LOVIISAN MERIALUEEN KALANKASVATUSLAITOSTEN VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2010

Transkriptio

1 LOVIISAN MERIALUEEN KALANKASVATUSLAITOSTEN VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2010 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 212/2011 Marja Anttila-Huhtinen ISSN

2 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa on käsitelty Loviisan merialueen kalankasvatuslaitosten velvoitetarkkailututkimuksiin kuuluvat tutkimukset vuodelta Alueella toimi vuonna 2010 neljä yhteistarkkailussa mukana olevaa laitosta: Semilax Stenören, Semilax Vastaholmen, Bästö ja Granberg. Näistä Vastaholmen in laitoksella on tuotantoa vain kesäkauden ulkopuolella. Laitosten kokonaistuotanto (125 tonnia) ja fosforikuormitus (760 kg) olivat lievästi vähäisempiä kuin parina edellisenä vuotena. Laitokset sijaitsevat itäisen Suomenlahden rannikon saaristovyöhykkeellä, joka on kokonaisuudessaan rehevää merialuetta. Laitosten vedenlaatutarkkailun näytteet otettiin kolmelta näyteasemalta kesän aikana vain kerran, Näyteasemat sijaitsevat metrin päässä laitoksesta, ja tarkkailun tarkoituksena on seurata vedenlaadun mahdollisia muutoksia pidemmällä aikavälillä laitosten lähialueella. Näytteenottoaikaan vedenlaatu vastasi laitosten lähialueella merialueen yleistä vedenlaatua. Ainoastaan päällysveden fosforipitoisuus oli Semilaxin asemalla lievästi muita laitosasemia ja vertailuasemia korkeampi. Semilaxin lähialueen rehevyyttä selittää osaltaan se, että laitos sijaitsee lähimpänä rannikkoa ja sen kuormitusta. Myös levien runsautta kuvaavat klorofyllipitoisuudet olivat laitosasemilla samaa tasoa kuin läheisillä vertailuasemilla. Tulosten mukaan koko tutkimusalue on rehevää merialuetta. Kalankasvatuksen rehevöittävä vaikutus tuli selvimmin esille perifytontutkimuksen klorofyllituloksissa. Lähes kaikilla laitosten lähialueella sijaitsevilla asemalla perifytonlevien klorofyllimäärät olivat selvästi suurempia kuin vastaavilla vertailualueilla ja erot olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä. Ainoastaan yhdellä, Bästön-laitoksesta vähän etäämpänä sijaitsevalla asemalla tulokset eivät poikenneet vertailualueesta. Myös perifytonlevien kasvussa tuli esille Semilaxin laitosalueen ulompaa merialuetta suurempi rehevyys. Laitos sijaitsee Fortum Oy:n lähialueella, ja leväkasvua lisännee omalta osaltaan myös voimalaitoksen jäähdytysvesien lämpö.

3 SISÄLTÖ Tiivistelmä Sisällys sivu 1 Johdanto 1 2 Sää- ja vesiolot 1 3 Kalankasvatuslaitosten lisäkasvu ja ravinnekuormitus 4 4 Aineisto ja menetelmät Vedenlaadun seuranta Perifytontutkimus 8 5 Tulokset ja tulosten tarkastelu Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu Perifytonin kasvu 11 Viitteet 14 Liitteet 1-4

