ÕÑÕÛÓ\ÛÒÖÑÛÒ ÊÛÍ ÍÌJÒ ÊÛÍ ÛÒÍËÑÖÛÔËÇØÜ ÍÌÇÍ ÕÊÊÇ Pantone 300 ÕßÎÊ ßÒÖÑÛÒ ÇØÌÛ ÍÌßÎÕÕß ÔË ÊËÑÒÒß îðïê ß Ô îðïé ÍÍÒ ðéèïóèêìë Ö«µ «² ± ééç
SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 1 2. TARKKAILUN PERUSTE JA SUORITUS... 2 3. VESISTÖALUEEN YLEISKUVAUS JA EKOLOGINEN TILA... 6 4. VESISTÖALUEEN HYDROLOGIA... 7 5. SÄÄ- JA VESIOLOT... 8 5.1 Yleiskatsaus vuoden 2016 sääoloihin... 8 5.2 Sadanta ja virtaamat Karvianjoen alueella vuonna 2016... 10 6. VESISTÖKUORMITUS... 10 6.1 KUNNAT JA TEOLLISUUS... 10 6.2 MUUT KUORMITTAJAT... 14 6.2.1. Vapo Oy:n turvetuotanto... 14 6.2.2. Kalanviljelylaitokset... 14 6.2.3. Kaatopaikat... 15 6.2.4. Sekalaiset kuormittajat... 15 6.2.5. Hajakuormitus... 15 6.3 KOKONAISKUORMITUS... 16 6.4 KUORMITUKSEN KEHITYS KUORMITTAJAKOHTAISESTI... 17 6.4.1. Karvian kunnallinen jätevedenpuhdistamo... 17 6.4.2. Honkajoen kunta ja Honkajoki Oy... 18 6.4.3. Kankaanpään kaupunki... 20 6.4.4. Lavia... 21 6.4.5. Pomarkun kunta... 22 7. VESISTÖTARKKAILU... 23 7.1 Vesistön yläosan järvet... 23 7.2 Karvian kunnan purkuvesistö... 23 7.2.1. Puhdistamon yläpuoli (KAJO/1)... 24 7.2.2. Puhdistamon alapuoli (KAJO/2)... 25 7.2.3. Veden laadun kehitys... 27 7.3 Honkajoen kunnan ja Honkajoki Oy:n purkuvesistö... 29 7.3.1. Purkualueen yläpuoli (KAJO/3)... 30 7.3.2. Puhdistamon alapuoli (KAJO/4)... 31 7.3.3. Veden laadun kehitys... 32
7.4 Kankaanpään alapuoli... 35 7.4.1. Jätevesien laskennalliset vaikutukset... 37 7.4.2. Pitäjänojan veden laatu (KAJO/5)... 37 7.4.3. Karvianjoki, yläpuoli (KAJO/6)... 38 7.4.4. Karvianjoki, alapuoli (KAJO/7)... 38 7.4.5. Karvianjoen veden laadun kehitys Kankaanpäässä... 39 7.5 Kynäsjoki (AS. KAJO/11)... 41 7.6 Lavian Karhijärvi... 42 7.6.1. Jätevesien laskennalliset vaikutukset... 43 7.6.2. Veden laatu jätevesien purkualueella (KAJO/9)... 44 7.6.3. Itäpään syvänne (KAJO/8)... 45 7.6.4. Lassilanjoki (as. KAJO/10)... 47 7.7 Pomarkunjoki... 48 7.7.1. Jätevesien laskennalliset vaikutukset... 49 7.7.2. Pomarkun puhdistamon yläpuoli (KAJO/12)... 50 7.7.3. Pomarkun puhdistamon alapuoli (KAJO/13 ja KAJO/14)... 50 7.7.4. Pomarkunjoen veden laadun kehitys... 51 7.8 Sivujokien veden laatu... 52 7.8.1. Nummijoki... 52 7.8.2. Suomijoki... 52 7.8.3. Pikkujoki... 53 7.8.4. Kodesjoki... 53 7.8.5. Ristiluoma... 53 7.8.6. Pukanluoma... 53 7.8.7. Hapuanoja... 54 7.8.8. Lassilanjoki... 54 7.8.9. Leväsjoki... 54 7.8.10. Siikaisjoki-Otamonjoki... 55 7.8.11. Tuorijoki... 55 7.9 Jätevesien vaikutukset vesistön eri osissa... 56 8. YHTEENVETO... 56 VIITTEET LIITTEET: Liite 1. Tarkkailutulokset Liite 2. Vatajankosken virtaamat 2016
Vesiosasto/ALa 6.7.2017 Julkaisunumero 779 KARVIANJOEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2016 1. JOHDANTO Karvianjoen varrella sijaitsee useita kunnallisia jätevedenpuhdistamoita sekä teollisuutta, jotka laskevat puhdistetut jätevetensä jokeen. Vesistökuormituksen määrää ja vesistövaikutuksia on seurattu erillisinä tarkkailuina 1970-luvun puolivälistä alkaen. Kunnallisten jätevedenpuhdistamoiden osalta velvoitetarkkailua on alusta lähtien suorittanut Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry (KVVY). Edellä mainittu käytäntö todettiin hankalaksi koko Karvianjoen vesistön tilan yhtenäisen arvioinnin kannalta, minkä takia alueelle laadittiin vuosien 2006 2008 aikana yhteistarkkailuohjelma, joka kattaa kaikkien kunnallisten jätevedenpuhdistamoiden tarkkailuvelvoitteet. Yhteistarkkailun myötä myös EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin (Euroopan parlamentti ja neuvosto 2000) vaatimukset vesistöalueen ekologisen tilan selvittämisestä ja seurannasta voidaan ottaa huomioon erillistarkkailuja kattavammin ja taloudellisemmin. Laadittu yhteistarkkailuohjelma sai Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hyväksynnän julkipanon jälkeen 15.10.2008 (diaarinumero LOS-2006-Y-1194-121). Ohjelman teko aloitettiin jo vuoden 2006 puolella, mutta virallisen hyväksynnän ohjelma sai vasta vuoden 2008 lopulla. Yksittäisten kuormittajien tarkkailuohjelmiin nähden yhteistarkkailuohjelmaa on täydennetty vesipuitedirektiiviä silmälläpitäen pohjaeläintarkkailulla sekä kivien pintaan kiinnittyneiden piilevien tarkkailulla. Edellä mainittu ohjelma ja siten tarkkailukin sisältää kunnallisten jätevedenpuhdistamoiden sekä Honkajoella sijaitsevan Honkajoki Oy:n velvoitteet. Muita Karvianjokea kuormittavia pistemäisiä kuormittajia ovat mm. turvetuotanto, alueella toimivat kalanviljelylaitokset, kunnalliset kaatopaikat, Kankaanpään seurakunnan leirikeskus, Venesjärven puhdistamo ja Siikaisten kalkkilouhos (Nordkalk Oyj Abp). Pääosan turvetuotantoalueista omistaa Vapo Oy, mutta alueella toimii myös pienempiä toiminnanharjoittajia. Vapo Oy:n turvetuotantoalueilla on oma, koko Länsi-Suomen alueen kattava tarkkailunsa, eikä ympäristöviranomainen ole tämä huomioiden edellyttänyt niiden liittämistä tähän ohjelmaan. Kaatopaikoista on käytössä enää Kankaanpään kaatopaikka. Muut on suljettu yleiseltä käytöltä, mutta etenkin typpikuormituksen jatkuessa nekin ovat vielä erillistarkkailujen piirissä. Osalla kaatopaikoista on suoritettu vielä puhdistamolietteiden kompostointia. www.kvvy.fi etunimi.sukunimi@kvvy.fi ( 03 ) 2461 111 PL 265, 33101 Tampere
2. TARKKAILUN PERUSTE JA SUORITUS 2 Karvianjoen vesistöalueelle jätevesiä johtavilla kaupungeilla, kunnilla ja teollisuudella (Taulukko 2.1, kuva 2.1) on Vesihallituksen, Lounais-Suomen ympäristökeskuksen tai Länsi-Suomen ympäristölupaviraston asettamat vesistön tilan tarkkailuvelvoitteet. Puhdistamoiden toimintaa, lupaehtojen toteutumista ja kuormitustasoa on tarkasteltu erikseen laadituissa kuormitustarkkailuraporteissa. Siikaisten kunnan jätevedet on johdettu Merikarvialle käsiteltäväksi 23.12.2009 alkaen. Siikaisten kunta oli vuonna 2009 mukana tarkkailussa normaalisti ja vuonna 2010 ns. jälkitarkkailun muodossa, jonka jälkeen tarkkailuvelvoite loppui sen osalta. Näin ollen myös Siikaisten jätevesien tarkkailua varten perustetut tarkkailuasemat poistettiin ohjelmasta. Yhteistarkkailun havaintoasemia oli vuonna 2016 ohjelmassa 14 kpl (Taulukko 2.2, Kuva 2.2), joista 12 oli virta-asemia ja 2 järviasemia Karhijärvessä. Ylin havaintoasema sijaitsee Karvian kunnassa Kirkkojärven luusuassa. Kirkkojärven tilaa ei seurata velvoitetarkkailun yhteydessä. Vesistön latvoilla sijaitsevat Nummijärvi ja Karvianjärvi kuuluvat Vapo Oy:n vesistötarkkailuun, ja näitä järviä ei käsitellä tässä yhteydessä. Viimeksi vuonna 2015 ohjelmassa olivat mukana kolmen vuoden välein suoritettavat biologiset piilevä- ja pohjaeläintarkkailut. Seuraavan kerran biologiset tarkkailut suoritetaan vuonna 2018. Karvianjoella tehtiin kesällä 2011 kalataloudellisia koskikunnostuksia neljällä koskella Kankaanpään ja Pomarkun välisellä alueella Pirkanmaan ELY-keskuksen toimesta. Suoritettuihin kalataloudellisiin kunnostuksiin liittyneet vesistötutkimukset raportoitiin saman vuoden lopulla (Oravainen 2011). Karvianjoen kalataloudellista yhteistarkkailua suoritetaan 3 vuoden välein. Tutkimusalue alkaa Nummijärvestä ja ulottuu Kankaanpään alapuolelle. Tarkkailu suoritettiin viimeksi vuonna 2014. Tulokset on raportoitu erikseen (Holsti & Westermark 2015). Vesinäytteet analysoitiin KVVY:n laboratoriossa, joka on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T064 ja niistä tehtiin ohjelman mukaiset määritykset (Taulukko 2.3). Taulukko 2.1. Karvianjoen yhteistarkkailuun vuosina 2016 osallistuneet kuormittajat. Kuormittaja Purkualue 1. Karvian kunnan jätevedenpuhdistamo Karvianjoki 2. Honkajoen kunnan jätevedenpuhdistamo Karvianjoki 3. Honkajoki Oy:n jätevedenpuhdistamo Karvianjoki 4. Kankaanpään kaupungin jätevedenpuhdistamo Karvianjoki 5. Porin kaupungin Lavian jätevedenpuhdistamo Karhijärvi 6. Pomarkun kunnan jätevedenpuhdistamo Pomarkunjoki
3 Taulukko 2.2. Karvianjoen havaintoasemat ja niiden näytteenottoajankohdat vuonna 2016. Tunnus Nimi koordinaatit (ETRS- TM35FIN) näytteenottoajankohdat talvi kevät kesä syksy näytesyvyydet (m) KAJO/1 Kirkkojärvi Luusua 6896762 267862 X X X X 1,0 KAJO/2 Karvianjo Patolank 4 mts 6894890 266574 X X X X 1,0 KAJO/3 Karvianjo Lankoski 6882549 251618 X X X X 1,0 KAJO/4 Karvianjo 2A Marjakylä 6881428 250168 X X X X 1,0 KAJO/5 Pitäjänoja alav 6863177 253136 X X X X 0,5 KAJO/6 KAJO/7 Karvianjo Hirvikankaanku Karvianjo Hapuansilta ap 6864998 253256 X X X X 1,0 6863088 252185 X X X X 1,0 KAJO/8 Karhij 3 6836415 263131 X X 1, 3, 4 + kesällä chl-a 0-2 m KAJO/9 Karhijä 7 6836453 264474 X X 1, 2 + kesällä chl-a 0-2 m KAJO/10 Lassilanjoki alav 6840694 247100 X X X X 1,0 KAJO/11 Kynäsjoki Harjakoski yp 6846688 245505 X X X X 1,0 KAJO/12 Pomarkunjoki 1 6850471 236320 X X X X 0,5 KAJO/13 Pomarkunjoki 2 A 6850607 235509 X X X X 0,5 KAJO/14 Pomarkunjoki 2 6851924 234294 X X 1,0 Taulukko 2.3. Karvianjoen yhteistarkkailun analyysivalikoima. Analyysi jokipisteet järvipisteet Lämpötila o C x x Happi mg/l x x Happikyllästeisyys % x x Sameus FTU x x Kiintoaine mg/l x Sähkönjohtavuus ms/m x x ph x x Väri mg Pt/l x x *) COD Mn mg/l O 2 x x Kokonaistyppi µg/l x x Ammoniumtyppi µg/l x x Nitraattityppi µg/l x Kokonaisfosfori µg/l x x Fosfaattifosforipitoisuus µg/l x x Lämpökestoiset koliformiset bakteerit kpl/dl x x *) Klorofylli-a:n pitoisuus mg/m 3 x **) *) ainoastaan 1 m näytteistä **) suoritetaan 0-2 m kokoomanäytteestä kesän havaintokerralla
4 1. Karvian jätevedenpuhdistamo 2. Honkajoen jvp ja Honkajoki Oy:n jvp 3. Kankaanpään jvp 4. Lavian jvp 5. Pomarkun jvp 6. Siikaisten jvp (poistunut 2009) 7. Karvian kaatopaikka 8. Honkajoen kp 9. Kankaanpään kp 10. Lavian kp 11. Pomarkun kp 12. Siikaisten kp 13. Merikarvian kp 14. Noormarkun kp Karvianjärvi 15. Karvian kalalaitos 16. Pukaralammin kalalaitos 17. Saaristomeren Kala Oy 18. Kankaanpään srk:n leirikeskus 19. Nordkalk Oy kalkkikaivos Kirkkojärvi 1 7 Karvianjoki 15 16 2 8 Karvianjoki 13 Siikaisjärvi 12 Merikarvianjoki 19 Otamonjoki 6 0 5 10 Selkämeri Isojärvi Karvianjoki 9 3 18 17 kilometriä Pohjajoki Eteläjoki 5 Pomarkunjoki 11 Kynäsjärvi Poosjoki Noormarkunjoki 10 14 Inhot tujärvi Lassilanjoki Kyläjärvi 4 Karhijärvi Kuva 2.1. Karvianjoen vesistöalueen merkittävimmät pistekuormittajat ja niiden sijainti vesistöalueella. Vesistöaluerajat SYKE.
