LOVIISAN MERIALUEEN KALALAITOSTEN VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2014

LOVIISAN MERIALUEEN KALALAITOSTEN VESISTÖTARKKAILU VUONNA 214 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 299/215 Viivi Mänttäri

SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 SÄÄOLOT JA JOKIEN VIRTAAMAT 3 3 KALANKASVATUSLAITOSTEN LISÄKASVU JA RAVINNEKUORMITUS 5 4 AINEISTO JA MENETELMÄT 9 4.1 Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu 9 4.2 Perifytontutkimus 9 5 TULOKSET JA TULOSTENTARKASTELU 11 5.1 Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu 11 5.2 Perifytontutkimus 15 6 YHTEENVETO 16 VIITTEET 18 LIITTEET Liite 1. Näyteasemien tiedot ja analyysimenetelmät Liite 2. Merialueen kuormitus vuonna 214 Liite 3. Vedenlaadun analyysitulokset Liite 4. Perifytontutkimuksen tulokset

24.3.215 1 JOHDANTO Kymijoen vesi ja ympäristö ry toteuttaa Loviisan merialueen kalankasvatuslaitosten vesistövaikutusten yhteistarkkailua (Kuvat 1 ja 2). Yhteistarkkailun tarkoituksena on täyttää seuraavien aluehallintoviraston ja Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätösten varassa toimivien laitosten tarkkailuvelvoitteet: Handesbolaget Altarskär Forell Dnro ESAVI/29/4.8/21, 17.3.211 Oy Bästö Forell Ab Dnro ESAVI/27/4.8/21, 17.3.211 Oy Semilax Ab Dnro LSY-27-Y-358, 1.12.28 Kuva 1. Loviisan alueen kalankasvatuslaitokset, niiden vedenlaatutarkkailun näyteasemat (3 asemaa) ja vertailuasemina käytetyt näyteasemat (Ympäristöhallinnon Hertta-vedenlaaturekisteri). Guy Granbergin laitos on lopettanut toiminnan kokonaan eikä laitoksella enää ole ympäristölupaa eikä velvoitetta osallistua alueen yhteistarkkailuun (ESAVI/191/4.8/213). Granbergin laitoksen läheisyydessä olevat tarkkailupisteet on ehdotettu lopetettaviksi uusitussa tarkkailuohjelmassa (ei vielä hyväksytty). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 299/215 1

Kuva 2. Kalankasvatuslaitosten sijainti Loviisan merialueella ja alueen muu kuormitus (pistekuormitus ja alueelle purkautuvat joet). 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 299/215

Lupamääräysten mukaan luvanhaltioiden tulee tarkkailla kalankasvatuksen vaikutuksia merialueen tilaan ja Natura-alueeseen ympäristöviranomaisen hyväksymällä tavalla. Tässä yhteenvedossa on esitelty vesistötarkkailun tulokset vuodelta 214. Tarkkailussa noudatettiin edellisvuosien tapaan Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n laatimaa tarkkailuohjelman päivitystä (ohjelmalla ei vielä ole hyväksymispäätöstä). Vuoden 214 tarkkailu piti sisällään fysikaalis-kemiallista vedenlaatuseurantaa sekä perifytontutkimuksen. Laitoksista käytetään myöhemmin tekstissä seuraavia lyhennettyjä nimiä: Altarskär, Bästö, Semilax Stenören ja Semilax Vastaholmen. 2 SÄÄOLOT Vuosi 214 oli yksi historian lämpimimmistä sekä Suomessa että muualla maailmassa (Ilmatieteenlaitos 214). Loviisan mittausaseman tulosten perusteella kuukausittaiset keskilämpötilat nousivat useina kuukausina selvästi pitkän ajanjakson keskiarvon yläpuolelle (Kuva 3). Tammikuussa oli kylmiä pakkaspäiviä, mutta tämän jälkeen lämpötilat pysyttelivät hyvin korkeina. Talvi oli ennätyksellisen lyhyt ja terminen kevät alkoikin jo helmikuun lopulla. Kesällä lämpötilat kohosivat hyvin korkeiksi ja hellepäiviä havaittiin runsaasti. Myös syksy oli tavanomaista lämpimämpi ja kuukausikeskiarvot olivat vuoden loppuun asti selvästi pitkänajan keskimääräistä tasoa korkeampia. 25 14 2 214 12 214 1981-21 lämpötila ( C) 15 1 5 1981-21 sademäärä (mm) 1 8 6 4-5 2-1 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 3. Kuukausittainen keskilämpötila ( o C) ja vastaavat pitkän ajanjakson (1981 21) keskiarvot Loviisan Orrengrundissa sekä kuukausittainen sademäärä (mm) ja vastaavat pitkän ajanjakson (1981 21) keskiarvot Helsinki-Vantaan sääasemalla Lähde: Ilmatieteen laitos. Sademäärät olivat alkuvuonna hyvin vähäisiä, mutta kesällä satoi puolestaan ajoittain hyvin runsaasti (Kuva 1). Touko-, kesä- ja elokuu olivat hyvin sateisia ja sadetta kertyi selvästi keskimääräistä enemmän. Näiden kolmen kuukauden aikana satoi yli 4 % koko vuoden sädemäärästä. Myös joulukuussa satoi runsaasti. Muina kuukausina sademäärät jäivätkin hyvin vähäisiksi. Loppuvuonna syys-marraskuussa satoi hyvin vähän ja sadesumma jäi kauaksi tavanomaisesta. Vuonna 214 tuuli eniten lounaasta, jonne keskittyi reilu 24 % havainnoista (Taulukko 1). Vähiten tuuli puolestaan luoteesta. Tuulen voimakkuuden kuukausikeskiarvot vaihtelivat 2,3 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 299/215 3

