U U D E N M A A N Y M P Ä R I S T Ö K E S K U S... N Y L A N D S M I L J Ö C E N T R A L YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS 1 (37) Helsinki 8.1.2004 Annettu julkipanon jälkeen Dnro UUS-2003-Y-136-111 No YS 1 ASIA Päätös ympäristönsuojelulain 35 :n mukaisesta lupahakemuksesta, joka koskee pilaantuneiden maiden loppusijoitusta. LUVAN HAKIJA Tiehallinto/Uudenmaan tiepiiri PL 70 00521 Helsinki TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Pilaantuneiden maiden loppusijoitusalue Lempola, Lohja Toimialatunnus: 90020 (TOL 2002) IPPC-koodi: 5.4. ALUEEN OMISTAJA JA HALTIJA Alueen omistaja ja haltija on Max van der Pals. Lempola - Lieviö suunnitelmaan kuuluvat maa-alueet on otettu tielain (laki yleisistä teistä 243/1954) mukaisesti tiehallinnon haltuun. Tiehallinto ottaa haltuun myös valtatie 1:n Oittila - Lempola tiesuunnitelmassa esitetyt tiealueet, jos tiesuunnitelman hyväksymispäätös on korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen täytäntöönpanokelpoinen. Tiealueeseen liittyy suunniteltu loppusijoitusalue. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojelulaki 28 :n 2 momentin kohta 4) Ympäristönsuojeluasetus 1 :n 3 momentti MAKSU 8 400 A11-111-AT20 Postiosoite PL 36 00521 Helsinki Käyntiosoite Asemapäällikönkatu 14 Puhelin 020 490 101 Postadress PB 36 00521 Helsingfors Besöksadress Stinsgatan 14 Telefon 020 490 101 E-mail kirjaamo.uus@ymparisto.fi Internet www.ymparisto.fi/uus Telefax 020 490 3200
2 (37) LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Uudenmaan ympäristökeskus Ympäristönsuojeluasetus 6 :n 1 momentin kohta 12a) ASIAN VIREILLETULO Hakemus on toimitettu Uudenmaan ympäristökeskukseen 7.3.2003. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Asiaan liittyvät sopimukset Maanomistaja on toimittanut Uudenmaan ympäristökeskukselle maanomistajan hyväksyntää koskevan kirjeen 7.3.2003. Kirje on päivätty 27.2.2003. Muut asiaan liittyvät luvat ja ilmoitukset Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) Ympäristövaikutusten arvioinnista (YVA) annetun lain (468/94, muutos 267/1999) ja YVA-asetuksen (268/99) 6 :n hankeluettelon kohdan 11 mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan ongelmajätteiden käsittelylaitoksiin, joihin ongelmajätteitä otetaan vastaan sijoitettavaksi kaatopaikalle tai käsiteltäväksi fysikaalis-kemiallisesti. Uudenmaan tiepiiri on Uudenmaan ympäristökeskukseen 7.2.2002 saapuneella kirjeellä saattanut vireille ympäristövaikutusten arviointiohjelman Lempoonsuon ampumaradan pilaantuneiden maiden kunnostamisesta ja loppusijoituksesta. Ympäristökeskus on antanut asiasta lausunnon 30.5.2002. Uudenmaan tiepiiri on Uudenmaan ympäristökeskukseen 28.6.2002 saapuneella kirjeellä saattanut vireille ympäristövaikutusten arviointiselostuksen Lempoonsuon ampumaradan pilaantuneiden maiden kunnostamisesta ja loppusijoituksesta. Ympäristökeskus on antanut asiasta lausunnon 7.11.2002 ja siinä todetaan muun muassa seuraava: Hankkeen tavoitteena on varmistaa Lempolan eritasoliittymän toteuttaminen kunnostamalla ja loppusijoittamalla alueen lyijypitoiset maat niin, ettei niistä aiheudu ympäristöhaittaa. On kuitenkin hyvä, että arviointiselostuksessa tarkastellaan myös jäljelle jäävien kunnostamattomien maa-alueiden aiheuttamaa riskiä ja laajemman kunnostuksen vaihtoehtoa, vaikka tiealueen ulkopuolisten pilaantuneiden maiden kunnostaminen ja loppusijoitus ei kuulu Uudenmaan tiepiirin vastuulle eikä siten varsinaisesti tähän hankkeeseen. Lempoonsuon alue ja Lempolan liittymä sijaitsevat Lohjanharjun pohjavesialueen välittömässä läheisyydessä. Pinta- ja pohjavesien hallintaan ja suojeluun liittyvät asiat ovat arviointiselostuksessa keskeisesti esillä.
3 (37) Läheinen Vasarlanlahti kuuluu Natura 2000 -verkostoon (alueet F10100042 ja F10100102) sekä lintu- että luontodirektiivin perusteella. Natura-alueen läheisyyden vuoksi hankkeen luontovaikutukset on selvitetty sillä tarkkuudella, että luonnonsuojelulain mukaisen Naturaarvioinnin tarpeellisuus on mahdollista arvioida niiden pohjalta. Hanke ei heikennä niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on otettu Natura 2000 -verkostoon, jos suolta lähtevien vesien käsittely hoidetaan asianmukaisesti. Luonnonsuojelulain mukainen erityinen Naturaarviointi ei siten ole tarpeen. Tiesuunnitelmat ja ilmoitukset Tiesuunnitelman hyväksymispäätöksestä valtatie 1:n rakentamiseksi moottoritienä välillä Lohja Lieviö on korkein hallinto-oikeus tehnyt päätöksen 25.6.2003. Tien rakentaminen tällä osuudella alkaa alkuvuodesta 2004. Tämän osuuden rakentamiseen liittyy myös pilaantunut maaalue, jonka pinta-ala on 3 500 m 2. Alueelta kaivettavat pilaantuneet massat, noin 350 m 3, kuljetetaan luvanvaraiselle käsittely- tai loppusijoitusalueelle. Tämän osan pilaantuneen maan puhdistamista koskeva ilmoitus on jätetty Uudenmaan ympäristökeskukseen 4.11.2002. Tiesuunnitelman hyväksymispäätös valtatie 1:n rakentamiseksi moottoritienä välillä Oittila Lempola on edelleen korkeimman hallintooikeuden käsittelyssä. Tien rakentamisesta tältä osin ei ole vielä lopullista varmuutta. Tämän vuoksi rakennustyöt osuudella Oittila - Lempola alkavat aikaisintaan kesällä 2004. Alueelle rakennetaan moottoritie ja siihen liittyviä ramppeja. Uuden suunnitellun linjauksen mukaan ampumarata-alue jää osittain Lempolan liittymän alle. Tämän osan pilaantuneen maan puhdistamista koskeva ilmoitus on jätetty Uudenmaan ympäristökeskukseen 7.3.2003. Tiesuunnitelmassa ampumaradan kunnostaminen on huomioitu niin, että tiealueella olevat likaantuneet maat kavetaan pois ja sijoitetaan suojarakenteilla varustettuna eritasoliittymän ramppisilmukan sisään jäävälle tiealueelle. Maaperän pilaantuneisuus ja kunnostusvaihtoehtojen vertailuselvitys on esitetty tiesuunnitelman osassa E Suunnitteluaineisto. (Valtatien 1 (E18) rakentaminen moottoritienä välillä Lahnajärvi Lempola (Lohja), Sammatti, Nummi-Pusula, Lohja, Tiesuunnitelma, Suunnitelmaselostus). Tiesuunnitelman suunnitelmakartassa plv. 112000-113570 loppusijoitusalue on merkitty läjitysalueeksi (Läjitysalue 13.). Kartan merkintöjen selitysten mukaan koko alueelle on merkitty maastonmuotoilu ja etelänpuoleiselle osalle maaleikkaus. Suunnitelmakartta on hyväksytty liikenne- ja viestintäministeriössä numero 1769/41/2002/20.11.2002. Tiesuunnitelman kohdassa 5. Jatkotoimenpiteet/5.1 Ehdotus suunnitelman hyväksymiseksi on esitetty muun muassa seuraava: - kohdassa "Moottoritienä valtatien rakentaminen" on merkitty muun muassa Lempolan eritasoliittymä (E22) ja siinä kyseessä oleva ramppi R4.
