7.4 Kankaanpään alapuoli Jätevesien laskennalliset vaikutukset Pitäjänojan veden laatu

Pantone 300

SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 1 2. TARKKAILUN PERUSTE JA SUORITUS... 2 3. VESISTÖALUEEN YLEISKUVAUS JA EKOLOGINEN TILA... 6 4. VESISTÖALUEEN HYDROLOGIA... 7 5. SÄÄ- JA VESIOLOT... 8 5.1 Yleiskatsaus vuoden 2015 sääoloihin... 8 5.2 Sadanta ja virtaamat Karvianjoen alueella vuonna 2015...10 6. VESISTÖKUORMITUS...10 6.1 KUNNAT JA TEOLLISUUS...10 6.2 MUUT KUORMITTAJAT...14 6.2.1. Vapo Oy:n turvetuotanto...14 6.2.2. Kalanviljelylaitokset...14 6.2.3. Kaatopaikat...14 6.2.4. Sekalaiset kuormittajat...15 6.2.5. Hajakuormitus...15 6.3 KOKONAISKUORMITUS...16 6.4 KUORMITUKSEN KEHITYS KUORMITTAJAKOHTAISESTI...17 6.4.1. Karvian kunnallinen jätevedenpuhdistamo...17 6.4.2. Honkajoen kunta ja Honkajoki Oy...18 6.4.3. Kankaanpään kaupunki...20 6.4.4. Lavian kunta...21 6.4.5. Pomarkun kunta...22 7. VESISTÖTARKKAILU...23 7.1 Vesistön yläosan järvet...23 7.2 Karvian kunnan purkuvesistö...23 7.2.1. Puhdistamon yläpuoli (KAJO/1)...24 7.2.2. Puhdistamon alapuoli (KAJO/2)...25 7.2.3. Veden laadun kehitys...27 7.3 Honkajoen kunnan ja Honkajoki Oy:n purkuvesistö...29 7.3.1. Purkualueen yläpuoli (KAJO/3)...30 7.3.2. Puhdistamon alapuoli (KAJO/4)...31 7.3.3. Veden laadun kehitys...32

7.4 Kankaanpään alapuoli... 35 7.4.1. Jätevesien laskennalliset vaikutukset... 37 7.4.2. Pitäjänojan veden laatu... 37 7.4.3. Karvianjoki, yläpuoli... 38 7.4.4. Karvianjoki, alapuoli... 38 7.4.5. Karvianjoen veden laadun kehitys Kankaanpäässä... 39 7.5 Kynäsjoki (AS. KAJO/11)... 41 7.6 Lavian Karhijärvi... 43 7.6.1. Jätevesien laskennalliset vaikutukset... 43 7.6.2. Veden laatu jätevesien purkualueella... 44 7.6.3. Itäpään syvänne... 45 7.6.4. Lassilanjoki (as. KAJO/10)... 47 7.7 Pomarkunjoki... 48 7.7.1. Jätevesien laskennalliset vaikutukset... 49 7.7.2. Pomarkun puhdistamon yläpuoli... 50 7.7.3. Pomarkun puhdistamon alapuoli... 50 7.7.4. Pomarkunjoen veden laadun kehitys... 51 7.8 Sivujokien veden laatu... 52 7.8.1. Nummijoki... 52 7.8.2. Suomijoki... 52 7.8.3. Pikkujoki... 53 7.8.4. Kodesjoki... 53 7.8.5. Ristiluoma... 53 7.8.6. Pukanluoma... 53 7.8.7. Hapuanoja... 54 7.8.8. Lassilanjoki... 54 7.8.9. Leväsjoki... 54 7.8.10. Siikaisjoki-Otamonjoki... 55 7.8.11. Tuorijoki... 55 7.9 Jätevesien vaikutukset vesistön eri osissa... 56 8. YHTEENVETO... 58 VIITTEET LIITTEET: Liite 1. Tarkkailutulokset Liite 2. Vatajankosken virtaamat 2015

Vesiosasto/HA 10.6.2016 Julkaisunumero 760 KARVIANJOEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2015 1. JOHDANTO Karvianjoen varrella sijaitsee useita kunnallisia jätevedenpuhdistamoita sekä teollisuutta, jotka laskevat puhdistetut jätevetensä jokeen. Vesistökuormituksen määrää ja vesistövaikutuksia on seurattu erillisinä tarkkailuina 1970-luvun puolivälistä alkaen. Kunnallisten jätevedenpuhdistamoiden osalta velvoitetarkkailua on alusta lähtien suorittanut Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Edellä mainittu käytäntö todettiin hankalaksi koko Karvianjoen vesistön tilan yhtenäisen arvioinnin kannalta, minkä takia alueelle laadittiin vuosien 2006 2008 aikana yhteistarkkailuohjelma, joka kattaa kaikkien kunnallisten jätevedenpuhdistamoiden tarkkailuvelvoitteet. Yhteistarkkailun myötä myös EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin (Euroopan parlamentti ja neuvosto 2000) vaatimukset vesistöalueen ekologisen tilan selvittämisestä ja seurannasta voidaan ottaa huomioon erillistarkkailuja kattavammin ja taloudellisemmin. Laadittu yhteistarkkailuohjelma sai Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hyväksynnän julkipanon jälkeen 15.10.2008 (diaarinumero LOS-2006-Y-1194-121). Ohjelman teko aloitettiin jo vuoden 2006 puolella, mutta virallisen hyväksynnän ohjelma sai vasta vuoden 2008 lopulla. Yksittäisten kuormittajien tarkkailuohjelmiin nähden yhteistarkkailuohjelmaa on täydennetty vesipuitedirektiiviä silmälläpitäen pohjaeläintarkkailulla sekä kivien pintaan kiinnittyneiden piilevien tarkkailulla. Edellä mainittu ohjelma ja siten tarkkailukin sisältää kunnallisten jätevedenpuhdistamoiden sekä Honkajoella sijaitsevan Honkajoki Oy:n velvoitteet. Muita Karvianjokea kuormittavia pistemäisiä kuormittajia ovat mm. turvetuotanto, alueella toimivat kalanviljelylaitokset, kunnalliset kaatopaikat, Kankaanpään seurakunnan leirikeskus, Venesjärven puhdistamo ja Siikaisten kalkkilouhos (Nordkalk Oyj Abp). Pääosan turvetuotantoalueista omistaa Vapo Oy, mutta alueella toimii myös pienempiä toiminnanharjoittajia. Vapo Oy:n turvetuotantoalueilla on oma, koko Länsi-Suomen alueen kattava tarkkailunsa, eikä ympäristöviranomainen ole tämä huomioiden edellyttänyt niiden liittämistä tähän ohjelmaan. Kaatopaikoista on käytössä enää Kankaanpään kaatopaikka. Muut on suljettu yleiseltä käytöltä, mutta etenkin typpikuormituksen jatkuessa nekin ovat vielä erillistarkkailujen piirissä. Osalla kaatopaikoista on suoritettu vielä puhdistamolietteiden kompostointia. www.kvvy.fi etunimi.sukunimi@kvvy.fi ( 03 ) 2461 111 PL 265, 33101 Tampere

2. TARKKAILUN PERUSTE JA SUORITUS 2 Karvianjoen vesistöalueelle jätevesiä johtavilla kaupungeilla, kunnilla ja teollisuudella (Taulukko 2.1, kuva 2.1) on Vesihallituksen, Lounais-Suomen ympäristökeskuksen tai Länsi-Suomen ympäristölupaviraston asettamat vesistön tilan tarkkailuvelvoitteet. Puhdistamoiden toimintaa, lupaehtojen toteutumista ja kuormitustasoa on tarkasteltu erikseen laadituissa kuormitustarkkailuraporteissa. Siikaisten kunnan jätevedet on johdettu Merikarvialle käsiteltäväksi 23.12.2009 alkaen. Siikaisten kunta oli vuonna 2009 mukana tarkkailussa normaalisti ja vuonna 2010 ns. jälkitarkkailun muodossa, jonka jälkeen tarkkailuvelvoite loppui sen osalta. Näin ollen myös Siikaisten jätevesien tarkkailua varten perustetut tarkkailuasemat poistettiin ohjelmasta. Yhteistarkkailun havaintoasemia oli vuonna 2015 ohjelmassa 14 kpl (Taulukko 2.2, Kuva 2.2), joista 12 oli virta-asemia ja 2 järviasemia Karhijärvessä. Ylin havaintoasema sijaitsee Karvian kunnassa Kirkkojärven luusuassa. Kirkkojärven tilaa ei seurata velvoitetarkkailun yhteydessä. Vesistön latvoilla sijaitsevat Nummijärvi ja Karvianjärvi kuuluvat Vapo Oy:n vesistötarkkailuun, ja näitä järviä ei käsitellä tässä yhteydessä. Vuonna 2013 ohjelmassa olivat mukana kolmen vuoden välein suoritettavat biologiset piilevä- ja pohjaeläintarkkailut. Karvianjoella tehtiin kesällä 2011 kalataloudellisia koskikunnostuksia neljällä koskella Kankaanpään ja Pomarkun välisellä alueella Pirkanmaan ELY-keskuksen toimesta. Suoritettuihin kalataloudellisiin kunnostuksiin liittyneet vesistötutkimukset raportoitiin saman vuoden lopulla (Oravainen 2011). Karvianjoen kalataloudellista yhteistarkkailua suoritetaan 3 vuoden välein. Tutkimusalue alkaa Nummijärvestä ja ulottuu Kankaanpään alapuolelle. Tarkkailu suoritettiin viimeksi vuonna 2014. Tulokset on raportoitu erikseen (Holsti & Westermark 2015). Vesinäytteet analysoitiin KVVY:n laboratoriossa, joka on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T064 ja niistä tehtiin ohjelman mukaiset määritykset (Taulukko 2.3). Taulukko 2.1. Karvianjoen yhteistarkkailuun vuosina 2015 osallistuneet kuormittajat. Kuormittaja Purkualue 1. Karvian kunnan jätevedenpuhdistamo Karvianjoki 2. Honkajoen kunnan jätevedenpuhdistamo Karvianjoki 3. Honkajoki Oy:n jätevedenpuhdistamo Karvianjoki 4. Kankaanpään kaupungin jätevedenpuhdistamo Karvianjoki 5. Lavian kunnan jätevedenpuhdistamo Karhijärvi 6. Pomarkun kunnan jätevedenpuhdistamo Pomarkunjoki

3 Taulukko 2.2. Karvianjoen havaintoasemat ja niiden näytteenottoajankohdat vuonna 2015. Tunnus Nimi koordinaatit (ETRS- TM35FIN) näytteenottoajankohdat talvi kevät kesä syksy näytesyvyydet (m) KAJO/1 Kirkkojärvi Luusua 6896762 267862 X X X X 1,0 KAJO/2 Karvianjo Patolank 4 mts 6894890 266574 X X X X 1,0 KAJO/3 Karvianjo Lankoski 6882549 251618 X X X X 1,0 KAJO/4 KAJO/5 KAJO/6 KAJO/7 Karvianjo 2A Marjakylä Ruoko-oja Jyllinmäki mts Karvianjo Pitäjänojan yp Karvianjo Hapuansilta 6881428 250168 X X X X 1,0 6863128 252832 X X X X 0,5 6864998 253256 X X X X 1,0 6863022 252682 X X X X 1,0 KAJO/8 Karhij 3 6836415 263131 X X 1, 3, 4 + kesällä chl-a 0-2 m KAJO/9 Karhijä 7 6836415 263131 X X 1, 2 + kesällä chl-a 0-2 m KAJO/10 Lassilanjoki alav 6840694 247100 X X X X 1,0 KAJO/11 Kynäsjoki Harjakoski yp 6846688 245505 X X X X 1,0 KAJO/12 Pomarkunjoki 1 6850471 236320 X X X X 0,5 KAJO/13 Pomarkunjoki 2 A 6850607 235509 X X X X 0,5 KAJO/14 Pomarkunjoki 2 6851924 234294 X X 1,0 Taulukko 2.3. Karvianjoen yhteistarkkailun analyysivalikoima. Analyysi jokipisteet järvipisteet Lämpötila o C x x Happi mg/l x x Happikyllästeisyys % x x Sameus FTU x x Kiintoaine mg/l x Sähkönjohtavuus ms/m x x ph x x Väri mg Pt/l x x COD Mn mg/l O 2 x x Kokonaistyppi µg/l x x Ammoniumtyppi µg/l x x Nitraattityppi µg/l x Kokonaisfosfori µg/l x x Fosfaattifosforipitoisuus µg/l x x Lämpökestoiset koliformiset bakteerit kpl/dl x x *) Klorofylli-a:n pitoisuus mg/m 3 x **) *) ainoastaan 1 m näytteistä **) suoritetaan 0-2 m kokoomanäytteestä kesän havaintokerralla

4 1. Karvian jätevedenpuhdistamo 2. Honkajoen jvp ja Honkajoki Oy:n jvp 3. Kankaanpään jvp 4. Lavian jvp 5. Pomarkun jvp 6. Siikaisten jvp (poistunut 2009) 7. Karvian kaatopaikka 8. Honkajoen kp 9. Kankaanpään kp 10. Lavian kp 11. Pomarkun kp 12. Siikaisten kp 13. Merikarvian kp 14. Noormarkun kp Karvianjärvi 15. Karvian kalalaitos 16. Pukaralammin kalalaitos 17. Saaristomeren Kala Oy 18. Kankaanpään srk:n leirikeskus 19. Nordkalk Oy kalkkikaivos Kirkkojärvi 1 7 Karvianjoki 15 16 2 8 Karvianjoki 13 Siikaisjärvi 12 Merikarvianjoki 19 Otamonjoki 6 0 5 10 i Pohjajoki Eteläjoki Isojärvi 5 Pomarkunjoki 11 Karvianjoki Kynäsjärvi 9 3 18 17 kilometriä Noormarkunjoki Poosjoki 10 14 Inhottujärvi Lassilanjoki Kyläjärvi 4 Karhijärvi Kuva 2.1. Karvianjoen vesistöalueen merkittävimmät pistekuormittajat ja niiden sijainti vesistöalueella. Maanmittauslaitos, lupa nro 242/MML/15.

5 Kaikkiaan Karvianjoen vesistöalueella sijaitsee lukuisia muitakin veden laadun seuranta-asemia kuin yhteistarkkailuun liittyvät havaintoasemat (Kuva 2.2). Myöskään erikseen suoritettavan kalataloudellisen tarkkailun asemat eivät ole kytköksissä vesistötarkkailuun. Yhteistarkkailun havaintopisteet X= poistettu 2011 Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden velvoitetarkkailupisteet Kunnallisten kaatopaikkojen velvoitetarkkailupisteet Kalanviljelylaitosten velvoitetarkkailupisteet Kankaanpään SRK:n leirikeskuksen velvoitetarkkailupisteet Nordkalk Oyj Abp:n velvoitetarkkailupisteet 36.04 Karvianjärvi Karvianjoki 36.041 X XX Karvianjoki 0 5 10 kilometriä X Isojärvi Karhijärvi Kuva 2.2. Karvianjoen vesistöalueella sijaitsevat veden laadun tarkkailuasemat (Lähde: tarkkailuohjelma 6.11.2008). Tämän tarkkailun asemat on merkitty karttaan punaisella. Vapo Oy:n osalta kartasta puuttuu ainakin Nummijoessa oleva Nummikosken asema. Maanmittauslaitos, lupa nro 242/MML/15. 0

