Ernst & Young Oy Puh. 09-172 771 Elielinaukio 5 B Fax 09-1727 7707 Partner, Leena Äärilä 00100 Helsinki etunimi.sukunimi@fi.ey.com Tax Advisor, Maaria Koski www.ey.com/fi 18.2.2007 TERVEYDEN- JA SAIRAANHOITO- SEKÄ SOSIAALIPALVELUALAAN LIITTYVIÄ ARVONLISÄVERO-ONGELMIA 1 Taustaa Yksityiseen sosiaali- ja terveydenhoitoalan arvonlisäverotukseen liittyy mm. seuraavia ongelmia: Toiminnan verottomuus: Yksityisellä palvelun tuottajalla ei ole vähennysoikeutta hankintoihin sisältyvästä arvonlisäverosta Kunnallinen palveluntuottaja saa kuntapalautuksen hankintoihin sisältyvästä arvonlisäverosta Piilevää veroa myyntihinnoissa: Yksityisen palveluntuottajan palvelun myyntihintaan sisältyy piilevää arvonlisäveroa, kun taas kunnallisen palveluntuottajan hintoihin tätä ei sisälly, mikä aiheuttaa kilpailun vääristymiä Verottomuuden vaikutus toiminnan käytännön organisoimisessa: Kannattamattomuus ulkoistaa toiminnassa tarvittavia palveluja, koska palveluihin sisältyvää arvonlisäveroa ei voida vähentää. Kiinteistöihin liittyvät ongelmat: Yksityisillä palvelun tuottajilla on vaikeuksia saada vuokratuksi varsinkin uusia toimitiloja, koska vuokranantaja menettäisi rakennusvaiheessa vähentämiensä arvonlisäverojen vähennysoikeuden. Yksityiset palvelun tuottajat ovat vuokralaisina eriarvoisessa asemassa, koska vuokraustilanteessa palautetut arvonlisäverot korottavat vuokranmäärää, eikä heillä ei ole vähennysoikeutta vuokraan sisältyvästä piilevästä arvonlisäverosta. Keikkalääkäreitä tarjoavien yhtiöiden verokohtelu on tulkinnanvarainen ja verotuskäytäntö vaihtelee eri puolilla Suomea Palvelusetelien käyttöön liittyvät arvonlisävero-ongelmat Tässä muistiossa käsitellään alan keskeisintä ongelmaa eli yksityisten palveluntuottajien hintoihin sisältyvää piilevää arvonlisäveroa ja tästä aiheutuvaa kustannusten nousua ja kilpailuhaittaa. Kotipaikka Helsinki, Elielinaukio 5 B 00100 Helsinki Y-tunnus 1638549-4
2 Nykytila 2.1 Verottomat terveydenhuoltopalvelut Arvonlisäverolain (AVL) 34 :n mukaan terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen myynti on vapautettu verosta. AVL 35 :ssä on määritelty verottoman terveyden- ja sairaanhoitopalvelun luonne ja palvelun antaja. AVL 35 :n mukaan terveyden- ja sairaanhoitopalvelulla tarkoitetaan ihmisen terveydentilan sekä toiminta- ja työkyvyn määrittämiseksi taikka terveyden sekä toimintakyvyn palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi tehtäviä toimenpiteitä, jos kysymyksessä on: 1. valtion tai kunnan ylläpitämässä terveydenhuollon toimintayksikössä annettava hoito taikka yksityisessä terveydenhuollossa annetussa laissa tarkoitettu hoito; 2. sellaisen terveydenhuollon ammattihenkilön antama hoito, joka harjoittaa toimintaansa lakiin perustuvan oikeuden nojalla tai joka on lain nojalla rekisteröity. Verottomalla terveyden- ja sairaanhoidolla tarkoitetaan siis hoitoa, joka annetaan ihmisen terveydentilan tai toiminta- ja työkyvyn määrittämiseksi, palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi. Verottoman terveyden- ja sairaanhoitopalvelun antaja voi olla joko julkisyhteisö tai yksityinen terveydenhuollon toimintayksikkö, josta on