4 JOHDANTO Kymijoen vesi ja ympäristö ry toteuttaa Loviisan merialueen kalankasvatuslaitosten vesistövaikutusten yhteistarkkailua (kuvat 1 ja 2). Yhteistarkkailun tarkoituksena on täyttää seuraavien ympäristölupaviraston päätöksen varassa toimivien laitosten tarkkailuvelvoitteet: Handesbolaget Altarskär Forell Dnr LSY-2002-Y-360, Oy Bästö Forell Ab Dnr LSY-2002-Y-358, Guy Granberg Dnr LSY Y-359, Oy Semilax Ab Dnro LSY-2007-Y-358, Lupamääräysten mukaan luvanhaltioiden tulee tarkkailla kalankasvatuksen vaikutuksia merialueen tilaan ja Natura-alueeseen ympäristöviranomaisen hyväksymällä tavalla. Tässä yhteenvedossa on esitelty vesistötarkkailun tulokset vuodelta Tarkkailu noudatti vuonna 2010 uutta, Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n laatimaa päivitystä, jota ei ole vielä virallisesti hyväksytty (Etelä-Suomen ELY). Vuoden 2010 tarkkailu piti sisällään fysikaaliskemiallista vedenlaatuseurantaa ja perifytontutkimuksen. Edellinen yhteenveto kalankasvatuslaitosten velvoitetarkkailututkimuksista on vuodelta 2008 (Anttila-Huhtinen 2009). Vuonna 2009 laadittiin uusi vesistötarkkailuohjelma eikä varsinaisia velvoitetarkkailututkimuksia tehty lainkaan. Laitoksista käytetään myöhemmin tekstissä seuraavia lyhennettyjä nimiä: Altarskär, Bästö, Granberg, Semilax Stenören ja Semilax Vastaholmen. Altarskär llä ei ole ollut tuotantoa vuoden 2003 jälkeen. 2 SÄÄ- JA VESIOLOT Vuosi 2010 oli lämpöoloiltaan äärevä. Alkutalvella ja loppuvuodesta oli kovia pakkasia ja kesällä pitkä hellejakso. Kevät eli maaliskuusta toukokuuhun ulottuva jakso oli tavanomaista lämpimämpi, ja helmi-maaliskuu ja toukokuu myös runsassateisia. Heinäelokuun keskilämpötila oli yli kolme astetta enemmän kuin vuosien keskiarvo (Kotkan alue), mikä nosti myös merialueella pintaveden lämpötiloja. Sateiltaan kesä oli Kotkan alueella lähellä normaalia vain heinäkuussa satoi keskimääräistä vähemmän. Syys- ja lokakuu olivat lämpötiloiltaan ja sateiltaan normaaleja (kuva 3, liite 1). Säteilysumma oli kesällä 2010 keskimääräistä suurempi kesä- ja heinäkuussa (liite 1). (Ilmatieteen laitos 2010, Suomen ympäristökeskus 2010a). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 212/2011 1

5 Kuva 1. Kalankasvatuslaitosten sijainti Loviisan merialueella ja alueen muu kuormitus (pistekuormitus ja alueelle purkautuvat joet). Vallitsevia tuulia Kotkan Rankissa olivat touko-syyskuussa 2010 lounaistuulet, kuten aikaisempinakin vuosina. Kovatuulisia päiviä (14 m/s tai enemmän) oli touko-lokakuussa vain kerran, 12. päivä kesäkuuta. Myrskypäiviä (21 m/s tai sen yli) ei ollut tuotantokaudella Elokuun näytteenoton aikaan tuuli oli maastohavaintojen mukaan noin 5 m/s lännestä (Ilmatieteen laitos 2010). 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 212/2011

6 Kuva 2. Loviisan alueen kalankasvatuslaitokset, niiden vedenlaatutarkkailun näyteasemat (3 asemaa) ja vertailuasemina käytetyt näyteasemat (Ympäristöhallinnon Hertta-vedenlaaturekisteri) oc sademäärä mm Kuva 3. Eri kuukausien keskilämpötila ( o C) ja sadesumma (mm) vuonna 2010 Kotkan Kirkonmaalla ja vastaavat pitkän ajanjakson ( ) keskiarvot Kotkassa (Rankki). Lähde: Ilmatieteen laitos. Tuotantokauden 2010 aikana merivedenkorkeus pysytteli enimmäkseen välillä -20 ja +14 cm keskivedenkorkeudesta (Haminan mareografi). Vaihtelu oli voimakkainta syyslokakuussa, jolloin merivesi oli korkeimmillaan noin + 30 cm (19.9. ja ) ja alimmillaan 45 cm (28.9.) (kuva 4). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 212/2011 3