4 (37) Alueen kaavoitustilanne - kohdassa "Tien tekemisen ajaksi perustettavat oikeudet" on esitetty tien tekemisen aikana syntyvien maa- ja kiviainesten läjittämiseen varatut suunnitelmakartoilla osoitetut alueet, joihin kuuluu muun muassa läjitysalue 13. Suunnittelualueella on voimassa Länsi-Uudenmaan seutukaava, joka on vahvistettu ympäristöministeriössä 1995. Seutukaavassa Lempoonsuon alue on maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M), joka etelässä ja idässä rajautuu pohjavesialueeseen (pv) sekä maa- ja metsätalousvaltaiseen alueeseen, jolla on ulkoilun ohjaamistarvetta tai ympäristöarvoja (MU). Uudenmaan maakuntakaavaluonnoksessa (28.1.2002) Lempoonsuon alue on osittain moottori- tai moottoriliikennetiealuetta, jolla on eritasoliittymä. Tiealue rajautuu etelässä taajamatoimintojen alueeseen ja pohjavesialueeseen. Alueen koillispuolella on pohjavesialuetta ja kyläalue. Vasarlanlahti ympäristöineen on Natura 2000 verkostoon ehdotettua suojelualuetta ja kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeää aluetta. Lohjan kunnanvaltuuston 9.12.1992 hyväksymässä Lohjan kunnan yleiskaavassa suunnittelualue on maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M). Yleiskaavassa moottoritien linjaus on lähes nykyisellä kohdallaan, tosin eritasoliittymän ramppeja ei kaavaan ole merkitty. Lempoonsuon eteläpuolisetkin alueet ovat maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M), ja pohjavesialuetta (pv). Vasarlanlahdella on luonnonsuojeluvaraus (SL). Lohjan kunnan yleiskaavassa lähin virkistysalue on Lempolan liittymästä etelään rakennettavan tien varreilla sijaitseva kapea lähivirkistysalue (VL). Pilaantuneiden maiden Lempolan liittymän loppusijoitusalue sijaitsee yleiskaavassa moottoritiealueeksi merkityllä alueella. Suunnittelualueella ei ole detaljikaavoja. LAITOKSEN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ Ympäristön tila ja laatu Alueen hydrologia, geologia ja ympäristön luonnon tila Pintavedet Lohjanharju jakaa Lohjan seudun Karjaanjoen ja Siuntionjoen valumaalueisiin. Lempoonsuon alueelta tulevat pintavedet laskevat osin Lempoonlampien kautta ja osin toisen koillisen reitin kautta Santojaan eli Myllyojaan ja edelleen Hiidenveden Vasarlanlahteen. Hiidenveden vesi laskee Lohjanjärveen, joka Mustion joen kautta laskee edelleen Pohjanpitäjänlahteen. Loppusijoitusalueesta luoteeseen noin 250 metrin etäisyydellä on suolampi. Ampumarata-alueelta pintavedet kulkeutuvat suolammen ja koilliseen johtavan ojan kautta Santojaan ja edelleen Vaanilanlahteen.
5 (37) Pohjavesi Kohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin pohjavesialue (Lohjanharju 01 428 51) sijaitsee noin 150 metrin etäisyydellä kohteesta etelään ja noin 100 metrin etäisyydellä kohteesta kaakkoon. Ampumaradan läheisyyteen asennetuissa pohjavesiputkissa paineellisen pohjaveden pinta on ollut tasolla +50 - + 61 metriä eli noin 1-3 metrin syvyydellä maanpinnasta vuosina 2001 ja 2002. Takaharjun vedenottamo sijaitsee loppusijoituspaikan itäpuolella noin kilometrin etäisyydellä. Maa- ja kallioperä Ramppisilmukan pohjoisosa on melko tasaista aluetta ja pääasiassa tasolla +51 - +52. Maanpinta kohoaa silmukan eteläosaa kohti tasolle +60. Pohjoisosa silmukasta sijaitsee suoalueella, jossa turpeen paksuus on enimmillään noin 5 metriä. Turpeen alapuolella on savikerros, jonka paksuus on noin 5 metriä. Tämän alapuolella on kitkamaakerros (noin 4 metriä) kallion päällä. Eteläosassa silmukkaa on 0,1 0,2 metrin paksuinen humuskerros, jonka alapuolelta alkaa hiekkamoreenikerros. Kohteen ympäristö Suunnittelukohde sijaitsee keskellä metsää ja suota. Ampumarata-alueella suoritetut tutkimukset Alueella on tehty pilaantuneisuustutkimuksia kolmessa vaiheessa vuosina 2001 ja 2002. Pilaantuneisuustutkimusten yhteydessä alueelta on otettu maa-, sedimentti-, pintavesi- ja pohjavesinäytteitä. Pilaantuneisuusarvio Kunnostettavan tiealueen maaperässä on voimakkaasti ja lievästi lähinnä lyijyllä pilaantunutta maa-ainesta. Hirviradan päätyvallissa on myös kuparilla, sinkillä, arseenilla ja antimonilla lievästi pilaantunutta maaainesta. Skeet- ja trap-radoilla on myös voimakkaasti arseenilla ja antimonilla pilaantunutta maa-ainesta. Loppusijoitusalueelle sijoitettavien maiden haitta-ainepitoisuudet on arvioitu aiempien tutkimuksien tuloksien perusteella. Tutkimuksien mukaan maa-aineksen lyijypitoisuudet ovat 60 mg/kg 69 000 mg/kg, sinkkipitoisuudet 5,4 mg/kg 487 mg/kg, kuparipitoisuudet alle 1 mg/kg - 462 mg/kg, arseenipitoisuudet alle 3 mg/kg 208 mg/kg ja antimonipitoisuudet alle 20 mg/kg 883 mg/kg. Alue ja kohteet, joihin toiminnalla on vaikutuksia Lähin asuinrakennus on noin 500 metrin etäisyydellä kohteesta itään. Lähin pohjavesialue sijaitsee noin 150 metrin etäisyydellä kohteesta etelään ja noin 100 metrin etäisyydellä kohteesta kaakkoon.
