MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ Muistio Neuvotteleva virkamies 14.12.2015 Dnro 1948/01.02/2015 Orian Bondestam VALTIONEUVOSTON ASETUS SILAKAN JA KILOHAILIN TROOLIKALASTUKSEN RAJOITTAMISESTA SUOMENLAHDELLA JA ITÄMEREN PÄÄALTAALLA VUONNA 2016 PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ PERUSTELUT Ehdotetaan, että valtioneuvosto antaa asetuksen, jolla EU:n neuvoston asetuksella 2015/2072 Suomelle vuodelle 2016 vahvistettu Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakkakiintiö sekä kilohailikiintiö jaettaisiin troolikalastusta harjoittavien suomalaisten kalastusalusten kesken. Kiintiöt jaettaisiin enintään 24 metrin pituisille ja sitä suuremmille kalastusaluksille siten, että jako on tasapuolinen ja varmistaa kiintiöiden riittävyyden ja täysimääräisen hyödyntämisen sekä pienimuotoisen kalastuksen sekä kalanjalostuksen ja -kaupan tarpeet. Asetus on tarkoitettu olemaan voimassa 1.1 31.12.2016. 1 Nykytila ja ehdotus Rajoituksen tarve Neuvoston asetuksessa 2015/2072 eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien Itämerellä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2016 sekä asetusten 2014/1221 ja 2015/104 muuttamisesta vahvistetaan Suomen silakan, kilohailin, turskan ja lohen kalastusmahdollisuudet Itämerellä. Suomelle vahvistettu silakkakiintiö Pohjanlahdelle on 99 098 tonnia sekä Suomenlahdelle ja Itämeren pääaltaalle 38 927 tonnia ja kilohailikiintiö on 10 447 tonnia. Suomen silakkakiintiö Suomenlahdelle ja Itämeren pääaltaalle ja kilohailikiintiö täyttyvät suurella todennäköisyydellä kesken kalastusvuotta, jos niiden troolikalastusta ei rajoiteta. Sen sijaan 99 098 tonnin silakkakiintiö Pohjanlahden alueelle riittää todennäköisesti vuodelta 2015 siirtyvän määrän (arviolta 35 000 tonnia) kanssa ilman rajoituksia koko vuoden kalastukselle. Silakantroolauksessa saadaan kilohailia sivusaaliiksi, joten kilohailikiintiön täyttyminen vaikuttaa myös silakan troolaukseen. Tämän vuoksi Suomen kilohailikiintiöstä on tarpeen jättää riittävä määrä niille merialueille, joissa kilohailia saadaan sivusaaliina silakan kalastuksen yhteydessä. Kaupallisen kalastuksen rajoittamisen oikeusperusta Laki yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta (1188/2014) astuu voimaan 1.1.2015. Lain 40 :n 1 momentin mukaan kaupallinen kalastus tulee järjestää tavalla, joka ei vaaranna Suomen käytössä olevien kiintiöiden riittävyyttä, kiintiöiden täysimääräistä hyödyntämistä, kalakantojen säilyttämistä ja hoitamista, alueellisen kalastuspaineen sääntelyä tai kaupallisten kalastajien tasapuolisia kalastusmahdollisuuksia. Valtioneuvoston asetuksella voidaan tässä tarkoituksessa säätää
2 alueellisista, alusryhmäkohtaisista ja ajallisista kansallisista kiintiöistä sellaisille Euroopan unionissa kiintiöidyille kalakannoille, joita Suomen lipun alla olevilla kalastusaluksilla on oikeus kalastaa. Lisäksi 40 :n 2 ja 3 momentissa todetaan, että asetuksessa säädetään suurimmasta mahdollisesta saalismäärästä painona, kappalemäärittäin tai osuutena Euroopan unionin Suomelle vahvistaman kyseisen kalakannan kiintiöstä, joka tietyllä merialueella saadaan kalastaa tai jonka tietty alusryhmä saa kalastaa. Kalastusalukset kuuluvat alusryhmäkohtaisen kiintiön piiriin kalastusaluksen