säädetty yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/90). Lain mukaan yksityinen terveydenhuollon toimintayksikkö voi antaa verotta laboratoriopalveluja radiologista toimintaa sekä muita siihen verrattavia kuvantamis- ja tutkimusmenetelmiä sisältävää palvelua muita terveydentilan tai sairauden toteamiseksi taikka hoidon määrittelemiseksi tehtäviä tutkimuksia ja toimenpiteitä fysioterapeuttista toimintaa ja muita suorituskykyä parantavia ja ylläpitäviä toimenpiteitä ja terapioita työterveyshuoltoa lääkäri- ja hammaslääkäripalveluja ja muuta terveyden- ja sairaanhoitoa sekä näihin rinnastettavia palveluja hierontaa. Yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain mukaan terveydenhuollon palvelujen tuottaja voi olla yksityinen henkilö yhtiö osuuskunta yhdistys muu yhteisö tai säätiö, joka ylläpitää terveydenhuollon palveluja tuottavaa yksikköä. 2 (10)
Terveydenhuollon yksityinen palveluntuottaja tarvitsee lääninhallitukselta luvan verottomien terveydenhuollon palvelujen antamiseen. Luvan saamisen edellytyksenä on, että terveydenhuollon palvelujen antajalla on asiamukaiset tilat ja laitteet sekä toiminnan edellyttämä henkilökunta. Tämän lisäksi toiminnan on oltava lääketieteellisesti asianmukaista ja siinä tulee ottaa huomioon myös potilasturvallisuus. Arvonlisäverolain mukainen verovapaus koskee kaikkia lupaa edellyttävää toimintaa harjoittavia terveydenhuollon palvelujen antajia, mutta ainoastaan luvanvaraista yhteiskunnan valvonnan piiriin kuuluvaa hoitoa. 2.2 Verottomat sosiaalipalvelut Arvonlisäverolain 37 :n mukaan verotonta on sosiaalihuoltona tapahtuva palvelujen ja tavaroiden myynti. AVL 38 :ssä on määritelty, mitä verottomalla sosiaalihuollolla tarkoitetaan. Lain mukaan verottomalla sosiaalihuollolla tarkoitetaan valtion tai kunnan harjoittamaa sekä sosiaaliviranomaisten valvomaa muun sosiaalihuollon palvelujen tuottajan harjoittamaa toimintaa. AVL 38 :ssä on lueteltu ne toimet, jotka on katsottava verottomaksi sosiaalihuolloksi. Sen mukaan sosiaalihuoltoa on toiminta, jonka tarkoituksena on huolehtia lasten ja nuorten huollosta, lasten päivähoidosta, vanhustenhuollosta, kehitysvammaisten huollosta, muista vammaisten palveluista ja tukitoimista, päihdehuollosta sekä muusta tällaisesta toiminnasta. Hallituksen esityksen arvonlisäverolaiksi (HE 88/1993) mukaan verotonta sosiaalihuoltoa on valtion, kuntien ja kuntayhtymien harjoittaman toiminnan lisäksi vastaava lääninhallituksen ja kunnan sosiaalilautakunnan valvoma yksityisten palveluntarjoajien harjoittama toiminta. Verottomia sosiaalihuoltoon liittyviä palveluja ovat asumisen ja muiden tukitoimien järjestäminen, kasvatus sekä muu huolenpito ja ylläpito. Verovapaus koskee sekä laitoshuollon että avohuollon muodossa luovutettavia palveluja ja tavaroita. Verottomia ovat esimerkiksi huollonantajan huoltoon oikeutetuille henkilöille maksua vastaan tarjoamat ateria-, siivous-, ruokaostos-, kylvetys-, kuljetus-, saattaja- ja lumenluontipalvelut. 