ITÄ-SUOMEN ALUERAKENTEEN SUUNTAVIIVAT

LUONNOS 11.9.2006 ITÄ-SUOMEN ALUERAKENTEEN SUUNTAVIIVAT Kuva: Itä-Suomi Pohjois-Euroopassa (lähde: http://www.esri-finland.com/fi/, Genimap). ITÄ-SUOMEN MAAKUNTIEN LIITOT

Sisältö: 1. JOHDANTO...3 2. ITÄ-SUOMI -OHJELMAN KESKEISET PAINOTUKSET...4 2.1 ALUERAKENNETYÖN KYTKEYTYMINEN ITÄ-SUOMI -OHJELMAAN...5 3. ITÄ-SUOMI IDÄN JA LÄNNEN RAJALLA...6 3.1 ITÄ-SUOMEN YHDYSKUNTARAKENTEEN KEHITYSLINJAT...9 4. ITÄ-SUOMEN ERITYISPIIRTEET...11 4.1 ITÄ-SUOMEN PROFIILI - VERTAILU MUUHUN SUOMEEN...11 4.2 VÄESTÖ...12 4.3 TYÖPAIKAT, ELINKEINOT JA OSAAMISALUEET...15 4.4 RAKENNETTU YMPÄRISTÖ...24 4.5 LIIKENNEVERKOSTO...26 4.5.1 Tieliikenne...26 4.5.2 Rautatieliikenne...27 4.5.3 Lentoliikenne...29 4.5.4 Vesiliikenne...30 4.5.5 Tietoliikenne...30 4.6 LUONTO JA KULTTUURI...31 5. ALUERAKENTEEN KEHITYKSEN SUUNTAVIIVOJA...32 5.1 ERIKOISTUVAT KESKUKSET HARVAN ALUERAKENTEEN VETUREINA...32 5.2 ELINKEINORAKENTEET - MAHDOLLISUUKSIEN POLUT, TOIMIALOJEN RISKIT36 5.3 ITÄ-SUOMEN LIIKENNEJÄRJESTELMÄ...41 5.3.1 Tieliikenne...42 5.3.2 Rautatieliikenne...44 5.3.3 Lentoliikenne...45 5.3.4 Vesiliikenne...46 5.3.5 Tietoliikenne...47 5.3.6 Liikennevision kriittiset tekijät...47 5.4 LUONNON- JA KULTTUURIYMPÄRISTÖN KEHITYSNÄKYMÄT...48 6. KOHTI KILPAILUKYKYISTÄ ALUERAKENNETTA...51 6.1 VALTAKUNNALLISET ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEET...51 6.2 MONIKESKUKSISUUS...51 6.3 ALUERAKENTEEN TAVOITTEELLINEN KEHITTÄMINEN...52 6.4 TULEVAISUUDEN SUUNTAVIIVOJA ITÄ-SUOMEN ALUERAKENTEELLE...54 Lähteet Liitteet 2

1. JOHDANTO Työprosessi Itä-Suomen aluerakenteen suuntaviivat -tarkastelu toteutettiin vuoden aikana 2005 2006 Spatial North -hankkeen puitteissa. Hankkeen työohjelma hyväksyttiin Itä-Suomen neuvottelukunnassa 1.6.2005. Sen jälkeen Itä-Suomen aluerakennetyötä on valmisteltu maakuntien liittojen aluesuunnitteluhenkilöstön sisäisissä ja välisissä työseminaareissa, sekä Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitokseen (ESPON -ohjelma) kuuluvien tahojen yhteistyönä. Luonnos asiakirjasta käsiteltiin 8.2.2006 Itä-Suomen neuvottelukunnassa, jonka jälkeen Maaliskuussa Huhtikuussa 2006 työtä esiteltiin maakunnittain tilaisuuksissa, johon sidosryhmät oli kutsuttu paikalle. Aluerakenneraportti käsitellään 28. 29.8.2006 Itä-Suomen huippukokouksessa ja asiakirja on lausunnoilla syksyllä 2006. Projektisuunnittelija Timo Korkalainen palkattiin Pohjois-Karjalan maakuntaliittoon elokuussa 2005 tekemään Itä-Suomen aluerakenteen suuntaviivat -asiakirja. Asiakirjan valmisteluorganisaatio koostui projektisuunnittelijan lisäksi ohjausryhmästä, johon kuuluivat: Risto Poutiainen, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto; Paula Qvick, Pohjois-Savon liitto; Hannu Heikkinen, Kainuun maakunta -kuntayhtymä; Jarmo Vauhkonen, Etelä-Savon maakuntaliitto; Marjo Wallenius, Etelä- Karjalan liitto; Heikki Eskelinen, Joensuun yliopisto - Karjalan tutkimuslaitos ja Timo Turunen, Ympäristöministeriö. Heidän lisäkseen työprosessissa on ollut mukana Itä-Suomi -ohjelman ohjelmajohtaja Pentti Malinen. Työseminaareissa Itä-Suomen aluerakennetyötä ovat työstäneet em. henkilöiden lisäksi Pohjois-Karjalan maakuntaliitosta Laura Halonen, Kari Riikonen, Mikko Ruoppa ja Pasi Pitkänen. Pohjois-Savon liitosta mukana ovat olleet Marko Tanttu, Jouko Kohvakka, Seppo Laitila ja Suvi Räisänen sekä Kainuun maakunta -kuntayhtymästä Martti Juntunen. Etelä-Savon maakuntaliiton edustajat olivat Janne Nulpponen, Heikki Rintamäki ja Sanna Poutamo. Etelä- Karjalan liitosta mukana olivat Arto Hämäläinen ja Urpo Moisio. Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen edustajat olivat Timo Hirvonen ja Matti Fritsch. Tavoite ja työn merkitys Tässä itäsuomalaisessa tarkastelussa pyritään hahmottamaan Itä-Suomen aluerakenteen puitteita vuoteen 2030 esittämällä yhteinen näkemys keskeisistä Itä-Suomen aluerakenteeseen vaikuttavista tekijöistä, niihin liittyvistä tavoitteista ja yhteisistä kehittämistoimenpiteistä kaikille viidelle mukana olevalle maakunnalle (Kainuu, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Etelä-Savo ja Etelä-Karjala). Maakuntien yhteistyön tärkeyttä ja koko Itä-Suomen valtakunnallista roolia ja kehittämispotentiaalia osana valtakunnallista aluerakennetta ei tässä suhteessa voida ylikorostaa, koska monet keskeisistä aluerakennetekijöistä ovat ylimaakunnallisia. Lisäksi aluekehityksen ja keskittymisen päävirrassa Itä-suomen ulkoinen kehityskuva on muovautunut pikemminkin keskipakoiseksi, kuin keskihakuiseksi. Itä-Suomella ei ole yhtä selvää keskusta ja eurooppalaisessa vertailussa koko itäsuomi näyttäytyy usean kaupungin maaseutuna, jolla on useita alueen ulkopuolisia pääkaupunkeja (Helsinki, Oulu, Pietari) ja muita merkittäviä keskuksia (Lahti, Jyväskylä). Esimerkiksi Kainuun maakunta on vahvasti Oulun vaikutuspiirissä, Etelä-Savo ja Etelä-Karjala pääkaupunkiseudun ja Etelä-Suomen. Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnat taas muodostavat omat itsenäiset vaikutusalueensa. Kaikkia alueita yhdistäviä tekijöitä ovat väestökehityksen ja keskittymisen päävirran lisäksi vesistöisyys ja osin siihen perustuva hajanainen aluerakenne, ilmasto-olosuhteet sekä sijainti rajaalueella. Venäjän läheisyys on eräs Itä-Suomen tärkeimmistä erityispiirteistä ja sillä on täten myös merkittävä vaikutus Itä-Suomen aluerakenteeseen. Itä-Suomi suuntautuu vahvasti myös Keski- Eurooppaan Itämeri -yhteyden kautta. Tämän vuoksi Itä-Suomi Euroopassa ja Itä-Suomen kansainvälinen asema luovat ESPON -ohjelman kautta mielenkiintoiset puitteet aluerakennetarkastelulle myös maamme rajojen ulkopuolella (Eskelinen ja Hirvonen, 2005). 3