3. VESISTÖALUEEN YLEISKUVAUS JA EKOLOGINEN TILA 6 Karvianjoen vesistöalue sijaitsee Pohjois-Satakunnassa. Alueen pinta-ala on 3438 km 2 ja järvisyys 4,55 %. Alueella on lukuisia pieniä järviä ja runsaasti soita. Peltojen osuus on 12 %. Vesistöissä on tehty laajoja vesistöjärjestelyjä ja valtaosa joista ja puroista on perattu. Monet järvistä ovat matalia, mikä on houkutellut viljelysmaan lisäämiseen järvien laskujen avulla. Vesistön alaosan virtaamia ja vedenkorkeuksia säännöstellään useissa kohdissa. Karvianjoki alkaa Karvianjärvestä noin 135 m merenpinnan yläpuolelta. Järveen laskevat Säkkijoki, Mustajoki ja Hormaluoma. Noin kahden kilometrin päässä Karvianjoen alusta reittiin laskee Nummijoki. Runsaat kaksi kilometriä Nummijoen liittymästä alajuoksulle Karvianjoki laskee Kirkkojärveen. Kirkkojärven jälkeen on noin 100 kilometrin pituinen järvetön jokiosuus Honkajoen taajaman läpi ja Kankaanpään kaupungin länsipuolitse Kynäsjärveen. Tälle jokiosuudelle laskevat Suomijoki, Aunesluoma, Pikkujoki, Paholuoma, Kodesjoki, Ristiluoma, Pukanluoma sekä Kyynärjärven-, Pitäjän-, Hapuan-, Kahila- ja Tuunajärvenoja. Noin 10 km Honkajoen taajaman alapuolella sijaitsee Vatajankoski, jossa mitataan virtaamia. Kynäsjärven jälkeen on vajaan 10 kilometrin pituinen jokiosuus Inhottujärveen, joka on reitin keskusjärvi. Idästä Inhottujärveen laskee Karhijärvestä alkava Lassilanjoki. Inhottujärven vedet laskevat kahta reittiä pitkin Selkämereen. Inhottujärven pohjoispäästä alkava Pomarkunjoki virtaa Pomarkun kautta Isojärveen, joka laskee Selkämereen Merikarvianjokea ja Poosjoen-Pohjajoen reittiä pitkin. Isojärven pohjoisosaan laskee Otamonjoki, jonka valuma-alueella sijaitsee Siikaisjärvi. Inhottujärven eteläosasta alkava Noormarkunjoki virtaa Kyläjärveen, joka laskee Eteläjokea pitkin Noormarkun kautta Selkämereen. Vettä juoksutetaan Inhottujärven padoilta Pomarkunjokeen ja Noormarkunjokeen suhteessa 6:7. Karvianjoen vesistöalueen isoimmat järvet kuuluvat järvityypiltään mataliin runsashumuksisiin järviin (Mrh). Karvianjoen reitin keskusjärvi, Inhottujärvi, on järvityypiltään hyvin lyhytviipymäinen järvi (lv). Karvianjoen pääuoma ja mereen laskevat uomat ovat jokityypiltään suuria (St) tai keskisuuria (Kt) turvemaiden jokia. Karvianjoen vesi on runsasravinteista humusvettä. Happiongelmia ei esiinny. Suuresta soiden määrästä aiheutuva runsashumuksisuus näkyy vedessä ruskeana värinä ja lievänä happamuutena. Karvianjoen vesistöalueen pintavesimuodostumien ravinnepitoisuuksia kohottaa varsinkin hajakuormitus, mutta myös pistemäisellä jätevesikuormituksella on vaikutusta. Muita kuormitustekijöitä ovat turvetuotanto, metsätalous ja puutarhatalous. Veden ekologinen tila on välttävä jo Karvianjärvessä (kuva 2.2), joka kärsii rehevöitymisestä. Järven tilan negatiivinen kehitys on jatkunut vielä 2000- luvullakin loppukesän fosforipitoisuuden ollessa ylirehevälle vedelle ominainen. Samoin leväkukintoja esiintyy kesäisin. Talvisin pintavedessä esiintyy ajoin voimakasta happivajetta. Karvianjärveen laskevien jokien vesi on heikkolaatuista. Mustajoen fosforipitoisuudet ovat olleet kesäaikana suuria, jopa käsiteltyjen jätevesien tasoa. Yksi merkittävimmistä kuormittajista Mustajoella on puutarhatalous. Veden laatu ei juuri parane pääuoman varrellakaan ja sille on ominaista voimakas vaihtelu vuodenaikojen ja virtaamien mukaan. Pitemmällä aikavälillä typpitaso on kohonnut jonkin verran. Useiden veden laadultaan heikentyneiden sivu-uomien vastapainoksi mm. Pohjankankaalta ja Hämeenkankaalta laskee lähdepitoisia ja vähähumuksisia, luonnontilaisen kaltaisia purovesiä. Nämä Myllyojan kaltaiset luomat tarjoavat hyviä lisääntymisalueita Karvianjoen vesistön tammukkakannoille.

7 Pomarkunjoki laskee Isojärven kaakkoiskulmaan, jonka fysikaalis-kemiallinen tila on tyydyttävä kuten reitin keskusjärvenä toimivan Inhottujärvenkin. Kokonaisuutena Isojärven ekologinen tila on kaakkoiskulman tyydyttävästä fysikaalis-kemiallisesta tilasta huolimatta asiantuntija-arvion mukaan hyvä, vaikka täälläkin rehevöityminen on huomattavaa. Matalan ja rehevän Siikaisjärven ekologinen tila on tyydyttävä. Suurikokoisen Lavian Karhijärven ekologinen tila on mm. voimakkaan rehevyyden takia tyydyttävä. Ongelmat aiheutuvat voimakkaasta hajakuormituksesta. Karvianjoen vesistöalueen mereen laskevien uomien ekologinen tila vaihtelee tyydyttävästä hyvään. Noormarkun- ja Merikarvianjoen vesi on peruslaadultaan sameaa ja runsasravinteista humusvettä. Joet kuuluvat jokityypiltään suuriin turvemaiden jokiin. Noormarkunjoen ekologinen tila on tyydyttävä ja Merikarvianjoen hyvä. Merikarvianjoen ja Noormarkunjoen veden laatua seuraa Varsinais- Suomen ELY-keskus. Taulukko 3.1. Karvianjoen vesistön vesimuodostumien tyypittely ja vesienhoidon 2. suunnittelukauden päätökseen perustuva ekologinen tila. Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta. Vesimuodostuma, kunta Pintavesityyppi Ekologinen tila Karvianjärvi, Karvia Matalat runsashumuksiset järvet välttävä Kirkkojärvi, Karvia Matalat runsashumuksiset järvet Huono Karvianjoki yläosa, Karvia- Honkajoki Keskisuuret turvemaiden joet tyydyttävä Karvianjoki alaosa, Kankaanpää Suuret turvemaiden joet tyydyttävä Kynäsjoki, Pomarkku Suuret turvemaiden joet tyydyttävä Karhijärvi, Lavia Matalat runsashumuksiset järvet tyydyttävä Inhottujärvi, Pomarkku ja Pori Hyvin lyhytviipymäiset järvet tyydyttävä Pomarkunjoki, Pomarkku Suuret turvemaiden joet tyydyttävä Isojärvi, Pomarkku Matalat runsashumuksiset järvet tyydyttävä Merikarvianjoki, Merikarvia Suuret turvemaiden joet tyydyttävä Pohjajoki, Pori Keskisuuret turvemaiden joet hyvä Eteläjoki, Pori Suuret turvemaiden joet tyydyttävä 4. VESISTÖALUEEN HYDROLOGIA Karvianjoen vesistöalueen virtaamia mitataan jatkuvasti seitsemältä eri havaintopisteeltä. Vesistöalueen eri osille voidaan esittää myös laskennallisia virtaamatietoja valuma-aluetietojen perusteella (Taulukko 4.1). Virtaamavaihtelut pääuomassa ovat yläjuoksun vähäjärvisyyden takia suuria. Tällä on merkitystä myös veden laadun kannalta tulvahuippujen aiheuttaessa veden samenemista ja ravinteiden huuhtoutumista jokivarsien peltoalueilta, joiden osuus Karvianjoen vesistön valuma-alueesta on noin 12 %.

8 Taulukko 3.1. Karvianjoen vesistön valuma-alue- ja virtaamatietoja. KARVIANJOEN VESISTÖALUE Val.alue Vesistönkohta km 2 MHQ MQ MNQ Karvianjoen pääuoma: Virtaama, m 3 /s Karvianjoki Kirkkojärvi* 342 22 3,2 0,53 Kantinkoski* 364 24 3,5 0,58 Lankoski* 901 84 9 1,3 Vatajankoski** 998 59,4 10,7 1,17 Veneskoski yp* 1307 118 13 1,6 Pomarkunjoki* 1060 72 9,6 1,6 Eteläjoki*** 9,67-21,3 Merikarvianjoki** 1700 61,5 14,8 1,39 Pohjajoki** 17,9 4,85 1,0 Karvianjoen kokonaisvirtaama 3110 146 34,9 5,2 * Virtaamatiedot poimittu julkaisusta: Vesihallitus 1978. Kokemäenjoen ja Karvianjoen vesistöjen vesien käytön kokonaissuunnitelma, I osa. Vesihallituksen tiedotus 142. ** Virtaamatiedot poimittu julkaisusta: Korhonen J. & Haavanlammi E. 2012: Hydrologinen vuosikirja 2006 2010. Suomen Ympäristö 8/2012. *** Virtaamatiedot poimittu hydrologisesta vuosikirjasta, esitetty vuosien 2006-2010 vaihteluväli. 5. SÄÄ- JA VESIOLOT 5.1 Yleiskatsaus vuoden 2015 sääoloihin Vuoden 2014 loppupuoli oli lauha. Sadanta oli normaalilla tasolla, joten runsaita valumia ei havaittu. Järvien pinnat olivat jäätymisajankohtana normaalia alempana. Vesimassa tuulettui ja viileni hyvin, koska jäätyminen tapahtui vasta joulukuun 20. päivän tienoilla. Talven kannalta tämä tarkoitti hyvää happitilannetta ja normaalia hitaampaa hapen kulumista vesimassan viileyden takia. Tammikuussa oli pakkasia, joten jääpeite vahvistui normaalisti. Helmikuun sää oli kuitenkin lauha ja kuun puolivälissä lämpötila oli selvästi plussalla. Sade tuli samaan aikaan osin vetenä, mikä sulatti lumia ja sai purot virtaamaan voimakkaasti. Valuma-alueen etelälaidalla tilanne vastasi jopa kevään ylivalumaa. Valumien mukana tuli hapekasta vettä järviin, joten lopputalven happitilanne helpottui tätäkin kautta. Maaliskuun puolivälissä alkoivat yöpakkaset ja päivisin oli aurinkoista. Jääpeite jopa vahvistui maaliskuun pakkaskaudella. Valumat pysähtyivät lähes täysin maaliskuun puolivälin jälkeen. Järvien jäät ja pellot olivat lumettomia, joten keväästä oli odotettavissa niukkavalumainen. Maalis-huhtikuun vaihteessa satoi kuitenkin vettä ja räntää, jonka seurauksena valumat lisääntyivät uudelleen. Järvien jääpeite suli huhtikuun puolivälissä eli pari viikkoa normaalia aikaisemmin. Sen jälkeen säätyyppi oli viileä, joten pintavesi lämpeni hitaasti. Huhtikuun 23. päivä oli voimakastuulinen, mikä sekoitti syvänteet pohjaa myöten. Vesimassa ilmastui siten tehokkaasti. Valumat jäivät huhtikuulla kokonaisuutena vähäisiksi. Säätyyppi jatkui viileänä ja sateisena toukokuulle saakka. Pintavedet lämpenivät siten hitaasti, eikä jyrkkää kerrosteisuutta muodostunut kovin aikaisessa vaiheessa. Sadanta oli keväällä normaalia runsaampaa, mutta valumat pysyivät silti vähäisinä.

9 Kesäkuussa sää oli edelleen viileää ja hyvin tuulista. Sateet jäivät vähäisiksi. Voimakkaat tuulet sekoittivat tehokkaasti vesimassaa ja kerrosteisuuden muodostuminen viivästyi. Monet järvet olivat kesäkuun alussa tasalämpöisiä pohjaan saakka, jolloin alusvesi lämpeni normaalia enemmän. Toisaalta happipitoisuus oli alkukesällä pohjallakin korkea. Lämpötilan nousu nopeuttaa kuitenkin hapen kulumista, joten loppukesällä alusveden happipitoisuus voi olla alhainen alkukesän korkeammista happipitoisuuksista huolimatta. Säätyyppi pysyi normaalia viileämpänä koko heinäkuun. Sadanta oli keskimääräistä runsaampaa. Pintavedet pysyivät selvästi normaalia kylmempinä, eikä levien pintakukintoja juurikaan havaittu. Säätyyppi muuttui vasta elokuussa, jolloin koettiin parin viikon hellekausi. Pintavedet lämpenivät tuolloin korkeimmilleen. Kun sää oli lisäksi tuuleton, alkoivat sinilevät lisääntyä ja useilla alueilla esiintyi leväkukintoja elokuun lopulla. Sateet olivat hellejaksolla hyvin vähäisiä, joten valumat tyrehtyivät ja järvien pinnat laskivat. Syyskuun alussa ilma viileni jälleen. Syyskuu oli normaalia sateisempi ja keskimääräistä lämpimämpi. Haihdunta piti valumat kuitenkin vähäisinä. Lokakuun alkupuoli oli lähes sateeton, joten valumat olivat hyvin niukkoja ja järvien pinta laski edelleen. Syyssateet alkoivat vasta lokakuun lopulla. Sateet tulivat marraskuussa edelleen vetenä. Järviveden lämpötila laski alle 6 asteeseen, joten syyskierto oli käynnissä ja syvänteet hapettuivat ennen talven tuloa. Kuun puolivälissä satoi runsaasti lunta, joka suli kuitenkin nopeasti aiheuttaen valumahuipun. Sateet jatkuivat kuun lopullakin runsaina, joten vesitilanne parani nopeasti lisäten selvästi virtaamia puroissa ja jokivesissä. Joulukuun alku oli erittäin tuulinen ja sateinen. Valumat olivat erittäin runsaita ja virtaamat kohosivat tulvalukemiin. Hajakuormitus oli siten voimakasta ennen talven tuloa. mm 180 Kankaanpää, Niinisalo 160 140 120 100 80 60 40 20 0 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 2014 2015 1981-2010 Kuva 5.1. Sademäärä kuukausittain vuosina 2014 ja 2015 sekä vuosien 1981 2010 keskiarvo Kankaanpään Niinisalon sääasemalla.

5.2 Sadanta ja virtaamat Karvianjoen alueella vuonna 2015 10 Kankaanpään Niinisalon säähavaintoaseman, joka sijaitsee pohjois-etelä suunnassa melko keskellä Karvianjoen valuma-aluetta, kokonaissadanta vuonna 2015 oli 683 mm, joka vastasi pitkän ajan (1981 2010) keskiarvoa. Kuukausitasolla tarkasteltuna tammikuu ja joulukuu olivat normaalia sateisempia ja elokuu sen sijaan normaalia kuivempi. Vatajankosken vuoden 2015 keskivirtaama oli 12,3 m 3 /s, kun vuosien 1971 2014 keskivirtaama on 10,9 m 3 /s. Vuoden 2015 keskivirtaama oli siten selvästi pitkän ajan keskiarvoa suurempi (Kuva 5.2). Vuoden keskivirtaamaa kohotti etenkin maaliskuun ja joulukuun suuret virtaamat. Myös alkuvuonna virtaamat olivat koholla edellisvuoden lopun sateiden jäljiltä. Perinteistä kevään valumahuippua ei ollut, sillä suurin osa lumipeitteestä suli jo maaliskuussa, jolloin virtaamat kohosivat tulvalukemiin. Kesäajan virtaamat vastasivat pitkänajan keskiarvoa elokuuhun saakka, jolloin virtaama oli selvästi tavallista niukempi. Virtaama pysyi tavallista niukempana lokakuun loppuun saakka, jolloin alkaneet syyssateet näkyivät lopulta virtaamien runsastumisena. m 3 /s 140 120 100 80 60 40 2015 1971-2014 ka 1971-2014 min 1971-2014 maks 20 0 1.1.2015 22.1.2015 12.2.2015 5.3.2015 26.3.2015 16.4.2015 7.5.2015 28.5.2015 18.6.2015 9.7.2015 30.7.2015 Kuva 5.2. Vatajankosken päivittäiset virtaamat vuonna 2015 sekä pitkän ajan keski- ja ääriarvot vuosilta 1971 2014. Lähde: Ympäristöhallinnon HERTTA-tietokanta. 20.8.2015 10.9.2015 1.10.2015 22.10.2015 12.11.2015 3.12.2015 24.12.2015 6. VESISTÖKUORMITUS 6.1 KUNNAT JA TEOLLISUUS Yhteistarkkailuun osallistuvilta kunnallisilta puhdistamoilta sekä Honkajoki Oy:n puhdistamolta johdettiin vesistöön vuonna 2015 BHK-kuormitusta yhteensä keskimäärin 25,8 kg/d, fosforikuormitusta 2,1 kg/d ja typpikuormitusta 103 kg/d (Taulukko 6.1). BHK-kuormitus oli laskenut edellisvuosiin nähden lähes puoleen ja typpikuormitus yli puoleen edellisvuosiin nähden. Fosforikuormitus oli sen sijaan hieman kasvanut edellisvuodesta.