2.3 Verottomiin sosiaali- ja terveydenhoitopalveluihin liittyvät hankinnat 2.3.1 Yksityisten palveluntuottajien suorittamat hankinnat Hankintoihin sisältyvän veron vähennysoikeus koskee pääsääntöisesti vain sellaisia hankintoja, jotka on suoritettu verollista liiketoimintaa varten. Arvonlisäverolain 102 :n 2 momentin mukaan verollisella liiketoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, joka aiheuttaa verovelvollisuuden, eli velvollisuuden tilittää myynnistä vero. Sosiaali- ja terveydenhoitopalvelujen myynti on arvonlisäverolain mukaisesti verotonta. Näin ollen näihin liittyvät hankinnat ovat vähennyskelvottomia. Tämän seurauksena yksityinen palveluntuottaja ei voi vähentää hankintoihinsa sisältyvää arvonlisäveroa miltään osin ja näin ollen hankintojen sisältämä vero siirtyy piilevänä palveluntuottajan suorittaman palvelun myyntihintaan. 3 (10)
Seuraavalla esimerkillä on havainnollistettu edellä kuvattua tilannetta tapauksessa, jossa palvelun ostajana on yksityishenkilö tai esimerkiksi vakuutusyhtiö. Palveluveloitus 150 000 7.500 eur piilevää arvonlisäveroa = Piilevän arvonlisäveron osuus koko veloituksesta 5 % Yksityisellä palveluntuottajalla ei vähennysoikeutta Yksityinen palveluntuottaja Verolliset hankinnat 41.500 eur Sis. alv n. 7.500 eur Muut hankinnat (esim. palkkakustannukset) Ei sis. alv 86.000 eur Esimerkissä on kuvattu tilanne, jossa yksityisen palveluntuottajan myymä palvelusuoritus koostuu suurimmaksi osaksi verottomista hankinnoista, jolloin palveluveloitukseen sisältyvä piilevä arvonlisävero on pienempi. Verollisten hankintojen, kuten kone- ja laite- sekä tarvikehankintojen ja kiinteistökulujen, muodostuessa suuremmaksi osaksi hankinnoista palveluveloitukseen sisältyvän piilevän arvonlisäveron määrä luonnollisestikin on suurempi. Käytännössä yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen hintoihin sisältyvän piilevän arvonlisäveron määrä vaihtelee 3 %:n ja 10 %:n välillä. 2.3.2 Kunnallisen palveluntuottajan suorittamat hankinnat Kuntia varten on kuitenkin luotu erityinen arvonlisäveron palautusmenettely. Tästä palautusmenettelystä on säädetty AVL 130 ja 130a :ssä. AVL 130 :ssä säädetään kunnan palautukseen oikeuttavista hankinnoista ja AVL 130a :ssä säädetään kunnan saamasta laskennallisesta palautuksesta verottomana suoritetuista hankinnoista. Tämä palautusmenettely koskee kuntia, kuntayhtymiä sekä Ahvenanmaan maakuntaa. Kuntien palautusoikeus koskee myös kunnallisia liikelaitoksia. Usein nämä harjoittavat arvonlisäverollista toimintaa (vesilaitos, energialaitos, liikennelaitos), jolloin ne ovat yleisen vähennysoikeuden piirissä. Esimerkiksi liikelaitokseksi organisoitu verotonta toimintaa harjoittava kunnallinen laboratorio on oikeutettu kuntapalautukseen, koska liikelaitoksia ei lain säännöksessä ole asetettu muusta kunnasta erilaiseen asemaan. Kuntapalautus ei sen sijaan koske kunnan omistamia osakeyhtiöitä, mutta joitain arvonlisäverojärjestelyjä on säädetty myös näille, ks. jäljempänä kohta 4.3.1. 4 (10)