Ehkä tärkeimpänä tekijänä on pidetty näkemystä siitä, että aluerakennetta ei voida tarkastella paikallaan pysyvänä olotilana vaan se on pikemminkin hitaasti muuttuva ja visioiden tekeminen tulevaisuuteen on välttämätöntä. Tulevaisuuden suunnitelmia tehdessä ei voida myöskään olettaa että nykyinen tila ja nykyinen tietämys antaisivat edellytykset hypätä suoraan tavoitevisioon jossain tulevaisuudessa. Aluerakenteelle on luotava visioita siitä miten, millä tavoin ja millä aikataululla halutut prosessit tapahtuvat. Lisäksi alueiden heikkoudet ja vahvuudet olisi kyettävä kartoittamaan, jotta realistisia visioita voitaisiin luoda. Vain tällaisella ajattelutavalla Itä-Suomea kyetään markkinoimaan vetovoimaisena alueena ulkopuolisille tahoille. Tulevaisuudessa Venäjän tilanteella on yhä merkittävämpi vaikutus Itä-Suomen aluerakenteeseen ja sen luotettava ennustaminen tulevaisuuteen on hankalaa. Muun muassa tästä johtuen tässä työssä ei ole lähdetty varsinaiseen skenaariotarkasteluun vaan työn tulokset on purettu makrohankkeiksi, joiden toteuttaminen tuo lisätietoa Itä-Suomen aluerakenteen kehittymisestä tulevaisuudessa. Aineiston kuvaus Raportti perustuu pitkälti paikkatietopohjaisiin YKR (Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmä) -aineistojen käsittelyyn sekä niistä johdettujen tuloksien analysointiin. YKR -aineistot ovat 250 m 250 m ruutuaineistoja, jotka kattavat Itä-Suomen maakuntien alueet. Työssä on käytetty ainoastaan koordinaatillisia tietoja, jotka käsittävät noin 95 98% kaikista tiedoista. Tiedot perustuvat väestön osalta vuoden 2002 tietoihin, työpaikkatiedot ovat vuodelta 2000 ja loma-asuntotiedot vuodelta 2004. Tässä esitetyt kartat on esitetty 5 km ruutukoolla (karkea rajaus) sekä 1 km ja 250 m ruutukoolla (tarkempi rajaus). Paikkatietoaineistojen lisäksi työhön on koottu kirjallisuusmateriaalia ja erilaisia tilastoaineistoja. Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksella on valmistumassa raportti, jossa Itä-Suomen aluerakenteen peruspiirteitä ja muutostrendejä tarkastellaan eurooppalaisesta näkökulmasta (Eskelinen ym. 2006). Raportissa esitetään arvioita siitä, miten eurooppalaiset vaikutteet ovat heijastumassa aluesuunnittelun kentällä ja miten sijainniltaan syrjäinen ja useissa suhteissa EU-alueen keskiarvoista huomattavasti poikkeava Itä-Suomi asemoituu EU-Euroopassa. Raportti täydentää tätä asiakirjaa väestön ja yhdyskuntarakenteen kehityksen analyysin osalta ja sitä on myös käytetty tämän asiakirjan tausta-aineistona. 2. ITÄ-SUOMI -OHJELMAN KESKEISET PAINOTUKSET Itä-Suomi -ohjelma on itäisen Suomen suuret tulevaisuuden kysymykset -projektin loppuraportti, joka valmistui vuonna 2005 ja käsitti viiden itäsuomalaisen maakunnan alueen. Hankkeen tavoitteena oli hakea Itä-Suomen myönteistä kehitystä vauhdittavia makrohankkeita ja toimintamalleja. Ohjelman puitteissa kehitettiin 14 makrohanketta (Itä-Suomi -ohjelma, 2005). Itä-Suomi työryhmän visiona on, että Itä-Suomi on globaalisti kilpailukykyinen ja avautunut osaamisen, yrittämisen ja elämisen ympäristö, jolle Venäjän läheisyys on vahvuus. Itä-Suomi - ohjelmalla on kolme keskeistä painotusta: I Kansainvälisesti kilpailukykyinen elinkeinoelämä ja innovaatiojärjestelmä II Vetovoimainen elinympäristö ja toimiva infrastruktuuri III Uudistumiskykyinen hyvinvointiyhteiskunta. Keskeisenä tehtävänä kansainvälistymisen kehittämisessä ovat yliopistot ja niiden kehittäminen, jolloin saavutetaan kansainvälisen tason huippuosaamista. Korkeakoulujen kilpailukyky kuitenkin edellyttää niiden entistä vahvempaa profiloitumista, yhteistyötä sekä monipuolisten osaamiskeskittymien syntymistä niiden ympärille. Suomen metsäsektorilla, mikä on vahvasti painottunut Itä-Suomeen, on merkittävä rooli kansainvälisessä innovaatiojärjestelmässä. Ohjelman toisena keskeisenä painotuksena nähdään vetovoimainen elinympäristö ja infrastruktuurin toimivuus. Itä-Suomen vahvuus on yhdyskunnissa, erityisesti sen kaupungeissa ja kylis- 4

sä, joissa yhdistyvät kaupunkimaisuuden, maaseutumaisuuden sekä luonnonläheisyyden edut. Toisaalta aluekeskuksilla on merkittävä rooli, koska ne tarjoavat vetovoimaisia elinympäristöjä ja mahdollisuuksia kansainvälisen huipputason osaajille ja yhä lisääntyvässä määrin ulkomaalaisille. Ympäröivän maaseudun asemaa pyritään kuitenkin parantamaan muun muassa lisäämällä työllistymismahdollisuuksia tukemalla etä- ja joustotyötä. Erityisesti yliopistopaikkakuntien työssäkäyntialueet nähdään korkean osaamisen työpaikoille vetovoimaisina alueina. Kolmas painoala on hyvinvointiyhteiskunnan uudistumiskyky. Kriittisenä tekijänä mainitaan, että Itä-Suomi ei kykene nykyisellään tuottamaan väestönsä tarvitsemaa hyvinvointipalvelujen rahoitusperustaa. Ensisijaisina kehittämiskohteina nähdään tietoyhteiskunnan osaamisvaatimukset, liiketoimintaosaaminen ja työvoiman täydennyskoulutus. Muuhun Suomeen verrattuna Itä-Suomea koettelevat voimakkaammin sekä väestöllisen että taloudellisen huoltosuhteen heikkeneminen, mikä johtuu väestörakenteen vanhenemisesta. Näin ollen pyrkimys väestörakenteen tasapainottamiseen on merkittävä tekijä Itä-Suomen kehittämisessä. 2.1 ALUERAKENNETYÖN KYTKEYTYMINEN ITÄ-SUOMI -OHJELMAAN Itä-Suomen aluerakenteen suuntaviivat -hanke on jatkotyötä Itä-Suomi-ohjelmalle, erityisesti sen toisen painopisteen "vetovoimainen elinympäristö ja toimiva infrastruktuuri" osalta. Käsillä olevassa työssä vahvistettiin ja täsmennettiin Itä-Suomen maakuntien näkemyksiä ja tahtotilaa aluerakenteen ja aluesuunnittelun osalta. Tämä valmistelu tuki suoraan Itä-Suomi -ohjelmaan kuuluvan makrohankkeen (M7) Itä-Suomen strategiset liikennehankkeet valmistelua, jota toteutettiin samanaikaisesti. Itä-Suomen aluerakenteen suuntaviivat -asiakirja antaa tavoitteet ja suuntaviivat Itä- Suomen neuvottelukunnan ja Itä-Suomen maakuntien yhteistyölle aluerakenteen kehittämisessä ja strategisten liikenne- ja infrahankkeiden edistämisessä. Kansainvälistymisen osalta Itä-Suomen aluerakennetarkastelu tuo yhä lähemmin esille Venäjälähtöisen näkökulman, mikä näkyy Itä-Suomessa erityisesti yhteistyönä ja yhteysverkostojen kehittämisenä. Näiden lisäksi yhä vahvempi Eurooppa-suuntautuneisuus lisää Itä-Suomen kansainvälistä asemaa ja kilpailukykyä. Itä-Suomen aluerakennetarkastelussa työssäkäyntialueet ovat erityisen käsittelyn kohteena elinvoimaisina elinympäristöinä, sillä nämä alueet esiintyvät kaikkien neljän käsitellyn perusteeman kautta. Lisäksi työssäkäyntialueet ovat merkittävimpiä osaamiskeskusalueita, jotka nähdään nykyisten ja tulevaisuuden avainyritysten sijaintipaikkoina. Toisaalta, aluerakennetarkastelussa otetaan huomioon Itä-Suomen vahva maaseudun asema merkittävinä luonnon- ja kulttuuriympäristön kehittämisalueina, mutta myös raaka-aineiden lähtöalueina. Maaseutu on muun muassa tärkeää bioenergian hankinta-aluetta Itä-Suomessa. Bioenergia nähdäänkin tulevaisuuden energiavarana Itä- Suomessa. Lisäksi, koska aika etäisyys kutistuu liikenneyhteyksien parantumisen myötä ja työpaikat keskittyvät yhä enemmän aluekeskuksiin niin maaseutualueet liittyvät yhä kiinteämmin kaupunkiseutujen työssäkäyntialueisiin. Aluerakennetyössä harvaan asutun maaseudun tärkeää asemaa korostavat myös monipuoliset matkailuvetovoimaa lisäävät tekijät. Itä-Suomessa on runsaasti kansallispuistoja, retkeilyalueita sekä historiallisesti tunnettuja kohteita, kuten Salpalinjan tukikohdat. Lakeland imagon kohottaminen: Saimaa-Pielinen maailmanperintökohteeksi on yksi Itä-Suomi -ohjelman makrohankkeista (M6). Makrohankkeen toteuttamissuunnittelu on tehty osana Spatial North -hanketta kuten Itä- Suomen aluerakennetarkastelukin. 5