5 Kaikkiaan Karvianjoen vesistöalueella sijaitsee lukuisia muitakin veden laadun seuranta-asemia kuin yhteistarkkailuun liittyvät havaintoasemat (Kuva 2.2). Myöskään erikseen suoritettavan kalataloudellisen tarkkailun asemat eivät ole kytköksissä vesistötarkkailuun. Yhteistarkkailun havaintopisteet Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden velvoitetarkkailupisteet Kunnallisten kaatopaikkojen velvoitetarkkailupisteet Kalanviljelylaitosten velvoitetarkkailupisteet Kankaanpään SRK:n leirikeskuksen velvoitetarkkailupisteet Nordkalk Oyj Abp:n velvoitetarkkailupisteet X= poistettu 2011 36.04 Karvianjärvi Karvianjoki 36.041 X X X Karvianjoki 0 5 10 kilometriä Isojärvi Karhijärvi Kuva 2.2. Karvianjoen vesistöalueella sijaitsevat veden laadun tarkkailuasemat (Lähde: tarkkailuohjelma 6.11.2008). Tämän tarkkailun asemat on merkitty karttaan punaisella. Vapo Oy:n osalta kartasta puuttuu ainakin Nummijoessa oleva Nummikosken asema. Vesistöaluerajat SYKE. 0 5 10
3. VESISTÖALUEEN YLEISKUVAUS JA EKOLOGINEN TILA 6 Karvianjoen vesistöalue sijaitsee Pohjois-Satakunnassa. Alueen pinta-ala on 3438 km 2 ja järvisyys 4,55 %. Alueella on lukuisia pieniä järviä ja runsaasti soita. Peltojen osuus on 12 %. Vesistöissä on tehty laajoja vesistöjärjestelyjä ja valtaosa joista ja puroista on perattu. Monet järvistä ovat matalia, mikä on houkutellut viljelysmaan lisäämiseen järvien laskujen avulla. Vesistön alaosan virtaamia ja vedenkorkeuksia säännöstellään useissa kohdissa. Karvianjoki alkaa Karvianjärvestä noin 135 m merenpinnan yläpuolelta. Järveen laskevat Säkkijoki, Mustajoki ja Hormaluoma. Noin kahden kilometrin päässä Karvianjoen alusta reittiin laskee Nummijoki. Runsaat kaksi kilometriä Nummijoen liittymästä alajuoksulle Karvianjoki laskee Kirkkojärveen. Kirkkojärven jälkeen on noin 100 kilometrin pituinen järvetön jokiosuus Honkajoen taajaman läpi ja Kankaanpään kaupungin länsipuolitse Kynäsjärveen. Tälle jokiosuudelle laskevat Suomijoki, Aunesluoma, Pikkujoki, Paholuoma, Kodesjoki, Ristiluoma, Pukanluoma sekä Kyynärjärven-, Pitäjän-, Hapuan-, Kahila- ja Tuunajärvenoja. Noin 10 km Honkajoen taajaman alapuolella sijaitsee Vatajankoski, jossa mitataan virtaamia. Kynäsjärven jälkeen on vajaan 10 kilometrin pituinen jokiosuus Inhottujärveen, joka on reitin keskusjärvi. Idästä Inhottujärveen laskee Karhijärvestä alkava Lassilanjoki. Inhottujärven vedet laskevat kahta reittiä pitkin Selkämereen. Inhottujärven pohjoispäästä alkava Pomarkunjoki virtaa Pomarkun kautta Isojärveen, joka laskee Selkämereen Merikarvianjokea ja Poosjoen-Pohjajoen reittiä pitkin. Isojärven pohjoisosaan laskee Otamonjoki, jonka valuma-alueella sijaitsee Siikaisjärvi. Inhottujärven eteläosasta alkava Noormarkunjoki virtaa Kyläjärveen, joka laskee Eteläjokea pitkin Noormarkun kautta Selkämereen. Vettä juoksutetaan Inhottujärven padoilta Pomarkunjokeen ja Noormarkunjokeen suhteessa 6:7. Karvianjoen vesistöalueen isoimmat järvet kuuluvat järvityypiltään mataliin runsashumuksisiin järviin (Mrh). Karvianjoen reitin keskusjärvi, Inhottujärvi, on järvityypiltään hyvin lyhytviipymäinen järvi (lv). Karvianjoen pääuoma ja mereen laskevat uomat ovat jokityypiltään suuria (St) tai keskisuuria (Kt) turvemaiden jokia. Karvianjoen vesi on runsasravinteista humusvettä. Happiongelmia ei esiinny. Suuresta soiden määrästä aiheutuva runsashumuksisuus näkyy vedessä ruskeana värinä ja lievänä happamuutena. Karvianjoen vesistöalueen pintavesimuodostumien ravinnepitoisuuksia kohottaa varsinkin hajakuormitus, mutta myös pistemäisellä jätevesikuormituksella on vaikutusta. Muita kuormitustekijöitä ovat turvetuotanto, metsätalous ja puutarhatalous. Veden ekologinen tila on välttävä jo Karvianjärvessä (taulukko 3.1), joka kärsii rehevöitymisestä. Järven tilan negatiivinen kehitys on jatkunut vielä 2000- luvullakin loppukesän fosforipitoisuuden ollessa ylirehevälle vedelle ominainen. Samoin leväkukintoja esiintyy kesäisin. Talvisin pintavedessä esiintyy ajoin voimakasta happivajetta. Karvianjärveen laskevien jokien vesi on heikkolaatuista. Mustajoen fosforipitoisuudet ovat olleet kesäaikana suuria, jopa käsiteltyjen jätevesien tasoa. Yksi merkittävimmistä kuormittajista Mustajoella on puutarhatalous. Veden laatu ei juuri parane pääuoman varrellakaan ja sille on ominaista voimakas vaihtelu vuodenaikojen ja virtaamien mukaan. Pitemmällä aikavälillä typpitaso on kohonnut jonkin verran. Useiden veden laadultaan heikentyneiden sivu-uomien vastapainoksi mm. Pohjankankaalta ja Hämeenkankaalta laskee lähdepitoisia ja vähähumuksisia, luonnontilaisen kaltaisia purovesiä. Nämä Myllyojan kaltaiset luomat tarjoavat hyviä lisääntymisalueita Karvianjoen vesistön tammukkakannoille.
7 Pomarkunjoki laskee Isojärven kaakkoiskulmaan, jonka fysikaalis-kemiallinen tila on tyydyttävä. Myös kokonaisuutena Isojärven ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi kuten reitin keskusjärvenä toimivan Inhottujärvenkin, ja täälläkin rehevöityminen on huomattavaa. Matalan ja rehevän Siikaisjärven ekologinen tila on tyydyttävä. Suurikokoisen Lavian Karhijärven ekologinen tila on mm. voimakkaan rehevyyden takia tyydyttävä. Ongelmat aiheutuvat voimakkaasta hajakuormituksesta. Karvianjoen vesistöalueen mereen laskevien uomien ekologinen tila vaihtelee tyydyttävästä hyvään. Noormarkun- ja Merikarvianjoen vesi on peruslaadultaan sameaa ja runsasravinteista humusvettä. Joet kuuluvat jokityypiltään suuriin turvemaiden jokiin. Noormarkunjoen ekologinen tila on tyydyttävä ja Merikarvianjoen hyvä. Merikarvianjoen ja Noormarkunjoen veden laatua seuraa Varsinais- Suomen ELY-keskus. Taulukko 3.1. Karvianjoen vesistön vesimuodostumien tyypittely ja vesienhoidon 2. suunnittelukauden päätökseen perustuva ekologinen tila. Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta. Vesimuodostuma, kunta Pintavesityyppi Ekologinen tila Karvianjärvi, Karvia Matalat runsashumuksiset järvet välttävä Kirkkojärvi, Karvia Matalat runsashumuksiset järvet Huono Karvianjoki yläosa, Karvia- Honkajoki Keskisuuret turvemaiden joet tyydyttävä Karvianjoki alaosa, Kankaanpää Suuret turvemaiden joet tyydyttävä Kynäsjoki, Pomarkku Suuret turvemaiden joet tyydyttävä Karhijärvi, (Lavia) Pori Matalat runsashumuksiset järvet tyydyttävä Inhottujärvi, Pomarkku ja Pori Hyvin lyhytviipymäiset järvet tyydyttävä Pomarkunjoki, Pomarkku Suuret turvemaiden joet tyydyttävä Isojärvi, Pomarkku Matalat runsashumuksiset järvet tyydyttävä Merikarvianjoki, Merikarvia Suuret turvemaiden joet hyvä Pohjajoki, Pori Keskisuuret turvemaiden joet hyvä Eteläjoki, Pori Suuret turvemaiden joet tyydyttävä 4. VESISTÖALUEEN HYDROLOGIA Karvianjoen vesistöalueen virtaamia mitataan jatkuvasti seitsemältä eri havaintopisteeltä. Vesistöalueen eri osille voidaan esittää myös laskennallisia virtaamatietoja valuma-aluetietojen perusteella (Taulukko 4.1). Virtaamavaihtelut pääuomassa ovat yläjuoksun vähäjärvisyyden takia suuria. Tällä on merkitystä myös veden laadun kannalta tulvahuippujen aiheuttaessa veden samenemista ja ravinteiden huuhtoutumista jokivarsien peltoalueilta, joiden osuus Karvianjoen vesistön valuma-alueesta on noin 12 %.
8 Taulukko 4.1. Karvianjoen vesistön valuma-alue- ja virtaamatietoja. KARVIANJOEN VESISTÖALUE Val.alue Vesistönkohta km 2 MHQ MQ MNQ Karvianjoen pääuoma: Virtaama, m 3 /s Karvianjoki Kirkkojärvi* 342 22 3,2 0,53 Kantinkoski* 364 24 3,5 0,58 Lankoski* 901 84 9 1,3 Vatajankoski** 998 59,4 10,7 1,17 Veneskoski yp* 1307 118 13 1,6 Pomarkunjoki* 1060 72 9,6 1,6 Eteläjoki*** 9,67-21,3 Merikarvianjoki** 1700 61,5 14,8 1,39 Pohjajoki** 17,9 4,85 1,0 Karvianjoen kokonaisvirtaama 3110 146 34,9 5,2 * Virtaamatiedot poimittu julkaisusta: Vesihallitus 1978. Kokemäenjoen ja Karvianjoen vesistöjen vesien käytön kokonaissuunnitelma, I osa. Vesihallituksen tiedotus 142. ** Virtaamatiedot poimittu julkaisusta: Korhonen J. & Haavanlammi E. 2012: Hydrologinen vuosikirja 2006 2010. Suomen Ympäristö 8/2012. *** Virtaamatiedot poimittu hydrologisesta vuosikirjasta, esitetty vuosien 2006-2010 vaihteluväli. 5. SÄÄ- JA VESIOLOT 5.1 Yleiskatsaus vuoden 2016 sääoloihin Vuoden 2015 loppupuoli oli lauha. Sadanta oli normaalia runsaampaa ja valumat jatkuivat runsaina vuoden lopulle saakka. Tammikuu oli koko maassa tavanomaista kylmempi. Vesimassa tuulettui ja viileni hyvin, koska jäätyminen tapahtui vasta joulukuun lopulla. Vesistöjen kannalta tämä merkitsi tavanomaista parempaa happitilannetta ja normaalia hitaampaa hapen kulumista vesimassan viileyden takia. Valumat tyrehtyivät pienissä ojissa. Sademäärät eivät merkittävästi poikenneet tavanomaisesta. Lumisateet olivat pääasiassa heikkoja, mutta meren läheisyydessä esiintyi paikoin runsaampia lumisateita sulan meren vaikutuksessa. Tammikuun loppupuoli oli puolestaan lauha ja vesisateet sulattivat nopeasti satanutta lumipeitettä. Tammikuun lopulla satoi ohut lumipeite, joka suli jälleen vesisateiden vaikutuksesta helmikuun alkupuolella. Helmikuu oli lähes koko maassa harvinaisen leuto ja monin paikoin poikkeuksellisen sateinen (kuva 5.1). Sulamisvalumia kohdistui jokiin ja puroihin Etelä-Suomen alueella jo tässä vaiheessa. Vesisateiden jälkeen peltoaukeat olivat kokonaan lumettomia ja sulanut vesi virtasi ojissa. Ylivaluma oli jo toinen vuoden alkupuolella. Kuukauden puolivälissä lumipeite elpyi runsaiden sateiden myötä laajalti ja sää pakastui, mikä pysäytti valumat kokonaan. Maaliskuu alkoi puolestaan lauhana. Lämpötila pysyi nollan vaiheilla, joten lumet alkoivat vähitellen sulaa. Sademäärät jäivät suuressa osassa maata alle puoleen tavanomaisesta, ja maan länsi- sekä pohjoisosassa kuukausi oli harvinaisen kuiva. Huhtikuu oli suuressa osassa maata tavanomaista lämpimämpi. Kuun alku oli vähäsateinen, mutta kuukauden loppupuoli oli kolea ja sateinen. Valumat lisääntyivät siten kuun lopulla. Jäät lähtivät heti kuun puolivälin jälkeen. Näissä oloissa järvet sekoittuivat hyvin, eikä nopeaa kerrostumista muodostunut. Vesimassa ilmastui siten tehokkaasti.
9 Toukokuun alku oli lähes helteinen, jolloin pintavesi lämpeni nopeasti muodostaen järviin kerrosteisuuden. Sademäärät olivat pääosin keskiarvojen alapuolella. Kuun puolivälissä sateet lisääntyivät ja loppupuolella sadanta oli paikoitellen runsaampaa. Kuun lopulla sää poutaantui koko maassa ja alkoi uudelleen lämmetä. Kesäkuu alkoi kesäisen lämpimänä ja hellelukemia mitattiin yleisesti. Loppukuusta oli kesäisen lämmintä ja sateet tulivat rankkasateina ja ukkoskuuroina. Kesäkuun sademäärä oli monin paikoin tavanomaista suurempi. Heinäkuu alkoi monin paikoin helteisenä, aurinkoisena ja melko poutaisena. Heinäkuun sademäärissä oli suurta paikallista vaihtelua. Sää oli epävakaista ja sade- ja ukkoskuuroja tuli monin paikoin kuun puolivälissäkin. Heinäkuun lopulla oli kesän pisin yhtenäinen hellejakso, joka mahdollisti levien pintakukinnat, joita todettiinkin useissa järvissä. Elokuun alku oli kesäisen lämmin ja epävakainen. Kuun puolivälissä useampi matalapaineen osakeskus toi mukanaan jatkuvia sateita etelästä ja vuorokauden sademäärät kohosivat useana päivänä 20 ja 40 mm välille. Myös tuuli oli ajoittain puuskaista lisäten syksyn tuntua. Loppukuuta kohden Suomen eteläpuolelle pääsi idästä virtaamaan kuivempaa ja lämpimämpää ilmaa. Lämpötilat kohosivat parina päivänä jopa hellerajan yläpuolelle ja sää jatkui kesäisenä. Elokuun lopulla Rauli-myrskyn voimakkaat tuulenpuuskat kaatoivat puita ja sähköjä erityisesti maan keskiosassa. Aivan kuun lopussa sää oli heikkotuulisempaa ja poutaisempaa. Sinilevät esiintyvät yleensä runsaimmillaan juuri elokuussa, mutta tänä vuonna epävakainen sää esti tuolloin sinilevien runsastumista ja pintakukintojen syntyä. Syyskuu alkoi varsin kesäisissä lukemissa, mutta pian sää viileni ja yöt olivat kylmiä. Sadepäiviä oli etelässä ja lännessä harvinaisen tai jopa poikkeuksellisen vähän. Lokakuu oli pitkään lähes sateeton, joten valumat olivat hyvin niukkoja. Lokakuussa todettiin sinilevien massaesiintymisiä. Talvinen sää alkoi koko maassa marraskuun alussa. Pakkanen oli paikoin kireää ja lunta satoi runsaasti etenkin suurten vesistöjen läheisyydessä. Välillä sää lauhtui ja sateet sulattivat lumet. Sää pakastui uudelleen kuun lopulla. Joulukuu oli Suomessa pitkän ajan keskiarvoa leudompi. Sademäärä jäi maan etelä- ja länsiosassa monin paikoin harvinaisen pieneksi. Joulukuussa sää pysyi talvisena lähes jouluun saakka, jolloin lauha sää sateineen sulatti lumet. Vuosi vaihtui maan eteläosassa plussakelissä. mm 180 Kankaanpää, Niinisalo 160 140 120 100 80 60 40 20 0 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 2015 2016 1981-2010 Kuva 5.1. Sademäärä kuukausittain vuosina 2015 ja 2016 sekä vuosien 1981 2010 keskiarvo Kankaanpään Niinisalon sääasemalla.
1.1.2016 22.1.2016 12.2.2016 4.3.2016 25.3.2016 15.4.2016 6.5.2016 27.5.2016 17.6.2016 8.7.2016 29.7.2016 19.8.2016 9.9.2016 30.9.2016 21.10.2016 11.11.2016 2.12.2016 23.12.2016 5.2 Sadanta ja virtaamat Karvianjoen alueella vuonna 2016 10 Kankaanpään Niinisalon säähavaintoaseman, joka sijaitsee pohjois-etelä suunnassa melko keskellä Karvianjoen valuma-aluetta, kokonaissadanta vuonna 2016 oli 593 mm, mikä oli 88 mm pitkän ajan (1981 2010) keskiarvoa vähemmän. Kuivimpia kuukausia pitkän ajan kuukausisadantoihin nähden olivat heinäkuu ja lokakuu. Vastaavasti elokuu oli selvästi pitkän ajan keskiarvoa sateisempi. Vatajankosken vuoden 2016 keskivirtaama oli 10,6 m 3 /s, kun vuosien 1990 2015 keskivirtaama on 10,9 m 3 /s. Vuoden 2016 keskivirtaama oli siten hieman pitkän ajan keskiarvoa pienempi (kuva 5.2). Kevään valumahuipun lisäksi virtaamat olivat koholla sateiden jäljiltä helmikuussa, kesäkuussa, elokuussa ja marraskuussa. Elokuun ja marraskuun välillä virtaama oli tavallista niukempi. m 3 /s 140 120 100 80 60 40 2016 1990-2015 ka 1990-2015 min 1990-2015 max 20 0 Kuva 5.2. Vatajankosken päivittäiset virtaamat vuonna 2016 sekä pitkän ajan keski- ja ääriarvot vuosilta 1990 2015. Lähde: Ympäristöhallinnon HERTTA-tietokanta. 6. VESISTÖKUORMITUS 6.1 KUNNAT JA TEOLLISUUS Yhteistarkkailuun osallistuvilta kunnallisilta puhdistamoilta sekä Honkajoki Oy:n puhdistamolta johdettiin vesistöön vuonna 2016 BHK-kuormitusta yhteensä keskimäärin 26,4 kg/d, fosforikuormitusta 3,0 kg/d ja typpikuormitusta 100 kg/d (Taulukko 6.1). BHK-kuormitus ja typpikuormitus olivat vuoden 2015 tasolla. Aiempiin vuosiin nähden BHK-kuormitus on laskenut lähes puoleen ja typpikuormitus yli puoleen. Fosforikuormitus oli sen sijaan kasvanut edellisvuosista ja oli nyt muutaman vuoden takaisella tasolla. Selvästi suurin yksittäinen kuormittaja oli vuoteen 2015 asti Honkajoki Oy, jonka jätevedet on käsitelty omassa puhdistamossa vuodesta 2007 alkaen. Tätä ennen yhtiön jätevedet käsiteltiin Honkajoen kunnan puhdistamolla. Typpi- ja BHK-kuormituksen raju vähentyminen liittyy Honkajoki Oy:n vuonna
11 2014 uusittuun puhdistamoon, joka otettiin kokonaisuudessaan käyttöön vuonna 2015. Puhdistamon uusimisen johdosta suurin kuormittaja oli vuosina 2015 ja 2016 Honkajoki Oy:n sijaan Kankaanpään kaupunki. Puhdistamoiden toimintaa ja lupaehtojen täyttymistä koskevat tulokset on käsitelty kuormitustarkkailuraporteissa. Taulukko 6.1. Karvianjoen vesistön kunnallisten puhdistamoiden ja Honkajoki Oy:n vesistökuormitus vuonna 2016 sekä puhdistamoiden kokonaiskuormituksen kehitys vuosina 1990 2016. Q BHK 7 -ATU Kok.P. Kok.N. Vuosi 2016 m 3 /d mg/l kg/d % mg/l kg/d % mg/l kg/d % Karvian kunta 277 3,3 0,9 99 0,2 0,06 97 27 8 33 Honkajoen kunta 321 1,2 0,4 99 0,07 0,02 99 21 7 40 Honkajoki Oy 276 2,9 0,8 100 1,0 0,3 92 16 4 99 Kankaanpään k. 2710 5,9 16,0 98 0,9 2,3 94 21 58 62 kaupunki Lavian kunta 299 3,6 1,1 99 0,1 0,04 98 42 13 26 Pomarkun kunta 345 21,0 7,2 88 1,0 0,35 83 32 11 15 Yhteensä: 4228 26,4 3,0 100 Kokonaiskuormitukset 1990 7209 73,8 6,10 171 1991 6916 96,2 4,98 178 1992 7360 88,8 5,50 146 1993 6265 77,7 4,50 165 1994 6764 66,6 3,50 170 1995 7201 68,4 3,45 153 1996 6300 48,0 3,40 154 1997 6471 86,5 3,96 194 1998 7818 56,3 4,00 181 1999 5388 68,4 4,10 160 2000 6048 62,9 4,40 145 2001 4990 89,6 3,30 155 2002 4452 92,9 2,90 171 2003 4332 182,2 2,50 186 2004 4852 142,1 3,90 333 2005 5459 114,0 2,87 310 2006 5453 55,5 3,37 230 2007 5534 67,4 2,86 238 2008 6191 59,8 3,07 278 2009 4393 51,1 5,60 300 2010 3775 91,8 3,08 326 2011 4311 103,9 3,70 320 2012 4913 43,1 4,20 255 2013 4232 71,1 1,82 270 2014 4315 44,7 1,65 291 2015 4734 25,8 2,05 103 2016 4228 26,4 3,05 100 BHK-kuormituksen taso laski 2000-luvun puolivälin jälkeen (Kuva 6.1) mm. Honkajoella esiintyneiden ongelmien vähenemisen myötä, mutta kääntyi uudelleen nousuun vuonna 2010. Viime vuosina BHKkuormitus on vaihdellut voimakkaasti. Honkajoki Oy:n uuden puhdistamon ansiosta BHK-kuormitus pysynee normaalitilanteessa vuosien 2015 ja 2016 tapaan aiempaa selvästi vähäisempänä.