11 Selvästi suurin yksittäinen kuormittaja on viime vuosien aikana ollut Honkajoki Oy, jonka jätevedet on käsitelty omassa puhdistamossa vuodesta 2007 alkaen. Tätä ennen yhtiön jätevedet käsiteltiin Honkajoen kunnan puhdistamolla. Typpi- ja BHK-kuormituksen raju vähentyminen liittyi Honkajoki Oy:n vuonna 2014 uusittuun puhdistamoon, joka otettiin kokonaisuudessaan käyttöön vuonna 2015. Puhdistamon uusimisen johdosta suurin kuormittaja oli vuonna 2015 Honkajoki Oy:n sijaan Kankaanpään kaupunki. Puhdistamoiden toimintaa ja lupaehtojen täyttymistä koskevat tulokset on käsitelty kuormitustarkkailuraporteissa. Taulukko 6.1. Karvianjoen vesistön kunnallisten puhdistamoiden ja Honkajoki Oy:n vesistökuormitus vuonna 2015 sekä puhdistamoiden kokonaiskuormituksen kehitys vuosina 1990 2015. Q BHK 7 -ATU Kok.P. Kok.N. Vuosi 2015 m 3 /d mg/l kg/d % mg/l kg/d % mg/l kg/d % Karvian kunta 321 2,2 0,7 97 0,1 0,05 97 29 9 5 Honkajoen kunta 395 4,1 1,6 97 0,18 0,071 97 28 11 33 Honkajoki Oy 258 0,8 2,9 100 1,8 0,5 85 43 11 97 Kankaanpään 3100 5,5 17,0 98 0,4 1,3 96 18 55 66 Lavian kunta 225 3,5 0,8 99 0,2 0,05 97 25 6 53 Pomarkun kunta 435 6,4 2,8 96 0,3 0,13 94 25 11 21 Yhteensä: 4734 25,8 2,1 103 Kokonaiskuormitukset 1990 7209 73,8 6,10 171 1991 6916 96,2 4,98 178 1992 7360 88,8 5,50 146 1993 6265 77,7 4,50 165 1994 6764 66,6 3,50 170 1995 7201 68,4 3,45 153 1996 6300 48,0 3,40 154 1997 6471 86,5 3,96 194 1998 7818 56,3 4,00 181 1999 5388 68,4 4,10 160 2000 6048 62,9 4,40 145 2001 4990 89,6 3,30 155 2002 4452 92,9 2,90 171 2003 4332 182,2 2,50 186 2004 4852 142,1 3,90 333 2005 5459 114,0 2,87 310 2006 5453 55,5 3,37 230 2007 5534 67,4 2,86 238 2008 6191 59,8 3,07 278 2009 4393 51,1 5,60 300 2010 3775 91,8 3,08 326 2011 4311 103,9 3,70 320 2012 4913 43,1 4,20 255 2013 4232 71,1 1,82 270 2014 4315 44,7 1,65 291 2015 4734 25,8 2,05 103

12 BHK-kuormituksen taso laski 2000-luvun puolivälin jälkeen (Kuva 6.1) mm. Honkajoella esiintyneiden ongelmien vähenemisen myötä, mutta kääntyi uudelleen nousuun vuonna 2010. Viime vuosina BHKkuormitus on vaihdellut voimakkaasti. Honkajoki Oy:n uuden puhdistamon ansiosta BHK-kuormitus pysynee normaalitilanteessa vuoden 2015 tapaan aiempaa selvästi vähäisempänä. Fosforin osalta tarkkailualueen kunnallisten jätevedenpuhdistamoiden yhteiskuormitus on vähentynyt selvästi 1990-luvun alun jälkeen. Yli kolmasosa fosforikuormasta on aiemmin tullut Honkajoki Oy:ltä. Fosforikuormitus on kuitenkin myös Honkajoki Oy:n kohdalla pienentynyt, etenkin vuonna 2015. Typpikuormitus on lisääntynyt 2000-luvun alun jälkeen mm. suurimman yksittäisen pistekuormittajan (Honkajoki Oy) suuren typpikuorman takia. Honkajoki Oy:n puhdistamo uusittiin vuoden 2014 aikana typenpoistolaitokseksi, minkä ansiosta typpikuormitus väheni vuoden 2015 aikana murto-osaan aiemmasta. Aiempaan suuruusluokkaan typpikuormituksen ei enää normaalitilanteessa odoteta nousevan.

13 kg/d BHK-kuormitus 1990-2015 Teollisuus Asutus 200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 kg/d Fosforikuormitus 1990-2015 Teollisuus Asutus 7 6 5 4 3 2 1 0 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 kg/d Jätevesien määrä ja typpikuormitus 1990-2015 450 400 350 300 250 200 150 100 50 Teollisuus Asutus Jätevesivirtaama m 3 /s 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 0 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Kuva 6.1. Pistekuormituksen (kunnat + Honkajoki Oy) kehitys Karvianjoen vesistöalueella vuosina 1990 2015 Teollisuuden jätevedet muodostuvat Honkajoki Oy:n jätevesistä, jotka käsiteltiin aiemmin kunnan puhdistamolla.

14 6.2 MUUT KUORMITTAJAT 6.2.1. Vapo Oy:n turvetuotanto Vapon Läntisen Suomen kuormitustarkkailua vuoden 2015 osalta ei ole vielä julkaistu. Vuonna 2014 Karvianjoen vesistöalueella oli toiminnassa 26 turvesuota tai niiden osa-aluetta, joiden yhteenlaskettu tuotantoala oli 2 625 ha (Sillanpää &Vesisenaho ym. 2015). Levossa oli 20 ha ja valmistelussa 5,0 ha. Tuotannossa oleva pinta-ala oli vähentynyt hieman edellisvuodesta. Suurin yksittäinen tuotantoalueen osa oli edelleen Satamakeitaan Pukaran pikkujoen valuma-alueelle (36.037) vetensä purkava 480,5 ha:n lohko. Vapo Oy:n turvetuotannon Karvianjoen vesistöalueen nettokuormitukseksi vuonna 2014 arvioitiin noin 97 tonnia kiintoainetta, 11,8 tonnia typpeä ja 313 kg fosforia (Sillanpää &Vesisenaho ym. 2015). Kiintoaine- ja fosforikuormitus oli edellisvuotta pienempää, typpikuormitus sen sijaan suurempaa. Kunnallisten puhdistamoiden ja Honkajoki Oy:n puhdistamon yhteenlaskettuun kuormitukseen verrattuna Vapo Oy:n kuormitus jäi vuonna 2014 selvästi pienemmäksi. 6.2.2. Kalanviljelylaitokset Karvianjoen vesistöalueella harjoitettava kalankasvatus oli vuonna 2015 aiempaan tapaan vähäistä. Sisämaassa toimivia laitoksia on kolme: Karvialla sijaitseva Vanhakylän kalanviljely Oy:n Karvian kalalaitos, Honkajoella sijaitseva Pukaran kalankasvatuslaitos ja Kankaanpäässä sijaitseva Polar Fish Oy:n laitos. Mainituista kalalaitoksista Karvian kalalaitoksen tiloissa on harjoitettu viime vuosina Karvianjoen oman taimenkannan viljelyä vuonna 2004 aloitetun uuden emokalapyynnin jälkeen. Toiminta on niin pienimuotoista, ettei erillistä ympäristöseurantaa ole vaadittu tai muuten järjestetty. Pukaralammin kalalaitoksella ei ole ollut kalaa vuosina 2009 2015. Laitos on hakenut toiminnalleen uutta ympäristölupaa vuoden 2010 lopulla ja hakemus on Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksen 40/2013/2 mukaan hylätty. Laitoksen valvonta on siirtynyt Varsinais-Suomen ELY:ltä Honkajoen kunnalle. Kankaanpäässä sijaitsevan Polar Fish Oy:n kalankasvatuslaitoksen toiminta loppui väliaikaisesti 30.9.2009, minkä jälkeen laitokselle otettiin kalaa seuraavan kerran heinäkuun 2010 lopussa. Vuonna 2014 laitoksessa kasvatettiin ankeriasta, harjusta, kirjolohta, kuhaa, ja nieriää (Koponen 2015 a). Vuoden 2015 kuormitustarkkailuraporttia ei ole vielä laadittu. Fosforikuormitus oli vuonna 2014 27,8 kg ja typpikuormitus 609 kg. Kokonaiskuormitus oli lupaehtojen mukainen sekä fosforin että typen suhteen. Laitoksella on käytössä vesienkäsittelymenetelmänä kemiallinen saostus ja lähes suljettu kierto. Lietteenpoiston avulla vuonna 2014 saatiin poistettua laskennallisesti 60 % potentiaalisesta fosforikuormituksesta. 6.2.3. Kaatopaikat Kaatopaikoilta otetaan pääasiassa vain kevät- ja syysylivalumakausien näytteet, eikä vuosikuormitusta voida näiden kahden vuosittaisen näytteen perusteella arvioida kuin hyvin karkeasti. Käytännössä

15 kaatopaikkojen vuosikuormitusarviot ovat hyvin karkeita, koska virtaamia ei seurata riittävän säännöllisesti ja luotettavasti toisin kuin turvetuotantoalueilta purkautuvien vesien määrää. Vielä käytössä oleva Kankaanpään kaatopaikka on viemäröity 19.3.2002 lähtien, mutta vesistöönkin on päässyt edelleen vähäisiä määriä kuormitusta (Mattila 2016). 6.2.4. Sekalaiset kuormittajat Kankaanpään Majajärven rannalla sijaitsevan Kankaanpään seurakunnan Hakoniemen leirikeskuksen jätevedet puhdistetaan omassa jätevedenpuhdistamossa ja johdetaan Majajärveen. Majajärvestä jätevedet kulkeutuvat Karhoismajan vesireittiä ja Hapuanojaa pitkin Karvianjoen pääuomaan Kankaanpään kaupungin kohdalla. Kuormitus on vähäistä, ja jätevesillä on lähinnä paikallista vaikutusta Majajärvessä. Karvianjoen pääuomaan saakka vaikutukset eivät ulotu. Puhdistamon toimintaa tulisi tarkkailla kaksi kertaa vuodessa, mutta vuonna 2015 tarkkailu toteutettiin vain kerran ja silloin puhdistamo oli vikatilassa (Alajoki 2016, Koponen 2016 a). Tässä yhteydessä painotetaan vuoden 2014 kuormitustietoja, jolloin näytteenotto toteutettiin kahdesti ja puhdistamo toimi näytteenottohetkellä normaalisti. Koko vuoden 2014 keskimääräiseksi kuormitustasoksi muodostui 0,13 kg N/d (2015: 0,16 kg/d), fosforikuormituksen ollessa viimevuosien tapaan lähes olematonta. Kankaanpään Venesjärven puhdistamon vesistökuorma on myös hyvin vähäistä (2015: BHK 7 0,03 kg/d, fosfori 0,004 kg/d ja typpi 0,39 kg/d). Vesistövaikutuksia ei seurata. Nordkalk Oyj:n Otamon kalkkilouhos sijaitsee Siikaisten kunnassa Isojärven pohjoispään tuntumassa. Vedet pumpataan Isojärven luoteispäähän Kurikanniskan yläpuolelle, josta vedet laskevat eteenpäin Merikarvianjokena. Haitallista vesistökuormitusta ei ole todettu (Perälä 2014). Louhoksen kuivanapitovedet ovat puhtaita, humuksettomia ja vähäravinteisia vesiä, joilla on alapuolista hapahkoa vesistöä kalkitsevaa vaikutusta. Kaivoksen pienpuhdistamon jätevesimäärät ovat vähäisiä, koska kaivoksen henkilökunnan määrä on pieni. Kolmen vuoden välein toteutettava kaivoksen kuivatus- ja jätevesien tarkkailu suoritettiin edellisen kerran vuonna 2013. 6.2.5. Hajakuormitus Merkittävin ravinnekuormituslähde Karvianjoen vesistöalueella on hajakuormitus, jota aiheutuu peltoviljelystä, karjataloudesta, metsätaloudesta ja haja-asutuksesta. Suurimman ravinnekuormitusjakeen muodostaa peltoviljelyn aiheuttama hajakuormitus, sillä peltoaluetta on valuma-alueella varsin runsaasti (12 %). Myös karjataloutta harjoitetaan valuma-alueella edelleen varsin yleisesti. Karvianjoen vesistön pinta-ala on 3435,25 km 2, josta maa-alaa on 3167 km 2 (Suomen ympäristökeskuksen kehittämä ja ylläpitämä vedenlaadun ja ravinnekuormituksen malli VEMALA, Huttunen ym. 2016). Maa-alasta noin 12,6 % eli 397,57 km 2 on peltoa. Rekolaisen (1989) mukaan pelloilta vesistöön kulkeutuu fosforia 90 180 kg P/km 2 /a ja typpeä 760 2000 kg N/km 2 /a. Vedenlaadun ja ravinnekuormituksen mallin VEMALA:n version V1 mukaan vesistöalueen pelloilta huuhtoutuu fosforia noin 139 kg/km 2 vuodessa ja typpeä 2000 kg/km 2 vuodessa. Karvianjoen vesistöalueella pelloilta tulevaksi fosforikuormaksi saadaan kuormitusluvulla 139 kg P/km 2 /a noin 55 199 kg P/a (151 kg P/d) ja typpikuormaksi kuormitusluvulla 2000 kg N/km 2 /a noin 800 308 kg N/a (2 193 kg N/d). Hajakuormituksen kuormitus on siten vähintään moninkertaista pistemäiseen kokonaiskuormitukseen nähden.

16 6.3 KOKONAISKUORMITUS Karvianjoen vesistöalueelle ei voida laatia luotettavaa kokonaiskuormitusarviota, koska mm. metsätalouden, karjatalouden ja haja-asutuksen kuormitusta ei seurata. Peltoviljelylle esitetyt luvut ovat vain suuntaa-antavia, mutta ne osoittavat kuitenkin hajakuormituksen olevan suurin kuormitustekijä Karvianjoen vesistöalueella. Teollisuuden (Honkajoki Oy) aiheuttama kuormitus on nykyisin kunnallisilta puhdistamoilta tulevaa kokonaiskuormitusta pienempää. Vapo Oy:n turvetuotannosta aiheutuva ravinnekuormitus on tavallisesti jäänyt sekä typen, että fosforin osalta kunnallisilta jätevedenpuhdistamoilta tulevaa kokonaiskuormitusta pienemmäksi. Karvianjoen alueella sijaitsee myös pienempiä kuormittajia, jotka eivät ole mukana yhteistarkkailussa. Tällaisia ovat Hakoniemen leirikeskus ja Venesjärven puhdistamo, joista vain ensiksi mainitulla on vesistötarkkailuvelvoite. Hakoniemen kuormitus on jaettu tasaisesti koko vuodelle, mutta todellisuudessa se painottuu kesäkaudelle. Kaatopaikoille on esitetty aiemmin ylivalumakausien keskiarvoja, jotka eivät kuitenkaan kuvaa koko vuotta. Tämän vuoksi ne on jätetty pois nyt esitettävistä kuormitusluvuista maininnalla, että niiden aiheuttama ravinnekuormitus on vähäistä verrattuna yhdyskuntiin (Meriluoto 2005). Kalalaitokset eivät ole mukana taulukossa, koska niiltä ei tullut mainittavaa vesistökuormitusta vuoden 2015 aikana. Kalankasvatuksen osalta huomioitavaa on se, että kuormitus painottuu kesäkuukausille ja alkusyksyyn, jolloin ravinnekuormituksen merkitys purkuvesistön perustuotannon kannalta on suurimmillaan. Taulukko 6.2. Karvianjoen vesistöalueella sijaitseville kuormittajille laskettuja kuormituksia ja kuormitusarvioita. BHK 7 -ATU Kok.P Kok.N Kuormitusosuudet % Vuosi 2015 kg/d kg/d kg/d Typpi Fosfori Kunnalliset puhdistamot 22,9 1,6 92 3,9 1,0 Teollisuus / Honkajoki Oy 2,9 0,5 11 0,5 0,3 Hakoniemen leirikeskus / koko vuoden keskitaso (2010-2015) 0,26 0,007 0,16 0,0 0,0 Kankaanpää, Venesjärven jvp 0,03 0,004 0,4 0,0 0,0 Vapo Oy:n turvetuotantoalueet (2014) 0,9 32,2 1,4 0,6 Maatalous / peltoviljely 151 2193 94,2 98,1 Yhteensä 26,1 153,9 2328,6 100,0 100,0 Ei arviota seuraaville kuormittajille: Kaatopaikat Kalalaitokset Metsätalous Karjatalous Puutarhatalous Haja-asutus