3. ITÄ-SUOMI IDÄN JA LÄNNEN RAJALLA Itä-Suomi sijoittuu EU:n rajalle, Suomen ja Venäjän rajalle, Itämeren ja Barentsin vaikutusalueiden rajalle sekä luonto- ja kulttuurirajalle. Itä-Suomesta on kansallisesti tarkasteltuna hyvät verkostolliset yhteydet Etelä-, Länsi- ja Pohjois-Suomeen sekä Venäjälle (kuvat 1 ja 2). Monipuolisten liikenneverkostojen ansiosta Itä-Suomi kytkeytyy hyvin muun muassa etelärannikon, Oulun sekä muihin Perämeren satamiin ja näin ollen vahvistaa aluerakenteellista kilpailukykyä. Valtatiet 5 ja 6 ovat tärkeimmät pohjois etelä -suuntaiset liikenneväylät. Myös itä länsi -yhteydet ovat suhteellisen kattavat (kuva 1). Raideliikenneverkko on Itä-Suomessa kohtuullisen hyvä, mutta kaipaa kunnostamista, että tavara- ja henkilöliikenteen edelleen kehittäminen mahdollistuu ja nykytilanteen ruuhkat voidaan purkaa. Itä-Suomen kuusi kansainvälistä lentokenttää toimivat hyvin, mutta lentoliikenteen edelleen kehittäminen on ajankohtaista paremman kansallisen että kansainvälisen toimintaympäristön edellytyksien saavuttamiseksi. Itä-Suomen syväväyläverkosto yhdistyy Saimaan kanavaan, mikä on merkittävä väylä Suomenlahden ja Venäjän suuntaan. Liikenneverkoston kytkeminen muuhun Suomeen edistää myös Itä-Suomen ja muiden maakuntien yhteistoimintaa. Liikenneverkostolla ja logistiikalla on tärkeä merkitys alueiden kehittymiselle. Venäjän, ja erityisesti Pietarin, mutta myös Karjalan sekä Barentsin alueen läheisyys on erityinen vahvuus Itä-Suomelle, johon panostetaan kaikilla yhteistyön osaamisalueilla. Itä-Suomen maakunnilla on useita yhteistyöhankkeita Venäjän lähialueiden, kuten Pietarin, Euregio Kareliaalueen sekä Barentsin alueen kanssa (liite 1). Lisäksi useat näistä lähialue- ja edunvalvontahankkeista koskevat useaa Itä-Suomen maakuntaa, mikä nähdään vahvuutena Itä-Suomen kehittämiselle. Tavoitteena onkin, että tätä kautta maakunnat saataisiin yhä enemmän tukemaan toisiaan, millä on edelleen positiivinen vaikutus tehokkaamman sisäisen ja ulkoisen kilpailukyvyn saavuttamiselle. Venäjän lähialueilta on myös tehty aluerakennetarkasteluja (Euregio Karelia - aluerakenne, 2000; Euregio Karelia - aluerakenne 2000+, 2005), joiden hyödyntäminen ja vertailu Itä-Suomen kanssa edistää rajan molemminpuolisia alueita. 6

Kuva 1. Itä-Suomelle tärkeät sisäiset yhteydet suhteessa muihin kansallisiin liikenneverkostoihin (lähde: http://www.esri-finland.com/fi/, Genimap). Kansallisten yhteyksien lisäksi myös alueen kannalta tärkeitä ulkoisia yhteyksiä (kuva 2) pyritään vahvistamaan ja hyödyntämään tehokkaammin. Liikenneyhteyksien parantaminen Venäjän suuntaan nähdään tarpeellisena matkailun, mitä suurimmassa määrin tavaraliikenteen, mutta myös muun saavutettavuuden näkökulmasta (taulukko 1). Venäjälähtöisesti tämä tarkoittaa yhä kasvavaa markkinoiden avautumista, kun Venäjän/Pietarin alueen ennustettu taloudellinen kasvu voimistuu. Venäjän asukasta kohden lasketun BKT:n ennustetaan kasvavan 2,8 -kertaiseksi ja Suomen viennin ja tuonnin arvioidaan kasvavan yli kaksinkertaiseksi vuoteen 2030 mennessä. Suomen ja Venäjän yhteistyöllä liikenneyhteyksien parantaminen on jo tehostunut muun muassa Pietarin ja Suomen rajan välisen maantieyhteyden kehittämisen (Corridor 9A) muodossa. Myös EU:n pohjoinen ulottuvuus ja Barentsin alueen yhteistyön kehittäminen edellyttää liikenneyhteyksien parantamista. Lisäksi, liikenneyhteyksien vahvistaminen Etelä-Suomeen avaa nykyistä enemmän 7

tärkeitä yhteyksiä myös Itämerelle ja Keski-Eurooppaan. Tähän päästään edelleen kehittämällä tärkeitä Itä-Suomen maakuntien kautta kulkevia liikenneyhteyksiä, kuten VT 5 ja VT 6:tta sekä niiden lähialueita mukaan lukien ratayhteyksien ja lentoliikenteen parantaminen. Kuva 2. Itä-Suomen asema suhteessa tärkeimpiin muihin keskuksiin ja alueisiin (lähde: http://www.esri-finland.com/fi, Genimap). Liitteessä 2 on esitetty Itämeren alueen bruttokansantuotetta kuvaava kartta, josta ilmenee millainen talouskuilu vallitsee eri alueiden välillä. Suomen tasolla mitattuna Helsingin seutu erottuu selkeästi muusta maasta Itä-Suomen BKT:n ollessa suhteellisen pieni. Pietarin asema korostuu Venäjän lähialueilla. Tässä suhteessa, Itä-Suomella on potentiaalia ja mahdollisuuksia, jotka täytyy hyödyntää suuntautuessa Etelä-Suomeen ja Pietarin suuntaan ja tätä kautta edelleen muualle Keski- Eurooppaan. Liitteessä 3 on esitetty väestömäärän jakautuminen Itämeren alueella. Itä-Suomessa on nähtävillä vähenevä väestömäärä suhteessa Etelä-Suomeen. Muissa pohjoismaissa näkyy myös, että kasvukeskuksissa sekä väestömäärä että BKT kasvaa, kun taas syrjäiset alueet ovat väestötappion ja alhaisen BKT:n omaavia alueita. Pietari, lähes 5 miljoonaan asukkaan metropolina, on Itä-Suomelle tärkein lähellä oleva ulkomainen kaupunki (ks. liitteet 2 ja 3). Pietarin vaikutus näkyy laajasti Itä- Suomessa sekä taloudellisen toiminnan, liikenneverkostojen sekä yhteisten lähialuehankkeiden muodossa. Pietarin lisäksi myös muut Venäjän lähialueet, kuten Petroskoi ja Kostamus ovat lähellä. Näiden lisäksi myös Barentsin alueen kehittäminen lisää Itä-Suomen innovatiivista kehittämistä (liite 4). Barentsin alueella onkin kehitteillä useita alueita vahvistavia hankkeita ja useita eri teolli- 8