12 Fosforin osalta tarkkailualueen kunnallisten jätevedenpuhdistamoiden yhteiskuormitus on vähentynyt selvästi 1990-luvun alun jälkeen. Yli kolmasosa fosforikuormasta on aiemmin tullut Honkajoki Oy:ltä. Fosforikuormitus on kuitenkin myös Honkajoki Oy:n kohdalla pienentynyt. Vuonna 2016 kunnallisten jätevedenpuhdistamoiden fosforikuormitus oli kuitenkin kolmea edellisvuotta suurempaa. Typpikuormitus on lisääntynyt 2000-luvun alun jälkeen mm. suurimman yksittäisen pistekuormittajan (Honkajoki Oy) suuren typpikuorman takia. Honkajoki Oy:n puhdistamo uusittiin vuoden 2014 aikana typenpoistolaitokseksi, minkä ansiosta typpikuormitus väheni vuoden 2015 aikana murto-osaan aiemmasta ja pysyi samalla tasolla vuonna 2016. Aiempaan suuruusluokkaan typpikuormituksen ei enää normaalitilanteessa odoteta nousevan.
1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 13 kg/d BHK-kuormitus 1990-2016 Teollisuus Asutus 200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 kg/d Fosforikuormitus 1990-2016 Teollisuus Asutus 7 6 5 4 3 2 1 0 kg/d Jätevesien määrä ja typpikuormitus 1990-2016 450 400 350 300 250 200 150 100 50 Teollisuus Asutus Jätevesivirtaama m 3 /s 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 0 Kuva 6.1. Pistekuormituksen (kunnat + Honkajoki Oy) kehitys Karvianjoen vesistöalueella vuosina 1990 2016 Teollisuuden jätevedet muodostuvat Honkajoki Oy:n jätevesistä, jotka käsiteltiin aiemmin kunnan puhdistamolla.
14 6.2 MUUT KUORMITTAJAT 6.2.1. Vapo Oy:n turvetuotanto Vapon Läntisen Suomen kuormitustarkkailua vuoden 2016 osalta ei ole vielä julkaistu. Vuonna 2015 Karvianjoen vesistöalueella oli toiminnassa 26 turvesuota tai niiden osa-aluetta, joiden yhteenlaskettu tuotantoala oli 2 437 ha (Keränen 2016). Levossa oli 2,1 ha ja valmistelussa 36,9 ha. Tuotannossa oleva pinta-ala oli vähentynyt hieman edellisvuodesta. Suurin yksittäinen tuotantoalueen osa oli edelleen Satamakeitaan Pukaran Pikkujoen valuma-alueelle (36.037) vetensä purkava 449,5 ha:n lohko. Vapo Oy:n turvetuotannon Karvianjoen vesistöalueen nettokuormitukseksi vuonna 2015 arvioitiin noin 71,1 tonnia kiintoainetta, 12,4 tonnia typpeä ja 370 kg fosforia (Keränen 2016). Kiintoainekuormitus oli edellisvuotta pienempää, fosfori- ja typpikuormitus sen sijaan suurempaa. Kunnallisten puhdistamoiden ja Honkajoki Oy:n puhdistamon yhteenlaskettuun kuormitukseen verrattuna Vapo Oy:n kuormitus jäi vuonna 2015 selvästi pienemmäksi. 6.2.2. Kalanviljelylaitokset Karvianjoen vesistöalueella harjoitettava kalankasvatus oli vuonna 2016 aiempaan tapaan vähäistä. Sisämaassa toimivia laitoksia on kolme: Karvialla sijaitseva Vanhakylän kalanviljely Oy:n Karvian kalalaitos, Honkajoella sijaitseva Pukaran kalankasvatuslaitos ja Kankaanpäässä sijaitseva Polar Fish Oy:n laitos. Mainituista kalalaitoksista Karvian kalalaitoksen tiloissa on harjoitettu viime vuosina Karvianjoen oman taimenkannan viljelyä vuonna 2004 aloitetun uuden emokalapyynnin jälkeen. Toiminta on niin pienimuotoista, ettei erillistä ympäristöseurantaa ole vaadittu tai muuten järjestetty. Pukaralammin kalalaitoksella ei ole ollut kalaa vuosina 2009 2016. Laitos on hakenut toiminnalleen uutta ympäristölupaa vuoden 2010 lopulla ja hakemus on Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksen 40/2013/2 mukaan hylätty. Laitoksen valvonta on siirtynyt Varsinais-Suomen ELY:ltä Honkajoen kunnalle. Kankaanpäässä sijaitsevan Polar Fish Oy:n kalankasvatuslaitoksen toiminta loppui väliaikaisesti 30.9.2009, minkä jälkeen laitokselle otettiin kalaa seuraavan kerran heinäkuun 2010 lopussa. Vuonna 2015 laitoksessa kasvatettiin ankeriasta ja nieriää (Koponen 2016 a). Vuoden 2016 kuormitustarkkailuraporttia ei ole vielä laadittu. Fosforikuormitus oli vuonna 2015 56 kg ja typpikuormitus 856 kg. Kokonaiskuormitus oli lupaehtojen mukainen fosforin osalta mutta luparajan ylittävä typen suhteen. Poistuva typpi oli pääosin hapettuneessa nitraatti-nitriitti-muodossa, joten sillä ei ollut suoraa happea kuluttavaa vaikutusta purkuvesistössä. Laitoksella on käytössä vesienkäsittelymenetelmänä kemiallinen saostus ja lähes suljettu kierto. Lietteenpoiston avulla saatiin vähennettyä potentiaalista fosforikuormitusta merkittävästi.
15 6.2.3. Kaatopaikat Kaatopaikoilta otetaan pääasiassa vain kevät- ja syysylivalumakausien näytteet, eikä vuosikuormitusta voida näiden kahden vuosittaisen näytteen perusteella arvioida kuin hyvin karkeasti. Käytännössä kaatopaikkojen vuosikuormitusarviot ovat hyvin karkeita, koska virtaamia ei seurata riittävän säännöllisesti ja luotettavasti toisin kuin turvetuotantoalueilta purkautuvien vesien määrää. Vielä käytössä oleva Kankaanpään kaatopaikka on viemäröity 19.3.2002 lähtien, mutta vesistöönkin on päässyt edelleen vähäisiä määriä kuormitusta (Mattila 2017). 6.2.4. Sekalaiset kuormittajat Kankaanpään Majajärven rannalla sijaitsevan Kankaanpään seurakunnan Hakoniemen leirikeskuksen jätevedet puhdistetaan omassa jätevedenpuhdistamossa ja johdetaan Majajärveen. Majajärvestä jätevedet kulkeutuvat Karhoismajan vesireittiä ja Hapuanojaa pitkin Karvianjoen pääuomaan Kankaanpään kaupungin kohdalla. Kuormitus on vähäistä, ja jätevesillä on lähinnä paikallista vaikutusta Majajärvessä. Karvianjoen pääuomaan saakka vaikutukset eivät ulotu. Puhdistamon toimintaa tarkkaillaan kaksi kertaa vuodessa. Koko vuoden 2016 keskimääräiseksi kuormitustasoksi muodostui typen osalta 0,15 kg/d. (Koponen 2017 c) Fosforikuormitus oli viime vuosien tapaan lähes olematonta (0,002 kg/d). Kankaanpään Venesjärven puhdistamon vesistökuorma on myös vähäistä (2016: BHK 7 0,11 kg/d, fosfori 0,013 kg/d ja typpi 0,56 kg/d). Vesistövaikutuksia ei seurata. Nordkalk Oyj:n Otamon kalkkilouhos sijaitsee Siikaisten kunnassa Isojärven pohjoispään tuntumassa. Vedet pumpataan Isojärven luoteispäähän Kurikanniskan yläpuolelle, josta vedet laskevat eteenpäin Merikarvianjokena. Haitallista vesistökuormitusta ei ole todettu (Perälä 2017). Louhoksen kuivanapitovedet ovat puhtaita, humuksettomia ja vähäravinteisia vesiä, joilla on alapuolista hapahkoa vesistöä kalkitsevaa vaikutusta. Kaivoksen pienpuhdistamon jätevesimäärät ovat vähäisiä, koska kaivoksen henkilökunnan määrä on pieni. Kolmen vuoden välein toteutettava kaivoksen kuivatus- ja jätevesien tarkkailu suoritettiin edellisen kerran vuonna 2016. 6.2.5. Hajakuormitus Merkittävin ravinnekuormituslähde Karvianjoen vesistöalueella on hajakuormitus, jota aiheutuu peltoviljelystä, karjataloudesta, metsätaloudesta ja haja-asutuksesta. Suurimman ravinnekuormitusjakeen muodostaa peltoviljelyn aiheuttama hajakuormitus, sillä peltoaluetta on valuma-alueella varsin runsaasti (12 %). Myös karjataloutta harjoitetaan valuma-alueella edelleen varsin yleisesti. Karvianjoen vesistöalueen pinta-ala on 3435,25 km 2, josta maa-alaa on 3167 km 2 (VEMALA 2017). Maa-alasta noin 12,5 % eli 396,31 km 2 on peltoa. Rekolaisen (1989) mukaan pelloilta vesistöön kulkeutuu fosforia 90 180 kg P/km 2 /a ja typpeä 760 2000 kg N/km 2 /a. Vedenlaadun ja ravinnekuormituksen mallin VEMALAn version V1 mukaan vesistöalueen pelloilta huuhtoutuu fosforia noin 130 kg/km 2 vuodessa ja typpeä noin 1700 kg/km 2 vuodessa (VEMALA 2017).
16 Karvianjoen vesistöalueella pelloilta tulevaksi fosforikuormaksi saadaan VEMALAn kuormitusluvulla noin 51 556 kg P/a (141 kg P/d) ja typpikuormaksi noin 665 405 kg N/a (1 823 kg N/d). Hajakuormitus on siten vähintään moninkertaista pistemäiseen kokonaiskuormitukseen nähden. 6.3 KOKONAISKUORMITUS Karvianjoen vesistöalueelle ei voida laatia luotettavaa kokonaiskuormitusarviota, koska mm. metsätalouden, karjatalouden ja haja-asutuksen kuormitusta ei seurata. Peltoviljelylle esitetyt luvut ovat vain suuntaa-antavia, mutta ne osoittavat kuitenkin hajakuormituksen olevan suurin kuormitustekijä Karvianjoen vesistöalueella. Teollisuuden (Honkajoki Oy) aiheuttama kuormitus on nykyisin kunnallisilta puhdistamoilta tulevaa kokonaiskuormitusta pienempää (taulukko 6.2). Vapo Oy:n turvetuotannosta aiheutuva ravinnekuormitus on tavallisesti jäänyt sekä typen, että fosforin osalta kunnallisilta jätevedenpuhdistamoilta tulevaa kokonaiskuormitusta pienemmäksi. Karvianjoen alueella sijaitsee myös pienempiä kuormittajia, jotka eivät ole mukana yhteistarkkailussa. Tällaisia ovat Hakoniemen leirikeskus ja Venesjärven puhdistamo, joista vain ensiksi mainitulla on vesistötarkkailuvelvoite. Hakoniemen kuormitus on jaettu tasaisesti koko vuodelle, mutta todellisuudessa se painottuu kesäkaudelle. Kaatopaikoille on esitetty aiemmin ylivalumakausien keskiarvoja, jotka eivät kuitenkaan kuvaa koko vuotta. Tämän vuoksi ne on jätetty pois nyt esitettävistä kuormitusluvuista maininnalla, että niiden aiheuttama ravinnekuormitus on vähäistä verrattuna yhdyskuntiin (Meriluoto 2005). Kalalaitokset eivät ole mukana taulukossa, koska niiltä ei tullut mainittavaa vesistökuormitusta vuoden 2016 aikana. Kalankasvatuksen osalta huomioitavaa on se, että kuormitus painottuu kesäkuukausille ja alkusyksyyn, jolloin ravinnekuormituksen merkitys purkuvesistön perustuotannon kannalta on suurimmillaan. Taulukko 6.2. Karvianjoen vesistöalueella sijaitseville kuormittajille laskettuja kuormituksia ja kuormitusarvioita. BHK 7 -ATU Kok.P Kok.N Kuormitusosuudet % Vuosi 2016 kg/d kg/d kg/d Typpi Fosfori Kunnalliset puhdistamot 25,6 2,7 96 4,9 1,9 Teollisuus / Honkajoki Oy 0,8 0,3 4 0,2 0,2 Hakoniemen leirikeskus (koko vuoden keskitaso) 0,00 0,002 0,15 0,0 0,0 Kankaanpää, Venesjärven jvp 0,11 0,013 0,56 0,0 0,0 Vapo Oy:n turvetuotantoalueet (2015) 1,0 34,0 1,7 0,7 Maatalous / peltoviljely 141 1823 93,1 97,2 Yhteensä 26,5 145,0 1957,7 100,0 100,0 Ei arviota seuraaville kuormittajille: Kaatopaikat Kalalaitokset Metsätalous Karjatalous Puutarhatalous Haja-asutus
6.4 KUORMITUKSEN KEHITYS KUORMITTAJAKOHTAISESTI 17 Kuten jo aiemmin on todettu, voimassa olevat lupapäätökset ja lupaehtojen toteutuminen vuonna 2016 raportoidaan puhdistamokohtaisissa kuormitustarkkailuraporteissa. Tässä yhteydessä käsitellään siis vain vesistöön johdetun kuormituksen määrän kehittymistä. 6.4.1. Karvian kunnallinen jätevedenpuhdistamo Karvian kunnan jätevedenpuhdistamo sijaitsee Karvianjoen yläosan alueella (36.04) Jouhikylän alueella (36.041). Puhdistamolla käsitellään hieman alle 1000 liittyjän jätevedet. Niiden lisäksi puhdistamo vastaanottaa sako- ja umpikaivolietteitä noin 1400 m 3 vuodessa. Puhdistamon käsittelytulos saavutti vuonna 2016 kaikki sille määrätyt lupaehdot puolivuosittain tarkasteltuna (Lammentausta 2017). Myös jätevesiasetuksen 888/2006 vaatimustaso saavutettiin. Vesistöön Kirkkojärven alapuolella johdetun orgaanisen aineen kuormituksen määrä oli vuonna 2016 hieman edellisvuotta suurempi. Fosforikuormitus oli edellisvuoden tasolla. Typpikuorma oli tehokkaan nitrifioinnin ansiosta lähes täysin happea kuluttamattomassa nitraattimuodossa. Pidemmällä aikavälillä kuormitus on yleisestikin Karvian kunnan puhdistamon osalta vähentynyt, etenkin orgaanisen kuormituksen ja fosforikuormituksen suhteen (Taulukko 6.3). Myös jätevesimäärä on ollut selvästi vähenemässä, sillä se on pudonnut lähes puoleen 1980-lopun tasosta. Alueen suurempiin puhdistamoihin verrattuna kuormitus on nykyään vähäistä. Taulukko 6.3. Karvian puhdistamolta vesistöön johdetun jäteveden määrä, laatu, vesistökuormitus ja käsittelyteho vuosina 1985 2016. Jätevettä BHK 7 -ATU Kokonaisfosfori P Kokonaistyppi N Vuosi m 3 /d mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % 2000 556 10,0 5,7 93 0,38 0,21 91 17 9,6 30 2001 443 6,5 2,9 94 0,19 0,09 94 25 11,0 5 2002 311 13,0 4,0 94 0,58 0,18 93 24 7,5 44 2003 311 7,4 2,3 95 0,25 0,08 96 25 7,8 37 2004 351 9,1 3,2 94 0,27 0,09 97 37 13,0 8 2005 353 19,0 6,6 83 0,48 0,17 91 31 11,0-18 2006 346 5,8 2,0 95 0,17 0,06 97 26 9,0 15 2007 346 6,6 2,3 93 0,23 0,08 95 23 7,9 29 2008 399 4,0 1,6 96 0,19 0,08 96 24 9,5 13 2009 263 4,6 1,2 97 0,19 0,05 97 30 7,9 20 2010 294 3,7 1,1 98 0,21 0,06 97 27 8,0 25 2011 237 4,2 1,4 95 0,21 0,05 95 33 11,0-13 2012 384 2,2 0,9 98 0,23 0,09 95 23 8,8 20 2013 284 1,4 0,4 99 0,10 0,03 98 26 7,3 28 2014 265 1,7 0,5 99 0,18 0,05 97 38 10,0-4 2015 321 2,2 0,7 97 0,14 0,05 97 29 9,2 5,0 2016 277 3,3 0,9 99 0,20 0,06 97 27 7,6 33 K.arvo 1985-89 423 28,3 12,4 91 0,97 0,42 90 23 10,4 42 K.arvo 1990-99 445 16,2 7,5 91 0,35 0,16 92 28 12,0 21 K.arvo 2000-09 368 8,6 3,2 93 0,29 0,11 95 26 9,4 18 K-arvo 2010-16 295 2,7 0,8 98 0,18 0,05 97 29 8,8 14