6 (37) Melu, liikenne ja muu kuormitus alueella Nykyisin alueella on meluavana toimintana ampumarata. LAITOKSEN TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Pilaantuneiden maa-ainesten loppusijoittaminen liittyy valtatie 1:n (E 18) rakentamiseen moottoritienä välillä Oittila - Lempola. Valtatie 1:n Lempolan liittymän alle jää osa Lempoonsuon ampumaradasta. Sen maaperä on todettu lähinnä lyijyllä pilaantuneeksi. Tien rakentamisen vuoksi tiealueelta joudutaan poistamaan pilaantuneita maa-aineksia. Ne sijoitetaan liittymän ramppisilmukkaan rakennettavalle loppusijoitusalueelle. Ramppisilmukan pinta-ala on noin 1,7 ha, josta loppusijoitusalueen pinta-ala on noin 1 ha. Alueelle sijoitettavan voimakkaasti pilaantuneen maa-aineksen määräksi arvioidaan noin 22 000 m 3 ja lievästi pilaantuneen maa-aineksen määräksi noin 8 000 m 3 eli yhteensä 30 000 m 3. Tien ja loppusijoitusalueen rakentaminen on tarkoitus suorittaa vuosien 2004 2006 aikana. Suunnitellun loppusijoitusalueen kohdalta alueen kunnostuksen yhteydessä poistettavat pilaantuneet maamassat joudutaan välivarastoimaan loppusijoitusalueen läheisyyteen siksi aikaa, kunnes loppusijoitusalueen pohjarakenteet on saatu rakennettua valmiiksi. Välivarastointialueesta ei ole esitetty suunnitelmaa. Käyttöhistoria ja nykyinen käyttö Alueella on harrastettu ammuntaa ainakin vuodesta 1964 lähtien ja ammuntatoiminta jatkuu edelleen. Alueella on hirvirata, skeet-rata ja kolme trap-rataa. Vuosittain alueella on ammuttu haulikolla noin 20 000 laukausta. Suunnitellulla alueella on huoltorakennuksia ja kevytrakenteisia ampumakatoksia. Alueet ovat päällystämättömiä. Paras käyttökelpoinen tekniikka Ampumaradan pilaantuneiden maiden eri kunnostus- ja loppusijoitusvaihtoehtoja on arvioitu hankkeen yhteydessä. Raportissa "Maaperän pilaantuneisuus ja kunnostusvaihtoehtojen vertailu" päädyttiin eristämään tiealueelta poistettavat pilaantuneet maat liittymän ramppisilmukkaan. Valitulle ratkaisulle on tehty ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA-menettely) sekä riskiarviointi. Selvitys vakavaraisuudesta ja vakuudesta Luvan hakija toteaa, että tiehallinto vastaa loppusijoituksesta sekä työn aikana että tulevaisuudessa. Valtion viranomaisena tiehallinto katsoo olevansa vakavarainen ja siten ympäristölupahakemuksessa esitetty toi-
7 (37) minta lopettamis- ja jälkihoitovelvoitteineen on turvattu. Tiehallinto esittää, että erillistä vakuutta lupaa haettavalle toiminnalle ei aseteta. Hakijan käytettävissä oleva alan asiantuntemus Tiehallinnolla/Uudenmaan tiepiirillä on käytettävissään oman organisaationsa puitteissa kyseessä olevan toiminnan harjoittamisessa tarvittavia asiantuntijoita. Lisäksi sillä on mahdollisuus palkata muuta asiantuntijaapua eri asiantuntijalaitoksilta ja konsulttitoimistoilta. Kaatopaikan seuranta ja tarkkailu ostetaan ulkopuoliselta asiantuntijalta kuin myös mahdolliset myöhemmät lisätoimenpiteet. YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN Jätevedet ja päästöt vesiin ja viemäriin Suotovesien kerääminen ja käsittely Loppusijoitusalueelle sijoitettavissa turve- ja humusmassoissa arvioidaan olevan vettä noin 10 000 m 3. Vettä vapautuu aluksi runsaasti määrän pienentyessä aikaa myöten. Lisäksi sadannasta arvioidaan kertyvän loppusijoitusalueelle vettä noin 7 000 m 3 /a rakennusvaiheessa. Alueen valmistuttua sadevesiä ei enää kulkeudu täyttöön. Loppusijoitusalueelle ei tule valumavesiä alueen ympäristöstä, koska tiealueelta ja tiealueen ulkopuolelta valumavedet johdetaan ojituksin loppusijoitusalueen ja tiealueen ulkopuolelle. Sijoitettavista humus- ja turvemassoista arvioidaan poistuvan vettä noin 7 000 m 3. Noin puolet vesimäärästä arvioidaan poistuvan massojen täyttötyön aikana eli noin 4 kuukauden aikana. Täyttötyön aikaiseksi sadannaksi on oletettu noin 4 000 m 3. Tällöin täytön aikaiseksi suotovesimääräksi saadaan 7 500 m 3 /4 kk eli noin 65 m 3 /vrk. Noin puolet suotovesimäärästä muodostuu sadannasta. Mikäli täyttövaiheen aikana on sateetonta, on suotovesien määrä huomattavasti pienempi. Loput turve- ja humusmassoista poistuvista vesistä suotautuu noin kahden vuoden kuluessa täyttötyön loppumisesta. Tällöin suotovesien määrä on noin 5 m 3 15 m 3 /vrk. Suotovesien määrään vaikuttaa muun muassa pintarakenteiden rakentamisen ajankohta. Mikäli pintarakenteet tehdään välittömästi täytön loputtua, täyttöön ei kerry sadevesiä. Mutta mikäli pintarakenteita ei tehdä heti täyttötyön loputtua (esimerkiksi täyttö jätetään painumaan talven yli), täyttöön kertyy sade- ja sulamisvesiä. Täytöstä suotautuneet vedet johdetaan salaojilla ja pohjan kallistuksilla täytön alhaisimpaan kohtaan tehtävään kaivoon. Kaivosta vesi johdetaan alueen ulkopuolelle rakennettavaan esimerkiksi mahdollisimman isoon kaivoon, josta täytöstä suotautuvien vesien määrää ja haittaainepitoisuuksia tarkkaillaan mittauksin täytön aikana ja täytön loputtua. Kaivosta vesi ohjataan ojaan ja edelleen vesistöön. Vesistöön johdettavalle vedelle ehdotetaan haitta-aineiden raja-arvoiksi seuraavassa taulukossa esitettyjä arvoja. Raja-arvot on esitetty kyseisille
8 (37) aineille, koska kyseisten aineiden pitoisuudet ovat olleet kohonneita ampumarata-alueen pintavedessä ja loppusijoitusalueelle sijoitettavissa maa-aineksissa on todettu myös kyseisiä aineita. Haitta-aine Arseeni Antimoni Lyijy Kupari Sinkki Ehdotus raja-arvoksi vesistöön johdettaessa 0,1 mg/l 0,1 mg/l 0,1 mg/l 0,5 mg/l 2,0 mg/l Mikäli haitta-aineiden pitoisuudet ovat niin korkeita, että vettä ei voida johtaa suoraan ojaan, vedet käsitellään ennen edelleen johtamista. Mahdollisena käsittelymenetelmänä voi olla muun muassa suodatus ja adsorptio. Lopullista käsittelymenetelmää ei vielä ole esitetty yleissuunnitelmassa, koska tiealueen kunnostus ja loppusijoitusalueen rakentaminen alkaa aikaisintaan vuonna 2004. Tällöin markkinoilla voi olla uusia ja tehokkaampia vedenkäsittelymenetelmiä. Lopullinen veden käsittelymenetelmä ja suunnitelmat laaditaan ennen kunnostusta ja loppusijoitusalueen rakentamista tehtävien toteutussuunnitelmien yhteydessä. Suunnitelmat lähetetään tarkistettaviksi Uudenmaan ympäristökeskukselle. Pohjavesien ja maaperän suojaaminen Ennen kaivu- ja täyttötöiden aloittamista alueelta poistetaan kasvillisuus ja lyijyllä pilaantuneet maa-ainekset. Pilaantuneet maa-ainekset välivarastoidaan tiealueella tai tiealueen läheisyydessä. Pilaantuneiden maiden pölyäminen estetään tarvittaessa joko kastelemalla tai peittämällä. Loppusijoitusalueen reunoille rakennetaan tukipenkereet esimerkiksi louheesta. Tukipenkereiden rakenne tulee mitoittaa ja suunnitella toteutussuunnitelmavaiheessa ennen täyttötöiden aloittamista. Lisäksi suunnitelman tarkentamista tehdään täyttötyön aikana. Loppusijoitusalueen alusrakenne tasataan siten, että pinnan kaltevuus on vähintään 3 %. Tasaus edellyttää paikoin pohjamaan kaivua ja paikoin täyttöä pohjamaan päälle. Alusrakenteen päälle rakennetaan esimerkiksi 500 mm paksu mineraalinen tiivistyskerros bentoniittimaasta tai muusta vastaavasta materiaalista. Tiivistyskerroksen vedenläpäisevyyden on oltava pienempi kuin 6,7 x 10-10 m/s. Tiivistyskerroksen päälle asennetaan keinotekoiseksi eristeeksi vähintään 2 mm paksuinen HDPE-muovikalvo, joka saumataan hitsaamalla. Vaihtoehtoisesti tiivistyskerros voidaan tehdä muusta materiaalista niin paksuna, että kerroksen vedenläpäisevyys on sama tai pienempi kuin ehdotetulla rakenteella. Tiivistyskerroksen päälle rakennetaan 0,5 metrin paksuinen kuivatuskerros salaojasorasta tai murskeesta. Kerrokseen asennetaan tarvittaessa salaojaputket, joilla kerätään maa-aineksista suotautuvat vedet.