ja 4,2 m/s välillä. Keskimäärin lounaistuuli oli voimakkain. Kovatuulisia päiviä (keskituulennopeus yli 14 m/s) havaittiin vuonna 214 Kotkassa yhteensä neljä. Myrskypäiviä (keskituulennopeus yli 21 m/s) ei havaittu lainkaan. Taulukko 1. Keskimääräinen tuulen voimakkuus (m/s) ja suunta (% havainnoista) sekä voimakkuuden kuukausittaiset minimi- ja maksimiarvot (m/s) Kotkan Rankissa vuonna 214. Lähde: Ilmatieteen laitos. pohjoinen koillinen itä kaakko etelä lounas länsi luode % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s min 2,3 2,3 3,3 3, 2,5 4,2 2,6 2,5 maks 5,4 6,2 8,4 8, 8,5 7,9 5,4 4,8 ka. 214 9,6 3,8 13,3 4,4 11,8 5,4 8,7 4,2 15,5 5,3 24,3 5,8 1,2 3,7 5,9 3,5 Loviisaa lähin meriveden pinnankorkeuden mittausasema sijaitsee Haminassa lähellä Tervasaaren matkustajasatamaa. Vuonna 214 meriveden pinnankorkeuden vuorokausikeskiarvot vaihtelivat -66 cm ja 49 cm välillä (Kuva 4). Pinnankorkeus nousi heti tammikuun alussa 41 cm tasolle ja lähti laskemaan tämän jälkeen voimakkaasti. Pinnankorkeus oli matalimmillaan tammikuun lopussa. Tämän jälkeen pinnankorkeus lähti jälleen nousemaan ja pysyi helmi-lokakuun välisen ajan pääsääntöisesti -3 ja 3 cm välillä. Joulukuun aikana pinnankorkeus nousi voimakkaasti ja saavutti vuoden korkeimman arvon 26.12. 8 6 4 vedenkorkeus (cm) 2-2 -4-6 -8-1 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. 1.12. Kuva 4. Meriveden pinnankorkeus Haminassa vuonna 214. Lähde: Ilmatieteen laitos. Vuoden 213 loppu sekä tammikuun alku olivat poikkeuksellisen lauhoja eikä jääpeitteisen alueen laajuus kasvanut suureksi (Ilmatieteenlaitos 214). Tammikuun lopulla ilmat kuitenkin viilenivät ja kuukauden loppuosa olikin tavallista kylmempi. Tällöin jääpeitteinen alue kasvoi merialueella nopeasti. Jäät olivat kuitenkin ajankohtaan nähden tavallista 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 299/215

ohuempia. Jäätalven huippukohta saavutettiin helmikuun alkupuolella, jolloin jääpeitteisen alueen koko oli 1 km 2. Tämän jälkeen lämpötilat nousivat ja jääpeitteen koko alkoi vähentyä. Maaliskuun lopulla jääpeitteinen alue oli jo hyvin pieni ja jäätä oli jäljellä vain noin 2 km 2 alueella. Huhtikuun aikana jäät kuitenkin sulivat melko hitaasti. Vappuaattona jäätä oli enää Perämeren pohjukassa. Pernaja Loviisa merialueelle laskevat joet ovat alueen suurimmat kuormittajat. Merkittävimmät tutkimusalueelle tai sen lähistölle purkautuvat joet ovat Loviisanjoki ja Taasianjoki (Kuva 5). Myös alueen itäpuolelle laskevan, virtaamaltaan suuren Kymijoen läntisimmän haaran eli Ahvenkoskenhaaran vedet vaikuttavat alueella ainakin ajoittain. Vuonna 214 jokien virtaamahuiput ajoittuivat alkuvuoteen, kevääseen sekä loppuvuoteen. Taasianjoen virtaama arvioitiin simuloitujen tulosten perusteella edellisvuotta suuremmaksi, mutta Loviisanjoen virtaama puolestaan oli hiukan edellisvuotta pienempi. 16 14 12 Taasianjoki Loviisanjoki virtaama (m³/s) 1 8 6 4 2 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. 1.12. Kuva 5. Taasianjoen ja Loviisanjoen virtaamat vuonna 214. Lähde: WSFS-vesistömallijärjestelmä ja ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta. 3 KALANKASVATUSLAITOSTEN LISÄKASVU JA RAVINNEKUORMITUS Vuonna 214 yhteistarkkailussa mukana olevista laitoksista vain Bästön, Vastaholmenin ja Stenörenin laitoksilla oli tuotantoa. Altarskärin laitoksella ei ole ollut tuotantoa vuoden 23 jälkeen. Semilax siirsi Högholmenin laitoksen tuotannon Vastaholmenin laitokselle, jossa oli ensimmäisen kerran tuotantoa vuonna 29. Vastaholmenin laitoksella hyödynnetään Fortum Oy:n voimalaitoksen jäähdytysvesien lämpövaikutuksia ja laitoksella on lupaehtojen mukaan tuotantoa vain ajalla 1.9. 15.5, kun muiden laitosten tuotanto ajoittuu kesälokakuulle. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 299/215 5