7 cm Kuva 4. Meriveden korkeus Haminan mareografilla vuonna Lähde: Merentutkimuslaitos. Pernaja Loviisa alueelle laskevat joet ovat merialueen suurimmat kuormittajat. Merkittävimmät tutkimusalueelle tai sen lähistölle purkautuvat joet ovat Loviisanjoki ja Taasianjoki (kuva 1). Myös alueen itäpuolelle laskevan, virtaamaltaan suuren Kymijoen läntisimmän haaran eli Ahvenkoskenhaaran vedet vaikuttavat alueella ainakin ajoittain. Jokien virtaamat olivat vuonna 2010 normaalia pienempiä. Taasianjoen virtaamahuippu oli huhti-toukokuussa, mutta sen jälkeen joessa virtasi koko loppuvuoden vähän vettä, marraskuun pientä virtaamakasvua lukuunottamatta (Ympäristöhallinnon WSFSvesistömallijärjestelmä). 3 KALANKASVATUSLAITOSTEN LISÄKASVU JA RAVINNEKUORMITUS Lisäkasvuna ilmoitettuna kalaa tuotettiin vuonna 2010 tässä yhteistarkkailussa mukana olevilla laitoksilla yhteensä 125 tonnia, mikä on hieman vähemmän kuin parina edellisenä vuonna (kuva 5, liite 2). Myös laitosten yhteinen fosforikuormitus (760 kg) oli vuonna 2010 hieman vähäisempää kuin parina edellisenä vuonna (kuva 6, liite 2). Tuotanto oli vuonna 2010 samaa tasoa kuin vuonna 2002, mutta ravinnekuormitusta tuli vesistöön selvästi vähemmän kuin kahdeksan vuotta sitten. Laitosten yhteenlaskettu typpikuormitus oli vuonna 2010 puolestaan kg (liite 2). Typpikuormituksen kehitys on ollut hyvin samankaltainen fosforikuormituksen kehityksen kanssa. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 212/2011

8 lisäkasvu kg/a Altarskär Forell Bästö Forell Guy Granberg Se Stenören Se Högholmen Se Vastaholmen Kuva 5. Kalankasvatuslaitosten lisäkasvu (kg) vuosina Tuotanto oli vuonna 2010 vähäisempää kuin parina edellisenä vuonna. Vuonna 2009 Semilaxin Högholmenin laitos korvautui Vastaholmen in laitoksella. Lähde: Uudenmaan ELY kuormitus P kg/v Altarskär Forell Bästö Forell Guy Granberg Se Stenören Se Högholmen Se Vastaholmen Se Trålhamnen Kuva 6. Kalankasvatuslaitosten fosforikuormitus (kg) vuosina Fosforikuormitus oli vuonna 2010 vähäisempää kuin parina edellisenä vuonna. Lähde: Uudenmaan ELY. Rehuna on käytetty vuodesta 2005 lähtien vain kuivarehua. Alueen suurin laitos sekä lisäkasvultaan että kuormitukseltaan on koko 2000-luvun ollut Bästö. Altarskär llä puolestaan ei ole ollut tuotantoa vuoden 2003 jälkeen. Semilax siirsi Högholmenin laitoksen tuotannon Vastaholmenin laitokselle, jossa oli ensimmäisen kerran tuotantoa vuonna Vastaholmenin laitoksella hyödynnetään Fortum Oy:n voimalaitoksen jäähdytysvesien lämpövaikutuksia; laitoksella on lupaehtojen mukaan tuotantoa vain ajalla Kaikkien laitosten lupamääräyksissä on esitetty vuosittain käytettävän rehun Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 212/2011 5