suuden ja matkailun alalle suuntautuvia klustereita, joiden suora vaikutus Itä-Suomeen ennustetaan tulevaisuudessa olevan merkittävä. Itä-Suomen sijainti on Euroopan tasolla mitattuna periferiaa, jossa saavutettavuus erityisesti Keski-Eurooppaan nähdään haasteena. Suomen sisällä Itä-Suomen saavutettavuus pääkaupunkiseudulle on matka-aikoina huonompi kuin sen etäisyyksien perusteella kuuluisi olla. Itä-Suomi ei ole vielä kokonaan pystynyt hyödyntämään omaa suhteellista sijaintietuaan, vaikka tilanne on tieliikenteen osalta osittain korjautunut mm. Lahden moottoritien valmistuttua ja raideliikenteen osalta paranemassa Kerava-Lahti oikoradan ja Savonradan parannustöiden edetessä. Pääliikenneväylien lisäksi saavutettavuuteen ja matka-aikoihin vaikuttaa merkittävästi Itä-Suomelle tyypillisen laajan alemman tieverkon kunto ja toimivuus. Valtakunnallisesti, ja lähialueet huomioiden, aika etäisyys -saavutettavuus on kuitenkin suhteellisen hyvä (taulukko 1) muutoin paitsi rautateitse tapahtuvassa henkilöliikenteessä. Lisäksi rajanylityspaikkojen toimivuutta on toistaiseksi vaikea ennustaa. Saavutettavuutta Keski-Eurooppaan pyritään jatkuvasti parantamaan, mutta tällä hetkellä Euroopan keskitasoon nähden Itä-Suomen saavutettavuus on suhteellisen heikko (liite 5). Taulukko 1. Itä-Suomen maakuntakeskuksien sekä Venäjän lähialueiden väliset aika etäisyydet. ETÄISYYKSIÄ; linnuntietä pitkin (km) / tietä pitkin (km) / ajoaika nopeudella 80km/h (h;min) Kajaani Kuopio Joensuu Mikkeli Lappeenranta Kajaani Kuopio 146 / 169 / 2;06 Joensuu 206 / 230 / 2;52 112 / 136 / 1;42 Mikkeli 283 / 332 / 4;09 139 / 164 / 2;03 167 / 209 / 2;36 Lappeenranta 350 / 446 / 5;34 208 / 277 / 3;27 189 / 235 / 2;56 88 / 118 / 1;28 Helsinki 472 / 551 / 6;53 336 / 382 / 4;46 373 / 437 / 5;27 208 / 228 / 2;51 207 / 221 / 2;45 Pietari* 490 / 650 / 8;08 350 / 483 / 6;02 290 / 447 / 5;53 250 / 321 / 4;08 170 / 213 / 2;40 Petroskoi* 432 / 631 / 7;53 369 / 537 / 6;43 256 / 401 / 5;08 377 / 654 / 8;10 320 / 537 / 6;40 Kostamus* 160 / 171 / 2;08 254 / 319 / 3;59 240 / 317 / 3;57 383 / 482 / 6;01 418 / 550 / 6;52 * rajalla vietettyä aikaa ei ole huomioitu. 3.1 ITÄ-SUOMEN YHDYSKUNTARAKENTEEN KEHITYSLINJAT Itä-Suomen aluerakenteen kehitysviivat voidaan jakaa historiallisessa tarkastelussa neljään päävaiheeseen: Ensimmäistä vaihetta, erämaan valloituksen ja katolisen kirkon aikaa (1323 1523) kuvastavat idän ja lännen kohtaaminen Novgorodin ja Ruotsin kauppaintressien sekä itäisen ja läntisen kirkon käännytystyön myötä. Pähkinäsaaren rauhassa alue sidottiin osaksi länttä, Ruotsia ja katolista kirkkoa. Viipuri perustettiin kehityksen tueksi. Alueprofiililtaan Itä-Suomi oli tällöin erämaata ja rajaseutua, jossa harjoitettiin turkiskauppaa sekä kaskitaloutta. Liikenteen valtaväylinä toimivat vesitiet sekä muut luontaiset kulkuyhteydet. Toisessa vaiheessa, Kruunun vallan ja luterilaisen kirkon vakiinnuttamisen aikana (1523 1743) Itä-Suomi oli kaskirukiin ja tervan tuottaja-aluetta sekä Ruotsin suurvaltasotien sotamiesten rekrytointialuetta. 1500-luvulla alkoi myös voimakas muuttoliike Itä-Suomen eteläosista Kainuun ja Oulun suuntaan. 1600-luvun kuluessa tervasta tuli tärkein vientituote. Saavutettavuus kaupan keskuksesta eli Viipurista oli edelleen pääosin luontaisten kulkuyhteyksien varassa, mutta säilyi avoimena vuoteen 1721 saakka, jolloin Uudenkaupungin rauhan raja katkaisi kauppareitit Viipuriin. Ruotsin itäraja oli ollut vuodesta 1617 saakka kaukana Karjalassa, Inkerinmaalla ja Baltiassa. Talvija vesitiet olivat edelleen liikennejärjestelmän perusta. Alueprofiilin avainsanoja olivat tällöin Suurvalta Ruotsi, suurvaltasodat sekä muuttoliikkeen voimistuminen. 9

Kolmannessa vaiheessa, Pietarin imun ja vaikutuksen kaudella (1743 1917) Itä-Suomen nykyisinkin jatkuva profiili metsäteollisuuden raaka-ainevarastona syntyi, kun sahatavaran vienti rajan yli Saimaalta Viipuriin sallittiin. Tällöin Saimaalle perustettiin ensimmäiset sahat ja 1800-luvun aikana koko Itä-Suomesta tuli Pietarin huoltoaluetta, josta vietiin mm. voita, halkoja ja työvoimaa kasvavan suurkaupungin markkinoille. Pietarin voimistumisen myötä myös Itä-Suomen saavutettavuus parani merkittävästi, kun lähelle syntyi metropoli. 1800-luku oli voimakkaan väestönkasvun aikaa. Kainuussa tervantuotanto ja sen kauppaaminen jatkui 1900-luvun vaihteeseen asti vahvana ja sitoi alueen edelleen Oulun vaikutuspiiriin. Tällä aikajaksolla Itä-suomi profiloitui teollistumisen ja muuttoliikkeen myötä Pietarin huolto- ja raaka-ainevarastoksi. Tällöin myös nykyinen aluerakenne ja liikennejärjestelmä alkoivat muodostua. Neljättä vaihetta, itsenäisen Suomen alkuaikaa (1917 ) leimasi teknologian laaja käyttöönotto ihmisten toiminnan eri sektoreilla. 1900-luvulla tekniset innovaatiot tehostivat tuotantoa ja helpottivat ihmisten arkielämää. Samalla tuotannosta vapautui voimavaroja palveluihin, joka edelleen monimuotoisti yhteiskuntaa. Puuraaka-aineeseen perustuva teollistuminen oli luonut koko Itä-Suomeen yhdyskuntarakenteen, johon kuului tehtäviltään erikoistuneita keskuksia Suomenlahden rannikon satamakaupungeista Saimaan vesistöalueen latvavesien metsätyömieskyliin saakka. Kehitys johti ensin agraariyhteiskunnan huippupisteeseen ja heti sen jälkeen kiintyvään kaupungistumiseen ja maaseudun taantumaan. Koko Itä-Suomen saavutettavuus heikkeni oleellisesti toisen maailmansodan jälkeen, jolloin Itä-Suomi koki raskaita aluemenetyksiä ja raja suljettiin. Siihen saakka Itä- Suomen ehdoton keskus Viipuri, johon koko alueen infrastruktuuri oli suuntautunut, jäi rajan taakse. Myös Saimaan kanava suljettiin. Tämän jälkeen 1950-luvulla Itä-Suomessa maaseudun kylien ja tilojen määrää kohosi huippuunsa muun muassa karjalaisten siirtolaisten asuttamistoiminnan johdosta. Pohjoismainen hyvinvointivaltio toteutui Suomessa 1970-luvulla ja globalisaation vahvaan virtaan Suomen talous kytkeytyi 1990-luvulla. Viime vuosikymmeninä Itä-Suomen ja koko maan väestömuutoksessa ja aluerakennekehityksessä tapahtuvat kolme pääprosessia ovat olleet maaseudun väestön väheneminen, väestön alueellinen keskittyminen ja kaupunkiseutujen asutuksen hajautuminen. Nykyisin Itä-Suomen väestö on likipitäen sama kuin sata vuotta sitten (Eskelinen ja Niiranen 2003). Viimeaikainen kehitys (autoistuminen ja IT -teknologia) on johtanut työn, asumisen ja vapaaajan sekoittumiseen, aika- ja paikkasidonnaisuuden murtumiseen, erilaisiin megatrendeihin ja marginaalisiin ilmiöihin. Perinteinen yhdyskunta- ja palvelurakenne sekä sen varaan rakentuneet hallinnolliset rajat ja aluejaot ovat menettäneet osin merkityksensä eivätkä vastaa ihmisten ja elinkeinoelämän toimintaympäristöä. Valtakunnallinen runkoverkosto parantaa liikenneyhteyksiä etenkin keskusten välillä. Media- ja tietoliikenne on tuonut maailman ja globaalin kaupan jokaiseen olohuoneeseen. Saavutettavuus, väestö- ja markkinapotentiaali sekä vetovoima- ja viihtyvyystekijät ovat aluerakenteen kilpailukyvyn avainsanoja - osaajat määrittävät tulevaisuuden aluerakenteen menestyjät. Globaalin talouden ja kilpailukyvyn seurauksena hidas ja kilpailukyvytön talousalue sekä palvelu- ja yhdyskuntarakenne pyritään ohittamaan. Liikennejärjestelmissä korostuu kansainvälinen lentoliikenne sekä globaalit viestintäyhteydet, Internet ja mobiiliviestintä. Globalisoituva kilpailu on samalla nostanut paikallisuuden merkitystä; erityisesti tietointensiivisen yritystoiminnan kehitysedellytykset ovat kasvavassa määrin riippuvaisia paikallisesta innovaatioympäristöstä ja sen toimivuudesta. Fyysisten tekijöiden ohella siinä korostuvat ihmisten vuorovaikutuksen ja osaamisen kehittämisen "infra". 10