Lisäkasvuna ilmoitettuna kalaa tuotettiin vuonna 214 tässä yhteistarkkailussa mukana olevilla laitoksilla yhteensä 159 tonnia, mikä on hieman edellisvuotta enemmän (Kuva 6 ja Liite 2). Kuormitus oli noussut suhteellisesti eniten Semilaxin laitoksilla. Alueen kokonaistuotanto osoitti laskevaa kehityssuuntaa vuoden 27 jälkeen aina vuoteen 212 asti. Tämän jälkeen tuotantomäärät kuitenkin nousivat jälleen ja ovat kahtena viime vuonna olleet vuosien 26 27 tasolla. Rehuna on käytetty vuodesta 25 lähtien vain kuivarehua. Myös rehumäärä on laskenut viimevuosien aikana. Alueen suurin laitos sekä lisäkasvultaan että kuormitukseltaan on koko 2-luvun ajan ollut Bästö. 18 16 14 lisäkasvu t/a 12 1 8 6 4 2 2 22 24 26 28 21 212 214 Altarskär Forell Bästö Forell Guy Granberg Se Stenören Se Högholmen Se Vastaholmen Kuva 6. Kalankasvatuslaitosten lisäkasvu (kg) vuosina 2 214. Vuonna 29 Semilaxin Högholmenin laitos korvautui Vastaholmenin laitoksella. Lähde: Uudenmaan ELY-keskus. Vuonna 214 laitosten kokonaiskuormitus oli typen osalta hieman edellisvuotta suurempi ja fosforin osalta puolestaan pienempi (Kuvat 7 ja 8 sekä Liite 2). Fosforikuormitus oli 751 kg (831 kg vuonna 213) ja typpikuormitus 7361 kg (6735 kg vuonna 213). Ravinnekuormitus oli fosforin osalta varsin samaa tasoa kuin vuonna 21 ja typen osalta puolestaan samaa tasoa kuin vuonna 29. Kaikilla laitoksilla typen ominaiskuorma oli hiukan luparajaa suurempi (Liite 2). 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 299/215

1 8 1 6 1 4 kuormitus P kg/v 1 2 1 8 6 4 2 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 Altarskär Forell Bästö Forell Guy Granberg Se Stenören Se Högholmen Se Vastaholmen Kuva 7. Kalankasvatuslaitosten fosforikuormitus (kg) vuosina 2 213. Vuonna 29 Semilaxin Högholmenin laitos korvautui Vastaholmenin laitoksella. Lähde: Uudenmaan ELY-keskus. 12 1 kuormitus N kg/v 8 6 4 2 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 Altarskär Forell Bästö Forell Guy Granberg Se Stenören Se Högholmen Se Vastaholmen Kuva 8. Kalankasvatuslaitosten typpikuormitus (kg) vuosina 2 213. Vuonna 29 Semilaxin Högholmenin laitos korvautui Vastaholmenin laitoksella. Lähde: Uudenmaan ELY-keskus. Loviisan merialuetta kuormittavat yhteistarkkailun kalankasvatuslaitosten lisäksi Loviisan voimalaitos prosessi- ja talousjätevesillään sekä Loviisan kaupungin Vårdön jätevedenpuhdistamo (Kuva 2). Lisäksi voimalaitoksen lähellä on Loviisan Smoltti Oy:n - Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 299/215 7

kalankasvatuslaitos, joka ei ole mukana tässä yhteistarkkailussa. Pernajan merialueella ei ole tässä esitetyn kalankasvatuksen lisäksi muuta pistemäistä jätevesikuormitusta. Loviisan kaupungin Pernajan jätevedenpuhdistamo laskee jätevedet Koskenkylänjokeen, joka purkautuu Pernajanlahden pohjukkaan. Tätä kuormitusta ei ole otettu mukaan tarkasteluun, koska purkupaikka sijaitsee melko kaukana tutkimusalueesta. Vuonna 214 kalankasvatuksen osuus (yhteistarkkailu + Smoltti) Loviisan merialueen pistemäisestä fosforikuormituksesta oli laitosten varsinaisen tuotantokauden aikana (kesälokakuu) 91 % fosfori- ja 56 % typpikuormituksesta (Kuva 9). Kalankasvatuksen osuus sekä fosforin että typen pistekuormituksesta oli selvästi noussut edellisvuodesta (fosfori 8 % ja typpi 81 %). Myös Loviisan Smoltti Oy:n osuus kuormituksesta oli hieman noussut edellisvuoteen verrattuna. Yhteistarkkailu kalankasvatuksen osuus oli puolestaan laskenut fosforikuormituksen osalta ja noussut typpikuormituksen osalta. Vuonna 214 sekä fosforiettä typpikuormitusta tuli kalankasvatuslaitoksilta muita pistekuormittajia enemmän. fosforikuormitus kesä-lokakuu Muu pistekuormitus 1 % typpikuormitus kesä-lokakuu Loviisan Smoltti 47 % Yhteistarkkailu kalankasvatus 44 % Muu pistekuormitus 44 % Yhteistarkkailu kalankasvatus 34 % Loviisan Smoltti 22 % Kuva 9. Eri pistekuormittajien osuus (%) fosfori- ja -typpikuormituksesta Loviisan merialueella kalakasvatuslaitosten varsinaisen tuotantokauden aikana (kesä-lokakuu) vuonna 214. Arvioitaessa alueelle tulevaa kokonaiskuormitusta täytyy huomioida Loviisan merialueelle purkautuvat Taasianjoki ja Loviisanjoki. Myös Kymijoen Ahvenkoskenhaaran vedet kulkeutuvat ajoittain tutkimusalueelle. Yksistään Taasianjoen ja Loviisanjoen mereen tuoma fosforikuormitus oli vuonna 214 noin 1 kertainen ja typpikuormitus noin 9 kertainen verrattuna kaikkien pistekuormittajien kokonaiskuormitukseen (Liite 2). Jokien ravinnekuormituksesta merkittävä osa on kuitenkin biologisesti vaikeasti käytettävässä muodossa eikä jokikuormituksella ole välttämättä niin suurta vaikutusta kesän rehevyysoloihin (Pitkänen 1994). On myös huomioitava, että jokien ainevirtaamat perustuvat osittain simuloituihin arvoihin ja ovat siksi vain suuntaa antavia. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 299/215