9 sisältämän fosforin ja typen maksimimäärät sekä mereen kohdistuvan ominaiskuormituksen (g/lisäkasvukilo vuodessa) maksimiarvot fosforin ja typen osalta. Lupaehdot täyttyivät muutamin pienin poikkeuksin (liite 2). Bästön ja Vastaholmenin laitoksilla ominaispäästö ylittyi lievästi typen osalta. Liitteessä 2 on esitetty tietoa myös tutkimusalueen muusta kuormituksesta. Loviisan merialuetta kuormittavat yhteistarkkailun kalankasvatuslaitosten lisäksi Loviisan voimalaitos prosessi- ja talousvesillään sekä Loviisan kaupungin jätevedenpuhdistamo. Lisäksi voimalaitoksen lähellä on Loviisan Smoltti kalankasvatuslaitos, joka ei ole mukana tässä yhteistarkkailussa. Em. pistekuormittajien purkupaikat on esitetty kuvassa 1. Pernajan merialueella ei ole tässä esitetyn kalankasvatuksen lisäksi muuta pistemäistä jätevesikuormitusta. Loviisan kaupungin Pernajan jätevedenpuhdistamo laskee jätevedet Koskenkylänjokeen, joka purkautuu Pernajanlahden pohjukkaan. Em. kuormitusta ei ole otettu mukaan tähän tarkasteluun, koska purkupaikka sijaitsee niinkin kaukana tutkimusalueesta. Jos mukaan lasketaan myös Loviisan Smoltin kuormitus, niin kalankasvatuksen osuus Loviisan merialueen pistemäisestä fosforikuormituksesta oli laitosten varsinaisen tuotantokauden aikana (kesä-lokakuu) jopa 88 % fosfori- ja 36 % typpikuormituksesta (kuva 7), vuoden 2010 tietojen perusteella. Typen osalta kalankasvatuksen suhteellinen osuus jää huomattavasti pienemmäksi, koska Loviisan kaupungin jätevesien typpikuormitus on suurta. Lähellä sijaitsevan Pyhtään alueen kalankasvatuslaitosten yhteistarkkailun mukaan tuotantokaudella 2010 laitosten kuormitus oli keskikesän hellejakson seurauksena vähäisempää heinä-elokuussa ja kasvoi taas syys-lokakuussa. P-kuormitus VI-X N-kuormitus VI-X Muu pistekuormitus 12% Yhteistarkk. kalankasvatus 25% Loviisan Smoltti 26% Yhteistarkk. kalankasvatus 62% Muu pistekuormitus 64% Loviisan Smoltti 11% Kuva 7. Eri pistekuormittajien osuus Loviisan merialueen kokonaisfosfori- ja typpikuormituksesta kalakasvatuslaitosten varsinaisen tuotantokauden aikana (kesä-lokakuu) vuonna Mukana ovat alueen kalakasvatuslaitosten lisäksi Loviisan voimalaitos ja Loviisan jätevedenpuhdistamo. Kaikkien kalankasvatuslaitosten yhteinen osuus alueen pistemäisestä fosforikuormituksesta kesälokakuussa oli vuoden 2010 tietojen mukaan jopa 88 %. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 212/2011

10 Arvioitaessa alueelle tulevaa kokonaiskuormitusta täytyy huomioida Loviisan merialueelle purkautuvat Taasianjoki ja Loviisanjoki. Myös Kymijoen Ahvenkoskenhaaran vedet kulkeutuvat ajoittain tutkimusalueelle. Vuonna 2010 virtaamat olivat normaalia pienempiä, ja tämän seurauksena myös ainevirtaamat olivat normaalia pienempiä (liite 2). Yksistään Taasianjoen ja Loviisanjoen mereen tuoma fosforikuormitus oli vuonna 2010 noin 10 kertainen ja typpikuormitus noin 5 kertainen verrattuna kaikkien em. pistekuormittajien kokonaiskuormitukseen (liite 2). Jokien ravinnekuormituksesta on kuitenkin merkittävä osa biologisesti vaikeasti käytettävässä muodossa eikä jokikuormituksella ole välttämättä niin suurta vaikutusta kesän rehevyysoloihin (Pitkänen 1994). 4 AINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 VEDENLAATUSEURANTA Kaikessa näytteenotossa noudatettiin ympäristöhallinnon yleistä ohjeistusta (Mäkelä ym. 1992, Kettunen ym. 2008). Vedenlaatuseurannan vesinäytteet otettiin ohjelman mukaan havaintoasemilta 151 (Bästö), 82B (Granberg) ja 27 (Semilax) (kartta kuva 2, taustatiedot, liite 3) vain kerran loppukesästä. Näytteenoton ajankohta oli Ohjelman mukaiset fysikaaliskemialliset määritykset, kasviplanktonin klorofylli-a sekä bakteerimääritykset teetettiin akkreditoidussa KCL Kymen Laboratorio Oy:ssä. 4.2 PERIFYTONTUTKIMUS Perifytontutkimuksen kasvualustoina käytettiin polykarbonaattilevyjä (10 x 15 cm). Kahden viikon tutkimusjaksoja oli vain yksi ja se toteutettiin syyskuussa, Kussakin telineessä inkuboitiin kolmea perifytonlevyä 1 metrin syvyydessä. Levyistä analysoitiin klorofylli a:n määrä ja tulokset ilmoitettiin pinta-alaa kohti (mg/m 2 ). Kullakin laitosalueella oli kaksi perifytontelinettä (kuva 8, taustatiedot liite 3). Laitosasemien telineet sijaitsivat metrin etäisyydellä laitoksista. Taustarehevyyttä selvitettiin vertailualueilla. Semilaxin vertailualue sijaitsi laitoksesta kaakkoon ja Pernajan alueen laitosten yhteinen vertailualue laitosten välialueella, Kattön koillispuolella. Molemmat vertailualueet sijaitsivat vähintään 1,5 kilometrin päässä lähimmästä laitoksesta (kuva 8, taustatiedot liite 3). Kummallakin vertailualueella inkuboitiin kahta perifytontelinettä. Perifytontelineet pyrittiin sijoittamaan keskenään samantyyppisille alueille (syvyys, suojaisuus, rannikon läheisyys). Näyteasemat olivat syvyydeltään 8-12 metriä. Telineitä ei sijoitettu ihan rantavesiin matalissa vesissä tapahtuvan sekoittumisen ja sen seurannaisvaikutusten vuoksi. Näyteasemien perifytontulosten välisiä eroja tarkasteltiin varianssianalyysillä ja lisäksi tehtiin parittaiset vertailut Tukey n menetelmällä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 212/2011 7

