. Toivottavasti tämäkin tapa siirtää tietoa säilyy ja näin saadaan vinkkejä sekä yleistä osaamista siirrettyä uudemmille osakuntasukupolville. Omasta puolestani toivon vain, että joku säännöt joskus muistaa lukea. Se saattaa säästää monelta murheelta. Kirjoittaja on monessa toiminnassa mukana ollut pitkän linjan osakuntalainen. Tohtori K. Ypsä vastaa Kypsällä on harvinainen kunnia saada monitieteen maisteri ja turhantiedon tohtori K. Ypsä vastaamaan lukijoidensa visaisiin kysymyksiin. Vastoin aiempien lukijapalstojen saamaa palautetta, niin nämä eivät ole keksittyjä. Miten kukaan voisi keksiä tällaista? Hyvä tohtori Myö ollaan pitkään mietitty kavereiden sitä, että ku kaljoitellessa alkaa tulla sellainen maltainen maku suuhun sekä eräänlainen vaahto-ongelma, mikä vaikeuttaa muita illanvieton aktiviteetteja sekä kaljoittelua. Mikä olisi ratkaisu ongelmaamme? Nimim. Tuoppini jäljet tunnistan 10 11 Hyvä tuopinjälkien tunnistaja Tunnetustihan olut tehdään humalasta ja maltaista, jolloin niiden maku juomisen jälkeen on hyvin ymmärrettävää. Juomat kehittävät myös paljon ilmaa, josta johtuu tämä vaahto-ongelmaksi kutsumanne oireyhtymä, jota myös nimellä foamus olvius tunnetaan. Ratkaisu tähän ongelmaan on nauttia ns. välijuomia. Olutta juodessa luonnollisesti olut on pääjuoma, jolloin jälkitarkastelussa tulee ottaa huomioon vain juodun oluen määrä. Näin ollen haittapuolia voi ehkäistä juomalla esimerkiksi joka kolmannen oluen välissä yhden välijuoman. Useat suosivat välijuomana kuivaa siideriä tai lonkeroa, mutta hätätapauksessa myös terävä käy ja äärimmäisen hädän uhatessa voi turvautua myös kirkkaisiin eli veteen. Välijuoma tulee nauttia hitaasti tai sitten nopeasti jos siltä tuntuu. Johtuen juoman välisyydestä voi välijuomia käytännössä juoda rajattomasti, ainoastaan pääjuoma tulee huomioida myöhemmässä jälkitarkastelussa. Näin ollen
välijuoman avulla vältetään liiallisen oluen aiheuttamat ongelmat, mutta myös saadaan vatsaan jotain muutakin kuin olutta ja näin vältytään mahdolliselta kaljapöhnältä. Eräskin henkilö käytti välijuomana viskiä, jotta välttyisi seuraavana aamuna kaljapöhnältä. Arvoisa tohtori Minulle tulee usein kummallinen suuttumuksen ja turhautumisen tunne? Onko se normaalia ja voiko siitä tulla raskaaksi? Nimim. ei vielä valmis vanhemmaksi Hyvä ei vielä valmis Ammattipiireissä kuvailemaasi asiaa kuvataan termillä vituutus maksimus, joka on varsin luonnollinen tapa reagoida ympäristössä esiintyviin ongelmiin. Hoitotoimenpiteiksi suosittelen kävelylenkkiä, jotain aggression purkuun tähtäävää liikuntaa tai sitten puhumista ihmisten kanssa. Alkoholia en suosittele vaikka se onkin suosittu tapa hoitaa asiaa. Depressiivisenä aineena alkoholi kun saattaa aiheuttaa tilan pahenemisen, mistä voi olla seurauksena pitkäkestoinen vituutus acutus. Alkoholin nauttiminen saattaa myös johtaa