Palautusmenettely toimii seuraavanlaisesti. 2.3.2.1 Kunnan verolliset hankinnat AVL 130 :n mukainen palautus koskee kunnan verotonta toimintaansa varten hankkimia verollisia tavaroita ja palveluja. AVL 130 :n mukaisesti kunnalla on oikeus saada hankintoihin sisältyvä vero takaisin. Palautusoikeus vastaa laajuudeltaan verovelvollisen ostajan oikeutta vähentää hankintoihinsa sisältyvä vero. Seuraavassa kuvassa on havainnollistettu kunnallisen palveluntarjoajan tilannetta. Palveluveloitus 142 500 Ei sisällä piilevää veroa Kunnallinen palveluntuottaja saa palautuksena hankintoihin sisältyvän veron Kunnallinen palveluntuottaja Verolliset hankinnat 41.500 eur Sis. alv n. 7.500 eur Todellinen kust. 34.000 Muut hankinnat (esim. palkkakustannukset) ei sisällä alvia 86.000 eur Arvonlisäveromielessä kunnallisen palveluntuottajan osalta merkitystä ei ole sillä, kuinka suuri osa palvelusuorituksesta tarvittavista hankinnoista on verollisia, koska kunnalla on oikeus kuntapalvelusjärjestelmän myötä saada takaisin verollisin hankintoihin sisältyvä arvonlisävero. Se, että kunnallinen palvelutuottaja voi hinnoitella palvelunsa ilman ostojen sisältämää piilevää veroa, aiheuttaa kunnille selkeän kilpailuedun. 2.3.2.2 Kunnan verottomat alihankinnat AVL 130a :n mukainen laskennallinen palautus koskee verottomana suoritettuja hankintoja, kuten esimerkiksi yksityiseltä verottoman palvelun tuottajalta ostettuja palveluja. Yksityisellä verottoman palvelun tuottajalla ei ole oikeutta vähentää ulkopuolisilta ostamiinsa hyödykkeisiin sisältyvää veroa. Kunnalla on AVL 130a :n mukaan oikeus laskennalliseen palautukseen siitä piilevästä verosta, joka sisältyy yksityiseltä verottoman palvelun tuottajalta tehtyyn hankintaan. Kunnalla on oikeus laskennalliseen palautukseen mm. AVL 34 :ssä tarkoitetuista terveyden- ja sairaanhoitopalveluista sekä hoitotoimen harjoittajan hoidon yhteydessä hoitoon tavanomaisesti liittyvistä palveluista ja tavaroista 5 (10)
AVL 37 :ssä tarkoitetuista sosiaalihuoltoon liittyvistä palveluista ja tavaroista. Palautuksen suuruus on 5 % palvelun tai tavaran ostohinnasta. Hallituksen esityksen (130/2001) perusteluissa laskennallisen palautuksen ottamisesta lakiin on palautuksen suuruudesta todettu, että se vastaa yksityiseltä palveluntuottajalta ostettuihin terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluihin keskimäärin sisältyvää piilevää arvonlisäverokustannusta. Laskennallinen palautus ei siis aina vastaa ostettuihin palveluihin sisältyvää piilevää veroa, vaan joissakin tilanteissa piilevän veron määrä voi olla joko suurempi tai pienempi kuin laskennallinen palautus. Tämä riippuu pitkälti siitä, kuinka suuri osuus verollisilla hankinnoilla on ostetun palvelun tuotannosta. Palveluveloitus 142 500 Ei sisällä piilevää veroa Kunnallinen palveluntuottaja saa palautuksena alihankintoihin sisältyvän piilevän veron Kunnallinen palveluntuottaja Verottomat alihankinnat 36.000 eur Sis. piilevää alvia n. 2.000 eur Todellinen kust. 34.000 Muut hankinnat Ei sisällä alvia tai alv palautetaan 86.000 eur 3 Yksityisten ja kunnallisten palveluntuottajien välinen neutraalisuushäiriö Yksityisten sosiaali- ja terveydenhoitopalvelujen tuottajien osalta ongelma kulminoituu siihen, että näiden harjoittama toiminta ei oikeuta suoritettuihin hankintoihin sisältyvän arvonlisäveron vähentämiseen. Yksityinen palveluntuottaja on eriarvoisessa asemassa suhteessa kunnalliseen palveluntuottajaan, jolla