18 6.4.2. Honkajoen kunta ja Honkajoki Oy Honkajoen kunnan jätevesien lisäksi kunnan puhdistamolla käsiteltiin 10.10.2006 saakka myös Honkajoki Oy:n jätevedet, jotka on sittemmin käsitelty omassa puhdistamossaan. Honkajoen kunnan puhdistamolle johdettiin yli 800 asukkaan jätevesien lisäksi Korpela Oy:n jätevedet vuoteen 2014 saakka. Tämän jälkeen ne on alettu johtaa Honkajoki Oy:n puhdistamolle. Puhdistamoa kuormittavat myös Honkajoen kunnan lietteenkäsittelyalueen suoto- ja pintavedet. Puhdistamolle johdetaan lisäksi jonkin verran sakokaivolietteitä. Kokonaisuudessaan puhdistamon tulokuormituksen asukasvastineluku vastasi vuonna 2016 keskimäärin noin 660 ihmisen kokonaiskuormitusta. Puhdistustulos oli vuonna 2016 kaikilta osin lupaehtojen mukainen (Tuominen 2017 a). Honkajoki Oy sai luvan renderöintilaitoksen ja jätevedenpuhdistamon toiminnan laajentamiseen ja uuden jätevedenpuhdistamon rakentamiseen 11.5.2011, Dnro ESAVI/441/04.08/2010. Uudessa luvassa jätevedenkäsittely määrättiin tehostettavaksi viimeistään 1.1.2014 mennessä. Honkajoki Oy haki jatkoaikaa jätevedenkäsittelyn tehostamiseen liittyville määräajoille vuoden 2014 loppuun, ja tehostettu puhdistus vaadittiin 1.1.2015 alkaen. Uusi puhdistamo otettiin käyttöön loppuvuonna 2014. Honkajoki Oy:n vanhalla puhdistamolla ei pystytty käsittelemään tehtaan jätevesiä ympäristöluvan ehtojen mukaisesti kuin ajoittain (Koponen 2015). Tilanne parani vuonna 2015 uuden puhdistamon käyttöönoton ansiosta. Vuonna 2016 lupaehdot täyttyivät lukuun ottamatta toisen ja kolmannen vuosineljänneksen fosforin ominaiskuormitusta (Koponen 2017 a). Kuormitus oli kuitenkin sekä orgaanisen aineen ja typen että myös fosforin osalta vähäisempää kuin vuonna 2015, jolloin kuormitus oli jo vähentynyt murto-osaan aiemmasta orgaanisen aineen ja typen osalta. Vesistöön päätyvä typpi oli käytännössä kokonaan nitraattimuotoista. Honkajoki Oy:n puhdistamolla käsiteltiin vuonna 2016 myös Lihajaloste Korpela Oy:n jätevedet. Puhdistettujen jätevesien purkuputki Karvianjokeen on Honkajoen kunnan kanssa yhteinen. Siten myös kuormitukset esitetään samassa yhteydessä (Taulukko 6.4). Yhteen laskettuna kuormitustaso on edelleen yläjuoksulla sijaitsevaa Karvian kunnan jätevedenpuhdistamoa suurempaa. Honkajoen alueella vesistöön johdettava kokonaiskuormitus oli viime vuosina huomattavasti runsaampaa kuin 1980- ja 1990-luvuilla. Honkajoki Oy:n uuden puhdistamon käyttöönoton ja toiminnan vakiintumisen ansiosta kokonaiskuormitus laski vuonna 2015 1980 1990 -lukujen tasolle. Vuonna 2016 kuormitus väheni entisestään.
19 Taulukko 6.4. Honkajoen kunnan ja Honkajoki Oy:n puhdistamoilta vesistöön johdetun jäteveden määrä, laatu, vesistökuormitus ja käsittelyteho vuosina 1980 2016. Jätevettä BHK 7 -ATU Kokonaisfosfori P Kokonaistyppi N Vuosi m 3 /d mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % Honkajoen kunta: 2000 536 26 14 97 0,9 0,47 96 46 25,0 57 2001 522 96 50 92 1,5 0,77 89 94 49,0 37 2002 451 140 65 92 2,2 1,00 92 110 50,0 41 2003 452 350 160 83 2,7 1,20 89 160 73,0 34 2004 561 200 110 85 3,9 2,20 42 370 210 11 2005 596 110 68 87 1,6 0,97 83 320 190 14 2006 569 39 22 84 2,5 1,40 77 230 130 41 2007 425 10 4,3 96 0,40 0,17 94 22 9,3 44 2008 463 22 10,0 96 0,32 0,15 96 28 13,0 52 2009 360 13 4,5 97 0,44 0,16 94 24 8,7 50 2010 370 14 5,3 98 0,57 0,21 94 22 8,3 60 2011 412 29 12,0 93 0,70 0,29 90 23 9,3 51 2012 455 15 6,6 97 0,51 0,23 95 19 8,6 60 2013 384 5 1,8 90 0,21 0,08 90 25 9,5 58 2014 396 6 2,3 99 0,25 0,10 98 23 9,0 51 2015 395 4 1,6 97 0,18 0,07 97 28 11,0 33 2016 321 1 0,4 99 0,07 0,02 99 21 6,7 40 K.arvo 1980-89 367 57 22,9 91 1,8 0,72 83 55 19,7 38 K.arvo 1990-99 455 28 12,9 93 1,0 0,47 91 47 22,6 56 K.arvo 2000-09 494 101 50,8 91 1,6 0,85 85 140 75,8 38 K.arvo 2010-16 390 11 4,3 96 0,4 0,14 95 23 8,9 50 Honkajoki Oy: 2007 176 210 37 97 5,4 1,0 79 740 130 47 2008 170 49 8,4 100 4,2 0,7 92 880 150 29 2009 156 100 16 98 24 3,7 8 1000 160 5 2010 196 330 64 95 8,2 1,6 68 1200 230 9,3 2011 209 320 67 94 10 2,1 41 1100 230 18 2012 184 14 2,6 100 5,3 1,0 26 920 170 15 2013 171 250 45 97 2,4 0,4 85 1100 200-5,3 2014 194 160 31 98 2,5 0,5 74 1100 210-4 2015 258 0,76 2,9 100 1,8 0,5 85 43 11 97 2016 276 2,9 0,8 100 1,0 0,3 92 16 4,4 99 Kuormitus yhteensä: Yhteensä 2007 601 41,3 1,1 139,3 Yhteensä 2008 633 18,4 0,9 163,0 Yhteensä 2009 516 20,5 3,9 168,7 Yhteensä 2010 566 69,3 1,8 238,3 Yhteensä 2011 621 79,0 2,4 239,3 Yhteensä 2012 639 9,2 1,2 178,6 Yhteensä 2013 555 46,8 0,5 209,5 Yhteensä 2014 590 33,3 0,6 219,0 Yhteensä 2015 653 4,5 0,5 22,0 Yhteensä 2016 597 1,2 0,3 11,1
20 6.4.3. Kankaanpään kaupunki Kankaanpään kaupungin jätevedenpuhdistamolle johdetaan asumajätevesien (liittyjämäärä 10 500 asukasta) lisäksi Kooninkeitaan jätteenkäsittelyaseman jätevesiä sekä metalli- ja elintarviketeollisuuden vesiä. Lisäksi puhdistamolla käsiteltiin vuonna 2016 noin 2392 m 3 sako- ja umpikaivolietteitä. Kankaanpään kaupunki on suurin kunnallinen pistekuormittaja Karvianjoen vesistöalueella ja kuormitus on nykyisin myös Honkajoki Oy:tä suurempaa. Kankaanpään kaupungin jätevedenpuhdistamolla lupaehdoista jäätiin monilta osin ensimmäisellä ja toisella vuosineljänneksellä (Koponen 2017 b). Heikentynyt tulostaso johtui pääosin näytteenottojen aikana karanneesta kiintoaineesta. Kahden viimeisen vuosineljänneksen tulos oli pääosin lupavaatimusten tasolla. Ainoastaan neljännen jakson keskimääräinen fosforipitoisuus ylitti luparajan lievästi. Typenpoistoteho jäi keskiarvona lupavaatimuksista, vaikka typenpoisto oli laitoksella tehokasta toukokuusta marraskuulle. Yhdyskuntajätevesiasetuksen (VNA 888/2006) liitteen 1 mukainen vaatimustaso täyttyi vuonna 2016. Happea kuluttava orgaaninen kuormitus sekä fosforikuormitus ovat vähentyneet selvästi pitkällä aikavälillä (Taulukko 6.5). Myös typpikuormitus on vähentynyt tehostuneen nitrifioinnin ansiosta. Taulukko 6.5. Kankaanpään kaupungin jätevedenpuhdistamolta vesistöön johdetun jäteveden määrä, laatu, vesistökuormitus ja käsittelyteho vuosina 1980 2016. Jätevettä BHK 7 -ATU Kokonaisfosfori P Kokonaistyppi N Vuosi m 3 /d mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % 2000 4000 8,8 33,0 96 0,85 3,4 93 21 84,0 55 2001 3210 8,7 28,0 96 0,65 2,1 95 23 75,0 55 2002 2990 6,0 18,0 98 0,50 1,5 97 31 94,0 47 2003 2820 5,0 14,0 99 0,34 1,0 98 30 86,0 53 2004 3150 6,0 19,0 98 0,38 1,2 97 27 85,0 49 2005 3620 9,1 33,0 95 0,39 1,4 97 24 88,0 46 2006 3580 5,0 18,0 98 0,34 1,2 98 19 68,0 61 2007 3530 4,2 15,0 99 0,31 1,1 98 20 70,0 65 2008 4040 6,9 28,0 96 0,40 1,6 96 20 79,0 51 2009 2890 8,0 23,0 97 0,52 1,4 97 35 99,0 42 2010 2320 5,6 13,0 99 0,39 0,9 98 25 57,0 64 2011 2740 4,4 12,0 99 0,26 0,7 98 19 53,0 66 2012 3180 6,3 20,0 98 0,57 1,8 95 14 45,0 72 2013 2680 7,5 20,0 98 0,41 1,1 97 14 37,0 78 2014 2730 2,8 7,7 99 0,27 0,7 98 16 44,0 73 2015 3100 5,5 17,0 98 0,42 1,3 96 18 55,0 66 2016 2710 5,9 16,0 98 0,85 2,3 94 21 58,0 62 K.arvo 1980-89 2832 36,0 103 82 1,39 4,0 85 22 62 51 K.arvo 1990-99 3642 8,7 32 95 0,70 2,5 92 22 81 45 K.arvo 2000-09 3383 6,8 23 97 0,47 1,6 97 25 83 52 K.arvo 2010-16 2792 5,4 15 98 0,45 1,3 97 18 50 69
21 6.4.4. Lavia Porin kaupunkiin liittyneen entisen Lavian kunnan keskustaajaman jätevedenpuhdistamo on saanut Länsi-Suomen vesioikeudelta 23.2.2000 (päätös 11/2000/2, dnro 99056) luvan laskea puhdistetut jätevedet Lavian Karhijärveen. Vaasan hallinto-oikeus on poistanut mainitusta luvasta vuoden 2006 alusta esitetyn numeerisen nitrifiointivaateen 31.10.2000 antamalla päätöksellään nro 00/0085/3 (dnro 00914/00/8110). Laskuluvan määräyksessä 9) on edellytetty kuormitustarkkailua, vesistötarkkailua ja kalataloustarkkailua. Uusi Etelä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä lupa astui voimaan 25.1.2012 (dnro ESAVI/186/04.08/2010). Käsittelyvaatimukset säilyivät ennallaan. Puhdistamolla käsitellään hieman yli 900 asukkaan jätevedet. Puhdistamolle tulee esikäsiteltyjä jätevesiä myös Rantasen nahkanjalostamolta. Vuonna 2016 saavutettu puhdistustulos oli luvan vaateiden mukainen molemmilla vuosipuoliskoilla (Puusaari 2017). Myös yhdyskuntajätevesiasetuksen (VNA 888/2006) liitteen 1 mukainen vaatimustaso täyttyi. Lavian jätevedenpuhdistamon tulokset ovat alueen muihin pieniin jätevedenpuhdistamoihin verrattuna erinomaisia (taulukko 6.6). Pitemmällä aikavälillä orgaaninen kuormitus ja fosforikuormitus ovat vähentyneet. Typpikuormituksen määrä on pysynyt varsin vakiona mutta vuonna 2016 kuormitus oli tavallista suurempaa. Karvianjoen yläjuoksun kuormittajiin verrattuna kuormitustaso on tavallisesti ollut alhainen. Lavian jätevedenpuhdistamon kuormitustarkkailusta ja tarkkailun raportoinnista vastaa vuodesta 2016 alkaen Porin Vesi. Taulukko 6.6. Lavian jätevedenpuhdistamolta vesistöön johdetun jäteveden määrä, laatu, vesistökuormitus ja käsittelyteho vuosina 1980 2016. Jätevettä BHK 7 -ATU Kokonaisfosfori P Kokonaistyppi N Vuosi m 3 /d mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % 2000 230 5,7 1,3 98 0,07 0,0 99 27 6,1 42 2001 193 16,0 3,0 94 0,24 0,1 97 37 7,2 31 2002 147 2,7 0,4 99 0,12 0,0 99 46 6,8 35 2003 168 3,0 0,5 99 0,13 0,0 99 35 5,8 47 2004 173 4,4 0,8 99 0,13 0,0 99 44 7,6 37 2005 188 3,1 0,6 99 0,11 0,0 99 37 6,9 46 2006 191 2,4 0,5 99 0,15 0,0 98 37 7,0 30 2007 204 2,3 0,5 99 0,13 0,0 99 30 6,1 43 2008 280 2,8 0,8 99 0,14 0,0 98 27 7,5 39 2009 184 2,3 0,4 99 0,16 0,0 99 47 8,6 23 2010 248 2,1 0,5 99 0,07 0,0 99 38 9,3 31 2011 270 2,0 0,5 99 0,10 0,0 99 31 8,3 50 2012 333 1,7 0,6 99 0,11 0,0 99 23 7,8 45 2013 276 1,4 0,4 90 0,11 0,0 90 29 8,1 35 2014 219 2,4 0,5 99 0,09 0,0 99 27 5,9 56 2015 225 3,5 0,8 99 0,21 0,0 97 25 5,6 53 2016 299 3,6 1,1 99 0,13 0,0 98 42 12,5 26 K.arvo 1980-89 308 19,8 5,0 94 0,56 0,16 95 25 7,9 50 K.arvo 1990-99 293 15,5 4,8 96 0,60 0,20 95 30 8,7 41 K.arvo 2000-09 196 4,5 0,9 98 0,14 0,03 99 37 7,0 37 K.arvo 2010-16 267 2,4 0,6 98 0,12 0,03 97 31 8,2 42
22 6.4.5. Pomarkun kunta Pomarkun kunnan jätevedenpuhdistamolle haettiin uutta ympäristölupaa vuonna 2008. Etelä- Suomen aluehallintovirasto myönsi luvan päätöksellään 2.12.2010 (Dnro ESAVI/189/04.08/2010). Lupaehdot kiristyvät vuoden 2015 alussa. Asutuksen jätevesien (AVL 1000) lisäksi puhdistamolla käsitellään myös sako- ja umpikaivolietteitä. Pomarkun puhdistamon käsittelytulos ei saavuttanut vuonna 2016 ympäristöluvan käsittelyvaatimuksia (Tuominen 2017 b). Tulostaso heikkeni oleellisesti poikkeus- ja häiriötilanteissa. Yhdyskuntajätevesiasetuksen 888/2006 vähimmäisvaatimukset täytettiin kaikilta osin. Puhdistamon suurimpana ongelmana ovat olleet viemäriverkoston vuotovedet, jotka aiheuttavat virtaamahuippuina ohituksia ja tulevan veden laimenemista. Viime vuosien aikana pahimmin vuotavia kaivoja on saneerattu, mikä on näkynyt puhdistamolle tulevien virtaamapiikkien pienentymisenä. Jätevedenpuhdistamon vesistökuormitus oli typen osalta edellisvuoden tasoa. Orgaanisen aineen ja fosfori kuormitus sen sijaan oli selvästi edellisvuotta suurempaa (taulukko 6.7). Puhdistamolta vesistöön päätyvä kuormitus oli orgaanisen aineksen osalta vuosina 2014 ja 2015 pienintä koko 2000- luvulla. Tämä kertoo ennen kaikkea verkoston ulkopuolisten vesien todella merkittävästä vaikutuksesta puhdistamon kokonaistulokseen. Pidemmällä aikavälillä kuormituksen kehityksessä on ollut lievä kasvava trendi. Taulukko 6.7. Pomarkun kunnan jätevedenpuhdistamolta vesistöön johdetun jäteveden määrä, laatu, vesistökuormitus ja käsittelyteho vuosina 1980 2016. Jätevettä BHK 7 -ATU Kokonaisfosfori P Kokonaistyppi N Vuosi m 3 /d mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % 2000 433 18,0 7,6 91 0,53 0,23 93 31 14,0 20 2001 361 12,0 4,4 95 0,63 0,23 95 24 8,6 49 2002 338 12,0 4,1 94 0,46 0,16 95 24 8,2 54 2003 362 11,0 4,0 94 0,39 0,14 95 33 12,0 33 2004 344 22,0 7,6 89 1,00 0,36 87 33 11,0 24 2005 372 11,0 4,4 93 0,63 0,25 92 22 8,7 52 2006 432 18,0 7,9 90 1,20 0,50 85 24 10,0 39 2007 498 12,0 5,8 90 0,73 0,37 87 18 9,0 47 2008 520 17,0 8,9 87 0,73 0,38 87 25 13,0 27 2009 335 12,0 3,9 93 0,53 0,18 92 30 10,0 29 2010 347 23,0 7,9 91 0,84 0,29 91 36 13,0 37 2011 392 22,0 11,0 82 1,00 0,51 80 17 8,7 46 2012 377 24,0 12,0 78 1,60 0,82 66 21 11,0 33 2013 437 8,0 3,5 94 0,32 0,14 94 18 8,0 50 2014 311 8,7 2,7 96 0,87 0,27 89 39 12,0 20 2015 435 6,4 2,8 96 0,30 0,13 94 25 11,0 21 2016 345 21,0 7,2 88 1,00 0,35 83 32 11,0 15 K.arvo 1980-89 333 9,0 4,8 94 0,94 0,34 91 27 9,5 41 K.arvo 1990-99 321 14,1 4,6 94 0,59 0,19 93 30 9,6 39 K.arvo 2000-09 400 14,5 5,9 92 0,68 0,28 91 26 10,5 37 K.arvo 2010-16 378 16,2 6,7 89 0,85 0,36 85 27 10,7 32