tilanteisiin, joissa raskaaksi tulemisen vaara on erityisen suuri. Sinällään itse oire ei saa aikaan raskautta. Kunnianarvoisa tohtori Saan useasti ohjeen pidä tunkkisi vaikka en edes omista autoa. Miksi ihmeessä ihmiset tekevät moisen kehotuksen? Nimim. Työkalukauppaanko asiaa Hyvä tunkinpitäjä Tätä kysymystä on lähdettävä tarkastelemaan ottamalla tutkimuskohteeksi luokka sanonnat, sieltä alakohta vitsit ja alakategoria tunkki. Tämä viime aikoina suosioon noussut sanonta kuvaa tilannetta, jossa itse luodaan tilanteen mahdottomuus tai liikavaikeus ilman, että moiseen oletukseen on todellista syytä. Taustalla on seuraavanlainen hauskahkon ironiseksi luokiteltava tarina. Mies ajoi maaseudulla autolla, kun autosta puhkesi rengas. Yrittäessään vaihtaa vararengasta huomasi mies, että autossa ei ole tunkkia. Tiellä harvoin oli muuta liikennettä, joten mies päätti lähteä lainaamaan tunkkia lähitalosta. Pian kaukaisuudessa näkyikin talo, mutta miehen päähän hiipi ajatus. Mitä jos niillä ei olekaan tunkkia?. Kävely jatkui ja mieleen tuli toinenkin ajatus: Entä jos ne eivät ole kotona?. Tästä huolimatta hän jatkoi yhden miehen odysseiaansa pohtien, että mitä jos pitävät rosvona ja pistävät koiran kimppuun?. Hieman varovaisemmin eteneminen johdatti loogisen päättelyn huipentumaansa: Nehän voivat pitää vaikka minkälaisena pahantekijänä, eivät lainaa tunkkia, käskevät koiran kimppuun ja saattavat jopa mennä ampumaan!. Niinpä mies nappasi pihalta kiven, heitti sen talon ikkunan läpi ja huusi: Pitäkää perkele tunkkinne!. Morjes puoskari Mulla olis semmottinen onkelma että jatkuvasti kaikki käskee mua tekee jotain ku mä oon muka vapaaehtoinen? Onx mussa jotain vikaa? Nimim. Monet yhden puolesta Arvoisa Monet Kysymyksessä on ns. piilevä vapaaehtoisuus, joka on hyvin tavallista armeijassa ja erilaisissa järjestöissä. Piilevän vapaaehtoisuuden tapauksissa vapaaehtoinen ei tiedä olevansa vapaaehtoinen ennen kuin asiasta hänelle kerrotaan. Järjestöissä, organisaatioissa ja erityisesti puolustusvoimissa erityisesti koulutetaan ihmisiä havaitsemaan tätä piilevää vapaaehtoisuutta, joka on monessa asiassa eteenpäin vievä voima. Joten asiasta ei kannata huolestua, se on ihan normaalia ja paras hoito asiaa vastaan on kehittää ns. nakkisuojia tai alkaa tarkkailla muissa ihmisissä piilevän vapaaehtoisuuden oireita. Kannattaa kuitenkin muistaa, että olet vapaaehtoisesti ryhtynyt kaikkeen, mitä ikinä teetkin, et vain itse välttämättä sitä tiedä. Matti Hannikainen Stadi Jos Helsinki on hetkisen kaunis Syksy on edennyt salakavalasti ja joulu on jo ovella. Hiljalleen mietin istuen yksin kotonani kuluneen vuoden saldoa. Mistä kaikesta olen onnistunut luistamaan vedoten milloin mihinkin kiireeseeni? Vaalikokouksen mentyä sallinette minun käyttävän tätä ilmaisua. Ensinnäkin, kulunut vuosi on vienyt opintojani askel kerrallaan kohti