4. ITÄ-SUOMEN ERITYISPIIRTEET 4.1 ITÄ-SUOMEN PROFIILI - VERTAILU MUUHUN SUOMEEN Itä-Suomen profiilitarkastelussa yhdistyvät erityispiirteet suhteutettuna muuhun Suomeen (kuva 3). Itä-Suomen väestönosuus Suomen kokonaismäärästä on 15,2 %, jota pidetään tasona, johon muita tunnuksia verrataan. Kuvasta nähdään, että metsätalouteen, rakentamiseen ja matkailuun on Itä-Suomessa panostettu ja niihin onkin hyvät edellytykset. Sen sijaan esimerkiksi työpaikkojen määrässä Itä-Suomi jää muuta maata jälkeen. Rajojen yli maahan tuotu puu (m3) Ves istöala Rantaviiva Puuta (m3) Vapaa-ajan asunnot Metsätalousmaata (m2) Maa-ja metsätalouden työpaikat Maa-ala Asuinrakennukset Raakapuun tarpeesta* Keskiasteen tutkinnon suorittaneet 55-59 vuotiaat 15-19 vuotiaat Autojen määrä AMK opiskelijoiden määrä Väestö Työllinen työvoima Työpaikat Toimivat yritykset Korkea-asteen tutkinnon suorittaneet BKT Yliopisto-opiskelijoiden määrä Teollinen tuotanto Natura-alue Itä-Suomen profiili IS-aluerakenne luonnos 11.9.2006 0 10 20 30 40 50 60 70 % koko maasta *Itä-Suomen rajojen yli tuodusta koko maan vuosittaisesta metsäteollisuuden raakapuuntarpeesta. Kuva 3. Itä-Suomen profiilitarkastelu. 11

4.2 VÄESTÖ Itä-Suomen asukasluku on 799 800 (31.12.2005), mikä on 15,2 % on maan väestöstä, asukastiheyden ollessa 10,6 as./km 2. Väestön ikärakenne on Itä-Suomessa painottunut keski-ikäisiin ja keskimääräisesti eniten on ikäluokkaa 55 59 vuotta (kuva 4) 8,3 % -osuudella, kun koko Suomessa tämän ikäluokan osuus on 7,9 %. Väestön kokonaismuutos kaudella 2000 2005 oli -2,2 %, kun keskimäärin koko Suomessa väestömäärä kasvoi 1,4 %:lla (liite 6). Tilastokeskuksen ikärakennetilastot osoittavat ikärakenteen selkeää vanhenemista (joka on yleinen trendi Suomessa ja Euroopassakin), mutta joka on tällä alueella muuta maata voimakkaampaa. Myös Itä-Suomi -ohjelma toi tätä voimakkaasti esille. Toisaalta (kuva 4) on nähtävillä, että tulevaisuudessa eläköityvän ikäluokan korvaava sukupolvi osittain täyttää tämän aukon. Tulevaisuudessa ikärakenteen vanhenemisella arvioidaan olevan suora vaikutus palvelutarpeiden muuttumiseen. Kokonaisväestö Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-savo Pohjois-karjala Kainuu Väestömäärä (hlöä) 70000 60000 50000 40000 30000 20000 10000 37159 41137 48307 50597 47784 40236 37316 46096 55915 62037 65995 66663 48385 42498 37888 34246 22311 10581 4649 0 0-4 5-9 10-14 15-19 20-24 25-29 30-34 35-39 40-44 45-49 50-54 55-59 60-64 65-69 70-74 75-79 80-84 85-89 90+ Ikäluokka (v.) Kuva 4. Väestömäärä ikäluokittain Itä-Suomessa vuonna 2005. Palkkien päällä on esitetty kokonaisväestömäärä ja viivoina maakuntien ikäluokittaiset osuudet (lähde: Tilastokeskus). Itä-Suomen väestömäärä on EU:n mittakaavassa alhainen ja väestö on painottunut pääasiassa maakuntien keskusalueille (kuva 5), jotka toimivat vetovoimina sekä maakunnan sisälle, mutta myös maakunnan ulkopuolelle. Huomioitavaa on, että asutus keskittyy maakuntakeskuksien lisäksi päätieverkoston (VT 5 ja VT 6) ympärille. Itä-Suomen harvaan asuttu käytävä ulottuu luode kaakko suunnassa Itä-Suomen halki kattaen alueet Koitereen pohjoispuolelta edelleen Maanselän halki Oulujärven eteläpuolelle. Liitteessä 7 on esitetty Itä-Suomen maakuntien ikä- ja sukupuolirakenteen jakautuminen vuonna 2005 verrattuna Suomen vastaaviin lukuihin. Nähdään, että työssäkäyvän ikäluokan osuus on Itä-Suomessa keskimäärin pienempi, kuin muualla maassa. Muutoin luvut näyttävät tukevan Suomen keskimääräisiä lukuja. 12

Kuva 5. Väestöntiheys 1 km ruudulla Itä-Suomessa sekä maakuntakeskuksien asukasmäärät (lähde: YKR, aineisto vuodelta 2002). 13

Tarkastellessa väestönmuutosta maakunnittain vuosien 1980 ja 2002 välillä (kuva 6) havaitaan, että erot maakuntien välillä eivät ole dramaattisen suuria. Kainuussa on vähiten väestöltään väheneviä ruutuja, mutta vastaavasti eniten niitä, jotka ovat tyhjiä jo ennestään. Vastaavasti miltei kauttaaltaan asutussa Etelä-Savossa on suhteellisesti eniten alueita, joiden asukasluku on pienentynyt. Pohjois- Savossa on eniten ruutuja, joiden väestömäärä on kasvanut (Eskelinen ym. 2006). 90 % 80 % 70 % Osuus ruuduista 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Etelä-Savo Pohjois- Karjala Pohjois- Savo Kainuu Etelä-Karjala Itä-Suomi Tyhjät ruudut Asukasluku kasvoi Ei muutosta Asukasluku vähentyi Kuva 6. Väestömuutos maakunnittain Itä-Suomessa 1980 2002: asukasluvultaan kasvavien, pienenevien, entisellään olevien ja tyhjien ruutujen (5 5 kilometriä) osuudet pinta-alasta vuosina 1980 2002. Väestön alueellista keskittymistä havainnollistetaan kuvassa 7. Siinä esitetään (tiheimmin asutut) ruudut, joissa asui 70 prosenttia Itä-Suomen väestöstä aikajaksona 1980 2002. Suunta on odotusten mukainen. Vuonna 1980 Itä-Suomen väestöstä 70 prosenttia asui 304 ruudussa, jotka kattoivat noin 7,3 prosenttia Itä-Suomen pinta-alasta. Vuonna 2002 näitä ruutuja oli enää 151 kappaletta, ja niiden osuus pinta-alasta oli 3,6 prosenttia. Maakuntien väliset erot ovat väestön alueellisen keskittymisen osalta varsin suuria. Vuonna 2002 väestö oli selvimmin alueellisesti keskittynyt Kainuussa ja vähiten Etelä-Karjalassa, jossa myös vuoden 1980 jälkeen tapahtunut muutos on varsin pieni. Kainuun ohella väestön alueellinen keskittyminen on ollut erityisen nopeaa Etelä-Savossa, jossa 70 prosenttia maakunnan asukasluvusta sisältävän alueen osuus maakunnan pinta-alasta on supistunut miltei 7 prosenttiyksikköä eli alle puoleen vuoden 1980 tilanteeseen verrattuna. Itä-Suomen maakunnista Kainuun yhdyskuntarakenne on selkeimmin muuttumassa kohti mallia, jossa miltei asumaton metsäalue saartaa joitakin asutuskeskittymiä, joista selvästi tärkeimmät ovat Kajaanin ja Sotkamon seutu. 14