23 7. VESISTÖTARKKAILU 7.1 Vesistön yläosan järvet Vesistön yläjuoksua kuormittavat Vapo Oy:n useiden eri turvekenttien valumavedet, puutarhatalous sekä hajakuormitus. Karvianjoen vesistö on siten voimakkaasti kuormitettu jo yläosaltaan. Vesistön yläjuoksulla sijaitsevista järvistä ainoastaan Karvianjärvi on kuulunut Vapo Oy tarkkailuohjelmaan (Vesisenaho ym. 2014). Karvianjärvi on suuri (921 ha) ja suhteellisen matala (keskisyvyys 1,4 m, suurin syvyys 8,1 m) viljelysmaiden keskellä sijaitseva järvi. Tämän humuspitoisen ja huomattavan rehevän järven ekologinen tila on vain välttävä. Happivajetta on esiintynyt talvisin usein jopa pintavedessä. Loppukesällä 2011 tehdyssä kasviplanktontutkimuksessa Karvianjärven päällysveden kasviplanktonbiomassa oli suuri (13,4 mg/l), joka indikoi välttävää ekologista tilaa (Keränen ym. 2012). Karvianjärven kasviplanktonyhteisö koostui pääosin viherlevistä, piilevistä ja sinilevistä. Karvianjärven kasviplanktonyhteisö oli reheville vesille tyypillinen, ja erityisesti viherlevien ja sinilevien runsas esiintyminen viittaa järveen kohdistuvan ravinnekuormituksen vaikutukseen. Nummijärven vedet laskevat Nummijoen kautta yhtyen Karvianjärven suunnalta tuleviin vesiin ennen Karvian Kirkkojärveä, jonka luusuassa sijaitsee Karvian kunnan yläpuolinen vertailuasema. 7.2 Karvian kunnan purkuvesistö Tarkkailu on aloitettu vuonna 1972 ja sitä valvoo Varsinais-Suomen ELY-keskus. Voimassa oleva ympäristölupa Karvian kunnan keskustaajaman jätevedenpuhdistamon toiminnalle on annettu 16.12.2005 (LOS-2005-Y-184-121). Käsiteltyjen jätevesien purkupaikka sijaitsee Kirkkojärven alapuolella, noin 0,5 kilometrin etäisyydellä sen luusuasta (Kuva 7.1). Karvianjoen valuma-alueen koko on Kirkkojärven luusuassa 342,44 km 2 ja järvisyys 5,28 % (Ekholm 1993). Vesistöä kuormittavat Karvian kunnan yläpuolella hajakuormituksen ohella mm. Vapo Oy:n Lupikistonnevan, Koihnannevan, Hormanevan ja Säkkinevan turvetuotantoalueiden Nummijokeen ja Karvianjärveen johdettavat kuivatusvedet. Lisäksi osa Karvian käytöstä poistetun kaatopaikan valumavesistä ohjautuu Karvianjärven ja Kirkkojärven väliselle jokiosuudelle. Myös Karvianjärveen laskevan Mustajoen varrella olevalta puutarhalta tulee huomattavaa vesistökuormitusta. Lisäksi Mustajoen kautta Karvianjärveen laskee turvetuotantoalueiden kuivatusvesiä.
24 Kuva 7.1. Karvian kunnallisen jätevedenpuhdistamon purkupaikka Karvianjoen pääuomassa sekä kuormituksen vesistötarkkailupisteiden sijainti. Peruskarttarasteri Maanmittauslaitos 6/2012. 7.2.1. Puhdistamon yläpuoli (KAJO/1) Kirkkojärven luusuan yläpuolella sijaitsee kunnan uimaranta. Vesi on peruslaadultaan lievästi sameaa tai sameaa ja rehevää humusvettä. Veden sähkönjohtavuus on alhainen ja ph lievästi hapan. Vähävirtaamaisina aikoina talvella vesi on tavallisesti vain lievästi sameaa, mutta hajakuormituspulssien aikana samentuminen voimistuu. Happipitoisuus on ollut viime vuosien aikana korkeahko myös kevättalven happiminimin aikoina eli >6 mg O2/l (Kuva 7.2). Tavanomaisille kalalajeille veden happipitoisuus ei siis ole ollut ongelma. Humusvesille tyypillistä lievää happivajetta todetaan kuitenkin edelleen
25 ajoittain, kuten esimerkiksi heinäkuussa 2012 (3,7 mg O 2 /l). Vuonna 2016 happitilanne oli muilla havaintokerroilla hyvä mutta elokuussa tyydyttävä. Hapen kyllästysaste vaihteli välillä 70 88 %. Viime vuosien aikana korkeimmat fosforipitoisuudet on tavallisesti mitattu loppukesällä, jolloin yläpuoliset järvialtaat ovat rehevimmillään. Tyypilliset loppukesän pitoisuudet ovat olleet erittäin reheville vesille ominaisia, kuten myös loppukesällä 2016 (64 µg/l). Ajoittain fosforipitoisuus on vastannut jopa ylirehevälle vedelle ominaista tasoa, kuten esimerkiksi loppukesällä 2014. Vuonna 2016 fosforipitoisuuden vaihteluväli oli 51 66 µg/l, eli alimmillaankin Kirkkojärven luusuan fosforitaso oli erittäin rehevien vesien tasolla. Alhaisin pitoisuus ajoittui toukokuulle, jolloin tulvahuippu oli päättynyt. Typpipitoisuus vaihteli vuonna 2016 välillä 620 1100 µg/l, ollen edellisvuotta hieman matalampi. Luonnontasoon (<20 µg P/l ja <450 µg N/l, Aroviita ym. 2012) verrattuna ravinnepitoisuudet olivat noin 1,5 3 -kertaisia. Hajakuormituksen ja ylemmäksi vesistöä kohdistuvan kuormituksen tuomien ravinteiden lisäksi Kirkkojärven luusuaan kohdistuu hygieenistä kuormitusta, mikä näkyy suolistobakteerien jatkuvana esiintymisenä. Pääsääntöisesti veden hygieeninen laatu pysyy vähintään tyydyttävänä, mutta ajoittain se voi heiketä välttäväksi kuten esimerkiksi lokakuussa 2012, jolloin lämpökestoisia koliformisia bakteereja esiintyi 440 kpl/dl. Vuonna 2016 veden hygieeninen laatu oli näytteenottoajankohtien aikana hyvä tai tyydyttävä. Nykyisen pienten uimarantojen uimavesiluokituksen mukaan toimenpideraja kolibakteereille (E. coli) on 1000 kpl/100 ml (STM 354/2008). Tätä ei ole ylitetty yhdelläkään havaintokerralla. 7.2.2. Puhdistamon alapuoli (KAJO/2) Jätevesien vaikutukset Karvianjoen veden laatuun eivät ole suuria, mutta ajoin niitä on todettavissa. Havaittavia muutoksia ovat mm. sähkönjohtavuuden lievä nousu samoin kuin typen määrän ajoittainen kasvu suhteessa puhdistamon yläpuoliseen tarkkailuasemaan. Vaikka ammoniumtyppeä ei esiinny suuria määriä, pieni ero asemien 1 ja 2 välillä on kuitenkin ollut. Vuonna 2016 ero ammoniumtyppipitoisuudessa suhteessa puhdistamon yläpuoliseen asemaan oli suurimmillaan 42 µg/l. Happiongelmia ei viime vuosina ole todettu lukuun ottamatta heinäkuun 2012 heikkoa tilannetta. Vähäistä happipitoisuuden laskua pisteiden 1 ja 2 välillä on kuitenkin todettavissa erityisesti loppukesällä, kun tarkastellaan pidemmältä aikaväliltä laskettuja keskiarvoja (Kuva 7.2). Happipitoisuuden lasku vaikuttaa jopa voimistuneen 2000-luvun aikana loppukesän havaintoajankohtana. Vuonna 2016 happipitoisuuden lasku oli lievää tai sitä ei havaittu lainkaan. Suurimmillaan pitoisuuden lasku oli aiempaan tapaan loppukesällä (6,3 mg/l -> 5,3 mg/l) (Kuva 7.3).
04.02.1987 02.02.1988 31.01.1989 30.01.1990 05.02.1991 03.02.1992 18.02.1993 16.02.1994 15.02.1995 14.02.1996 10.02.1997 16.02.1998 22.02.1999 21.02.2000 19.02.2001 18.02.2002 17.02.2003 16.02.2004 23.02.2005 27.02.2006 27.02.2007 20.02.2008 22.07.2008 25.02.2009 20.07.2009 04.03.2010 03.08.2010 03.03.2011 03.08.2011 27.02.2012 30.07.2012 21.02.2013 24.07.2013 26.02.2014 31.07.2014 19.02.2015 05.08.2015 22.02.2016 01.08.2016 26 mg/l 12 Lopputalvi KAJO/1 KAJO/2 mg/l 12 Loppukesä KAJO/1 KAJO/2 10 10 8 8 6 6 4 4 2 2 0 0 Kuva 7.2. Happipitoisuus Karvian kunnan käsiteltyjen jätevesien purkualueen ylä- ja alapuolella lopputalvella ja loppukesällä vuosina 1987 2016 viisivuotiskeskiarvoina esitettynä. mg/l KAJO/1 KAJO/2 13 12 11 10 9 8 7 6 5 4 Kuva 7.3. Karvianjoen veden happipitoisuus Karvian kunnallisten jätevesien purkupaikan ylä- ja alapuolella vuosina 1987 2016. Vuosina 1987 2007 näytteitä otettiin 2 kpl/vuosi ja vuosina 2008 2016 4 kpl/vuosi. Vesistöä rehevöittävässä fosforipitoisuudessa tapahtui Kirkkojärven luusuaan nähden kohoamista ainoastaan syksyllä (60 -> 75 µg/l). Muilla havaintokerroilla pitoisuuksissa ei ollut merkittäviä eroja. Merkittävää rehevöittävää vaikutusta Karvian jätevesistä ei todettu aiheutuvan. Kokonaistyppipitoisuudessa todettiin kohoamista loppukesän ja syksyn havaintokerroilla. Loppukesällä pitoisuus kohosi 130 µg/l ja syksyllä 190 µg/l. Alkuvuoden havaintokerroilla pitoisuudet olivat samalla tasolla molemmilla havaintopisteillä. Kuten aiemmin jo todettiin, ammoniumtyppipitoisuudessa havaittiin myös kohoamista, mutta se oli lievää ja vain pieni osuus kokonaistyppipitoisuuden kohoamisesta selittyi ammoniumtypellä. Pisteiden 1 ja 2 välille laskee myös hajakuormitusta kuten mm. Vehkaluoman tulokset osoittavat, joten typpipitoisuuden kohoaminen ei selity ainoastaan puhdistamon vaikutuksella (Oravainen 2012).
27 Ulosteperäisten bakteerien määrä lisääntyi asemalla 2 selvästi vain syksyn havaintokerralla (Kuva 7.7), jolloin bakteerien määrä alitti vain lievästi sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiluokituksen mukaisen uimiseen soveltuvan veden enimmäispitoisuuden. Vesi oli siten kaikilla havaintokerroilla uimiseen soveltuvaa myös puhdistamon alapuolella vaikka syyskuun havaintokerralla bakteerien määrä olikin arvio ja hyvin lähellä raja-arvoa. Osa hygieenisen laadun heikkenemisestä johtunee Karvian kunnallisista jätevesistä, mutta suurin syy ajoittaiseen hygieenisen laadun heikkenemiseen lienee jokivarressa harjoitettava karjatalous. Lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrä on viimeksi kesällä 2010 ylittänyt pienten uimarantojen toimenpiderajan. 7.2.3. Veden laadun kehitys Kunnan jätevesillä ei ole ollut vertailuaikana useinkaan suurta vaikutusta fosforitasoon edes lopputalven tai loppukesän alivirtaamilla (Kuva 7.4). Tasossa ei ole muutoinkaan havaittavissa selvää kehityssuuntaa, mutta pitoisuuksien vaihtelu on selvästi voimakkaampaa loppukesäisin. Typpitaso on kasvanut sekä lopputalven että loppukesän osalta 1980-luvun alkuun verrattuna jo Karvian kunnan puhdistamon yläpuolella (Kuva 7.5). Loppukesän pitoisuuksien taso oli 2000-luvulla jo lähes kaksinkertainen 1980 -luvun alkuun nähden. Jätevesien paikallinen vaikutus jää eri vuosien välillä tapahtuvaa vaihtelua selvästi pienemmäksi. Kuva 7.4. Karvianjoen veden kokonaisfosforipitoisuus jätevesien purkupaikan ylä- ja alapuolella lopputalven ja loppukesän havaintoajankohtina vuosina 1987 2016, viisivuotiskeskiarvoina havainnollistettuna. Kuva 7.5. Karvianjoen veden typpipitoisuus jätevesien purkupaikan ylä- ja alapuolella lopputalven ja loppukesän havaintoajankohtina vuosina 1987 2016, viisivuotiskeskiarvoina havainnollistettuna.
28 Myös humuksen määrää on seurattu säännöllisesti, ja se näyttää kulkevan sopusoinnussa typen määrän kanssa (Kuva 7.6). Korrelaatio typpipitoisuuden ja humuspitoisuuden välillä on selkeä (r = 0,52), mistä voidaan päätellä, että osa kokonaistypestä on humukseen sitoutunutta typpeä. Kuva 7.6. Karvianjoen kokonaistyppipitoisuus ja kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) Karvian jätevesien purkupaikan alapuolella (KAJO/2) vuosien 1987 2016 havaintoajankohtina. Vuosina 1987 2007 näytteitä otettiin 2 kpl/vuosi ja vuosina 2008 2016 4 kpl/vuosi. Sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiluokituksen (STM 177/2008) perusteella uimaveden hygieeninen laatu on erinomainen, jos lämpökestoisia koliformisia bakteereja on alle 500 kpl/dl ja fekaalisia streptokokkeja alle 200 kpl/dl. Hyvän uimavesiluokan rajat ovat vastaavasti 1000 kpl/dl ja 400 kpl/dl. Suuremmat bakteerimäärät tekevät veden uimiseen sopimattomaksi. Aiemmassa Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksessä 292/96 uimavedelle oli esitetty seuraavat raja-arvot: fekaaliset kolibakteerit < 500 kpl/dl ja fekaaliset streptokokit < 200 kpl/dl. Edelliseen viitaten vesi on pysynyt uimakelpoisena puhdistamon alapuolella 2010 elokuun (lämpökestoiset koliformiset bakteerit 1800 kpl/dl) ja yhtä 1980-luvun lopun heinäkuun näytekertaa lukuun ottamatta (kuva 7.7). Tosin vuoden 2016 syksyn havaintokerralla lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrä oli lähellä raja-arvoa. Veden hygieeninen laatu on keskimäärin ollut puhdistamon yläpuolella jonkin verran parempi kuin puhdistamon alapuolella, mutta syy tähän lienee pikemminkin karjataloudesta aiheutuva hajakuormitus kuin puhdistamon hygieeninen kuormitus. Joen fysikaalis-kemiallinen tila on Karvianjoen ylä- ja keskiosan alueella vuoden 2016 vedenlaatutulosten perusteella tyydyttävä-välttävä, ja sen paraneminen edellyttäisi kuormituksen kokonaisvaltaista vähenemistä. Fysikaalis-kemiallista tilaa heikentää erityisesti korkea fosforipitoisuus. Merkittävin tekijä veden laadun kannalta on selvästikin hajakuormitus.
