KIRJALLINEN KYSYMYS 550/2004 vp Sotainvalidien kotona asumisen ja avopalvelujen turvaaminen Eduskunnan puhemiehelle Suomessa on yhä runsaat 25 000 sotainvalidia, joiden työkyvyttömyysaste on luokiteltu vähintään 10 prosentiksi. Heistä monet käyvät vieläkin epätoivoista paperisotaa työkyvyttömyysasteensa nostamiseksi, sillä valtio korvaa sosiaalija terveydenhuollon palveluista aiheutuneet kustannukset vain niille sotainvalideille, joiden työkyvyttömyysaste on luokiteltu vähintään 25 prosentiksi. Sotiemme veteraanien keski-ikä on n. 83 vuotta. Korkean iän myötä sotavammojen suoraan tai välillisesti aiheuttamat vammat käyvät luonnollisesti yhä vakavammiksi. Heikon fyysisen tilan on kuitenkin helppo sanoa johtuvan vain iästä. Vaikeampi on todistaa, että nykyinen tila johtuu sodassa saaduista vammoista. Näin on etenkin niiden miesten kohdalla, jotka eivät heti sodan jälkeen hankkineet lääkärintodistusta vammoistaan. Moni ei pitänyt haavojaan pahoina verrattuna tovereidensa vammoihin. Siten moni on huomannut liian myöhään, että korvaukset koskevat vain vähintään 25 prosentin työkyvyttömyysasteen invalideja ja siitäkin on oltava paperi. Työkyvyttömyysprosentin oikaisuhakemuksia voi tehdä Valtiokonttoriin, mutta vanhojen vammojen pitkäaikaisia vaikutuksia on vaikea todistaa. Siten monet hakemuksista hylätään. Monien sotainvalidien viimeinen taistelu on paperisota, jota käydään mahdollisuudesta inhimilliseen loppuelämään kotona. Tämä sota on saatava päätökseen. Siksi työkyvyttömyysprosentti, jonka perusteella sotainvalideille järjestetyistä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista aiheutuneet kustannukset korvataan valtion varoista, tulisi alentaa 10 prosenttiin. Työkyvyttömyysasteen alentaminen olisi perusteltua myös siitä syystä, että vanhusten kotipalvelujen saatavuus on merkittävästi heikentynyt 1990-luvulla. Mikäli vanhus ei ole vähintään 25 %:n työkyvyttömyysasteen sotainvalidi, hänen mahdollisuutensa saada kunnan järjestämiä avopalveluja ovat monin paikoin heikot. Monet sotainvalidit haluavat asua niin pitkään kuin mahdollista kotonaan, ja tällöin iän ja vaivojen karttuessa avopalveluilla on keskeinen kotona selviytymistä tukeva merkitys. Myös omaishoidossa on käytännössä suuria kuntakohtaisia eroja, eikä järjestelmä turvaa taloudellisesti tuettua vakaata hoivaa, koska se kuuluu kunnan harkinnanvaraisiin sosiaalipalveluihin. Kansalliset terveys- ja sosiaalialan hankkeet, toimintatapojen kehittäminen ja voimavarojen lisäykset ovat tärkeitä, mutta ne eivät yksin riitä turvaamaan sotainvalidien inhimillistä ja turvallista vanhuutta. Hallitusohjelman mukaan sotainvalidien asemaa kehitetään. Vuoden 2003 alusta lukien työkyvyttömyysastetta lievennettiin 30 prosentista nykyiseen 25 prosenttiin. Tällä tiellä on syytä jatkaa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Versio 2.0
Mihin toimiin hallitus ryhtyy sotainvalidien aseman ja sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden parantamiseksi ja mitä maksaa valtion varoista korvattavien sosiaali- ja terveyspalvelujen laajentaminen kaikille vähintään 10 %:n työkyvyttömyysasteen omaaville sotainvalideille? Helsingissä 22 päivänä kesäkuuta 2004 Pirkko Peltomo /sd Maija Rask /sd 2