4 AINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 VEDENLAATUSEURANTA Vedenlaatuseurannan vesinäytteet otettiin ohjelman mukaan havaintoasemilta 151 (Bästö), 82B (Granberg) ja 27 (Semilax) (Kuva 1 ja Liite 1) vain kerran loppukesästä. Näytteenoton ajankohta oli 27.8.214. Kaikessa näytteenotossa noudatettiin ympäristöhallinnon yleistä ohjeistusta (Mäkelä ym. 1992, Kettunen ym. 28). Näytteet analysoitiin akkreditoidussa KCL Kymen Laboratorio Oy:ssä ja näytteistä tehtiin ohjelman mukaiset analyysit (Liite 1). Vedenlaatuseurannan näyteasemista käytetään jatkossa lyhennettä KALA-asemat. Tulosten tarkastelussa on käytetty hyväksi ympäristöhallinnon Hertta vedenlaaturekisteristä löytyviä vedenlaatutuloksia läheiseltä merialueelta (Kuva 1 ja Liite 1). Vertailuasemien tulosten perusteella pyrittiin tarkastelemaan poikkesiko KALA-asemien vedenlaatu (Liite 3) Loviisan merialueen yleisestä vedenlaadusta. 4.2 PERIFYTONTUTKIMUS Perifytontutkimus toteutettiin yhtenä kahden viikon mittaisena tutkimusjaksona loppukesällä (27.8 1.9). Kullakin laitosalueella oli kaksi perifytontelinettä, joissa kussakin oli kolme levyä (Kuva 1 ja Liite 4). Laitosasemien telineet sijaitsivat 13 25 metrin etäisyydellä laitoksista. Taustarehevyyttä selvitettiin vertailualueilla. Semilaxin vertailualue sijaitsi laitoksesta kaakkoon ja Pernajan alueen laitosten yhteinen vertailualue laitosten välialueella Kattön koillispuolella. Molemmat vertailualueet sijaitsivat vähintään 1,5 kilometrin päässä lähimmästä laitoksesta. Kummallakin vertailualueella inkuboitiin kahta perifytontelinettä, joissa kussakin oli kolme levyä. Perifytontelineet pyrittiin sijoittamaan keskenään samantyyppisille alueille (syvyys, suojaisuus, rannikon läheisyys). Näyteasemat olivat syvyydeltään 8-12 metriä. Telineitä ei sijoitettu ihan rantaveteen matalissa vesissä tapahtuvan sekoittumisen ja sen seurannaisvaikutusten vuoksi. Perifytontutkimuksen kasvualustoina käytettiin polykarbonaattilevyjä (1 x 15 cm), joita inkuboitiin yhden metrin syvyydessä. Levyistä analysoitiin klorofylli a:n määrä ja tulokset ilmoitettiin pinta-alaa kohti (mg/m 2 ). Näyteasemien perifytontulosten välisiä eroja tarkasteltiin SPSS-ohjelman varianssianalyysillä (1-ANOVA) sekä Tukeyn parittaisella testillä. Kummakin laitosalueen osalta kahden vertailuaseman tulokset yhdistettiin yhdeksi ryhmäksi, johon kyseisen alueen tarkkailupisteiden tuloksia verrattiin. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 299/215 9

Kuva 1. Perifytontutkimuksen tutkimusalueet/näyteasemat. Kullakin laitosalueella (S1-2, B1-2, G12) sekä vertailualueilla (SVe3-4, BGVe 3-4) oli kaksi perifytontelinettä. Vertailuasemat sijaitsivat yli 1,5 km:n etäisyydellä laitoksesta. 1 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 299/215