pituuden, vetoisuuden, konetehon taikka aluksen käyttämän pyydyksen perusteella. Alusryhmäkohtainen kansallinen kiintiö voi koskea Suomelle vahvistettua kiintiöaluetta kokonaisuudessaan tai osaa siitä. Lain 43 :n 1 momentin mukaan voidaan valtioneuvoston asetuksella 40 :n 1 momentin mukaisessa tarkoituksessa säätää tiettyä merialuetta koskevasta määräaikaisesta kalastuskiellosta ja ajallisista, alueellisista tai määrällisistä rajoituksista Euroopan unionissa kiintiöityjen tai muutoin säädeltyjen kalakantojen pyyntiin käytettävien pyydysten käytölle. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan lisäksi samassa tarkoituksessa antaa säännöksiä pyydysten teknisistä ominaisuuksista. Edellä tarkoitetut määräaikaiset kalastuskiellot ja pyydysrajoitukset voivat koskea kaikkia kalastusaluksia tai ainoastaan tietyn pituusrajan ylittäviä kalastusaluksia. Yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 1380/2013 17 artiklassa määrätään, että jäsenvaltioiden on jakaessaan käytettävissään olevia kalastusmahdollisuuksia 16 artiklan mukaisesti käytettävä avoimia ja puolueettomia perusteita, mukaan lukien luonteeltaan ympäristölliset, taloudelliset ja sosiaaliset perusteet. Käytettäviin perusteisiin voivat kuulua muun muassa kalastuksen vaikutus ympäristöön, sääntöjen noudattamisen historia, merkitys paikallisessa taloudessa ja poikkeukselliset saalismäärät. Jäsenvaltioiden on pyrittävä niille jaettujen kalastusmahdollisuuksien rajoissa myös tarjoamaan kannustimia kalastusaluksille valikoivien pyydysten tai sellaisten kalastusmenetelmien käytöstä, joilla on nykyistä vähemmän ympäristövaikutuksia, kuten vähäisempi energiankulutus tai lajin elinympäristölle aiheutettu vahinko. Ehdotus kalastuksen rajoittamiseksi ja sen perusteet Kilohailin ja Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakan kiintiöiden riittävyyttä, kiintiöiden täysimääräistä ja tasapuolista hyödyntämistä sekä alueellisen kalastuspaineen sääntelemiseksi sekä Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakkakiintiön riittävyyden turvaamiseksi pienimuotoiseen kohdennettuun silakan kalastukseen Saaristomerellä, Ahvenanmerellä ja Suomenlahden rannikkovesissä ehdotetaan, että silakan ja kilohailin troolikalastusta Suomenlahdella ja Itämeren pääaltaan alueella rajoitettaisiin valtioneuvoston asetuksella. Troolikalastuksen rajoittaminen on välttämätöntä em. tarkoitusten toteuttamiseksi. Rajoittamisen perusteena ovat siten yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta (1188/2014) annetun lain 40 ja 43 :ssä mainitut perusteet. Nämä toimivat samalla asetuksen 1380/2013 17 artiklassa tarkoitettuina ympäristöllisinä, taloudellisina ja sosiaalisina perusteina. Artiklassa oleva maininta siitä, että jäsenvaltioiden on pyrittävä niille jaettujen kalastusmahdollisuuksien rajoissa myös
