Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1391/2010 vp Tuulivoimaloiden lupakäytännöt Eduskunnan puhemiehelle Tuulivoimaa pyritään lähitulevaisuudessa lisäämään aktiivisesti osana uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä. Tämä onkin ekologisesti äärimmäisen tärkeä tavoite. On hyvä, että maahamme on tehty ja päivitetty ns. tuuliatlas, jonka avulla on selvitetty potentiaaliset tuulivoimaloiden paikat. On selvä, että monet paikoista sijoittuvat meren äärelle tai merialueelle. Merialueelle sijoitetuista ns. off shore -puistoista on myös hyviä kokemuksia, ja niiden tekniikka kehittyy koko ajan. Myös eduskunta täsmensi hiljattain tuulivoiman kaavoittamista hyväksyessään maankäyttö- ja rakennuslain muutoksen. Tällä hetkellä kunnissa on kuitenkin vireillä monia yksittäisten tuulivoimaloiden tuulivoimalalupia. Näiden osalta valtakunnassa ei ole kuitenkaan selkeää ohjeistusta rakennuslupien myöntämiselle. Monet nyt vireillä olevista luvista toimivat myös ns. ennakkotapauksina tuleville mahdollisille vastaaville rakennushankkeille. On tilanteita, joissa ei ole tehty ympäristö- ja maisemavaikutusten arviointia. Tällöin tuulivoimalan vaikutusta ei ole arvioitu esim. maiseman, melun, luonnolle ja eläimistölle (esim. linnustolle) koituvan uhan tai varjojen muodostumisen osalta. Aina ei ole huomioitu riittävästi myöskään lähiasukkaille mahdollisesti koituvia taloudellisia (esim. tontin arvon lasku) ja muita haittoja (kuten melua, varjoja tai maisemahaittoja). On myös tapauksia, joissa ympäristökeskuksen kriittisiä näkökohtia ei kunnassa ole huomioitu. Tällainen tilanne oli esimerkiksi Padasjoella, jossa lähinaapureiden vastustuksesta huolimatta annettiin rakennuslupa hankkeelle, jonka mukainen laitos olisi ollut mahdollista sijoittaa myös siten, että haittoja olisi saatu pienennettyä merkittävästi. Tätä myös ympäristökeskus esitti selvitettäväksi. Lupa annettiin yksityiskäyttöön poikkeuksellisen massiiviselle tuulimyllylle. Kyse on myös kesämökkivaltaisesta kunnasta ja alueesta, jossa on paljon ja varsin tiiviisti kesäasuntoja sekä joitakin pysyväisasuntoja. On selvää, että asukkaiden silmissä ratkaisu ei lisää alueen houkuttelevuutta. Asia on oikeuden ratkaistavana, mutta tapauksessa tuli hyvin ilmi se, kuinka yksin pienten kuntien rakennusvalvojat lupia myöntäessään ovat. Heillä ei ole myöskään selkeää valtakunnallista ohjeistusta ratkaisujensa tueksi. Tämä esimerkki kertoo myös sen, että mikäli ko. rakentamislupa etenee (näin massiivisena ja näin lähelle muuta asutusta), ei liene perusteita kieltää vastaavien muidenkaan hankkeiden toteuttamista. Kyseessä oleva kunta on julistautunut ns. Hinku-kunnaksi, jolla on hyvät ilmastopoliittiset tavoitteet. Pelkäänpä, että tällaisilla epäoikeudenmukaisiksi koetuilla rakennushankkeilla ei lisätä myönteisyyttä tuulivoiman käytölle, mitä tarvittaisiin, jotta jatkossa saadaan pidettyä kiinni tuulivoiman lisäämistavoitteista. Tuulivoimaa tarvitaan, mutta se tulee sijoittaa ennen kaikkea merialueille tai Sisä-Suomen tuulisille alueille. Arvokkaat ja rakentamiselle sopimattomat alueet tulee rajata suunnitelmien ulkopuolelle. Rakentaminen tulee välttää tiiviisti asumiskäytössä olevilla alueilla. Luvan antamisessa tulisi huomioida myös tehoiltaan kyseisen alueen ja kyseisen hankkeen toteuttajan tarpeisiin sopivan tuulimyllyn mahdollistaminen eikä antaa Versio 2.0

2 mahdollisuutta kapasiteetiltaan liian suuriin yksittäisiin yksiköihin. Valtakunnallinen ohjeistus myös pientuulivoimaloista tarvitaan pian, jotta sinänsä tarpeellisista ja hyvistä hankkeista ei koituisi kohtuutonta haittaa ympäristölle ja naapurustolle. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen pienien ja yksittäisten tuulivoimalalupien kohdalla ilmenneistä ongelmista ja valtakunnallisen ohjeistuksen puutteesta tällaisissa tilanteissa ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä yhdenmukaistaakseen lupakäytäntöjä ja taatakseen jokaisen rakennusluvan yhteydessä riittävien ympäristövaikutusten arviointien toteuttamisen? Helsingissä 15 päivänä maaliskuuta 2011 Satu Taiveaho /sd 2