6.4 KUORMITUKSEN KEHITYS KUORMITTAJAKOHTAISESTI 17 Kuten jo aiemmin on todettu, voimassa olevat lupapäätökset ja lupaehtojen toteutuminen vuonna 2015 raportoidaan puhdistamokohtaisissa kuormitustarkkailuraporteissa. Tässä yhteydessä käsitellään siis vain vesistöön johdetun kuormituksen määrän kehittymistä. 6.4.1. Karvian kunnallinen jätevedenpuhdistamo Karvian kunnan jätevedenpuhdistamo sijaitsee Karvianjoen yläosan alueella (36.04) Jouhikylän alueella (36.041). Puhdistamolla käsiteltiin hieman alle 1000 liittyjän jätevedet. Niiden lisäksi puhdistamo vastaanotti sako- ja umpikaivolietteitä noin 1420 m 3. Puhdistamon käsittelytulos saavutti kaikki sille määrätyt lupaehdot puolivuosittain tarkasteltuna. Myös jätevesiasetuksen 888/2006 vaatimustaso saavutettiin. Vesistöön Kirkkojärven alapuolella johdetun orgaanisen aineen kuormituksen määrä oli vuonna 2015 hieman edellisvuotta suurempi ja reduktioprosentti heikompi. Fosforikuormitus oli edellisvuoden tasolla. Typpikuorma oli tehokkaan nitrifioinnin ansiosta lähes täysin happea kuluttamattomassa nitraattimuodossa. Pidemmällä aikavälillä kuormitus on yleisestikin Karvian kunnan puhdistamon osalta vähentynyt, etenkin orgaanisen kuormituksen ja fosforikuormituksen suhteen (Taulukko 6.3). Myös jätevesimäärä on ollut selvästi vähenemässä, sillä se on pudonnut lähes puoleen 1980-lopun tasosta. Alueen suurempiin puhdistamoihin verrattuna kuormitus on nykyään vähäistä. Taulukko 6.3. Karvian puhdistamolta vesistöön johdetun jäteveden määrä, laatu, vesistökuormitus ja käsittelyteho vuosina 1985 2015. Jätevettä BHK 7-ATU Kokonaisfosfori P Kokonaistyppi N Vuosi m 3 /d mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % 2000 556 10,0 5,7 93 0,38 0,21 91 17 9,6 30 2001 443 6,5 2,9 94 0,19 0,09 94 25 11,0 5 2002 311 13,0 4,0 94 0,58 0,18 93 24 7,5 44 2003 311 7,4 2,3 95 0,25 0,08 96 25 7,8 37 2004 351 9,1 3,2 94 0,27 0,09 97 37 13,0 8 2005 353 19,0 6,6 83 0,48 0,17 91 31 11,0-18 2006 346 5,8 2,0 95 0,17 0,06 97 26 9,0 15 2007 346 6,6 2,3 93 0,23 0,08 95 23 7,9 29 2008 399 4,0 1,6 96 0,19 0,08 96 24 9,5 13 2009 263 4,6 1,2 97 0,19 0,05 97 30 7,9 20 2010 294 3,7 1,1 98 0,21 0,06 97 27 8,0 25 2011 237 4,2 1,4 95 0,21 0,05 95 33 11,0-13 2012 384 2,2 0,9 98 0,23 0,09 95 23 8,8 20 2013 284 1,4 0,4 99 0,10 0,03 98 26 7,3 28 2014 265 1,7 0,5 99 0,18 0,05 97 38 10,0-4 2015 321 2,2 0,7 97 0,14 0,05 97 29 9,2 5,0 K.arvo 1985-89 423 28,3 12,4 91 0,97 0,42 90 23 10,4 42 K.arvo 1990-99 445 16,2 7,5 91 0,35 0,16 92 28 12,0 21 K.arvo 2000-09 368 8,6 3,2 93 0,29 0,11 95 26 9,4 18 K-arvo 2010-15 298 2,6 0,8 98 0,18 0,05 97 29 9,1 10

18 6.4.2. Honkajoen kunta ja Honkajoki Oy Honkajoen kunnan jätevesien lisäksi kunnan puhdistamolla käsiteltiin 10.10.2006 saakka myös Honkajoki Oy:n jätevedet, jotka on sittemmin käsitelty omassa puhdistamossaan. Honkajoen kunnan puhdistamolle johdettiin yli 800 asukkaan jätevesien lisäksi Korpela Oy:n jätevedet vuoteen 2014 saakka. Tämän jälkeen ne on alettu johtaa Honkajoki Oy:n puhdistamolle. Puhdistamoa kuormittavat myös Honkajoen kunnan lietteenkäsittelyalueen suoto- ja pintavedet. Puhdistamolle johdetaan lisäksi jonkin verran sakokaivolietteitä. Kokonaisuudessaan puhdistamon tulokuormituksen asukasvastineluku vastaa keskimäärin noin 2700 ihmisen kokonaiskuormitusta. Puhdistustulos oli kaikilta osin vuonna 2015 lupaehtojen mukainen, lukuun ottamatta ensimmäisen vuosipuoliskon hieman heikoksi jäänyttä nitrifiointiastetta ja kiintoaineen reduktioprosenttia. Kiintoaineen jäännöspitoisuus oli kuitenkin lupaehtojen mukainen. Honkajoki Oy sai luvan renderöintilaitoksen ja jätevedenpuhdistamon toiminnan laajentamiseen ja uuden jätevedenpuhdistamon rakentamiseen 11.5.2011, Dnro ESAVI/441/04.08/2010. Uudessa luvassa jätevedenkäsittely määrättiin tehostettavaksi viimeistään 1.1.2014 mennessä. Honkajoki Oy haki jatkoaikaa jätevedenkäsittelyn tehostamiseen liittyville määräajoille vuoden 2014 loppuun, ja tehostettu puhdistus vaadittiin 1.1.2015 alkaen. Uusi puhdistamo otettiin käyttöön loppuvuonna 2014. Honkajoki Oy:n vanhalla puhdistamolla ei pystytty käsittelemään tehtaan jätevesiä ympäristöluvan ehtojen mukaisesti kuin ajoittain (Koponen 2015 b). Vuonna 2015 uuden puhdistamon käyttöönoton ansiosta lupaehdot täyttyivät lukuun ottamatta kahden ensimmäisen vuosineljänneksen fosforin keskimääräisiä jäännöspitoisuuksia (mg/l) ja tehtaalla käsiteltyä raaka-ainetonnia kohden laskettuja fosforikuormituksia (g/t) (Koponen 2016 b). Orgaanisen aineen ja typen kuormitus vähentyivät kuitenkin murto-osaan aiemmasta. Vesistöön päätyvä typpi oli kokonaan nitraattimuotoista. Puhdistettujen jätevesien purkuputki Karvianjokeen on Honkajoen kunnan kanssa yhteinen. Siten myös kuormitukset esitetään samassa yhteydessä (Taulukko 6.4). Yhteen laskettuna kuormitustaso on edelleen huomattavasti yläjuoksulla sijaitsevaa Karvian kunnan jätevedenpuhdistamoa suurempaa. Honkajoen alueella vesistöön johdettava kokonaiskuormitus on ollut viime vuosina huomattavasti runsaampaa kuin 1980- ja 1990-luvuilla. Honkajoki Oy:n uuden puhdistamon käyttöönoton ja toiminnan vakiintumisen ansiosta kokonaiskuormitus laski vuonna 2015 1980 1990 -lukujen tasolle.

19 Taulukko 6.4. Honkajoen kunnan ja Honkajoki Oy:n puhdistamoilta vesistöön johdetun jäteveden määrä, laatu, vesistökuormitus ja käsittelyteho vuosina 1980 2015. Jätevettä BHK 7-ATU Kokonaisfosfori P Kokonaistyppi N Vuosi m 3 /d mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % Honkajoen kunta: 2000 536 26 14 97 0,9 0,47 96 46 25,0 57 2001 522 96 50 92 1,5 0,77 89 94 49,0 37 2002 451 140 65 92 2,2 1,00 92 110 50,0 41 2003 452 350 160 83 2,7 1,20 89 160 73,0 34 2004 561 200 110 85 3,9 2,20 42 370 210 11 2005 596 110 68 87 1,6 0,97 83 320 190 14 2006 569 39 22 84 2,5 1,40 77 230 130 41 2007 425 10 4,3 96 0,40 0,17 94 22 9,3 44 2008 463 22 10,0 96 0,32 0,15 96 28 13,0 52 2009 360 13 4,5 97 0,44 0,16 94 24 8,7 50 2010 370 14 5,3 98 0,57 0,21 94 22 8,3 60 2011 412 29 12,0 93 0,70 0,29 90 23 9,3 51 2012 455 15 6,6 97 0,51 0,23 95 19 8,6 60 2013 384 5 1,8 90 0,21 0,08 90 25 9,5 58 2014 396 6 2,3 99 0,25 0,10 98 23 9,0 51 2015 395 4 1,6 97 0,18 0,07 97 28 11,0 33 K.arvo 1980-89 367 57 22,9 91 1,8 0,72 83 55 19,7 38 K.arvo 1990-99 455 28 12,9 93 1,0 0,47 91 47 22,6 56 K.arvo 2000-09 494 101 50,8 91 1,6 0,85 85 140 75,8 38 K.arvo 2010-15 402 12 4,9 96 0,4 0,16 94 23 9,3 52 Honkajoki Oy: 2007 176 210 37 97 5,4 1,0 79 740 130 47 2008 170 49 8,4 100 4,2 0,7 92 880 150 29 2009 156 100 16 98 24 3,7 8 1000 160 5 2010 196 330 64 95 8,2 1,6 68 1200 230 9,3 2011 209 320 67 94 10 2,1 41 1100 230 18 2012 184 14 2,6 100 5,3 1,0 26 920 170 15 2013 171 250 45 97 2,4 0,4 85 1100 200-5,3 2014 194 160 31 98 2,5 0,5 74 1100 210-4 2015 258 0,76 2,9 100 1,8 0,5 85 43 11 97 Kuormitus yhteensä: Yhteensä 2007 601 41,3 1,1 139,3 Yhteensä 2008 633 18,4 0,9 163,0 Yhteensä 2009 516 20,5 3,9 168,7 Yhteensä 2010 566 69,3 1,8 238,3 Yhteensä 2011 621 79,0 2,4 239,3 Yhteensä 2012 639 9,2 1,2 178,6 Yhteensä 2013 555 46,8 0,5 209,5 Yhteensä 2014 590 33,3 0,6 219,0 Yhteensä 2015 653 4,5 0,5 22,0

20 6.4.3. Kankaanpään kaupunki Kankaanpään kaupungin jätevedenpuhdistamolle johdetaan asumajätevesien (liittyjämäärä 10 500 asukasta) lisäksi Kooninkeitaan jätteenkäsittelyaseman jätevesiä sekä metalli- ja elintarviketeollisuuden vesiä. Lisäksi puhdistamolla käsiteltiin vuonna 2015 noin 2339 m 3 sakokaivo-/umpikaivolietteitä. Kankaanpään kaupunki on suurin kunnallinen pistekuormittaja Karvianjoen vesistöalueella ja kuormitus on nykyisin myös Honkajoki Oy:tä suurempaa. Kankaanpään kaupungin jätevedenpuhdistamolla lupaehdoista jäätiin ensimmäisellä ja neljännellä tarkastelujaksolla fosforin jäännöspitoisuuden osalta sekä neljännellä tarkastelujaksolla kiintoainepitoisuuden ja reduktion osalta. Kokonaisuutena puhdistustulos oli kuitenkin melko hyvä (Lammentausta 2016). Typenpoistoteho jäi keskiarvona lupavaatimuksista, vaikka typenpoisto oli laitoksella tehokasta huhtikuusta vuoden loppuun asti. Yhdyskuntajätevesiasetuksen (VNA 888/2006) liitteen 1 mukainen vaatimustaso täyttyi vuonna 2015. Helmikuun kokoomanäytteen tulokset jouduttiin kuitenkin hylkäämään (Lammentausta 2016). Happea kuluttava orgaaninen kuormitus sekä fosforikuormitus ovat vähentyneet selvästi pitkällä aikavälillä (Taulukko 6.5). Myös typpikuormitus on vähentynyt tehostuneen nitrifioinnin ansiosta. Taulukko 6.5. Kankaanpään kaupungin jätevedenpuhdistamolta vesistöön johdetun jäteveden määrä, laatu, vesistökuormitus ja käsittelyteho vuosina 1980 2015. Jätevettä BHK 7-ATU Kokonaisfosfori P Kokonaistyppi N Vuosi m 3 /d mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % 2000 4000 8,8 33,0 96 0,85 3,4 93 21 84,0 55 2001 3210 8,7 28,0 96 0,65 2,1 95 23 75,0 55 2002 2990 6,0 18,0 98 0,50 1,5 97 31 94,0 47 2003 2820 5,0 14,0 99 0,34 1,0 98 30 86,0 53 2004 3150 6,0 19,0 98 0,38 1,2 97 27 85,0 49 2005 3620 9,1 33,0 95 0,39 1,4 97 24 88,0 46 2006 3580 5,0 18,0 98 0,34 1,2 98 19 68,0 61 2007 3530 4,2 15,0 99 0,31 1,1 98 20 70,0 65 2008 4040 6,9 28,0 96 0,40 1,6 96 20 79,0 51 2009 2890 8,0 23,0 97 0,52 1,4 97 35 99,0 42 2010 2320 5,6 13,0 99 0,39 0,9 98 25 57,0 64 2011 2740 4,4 12,0 99 0,26 0,7 98 19 53,0 66 2012 3180 6,3 20,0 98 0,57 1,8 95 14 45,0 72 2013 2680 7,5 20,0 98 0,41 1,1 97 14 37,0 78 2014 2730 2,8 7,7 99 0,27 0,7 98 16 44,0 73 2015 3100 5,5 17,0 98 0,42 1,3 96 18 55,0 66 K.arvo 1980-89 2832 36,0 103 82 1,39 4,0 85 22 62 51 K.arvo 1990-99 3642 8,7 32 95 0,70 2,5 92 22 81 45 K.arvo 2000-09 3383 6,8 23 97 0,47 1,6 97 25 83 52 K.arvo 2010-15 2792 5,4 15 99 0,39 1,1 97 18 49 70

21 6.4.4. Lavian kunta Lavian kunnan keskustaajaman jätevedenpuhdistamo on saanut Länsi-Suomen vesioikeudelta 23.2.2000 (päätös 11/2000/2, dnro 99056) luvan laskea puhdistetut jätevedet Lavian Karhijärveen. Vaasan hallinto-oikeus on poistanut mainitusta luvasta vuoden 2006 alusta esitetyn numeerisen nitrifiointivaateen 31.10.2000 antamalla päätöksellään nro 00/0085/3 (dnro 00914/00/8110). Laskuluvan määräyksessä 9) on edellytetty kuormitustarkkailua, vesistötarkkailua ja kalataloustarkkailua. Uusi Etelä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä lupa astui voimaan 25.1.2012 (dnro ESA- VI/186/04.08/2010). Käsittelyvaatimukset säilyivät ennallaan. Puhdistamolla käsitellään hieman yli 900 asukkaan jätevedet. Puhdistamolle tulee esikäsiteltyjä jätevesiä myös Rantasen nahkanjalostamolta. Sakokaivolietteitä puhdistamolla ei enää vuoden 2015 aikana otettu vastaan. Vuonna 2015 saavutettu puhdistustulos oli luvan vaateiden mukainen molemmilla vuosipuoliskoilla. Myös yhdyskuntajätevesiasetuksen (VNA 888/2006) liitteen 1 mukainen vaatimustaso täyttyi. Lavian jätevedenpuhdistamon tulokset ovat alueen muihin pieniin jätevedenpuhdistamoihin verrattuna erinomaisia (taulukko 5.5). Pitemmällä aikavälillä orgaaninen kuormitus ja fosforikuormitus ovat vähentyneet, typpikuormituksen määrä on pysynyt varsin vakiona. Karvianjoen yläjuoksun kuormittajiin verrattuna kuormitustaso on alhainen. Taulukko 5.5. Lavian kunnan jätevedenpuhdistamolta vesistöön johdetun jäteveden määrä, laatu, vesistökuormitus ja käsittelyteho vuosina 1980 2015. Jätevettä BHK 7-ATU Kokonaisfosfori P Kokonaistyppi N Vuosi m 3 /d mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % 2000 230 5,7 1,3 98 0,07 0,0 99 27 6,1 42 2001 193 16,0 3,0 94 0,24 0,1 97 37 7,2 31 2002 147 2,7 0,4 99 0,12 0,0 99 46 6,8 35 2003 168 3,0 0,5 99 0,13 0,0 99 35 5,8 47 2004 173 4,4 0,8 99 0,13 0,0 99 44 7,6 37 2005 188 3,1 0,6 99 0,11 0,0 99 37 6,9 46 2006 191 2,4 0,5 99 0,15 0,0 98 37 7,0 30 2007 204 2,3 0,5 99 0,13 0,0 99 30 6,1 43 2008 280 2,8 0,8 99 0,14 0,0 98 27 7,5 39 2009 184 2,3 0,4 99 0,16 0,0 99 47 8,6 23 2010 248 2,1 0,5 99 0,07 0,0 99 38 9,3 31 2011 270 2,0 0,5 99 0,10 0,0 99 31 8,3 50 2012 333 1,7 0,6 99 0,11 0,0 99 23 7,8 45 2013 276 1,4 0,4 90 0,11 0,0 90 29 8,1 35 2014 219 2,4 0,5 99 0,09 0,0 99 27 5,9 56 2015 225 3,5 0,8 99 0,21 0,0 97 25 5,6 53 K.arvo 1980-89 308 19,8 5,0 94 0,56 0,16 95 25 7,9 50 K.arvo 1990-99 293 15,5 4,8 96 0,60 0,20 95 30 8,7 41 K.arvo 2000-09 196 4,5 0,9 98 0,14 0,03 99 37 7,0 37 K.arvo 2010-15 262 2,2 0,6 98 0,12 0,03 97 29 7,5 45

