1 Jaana Tiainen (1600121), STSAK16A Referaatti Kuntouttava toiminta nyt ja tulevaisuudessa -kurssilla Masennuksen koettu kuntoutustarve väestössä Referaatti on tehty tutkimuksesta Masennuksen koettu kuntoutustarve väestössä, joka on Health and Social Support -väestötutkimuksen osatutkimus. Tässä tutkimuksessa analysoidaan suomalaisten masennuksen kuntoutuksen tarvetta ja onko koetussa kuntoutustarpeessa eroja eri muuttujien suhteen. Aiempia laajoja väestöön kohdentuvia tutkimuksia koetusta kuntoutustarpeesta masennuksen takia ei ole tehty. Kuntoutuksen kehittämisessä on olennaista tietää kuntoutustarve eri väestö- ja sairausryhmissä. Masennus on yksi huomattavimmista kansanterveysongelmista Suomessa. Myös maailmanlaajuisesti tarkastellen masennus on yksi merkittävimmistä pitkäaikaista sairautta ja vajaakuntoisuutta aiheuttavista terveysongelmista. Masennus aiheuttaa mittavia kustannuksia mm. työ- ja toimintakyvyn heikkenemisen, sairauspoissaolojen, työkyvyttömyyseläkkeiden sekä hoidon ja kuntoutuksen vuoksi. Työ- ja toimintakyvyn heikkenemisen ja työkyvyttömyyden ehkäisemiseksi oikea-aikainen ja todelliseen tarpeeseen perustuva kuntoutus on tärkeää hyvän hoidon lisäksi. Kuntoutuksen hyödyt ja kuntoutusmuodot Kuntoutuksen hyötyjä perustellaan usein sekä yhteiskunnan että yksilön näkökulmasta. Yhteiskunnallisina hyötyinä nähdään elinkustannusten hillitseminen työurien pidentymisen ja hoitokustannusten pienenemisen kautta. Yksilön kannalta kuntoutusta on perusteltu oikeutena ihmisarvoiseen elämään, hyvinvointiin, itsenäisyyteen ja onnellisuuteen. Masennuksen hoitoon kuuluu kuntoutuksen lisäksi lääkinnällistä, ammatillista tai sosiaalista kuntotutusta työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Yleisin kuntoutusmuoto on psykoterapia. Sitä voi saada julkisen terveydenhuollon kautta Kelan kustantamana kuntoutusterapiana tai yksityisiltä psykoterapeuteilta itse maksavana tai terveydenhuollon maksusitoumuksella.
2 Mielenterveysongelmissa hoidon ja kuntoutuksen raja on häilyvä. Psykoterapia kuuluu samalla sekä psykiatriseen hoitoon että kuntoutukseen. Kuntoutuspsykoterapian tavoitteena on parantaa kuntoutujan työ- ja opiskelukykyä ja Kela korvaa sitä 16 67 -vuotiaille. Ammatillinen kuntoutus tarkoittaa usein työkokeilua ja koulutusta. Sitä järjestävät ja tukevat Kela, työeläkelaitokset, työhallinto sekä tapaturma- ja liikennevakuutuslaitokset. Sosiaalista kuntoutusta toteuttaa kunnan sosiaalitoimi. Sen avulla tuetaan kuntoutujan sosiaalista toimintakykyä ja sosiaalisen vuorovaikutuksen toimintaedellytyksiä. Myös kasvatuksellinen kuntoutus on kuntien vastuulla. Kasvatuksellisella kuntoutuksella pyritään tukemaan kuntoutujan yksilöllisyyttä ja elämänhallintaa kasvatuksen, opetuksen ja koulutuksen avulla. Myös kolmannen sektorin toimijat (kansalaisjärjestöt, vapaaehtoistoiminta) voivat auttaa mielenterveysongelmista toipumisessa ja kuntoutumisessa. Kuntoutustarpeen määrittely ja tunnistaminen Kuntoutustarvetta voidaan määritellä eri näkökulmista, kuten yksilön, yhteiskunnan, kuntoutuksen osajärjestelmien tai kuntoutuspalveluiden tuottajien näkökulmasta. Kuntoutustarve voidaan jakaa myös subjektiivisesti koettuun ja objektiivisesti havaittuun. Yksilön näkökulmasta kuntoutustarpeen lähtökohta on se, että ihminen tuntee oman tilanteensa ja kuntoutustarpeensa parhaiten (subjektiivisesti koettu). Paras lähtökohta kuntoutukselle on silloin, kun subjektiivisesti koettu kuntoutustarve yhdistyy objektiivisesti määriteltyyn tarpeeseen. Kuntoutuksen tavoitteiden toteutumisen kannalta väestön kuntoutustarpeiden tunnistaminen on tärkeää ja kuntoutuksen järjestämisen lähtökohtana tulee ensisijaisesti olla väestön todelliset palvelutarpeet. Ongelmana on, että kansalaisilla ei ole vaikutuskanavia, joiden kautta he voisivat ilmaista kuntoutustarvettaan. Kuntoutujan oma käsitys kuntoutuksen tarpeesta ja ajankohdasta voi myös olla erilainen kuin kuntoutusjärjeste l- män toimijoilla. Tietoja kuntoutusta saaneista saadaan tilastoista, joista saadaan epäsuorasti tietoa myös kuntoutustarpeessa olevista (esim. työkyvyttömyystilastot). Myös terveyttä ja toimintakykyä koskevilla kyselytutkimuksilla saadaan tietoa kuntoutusta r- peesta. Vuonna 1998 käynnistyneessä suomalaisessa väestötutkimuksessa (Health and
3 Social Support HeSSuo) kartoitettiin vuoden 2011 seurantatutkimuksessa myös kuntoutustarvetta sairausryhmittäin. Tässä tutkimuksessa analysoidaan suomalaisten masennuksen kuntoutuksen tarvetta ja onko koetussa kuntoutustarpeessa eroja iän, sukupuolen, koulutusasteen, työstatuksen, eri vuosina mitatun masennuksen, masennuslääkkeiden käytön ja psykoterapian saamisen mukaan. Lisäksi tarkastellaan, kuinka tyytyväisiä asiakkaat ovat masennuksen vuoksi saamaansa kuntoutukseen. Tutkimustulokset Tutkimuksen mukaan kuntoutustarvetta masennuksen vuoksi koki 10 % vastaajista. Naisilla kuntoutustarpeen kokeminen masennuksen vuoksi on hieman yleisempää kuin miehillä. Nuorimmat (v. 1974 78 syntyneet) ja vanhimmat (1944 48 syntyneet) ikäluokat kokivat vähiten kuntoutustarvetta. Työstatuksen mukaan tarkasteltuna eniten kuntoutustarvetta on työttömänä peruspäivärahalla tai työkyvyttömyyseläkkeellä olevilla. Eri mittareilla mitattuna huomattava osa masennukseen sairastuneista oli kokenut tarvitsevansa kuntoutusta, mutta ei ollut saanut sitä ollenkaan tai oli kokenut sen riittämättömäksi. Psykoterapiaa saaneista kolmasosa piti saamaansa kuntoutusta riittävänä. Reilu viidesosa puolestaan ei ollut saanut psykoterapiaa ollenkaan, tai koki sen riittämättömäksi. Kelan korvaama työikäisten kuntoutuspsykoterapia täydentää julkisen terveydenhuollon psykoterapioita. Julkisissa puheenvuoroissa on viime aikoina oltu huolestuneita psykoterapiapalveluiden riittämättömästä saatavuudesta ja palveluiden alueellisista eroista. Kelan kuntoutuspsykoterapiaa saaneiden määrät ovat nousseet. Tämän on tulkittu heijastavan sitä, että pitkillä psykoterapioilla korvataan lyhyiden psykoterapioiden tarvetta, vaikka juuri lyhyiden psykoterapioiden saatavuutta pitäisi parantaa. Kyselytutkimuksen tulokset osoittavat, että kuntoutusjärjestelmä ei pysty vastaamaan masennuksen vuoksi koettuun kuntoutustarpeeseen. Huolestuttavaa on, että etenkin työttömänä peruspäivärahalla ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevat kokivat, että eivät joko saaneet kuntoutusta ollenkaan tai pitivät sitä riittämättömänä. Oikea-aikaisella hoidolla ja kuntoutuksella ehkäistään masennuksen kroonistumista ja työkyvyn heikentymistä sekä ennenaikaista eläköitymistä. Masennusta sairastavien työttömien mahdollisuudet päästä kuntoutustarpeen arviointiin ja kuntoutuspalveluiden piiriin ovat työssäkäyviä heikommat.
