KIRJALLINEN KYSYMYS 809/2010 vp Tuulivoiman sijoittelu ja haitat Eduskunnan puhemiehelle Riittävän ja edullisen energian turvaaminen on tärkeä tavoite. Suomen etu on, että meillä on monipuolinen energiantuotanto, johon kuuluu sekä ydinvoimaa että uusiutuvia energiamuotoja. Suurimuotoinen tuulivoima ei kuitenkaan ole Suomen oloihin sopiva energiantuotantomuoto. Tuulivoima on kallista ja aiheuttaa merkittäviä meluhaittoja. Tuulivoimalaitokset ovat valtavan kokoisia ja vaikuttavat maisemaan kymmenien kilometrien säteellä. Esimerkiksi Inkooseen ollaan kaavailemassa tuulipuistoa ilman, että naapuruston mielipiteitä on kuultu tarpeeksi. Samoin vähätellään tuulivoimahankkeen merkitystä alueen linnustolle ja kansallismaisemalle. Tuulivoiman sijoittelusta ei ole riittävän selkeitä sääntöjä, jotka minimoisivat suurten tuulivoimaloiden aiheuttamia haittoja. Uusiutuvia energiamuotoja tulee tukea, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. On järjetöntä tuhlata veronmaksajien rahoja sellaisiin hankkeisiin, jotka ovat kalliita ja tehottomia ja aiheuttavat merkittäviä haittoja sekä ihmisille että luonnolle. Jopa 160 tonnin painoisten tuulivoimaloiden rakentaminen kuluttaa niin paljon luonnonvaroja ja energiaa, ettei se ole kestävän kehityksen ja järkevän energiapolitiikan kanssa sopusoinnussa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen tuulivoiman aiheuttamista merkittävistä haitoista ja aikooko hallitus ryhtyä toimiin, että tuulivoimalat eivät pilaa ympäristöä ja ihmisten elinoloja? Helsingissä 8 päivänä lokakuuta 2010 Risto Kuisma /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Risto Kuisman /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 809/2010 vp: Onko hallitus tietoinen tuulivoiman aiheuttamista merkittävistä haitoista ja aikooko hallitus ryhtyä toimiin, että tuulivoimalat eivät pilaa ympäristöä ja ihmisten elinoloja? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Tuulivoimarakentamiseen liittyy maisemallisia, alueidenkäytöllisiä sekä luonnon- ja ympäristönsuojelullisia näkökohtia. Merkittävimmät ja tyypillisimmät tuulivoimarakentamisesta aiheutuvat välittömät vaikutukset kohdistuvat maisemaan. Muilta osin tuulivoimarakentamisen vaikutukset vastaavat pitkälti muuta rakentamista. Vaikutusten merkittävyys riippuu ensisijaisesti sijaintialueen ympäristöarvoista ja muusta alueidenkäytöstä sekä hankkeen koosta. Tuulivoimarakentamisen keskittyessä pääasiassa rannikko- ja merialueille korostuvat vaikutukset linnustoon ja vedenalaiseen luontoon. Tuulivoimarakentamisen haitallisia vaikutuksia voidaan kuitenkin ehkäistä ja minimoida hyvällä suunnittelulla. Tuulivoimarakentamisen ohjauksessa sovitetaan yhteen tekniset, taloudelliset ja ympäristöarvoja koskevat näkökohdat. Nämä selvitetään kaavoituksen, vaikutusten arvioinnin ja lupamenettelyn yhteydessä, jolloin voidaan ottaa huomioon myös kansalaisten ja muiden osallisten näkemykset. Tuulivoimarakentamista ohjaavat samat säännökset kuin muutakin rakentamista. Alueen soveltuvuus tuulivoimaloiden sijoituspaikaksi ratkaistaan lähtökohtaisesti kaavalla, joka voi alueen luonteesta ja hankkeen koosta riippuen olla maakunta-, yleis- tai asemakaava. Kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin, joiden avulla on pystyttävä arvioimaan kaavan toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset. Kaavat valmistellaan vuorovaikutuksessa niiden kanssa, joiden oloihin tai etuihin ne vaikuttavat. Valtioneuvosto on ottanut kantaa tuulivoimarakentamiseen päättäessään 13.11.2008 valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistuksesta, joiden mukaan: "Maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköhin." Valtioneuvoston linjauksena on näin ollen, että tuulivoimatuotanto toteutetaan ensisijaisesti suurissa yksiköissä, ei yksittäisinä voimaloina. Valtioneuvosto on sitoutunut ilmasto- ja energiastrategiaan, jonka tavoitteena on lisätä tuulivoimatuotantoa nykyisestä noin 140 megawatista 2 000 megawattiin vuoteen 2020 mennessä, jolloin vuotuinen sähkön tuotanto tuulivoimalla olisi noin 6 TWh. Tuulivoimatuotannon lisäyksen toteutuminen ympäristöllisesti kestävällä tavalla edellyttää lähivuosina huomattavaa panostusta kaavoitukseen. Hallitus on ryhtynyt toimiin varmistaakseen osaltaan tuulivoimatuotannon toteuttamisen Suomessa ympäristöllisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. Vuoden 2011 valtion talousarvioesitys sisältää 1,5 miljoonan euron avustusmäärärahan tuulivoimarakentamisen kaavoitukselle. 2
