KK 410/2000 vp- Markku Laukkaueu /kesk KIRJALLINEN KYSYMYS 410/2000 vp Elatusvelvollisten ja uusperheiden asema Eduskunnan puhemiehelle Uusperheiden määrä lisääntyy yhteiskunnassamme jatkuvasti. Uusperheissä on yleensä toisen tai molempien avio- tai avopuolisoiden lapsia entisistä liitoista sekä yhteisiä lapsia. Useimmiten uusperheen isä on yhden tai useamman lapsen elatusvelvollinen. Yleensä entiset puolisot pääsevät sopuun keskenään lasten huoltajuudesta ja elatusmaksuista, mutta yhä useammin elatusriitoja ratkotaan oikeusteitse. Tavoitteena on voitava pitää uuden elämänvaiheen turvaamista kaikille osapuolille, minkä tekee mahdolliseksi vain eri osapuolten oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu. Nykyinen laki elatusvelvollisuudesta mahdollistaa hyvin erilaisia käytäntöjä elatusmaksujen määräämisessä eri kunnissa. Lapsen elatuksestahan vastaavat lapsen biologiset vanhemmat, mutta joissakin tapauksissa ovat uuden avopuolison tulot vaikuttaneet elatusmaksun määrään. Elatusmaksun määrittelyssä tarvittavan tuloselvityksen käyttökin vaihtelee kunnittain. Joissakin kunnissa se on tarkoitettu vain viranomaiskäyttöön, mutta toisissa kunnissa ovat elatussopimuksen osapuolista molemmat tai jompikumpi saaneet nähdä toistensa selvitykset jopa siten, että lasta huoltava vanhempi on saanut tietoonsa sekä elatusvelvollisen että tämän uuden avio- tai avopuolison tuloselvityksen, mutta toisin päin oikeutta ei ole ollut. Elatustapauksissa voi käydä myös niin, että entisessä liitossa syntyneet lapset ja nykyisessä liitossa syntyneet lapset ovat eriarvoisessa asemassa. Lapsen kohtuullisen elintason turvaamisen on arvioitu maksavan noin 2 000 markkaa kuukaudessa. Pieni- tai keskituloisen maksaessa kyseisen suuruisia elatusmaksuja ei uudesta liitosta syntyneiden lasten huoltamiseen jää vastaavia summia. Uudessa liitossa elävien tilanne voi muodostua sellaiseksi, jossa heillä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia hankkia yhteisiä lapsia, koska entisen liiton lasten elatuskulut ovat niin suuret. Pahimmillaan tilanne voi johtaa siihen, että pari asuu erillään tai ainakin pitää kahta eri osoitetta, koska toimeentulo on turvatumpi näin kuin yhdessä asuen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että elatusvelvollisilla olisi tasavertainen kohtelu maamme kaikissa kunnissa ja että elatusmaksun määräämisessä turvataan myös elatusvelvollisen uusperheen taloudellinen asema? Helsingissä 3 päivänä toukokuuta 2000 Markku Laukkanen /kesk Versio 2.0
KK 410/2000 vp- Markku Laukkanen /kesk Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Markku Laukkasen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 410/2000 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että elatusvelvollisilla olisi tasavertainen kohtelu maamme kaikissa kunnissa ja että elatusmaksun määräämisessä turvataan myös elatusvelvollisen uusperheen taloudellinen asema? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Uusperheitä, eli perheitä, joissa on kaksi vanhemman asemassa olevaa henkilöä sekä ainakin yksi lapsi, joka ei ole pariskunnan yhteinen, oli vuoden 1999 lopussa 4 7 000 eli noin 8 prosenttia lapsiperheistä. Aivan viime vuosina uusperheiden määrä on jonkin verran lisääntynyt. Kun avioerojen määrä on ollut korkealla viime vuosina, se alkaa näkyä myös uusperheiden määrän kasvuna. Uusperheen vanhemmista vajaa puolet ( 43 prosenttia) on naimisissa keskenään ja loput avoliitossa. Viime vuosina avoparien osuus on jonkin verran kasvanut. Yleensä uusperheen lapsi on äidin lapsi, joka on saanut uuden sosiaalisen isän. Uusperheistä lähes puolella (46 