Ministerin vastaus KK 550/2004 vp Pirkko Peltomo /sd ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Pirkko Peltomon /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 550/2004 vp: Mihin toimiin hallitus ryhtyy sotainvalidien aseman ja sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden parantamiseksi ja mitä maksaa valtion varoista korvattavien sosiaali- ja terveyspalvelujen laajentaminen kaikille vähintään 10 %:n työkyvyttömyysasteen omaaville sotainvalideille? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sotilasvammalain mukaista korvausta saavia, vähintään 10 prosentin työkyvyttömyysasteen omaavia sotainvalideja on nykyisin noin 17 500. Sotilasvammalaki antaa lievävammaisillekin, vähintään kymmenen mutta alle 25 prosentin työkyvyttömyysasteen omaaville sotainvalideille jo nykyiselläänkin mahdollisuuden saada kotona selviytymisen tukemiseksi monenlaisia etuuksia. Esimerkkeinä mainittakoon asunnon muutostyöt sekä mahdolliset peruskorjaustyöt, tarvittavat pienapuvälineet, terveystarkastukset ja tarvittavat erikoistutkimukset sekä laitoskuntoutusjaksot. Jos sotainvalidin työkyvyttömyysaste on vähintään 25 prosenttia, kunta on oikeutettu saamaan Valtiokonttorilta korvauksen hänelle järjestämistään sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluista, mikä luonnollisesti edistää kunnan mahdollisuuksia tarjota palveluja sotainvalideille. Sotilasvammalain mukaista työkyvyttömyysastearviota tehdessään Valtiokonttorin asiantuntijalääkärillä on käytettävissään kenttä- ja/tai sotasairaaloiden sairauskertomukset korvatun vamman tai sairauden hoidosta. Näistä selviää vamman tai sairauden primäärivaiheen tila ja hoito. Vamman tai sairauden nykytila esitetään aina uudella lääkärinlausunnolla. Heti sodan jälkeen hankitulla lääkärinlausunnolla ei ole ratkaisevaa merkitystä työkyvyttömyysastetta määritettäessä, jos henkilö on hakenut korvausta vasta myöhemmin, koska vamman tai sairauden tila kuvataan jo sota-ajan sairauskertomuksissa. Vuonna 2003 Valtiokonttori maksoi kunnille ja kuntayhtymille noin 45 miljoonaa euroa niiden järjestämistä sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluista. Tänä vuonna Valtiokonttori on maksanut toukokuun loppuun mennessä korvauksia noin 24,5 miljoonaa euroa, joka on noin 1,7 miljoonaa euroa enemmän kuin viime vuonna vastaavana ajankohtana. Arviolta noin 6 500 7 000 invalidia on käyttänyt valtion korvaukseen oikeuttavia palveluja. Vuosittainen kustannus on siten keskimäärin noin 6 670 euroa kutakin palvelun käyttäjää kohden. Jos edellä mainittuihin palveluihin oikeuttava prosenttiraja alennettaisiin kymmeneen, tulisi korvauksen piiriin invalideja lisää yhteensä noin 8 700, joista 20 prosentin invalideja olisi noin 2 100, 15 prosentin invalideja noin 2 600 ja kymmenen prosentin invalideja noin 4 000. Valtiokonttorin arvion mukaan tästä lievävammaisten ryhmästä noin 6 000 henkilöä käyttäisi korvaukseen oikeuttavia palveluja. Valtion korvattavat kustannukset tämän ryhmän osalta olisivat siten noin 40 miljoonaa euroa vuodessa. 3
Ministerin vastaus Rintamaveteraaneja ja sotainvalideja koskien hallituksen keskeisenä tavoitteena on hallitusohjelman mukaisesti tukea sekä rintamaveteraanien että sotainvalidien itsenäistä selviytymistä. Keskeisiä keinoja ovat monipuolinen ja säännöllinen kuntoutus sekä erityisesti sotainvalidien osalta heidän kotona selviytymistään tukevat palvelut. Vuosittaisten talousarvioiden yhteydessä hallitus arvioi uudistusten aikataulua ja käytettävissä olevia voimavaroja hallitusohjelman linjausten mukaisesti. Helsingissä 7 päivänä heinäkuuta 2004 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 4