5 TULOKSET JA TULOSTENTARKASTELU 5.1 FYSIKAALIS-KEMIALLINEN VEDENLAATU Happipitoisuus Hapenmäärä vaihteli pintavedessä noin 7 12 %:n välillä eri havaintokertojen välillä (Kuva 11). Toukokuussa hapenkyllästys pysytteli vielä alle 1 %:n eikä levätuotannon aiheuttamaa ylikyllästystä ollut vielä havaittavissa. Kesältä on mittaustuloksia vain Hudofjärdenin pisteeltä 3, missä happikyllästys nousi selvästi yli 1 %:n kesän aikana. Elokuussa oli lievää ylikyllästystä havaittavissa vielä muutamalla pisteellä. KALA-asemilla pintaveden happikyllästys oli elokuussa hieman matalampi kuin muilla pisteillä, mutta erot eivät olleet merkittävän suuria. happikyllästys (%) 12 11 1 9 8 7 6 pintavesi maalis touko kesä heinä elo syys loka Orren 15 Våd 2 HäF 12 HuF 1 HuF 2 HuF 3 Kej 9 KALA-151 KALA-27 KALA-82B Kuva 11. Pintaveden happikyllästys (%) KALA-asemilla ja vertailuasemilla vuonna 214. Maaliskuussa alusveden happitilanne oli vähintään kohtalainen kaikilla pisteillä, lukuun ottamatta Hästholmsfjärdenin pistettä 12, missä hapenkyllästys oli vain 1 % ja hapenpuute selvää. Happitilanne pysyi hyvin huonona Hästholmsfjärdenin pisteellä 12 koko tarkkailujakson ajan. Muilla pisteillä happitilanne ali alusvedessä kohtuullinen vielä toukokuussa, mutta happi alkoi tämän jälkeen selvästi vähetä. Elokuussa KALA-asemilla happitilanne oli kohtuullinen ja happikyllästys oli 7 % kaikilla kolmella pisteellä. Alueen muilla pisteillä happea oli alusvedessä selvästi vähemmän ja Hästholmsfjärdenillä alusvesi oli käytännössä hapeton. Syys-lokakuun aikana happitilanne näytti hieman parantuneen syystäyskierron päästyä tuomaan hapekasta vettä alimpiin vesikerroksiin. Hapenpuutetta on havaittu alusvedessä loppukesäisin lähes vuosittain eikä vuoden 214 tilanne näin ollen ole poikkeuksellinen. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 299/215 11

happikyllästys (%) 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 alusvesi maalis touko kesä heinä elo syys loka Orren 15 Våd 2 HäF 12 HuF 1 HuF 2 HuF 3 Kej 9 KALA-151 KALA-27 KALA-82B Kuva 12. Alusveden happikyllästys (%) KALA-asemilla ja vertailuasemilla vuonna 214. Ravinnepitoisuudet Talvella pintaveden typpipitoisuus oli selvästi koko alueella kesää korkeampi (Kuva 13). Kesällä typpitaso pysyi koko alueella varsin tasaisena lukuun ottamatta Hästholmsfjärdenin pistettä 12 elokuussa, jolloin typpipitoisuus kohosi 75 µg/l tasolle. Typpitaso oli kuitenkin syyskuussa laskenut jälleen normaalille tasolle. KALA-asemien pintaveden typpipitoisuus oli elokuussa hyvin samaa tasoa alueen muiden asemien tulosten kanssa 8 7 pintavesi OmF15 Väd2 typpipitoisuus (µg/l) 6 5 4 3 2 1 HäF 12 HuF 1 HuF 2 HuF 3 Kej 9 KALA-151 maalis touko kesä heinä elo syys loka KALA-27 KALA-82B Kuva 13. Pintaveden typpipitoisuus (µg/l) KALA-asemilla ja vertailuasemilla vuonna 214. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 299/215

Pintaveden fosforipitoisuus vaihteli pääsääntöisesti 2 4 µg/l välillä (Kuva 14). Pitoisuudet olivat korkeimmat talvella jään alla sekä loppuvuodesta lokakuussa. Talvisin ravinnepitoisuudet saattavat nousta jokivesien vaikutuksesta jään alla ajoittain korkeiksi, sillä tuulen puuttuminen ja lämpötilakerrostuneisuus estävät jokivesien sekoittumisen muuhun vesipatsaaseen. Fosforipitoisuudet kohosivat muutamilla pisteillä myös syksyllä hieman keskimääräistä tasoa korkeammiksi. KALA-asemien fosforipitoisuudet olivat elokuussa varsin samaa tasoa alueen yleisen tason kanssa. 45 4 pintavesi Orren 15 Våd 2 fosforipitoisuus (µg/l) 35 3 25 2 15 1 5 maalis touko kesä heinä elo syys loka HäF 12 HuF 1 HuF 2 HuF 3 Kej 9 KALA-151 KALA-27 KALA-82B Kuva 14. Pintaveden fosforipitoisuus (µg/l) KALA-asemilla ja vertailuasemilla vuonna 214. Alusveden fosforipitoisuudet olivat talvella ja alkukesästä varsin tasaiset (Kuva 15). Hapen alkaessa vähenemään alusvedessä, fosforipitoisuudet alkoivat kuitenkin nousemaan ja korkeimmat pitoisuudet havaittiin vähähappisilla alueilla. Hästholmsfjärdenin pisteellä 12 alusveden fosforipitoisuus oli syyskuussa 46 µg/l. Alusveden heikko happitilanne sekä korkeat fosforitasot ovat jokavuotinen ilmiö Loviisan edustalle eikä vuosi 214 näin ollen ollut mitenkään poikkeuksellinen. Levämäärää kuvaava klorofyllipitoisuus vaihteli tarkkailujakson aikana vajaan 3 µg/l ja reilun 5 µg/l välillä (Kuva 16). Klorofyllitaso oli korkein kesäkuussa ja etenkin Vådholmsfjärdenin pisteellä 2 pitoisuus oli tällöin hyvin korkea ja levätuotanto erittäin voimakasta. Alkukesän jälkeen pitoisuudet laskivat selvästi koko alueella. KALA-asemilla klorofyllipitoisuus mitattiin elokuussa, jolloin klorofyllitaso oli koko alueella alle 15 µg/l. Klorofyllipitoisuus oli tällöin korkein asemalla KALA-27. Muilla KALA-asemilla pitoisuudet olivat hieman pienempiä ja varsin samalla tasolla alueen yleisen tilan kanssa. Lämpimän loppukesän seurauksena klorofyllipitoisuudet kohosivat vielä hiukan elokuun aikana. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 299/215 13