11 Kuva 8. Perifytontutkimuksen tutkimusalueet/näyteasemat. Kullakin laitosalueella oli kaksi perifytontelinettä ja kummallakin vertailualueilla (2) kaksi telinettä. Vertailuasemat sijaitsivat yli 1,5 km:n etäisyydellä laitoksesta. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 212/2011

12 5 TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU 5.1 FYSIKAALIS-KEMIALLINEN VEDENLAATU Alkuperäiset vedenlaatutulokset on esitetty liitteessä 4. Kalankasvatuslaitosten vedenlaadun seuranta-asemista käytetään jatkossa lyhennettä KALA-asemat. Tulosten tarkastelussa on käytetty hyväksi HERTTA vedenlaaturekisteristä löytyviä vedenlaatutuloksia läheiseltä merialueelta (kartta kuva 1, tiedot liite 3). Vertailuasemien tulosten perusteella pyrittiin tarkastelemaan sitä, poikkesiko KALAasemien vedenlaatu Loviiisan merialueen yleisestä vedenlaadusta. Ohjelman mukaan KALA-asemien vesinäytteet otettiin kesällä 2010 vain kerran, Ohjelman mukaan vesinäytteet olisi pitänyt ottaa elokuussa. Keskikesän helteiden vuoksi tuotantokaudella 2010 kalojen ruokinta oli kuitenkin suurinta juuri syyskuussa, joten näytteenotto ajoittui hyvin suhteessa kuormitukseen. Kuvissa 9-11 on tarkasteltu KALA-asemien vedenlaatua suhteessa vertailuasemien vedenlaatuun loppukesästä Tulosten perusteella KALAasemien vedenlaatu ei poikennut näytteenottoaikaan läheisten vertailuasemien vedenlaadusta tutkittujen parametrien osalta. Ainoastaan päällysveden fosforipitoisuus oli lievästi muita asemia korkeampi Semilaxin KALA-asemalla (as 27). Myös klorofyllipitoisuudet olivat KALA-asemilla samaa tasoa kuin läheisillä vertailuasemilla (kuva 11). Pitkäsen väitöskirjassaan (1994) esittämien Suomen rannikkovesien klorofyllipitoisuuksien (tuotantokauden keskiarvo) perusteella (taulukko 1) koko tutkimusalue oli loppukesän tulosten mukaan rehevää vesialuetta. Kaikkien rehevyyttä kuvaavien parametrien mukaan pitoisuudet olivat KALA-asemista korkeimmat asemalla 27 (Semilax); tulosta selittänee osaltaan myös se, että em. asema on KALA-asemista lähimpänä rannikkoa ja sen kuormitusta. Taulukko 1. Suomen rannikkovesien rehevyysluokittelu tuotantokauden keskimääräisen klorofylli a pitoisuuden mukaan (Pitkänen 1994). Rehevyysluokka I Karu II Lievästi rehevä III Rehevä IV Hyvin rehevä V Erittäin rehevä Klorofylli a μg/l alle yli 25 Valtakunnallisen yhteenvedon (Suomen ympäristökeskus 2010b) mukaan levätilanne oli Suomen merialueilla kesällä 2010 keskimääräinen. Runsaimmillaan sinilevät olivat Suomen rannikolla heinäkuun lopulla, ja elokuun edetessä tilanne rauhoittui. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 212/2011 9