on oikeus saada sekä täysimääräinen vähennys verollisista hankinnoistaan että laskennallinen vähennys verottomista terveydenja sairaanhoito- sekä sosiaalipalvelujen hankinnoista. Kunnan myydessä itse omalla henkilöstöllään tuottamia sosiaali- ja terveydenhoitopalveluja palvelujen hintoihin ei sisälly piilevää veroa lainkaan. Kunnan myydessä alihankintana yksityiseltä palveluntuottajalta ostettuja sosiaali- ja terveydenhoitopalveluja palveluveloituksiin sisältyy piilevää veroa ainoastaan sen verran, mitä 5 %:n laskennallinen palautus ei riitä kattamaan. Yksityisen palveluntarjoajan puolestaan myydessä vastaavia palveluja yksityishenkilöille palveluveloitus sisältää piilevän arvonlisäverokustannuksen, joka on selvästi suurempi 6 (10)
kuin kunnan suorittaman veloituksen sisältämä piilevä vero. Tämä johtuu siitä, että yksityinen palveluntuottaja ei ole voinut tehdä toimintaansa liittyvistä hankinnoista vähennystä miltään osin. Yksityisten palveluntuottajien kustannuksiin sisältyvä piilevä vero korottaa näiden palvelujen hintoja ja osaltaan myös yhteiskunnan kustannuksia sekä aiheuttaa merkittävän kilpailuhäiriön kunnallisten toimijoiden suhteen. Kunnallinen palvelujen tuottaja on palautusjärjestelmän vuoksi verotuksellisesti selkeästi paremmassa asemassa kuin yksityinen palvelujentuottaja. Neutraalisuusongelma ei koske pelkästään yksityishenkilöille suoritettavia palveluja. Kunnalliset tai kuntayhtymien omistamat laboratoriot ja röntgenlaitokset ovat yhä enenevässä määrin ryhtyneet markkinoimaan palvelujaan yksityisille sairaaloille ja lääkärikeskuksille kilpaillen vastaavien yksityisten laitosten kanssa. Kuntien kannalta kyseessä on puhdas liiketoiminta. Lisäksi tässä toiminnassa kilpailuhäiriö korostuu erityisen paljon, koska näissä toiminnoissa laite- ja tarvikehankintojen osuus on huomattavan suuri ja yksityisten palvelutuottajien veloitusten sisältämä piilevä vero vastaavasti selvästi keskimääräistä suurempi. 4 Mahdollisia toimenpiteitä 4.1 Ostojen arvonlisäveron palauttaminen yksityisille palvelutuottajille Kaikkein tehokkaimmin tässä muistiossa esitetyt neutraalisuusongelmat voitaisiin ratkaista myöntämällä yksityisille sosiaali- ja terveydenhoitopalvelujen tuottajille vastaava ostojen sisältämien arvonlisäverojen palautus kuin kunnallisille toimijoille on AVL 130 :ssä säädetty. Koska on oletettavaa, että tällainen menettely katsottaisiin EY:n arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY vastaiseksi, on syytä etsiä muita samaan tai vastaavaan lopputulokseen johtavia toimintamalleja. 4.2 Yksityisiä palveluntuottajia koskeva laskennallinen palautusmenettely Yksityisten sosiaali- ja terveydenhoitopalvelujen tuottajien veloituksiin sisältyvä piilevä arvonlisäverokustannus sekä kunnan ja yksityisten palveluntuottajien välinen neutraalisuushäiriö voitaisiin tehokkaasti poistaa yksityisiä palveluntuottajia koskevan laskennallisen palautusmenettelyn käyttöönotolla. Tämä palautusmenettely vastaisi kunnille AVL 130a :ssä säädettyä palautusmenettelyä. Yksityisen palveluntuottajan saama laskennallinen palautus laskettaisiin palvelujen myyntihinnasta, jolloin palautus kohdistuisi palvelun tuottamiseen liittyviin verollisiin sekä verottomiin hankintoihin. Laskennallinen palautus vastaisi suuruudeltaan kunnalle myönnettävän palautuksen määrää eli olisi 5 %:ia palvelun myyntihinnasta. Kuten hallituksen esityksessä 130/2001 on todettu, palautuksen suuruus 5 % vastaa yksityiseltä sektorilta ostettujen palvelujen hintaan keskimäärin sisältyvää piilevää arvonlisäverokustannusta. 7 (10)