4 Pitkään työttömänä olleilla voi olla masennuksen lisäksi myös muita terveysongelmia. Erityisen vaikea tilanne on niillä vajaakuntoisilla työttömillä, joilla edellytykset työkyvyttömyyseläkkeeseen eivät täyty, ja työttömyys- ja sairauspäivärahajaksot seuraavat toisiaan. Työterveyshuollon ulkopuolella olevien ihmisten hoitoon pääsyä tulee edistää selkiyttämällä vastuutahoja ja menettelytapoja kuntoutustarpeen arvioinnissa ja oikeanlaisten palveluiden piiriin ohjaamisessa. Koettu kuntoutustarve ja toteutuneen kuntoutuksen koettu riittävyys ovat tärkeitä toimivan kuntoutusjärjestelmän mittareita. Kuntoutustarpeesta ja kuntoutuksen riittävyydestä tarvitaan tutkittua tietoa päätöksenteon tueksi, jotta kuntoutusjärjestelmää, palveluita ja etuuksia voidaan kehittää. Omaa pohdintaa: Paljon pitkäaikaistyöttömien kanssa työskennelleenä voin allekirjoittaa täysin tutkimustuloksen, joka koskee pitkäaikaistyöttömien vaikeuksia päästä kuntoutukseen. TEtoimiston työttömissä työnhakijoissa on iso määrä ihmisiä, jotka ovat liian sairaita työhön ja liian terveitä eläkkeelle. Näiden ihmisten kohdalla avoimille työmarkkinoille työllistyminen edes kuntoutuksen avulla voi olla liian mahdotonta. Tilanne voisi kuitenkin olla toinen, jos he olisivat päässeet ajoissa kuntoutukseen. Ehkä kuntoutus olisi auttanut heitä aikanaan eikä terveystilanne olisi päässyt niin huonoksi. Näillä välitilassa olevilla ihmisillä masennus on enemmän sääntö kuin poikkeus. Joskus on kuitenkin vaikea sanoa, onko hankala tilanne seurausta masennuksesta vai masennus seuraus toivottomasta tilanteesta. Pitkäaikaistyöttömyys lisää tutkitusti riskiä fyysisen terveyden heikentymiseen ja mielenterveysongelmien ilmaantumiseen. Työttömät eivät kiinnitä huomioita terveyteensä tai heillä ei ole rahaa maksaa edes terveyskeskusmaksuja. Näistä syistä heillä saattaa olla epärealistinen kuva omasta työ- ja toimintakyvystään. Olen työskennellyt toiminnallisessa työkyvyn arvioinnissa Kaski Työvalmennuksessa. Työkyvyn arviointijakson aikana tuli usein esille, että huono jaksaminen työtehtävissä tuli asiakkaalle suurena yllätyksenä. Ihmiset eivät käsitä, kuinka nopeasti yleiskunto romahtaa, kun säännöllinen liikunta jää pois esim. työttömyyden vuoksi. Iän myötä tulee myös muita vaivoja, joiden vakavuus tuli esille vasta arviointijakson työtehtävissä.
5 Verkkopalveluiden yleistyminen aiheuttaa sekin omat haasteensa. En vastusta digitalisaatiota maailma ei voi mennä taaksepäin. Olen kuitenkin huolestunut siitä, kuinka masentuneet ihmiset osaavat ja jaksavat etsiä netistä ne kanavat, joiden kautta heillä olisi mahdollisuus hoitoon ja kuntoutukseen. Avohoito lisääntyy koko ajan, ja mielenterveyspotilaiden hoito tuntuu painottuvan lääkehoitoon. Yksin kotona sairastavalla masentuneella ei välttämättä ole edes voimia alkaa etsiä itselleen apua, vaikka osaamista olisikin. Mielenterveyspalveluissa ovat myös yleistyneet erilaiset verkossa tapahtuvat hoidot. Tuleeko masentuneella asiakkaalla hoidettua jokainen tapaaminen, kun se jää oman aktiivisuuden varaan? Sote-uudistuksen myötä asiat muuttuvat taas. Jaksavatko masennusta sairastavat etsiä uudet palvelureitit? Toimeentulotuen siirtyessä Kelalle on ilmeisesti esitetty, että Kelan työntekijät pitäisivät jotenkin silmällä toimeentulotuen hakijoita ja arvioisivat heidän tarvettaan sosiaali- ja terveyspalveluihin. Kelan toimeentulotukihakemusten