13 happikyll. % Happikyllästys pohja-1m m m 82B-10m HuF2-22m HuF1-13m HäF12-16m VåF20-21m OrrF15-32m Kej90-29m sameus FTU 5 4,5 4 Sameus 1 m 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0, B HuF3 HuF2 HuF1 HäF12 VåF20 OrrF15 Kej90 Kuva 9. Alusveden happikyllästys (kyll. %) ja päällysveden sameus (FTU) KALA-asemilla (punaiset merkit) ja vertailuasemilla loppukesästä 2010: vedenlaatu ei poikennut KALA-asemilla vertailuasemilla havaitusta. Veden hygieenistä laatua kuvaavia suolistoperäisiä enterokokkeja oli KALA-asemilla 10 pmy (=pesäkettä muodostava yksikkö) tai alle sen. Sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiasetuksen 177/2008 mukaan suolistoperäisten enterokokkien toimenpideraja on 200 pmy/100 ml, joten tulosten perusteella vedet soveltuivat mikrobiologiselta laadultaan uimavedeksi. Vertailuasemilta ei ollut vastaavia bakteerituloksia. 10 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 212/2011

14 30 25 Kokonaisfosfori 1 m kok.p ug/l B HuF3 HuF2 HuF1 HäF12 VåF20 OrrF15 Kej90 kok.n ug/l Kokonaistyppi 1 m B HuF3 HuF2 HuF1 HäF12 VåF20 OrrF15 Kej90 Kuva 10. Päällysveden kokonaisravinnepitoisuudet KALA-asemilla (punaiset merkit) ja vertailuasemilla loppukesästä KALA-asemista lähimpänä rannikkoa sijaitsevalla asemalla 27 (Semilax) fosforipitoisuus oli lievästi muita asemia suurempi. 5.2 PERIFYTONIN KASVU Alkuperäiset perifytontulokset on esitetty taulukossa 2. Kuvassa 12 on esitetty levykohtaisten tulosten lisäksi kunkin näyteaseman tulosten keskiarvo; kummankin vertailualueen osalta keskiarvot edustavat kaikkien kuuden (6) levyn tulosten keskiarvoa. Perifytonlevien klorofyllimäärät olivat suurimpia Semilaxin Stenörin laitosasemilla (S1 ja S2). Varianssianalyysin ja Tukey n parittaisen vertailumenetelmän mukaan em. tulokset poikkesivat erittäin merkitsevästi oman vertailualueen tuloksista (p<0,01). Myös Bästön ja Granbergin laitosasemilla perifytonlevien klorofyllimäärät oli vertailualuetta suurempia ja erot olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä. Ainoastaan Bästön etäämpänä olevan laitosaseman (B2) ja vertailualueen tulosten välillä ei ollut merkitsevää eroa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 212/

15 15 Klorofylli a chl a ug/l B HuF3 HäF12 VåF20 OrrF15 Kej90 Kuva 11. Päällysveden klorofylli a pitoisuudet (µg/l) KALA-asemilla (punaiset merkit) ja vertailuasemilla loppukesästä Pitoisuudet olivat KALA- ja vertailuasemilla samaa tasoa. Tulosten perusteella merialue on kokonaisuudessaan rehevää. Taulukko 2. Perifytonlevyjen klorofyllitulokset (mg/m 2 ) Loviisan merialueen kalankasvatuslaitosten näyteasemilla (S1 ja S2, B1 ja B2, G1 ja G2) sekä vastaavilla kahdella vertailualueella (SVe ja BGVe). Kullakin laitosasemalla oli yksi teline (3 levyä). Vertailualueella oli kaksi telinettä (6 levyä). BGVe-vertailualue oli yhteinen Bästön ja Granbergin laitoksille. Laitosasemat, joiden tulokset poikkesivat erittäin merkitsevästi omasta vertailualueesta, on merkitty vaaleanpunaisella. asema Perifyton klorofylli a mg/m 2 S1 1,1 1,5 1,4 S2 1,3 1,3 1,5 SVe 0,4 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 B1 1,1 1,2 0,5 B2 0,5 0,6 0,5 G G2 1 1,2 1,1 BGVe 0,3 0,2 0,3 0,2 0,3 0,2 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 212/2011