22 6.4.5. Pomarkun kunta Pomarkun kunnan jätevedenpuhdistamolle haettiin uutta ympäristölupaa vuonna 2008. Etelä- Suomen aluehallintovirasto myönsi luvan päätöksellään 2.12.2010 (Dnro ESAVI/189/04.08/2010). Lupaehdot kiristyvät vuoden 2015 alussa. Normaalien asumajätevesien (AVL 1000) lisäksi puhdistamolla käsitellään myös sakokaivolietteitä. Pomarkun puhdistamon käsittelytulos vuonna 2015 oli ympäristöluvan ehtojen mukainen lukuun ottamatta kolmannen jakson kiintoaineen ja fosforin jäännöspitoisuutta sekä fosforin reduktioprosenttia, jotka ylittivät lupaehdot lievästi. Yhdyskuntajätevesiasetuksen 888/2006 vähimmäisvaatimukset täytettiin kaikilta osin. Puhdistamon suurimpana ongelmana ovat olleet viemäriverkoston vuotovedet, jotka aiheuttavat virtaamahuippuina ohituksia ja tulevan veden laimenemista. Vuoden 2014 alussa pahimmin vuotavia saneerattiin, mikä näkyi puhdistamolle tulevien virtaamapiikkien pienentymisenä. Jätevedenpuhdistamon vesistökuormitus oli orgaanisen aineen ja typen osalta edellisvuoden tasoa. Fosforikuormitus sen sijaan oli edellisvuotta vähäisempää (taulukko 5.6). Puhdistamolta vesistöön päätyvä kuormitus on ollut orgaanisen aineksen osalta vuosina 2014 ja 2015 pienintä koko 2000- luvulla. Tämä kertoo ennen kaikkea verkoston ulkopuolisten vesien todella merkittävästä vaikutuksesta puhdistamon kokonaistulokseen. Pidemmällä aikavälillä kuormituksen kehityksessä on ollut lievä kasvava trendi. Taulukko 5.6. Pomarkun kunnan jätevedenpuhdistamolta vesistöön johdetun jäteveden määrä, laatu, vesistökuormitus ja käsittelyteho vuosina 1980 2015. Jätevettä BHK 7-ATU Kokonaisfosfori P Kokonaistyppi N Vuosi m 3 /d mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % 2000 433 18,0 7,6 91 0,53 0,23 93 31 14,0 20 2001 361 12,0 4,4 95 0,63 0,23 95 24 8,6 49 2002 338 12,0 4,1 94 0,46 0,16 95 24 8,2 54 2003 362 11,0 4,0 94 0,39 0,14 95 33 12,0 33 2004 344 22,0 7,6 89 1,00 0,36 87 33 11,0 24 2005 372 11,0 4,4 93 0,63 0,25 92 22 8,7 52 2006 432 18,0 7,9 90 1,20 0,50 85 24 10,0 39 2007 498 12,0 5,8 90 0,73 0,37 87 18 9,0 47 2008 520 17,0 8,9 87 0,73 0,38 87 25 13,0 27 2009 335 12,0 3,9 93 0,53 0,18 92 30 10,0 29 2010 347 23,0 7,9 91 0,84 0,29 91 36 13,0 37 2011 392 22,0 11,0 82 1,00 0,51 80 17 8,7 46 2012 377 24,0 12,0 78 1,60 0,82 66 21 11,0 33 2013 437 8,0 3,5 94 0,32 0,14 94 18 8,0 50 2014 311 8,7 2,7 96 0,87 0,27 89 39 12,0 20 2015 435 6,4 2,8 96 0,30 0,13 94 25 11,0 21 K.arvo 1980-89 333 9,0 4,8 94 0,94 0,34 91 27 9,5 41 K.arvo 1990-99 321 14,1 4,6 94 0,59 0,19 93 30 9,6 39 K.arvo 2000-09 400 14,5 5,9 92 0,68 0,28 91 26 10,5 37 K.arvo 2010-15 383 15,4 6,7 90 0,82 0,36 86 26 10,6 35

23 7. VESISTÖTARKKAILU 7.1 Vesistön yläosan järvet Vesistön yläjuoksua kuormittavat Vapo Oy:n useiden eri turvekenttien valumavedet, puutarhatalous sekä hajakuormitus. Karvianjoen vesistö on siten voimakkaasti kuormitettu jo yläosaltaan. Vesistön yläjuoksulla sijaitsevista järvistä ainoastaan Karvianjärvi on kuulunut Vapo Oy tarkkailuohjelmaan (Vesisenaho ym. 2014). Karvianjärvi on suuri (921 ha) ja suhteellisen matala (keskisyvyys 1,4 m, suurin syvyys 8,1 m) viljelysmaiden keskellä sijaitseva järvi. Tämän humuspitoisen ja huomattavan rehevän järven ekologinen tila on vain välttävä. Happivajetta on esiintynyt talvisin usein jopa pintavedessä. Loppukesällä 2011 tehdyssä kasviplanktontutkimuksessa Karvianjärven päällysveden kasviplanktonbiomassa oli suuri (13,4 mg/l), joka indikoi välttävää ekologista tilaa (Keränen ym. 2012). Karvianjärven kasviplanktonyhteisö koostui pääosin viherlevistä, piilevistä ja sinilevistä. Karvianjärven kasviplanktonyhteisö oli reheville vesille tyypillinen, ja erityisesti viherlevien ja sinilevien runsas esiintyminen viittaa järveen kohdistuvan ravinnekuormituksen vaikutukseen. Nummijärven vedet laskevat Nummijoen kautta yhtyen Karvianjärven suunnalta tuleviin vesiin ennen Karvian Kirkkojärveä, jonka luusuassa sijaitsee Karvian kunnan yläpuolinen vertailuasema. 7.2 Karvian kunnan purkuvesistö Tarkkailu on aloitettu vuonna 1972 ja sitä valvoo Varsinais-Suomen ELY-keskus. Voimassa oleva ympäristölupa Karvian kunnan keskustaajaman jätevedenpuhdistamon toiminnalle on annettu 16.12.2005 (LOS-2005-Y-184). Käsiteltyjen jätevesien purkupaikka sijaitsee Kirkkojärven alapuolella, noin 0,5 kilometrin etäisyydellä sen luusuasta (Kuva 7.1). Karvianjoen valuma-alueen koko on Kirkkojärven luusuassa 342,44 km 2 ja järvisyys 5,28 % (Ekholm 1993). Vesistöä kuormittavat Karvian kunnan yläpuolella hajakuormituksen ohella mm. Vapo Oy:n Lupikistonnevan, Koihnannevan, Hormanevan ja Säkkinevan turvetuotantoalueiden Nummijokeen ja Karvianjärveen johdettavat kuivatusvedet. Lisäksi osa Karvian käytöstä poistetun kaatopaikan valumavesistä ohjautuu Karvianjärven ja Kirkkojärven väliselle jokiosuudelle. Myös Karvianjärveen laskevan Mustajoen varrella olevalta puutarhalta tulee huomattavaa vesistökuormitusta. Lisäksi Mustajoen kautta Karvianjärveen laskee turvetuotantoalueiden kuivatusvesiä.

24 Kuva 7.1. Karvian kunnallisen jätevedenpuhdistamon purkupaikka Karvianjoen pääuomassa sekä kuormituksen vesistötarkkailupisteiden sijainti. Maanmittauslaitos, lupa nro 242/MML/15. 7.2.1. Puhdistamon yläpuoli (KAJO/1) Kirkkojärven luusuan yläpuolella sijaitsee kunnan uimaranta. Vesi on peruslaadultaan lievästi sameaa tai sameaa ja rehevää humusvettä. Veden sähkönjohtavuus on alhainen ja ph lievästi hapan. Vähävirtaamaisina aikoina talvella vesi on tavallisesti vain lievästi sameaa, mutta hajakuormituspulssien aikana samentuminen voimistuu. Happipitoisuus on ollut viime vuosien aikana korkeahko myös kevät-

25 talven happiminimin aikoina eli >6 mg O 2 /l (Kuva 7.2). Tavanomaisille kalalajeille veden happipitoisuus ei siis ole ollut ongelma. Humusvesille tyypillistä lievää happivajetta todetaan kuitenkin edelleen ajoittain, kuten esimerkiksi heinäkuussa 2012 (3,7 mg O 2 /l). Vuonna 2015 happitilanne oli kaikilla havaintokerroilla hyvä ja hapen kyllästysaste vaihteli välillä 69 87 %. Viime vuosien aikana korkeimmat fosforipitoisuudet on mitattu loppukesällä, jolloin yläpuoliset järvialtaat ovat rehevimmillään. Tyypilliset loppukesän pitoisuudet ovat olleet erittäin reheville vesille ominaisia, kuten myös loppukesällä 2015 (61 µg/l). Ajoittain fosforipitoisuus on vastannut jopa ylirehevälle vedelle ominaista tasoa, kuten esimerkiksi loppukesällä 2014. Koko vuoden 2015 fosforipitoisuuden vaihteluväli oli 52 66 µg/l, eli alimmillaankin Kirkkojärven luusuan fosforitaso oli erittäin rehevien vesien tasolla. Alhaisin pitoisuus ajoittui toukokuulle, jolloin tulvahuippu oli päättymässä. Typpipitoisuus vaihteli vuonna 2015 välillä 770 1300 µg/l, ollen niukkavirtaamaista edellisvuotta hieman korkeampia. Luonnontasoon (<20 µg P/l ja <450 µg N/l, Aroviita ym. 2012) verrattuna ravinnepitoisuudet olivat noin 1,5 3 -kertaisia. Hajakuormituksen ja ylemmäksi vesistöä kohdistuvan kuormituksen tuomien ravinteiden lisäksi Kirkkojärven luusuaan kohdistuu hygieenistä kuormitusta, mikä näkyy suolistobakteerien jatkuvana esiintymisenä. Pääsääntöisesti veden hygieeninen laatu pysyy vähintään tyydyttävänä, mutta ajoittain se voi heiketä välttäväksi kuten esimerkiksi lokakuussa 2012, jolloin lämpökestoisia koliformisia bakteereja esiintyi 440 kpl/dl. Vuonna 2015 veden hygieeninen laatu oli näytteenottoajankohtien aikana moitteeton. Nykyisen pienten uimarantojen uimavesiluokituksen mukaan toimenpideraja kolibakteereille (E. coli) on 1000 kpl/ml, jota ei ole ylitetty yhdelläkään havaintokerralla. 7.2.2. Puhdistamon alapuoli (KAJO/2) Jätevesien vaikutukset Karvianjoen veden laatuun eivät ole suuria, mutta ajoin niitä on todettavissa. Havaittavia muutoksia ovat mm. sähkönjohtavuuden lievä nousu samoin kuin typen määrän ajoittainen kasvu suhteessa puhdistamon yläpuoliseen tarkkailuasemaan. Vaikka ammoniumtyppeä ei esiinny suuria määriä, pieni ero asemien 1 ja 2 välillä on kuitenkin ollut. Vuonna 2015 ero ammoniumtyppipitoisuudessa suhteessa puhdistamon yläpuoliseen asemaan oli suurimmillaan 39 µg/l. Happiongelmia ei viime vuosina ole todettu lukuun ottamatta heinäkuun 2012 heikkoa tilannetta. Vähäistä happipitoisuuden laskua pisteiden 1 ja 2 välillä on kuitenkin todettavissa erityisesti loppukesällä, kun tarkastellaan pidemmältä aikaväliltä laskettuja keskiarvoja (Kuva 7.2). Happipitoisuuden lasku vaikuttaa jopa voimistuneen 2000-luvun aikana loppukesän havaintoajankohtana. Vuonna 2015 happipitoisuuden lasku oli hyvin lievää tai sitä ei havaittu lainkaan. Suurimmillaan pitoisuuden lasku oli aiempaan tapaan loppukesällä (7,9 mg/l -> 6,7 mg/l) (Kuva 7.3).

26 Kuva 7.2. Happipitoisuus Karvian kunnan käsiteltyjen jätevesien purkualueen ylä- ja alapuolella lopputalvella ja loppukesällä vuosina 1987 2015 viisivuotiskeskiarvoina esitettynä. mg/l KAJO/1 KAJO/2 13 12 11 10 9 8 7 6 5 4 04.02.1987 02.02.1988 31.01.1989 30.01.1990 05.02.1991 03.02.1992 18.02.1993 16.02.1994 15.02.1995 14.02.1996 10.02.1997 16.02.1998 22.02.1999 21.02.2000 19.02.2001 18.02.2002 17.02.2003 16.02.2004 23.02.2005 27.02.2006 27.02.2007 20.02.2008 22.07.2008 25.02.2009 20.07.2009 04.03.2010 03.08.2010 03.03.2011 03.08.2011 27.02.2012 30.07.2012 21.02.2013 24.07.2013 26.02.2014 31.07.2014 19.02.2015 05.08.2015 Kuva 7.3. Karvianjoen veden happipitoisuus Karvian kunnallisten jätevesien purkupaikan ylä- ja alapuolella vuosina 1987 2015. Vuosina 1987 2007 näytteitä otettiin 2 kpl/vuosi ja vuosina 2008 2015 4 kpl/vuosi. Vesistöä rehevöittävässä fosforipitoisuudessa tapahtui Kirkkojärven luusuaan nähden kohoamista ainoastaan loppukesällä, ja silloinkin se oli lievää (61 -> 67 µg/l). Muilla havaintokerroilla pitoisuuksissa ei ollut merkittäviä eroja. Merkittävää rehevöittävää vaikutusta Karvian jätevesistä ei todettu aiheutuvan. Kokonaistyppipitoisuudessa todettiin kohoamista kaikilla havaintokerroilla. Suurimmat erot pitoisuuksissa todettiin loppukesän ja syksyn aikana, jolloin pitoisuus kohosi molemmilla kerroilla 150 µg/l. Vähiten pitoisuus kohosi keväällä, jolloin eroa Kirkkojärven luusuaan nähden oli vain 10 µg/l. Kuten aiemmin jo todettiin, ammoniumtyppipitoisuudessa havaittiin myös kohoamista, mutta se oli lievää ja vain pieni osuus kokonaistyppipitoisuuden kohoamisesta selittyi ammoniumtypellä. Pisteiden 1 ja 2 välille laskee myös hajakuormitusta kuten mm. Vehkaluoman tulokset osoittavat, joten typpipitoisuuden kohoaminen ei selity ainoastaan puhdistamon vaikutuksella (Oravainen 2012).

27 Ulosteperäisten bakteerien määrä lisääntyi lievästi asemalla 2 kaikilla havaintokerroilla syksyä lukuun ottamatta (Kuva 7.7), mutta sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiluokituksen mukaan vesi oli kaikilla havaintokerroilla uimiseen soveltuvaa myös puhdistamon alapuolella. Osa hygieenisen laadun heikkenemisestä johtunee Karvian kunnallisista jätevesistä, mutta suurin syy ajoittaiseen hygieenisen laadun heikkenemiseen lienee jokivarressa harjoitettava karjatalous. Lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrä on viimeksi kesällä 2010 ylittänyt pienten uimarantojen toimenpiderajan. 7.2.3. Veden laadun kehitys Kunnan jätevesillä ei ole ollut vertailuaikana useinkaan suurta vaikutusta fosforitasoon edes lopputalven tai loppukesän alivirtaamilla (Kuva 7.4). Tasossa ei ole muutoinkaan havaittavissa selvää kehityssuuntaa, mutta pitoisuuksien vaihtelu on selvästi voimakkaampaa loppukesäisin. Typpitaso on kasvanut sekä lopputalven että loppukesän osalta 1980-luvun alkuun verrattuna jo Karvian kunnan puhdistamon yläpuolella (Kuva 7.5). Loppukesän pitoisuuksien nykytaso on jo lähes kaksinkertainen 1980 -luvun alkuun nähden. Jätevesien paikallinen vaikutus jää eri vuosien välillä tapahtuvaa vaihtelua selvästi pienemmäksi. Kuva 7.4. Karvianjoen veden kokonaisfosforipitoisuus jätevesien purkupaikan ylä- ja alapuolella lopputalven ja loppukesän havaintoajankohtina vuosina 1987 2015, viisivuotiskeskiarvoina havainnollistettuna. Kuva 7.5. Karvianjoen veden typpipitoisuus jätevesien purkupaikan ylä- ja alapuolella lopputalven ja loppukesän havaintoajankohtina vuosina 1987 2015, viisivuotiskeskiarvoina havainnollistettuna.

28 Myös humuksen määrää on seurattu säännöllisesti, ja se näyttää kulkevan sopusoinnussa typen määrän kanssa (Kuva 7.6). Korrelaatio typpipitoisuuden ja humuspitoisuuden välillä on selkeä (r = 0,53), mistä voidaan päätellä, että osa kokonaistypestä on humukseen sitoutunutta typpeä. Kuva 7.6. Karvianjoen kokonaistyppipitoisuus ja kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) Karvian jätevesien purkupaikan alapuolella (KAJO/2) vuosien 1987 2015 havaintoajankohtina. Vuosina 1987 2007 näytteitä otettiin 2 kpl/vuosi ja vuosina 2008 2015 4 kpl/vuosi. Sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiluokituksen (STM päätös 177/2008) perusteella uimaveden hygieeninen laatu on erinomainen, jos lämpökestoisia koliformisia bakteereja on alle 500 kpl/dl ja fekaalisia streptokokkeja alle 200 kpl/dl. Hyvän uimavesiluokan rajat ovat vastaavasti 1000 kpl/dl ja 400 kpl/dl. Suuremmat bakteerimäärät tekevät veden uimiseen sopimattomaksi. Aiemmassa Sosiaalija terveysministeriön päätöksessä 292/96 uimavedelle oli esitetty seuraavat raja-arvot: fekaaliset kolibakteerit < 500 kpl/dl ja fekaaliset streptokokit < 200 kpl/dl. Edelliseen viitaten vesi on pysynyt uimakelpoisena puhdistamon alapuolella 2010 elokuun (lämpökestoiset koliformiset bakteerit 1800 kpl/dl) ja yhtä 1980-luvun lopun heinäkuun näytekertaa lukuun ottamatta (kuva 7.7). Veden hygieeninen laatu on keskimäärin ollut puhdistamon yläpuolella jonkin verran parempi kuin puhdistamon alapuolella, mutta syy tähän lienee pikemminkin karjataloudesta aiheutuva hajakuormitus kuin puhdistamon hygieeninen kuormitus. Joen fysikaalis-kemiallinen tila on Karvianjoen ylä- ja keskiosan alueella vuoden 2015 vedenlaatutulosten perusteella tyydyttävä-välttävä, ja sen paraneminen edellyttäisi kuormituksen kokonaisvaltaista vähenemistä. Fysikaalis-kemiallista tilaa heikentää erityisesti korkea fosforipitoisuus. Merkittävin tekijä veden laadun kannalta on selvästikin hajakuormitus.