Ministerns svar KK 550/2004 vp Pirkko Peltomo /sd ym. Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 550/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Pirkko Peltomo /sd m.fl.: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att trygga krigsinvalidernas ställning och förbättra tillgången på socialoch hälsovårdstjänster och vad skulle det kosta att utvidga de social- och hälsovårdstjänster som ersätts av statsmedel till att omfatta alla krigsinvalider med en invaliditetsgrad på minst 10 procent? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: För närvarande finns det omkring 17 500 krigsinvalider som har en invaliditetsgrad på minst 10 procent och som får ersättning enligt militärskadelagen. Också krigsinvalider med lindriga skador, med en invaliditetsgrad på minst 10 men under 25 procent, kan med stöd av den ovan nämnda lagen redan i dagens läge få många slags förmåner som hjälper dem att klara sig hemma. Som exempel kan nämnas ändringsarbeten i bostad samt eventuella ombyggnader, behövliga mindre hjälpmedel, hälsoundersökningar och nödvändiga specialundersökningar samt rehabiliteringsperioder på institution. Om krigsinvalidens invaliditetsgrad är minst 25 procent har kommunen rätt att få ersättning från Statskontoret för de öppenvårdstjänster som kommuner ordnar inom social- och hälsovården, vilket naturligtvis främjar kommunens möjligheter att erbjuda krigsinvaliderna olika tjänster. Vid bedömningen av invaliditetsgraden med stöd av militärskadelagen har Statskontorets sakkunnigläkare till sitt förfogande fält- och/eller krigssjukhusens journaler med uppgifter om hur den ersatta skadan eller sjukdomen har behandlats. Av journalerna framgår status och behandling under den primära fasen av skadan eller sjukdomen. Skadans eller sjukdomens nuvarande status klarläggs alltid med ett nytt läkarutlåtande. Om personen i fråga ansöker om ersättning först senare har ett läkarutlåtande som getts genast efter kriget ingen avgörande betydelse vid fastställandet av invaliditetsgraden, eftersom skadans eller sjukdomens status beskrivs redan i de krigstida sjukjournalerna. År 2003 betalade Statskontoret cirka 45 miljoner euro för de öppenvårdstjänster som kommunerna och samkommunerna ordnade på social- och hälsovårdsområdet. Fram till slutet av maj hade Statskontoret betalat cirka 24,5 miljoner euro i ersättningar, vilket är omkring 1,7 miljoner euro mer än vid motsvarande tidpunkt året innan. Uppskattningsvis 6 500 7 000 invalider har utnyttjat de tjänster som berättigar till ersättning av statsmedel. Den årliga kostnaden uppgår således till omkring 6 670 euro för varje serviceanvändare. Om gränsen för rätten att få utnyttja de ovan nämnda tjänsterna sänks till 10 procent innebär det att ytterligare omkring 8 700 invalider kan få ersättning för anlitandet av tjänsterna. Av invaliderna skulle omkring 2 100 ha en invaliditetsgrad på 20 procent, omkring 2 600 en invaliditetsgrad på 15 procent och för omkring 4 000 skulle invaliditetsgraden vara 10 procent. Enligt Statskontorets uppskattningar skulle omkring 6 000 personer i gruppen med lindriga skador utnyttja de tjänster som berättigar till ersätt- 5
Ministerns svar ning. Statens kostnader för ersättningarna till den aktuella gruppen skulle följaktligen uppgå till omkring 40 miljoner euro per år. För frontveteranernas och krigsinvalidernas vidkommande är regeringens centrala mål att enligt intentionerna i regeringsprogrammet understödja såväl frontveteranernas som krigsinvalidernas möjligheter att klara sig på egen hand. Viktiga metoder för att nå målet är mångsidig och regelbunden rehabilitering och tjänster som hjälper i synnerhet krigsinvaliderna att bo kvar hemma. Regeringen gör i samband med de årliga budgetarna en bedömning av tidtabellen för reformerna samt uppskattar tillgängliga resurser med beaktande av riktlinjerna i regeringsprogrammet. Helsingfors den 7 juli 2004 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 6