9 (37) Kuivatuskerroksen päälle rakennetaan suodatinkerros, joka estää kuivatuskerroksen tukkeutumisen. Suodatinkerros voidaan tehdä suodatinkankaasta tai -hiekasta. Liikennöitäville kohdille rakennetaan tarvittavat rakennekerrokset. Täyttöperiaate Läjitys toteutetaan 0,5 metrin kerroksina levittäen ja tiivistäen. Kokonaiskerrospaksuus on noin 3 metriä. Tarvittaessa tukipenkereitä rakennetaan myös alueen sisälle, jos kasan sisäinen vakavuus sitä vaatii. Tukipenkereiden rakenne tulee mitoittaa ja suunnitella toteutussuunnitelmavaiheessa ennen täyttötöiden aloittamista. Lisäksi suunnitelman tarkentamista tehdään täyttötyön aikana. Kolmen metrin turve- ja humuskerroksen päälle rakennetaan noin 1 metrin paino-, tuki- ja salaojituskerros puhtaista kitkamaista tai kunnostusalueelta poistetuista pilaantuneista maista tai louheesta. Mikäli täyttö keskeytyy esimerkiksi talven ajaksi, voidaan kerrosta korottaa esimerkiksi 3 metriä korkeaksi ylipenkereeksi vastaavilla maa-aineksilla. Seuraavien kerroksien rakentaminen tapahtuu samalla tavalla. Täyttö lopetetaan 1 metrin paksuisella paino-, tuki- ja salaojituskerroksella. Täyttöalueelle läjitettävä turve ja humus tulee painumaan varsin runsaasti tiivistyessään ja veden poistuessa siitä. Painumat tapahtuvat kuitenkin nopeasti alueen täyttämisen aikana, joten täytön valmistumisen jälkeen ei ole todennäköisesti odotettavissa suuria painumia, jotka voisivat haitata pintarakenteen toimintaa. Massamäärät voivat muuttua esimerkiksi kaivun aikaisten tutkimusten perusteella. Tilanteeseen varaudutaan siten, että loppusijoitusalueen suunnittelussa otetaan massamäärän nousu huomioon. Mikäli massamäärät ovat vähäisemmät kuin on arvioitu, täyttö tehdään matalammaksi. Päästöt ilmaan Haitta-aineita saattaa täyttötyön aikana kulkeutua alueen ulkopuolelle tuulisella säällä tapahtuvan pölyämisen kautta. Lyhytaikaisesta pölyaltistuksesta ei ole odotettavissa merkittäviä terveysriskejä kunnostustyöntekijöille. Työnaikaisten haittojen torjumiseksi laaditaan ennen rakentamista työsuojelusuunnitelma, jonka työsuojeluviranomainen hyväksyy. Melu ja tärinä Loppusijoitusalueen rakentamisesta ei aiheudu asutusalueilla melua tai muuta haittaa, joka erottuisi muusta tien rakentamiseen liittyvästä häiriöstä.
10 (37) Loppusijoitusalueen rakentaminen tapahtuu valtatie 1:n tienrakentamishankkeiden yhteydessä. Loppusijoitushankkeen liikenne hoidetaan tien rakentamisessa käytettäviä reittejä pitkin. Päästöt maaperään (estäminen) Pintarakenne Täytön pinta tasataan siten, että joka kohdalla on pinnassa vähintään 0,3 metriä kivetöntä hiekkaa tai soraa, joka voi olla alueelta kaivettua pilaantunutta maata tai ulkopuolelta tuotua puhdasta maata. Täytön saavutettua lopullisen korkeutensa rakennetaan tasauskerroksen päälle esimerkiksi 500 mm paksu mineraalinen tiivistyskerros bentoniittimaasta tai muusta vastaavasta materiaalista. Tiivistyskerroksen vedenläpäisevyyden on oltava pienempi kuin 1 x 10-9 m/s. Tiivistyskerroksen päälle asennetaan keinotekoiseksi eristeeksi vähintään 2 mm paksuinen VFPE/PP-muovikalvo, joka saumataan hitsaamalla. Tiivistämisen lisäksi kalvo estää juurien tunkeutumisen rakenteen läpi. Vaihtoehtoisesti voidaan tiivistyskerrokset toteuttaa muilla rakentamisaikana käytössä olevilla tiivistysmateriaaleilla (esimerkiksi polymeeriparannettu bentoniitti), joiden vedenläpäisevyys on sama tai pienempi kuin ehdotetulla rakenteella ja jotka kestävät muodonmuutoksia vähintään yhtä hyvin kuin ehdotettu rakenne. Tiivistyskerroksen päälle tehdään 0,5 metrin paksuinen kuivatuskerros salaojasorasta tai murskeesta. Kuivatuskerroksen päälle tulee suodatinkerros, joka estää kuivatuskerroksen tukkeutumisen. Suodatinkerros voidaan tehdä suodatinkankaasta tai hiekasta. Kuivatuskerroksen päälle tulee vähintään 0,7 metrin paksuinen suojamaakerros kitkamaa-aineksista ja 0,3 metrin paksuinen kasvukerros. Maisemointi ja alueen jatkokäyttö Alue voidaan maisemoida istuksin. Loppusijoitusalueelle ei saa istuttaa puita tai muita sellaisia kasveja, joiden juuret voisivat vaurioittaa eristyskerroksia. Loppusijoitusalue jää osaksi tiealuetta. LAITOKSEN TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttötarkkailu Täyttöalueelle sijoitettavien massojen kirjanpito Täyttömäkeen sijoitetuista ampumarata-alueen maista merkitään kirjanpitoon määrä ja toimituspäivä.
11 (37) Täyttöalue Vesien tarkkailu Yleistä Pohjavesi Pintavedet Suotovedet Täyttöalueesta kirjataan kaksi kertaa vuodessa täytön aikana pinta-ala, tilavuus, painuminen ja kulloinkin täytetty täyttöalue. Alueen eristämisen jälkeen täyttöalueen halkeamat ynnä muut havainnoidaan silmämääräisesti kerran vuodessa. Valmiin täyttöalueen päälle asennetaan painumalevyt täytön painumisen seuraamiseksi. Painumat mitataan kerran vuodessa viiden ensimmäisen vuoden aikana. Tämän jälkeen mittaustiheyttä tarkistetaan. Ampumarata-alueen pinta- ja pohjavesien haitta-ainepitoisuuksia on tutkittu pilaantuneisuustutkimusten yhteydessä vuosina 2001 ja 2002. Täten alueen pinta- ja pohjavesien perustilaselvitys on jo tehty. Vesien tarkkailusta laaditaan tarkennettu tarkkailuohjelma ennen töiden aloittamista. Tarkkailuohjelma toimitetaan Uudenmaan ympäristökeskukselle hyväksyttäväksi. Tarkkailuohjelma tarkistetaan viiden vuoden välein ja tarvittaessa näytteenoton tiheyttä tai analysoitavia haitta-aineita muutetaan tutkimustulosten perusteella. Ampumarata-alueen pohjavedestä otetaan vesinäytteet kaksi kertaa vuodessa jo ennen loppusijoitusalueen rakentamista, rakennus- ja täyttötyön aikana sekä täytön päättymisen jälkeen. Havainnointiputkina käytetään jo alueelle asennettuja pohjaveden havaintoputkia (esim. PV1, PV2 ja PV3). Vesinäytteistä analysoidaan yleisimmät haitta-aineet ja muut alkuaineet, kloridipitoisuus, ph ja sähkönjohtavuus sekä suodatetuista että suodattamattomista näytteistä. Ampumarata-alueen pintavesistä otetaan vesinäytteet kaksi kertaa vuodessa jo ennen loppusijoitusalueen rakentamista ja täytön päättymisen jälkeen. Rakennus- ja täyttötyön aikana pintavesinäytteitä otetaan neljä kertaa vuodessa. Vesinäytteitä otetaan ampumaradalta, läheisyydessä sijaitsevasta lammesta, lammesta laskevasta ojasta ja alueelta koilliseen laskevasta ojasta. Vesinäytteistä analysoidaan yleisimmät haitta-aineet ja muut alkuaineet, kloridipitoisuus, ph ja sähkönjohtavuus sekä suodatetuista että suodattamattomista näytteistä. Täyttömäen läpi suotautuvaa vettä tarkkaillaan tarkkailukaivosta, johon vedet johdetaan täytön pohjassa olevaa salaojakerrosta pitkin. Mahdollisesti käsiteltäessä vettä tarkkaillaan myös käsittelyn jälkeisiä vesiä.