29 kpl/ 100 ml 1500 KAJO/1 KAJO/2 5000 1600 1200 900 600 300 0 04.02.1987 02.02.1988 31.01.1989 30.01.1990 05.02.1991 03.02.1992 18.02.1993 16.02.1994 15.02.1995 14.02.1996 10.02.1997 16.02.1998 22.02.1999 21.02.2000 19.02.2001 18.02.2002 17.02.2003 16.02.2004 23.02.2005 27.02.2006 27.02.2007 20.02.2008 22.07.2008 25.02.2009 20.07.2009 04.03.2010 03.08.2010 03.03.2011 03.08.2011 27.02.2012 30.07.2012 21.02.2013 24.07.2013 26.02.2014 31.07.2014 19.02.2015 05.08.2015 Kuva 7.7. Karvianjoen veden suolistobakteerimäärä (lämp. kolif. kpl/100 ml) jätevesien purkupaikan ylä- ja alapuolella vuosina 1989 2015. Hyvän laatuluokan raja-arvo 1000 kpl/100 ml on merkitty katkoviivalla (sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiluokitus). Suuremmat bakteerimäärät tekevät veden uimiseen sopimattomaksi. Vuosina 1987 2007 näytteitä otettiin 2/vuosi ja vuosina 2008 2015 4/vuosi. 7.3 Honkajoen kunnan ja Honkajoki Oy:n purkuvesistö Honkajoen kunnalle vuonna 2006 myönnetyn ympäristöluvan (dnro LOS-2005-Y-102-121) ja saman purkuputken kautta jätevetensä vesistöön johtavalle Honkajoki Oy:lle vuonna 2011 myönnetyn ympäristöluvan (dnro ESAVI/441/04.08/2010) mukaan tarkkailu on suoritettava yhteistarkkailuna muiden vesialueen kuormittajien kanssa. Honkajoen kunnan velvoitetarkkailu on aloitettu jo vuonna 1975. Honkajoen kunnan ja Honkajoki Oy:n jätevedenpuhdistamot sijaitsevat Honkajoen keskustaajaman alapuolella Karvianjoen varressa (Kuva 7.8). Valuma-alueen pinta-ala on Honkajoen kirkonkylän kohdalla 913 km 2 ja keskivirtaama 9,1 m 3 /s (Lankoski). Jätevedet johdetaan saman purkuputken kautta Honkajoen taajaman läpi kulkevalle jokiosuudelle, jolle laskee myös useita sivujokia sekä pienempiä luomia. Noin 10 km Honkajoen taajaman alapuolella sijaitsee Vatajankoski, jossa mitataan virtaamia. Valuma-alueen koko on Vatajankosken kohdalla 998,4 km 2 ja järvisyys 2,6 %. Ala-alue on Marjakylän alue (36.031). Jätevesien purkupaikka sijaitsee kymmenien kilometrien etäisyydellä Karvian kunnan jätevesien purkualueesta. Vesistön yläosaa ennen Honkajokea kuormittavat hajakuormituksen lisäksi Vapo Oy:n turvetuotantoalueet, Karvian kunnan jätevedet sekä pienikokoiset Karvian ja Pukaralammin kalalaitokset, joiden toiminta ja kuormitus on viime vuosina ollut vähäistä tai olematonta. Lisäksi osa Karvian käytöstä poistetun kaatopaikan valumavesistä ohjautuu Karvianjärven ja Kirkkojärven väliselle jokiosuudelle.

30 Kuva 7.8. Honkajoen kunnallisen jätevedenpuhdistamon ja Honkajoki Oy:n jätevesien purkupaikka Karvianjoen pääuomassa sekä kuormituksen vesistötarkkailupisteiden sijainti. Maanmittauslaitos, lupa nro 242/MML/15. 7.3.1. Purkualueen yläpuoli (KAJO/3) Vesi on kirkkaimmillaan vain lievästi sameaa, mutta ajoittain sameus lisääntyy selvästi. Ravinnetaso (etenkin fosforipitoisuus) on selvästi kohonnut luonnontasosta. Happiongelmia ei esiinny. Ekologisen luokittelun mukainen veden fysikaalis-kemiallinen tila on Karvianjoen Lankoskessa välttävä. Voimakkaimpien hajakuormitushuippujen aikana veden kemiallinen tila voi olla fosforipitoisuuden osalta jopa huono samalla kun kiintoainetta ja sen mukana ravinteitakin on erittäin runsaasti liikkeellä. Hygieenisiä päästöjä tulee Honkajoen yläpuolelle haja-asutuksesta sekä karjataloudesta. Vesi on Lankoskessa tästä huolimatta sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiluokituksen perusteella tavallisesti uimakelpoista. Typpipitoisuus vaihteli vuonna 2015 välillä 830 1200 µg/l. Korkeimmat pitoisuudet mitattiin lopputalvella ja loppukesällä. Kahteen edelliseen vuoteen nähden typpipitoisuus oli keskimäärin lievästi korkeampi. Ammoniumtyppeä esiintyi 12 87 µg/l, ollen korkeimmillaan lopputalvella. Vuoden 2015 fosforipitoisuudet (vaihteluväli 45 68 µg/l) olivat 2-3 -kertaiset luonnontasoon (20 µg/l) verrattuna. Edellisvuosiin nähden fosforipitoisuus oli normaalissa vaihteluvälissä (vuosien 2000 2015 min-maks: 41 140 µg/l). Joen yläosaan verrattuna ravinnepitoisuudet pääsääntöisesti laskevat Karvian ja Honkajoen kuntien välisellä jokialueella (Kuva 7.9, Kuva 7.10), jolle laskevat mm. Suomijoki, Pukaran Pikkujoki, Kodesjoki, Leppäluoma ja Kirkkoluoma.

31 Kuva 7.9. Karvianjoen fosforipitoisuudet Karvian kunnan alapuolella sekä Honkajoen kunnan yläpuolella lopputalvella ja loppukesällä vuosina 1980 2015. Kuva 7.10. Karvianjoen typpipitoisuudet Karvian kunnan alapuolella sekä Honkajoen kunnan yläpuolella lopputalvella ja loppukesällä vuosina 1980 2015. 7.3.2. Puhdistamon alapuoli (KAJO/4) Vatajankosken virtaama oli vuoden 2015 näytteenottoajankohtina 7,1 m 3 /s, 9,6 m 3 /s, 5,3 m 3 /s ja 3,1 m 3 /s järjestyksessä lopputalvesta syksyyn. Kevään näytteenottokerralla tulvahuippu oli menossa ohi ja virtaama hiipunut. Edellisvuoteen verrattuna virtaamat olivat kaikkina havaintoajankohtina runsaampia, mutta varsinaiseen tulvahuippuun näytteenotto ei kertaakaan osunut. Honkajoen kunnan ja Honkajoki Oy:n jätevedet eivät vaikuta normaalioloissa oleellisesti Karvianjoen happipitoisuuteen. Vuonna 2015 happipitoisuudessa todettiin laskua korkeimmillaankin vain 0,1 mg/l, eli jätevesillä ei ollut sanottavaa vaikutusta happipitoisuuteen. Jätevesien vaikutuksesta herkästi kohoavassa sähkönjohtavuudessa todettiin vuonna 2015 ainoastaan hyvin lievää nousua. Typpi- ja ammoniumtyppipitoisuudet eivät kuitenkaan osoittaneet selvää jätevesien vaikutusta. Kokonaistyppipitoisuus kohosi enintään 60 µg/l syksyn havaintokerralla ja ammoniumtyppipitoisuus enimmillään 13 µg/l lopputalvella, jolloin pitoisuus oli koholla jo puhdistamon yläpuolella. Fosforipitoisuuden perustaso on korkea jo Honkajoen puhdistamon yläpuolella, eikä Honkajoen kunnan ja Honkajoki Oy:n jätevesillä todettu olevan siihen vaikutusta vuoden 2015 näytteenottokerroilla. Pitoisuus kohosi korkeimmillaankin vain 1 µg/l.

32 Ravinteiden lisäksi jätevedet sisältävät ulosteperäisiä bakteereja, millä myös on vesistövaikutuksia. Vuonna 2015 veden hygieeninen laatu ei merkittävästi heikentynyt puhdistamon alapuolella, vaikka bakteerimäärät selvästi lisääntyivätkin. Vesi oli kaikilla näytteenottokerroilla uimakelpoista. 7.3.3. Veden laadun kehitys Vaikka vesistössä ei sinänsä esiinny happiongelmia, loppukesällä happipitoisuuden keskimääräinen lasku puhdistamon ylä- ja alapuolen välillä on ollut 2000 ja 2010-luvuilla aavistuksen suurempi kuin 1990 ja 1980-luvuilla (Taulukko 7.1 ja Taulukko 7.2). Honkajoen kunnan ja Honkajoki Oy:n yhteenlaskettu typpikuormitus on ollut 2000 ja 2010-luvuilla selvästi aikaisempaa runsaampaa. Muutos näkyy keskimääräisten typpi- ja ammoniumtyppipitoisuuksien nousun voimistumisena (Taulukko 7.1, Kuva 7.11). Honkajoki Oy:n puhdistamosaneerauksen myötä typpikuormitus romahti vuonna 2015 ja ainakin osittain sen ansiosta kokonaistyppipitoisuudessa ei todettu merkittäviä eroja puhdistamon ala- ja yläpuolen välillä. Tilanteen pysyvyydestä ei kuitenkaan vielä yhden vuoden tulosten perusteella saada varmuutta. Kokonaistyppipitoisuus on kohonnut koko tarkkailuajan, mutta selvintä pitoisuuksien kohoaminen on ollut 2000-luvulta alkaen (Kuva 7.11). Kohoamista on tapahtunut kevättä lukuun ottamatta myös purkualueen yläpuolisella asemalla, mutta ei kuitenkaan aivan yhtä voimakkaasti kuin alapuolella. Kokonaisfosforipitoisuudessa ei ole havaittavissa yhtä merkittävää nousua asemien välillä ja erot ovat viimevuosina pienentyneet (Kuva 7.11). Nousun merkitystä vähentää fosforipitoisuuksien korkea perustaso jo puhdistamon yläpuolella. Ekologisen luokitteluun liittyvä veden fysikaalis-kemiallinen tila on koko Karvianjoen ylä- ja keskiosan alueella ollut 2000-luvulta alkaen fosforin osalta välttävää ja jopa huonoa tilaa vastaavalla tasolla. Typpipitoisuuden osalta ekologinen tila on vaihdellut tyydyttävästä huonoon. Fysikaalis-kemiallisen tilan paraneminen edellyttäisi kuormituksen kokonaisvaltaista vähenemistä koko yläpuolisella valuma-alueella.

33 Kuva 7.11. Karvianjoen fosfori- ja typpipitoisuudet Honkajoen puhdistamon ylä- (KAJO 3) ja alapuolella (KAJO 4) vuosina 1980 2015 viisivuotiskeskiarvoina havainnollistettuna.

34 Taulukko 7.1 Karvianjoen keskimääräinen veden laatu Honkajoen ylä- ja alapuolella eri vuosikymmeninä lopputalvisin ja loppukesäisin. Honkajoki/ Lämpöt. Happi Kyll.% Sameus K-aine Sähkonj ph Väri COD(Mn) Kok.N NH4-N Kok.P F.kolit lopputalvi C mg/l % FNU mg/l ms/m mg Pt/l mg/l O2 µg/l µg/l µg/l kpl/dl As. KAJO/3 1985-1989 0,1 10,4 72 4,8 4,6 6,5 6,4 135 17 892 225 78 1990-1999 0,2 11,9 82 5,2 2,5 6,2 6,5 143 15 695 141 59 55 2000-2009 0,2 11,6 79 5,3 2,9 5,8 6,6 162 18 1020 101 54 54 2010-2014 0,06 11,8 81 7,8 4,4 5,88 6,7 178 18 1060 69 61 76 2015 0,2 12,2 84 5,7 3,8 5,9 6,6 150 20 1200 87 53 78 As. KAJO/4 1985-1989 0,2 10,7 74 5,4 4,3 6,8 6,5 128 17 1100 287 85 1990-1999 0,2 12 82 5,3 3,1 6,4 6,6 148 15 1072 198 62 307 2000-2009 0,2 11,3 78 5,3 3,1 6,2 6,6 156 18 1312 351 58 113 2010-2014 0,06 11,7 80 7,4 4,28 6,4 6,7 162 17 1560 562 62 142 2015 0,2 12,3 85 6,2 3,8 6,1 6,6 160 20 1200 100 54 90 Muutokset asemien 3 ja 4 välillä (+/-) 1985-1989 0 0,3 2 0,6-0,3 0,3 0-8 0 208 62 7 1990-1999 0 0,1 0 0,1 0,6 0,2 0 5 0 107 57 3 253 2000-2009 0-0,2-2 0,1 0,1 0,3 0-6 0 292 250 4 60 2010-2014 0,0-0,1-1 -0,4-0,1 0,5 0-16 -0,2 500 493 1 66 2015 0,0 0,1 1 0,5 0,0 0,2 0,0 10 0 0 13 1 12 Honkajoki/ Lämpöt. Happi Kyll.% Sameus K-aine Sähkonj ph Väri COD(Mn) Kok.N NH4-N Kok.P F.kolit loppukesä C mg/l % FNU mg/l ms/m mg Pt/l mg/l O2 µg/l µg/l µg/l kpl/dl As. KAJO/3 1985-1989 16,8 8,2 85 5,3 7,1 4,8 6,7 142 18 694 66 95 1990-1999 16,9 8,3 86 4,2 4,8 5,1 6,8 188 20 848 32 82 107 2000-2009 17,6 7,7 80 8,6 9,6 5 6,8 206 22 913 43 85 314 2010-2014 18,5 7,5 79 6,8 7,0 5,06 6,9 228 21 914 40 80 452 2015 15,4 8,1 81 6,1 7,4 4,8 6,9 230 26 1000 44 68 14 As. KAJO/4 1985-1989 16,9 8,2 85 4,6 7,5 5,3 6,7 143 19 900 146 124 1990-1999 16,9 8,1 84 4,6 5 5,2 6,7 183 20 914 52 84 133 2000-2009 17,5 7,4 77 8,4 9,8 5,3 6,8 212 22 1216 268 92 370 2010-2014 18,4 6,84 73 7,5 7,54 6,4 6,8 230 21 2240 1088 90 703 2015 15,3 8 80 6,3 7,2 5 6,8 230 26 1000 38 68 36 Muutokset asemien 3 ja 4 välillä (+/-) 1985-1989 0,1 0 0-0,7 0,4 0,5 0 2 0 206 81 29 1990-1999 0-0,2-2 0,4 0,2 0,1 0-5 0 66 20 2 27 2000-2009 -0,1-0,3-4 -0,1 0,2 0,3 0 6 0 303 225 7 56 2010-2014 -0,1-0,6-6 0,7 0,5 1,3 0 2-0,4 1326 1048 10 251 2015-0,1-0,1-1 0,2-0,2 0,2-0,1 0 0 0-6 0 22