25 alusvesi 46 ug/l Orren 15 2 Våd 2 fosforipitoisuus (µg/l) 15 1 5 HäF 12 HuF 1 HuF 2 HuF 3 maalis touko kesä heinä elo syys loka Kej 9 Kuva 15. Alusveden fosforipitoisuus (µg/l) kalalaitosten vertailuasemilla vuonna 214. 3 25 51 ug/l Orren 15 Våd 2 a-klorofylli (µg/l) 2 15 1 5 HäF 12 HuF 3 KALA-151 KALA-27 touko kesä heinä elo syys loka KALA-82B Kuva 16. Päällysveden a-klorofyllipitoisuuden (µg/l) vaihtelu KALA-asemilla ja vertailuasemilla kesän 214 aikana. Merialueilla sinilevää havaittiin keskimääräistä vähemmän alkukesästä. Heinä-elokuussa lämmin sää sekä edellisen syksyn ja talven myrskyjen pintaan nostamat ravinteet puolestaan edesauttoivat leväkukintoja. Loppukesästä merialueilla tavattiinkin tavallista laajempia levälauttoja. Loviisa-Pernaja merialueen tarkkailupisteiden keskimääräinen kasvukaudenaikainen klorofyllipitoisuus oli 1,9 µg/l, jonka mukaan luokiteltuna alue sijoittuu rehevyysluokkien III ja IV väliin eli alue on rehevää tai hyvin rehevää (Pitkänen 1994). 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 299/215

Taulukko 2. Suomen rannikkovesien rehevyysluokittelu tuotantokauden keskimääräisen a-klorofylli pitoisuuden mukaan (Pitkänen 1994). Rehevyysluokka Klorofylli a μg/l I Karu alle 2 II Lievästi rehevä 2-5 III Rehevä 5-1 IV Hyvin rehevä 1-25 V Erittäin rehevä yli 25 Veden hygieeninen laatu Veden hygieenistä laatua kuvaavia suolistoperäisiä enterokokkeja havaittiin KALA-asemilla 5 1 pmy/1 ml (= pesäkettä muodostava yksikkö) (Liite 3). Sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiasetuksen 177/28 mukaan suolistoperäisten enterokokkien toimenpideraja on 2 pmy/1 ml (Sosiaali- ja terveysministeriö 28). Tulosten perusteella vedet soveltuivat mikrobiologiselta laadultaan uimavedeksi. Vertailuasemilta ei ollut vastaavia bakteerituloksia. 5.2 PERIFYTONTUTKIMUS Perifytonlevyjen keskimääräinen klorofyllipitoisuus oli selvästi suurin Semilaxin Stenören laitoksen lähellä olevalla tarkkailupisteillä S1 ja vertailupisteellä Sve (Kuva 17 ja Liite 4). Kaikilla muilla tarkkailupisteillä ja vertailupisteillä klorofyllipitoisuus oli alhaisempi. Alhaisimmat pitoisuudet havaittiin Granbergin laitoksen lähellä (G1), mikä onkin ihan luonnollista, koska laitoksella ei enää ole ollut toimintaa kolmen viimeisen vuoden aikana. 4 a-klorofylli (mg/m²) 3 2 1 Kuva 17. Perifytonlevyjen keskimääräiset klorofyllitulokset (mg/m²) Loviisan merialueen kalankasvatuslaitosten näyteasemilla (S1-2, B1-2, G1-2) sekä vastaavilla kahdella vertailualueella (SVe ja BGVe). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 299/215 15