Ministerin vastaus KK 809/2010 vp Risto Kuisma /sd Tuulivoiman kaavoituksen edistämiseksi on lisäksi annettu hallituksen esitys maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta (HE 141/2010 vp). Esityksen tavoitteena on, että yleiskaavaa olisi mahdollista käyttää aikaisempaa useammin suunnitteluinstrumenttina tuulivoimarakentamisen sijoittamiskysymysten ratkaisemisessa. Esityksen mukaan tuulivoimaloille olisi mahdollista myöntää rakennuslupa suoraan yleiskaavan perusteella, jos yleiskaavan voidaan katsoa ohjaavan riittävällä tavalla suunnitellun tuulivoimalahankkeen sijoittumista, ja jos yleiskaavassa on voitu riittävällä tavalla arvioida tuulivoimahankkeen vaikutuksia alueen käyttöön ja sen ympäristöön sekä näiden ympäristöarvoihin. Laadittaessa tuulivoimalan rakentamista suoraan ohjaavaa yleiskaavaa on katsottava, että suunniteltu tuulivoimarakentaminen sopeutuu maisemaan ja ympäristöön. Laadukkaan ja yhtenäisen kaavoituksen sekä lupamenettelyjen edistämiseksi on ympäristöministeriössä käynnissä tuulivoimarakentamisen ohjeistuksen uudistaminen. Ohjeistuksessa tullaan linjaamaan eri tilanteissa tarvittavaa kaavoitusta ja lupamenettelyjä sekä vaikutusarvioinnin riittävyyden periaatteita tuulivoimarakentamista koskien. Tuulivoima on ympäristön kannalta hyvä tapa tuottaa energiaa, koska tuulivoimalat tuottavat sähköä saasteettomasti ja vähentävät sähköntuotannon tarvetta hiilellä, öljyllä ja kaasulla. Tuulivoimala tuottaa sen valmistamiseen käytetyn energian takaisin sijoituspaikan tuulisuudesta riippuen noin 3 6 kuukaudessa. Lisäksi suurin osa tuulivoimalan rakennusmateriaaleista on kierrätettävissä sen käytöstä poiston jälkeen. Näin ollen tuulivoima on kestävän kehityksen mukaista energiantuotantoa. Edellä olevan valossa katson, että hallitus on tietoinen tuulivoimarakentamiseen liittyvistä haitoista ja on ryhtynyt toimiin, joilla mahdolliset haitat voidaan ehkäistä ja minimoida hyvän suunnittelun keinoin. Helsingissä 9 päivänä marraskuuta 2010 Asuntoministeri Jan Vapaavuori 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 809/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Risto Kuisma /sd: Är regeringen medveten om de kännbara negativa effekter som vindkraften ger upphov till och tänker regeringen vidta åtgärder för att vindkraftverken inte ska förstöra miljön och människors levnadsförhållanden? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: De synpunkter som är kopplade till utbyggnaden av vindkraft gäller landskapsbilden, områdesanvändningen och natur- och miljöskyddet. De direkta effekter av vindkraftsbyggandet som är mest kännbara och typiska gäller landskapsbilden. I övrigt ligger effekterna i stor utsträckning i linje med annat byggande. Det som avgör hur betydande effekterna är beror i första hand på placeringsområdets miljövärden och annan områdesanvändning och också på projektets omfattning. Eftersom utbyggnaden av vindkraft i huvudsak gäller kust- och havsområden hamnar effekterna på fågelbeståndet och undervattensmiljön i fokus. Det går ändå att förebygga och minimera de negativa effekterna av vindkraften genom god planering. Den som styr utbyggnaden av vindkraft måste jämka samman synpunkter som gäller teknik, ekonomi och miljövärden. Dessa synpunkter utreds i samband med planläggning, konsekvensbedömning och tillståndsförfaranden, då man också kan beakta synpunkter från medborgare