12 (37) Täytön aikana suotoveden määrää ja laatua seurataan täytön neljän ensimmäisen kuukauden aikana viikoittain. Tämän jälkeen seurantaa tehdään kerran kuukaudessa. Vedestä analysoidaan liukoisen ja kokonaislyijyn pitoisuus, sähkönjohtavuus ja ph. Lyijypitoisuuksien perusteella näytteenottoväliä voidaan tihentää tai harventaa tarpeen mukaan. Täytön päätyttyä veden määrää seurataan kuukausittain ja veden laatua neljännesvuosittain kahden vuoden ajan. Vedestä analysoidaan liukoisen ja kokonaislyijyn pitoisuus, sähkönjohtavuus ja ph. Lyijypitoisuuksien perusteella näytteenottoväliä voidaan tihentää tai harventaa tarpeen mukaan. Seurannan lopettamisesta sovitaan Uudenmaan ympäristökeskuksen kanssa. Raportointi Kirjanpito Työn toteutuksesta pidetään työmaalla kirjaa, johon kirjataan - tiedot alueelle tuoduista massoista (määrä, alkuperä, pitoisuudet, sijoituspaikka) - tukikerrosten pinnan taso - käytetty täyttötilavuus ja arvio jäljellä olevasta täyttötilavuudesta - loppusijoitusalueelta maastoon johdettujen vesien määrä ja laatutiedot - tiedot työskentelyolosuhteista - erikoiset havainnot ja poikkeamat suunnitelmista. Kirjanpito pidetään ajantasalla ja viranomaisten saatavilla. Loppuraportti Tiedotus Työn päätyttyä laaditaan loppuraportti. Loppuraportissa käsitellään seuraavat asiat: - tunnistetiedot - työn vastuuhenkilöt - muut hankkeeseen osallistuneet tahot - yhteenveto työmaapäiväkirjasta - laadunvarmistusmenetelmät - sijoitettujen massojen määrä ja mahdolliset käyttörajoitukset - asiakirjojen säilytys - kartta alueesta (alueen koordinaatit). Loppuraportti toimitetaan viranomaisille 2 kuukauden kuluessa työn päättymisestä. Työn etenemisestä tiedotetaan Uudenmaan ympäristökeskukselle ja Lohjan kaupungin ympäristökeskukselle.
13 (37) POIKKEAMINEN VALTIONEUVOSTON PÄÄTÖKSEN (861/1997) KAATOPAIKOISTA VAATIMUKSISTA Pyyntö Pohjarakenteet Tiehallinto hakee pilaantuneiden maiden loppusijoitusalueen pohjarakenteita, vesien tarkkailua ja kaasujen hallintaa koskeviin säännöksiin seuraavasti lievennyksiä: Valtioneuvoston päätöksen kaatopaikoista mukaan kaatopaikan pohjarakenteen rakennetun tiivistyskerroksen paksuuden on oltava tavanomaisen jätteen ja pysyvän jätteen kaatopaikoilla vähintään 0,5 metriä ja ongelmajätteen kaatopaikoilla vähintään 1,0 metriä. Kerroksen tulee vastata ongelmajätteen kaatopaikalla 5,0 metrin ja tavanomaisen jätteen kaatopaikalla 1,0 metrin paksuista maakerrosta, jonka vedenläpäisevyys on k 1 x 10-9 m/s. Pysyvän jätteen kaatopaikalla vertailukohteena on 1 metrin paksuinen maakerros, jonka vedenläpäisevyys on k 1 x 10-7 m/s. Pilaantuneiden maiden loppusijoitusalue tulkitaan ongelmajätteen kaatopaikaksi. Valtioneuvoston päätöksestä poiketen loppusijoitusalueen yleissuunnitelmassa mineraalisen tiivistyskerroksen paksuudeksi on esitetty vähintään 0,5 metriä ja vedenläpäisevyydeksi k 6,7 x 10-10 m/s eli tavanomaisen jätteen kaatopaikan mineraalisen tiivistyskerroksen rakennetta. Olettaen, että Darcyn laki on voimassa, tiivistyskerroksen päällä on 1 metrin vesipaine ja kerros on vedellä kyllästetty, saadaan 0,5 metrin kerroksen läpäisyvaatimukseksi k 4,0 x 10-10 m/s, kun vertailurakenteena on valtioneuvoston päätöksen mukainen ongelmajätteen kaatopaikan rakenne ja k 6,7 x 10-10 m/s, kun vertailurakenteena on valtioneuvoston päätöksen mukainen tavanomaisen jätteen kaatopaikan rakenne. Vaadituissa vedenläpäisevyyksissä ei käytännössä ole suurta eroa, 1,7- kertainen. Rakennetta on ohennettu valtioneuvoston päätöksen mukaisesta 1,0 metristä 0,5 metriin, koska alueelle sijoitettavan jätteen luonne poikkeaa olennaisesti sekalaisesta ongelmajätteestä. Haitta-aineet ovat kiinnittyneet pilaantuneeseen humuspitoiseen maamassaan, joten pohjarakenteelta ei enää tarvita paksuuden tuomaa pidätyskapasiteettia. Tiiviin pintarakenteen ansiosta maamassat eivät altistu muuttumisprosesseille, kuten sadeveden huuhtovalle vaikutukselle tai happaman sateen aiheuttamille ph:n muutoksille, jotka saattaisivat lisätä haitta-aineiden kulkeutumista. Lisäksi mineraalisen tiivistyskerroksen päälle sijoitetaan keinotekoinen eriste, 2 mm tiivistyskalvo. Loppusijoitusalueen pintarakenteet on suunniteltu ongelmajätteen kaatopaikan pintarakenteiden mukaisiksi. Tiivis pintarakenne estää sadevesien kulkeutumisen täyttöön rakenteen valmistuttua. Täyttövaihe on erittäin lyhyt tavalliseen yhdyskuntajätteen kaatopaikkaan verrattuna, joten jäte-
14 (37) Kaasunhallinta Vesien tarkkailu Suotovedet täyttöön ehtii imeytyä vain vähän sadevesiä. Täytön aikana turvepitoisista maista puristuu kuitenkin vettä, joka kerätään pohjan kuivatuskerroksesta tarkkailukaivoon. Esko Rossi on laatinut riskiarvioinnin loppusijoitusalueelle tavanomaisen kaatopaikan pohjarakenteilla. Riskinarvioinnissa laskettiin haittaaineiden kulkeutumista kvantitatiivisesti mallintamismenetelmiä käyttäen. Lyijyn kulkeutumisen laskentaan käytettiin MMSOILS 4.0 ohjelmistoa. Laskelmia tehtiin sekä kunnossa olevien rakenteiden mukaisille tilanteille että vauriotilanteille. Laskelmissa käytettiin pinta- ja pohjarakenteina yleissuunnitelman mukaisia rakenteita. Riskinarvioinnin perusteella loppusijoituspaikasta ei aiheudu kuormitusta pohjaveteen, kun eristysrakenteet ovat asianmukaisessa kunnossa. Vauriotilanteessa kuormitus lisääntyy hitaasti, mutta pitkälläkään aikavälillä pitoisuudet eivät nouse merkityksellistä terveys- ja ympäristöriskiä aiheuttavalle tasolle. Täten luvan hakija katsoo, että yleissuunnitelmassa esitetty tiivistyskerroksen paksuus 0,5 metriä ja vedenläpäisevyys k 6,7 x 10-10 m/s on riittävä, jotta loppusijoitusalueesta ei voi aiheutua pitkänkään ajan kuluessa jätelaissa tai ympäristönsuojelulaissa tarkoitettua haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle. Loppusijoitusalueelle ei sijoiteta helposti hajoavaa orgaanista ainesta tai kaasua tuottavaa jätettä, joten pintarakenteeseen ei rakenneta kaatopaikkapäätöksestä poiketen kaasunkeräyskerrosta. Loppusijoitusalueen täyttövaiheen eli käyttöajan oletetaan kestävän noin 4 kuukautta. Täyttöalueelle tulevissa turve- ja humusmaissa on vettä, mikä vapautuu suhteellisen nopeasti tiivistymisen yhteydessä. Täten täytöstä poistuvan veden oletetaan suotautuvan suurimmalta osaltaan jo täyttövaiheessa eli noin 4 kuukauden aikana. Täytön aikana suotoveden määrää ja laatua seurataan täytön neljän ensimmäisen kuukauden aikana viikoittain. Tämän jälkeen seurantaa tehdään tarvittaessa kerran kuukaudessa. Tuloksien perusteella seurantaa voidaan tihentää tai harventaa tarpeen mukaan. Täytön päätyttyä veden määrää seurataan kuukausittain ja veden laatua neljännesvuosittain kahden vuoden ajan. Tuloksien perusteella näytteenottoväliä voidaan tihentää tai harventaa tarpeen mukaan. Kahden vuoden jälkeen seurannan tiheydestä ja myöhemmin mahdollisesta lopettamisesta sovitaan Uudenmaan ympäristökeskuksen kanssa. Suotovedestä analysoidaan arseeni-, antimoni-, kupari-, lyijy- ja sinkkipitoisuudet sekä suodatetuista että suodattamattomista näytteistä sekä