16 1,6 1,4 klorofylli a mg/m2 1,2 1 0,8 0,6 0,4 0,2 0 S1 S2 SVe B1 B2 G1 G2 BGVe Kuva 12. Perifytonlevyjen klorofyllitulokset (mg/m 2 ) Loviisan merialueen kalankasvatuslaitosten näyteasemilla (S1 ja S2, B1 ja B2, G1 ja G2) sekä vastaavilla kahdella vertailualueella (SVe ja BGVe). Kullakin laitosasemalla oli yksi teline (3 levyä) ja vertailualueella kaksi telinettä (6 levyä). BGVe-vertailualue oli yhteinen Bästön ja Granbergin laitoksille. Kuvassa on esitetty yksittäisten levyjen tulokset ja levyjen keskiarvo (vihreä pallo). Perifytonin klorofyllimäärät olivat kaikilla laitosasemilla erittäin merkitsevästi suurempia (punaiset pylväät) kuin vastaavalla vertailualueella (siniset pylväät) lukuunottamatta Bästön etäisempää laitosasemaa (B2) ((keltaiset pylväät). Perifytonin klorofyllimäärät olivat suurimpia Semilaxin Stenören in laitosasemilla. Laitos sijaitsee Fortum Oy:n lähialueella. Voimalaitoksen jäähdytysvesien lämpö lisännee osaltaan alueen leväkasvua kuten myös rannikon läheisyys. Myös vertailualueen klorofyllimäärät olivat tällä alueella suurempia kuin Bästön-Granberg in vertailualueella. Läheisellä Pyhtään merialueella tehtiin samaan aikaan samoilla menetelmillä kalankasvatuslaitosten perifytintutkimus (Anttila-Huhtinen 2011). Siellä saadut perifytonlevien klorofyllimäärät olivat hyvin samaa tasoa kuin tässä tutkimuksessa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 212/

17 VIITTEET Anttila-Huhtinen, M Pernajan-Loviisan merialueen kalankasvatuslaitosten yhteistarkkailu vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 181/2009, 15 s + liitteet. Anttila-Huhtinen, M Pyhtään merialueen kalankasvatuslaitosten vesistötarkkailu vuonna 2010 ja pohjaeläintutkimus vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 211/2011, 23 s + liitteet. Ilmatieteen laitos Kuukausikohtaiset ilmastokatsaukset. Kettunen, I., Mäkelä, A. & Heinonen, P Vesistötietoa näytteenottajille. Suomen ympäristökeskus, Ympäristöopas. Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., kivinen, I. & Leppänen, T Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja, sarja B nro 10. Pitkänen, H Eutrophication of the Finnish coastal Waters: Origin, fate and effects of riverine nutrient fluxes. Publications of the Water and Enviroment Research Institute. Suomen ympäristökeskus 2010a. Kuukausittaiset vesitilannekatsaukset vuonna Ympäristöhallinnon www-sivut, > Ympäristön tila > Pintavedet > Ajankohtainen vesiti... > Kuukausittaiset vesi... > 2010 Suomen ympäristökeskus 2010b. Valtakunnallinen leväyhteenveto : Merillä levätilanne oli keskimääräinen. sisävesillä keskimääräistä parempi. Ympäristöhallinnon www-sivut, > Ympäristön tila > Rehevöityminen > Ajankohtainen leväti... > Leväkatsaukset > Leväkatsaukset 2010 > 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 212/2011

18 LIITTEET 1 Säätila Kotkan (Kirkonmaa) säähavaintoasemalla vuonna Kuormitustiedot 3 Näyteasemien taustatiedot 4 Vedenlaatutulokset

19 LIITE 1 Säätila Kotkassa vuonna 2010 (Kirkonmaa) ja (Rankki) (Ilmatieteen laitos). Kuukausi Keskilämpötila, o C Kotka Sademäärä, mm Kotka Kok.säteily MJ/m² Helsinki-Vantaa Tammi 12,4-5, Helmi -9,8-6, Maalis -3,3-2, Huhti 3,0 1, Touko 10,1 8, Kesä 13,9 13, Heinä 21,5 16, Elo 18,1 16, Syys 12,0 11, Loka 5,8 6, Marras -0,3 1, Joulu -8,3-2, x / Σ 4,2 4,