Laskennallinen palautus suoritettaisiin arvonlisäverojärjestelmän avulla siten, että palveluntuottajat rekisteröityisivät arvonlisäverovelvolliseksi ja ilmoittaisivat kuukausittain annettavassa valvontailmoituksessa laskennallisen palautuksen määrän. Tässä esitetyn laskennallisen palautusmenettelyn direktiivinmukaisuus saatetaan kiistää. Käsityksemme mukaan direktiivi ei suoranaisesti estä tällaisen järjestelmän käyttöönottoa, koska palautusmenettely tähtää arvonlisäverojärjestelmän tarkoituksen mukaiseen lopputulokseen eli veroneutraalisuuteen. On syytä huomata, että myös EU:n komissio on kiinnittänyt erityistä huomiota julkisen sektorin ja yksityisten toimijoiden väliseen veroneutraalisuuteen haastamalla äskettäin Suomen valtion EY:n tuomioistuimeen sen johdosta, että Suomessa julkiset oikeusavustajat voivat korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännön mukaan myydä arvonlisäverotta sellaisia oikeudellisia palveluja, joiden myynnistä yksityisten laki- ja asianajotoimistojen on suoritettava veroa. Käsityksemme mukaan EU:n arvonlisäverolainsäädäntö ei siis ole esteenä laskennallisen palautusmenettelyn käyttöönotolle. 4.3 Neutraalisuushäiriön poistaminen muuttamatta arvonlisäverojärjestelmää Mikäli esitetty yksityisten palvelutuottajien palautusmenettely kuitenkin katsottaisiin direktiivin vastaiseksi, vastaavansuuruinen kilpailuhaitan poistava tai sitä pienentävä kompensaatio tulisi myöntää muunlaisella järjestelmällä. 4.3.1 Esimerkki Suomesta Arvonlisäveron aiheuttamat neutraalisuushäiriöt on havaittu myös koulutuspalveluissa, joiden osalta tilanne kunnallisten oppilaitosten ja osakeyhtiö- tai säätiömuotoisten oppilaitosten välillä on sama kuin kunnallisten ja yksityisten terveyden- ja sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen välillä. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (635/1998) 23a :n mukaan valtion tuen perusteena olevia yksikköhintoja korotetaan yksityisten oppilaitosten osalta siten, että korotus vastaa yksityisen koulutuksen järjestäjien maksamien arvonlisäverojen osuutta koulutuksen järjestämiskustannuksista. Tämä korvaus on katsottu riittämättömäksi tilanteissa, jossa kunta siirtää oppilaitoksiaan osakeyhtiölle tai säätiölle ja joutuu tässä yhteydessä maksamaan valtiolle takaisin kiinteistöstä tai koneista ja latteista saamiaan kuntapalautuksia. Sen vuoksi hallitus on antanut eduskunnalle esityksen (HE272/2006), jonka mukaan yksityisille ammattioppilaitoksille tai ammattikorkeakouluille voidaan lisäksi hakemuksesta korvata se arvonlisäveron määrä, joka kunnan tai kuntayhtymän on suoritettava valtiolle sen luovuttaessa kiinteistön tai laitteet yksityiselle koulutuksenjärjestäjälle. 8 (10)