och andra berörda parter. Utbyggnaden av vindkraft styrs av samma bestämmelser som annat byggande. I princip fattas beslutet om ett område är lämpligt för vindkraft utifrån en plan. Beroende på områdets karaktär och projektets omfattning kan det röra sig om en landskapsplan, generalplan eller detaljplan. Planen måste bygga på tillräckliga undersökningar och utredningar, som ska vara sådana att man med hjälp av dem kan bedöma de betydande direkta och indirekta effekterna om planen genomförs. Planerna tas fram i samverkan med dem vars betingelser och intressen påverkas. Statsrådet har tagit ställning till utbyggnad av vindkraften i samband med beslutet av den 13 november 2008 om revidering av de riksomfattande målen för områdesanvändningen. Enligt dem ska man i landskapsplaneringen ange vilka områden som bäst lämpar sig för utnyttjande av vindkraft. Vindkraftverken ska i första hand koncentreras till enheter som omfattar flera kraftverk. Statsrådet anser således att vindkraften i första hand ska produceras i stora enheter, inte av enstaka kraftverk. Statsrådet har förbundit sig vid en klimat- och energistrategi som siktar på att öka den nuvarande produktionen av vindkraft på ca 140 till 2 000 megawatt senast 2020, och då skulle den årliga vindkraftgenererade elproduktionen uppgå till ca 6 TWh. För att det ska gå att öka produktionen av vindkraft på ett miljömässigt hållbart sätt krävs det att vi under de närmaste åren gör stora satsningar på planläggning. Regeringen har vidtagit åtgärder för att ge sitt bidrag till att vindkraftsproduktionen i Finland sker på ett miljömässigt och ekonomiskt hållbart sätt. Statsbudgeten för 2011 innehåller ett anslag på 1,5 miljoner euro i bidrag för planläggning av vindkraftsutbyggnad. 4
Ministerns svar KK 809/2010 vp Risto Kuisma /sd I syfte att främja planläggning som gäller vindkraft har regeringen dessutom lämnat en proposition om ändring av markanvändnings- och bygglagen (RP 141/2010 rd). Syftet är att en generalplan oftare än förut ska kunna användas som ett planeringsinstrument när frågor som gäller placeringen av nya vindkraftverk avgörs. Enligt propositionen ska det vara möjligt att bevilja bygglov för vindkraftverk direkt utifrån en generalplan, om det kan anses att generalplanen styr placeringen av det planerade vindkraftsprojektet tillräckligt och om man i generalplanen i tillräcklig utsträckning har kunnat bedöma projektets konsekvenser för användningen av området, för områdets omgivning och för miljövärdena. När en generalplan som direkt styr uppförandet av vindkraftverk utarbetas ska man se till att de planerade vindkraftverken lämpar sig för landskapet och omgivningen. Miljöministeriet håller på att se över anvisningarna för utbyggnad av vindkraft i syfte att främja högkvalitativ och enhetlig planläggning och tillståndsförfarandena. Anvisningarna kommer att innehålla riktlinjer för vilken planläggning och vilka tillståndsförfaranden som krävs i olika situationer och även för de principer som gäller för tillräckliga konsekvensbedömningar i fråga om utbyggnad av vindkraft. Miljömässigt är vindkraften ett bra sätt att producera energi på, eftersom vindkraftverken genererar el utsläppsfritt och minskar behovet att producera el med kol, olja och gas. Ett vindkraftverk producerar samma mängd energi som behövs för att uppföra det på ca 3 6 månader, beroende på vindförhållandena där kraftverket placeras. Dessutom går det att återvinna största delen av byggmaterialet i ett vindkraftverk efter det att kraftverket körts ned. Med andra ord är vindkraft energiproduktion som stämmer överens med principerna om hållbar utveckling. I ljuset av detta anser jag att regeringen är medveten om de negativa effekterna av utbyggd vindkraft och att den har vidtagit åtgärder för att de eventuella skadeverkningarna ska kunna förebyggas och minimeras genom god planering. Helsingfors den 9 november 2010 Bostadsminister Jan Vapaavuori 5