3 tarjoamaan kannustimia kalastusaluksille valikoivien pyydysten tai sellaisten kalastusmenetelmien käytöstä, joilla on nykyistä vähemmän ympäristövaikutuksia, kuten vähäisempi energiankulutus tai lajin elinympäristölle aiheutettu vahinko, ei sovellu Suomen tilanteeseen. Silakan troolikalastuksessa saalista ei voida valikoida niin, että esim. pienet kalat valikoitaisiin pois. Tieteellisen näytön perusteella silakka ei säily hengissä uituaan troolissa tai sen silmien läpi. Saman voidaan olettaa koskevan kilohailia. Ei myöskään ole osoitettu tarvetta välttää pienten silakoiden ja kilohailien pyyntiä. Suomen troolikalastuksessa ei ole havaittu vahingollisia ympäristövaikutuksia. Troolikalastuksessa energiankulutus (polttoaine) on suuri kustannuserä ja alukset pyrkivät minimoimaan polttoaineen kulutuksen. Tämän käyttäminen kiintiönjaon perusteena ei siten olisi tarkoituksenmukaista tai tasapuolista. Valtioneuvoston asetusta sovellettaisiin vain Manner-Suomen ja muiden EU:n jäsenvaltioiden merialueilla, joiden talousvyöhykkeille ja aluevesille suomalaisilla (ml. ahvenanmaalaisilla) kalastusaluksilla on pääsy. Ahvenanmaan maakunnalla on Ahvenanmaan itsehallintolain 1144/1991 18 :n 16 kohdan mukaisesti lainsäädäntövaltaa asioissa, jotka koskevat kalastusta, kalastusalusten rekisteröintiä ja kalastuselinkeinon ohjaamista. Asetusta ei näin ollen sovellettaisi niillä aluevesillä, jotka voimassa olevien Suomen aluevesien rajoja koskevien säännösten mukaan välittömästi liittyvät maakunnan alueeseen. 2 Yksityiskohtaiset perustelut 1 Pykälässä säädettäisiin kiellosta kalastaa troolilla silakkaa tai kilohailia ICES-osaalueilla 22 24 (Bornholmista länteen oleva merialue). Suomen silakkakiintiö on tällä alueella vuonna 2015 liian pieni troolikalastukselle (2 tonnia). Näin ollen tällä alueella ei myöskään voi harjoittaa kilohailin troolikalastusta, koska sen sivusaaliina saatavan silakan määrä voi silakkakiintiöön nähden tulla liian suureksi. 2 Pykälän 1 momentissa säädettäisiin suurimpien troolialusten kalastuksesta. Suomenlahdella (ICES osa-alue 32) sekä Itämeren pääaltaalla (ICES osa-alueet 25 27 ja 28.2 sekä osa-alueella 29 leveysasteen 60º00 N eteläpuolella) harjoitettava silakan ja kilohailin troolikalastus rajoitettaisiin yli 24 metrin pituisten kalastusalusten osalta enintään 6 800 tonnin silakkasaaliiseen tai 3 900 tonnin kilohailisaaliiseen. Vuoden 2016 suuremman Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakkakiintiön vuoksi voidaan ehdotettuja silakkamääriä suurentaa verrattuna vuoteen 2014 ja 2015 (4 000 ja 6 100 tonnia). Kilohailimäärää (3 000 ja 4 500 tonnia v. 2014 ja 2015) on tarpeen pienentää vuodesta 2015, koska kilohailikiintiö on pienentynyt viidellä prosentilla. Pykälän toisessa momentissa säädettäisiin, että 1 momentissa tarkoitetut kalastusalukset eivät saisi kalastaa troolilla silakkaa eivätkä kilohailia edellä tarkoitetuilla alueilla sen jälkeen kun jompikumpi 1 momentissa mainituista saaliin enimmäismääristä olisi täyttynyt. Kiellon voimaantulopäivä vahvistettaisiin yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta (1188/2014) annetun lain 41 :n 2 momentin perusteella maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. 3 Pykälän 1 momentissa säädettäisiin pienempien troolialusten kalastuksesta. Enintään 24 metrin pituisille kalastusaluksille vahvistettaisiin 2 :ää vastaaviksi saaliin enimmäismääriksi 7 600 tonnia silakkaa tai 4 200 tonnia kilohailia. Vuoden 2016 suuremman Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakkakiintiön vuoksi voidaan ehdo-