14 % %-osuus kokonaispinta-alasta 12 % 10 % 8 % 6 % 4 % 2 % 1980 1990 2002 0 % Etelä-Savo Pohjois- Karjala Pohjois- Savo Kainuu Etelä- Karjala Itä-Suomi Kuva 7. Itä-Suomen väestön alueellinen keskittyminen vuosina 1980 2002. 70 % maakunnan asukasluvusta sisältävän alueen osuus maakunnan pinta-alasta. Ulkomaalaisten osuus Itä-Suomessa näkyy varsinkin Etelä- ja Pohjois-Karjalassa venäläisten suurena määränä ja kaikkialla Itä-Suomessa maahanmuuttajien määränä (taulukko 2). Ulkomaalaisten osuus Suomessa vuonna 2004 2005 oli 2,1 prosenttia väestöstä, kun Itä-Suomessa vastaava luku oli 1,2 %. Lisäksi yliopistopaikkakunnilla vaihto-opiskelijoiden osuus on merkittävä; Joensuun yliopistossa opiskelevista on 6,5 % ulkomaalaisia. Vastaavat lukemat Kuopiossa ovat 2,3 % ja Lappeenrannassa 2,8 %. Taulukko 2. Ulkomaalaisten osuudet Itä-Suomen maakunnissa 2005 (lähde: Tilastokeskus). Maakunta Ulkomaalaisia % väestöstä Venäläiset % väestöstä Etelä-Karjala 2 741 2,0 1 816 1,3 Etelä-Savo 1 834 1,1 716 0,5 Pohjois-Savo 1 969 0,8 717 0,3 Pohjois-Karjala 2 206 1,3 1 411 0,8 Kainuu 1 070 1,3 454 0,5 Yhteensä 9 820 1,2 5 114 0,6 4.3 TYÖPAIKAT, ELINKEINOT JA OSAAMISALUEET Työpaikat Väestökeskittymät ja työssäkäyntialueet (kuvat 5 ja 8) noudattavat samoja suuntaviivoja, ts. siellä missä on väestöpotentiaalia ovat myös suurimmat työssäkäyntialueet. Myös nykyinen muuttoliike kohti aluekeskuksia korostuu Itä-Suomessa. Tässä suhteessa maakuntakeskuksilla on tärkeä merkitys kunnille ja kuntarajat ylittävälle toiminnalle. Ne toimivatkin ylikunnallisina vetovoimaalueina sekä pyrkivät houkuttelemaan maakuntaan ulkopuolista yrittäjyyttä ja pääomaa. 15

Itä-Suomen osuus maan työpaikoista ja työllisestä työvoimasta on 13,7 %. Työttömyysaste on 15,9 %, kun se on koko maassa keskimäärin 11,8 %. Elinkeinorakenne on painottunut alkutuotantoon, sillä maa- ja metsätalouden sekä kalatalouden osuus koko maan työllisestä työvoimasta on 25,6 %. Itä-Suomi onkin perinteisesti ollut vahva maa- ja metsätalousalue ja se on edelleen monin paikoin tärkein työllistäjä. Näiden osuus on 25,7 % koko maan maa- ja metsätalouden työpaikoista ja 7,8 % Itä-Suomen kaikkien toimialojen työpaikoista. Itä-Suomen metsät ovat monimuotoisia ja suurin osa puutavarasta saadaan omilta lähialueilta, mistä johtuen meillä on kansainvälisesti merkittävää metsäteollisuutta ja puuteknologiaosaamista. Itä-Suomessa on metsätalousmaata keskimäärin 8,8 ha/asukas ja puuta 913 m 3 /asukas (Etelä-Karjalan osuudessa on Kouvolan seutu mukana). Taulukossa 3 on esitetty Itä-Suomen maakuntien maatilatilasto. Suhteellisesti eniten maatiloja on Pohjois-Savossa 7,1 % osuudella. Maatilojen määrä Suomessa on vähentynyt 56 % vuoden 1990 jälkeen, kun taas Itä-Suomessa maatalouden työvoimaan nähden tilojen väheneminen ei ole ollut niin nopeaa. Taulukko 3. Maatilojen lukumäärä Itä-Suomessa vuonna 2004 (lähde: Maatilastollinen vuosikirja, 2006). MAATILAT yhteensä % Suomesta pinta-ala (ha) % Suomesta Kainuu 1 173 1,6 163 642 2,5 Pohjois-Savo 5 102 7,1 473 299 7,2 Pohjois-Karjala 3 001 4,2 272 930 4,2 Etelä-Savo 3 449 4,8 330 364 5,0 Etelä-Karjala 2 019 2,8 157 106 2,4 Suomi 72 054 6 550 979 Kuvaan 8 on laskettu työssäkäyntialueet Suomen kuntaliiton (2005) määrittämille työssäkäyntikeskusalueille. Liitteessä 8 on lisäksi tarkemmin esitetty maakuntakeskuksien työssäkäyntialueet. Perinteisesti työssäkäyntialueet lasketaan kuntarajojen mukaan. Tässä työssäkäyntialueet on kuitenkin määritetty ruutuaineistoon perustuen käsittäen ne solut, josta käydään suoraan tai yhden kunnan kautta vähintään 10 % osuudella töissä taajaman keskusalueella. Työssäkäyntialueen rajaus on tehty sen mukaan miten laajasti 10 %:n työssäkäyntialue jakautuu keskustaajaman ympärille. Vaihettumisalueiksi on merkitty alueet (solut), josta käydään töissä kahdessa tai useammassa keskustaajamassa, mutta ei niin merkittävästi kuin selvästi toistensa päällä olevat työssäkäyntialueet. Kuvassa 8 esitettyjen työssäkäyntialueiden ulkopuolella asuu noin 10 % Itä-Suomen väestöstä. Nämä ovat ns. pieniä työmarkkina alueita, joissa pendelöinti tapahtuu pääsääntöisesti kunnanrajojen sisällä ja työssäkäyntikeskus on pieni. Esitettyjen työssäkäyntialueiden sisällä sijaitsevat merkittävimmät palveluiden tarjoajat, suurin väestömäärä ja tärkeimmät työpaikkakeskittymät (Saavutettavuuden mittarit, 2006). Nykyinen aika etäisyyden supistuminen liikenneyhteyksien parantumisen myötä lisää kuitenkin myös keskusten ulkopuolisten alueiden tärkeyttä. Tämä on nähtävissä jo nykyisin muun muassa työssäkäyntialueiden vaihettumisalueilla, jolloin keskusten ulkopuoliset alueet osittain limittyvät keskusalueiden joukkoon. On kuitenkin yleisesti tiedossa, että syrjäisimmät alueet, jotka ovat todellisia väestökatoalueita, ovat tämän ulkopuolella. 16

Kuva 8. Itä-Suomen merkittävimmät työssäkäyntialueet (lähde: YKR, aineisto vuodelta 2000). Työssäkäyntialueet on laskettu Suomen kuntaliiton (2005) määrittämille työssäkäyntikeskusalueille. 17

Elinkeinot Itä-Suomessa on monipuolista yritysosaamista (kuva 9) ja vahvoja yhteisiä elinkeinorakenteen tekijöitä on erityisesti raaka-aineperusteisilla tuotantoaloilla kuten metsä-, muovi-, metallisekä rakennuskivi- ja teollisuusmineraaliteollisuudessa (liite 9). Rakennuskiven ja teollisuusmineraalien hyödyntäminen on yhä kasvavassa määrin nousemassa tärkeäksi elinkeinorakenteiden tekijäksi Itä-Suomessa. Jo nykyisin Itä-Suomessa on useita rakennuskivilouhimoita sekä teollisuusmineraaliesiintymiä. Pääkön (2005) mukaan edellä mainitut sekä elintarvike, koulutus, hyvinvointi, ICT sekä matkailu vastaa 49 % itäisen Suomen arvonlisäyksestä ja 54 % työpaikoista. Hänen mukaan Itä-Suomen aluetalouden veturialoja ovat nimenomaan muovi-metalli, elintarviketeollisuus sekä koko metsäklusteri. Kuva 9. Itä-Suomen suurimmat yritykset työpaikkojen määrällä mitattuna vuonna 2003. 18