ruuhkat ovat kaikkien tiedossa. Miten ihmeessä siinä kiireessä ja tulospaineessa ennättäisi, jaksaisi ja joutaisi syynäämään vielä asiakkaan työ- ja toimintakykyä tai edes ottamaan yhteyttä sosiaalitoimeen asian selvittämiseksi? Kelan työntekijät ovat helisemässä, jotta saavat tulostavoitteensa täytettyä ja määrätyn määrän hakemuksia käsiteltyä. Ihmisistä, asiakkaista, en ole kuullut tässä yhteydessä kenenkään puhuvan mitään. Referaatin tutkimuksessa peräänkuulutettiin vastuunjakoa kuntoutustarpeen arvioinnissa. Toivottavasti asia ratkaistaan soten myötä. Ainakin tällä hetkellä hoidon tarpeen arviointiin pääseminen tuntuu olevan aika lailla sattuman kauppaa. Kuntien sosiaalitoimi ja moniin kuntiin perustetut työllistymisyksiköt ovat huolissaan työmarkkinatukea saavien asiakkaiden kunnille aiheuttamista kustannuksista, joten asiakkaita kutsutaan haastatteluihin tällä perusteella. Näissä haastatteluissa selvitetään myös terveydenhoidon ja kuntoutuksen tarve, tarvittaessa yhdessä Kelan kanssa. Kunnan ja Kelan toimijat eivät voi velvoittaa asiakasta tulemaan näihin haastatteluihin, jos asiakas ei halua. Kuinka moni jättää tulematta masennuksen, väsymyksen ja toivottomuuden vuoksi? Kun sitten aletaan uhkailla karenssilla TE-toimiston suosiollisella avustuksella, asiakas helposti ärsyyntyy. Tilanne ei ole kovin suosiollinen luottamuksellisen vuorovaikutuksen syntymiselle.
6 TE-toimiston resursseja puolestaan on supistettu niin, että virkailijat pystyvät toimimaan enää pääasiassa puhelimitse. Asiakkaan on helppo vakuuttaa langan toisessa päässä puhuva virkailija vakuuttamalla, että kaikki on hyvin. Myös TE-toimiston virkailija voi tehdä lähetteen työttömien terveystarkastukseen, mutta kuinka tarkastuksen tarvetta voi arvioida, kun asiakkaita ei enää tavata kasvotusten? Työtön voi myös varata itse ajan työttömien terveystarkastukseen. Joka tapauksessa kuntoutustarpeen arviointiin pääseminen vaatii masentuneelta työttömältä omatoimisuutta, jaksamista ja sitkeyttä selvittää, mitä kautta arviointiin pääsisi. Moniin mielenterveyspalveluihin vaaditaan lääkärin lähete. Julkisella puolella lääkärin pakeille pääseminen voi olla vaikeaa ja ajan saaminen voi mennä pitkän ajan päähän. Masennuksessa on erilaisia asteita ja pitkään odotellessa se voi ennättää pahentua. Mielestäni masentuneille ja muillekin mielenterveysongelmaisille pitäisi olla joku matalan kynnyksen paikka, jossa olisi eritasoisia palveluita. Sinne voisi mennä vaikka vain juttelemaan, kun ahdistaa. Ei olisi pakko odottaa sairauden pahenemista kriisiin asti päästäkseen hoitoon. Ja siellä olisi myös lääkäri sitä varten, että tarvittaessa voi saada hoitoa akuuttiin tilanteeseen tai vaikka lähetteen terapiaan. Ja niitä jaksamattomia masentuneita varten pitäisi perustaa etsivä aikuistyö samaan tapaan kuin nyt on etsivä nuorisotyö. Viranomaisten pitäisi jalkautua etsimään ihmisiä heidän kotoaan. Kun toimeentulotuki siirrettiin Kelalle, yhtenä perusteluna oli juuri tämä, että sosiaalitoimella on enemmän aikaa sosiaalityöhön. Mielenkiinnolla jään kyllä odottamaan, tapahtuuko näin todella. Lähde: Karoliina Koskenvuo, Kari Mattila ja Markku Koskenvuo. Masennuksen koettu kuntoutustarve väestössä. Health and Social Support (HeSSup) -tutkimuksen tuloksia. Kela. Työpapereita 104 / 2016. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/166662/tyopapereita104.pdf?sequence=1