valmistumista ja oikeita töitä. Kenties Matti Maalikauppiasta juuri tämä hermostuttaakin aina aamuisin HS:n talousja kotimaasivuja selatessani, sillä jotenkin uskoni suomalaisen työelämän tarjoamiin mahdollisuuksiin on vuosien mittaan katoamassa. En tiedä, sovellunko tulevaisuudessa työyhteisöjen haluamaksi innovatiiviseksi tiimi-osaajaksi yksilönä. Toisaalta vastaus kysymykseen onko paperitapetti parempi kuin vinyyli tai ännännen vuoden maalarimestarin (ei pidä sotkea maalarimestariin, mikä on ansaittu nimike) vuodatukseen aamuseitsemältä unisena trendin ja siroplastin titaanioksidi-pitoisuuksien eroista. Maalinmyymisestä on oppinut silti paljon erilaisia asiakas- & remonttikertomuksia selvittäneenä ja kuulleena. Harmi asua Hoasilla maalarinvalkeassa asunnossa. Olisi sutille töitä Toisekseen enää eivät tentitkään motivoi ja innosta kuten ennen. Muistan (ja jos en muista niin nyt valehtelen) nuoren historian lukijan, josta oli mukavaa päästä kesätöistä tentteihin. Tuolloin ympäristöhistorian perusteoksia valitessa tunsin hetkisen innostuneisuutta alaa kohtaan, mutta nyt tunnen saman innostuksen pilkahduksia. Into opintoihin lienee altis säälle, tuttaville sekä muille mukaville harrasteille. Se ei ole silti välttämättä ole kadonnut, vaan innostukseni odottaa jossain aikaansa paikkaansa ilmaantumiselleen kuten lohikäärme Puff, josta lauloimme Rajanylityksessä. Sopisiko lohikäärme jonkun KyO-kerhon tunnukseksi? Siinähän esiintyy lohi ja käärme. Lohikäärmettä on käytetty yhden jos toisen ritariston tai veljeskunnan tunnuksena. Vaikka sanonkin suoraan vallitsevan sään masentavan minua, odotan huomista junamatkaa Joensuuhun kummipoikaa tapaamaan. Näin joulun alla muistan aina matkan Helsingistä isovanhemmille Kouvolaan, mistä matka jatkui kohti Kiihtelyksen Heinävaaraa. Välittämättä Helsingin lumisuudesta viimeistään Liljendalin- Elimäen seudulla maisemaan ilmaantui valkeutta. Poikkeuksetta perillä odotti valkea joulu. Silti ihminen tottuu kaikenlaiseen kämppiksiin, osakuntaan ja jopa Helsinkiin. Jouluna taidan taas katsella hiljalleen hiljenevää kaupunkia ja toivottavasti lumishiutaleet peittävät asfaltin sekä päällystävät katulamput että sporapysäkit. Kenties Helsinki on hetkisen kaunis 12 13
Terhi Aapro Haaveiden Helsinki Kun olin pieni, matkustimme usein perheen kanssa jouluksi kummitätini ja -setäni luo Ruotsiin. Ajoimme bussilla Helsinkiin ja matkasimme Tukholmaan joko laivalla tai lentäen. Itse ulkomaanmatka oli jo sellaisenaan aina suunnaton elämys, määränpään notkuvista ruokapöydistä ja suunnattomista lahjaröykkiöistä puhumattakaan. Oikea lapsen toivejoulu! Tavaroita tärkeämpää ainakin jälkeenpäin ajatellen - oli kuitenkin yhdessäolo ja lämmin tunnelma, jota myöhempinäkin jouluina olen tavoitellut. Näistä lapsuuden joulumatkoista jäi kuitenkin elämään jotain sellaistakin, joka kaikessa