04.02.1987 02.02.1988 31.01.1989 30.01.1990 05.02.1991 03.02.1992 18.02.1993 16.02.1994 15.02.1995 14.02.1996 10.02.1997 16.02.1998 22.02.1999 21.02.2000 19.02.2001 18.02.2002 17.02.2003 16.02.2004 23.02.2005 27.02.2006 27.02.2007 20.02.2008 22.07.2008 25.02.2009 20.07.2009 04.03.2010 03.08.2010 03.03.2011 03.08.2011 27.02.2012 30.07.2012 21.02.2013 24.07.2013 26.02.2014 31.07.2014 19.02.2015 05.08.2015 22.02.2016 01.08.2016 29 kpl/ 100 ml 1500 KAJO/1 KAJO/2 5000 1600 1200 900 600 300 0 Kuva 7.7. Karvianjoen veden suolistobakteerimäärä (lämp. kolif. kpl/100 ml) jätevesien purkupaikan ylä- ja alapuolella vuosina 1989 2016. Hyvän laatuluokan raja-arvo 1000 kpl/100 ml on merkitty katkoviivalla (sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiluokitus). Suuremmat bakteerimäärät tekevät veden uimiseen sopimattomaksi. Vuosina 1987 2007 näytteitä otettiin 2/vuosi ja vuosina 2008 2016 4/vuosi. 7.3 Honkajoen kunnan ja Honkajoki Oy:n purkuvesistö Honkajoen kunnalle vuonna 2006 myönnetyn ympäristöluvan (dnro LOS-2005-Y-102-121) ja saman purkuputken kautta jätevetensä vesistöön johtavalle Honkajoki Oy:lle vuonna 2011 myönnetyn ympäristöluvan (dnro ESAVI/441/04.08/2010) mukaan tarkkailu on suoritettava yhteistarkkailuna muiden vesialueen kuormittajien kanssa. Honkajoen kunnan velvoitetarkkailu on aloitettu jo vuonna 1975. Honkajoen kunnan ja Honkajoki Oy:n jätevedenpuhdistamot sijaitsevat Honkajoen keskustaajaman alapuolella Karvianjoen varressa (Kuva 7.8). Valuma-alueen pinta-ala on Honkajoen kirkonkylän kohdalla 913 km 2 ja keskivirtaama 9,1 m 3 /s (Lankoski). Jätevedet johdetaan saman purkuputken kautta Honkajoen taajaman läpi kulkevalle jokiosuudelle, jolle laskee myös useita sivujokia sekä pienempiä luomia. Noin 10 km Honkajoen taajaman alapuolella sijaitsee Vatajankoski, jossa mitataan virtaamia. Valuma-alueen koko on Vatajankosken kohdalla 998,4 km 2 ja järvisyys 2,6 %. Ala-alue on Marjakylän alue (36.031). Jätevesien purkupaikka sijaitsee kymmenien kilometrien etäisyydellä Karvian kunnan jätevesien purkualueesta. Vesistön yläosaa ennen Honkajokea kuormittavat hajakuormituksen lisäksi Vapo Oy:n turvetuotantoalueet, Karvian kunnan jätevedet sekä pienikokoiset Karvian ja Pukaralammin kalalaitokset, joiden toiminta ja kuormitus on viime vuosina ollut vähäistä tai olematonta. Lisäksi osa Karvian käytöstä poistetun kaatopaikan valumavesistä ohjautuu Karvianjärven ja Kirkkojärven väliselle jokiosuudelle.
30 Kuva 7.8. Honkajoen kunnallisen jätevedenpuhdistamon ja Honkajoki Oy:n jätevesien purkupaikka Karvianjoen pääuomassa sekä kuormituksen vesistötarkkailupisteiden sijainti. Peruskarttarasteri Maanmittauslaitos 6/2012. 7.3.1. Purkualueen yläpuoli (KAJO/3) Vesi on kirkkaimmillaan vain lievästi sameaa, mutta ajoittain sameus lisääntyy selvästi. Ravinnetaso, etenkin fosforipitoisuus, on selvästi kohonnut luonnontasosta. Happiongelmia ei esiinny. Ekologisen luokittelun mukainen veden fysikaalis-kemiallinen tila on Karvianjoen Lankoskessa välttävä. Voimakkaimpien hajakuormitushuippujen aikana veden kemiallinen tila voi olla fosforipitoisuuden osalta jopa huono samalla kun kiintoainetta ja sen mukana ravinteitakin on erittäin runsaasti liikkeellä. Hygieenisiä päästöjä tulee Honkajoen yläpuolelle haja-asutuksesta sekä karjataloudesta. Vesi on Lankoskessa tästä huolimatta sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiluokituksen perusteella tavallisesti uimakelpoista. Typpipitoisuus vaihteli vuonna 2016 välillä 690 970 µg/l. Korkein pitoisuus mitattiin lopputalvella. Edelliseen vuoteen nähden typpipitoisuus oli lievästi matalampi. Ammoniumtyppeä esiintyi 6 85 µg/l, ja pitoisuus oli korkeimmillaan lopputalvella. Vuoden 2016 fosforipitoisuudet (vaihteluväli 41 72 µg/l) olivat 2-3,5 -kertaiset luonnontasoon (20 µg/l) verrattuna. Edellisvuosiin nähden fosforipitoisuus oli normaalissa vaihteluvälissä (vuosien 2000 2015 min-maks: 41 140 µg/l). Joen yläosaan verrattuna ravinnepitoisuudet pääsääntöisesti laskevat Karvian ja Honkajoen kuntien välisellä jokialueella (Kuva 7.9, Kuva 7.10), jolle laskevat mm. Suomijoki, Pukaran Pikkujoki, Kodesjoki, Leppäluoma ja Kirkkoluoma.
31 Kuva 7.9. Karvianjoen fosforipitoisuudet Karvian kunnan alapuolella sekä Honkajoen kunnan yläpuolella lopputalvella ja loppukesällä vuosina 1980 2016. Kuva 7.10. Karvianjoen typpipitoisuudet Karvian kunnan alapuolella sekä Honkajoen kunnan yläpuolella lopputalvella ja loppukesällä vuosina 1980 2016. 7.3.2. Puhdistamon alapuoli (KAJO/4) Vatajankosken virtaama oli vuoden 2016 näytteenottoajankohtina 9,0 m 3 /s, 9,2 m 3 /s, 3,6 m 3 /s ja 6,6 m 3 /s järjestyksessä lopputalvesta syksyyn. Kevään näytteenottokerralla tulvahuippu oli ohi ja virtaama hiipunut. Edellisvuoteen verrattuna virtaamat olivat talven ja syksyn havaintoajankohtina runsaampia ja kevään ja kesän havaintoajankohtina pienempiä. Varsinaiseen tulvahuippuun näytteenotto ei kertaakaan osunut. Honkajoen kunnan ja Honkajoki Oy:n jätevedet eivät vaikuta normaalioloissa oleellisesti Karvianjoen happipitoisuuteen. Vuonna 2016 happipitoisuudet olivat samalla tasolla purkuputken ylä- ja alapuolisella pisteellä, joten jätevesillä ei ollut sanottavaa vaikutusta happipitoisuuteen. Jätevesien vaikutuksesta herkästi kohoavassa sähkönjohtavuudessa todettiin vuonna 2016 ainoastaan hyvin lievää nousua loppuvuoden havaintokerroilla. Käytännössä sähkönjohtavuus oli samalla tasolla molemmilla pisteillä. Myöskään typpi- ja ammoniumtyppipitoisuudet eivät osoittaneet selvää jätevesien vaikutusta. Enimmillään kokonaistyppipitoisuus kohosi 90 µg/l ja ammoniumtyppipitoisuus 6 µg/l loppukesän havaintokerralla. Fosforipitoisuuden perustaso on korkea jo Honkajoen puhdistamon yläpuolella, eikä Honkajoen kunnan ja Honkajoki Oy:n jätevesillä todettu olevan siihen vaikutusta vuoden 2016 näytteenottokerroilla. Pitoisuus kohosi korkeimmillaankin vain 6 µg/l, mikä jää mittausepävarmuuksien rajoihin.
32 Ravinteiden lisäksi jätevedet sisältävät ulosteperäisiä bakteereja, millä myös on vesistövaikutuksia. Vuonna 2016 veden hygieeninen laatu ei merkittävästi heikentynyt puhdistamon alapuolella, vaikka bakteerimäärät ajoittain selvästi lisääntyivätkin. Vesi oli kaikilla näytteenottokerroilla uimakelpoista. Syksyn havaintokerralla todettu lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrä (yläpuolella n. 900 kpl/100 ml, alapuolella n. 970 kpl/100 ml) oli kuitenkin lähellä uimaranta-asetuksen toimenpiderajaa. 7.3.3. Veden laadun kehitys Vaikka vesistössä ei sinänsä esiinny happiongelmia, loppukesällä happipitoisuuden keskimääräinen lasku puhdistamon ylä- ja alapuolen välillä on ollut 2000 ja 2010-luvuilla aavistuksen suurempi kuin 1990 ja 1980-luvuilla (Taulukko 7.1 ja Taulukko 7.2). Honkajoen kunnan ja Honkajoki Oy:n yhteenlaskettu typpikuormitus on ollut 2000 ja 2010-luvuilla selvästi aikaisempaa runsaampaa. Muutos näkyy keskimääräisten typpi- ja ammoniumtyppipitoisuuksien nousun voimistumisena (Taulukko 7.1, Kuva 7.11). Honkajoki Oy:n puhdistamosaneerauksen myötä typpikuormitus romahti vuonna 2015 ja väheni edelleen vuonna 2016. Ainakin osittain sen ansiosta kokonaistyppipitoisuudessa ei todettu merkittäviä eroja puhdistamon ala- ja yläpuolen välillä. Tulevat vuodet osoittavat, onko tilanne pysyvä. Paria viime vuotta lukuun ottamatta kokonaistyppipitoisuus on kohonnut koko tarkkailuajan, mutta selvintä pitoisuuksien kohoaminen on ollut 2000- luvulta alkaen (Kuva 7.11). Kohoamista on tapahtunut kevättä lukuun ottamatta myös purkualueen yläpuolisella asemalla, mutta ei kuitenkaan aivan yhtä voimakkaasti kuin alapuolella. Kokonaisfosforipitoisuudessa ei ole havaittavissa yhtä merkittävää nousua asemien välillä ja erot ovat viimevuosina pienentyneet (Kuva 7.11). Nousun merkitystä vähentää fosforipitoisuuksien korkea perustaso jo puhdistamon yläpuolella. Ekologisen luokitteluun liittyvä veden fysikaalis-kemiallinen tila on koko Karvianjoen ylä- ja keskiosan alueella ollut 2000-luvulta alkaen fosforin osalta tyydyttävää, välttävää ja jopa huonoa tilaa vastaavalla tasolla. Typpipitoisuuden osalta ekologinen tila on vaihdellut hyvästä huonoon. Fysikaaliskemiallisen tilan paraneminen edellyttäisi kuormituksen kokonaisvaltaista vähenemistä koko yläpuolisella valuma-alueella.
33 Kuva 7.11. Karvianjoen fosfori- ja typpipitoisuudet Honkajoen puhdistamon ylä- (KAJO 3) ja alapuolella (KAJO 4) vuosina 1980 2016 viisivuotiskeskiarvoina havainnollistettuna.
34 Taulukko 7.1 Karvianjoen keskimääräinen veden laatu Honkajoen ylä- ja alapuolella eri vuosikymmeninä lopputalvisin ja loppukesäisin. Honkajoki/ Lämpöt. Happi Kyll.% Sameus K-aine Sähkonj ph Väri COD(Mn) Kok.N NH4-N Kok.P F.kolit lopputalvi C mg/l % FNU mg/l ms/m mg Pt/l mg/l O2 µg/l µg/l µg/l kpl/dl As. KAJO/3 1985-1989 0,1 10,4 72 4,8 4,6 6,5 6,4 135 17 892 225 78 1990-1999 0,2 11,9 82 5,2 2,5 6,2 6,5 143 15 695 141 59 55 2000-2009 0,2 11,6 79 5,3 2,9 5,8 6,6 162 18 1020 101 54 54 2010-2016 0,27 11,9 82 7,4 4,3 5,7 6,6 173 19 1067 74 57 71 2016 1,4 12,1 86 6,8 4,6 4,4 6,4 170 22 970 85 41 36 As. KAJO/4 1985-1989 0,2 10,7 74 5,4 4,3 6,8 6,5 128 17 1100 287 85 1990-1999 0,2 12 82 5,3 3,1 6,4 6,6 148 15 1072 198 62 307 2000-2009 0,2 11,3 78 5,3 3,1 6,2 6,6 156 18 1312 351 58 113 2010-2016 0,1 11,8 81 7,2 4,3 6,0 6,7 163 18 1424 427 59 118 2016 0,3 11,9 82 6,8 5,0 4,4 6,4 170 21 970 82 47 28 Muutokset asemien 3 ja 4 välillä (+/-) 1985-1989 0 0,3 2 0,6-0,3 0,3 0-8 0 208 62 7 1990-1999 0 0,1 0 0,1 0,6 0,2 0 5 0 107 57 3 253 2000-2009 0-0,2-2 0,1 0,1 0,3 0-6 0 292 250 4 60 2010-2016 -0,2-0,1-1 -0,2 0,0 0,4 0-10 -0,3 357 354 1 48 2016-1,1-0,2-4 0,0 0,4 0 0,0 0-1 0-3 6-8 Honkajoki/ Lämpöt. Happi Kyll.% Sameus K-aine Sähkonj ph Väri COD(Mn) Kok.N NH4-N Kok.P F.kolit loppukesä C mg/l % FNU mg/l ms/m mg Pt/l mg/l O2 µg/l µg/l µg/l kpl/dl As. KAJO/3 1985-1989 16,8 8,2 85 5,3 7,1 4,8 6,7 142 18 694 66 95 1990-1999 16,9 8,3 86 4,2 4,8 5,1 6,8 188 20 848 32 82 107 2000-2009 17,6 7,7 80 8,6 9,6 5 6,8 206 22 913 43 85 314 2010-2016 18,2 7,6 80 6,5 7,0 5,0 6,9 221 21 894 36 77 336 2016 19,6 7,6 83 5,4 6,7 4,6 7,0 180 16 690 6 72 80 As. KAJO/4 1985-1989 16,9 8,2 85 4,6 7,5 5,3 6,7 143 19 900 146 124 1990-1999 16,9 8,1 84 4,6 5 5,2 6,7 183 20 914 52 84 133 2000-2009 17,5 7,4 77 8,4 9,8 5,3 6,8 212 22 1216 268 92 370 2010-2016 18,0 7,1 75 7,2 7,6 6,0 6,8 223 21 1854 784 85 519 2016 18,5 7,6 81 6,1 8,0 4,8 7,0 180 16 780 12 78 80 Muutokset asemien 3 ja 4 välillä (+/-) 1985-1989 0,1 0 0-0,7 0,4 0,5 0 2 0 206 81 29 1990-1999 0-0,2-2 0,4 0,2 0,1 0-5 0 66 20 2 27 2000-2009 -0,1-0,3-4 -0,1 0,2 0,3 0 6 0 303 225 7 56 2010-2016 -0,2-0,5-5 0,7 0,5 1,0 0 1-0,3 960 748 8 183 2016-1,1 0-2 0,7 1,3 0,2 0,0 0 0 90 6 6 0
35 Taulukko 7.2. Karvianjoen keskimääräinen veden laatu Honkajoen ylä- ja alapuolella eri vuosikymmeninä keväisin ja syksyisin. Honkajoki/ Lämpöt. Happi Kyll.% Sameus K-aine Sähkonj ph Väri COD(Mn) Kok.N NH4-N Kok.P F.kolit kevät C mg/l % FNU mg/l ms/m mg Pt/l mg/l O2 µg/l µg/l µg/l kpl/dl As. KAJO/3 1985-1989 6 10 87 19,8 51,2 3,6 6 22 1050 93 119 1990-1999 4,2 11,6 89 19,7 45,7 4,1 6,3 161 21 1048 102 102 42 2000-2009 8,3 10,2 86 12,4 15,2 4,1 6,4 200 23 1004 47 47 71 2010-2016 10,8 9,6 86 6,4 5,7 4,2 6,8 187 21 827 46 49 38 2016 12,7 9,3 88 6,8 4,8 4 6,8 180 27 700 33 50 15 As. KAJO/4 1985-1989 6,1 10,8 87 21,1 71,2 3,6 6 21 1086 199 130 1990-1999 4,1 11,7 89 21,0 44,8 4,2 6,2 161 21 1115 149 104 206 2000-2009 8,2 10 85 12,6 15,9 4,2 6,5 189 23 1108 162 64 62 2010-2016 10,9 9,7 87 6,4 6,1 4,6 6,8 183 21 1149 420 51 52 2016 12,7 9,3 88 6,4 8,4 4 6,8 180 25 720 34 50 45 Muutokset asemien 3 ja 4 välillä (+/-) 1985-1989 0,1-0,2-1 1,3 20 0 0,1 0 36 106 11 1990-1999 -0,1 0,1 1 1,3-0,9 0,1 0 0 0 67 48 2 165 2000-2009 -0,1-0,2-2 0,1 0,6 0,1 0-11 0 104 116 3-8 2010-2016 0,1 0,1 1 0,0 0,4 0,4 0-4 -0,1 321 374 2 14 2016 0,0 0 0-0,4 3,6 0 0,0 0-2 20 1 0 30 Honkajoki/ Lämpöt. Happi Kyll.% Sameus K-aine Sähkonj ph Väri COD(Mn) Kok.N NH4-N Kok.P F.kolit syksy C mg/l % FNU mg/l ms/m mg Pt/l mg/l O2 µg/l µg/l µg/l kpl/dl As. KAJO/3 1985-1989 5,9 10,1 81 3,9 5,5 5,2 6,5 165 24 776 48 68 1990-1999 4,3 10,9 84 6,9 8,1 5,8 6,6 188 23 1075 66 70 208 2000-2009 4,7 10,7 82 6,2 6,2 5,8 6,6 200 25 1164 61 60 85 2010-2016 6,3 10,0 80 10,2 14,2 5,2 6,8 213 24 984 24 68 246 2016 10,1 8,9 79 6,5 7,6 5,2 6,9 150 14 760 23 63 900 As. KAJO/4 1985-1989 6,1 10,3 82 4,2 6,5 5,3 6,5 164 25 864 77 74 1990-1999 4,1 10,9 83 7,2 8,8 5,9 6,6 198 23 1127 88 78 663 2000-2009 8,2 10,5 82 6,2 5,6 6 6,6 212 24 1214 170 60 204 2010-2016 6,3 10,2 81 10,7 11,7 5,8 6,7 214 21 1431 402 71 242 2016 10,0 9,2 81 7,4 9,2 5,4 7,0 150 14 800 26 65 970 Muutokset asemien 3 ja 4 välillä (+/-) 1985-1989 0 0,2 2 0,3 1,1 0,1 0,1-1 1 88 28 5 1990-1999 0-0,1 0 0,3 0,7 0,1 0 10 0 52 23 7 456 2000-2009 0,2-0,2-1 0-0,5 0,2 0 12 0 150 109 1 119 2010-2016 0,0 0,2 1 0,5-2,5 0,6 0 1-3,0 447 378 3-4 2016-0,1 0,3 2 0,9 1,6 0,2 0,1 0 0 40 3 2 70 7.4 Kankaanpään alapuoli Kankaanpään kaupungin puhdistetut jätevedet johdetaan Pitäjänojan vesistöalueella (36.027) sijaitsevaan Pitäjänojaan. Pitäjänojan valuma-alueen koko on 28,71 km 2. Jätevesien lisäksi Pitäjänojaa kuormittavat peltoviljely, karjatalous ja haja-asutus. Pitäjänojan vesistön latvajärvi on Ruokojärvi, jonka vedet laskevat ojaa pitkin Kankaanjärveen, josta reitti jatkuu Pitäjänojana noin 3 kilometrin matkan peltojen poikki Karvianjokeen. Kankaanpään jätevedet johdetaan Pitäjänojaan Kankaanjärven alapuolella.