15 (37) sähkönjohtavuus ja ph. Analysoitaviksi aineiksi on esitetty edellä esitettyjä aineita, koska kyseisten aineiden pitoisuudet ovat olleet kohonneita ampumarata-alueen pintavedessä ja loppusijoitusalueelle sijoitettavissa maa-aineksissa on todettu myös kyseisiä aineita. Suotovesien seuranta toteutetaan kaatopaikkapäätöksen liitteen 3 mukaisesti ja osittain jopa tiheämminkin johtuen täytön ominaisuuksista ja työn kestosta. Pinta- ja pohjavedet Ampumarata-alueen pintavesistä otetaan vesinäytteet kaksi kertaa vuodessa jo ennen loppusijoitusalueen rakentamista ja täytön päättymisen jälkeen. Rakennus- ja täyttötyön aikana pintavesinäytteitä otetaan neljä kertaa vuodessa. Vesinäytteitä otetaan ampumaradalta, läheisyydessä sijaitsevasta lammesta, lammesta laskevasta ojasta ja alueelta koilliseen laskevasta ojasta. Vesinäytteistä analysoidaan yleisimmät haitta-aineet ja muita mahdollisia alkuaineita, kloridipitoisuus, ph ja sähkönjohtavuus sekä suodatetuista että suodattamattomista näytteitä. Ampumarata-alueen pohjavedestä otetaan vesinäytteet kaksi kertaa vuodessa jo ennen loppusijoitusalueen rakentamista, rakennus- ja täyttötyön aikana sekä täytön päättymisen jälkeen. Havainnointiputkina käytetään havaintoputkia (esim. PV1, PV2 ja PV3) ja/tai valtatie 1:n ympäristövaikutusten seurantaan liittyviä putkia. Käytettävät havaintoputket esitetään tarkennetussa tarkkailuohjelmassa. Havaintoputkista mitataan pohjavedenpinnan korkeudet ja vesinäytteistä analysoidaan yleisimmät haittaaineet ja muita mahdollisia alkuaineita, kloridipitoisuus, ph ja sähkönjohtavuus sekä suodatetuista että suodattamattomista näytteistä. Pinta- ja pohjavesien tarkkailu suoritetaan kaatopaikkapäätöksen liitteen 3 mukaisella tiheydellä. TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN YVA-lain mukaisesti arvioidut vaikutukset Loppusijoituspaikasta haitta-aineita voi periaatteessa kulkeutua sen ulkopuolelle vain pintarakenteen läpi vuotavien vesien vaikutuksesta taikka rakenteiden rikkoutuessa sortumien tai muun sellaisen takia. Koska loppusijoitusalueelle tulee korkeatasoiset suojausrakenteet, haitta-aineita ei kulkeudu loppusijoitusalueelta ympäristöön. Pintavesiin kohdistuva kuormitus vähenee oleellisesti, koska suunnitellulta tiealueelta poistetaan pilaantuneet massat ja koska tieltä ja sen yläpuolisilta alueilta tulevat vedet johdetaan pilaantuneen alueen ohi. Erityisesti ampumaradan koillispuolisen peltoalueen läpi virtaavassa purossa haitta-aineiden pitoisuudet laskevat tieojitusten vaikutuksesta. Rakentamalla ensin pilaantuneiden maiden sijoituspaikka voidaan massat siirtää suoraan lopulliseen paikkaan ilman välivarastointia, jolloin rakentamisen aikaiset ympäristövaikutukset ovat vähäiset. Täyttörakenteen
16 (37) vedet kerätään ja johdetaan alueen ulkopuolelle rakennettavaan laskeutusaltaaseen, josta täytöstä suotautuvien vesien lyijypitoisuutta ja määrää tarkkaillaan ennen laskemista ojaan. Tarvittaessa vesi voidaan käsitellä hiekkasuodatuksella tai kemiallisella saostuksella ennen laskemista ympäristöön. Näiden toimenpiteiden avulla ympäristön pintavesiin ei kohdistu merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Pohjavesiä suojaavat rakenteet ovat kestäviä eikä vaaraa loppusijoitusalueen aiheuttamasta pohjaveden pilaantumisesta ole. Kuivana turve pölyää herkästi ja pölyn mukana haitta-aineita voi levitä kunnostustyön aikana pilaantuneen alueen ulkopuolelle. Suurin osa eimetallisesta lyijystä, arseenista ja antimonista on sitoutunut turpeen orgaaniseen ainekseen. Pölyämisen määrää on vaikea ennakoida, koska se määräytyy maan kosteuden, tuuliolojen, noudatettavien menetelmien ja suojaustoimien tason mukaan. Kokonaisuutena pölyn mukana tapahtuva kulkeutuminen ja altistuminen voi olla merkityksellistä ja edellyttää tarkempaa arviointia. Kunnostuksen aikana pilaantunutta maata voi kulkeutua alueen ulkopuolelle muun muassa ajoneuvojen pyörissä. Asia on hoidettavissa yksinkertaisilla suojauksilla (esimerkiksi renkaiden pesu) eikä se ole asianmukaisesti toteutetussa kohteessa merkityksellinen kulkeutumisreitti. Alue on kuitenkin pysyvästi erityisalue, jonka mahdollisia vaikutuksia ympäristöön tarkkaillaan ja jonka erityispiirteet on huomioitava. POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Riskinarviointi Tiehallinto/Uudenmaan tiepiiri on teettänyt riskinarvion tiealueelta poistettaville pilaantuneiden maiden sijoittamiselle ja eristämiselle Lempolan liittymään silmukkaramppiin (Valtatie 1 (E18) rakentaminen moottoritienä välillä Oittila Lempola, Lohja, Lempoonsuon ampumarata, Loppusijoituspaikan riskinarvio, 31.12.2002, Esko Rossi Oy). Todettujen pitoisuuksien ja ohje- ja raja-arvovertailujen perusteella merkittävimmät alueelle sijoitettavat haitta-aineet ovat lyijy, arseeni ja antimoni. Riskinarvioinnissa laadittiin käsitteellinen malli, jossa kuvattiin loppusijoituspaikan rakenteet sekä vesien ja haitta-aineiden kulkeutuminen. Haitta-aineiden kulkeutumisominaisuudet määritettiin alueelta tehtyjen vesi- ja maanäytteiden analyysien, muista vastaavantyyppisistä kohteista saatujen tulosten ja kirjallisuudessa esitettyjen arvojen perusteella. Kulkeutumista laskettiin kvantitatiivista mallintamista käyttäen. Laskelmia tehtiin sekä kunnossa olevien rakenteiden mukaisille tilanteille että vauriotilanteille. Laskettuja pitoisuuksia verrattiin talousvedelle asetettuihin laatuvaatimuksiin. Riskinarvioinnin perusteella loppusijoituspaikasta ei aiheudu kuormitusta pohjaveteen, kun eristysrakenteet ovat kunnossa. Vauriotilanteessa kuormitus lisääntyy hitaasti, mutta pitkälläkään aikavälillä pitoisuudet