epärealistisuudessaankin vaikutti myöhemmin tekemiini, elämääni suuntaaviin päätöksiin. Nuo matkat nimittäin merkitsivät myös tilaisuutta nähdä suuri ja kiehtova Helsinki. Pääkaupunkiin en juuri muulloin päässyt vierailemaan. Pienen tytön näkökulmasta Helsinki oli valtava; itse kaupunkihan alkoi jo puoli tuntia ennen bussin saapumisaikaa. Oli lukemattomia taloja, kauppoja, sinisiä busseja, ja mikä jännittävintä, metro ja raitiovaunut, joita ei kotona ollut. Laskin aina innoissani, kuinka monta ratikkaa matkan aikana onnistun näkemään. Helsinki oli ällistyttävä paikka, sillä se kuhisi elämää aina kun sinne meni, riippumatta päivästä ja kellonajasta. Pikkukaupungissa elävälle lapselle Helsinki edusti suurta maailmaa. Se oli lähes metropolin kaltainen, alati sykkivä ja minusta loputtoman jännittävä keskus. Mieleni valtasi ajatus, että tänne oli pakko päästä jonain päivänä kulkemaan oman mielensä mukaan. Tämä oli se maailma, jota halusin kiihkeästi itse tutkia sitten, kun olisin tarpeeksi iso. Kummiperhe muutti aikanaan Suomeen, ja Ruotsin joulut loppuivat. Vuosien varrella pääsin Helsinkiin kerran pari viikonlopuksi, kun isäni siskot olivat täällä kesätöissä. Helsingin lumo säilyi silti mielessäni. Eräänä juhannussunnuntaina, kun veimme tätiäni autolla takaisin kesäkämppäänsä Helsingin Länsi-Pasilaan, olin kuulemma huokaissut talon pihassa, että täällä minäkin joskus haluaisin asua. Pikkutytön unelmat Helsingistä säilyivät lukioon asti, ja kun Kymenlaakson osakunnan abiinfokiertuelaiset mainostivat Helsingin yliopistoa Suomen suurimmaksi ja kauneimmaksi, päätin osin tunteella ja osin järjellä, että Helsinkiin on päästävä hinnalla millä hyvänsä. Kova tahto vei minut yli pääsykoeriman, ja unelma toteutui. Helsingissä pääsin asumaan HOAS:n soluun tuohon samaiseen taloon, jonka pihalla olin kymmenkunta vuotta sitten huokaissut! Elämässä voivat lapsen kiihkeät ja todellisuutta värittävät haaveet päätyä todeksi aika uskomattomilla tavoilla. Kotini on nyt Helsingissä, siinä lapsen mielen valtavassa, sadunomaisessa paikassa. Vaikka enin hohto ja mahti on karissut, on Helsinki silti minulle juuri nyt se sopiva, oma paikka, jossa viihdyn. Täällä Jukka Villsted Hankin tässä hiljattain ihan oikean oman elämän. Päätin sijoittaa oikeen viimeisen päälle ja tilasin sen kaikilla varusteilla. Kavereita ja tuttavia on joka pysäkillä ja kalenterissa minuuttiaikataulu 24/7. Vastuuta kaadetaan niskaan isolla saavilla. Ainahan hyvälle tyypille paikka löytyy - sanoivat. Oma-aloitteinen, aikatauluissa pysyvä ja avoin tiimityöntekijä. Niin lupasin ja pääsin. Kuinka tähän on tultu ja miksi ihmeessä? Muistan sen ajan kun sydämeni meinasi pudota rinnasta aina kun kuulin nimeni lausuttavan. Minuako ne tarkottaa? Kuinka minä voisin jotain merkitä? En ole koskaan pyrkinyt esille. Olen enempi sitä tyyppiä joka ei jää mieleen. Joka ei merkitse. En