36 Vesistötarkkailua on suoritettu vuodesta 1975 alkaen. Tarkkailu kohdistuu Pitäjänojaan (KAJO/5) sekä Karvianjokeen sisältäen täällä jätevedenpuhdistamon yläpuolella sijaitsevan aseman KAJO/6 sekä 0,8 km Pitäjänojan liittymästä alavirtaan sijaitsevan aseman KAJO/7 (Kuva 7.12). Tälle välille laskee myös Hapuanoja. Vesistön yläosaa ennen Kankaanpäätä kuormittavat mm. useat Vapo Oy:n turvetuotantoalueet, Karvian kunnan jätevedet, pienikokoiset Karvian ja Pukaralammin kalalaitokset (Pukaralammin laitoksella ei toimintaa vuosina 2009 2016) sekä Honkajoen kunnan ja Honkajoki Oy:n jätevedet. Kuva 7.12. Kankaanpään jätevedenpuhdistamon sijainti ja jätevesien purkupaikka Pitäjänojassa sekä kuormituksen vesistötarkkailupisteiden sijainti. Peruskarttarasteri Maanmittauslaitos 6/2012.
37 7.4.1. Jätevesien laskennalliset vaikutukset Kankaanpään kaupunki on yksi suurimmista yksittäisistä jätevesikuormittajista, joten sen vaikutuksia käsitellään myös laskennallisesti suhteuttamalla kuormitus vesistön virtaamiin. Puhdistettujen jätevesien vaikutukset Pitäjänojan veden laatuun ovat suuria ja etenkin pienillä virtaamilla Pitäjänojan vesi on jätevesimäistä (Taulukko 7.3). Kankaanpään jätevesien (2016: 2710 m 3 /d) osuus Karvianjoen keskivirtaamasta oli vuonna 2016 0,32 % ja keskialivirtaamasta 2,3 %. Jätevesien vaikutus Karvianjoen puolella jää vielä keskivirtaamalla melko pieneksi, lähinnä typpitaso kohoaa havaittavasti (Taulukko 7.3). Niukkojen virtaamien aikana vaikutukset ovat niin typen kuin fosforinkin osalta selviä. Taulukko 7.3. Kankaanpään kaupungin jätevesien laskennalliset vaikutukset Karvianjoessa eri virtaamavaihtoehdoilla vuoden 2016 kuormitustasolla. Pitäjänojan virtaamissa on huomioitu jätevesien aiheuttama virtaamalisäys 0,031 m 3 /s vuonna 2016. Vesistökuormitus Kuormittaja m 3 /d BHK 7 -ATU kg/d Kok.N kg/d Kok.P kg/d Kankaanpään kaupunki - Vuoden 2016 keskikuorma 2710 16 58 2,3 Vesistövaikutukset eri virtaamilla 2016 Kuormittaja m 3 /s BHK 7 -ATU mg/l Kok.N µg/l Kok.P µg/l Pitäjänoja Keskiylivirtaama MHQ 2,8 0,1 237 9 Keskivirtaama MQ 0,32 0,6 2089 83 Keskialivirtaama MNQ 0,06 3,0 10939 434 Karvianjoki (virtaamat Vatajankoskesta) Keskiylivirtaama MHQ 92 0,0 7 0,3 Keskivirtaama MQ 9,8 0,0 68 2,7 Keskialivirtaama MNQ 1,38 0,1 486 19,3 7.4.2. Pitäjänojan veden laatu (KAJO/5) Kankaanpään jätevedet johdetaan Pitäjänojaan Kankaanjärven luusuan alapuolella. Jätevesien purkuojana toimiva Pitäjänoja on määrätty lupapäätöksessä viemäriksi. Vuodesta 2008 Pitäjänojasta on otettu näytteitä vain ojan alajuoksulta ennen vesien laskua Karvianjokeen. Tulvakaudella Pitäjänojan vedet leviävät ojaa ympäröiville pelloille. Typpipitoisuus vaihteli vuonna 2016 välillä 4100 5100 µg/l ja fosforipitoisuus välillä 81 120 µg/l. Korkeampiakin pitoisuuksia on mitattu (vrt. kok.p vaihteluväli vuonna 2009 170 630 µg/l). Ravinteita on siten erittäin runsaasti. Lisäksi happipitoisuus on ollut ajoin tuntuvasti alentunut. Vuonna 2016 happitilanne oli kuitenkin pääosin hyvä. Hapen kyllästysaste vaihteli välillä 69 130 %. Lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrä vaihteli välillä 400 4000 kpl/dl. Sähkönjohtavuus oli korkea (25 36 ms/m). Pitäjänojaa voidaankin luonnehtia veden laadun perusteella avoviemäriksi. Koska ojalla itsellään ei ole käyttöarvoa laimennusolojen ollessa riittämättömät, oleellisimmaksi asiaksi muodostuvat Karvianjoen puolelle ulottuvat vaikutukset.
7.4.3. Karvianjoki, yläpuoli (KAJO/6) 38 Karvianjoen virtaama ja veden laatu vaihtelevat voimakkaasti Kankaanpään kohdalla, Pitäjänojan yläpuolella. Ekologiseen luokitteluun liittyvä fysikaalis-kemiallinen tila vaihteli Karvianjoessa Pitäjänojan yläpuolella ravinnepitoisuuksien perusteella vuonna 2016 tyydyttävästä välttävään. Suuria happiongelmia ei esiintynyt happitilanteen ollessa hyvä tai jopa erinomainen. Veden laatu heikkenee erityisesti voimakkaimpien hajakuormitushuippujen aikana, jolloin vesi on sameaa ja humuspitoista. Ravinnetaso on parhaimmillaankin voimakkaasti kohonnut luonnontasosta. Kirkkainta vesi on pienten virtaamien aikana, yleensä talvella ja kesällä. Sameinta vesi on sateisina sääjaksoina ja keväällä lumien sulaessa, jolloin vesistöön huuhtoutuu maata ja kiintoainepitoisuus on suuri. Tavallisesti ravinnepitoisuudet ovat suurimpia keväällä, mutta talvivalumien runsastuminen vaikuttaa myös ravinteiden huuhtoutumiseen. Vuonna 2016 typpipitoisuus olikin korkeimmillaan lopputalvella. Fosforipitoisuus oli korkeimmillaan kesällä ja syksyllä. Vuonna 2016 varsinaista sameushuippua ei todettu ja vesi oli kaikilla näytteenottokerroilla melko lievästi sameaa (4,9 8,7 FNU). Humusta vedessä on vähimmillään kohtalaisesti ja enimmillään hyvin runsaasti. Veden väri vaihtelee ruskeasta hyvin tummaan. Vuonna 2016 humustaso vaihteli vahvasta voimakkaaseen (COD Mn 14 29 mg O 2 /l) ja vesi oli erittäin ruskeaa (150 180 mg Pt/l). Veden hygieenisessä laadussakin voi esiintyä valumahuippuina häiriöitä. Suurimmillaan bakteerimäärä oli vuonna 2016 syksyllä (lämpök. kolif. 270 kpl/dl). Typpitaso on yleensä vähintään kaksinkertainen luonnontasoon (450 µg/l, Aroviita ym. 2012) nähden. Vuonna 2016 typpipitoisuus vaihteli välillä 810 1100 µg/l. Ammoniumtyppeä vedessä oli vähän (12 86 µg/l), joskin lopputalvella pitoisuus oli hieman koholla koko yläpuoleisella jokiuomalla. Ammoniumtypen osuus kokonaistypestä oli kuitenkin vähäinen. Happitilanteeseen ammoniumtypellä ei ollut vaikutusta. Ammoniumtyppitaso on tavallisestikin jonkin verran kohonnut jo Kankaanpään kohdalla, sillä kuormittamattomissa jokivesissä ammoniumtyppeä on yleensä vähän. Fosforia on säännöllisesti moninkertaisesti luonnontasoon (20 µg/l, Aroviita ym. 2012) nähden. Viimevuosien aikana vesistöä rehevöittävän fosforin määrä on ollut loppukesällä 60 100 µg/l. Vuonna 2016 pitoisuus vaihteli koko vuosi huomioiden välillä 49 78 µg/l. Veden hygieeninen laatu asemalla 6 (Pitäjänojan yläpuoli) oli vuoden 2016 aikana sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiluokituksen perusteella hyvä. 7.4.4. Karvianjoki, alapuoli (KAJO/7) Kankaanpään kaupungin jätevedet eivät vaikuta suuresti Karvianjoen happipitoisuuteen. Vuonna 2016 happipitoisuus laski jätevedenpuhdistamon alapuolella enimmilläänkin vain 0,5 mg/l. Typpipitoisuudessa havaittiin vuonna 2016 kohoamista vain talven havaintokerralla ja silloinkin nousu oli hyvin lievää. Tavallisesti myös ammoniumtyppipitoisuus on kohonnut havaittavasti, mutta vuonna 2016 pitoisuus oli alapuolisella asemalla havaittavasti korkeampi vain syksyn havaintokerralla ja silloinkin nousu oli lievää (19 µg/l). Fosforipitoisuuteen kuormituksen vaikutukset eivät ole olleet suuret ja usein niitä ei ole todettu lainkaan. Vuonna 2016 fosforipitoisuudessa ei todettu merkittäviä eroja asemien välillä.
39 Ravinteiden lisäksi jätevedet sisältävät ulosteperäisiä bakteereja, mikä voi myös heikentää veden laatua. Vuoden 2016 havaintokerroilla jätevesillä todettiin olevan selvä vaikutus veden hygieeniseen laatuun syksyllä, jolloin bakteeripitoisuus kohosi 3 -kertaiseksi yläpuoliseen asemaan nähden. Vesi oli kuitenkin sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiluokituksen perusteella uimakelpoista. 7.4.5. Karvianjoen veden laadun kehitys Kankaanpäässä Pitkän ajan vesistötulokset ovat osoittaneet, että jätevedet vaikuttavat veden laatuun ravinnetasoa kohottavasti eniten lopputalvella ja loppukesällä, jolloin virtaamat ovat pienempiä kuin keväällä tai syksyllä (Kuva 7.13). Viime vuosien aikana vaikutukset ovat olleet havaittavissa lähinnä typpitason kohoamisesta erityisesti lopputalvella. Fosforipitoisuuksissa ei enää ole havaittu merkittäviä eroja. Vesistötarkkailutulosten mukaan todetut keskimääräiset vaikutukset eivät ole välttämättä niin suuria kuin ne voisivat laskennallisen tarkastelun perusteella olla, mikä voi liittyä etenkin alivirtaaman osalta teoreettisia arvioita suurempiin virtaamiin. Pitemmällä aikavälillä Kankaanpään puhdistamon alapuolella tapahtuva fosforipitoisuuden nousu on pienentynyt selvästi samalla kun fosforikuormitus on vähentynyt. Vaikka erityisesti lopputalvella ja loppukesällä on ajoittain ollut havaittavissa ravinnepitoisuuksien nousua (Kuva 7.13), muutokset ovat pienempiä kuin eri vuosien välillä tapahtunut vaihtelu. Muutosten merkitystä pienentää fosfori- ja typpipitoisuuksien korkea perustaso jo puhdistamon yläpuolella. Vuosien 1980 2016 tulosten perustella Karvianjoen typpitaso näyttäisi kohonneen 1980-luvun jälkeen kaikkien vuodenaikojen osalta sekä Pitäjänojan ylä- että alapuolella (Kuva 7.13). Tuntuvinta pitoisuustason nousu on loppukesällä. Parina viime vuonna pitoisuudet ovat kuitenkin olleet aiempaa pienempiä. Fosforin suhteen taso näyttäisi olevan jopa aavistuksen laskenut tarkkailujakson aikana.
40 Kuva 7.13. Karvianjoen fosfori- ja typpipitoisuudet Kankaanpään puhdistamon ylä- ja alapuolella vuosina 1980 2016 viisivuotiskeskiarvoina kuvattuna.
41 7.5 Kynäsjoki (AS. KAJO/11) Kynäsjoen asema sijaitsee Karvianjoen pääuomassa ennen Inhottujärveä (kuva 7.14). Mukana on koko yläpuolinen hajakuormitus, Karvian, Honkajoen ja Kankaanpään alueiden pistekuormitus sekä Vapo Oy:n eri turvetuotantoalueiden kuormitus. Veden laadun seuranta tällä, Harjakosken niskalla sijaitsevalla asemalla on aloitettu vuonna 2008. Vesi on hapekasta ja tummaa humusvettä, jonka sameus vaihtelee. Ravinnetaso on korkea ja erityisesti talvisin vedessä esiintyy myös ammoniumtyppeä nitrifikaation ollessa olematonta/hidasta. Vuonna 2016 ammoniumtyppipitoisuus vaihteli välillä 28-86 µg/l, eli pitoisuus oli lopputalvellakin melko alhainen. Kokonaistyppeä vedessä oli 640 1000 µg/l. Fosforitaso on ollut viime vuosina täälläkin tarkkailun puitteissa korkeimmillaan tavallisesti loppukesällä. Näin oli myös vuonna 2016 (75 µg/l). Muina ajankohtina pitoisuus vaihteli välillä 45 69 µg/l. Voimakkaat sateet voivat kohottaa fosforipitoisuutta muinakin ajankohtina hajakuormituksen myötä, kuten esimerkiksi syksyllä 2012, jolloin fosforipitoisuus kohosi ennätyskorkeaksi (160 µg/l). Kankaanpään kaupungin alapuoliseen asemaan KAJO/7 verrattuna happitilanne oli Kynäsjoella aiempaan tapaan parempi lähes koko vuoden 2016. Loppukesällä happitinanne oli kuitenkin hieman heikompi asemalla 11. Happitilanteen lisäksi toinen selvä muutos oli lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrän selvä väheneminen. Bakteerimäärä vaihteli Kynäsjoen näytepisteellä välillä 2-28 kpl/dl. Ylempänä vesistöön johdettavien jätevesien hygieenisellä kuormituksella ei ole ollut täällä saakka oleellisia vaikutuksia. Vesi on ollut sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiluokituksen perusteella uimakelpoista kaikilla seuranta-ajan havaintokerroilla.