17 (37) eivät nouse merkityksellistä terveysriskiä aiheuttavalle tasolle. Loppusijoituspaikan rakenteiden kunnon tarkkailu ja ylläpito on kuitenkin tarpeen pitkän aikavälin kuormituksen minimoimiseksi. Suotovesien puhdistamiseen tulee varautua. Toimet onnettomuuksien estämiseksi Loppusijoitusalue sijoitetaan tien liittymän ramppisilmukkaan. Loppusijoitusalueen kohdalle asennetaan suojakaiteet hidastamaan ajoneuvojen kulkeutumista alueelle esimerkiksi onnettomuustilanteissa. Kemikaali- ynnä muiden sellaisten onnettomuustilanteiden varalta pintarakenteiden materiaalien valinnassa on huomioitava muun muassa materiaalin kemikaalin kestävyys. Valittavan materiaalin on esimerkiksi kestettävä tien suolauksessa käytettävät kemikaalit. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennykset Hakemusta on täydennetty 27.5.2003 ja 10.12.2003. Lupahakemuksesta tiedottaminen Uudenmaan ympäristökeskus on tiedottanut asian vireilletulosta kuuluttamalla hakemuksesta Lohjan kaupungin ilmoitustaululla 4.8. - 2.9.2003 ja Uudenmaan ympäristökeskuksen ilmoitustaululla 4.8. - 4.9.2003 sekä ilmoittamalla kuulutuksesta Länsi Uusimaa ja Västra Nyland -nimisissä sanomalehdissä. Hakemuksesta on annettu erikseen tieto tiedossa oleville asianosaisille. Asiakirjat ovat olleet kuulutuksen ajan nähtävillä Lohjan kaupungin ympäristötoimistossa. Tarkastukset, neuvottelut ja katselmukset Lausunnot Suunnitellulla loppusijoitusalueella on suoritettu tarkastus 21.11.2003. Samassa yhteydessä neuvoteltiin lupahakemukseen liittyvistä seikoista. Tarkastus- ja neuvottelumuistio No YS 1400/25.11.2003 on liitetty asiakirjoihin. Hakemuksen johdosta on pyydetty lausunto Etelä-Suomen lääninhallitukselta, Lohjan kaupunginhallitukselta ja Lohjan kaupungin ympäristölautakunnalta. Etelä-Suomen lääninhallitus on antanut 13.8.2003 päivätyn lausunnon, jossa esitetään muun muassa seuraava: Loppusijoituspaikan pohjarakenteet on suositeltavaa tehdä valtioneuvoston päätöksen (861/1997) mukaisen ongelmajätteiden kaatopaikan rakenteina, mikäli pintarakenteita ei tehdä välittömästi täytön jälkeen. Vaihtoehtoisesti täyttö tulisi suojata väliaikaisella vesieristyspeitteellä.
18 (37) Muistutukset ja mielipiteet Hakijan kuuleminen ja vastine Tiiviin pintakerroksen puuttuessa pilaantuneet maa-ainekset ovat altistuneena sadeveden ja sulamisvesien huuhtovalle vaikutukselle ja phmuutoksille, jotka saattavat lisätä haitta-aineiden kulkeutumista. Siksi lääninhallitus katsoo, että tavanomaisen jätteen kaatopaikan rakenteina tehdyt pohjarakenteet ovat riittämättömät, jos tiivis pintakerros puuttuu. Koska I-luokan pohjavesialue on lähellä, lääninhallitus painottaa, että haitta-aineiden (arseeni, antimoni, lyijy) pitoisuudet vesistöön johdettavassa vedessä tulisi olla mahdollisimman pienet. Tavoitteena pitäisi olla, etteivät pitoisuudet ylitä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (461/2000) talousvedelle asetettuja kemiallisia laatuvaatimuksia. Lääninhallitus edellyttää pölyämisen estämistä koko rakennusvaiheen ajan. Lisäksi pilaantuneen maan kulkeutuminen työkoneiden renkaissa työmaa-alueen ulkopuolelle tulee estää. Samoin huomiota tulee kiinnittää siihen, että työvaiheet aiheuttavat mahdollisimman vähän meluhaittaa lähiympäristön asutukselle ja terveydensuojelullisesti herkille kohteille, kuten päiväkodeille, vanhainkodeille tai muissa sellaisissa, joissa valtioneuvoston päätöksessä (993/1992 ja sosiaali- ja terveysministeriön ohjeissa asetetut melun ohjearvot eivät saa ylittyä. Lohjan ympäristölautakunta on antanut 21.8.2003 päivätyn lausunnon, jossa todetaan seuraava: Lupahakemuksessa on esitetty tietyiltä osin lievennyksiä valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksessä ongelmajätteen kaatopaikalta edellytettyyn tasoon. Lupahakemusta ratkaistaessa tulee huomioida alueen sijainti Lohjanharjun pohjavesialueen välittömässä läheisyydessä sekä pintavesien purkautuminen lähiojia pitkin edelleen Vasarlanlahteen. Ympäristölupapäätöksessä tulee edellyttää riittävää ympäristö- ja terveysvaikutusten seurantaa. Asian johdosta ei ole toimitettu muistutuksia eikä mielipiteitä. Luvan hakijalle on 25.11.2003 päivätyllä kirjeellä varattu tilaisuus vastineen jättämiseen. Luvan hakija on toimittanut 12.12.2003 päivätyn vastineen. Tiehallinnon Uudenmaan tiepiiri on tutustunut ympäristölupahakemuksen johdosta annettuihin lausuntoihin ja ilmoittaa, etteivät ilmituodut seikat hakijan näkemyksen mukaan muodosta estettä luvan myöntämiselle. Seuraavassa on esitetty vastineet lausunnoissa esitettyihin seikkoihin. Etelä-Suomen lääninhallituksen lausunto: Loppusijoitusalueelle sijoitetaan tiealueelta rakentamisen vuoksi poistettavat pilaantuneet maaainekset. Maa-ainesten sijoittaminen tapahtuu rakentamisen yhteydessä ja rakentamisen edellyttämässä aikataulussa. Tavoitteena on, että kaikki tiealueelta poistettavat pilaantuneet maa-ainekset sijoitetaan alueelle yh-
19 (37) täjaksoisesti. Tällöin saadaan alueen pintarakenteet rakennettua välittömästi täytön päätyttyä. Täytön aikana pilaantuneista maista puristuu paineen alaisena vettä. Täytöstä suotautuneet vedet kerätään pohjan kallistuksilla ja salaojilla mahdollisesti tarvittavaan käsittelyyn. Mahdollinen käsittelymenetelmä esitetään ennen töiden aloittamista tehtävissä toteutussuunnitelmissa. Ympäristölupahakemuksen täydennyksessä (27.5.2003) on esitetty rajaarvot vesistöön johdettavalle vedelle. Esitetyt raja-arvot ovat korkeampia kuin talousvedelle asetetut kemialliset laatuvaatimukset tai -suositukset. Esitetyt raja-arvot vastaavat kuitenkin suuruusluokaltaan juomaveden valmistamiseen tarkoitetulle pintavedelle annettuja kemiallisia rajaarvoja (valtioneuvoston päätös juomaveden valmistamiseen tarkoitetun pintaveden laatuvaatimuksista ja tarkkailusta 19.5.1994/336). Esitetyt raja-arvot ovat samat kuin mitä Uudenmaan ympäristökeskus on hyväksynyt ojaan johdettavien vesien raja-arvopitoisuuksiksi päätöksessään No YS 117/14.2.2001 Malmin ampumaradan loppusijoitusalueen vesien käsittelyyn liittyvien lupamääräysten tarkistamisesta. Kyseinen loppusijoitusalue on myös ampumaratatoiminnasta lyijyllä pilaantuneen maa-aineksen loppusijoitusalue. Lempoonsuon