35 Taulukko 7.2. Karvianjoen keskimääräinen veden laatu Honkajoen ylä- ja alapuolella eri vuosikymmeninä keväisin ja syksyisin. Honkajoki/ Lämpöt. Happi Kyll.% Sameus K-aine Sähkonj ph Väri COD(Mn) Kok.N NH4-N Kok.P F.kolit kevät C mg/l % FNU mg/l ms/m mg Pt/l mg/l O2 µg/l µg/l µg/l kpl/dl As. KAJO/3 1985-1989 6 10 87 19,8 51,2 3,6 6 22 1050 93 119 1990-1999 4,2 11,6 89 19,7 45,7 4,1 6,3 161 21 1048 102 102 42 2000-2009 8,3 10,2 86 12,4 15,2 4,1 6,4 200 23 1004 47 47 71 2010-2014 10,9 9,5 86 6,5 5,4 4,3 6,8 194 20 852 54 50 47 2015 8,4 10,3 88 5,7 7,8 4,2 6,7 160 23 830 21 45 17 As. KAJO/4 1985-1989 6,1 10,8 87 21,1 71,2 3,6 6 21 1086 199 130 1990-1999 4,1 11,7 89 21,0 44,8 4,2 6,2 161 21 1115 149 104 206 2000-2009 8,2 10 85 12,6 15,9 4,2 6,5 189 23 1108 162 64 62 2010-2014 11,1 9,6 87 6,5 5,54 4,8 6,8 188 20 1300 576 53 61 2015 8,3 10,3 88 6,0 6,6 4,3 6,7 160 23 820 28 46 15 Muutokset asemien 3 ja 4 välillä (+/-) 1985-1989 0,1-0,2-1 1,3 20 0 0,1 0 36 106 11 1990-1999 -0,1 0,1 1 1,3-0,9 0,1 0 0 0 67 48 2 165 2000-2009 -0,1-0,2-2 0,1 0,6 0,1 0-11 0 104 116 3-8 2010-2014 0,2 0,1 1 0,0 0,1 0,5 0-6 0,2 448 522 3 13 2015-0,1 0 0 0,3-1,2 0,1 0,0 0 0-10 7 1-2 Honkajoki/ Lämpöt. Happi Kyll.% Sameus K-aine Sähkonj ph Väri COD(Mn) Kok.N NH4-N Kok.P F.kolit syksy C mg/l % FNU mg/l ms/m mg Pt/l mg/l O2 µg/l µg/l µg/l kpl/dl As. KAJO/3 1985-1989 5,9 10,1 81 3,9 5,5 5,2 6,5 165 24 776 48 68 1990-1999 4,3 10,9 84 6,9 8,1 5,8 6,6 188 23 1075 66 70 208 2000-2009 4,7 10,7 82 6,2 6,2 5,8 6,6 200 25 1164 61 60 85 2010-2014 5,4 10,2 80 12,1 17,3 5,18 6,7 234 26 1054 26 71 162 2015 7,1 9,8 81 4,8 5,2 5,6 7,0 170 23 860 12 59 8 As. KAJO/4 1985-1989 6,1 10,3 82 4,2 6,5 5,3 6,5 164 25 864 77 74 1990-1999 4,1 10,9 83 7,2 8,8 5,9 6,6 198 23 1127 88 78 663 2000-2009 8,2 10,5 82 6,2 5,6 6 6,6 212 24 1214 170 60 204 2010-2014 5,4 10,53 82 12,6 13,64 5,9 6,6 236 21 1660 554 75 140 2015 7,0 9,7 80 4,7 4,8 5,8 6,9 170 23 920 14 60 22 Muutokset asemien 3 ja 4 välillä (+/-) 1985-1989 0 0,2 2 0,3 1,1 0,1 0,1-1 1 88 28 5 1990-1999 0-0,1 0 0,3 0,7 0,1 0 10 0 52 23 7 456 2000-2009 0,2-0,2-1 0-0,5 0,2 0 12 0 150 109 1 119 2010-2014 0,0 0,3 2 0,5-3,7 0,7 0 2-4,2 606 528 4-22 2015-0,1-0,1-1 -0,1-0,4 0,2-0,1 0 0 60 2 1 14 7.4 Kankaanpään alapuoli Puhdistetut jätevedet johdetaan Pitäjänojan vesistöalueella (36.027) sijaitsevaan Pitäjänojaan. Pitäjänojan valuma-alueen koko on 28,71 km 2. Jätevesien lisäksi Pitäjänojaa kuormittavat peltoviljely, karjatalous ja haja-asutus. Pitäjänojan vesistön latvajärvi on Ruokojärvi, jonka vedet laskevat ojaa pitkin Kankaanjärveen, josta reitti jatkuu Pitäjänojana noin 3 kilometrin matkan peltojen poikki Karvianjokeen. Kankaanpään jätevedet johdetaan Pitäjänojaan Kankaanjärven alapuolella.

36 Vesistötarkkailua on suoritettu vuodesta 1975 alkaen. Tarkkailu kohdistuu Pitäjänojaan (KAJO/5) sekä Karvianjokeen sisältäen täällä jätevedenpuhdistamon yläpuolella sijaitsevan aseman KAJO/6 sekä 0,8 km Pitäjänojan liittymästä alavirtaan sijaitsevan aseman KAJO/7 (Kuva 7.12). Tälle välille laskee myös Hapuanoja. Vesistön yläosaa ennen Kankaanpäätä kuormittavat mm. useat Vapo Oy:n turvetuotantoalueet, Karvian kunnan jätevedet, pienikokoiset Karvian ja Pukaralammin kalalaitokset (Pukaralammin laitoksella ei toimintaa vuosina 2009 2015) sekä Honkajoen kunnan ja Honkajoki Oy:n jätevedet. Kuva 7.12. Kankaanpään jätevedenpuhdistamon sijainti ja jätevesien purkupaikka Pitäjänojassa sekä kuormituksen vesistötarkkailupisteiden sijainti. Maanmittauslaitos, lupa nro 242/MML/15.

37 7.4.1. Jätevesien laskennalliset vaikutukset Kankaanpään kaupunki on yksi suurimmista yksittäisistä jätevesikuormittajista, joten sen vaikutuksia käsitellään myös laskennallisesti suhteuttamalla kuormitus vesistön virtaamiin. Puhdistettujen jätevesien vaikutukset Pitäjänojan veden laatuun ovat suuria ja etenkin pienillä virtaamilla Pitäjänojan vesi on jätevesimäistä (Taulukko 7.3). Kankaanpään jätevesien (2015: 3100 m 3 /d) osuus Karvianjoen keskivirtaamasta oli vuonna 2015 0,37 % ja keskialivirtaamasta 2,6 %. Jätevesien vaikutus Karvianjoen puolella jää vielä keskivirtaamalla melko pieneksi, lähinnä typpitaso kohoaa havaittavasti (Taulukko 7.3). Niukkojen virtaamien aikana vaikutukset ovat niin typen kuin fosforinkin osalta selviä. Taulukko 7.3. Kankaanpään kaupungin jätevesien laskennalliset vaikutukset Karvianjoessa eri virtaamavaihtoehdoilla vuoden 2015 kuormitustasolla. Pitäjänojan virtaamissa on huomioitu jätevesien aiheuttama virtaamalisäys 0,036 m 3 /s vuonna 2015. Vesistökuormitus Kuormittaja m 3 /d BHK 7 -ATU kg/d Kok.N kg/d Kok.P kg/d Kankaanpään kaupunki - Vuoden 2015 keskikuorma 3100 17 55 1,3 Vesistövaikutukset eri virtaamilla 2015 Kuormittaja m 3 /s BHK 7 -ATU mg/l Kok.N µg/l Kok.P µg/l Pitäjänoja Keskiylivirtaama MHQ 2,8 0,1 224 5 Keskivirtaama MQ 0,33 0,6 1953 46 Keskialivirtaama MNQ 0,07 3,0 9663 228 Karvianjoki (virtaamat Vatajankoskesta) Keskiylivirtaama MHQ 92 0,0 7 0,2 Keskivirtaama MQ 9,8 0,0 65 1,5 Keskialivirtaama MNQ 1,38 0,1 461 10,9 7.4.2. Pitäjänojan veden laatu Kankaanpään jätevedet johdetaan Pitäjänojaan Kankaanjärven luusuan alapuolella. Jätevesien purkuojana toimiva Pitäjänoja on määrätty lupapäätöksessä viemäriksi. Vuodesta 2008 Pitäjänojasta on otettu näytteitä vain ojan alajuoksulta ennen vesien laskua Karvianjokeen. Tulvakaudella Pitäjänojan vedet leviävät ojaa ympäröiville pelloille. Typpipitoisuus vaihteli vuonna 2015 välillä 2500 5900 µg/l ja fosforipitoisuus 73 110 µg/l, mutta korkeampiakin pitoisuuksia on mitattu (vrt. kok.p vaihteluväli vuonna 2009 170 630 µg/l). Ravinteita on siten erittäin runsaasti. Lisäksi happipitoisuus on ollut ajoin tuntuvasti alentunut. Vuonna 2015 happipitoisuus oli alentunut kaikilla näytteenottokerroilla kevättä lukuun ottamatta. Hapen kyllästysaste vaihteli välillä 38 82 %. Lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrä vaihteli välillä 75 8300 kpl/dl. Sähkönjohtavuus oli korkea (17 42 ms/m). Pitäjänojaa voidaankin luonnehtia veden laadun perusteella avoviemäriksi. Koska ojalla itsellään ei ole käyttöarvoa laimennusolojen ollessa riittämättömät, oleellisimmaksi asiaksi muodostuvat Karvianjoen puolelle ulottuvat vaikutukset.

38 7.4.3. Karvianjoki, yläpuoli Karvianjoen virtaama ja veden laatu vaihtelevat voimakkaasti Kankaanpään kohdalla, Pitäjänojan yläpuolella. Ekologiseen luokitteluun liittyvä fysikaalis-kemiallinen tila vaihteli Karvianjoessa Pitäjänojan yläpuolella ravinnepitoisuuksien perusteella vuonna 2015 tyydyttävästä välttävään. Suuria happiongelmia ei esiintynyt happitilanteen oltua hyvä. Veden laatu heikkenee erityisesti voimakkaimpien hajakuormitushuippujen aikana, jolloin vesi on sameaa ja humuspitoista. Ravinnetaso on parhaimmillaankin voimakkaasti kohonnut luonnontasosta. Kirkkainta vesi on pienten virtaamien aikana, yleensä talvella ja kesällä. Sameinta vesi on sateisina sääjaksoina ja keväällä lumien sulaessa, jolloin vesistöön huuhtoutuu maata ja kiintoainepitoisuus on suuri. Tavallisesti ravinnepitoisuudet ovat suurimpia keväällä, mutta talvivalumien runsastuminen vaikuttaa myös ravinteiden huuhtoutumiseen. Vuonna 2015 ravinnepitoisuudet olivatkin korkeimmillaan lopputalvella. Vuonna 2015 varsinaista sameushuippua ei todettu ja vesi oli kaikilla näytteenottokerroilla lievästi sameaa (5,6 6,3 FNU). Humusta vedessä on vähimmillään kohtalaisesti ja enimmillään hyvin runsaasti. Veden väri vaihtelee ruskeasta hyvin tummaan. Vuonna 2015 humustaso oli vakaa (COD Mn 20 29 mg O 2 /l, 150 230 mg Pt/l). Veden hygieenisessä laadussakin voi esiintyä valumahuippuina häiriöitä. Suurimmillaan bakteerimäärä oli vuonna 2015 lopputalvella ja loppukesällä (lämpök. kolif. 66 ja 72 kpl/dl). Typpitaso on yleensä vähintään kaksinkertainen luonnontasoon (450 µg/l, Aroviita ym. 2012) nähden. Vuonna 2015 typpipitoisuus vaihteli välillä 880 1300 µg/l. Ammoniumtyppeä vedessä oli vähän (23 97 µg/l), joskin lopputalvella pitoisuus oli hieman koholla koko yläpuoleisella jokiuomalla. Ammoniumtypen osuus kokonaistypestä oli kuitenkin vähäinen. Happitilanteeseen ammoniumtypellä ei ollut vaikutusta. Ammoniumtyppitaso on tavallisestikin jonkin verran kohonnut jo Kankaanpään kohdalla, sillä kuormittamattomissa jokivesissä ammoniumtyppeä on yleensä vähän. Fosforia on säännöllisesti moninkertaisesti luonnontasoon (20 µg/l, Aroviita ym. 2012) nähden. Viimevuosien aikana vesistöä rehevöittävän fosforin määrä on ollut loppukesällä 60 100 µg/l. Vuonna 2015 pitoisuus vaihteli koko vuosi huomioiden välillä 47 77 µg/l. Veden hygieeninen laatu asemalla 6 (Pitäjänojan yläpuoli) oli vuoden 2015 aikana sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiluokituksen perusteella erinomainen. 7.4.4. Karvianjoki, alapuoli Kankaanpään kaupungin jätevedet eivät vaikuta suuresti Karvianjoen happipitoisuuteen. Vuonna 2015 happipitoisuus laski jätevedenpuhdistamon alapuolella korkeimmillaankin vain 0,6 mg/l. Typpipitoisuudessa havaittiin kohoamista vuonna 2015 vain syksyllä ja silloinkin ero yläpuoliseen asemaan oli hyvin pieni (20 µg/l). Tavallisesti myös ammoniumtyppipitoisuus on kohonnut havaittavasti, mutta vuonna 2015 pitoisuus oli kaikilla havaintokerroilla Pitäjänojan alapuolisella asemalla samansuuruinen tai alhaisempi kuin sen yläpuolella. Ainoastaan lopputalven havaintokerralla pitoisuus kohosi lievästi (18 µg/l). Fosforipitoisuuteen kuormituksen vaikutukset eivät ole olleet suuret ja usein niitä ei ole todettu lainkaan. Vuonna 2015 fosforipitoisuudessa ei todettu merkittäviä eroja asemien välillä.

39 Ravinteiden lisäksi jätevedet sisältävät ulosteperäisiä bakteereja, mikä voi myös heikentää veden laatua. Vuoden 2015 havaintokerroilla jätevesillä todettiin olevan selvä vaikutus veden hygieeniseen laatuun lopputalvella ja keväällä, jolloin bakteeripitoisuus kohosi 2-7 -kertaiseksi yläpuoliseen asemaan nähden. Vesi oli kuitenkin sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiluokituksen perusteella uimakelpoista. 7.4.5. Karvianjoen veden laadun kehitys Kankaanpäässä Pitkän ajan vesistötulokset ovat osoittaneet, että jätevedet vaikuttavat veden laatuun ravinnetasoa kohottavasti eniten lopputalvella ja loppukesällä, jolloin virtaamat ovat pienempiä kuin keväällä tai syksyllä (Kuva 7.13). Viime vuosien aikana vaikutukset ovat olleet havaittavissa lähinnä typpitason kohoamisesta erityisesti lopputalvella. Fosforipitoisuuksissa ei enää ole havaittu merkittäviä eroja. Vesistötarkkailutulosten mukaan todetut keskimääräiset vaikutukset eivät ole välttämättä niin suuria kuin ne voisivat laskennallisen tarkastelun perusteella olla, mikä voi liittyä etenkin alivirtaaman osalta teoreettisia arvioita suurempiin virtaamiin. Pitemmällä aikavälillä Kankaanpään puhdistamon alapuolella tapahtuva fosforipitoisuuden nousu on pienentynyt selvästi samalla kun fosforikuormitus on vähentynyt. Vaikka erityisesti lopputalvella ja loppukesällä on ajoittain ollut havaittavissa ravinnepitoisuuksien nousua (Kuva 7.13), muutokset ovat pienempiä kuin eri vuosien välillä tapahtuva vaihtelu on ollut. Muutosten merkitystä pienentää fosfori- ja typpipitoisuuksien korkea perustaso jo puhdistamon yläpuolella. Vuosien 1980 2015 tulosten perustella Karvianjoen typpitaso näyttäisi kohonneen 1980-luvun jälkeen kaikkien vuodenaikojen osalta sekä Pitäjänojan ylä- että alapuolella (Kuva 7.13). Tuntuvinta pitoisuustason nousu on loppukesällä. Fosforin suhteen taso näyttäisi sen sijaan olevan jopa aavistuksen laskenut.

40 Kuva 7.13. Karvianjoen fosfori- ja typpipitoisuudet Kankaanpään puhdistamon ylä- ja alapuolella vuosina 1980 2015 viisivuotiskeskiarvoina kuvattuna.

41 7.5 Kynäsjoki (AS. KAJO/11) Kynäsjoen asema sijaitsee Karvianjoen pääuomassa ennen Inhottujärveä. Mukana on koko yläpuolinen hajakuormitus, Karvian, Honkajoen ja Kankaanpään alueiden pistekuormitus sekä Vapo Oy:n eri turvetuotantoalueiden kuormitus. Veden laadun seuranta tällä, Harjakosken niskalla sijaitsevalla asemalla on aloitettu vuonna 2008. Vesi on hapekasta ja tummaa humusvettä, jonka sameus vaihtelee. Ravinnetaso on korkea ja erityisesti talvisin vedessä esiintyy myös ammoniumtyppeä nitrifikaation ollessa olematonta/hidasta. Vuonna 2015 ammoniumtyppipitoisuus vaihteli välillä 7-64 µg/l, eli pitoisuus oli lopputalvellakin alhainen. Kokonaistyppeä vedessä oli 880 1300 µg/l. Fosforitaso on ollut viime vuosina täälläkin tarkkailun puitteissa korkeimmillaan tavallisesti loppukesällä, kuten myös vuonna 2015 (72 µg/l). Muina ajankohtina pitoisuus vaihteli välillä 48 67 µg/l. Voimakkaat sateet voivat kohottaa fosforipitoisuutta muinakin ajankohtina hajakuormituksen myötä, kuten esimerkiksi syksyllä 2012, jolloin fosforipitoisuus kohosi ennätyskorkeaksi (160 µg/l). Kankaanpään kaupungin alapuoliseen asemaan KAJO/7 verrattuna happitilanne oli Kynäsjoella aiempaan tapaan parempi koko vuoden 2015. Toinen selvä muutos oli lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrän selvä väheneminen. Bakteerimäärä vaihteli Kynäsjoen näytepisteellä välillä 1-60 kpl/dl. Ylempänä vesistöön johdettavien jätevesien hygieenisellä kuormituksella ei ole ollut täällä saakka oleellisia vaikutuksia. Vesi on ollut sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiluokituksen perusteella uimakelpoista kaikilla seuranta-ajan havaintokerroilla.