pukeudu vaan käytän vaatteita. En katso silmiin. Puhun kahden kesken mutten porukassa. Se olen minä. Mikä saa tälläisen omassa seurassaan viihtyvän erakon pikkuhiljaa hakeutumaan vastuuseen muidenkin kuin itsensä tekemisistä. Mikä saa omaa aikaa ja rauhaa arvostavan ihmisen sitoutumaan lobbaamiseen ja koordinointiin: on opiskelut, työpaikka, osakunta ja sen ihmiset sekä yllättäen vuosien jälkeen myös muutamat tänne päätyneet minulle tärkeät läheiset. Yksinäisen tutkimusmatkailijan määränpäästä on tullut kotikaupunkini ja sen kaduista tuttuja, joskin suuruutensa ja muuttuvaisuutensa vuoksi kaupunki on edelleen ja onneksi joiltain osiltaan minulle tuntematon ja jännittävä. Toivon, että sinunkin toiveesi pienet ja suuret - näin joulun alla voisivat käydä toteen! Kirjoittaja on toiminut Osakunnan sihteerinä vuoden 2004. Oma elämä? Miksi ihmeessä? Miten!?? jatkuvaan ajatteluun ja huolehtimiseen itseään suuremmista asioista? Puheviestinnän kurssiini kuului erään yritysmaailmassa menestyneen johtajan luento. Hän oli juuri ylennyt toimitusjohtajaksi yrityksessään ja ihmetteli nyt miksi oikein sinne oli niin hinkunut. Isä oli kuulemma aina sanonut että pyri ylemmäs ja hän oli totellut. Nyt oli valtaa ja mahdollisuuksia toteuttaa visioita, mutta toisaalta huipulla tuulee ja vastuu painaa myös kello neljän jälkeen. Ei kuulema sitten kuitenkaan ollut kiva paikka. Kysyin opiskelutoveriltani kuinka hänestä tuli menestyjä. Menestyjällä tarkoitan tässä ihmistä 14 15
jolle muut ovat valmiita uskomaan suuriakin vastuita tarvittaessa. Jotain kertonee se että tämä kaverini toimi esim. armeija-aikanaan reserviupseerikoulun oppilaskunnan pääsihteerinä. Harvemmalla varusmiehellä on käytössään työsuhdeauto. Kysymykseeni hän vastasi että itsevarmuus ja käsitys omista mahdollisuuksista kasvaa sykäyksittäin. Mitä enemmän menestyy sitä enemmän uskoo mahdollisuuksiinsa. Hiljattaen työpaikkaa vaihtaessa käsitys omista kyvyistä eli kuulemma laidasta laitaan palkkatarjousten mukaan. Jokainen asettaa itse rajat menestykselleen siltä pohjalta kuinka uskoo omiin mahdollisuuksiinsa ja tuo usko tulee hyvin pitkälti muiden ihmisten arvioista ja kommenteista. Ilmiötä voisi kuvata myös näin: Usko usko usko vaan! Huomenna on sulla Sarasvuo! Mut jos uskot uskot uskot vaan niin Sarasvuo ei saavukkaan! Itse en ole koskaan pitänyt itseäni järjestöihmisenä. Muistan (kaihoisasti) kuinka opiskelujeni alkuaikoina sain sähköpostia korkeintaan viestin pari viikossa ja kalenterissani oli merkintöjä yhtä lukuisasti. Erinäisiin järjestöihin ja muihin projekteihin sotkeutunut kaverini ei ollut uskoa silmiään kun näytin kalenteriani. Olen aina ajatellut että kilta- tai ainejärjestöaktiivit ovat niitä joille ei opiskelut maistu vaan jotka käyttävät mieluummin aikansa hengailuun ja pilettämiseen. Kämppikseni edustaa perinteistä puuteollisuutta ja