prosenttia) on myös yhteisiä lapsia. Jos uusperheeseen on syntynyt yhteinen lapsi, ovat vanhemmat tavallisemmin menneet naimisiin. Perheet, joissa asuu vakituisesti sekä äidin, isän että yhteisiä lapsia ovat harvinaisia. Tällaisia perheitä on noin 600. Vielä julkaisemattoman tutkimuksen mukaan 17 prosenttia uusper- heen isistä ja 2 prosenttia äideistä maksaa elatusmaksua muualla asuvalle lapselle. Elatusavun määrästä, vahvistamisesta ja muuttamisesta säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa ( elatuslaki, 704/1975). Lain mukaan lapsella on oikeus riittävään elatukseen, josta vanhemmat vastaavat kykynsä mukaan. Riittävää elatusta ei ole pyritty määrittelemään tyhjentävästi. Elatuslain 1 :ssä lapsen elatuksen todetaan käsittävän lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen sekä lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset. Elatusvastuun laajuutta arvioitaessa on lain 2 :n mukaan otettava huomioon vanhempien ikä, työkyky ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa. Huomioon otetaan myös lapsen mahdollisuudet itse vastata elatuksestaan sekä seikat, joiden johdosta vanhemmille ei aiheudu lapsen elatuksesta kustannuksia tai ne ovat vähäiset. Elatusapu voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomiolla, jos vanhempi ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta tai jos lapsi ei pysyvästi asu vanhempansa luona. Ennen elatussopimuksen vahvistamista sosiaalilautakunnan on erityisesti harkittava, voidaanko sopimusta pitää kohtuullisena ottaen huomioon lapsen oikeus riittävään elatukseen, vanhempien maksukyky sekä muut asiaan vaikuttavat seikat. Avoliitto ei Suomen lainsäädännön mukaan tuo mitään velvollisuuksia avopuolisoiden välille. Näin ollen elatusvelvollisen vanhemman avopuolison taloudellista tilannetta ei voimassa olevan lainsäädännön mukaan tulisi lähtökohtaisesti ottaa lainkaan huomioon arvioitaessa vanhemman kykyä vastata lapsensa elatuksesta. Myös 2
Ministerin vastaus KK 410/2000 vp- Markku Laukkanen /kesk puolisoiden keskinäinen elatusvelvollisuus on rajattu ainoastaan avioliittoon. Avopuolison tulojen selvittämistä elatussopimuksen teon yhteydessä voitaneen siis pitää vallitsevan oikeudentilan vastaisena menettelynä. Vaikka aviopuolisoilla on keskinäinen elatusvelvollisuus, heilläkään ei ole suoranaista velvollisuutta elättää toisen puolison lapsia, vaan velvollisuus elättää lasta perustuu vanhemmuuteen. Avioliittolain 46 :ssä tosin todetaan, että kummankin aviopuolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen, mikä lainkohta sisältää ajatuksen siitä, että samassa perheessä asuvien lasten elintason tulisi olla sama. Tämän lainkohdan tulkinta elatusapujen suuruutta määrättäessä ei ole kuitenkaan täysin riidatonta. Lapsen oikeus elatukseen ei saisi olla riippuvainen vanhemman uuden parisuhteen juridisesta muodosta. Vanhemman elatuskykyä arvioitaessa pitäisi voida ottaa huomioon kaikki siihen tosiasiassa vaikuttavat olosuhteet, kuten uuden avio- tai avopuolison tulot. Avoliittojen ja uudenlaisten perhekokoonpanojen yleistyminen tulee ottaa huomioon lakia lapsen elatuksesta uudistettaessa. Vahvistettua elatusapua voidaan elatuslain 11 :n mukaan muuttaa uudella sopimuksella tai tuomiolla, jos niissä olosuhteissa, jotka on otettava huomioon elatusapua vahvistettaessa, on ta- pahtunut niin olennaisia muutoksia, että elatusavun muuttamista on sekä lapsen että elatusvelvollisen olot huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena. Todellisuutta vastaamaton ja epärealistinen elatusvastuu voidaan siis saattaa uudelleen arvioitavaksi. Oikeuskäytäntö on elatusapujen