Puuntuotannossa Itä-Suomella on omat, kattavat raaka-ainevarastot. Näiden lisäksi puutavaraa tuodaan myös Venäjän lähialueilta (taulukko 4). Itä-Suomen rajojen yli tuodaan 72,6 % koko Suomen puutavaramäärästä ja se vastaa noin 16,8 % koko maan vuosittaisesta metsäteollisuuden raakapuuntarpeesta (Metsätilastollinen vuosikirja, 2005). Venäjällä on useita potentiaalisia yritys yhteistyömahdollisuuksia Itä-Suomen kanssa (liite 10). Täten tavaraliikenteen ja logistiikan kehittämisellä on tärkeä merkitys myös elinkeinorakenteiden kehittämisessä. Vaalimaan jälkeen Suomen tärkeimmät rajanylityspaikat sijaitsevat Itä-Suomessa, mikä edistää koko Suomen asemaa Venäjän kauppaalueena. Suomen viisi tärkeintä vientimaata tällä hetkellä ovat Saksa, Ruotsi, Venäjä, Iso-Britannia ja Yhdysvallat (noin 45 % Suomen viennistä). Kolme suurinta tuontimaata ovat Saksa, Ruotsi ja Venäjä. Em. maat ovat merkittävimpiä kauppakumppaneita myös Itä-Suomelle. Taulukko 4. Itä-Suomen raja-asemilta maahan saapuvat puumäärät, 1000m 3 (lähde: Metsätilastollinen vuosikirja 2005). Maantie Rautatie Vesitie Vartius 599 Inari 274 Niirala 1 289 2 535 Parikkala 310 Imatra 352 3 755 Saimaan kanava 1 107 Nuijamaa 402 Vainikkala 1 606 Osaaminen Itä-Suomessa on laadukas ja kattava koulutusjärjestelmä (kuva 10). Itä-Suomessa sijaitsee kolme tiedeyliopistoa, kaksi yliopistokeskusta ja 14 ammattikorkeakoulua. Joensuun yliopistossa on 6540 opiskelijaa, joista vaihto-oppilaita 500. Vastaavat luvut Kuopion yliopistolle ovat 6200 (140) ja Lappeenrannan teknilliselle yliopistolle 500 (138). Näiden lisäksi pysyvää yliopistokoulutusta tarjotaan mm. opettajankoulutuksen ja matkailualalla Kajaanissa, Mikkelissä ja Savonlinnassa. Itä- Suomen koulutusorganisaatiot panostavat virtuaaliopetukseen ja esim. lukioiden ja ammattikorkeakoulujen verkkokurssien tuottamisessa on myös suuralueen kattavaa hankeyhteistyötä. Lisäksi Etelä-Karjalassa aloittaa uusi metsäteollisuuspainotteinen lukio, jossa metsäteollisuus ja yliopisto ovat mukana. Se kouluttaa lukiolaiset 2. luokalta metsäteollisuuteen (tiettyjä kursseja) ja teollisuus takaa oppilaille harjoittelupaikan. Ko. koulutusohjelmaan kuuluu myös yliopisto-opintoja. Koulutuksen, tutkimuksen ja t & k -toiminnan muodostamia tunnustettuja osaamiskeskittymiä alueella on mm. hyvinvointi-, matkailu-, elintarvike- ja korkean teknologian aloilla. Osaamiskeskittymien syntymistä on tuettu teknologiakeskusten, tiedepuistojen ja kehitysyhtiöiden toiminnalla, osaamiskeskus- ja aluekeskusohjelmilla sekä rakentamalla ns. innovatiivisia toimintaympäristöjä yritysten, oppilaitosten ja tutkimusyksiköiden käyttöön. Osaamiskeskittymiin on sijoittunut globaaleilla markkinoilla toimivien yritysten tutkimus- ja kehitysyksiköitä (kuva 10). Itä-Suomen yliopistoilla on vahva rooli Venäjän yliopistojen kanssa toteutettavassa yhteistyössä - Cross-border University -hankkeessa, jossa suunnitellaan ja toteutetaan kaksoistutkintoja tuottavia yhteisiä koulutusohjelmia. Itäsuomalaista erikoisosaamista on siirretty Lappeenrannan, Joensuun ja Imatran kaupunkien yhteistyönä Venäjälle perustamalla suomalais-venäläinen Itä- Suomi -koulu. Näiden ohella Itä-Suomessa on monipuolista Pohjoisen ulottuvuuden tutkimusta, Venäjän raja-aluetutkimusta sekä merkittävää tutkimusyhteistyötä metsäsektorin eri aloilla. Kajaanin yliopistokeskus vastaa osaltaan Oulun yliopiston Venäjä-osaamisen kehittämisestä ja Kuhmossa toimii Ystävyydenpuiston tutkimuskeskus. 19

Kuva 10. Itä-Suomelle vahvat osaamisalueet 2006. 20

Itä-Suomi tarjoaa monipuolista matkailuosaamista. Kansainvälisesti kiinnostavia matkailukeskuksia ovat esimerkiksi Tahko, Koli, Vuokatti, Imatran kylpylä ja Imatrankoski, joiden kehittäminen lisää Itä-Suomen tunnettavuutta ja kenties tulevaisuudessa lisää laajempaakin matkailullista kiinnostavuutta. Matkailukeskuksissa kehitetään monipuolisia ja ympärivuotisia matkailuyritysten keskittymiä, joilla on siis myös monipuolinen oheisohjelmatarjonta. Itä-Suomi on rakentumassa kansainvälisessä matkailussa omaleimaiseksi alueeksi Lakeland -brandin avulla. Lakeland imagon kohottaminen: Saimaa-Pielinen maailmanperintökohteeksi on yksi Itä-Suomi ohjelman ylimaakunnallisista makrohankkeista ja se hakee parhaillaan pysyvämpää ja tiiviimpää organisaatiomuotoa. Lakeland -yhteistyön keskeinen tavoite on matkailun kansainvälisen markkinoinnin toteuttaminen ja alueen matkailun kansainvälistäminen. Itä-Suomessa on vahvoja kansainvälisesti tunnettuja kulttuurifestivaaleja sekä runsaasti pienempiä tapahtumia. Näiden yhteistyöllä on rakennettavissa Itä-Suomeen kasvava ja kansainvälistyvä kulttuurimatkailu, joka tietyin osin voi myös profiloitua idän ja lännen kulttuurien kohtaamisen teemaan (mm. Itä-Suomi -ohjelman East Side Story -hanke). Kansainvälinen toimintaympäristö näkyy Itä-Suomen matkailussa monin tavoin. Erityisesti Venäjän suunnalta saapuvat turistit nähdään tärkeänä tekijänä, ja se ilmenee lomakohteissa merkittävinä investointeina. Lisäksi Savonlinnan matkailualan opetus- ja tutkimuslaitos lisää omalta osaltaan matkailualan tunnettavuutta Itä-Suomessa. Kuvassa 11 (vasen) on esitetty kävijämäärien mukaan Itä-Suomen merkittävimmät matkailukeskukset ja kuvassa 11 (oikea) maakunnittaisia matkailijoiden yöpymismääriä vuodelta 2005. Vuodepaikkojen määrällä mitattuna merkittävimmät kohteet Itä-Suomessa ovat: Tahko (6 000 vuodepaikkaa), Sotkamo Vuokatti (5 000), Ukkohalla Paljakka (2 200) ja Koli (1 500). Ulkomaalaisten matkailijoiden osalta venäläisten yöpymiset olivat vuonna 2005 Imatralla Helsingin jälkeen suurimmat Suomessa. Kun matkailukeskukset kuvassa 11 kytketään Itä-Suomen tapahtumien ja nähtävyyksien (kuva 12) yhteyteen, niin voidaan todeta, että Itä- Suomessa on jo tällä hetkellä hyvät edellytykset olla matkailullisesti erittäin vetovoimaista aluetta. 21

Kuva 11. Keskeisiä matkailukohteita Itä-Suomessa (vasen) ja matkailijoiden yöpymismääriä vuodelta 2005 (oikea) (lähde: MEK, 2004 ja maakuntien liitot). 22