42 Kuva 7.14. Tarkkailupisteiden KAJO/10 ja KAJO/11 sijainti. Peruskarttarasteri Maanmittauslaitos 6/2012. 7.6 Lavian Karhijärvi Porin kaupunkiin liittyneen entisen Lavian kunnan puhdistetut jätevedet johdetaan Lavian Karhijärven itäosaan. Järven pinta-ala on 33,92 km 2 ja järvi on säännöstelyn piirissä. Karhijärvestä vedet laskevat Lassilanjoen kautta Inhottujärveen, joka on yksi Karvianjoen vesistön keskusjärvistä. Inhottujärvestä vedet virtaavat eri reittejä pitkin Selkämereen. Jätevesien purkualue on matalaa aluetta, eikä alueella ole selvästi erottuvia syvänteitä. Myös järven selkäalue on matala. Karhijärven keskisyvyys on vain 2,1 m ja maksimisyvyys 7,4 m. Järven tilavuus on
43 72 milj. m 3 ja keskiviipymä 6 kuukautta. Veden vaihtuvuus on hieman nopeampaa kuin Suomen järvissä keskimäärin. Vesistötarkkailu on aloitettu vuonna 1975. Vuodesta 2008 alkaen käytössä ovat olleet asemat 8 ja 9 (Kuva 7.15). Peruslaadultaan järven vesi on sameaa humusvettä, jonka ravinnetaso on selvästi luonnontasosta kohonnut. Voimakkain kuormitustekijä on hajakuormitus. Lavian kunnan jätevesillä tai vuoden 1997 alussa käytöstä poistetun kaatopaikan vesillä ei ole ollut suurta vaikutusta veden laatuun. Kuva 7.15. Porin kaupungin Lavian jätevedenpuhdistamon purkuputken ja vesistötarkkailuasemien sijainti. Vesistöaluerajat SYKE. 7.6.1. Jätevesien laskennalliset vaikutukset Koska suuri järviallas tasaa virtaamia, suuria virtaamavaihteluita ei Karhijärvessä yleensä havaita ja luusuan virtaama pysynee lähellä keskivirtaamaa läpi vuoden. Todenmukaisinta on siten suhteuttaa kuormitus luusuan keskivirtaamaan. Laskenta ei huomioi talvella mahdollisesti tapahtuvaa sedimentaatiota. Kesällä sedimentaation vaikutusta vähentää Karhijärven mataluuden takia tuulten vaikutus. Laskennallisen tarkastelun perusteella jätevesikuormituksen aiheuttamat pitoisuusnousut jäävät vähäisiksi (Taulukko 7.4). Vuoden 2016 keskimääräinen jätevesikuormitus nosti typpipitoisuutta keskivirtaamalla 35 µg/l ja fosforipitoisuutta vain 0,10 µg/l. Jätevesien laimenemisolot ovat siten erinomaiset, eikä selviä viitteitä niistä ole saatu vesistötarkkailussakaan. Purkualueen lähellä sekoittuminen ei aina ole täydellistä, joten vesistövaikutukset voivat olla purkuputken suulla paikallisesti laskennallisia vaikutuksia selvempiä.
44 Taulukko 7.4. Jätevesien vaikutukset Karhijärvessä eri virtaamavaihtoehdoilla vuoden 2016 kuormitustasolla. Vesistökuormitus Kuormittaja m 3 /d BHK 7 -ATU kg/d Kok.N kg/d Kok.P kg/d Lavian kunta - Vuoden 2016 keskikuorma 299 1,1 13 0,038 Vesistövaikutukset eri virtaamilla 2015 m 3 /s BHK 7 -ATU mg/l Kok.N µg/l Kok.P µg/l Karhijärvi Keskiylivirtaama MHQ 30 0,000 5,0 0,01 Keskivirtaama MQ 4,3 0,003 35,0 0,10 Keskialivirtaama MNQ 1,2 0,011 125,4 0,37 7.6.2. Veden laatu jätevesien purkualueella (KAJO/9) Jätevedet laimenevat talvella matalalla purkualueella (asema 9) hyvin, eikä niiden vaikutuksia ole havaittu. Veden hygieeninen laatu on pysynyt viime vuosina erinomaisena, eikä veden sähkönjohtavuus ole poikennut kauempana selällä sijaitsevasta asemasta 8. Karhijärven tyyppiselle matalalle runsashumuksiselle järvelle korkea typpipitoisuus on tyypillistä, mutta typpipitoisuus on ollut säännöllisesti luonnontasoa (580 µg/l, Aroviita, ym. 2012) korkeampi. Merkittävin typpitasoa kohottava tekijä Karhijärvellä on hajakuormitus. Vuonna 2016 aseman 9 typpipitoisuus oli lopputalvella pinnanläheisessä vedessä tasolla 1100 µg/l, mutta laski kesällä tasoon 560 µg/l, eli luonnontasoa vastaavaksi. Levätuotannosta johtuen nitraatteja oli päällysvedessä loppukesällä vain vähäisesti (9,2 µg/l). Fosforipitoisuus oli lopputalvella tasolla 57 µg/l ja loppukesällä 38 µg/l, eli selvästi luonnontasoa (20 µg/l, Aroviita, ym. 2012) korkeampi. Klorofyllipitoisuuden (13 µg/l) perusteella levää esiintyi loppukesällä runsaasti vaikka taso olikin edellisvuotta matalampi. Levää on ollut vuosina 2011 2016 selvästi vähemmän kuin vuosina 2008 2010, jolloin pitoisuus vaihteli välillä 35 64 µg/l (Kuva 7.16). Happiolosuhteet säilyvät tavallisesti hyvinä, eikä vuosi 2016 muodostanut poikkeusta. Veden hygieeninen laatu oli sekä lopputalvella että loppukesällä moitteeton, lämpökestoisia koliformisia bakteereja esiintyi 1 kpl/dl. Veden sähkönjohtavuuskaan ei antanut viitteitä jätevesien vaikutuksista.
1975 1976 1977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 45 Kok.P (µg/l) 120 Klorofylli a µg/l 70 100 60 80 50 60 40 40 30 20 20 0 10 klorofylli a Kok. P (talvi) Kok.P (kesä) Kuva 7.16. Kokonaisfosforipitoisuus asemalla 9 lopputalvisin ja loppukesäisin vuosina 1975 2016 sekä loppukesän klorofylli a -pitoisuus vuosina 1990 2016. 7.6.3. Itäpään syvänne (KAJO/8) Järven itäosa on hyvin matalaa aluetta syvänteiden ollessa vielä matalampia kuin järven länsiosassa. Kokonaissyvyys on asemalla 8 vain noin 5 metriä. Lopputalvella 2016 alusveden happipitoisuus oli alentunut (2,2 mg/l, kyll.% 17). Kokonaisuutena happitilanne oli kuitenkin hyvä, sillä pintavesi oli hapekasta eikä happi loppunut pohjan lähelläkään. Vesi oli pinnasta pohjaan melko tasaisen sameaa (12 14 FNU), eikä aiempina talvina havaittua voimakkaasti pohjaa kohti lisääntyvää sameutta todettu. Pohjan läheisyydessä sähkönjohtavuus (9,9 ms/m) oli lievästi korkeampi kuin pinnan läheisyydessä, jossa sähkönjohtavuus oli tasolla 6,4 ms/m. Jätevesillä on saattanut olla vaikutusta tilanteeseen, mutta pääsyy alusveden kohonneeseen sähkönjohtavuuteen lienee järven rehevyys sekä heikko happitilanne. Ravinnetaso oli lopputalvella pinnanläheisessä vedessä 1100 µg N/l ja 49 µg P/l. Pohjalla pitoisuus oli vain hieman korkeampi. Merkittävää eroa jätevesien purkualueeseen ei ollut. Talviset happiongelmat ovat olleet normaali ilmiö ainakin 1990-luvun alusta (kuva 7.17). Pääsyinä happivarojen kulumiseen ovat järven rehevyys ja mataluuden myötä alusveden pieni tilavuus.
1975 1976 1977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 24.02.87 22.02.88 20.02.89 19.02.90 18.02.91 19.02.92 04.03.93 02.03.94 01.03.95 27.02.96 25.02.97 24.02.98 24.02.99 23.02.00 21.02.01 20.02.02 19.02.03 18.02.04 23.02.05 22.02.06 21.02.07 03.03.08 04.03.09 18.03.10 03.04.11 27.03.12 26.03.13 17.03.14 17.03.15 25.02.16 46 mg O 2 /l 16 14 12 10 8 6 4 2 0 1 m 3 m 4 m Kuva 7.17. Lavian Karhijärven happitilanne havaintopaikalla 8 lopputalvella vuosina 1987 2016. Kesällä lämpötilakerrosteisuutta ei Karhijärvessä yleensä pääse muodostumaan, mutta ongelma on tällöin voimakas rehevyys. Karhijärvi kuuluu loppukesän 2016 tulosten (kok.p 38 µg/l ja klorofylli a 13 µg/l) perusteella reheviin vesiin (Taulukko 7.5), mutta selvästi suurempiakin pitoisuuksia on mitattu (Kuva 7.18). Typpipitoisuus oli loppukesällä 2016 tasolla 670 µg/l. Jätevesikuormituksella ei ollut laskennallisen tarkastelun eikä myöskään vesistötulosten mukaan selviä vaikutuksia vesistön rehevyyteen. Pintavesien ekologisen luokittelun mukainen fysikaalis-kemiallinen tila Karhijärvessä on vuoden 2016 tulosten perusteella luonnehdittavissa hyväksi. Fosfori- ja klorofyllipitoisuudet ovat olleet viimevuosina aiempaa matalampia (Kuva 7.18). Kok.P (µg/l) 120 Klorofylli a µg/l 70 100 60 80 50 60 40 40 30 20 20 0 10 klorofylli a Kok. P (talvi) Kok.P (kesä) Kuva 7.18. Kokonaisfosforipitoisuus asemalla 8 lopputalvisin ja loppukesäisin vuosina 1975 2016 sekä loppukesän klorofylli a -pitoisuus vuosina 1990 2016.
1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 2015 47 Taulukko 7.5. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen sisävesillä käyttämä rehevyysluokitus sekä vesija ympäristöhallituksen jo käytöstä poistuneessa yleisluokituksessa esitetyt raja-arvot. Vesiensuojeluyhdistys/sisävedet Vesi- ja ympäristöhallitus/yleisluokitus Kok.P Klorofylli-a Kok.P Klorofylli-a Luokka µg/l mg/m 3 µg/l mg/m 3 Karu < 10 < 3 < 12 < 4 Lievästi rehevä 10-20 3-10 < 30 < 10 Rehevä 21-51 11-20 < 50 < 20 Erittäin rehevä 51-100 21-50 < 100 < 50 Ylirehevä > 100 > 50 > 100 > 50 Karhijärven rehevyys ja järvellä havaitut sinileväkukinnat ovat seurausta voimakkaasta hajakuormituksesta. Rehevyystasossa ei ole tapahtunut oleellista muutosta, joskin viimevuosina on loppukesän ravinnepitoisuuksissa havaittavissa selvä laskeva suuntaus. Suurimmat fosforipitoisuudet on mitattu 1980-luvulla sekä kesän osalta vuosina 2008 2010. Matalimmat pitoisuudet on mitattu kuivina vuosina 2002, 2003 ja 2014 (Kuva 7.19). Vuosi 2015 oli sademäärältään normaali, mutta siitä huolimatta fosforipitoisuus oli ennätysalhainen. Vuonna 2016 pitoisuus oli vuoden 2015 tasolla. µg/l 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Talvi (9) Kesä (9) Talvi (8) Kesä (8) Kuva 7.19. Karhijärven asemien 8 ja 9 pintaveden (1 m) fosforipitoisuudet vuosina 1975 2016. 7.6.4. Lassilanjoki (as. KAJO/10) Lassilanjoki tuli mukaan tarkkailuun vuonna 2008. Tätä ennen Lassilanjoesta on otettu näytteitä vuosina 1994 ja keväällä 2007 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen toimesta. Lassilanjoki saa alkunsa Karhijärvestä ja se laskee vesistöalueen keskusjärvenä toimivaan Inhottujärveen kuten pohjoisesta laskeva Karvianjoen pääuomakin (Kynäsluoma). Lassilanjoen vesi on sameaa ja fosforin määrä on selvästi kohonnut kuten yläpuolisessa Karhijärvessä. Lopputalven taso on ollut kahdeksan viime vuoden aikana 32 52 µg/l ja loppukesän taso 43 68 µg/l.
48 Vuonna 2016 lopputalven fosforipitoisuus (39 µg/l) oli viimevuosien vaihteluvälissä kuten myös loppukesän pitoisuus (54 µg/l). Typpitaso on ollut talvisin koholla (v. 2016 1100 µg/l), mutta se on laskenut loppukesällä jo Karhijärvessä tapahtuneen laskun myötä alle tason 800 µg/l, kuten myös vuonna 2016 (590 µg/l). Kynäsjokeen verrattuna typpeä on tavallisesti selvästi vähemmän samoin kuin fosforia. Myös humusta on ajoittain hieman vähemmän. Karhijärvestä ei bakteereja juuri tule, joten ne ovat esiintyessään peräisin Karhijärven jälkeen jokeen kohdistuvasta hajakuormituksesta. Vuonna 2016 lämpökestoisia koliformisia bakteereja todettiin Lassilanjoessa kaikilla näytteenottokerroilla, vaihteluvälin oltua noin 12-220 kpl/dl. Suurimmillaan bakteerimäärä oli loppuvuoden tarkkailukerroilla. Sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiluokituksen (STM päätös 177/2008) perusteella Lassilanjoen veden hygieeninen laatu on ollut pääasiassa erinomaista. Vuoden 2009 lokakuussa laatu oli heikompi. 7.7 Pomarkunjoki Pomarkun kunnan jätevedet johdetaan käsittelyn jälkeen Inhottujärvestä laskevaan Pomarkunjokeen. Pomarkunjokea seuraava allas on Isojärvi, joka laskee Merikarvianjokeen. Isojärvellä on pääuomana toimivan Merikarvianjoen ohella toinenkin lasku-uoma (Pohjajoki). Pomarkunjoen valuma-alueen pinta-ala on 1060 km 2 ja keskivirtaama noin 9,6 m 3 /s (Vesihallitus 1978). Pomarkunjokea kuormittaa kunnan jätevesiä enemmän voimakas hajakuormitus. Lisäksi valuma-alueella sijaitsee Pomarkun kunnan käytöstä poistettu kaatopaikka. Koska Inhottujärvestä purkautuu vesiä kahta eri reittiä pitkin, kaikki yläjuoksulta tuleva pistekuormitus ei ole mukana enää Pomarkunjoessa. Vesihallitus on antanut Pomarkun kunnalle luvan jätevesien johtamiseen Pomarkunjokeen 10.1.1972. Luvassa on kuormituksen tarkkailuvelvoitteen ohella vesistötarkkailuvelvoite. Vesistötarkkailu on aloitettu tämän seurauksena vuonna 1974. Alussa siinä oli mukana myös Isojärvi, mutta sen tarkkailusta luovuttiin vuoden 1976 jälkeen Tampereen vesipiirin vesitoimiston 9.3.1977 päivätyn kirjeen no 11/560 Tav 1977 mukaisesti. Puhdistamon lupaehdot tarkistettiin vuonna 2008 ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä päätös uusista lupaehdoista astui voimaan 2.12.2010 (dnro ESA- VI/189/04.08/2010). Pomarkun kunnan vesistötarkkailu kohdistuu Pomarkunjoessa kunnan keskustaajaman ja Isojärveen kuuluvan Joensuunlahden väliselle jokiosuudelle, jolla sijaitsee 3 havaintoasemaa (kuva 7.20). Vesistö on voimakkaasti kuormittunut jo Pomarkun kunnan yläpuolella, sillä vedet ovat sameahkoja, humuspitoisia ja runsasravinteisia. Ekologisen luokittelun mukainen Pomarkunjoen veden fysikaaliskemiallinen tila vaihtelee Pomarkun kunnan yläpuolella ravinnepitoisuuksien perusteella tyydyttävästä välttävään.
49 Kuva 7.20. Pomarkun kunnan jätevedenpuhdistamon sijainti ja jätevesien purkupaikka Pomarkunjoella sekä tarkkailupisteiden sijainti. Peruskarttarasteri Maanmittauslaitos 6/2012. 7.7.1. Jätevesien laskennalliset vaikutukset Pomarkunjoen keskivirtaama on jätevesien purkualueella noin 9,6 m 3 /s ja keskialivirtaama 1,6 m 3 /s. Jätevesien (vuonna 2016 0,004 m 3 /s) osuus Pomarkunjoen virtaamasta on alivirtaamakausinakin pieni (vuonna 2016 0,2 %). Jätevesien aiheuttamia vesistövaikutuksia voidaan tarkastella paitsi vesistöstä otettujen näytteiden perusteella, niin myös teoreettisesti suhteuttamalla kuormitus vesistön virtaamiin. Pomarkun kunnan jätevesien teoreettiset vaikutukset Pomarkunjoen veden laatuun jäävät vuoden 2016 kuormitustasoa mittapuuna käyttäen keskivirtaamakaudella hyvin vähäisiksi, mutta alivirtaamakaudella typpi- ja fosforipitoisuudet nousevat jonkin verran (Taulukko 7.6).