Bästön laitoksen tulokset molempien asemien osalta (B1 ja B2) poikkesivat merkitsevästi vertailualueensa tuloksista (ANOVA F = 45,56, p =,9(B1) ja p <,(B2)) (Taulukko 3). Semilaxin asemista aseman S1 arvot olivat kahden levyn osalta vertailualuetta suurempia, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Aseman S2 tulokset olivat kahden levyn osalta selvästi vertailualuetta pienempiä ja yhden osalta taso hieman suurempi. Granbergin laitoksen tulokset olivat puolestaan hyvin samaa tasoa vertailualueen tulosten kanssa eikä merkitseviä eroja havaittu. Taulukko 3. Perifytonlevyjen klorofyllitulokset (mg/m 2 ) Loviisan merialueen kalankasvatuslaitosten näyteasemilla (S1-2, B1-2, G1-2) sekä vastaavilla kahdella vertailualueella (SVe ja BGVe). Laitosasemat, joiden tulokset olivat tilastollisesti merkitsevästi suurempia kuin vertailualueella, on merkitty vaaleanpunaisella. asema Perifyton a -klorofylli mg/m 2 S1 2,5 2,6 2,9 S2 1,4 1 2 SVe 2,1 3,2 1,7 3,4 3 3,9 B1,6,6,5 B2 1,3 1,2 1,3 G1,2,3,3 G2,3,4,3 BGVe,4,5,3,2,2,3 Perifytonin klorofyllipitoisuudet olivat vuonna 214 huomattavasti edellisvuotta alhaisempia koko alueella. Läheisellä Pyhtään merialueella suoritetaan vastaava tutkimus. Loviisassa klorofyllitaso on yleensä ollut Pyhtäätä korkeampi, mutta vuonna 214 pitoisuudet olivat selvästi Pyhtään pitoisuuksia matalampia. Perifytontutkimuksen perusteella kalankasvatuksen vaikutuksia oli vuonna 214 havaittavissa vain Bästön laitoksen lähellä. 6 YHTEENVETO Loviisa-Pernaja merialueella on yhteensä viisi kalankasvatuslaitosta, joista kolme on mukana Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n toteuttamassa yhteistarkkailussa. Yhteistarkkailussa mukana olevista laitoksista kaksi oli toiminnassa vuonna 214. Kalankasvatuslaitosten kokonaistuotanto oli hieman edellisvuotta suurempi. Myös typpikuormitus oli noussut hieman edellisvuodesta. Fosforikuormitus oli puolestaan edellisvuotta pienempää. Kaikilla laitoksilla typen ominaiskuorma oli hieman luparajaa korkeampi. Muutoin laitokset toimivat lupaehtojen mukaisesti vuonna 214. Yhteistarkkailun kalankasvatuslaitosten osuus alueen kokonaiskuormituksesta tuotantokauden aikana oli 44 % fosforin ja 34 % typen osalta. Fosforikuormituksen osuus oli hieman laskenut ja typpikuormituksen puolestaan noussut. Kaikkien alueella toimivien 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 299/215

kalankasvatuslaitosten kuormitus alueen kokonaiskuormituksesta oli 91 % fosforin ja 56 % typen osalta. Alusveden happipitoisuus laski useilla alueen asemilla hyvin alhaiseksi kesällä ja hapettomia alueita havaittiin. Tällöin fosforia pääsi vapautumaan pohjasedimenteistä ja alusvedessä havaittiin ajoittain hyvinkin korkeita fosforipitoisuuksia. Viljelylaitosten läheisillä tarkkailuasemilla happitilanne pysytteli kuitenkin varsin hyvänä. Pintaveden ravinnepitoisuudet olivat sekä typen että fosforin osalta hyvin samalla tasolla koko alueella eikä kalalaitosten tarkkailupisteiden pitoisuudet poikenneet alueen keskimääräisestä tasosta. Ravinnepitoisuudet olivat korkeita talvella jokivesien jäädessä jään alle pintaveteen. Levätuotannon huippu ajoittui kesäkuulle, mutta pitoisuudet vaihtelivat tällöin alueella hyvin paljon. Vesi oli hygieeniseltä laadultaan uimakelpoista viljelylaitosten lähellä. Laitosten lähialueella tehdyn perifytontutkimuksen perusteella levämäärä oli vertailualuetta merkittävästi suurempi vain Bästön laitoksen lähellä. Muilla laitoksilla klorofyllitaso oli samaa luokkaa tai pienempi kuin vertailualueella. Koko alueella perifytonin klorofyllimäärät olivat selvästi laskeneet edellisvuodesta ja olivat myös läheisen Pyhtään merialueen tasoa matalampia. Otettujen näytteiden ja tehtyjen tutkimusten perusteella kalankasvatuksen vaikutuksia oli havaittavissa ainoastaan perifytontutkimuksessa Bästön laitoksella. On kuitenkin huomioitava, että vedenlaatu vaihtelee ajallisesti hyvinkin paljon eikä yksittäisten näytteiden perusteella sen vuoksi voida tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Alueen yleisestä tilasta ja kehityksestä on kuitenkin kertynyt kattava aineisto, jota tulisikin tarkastella lähemmin tietyin väliajoin. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 299/215 17

VIITTEET Ilmatieteenlaitos 214. Ilmastokatsaus-lehti nro. 1-12. www.ilmatieteenlaitos.fi > Ilmasto > ilmastoviestintä > Ilmastokatsaus-lehti Kettunen, I., Mäkelä, A. & Heinonen, P. 28. Vesistötietoa näytteenottajille. Suomen ympäristökeskus, Ympäristöopas. Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., kivinen, I. & Leppänen, T. 1992. Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja, sarja B nro 1. Oravainen, R. 1999. Opasvihkonen vesianalyysitulosten tulkitsemiseksi havaintoesimerkein varustettuna. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n moniste, 26 s. Pitkänen, H. 1994. Eutrophication of the Finnish coastal Waters: Origin, fate and effects of riverine nutrient fluxes. Publications of the Water and Enviroment Research Institute. Sosiaali- ja terveysministeriö 28. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus (N:o 177) yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta. 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 299/215