on vahvasti sitä mieltä että kyllä ne tehtaan patruunat sieltä kilta-aktiiveista nousee. Kaipa se niin sitten on, ainakin joidenkin patruunoiden kohdalla. Täytyy myöntää ettei sitä aina ymmärrä kuinka merkittävä on se oppi jonka opiskelijaja muissa harrastejärjestöissä saamme vastuun kantamisesta. Ilman näitä kokemuksia moni työelämän tehtävä vaatisi melkoista totuttautumista. Tuntuu kuin kaikki harrastaminen tähtäisi siihen että oppisimme kantamaan vastuuta. On valaisevaa ajatella että ilman että joku olisi jossain jännittänyt ja kantanut vastuuta ei meillä olisi edes vaatteita päällämme. Ihmisen tärkein ominaisuus tosiaan on kyky toimia yhdessä ja se merkitsee sitä että osa ihmisistä kantaa vastuun. Hyvä alainen on kuitenkin aivan yhtä merkittävä tekijä tuossa rakennelmassa ja johtajana oppii väkisinkin myös hyväksi alaiseksi. Hyvän alaisen aloite- ja havainnointikyky kun on johtajansa tasolla. Kenties tietyt valtion pakkopalvelustehtävät poislukien. Johtajien paksuja tilipusseja perustellaan sillä että vastuu sitoo ajatuksia myös vapaa-aikana. Harva johtaja välttyy siltä että aamuneljän aikaan mieleen hiipii kysymykset että kellekkäs kaikille sitä pitikään aamulla soittaa ja mikä sen asiakkaan kalakaverin nimi nyt olikaan. Vai onko näin? Voiko olla mahdollista että vastuuta ei koskaan opi kantamaan rutiinilla? Eräs tuttavani suunnittelee ja rakentaa työkseen valaistuksia yleisötapahtumiin kuten konsertteihin ja juhlagaaloihin. Pieniä klubikeikkoja ei kuulemma enää mieti etukäteen vaan ne hoidetaan paikanpäällä soveltaen vaikka suurempia joutuisikin sitten vähän vielä jännittämään. Toisinsanoen se mikä pistää jännittämään riippuu siitä mitä pitää suurena vastuuna. Ihminen ei milloinkaan havaitse asioiden todellisia painoja vaan ainoastaan niiden välisiä eroja. Aivan kuten silmämme tottuvat pimeään, totumme myös vastuuseen. Kaipa näin siis on selitettävissä se että Ollilan Jorkkakin nukkuu aina silloin tällöin kunnon yöunet ja toisaalta miksi kärpäset tuntuvat toisinaan härkäsiltä. Kenties suurin syy siihen miksi otan vastaan luottamustehtäviä on halu kokea jotakin uutta. Olen sen verran seikkailijaluonne että valitsen yleensä sen vaihtoedon joka on vähiten tuttu. Lähden projektipäälliköksi kouluprojektiin vain koska minulla ei ole hajuakaan mitä se tarkoittaa. Tuon tunteen voisi pelkistää haluun oppia. Minulle tuottaa joskus suuria vaikeuksia keskittyä asioihin jotka osaan, ja toisaalta voin motivoitua lähes mihin tahansa kunhan vain keksin asiassa jotain uutta opittavaa. Ns. epämukavuusalueella pysyttelemiseen tulee siis jonkinlainen addiktio. En osaa olla tekemättä vaikka tehdessä aina vannon että kunhan tämän saan valmiiksi niin sitten jätän kaikki vastuut muille ja vetäydyn takaisin omiin oloihini. Omalle kohdalle osuneista vastuista varmaankin ensimmäisiä suurempia mitä muistuu mieleeni