ramppisilmukan alueelle sijoitettavat massat ovat suurimmalta osaltaan märkää turvetta, joka ei pölyä. Lyijypitoisten maiden pölyämisen estämiseen varaudutaan. Suunnitelmat muun muassa pölyämisen ja pilaantuneen maa-aineksen kulkeutumisen ehkäisemisestä esitetään ennen työn aloittamista tehtävissä toteutussuunnitelmissa. Loppusijoitusalueen rakentamisesta ja pilaantuneen maa-aineksen täyttötyöstä ei aiheudu normaalista tienrakentamisesta poikkeavaa meluhaittaa. Lähin asuinkiinteistö sijaitsee noin 500 metrin etäisyydellä kohteesta itään. Alueen läheisyydessä ei ole terveydensuojelullisesti herkkiä kohteita, kuten päiväkoteja tai vanhainkoteja, joissa voisi ylittyä valtioneuvoston päätöksessä (993/1992) tai sosiaali- ja terveysministeriön ohjeessa asetetut melun ohjearvot. Lohjan ympäristölautakunnan lausunto: Loppusijoitusalueen muun muassa pohja- ja pintarakenteiden suunnittelussa on otettu huomioon pohjavesialueen läheisyys. Loppusijoitusalueelle on laadittu riskinarviointi suunnitelluilla rakenteilla. Riskinarvioinnissa on otettu huomioon alueen pohja- ja pintavedet. Riskinarvioinnin mukaan loppusijoitusalueesta ei aiheudu kuormitusta pohja- ja pintavesiin. Yleissuunnitelmassa (tammikuu 2003) ja täydennyksessä (27.5.2003) on esitetty periaatteet pohja-, pinta- ja suotovesien tarkkailusta. Vesien tarkkailusta laaditaan tarkennettu tarkkailuohjelma ennen töiden aloittamista. Tarkkailuohjelma toimitetaan Uudenmaan ympäristökeskukselle hyväksyttäväksi/tarkistettavaksi. Muut tarkennukset: Loppusijoitusalueen kohdalta joudutaan poistamaan pilaantuneita maa-aineksia alueen rakentamisen vuoksi. Pilaantuneet maamassat joudutaan välivarastoimaan loppusijoitusalueen pohjarakenteiden rakentamisen ajaksi. Loppusijoitusalueen yleissuunnitelmassa
20 (37) (tammikuu 2003) ei ole esitetty suunnitelmaa välivarastointialueesta. Välivarastointi tapahtuu lunastetulla tiealueella. Välivarastointialueen sijainti määritetään yhdessä tien rakennusurakoitsijan kanssa ja välivarastointisuunnitelma esitetään ennen työn alkamista tehtävissä toteutussuunnitelmissa. VIRANOMAISEN RATKAISU Ratkaisu Uudenmaan ympäristökeskus myöntää Tiehallinnolle/Uudenmaan tiepiirille ympäristönsuojelulain 28 :n mukaisen ympäristöluvan pilaantuneiden maiden loppusijoitusalueelle Lohjan Lempolaan. Vastaus yksilöityihin vaatimuksiin ja lausuntoihin Pyydetyissä lausunnoissa esitetyt seikat on huomioitu luvan hakijan vastineesta ja päätöksestä ilmenevällä tavalla. Yhteysviranomaisen antamassa lausunnossa ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta (YVA-selostus) on kiinnitetty huomiota erityisesti pinta- ja pohjavesien suojeluun liittyviin seikkoihin. Lupaviranomainen on päätöksensä lupamääräyksissä huomioinut kyseiset seikat. Kaatopaikan luokka 1. Loppusijoitusalue luokitellaan ongelmajätteen kaatopaikaksi. (YSL 45, YSA 20, JL 3, JA 3 a, VNp 861/1997) Kaatopaikalle sijoitettavaksi hyväksytyn jätteen määrä ja laji 2. Tiehallinto/Uudenmaan tiepiiri saa sijoittaa loppusijoitusalueelle kaiken ympäristölupahakemuksen mukaisen Lempoonsuon ampumaradan toiminnasta pilaantuneen maa-aineksen (17 05 03* ja 17 05 04) noin 30 000 m 3, joka poistetaan suunnitellulta moottoritien tiealueelta. Sijoitettava jäte ei saa olla valtioneuvoston päätöksen kaatopaikoista (861/1997) 4 :ssä tarkoitettua kaatopaikalle sijoitettavaksi kelpaamatonta jätettä. Alueelle ei saa ottaa vastaan muualta peräisin olevia jätteitä, paitsi puhtaita maa- ja kiviaineksia tuki- ynnä muihin rakenteisiin. (YSL 43, 45, YSA 20, JL 3, 6, JA 3, 3 a ) Rakentaminen ja hoito 3. Kaatopaikan pohjarakenteet (YSL 7, 8, 43, 45, YSA 20, JL 6, JL 52, JA 8, VNp 861/1997) 3.1. Kaatopaikka on sijoitettava moottoritien ramppisilmukkaan siten, että tiepenkereen luiska ei miltään osin toimi kaatopaikan alusrakenteena.
21 (37) Tasatun ja tiivistetyn kantavan alusrakenteen päälle on rakennettava vähintään 1 000 mm paksu mineraalinen tiivistyskerros. Tiivistyskerroksen suojatason on vastattava kerrosta, jonka vedenläpäisevyys on koko kerroksen paksuudelta k # 1 x 10-9 m/s ja paksuus 5 metriä. Tiivistyskerroksen päälle on asennettava vähintään 2 mm paksu keinotekoinen eriste. Keinotekoisen eristeen saumaukset on suunniteltava ja toteutettava siten ja sellaisesta materiaalista, että saumat eivät vaurioidu käytössä. Keinotekoinen eriste on asennettava ja suojattava ala- ja yläpuoleltaan siten, ettei siihen synny haitallisia vaurioita rakentamisen tai käytön aikana. Tiivistysrakenteiden materiaalit on valittava siten, että niiden kemiallinen kestävyys sijoitettavalle jätteelle ja siitä muodostuvalle suotovedelle on mahdollisimman hyvä. Tiivistysrakenteiden haitallinen jäätyminen on estettävä sekä rakentamisen että käytön aikana riittävän paksulla suojakerroksella. 3.2. Reunapenkereiden luiskien kaltevuus on valittava siten, että niiden päälle tulevat tiivistettävät rakenteet voidaan luotettavasti tiivistää ja keinotekoiset eristeet asentaa. 3.3. Keinotekoisen eristeen päälle on rakennettava karkeasta hyvin vettä johtavasta materiaalista vähintään 500 mm paksu kuivatuskerros. Kuivatuskerroksessa käytettävän materiaalin vedenläpäisevyyden on oltava k 10-3 m/s. Kuivatuskerroksen tukkeutuminen on estettävä suodatinkerroksella. 4. Jätetäyttö (loppusijoittaminen) (YSL 43, 45, YSA 20, JL 6, JA 8, VNp 861/1997) 4.1. Pilaantuneiden massojen sijoittaminen on kokonaisuudessaan suunniteltava ja toteutettava siten, että estetään ja torjutaan haitat ja vaaratilanteet, kuten sortumat ja rakenteita vahingoittavat painumat sekä jätepenkereen puutteellinen vakavuus, routimisesta johtuva kaatopaikkarakenteiden vaurioituminen ja veden lammikoituminen täyttöalueella. Jätetäytön luiskakaltevuudet saavat olla jyrkimmillään 1:3. 4.2. Jätteet on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava alueelle siten, että pilaantunut maa-aines ja tukirakenteissa käytettävä puhdas maaaines kyetään myöhemmin tarvittaessa erottamaan toisistaan. 5. Kaatopaikan pintarakenteet (YSL 7, 8, 43, 45, YSA 20, JL 6, 52, JA 8, 9, VNp 861/1997) 5.1. Jätetäytön saavuttaessa lopullisen korkeutensa on sen pinta ensin muotoiltava ja tasoitettava. 5.2. Tasatun jätetäytön päälle on rakennettava vähintään 500 mm:n paksuinen mineraalinen tiivistyskerros, jonka vedenläpäisevyysker-