LIITE 1 Vedenlaaduntarkkailun näyteasemat: Asema Aseman nimi / tarkkailu syvyys (m) koordinaatit (YKJ) 27 Loviisameri Hästholmen etelä 27 (Semilax) 14 6694497-3464588 151 Pernajameri Kejsalö 151 (Bästö) 19 6687475-34666 82B Pernajameri Kejvsalö 82B (Granberg) 11 6689334-345792 HuF3 Hudöfjärden 3, vertailuasema 2 669492-34632 HuF2 Hudöfjärden 2, vertailuasema 25 6694-346292 HuF1 Hudöfjärden 1, vertailuasema 16,5 669155-346292 HäF12 Hästholmfjärden 12, vertailuasema 19 669556-346592 VåF2 Vådholmsfjärden 2, vertailuasema 24 669375-346625 OrrF15 Orrengrundsfjärden 15, vertailuasema 35 669133-34671 Kej9 UUS-22 Kejvsalö 9, vertailuasema 31 669212-3453 Määritysmenetelmät Määritys Yksikkö PARNCC-koodi Menetelmä Lämpötila oc T_WM Kokonaistyppi µg/l NTOT_NA Aquakem, sis.men, per. kumot. SFS 331:199 Kokonaisfosfori µg/l PTOT_NS Sis. menetelmä, per. kumottuunsfs 326:1986 Happi mg/l O2_DBT Sis.menet., per. kumot. SFS 34:199 Hapenkyllästys % O2_STB Sis.menet., per. kumot. SFS 34:199 Sameus FTU TBY_SNT SFS-EN-ISO 727:2 Fek. enterokokit pmy/1 ml FS35_F Enterolert a-klorofylli µg/l CP_E SFS 5772:1993

LIITE 2 Loviisan merialueen yhteistarkkailussa mukana olevien kalankasvatuslaitosten laitoskohtaiset kuormitustiedot vuodelta 214. Ominaiskuormitusten luparajat on esitetty suluissa ja luparajojen ylityksen punaisella. Lähde: Varsinaissuomen ELY-keskus Vuosi 214 Lisäkasvu Rehunkäyttö Ravinnekuormitus Ominaiskuorma laitos kg Kuivarehu kg P kg/a N kg/a P g/kg/a N g/kg/a Bästö Forell 85 12 12 375 393 3 876 4,6 (5,5) 45,6 (4) Semilax Stenören 31 15 39 148 1 465 4,8 (6) 47 (46) Semilax Vastaholmen 42 352 51 21 2 19 5, (6) 47,7 (46) Yhteensä 158 64 192 375 751 7 361 14 14 Loviisa-Pernaja merialueelle tuleva muu ravinnekuormitus vuonna 214 Pistemäinen kuormitus P kg/a N kg/a Loviisan voimalaitos, talousvedet 4,6 992 Loviisan voimalaitos, prosessivedet 2,2 157 Loviisan Smoltti 58 3 451 Loviisan jätevedenpuhdistamo, Vårdö 285 15 33 Yhteensä 872 19 93 Arvio jokien kuormituksesta Virtaama m3/s P kg/a N kg/a Taasianjoki 2,5 1 844 174 156 Loviisanjoki 1, 5 16 76 797 Yhteensä 4 16 5 25 953 Taasianjoen virtaama ja kuormitus on simuloitu Suomen ympäristökeskuksen WSFS-vesistömallin (versio V.5B) avulla. Loviisanjoen virtaama on saatu ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmästä ja ainevirtaamat on arvioitu Taasianjoen simuluitujen arvojen perusteella.

LIITE 3 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a 1/1 Loviisan kalankasvatulaitosten vesistötark. (KALALOVI) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Ntot Kok.P entero Klorof. Näytepaikka oc mg/l % FTU µg/l µg/l pmy/1ml µg/l 27.8.214 KALALOVI / 151 Pernajameri Kejvsalö 151 (Bästö) Kok.syv. 18 m; Näk.syv. 4, m; Klo 11:1; Näytt.ottaja JMä; levä 1 /3; Ilm.lt. 16 C-ast; Pilv. 5 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt N; 1 14,8 8,1 8,8 3 2 <1 7,1 5 14,6 8,7 85 1 14,5 9, 88 17 14,4 8, 78 27.8.214 KALALOVI / 27 Loviisameri Hästholmen etelä 27 (Semilax) Kok.syv. 14 m; Näk.syv. 2,3 m; Klo 1:; Näytt.ottaja JMä; levä 1 /3; Ilm.lt. 16 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt N; 1 16,9 8,5 88 2,2 4 27 <1 13 5 14,7 8,6 85 1 14,9 8,2 81 13 14,5 8, 78 27.8.214 KALALOVI / 82 Pernajameri Kejvsalö 82B (Granberg) Kok.syv. 12 m; Näk.syv. 2,8 m; Klo 12:15; Näytt.ottaja JMä; levä 1 /3; Ilm.lt. 16 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt N; 1 15,3 8,6 86 1,5 31 22 1 6,2 5 14,6 7,7 76 8 14,5 7,9 77 11 14,4 7,3 71 Tapiontie 2 C, 4516 KOUVOLA Puhelin (5) 5445 92, Fax (5) 322259

LIITE 4

LIITE 4