Kuva 7.14. Tarkkailupisteiden KAJO/10 ja KAJO/11 sijainti. Maanmittauslaitos, lupa nro 242/MML/15. 42

43 7.6 Lavian Karhijärvi Lavian kunnan puhdistetut jätevedet johdetaan Lavian Karhijärven itäosaan. Järven pinta-ala on 33,92 km 2 ja järvi on säännöstelyn piirissä. Karhijärvestä vedet laskevat Lassilanjoen kautta Inhottujärveen, joka on yksi Karvianjoen vesistön keskusjärvistä. Inhottujärvestä vedet virtaavat eri reittejä pitkin Selkämereen. Jätevesien purkualue on matalaa aluetta, eikä alueella ole selvästi erottuvia syvänteitä. Myös järven selkäalue on matala. Karhijärven keskisyvyys on vain 2,1 m ja maksimisyvyys 7,4 m. Järven tilavuus on 72 milj. m 3 ja keskiviipymä 6 kuukautta. Veden vaihtuvuus on hieman nopeampaa kuin Suomen järvissä keskimäärin. Vesistötarkkailu on aloitettu vuonna 1975. Vuodesta 2008 alkaen käytössä ovat olleet asemat 8 ja 9 (Kuva 7.15). Peruslaadultaan järven vesi on sameaa humusvettä, jonka ravinnetaso on selvästi luonnontasosta kohonnut. Voimakkain kuormitustekijä on hajakuormitus. Lavian kunnan jätevesillä tai vuoden 1997 alussa käytöstä poistetun kaatopaikan vesillä ei ole ollut suurta vaikutusta veden laatuun. Kuva 7.15. Lavian kunnan jätevedenpuhdistamon purkuputken ja vesistötarkkailuasemien sijainti. Maanmittauslaitos, lupa nro 242/MML/15. 7.6.1. Jätevesien laskennalliset vaikutukset Koska suuri järviallas tasaa virtaamia, suuria virtaamavaihteluita ei Karhijärvessä yleensä havaita ja luusuan virtaama pysynee lähellä keskivirtaamaa läpi vuoden. Todenmukaisinta on siten suhteuttaa kuormitus luusuan keskivirtaamaan. Laskenta ei huomioi talvella mahdollisesti tapahtuvaa sedimentaatiota. Kesällä sedimentaation vaikutusta vähentää Karhijärven mataluuden takia tuulten vaikutus.

44 Laskennallisen tarkastelun perusteella jätevesikuormituksen aiheuttamat pitoisuusnousut jäävät vähäisiksi (Taulukko 7.4). Vuoden 2015 keskimääräinen jätevesikuormitus nosti typpipitoisuutta keskivirtaamalla 15 µg/l ja fosforipitoisuutta vain 0,13 µg/l. Jätevesien laimenemisolot ovat siten erinomaiset, eikä selviä viitteitä niistä ole saatu vesistötarkkailussakaan. Purkualueen lähellä sekoittuminen ei aina ole täydellistä, joten vesistövaikutukset voivat olla purkuputken suulla paikallisesti laskennallisia vaikutuksia selvempiä. Taulukko 7.4. Jätevesien vaikutukset Karhijärvessä eri virtaamavaihtoehdoilla vuoden 2015 kuormitustasolla. Vesistökuormitus Kuormittaja m 3 /d BHK 7 -ATU kg/d Kok.N kg/d Kok.P kg/d Lavian kunta - Vuoden 2015 keskikuorma 225 1 5,6 0,048 Vesistövaikutukset eri virtaamilla 2015 m 3 /s BHK 7 -ATU mg/l Kok.N µg/l Kok.P µg/l Karhijärvi Keskiylivirtaama MHQ 30 0,000 2,2 0,02 Keskivirtaama MQ 4,3 0,002 15,1 0,13 Keskialivirtaama MNQ 1,2 0,008 54,0 0,46 7.6.2. Veden laatu jätevesien purkualueella Jätevedet laimenevat talvella matalalla purkualueella (asema 9) hyvin, eikä niiden vaikutuksia ole havaittu. Veden hygieeninen laatu on pysynyt viime vuosina erinomaisena, eikä veden sähkönjohtavuus ole poikennut kauempana selällä sijaitsevasta asemasta 8. Karhijärven tyyppiselle matalalle runsashumuksiselle järvelle korkea typpipitoisuus on tyypillistä, mutta typpipitoisuus on ollut säännöllisesti luonnontasoa (580 µg/l, Aroviita, ym. 2012) korkeampi. Merkittävin typpitasoa kohottava tekijä Karhijärvellä on hajakuormitus. Vuonna 2015 aseman 9 typpipitoisuus oli lopputalvella pinnanläheisessä vedessä tasolla 1500 µg/l, mutta laski kesällä tasoon 600 µg/l, eli luonnontasoa vastaavaksi. Levätuotannosta johtuen nitraatteja ei ollut päällysvedessä loppukesällä juuri lainkaan (< 5 µg/l). Fosforipitoisuus oli lopputalvella tasolla 41 µg/l ja loppukesällä 39 µg/l, eli selvästi luonnontasoa (20 µg/l, Aroviita, ym. 2012) korkeampi. Klorofyllipitoisuuden (20 µg/l) perusteella levää esiintyi loppukesällä runsaasti ja vesi oli sameaa (9,2 FNU). Levää on ollut vuosina 2011 2015 selvästi vähemmän kuin vuosina 2008 2010, jolloin pitoisuus vaihteli välillä 35 64 µg/l (Kuva 7.16). Happiolosuhteet säilyvät tavallisesti hyvinä, eikä vuosi 2015 muodostanut poikkeusta. Veden hygieeninen laatu oli sekä lopputalvella että loppukesällä moitteeton, lämpökestoisia koliformisia bakteereja esiintyi 1-2 kpl/dl. Veden sähkönjohtavuuskaan ei antanut viitteitä jätevesien vaikutuksista.

45 Kok.P (µg/l) 120 Klorofylli a µg/l 70 100 60 80 50 60 40 40 30 20 20 0 1975 1976 1977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 10 klorofylli a Kok. P (talvi) Kok.P (kesä) Kuva 7.16. Kokonaisfosforipitoisuus asemalla 9 lopputalvisin ja loppukesäisin vuosina 1975 2015 sekä loppukesän klorofylli a -pitoisuus vuosina 1990 2015. 7.6.3. Itäpään syvänne Järven itäosa on hyvin matalaa aluetta syvänteiden ollessa vielä matalampia kuin järven länsiosassa. Kokonaissyvyys on asemalla 8 vain noin 5 metriä. Lopputalvella 2015 alusveden happitilanne oli heikko (pitoisuus 1 mg/l, kyll.% 8). Vesi oli pinnasta pohjaan melko tasaisen sameaa (11 12 FNU), eikä aiempina talvina havaittua voimakkaasti pohjaa kohti lisääntyvää sameutta todettu. Pohjan läheisyydessä sähkönjohtavuus (10,8 ms/m) oli lievästi korkeampi kuin pinnan läheisyydessä, jossa sähkönjohtavuus oli tasolla 6,8 ms/m. Jätevesillä on saattanut olla vaikutusta tilanteeseen, mutta pääsyy alusveden kohonneeseen sähkönjohtavuuteen lienee järven rehevyys sekä heikko happitilanne. Ravinnetaso oli lopputalvella pinnanläheisessä vedessä 1500 µg N/l ja 45 µg P/l. Pohjalla pitoisuus oli samaa tasoa tai hieman matalampi. Eroa jätevesien purkualueeseen ei ollut. Talviset happiongelmat ovat olleet normaali ilmiö ainakin 1990-luvun alusta lähtien (Kuva 7.19). Pääsyinä happivarojen kulumiseen ovat järven rehevyys ja mataluuden myötä alusveden pieni tilavuus.

46 mg O 2 /l 16 14 1 m 3 m 4 m 12 10 8 6 4 2 0 24.02.87 22.02.88 20.02.89 19.02.90 18.02.91 19.02.92 04.03.93 02.03.94 01.03.95 27.02.96 25.02.97 24.02.98 24.02.99 23.02.00 21.02.01 20.02.02 19.02.03 18.02.04 23.02.05 22.02.06 21.02.07 03.03.08 04.03.09 18.03.10 03.04.11 27.03.12 26.03.13 17.03.14 17.03.15 Kuva 7.17. Lavian Karhijärven happitilanne havaintopaikalla 8 lopputalvella vuosina 1987 2015. Kesällä lämpötilakerrosteisuutta ei yleensä Karhijärvessä pääse muodostumaan, mutta ongelma on tällöin voimakas rehevyys. Karhijärvi kuuluu loppukesän 2015 tulosten (kok.p 39 µg/l ja klorofylli a 20 µg/l) perusteella reheviin vesiin (Taulukko 7.5), mutta selvästi suurempiakin pitoisuuksia on mitattu (Kuva 7.18). Typpipitoisuus oli loppukesällä 2015 tasolla 580 µg/l. Jätevesikuormituksella ei ollut laskennallisen tarkastelun eikä myöskään vesistötulosten mukaan selviä vaikutuksia vesistön rehevyyteen. Pintavesien ekologisen luokittelun mukainen fysikaalis-kemiallinen tila Karhijärvessä on vuoden 2015 tulosten perusteella luonnehdittavissa hyväksi. Fosfori- ja klorofyllipitoisuudet ovat olleet viimevuosina aiempaa matalampia (Kuva 7.18). Kok.P (µg/l) 120 Klorofylli a µg/l 70 100 60 80 50 60 40 40 30 20 20 0 1975 1976 1977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 klorofylli a Kok. P (talvi) Kok.P (kesä) 10 Kuva 7.18. Kokonaisfosforipitoisuus asemalla 8 lopputalvisin ja loppukesäisin vuosina 1975 2015 sekä loppukesän klorofylli a -pitoisuus vuosina 1990 2015.

47 Taulukko 7.5. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen sisävesillä käyttämä rehevyysluokitus sekä vesija ympäristöhallituksen jo käytöstä poistuneessa yleisluokituksessa esitetyt raja-arvot. Vesiensuojeluyhdistys/sisävedet Vesi- ja ympäristöhallitus/yleisluokitus Kok.P Klorofylli-a Kok.P Klorofylli-a Luokka µg/l mg/m 3 µg/l mg/m 3 Karu < 10 < 3 < 12 < 4 Lievästi rehevä 10-20 3-10 < 30 < 10 Rehevä 21-51 11-20 < 50 < 20 Erittäin rehevä 51-100 21-50 < 100 < 50 Ylirehevä > 100 > 50 > 100 > 50 Karhijärven rehevyys ja järvellä havaitut sinileväkukinnat ovat seurausta voimakkaasta hajakuormituksesta. Rehevyystasossa ei ole tapahtunut oleellista muutosta, joskin viimevuosina on loppukesän ravinnepitoisuuksissa havaittavissa selvä laskeva suuntaus. Suurimmat fosforipitoisuudet on mitattu 1980-luvulla sekä kesän osalta vuosina 2008 2010. Matalimmat pitoisuudet on mitattu kuivina vuosina 2002, 2003 ja 2014 (Kuva 7.19). Vuosi 2015 oli sademäärältään normaali, mutta siitä huolimatta fosforipitoisuus oli ennätysalhainen. µg/l 100 Talvi (9) Kesä (9) Talvi (8) Kesä (8) 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 2015 Kuva 7.19. Karhijärven asemien 8 ja 9 pintaveden (1 m) fosforipitoisuudet vuosina 1975 2015. 7.6.4. Lassilanjoki (as. KAJO/10) Lassilanjoki tuli mukaan tarkkailuun vuonna 2008. Tätä ennen Lassilanjoesta on otettu näytteitä vuosina 1994 ja keväällä 2007 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen toimesta. Lassilanjoki saa alkunsa Karhijärvestä ja se laskee vesistöalueen keskusjärvenä toimivaan Inhottujärveen kuten pohjoisesta laskeva Karvianjoen pääuomakin (Kynäsluoma). Lassilanjoen vesi on sameaa ja fosforin määrä on selvästi kohonnut kuten yläpuolisessa Karhijärvessä. Lopputalven taso on ollut seitsemän viime vuoden aikana 32 52 µg/l ja loppukesän taso 54 68 µg/l.

48 Vuonna 2015 lopputalven fosforipitoisuus (42 µg/l) oli viimevuosien vaihteluvälissä, mutta loppukesällä pitoisuus (43 µg/l) oli selvästi aiempaa alhaisempi, kuten Karhijärvessäkin. Typpitaso on ollut talvisin koholla (v. 2015 1100 µg/l), mutta se on laskenut loppukesällä jo Karhijärvessä tapahtuneen laskun myötä alle 800 µg/l, kuten myös vuonna 2015 (600 µg/l). Kynäsjokeen verrattuna typpeä on selvästi vähemmän samoin kuin fosforia. Myös humusta on ajoittain hieman vähemmän. Karhijärvestä ei bakteereja juuri tule, joten ne ovat esiintyessään peräisin Karhijärven jälkeen jokeen kohdistuvasta hajakuormituksesta. Vuonna 2015 lämpökestoisia koliformisia bakteereja todettiin Lassilanjoessa lopputalvea lukuun ottamatta kaikilla näytteenottokerroilla, vaihteluvälin oltua 8-85 kpl/dl. Suurimmillaan bakteerimäärä oli loppukesällä. Sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiluokituksen (STM päätös 177/2008) perusteella Lassilanjoen veden hygieeninen laatu on ollut pääasiassa erinomaista, mutta vuoden 2009 lokakuussa vesi oli uimiseen soveltumatonta. 7.7 Pomarkunjoki Pomarkun kunnan jätevedet johdetaan käsittelyn jälkeen Inhottujärvestä laskevaan Pomarkunjokeen. Pomarkunjokea seuraava allas on Isojärvi, joka laskee Merikarvianjokeen. Isojärvellä on pääuomana toimivan Merikarvianjoen ohella toinenkin lasku-uoma (Pohjajoki). Pomarkunjoen valuma-alueen pinta-ala on 1060 km 2 ja keskivirtaama noin 9,6 m 3 /s (Vesihallitus 1978). Pomarkunjokea kuormittaa kunnan jätevesiä enemmän voimakas hajakuormitus. Lisäksi valuma-alueella sijaitsee Pomarkun kunnan käytöstä poistettu kaatopaikka. Koska Inhottujärvestä purkautuu vesiä kahta eri reittiä pitkin, kaikki yläjuoksulta tuleva pistekuormitus ei ole mukana enää Pomarkunjoessa. Vesihallitus on antanut Pomarkun kunnalle luvan jätevesien johtamiseen Pomarkunjokeen 10.1.1972. Luvassa on kuormituksen tarkkailuvelvoitteen ohella vesistötarkkailuvelvoite. Vesistötarkkailu on aloitettu tämän seurauksena vuonna 1974. Alussa siinä oli mukana myös Isojärvi, mutta sen tarkkailusta luovuttiin vuoden 1976 jälkeen Tampereen vesipiirin vesitoimiston 9.3.1977 päivätyn kirjeen no 11/560 Tav 1977 mukaisesti. Puhdistamon lupaehdot tarkistettiin vuonna 2008 ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä päätös uusista lupaehdoista astui voimaan 2.12.2010 (dnro ESA- VI/189/04.08/2010). Pomarkun kunnan vesistötarkkailu kohdistuu Pomarkunjoessa kunnan keskustaajaman ja Isojärveen kuuluvan Joensuunlahden väliselle jokiosuudelle, jolla sijaitsee 3 havaintoasemaa. Vesistö on voimakkaasti kuormittunut jo Pomarkun kunnan yläpuolella, sillä vedet ovat sameahkoja, humuspitoisia ja runsasravinteisia. Ekologisen luokittelun mukainen Pomarkunjoen veden fysikaalis-kemiallinen tila vaihtelee Pomarkun kunnan yläpuolella ravinnepitoisuuksien perusteella tyydyttävästä välttävään.

49 Kuva 7.20. Pomarkun kunnan jätevedenpuhdistamon sijainti ja jätevesien purkupaikka Pomarkunjoella sekä tarkkailupisteiden sijainti. Maanmittauslaitos, lupa nro 242/MML/15. 7.7.1. Jätevesien laskennalliset vaikutukset Pomarkunjoen keskivirtaama on jätevesien purkualueella noin 9,6 m 3 /s ja keskialivirtaama 1,6 m 3 /s. Jätevesien (vuonna 2015 0,005 m 3 /s) osuus Pomarkunjoen virtaamasta on alivirtaamakausinakin pieni (vuonna 2015 0,3 %). Jätevesien aiheuttamia vesistövaikutuksia voidaan tarkastella paitsi vesistöstä otettujen näytteiden perusteella, niin myös teoreettisesti suhteuttamalla kuormitus vesistön virtaamiin. Pomarkun kunnan jätevesien teoreettiset vaikutukset Pomarkunjoen veden laatuun jäävät vuoden 2015 kuormitustasoa mittapuuna käyttäen keskivirtaamakaudella hyvin vähäisiksi, mutta alivirtaamakaudella typpi- ja fosforipitoisuudet nousevat jonkin verran (Taulukko 7.6).