4.3.2 Esimerkki Ranskasta Myös muista EU-maista löytyy esimerkkejä arvonlisäverotuksen aiheuttamien neutraalisuushäiriöiden korvaamisesta arvonlisäverojärjestelmän ulkopuolisin keinoin. Ranskassa tällainen korvausjärjestelmä on säädetty ravintolayrityksiä varten. Ranskassa sovelletaan 5,5 %:in alennettua verokantaa elintarvikkeisiin, mutta ravintolapalveluihin sovelletaan kuitenkin yleistä 19,6 %:in verokantaa. Ranskan hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen mielestä eri verokantojen soveltaminen elintarvikkeisiin ja ravintolapalveluihin aiheuttaa Ranskassa räikeän neutraalisuushäiriön. Ranska anoi Euroopan unionilta lupaa soveltaa alennettua 5,5 %:in verokantaa myös ravintolapalveluihin. EU ei kuitenkaan myöntänyt tähän lupaa. EU:n hylättyä ehdotuksen alennetun verokannan soveltamisesta ravintolapalveluihin Ranskan valtio päätti korvata arvonlisäverotuksen aiheuttaman neutraalisuushäiriön muilla kuin arvonlisäverotuksellisilla keinoilla ja hyväksyi ravintolayrittäjiä koskevan tukiohjelman. Ohjelman mukaisesti ravintolayrittäjille myönnetään mm. alhaisempia sosiaalimaksuja, työllistämistukea sekä elinkeinoveroalennuksia. Tällä tukiohjelmalla on tarkoitus korvata ravintolayrittäjille heidän toimintaansa sovellettavan 19,6 %:n verokannan ja elintarvikkeisiin sovellettavan 5,5 %:n verokannan välinen ero. 4.3.3 Johtopäätöksiä 5 Yhteenveto Korostamme, että ravintolapalvelujen verokannan alentaminen Ranskassa ilman EU:lta saatua poikkeuslupaa olisi ollut selkeästi arvonlisäverodirektiivin vastaista, mitä laskennallisen palautuksen myöntäminen yksityisille sosiaali- ja terveydenhoitopalvelujen tuottajille ei käsityksemme mukaan ole. Mikäli tällainen ehdotus kuitenkin torjutaan direktiivin vedoten, tulisi Suomessa tälle alalle ottaa käyttöön saman tarkoituksen toteuttava muu järjestelmä. Järjestelmän luominen vaatisi käsityksemme mukaan ainakin valtiovarainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön edustajista koostuvan työryhmän asettamista. Yksi suurimmista yksityisiä sosiaali- ja terveydenhoitopalvelujen tuottajia koskevista arvonlisäverojärjestelmään liittyvistä ongelmista on hintoihin sisältyvä piilevä arvonlisävero, mikä aiheuttaa ylimääräisten kustannusten lisäksi selkeän neutraalisuushäiriön kunnallisten toimijoiden suhteen. Piilevän veron aiheuttamia haittoja toimialalle voitaisiin poistaa seuraavin vaihtoehtoisin menetelmin. Alalle voitaisiin säätää vastaava ostojen sisältämän veron palautusoikeus kuin kunnilla jo on. EY:n arvonlisäverodirektiivi saattaa olla esteenä tällaisen järjestelmän toteuttamiselle. 9 (10)
Vaihtoehtoisesti yksityisille palvelutuottajille voitaisiin säätää oikeus saada myyntihinnoista laskettava laskennallinen esim. 5 %:n suuruinen palautus. Ellei laskennallista palautusjärjestelmääkään katsota voitavan toteuttaa, neutraalisuushäiriö voitaisiin poistaa tukemalla yksityisten palveluntuottajien liiketoimintaa arvonlisäverojärjestelmän ulkopuolisin keinoin, kuten on esimerkiksi koulutuspalvelujen osalta Suomessa ja ravintolapalvelujen osalta Ranskassa toimittu. Helsingissä 18.2.2007 Leena Äärilä Tax Partner Maaria Koski Tax Advisor 10 (10)