3 Ministerin vastaus KK 1391/2010 vp Satu Taiveaho /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Satu Taiveahon /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1391/2010 vp: Onko hallitus tietoinen pienien ja yksittäisten tuulivoimalupien kohdalla ilmenneistä ongelmista ja valtakunnallisen ohjeistuksen puutteesta tällaisissa tilanteissa ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä yhdenmukaistaakseen lupakäytäntöjä ja taatakseen jokaisen rakennusluvan yhteydessä riittävien ympäristövaikutusten arviontien toteuttamisen? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Maankäyttö- ja rakennuslain kaava- ja lupajärjestelmä ohjaa tuulivoimarakentamista samaan tapaan kuin muutakin rakentamista. Tuulivoimarakentamisen soveltuvuus ratkaistaan kaavoituksen, vaikutusten arvioinnin ja lupamenettelyn yhteydessä, jolloin voidaan ottaa huomioon myös kansalaisten ja muiden osallisten näkemykset. Tuulivoimarakentamisen kulloinkin edellyttämät kaava- ja lupamenettelyt riippuvat ennen kaikkea tuulivoimarakentamisen sijoittumisesta ja vaikutuksista. Vaikutusten merkittävyys riippuu tuulivoimahankkeen koosta, sijaintialueen ympäristöarvoista sekä muusta alueidenkäytöstä. Ympäristöministeriön peruslinjauksena tuulivoimarakentamisen ohjauksessa on, että alueen soveltuvuus tuulivoimaloiden sijoituspaikaksi ratkaistaan lähtökohtaisesti kaavalla, joka voi alueen luonteesta ja hankkeen koosta riippuen olla maakunta-, yleis- tai asemakaava. Kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin, joiden avulla on pystyttävä arvioimaan kaavan toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset. Kaavat valmistellaan vuorovaikutuksessa niiden kanssa, joiden oloihin tai etuihin ne vaikuttavat. Tuulivoimalan toteuttaminen vaatii aina rakennus- tai toimenpideluvan. Lupien myöntäminen perustuu lupaedellytysten täyttymiseen. Rakennuslupaa ratkaistaessa harkitaan muun muassa sitä, soveltuuko tuulivoimala maisemaan ja ympäröivien alueiden maankäyttöön. Mikäli maankäyttö- ja rakennuslaissa määritellyt lupaedellytykset täyttyvät, rakennuslupa on myönnettävä. Lupaharkinnassa ei voida ottaa huomioon kirjallisessa kysymyksessä esiin tuotuja näkökohtia hankkeen suhteuttamisesta toteuttajan tarpeisiin. Viime kädessä lupapäätöksen lainmukaisuuden ratkaisee tuomioistuin. Tuulivoimarakentaminen voi sijainnista riippuen edellyttää myös ympäristölupaa. Ympäristölupa tarvitaan esimerkiksi, jos lähialueilla on pysyvää tai loma-asutusta ja tuulivoimalasta saattaa aiheutua naapuruussuhdelaissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Tällaisia tuulivoimalan toiminnasta aiheutuvia vaikutuksia voi syntyä lähinnä käyntiäänestä ja pyörivien lapojen varjon vilkkumisesta. Valtioneuvosto on ottanut kantaa tuulivoimarakentamiseen päättäessään valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistuksesta, joiden mukaan: "Maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköhin." Valtioneuvoston linjauksena on näin ollen, että tuulivoimatuotanto 3

4 Ministerin vastaus toteutetaan ensisijaisesti suurissa yksiköissä, ei yksittäisinä voimaloina. Hallitus on ryhtynyt toimiin varmistaakseen osaltaan tuulivoimatuotannon toteuttamisen Suomessa ympäristöllisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. Ympäristöministeriössä valmistellaan parhaillaan tuulivoimarakentamisen ohjeistusta, jolla edistetään laadukasta kaavoitusta sekä lupamenettelyjen asianmukaista soveltamista. Ohjeistuksessa tullaan linjaamaan eri tilanteissa tarvittavaa kaavoitusta ja lupamenettelyjä sekä selvitysten riittävyyden ja vaikutusarvioinnin periaatteita tuulivoimarakentamisessa. Ohjeistuksessa käsitellään myös pientuulivoimaloita ja niihin liittyviä erityiskysymyksiä. Ohjeistusta valmistelevan työryhmän määräaika on Kesään mennessä valmistuvat ympäristöministeriön koordinoimana maakuntien liittojen selvitykset, joissa määritellään tuulivoimarakentamiselle parhaiten soveltuvat alueet. Tämän lisäksi tuulivoimarakentamisen kaavoitusta tuetaan 1,5 miljoonan euron avustusmäärärahalla vuonna Maakuntien liitoille ja kunnille myönnettävillä avustuksilla varmistetaan osaltaan tuulivoimatuotannon toteuttaminen Suomessa ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Edellä olevan valossa katson, että hallitus on tietoinen tuulivoimarakentamiseen liittyvistä mahdollisista ongelmista, ja on ryhtynyt aktiivisiin toimiin edistääkseen tuulivoimarakentamisen laadukasta suunnittelua ja lupamenettelyjen yhtenäistä soveltamista. Helsingissä 1 päivänä huhtikuuta 2011 Asuntoministeri Jan Vapaavuori 4