4 tettua silakkamäärää suurentaa verrattuna vuoteen 2014 ja 2015 (4 500 ja 5 300 tonnia). Myös kilohailimäärää voidaan hiukan suurentaa (4 000 tonnia vuonna 2015), koska saaliiden enimmäismäärissä otettiin vuonna 2015 vähennyksenä huomioon se, että vain tälle alusryhmälle mahdollistettiin silakan ja kilohailin troolaaminen Suomenlahdella ja pohjoisella Itämerellä marraskuussa 2014. Pykälän toisessa momentissa säädettäisiin, että 1 momentissa tarkoitetut kalastusalukset eivät saisi kalastaa troolilla silakkaa eivätkä kilohailia muulla 1 momentissa tarkoitetulla alueella kuin osa-alueella 29 leveysasteen 59 47 N pohjoispuolella ja osa-alueella 32 Suomen perusviivan sisäpuolella sen jälkeen kun jompikumpi 1 momentissa mainituista saaliin enimmäismääristä olisi täyttynyt. Kiellon voimaantulopäivä vahvistettaisiin yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta (1188/2014) annetun lain 41 :n 2 momentin perusteella maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Troolikalastus sallittaisiin näin ollen Suomenlahdella (osa-alue 32) perusviivan sisäpuolella, koska tällä alueella harjoitetaan pienimuotoista silakan kalastusta, jossa kilohailin saalisosuus on pääosin pieni. Samoin kalastaminen sallittaisiin Saaristomerellä leveysasteen 59 47 N pohjoispuolella (osa-alueella 29), koska tällä alueella harjoitetaan pienimuotoista silakan kalastusta, jossa kilohailia ei juurikaan saada. 4 Pykälän 1 momentissa säädettäisiin pienten enintään 20 metrin pituisten troolialusten silakan ja kilohailin kalastuksesta ICES:n osa-alueille 25 27 ja 28.2 sen jälkeen, kun 3 :ssä säädetyt saaliin enimmäismäärät olisivat täyttyneet ja kalastusta koskeva kielto olisi saatettu voimaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Näille aluksille on myös aiempina vuosina mahdollistettu kalastus näillä alueilla, koska nämä eivät voi toimia jääolosuhteissa Suomen merialueilla. Saaliin enimmäismääriksi vahvistettaisiin 500 tonnia silakkaa tai 100 tonnia kilohailia. Silakkamäärää ehdotetaan pidettävän samalla tasolla kuin vuonna 2015(500 tonnia), mutta kilohailimäärää pienennettäisiin 100 tonnin sivusaaliiksi (400 tonnia vuonna 2015). Näiden pienille troolialuksille osoitettujen kiintiöiden alkuperäinen tarkoitus on ollut mahdollistaa silakkaan kohdistuva pyynti elintarvikekäyttöä varten. Tämän sekä kilohailikiintiön pienenemisen johdosta kilohailimäärää pienennettäisiin. Pykälän toisessa momentissa säädettäisiin, että 1 momentissa tarkoitetut kalastusalukset eivät saisi kalastaa troolilla silakkaa eivätkä kilohailia 1 momentissa tarkoitetuilla alueilla sen jälkeen kun jompikumpi 1 momentissa mainituista saaliin enimmäismääristä olisi täyttynyt. Kiellon voimaantulopäivä vahvistettaisiin yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta (1188/2014) annetun lain 41 :n 2 momentin perusteella maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. 5 Pykälässä säädettäisiin asetuksen voimassaoloajasta, joka kattaisi koko vuoden 2016. Silakan ja kilohailin kalastus muilla alueilla Saaristomerelle ja Ahvenanmerelle sekä Suomenlahden rannikkovesille perusviivan sisäpuolella jäisi loppuosa Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakkakiintiöstä. Näille alueille jäisi yhteensä noin 24 000 tonnia, joka riittää varmistamaan sen, että alueella harjoitettava pienimuotoinen silakan trooli-, rysä- ja verkkokalastus voi jatkua keskeytyksittä ja että silakan jalostuksen ja kaupan tarpeisiin riittää raaka-ainetta.