oli partiolippukuntamme kesäleirin muonituksen järjestäminen. Aikalailla itsekseni kokkailin ja haalin kasaan viikoksi kaksi lämmintä ateriaa aamu ja iltapaloineen parhaimmillaan kolmellekymmenelle hengelle. Olin kai noin kuusitoistavuotias silloin. En muista että olisin kovin osannut tuota jännittää. Ehkäpä juuri siksi etten ole muuten kokannut ennen enkä jälkeen sen leirin. Konsultointia sain jonkinlaisesta leirikokin oppaasta ja tädiltäni, joka on ammatiltaan kotitaloudenopettaja. Loppujen lopuksi aika harva harrastusten puitteissa eteen sattunut luottamustehtävä on ollut semmoinen joka olisi ollut jollain lailla tuttu ennestään. Tosin partiolippukuntamme jäsenlehden päätoimittajana olin aikoinaan, joten tämän Kypsän päätoimittajuus ei ollut ihan uusi juttu. Joskin kopiokone oli vaihtunut Limeksen painoon. Muistan hyvin kun olin Kymenlaakson Partiopiirin kesäleirillä alaleirinjohtajana ja ihmettelin leirin johtajalle ääneen että en oikeen tiedä miten olisin kun en ole tämmöistä hommaa ennen tehnyt. Hän totesi siihen yksinkertaisesti ettei hänkään ole ennen leiriä johtanut. Useimmiten vastuutehtävissä ei olekkaan niinkään kyse osaamisesta vaan ihan puhtaasti vastuun kantamisesta. Aina kun ei osaa voi kysyä. Tarvitaan vain joku joka tarttuu siihen luuriin ja pistää asiat pyörimään. Osasi hän itse eli ei. Asetamme siis itse itsellemme rajat joita huomaamattamme nostamme korkeammalle askel askeleelta, projekti projektilta. Nälkä kasvaa syödessä ja pian huomamme nousevamme jopa korkeammalle kuin itse maailman johtaja Jari S. Lienee kuitenkin syytä muistuttaa että pellejen, eli management overheadin lisäksi tarvitaan myös oikeita tekijöitä ja osaajia. Niin että ellet juuri nyt tunne halua myydä elämääsi ja ruveta Accidenturen konsultiksi, niin sinun ei niin myöskään tarvitse tehdä. Mutta toisaalta muista että sinullakin on mahdollisuus oppia luottamaan itseesi ja menestyä. Kaikki mitä tarvitaan on vaikkapa pari osakuntaprojektia. Jutun kirjoittaja on toiminut vuoden 2004 Kymenlaakson Osakunnan isäntänä. 16 17
INSPEHTORI Esko Ukkonen Mäensyrjä 11 C 02160 Espoo puh. 09-191 44172 (työ), 09-412 8524 (koti) esko.ukkonen@helsinki.fi KURAATTORI Juha-Matti Seppänen VT. KURAATTORI Hanna Mattila (Elimäki) Tapulikaupungintie 15 A 11 00750 Helsinki puh. 040-733 9151 hanna.mattila@mmm.fi HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA Antti Raappana (Kouvola) Untamontie 7 B 9 00610 Helsinki puh. 050-379 7177 antti.raappana@helsinki.fi TALOUDENHOITAJA Mikko Taipale (Kouvola) Vattuniemenkatu 16 b E 61 00210 Helsinki puh. 041-539 1529 mikko.j.taipale@helsinki.fi SIHTEERI Terhi Aapro (Kotka) Kanneltie 3 A10 00420 Helsinki puh. 044-594 7213 terhi.aapro@helsinki.fi ISÄNTÄ Jukka Villstedt (Kouvola) Avaruuskatu 3 G /137 02210 Espoo puh. 040-509 5975 jukka.villstedt@hut.fi TOIMINNANOHJAAJA Kaisa-Maria Suikkanen (Kouvola) Leppäsuonkatu 7 A 19 00100 Helsinki puh. 040-774 9283 kaisa-maria.suikkanen@helsinki.fi TIEDOTUSSIHTEERI Satu Pohjola (Hamina) Ulvilantie 5 E 53 00350 Helsinki puh. 040-840 1303 satu.pohjola@helsinki.fi 18 19 2. TIEDOTUSSIHTEERI (WWW) Antti Palmu (Kouvola) Rekipellontie 15 A 4 00940 Helsinki puh. 044-572 3006 antti.palmu@helsinki.fi KYPSÄN PÄÄTOIMITTAJA Mikko Kuokkanen (Kouvola) Relanderinaukio 2 F 41 00570 Helsinki puh. 040-586 7473 mikko.kuokkanen@helsinki.fi MAAKUNTASIHTEERI Hanna Juntunen (Kouvola) Hakaniemenranta 12 E 117 00530 Helsinki puh. 041-524 2143 hanna.juntunen@helsinki.fi ULKOASIANSIHTEERI Mari Heikkilä (Elimäki) Talonpojantie 15/303 00710 Helsinki puh. 044-323 9080 mari.i.heikkila@helsinki.fi LIIKUNTASIHTEERI Matti Hannikainen (Helsinki) Muusantori 5 B 68 00350 Helsinki puh. 040-721 8205 mohannik@mappi.helsinki.fi KOULUTUSSIHTEERI Antti Forsell (Valkeala) Saniaistie 5 A 3 00730 Helsinki puh. 050-346 4147 antti.forsell@helsinki.fi FUKSIOHJAAJA Antti Tani (Anjalankoski) Asiakkaankatu 6 A 13 00930 Helsinki puh. 040-722 6864 antti.tani@helsinki.fi KULTTUURISIHTEERI Aura Raappana (Kouvola) Untamontie 7 B 9 00610 Helsinki puh. 050-534 2239 aura.raappana@helsinki.fi SENIORISIHTEERI Riku Neuvonen (Valkeala) Poutuntie 6 B 17 00400 Helsinki puh. 040-750 0735 riku.neuvonen@pp.htv.fi KAPPALAINEN Kaisa-Maria Suikkanen (kts. toiminnanohjaaja) LAULUNJOHTAJA Hanna Juntunen (kts. maakuntasihteeri) VALOKUVAAJA Jukka Villstedt (kts. isäntä) ARKISTONHOITAJA Kaisa-Maria Suikkanen (kts. toiminnanohjaaja) MUSIIKKIVASTAAVA Lasse Jääskeläinen (Kotka) Parivaljakontie 2 E 32 00410 Helsinki puh. 050-531 5921 lasse.jaaskelainen@hut.fi APUEMÄNNÄT Tarja Eerola (Kotka) Kilpolantie 16 E 53 00940 Helsinki puh. 044-298 7223 tarja.eerola@helsinki.fi Mari Heikkilä (kts. ulkoasiainsihteeri) Mari Huuhtanen (Pyhtää) Castreninkatu 8 A 19 00530 Helsinki puh. 050-546 8915 mari.huuhtanen@helsinki.fi Marjukka Kylmälä (Hamina) Rautkalliontie 1 L 164 01360 Vantaa puh. 044-363 2232 marjukka.kylmala@helsinki.fi Satu Pohjola (kts. tiedotussihteeri) Antti Raappana (kts. hallituksen puheenjohtaja) Aura Raappana (kts. kulttuurisihteeri) APUISÄNNÄT Riku Haapanen (Kouvola) Kiviteltanporras 3 B 14 00710 Helsinki puh. 040-511 9201 riku.haapanen@helsinki.fi Matti Hannikainen (kts. liikuntasihteeri) Lasse Jääskeläinen (kts. musiikkivastaava) Mika Kääriäinen (Kouvola) Liisankatu 17 B 14 00170 Helsinki puh. 050-588 5909 k24611@ky.hkkk.fi Laura Laine (Iitti) Vaakatie 7 F 60 00440 Helsinki puh. 040-729 4256 laura.h.laine@helsinki.fi Riku Neuvonen (kts. seniorisihteeri) Antti Palmu (kts. 2. tiedotussihteeri) Mikko Taipale (kts. taloudenhoitaja) Antti Tani (kts. fuksiohjaaja) HALLITUS Pj. Antti Raappana Siht. Terhi Aapro Mari Heikkilä Hanna Mattila Riku Neuvonen Antti Palmu Satu Pohjola Kaisa-Maria Suikkanen Mikko TaipaleVirkailijat
20