Kuva 12. Keskeisiä tapahtumia ja nähtävyyksiä Itä-Suomessa. 23

4.4 RAKENNETTU YMPÄRISTÖ Itä-Suomen nykyistä, hajanaista ja melko kattavaa asuttua ympäristöä havainnollistaa kuva 5 sivulla 13. Itä-Suomessa on rakennuksia noin 20 % koko Suomen osuudesta (liite 11). Rakentamisen kokonaisvolyymi oli vuonna 2005 noin x k-m2. Uusia asuinrakennuksia rakennettiin yhteensä noin x kpl, joista omakotitaloja on noin x %. Pääosa rakennushankkeista on nykyisin ylläpito- ja täydennysrakentamista (Tilastokeskus/ympäristökeskusten rakentamistilastot). Itä-Suomen keskusverkko muodostuu maakuntakeskuksista, seutukeskuksista, nykyisistä kuntakeskuksista ja muista aluerakenteellisesti tärkeistä keskuksista mm. tärkeistä matkailukeskuksista sekä taajamista. Itä-Suomella ei ole yhtä selvää keskusta. Eurooppalaisessa vertailussa koko Itä- Suomi näyttäytyy usean kaupungin maaseutuna, jolla on omien maakuntakeskusten lisäksi useita alueen ulkopuolella sijaitsevia pääkaupunkeja (Helsinki, Oulu, Pietari) ja muita merkittäviä keskuksia (Lahti, Jyväskylä). Väestökehitys on ratkaisevan tärkeä rakennetun ympäristön ja yhdyskuntarakenteen muutostekijä. Kun väestökehitystä tarkastellaan 5 5 kilometrin ruutuaineiston perusteella, aikavälillä 1980 2002 noin kolme neljäsosaa Itä-Suomen alueesta on menettänyt väestöä. Samalla Itä-Suomen väestö on keskittynyt yhä pienemmälle alueelle. Vuonna 1980 70 prosenttia väestöstä asui alueella, joka vastaa noin 8 prosenttia maakuntien pinta-alasta, mutta vuonna 2002 vastaava väestömäärä sijoittui jo puolet pienemmälle alueelle (Eskelinen ym. 2006). Tällä hetkellä kasvukeskuksia ovat pääasiassa maakuntakeskukset. Maaseudun aluerakenne on ohentunut. Kaupungit ja muut keskukset ovat suhteellisen pieniä ja sijaitsevat kaukana toisistaan, joten Itä-Suomen keskusverkko ei peitä likimainkaan koko aluetta. Pääliikenneväylät ovat elintärkeitä, mutta ne yhdistävät vain erillisiä keskuspaikkoja. Kehityskäytäviä eli keskusten välille rakentuneita tuotantotoiminnan ja asutuksen nauhoja alueella ei juuri ole, joten Itä-Suomen aluerakenne on muuttumassa pistemäiseksi. Vaikka asutus on kokonaisuutena keskittynyt, suurimpien keskusten asutus ja yhdyskuntarakenne näyttäisi hajautuneen. Kaupunkialueet ovat laajentuneet ja niiden keskustat ovat menettäneet asukkaita. Suurimpien keskusten reuna-alueet ovat houkutelleet lapsiperheitä ja se on ainoa yhdyskuntatyyppi, jossa lasten ja nuorten osuus väestöstä on kasvanut. Lisäksi joillakin pienemmillä keskuksilla, kuten matkailukeskuksilla, matkailukohteiden lähikunnilla, uusien yrityskeskittymien alueilla ja päätieverkon ulottuvilla olevilla asuntoalueilla näyttäsi olevan kasvupotentiaalia. Itä-Suomessa on yli 100 000 vapaa-ajan asuntoa ja loma-asuntojen määrä kasvoi vuonna 2005 noin x loma-asunnolla (Tilastokeskus/ympäristökeskusten rakentamistilastot). Nykyinen lomaasuntojen määrä vastaa noin 28 % koko Suomen vapaa-ajan asuntojen määrästä. Etelä-Savo ja Etelä-Karjala ovat tiheimmin asuttuja loma-asuntoalueita (kuva 13). Itä-Suomessa tiheimmät lomaasuntokeskittymät sijaitsevat maakuntakeskuksien läheisillä vesistöalueilla. Lisääntyvä vapaa-ajan asutus ja rantarakentaminen vaikuttaa yhdyskuntarakenteeseen kahdella tavalla. Yhtäältä se on vastavoima keskittymiselle ja siten se osaltaan tasapainottaa yhdyskuntarakenteen ja asutuksen kasautumiskehitystä. Toisaalta se hallitsemattomana voi johtaa yhdyskuntarakenteen tarpeettomaan hajautumiseen. Loma-asutuksen muodostuminen on ollut pääasiassa yhden tai kahden sukupolven ilmiö ja merkittävä osa kiinteistöistä on peräisin 1960 1980 luvuilta. Nykyisin kuntien rakennusvalvonnan lupamenettelyn pääpaino onkin olemassa olevien loma-asuntojen peruskorjaamisessa ja varustetason nostamisessa, ei niinkään uudisrakentamisessa. Tähän liittyvät myös kiinteistöjen käytössä (isovanhemmat ja lapset perheineen samalla mökillä, tilan tarve) ja omistuksessa tapahtuvat muutospaineet (mökit siirtyvät perikunnille tai kokonaan uusille omistajaryhmille). 24

Kuva 13. Taajamien ja loma-asuntojen jakautuminen Itä-Suomessa 5 km:n ja 250m:n YKR- ruuduittain. 25

4.5 LIIKENNEVERKOSTO 4.5.1 Tieliikenne Itä-Suomen liikenneverkko on suhteellisen kattava (kuva 14) ja maakuntakeskuksien maantieliikenteen saavutettavuus on hyvä (kuva 15). Saavutettavuus 30 km:n vyöhykkeellä tai 0,5 h mukaan kuvaa melko hyvin työssäkäyntialueen rajoja. Itä-Suomessa on yleisiä teitä n. 23 000 km, mikä vastaa n. 29 % Suomen tieverkostosta. Jokaista Itäsuomalaista kohden on 29 m yleisiä teitä. Metsätiet mukaan lukien tiestöä on 88 m/asukas. Kuva 14. Itä-Suomen nykyiset liikenneyhteydet. Kuva 15. Tieliikenteen saavutettavuus maakuntakeskuksiin 80 km/h keskinopeudella. Liikennemäärien suhteen (liite 12) päätieverkon liikennemäärät vaihtelevat. Vilkkaimmin liikennöidyt tieosuudet ovat VT 5 Iisalmesta etelään (30 000 ajon./vrk., Kuopion kohdalla), VT 6 Imatralta etelään (14 000 ajon./vrk. Lappeenrannan kohdalla), VT 6 ja VT 17 (20 000 ajon./vrk. Joensuun kohdalla). Samoin muut maakunta- sekä kaupunkikeskukset vilkastuttavat lähialueillaan liikennettä muuhun maakuntaan verrattuna. Keskimäärin Itä-Suomen pääteillä liikkuu noin 3000 6000 autoa/vrk. Päätieverkon lisäksi myös alempiasteisella tieverkolla on suuri merkitys Itä- Suomen maaseutuelinkeinojen, raaka-ainekuljetusten, virkistyksen ja loma-asutuksen kannalta. Haasteena kuitenkin nähdään sen heikentynyt kunto sekä kelirikkoisuus. Venäjän läheisyydellä on merkittävä vaikutus Itä-Suomen liikennemääriin. Itä-Suomessa on useita vilkkaita kansainvälisiä 26

rajanylityspaikkoja (liite 13) pääasiassa maantie, mutta myös vesi- ja raideyhteyksinä sekä lentoyhteyksinä. 4.5.2 Rautatieliikenne Itä-Suomen rautateiden pääasiallinen matkustajaliikenne on pitkämatkaista liikennettä. Itä- Suomen nykyisen rataverkon pituus on 1948 km, joista 647 km on sähköistettyä. Kuvassa 16 on esitetty Suomen kaukoliikenteen matkustajamääriä ja kuvassa 17 on luvut tavaraliikenteen kuljetusmäärille. Tavaraliikenteellä on suuri merkitys Venäjän ja Suomen välisessä, mutta myös muussa kansainvälisessä liikenteessä. Erityisesti kansainvälistä tavaraliikennettä synnyttävät suurten teollisuuslaitosten raaka-aineiden ja teollisten tuotteiden kuljetukset. Itä-Suomessa on vähäliikenteisiä rataosuuksia (esim. Lieksa Vuokatti, Joensuu Ilomantsi, Suonenjoki Iisvesija Huutokoski Savonlinna), jotka ovat rahoituksen niukkuuden vuoksi menneet heikkoon kuntoon. Näillä rataosilla, kuten Itä-Suomen muillakin vähäliikenteisillä rataosilla, on kuitenkin alueiden kehittämisen ja kuljetusten kannalta suuri merkitys, minkä perusteella myös nämä radat olisi kunnostettava. Kuva 16. Kaukojunaliikenteen matkustajamääriä (v. 2004) tuhansina (lähde: Suomen rautatietilasto 2005). Kuva 17. Tavaraliikenteen kuljetusvirrat (v. 2004) nettotonneittain (lähde: Suomen rautatietilasto 2005) Aika etäisyyden suhteen (kuva 18 ja liite 14) on esitetty tilanne saavutettavuuden osalta Helsingistä vuosina 2005, syksyllä 2006 ja 2025. Kuvasta voidaan todeta, että rataparannushankkeiden myötä Itä-Suomen saavutettavuus Etelä-Suomeen paranee merkittävästi tulevaisuudessa. Aika etäisyys lyhenee ennusteiden mukaan Itä-Suomessa enemmän kuin muualla Keski-Suomessa. 27