osalta ollut melko jäykkää, ja hakemuksiin elatusavun alentamiseksi esimerkiksi uusperheeseen syntyvän uuden lapsen mukanaan tuoman lisäelatusvastuun myötä, on suhtauduttu nihkeästi. Oikeuskirjallisuudessa onkin kritisoitu liian tiukkoja tulkintoja siitä, mikä on elatuslain 11 :n tarkoittama olennainen muutos. Sosiaalilautakuntien olisi kussakin yksittäistapauksessa tärkeää pystyä mitoittamaan elatusapu mahdollisimman hyvin vastaamaan lapsen yksilöllisiä tarpeita ja molempien vanhempien elatuskykyä siten kuin elatuslaki edellyttää. Sosiaalihallitus on aikanaan pyrkinyt yleiskirjeillä ohjaamaan sosiaaliviranomaisia noudattamaan lainmukaisia elatusavun määräytymisperusteita. Yleiskirjeet on sittemmin kumottu valtionhallinnon norminannon uudistamisen yhteydessä. Vastaavien uusien alemmanasteisten normien antaminen ei vastaa kyseisen uudistuksen tavoitteita. Lainmukaiseen käytäntöön tähtäävää ohjausta voidaan sen sijaan antaa muun muassa sosiaaliviranomaisille suunnatussa koulutuksessa. Helsingissä 31 päivänä toukokuuta 2000 Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara 3
KK 410/2000 vp- Markku Laukkanen /kesk Ministems svar Tili riksdagens talman 1 det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Markku Laukkanen /cent undertecknade skriftliga spörsmål SS 410/2000 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att underhållsskyldiga skall bli likvärdigt behandlade i landets alla kommuner och för att ekonomin också för den underhållsskyldigas nya familj skall vara tryggad när underhållet fastställs? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Vid slutet av 1999 fanns det 47 000 styvfamiljer, dvs. familjer med två vuxna i föräldraställning samt åtminstone ett bam som inte är parets gemensamma, och dessa familjer utgjorde ca 8 % av alla bamfamiljer. Under de senaste åren har antalet styvfamiljer ökat en aning. 1 och med att antalet skilsmässor har varit högt under de senaste åren börjar detta synas också i ett ökat antal styvfamiljer. Av föräldrama i styvfamiljer är knappt hälften (43 %) gifta med varandra och resten lever i ett samboförhållande. Under de senaste åren har andelen sambopar ökat en aning. 1 allmänhet är bamet i styvfamiljen modems bam, som har fått en ny social far. 1 nästan hälften (46 %) av styvfamiljema finns också gemensamma bam. Om ett gemensamt bam har fötts i styvfamiljen har föräldrama oftast gift sig. Familjer med bam till både familjens mor och familjens far samt gemensamma bam som permanent lever ihop är sällsynta. Deras antal är ca 600. Enligt en undersökning som ännu inte publicerats betalar 17 % av styvfamiljemas fåder och 2 % av mödrama underhåll till bam som bor på annat håll. Bestämmelser om underhållsbidragets storlek, fastställande och ändring ingår i lagen om underhåll för bam (underhållslagen, 704/1975). Enligt lagen har bam rätt till tillräckligt underhåll som föräldrama svarar för efter sin förmåga. Man har inte försökt ge någon uttömmande definition på vad som avses med tillräckligt underhåll. 1 1 konstateras att underhåll innebär tillgodoseende av de materiella och andliga behov som motsvarar bamets utvecklingsnivå, den vård och utbildning bamet behöver samt härav föranledda kostnader. Vid bedömande av omfattningen av föräldramas underhållsansvar beaktas enligt 2 föräldramas ålder, arbetsförmåga och möjligheter att delta i förvärvsarbete, beloppet av tillbudsstående medel samt deras övriga, på lag grundade underhållsansvar. Vidare beaktas bamets möjligheter att självt svara för sitt underhåll samt sådana omständigheter som gör att bamets underhåll inte medför kostnader för