5 Ministerns svar KK 1391/2010 vp Satu Taiveaho /sd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1391/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Satu Taiveaho /sd: Känner regeringen till de problem som förekommer i samband med tillstånden för små och enskilda vindkraftverk och avsaknaden av nationella anvisningar i dessa fall och vad tänker regeringen göra för att harmonisera tillståndspraxis och säkerställa en tillräckligt omfattande miljökonsekvensbedömning för varje bygglov? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Plan- och tillståndssystemet styr utbyggnaden av vindkraft på samma sätt som annat byggande. Huruvida en utbyggnad av vindkraft är lämplig avgörs i samband med planläggningen, konsekvensbedömningen och tillståndsförfarandet, varvid också medborgarnas och andra berörda parters åsikter kan beaktas. De plan- och tillståndsförfaranden som i varje enskilt fall krävs för ett vindkraftprojekt beror framför allt på dess placering och konsekvenser. Konsekvensernas betydelse beror av vindkraftprojektets storlek, lokaliseringsplatsens miljövärden och den övriga områdesanvändningen. En grundläggande princip vid miljöministeriets styrning av vindkraftens utbyggnad är att områdets lämplighet som förläggningsplats för vindkraftverk i princip avgörs genom en plan, som beroende på områdets art och projektets storlek kan vara en landskapsplan, en generalplan eller en detaljplan. Planen ska basera sig på tillräckliga undersökningar och utredningar, vilka ska möjliggöra en bedömning av de direkta och indirekta konsekvenserna av att planen realiseras. Planen ska beredas i samråd med de parter vars förhållanden eller intressen den berör. För uppförande av ett vindkraftverk krävs alltid bygglov eller åtgärdstillstånd. Tillstånden beviljas om tillståndsvillkoren uppfylls. När ett bygglov avgörs bedöms bland annat om vindkraftverket passar in i landskapet och hur det anpassar sig till markanvändningen i omgivande områden. Om de i markanvändnings- och bygglagen nämnda förutsättningarna för tillstånd uppfylls ska bygglov beviljas. Vid tillståndsprövningen kan inte beaktas de synpunkter på anpassning av projektet till verkställarens behov som framförs i det skriftliga spörsmålet. I sista hand avgörs tillståndsbeslutets laglighet i domstol. Utbyggnad av vindkraft kan beroende på läget också kräva miljötillstånd. Miljötillstånd krävs exempelvis om det i närheten finns fast bebyggelse eller fritidsbostäder och vindkraftverket kan orsaka i lagen om vissa grannelagsförhållanden avsett oskäligt besvär. Sådana effekter som uppkommer vid driften av ett vindkraftverk är främst ljudet som uppstår vid gången och de vandrande skuggor som kastas av rotorbladen. Statsrådet tog ställning till utbyggnad av vindkraft när det beslutade om en översyn av de riksomfattande målen för områdesanvändningen, där det sägs: "I landskapsplaneringen ska anges vilka områden som bäst lämpar sig för utnyttjandet av vindkraft. Vindkraftverken ska i första hand koncentreras till enheter som omfattar flera kraftverk." Statsrådets ståndpunkt är alltså att vindkraftsproduktionen primärt ska koncentreras till stora enheter och inte utföras som enskilda kraftverk. 5

6 Ministerns svar Regeringen har vidtagit åtgärder för att medverka till en miljömässigt och ekonomiskt hållbar utbyggnad av vindkraften i Finland. Miljöministeriet bereder för närvarande anvisningar för utbyggnad av vindkraft som ska främja en kvalitetsmässigt högtstående planläggning och en ändamålsenlig tillämpning av tillståndsförfarandena. I anvisningarna kommer man att beskriva den planläggning och de tillståndsförfaranden som behövs i olika fall och principerna för utredningars tillräcklighet och konsekvensbedömning vid utbyggnad av vindkraft. I anvisningarna tas också upp små vindkraftverk och särfrågor i samband med dem. Anvisningarna bereds av en arbetsgrupp vars tidsfrist går ut Till sommaren färdigställs landskapsförbundens av miljöministeriet koordinerade utredningar som kartlägger de för vindkraftsutbyggnad lämpligaste områdena. Dessutom stöds planläggningen av vindkraft med ett anslag på 1,5 miljoner euro år Understöden till landskapsförbund och kommuner medverkar till att vindkraftsproduktionen i Finland kan realiseras på ett miljömässigt hållbart sätt. Mot bakgrund av det ovan sagda anser jag att regeringen känner till de eventuella problem som är förknippade med vindkraftens utbyggnad och har vidtagit aktiva åtgärder för att främja en kvalitetsmässigt högtstående planering av vindkraft och en enhetlig tillämpning av tillståndsförfarandena. Helsingfors den 1 april 2011 Bostadsminister Jan Vapaavuori 6