20 LIITE 2 Loviisan merialueen yhteistarkkailussa mukana olevien kalankasvatuslaitosten laitoskohtaiset kuormitustiedot vuodelta 2010: lisäkasvu, rehunkäyttö, rehun fosfori ja typpi, fosfori- ja typpikuorma vesistöön sekä fosforin ja typen ominaiskuorma (g / lisäkasvukilo vuodessa). Lupamääräysten ylitykset on merkitty punaisella ja suluissa on esitetty vastaava luparaja. (Lähde: Uudenmaan ELY) Vuosi 2010 Laitos Lisäkasvu tn Rehunkäyttö Kuivarehu tn Rehu P kg/a N kg/a Ravinnekuormitus kg Fosfori Typpi Ominaiskuorma g/kg vuodessa Fosfori Typpi Semilax Vastaholmen 30,03 39, ,07 (6,0) 51,6 (46) Semilax Stenören 28,15 35, ,7 44,1 Semilax Trålhamnen 0 0,6 4,2 34,6 5,4 43 Bästö Forell 55,83 77, ,76 55,8 (50) Altarskär Forell 0 Granberg 10,51 14, ,1 53 Yhteensä 124,5 166, Loviisa Pernaja merialueelle tuleva muu ravinnekuormitus vuonna Pistemäinen kuormitus Yhteensä Fosforikuormitus kg/a Typpikuormitus kg/a Loviisan voimalaitos, talousvedet 6, Loviisan voimalaitos, prosessivedet 3,0 224 Loviisan Smoltti Loviisan jätevedenpuhdistamo Arvio jokien tuomasta kuormituksesta Fosforikuormitus kg/a Typpikuormitus kg/a Taasianjoki, vesistömallijärjestelmä WSFS Loviisanjoki, arvio (perustuu Taasianjoen WSFSkuormituslukuihin ja jokien keskinäiseen virtaamasuhteeseen)

21 LIITE 3 Vedenlaatutarkkailun näyteasemat Asema Aseman nimi / tarkkailu syv m koordinaatit 27 Loviisameri Hästholmen etelä 27 (Semilax) Pernajameri Kejsalö 151 (Bästö) B Pernajameri Kejvsalö 82B (Granberg) HuF3 Hudöfjärden 3, vertailuasema HuF2 Hudöfjärden 2, vertailuasema HuF1 Hudöfjärden 1, vertailuasema 16, HäF12 Hästholmfjärden 12, vertailuasema VåF20 Vådholmsfjärden 20, vertailuasema OrrF15 Orrengrundsfjärden 15, vertailuasema Kej90 UUS-22 Kejvsalö 90, vertailuasema Perifytonasemat inkubointijakso ns m lt o C Asema Aseman nimi syvyys m Koordinaatit 6.9./ /20.9 S1 Semilax Stenören laitosasema ,0/2,5 17,2/14,6 S2 Semilax Stenören laitosasema ,0/2,5 17,2/14,6 SVe3 Semilaxin vertailuasema ,1/2,9 16,3/14,3 SVe4 Semilaxin vertailuasema 4 11, ,1/2,9 16,3/14,3 B1 Bästön laitosasema ,6/4,0 16,2/13,8 B2 Bästön laitosasema ,6/4,0 16,2/13,8 G1 Granbergin laitosasema ,9/3,1 16,2/14,8 G2 Granbergin laitosasema ,9/3,1 16,2/14,8 BGVe3 Bästö-Granberg vertailuasema 3 11, ,6/4,0 16,1/14,3 BGVe4 Bästö-Granberg vertailuasema ,6/4,0 16,1/14,3

22 LIITE 4 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Pernaja-Loviisa kalankasvatulaitosten vesistötark. (KAPELO) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Ntot Kok.P entero Klorof. Näytepaikka oc mg/l % FTU µg/l µg/l pmy/100ml µg/l KAPELO / 27 Loviisameri Hästholmen etelä 27 (Semilax) Kok.syv. 14,0 m; Näk.syv. 3,0 m; Klo 10:20; Näytt.ottaja JMä, HM; levä 1 /3; Ilm.lt. 12 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 7 m/s; Tuulsuunt N; 1 17,2 8,2 85 1, < ,8 8, ,0 6, KAPELO / 151 Pernajameri Kejvsalö 151 (Bästö) Kok.syv. 19,0 m; Näk.syv. 3,1 m; Klo 11:35; Näytt.ottaja JMä, HM; levä 1 /3; Ilm.lt. 12 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 7 m/s; Tuulsuunt N; 1 16,2 8,4 85 0, ,2 5 16,2 8, ,2 8, ,3 6, KAPELO / 82 Pernajameri Kejvsalö 82B (Granberg) Kok.syv. 11 m; Näk.syv. 2,9 m; Klo 12:10; Näytt.ottaja JMä, HM; levä 1 /3; Ilm.lt. 12 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 7 m/s; Tuulsuunt N; 1 16,2 9,2 94 0, ,1 5 16,2 9, ,0 7,9 80 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) , Fax (05) /1