5 Tämän lisäksi vuodelta 2015 siirtyy arviolta noin 2 000 tonnia silakkaa pyydettäväksi vuonna 2016. Saaristomerelle ja Ahvenanmerelle sekä Suomenlahden rannikkovesille perusviivan sisäpuolella sekä Pohjanlahdelle jäisi myös loppuosa kilohailikiintiöstä. Näille alueille jäisi noin 2 250 tonnia kilohailia, joka riittänee siihen, että alueella harjoitettavalle trooli-, rysä- ja verkkokalastukselle jää riittävästi sivusaaliiksi saatavaa kilohailia syyskaudella. Pääosa Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan ulkopuolelta saatavasta kilohailista saadaan Selkämereltä ja sen määrä on vuosina 2011 2015 ollut 2 500 3 500 tonnia. Merkittävä osa tästä saadaan marras-joulukuussa. Silakan kalastusta Pohjanlahdella ei ole tarpeen rajoittaa, koska alueelle osoitettu kiintiö ja vuodelta 2015 siirtyvä määrä riittää koko vuodeksi. 3 Esityksen vaikutukset 4 Asian valmistelu Asetusehdotuksella on pääasiassa taloudellisia vaikutuksia, jotka kohdistuvat kalastuselinkeinoon. Rajoitus varmistaisi, että eri kokoluokan kalastusalukset voisivat kalastaa mahdollisimman tasapuolisen osan Suomelle vuodelle 2016 vahvistetuista Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakkakiintiöstä ja kilohailikiintiöstä. Samalla on pyritty siihen, että kiintiöt tulisivat täysimääräisesti hyödynnetyiksi. Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden suuremman silakkakiintiön johdosta on pyritty siihen perustuvien saalismäärien jakamiseen siten, että kiintiön käyttöaste olisi rajoittavasta kilohailikiintiöstä huolimatta mahdollisimman korkea. Ehdotuksella ei ole suoria vaikutuksia valtiontalouteen, ja se toteutetaan kehyspäätöksen ja talousarvion määrärahojen rajoissa. Järjestelyt perustuvat neuvoston asetukselle 2015/2072, jolla on vahvistettu kestävät silakka- ja kilohailikiintiöt Suomelle. Ehdotus ei arvion mukaan siten lisää kalastuksen kokonaismäärää. Asetusehdotus on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriössä virkatyönä. Asetusehdotusta ei ole tarkastettu oikeusministeriön lainvalmisteluosaston laintarkastusyksikössä, koska asia on yleiseltä merkitykseltään vähäinen. Ahvenanmaan maakunnan hallitus, Luonnonvarakeskus, Suomen Ammattikalastajaliitto ja Suomen Kalakauppiasliitto antoivat lausuntonsa ehdotuksesta. Suomen Ammattikalastajaliitto ja Suomen Kalakauppiasliitto kannattivat ehdotusta. Ahvenanmaan maakunnan hallitus yhtyy ehdotukseen, mutta varaa itselleen oikeuden sallia Ahvenanmaalla rekisteröityjen kalastusalusten silakan tai kilohailin troolikalastus Ahvenanmaan vesillä. Kevätkaudella 2015 kilohailin osuus näillä vesillä oli pieni. Enintään 20 metrin pituiset kalastusalukset saisivat kalastaa tällä alueella koko vuoden ja sitä suuremmat myös koko vuoden paitsi leveysasteen 60º00 N eteläpuolella vain kesäkuun loppuun saakka. Ahvenanmaan maakunnan hallitus seuraa saaliita ja voi rajoittaa kalastusta jos kilohailin osuus saaliissa nousee liian suureksi.
6 Manner-Suomen kalastuksen kannalta on tärkeää, että Ahvenanmaan maakunnan sallima kalastus ei lisää saaliiden kertymää niin, että Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakkakiintiö tai kilohailikiintiö uhkaa täyttyä ennen vuoden loppua. Tämän vuoksi tilannetta seurataan maa- ja metsätalousministeriön ja Ahvenanmaan maakunnan hallituksen yhteistyönä jatkuvasti ja ylläpidetään itsehallintolain 59 b :n 2 momentin mukaisesti vuoropuhelua Ahvenanmaan maakunnan hallituksen kanssa. Kyseisen lainkohdan mukaan maakunnan ja valtakunnan viranomaisten tulee neuvotella keskenään, jos niiden toimenpiteet Euroopan unionissa tehtyjen päätösten täytäntöönpanon osalta ovat toisistaan riippuvaisia. Luonnonvarakeskus katsoo, että ministeriön ehdotus on johdonmukainen ja perusteltu. Ehdotusta ei ole muutettu annettujen lausuntojen perusteella.