föräldrama eller att dessa kostnader är ringa. Underhållsbidraget kan fastställas genom avtai eller dom, om en förälder inte på annat sätt sörjer för bamets underhåll eller om bamet inte varaktigt bor hos föräldem. Innan underhållsavtalet fastställs skall socialnämnden särskilt pröva huruvida avtalet kan anses skäligt med hänsyn till bamets rätt till tillräckligt underhåll, föräldramas betalningsförmåga samt övriga till saken hörande omständigheter. Ett samboförhållande medför enligt finsk lagstiftning inte några skyldigheter för de samboende. Därför borde den ekonomiska situationen för sambon till en underhållsskyldig förälder enligt gällande lagstiftning i princip inte alls beaktas vid bedömningen av föräldems förmåga att svara 4
Ministerns svar KK 410/2000 vp- Markku Laukkanen /kesk för barriets underhåll. Också makars inbördes underhållsskyldighet är begränsad endast till äktenskap. En utredning av sambons inkomster vid uppgörande av ett underhållsavtal kunde således ses som ett förfarande som strider mot rådande rättspraxis. Ä ven om äkta makar har inbördes underhållsskyldighet har de inte någon direkt skyldighet att underhålla makens barn, utan skyldigheten att underhålla ett bam grundar sig på föräldraskap. 1 46 äktenskapslagen konstateras visserligen att vardera maken efter förmåga skall bidra till familjens gemensamma hushåll. Detta lagrum inrymmer taoken att levnadsnivån för bam som lever i samma familj skall vara densamma. Tolkningen av detta lagrum vid fastställandet av underhållsbidragens storlek är likväl inte helt entydig. Ett barns rätt tili underhåll får inte vara beroende av den juridiska formen på föräldems nya parförhållande. När föräldems förmåga att betala underhåll bedöms borde man kunna beakta alla förhållanden som de facto inverkar på denna, t.ex. den nya makens eller sambons inkomster. Att samboförhållanden och nya familjekonstellationer blir vanligare bör beaktas vid en revidering av lagen om underhåll för bam. Ett fastställt underhållsbidrags belopp kan enligt 11 underhållslagen ändras genom ett nytt avtal eller dom, om så väsentliga förändringar skett i de förhållanden som skall beaktas när un- derhållsbidrag fastställs, att en ändring av underhållsbidraget kan anses skälig med beaktande av såväl bamets som den förälders förhållanden som betalar underhållsbidrag. Underhållsansvar som är orealistiskt och inte motsvarar verkligheten kan således tas upp tili ny bedömning. Rättspraxis har varit rätt strikt i fråga om underhållsbidrag och ansökningar om sänkning av underhållsbidrag t.ex. på grund av ett ökat underhållsansvar tili följd av ett barn som fötts i den nya familjen har sällan godkänts. 1. den juridiska litteraturen har man också kritiserat de alltför snäva tolkningarna av vad som i 11 underhållslagen avses med väsentlig förändring. Det skulle vara viktigt att socialnämnderna i varje enskilt fall kunde avpassa underhållsbidraget att så bra som möjligt svara mot bamets individuella behov och båda föräldramas förmåga att underhålla barnet på det sätt som underhållslagen förutsätter. Socialstyrelsen försökte på sin tid genom cirkulär vägleda de sociala myndighetema att följa de i lagen angivna grunderna för fastställande av underhållsbidrag. Cirkulären har sedermera upphävts i samband med att normgivningen inom statsförvaltningen refomerades. Utfårdande av nya normer på lägre nivå motsvarar inte reformens syften. Däremot kan anvisningar som syftar tili lagenlig praxis meddelas bl.a. i samband med utbildning som vänder sig tili de sociala myndigheterna. Helsingfors den 31 maj 2000 Omsorgsminister Osmo Soininvaara 5